lauantai 22. marraskuuta 2014

YK:n yleiskokous: USA, Kanada, Ukraina, Viro ja Suomi suojaavat natsismin ihannointia

New Yorkissa YK:n yleiskokousta varten vuoden 2013 lopulla Venäjä esitti päätöslauselmaa uusnatsismin torjumiseksi, mutta tuolloin neljä maata Kanada, Kiribati, Palau ja USA äänestivät päätöslauselmaa vastaan sekä 51 äänesti tyhjää: myös Suomi kieltäytyi tuomitsemasta natsismin ihannointia ja äänesti tyhjää.  Suomen tavoin äänestivät tyhjää myös mm. Viro, Georgia, Saksa, Latvia, Liettua, Iso-Britannia, Puola ja Ruotsi. Heille olisi ollut liian kova paikka tuomita natsismin ja rasismin ihannointi. Valtaosa YK:n jäsenvaltioista, tällä kertaa 135 valtiota, äänesti 18.12.2013 päätöslauselman puolesta. USA, Ukraina ja Suomi sekä muuta muu valtio jäivät loppujen lopuksi aika yksin YK:n jäsenvaltioiden valtaenemmistöä vastaan. 21.11.2014 oli uudemman kerran samasisältöisen ihmisoikeuslausuman äänestys YK:ssa: nyt USA, Kanada ja Ukraina äänestivät natsististen viharikosten tuomitsemista vastaan, Suomi äänesti tyhjää, mutta YK:n valtioiden enemmistö tuomitsi natsi-ideologiaan perustuvat julmuudet toista ihmistä ja kansallisuutta vastaan. http://www.un.org/en/ga/third/69/docs/voting_sheets/L56.Rev1.pdf

Valitettavasti USA, Kanada, Ukraina, Suomi sekä yleisemmin EU eivät liittyneet vuoden 2013 lopulla natsismin vastaiseen YK:n toimintaan rodullisten kansanmurhien estämiseksi. Jos näiden valtioiden toiminta olisi ollut päättäväistä natsi-ideologiaan perustuvien kansanmurhien ja rikosten estämiseksi, niin Ukrainan kriisi ei olisi päässyt syvenemään.

Päätöslauselman (A/C.3/68/L.65) ehdottajat olivat alkuaan Valko-Venäjä, Bolivia, Kazakstan, Nicaragua, Pakistan, Venäjän Federaatio, Turkmenistan ja Venezuela.   Nämä vetosivat ehdotuksessaan myös Nürnbergin kansainväliseen tuomioon SS-organisaatiolle. YK:n ihmisoikeuskomissaari oli myös vedonnut taistelemaan rasismia, rotusyrjintä, ksenofobiaa ja suvaitsemattomuutta vastaan.   . Samansisältöiseen päätöslauselmaan liittyi jo pian iso joukko muita valtioita, jotka muodostivat viikon kuluttua 15.11.2013 uudestaan päätöslauselmavaatimuksen (A/C.3/68/L.65/Rev.1). Mukana olivat nyt Algeria, Angola, Bangladesh, Valko-Venäjä, Benin, Bolivia, Kongo,  Côte d’Ivoire, Kuuba, Korean kansantasavalta, Guinea, Eritrea, Gabon, Intia, Iran, Irak, Kazakstan, Kirgisia, Laos, Libanon, Myanmar, Namibia, Nicaragua, Niger, Nigeria, Pakistan, Venäjä, Ruanda, Seychellit, Tadžikistan, Uganda, Tansania, Venezuela, Uzbekistan, Vietnam ja Zimbabwe. 

Päätöslauselmia varten käytiin useita äänestyksiä. YK:n yleiskokouksen kohta 67 paljastaa, että natsismin sekä muiden rasismin, rotusyrjinnän, ksenofobian ja suvaitsemattomuuden käytäntöjen ihannoin tuomitsi valtaosa YK:n jäsenvaltioista, paitsi Suomi, Ukraina, Viro ja USA sekä muutama muu valtio. Myös ehdotuksen vaatimuksen globaalista toimista rasismin, rotusyrjinnän, ksenofobian ja muiden vastaavien suvaitsemattomuuksien täydelliseksi eliminoinniksi sai valtaosan suosion: 134 äänesti ehdotuksen puolesta, mutta tällä kertaa USA, Iso-Britannia, Israel, Kanada, Saksa, Ranska, Australia sekä Nauru ja muutama muu valtio äänesti vastaan (11 vastaan). Suomi kieltäytyi myös tästä äänestyksestä niin kuin myös Viro ja Ukraina. Äänestyksen perusteella vaadittiin globaalia panostusta rasismin, rotusyrjinnän, ksenofobian ja vastaavan suvaitsemattomuuden täydelliseen eliminointiin.

Päätöslauselman kannattajat ilmaisivat ”syvän huolensa kaikenlaisten natsiliikkeiden, uusnatsismin ja Waffen SS entisten jäsenten ihannoinnista, muun muassa ihannointi harjoitetaan rakentamalla monumentteja ja muistomerkkejä sekä julkisia mielenosoituksia”. Päätöslauselmassa tuomittiin myös kaupalliset mainokset, joissa kiistetään holokausti ja loukataan holokaustin uhreja sekä tuetaan fasismin rikollisten osallistumista natsihallinnon rikoksiin Toisessa maailmansodassa.


Kuvassa Saksan uutisista  natsistisen ”Azov”-pataljoonan kuva Ukrainasta  



Suomen hiljainen suvaitsevaisuus natsirikoksia kohtaan YK:ssa ei ole ainutlaatuista Suomen historiassa, vaan siihen on itse asiassa erittäin paha kansallinen traditio: Saksalaisten ja suomalaisten toimittama Leningradin piiritys oli karmeudessaan ainutlaatuisen sadistinen kansanmurha, jonka suomalaiset ovat yrittäneet viherpestä suomalaisten sankarilliseksi puolustukselliseksi erillissodaksi ja Suomen syyttömäksi ajopuuksi tapahtumiin.  

Hitlerin ja Rytin Barbarossan seurauksena varovaistenkin arvioiden mukaan Leningradin alueella 1 017 881 sotilasta kaatui, katosi tai joutui vangiksi sekä 2 418 185 haavoittui tai sairastui sekä sotilaiden ja siviilien kuolleiden kokonaismäärä oli hirvittävät 1,6-2,0 miljoonaa ihmistä. Yhden kaupungin puolustaminen maksoi natsihyökkääjää ja sen rinnalla ”ajopuuna” taistellutta Suomea vastaan kuusi kertaa enemmän ihmishenkiä kuin Yhdysvallat menetti koko toisen maailmansodan aikana. Dmitri Šostakovitšin sävelsi vuonna 1941 Leningradissa Leningrad-sinfonian eli Seitsemännen sinfonian. Saksalaisten, suomalaisten ja espanjalaisten piirittäessä Leningradia Toisen maailmansodan aikana Leningradissa kuoli yli miljoona ihmistä. 



Kirjoittaja on Suomessa syntynyt Suomen kansalainen, mutta tuomitsee niin suomalaisesta taustastaan kuin myös suomalaisesta pimeästä historiasta ja sen väärentämisestä huolimatta natsismin ihannoin sekä natsismiin perustuvat kansanmurhat ja viharikokset. Arvioin moraalisen vastuun siis eri tavalla kuin Suomi YK:n yleiskokouksen äänestyksessä: liityn YK:n jäsenvaltioiden selvän enemmistön näkemyksiin enkä hyväksy natsismin ihannointia.


Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha