sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Minun paluuni demokratiasta takaisin Suomeen



Tälläkään kertaa en kohdannut mitään suuria ja vaikutusvaltaisia ihmisiä Venäjällä, vaan ihan tavallisia ihmisiä, sellaisia yhdenvertaisia ihmisiä toisten kanssa. Sellaisia ihmisiä minä aina näen Venäjällä. Minä liikun ihan erilaisissa piireissä kuin Ville Haapasalo, joka näkee politiikan ja mafian pomoja ihan kaikkialla, ui "paskassa ja kondomi-liejussa" sekä tekee kaikkea muuta täysin uskomattoman hurjaa Venäjällä. Tai mitä kaikkea hurjaa hän kertookaan ja kirjoittaa? 

Minä kohtaan vain tavallisia ihmisiä, jotka hoitavat perheensä, työnsä ja kotinsa hyvin. Yritin etsiä jotain Haapasalon kaltaista seikkailuakin, kun menin Pietariin toiveissani löytää ns. Putinin trolliarmeijan tehdas tai akatemia, mutta kaikilta tavallisilta pietarilaisilta ihmisiltä, joilta kysyin, sain vastaukseksi vain hämmästyneen naurun: ”Kuka sellaista puhuu? Ihanko vakavissaan?” 

Kysyin monelta suomalaiselta taholta jo etukäteen informaatiota tuota trollitehdasta varten, mutta jopa asiasta innokkaasti puhuvat ihmiset vaikenivat, kun kysyin osoitetta. Niin tuon asian osalta en voi tarjota mitään seikkailua!

Kuka oli se lihava, karvainen turilas - suomalainen toimittaja?


Palasin jälleen kerran Venäjältä Suomeen. Venäjän puolella raja-asemalla Torfjanovkassa oli ilmeisesti ollut jonkin aikaa jostain syystä ruokatauko tai tietoliikennekatkos, kun saapuneet matkustajat eivät olleet liikkuneet eteenpäin. Niin näin senkin, että oikeanpuoleisessa jonossa muun suomalainen toimittajaksi tunnistettava lihava ja karvainen turilas luki aivan näkyvästi Seiska-lehteä. Ilmeisesti hän oli lukenut jo sitä jonkin aikaa.  

Itse ajoin vasempaan jonoon, joka alkoi jo melkein heti liikkua ja minäkin pääsin tuon lihavan, karvaisen turilaan ohi. Minun kannaltani hyväksi onneksi työntekijät saapuivat ruokatauolta ja tietoliikennekatkos hävisi. Niin pääsin ilman erityistä odottelua nopeasti rajatarkastukseen, myös pääsin tuon lihavan, karvaisen toimittajan sekä hänen autojononsa ohi. Niin käy joskus elämässä, että seisoo väärässä jonossa. Tällä kertaa minä olin oikeassa jonossa. Tietysti putinisti on aina oikeassa jonossa - ja russofobi on väärällä puolella historiaa, väärässä jonossa!

Raja-aseman ensimmäisellä ”kioskilla” tarkastetaan autoon liittyvät paperit ja toisella ”kioskilla” passi. Ensimmäisellä kioskilla viranomainen pisti ihan heti leiman paperiini ja antoi mennä. Eipä ollut mitään tietoliikenneongelmia. Olin tyytyväinen, kun kaikki sujui hyvin. Tämän jälkeen myös toisella kioskilla passintarkastus meni niin ripeästi ja hyvin kuin voi ylipäätänsä mennä: kävelin passitarkastuksesta vasta autoani kohti, jolloin rajaviranomainen jo tuli vapauttaa autoani eteenpäin ohi oikean puolen jonottajien, joilla oli valmiit asiakirjat ja autojen takakontit pystyssä tarkastusta varten. Minun piti sanoa, että perheeni ei ole vielä ennättänyt passintarkastuksesta edes autoon. Mutta venäläiset viranomaiset osaavat olla näin inhimillisiä lapsia kohtaan. Tietenkään tämä lapsiperheen helppo rajanylitys ei ole mitään simputtamista ketään toista vastaan, ei ole simputtamista edes tuota lihavaa, karvaista suomalaista toimittajaa vastaan, vaikka hänet tunnetaan Suomessa russofobina. Venäjällä ei kukaan tunne häntä.

Minulla oli autoni peilissä Pyhän Yrjön nauha. Sen vapauden ja voitonpäivän nauhan jokainen tuntee Venäjällä. Otin pois Pyhän Yrjön nauhan autoni peilistä  raja-asemien välissä, sillä tahdoin välttää kaikkia ongelmia myös Suomeen saavuttaessa.

Kyseinen lihava, karvainen suomalaistoimittaja piti ilmeisemmin autollaan varsin reipasta vauhtia – ylinopeutta – Torfjanovkasta Vaalimaalle Suomen rajatarkastukseen, koska hän pääsi jopa autoni perään Suomen jonoon. Minä ajoin raja-asemien välin rauhallisesti nopeusrajoitusten mukaisesti. Vaalimaan autojonossa mainittu suomalainen toimittaja kuvasi kännykkäkamerallaan autonsa tuulilasin läpi hänen edessään olevaa autoani ja kai myös raja-asemaa. Tai mitä lienee muutakin kuvannut, mutta kuvakulmaan jäi myös autoni. Rajamuodollisuuksien ja perhekiireiden tähden en valitettavasti ennättänyt kysyä, mikä häntä kannusti valokuvaamiseen. Lapseni lähtivät autosta niin hitaasti ulos rajatarkastukseen, että tuo mies ennätti juosta Vaalimaan tarkastuksen läpi paljon ennen meitä. Kysyin rajaviranomaisilta, mitä on tuohon valokuvaamiseen sanottava. Suomen rajaviranomainen sanoi, että eihän se ole toivottavaa, mutta julkinen paikka.

Menomatkalla Suomesta Venäjälle koin myös rajatarkastuksen Venäjän Torfjanovkassa hyvin myönteisenä. Kyse on lähinnä siitä, että itse on asianmukaisesti täyttänyt paperit ja hoitaa asiansa sivistyneesti. Kysyin tuolla kertaa rajaviranomaiselta lisää papereita ns. tulliselvitystä varten, jota tarvitsen seuraavilla matkakerroilla. Ensiksi hän vastasi, että ei ole, vaan voit printata internetistä. Sitten kysyin toisen kerran ja kerroin, että ei ole printteriä. Niin mies laski leikkiä: ”Venäjälle ei saa tulla, jos ei ole printteriä”. Hän antoi nipun tulliselvityspapereita seuraavia matkakertojani varten.

Mitään simputtamista, alentamista tai kyykyttämistä eivät Venäjän rajavartijat, passintarkastajat ja tullimiehet ole koskaan osoittaneet minua – ulkomaalaista ihmistä – vastaan. Enkä ole koskaan nähnyt heidän osoittavan sellaista ketään toistakaan kohtaan. Pikemmin Venäjän viranomaiset yhä uudestaan yllättävät myönteisesti inhimillisyydellään, lapsiystävällisyydellään, huumorillaan ja hymyllään! En ole tottunut sellaiseen, koska elän valtaosin ajastani Suomessa ja pidän jo liian luonnollisena elämää, jonka Suomessa kohtaa kaikkialla ja aina.


Вечер с Владимиром Соловьёвым (Россия 1)


Torstai-iltana 16.10.2014 satuin katsomaan ystäväni luona Россия 1 (Rossiya 1) –kanavaa, jossa kello 23-24 oli ”Вечер с Владимиром Соловьёвым”. Televisiokanavan suorassa lähetyksessä käytiin kiivasta keskustelua Ukrainasta. Keskusteluun osallistui myös kansainvälisen World without nazism –ihmisoikeusjärjestön aktivisti Dmitri Linter, jonka olen tavannut jo useita vuosia sitten. Samassa suorassa lähetyksessä kohtasivat myös Vladimir Zhirinovski,  Eduard Limonov,  Boris Nadezhdin (Борис Надеждин; Moskovan alueen Oikeistosektorin aluetoimiston puheenjohtaja), Vjatsheslav Bednyak (Вячеслав Бедняк, Novorossian kansanedustaja),  Konstantin Zatulin (Константин Затулин, IVY-maiden instituutin johtaja) sekä Karen Shakhanazarov (Карен Шахназаров, elokuvaohjaaja). Elokuvaohjaaja Shakhanazarov on painottanut toistuvasti, että jos Krim ei olisi päässyt takaisin Venäjän yhteyteen, niin aivan varmasti Krimillä olisi ollut vakava sota, jonka uhrit olisivat kymmenen kertaa julmemmat kuin nyt Kaakkois-Ukrainassa. Hän pitää täysin perusteltuina kaikkia niitä tekoja, jotka on tehty Venäjän puolelta. Muussa tapauksessa provokaatiot olisivat voineet syöstä sisällissotaan jopa koko Venäjän. Shakhanazarov puhuu Ukrainan kansasta veljeskansana, mutta hän ei osoita veljeyttä niille, joille Bandera on idoli.

Kaiken kaikkiaan tällainen monipuolinen keskustelu ja suoralähetys, jonne oli saatu hyvin valittu joukko kiinnostavia monella eri tavalla ajattelevia ihmisiä, osoittaa Venäjän demokratian ja sivistyksen hyvää tasoa. Sellaista toivoisin myös Suomessa! Valitettavasti Suomessa suoraan televisiolähetykseen tuskin kutsuttaisiin Novorossian kansanedustajaa, vaan ehkä Eduard Limonov voisi saada lähetysaikaa. Nyt Venäjän televisiossa suorassa lähetyksessä kuuluivat sekä USA:n ja Ukrainan nykyhallinnon puolustajien että Novorossijan ja muiden tahojen mielipiteet edustajiensa omilla suilla.

Juttelinkin erään venäläisen miehen kanssa - joka katsoi kanssani tuota televisio-ohjelmaa ja vaikutti tuntevan hyvin kaikki esiintyneet henkilöt - siitä, että Suomessa ei suorassa lähetyksessä voi televisiossa kuulla lainkaan venäläisten tai Novorossijan näkemyksiä, vaan ainoastaan tarkasti ohjatusti tietynlaisen ”totuuden” mukaisia näkemyksiä. Näytin hänelle myös ison joukon iltapäivälehtiemme lööppejä, joissa kaikissa kuvattiin, miten Venäjä "uhkaa" tällä hetkellä Suomea. Ystäväni ihmetteli täysin hämillään, miten Suomen media on täyttynyt propagandasta – yhtä pahasta tai jopa pahemmasta kuin vanhassa Neuvostoliitossa harjoitettu yhden totuuden propaganda. Tämä venäläinen mies ihmetteli sitäkin, että Suomen mediassa ei ole kerrottu lainkaan niistä joukkohaudoista, koulujen ja sairaaloiden pommittamisista, joita Ukrainan puoli on tehnyt toimittaen kansanmurhaa Novorossijan alueella. 

Venäjällä kulkiessani en löytänyt ainoatakaan sanomalehteä tai muuta mediaa, jossa olisi ilmaistu, että Venäjän uhkaa tai tahtoisi uhata Suomea vastaan. Valitettavasti minun oli siis lopulta tultava demokratiasta Suomeen, ja ikään kuin ennakoivana merkkinä kovasta kohtalosta näin jo heti rajatarkastuksessa tuon russofobiasta tunnetun lihavan, karvaisen turilaan: suomalaisen toimittajan.

«Гранд Макет Россия»






Minun on myönnettävä, että Venäjällä ei koko aikani mennyt vain edellä mainitun suomalaisen yleisen surkeuden pohdiskeluun. Kävin myös museossa ”Venäjän malli”  tai ”Venäjän mahtava pienoismalli” («Гранд Макет Россия»)[1] Siellä aluksi söimme hyvän ruoan, minkä jälkeen kiersimme koko suuren Venäjän läpi ja katsoimme lukuisat pienoismallit sekä katsoimme RT-kanavan elokuvan tämän museon syntyhistoriasta ja ideasta. Lapseni saivat jälleen kerran tutustua Venäjään ja venäläisyyteen!




Sotshin olympiapaikat olivat hienosti esillä Venäjän pienoismallissa. Siellä näkyi myös Suomen pieni lippu ampumahiihtopaikalla. Niin Venäjä rakastaa kansoja, ja erityisesti Suomea, että museossa on pienoismalliin laitettu urheilukatsomoon myös Suomen lippu! Sotshin talvikisapaikkojen tuntumassa oli tietysti Mustameri ja uimarannat! Sotshin rannat olivat täynnä yksityiskohtia, myös maailman parasta formularataa Sotshissa muistettiin tässä Venäjän isossa pienoismallissa.




Tälläkään kertaa en onnistunut valokuvissa, vaikka olisin tahtonut jättää Internetiin komeat kuvat suomalaisesta vanhenevasta pitkäaikaistyöttömästä ihmispolosta, joka kiertää ja ihailee Venäjän pienoismallissa a. Tässä ensimmäisessä kuvassa taustalla on Sotshin olympiapaikka ja toisessa kuvassa Sotshin uimarannat.




Venäjän mahtava pienoismalli kuvaa luonnollisestikin myös Moskovaa, niin kuin kaikkia muitakin mahtavan Venäjän alueita.  Minä kunnioitan ja ihailen niin paljon Kremliä sekä arkkitehtuurisesti että poliittis-ideologisesti, että pyysin poikaa valokuvaamaan minut Kremlin vieressä. Tämän lähemmäksi en ole riippumattomana pitkäaikaistyöttömänä suomalaismiehenä fyysisesti päässytkään Kremliä! Minulla ei ole valtapiireihin suhteita: kaikki tuttuni ovat tavallisia ihmisiä.


Kuulin Venäjällä, että Ruotsi jälleen kerran etsii jotain kummallista sukellusvenettä – ilmeisemmin luodakseen kansakuntaan tarvittavaa paniikkia. Minä löysin sukellusveneen huomattavasti helpommin Venäjän mahtavasta pienoismallista Murmanskin satamasta.



Venäjän talvi oli myös esillä tässä suuressa pienoismallissa. Lukuisia talvisia yksityiskohtia olisi voinut löytää.







Niin kuin Suomen Maanpuolustuskorkeakoulun eräät upseerit ovat pistäneet merkille, että olen tavannut Venäjän ”vihreitä miehiä”. Täällä he ovat itse kaikkien katsottavissa jälleen kerran. Tällaisia olen nähnyt. Mitään muuta vihreää en ole koskaan nähnyt ihmisessä.



Erityisen paljon pidin pienestä yksityiskohdasta Euraasian sydämessä, Euroopan ja Aasian rajatolpalla: siellä sulhanen ja morsian juhlivat häitään ja avioliittoa!




Niin minä hylkäsin kulttuurin ja sivistyksen työmarkkinatuen tähden

Sekä Venäjän suuren pienoismallin jälkeen että sen lukuisten yksityiskohtien tutkinnan myötä ymmärsin taas uudestaan, että olen täällä Venäjällä kulttuurin, sivistyksen ja lukeneisuuden suuressa ja hienossa valtakunnassa. 

Valitettavasti demokratiasta, kulttuurista, sivistyksestä ja lukeneisuudesta minun oli lähdettävä kotiin Suomeen, jossa minua odottaisi kuitenkin pitkäaikaistyöttömälle maksettava työmarkkinatuki, reilut 500 euroa nettona kuukaudessa. Ihminen elää sittenkin lähes yksinomaan leivästä, eikä niin paljon sielun saamasta arvosta ja pyhyydestä! 

Venäjällä olisi kyllä paljon henkisiä arvoja, mutta aineellista toimeentuloa en olisi kuitenkaan siellä saamassa. Niin palasin taas kerran Suomeen, jossa on kuitenkin mahdollista elää näin vähäosaisena ihmisenä. 

Kun jätin asunnon Pietarissa, niin näin juuri lähtiessäni kerrostalon ulko-oven lähellä eteisessä pahvien päällä nukkuvan kodittoman venäläisen miehen. Hän nukkuu ilmeisemmin siellä varsin säännöllisesti, koska olen nähnyt hänet myös aiemmin. Voin kiittää suomalaista sosiaaliturvaa, että materiaalisesti köyhien suomalaisten osa ei ole kuitenkaan yhtä surkea! 

Suomalaiset köyhät on lohdutettu työmarkkinatuen avulla maltillisiksi ja nöyriksi. Älkää luulko, että kyse olisi suomalaisten fasistien ja despoottien rakkaudesta ja laupeudesta meitä vähäosaisia kohtaan! Ei ole kyse laupeudesta, vaan laskelmoinnista: muutenhan suomalaiset fasistit ja despootit eivät onnistuisi kauan aikaa jatkaa nykyistä monotonista vallankäyttöään. 

Jos ihminen elää yksistään leivästä, hän alistuu suomalaiseen elämäntapaan jopa melko ongelmattomasti.

X X X

Lisättäköön vielä, että ostin Pietarissa pikkuriikkisessä lähikaupassa Valion juustoa. Isoissa kaupoissa en käynyt tällä kertaa. Selvästi Pietari ei kärsi juustojen puutteesta! Suomessa on jätetty kertomatta, että Valion juustoja valmistetaan myös Venäjällä. Itse asiassa rajaviranomaiset eivät ole myöskään mitään "kyylääjiä" Putin-juustojen perään. Minulla ei toki ollut juustoja vietävänä Suomesta, koska seuraan rajamääräyksiä. Kysyin asiasta venäläiseltä rajaviranomaiselta ja hän vastasi, että Suomesta ei pitäisi tuoda nyt juustoja Venäjälle, mutta yksityisihmisen tarpeisiin tuodessaan tulee olla vain "varovainen". Venäjällä kohdellaan ihmisiä inhimmillisesti ja luonnollisesti, mitään hysteeristä kyyläämistä eivät viranomaiset edistä.




Kirjoittaja vastustaa hullujen russofobisia horinoita.




Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha