lauantai 15. marraskuuta 2014

Miten Vladimir Putin vastasi Stephan Harperille G-20 huippukokouksen kättelyssä?

Suomalaisessa mediassa on esitelty Stephan Harperin ja Vladimir Putinin kättelyä G-20 huippukokouksessa suomalaisesta näkökulmasta, itsetunto-ongelmissaan kärvistelevän ihmispolon esiymmärryksestä käsin. Sellaisena näytelmä tyydyttää suomalaista lukijakuntaa ja suomalaista mediaa. Jopa media on ennakoinut nimettömien epämääräisten huhujen varassa, että nyt Putin vetäytyisi pois koko huippukokouksesta. 

Mitä tulee myös G-20 -ryhmäkuvaan, jossa tänä vuonna Vladimir Putin oli eturivin laidassa, niin kannattaa selata edellisvuosien ryhmäkuvia: keskellä seisoo aina isäntä, kuten viime vuonna Venäjän edustaja, mutta muut paikat vaihtuvat. Myöskään Obama ei seiso aina keskellä! Ei myöskään Venäjän edustaja. Tietysti hyvä juttu, että maailman media kokee Venäjän kuuluvan itse asiassa keskelle, kun Venäjän tämän kertainen sijoitus kuvassa eturivin laidalla herätti sekin kohua!
Juuri ryssävihaa ja russofobiaa edistävän propagandan tyypillisyyden tähden Suomen median tarinointiin tulee suhtautua erityisen kriittisesti. Informaatiosodan olemassaolo ei ole mitään salaliittoteoriaa, vaan fakta maailman politiikassa. Se, että Suomen media kuvailee Putinin "tunteita" poikkeuksellisen läheisesti jopa suomalaiselle mielenmaisemalle ja sen "koodistolle" mutta vaikenee kokonaan G20 -huippukokouksen asialistasta, herättää kriittisessä lukijassa vähintäänkin hyvästä syystä pohdinnot siitä, missä määrin Suomen media itse asiassa käsittelee sittenkin enemmän suomalaista mielenmaisemaa kuin Putinin "tunteita" tai G20-huippukokousta.

Suomalaiselle poliitikolle olisi ehkä keskeistä ”narsistisen peiliriippuvuuden” mukaisesti saatu hyväksyntä, mutta Venäjän Federaation presidentti tulee kuitenkin erilaisista taustoista, hänen kokemuksensa ja koulutuksensa valmistavat häntä kohtaamaan ihmiset myös haastavammissa tilanteissa. Putin ei murehdi jatkuvassa itsesäälissä sitä, että tykätäänkö minusta ja mitä minusta puhutaan. Sellainen olisi suomalaista mielenlaatua. Putinin itsensä mukaan Ukrainasta on puhuttu suoraan ja hyvässä hengessä tässä kokouksessa. Kansainvälisen median välittämä kuva on ollut väärä ja liian tyly.

Kuvassa yksin jätetty USA:n presidentti Obama, mutta Argentiinan presidentin ja Venäjän presidentin ystävyys G20-kokouksessa.





Venäjän presidentti Vladimir Putin on hyvin tietoinen Lännen informaatiosodan pyrkimyksistä, ja tietämyksensä vuoksi on suvereeni käsittelemään kohtaamiansa tilanteita. Epäilemättä Putin ymmärsi tuossa lyhyessä hetkessä, että tosiasiallisesti Stephan Harper ei toimi "kättelynäytelmänsä" lyhyessä roolissa Vladimir Putinia varten, vaan valmistellun käsikirjoituksen mukaisesti vahvistamassa maailmanlaajuiseen yleiseen mielipiteeseen – erityisesti pohjoisamerikkalaisen ja eurooppalaisen yhteiskunnan piilotajuntaan - mielikuvaa ”Venäjän aggressiosta”. Kanadan pääministeri  toimii omiansa sitoutuneisuuden vahvistamiseksi. 

 Lännen median välittämä kokonaiskuva G-20 -kokouksesta palveli informaatiosotana oman yleisönsä manipulointia kaikenlaisen spekulaation avulla: uutiset ovat kertoneet Putinin "kokemista" tunnelmista, joista ne eivät ole todellisuudessa kertoneet, vaan kehitelleet suuren läntisen yleisön mieliin vaikuttamista hylkäämisfantasian avulla: Putin jätetään yksin, niin Putinin tukijatkin jätetään!

Kättely on kehittynyt historiallisesti luottamuksen osoituksena sille, että ei kanna asetta. Kättely on jo muinainen kreikkalainen ja roomalainen tapa uskollisuuden ja luotettavuuden osoittamiseksi. Stephan Harper ilmaisi ongelmaa juuri tuon historiallisen merkin kanssa toimittaessaan pientä sotaansa kansainvälistä yleisöä varten. Sodan valmistelijan on luonnollisestikin vaikea kätellä rauhanomaisesti ja luottamusta viestittäen.


Stephan Harper näytelmän roolissa


Lännen tiedotusvälineet ovat kertoneet, että Brisbanessa G-20 huippukokouksen kättelyn aikana Kanadan pääministeri Stephan Harper pyysi Putinia ”vetäytymään Ukrainasta”. ”Taidan puristaa kättäsi, mutta minulla on vain yksi asia sanottavaksi sinulle/teille: sinun/teidän täytyy vetäytyä Ukrainasta” (I guess I'll shake your hand but I have only one thing to say to you: you need to get out of Ukraine). Tällaiset sanat on Harperin tiedottaja Jason MacDonald välittänyt Bloombergille. MacDonaldin mukaan Putinin vastaus kommenttiin ”ei ollut positiivinen”, mutta MacDonald ei eritellyt, mitä Putin todellisuudessa vastasi.[2]

Venäjän presidentti vastasi tähän, että ”se on mahdotonta, koska Venäjän joukot eivät ole siellä”. Venäjän presidentin lehdistösihteeri Dmitri Peskov (Дмитрий Песков) muistuttaa, että keskustelu käytiin Putinin ja Harperin välillä diplomaattisen arvokkuuden ja protokollan puitteissa. Venäjän presidentti ei kohdannut huippukokouksessa mitään voimakkaita vastareaktioita, vaan kaikki ulkomaiset poliitikot käyttäytyivät asiallisesti.[1]

Vladimir Putin ei kohdannut tilanteita suomalaisille tyypillisen ”narsistisen peiliriippuvuuden” – kansanomaisemmin heikon itsetunnon – vallassa, mitä voisi kuvitella Sauli Niinistön, Martti Ahtisaaren tai Erkki Tuomiojan tunnemaailmasta vastaavassa yllättävässä hetkessä, vaan poliittisella kentällä kohdattavana tyypillisenä tilanteena.


Oliko Putinin kättely Stephen Harperin huippuhetki vuonna 2014?


Tietysti voitaisiin vähätellen todeta, että Kanadan konservatiivipuolueen, taloustieteenmaisteri Stephen Harper, Kanadan nykyinen pääministeri, tuli pääministeriksi vuoden 2006 vaalien jälkeen, kun hänen puolueensa osallistui vähemmistöhallituksen muodostamiseen.

Niin Harperin henkilökohtainen kuin hänen hallituksensa kannatus on ollut omassa kotimaassaan erittäin niukka, jolloin värikäs lausahdus G-20 –kokouksen kättelyn aikana voisi olla pääministerin henkilökohtainen huippuhetki vuodelle 2014: tilaisuus päästä kansainvälisen huomion kohteeksi pieneksi hetkeksi noin 20 lausumansa sanan verran, jotka hän lausui maailman vaikutusvaltaisimman poliitikon, Venäjän presidentin Vladimir Putinin edessä.

Tapausta tulisi arvioida kuitenkin juonikkaamman läntisen poliittisen pelin avulla.


Kätkettyjen militanttien impulssien paljastuminen?


Psykologiset operaatiot ovat poliittisen vaikuttamisen tavanomaisia työvälineitä, kun tahdotaan vaikuttaa vastustajiin, neutraaliin ympäristöön ja yleiseen mielipiteeseen. Jalostuneimmissa muodoissaan psykologisia operaatioita valmistellaan keskitetysti koordinaatiokeskuksista.

Kanadan pääministerin menettely G-20 huippukokouksen kättelyssä Vladimir Putinin silmien edessä voisi olla suunnittelematon henkilökohtainen impulssihäiriö tai harkittu operaatio. Mahdotonta tietää, miten monen henkilön kanssa Harper valmisteli menettelyään. 

Mikäli Harperin menettelylle ei voi ajatella suunnitelmallisuutta informaatiopsykologisen sodan tarpeita varten, niin tällöin Harper paljasti ilmeisen hallitsemattomasti militantit kätketyt impulssit tuossa kättelytilanteessa, jossa olisi ollut historiallisen välttämätöntä ilmaista rauhaa ja luottamusta, mutta hänen impulssit purkautuivat kuitenkin julki  kohdatessaan psykologisesti voimakkaasti vaikuttavan Vladimir Putinin persoonan. 

Historiallisen rauhaa symbolisoivan kättelyn toimittaminen Vladimir Putinin kanssa olisi yllättänyt sittenkin miehen mielen ja hän olisi vapauttanut sisälle kätketyt vihamieliset pyrkimykset jossain määrin julkisuuteen. On myös erotettava se, mitä Harper menetteli Putinin edessä, ja se, mitä tapahtuu Lännen mediassa yleisöä varten: tämä jälkimmäinen tarina on suurempi kuin tuo edellinen reaalinen tapaus.

Vaikka Harperin kokemus poliitikkona on huomattavasti keveämpi kuin Putinin ja vaikka Putinin psykologinen vaikutus kohtaamisessa on epäilemättä karismaattinen, niin kuitenkin Harperin voi uskoa riittävän kokeneena poliitikkona toimineen pikemmin harkitun operaation kuin suunnittelemattoman henkilökohtaisen impulssihäiriön mukaisesti.


Sanktiot - USA:n globaalin hegemonian säilyttämistä varten, eivät Ukrainan tilanteen ratkaisemiseksi 


On selvää, että Ukrainan vallankaappauksesta ja Krimin palauttamisesta Venäjän yhteyteen sekä Itä-Ukrainan alueen väkivaltaisuuksista Venäjä ei ole saanut hyötyä, vaan tapahtumakulun läntisten käynnistäjien riskinottohalu on saanut motivaationsa Lännen omasta agendasta. 

Krimin alueen palauttaminen Venäjän yhteyteen ei ole suinkaan taloudellinen triumfi, vaan melkoinen sitoutuminen kustannuksiin Venäjän oman turvallisuuden puolustuksen hyväksi.  Välttämättömyys sanelee sitoutumista. Sitä välttämättömyyttä voi tehdä helpommaksi  ja helpommin kestettäväksi patrioottisen tunteen avulla, mutta tämä ei poista kuitenkaan itse kustannuksia. 

Venäjän johtoa motivoi tässä tärkeässä ulkopoliittisessa tapahtumassa Krimillä ja nyt sovittelun etsiminen Itä-Ukrainaan ainoastaan halu pelastaa ihmiset kansanmurhalta sekä Venäjän Federaatio läntisten poliittisten ja sotilaallisten toimijoiden aggressiolta. 

Ukrainan suunnitelmallinen joukkotuhoaseiden käyttö alueen siviiliväestöä vastaan antaa Venäjälle vankan moraalisen perustan suojella väestöä kaikin mahdollisin keinoin, mutta samanaikaisesti amerikkalaisten strategien johdolla on laskettu psykologisessa sodassa Venäjää vastaan kansainvälisen yhteisön reaktiot tuollaisen puuttumisen tilanteessa. 

Venäjä on joutunut ongelmiin oman ideologiansa uskottavuudesta, kun toisaalla Venäjä on luvannut suojella venäläisväestöä kaikkialla maailmassa, mutta kuitenkaan Venäjä ei sittenkään toimi kansanmurhan estämiseksi niitä voimakeinoja käyttäen, joita sillä olisi Ukrainan koko sotakoneiston lamauttamiseksi.

Venäjän on nyt pakko investoida valtavia varoja Krimin alueen turvaamiseksi, niin kuin aiemmin Etelä-Ossetian ja Abhasian alueiden talouden ja väestön elintason puolesta. Onhan aivan selvää, että Krimin julkisessa liikenteessä matkustajien muutaman ruplan maksut eivät vastaa edes polttoainekuluja, mikä tarkoittaa, että Venäjän valtion täytyy siirtää varoja muilta alueilta Krimin hyväksi tässä niin kuin kymmenissä muissakin tehtävissä.

Hyökkäysten avulla Amerikan Yhdysvallat ja sen liittolaiset voivat heikentää Venäjän taloutta tehokkaasti, horjuttaa Venäjän johtajuutta ja virittää väestöön poliittisia paineita. Amerikan Yhdysvallat kokevat globaalin hegemonian säilyttämiselle uhkaksi Venäjän voimistuvan talouden. 

Sanktiot ovat USA:n globaalin hegemonian säilyttämistä varten, eivät Ukrainan tilanteen ratkaisemiseksi. USA:n näkökulmasta katsottuna Ukrainan kriisissä ei ole ollut lainkaan kyse ihmisarvosta ja ihmisoikeuksista, vaan USA:n hegemonian toteutumisesta. Ukrainalla ja erityisesti Krimillä on suuri strateginen merkitys maantieteellisen sijaintinsa vuoksi Yhdysvaltojen pyrkimyksille: Krimillä on Venäjän sotilastukikohta, niin kuin myös Yhdysvaltain miehittämässä Afganistanissa on nyt arvokkaita sotilastukikohtia sen tarpeisiin. Washington tahtoo lisätä sotilaallista läsnäoloaan Mustanmeren ympäristössä, Kaukasian ja Keski-Aasian alueilla.


Kanada huutaa isäntänsä antamaa erityistehtävää


Mitä tulee Kanadan ja maan pääministeri Harperin rooliin amerikkalaisen globaalin informaatiopsykologisen sodan näyttämöllä, niin «Военное обозрение»   (Top War) sivusto [3] analysoi 7.3.2014 osuvasti suurlähettilään sanoilla: ”Kanadan Yhdysvaltain lähettämäksi vasalliksi, joka suorittaa isäntänsä antamaa erityistä tehtävää: huutaa kovimmin maailmalle, että Venäjä on anastanut Krimin. Tällä tavalla lämmitetään Lännen yleistä mielipidettä.” 

Lisäksi «Военное обозрение»-sivusto muistutti siitäkin, että Euromaidanilla kanadalaiset sotilaat olivat salaamatta Kanadan lipun alla ja osallistuivat Ukrainan vallankaappauksen toimittamiseen. ”Päätellen anti-Venäjä – propagandan aallosta, niin tarkoitus oli luoda Krimistä Naton tukikohta. Kun Venäjä nappasi Krimin hajoavasta valtiosta ja otti Krimin Venäjän valtioon osaksi, tämä raivostuttaa vieläkin Washingtonin strategeja”.


Maailmanlaajuisen mielipiteen manipulointia


Kanadan pääministerin Stephan Harper luonteesta Amerikan Yhdysvaltojen agenttina ei ole epäselvyyttä. Ulkopolitiikassa agenttina hän provosoi ja järjestää ulkopoliittista huomiota, psykologisen työvälineen Lännen median tarpeisiin yleisen mielipiteen hoitamiseksi. 

Harperin kättelyhetki oli pieni kätevä keino monien keinojen ketjussa tunnelmien manipuloimiseksi niin että itse asioita ei koskaan tarkastella analyyttisesti ja dokumentoidusti. Olisi yllättävää, että Lännen asiantuntijat eivät olisi valmistelleet psykologista sodankäyntiä ja operaatiota jo ennen kättelyn hetkeä, kun kuitenkin valmistelua varten on käytössä iso koneisto. On kuitenkin jatkuvasti pidettävä mielessä, että pientä ohikiitävää reaalista hetkeä suurempi on Lännen median kehittämä tarina yleisönsä hallitsemiseksi!

Kanadan pääministeri amerikkalaisen informaatiosodan välineenä oli yksi agentti muiden muassa luomassa ja vahvistamassa maailmanlaajuiseen yleiseen mielipiteeseen – erityisesti pohjoisamerikkalaisen ja eurooppalaisen yhteiskunnan piilotajuntaan - mielikuvaa ”Venäjän aggressiosta” - ja Putinin ystävien hylätyksi jäämisestä. Tällä tavoin eri tilanteet ja tapahtumat valmistellaan ja käytetään Lännen informaatiosodassa herätteinä yksilöiden, eri sosiaalisten ryhmien ja eri väestönosien tunteiden ohjaamiselle: ihmisen psyykettä valmistellaan amerikkalaisessa propagandassa anglosaksisen tiedotusvälineiden avulla. Stephan Harperilla oli hetkellinen 20 sanan sivurooli tuossa näytelmässä, jonka suurin toteutus tapahtuu Lännen median luomilla koskettavilla spekulaatioilla. Tuskin moni saippuaoopperan vakiokatsoja voi välttää kyyneleitä yksin jäämisen fobian tähden, mutta hän tietää: pahat jätetään yksin. Niin lojaalius Lännen rintamalle tiivistyy.


Ukrainan ulkopolitiikkaa ei ole olemassa


Kanadan pääministerille Stephan Harperille sopisi ratkaista erimielisyydet anglosaksisen (USA, Iso-Britannia, Kanada) mallin mukaan, kun taas roomalais-länsigermaaninen kulttuuripiiri (Länsiä ja Pohjois-Euroopa), Lähi-Itä (muslimimaailma) ja Itä-Aasia heijastavat erilaisia menettelyjä ja ihanteita. 

Anglosaksisessa mallissa nuori protestanttinen ideologia tahtoo auttaa vallankumouksia, pakonomaisessa poliittisessa järjestelmässä vastustajien on alistuttava ja mukauduttava anglosaksiseen valtaan. Loppujen lopuksi Ukrainan ulkopolitiikkaa ei enää edes ole olemassa, vaan se syntyy amerikkalaisen informaatiopsykologisessa sodassa, jota Lännen media harjoittaa Yhdysvaltain tekemän käsikirjoituksen mukaan. Käsikirjoitus sitoutuu anglosaksisen kulttuurin kliseisiin ja leimoihin, joita myös Harper käytti teatteriesityksissään.

Tosiasiassa valitun anglosaksisen informaatiopsykologisen tekniikan ja sen mukaisen teatteriesityksen avulla saadaan tehokas vaikutus vain ympäristössä, joka on pääasiassa protestanttisen ideologian mukainen ja jonka mentaliteetti on lähellä anglosaksista. Jopa itse Ukrainassa amerikkalaiset psykologiset menetelmät nauttivat vain siinä rajoitetussa osassa suosiota, missä perinteiset sosiokulttuuriset suhteet ja arvot on voitu rikkoa, mistä syystä Ukrainassa onkin ollut pyrkimyksenä hyökätä väestön valtakirkkoa, Venäjän ortodoksista kirkkoa vastaan.


Anglosaksinen propaganda pakenee reaalista kontekstia ja yksityiskohtia


Anglosaksinen propaganda pakenee parhaansa mukaan Ukrainan aseellisen konfliktin reaalisesta kontekstista ja yksityiskohtaisesta poliittisesta selostuksesta siihen, että sodasta syntyisi mielenkiintoinen sarja, jossa osapuolet on selkeästi jaettu myönteisten ja kielteisten tuntomerkkien avulla. 

Näin saadaan yleinen mielipide muuttamaan kansanmurhaajat uhreiksi ja kansanmurhan uhrit ”kapinallisiksi”. 

Näiden sopivien psykologisten näytelmien avulla valvotaan, että Euroopan julkisesta mielipiteestä ei syntyisi vaaraa kansainväliselle yhteisölle: poliittisen hysterian suojaaminen eurooppalaisissa ja amerikkalaisissa mielissä on tarkoituksenmukaista, jotta nämä ihmiset kokisivat kehityksen uhkaavan heidän omaa henkeään.


Anglosaksinen propaganda valmistelee hyväksyntää sodalle Venäjää vastaan


Suurin osa väestöstä menettää valtavan informaatiopsykologisen hoidon aikana kykynsä arvioida kriittisesti ja itsenäisesti. 

Ukrainan kriisi kasvattaa tajuntoihin kuvitelman ”myyttisen” Venäjän uhkasta niin että lopulta voidaan ehkä varmistaa jopa yleisön hyväksyntä sotilaalliselle väliintulolle Venäjää ja sen sisäisiä asioita vastaan. Syntyneen uhkakuvan tähden amerikkalaiset ja eurooppalaiset ovat asettuneet nopeasti samaan rintamaan ja vaativat jyrkkiä suhteita Venäjään. 

Eurooppalainen kansalaismielipide ei ole kuitenkaan niin uskollisesti valtamedian uhkakuvien puolella ja selvästi yleisö myös närkästyy jatkuvaan vihamieliseen propagandaan, jota esitetään Venäjää vastaan. Valtamedian päätoimittajat ja keskeiset toimittajat sekä poliittiset mielipidevaikuttajat on voitu suoranaisesti ostaa dollareilla uskollisiksi toimijoiksi tehtävään. Informaatiopsykologinen sodankäynti on kokonaisvaltaista, johdonmukaista strategisesti johdettua viestintää.

Läntistä mielipidettä varten on välttämätöntä luoda vaikutelma Venäjästä hyökkääjänä, aggressiivisena valtiona, joka uhkaa uutta maailmaa.  

Kaikki viittaa siihen, että yksi tärkeimmistä tavoitteista Yhdysvaltojen psykologisessa sodassa Venäjää vastaan on valmistella Euroopan julkista mielipidettä Nato-joukkoja varten osallistumiselle aseelliseen välienselvittelyyn Venäjää vastaan.


Venäjälle ei ole epäselvää Yhdysvaltain johtaman rintaman pyrkimykset


Venäjän poliittiselle ja sotilaalliselle johdolle ei ole lainkaan epäselvää Yhdysvaltain johtaman psykologisen näytelmän tarkoitusperät ja tuon näytelmän paholaismainen juoni, minkä tähden Venäjä toi neljä sota-alusta G20- kokouksen alla Australian pohjoisosaan. 

Venäjän presidentti kättelee yhä edelleen häiriintymättömästi historiallisen oikean etiketin mukaisesti rauhaa tunnustaen ja rauhaa tahtoen valtionjohtajat, mutta hän ei suinkaan kättele tietämättömänä. Venäjä antaa toisella tapaa myös viestin niin globaalille yleisölle kuin Amerikan johtamalle liittoumalle. Ja tämä viesti on havaittu.

Ja viesti on, että älkää edes yrittäkö aseellista välienselvittelyä Venäjää vastaan, sillä takaisin saatte hyvin tuhoisasti! Tässä maailmassamme on parempiakin ja tärkeämpiä tarpeita valtioiden väliselle yhteistoiminnalle kuin sotiminen.

 Varyag (Варяг)

Venäjän Tyynenmeren laivaston 186 metriä pitkän ohjusristeilijän Varyag (Варяг), jossa on erittäin väkevä ilmatorjunta-, torpedo- ja ohjusaseistus, näkeminen on jo sinänsä nähtävyys. 
Marsalkka Shaposnikov (Маршал Шапошников)

Sukellusveneiden torjuntaan erikoistunut, 163 metriä pitkä, 220 sotilaan miehittämä laiva Marsalkka Shaposnikov (Маршал Шапошников) tuli tunnetuksi muutama vuosi sitten, kun venäläinen säiliölaiva vapautettiin merirosvoista Somalian edustalla. 

 Yaruslov Mudry (Ярослав Мудрый)

Venäjän 130 metriä pitkä, 214 sotilaan miehittämä partiovene Yaruslov Mudry (Ярослав Мудрый) on myös erikoistunut vihollisten sukellusveneiden tunnistamiseen ja seurantaan. Aluksella on vahva aseistus. 

 Boris Butoma (Борис Бутома) 

Tyynenmeren laivaston 150 metriä pitkä tankki Boris Butoma (Борис Бутома) osallistui myös Somalian rannoilla vapautukseen merirosvoista ja sai huomattavasti osakseen julkisuutta onnistuneen vapautusoperaation jälkeen.

Jälkikirjoitus


Iltasanomat ja toimittaja Jari Alenius [4] ovat löytäneet taas ”venäläisasiantuntijan” selostamaan Vladimir Putinin sielunelämää ja tunteita G-20 –kokouksen jälkeen! Nyt kommentti tulee ikään kuin Venäjältä ”omien” keskuudesta, ainakin jos olisi uskomista Iltasanomia. Mutta ei ole uskomista, kuten ei yleensäkään!

Mutta tahtooko Iltasanomat, että lukija ottaisi vakavissaan Stanislav Belkovskyn, joka tunnetaan jo Jukosin ja Hodorkovskin oikeudenkäynnistä tämän liittolaisena, joka tunnetusti saarnaa Venäjän hajottamista osiin, kuten Pohjois-Kaukasian erottamista Venäjästä, ja Venäjän ortodoksisen kirkon hajottamista yms. Krimin vapauduttua Ukrainasta ja palattua takaisin Venäjän osaksi, Belkovsky ilmoitti hakevansa Ukrainan kansalaisuutta. ERB:n haastattelussa hän vaati huhtikuussa 2014, että Amerikan pitäisi tehdä taktinen ydinaseisku Venäjän Mustanmeren laivastoa vastaan.


Belkovsky ei näytä kovin "omalta" eikä edes uskottavalta tyypiltä, mutta tietysti kuvaa suomalaisen ja läntisen iltapäivälehdistön alhaista tasoa, kun tuollainen puhuja saadaan Putinin sielunelämän ja tunteiden tulkiksi! Luultavasti Belkovsky ei pääse edes kättelemään Putinia, mihin sentään Kanadan pääministeri pääsi ja sai vuoden 2014 huippuhetkensä! 

[1] VESTI 15 ноября 201418:25. Россия не уйдет с Украины, потому что ее там нет. http://www.vesti.ru/doc.html?id=2126269

[2] Bloomber/Jason Scott & Ilja Arkhipov 15.11.2014. Harper Uses Handshake to Tell Putin to 'Get Out of Ukraine' http://www.bloomberg.com/news/2014-11-15/harper-uses-handshake-to-tell-putin-he-must-get-out-of-ukraine-.html

[3] «Военное обозрение»  Канадская провокация. 7 марта 2014 http://topwar.ru/40984-kanadskaya-provokaciya.html

[4] Iltasanomat/Jari Alenius 16.11.2014. Poistuiko Putin kokouksesta kiukkuisena? Venäläisasiantuntijat: Ärsyttämisellä voi olla rajut seuraukset. http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288771766701.html


Kirjoittaja tukee itsenäistä Suomea. Tahdon EU:n ja Suomen riippumattomuutta USA:n hegemoniapyrkimyksistä. Tuen luonnollisen hyviä suhteita Venäjään:






 Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha