tiistai 23. joulukuuta 2014

Kokoomuspomo Jukka Romppaisen morsiamen Milla Leskisen rikosilmoitus


Helsingin yliopisto yleisen historian opiskelija, Uudenmaan Kokoomusnuorten järjestösihteeri Helsingistä Mirja-Leena "Milla" Kanerva Leskinen teki rikosilmoituksen minua vastaan blogini 23.10.2014 johdosta. Blogissani olin pohtinut morsiamen tuskaa sekä suhdetta sulhaseensa sen jälkeen kun Kokoomusnuorten Helsingin piirin toiminnanjohtaja, Kokoomusnuorten ex-viestintäpäällikkö Jukka Romppainen oli murhannut lauantain 11.10. ja sunnuntain 12.10.2014 välisenä yönä Laajasalossa venäläisen naapurinsa Irina Kirillovan. Blogini ”Lottia, jääkäreitä, ryssiä ja radikalisoitunut kokoomuslainen Jukka Romppainen” kirjoitin 23.10.2014.[1]

Kirjoitin blogissani, jonka Kokoomusnuorten järjestösihteeri toimitti rikosilmoituksessa poliisille tutkittavaksi, seuraavaa Milla Leskisestä:

Kokoomuksen järjestösihteeri ei tiedä, että murhaaja on Kokoomuksen toiminnanjohtaja ja hänen (avo)miehensä. Jos pariskunnan keskusteluyhteys on edelleen kunnossa, niin kotona luultavasti kuitenkin keskustellaan oman pihan tapahtumista. - - - Milla Leskinen päivittää 16.10.2014 Instagramiin kuvan siideripyramiidistä sekä muita vauhdikkaita karnevaalikuvia, joissa hän valittaa, että ei ehtinyt kampaajalle, mutta saadessaan lisää viiniä, niin kampaajalla käynnin puuttuminen ei haittaa. Epäselvää on, tiesikö Kokoomusnuorten järjestösihteeri vielä tässä vaiheessa Kokoomusnuorten toiminnanjohtajan syyllistymisen murhaan ja päivällä tapahtuneesta pidätyksestä. Mahdollisesti Kokoomusnuorten järjestösihteeri oli onnellinen vapautumisestaan Jukka Romppaisesta. - - - Rikollinen on syyllinen. Puoluetoverit, ystävät ja sukulaiset eivät ole syyllisiä. Rikoksesta tuomitaan lain mukaan syyllinen. Varmasti puoluetovereiden, ystävien, sukulaisten ja morsiamen voidaan otaksua järkyttyneen Jukka Romppaisen teosta. Vielä kerran korostan, että Kokoomusnuorten puoluesihteeriä ei pidä tuomita tai moittia rikoksesta, jonka toinen ihminen on tehnyt. Kyseessä on varmasti hänellekin järkytys.”[1] 


Poliisi ei kuullut koskaan minua Milla Leskisen ilmoittamassa asiassa, tutkinnanjohtaja Mika Myöhänen esitti, ettei tutkimusta edes käynnistetä, ja kihlakunnansyyttäjän Toni Pörstin päätöksen sain tänään 23.12.2014: tutkinnanjohtaja ja kihlakunnansyyttäjä eivät näe minun mitenkään halventavan Leskistä. Tutkintaa ei aloiteta.

 
Virkavalta perustelee päätöstään: ”Mirja-Leena Leskistä ei epäillä mistään, eikä kirjoituksesta ole löydettävissä kunnianloukkaustarkoitusta tai tahallista tarkoitusta halventaa Leskistä. Romppaisen kohdalla kyse on yhteiskunnallisesti merkittävästä ja järkyttävästä teosta, josta keskustelua ei voi estää. Leskinen on joutunut tilanteeseen syyttään ja tahtomattaan”.


Omasta puolestani korostan vielä kerran, että olen tietysti erittäin harmissaan Milla Leskinen ja Kokoomusnuorten kokemasta järkytyksestä Kokoomusnuorten Helsingin piirin toiminnanjohtajan murhateosta ja viattoman venäläisnaisen Irina Kirillovan kuolemasta. Milla Leskinen ei valitettavasti koskaan kääntynyt minun puoleeni, vaikka hän koki blogini loukkaavaksi, vaan hän kiirehti suoraan poliisin puheille. Sielunhoidollisia asioita ja mieleen tullutta tuskaa ei hoideta käräjillä, vaan tarvitaan aikaa ja keskustelua. Kokoomuksen menettelyä en kuitenkaan pidä esimerkillisenä kriisitilanteessa: Kokoomuksesta ei kukaan edes käynyt lausumassa surunvalitteluja ja osanottoa Hietaniemessä Irina Kirillovan hautajaisissa. Jos Kokoomus toimisi moraalisesti vastuullisesti, niin puolueen puheenjohtaja Aleksander Stubb olisi käynyt Hietaniemessä ortodoksisessa kirkossa suutelemassa ikonia ja ilmoittanut osanottonsa.


Läntisen maailman kalenterin mukaan juhlitun joulun aaton aattona kuuluu myös Kokoomusnuorille tämä jouluevankeliumin enkelien julistama sana: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita Hän rakastaa” (Luuk. 2:14).

Joulutervehdyksenä nykyisessä kireässä maailmassamme jätän niin Kokoomusnuorille kuin muillekin pohdittavaksi Sylvian joululaulun, jonka syntyaika oli jopa kovin nykyisen kaltainen: Krimistä käytiin sotaa. Videon linkissä Tapio Rautavaara laulaa Sylviän joululaulun.





Sylvian pikkulintu lentää Suomeen Italian alueilta, jotka olivat sodassa Venäjää vastaan. Vain muutaman kuukauden kuluttua vuosina 1854-55 joulurunon ilmestymisen jälkeen Suomi sai itsekin tuntea joutuneensa mukaan Krimin sotaan. Englantilaiset joukot tuhosivat Bomarsundin linnoituksen Ahvenanmaalla, pommittivat Sveaborgia ja hävittivät satamia ja laivoja. Sodan seurauksena Suomen armeijaa alettiin muodostaa uudelleen. Keisari Nikolai I perusti suomalaisen meriväen joukko-osaston 1. Suomen Meriekipaasin vuonna 1830 ja määräsi sen sijoitettavaksi Katajanokan kasarmeihin, joissa on toiminut sittemmin vuosikaudet Maanpuolustuskorkeakoulun Strategialaitos Torsti Sirénin johdolla kunnes vuoden 2015 alusta kasarmi on lopullisesti vapautettu Sirénin esikunnasta. 

Keisari Nikolai 1:n uskollisen puolestapuhujan Zacharias Topeliuksen vuonna 1853 julkaisemaan runoon perustuva ”Sylvian joululaulu” (Sylvias hälsning från Sicilien) kertoo sirkuttajasta, jonka on hyvä olla rakkaassa Pohjolassa. Sirkuttaja ei koe oloaan ahdistetuksi Suomenmaassa, Suomen suuriruhtinaskunnassa, jollainen Suomi oli vuonna 1853 Topeliuksen sanoittaessa joulurunon.  Sirkuttaja ei kaipaa toisin maihin, länsimaihin tai etelän maihin. Päinvastoin kaukainen Etna ja koko Sisilian maa kauneudestaan huolimatta eivät tavoita sitä kirkkautta, kun tähti loistaa Suomen yllä. Sirkuttaja laulaa jopa runon alussa, että ”nyt on joulu minun rakkaimmassa Pohjolassa” (Och nu är det jul i min älskade Nord). 

Vain muutama vuosi ennen Sylvian joululaulun syntyä oli Euroopassa hullu vuosi 1848: tällöin Topelius vannoi uskollisuutta Venäjän keisarille Floran-päivän juhlissa Helsingissä 13.5.1848, jossa myös Maamme –laulu esitettiin ensimmäistä kertaa. Cygnaeus, Topelius, Pacius ja Runeberg johtivat tämän kansallispoliittisen manifestaation, jotta ylioppilaista ei tulisi vallankumouksellisia. Patriootti sai olla, mutta ei vallankumouksellinen keisaria vastaan. Lojaalisuus osoitettiin Keisarille ja Venäjälle korostamalla nimenomaisesti suomalais-isänmaallisuutta – niin kuin sittemmin 5 vuoden kuluttua Sylvian joululaulukin toistaa. 

Kaiken lisäksi Topelius toisti Floran päivien juhlien lehtikirjoituksessaan ”Suomen lipusta” ajatusta, että Suomen kansallisvärit ovat sininen ja valkoinen – itse asiassa Venäjän laivaston värit, jotta sosialistinen punainen tai ruotsalais-liberaali punakeltainen eivät saisi kannatusta. 

Topelius katsoi myönteisesti Venäjän luomiin mahdollisuuksiin. Tavallinen kansa oli nyt saanut kosketuksen kansainvälisyyteen Viipurin ja Pietarin läheisyyden ansiosta. Pietarin markkinat olivat pohjattomat ja talonpojat kuljettivat suurkaupunkiin muun muassa maataloustuotteita sekä halkoja. Topelius kirjoitti karjalaisen kauppamiehen kohtaamisesta Jääsken kirkkotiellä kirjassaan Matkustus Suomessa: ”Miehet lyövät kättä keskenään ja heidän puheestamme saamme kuulla kuormamiehen vievän jäniksen sekä ketun nahkoja, pajunkuoria ynnä pari kimppua lankaa Pietariin, josta toivoo saavansa nahkakuorman Kuopioon kuljetettavaksi ennen kuin jäät lähtee Saimaan kanavasta ja vievät hänen leipänsä mennessään. Muuten vielä haastatellaan voin ja jauhoin hinnasta Venäjän pääkaupungissa. Nämä torihinnat ovat kaiken puheen mieluisimpana aineena noilla rajaseuduilla, ja Pietariin kelpaakin kaikki, jopa harmaakivikin”. 


[1] Juha Molari, Lottia, jääkäreitä, ryssiä ja radikalisoitunut kokoomuslainen Jukka Romppainen. http://juhamolari.blogspot.fi/2014/10/lottia-jaakareita-ryssia-ja.html

[2] Juha Molari, Sylvian joululaulun sirkuttaja lauloi ’venäläisen linjan’ edustajana kiitollisuutta Suomen suuriruhtinaskunnasta. http://juhamolari.blogspot.fi/2010/12/sylvian-joululaulun-sirkuttaja-lauloi.html


Kirjoittaja kuuntelee Sylvian joululaulua ja viettää sekä läntisen kalenterin mukaista joulua, uutta vuotta että itäisen ortodoksisen kalenterin mukaista joulua rauhallisesti.

Ps. tänään viisivuotta vanhalle pojalleni ostimme Oneway-liikkeestä oikein hyvät sukset, sauvat, hiihtokengät ja siteet murtomaahiihtoa varten. Niin ulkoilemme joulun ja uudenvuoden aikana sekä opettelemme hiihtämisen jaloa taitoa.

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha