torstai 12. helmikuuta 2015

Minskin rauhanneuvottelujen kulissien takana: Angela Merkelin asema vahvistuu eurooppalaisena johtajana

Julkisuuteen kerrottujen tarinoiden ja videoaineiston perusteella Valko-Venäjän Minskissä käydyt rauhanneuvottelut ovat toteutuneet viileissä oloissa, joissa neuvottelijat ovat käyneet uuvuttavaa ”hermojen sotaa”. USA:n avulla Ukrainan presidentiksi nostettu suklaakauppias Petro Poroshenko oli nolon, häpeilevän ja arastelevan oloinen, kun hän kätteli neuvottelujen alussa Merkelin ja  Aljaksandr Lukašenkan ohjauksessa Vladimir Putinia.



Silmiinpistävää oli Angela Merkelin myönteinen ja vahva läsnäolo rauhanvälittäjänä. Hänen persoonansa näytti kehittyneen itsenäisen Saksan aidoksi liittokansleriksi, joka itsekin tiedostaa, että hän on nyt tehtävässä, joka nostaa hänet ja Saksan valtion maailman politiikan keskeisiin johtajiin. Saksan mediassa oli jo ennätetty lausua moitteita Amerikan Yhdysvalloille alisteisesta eurooppalaisesta näennäispolitiikasta.

Niin yksittäiset saksalaiset ihmiset kuin liike-elämä ovat vaatineet Merkelille irtaantumista Washingtonin sanelemasta politiikasta, koska Washingtonin politiikan on havaittu vaurioittavan Saksan ja EU:n etua.

Merkelin toiminta Minskin rauhanneuvotteluissa merkitsee onnistuessaan Saksan aseman vahvistumista maailmanpolitiikassa ja Euroopan suvereenisuuden lisääntymistä suhteessa Amerikan Yhdysvaltoihin.

Kun Vladimir Putin kätteli Angela Merkeliä, niin ilmeisen selvästi Putin osoitti ystävyyttä, kunnioitusta ja arvostusta Saksan liittokansleria kohtaan: miehekkään nöyrästi Putin kumarsi hienosti päällään Merkelin edessä ja Merkel vastavuoroisesti ilmaisi hymyllään lämpimää vieraanvaraisuutta. Taustalla Petro Poroshenko katseli katkeran, huolestuneen ja kateellisen näköisenä, kun Putin ja Merkel tervehtivät toisiaan lämmöllä.



Kokouksen dynamiikka ja neuvottelijoiden kohtaamiset näyttivät, että Ranskan presidentti Francois Hollande oli alusta alkaen enemmän sivustakatseleva tarkkailija: Merkelin ja Putinin tervehdyksen jälkeen alkoi heti luontevasti Lukašenkan, Merkelin ja Putinin keskustelu, jota keskustelupiirissä seurasi myös Hollande, mutta Poroshenko oli keskustelupiirin ulkopuolella. Kuvassa näkyy vain hänen päänsä vähän kauempana Hollanden selän takaa.


Putinin ja Poroshenkon kättelytilanteessa, Putin katsoo Poroshenkon silmiin ja hymyilee, Merkel katsoo miesten käsiin hymyillen, Lukashenko hymyilee Putinin takana, mutta Poroshenko on vaivautunut. Hän tietää kättelevänsä miestä, joka tietää hänen tekonsa ja toimensa. Poroshenko on niin kuin pahanteosta kiinni jäänyt kiusaantunut poikanen, joka joutuu esille kasvojen eteen.


Minskin rauhanneuvottelujen kulisseja leimasi kahden osapuolen puuttuminen. Amerikan Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama ei ollut saapunut Minskiin, jossa hänen näkemyksiään edustaa Petro Poroshenko. Omassa maassaan Obama on menettänyt kovasti suosiotaan. Myös kansainvälisesti Amerikan Yhdysvaltain asema on heikentynyt kaikista sanktiorintamista huolimatta. Tässä yksittäisessä neuvottelussa jää nähtäväksi, missä määrin Poroshenko voi toimia täysivaltaisena neuvottelijana Amerikan Yhdysvaltojen puolesta.

Viikko viikolta Poroshenko näyttää lisänneen osallisuuttaan Ukrainan armeijan päätöksentekoihin, mutta samanaikaisesti Amerikan Yhdysvallat on koventanut puhettaan aseellisen lisääntyvän tuen tarpeesta Poroshenkolle. Epätietoisuus siitä, missä määrin Poroshenko on ylipäätään valmis ottamaan vastuun tässä yksittäisessä neuvottelussa ja myöhemmin kansainvälisessä rikostuomioistuimessa Ukrainan lipun alla tehdyistä kansanmurhista ja siviilejä vastaan tehdyistä hirmuteoista, häiritsee neuvottelujen tuloksellisuutta.

Ovatko Poroshenkon käskettävissä ne ulkomaiset palkkasoturit, jotka saattavat palvella ukrainalaisia natsi-pataljoonia ja surmaavat säälimättömästi ihmisiä kirkon penkkeihin, sairaaloihin, kouluihin, vanhainkoteihin ja busseihin?

Barach Obaman sivuuttaminen eurooppalaisen taistelun rauhanneuvotteluista ilmentää Saksan liittokansleri Angela Merkelin ansiokasta ja taidokasta toimintaa työntää Valkoinen talo ja USA yhä kauemmaksi ja yhä vähäisemmäksi maailmanpolitiikan näyttömältä: kyse on nimenomaisesti Barach Obaman ja hänen politiikkansa syrjäyttämisestä, minkä tyhjiön Angela Merkel ansiokkaasti ja menestyksellisesti vaikuttaisi täyttävän uskottavana rauhanneuvottelijana. Poroshenko saa vastuun Ukrainan tapahtumista, kun Obama on poissa. Niin järjestelmän pitäisi kuuluakin. Barach Obama ja Valkoinen talo on itse asiassa ajanut itsensä ulos yhä kireämpien ja entistä sotaisempien lausuntojen tähden.

Novorussian alueen johtaja(t) puuttuivat rauhanneuvotteluista, mikä heikentää tulokseen pääsemistä ja tulosten toteutumista. Petro Poroshenkon ja Amerikan Yhdysvaltojen informaatiosodan mukaista retoriikkaa on ollut leimata Novorussian alueen johtajat ”terroristeiksi”, joiden kanssa ei neuvotella, vaan jotka tapetaan niin kuin näiden ”terroristien” tukijat. Tuollainen lähtökohta on nyt rauhanneuvottelujen onnistumisen esteenä, kun sodan osapuoli on sivuutettu kokonaan neuvottelupöydästä. Neuvottelut voidaan saada tulokseen ja johtajat kättelevät toisiaan, mutta miten neuvottelun päätöslauselman implementointi toteutuu? Tuleeko tästä haasteesta vain tekosyy uusille uhkauksille Venäjää vastaan? Onko koko neuvottelurakenteeseen jo valmiiksi upotettu paha juoni tekosyyn perustelemiseksi omalle eurooppalaiselle yleisölle?

Toisaalla maltillisempi tulkinta on myös mahdollinen, koska eurooppalainen retoriikka kutsuu Novorussian alueen johtajia sekä heidän kannattajiaan – alueen väestöä – ”separatisteiksi”, mikä tarjoaa jo huomattavasti paremmat rakennusainekset sopimiselle kuin kutsua heitä ”terroristeiksi”.

Tällä hetkellä Minskin neuvotteluja käydään valitettavasti Ukrainan ja Amerikan Yhdysvaltojen toivomassa kokoonpanossa, mutta itse neuvottelut vaikuttavat tappiolta Amerikan Yhdysvalloille: neuvottelut vahvistavat Angela Merkelin roolia. Tämä tulikin näkyviin monista neuvottelukuvista, joissa näkyi voimistunut, hymyilevä, vapautunut Merkel.

Minskin rauhanneuvottelut voivat onnistuessaan vahvistaa Euroopan Unionin itsenäisyyttä suhteessa Amerikan Yhdysvaltoihin ja Saksan liittokanslerin Angela Merkelin henkilökohtaisen panoksen ansiosta Saksan merkittävyyttä kansainvälisessä politiikassa yhtenä tasavertaisena suurvaltana Venäjän, Kiinan ja Amerikan Yhdysvaltojen rinnalla.

Jälkikirjoitus:

Olen reilun viikon verran poissa blogini maailmasta, koska olen tämän ajan Venäjällä.


KIRJOITTAJA on riippumaton, sitoutumaton suomalainen työtön mies, joka ei tahdo Suomen valtion tekevän taas niitä virheitä, joita sotiin johtanut epäonnistunut politiikka ilmensi. Suomalaisten ei pidä ajatella sen enempää Amerikan Yhdysvaltojen, Euroopan Unionin kuin Venäjän Federaation intressien tyydyttämistä, vaan Suomen omaa etua tässä maailmassa ja tässä ajassa.


Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

Ps. Facebook-sivuani en enää päivitä