torstai 20. marraskuuta 2014

Mies, joka osoitti solidaarisuutta ja tarjosi hautapaikan poliittisen surmateon uhrille

Uuden testamentin mukaan varakas juutalainen Joosef Arimatialainen (ven. Иосиф Аримафейский; kreik. ᾿Ιωσὴφ [ὁ] ἀπὸ ᾿Αριμαθαίας; lat. Ioseph ab Arimathea) tarjosi yllättäen hautapaikkansa ja hautasi Jeesuksen. Hän hautasi miehen, joka oli joutunut poliittisen kuolemantuomion uhriksi. Jeesuksen surmaaminen ei ollut pelkästään uskonnollinen teologinen, vaan myös samanaikaisesti poliittinen ja valtiollinen menettely. Ilmaantui kuitenkin riittävän varakas mies, joka päätti osoittaa solidaarisuutta poliittisen surmateon uhrille.
Kuvassa taiteilija L. Signorellin maalaus vuodelta 1502: Pyhä Joosef Arimatilaisen ja Nikodemuksen kohtaaminen. Italiassa Cortonan hiippakunnan museossa.

Ortodoksisen kristillisen tradition mukaan juutalaiset vakoojat – urkkijat – huomasivat Joosef Arimatialaisen laupeuden työn Jeesuksen ruumista kohtaan, mistä he kertoivat viranomaisille ja vangitsivat pyhän Joosefin. Lopulta Joosef karkotettiin Jerusalemista. Sittemmin Joosef Ariamatilaiseen liitettiin monia sepitettyjä tarinoita, jotka kaikki kuitenkin osoittavat, miten jalo toimi on osoittaa solidaarisuutta hylätylle ihmiselle, joka on joutunut poliittisen surmateon uhriksi.

Markuksen ja Luukkaan mukaan Joosef olisi mahdollisesti ollut jopa juutalaisten korkeimman neuvoston Sanhedrinin jäsen. Evankelistojen on täytynyt muiden kanssa ihmetellä, miten tämä Joosef on pystynyt tekoonsa tuossa tilanteessa, sillä niin vaikuttava hänen tekonsa oli. Tietoa Sanhedrinin jäsenyydestä ei ole voitu vahvistaa jälkikäteen.  Evankelistat kertovat, että samalla Joosef oli myös Jeesuksen salainen seuraaja (Matt.27:57–60, Mark.15:43–47, Luuk.23:50–53, Joh.19:38–42). Pietarin evankeliumi jatkaa spekulaatiota ja kertoo legendan, jonka mukaan Joosef olisi ollut jopa Pontius Pilatuksen henkilökohtainen ystävä. Luukkaan evankeliumi kuvaa rikasta Joosefia ”hyväksi ja hurskaaksi” mieheksi, joka ei osallistunut Vapahtajan tuomitsemiseen (Luk. 23:50–51). Solidaarisuutta osoittanut mies jätti lähtemättömän vaikutuksen ihmismieliin jo ensimmäisistä hetkistä alkaen aina kasvaviin legendoihin saakka.

Ortodoksisessa uskossa Joosef Arimatialaista muistellaan 31. heinäkuuta sekä toisena pääsiäisen jälkeisenä sunnuntaina mirhantuojien sunnuntaina (mirhantuojien ja vanhurskaan Joosefin sunnuntai). Tradition mukaan Joosefin Arimatia olisi Raamat, joka sijaitsee noin 30 km:n luoteeseen Jerusalemista (Ραμαθαίν - Ios. Flav. Antiq. XIII 4. 9 (127), vrt.: 1 Macc 11. 34). Joosef Arimatialaisen toimi siten, että Jeesuksen ruumista ei saanut heittää yhteiseen joukkohautaan kahden samanaikaisesti ristiinnaulitun kanssa.  

Joosef Arimatialaista pidetään varakkaana maanomistajana (Matteus 27:57). Joosef on myös ilmeisemmin tiedostanut juutalaisten vainon ja korkean yhteiskunnallisen asemansa vaarantumisen (Joh. 19:38;  vrt. Mk. 15:43). Hän oli ”salainen opetuslapsi”: hän ymmärsi asemaansa kohdistuvan vainon mahdollisuuden.  Markuksen evankeliumin mukaan Joosef ”rohkaisi mielensä” ja pyysi Pilatukselta Jeesuksen ruumista (Mk. 15:43). Johanneksen mukaan Joosef oli ”Jeesuksen opetuslapsi, joskin salaa, sillä hän pelkäsi juutalaisia” (Joh. 19:38).

Varhaiset kirkkoisät kunnioittavat Joosef Arimatialaisen pelon keskeltä löytynyttä rohkeutta: hänen rakkautensa  Jeesukseen herätti kylläkin yleistä vihaa itseään vastaan. Niin kielteisiä kuin kirkkoisät ovatkin rikkautta kohtaan, niin itsensä Hieronymoksen mukaan Joosefin varaus ei ilmaise kuitenkaan turhamaisuutta, vaan tämä mies oli jalo opetuslapsi, jonka varallisuus antoi mahdollisuuden huolehtia hautajaisista.

1500-luvulla syntyneen legendan mukaan  Joosef Arimatialainen, Lasarus, Maria Magdaleena, Martta, Marcella ja opetuslapsi Maxim  pakenivat juutalaisvainoja laivalla ilman purjeita ja airoja: tuuli vei heidät Marseilleen, josta he maanpaossa lähtivät Britanniaan. Siellä Joosef Arimatialainen olisi saarnannut evankeliumia kuolemaansa saakka. Legendan mukaan hän olisi rakentanut Britannian ensimmäisen kirkon.  Itse asiassa Joosef olisi vieraillut Englannissa jo Jeesuksen nuoruuden vuosina. Monet brittikertomukset, paikannimet ja runot ovat perustettu tuolle legendalle Joosefista Englannissa.  Niin yhden tapetun ihmisen hautajaisten järjestäjän maine kasvoi jopa Englannin kansalliseksi ja kirkolliseksi pyhimykseksi saakka!

William Blaken  (28.11.1757 Lontoo – 12.8.1827 Lontoo) virsi ”Jerusalem” sekoittaa kauniisti ja voimakkaan patrioottisesti Jerusalemin, Pyhän Karitsan kärsimyksen, tinakauppias Joosef Arimatialaisen legendaan perustuvat Englannin matkat ja vierailut Glastonburyssa sekä Englannin laitumet. Siitä on tullut jopa eräänlainen Englannin epävirallinen kansallishymni.  Tätä virttä on usein ehdotettu Englannin kansallishymniksi, koska Englannilla ei ole omaa virallista kansallishymniä. Englannin rugby- ja krikettimaajoukkueet käyttävät tätä Blaken Jerusalem-virttä kansallishymninään, myös englannin useat puolueet laulavat sitä konferensseissaan. Virsi laulettiin myös Westminister Abbeyssa prinssi Williamin ja Catherine Middletonin häissä. Useat koulut käyttävät tätä laulua. ”Jerusalem” oli myös Lontoon olympialaisissa 2012 alkulauluna, vaikka God Save the Queen oli lipunnoston aikana hymni.  Niin englantilaisille luotiin myyttistä uskomusta maan ja kansakunnan jumalallisesta tehtävästä ja lopunajallisesta siunauksesta eräänlaisena tuhatvuotisena valtakuntana.





Jerusalem-virttä käytettiin myös Ronald Reaganin valtiollisissa hautajaisissa.  Sävel on C. Hubert Parryn vuodelta 1916. Niin Englannissa syntyisi uusi taivaallinen Jerusalem ja siellä voitettiin saatanan voimat eli teollinen vallankumous.  ”Tummat saatanalliset myllyt” (dark satanic mills) on tulkittu kuvaukseksi varhaisesta teollisesta vallankumouksesta ja sen tuhosta luonnolle ja ihmissuhteille. Erityisemmin saatanan myllyt on liitetty Lontoon ensimmäiseen suureen tehtaaseen, jonka olivat John Rennie ja Samuel Wyatt suunnitelleet. Tehdas lopulta tuhoutui mahdollisessa tuhopoltossa vuonna 1791.  Blake visioi myös yleisemmin teoksissaan fyysisesti ja henkisesti tukahduttavaa ideologiaa, jonka varassa yhteiskunnan todellisuutta rakennettiin. Blake näki Cotton Millsin kaivoksissa miljoonien ihmisten orjuuttamisen mekanismin. Toisen tulkinnan mukaan ”saatanan myllyt” viittaisikin englantilaisen alakulttuurin mukaisesti kriittisesti suuriin kirkkoihin ja kirkollisiin vaatimuksiin, jonka varassa perustettiin sosiaalinen järjestelmä ja luokkayhteiskunta. Tämä virsi pohjautuu Blaken kirjoittamaan runoon And did those feet in ancient time, joka oli Blaken teoksen Milton (vuonna 1804/1808) johdantosanoina.

Jerusalem 

Kävelee Englannin vihreiden vuorten päällä: 
Ja oli pyhä Jumalan Karitsa, 
Englannin miellyttävillä laitumilla nähty! 

Ja Jumalan Kasvot 
Loistavat meidän varjoisille kukkuloille 
Ja Jerusalem rakennettiin täällä 
Näiden tummien saatanan myllyjen keskelle 

Tuo minulle kultainen jouseni; 
Tuo minulle halujeni nuoli: 
Tuo minulle keihääni: Oi pilvet avautuvat! 
Tuo minulle tulivaunut! 

En lakkaa hengen taistosta, 
Eivät minun miekkani nuku minun kädessäni: 
Siihen saakka kunnes olemme rakentaneet Jerusalemin, 
Englannin vihreässä ja miellyttävässä maassa.





Brittiläinen progressiivinen rock-yhtye Emerson, Lake & Palmer teki laulusta Jerusalem uuden version vuonna 1973 Brain Salad Surgery –albumillaan, missä heidän koettiin hyökkäävän varsin ujostelematta pyhäksi koettua “englantilaismielisyyttä” vastaan. Tämä Jerusalem-versio kiellettiin Englannin radiossa, BBC ei myöskään hyväksynyt sitä.




Kirjoittaja on  suomalaismies, jolla ei matkusta Hietaniemeen Irina Kirillovan hautajaisiin 20.11.2014. Kokoomusnuorten pomo Jukka Romppainen tappoi Irina Kirillovan.

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha