keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Joulurauhasta Novorossija-Donbasissa, Krimillä, Mustallamerellä – ja vähän Pohjolassakin

Hädänalaisena ja syrjäytettynä suomalaismiehenä sain tänään Helsingissä lasteni kanssa kokea yllätyksen, kun vastaanotin ilmaisen joulukuusen. Olin varannut 10 euroa kuusen ostoon. Tämä iso kuusi olisi maksanut 60 euroa. Joulukuusen myyjä lopetti myynnin ja antoi loput kuuset ilmaiseksi. Tämä ilmainen kuusi virkisti mieliini Venäjän lahjan Novorossijalle: joulukuusen ja lasten lahjat!


Niin minä muistin sydämessäni oitis sitä lahjaa, jonka Venäjän presidentin lastenoikeuksien valtuutettu Pavel Astahov (Павел Астахов) oli julistanut Novorossijan kaikille lapsille ja perheille: uudenvuoden hyväntekeväisyyskampanja ”joulukuusi Novorossijaan!” ("Елка в Новороссию!"). Tempauksen avulla kerätään Kansantasavaltojen liiton Novorossijan (Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat) lapsille 157 tonnia joululahjoja, arvoltaan muutama miljoona euroa.


Venäläisen tradition mukaan Venäjän lahjassa on kyse uudenvuoden kuusesta, koska kuusi liittyy uuteenvuoteen. Uudenvuoden aatoksi ja jouluksi Donetskin ja Luganskin kansantasavallan lapsille lähetetään myös joululahjoja ja joulukoristeita Venäjän kaikilta alueilta. Näihin lahjoihin liittyy valitettavasti iso ikävä haaste. Amnesty International on rajusti arvostellut, että Ukrainan viranomaiset yrittävät jatkuvasti estää humanitaaristen avustusten kuljetukset Novorossijaan.  Amnesty on syyttänyt Ukrainan menettelyä sotarikokseksi. Yhtä hyvin Novorossijan lapset kuin Venäjän lahjan antajat jännittävät jouluna ja uutenavuotena, saavatko lapset rauhallisen joulun – ja joululahjansa. Myös muista maista on kerätty jonkin verran joulun ja uudenvuoden lahjoja Donbassin lapsille. Ortodoksista joulua vietetään tammikuussa viikko uudenvuoden jälkeen.

Kaakkois-Ukrainan alueelta kymmenet lapset saivat matkustaa “Pakkasukon” (Ded Morosa) luo Vologdan alueelle. Novorossijan parlamentin puhemies Oleg Tsarev (Олег Царёв) tähdensi, että sodan kokeneille lapsille olisi erittäin tärkeää saada kokea joulun ihmeet. Siksi hän vetosi Venäjän Federaatioon, jotta pakolaislapsia kutsuttaisiin uudenvuoden matkalle.


Ukrainan valtiolliset viranomaiset ja uusi poliittinen johto eivät ole valitettavasti vallankaappauksen jälkeen kunnioittaneet uskonnollisia pyhiä paikkoja ja pyhäpäiviä. Ukrainan valtiollisten viranomaisten suojeluksessa on vuoden 2014 aikana tehty jopa lukemattomia täsmähyökkäyksiä Moskovan patriarkaatin kirkkoja ja pappeja vastaan.  Ukrainan uudet valtiolliset viranomaiset ovat harjoittaneet massiivista uskonnollista syrjintää: vähintään yli 60 pommi-iskua Moskovan patriarkaatin kirkkoja vastaan, eräiden tietojen mukaan jopa 77 kirkkoa vastaan olisi jo isketty ja 9 kirkkoa on täysin tuhottu. Tämä kaikki on tapahtunut jopa niin sanotun valistuneen ja sivistyneen Euroopan keskellä. Helmikuussa 2014 tapahtuneen laittoman vallankaappauksen jälkeen on ”radikalismi puhjennut ja syntynyt massiivinen laittomuus, uskonnollinen suvaitsemattomuus ja väkivallan teot uskovaisia vastaan”, kuten kirkonihmiset ovat moittineet.[1] Ukrainan itsenäiseksi julistautunut ”Kiovan patriarkaatti” on yrittänyt myös kaapata sotilaidensa avustuksella Kiovassa, Lvivissä, Tsernobylissä, RIvnessä ja Volynissä perinteiset ortodoksiseurakunnat kontrolliinsa, mikä loukkaa jopa Ukrainan lainsäädäntöä.

Ukrainassa ovat Kivertsin alueen poliitikot syyttäneet perinteistä ortodoksista kirkkoa tekaistuilla väitteillä, että kirkossa ”ei rukoiltaisi Ukrainan” puolesta. Papiston mukaan juuri nämä uudet viranomaiset ovat provosoimassa uskonnolliseen vihaan. Donetskin ja Mariupolin metropoliitta Hilarios on vedonnut Poroshenkoon, jotta tämä pysäyttäisi ukrainalaisten sotilaiden harjoittaman ryöstelyn kirkoissa.   Äskettäin Donetskissa Ukrainan asevoimien univormussa tuntemattomat miehet murtautuivat Donetskin hiippakunnan tiloihin ja aloittivat varastelun: Ukrainan armeija harjoitti ryöstelyä 18.12. kello 10:30 Pyhän Iverin luostarissa. Kymmenen aseistunutta miestä tunkeutui Ukrainan kansalliskaartin nimissä ja määräsivät ihmisiä avaamaan kirkon tilat. Tämän jälkeen Ukrainan armeija takavarikoi nunnien ja vartioiden passit, matkapuhelimet, arvoesineet, ikonit, keittiötarvikkeet sekä sulkivat ovet. Lopuksi armeijan sotilaat ampuivat vahtikoiran.[2] Ukrainan vallankaappauksen jälkeisessä tilanteessa ovat armeijan sotilaat, natsijengit ja poliitikot tehneet offensiiveja ortodoksista kirkkoa vastaan koko Ukrainan alueella.  Länsi-Ukrainan alueella 16.12.2014 ryöstettiin Pyhän Neitsyt Marian ortodoksinen kirkko Rovenskoin oblastissa Strelskin kylässä.

Tilanne on erilainen ja rauhallinen Krimillä, joka on nykyään Venäjän Federaation aluetta. Siellä ihmiset valmistautuvat rauhassa uudenvuoden päivään ja jouluun. Valitettavasti Ukrainan uusi johto on liittolaistensa kanssa osoittanut varustautuvansa ”kolmanteen Krimin sotaan”.


Ukrainan vallankaappaushallinto on yhdessä EU:n ja USA:n liittolaistensa kanssa jatkanut uhkavaatimuksiaan Krimin miehittämiseksi. Mitä tulee Suomeen, niin Suomi ei ole edellisilläkään kerroilla pysynyt ulkopuolisena Krimin taisteluissa: jälkimmäisellä kerralla ”Krimin toisessa sodassa” Suomi oli liittoutunut Hitlerin Barbarossa-suunnitelmaan Neuvostoliittoa vastaan, mutta hävisi sodan; ensimmäisellä kerralla ”Krimin ensimmäisessä sodassa” Suomi saavutti historiansa ainoan sotavoiton, kun Suomi kävi Oolannin sotaa Venäjän rinnalla Britanniaa vastaan. Tähän Oolannin sodan ja Krimin ensimmäisen sodan loistavaan kauteen liittyvät myös yhtä hyvin Sylvian joululaulun ja Maamme-laulun synty kuin Suomen lipun synty.

Suomi ei osaa hävetä ja pyytää anteeksi
rikostaan liittyä natsi-Saksan liittolaiseksi.
Adolf Hitler julisti 19.7.1941, että Krim täytyisi ”vapauttaa kaikista muukalaisista” ja asuttaa saksalaisilla. Krim saisi uudeksi nimeksi Gotenland, Simferopolin uusi nimi olisi Gotsburg. Saksan Wehrmacht onnistui valloittaa Krimin itselleen 4.7.1942, mutta Krimin vapauttaminen alkoi 8.4.1944 ja päättyi Neuvostoliiton voittoon 12.5.1944. Puna-armeija vapautti Sevastopolin kaupungin 9.5.1944 mennessä. Saksalaiset ja romanialaiset joukot joutuivat vetäytymään. Saksan ja Romanin rintama menetti 97 000 sotilasta. Krim oli natsi-Saksalle strategisesti tärkeä öljykenttien ja Mustanmeren laivaliikenteen hallintaa varten. Suomi liittyi Hitlerin sotaan Neuvostoliittoa vastaan mm. Leningradin piirityksessä ja Itämeren alueen sotajärjestelyissä, mutta kärsi sodassa tappion.

Itämainen sota eli ”Krimin ensimmäinen sota” käytiin Venäjän sekä Osmanivaltakunnan, Britannian, Ranskan ja Sardinian välillä vuosina 1853–1856. Joukkotiedotusvälineet vaikuttivat tuolloin ensimmäistä kertaa merkittävästi Krimin sodan poliittisiin päätöksiin. Sotatoimialueelta otettiin valokuvia ja tehtiin piirroksia sanomalehtiä varten. Lennätin nopeutti sotapropagandaa.  Krimin sodan ideologiseksi syyksi löydettiin ranskalaisten roomalaiskatolisten ja venäläis-ortodoksisten munkkien erimielisyys Betlehemissä sijaitsevan Jeesuksen syntymäkirkon ja toisen kirkon hallinnasta Jerusalemissa.  

Krimin ensimmäistä sotaa edellä Britannia liittoutui Ranskan kanssa Venäjää vastaan. Iso-Britannia ja Ranska lupasivat tukea, jotta Osmannit lähtevät sotaan Venäjää vastaan: pyrkimyksenä oli Mustanmeren hallinta. Brittejä huolestutti erityisesti Venäjän mahti Mustallamerellä. Pitkän nokittelun päätteeksi Iso-Britannia, Ranska ja Sardia julistivat sodan Venäjää vastaan 28.3.1854. Englanti ja Ranska lähettivät Krimille maavoimia yhteensä 450 000 miestä, joista 25 600 kaatui taistelussa ja 38 800 kuoli tauteihin.

Suomi ja Itämeri eivät pysyneet sotilasliittojen taistelujen ja Krimin sodan ulkopuolella, mutta Suomi selviytyi lopulta voittajana. Sodan aikana brittiläis-ranskalainen laivasto kävi tuhoamassa Ahvenanmaalla linnoituksen, Loviisan eteläpuolella linnoituksen ja Kotkan luona merilinnoituksen sekä pommitti Helsinkiä, Kokkolaa ja Oulua. Krimin sota päättyi Pariisin rauhansopimukseen 30.3.1856, jolloin sopimuksen nojalla Mustameri ja Ahvenanmaa demilitarisoitiin. Itämerellä brittien ja ranskalaisten tarkoituksena oli eristää Venäjän huoltoreitit ja ulkomaankauppa sekä provosoida Ruotsin ja Venäjän välille sota. Tästä syystä merkittävä osa brittien ja ranskalaisten vahingonteosta kohdistui Suomeen, koska suuri osa tuonaikaisesta Venäjän lipun alla purjehtivasta kauppalaivastosta oli Suomessa. Länsiliittolaiset hyökkäsivät Suomea vastaan, koska Suomi oli suuriruhtinaskuntana Venäjän puolella. Legendaarinen Oolannin sota –laulu muistaa tätä Suomen suuriruhtinaskunnan kannalta voitettua sotaa Venäjän rinnalla.

1. Ja se Oolannin sota oli kauhia,
hurraa, huraa, huraa,
Kun kolmella sadalla laivalla
seilas engelsmanni Suomemme rannoilla,
Sumfaraa, sumfaraa, sumfarallallalaa
Hurraa, huraa, huraa.

2. Ja se oli niin komiata kattella,
hurraa, huraa, huraa,
Kun engelsmanni seilasi lahdella.
Juuri Oolannin fästingin kohdalla,
Sumfaraa, sumfaraa, sumfarallallala,
Hurraa, huraa, huraa!

3. Ja se oli vihollisen meininki,
hurraa, huraa, huraa,
Että ampua moskaksi fästinki,
Ja ottaa sen sotaväki fangiksi,
Sumfaraa, sumfaraa, sumfarallallala,
Hurraa, huraa, huraa!

4. Mutta Suomen pojat ne ampuivat,
hurraa, huraa, huraa.
Että fästingin muurit ne kaikuivat
Ja Oolannin rannat ne raikuivat,
Sumfaraa, sumfaraa, sumfarallallala,
Hurraa, huraa, huraa!
 (Suomen sotilaan lauluja 1933, WSOY: Porvoo).


Keisari Nikolai 1:n uskollisen puolestapuhujan Zacharias Topeliuksen vuonna 1853 julkaisemaan runoon perustuva ”Sylvian joululaulu” (Sylvias hälsning från Sicilien) kertoo sirkuttajasta, jonka on hyvä olla rakkaassa Pohjolassa. Sirkuttaja ei koe oloaan ahdistetuksi Suomenmaassa, Suomen suuriruhtinaskunnassa, jollainen Suomi oli vuonna 1853 Topeliuksen sanoittaessa joulurunon.  Sirkuttaja ei kaipaa toisin maihin, länsimaihin tai etelän maihin. Päinvastoin kaukainen Etna ja koko Sisilian maa kauneudestaan huolimatta eivät tavoita sitä kirkkautta, kun tähti loistaa Suomen yllä. Sirkuttaja laulaa jopa runon alussa, että ”nyt on joulu minun rakkaimmassa Pohjolassa” (Och nu är det jul i min älskade Nord). 

Topelius katsoi myönteisesti Venäjän luomiin mahdollisuuksiin. Tavallinen kansa oli nyt saanut kosketuksen kansainvälisyyteen Viipurin ja Pietarin läheisyyden ansiosta. Pietarin markkinat olivat pohjattomat ja talonpojat kuljettivat suurkaupunkiin muun muassa maataloustuotteita sekä halkoja. Topelius kirjoitti karjalaisen kauppamiehen kohtaamisesta Jääsken kirkkotiellä kirjassaan Matkustus Suomessa: ”Miehet lyövät kättä keskenään ja heidän puheestamme saamme kuulla kuormamiehen vievän jäniksen sekä ketun nahkoja, pajunkuoria ynnä pari kimppua lankaa Pietariin, josta toivoo saavansa nahkakuorman Kuopioon kuljetettavaksi ennen kuin jäät lähtee Saimaan kanavasta ja vievät hänen leipänsä mennessään. Muuten vielä haastatellaan voin ja jauhoin hinnasta Venäjän pääkaupungissa. Nämä torihinnat ovat kaiken puheen mieluisimpana aineena noilla rajaseuduilla, ja Pietariin kelpaakin kaikki, jopa harmaakivikin”. 


Mitä voisi tehdä nykytilanteessa Donbassin lasten hyväksi muuta kuin rukoilla heille joulurauhaa ja välittää joululahjoja? Kirkko ja yhteiskunta synodin johtaja Vsevolop Chaplin sanoi länsimaisen joulupäivän aattona 24.12.2014 osuvasti, että Venäjän oli pysäytettävä Napoleonin projekti, Hitlerin projekti ja nyt on lopetettava Amerikan projekti: tehtävä tyhjäksi Yhdysvaltain valta-asema maailmassa, mikä valta-asema on nyt päättymässä.

Kuvassa Suomen puolustusministeri Haglund Pentagonin
johtajan kanssa.
Myös Suomi on jälleen joulun ja uudenvuoden aikana valintojensa edessä: joko Suomessa voimme laulaa edelleen rauhan ja voiton puolesta Oolannin sotaa ja Sylvian joululaulua tai valitettavasti taas kerran Hitlerin natsiliittolaisuuden tavoin tappioihin kiiruhtaen, vihaa voittamatonta Jääkärimarssia. Kerrottakoon surulliseksi näköalaksi, että Suomen puolustusministerin erityisavustaja kirjoitti vain muutama päivä sitten twitteriinsä ylistyksen brittiläisen toimittajan Edward Lucasin tuoreelle artikkelille, jossa Lucas toivoi Naton sotilaallisten toimien tehostamista Venäjää vastaan, jotta Venäjän valtiojohto tulisi tuhotuksi. 

Täsmennettäköön, että Lucas ei valitettavasti muista kaimaansa evankelista Luukasta, joka kirjoitti jouluevankeliumiin rauhan ja rakkauden sanoman: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa” (Luuk. 2:14).



[1] В Кремле считают, что власти Украины попустительствуют атакам на храмы и священников Московского патриархата http://www.interfax-religion.ru/?act=dujour&div=12

[2] Донецкий митрополит просит Порошенко остановить мародерство со стороны украинских военных http://www.interfax-religion.ru/?act=news&div=57361



[3] Oolannin sota laulu - syntyi engelsmannin vankeudessa. Turun Sanomat 15.2.2004. http://www.ts.fi/teemat/sunnuntai/1073947022/syntyi+engelsmannin+vankeudessa


Kirjoittaja on joulurauhan asialla: ei tahdo Suomen toistavan sitä vanhaa virhettä, kun Suomi natsi-Saksan rinnalla ryhtyi vihanpitoon Venäjää vastaan.


Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)