sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Suomen ev.lut. kirkko valitettavan johdonmukainen Lännen antikristilliselle vallankumoukselle: Suomen luterilaiset papit pornomessuilla

Suomen evankelisluterilainen kirkko ja sen papit osallistuvat perjantaina 31.lokakuuta Helsingissä seksimessuille Sexhibition, jossa viereisellä osastolla on oraaliseksin Suomen mestaruuskilpailut: siellä testataan sekä miesten että naisten sukupuolielimet.  Sinänsä luterilaisille papeille on yhdentekevää, kuka testaa kenenkin sukupuolielimet, kunhan se tapahtuu vapaasta tahdosta. Aivan vieressä on myös kovaa pornoa, sadomasokismia ja piiskausesityksiä, miesten striptease-esityksiä sekä julkisia live-sukupuoliyhdyntöjä. Siinäkin on yhdentekevää luterilaisille papeille, että työntääkö mies tavaransa mieheen vai naiseen (kaikin mahdollisin kombinaatioin). Suomen evankelisluterilaisen kirkon johtajat ovat perustelleet, että kirkko tahtoo olla ”tasa-arvoinen” messukävijöitä kohtaan. Selväksi on tehty, että Suomen evankelisluterilainen kirkko ei ole käännyttämässä epäuskoisia uskovaisiksi, vaan he ovat vain ”tasa-arvoisesti” ”kohtaamassa ihmistä”.

Suomen evankelisluterilaisen kirkon osallistuminen seksimessuille, joka tunnetaan kovasta pornosta, on johdonmukainen sille, että kirkko oli myös kesällä 2014 (niin kuin jo aiemmin) ”aktiivisesti mukana Pride-tapahtumassa”, kuten Helsingin piispa Irja Askola on korostanut. Hän on myös toistanut, että hän tahtoo homoille ja lesboille avioliiton. Kirkon papit ja diakonit marssivat rinnatusten puolialastomien homojen ja lesbojen rinnalla. Yksi pappi toimitti lesboparin vihkimisen Helsingin Pride-viikon yhteydessä. Aikaisempina vuosina ovat tulleet esille Pride-tapahtumista esimerkiksi seuraavat papit: Liisa Tuovinen, Heikki Leppä, Arja Pentti, Soili Juntumaa ja Jaana Partti. Nyttemmin ovat monet muutkin lähteneet nimekkäästi esille. 

Kirkkolain mukaan Vantaan seurakuntien osallistuminen pornomessuille on ennen kaikkea kyseisen Tikkurilan seurakunnan kirkkoherran Janne Silvastin ja seurakuntaneuvoston harkinnan varassa tapahtuva toimi, minkä jälkeen asia kuuluu Vantaan rovastikunnan lääninrovasti Jukka Nevalan sekä Helsingin hiippakunnan piispan Irja Askolan ja Helsingin tuomiokapitulin harkintaan.



Suomen evankelisluterilainen kirkko ei ole niin kuin Herra Jeesus syntisten luona, kun Hän oli kutsumassa syntisiä parannukseen ja Jumalan valtakuntaan, vaan niin kuin Bileamin ja Baalakin oppi mukautumassa tasa-arvoisesti maalliseen menoon, Suomen evankelisluterilainen kirkko on osoittamassa myötämielisen suhtautumisensa ihmisen seksuaalisuuteen. Teologisesti ja viestinnällisesti valittu mukautuminen jättää useita ongelmia: missä määrin tämä uskonnollinen yhteisö ilmentää teologiaansa ihmisen perisynnistä ja periturmeltuneesta tahdosta, parannuksen, uskon ja uudestisyntymisen välttämättömyydestä, tai Jumalan lain pyhyydestä ja oikeudesta? Tulevatko papit pornomessuille pappispuvussa, jolloin olisi mahdollista säilyttää sekin toivo, että papin puvut eivät ole vielä kääntyneet pakanoiksi, jos papeilla ei ole itsellään mitään parannuksen sanaa äänekkäässä ja värikkäässä tilanteessa, jossa aivan vieressä herra Lothar vetää live-sukupuoliyhdyntöjä? Vai käykö niin, että nunna-rekvisiitan rinnalla papillisetkin vaatteet lisäävät eroottista vauhtia lavalla tapahtuvien tempausten kulussa?

Vuosikaudet luterilaisessa kirkossa toimineena pappina ja Venäjän ortodoksisen seurakunnan seurakuntalaiseksi kääntyneenä miehenä koen Suomen evankelisluterilaisen kirkon osallistumisen pornomessuille ateistisen  ja antikristillisen ”teologian” ja ”praktiksen” epätoivoiseksi ilmaukseksi, kun kirkolliset rakennukset ammottavat tyhjyyttään, kirkollisella toiminnalla ei koeta enää osallisuutta pyhyyteen ja Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan läsnäoloon. Silloin uskottavuutta ja osallisuutta haetaan menetelmillä, joissa hyvä maku ja harkinta puuttuvat. Suuret globaalit yritykset ovat hyvin tarkkoja brändinsä ja yrityskuvansa puhtauden säilymisestä, siitäkin missä yhteydessä he suostuvat johtajiensa esiintyvän, mutta Suomen luterilainen kirkko on epätoivossaan kyvytön tuollaiseen hyvään makuun ja harkintaan. En voisi kuvitella, että Windows-Nokia, Samsung tai Apple järjestäisivät  oman puuhalavansa pornomessuille, vaikka he voisivat hyvin perustella osallisuuttaan sillä, miten älykännykän videotoiminnalla voidaan luoda eroottisia toimintafilmejä.  Ehkä Valio järjestäisi maitokampanjan pornomessuilla, joissa on kuitenkin paljon tissejä näkyvillä? Mutta evankelisluterilainen kirkko lähtee mukaan ikään kuin kokeilumielessä ja ikään kuin tietämättömänä, mihin se lähtee.

Suomen evankelisluterilaisen kirkon jälleen kerran pornomessuilla ilmaisema toiminta on valitettavan johdonmukainen sen vähemmän kristilliselle teologialle ja käytännölle: Syyskuussa 2014 Suomen media kertoi värikkäästi, että Suomen luterilaisen kirkon ja arkkipiispa Kari Mäkisen viralliset oppikeskustelut Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa keskeytyivät, koska luterilaiset olisivat tahtoneet oppikeskustelujen aiheeksi suhtautumista homoseksuaalisuuteen. Toivottavasti Venäjällä koetaan hyvässä uskossa ja sivistystä suojaten, että siellä ei ole mitään opittavaa Lännen anti-kristillisestä vallankumouksesta!

Helsingin keskustassa 4.6.2010 Helsingin ateisti-järjestön johtaja Tarja Koivumäki jakoi pornolehtiä niille ihmisille, jotka luopuivat Raamatusta. Kolme kuukautta myöhemmin hän kirjoitti – ikään kuin olisi seurakuntalainen - kantelun Espoon tuomiokapitulille, koska hänen mukaansa kirkkoherra Juha Molari edustaisi ”erikoisia mielipiteitä”. Koivumäki oli tunnettu Heidi Hautalan henkisenä partnerina ja osallistunut laittomasti pride-tempauksiin Venäjällä. Kun Molari muistutti tuomiokapituli siitä, mikä oli Koivumäki oudolta taustaltaan, niin tuomiokapituli nuhteli kirkkoherraa siitä, että tämä oli vastineessaan paljastanut Koivumäen taustan. Evankelisluterilaisen kirkon ojentautuminen anti-kristillisen vallankumouksen mukaiseen eetokseen on valitettavan johdonmukainen, minkä tähden myös lokakuussa 2014 toteutuvaa pornomessuille osallistumista ei tule arvioida erillisenä "kokeiluna", vaan nähtävä osana pitkäaikaista kehityslinjaa evankelisluterilaisessa kirkossa.

Minä olen teologian tohtori, jolla on pappina ja kirkkoherran pitkä kokemus luterilaisesta kirkosta, yli 20 virkavuotta, mutta minä tein valinnan: Lännessä on tällä hetkellä antikristillinen vallankumous ja Venäjän ortodoksinen kirkko säilyttänyt ainutlaatuisuutensa. Venäjän ortodoksinen kirkko voi suojata Venäjää ja Euroopan sivilisaatiota hengellisesti, moraalisesti ja kulttuurisesti arvokkaalla tavalla. Lokakuussa 2011 minä liityin Venäjän ortodoksiseen kirkkoon, joka on Moskovan patriarkaatin kirkko. Siihen kuuluu miljoonia uskovia, jotka eivät halveksi Pyhiä Kirjoituksia ja Pyhää Traditiota. Tämä konfirmaatio oli tärkeä tapahtuma minulle.

Kirjoittaja:

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha
Molari in Russian media: http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html  

Я как доктор богословия и как священник с большим опытом работы в лютеранской церкви — сделал выводы: на западе сейчас идет антихристианская революция, но русское православие особенное и уникальное. Русская православная церковь поможет сохранить России и европейской цивилизации свои духовные, нравственные, культурные ценности, которые достались из прошлого». В октябре 2011 года я присоединился к Русской православной церкви Московского патриархата, в которой миллионы верующих не игнорируют Священное Писание и Священное Предание. Это очень важное для меня событие.

Venäjän ortodoksisen kirkon "Herra armahda"