maanantai 17. marraskuuta 2014

Mihail Jurjevitš Lermontov ja Irina Kirillova (Planting)

Mihail Jurjevitš Lermontov (Михаил Юрьевич Лермонтов) - Venäläisen romantiikan ja Venäjän runouden kultakauden merkittävin edustaja Aleksandr Sergejevitš Puškinin rinnalla - syntyi 200 vuotta sitten Moskovassa 15. lokakuuta 1814.  


Lermontov meni  16 vuoden ikäisenä nuorukaisena 1830 Moskovan yliopistoon, josta hänet kuitenkin erotettiin. Runonsa ”Purje” hän kirjoitti Pietarissa vuonna 1832. Runo on syntynyt elokuun alkupuoliskon ja syyskuun 2. päivän välisenä aikana 1832. Runo julkaistiin vuonna 1841 ”Isänmaan huokauksia” –runolehdessä.

 «Purje» 

Yksinäinen valkopurje hohtaa
sinessä meren usvassa.
Mitä hän kaukomaista kaipaa? 
Mitä hän hylkäsi kotimaassa?

Leikkii aalto, viheltää tuuli
taipuu ja raapii masto
Ei, onnea hän ei etsi
eikä onnea varo.

Alla kirkkaan taivaan sinivirran,
Yllä auringon kultasäteen,
Niin myrskyn herättää hän - kapinallinen
kuin myrskyssä ois rauha sen!
(suom. Juha Molari)




«Парус»

Белеет парус одинокой
В тумане моря голубом!..
Что ищет он в стране далекой?
Что кинул он в краю родном?..

Играют волны — ветер свищет,
И мачта гнется и скрыпит...
Увы! он счастия не ищет,
И не от счастия бежит!

Под ним струя светлей лазури,
Над ним луч солнца золотой...
А он, мятежный, просит бури,
Как будто в бурях есть покой!
 

17 vuotta vanha nuori mies käveli Suomenlahden rannalla, katseli purjeveneitä ja löysi sanat henkilökohtaisille tuntemuksilleen. Vähän ennen hänet oli erotettu Moskovan yliopistosta. Niin hänen oli hylättävä filologin unelmat. Nämä kokemukset ja tulevaisuuden kohtalot olivat nuorukaisen mielissä Suomenlahden rannalla. Rakkaan isoäitinsä vaatimuksesta ja yhdessä isoäitinsä kanssa Lermontov oli muuttanut Pietariin, jossa hän yritti vielä parin vuoden ajan päästä yliopistoon, mutta ylipiston johto kieltäytyi.


Pian Lermontov kirjoittautui kadettikouluun, josta valmistumisensa jälkeen hän osallistui Tšetšenian levottomuuksien rauhoittamiseen. Niistä ansioista hän sai kultaisen miekankin merkiksi urhoollisuudesta. Runoilijan isä Juri Petrovitš Lermontov oli armeijan eläkkeellä oleva kapteeni.


Lermontovin runossa kuuluu uhmakas, vaikeuksiakin kohtaava yksinäinen ihminen. Monet ovat kokeneet, että Lermontovin runo on symbolinen kutsu rohkeaan vastakkainasetteluun sellaista alistumista vastaan, jossa ihmissielu myöntyy merkityksettömyyteen. Monissa suomennuksissa on sivuutettu Lermontovin viimeisen säkeen voimakas sana ”kapinallinen”, мятежный: silloin runon suomennoksista on tullut aina tavanomainen ja vieno.


Lermontovin meri symbolisoi elämän hankaluuksia, purje symbolisoi miestä itseään. Mies on heitetty elämään. Niin runossa toistuu usein pronomini ”hän”, koska kyse on ihmisen yksinäisyydestä ja kohtalosta: ei pelkästä merimaiseman kuvauksesta. Valitettavasti myrskyn tapaaminenkaan ei tuo onnea. Kolmas säkeistö on varsin uhmakas. Nuorta Lermontovia kiinnosti merkityksen ongelma ja ihmisen olemassaolon tarkoitus. Purjerunolla on syvä filosofinen merkitys.


Lermontovin Purje-runo tuli vieläkin ajankohtaisemmaksi ja muistui erityisemmin mieliini, koska tätä runoa kuullaan joskus myös venäläisissä hautajaisissa. Venäläisen naisen Irina Plantingin os. Kirillova (Ирина Кириллова Плантинг) siunaus on torstaina 20.11.2014 kello 11:30 Hietaniemessä Venäjän ortodoksisessa Pyhän Nikolauksen kirkossa. Minä en ole menossa hautajaisiin, koska en ole omainen (vaikka kutsu on toki avoin), minulla ei ole mitään venäläisten maahanmuuttajien edustamiseen liittyvää tarvetta tai funktiota, millainen sitä vastoin voisi olla Venäjän suurlähetystön sekä eri järjestöjen mahdollinen rooli, eikä minulla ole edes varaa matkusta Hietaniemeen. Minun ainoa reaalinen funktioni on hoitaa itseäni ja perhettäni. Niin rumalta kuin kuulostaakin tämän julman kohtalon yhteydessä, niin KELA:n työmarkkinatuen saan vasta ensi viikon torstaina. Vasta sen jälkeen minulla on rahaa matkalippuihin tai bensaan taas vähäksi aikaa ja muutamaan matkakertaan. En tiedä, saapuuko Kokoomuksen puoluejohtaja Aleksander Stubb suutelemaan ikonia Irina Kirillovan päältä kunnioittavaksi hyvästiksi tapetulle naiselle. Sellainen olisi oletettavissa sivistyneiden tapojen ja käytäntöjen mukaan.


Suomeen muuttanut Irina Kirillova sai kokea väkivaltaa useamman kerran Suomessa asumisensa aikana, kunnes Suomen puolustusministeriön vuokratalossa asunut Kokoomusnuorten puheenjohtaja Jukka Romppainen murhasi hänet sekä vieläpä kirjoituksissaan ryssitteli kolmantena päivänä suorittamansa murhateon jälkeen. Tuo surmateon jälkeinen ryssittelypäivä oli juuri se sama juhlapäivä, jolloin oli kulunut 200 vuotta Lermontovin syntymästä.



Riippumatta kulttuurista ja uskonnosta, niin kuoleman tuomaan kaaokseen liittyy pyhän ulottuvuus, jota ilmaistaan ja merkitään huolellisesti. Hautajaiset ovat sosiaalinen tapahtuma, jossa identiteettejä luodaan performatiivisesti, tilannesidonnaisesti ja toimituksen avulla. Minulle itselleni hautajaiset ovat kuitenkin aina ennen kaikkea ja oikeastaan ainoastaan pyhä jumalanpalvelus, jossa itsekin kuolevaisena ihmisenä kohtaan kaikkivaltiaan Pyhän Jumalan. 


Kirjoittaja on poliittisesti riippumaton suomalaismies, joka tukee itsenäistä Suomea. Tahdon EU:n ja Suomen riippumattomuutta USA:n hegemoniapyrkimyksistä. Tuen luonnollisen hyviä suhteita Venäjään:





 Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha