keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Kapteeni Miika Sartonen Eduskunnan Ulkoasiainvaliokunnan informaatiosodankäynnin ”avoimessa kuulemisessa” 22.1.2015.

Kapteeni Miika Sartonen laati johtamisen ja sotilaspedagogiikan oppiaineen opinnäytetyön ”Target audience analysis in cyber domain” Maanpuolustuskorkeakoulun Esiupseerikurssille 66. Työ valmistui huhtikuussa 2014.

Tutkielma tuntuu aiheen perusteella kiinnostavalta ja ajankohtaiselta, kun muistaa, miten juuri äskettäin Eduskunnan Ulkoasiainvaliokunta painoi paniikkinappulaa ”avointa kuulemista” vastaan informaatiosodankäynnin keskustelun muuttuessa kutsutilaisuudeksi. Kapteeni Miika Sartonen on yksi kuultavista asiantuntijoista Ulkoasiainvaliokunnassa.[1][2][3]

Tuskin kenellekään on jäänyt epäselväksi massiivinen propaganda, jonka mukaisesti huijarit ovat huijanneet jo kokonaisen vuoden ajan Venäjä-pelottelun avulla moninaisissa informaatiosodankäynnin operaatioissaan Suomen valtamediassa ja SOME:ssa.[4]

Valitettavasti Sartosen tutkielma ei syventynyt vielä varsinaiseksi tutkimukseksi eikä siinä ole pohdintoja linkitetty lainkaan Edward Snowdenin virittämään keskusteluun. Työ jäi vain opiskelijan suorittamaksi tavanomaiseksi tutkielmaksi. Siinä on kuitenkin hyvät perusteet jatkotyöskentelylle, - ja ainakin tämän blogikirjoituksen perustaksi.

Ainakin kapteeni Miika Sartosen opinnäytetyö paljastaa sisällöltään surullisena konkreettisena näyttönä suomalaisten eräiden upseerien tosiasiallisen toiminnan. Edes Maanpuolustuskorkeakoulun entisen Strategialaitoksen entinen esimies, everstiluutnantti Torsti Sirén – jota hauskimmat suomalaiset toverit kutsuvat upseerin outojen touhujen huvittavuuden tähden jopa ”setä Palosiréniksi” –  ei ole tietokoneen näyttöruutua tuijottavana ”toimistoupseerina”  valitettava yksittäistapaus ja poikkeus. ”Setä Palosirén” on ehkä vain valtakunnallisesti tunnetuin internetissä surfaileva upseeri.  Muuan oikeissa sotilaan töissä toiminut venäläinen laskuvarjojääkärien komentaja määritteli, että ”setä Sirén ei ole mikään oikea upseeri ja sotilas, vaan Venäjällä tuollaisen sedän konttori-tehtäviä hoitaisivat kauniit, pitkäsääriset kaunottaret, sihteerit”.

Niin Rokkaa ja Hietasta lukeneena kuin Suomen Perustuslain tuntevana suomalaisena miehenä on myös huomattavan vaikea hyväksyä moraalisesti, että suomalaiset eräät upseerit harjoittavat virkansa hoitamiseksi yksittäisten suomalaisten itsenäisyyttä ja vapauksia vastaan psykologisia operaatioita, joiden valmistelua varten he käyttävät paljon resursseja – mm. verotuloja  – suomalaisten yksittäisten kansalaisten ja kansalaisryhmien seurantaan ja analyysiin. Eikö armeijan tehtävänä olisi pysäyttää viime kädessä rajojen yli tunkeutuva vihollinen eikä edes vähässä määrin häiritä kansalaisyhteiskunnassamme ilmaisuvapautta? Suomen informaatiosodankäyntiin erikoistuneet upseerit eivät ainoastaan toimi sotilastehtävän ja politiikan ”hämärässä harmaassa välimaastossa”, vaan he hoitavat sotilasvirkaansa sopimattomalla tavalla mielipidevaikuttamisen alueella. Kuka antoi sotilaille poliittisen mielipidevaikuttamisen tehtävän?

Tässä blogi-kirjoituksessa aluksi esittelen Sartosen tutkielman (i = Miika Sartonen MPKK:ssa), minkä jälkeen (ii = The West – addicted to war) linkitän Sartosen esittämän ”kohderyhmä-analyysin” ns. Lännen (Amerikan Yhdysvaltojen johtaman Viitosten ja heidän vasalliensa) kybersodankäyntiin. Lopuksi teen pohdintoja jatkotyöskentelyä (iii = Pohdintoja) varten.



i.                  Kapteeni Miika Sartonen MPKK:ssa


Opinnäytetyössään kapteeni Sartonen etsi tehokasta tapaa suorittaa kohderyhmäanalyysejä (target audience analysis, TAA) verkkotutkimuksen avulla. Verkkotunnuksien tutkinnan avulla on määrä löytää mahdollisuudet, rajoitukset ja varoitukset aineiston tuollaista analysointia varten. Tässä ympäristössä TAA menetelmän on suoritettava tutkimusta psykologisten kriteerien avulla.  Sartosen tutkimuksen kohteena oli kohdeyleisöanalyysi, psykologiset operaatiot ja informaatiosodankäynti.



Opinnäytetyötään varten Sartonen ei suinkaan kehittänyt tai keksinyt jotain uutta asiaa armeijalle, vaan hän lähetti avoimen kyselyn informaatiosodankäynnin jo olemassa oleville toimijoille Suomessa ja ulkomailla (“The first part of the research was done by sending an open-ended questionnaire to operators in the field of information warfare both in Finland and abroad”). Näistä jo olemassa olevista suomalaisista informaatiosodankäynnin toimijoista ei ole iltapäivälehdistössämme kohuttu, vaikka olisi syytä, vaan pikemmin omista kotimaisista informaatiosodankäynnin harjoittajista on surullisesti täysin vaiettu! Voisi sanoa, että vaikenemista sopisi hävetä entistä enemmän, kun havaitsee Sartosen tutkielmasta suoraan ja välillisesti, miten merkittävä osa informaatiosodankäynti on suomalaisten joidenkin upseerien viranhoidossa.

Saadun aineiston avulla Sartosen tutkimus valmisteltiin Amerikan Yhdysvaltojen armeijan kenttäohjesäännön FM 3-05.301 viitekehyksen puitteissa. Suomalainen media ei ole myöskään tehnyt selväksi kansalaisille suomalaisen informaatiosodankäynnin sitoutumista USA:n armeijan käytäntöihin. Itse asiassa useammat suomalaiset upseerit ovat saaneet USA:n armeijassa informaatiosodankäyntiä varten koulutuksen, mitä ei ole myöskään riittävästi tehty selväksi Suomen mediassa. Heidän nykyistä rooliaan informaatiosodankäynnissä ei ole lainkaan selvitetty suomalaisessa mediassa. Näin ollen suomalainen kansalaisyhteiskunta on tosiasiallisesti vähemmän vapaa ja enemmän sotilaallisesti manipuloitu kuin sen maine lupaa julistaessaan kaunista sinivalkoista vapaata taivasta.

Kapteeni Sartonen kertoo, että Amerikan armeijan kenttäohjesääntö FM 3-05.301 valittiin Suomen Maanpuolustuskorkeakoulun opinnäytteen viitekehykseksi, koska tuo kenttäohjesääntö ”esittää täydellisen mallin TAA prosessista” (niin Sartonen väittää). Sartonen liittyy määrittelyyn, jonka mukaan FM 3-05.301 tarjoaa ”yksityiskohtaisen, systemaattisen tutkimuksen psykologisille operaatioille (PSYOP) relevantin informaation avulla valitulle kohderyhmälle, jotta tämä saadaan suorittamaan tietyn tavoitteen mukaiset psykologiset toimet”. Löydöt testattiin kyselyn avulla ja psykologian alan uusien tieteellisten tutkimusten valossa. Kapteeni Sartonen toteaa, että TAA on melkein synonyymi markkinoinnissa käytetylle kuluttaja-analyysille.

Kapteeni Sartonen totesi, että verkkotunnusten avulla tehtävä tutkimus on nopeaa, mutta myös epävakaa ja hallitsematon. Tällainen tutkimus on arvaamaton luonteeltaan. Nimettömyys ja todentamisen puutteet rajoittavat tutkimusta. FM 3-05.301 on TAA-tutkimusmenetelmänä kuitenkin soveltuva, vaikka osittain vanhentunut.

Maanpuolustuskorkeakoulu on julkaissut viime aikoina jo ennen Sartosen tutkimusta useita tutkimuksia informaatio-operaatioista: Kimmo Pipsa, Psykologiset operaatiot ja joukkokäyttäytyminen internetissä (2013), Saara Jantunen, Strategic communication: practice, ideology and dissonance (2013), Sakari Soini, Puolustusvoimien maineenhallinta sosiaalisessa mediassa (2013), Teemu Nurmela, The Social battlespace of stabilization operations – action amongst the people (2010), Teemu Saressaro, Israelin strategisen kommunikaation järjestelyt ja toteutus Cast Lead –operaatiossa (2013), Jari Rantapelkonen & Mirva Salminen, The Fog of Cyber Defence (2013), Jouko Vankka, Cyber Warfare (2013), Torsti Sirén, Verkkoavusteinen puolustus 2030 (2009). Voidaankin ilmeisemmin tehdä johtopäätös tämän yleisen taustan perusteella, että ilmeisemmin Suomessa on myös erityisen intensiivisesti harjoitettu mielipideilmapiirin ja kohderyhmien manipulointia: varmaan teoriaa on pistetty käytäntöön!

Kapteeni Sartonen hahmottaa viitekehyksen, jossa suunnitellut psykologiset operaatiot kohdennetaan mediaan lähetettävillä viesteillä niin, että kohderyhmä analyysin perusteella olisi uskottavaa saada toivottu vaikutus valitussa kohdeyleisössä. Sartonen kirjoittaa sivulla 5, että ”psykologiset operaatiot ovat informaatiosodankäyntiä ja kohderyhmä analyysit ovat yksi menetelmistä, jotka käytetään kyseisen toiminnan suunnitteluvaiheessa”.

Sartonen teki opinnäytetyötänsä varten kyselyn pienelle ryhmälle alan spesialisteja. Pääkysymyksenä oli selvittää, miten tämä kohderyhmäanalyysi voidaan suorittaa kyber-maailmassa. Mikä olisi tehokkain menettely kohderyhmäanalyysiä varten? Mitä mahdollisuuksia ja rajoituksia liittyy tämän prosessin suorittamiseen? Kapteeni Sartonen lähetti avoimet kysymykset sekä sotilaallisille että kaupallisille muutamille toimijoille Suomessa ja ulkomailla. Puolustusvoimien pääesikunta, Pohjoisrannasta Burson-Marsteller ja Maanpuolustuskorkeakoulun käyttäytymistieteiden laitos vastasivat kysymyksiin. Pääesikunnan viestinnän laitos valittiin, koska se vastaa Puolustusvoimien strategisesta viestinnästä.

Burson Masteller Ltd. valittiin – kapteeni Sartosen kirjoittaman julkisen tiedon mukaan – ”ilmaisemaan kaupallista näkemystä TAA-toiminnasta”. Sanomatta jää Burson Mastellerin kiinteä yhteys Amerikan tiedustelupalvelun operaatioihin. Burson-Marstelle mainostaa itseään ”viestinnän strategisena kumppanina”, joka rakentaa asiakkaiden mainetta ja saa aikaan mitattavia tuloksia. Burson-Marstelle-ketju toimii 109 maassa. Yrityksen pääkonttori on New York Cityssä. Burson-Marsteller tiedotti joitakin aikoja sitten sopineen liittoutumasta Cyveillancen kanssa, joka on erikoistunut vakoilemaan kuluttajien ja aktivistein sanomisia Internetissä. Cyveillancen johtaja Eric Letsinger on perustellut, että negatiiviset kommentit voivat olla hyvin tuhoisia suuryrityksillekin.[11] Mutta vielä enemmän yhteyttä tiedusteluun osoittaa se, että DHS:n (Department of Homeland Security) sihteeri Michael Chertoff on rakentanut strategisen kumppanuuden Burson-Marsteller yrityksen kanssa, koska Chertoffin mukaan ”kukaan ei tiedä kriisiviestinnästä paremmin kuin Burson-Marstellerin tiimi”. MSNBC:n Rachel Madow kutsuu Burson-Marstelleriä suorastaan ”PR yritykseksi helvetistä”. Yrityksen  johtajana toimii Hillary Clintonin presidentinvaalikampanjan mielipidetutkija ja strategi Mark Penn. Guardian on kuvaillut karun synkin sanoin, miten Burson-Marsteller selitti PR-toiminnallaan Nigerian hallituksen kansanmurhan, Indonesian hallituksen toimittaman joukkomurhan Itä-Timorissa jne. Yrityksen läheisinä kumppaneina toimivat Amerikan puolustusministeriö, Departmen of Homeland Security, Amerikan oikeusministeirö, National Security Agency ja CIA.[11]

Vuonna 2009 NSA:n ja CIA:n entinen johtaja, Yhdysvaltojen ilmavoimien neljän tähden kenraali Michael Hayden [12] siirtyi työskentelemään The Chertoffille, joka toimii Burson-Marstellerin kanssa liitossa. Myös Homeland Securityn entinen apulaisjohtaja Paul Schneider sekä amiraali Jay M. Cohen liittyivät tuolloin yritykseen. Chertoff Group toimii Burson-Marstellerin yhteydessä, jolla on myös julma historiansa Venäjällä, kun Amerikan Yhdysvallat järjesti USAID:n välityksellä rahoitusta Anatoli Chubaisille, joka valvoi Venäjän sosiaalijärjestelmän täydellistä tuhoamista ja omaisuuden luovuttamista kouralliselle oligarkeja. Chubaisin taloudenhoidon alaisuudessa Venäjän taloustuotanto supistui noin 60 %:a 1990-luvulla, venäläismiehen keskimääräinen elinajanodote romahti 68 vuodesta 56 vuoteen. USAID:n yksityistämisohjelma oli pahassa menestyksessä kilpailukykyinen Hitlerin, Dzerzhinskyn ja Stalin hirmuteoille. USAID rahoitti Chubaisia julkisten ja yksityisten organisaatioiden avulla sekä Harvardin ohjelman avulla. USAID maksoi julkisten suhteiden hoidosta Burson-Marstellerille[13], jotta tämä myy tuhoisan voucher ohjelman Venäjän yleisölle: massamediassa mainostettiin kovasti Chubaisia. Tämä kaikki oli USAID:n rahoittamaa yksityistämistä USAID:n rahoittamien ”demokraattien” avulla. Putin tullessa valtaan, Yhdysvaltojen vaikutusvalta hiipui ja USAID:n toimintaedellytykset kaventuivat. Kapteeni Sartonen olisi voinut hiukan seikkaperäisemmin ja yhteiskuntavastuullisemmin avata valitsemansa Burson-Marstellerin historiaa, mutta mitään tässä mainittua hän ei muista tai ei tahdo kertoa yhteistyötahostaan.

Kapteeni Sartonen toteaa Internetiin liittyvien kansainvälisten sopimusten haasteista. Vuonna 2003 Kiina ehdotti kansainvälistä yleissopimusta, mutta Yhdysvallat ei suostunut. ITU:n (International Telecommunication Union) yleissopimuksen WCIT-12 on allekirjoittanut 89 maata, mukaan lukien Kiina, Iran ja Venäjä, mutta 55 maata on kieltäytynyt (esim. Australia, Kanada, EU-maat, Japani ja Yhdysvallat).

Sartonen liittyy Saressalon (2013) Israelin Cast Lead –operaatiosta tekemään määritelmään kohderyhmästä (target audience): ”ihmisryhmä, jonka mieliin vaikutetaan; sekä yksilöt että yksilöiden muodostamat ryhmät voivat muodostaa kohderyhmän”. Näin ollen myös viestit räätälöidään kullekin kohdeyleisölle. Asiahan on jollakin tavalla tuttu markkinointiviestinnästä, mutta asia muuttuu toiseksi vakavuudessaan, kun kyse on sotilaallisen organisaation toiminnasta mielipideilmapiirin muokkaamiseksi.

Kapteeni Sartonen määrittää, että kohderyhmän valinta on prosessille keskeinen (a crucial part). Päätavoitteena on löytää selkeästi määritelty tavoiteryhmä, johon vaikuttamalla tämän haavoittuvuuden avulla voitaisiin saavuttaa tavoiteltu tulos. Tavoiteryhmän määrittäminen tapahtuu jakamalla ihmiset ensisijaisiin ja toissijaisiin ryhmiin ja luokkiin löytäen lopulta aggregaatit (energian tuottajat), keskeiset tiedottajat ja painopisteet. Perhesuhteiden avulla ei ole määrittely ihanteellinen. Sitä vastoin internetin sosiaalisten ryhmien vertaamalla voidaan saavuttaa paremmin määritellyt toimijat. Sartonen viittaa Amerikan kenttäohjesääntöön, jonka mukaan ihmiset muodostavat toissijaisia ryhmiä ”saavuttaakseen joitakin päämääriä tai tarkoituksen”. Juuri nämä ryhmät Sartonen näkee ”parhaiksi kohderyhmiksi”, jotta PSYOP henkilökunta tutkii näiden ”haavoittuvuuksia” (vulnerabilities).  Kapteenin mukaan tuollaisten ryhmien löytäminen voi tapahtua jopa suhteellisen helposti.  Internetin sosiaalinen media on jopa ”luonnollinen elinympäristö tällaisille ryhmille”. Esimerkiksi vaalisivustoilla ja erilaisilla kampanjasivustoilla ihmiset jakavat mielipiteitään ja ideoitaan. Sartonen huomauttaa, että tällaisille sivustoille pääsee hyvin mukaan, koska verkostot eivät yleensä rajoitu vain jäseniin (”these network sites typically are not restricted to members only, or require only a brief registration to become a member”). Sartonen toteaa kyber maailmassa tunnettavat uudenlaiset ”avain kommunikaattorit” (key communicators): nämä ovat blogien kirjoittajat, jotka jakavat mielipiteitään politiikasta, taloudesta jne. Sartonen pohtii tietokoneperusteita algoritmitutkimusta keskeisten henkilöiden tunnistamiseksi.

Sartosen opinnäytetyön mukaan Suomen Puolustusvoimien toimijoiden mukaan pitäisi rakentaa yhteinen, tehokas TAA kyber-toiminnan johtamismenetelmä. Tämä auttaisi eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Lisäksi tarvittaisiin segmentointiprosessissa tutkimusta.


ii. The West – addicted to war


USA:n armeijan erikoisjoukot operoivat 134 maassa. USA:n historia on ollut vuoden 1776 jälkeen valtaosin sodankäyntiä. USA:n sotilaalliset ja CIA:n erityiset interventiot koskevat laajasti koko maailmaa. Lisäksi USA:n sotilaallinen toiminta informaatiosodankäynnin muodossa koskettaa erotuksetta koko maailmaa. Osuvammin Lännessä kriitikot ovat määritelleet, että USA on ”addicted to war”, vihkiytynyt sotaan. ”Länteen” kuuluminen merkitsee sotaan vihkiytymistä.






Kapteeni Sartosen opinnäytetyön teeman merkittävyyttä lisää Edward Snowdenin aivan uusien paljastusten – NSA:n tietoverkkojen tuhoamiseksi tehtyjen valmistelujen - lisäksi aiheeseen liittyvät jo aiemmat paljastukset helmikuussa 2014 siitä, miten Iso-Britannian ja Amerikan NSA:n agenttien Online Covert Action -opaskirja (“The Art of Deception: Training for Online Covert Operations”) [5] ohjasi maksettujen valtiollisten agenttien toimintaa sosiaalisessa mediassa kohderyhmäanalyysien mukaisesti niin että agentit toimivat trolleina tai ikään kuin tavallisina ihmisinä, jotka eivät olisi hallituksen palkkalistoilla. On valitettavasti todettava, että Sartonen ei sanallakaan viittaa Snowdenin tuomiin paljastuksiin. Hän ei myöskään arvioi toiminnan sopivuutta tai sopimattomuutta suomalaiseen kansalaisyhteiskuntaan ja perustuslaillisiin vapauksiin.





Snowden on tuonut esille dokumentit siitä, miten Lännen agentteja varten tehdyssä Online Covert Action –harjoitusmateriaalissa käytetään termejä ”ystävystyä”, ”soluttautua”, ”matkia” (mask/mimic), ”häiritä”, ”luoda kognitiivista stressiä”, ”käyttää petosta”, ”pilata liiketoimintasuhteet” ja ”julkaista negatiivisia tietoja soveltuvilla foorumeilla”. Iso-Britannian ja USA:n hallitusten tavoitteena on, että heidän palkatut agentit toimivat tällä ilkeällä tavallaan blogien kirjoittajina, aktivisteina, toimittajina tai sosiaalisten tapahtumien järjestäjinä. He toimivat palkattuina trolleina (”trolls”) foorumeiden keskusteluketjuissa. Snowdenin tuomat käsitteen Lännen trollien toiminnalle informaatiosodankäynnissä ovat aivan yhtenevät kapteeni Sartosen kohderyhmäanalyysin käsitteiden kanssa.

Monien edellisten julkistettujen hurjien tietojen jälkeen Snowden paljasti juuri äskettäin tammikuussa 2015 Spiegel-lehden kanssa, että NSA (National Security Agency) ei ainoastaan pyri Internet-kommunikaation massaseurantaan, vaan Five Eyes -liittolaisten digitaalivakoojat tahtovat jopa enemmän: heillä on sotatilassa Quantum-teorian mukaiset suunnitelmat Internetin kriittistä roolia hyödyntäen niin että he kykenisivät lamauttamaan tietoverkkojen avulla kaikki infrastruktuurit, joita näin hallinnoidaan. 


Amerikan Yhdysvaltojen hallituksen tiedustelupalveluorganisaation National Security Agencyn ns. digitaaliset ampujat ovat räätälöineet tietokoneisiin murtautumista varten erityisen ohjelman Access Operations (TAO), jossa tehtävänä on etänä tuhota vastustajan tietokoneet, reitittimet, palvelimet. Ohjelmasta käytetään nimeä Passionatepolka. Tarkoituksellisesti ohjelmiin istutetaan pysyviä takaovia ja parasiitteja esimerkiksi käyttämällä ohjelmaa Barnfire, jotta voidaan poistaa palvelimien BIOS. Five Eyes liittolaiset koostuvat Yhdysvalloista, Iso-Britanniasta, Kanadasta, Australiasta ja Uudesta-Seelannista (= West). Nämä liittolaiset suunnittelevat sodan tulevaisuutta, jossa Internetillä on kriittinen rooli, jolloin tietoverkkojen lamauttamalla voidaan hallita energian ja veden toimituksia, tehtaita, lentoasemia ja rahavirtoja. Spiegel huomauttaa, että ei ole sattumaa, kun Yhdysvaltain Kybersotaa johtaa amiraali Michael Rogers.

Sotilaallisesta näkökulmasta Internetin valvonta on vain Portaalla tai tasolla 0 US digitaalisen sodan strategiassa, mutta NSA:n asiakirjat osoittavat, että tavoitteena on saavuttaa täydellinen valvonta havaitsemalla vihollisen järjestelmässä haavoittuvuuksia. Näin ollen vieraita implantteja sijoitetaan vihollisten järjestelmiin, mikä mahdollistaa pysyvät kulkutiet järjestelmään ja lopulta hallinta sekä edellytykset kriittisten järjestelmien tuhoamiseen. NSA:n esitys julistaa, että seuraava suuri konflikti käydään kyberavaruudessa. Tätä varten Amerikan Yhdysvallat on sotilaallisesti varustautunut hyvin massiivisesti: vuoden 2013 talousarvion mukaan NSA tarvitsi miljardi dollaria lisää määrärahoja verkkohyökkäysoperaatioita varten. Sotilasbudjetti sisälsi jo muutoin 32 miljoonaa dollaria ”epätavanomaisia ratkaisuja” varten.

Spiegel –lehti huomauttaa, että NSA ja sen Five Eyes liittolaiset (= West) ovat tuottaneet useita hyökkäyksiä viime vuosina, kuten Stuxnetin Iranin yhdinohjelmaa vastaan ja Regin –vakoilutroijalaisen, joka leivis USB-tikusta liittokansleri Angela Merkelin koneeseen. Agentit ovat käyttäneet myös Regin-troijalaista hyökkäyksiin Euroopan komissiota vastaan ja Belgian teleyhtiötä Belgacom-vastaan. NSA:n salaiset agentit rakensivät myös matkapuhelinten tuhoamista varten hyökkäyksiä Safari-selaimen haavoittuvuutta hyödyntäen, mikä tarjosi edellytykset istuttaa haitallista koodia etänä. Remote Operations Center (ROC) käyttää koodinimeä S321 toimii NSA:n pääkonttorissa Fort Meadessa Marylandissa. Heidän tunnuslauseensa oli kesän 2005 tapaamisessa ”Sinun tietosi on meidän tietoamme, sinun laitteesi ovat meidän laitteitamme” ("Your data is our data, your equipment is our equipment.")

Sinänsä Snowdenin paljastukset eivät ole ”yllätys”, vaikka ovat paha näyttö niistä konkreettisista teoista, joista Länsi (= West) on suorittanut informaatiosodankäynnissä yksittäisiä ihmisiä, yhteisöjä ja valtioita vastaan. David W. Becker on esitellyt parivuosikymmentä vanhassa opinnäytetyössään amerikkalaisen HUMINT-henkilötiedustelun (Human Intelligence) laajempaa historiallista kehitystä,[8] mitä kasvua sivuaa myös niin Edward Snowdenin paljastukset kuin Miika Sartosen opinnäytetyö Suomen Maanpuolustuskorkeakoulussa. Snowden ilmaisi tiedot paljastuksena, mutta Sartonen ja monet suomalaiset upseerit toteuttavat tunnollisesti tuota tehtäväänsä.

Beckerin tiivis ja selkeä opinnäytetyö [8] valaisi hyvin jo vuosikymmen sitten, miten 1970-luvulla Stansfield Turnerin aikana CIA:n tiedustelutoiminnasta toistaiseksi vain reilu kymmenes osa koski HUMINT-henkilötiedustelua. Mutta Ronald Reaganin aikana CIA:n johtajana William Casey painotti HUMINT-tiedustelun merkitystä. Niin kuin Casey vastasi Kongressille 1981, niin siihen saakka oli luotettu liikaa pelkkiin valokuviin, mutta hukattu ”intentiot”.  Casey argumentoi myös, että HUMINT on halvempi ja tehokkaampi järjestelmä kuin SIGINT tai IMINT systeemit. Niin 1980-luvullla HUMINT-ohjelmat käynnistyivät tehokkaasti. 1990-luvulla USA kehitti ja keskitti monia HUMINT organisaatioita. Kenraali Charles Scanon kirjoitti vuona 1992 artikkelin HUMINT-hallinnon keskittämisestä American Intelligence Journaliin. Scanonin mukaan tarvittiin uusi ”kansallinen HUMINT strategia”, jonka toteuttamiseksi tarvittaisiin keskitetty hallinnointistruktuuri. 18.12.1992 Donald Atwood allekirjoitti DoD direktiivin 5200,37 HUMINT-operaatioiden keskitetystä hallintorakenteesta. Direktiivi seurasi olennaisesti kenraali Lieden hahmotelmaa. DoD HUMINT:n operationaalinen kontrolli annettiin DIA:lle, jonka alaisuudessa toimiva DHS vastasi käytännössä tehtävästä. DHS:n tehtävä virallisesti aktivoitiin 1.10.1994. DHS oli nyt vastuullinen maailmanlaajuisesti HUMINT operaatioista (worldwide HUMINT operations).  DHS:n asiakkaina ovat tietysti Washingtonin valtiollisen tason päätöksentekijät. DHS tarjoaa myös strategista informaatiota vastustajien intentioista sotilaallisille ja valtiollisen tason päätöksen tekijöille. DoD HUMINT kasvoi tällä tavoin 1970-luvun pienestä palveluun suuntautuneesta toiminnasta globaaliksi organisaatioksi. 1990-luvulla toiminnasta puuttui kuitenkin standardoidut prioriteetit tiedustelun vaatimusten arvioimisessa. Valkoinen talo yritti ratkaista haastetta vuonna 1995, kun presidentti Clinton allekirjoitti presidentin direktiivin PDD 35, jossa priorisoitiin tiedustelutoiminnan vaatimuksia globaalisti. Direktiivin määrittämä Porras 0 (Tier 0) tarkoitti korkeimman tason prioriteettia, joka tarkoitti myös varoitus sotilasoperaatioista.  Alhaisin porras 0 tarkoitti valtioita, joilla ei ole juuri mitään kiinnostusta Amerikan Yhdysvaltojen suhteen. PDD-35 ei kuitenkaan antanut riittävästi ohjeita tiedusteluorganisaatioille ennakoida kriisejä.

Becker kuvaili yli vuosikymmen sitten opinnäytetyössään, miten ongelmaksi koettiin pian, että PDD-35:n alemman portaan vaatimuksia ei riittävästi huomioitu, kun tiedustelupalvelut keskittyivät vain tärkeimpiin prioriteetteihin.  Kenraali John Shalikashvili julisti innostuneena HUMINT-ohjelmista, että ”armeijamme on yhä enemmän muuttamassa painopistettä moninaiseen muuhun sotilastoimintaan (MOOTW) kuin perinteiseen sotaan”. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen USA kehitti kansallista turvallisuusohjelmaansa enemmän proaktiiviseksi, vuonna 2000 Kansallinen turvallisuusstrategia jatkoi samaa trendiä, kun ohjelma vaati sotilaalliseen valmistautumiseen vastaamaan valtioiden ja kansojen välisiä terrorismin ja rikollisuuden uhkiin. Kansalaisjärjestöt (nongovernmental organizations NGO) ja yksityiset vapaaehtoisjärjestöt (private volunteer organizations PVO) ovat potentiaalisia informaation tuottajia Amerikan HUMINT-tiedustelua varten. Joint Task Force Commander’s Handbook for Peace Operations vaatii: ”Lähestyttäessä kansalaisjärjestöjä ja vapaaehtoisjärjestöjä sekä muita siviiliorganisaatioita pitäisi luonnehtia tietojen avoimuudella ja läpinäkyvyydellä, mukaan lukien selvä väite informaation käyttötarkoituksesta”. Haasteeksi kuitenkin koettiin, miten yksityiset organisaatiot tulisivat hermostuneeksi tiedustelupalvelun yhteydenoton jälkeen, vaikka toisaalla uskottiin hyvien suhteita korostamalla voittavan nämä järjestöt halukkaiksi tietojen luovuttamiselle. Monet muutkin sotilasasiantuntijat ovat arvioineet kriittisesti Amerikan Yhdysvaltojen tiedustelutoiminnan onnistumista ja laadukkuutta, sen valtavista resursseista ja määrärahoista huolimatta. Esimerkiksi Amerikan Yhdysvaltojen merijalkaväen tiedustelu-upseeri Robert D. Steele [9], joka on toiminut vuosikymmenen myös CIA:n upseerina, arvio kriittisesti amerikkalaisen HUMINT-tiedustelun toteutumista.

iii. Pohdintoja

Itseäni kapteeni Sartosen opinnäytetyö kiehtoo sen viitekehyksen tähden, sillä olin iloisesti yllättynyt, että olin opiskellut kaikki siinä mainitut käsitteet, ja jopa vähän enemmän, niin kuin myös Snowdenin paljastamat kohderyhmäanalyyseissä käytetyt käsitteet ja viitekehykset. Geert Hofsteden dimensiot näyttävät yllättävän kunnioitetuilta CIA:n kohderyhmäpohdinnoissa. Niin näyttää myös olevan tietyissä propagandistissa huudoissa (”viestit”), joita näkee Suomen SOME:ssa, vaikkakin niissä kieli on popularisoitunut. Minulle nuo huudot asettuvat huutajien yrityksiin asettaa ihmistä CIA:n ja USA:n käyttämiin Hofsteden dimensioihin, joita olen viitosen arvosanan veroisesti tenttinyt ammattikorkeakoulun opinnoissa useammalla kurssilla (ja senkin jälkeen jatkanut asioiden selvittämistä huomattavasti perusteellisemmin). Kaiken kaikkiaan oli ”kiva” havaita, että tuttu Hofstede on myös CIA:n apuväline kohderyhmäanalyyseissä. Kapteeni Sartonen ei selvittänyt tämän kulttuurisen dimension ja kohderyhmäanalyysin käytettävyyttä, vaikka Hofstede tulee usein esille Snowdenin CIA-NSA –dokumenteissa. Mielestäni Hofstede on selvästi vanhentunut, riittämätön ja puutteellinen kohderyhmäanalyysiä varten edes kulttuuristen tekijöiden tunnistamiseksi.

Niin kuin kapteeni Sartonen totesi opinnäytetyössään, niin samat menetelmät ovat tuttuja myös markkinoinnin ja kuluttajatutkimuksen aloilla. Eipä siis ihme, että ammattikorkeakoulututkintoni pääaineena keskityin juuri tähän samaan kohderyhmäanalyysiin strategisessa viitekehyksessä. Toiset ammattikorkeakouluopintoni tietotekniikan alalla ERP-tutkimushankkeen ja muiden tehtävien parissa puolestaan loi taustaa ymmärtää informaatioverkostojen kokonaisvaltaista hallintaa. Helsingin yliopistossa hyväksytty teologian väitöskirja psykohistoriasta käsitteli jopa osittain suoranaisesti tiedustelupalvelujen psykologisessa profiloinnissa käytettyjä viitekehyksiä.

Näin ollen lukukokemuksena Sartosen kirja oli epäilemättä yhtäällä tällä tavalla innostava ja kotoisa, mutta samalla hiukan virisi suru: tuon kaiken olen minäkin tuntenut erittäin perusteellisesti toisaalta monissa opinnoissani, mutta kaikesta huolimatta minä olen tämän vähäisen loppuelämäni syrjäytynyt ihmispolo, jota ei mihinkään tarvita.  Minun täytyy myöntää sekin, että edes Venäjä ei tarvitse minua, kun olen jo alkanut ymmärtää, että Suomessa kukaan ei tahdo minua mihinkään. Minä en kuulu edes mihinkään yhteisöön, pelkkä irrallinen ihmisparka ilman vaikuttavia kontakteja: edes Venäjän trolliarmeijaan en ole saanut kutsua, en esiinny missään mediassa missään valtakunnassa (ainakaan lähimpään puoleen vuosikymmeneen) ja niin edelleen voin surkeuttani kuvailla monisanaisesti. Voin ainoastaan seurata tällä tavalla innokkaana sitä touhua, jota oikeasti merkittävät ihmiset tekevät maailmassamme. En ole kuitenkaan iloinen kapteeni Sartosen ja MPKK:n informaatiosodankäynnin hankkeista: ne eivät kuulu vapauksia ja ihmisarvoa kunnioittavaan perustuslailliseen suomalaiseen kansalaisyhteiskuntaan!

16.1.2015 Mihail Hodorkovski oli Liettuan ulkoministeriön ja Itä-Euroopan tutkimuskeskuksen kutsusta Vilnassa, missä hän esitelmöi näkemyksiään “Venäjästä ja Euroopan turvallisuusnäkymistä”. Hodorkovski toisti tavanomaisia syytöksiä ja arvioi eurooppalaisen politiikan kehitystarpeita. Hänen mukaansa pitäisi tehdä erottelu Putinin hallintoa vastaan suunnattujen toimien ja koko Venäjää vastaan kohdistuvien toimien välillä. Jälkimmäisestä tulisi päästä vähitellen eroon, mutta sanktioiden tulisi kohdistua yhä voimakkaammin ”todellisiin ja lojaaleihin putinisteihin” sekä niihin silovikeihin. Erityiset toimet tulisi kohdistaa Venäjän eliitin omistuksia vastaan Lännessä. Putinista ei saa tehdä marttyyriä ja puolustustaistelijaa venäläisen maailman silmissä.

Ei ole missään määrin kiistanalaista, että ns. Lännen sotilaallisia ja poliittisia intressejä implementoivat tahot suorittavat myös edellä kuvattujen kohderyhmäanalyysiensa ja –operaatioidensa mukaan tehtäviä ”todellisia ja lojaaleja putinisteja” vastaan sikäli kuin tällaisia todellisia tai potentiaalisia putinisteja tai ryhmiä olisi hahmoteltavissa ja kuviteltavissa Suomessa ja EU:n alueella. Kokonaan toinen kysymys on siinä, missä määrin nuo operaatiot ovat tehokkaita. Suurempi kysymys on kuitenkin se tietosuojavaltuutetun ja eduskunnan oikeusasiamiehen toimialaan kuuluva rike, että Suomen upseerien virkatehtävien hoitona informaatiosodankäynnin tai informaatiopsykologisen sodankäynnin tehtävät tuskin olisivat mahdollisia Suomen perustuslaillisten oikeuksien ja vapauksien mukaan. Baltian maiden EU:lle esitetyissä vaatimuksissa perustaa informaatiosodankäyntiä varten EU:n puolustusvirasto tms. ei sisältäisi vain viestien lähettämistä mediaan ikään kuin propagandakonttorista, vaan olennainen osa olisi propagandakonttorin toiminnassa EU:n mittakaavassa toteutettavat kohderyhmävakoilut ja –analyysit ”todellisista ja lojaaleista putinisteista”.

Kapteeni Sartosen ja muiden MPKK:n julkaiseminen opinnäytetöiden ja tutkimusten sisältö esittelee suomalaisten ammattisotilaiden harjoittamaa informaatiosodankäyntiä vain yleisellä tasolla. Konkreettiset tapaukset – seikkaperäinen työskentely esitetyn viitekehyksen varassa - olisivat kuitenkin se arveluttava maailma, jonka paljastusta tulisi vaatia kansalaisyhteiskunnan vapauksien suojaamiseksi.  Suomalaisiin konkreettisiin yksilöitäviin henkilönimiin ja ryhmiin kohdistuneet suomalaisten upseerien toimittamat informaatiosodankäynnin ”harjoitustyöt” eivät valitettavasti siis tule kapteeni Sartosen opinnäytetyössä esille, vaan Sartonen ainoastaan käsittelee yleisellä opinnäytetyön tasolla sellaista viitekehystä tuollaisten toimien suorittamiseksi. Muutaman suomalaisupseerin ”harjoitustyöt”  (so. henkilökohteiden analysointi internetistä ja muualta)saadun aineiston avulla, aineiston luokittelu sekä psykologisen arvioinnin jälkeen lähetetyt ”SOME-viestit”)  eivät ole toistaiseksi tulleet opinnäytetöissä julkisuuteen läpinäkyvänä prosessikuvauksena niiden arkaluonteisuuden ja yksityisyyden suojan kannalta arveluttavan luonteensa johdosta. Niin pian kuin asianomaisilta viattomilta kohteilta saadaan suostumus, niin muutaman suomalaisupseerin tekemät informaatiosodankäynnin ”harjoitustyöt” on mielestäni lupa paljastaa suomalaisen isomman median tai tämän blogin kautta.


[1] ”Avoin kuuleminen” ja paniikkinappula. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan informaatiosodankäynnin keskustelu muuttui kutsutilaisuudeksi. http://juhamolari.blogspot.fi/2015/01/avoin-kuuleminen-ja-paniikkinappula.html

 

[2] Ulkoasiainvaliokunnan informaatiosodankäynnin Face control 2 - Suomen eduskunta on ”liian pieni” 22.1.2015 http://juhamolari.blogspot.fi/2015/01/ulkoasiainvaliokunnan.html

 

[3] Informaatiosodankäynnin sisältö ja merkitys. Eduskunnan Ulkoasiainvaliokunta 22.1.2015 kello 9:00–11:30. http://juhamolari.blogspot.fi/2015/01/informaatiosodankaynnin-sisalto-ja.html

 

[4] Huijarit huijaavat Venäjä-pelottelun avulla informaatiosodankäynnin tilaisuudessa. Pitkäaikaistyötön tarkkailee Eduskunnassa 22.1.2015. http://juhamolari.blogspot.fi/2015/01/huijarit-huijaavat-venaja-pelottelun.html

 

[5]  Torsti Sirénin kapina Jarmo Lindbergin ja Washingtonin suojeluksessa? http://juhamolari.blogspot.fi/2014/12/torsti-sirenin-kapina-jarmo-lindbergin.html

 

[6] Spiegel 17.1.2015 The Digital Arms Race: NSA Preps America for Future Battle  http://www.spiegel.de/international/world/new-snowden-docs-indicate-scope-of-nsa-preparations-for-cyber-battle-a-1013409.html

 

[7] Quantumtheory:


[8] David W. Becker 2000. COMING IN FROM THE COLD ... WAR: DEFENSE HUMINT SERVICES SUPPORT TO MILITARY OPERATIONS OTHER THAN WAR. A thesis presented to the Faculty of the U.S. Army Command and General Staff College in partial fulfillment of the requirements for the degree, MASTER OF MILITARY ART AND SCIENCE. General Studies. 2000

[9] Robert D. Steele 2010. Advancing Strategic Thought Series. HUMAN INTELLIGENCE: ALL HUMANS, ALL MINDS, ALL THE TIME. http://www.globalsecurity.org/intell/library/reports/2010/ssi_steele.pdf


[11] Tom Barry, 25.8.2009. Former Bush Security Chiefs Find Terrorism Obsession Can Be Profitable http://www.cipamericas.org/archives/1817

[12]  The Chertoff Group – Press Relieses, April 13th, 2009. Team Will Join Former Secretary of Homeland Security Advising Clients on Security Issues http://www.chertoffgroup.com/press-releases-former-director-of-the-central-intelligence-agency-and-three-renowned-security-experts-join-the-chertoff-group.php


[13] Mark Ames 8.8.2014. The murderous history of USAID, the US Government agency behind Cuba’s fake Twitter clone. http://pando.com/2014/04/08/the-murderous-history-of-usaid-the-us-government-agency-behind-cubas-fake-twitter-clone/




KIRJOITTAJA on suomalaismies, joka tahtoo maailmaan rauhaa. Kuva elokuulta 2014 Moskovan tuntumasta: olen matkalla datshalle illanviettoon ja saslikin syöntiin. Sain viettää iltaa kahden ns. "vihreän miehen" kanssa, joka olivat turvaamassa Krimin kansan itsemäärämisoikeutta vapautua Kiovan junttahallinnosta.



Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

Ps. Facebook-sivuani en enää päivitä