torstai 19. maaliskuuta 2015

Yhtä huonossa kunnossa kuin suomalaiset varusmiehet

Kuudetta vuosikymmentään elävä ukkopapparainen on yhtä huonossa kunnossa kuin keskimäärin suomalaiset varusmiehet.

Tuoreiden selvitysten mukaan noin joka kuudes tai joka viides varusmiespalveluksensa jo aloittanut asevelvollinen lakkauttaa palveluksensa, useimmat jo heti ensimmäisten viikkojen aikana. Nämä keskeyttämiset ovat näin suuret siitäkin huolimatta, että varusmiespalveluksen suorittamiseen ovat tulleet tasoryhmät, jotka ottavat lempeästi huomioon heikommat. Varusmiespalveluksen vaatimustasot ovat myös muutoin keventyneet vuosikymmenien kuluessa. Kutsuntojen yhteydessä karsitaan nykyään jo merkittävä osa varusmiespalvelukseen kykenemättömiä nuoria miehiä. Tästä kaikesta huolimatta palveluksen suorittaminen on monelle liian tuskainen kokemus.

Tässä rinteessä onnistuu hyvin 200 metrin pitkän mäkijuoksun suorittaminen, ja tarvittaessa pitemmänkin juoksun suorittaminen
mikäli lähtee hiukan taempaa kuin kuvanottopaikka.


Kun itse suoritin varusmiespalvelusta vuosina 1983-1984, niin en voinut ymmärtää varusmiespalveluksen teeskenteleviä vaatimuksia: palvelus oli mielestäni liian kevyt, jotta se olisi todella sotilaallisesti ansiokas tai kehittävä. Niin minä kirjoitin myös loppuraportissani, että armeijan valitettava piirre oli teeskentely ikään kuin olisi suoritettu jotain urotekoja, kun laahustettiin jaloin, pyörin tai suksin muutama kymmenen kilometriä. Se oli pikemmin ulkoilua kuin kehittävää liikuntaa.

Tällä hetkellä kuntoni on vanhana ukkopapparaisena jo niin huono, eivätkä niveletkään kestä nuoren miehen menoa, että voin jo ymmärtää kokemuksen avulla, millaista on olla aidosti huonokuntoinen. Mielestäni jokainen 20 vuotta vanha nuori mies voi juosta Cooper-testissä yli 3000 metriä ILMAN MITÄÄN HARJOITTELUA. Se on vain niin helppo juttu – paitsi laiskimukset eivät tietenkään tahdo juosta mitään. Sitä vastoin nyt kuudetta vuosikymmentä kituvana ukkopapparaisena juokseminen on muuttunut eri tavalla raskaaksi. Vaikeutta lisää myös se, että en juossut koko talven aikana lainkaan. Annoin kunnon vain heikentyä ja painon nousta. Pari kertaa kävin koululaispoikani kanssa hiihtämässä. Niin olen vihdoin huonokuntoinen – niin kuin valitettavasti keskimääräinen suomalainen varusmies.

Tänään torstaina aamulla aurinko paistoi mukavasti. Tunsin jo eilen illalla vatsassani, miten läski alkoi leviämään yhä laajempiin mittoihinsa. Tämä on todella aito kauhistukseni ja kärsimykseni eilen illalla! Niin tein terveellisen elämäntapapäätöksen illan aikana, että tänä aamuna kävisin edes vähän juoksemassa. Olen tullut siihen huonoon kuntoon, että nyt on vihdoin oikea syy lenkkeillä. En ole viitsinyt aiemmin lenkkeillä, sillä kilpailuihinkaan ei ole innostusta osallistua. Lisäksi aktiivinen juoksuharjoittelu alkaa valitettavasti rasittaa näin vanhan ihmisen niveliä, erityisesti jalkapohjan ja nilkan nivelsiteitä.  Mitä turhaa tehdä itseään kipeäksi, kun nuoret miehetkään eivät ole paremmassa kunnossa varusmiespalveluksen aikana!

Tuo laiska ajatteluni sai siis eilen illalla tuntea järkytyksen, kun huomasin, miten läskien loputtomat renkaat alkavat kasvaa vatsani ympärille. Ne ovat vaan niin vastenmielisiä, kun tahtoo istua nautinnollisesti ja katsella televisiota. Siksi päätin elämänlaatuni parantamiseksi taas lisätä lenkkeilyä.

Juoksin mäkisellä kuntopolulla metsässä 3 kilometriä tasavauhtisesti löysää, alle 5 minuuttia per kilometriä mutta näin löysä juoksuvauhti on yli 4 minuuttia per kilometriä vauhtia. Sen jälkeen löysin pujottelurinteen laidasta kuntopolun, jossa juoksin 5 kertaa 200 metriä reippaalla vauhdilla, kimmoisalla ryhdikkäällä askeleella alhaalta ylös. Jokaisen juoksun jälkeen kävelin alas samaiset 200 metriä ja heti lähdin uudestaan. Tämä otti hengitykseen! Nyt ymmärrän, mitä on olla todella surkeassa kunnossa niin kuin keskimääräinen varusmies Suomessa asepalveluksensa aikana! Lopulta minä hiljakseen hölkkäsin 3 kilometriä kotiin. Voisin kuvitella, että tartan-radalla voisin todellisella yrittämisellä ja viikon sopivan valmistautumisen jälkeen juosta 12 minuutin – jos kaikki onnistuu hyvin – Cooper-testissä nykyään vain vähän yli 3000 metriä. Se on todella huono kunto, niin kuin suomalaisilla varusmiehillä keskimäärin. Toki Suomessa on hyväkuntoisiakin nuoria miehiä, mutta nyt onkin kyse keskimääräisestä varusmiehestä.

Illalla juoksen uudestaan tuollaisen samanlaisen lenkin kuin aamulla, mutta nyt juoksen koululaispoikani kanssa. Hänen jalkapallovalmentajansa suositteli, että poika lepää eikä mene tänään futistreeneihin. Siksi meillä jää aikaa tällaiseen helppoon ulkoiluun niin kuin 12 vuotta vanhalle pojalle tällainen lenkki on. Viime sunnuntaina lauantain kahden jalkapallo-ottelun jälkeen poikani tunsi tarpeelliseksi oikoa ja herätellä jalkalihaksiaan juuri tällaisella juoksulenkillä. Niin hän kertoi, että sunnuntai-iltana jalkapallotreeneissä ja maanantaina jalkapallotreeneissä jalat tuntuivat paljon vahvemmalta, kun oli käynyt sunnuntaina aamulla mainitulla juoksulenkillä. Niin on siis nuorten koululaispoikien, jotka harrastavat urheilua, helppo tehdä tällaisia liikuntasuorituksia ihan vain verryttelyksi. Valitettavasti kahdenkymmenen vuoden iässä, miehen väkevimmässä iässä, suomalaiset varusmiehet eivät kuitenkaan pysty keskimäärin tämän parempaan fyysiseen suoritustasoon. Nyt minä tunnen ensimmäistä kertaa noin 40 vuoteen, mitä tarkoittaa olla noin huonossa kunnossa kuin mitä meikäläiseen verrattuna 30 vuotta nuoremmat aikamiehet ovat tällä hetkellä Suomessa!


KIRJOITTAJA: tämä kuva on alkusyksystä 2014, kun olin jo tällainen huonokuntoinen ukkopapparainen, vatsa oli tullut läskiseksi, keho heikoksi liikunnan laiminlyönnin tähden. Näin vanhalle miehelle kuntotaso on ehkä vielä tyydyttävä tai välttävä, mutta nuorelle miehelle se ei olisi vain ”välttävä”, vaan se olisi suorastaan häpeä, valtakunnallisesti katsottuna katastrofi.

Minä olen ollut vanhuuteni tähden jo puolivuosikymmentä työtön, sillä näin vanhat ihmiset ovat huonovointisia, he eivät jaksa enää työelämän vaatimuksissa mukana. Olen myös työtön tulevat 15-20 vuotta, kunnes pääsen eläkkeelle. Näin vanhoja ihmisiä ei luonnollisestikaan työnantajat kutsu edes työhaastatteluihin. Se on täysin luonnollista ja oikein! Sitä vastoin työelämän kannalta on jo katastrofi, kun 20 vuotta vanhat miehet ovat parhaissa miehuuden voimissaan yhtä huonossa kunnossa kuin tällainen henkihieverissä elävä vanha uppoparka.


Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)