keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Suomen Ali lähti jihadiin ja palasi takaisin

Tämä blogi on kirjoitettu siinä tilanteessa, jossa Suomen kaikki kohutut ISIS-terroristit on vapautettu esitutkinnan aikaisesta vankeudesta. Minulta ei ole kysytty eikä ehkä halutakaan mitään mielipidettä asiasta, josta kuitenkin niin monet toimittajat, asiantuntijat, teologit ja SOME-aktivistit ovat lausuneet mielipiteensä. Niin minäkin päätin pohtia ilmiötä, vaikka ilmeisemmin poliisiviranomaisten toivomusten mukaisesti on jo ”tutkiva journalismikin” päättynyt asian osalta eikä kaikkien vangittujen vapautuksesta ole siten uutisoitu lainkaan. Vielä ei julkisesti tiedetä sitäkään, maksetaanko näille ISIS-terroristeille vahingonkorvausta vapaudenriistosta esitutkintavankeuden johdosta vai kutsutaanko heidät myöhemmin käräjäoikeuteen. Palaako keskeisenä ISIS-hahmona ollut Sami takaisin peruskouluun lasten opettajaksi ja saako hän virastapidättämisen ajalta korvaukset?


kirjoittajan väitöskirjassa
on tutkittu ääriryhmien
psykodynamiikkaa ja
psykohistoriaa
Suomen Suojelupoliisi uskottelee kauniisti, että nämä ISIS-terroristeina vangitut ihmiset ja heidän verkostonsa eivät ole ongelma, koska heidät tunnetaan ja heitä voi seurata, mutta suurempi ongelma olisi Suomen muslimiväestön Shiiat ja Sunnit sekä heidän mahdolliset välienselvittelyt, koska heitä ei tunneta. ISIS-intoilijoita on päästy ”haistelemaan” sekä teknisen valvonnan että ilmiantajien avulla. Samanaikaisesti ISIS-terroristeina pidetyt ja nuo hetkellisesti vangitut henkilöt nauravat – kuten ovat jo tehneet – Suojelupoliisin ja Suomen viranomaisten uskomuksille seurantakyvystä tietää, tuntea ja valvoa.

Evankelisluterilaisen kirkon Kirkon Ulkomaanapu lähetti ennen vaaleja eduskuntavaaliehdokkaille paimenkirjeen, jossa opastettiin ilmeisemmin KUA:n teologisen oppineisuuden tuoman sivistyksen voimissa suhtautumaan lempeydellä muslimeihin ja edistämään Syyriasta palanneiden taistelijoiden kotiutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Kirjeestä saa vaikutelman, että sotimaan lähteneet ihmispolot ovat olleet kovien kohtaloiden heittäminä suomalaisessa yhteiskunnassa ja tarvitsevat nyt vain luottavaa lähimmäistä.

Pelle Miljoona (oik. Petri Tiili) tekee 60-vuotisjuhliensa kunniaksi konserttikiertuetta. Hänen uudella levyllään on myös ”jotain political shittiä”, kuten sellainen kuin ”Ali lähti jihadiin”. Helsingin Sanomien haastattelun mukaan laulun tarina on suomalaisesta nuoresta miehestä, joka lähtee sotaan.[1] Pelle Miljoonan laulun nimi on niin tarttuva, että liityn siihen tämän blogini otsikossa, mutta en ota kantaa laulun sisältöön, kun en ole sitä koskaan kuullut.

Suomessa käytyä jihadismi- ja terrorismi-keskustelua rajoittaa jossain määrin naivismi ja yksinkertaisuus jopa sielläkin, missä eivät edes kirkolliset paimenkirjeet opasta kansanedustajia lempeyteen, kirkolliseen yksinkertaisuuteen ja lähimmäisrakkauteen. Tietenkin vielä naivismiakin pahempaa on viranomaisten petollisuus ja poliittinen agenda, jonka suojassa tietynlainen terroristinen toiminta on suorastaan sallittua ja tuettua Suomessa. Naiiviudessa on tyypillistä sepittää tarinaa, jonka mukaan islamistitaistelijoiksi lähteneet olisivat ilmausta maahanmuuttajien syrjäytyneisyydestä, Suomessa kohdatusta muukalaisvihamielisyydestä tai jopa islamin uskon perinnäisestä väkivaltaisesta luonteesta. Pahimmissa väärinymmärryksissä on naivisti katsottu pelokkaasti muslimia, jolla on pitkä parta, mutta sinisilmäisesti todistettu miehen rauhanomaisuuden puolesta sillä perusteella, että hänellä ei ole pitkää partaa ja hän puhuu huumoria!

Selittämistä ja tunnistamista vaikeuttavaa takfiriläisyyden ilmiötä ei ole lainkaan ymmärretty.[2] ”Takfiriläiset ovat tuomitsemassa muut muslimit luopioiksi, mutta he katsovat, ettei heitä itseään sido tavalliset uskonnolliset standardit. He voivat esiintyä taktisista syistä ilman partaa, sulautua väkijoukkoon täysin, juoda alkoholia ja syödä sianlihaa pettääkseen vihollisia, jos tämä on suotuisaa esimerkiksi Pohjoismaissa ja Euroopassa. Pettäminen on taktinen keino, tarkoitus pyhittää valheen. Hyvin useita tapauksia tiedetään, että takfiriläinen muslimimies on ollut tehokas naisten kaataja: hän selittää ystävilleen, että naiset ovat sotasaalista, heidät saa kaataa sänkyyn miehen henkilökohtaista tyydyttämistä varten” (Juha Molari 22.3.2010).[2]

En toista nyt jo aiemmin blogissani sanottua, vaan lisään vielä ilmiön tunnistamisen ja ymmärtämisen haasteellisuutta, sillä todellisuus on huomattavasti monimutkaisempi. Lähteneissä on aivan ”tavanomaisesti” suomalaisessa yhteiskunnassa selviytyneitä niin kantasuomalaisia kuin maahanmuuttajia tai heidän lapsiaan. He myös saapuvat elävinä tai kuolleina takaisin Suomeen. Mitä ISIS-tappoporukoissa kiihkoilut ihminen on saanut sieluunsa mukaan, kun hän palaa Suomeen? Kansainvälinen akateeminen keskustelu on ollut hyvin paljon moni-ilmeisempää eikä näitä monia kiinnostavia näkökohtia ole valitettavasti lainkaan tiedostettu suomalaisessa keskustelussa.

Olen Helsingin yliopistossa keväällä 2009 hyväksytyssä väitöskirjassani esitellyt useita jihadismiin ja terrorismiin erikoistuneita kansainvälisiä tutkijoita ja tutkimusryhmiä sekä heidän kehittämiään viitekehyksiään tunnistaa väkivaltaisen ääriliikkeen psykohistoriallinen prosessi.   Heti alkuaan on tarkennettava, että itse asiassa köyhien ja rikkaiden välinen eriarvoisuus ei useinkaan riitä selitykseksi terrorismille eikä sellainen spekulaatio osu aina edes kohteeseensa. Pikemmin on havaittavissa läpi maailman historian aina nykypäiviin saakka, että tietyissä yksityisissä ihmisissä ja ryhmissä voi viritä päinvastoin halveksuntaa ”maailmallista elämää” vastaan, mihin liittyy Jumalan vihan toivotuksia ja vainoharhaista luokittelua ”valtaväestöä” tai muita ”ryhmiä” vastaan.

En ota nyt kantaa siihen pimeään ja valitettavaan salaiseen puoleen, että erityisesti Amerikan Yhdysvallat mutta myös Nato ovat rahoittaneet ja varustaneet aseilla ryhmittymiä terroritekojen toimittajiksi. Euroopassa on käyty useammat oikeudenkäynnit Naton ns. salaisen armeijan terroritekojen paljastumisen johdosta. Amerikan Yhdysvaltojen yhteys Al-Qaida- ja ISIS-terroristijärjestöjen on tunnistettu ja ilmeinen. Samanaikaisesti kun USA on luonut terrorismia, niin erityisesti NATO on myös tutkinut ihan laadukkaasti noiden ongelmien syntymisen jälkeen, miten nainen tai mies lähtee terroristiksi.


Syrjäytyneisyyshypoteesi ei ole kiistaton


Pohjois-Atlantin liiton julkaisusarjassa – NATO Science for Peace and Security Series – on ilmestynyt lähimmän kymmenen vuoden aikana useita tutkimuksia, joissa on selvitetty äärimmäishenkisten ryhmien ja lahkojen psykodynamiikkaa.[3] Turkin Ankarassa toimiva NATO:n terrorismin vastainen tutkimuskeskus, Center of Excellence – Defence Against Terrorism, toimitti vuonna 2008 lahkojen ja ryhmien psykodynamiikkaa arvioivan monitieteellisen tutkimuksen. Itse artikkelit perustuvat pääasiassa lokakuussa 2007 Makedonian Skopjessa NATO:n harjoitusleirillä pidettyihin esitelmiin. Tässä julkaisussa Charvat (2008:24) väittää, että yhteiskunnassa koettu häpäisy ja nöyryytys ovat yleisimpiä tekijöitä, jotka ajavat yksilöitä terroristiorganisaatioon. Tämä tutkijan havainto vaikuttaisi tukevan ns. syrjäytyneisyys- ja stigmatisointihypoteesia, mutta hypoteesi ei näyttäisi olevan kuitenkaan kiistaton.


Sitä vastoin Alkan ja Özdemir (2008) kiinnittävät huomiota pikemmin ryhmädynamiikkaan kuin yhteiskunnalliseen syrjäytyneisyyteen. Sinänsä tekijät voivat tukea toisiansa: halveksittu ja mitätöity on otollinen henkilö joutuessaan sopivan ryhmädynamiikan piiriin. ”Halveksittu ja mitätöity” on itsekin kuitenkin enemmän subjektiivinen kokemus kuin yhteiskunnallisen aseman ja menestyksen perusteella luotettavasti arvioitavissa. Normaalissa yhteiskunnallisessa asemassa oleva henkilö voi tuntea itsensä halveksituksi, vaikka kovin monelle muulle ihmiselle hänen asemansa olisi mitä ihannoiduin.

Sen sijaan että nuo ääriryhmät antaisivat lempeyttä ja vapautta itsetunnoltaan lyödylle ihmiselle, niin äärimmäishenkinen ryhmä riistää pois vähäisetkin rippeet individualismista. Yksilöt voidaan uhrata organisaation korkeimman hyvän puolesta. Johtajia ei sovi arvostella: johtajana on äiti, isä, veli tai Jumala. Seurauksena on, että jäsenet menettävät persoonallisuutensa ja identiteettinsä. Tietysti tuollainen minuuden riisto vapauttaa yksilön epäonnistumisensa vastuusta: kaikki muodostuu korkeampien voimien taistoksi. Nuoren jäsenen ei sovi enää ajatella äärimmäisessä lahkossa mitään muuta kuin mikä on kyseisen lahkon omat päämäärät ja ihanteet.


Kun suomalaisen peruskoulun uskonnonopettaja vangitaan ja häntä epäillään osallisuudesta ISIS-terroristiryhmässä toimitettuihin murhiin, niin kyse ei ole syrjäytyneen maahanmuuttajan vaikeudesta integroitua suomalaiseen toimeentuloon, vaan hyvin keskipalkkaisen älykkään miehen – jota luonnehditaan jopa nauravaksi mieheksi – päätöksestä kääntyä pahuuden palvelukseen niin viekkaasti, etteivät työtoveritkaan havaitse asiaa. Lisättäköön, että tämäkin mies on lopulta vapautettu tutkintavankeudesta ja ilmeisesti palannut takaisin uskonnonopettajaksi suomalaiseen peruskouluun, josta hänet oli toistaiseksi pidätetty virantoimituksesta. Säälitarina ei näytä kuitenkaan toimivan aivan yksinkertaisimmissa muodoissaan. Se mitä tuo mies olisi voinut pienestä pojasta alkaen kokea ”halveksuttuna” tai ”mitätöitynä” olemista algerialaisen isänsä ja suomalaisen äitinsä poikana ei selviä hänen yhteiskunnallisesta asemasta ja työelämästä Suomessa.


Hivuttamisen prosessi terroristiksi


Sütalan (2008a, 2008b) käsittelee äärilahkon ymmärtämiseksi motivaatioteorioita. Hänen mukaansa yksilötason selitykset ovat törmänneet ongelmiin, mutta sen sijaan ryhmätason selitykset ovat perusteltuja. Sütalan viittaa CIA:n tutkijaan Jerrold Postiin. Jotenkin henkisesti ja moraalisesti lyöty tai halveksittu ihminen ei suinkaan lähde ryhmään jo valmiina terroristina tai etsimään kostoa, vaan yksilö on ehkä joutunut liikkeeseen syystä tai toisesta, ehkä tietynlaisen hengellisen kutsu- ja kasvatustoiminnan avulla, ja tässä ryhmässä alkaa hivuttamisen prosessi, jossa hän määrittää sosiaalisen asemansa ryhmän hyväksynnän avulla.

Ryhmän identiteetti määrittää ääriryhmälle tyypillisen ryhmäajattelun (group thinking) ja eristäytymisen yhteiskunnasta. Siksi ryhmien sisäiseen retoriikkaan tulisi voida paneutua paremmin valtiollisen turvallisuuden parantamiseksi: persoonien muutos tapahtuu sisällä. Ryhmästä tulee ”uusi maailma”, jossa rakentuu uudestaan hyväksytyksi tuleminen ja ihailun saamisen edellytykset – ehkä ne kokemukset, joita hän on aina myös pienenä poikana isänsä tai äitinsä edessä unelmoinut.


Splitting


Tietyt tunnusmerkit ovat valitettavan vaarallisia ja tyypillisiä ääriliikkeissä, jotka ruokkivat ja suojaavat terrorismin mukaista rikollista toimintaa.

Yhdysvaltojen hallinnossa työskentelevät Robert S. Robins ja Jerrold Post kirjoittivat tutkimuksensa Political Paranoia vuonna 1997. Tällöin he määrittivät äärimmäishenkisten lahkojen vallankäyttöä ja paranoidisuuden piirteitä. Psykiatrit hyödynsivät Melanie Kleinin psykoanalyyttisia havaintoja. Teosta on luonnehdittu ”Yhdysvaltojen diplomaattilaukuksi” (US diplomatic bag).[7]

Robins on toiminut psykologian konsulttina Yhdysvaltojen presidenttihallinnossa. Post toimii Washingtonin yliopiston poliittisen psykologian professorina. Hän oli eräs alullepanijoista CIA:n profilointitutkimuskeskukselle (US Government’s Center for the Analysis of Personality and Political Behavior), jota hän myös johti alkuaan. Post on laatinut Carterille Camp David –neuvotteluja varten Anwar Sadatin ja Menachem Beginin psykologiset profiloinnit sekä haastatellut al-Qaidan terroristeja kymmeniä tunteja.[8]

Jerrold Post selvitti tutkimuksessaan Leaders and their followers in a dangerous world (2004) myös narsistisia ja paranoidisia psykologisia prosesseja, jotka luovat seuraajien ja johtajien välille karismaattisen siteen. Robinsin ja Postin (1997) mukaan paranoia on sekä osa ihmisen evoluution historiaa että modernissa yhteiskunnassa laajalle levinnyt tila, joka tunnetaan erityisesti äärimmäisissä uskonnollisissa ryhmissä.[410] Psykiatrit Robins ja Post eivät kuitenkaan vähättele ääriliikkeiden johtajien psykopatologian merkittävyyttä. Ääriliikkeet ovat sinänsä yleisiä ihmiskunnan historiassa. Nämä ryhmät ”tarvitsevat vihollista” ja ”kollektiivista apokalypsia”.[411] Viholliskuvia esiintyy kaikissa yhteiskunnissa kaikkina aikoina. Tämä ei koske vain ääriliikkeitä, vaan myös valtiollisia järjestelmiä ja valtavirran tiedotusvälineitä. Psykologisena prosessina sellaista viholliskuvien rakentelua voidaan pitää yhdenvertaisesti sotapropagandana niin kuin tapahtuu suljetummin jihadistisissa soluissakin, joissa ”vihollisen määrittäminen” edistää valmiutta pyhään sotaan.

Post haastatteli vangittuja al-Quida terroristeja ja päätyi siihen johtopäätökseen, että bin Laden ja hänen seuraajansa menettivät vuonna 1989 vihollisen Neuvostoliiton vetäydyttyä Afganistanista. Bin Laden matkusti Sudaniin vuonna 1993 ja löysi Yhdysvallat vihollisekseen. Postin mukaan ”karismaattisen johtajan voima syntyy kyvykkyydestä suunnata viha yksittäistä vihollista vastaan”. [412] Tämän jälkeen bin Laden puhui Jumalan auktoriteetilla. Postin viitekehystä sovellettaessa olisi suomalaisessa jihadismi-keskustelussa tutkittava sitä aggression määrää, jonka yhteiskunnallisesti kelvottomaksi kokevat ihmiset suuntaavat ryhmässä löydetyn ylhäältä annetun objektin tuhoamiseen. Ei ole suinkaan vähäpätöistä, mitä ryhmissä nimetään pahoiksi objekteiksi yksilöinä tai valtiollisina tahoina.

Robins ja Post antavat kovan leiman vainoharhaisten lahkojen johtajille: paranoid personality disorder. Nämä vainoharhaiset johtajat eivät voi tulla toimeen oman pahuutensa kanssa. He kieltävät pahuutensa. Tämä psykiatrinen määritelmä ei tarkoita kuitenkaan kansanomaista mielipuolisuutta, vaan on jopa joissakin ryhmittymissä menestyksellisen johtajan karismaattinen voima.  Kaikki johtajat eivät ole myöskään narsistisia tai paranoidisia: mitä terveempi johtaja on psykologisesti mitattuna, sitä laajempi on konfliktista vapaa liikkumatila hänen ympärillään.[413] 

Post liittyy Sigmund Freudin ja Melanie Kleinin kuvauksiin minän defenssimekanismeista. Hänen mukaansa lohkominen (splitting) on yksilön puolustusmekanismina tuhoutuneen minä- käsityksen merkki. Lohkomiseen tukeutuva henkilö tarvitsee ulkoisen vihollisen. Hän synnyttää ”destruktiivisen karismaattisen mekanismin”.[414] Narsismikuvauksessaan Post liittyy Heinz Kohutin, Otto Kernbergin ja Vamik Volkamin käsitteisiin.[415] Kernberg tulkitsi narsismin lapsuuden varhaiskehityksessä syntyneeksi psykologiseksi vammaksi, kun taas Kohut hyväksyi myös ”terveen” narsismin. Post seuraa Kernbergin ja Volkamin käsityksiä, vaikka käyttää myös runsaasti Kohutin ilmauksia.


Narsistinen persoonallisuus?


Narsistinen persoonallisuus syntyy tyypillisesti, kun minän kehitys on tuhoutunut äidin riittämättömän vanhemmuuden tähden: äidit ovat olleet kylmiä, kieltäneet lapsensa, alistaneet heidät ivalle ja halveksunnalle. Narsistinen yksilö kehittää idealisoidun hyvän minän ja halveksitun pahan minän. Hyvä ja huono eivät ole integroituneet realistiseen minäkäsitykseen persoonan omiksi aspekteiksi, vaan halveksittu minä on kiistetty lohkomisen avulla. Postin mukaan tämä lohkominen on kriittinen tekijä, kun arvioidaan narsistista poliittista johtajuutta. Erityisesti psykologiset tutkimukset terroristeista osoittavat narsistisen persoonallisuuden rakenteen yleisyyttä anarkististen ideologisten lahkojen johtajissa. Idealisoidun johtajan seuraaminen voi tyydyttää narsistista tarvetta löytää oma kelpoisuus. Mikä Postin havainnossa on myös arvokasta, niin se siirtää näkökulmaa ja pohdintoja pelkistä yhteiskunnallisista eriarvoisuusteemoista myös yksilöiden lapsuuteen ja koteihin, joissa tapahtuu minuuden rakentumisen kannalta tärkeät vaiheet.

Post liittää karismaattisen johtajan ”peili-nälkäiseen” (mirror-hungry) persoonallisuuteen ja karismaattisen seuraajan ”ideaali-nälkäiseen” (ideal-hungry) persoonallisuuteen. Johtajan suuruuden hullu omnipotenssi vetoaa ideaali-nälkäisiin seuraajiin. Johtajan magnetismi johtaa ryhmää kollektiiviseen regressioon, jossa johtajaa pidetään superihmisenä. Seuraajat uskovat sokeasti johtajan väitteet. Kriisin aikana yksilöt regressoituvat johtajan johdettavaksi fragmentoituneen tai heikon minän rakenteen tähden. Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät yksilöt liittyvät karismaattisiin uskonnollisin ryhmiin. Postin mukaan narsistinen transferenssi on läsnä kaikissa karismaattisissa johtaja-seuraaja –suhteissa, joissakin karismaattisissa suhteissa se on jopa hyvin ratkaiseva determinantti.[416]

Robins ja Post ovat saaneet moitteita tukeutumisestaan Kleinin ”täysin spekulatiiviseen prosessiin psyko-biologisesta kehityksestä”.[417] Sitä vastoin tutkimusta on kiitetty, koska vainoharhaisuutta ei leimata vain ”hullun” piirteeksi. Jopa hyvin järkevät ihmiset jäävät kieltämisen ja projektion mekanismeihin. Tutkimuksen arvostelussa Richard Webster (1998) kysyykin, miksi uuden ajan apokalyptikko Jones leimataan vainoharhaiseksi: ”Eikö myös Jeesus olisi nimettävissä vainoharhaiseksi skitsofreenikoksi? Oliko Paavali vainoharhainen?”

Robins ja Post käyvät läpi historiasta tunnettuja ääriliikkeitä Hitleristä, Stalinista, Idi Amista, Pol Potista Jim Jonesiin, David Koreshiin ja Lähi-idän terroristeihin. Psykiatrien analyysin kohteena ovat myös senaattori Joe McCarthy, presidentti Richard Nixon, Malcom X, Louis Farrakha, Lyndon LaRouche ja rabbi Meir Kahane. Vuonna 2004 Post esittää psykologisen profiloinnin mallin ääriliikkeiden karismaattisille johtajille ja karismaattiselle johtaja-seuraaja -suhteelle. Psykoanalyysin mukaisesti hän tarkastelee Al-Quida terroristien ja Osama bin Labenin lapsuuden kokemuksia, mutta täydentää kuvaa koko elämäntarinalla. Erik H. Erikson antaa virikkeitä koko elämäntarinan tarkasteluun. Patologinen johtaja lohkoo (splitting) pahan itsensä ulkopuolelle projektiivisesti. Postin tutkimuksilla on ollut merkittävä panos NATO:n terrorismitutkimukselle.[418]

Jo edellä kuvattujen kiistanalaisten yksilötason selvitysten rinnalle Post on tuonut myös ryhmätason selitykset, jotka ovat saaneet suosiota. Erityisesti merkitystä on ollut näkemyksellä, jonka mukaan yksilön jo jouduttua äärimmäishenkiseen ryhmään, hänelle kehittyy ryhmäidentiteetti (group identity). Ryhmässä hänen statuksensa on riippuvainen ryhmän hyväksynnästä.[419]


Paranoidinen kiihko


”Maailmaa” vihaava lahkokäyttäytyminen ei ole aina merkki yksilöiden lapsuusperäisestä, psykopatologisesta traumakäyttäytymisestä, vaikka myös tällaista käsitystä suositaan politiikan tutkijoiden keskuudessa. Psykoanalyysin virittämä jungilainen analyysi on käyttänyt nimitystä ”kollektiivinen varjo”: niin kuin yksilöt voivat projektiivisesti heijastaa pelkonsa ja uhkansa syntipukkeihin, myös yhteisöt ja ryhmät menettelevät vastaavalla tavalla.[421] Myös Sigmund Freudin ja Melanie Kleinin kuvaukset kieltämisestä ja projektiosta sekä projektiivisesta identifikaatiosta ovat antaneet vaikutteita sosiologien ja politiikan tutkijoiden kuvauksiin vainoharhaisuudesta.[422] Ääriryhmät voivat kokea ”aidosti” paranoidisia tuntemuksiaan. Ero yksilön psykopatologiaan ei ole ehdoton.[423]

Paranoidinen kiihko saattaa suojella ryhmän olemassaoloa. Salaliittokulttia ilmenee yleismaailmallisesti. Nämä seikat eivät kuitenkaan todista, että kollektiiviset kokemukset salaliitoista ja vainoharhoista eivät olisi koskaan yhteydessä jäsenyksilöiden psykopatologiaan! Ryhmän stressikokemuksissa voivat purkautua jäsenten psykopatologiset muistot. Yhteisöjen tavoissa kokea vainoharhaisuutta on myös ilmeisiä eroja. Lahkojen jäsenissäkin on saattanut tapahtua valikoitumista. Sosiologia, politiikan tutkimus, psykoanalyysi ja psykohistoria eivät sulje toisiaan pois.

Jokela (2006: 98, 111) on muistuttanut, että perinnölliset käyttäytymistaipumukset voivat olla myös osallisia sosiaalisen valikoitumisen ilmiöön. Sosiobiologian, evoluutiopsykologian ja sosiaalisen valinnan mallien käsittelyä ei tule täysin laiminlyödä, jos päätetään julistaa poliittisesti ilmenevä paranoia ”normaaliksi” ilmiöksi.[424] Kuva ihmisen aivojen kehittymisestä vuorovaikutuksessa kulloisenkin ympäristön kanssa jäisi liian yksinkertaiseksi.

Pariisilaisen kansainvälisten suhteitten tutkimuskeskuksen (Centre d'études et de Recherches Internationales, CERI) johtaja, politiikan tutkimuksen professori Jacques Semelin (2007) on selvittänyt kansanmurhia. Hänen mukaansa ääriryhmien johtajat esittävät uskomuksen, että he olisivat “historian uhreja”, ”kilpailevien voimien kurittamia” ja ”määrätty kohtaloon”, joka saattaa sisältää myös taistelua. Semelinin mukaan johtajat saavat mahdollisuuden kehittää deluusion mukaisia fantasioita aidon kriisin aikana, kun heillä on jo kuulijoita. Huolet tekevät näistä johtajista ”identiteettiyrittäjiä” (”identity entrepreneurs”).[425] Semelin (2007) turvautuu määrittelyissään italialaiseen psykologiin Franco Fornaniin, joka rakentaa mallinsa Melanie Kleinin psykoanalyysiin. Heidän mukaansa vainoharhaisuuden alkuperä piillee lapsuuden kokemuksissa, joissa kehittyivät luokittelut hyvään ja huonoon sekä ystävään ja viholliseen. Myös venäläisissä sosiaalipsykologisissa tutkimuksissa, joissa on selvitetty uskonnollisia lahkoja, on liitytty yleisesti Freudin ja Kleinin havaintoihin paranoidisesta lohkomisesta.[426]


Reaaliteettiperiaatteen puuttuminen


Lawrence (1994; 1996) ja Voyer, Gould & Ford (1996) katsovat Melanie Kleinin viitekehyksen avulla, että ympäristön epävarmuus saattaa herättää psykoottisia huolia. Tällöin fantasiamallit tulevat tiedostamisen sijaan. Organisaatio ottaa ehkä käyttöön klassiset puolustusmenetelmät: yksilön ahdistus on analoginen organisaation dynamiikan kanssa. Johtajalle syntyy paineita tarjota organisaatiolleen fantasian mukainen varmuus, joka estäisi ympäristöstä tulevan epävarmuuden ja karkottaisi psykoottiset pelot. Tällaisessa yhteisössä virheiden pelko estää virheistä oppimisen. On vaarallista olla erilainen kuin enemmistö, joka tulkitsee kaikki vaihtoehtoiset ajatukset aggressioiksi. Organisaatio ei sinänsä kuole niin kuin yksilö, mutta organisaatiot voivat myös joutua lopettamaan taloudellisesti kannattamattomina. Tuloksena on organisaatiossa koettavaa paranoidista ahdistusta. Totalitaarisessa lahkossa annetaan lupaus narsistisesta tai hybristisestä messiaasta, hyvän projektiivisen identifikaation mukaisesta omnipotensista, joka tuo pelastuksen instituutiolle.

Iakov Levi [247] (2002) on pohtinut köyhyyden, perhetaustan ja uskonnollisesti ilmaistujen fantasioiden suhdetta selvittäessään islamilaista marttyyriutta.[248] Jos normaalin aggressiivisuuden kokeminen suhteessa isään estyy, kun isä on poissa pojan oidipaalisessa vaiheessa, syntyy ahdistus, jossa vihataan jotakin, jota myös äärimmäisesti tarvitaan eli puuttuvaa isää. Tällöin split-lohkomisessa hallusinaation – tai jopa paranoian – myötä usko Isään tulee rakkauden ilmaukseksi. Siihen voi liittyä epäluuloa ja jopa vihamielisyyttä vääräuskoisia kohtaan.

Todellisuusperusteen puuttuessa regressoidutaan istukkamaiseen tilaan muodottomassa vihassa.[249] Kun isä on poissa, äidin pitämä ankara kuri ja alistaminen tuottavat regression pojalle, joka on oidipaalisessa vaiheessa. Pojalta puuttuu kiinnekohta, jotta persoonallisuus ankkuroituisi reaalisuuden tajuun. Pojan ankara kohtelu aiheuttaa katkeroituneen syyllisyyden tunteen, joka kasvaa hallitsemattomaksi ja ylivoimaiseksi.[250] Mikäli realiteettiperiaatteen puuttuminen ilmenee samanaikaisesti hallusinoidun tai paranoidisen Jumala-rakkauden kanssa, kuvatun käytöksen perusasetelma on rakentunut lapsuudessa oidipaalisessa vaiheessa koetussa äärimmäisessä ahdistuksessa. Hallusinaation ja fantasian ero on siinä, että fantasiassa henkilö on tietoinen, että tämä on eräs fantasia, kun taas hallusinaatio on vetäytymistä todellisuusperusteista.[251]

Psykoottisen potilaan dysfunktionaaliseen ajatteluun liittyy egosentrisyys: hän kokee olevansa kaikkien tapahtumien keskipiste.[252]Hän saattaa kuvitella voivansa vaikuttaa ulkopuolisiin objekteihin ajatuksillaan ja tunteillaan.[253] Eikö juuri Alin lähteminen jihadiin olekin omnipotentti hallusinaatio siitä, että hän voisi olla nyt kaikkien tapahtuminen keskipisteessä?

Levi (2008) on arvostellut Bernard Lewisin artikkelia, joka julkaistiin 6.3.2008 Jerusalem Post –lehdessä. Hän kiinnittää huomiota tunnetun arabian kielen ja kulttuurin tutkijan ystävien kateuteen, kun nämä olivat katsoneet Israelin televisiota. Levi viittaa Melanie Kleiniin ja toteaa, ettei kateus laukaise koskaan myönteistä ja rakentavaa käytöstä. Mahdottomuus saavuttaa toivottu objekti ulkoisten tai sisäisten estojen vuoksi laukaisee regression psyykeen sadistiselle tasolle. Tietyissä muslimeissa on tapahtunut radikalisoitumista, militantteja itsemurhaiskuja, koska nämä ovat altistuneet länsivaltojen avoimelle yhteiskunnalle. Historiantutkijoiden ja sosiologien virheenä on analysoida tällaisten ryhmien käytöstä oman henkilökohtaisen ja kulttuurisen agendan mukaisesti. Levin (2004; 2007) mukaan paholainen on sisäisten tarpeiden eräs representaatio. Freudin mukaan paholainen oli isän substituutti, sijainen. Levi kehittää käsitystä edelleen ja päättelee, että paholainen edustaa itsetyytyväisyyttä (self-gratification): paholainen on loputonta hillitöntä himoa. Mitä enemmän ”suvaitsevia” gay-marsseja ja alastomien Aatamien treffejä Eevojen kanssa, sitä enemmän Ali kokee oikeudekseen radikalisoitua jihadismin hyväksi.  Kyse ei ole siitä, etteikö edellä mainittujen liberaalien piirteiden paheksunta olisi moraalisesti ja uskonnollisesti oikean ja normaalia, vaan että tiettyjen epäonnistuneiden persoonallisuuspiirteiden ja kasvukokemusten johdosta jotkut henkilöt eivät kykene paheksumaan enää kohtuudella, vaan sisäisten estojen laukeaminen johtaa heidät psyykeen sadistiselle tasolle.

Levi (2007) lausuu ankaria arvioita kristinuskon ja yleisestikin uskontojen kultillisesta synnystä, mutta katsoo kuitenkin uskonnolliset rituaalit jopa tehokkaammiksi kuin psykoterapia neuroosin ja psykoosin ehkäisemisessä. Toisaalla uskonnon sisällä voidaan johtaa tehokkaasti myös ihmistä radikalismiin.


Traumat


Ihminen reagoi voimakkaasti ulkoiseen maailmaan. Alin teot ja kokemukset jihadismin taisteluissa eivät ole täten yhdentekeviä tekijöitä, jotka katoaisivat heti mielistä ja vaikuttamasta, kun hän on käynyt Suomeen palattuaan suihkussa ja tuoksuu puhtaalle.

Traumatutkimukset ovat osoittaneet, että vihollisuhka ja hyökkäykset muuttavat aivorakenteita ja häiritsevät hermoston kehittymistä. Tämä on erityisen totta myös Alin perheen lapsille, jotka ovat olleet mahdollisesti mukana jihadismin puolesta taistelleen isän ja äidin kanssa. Muutoksia ilmenee dopamiinin, endogeenisten opiaattien ja hypothalamuksen toiminnassa[366] sekä GABA-reseptorimekanismin (benzodiazepine-gamma-aminobutyric acid) toiminnassa GABAA- ja GABAB- reseptoreiden välittäjänä.[367] 

Stressaavaa häiriötä ei ole voitu osoittaa kuitenkaan sillä tavalla spesifiseksi, että juuri määrätty stressitekijä olisi psykoottisen stressikokemuksen aiheuttaja.[368] Jo 1900-luvun alusta alkaen on kiinnitetty erityistä huomiota siihen, miten koettu sota ja väkivalta vaikuttavat kärsineiden henkilöiden mielenterveyteen. Tavistock-klinikalla autettiin jo heti 1920-luvulta alkaen ensimmäisen maailmansodan traumatisoituneita sotilaita. Bionin (1952; 1961) tunnetut ryhmäteoriat syntyivät näiden sotilaiden hoitokokemuksien tuloksena.[369]

Albert Einstein esitti Sigmund Freudille vuosien 1931–1932 tunnetussa vuoropuhelussa kysymyksen, onko sotatahto ja sodassa ilmenevä ”eläimellinen” käytös paranoidisuutta ja kollektiivista psykoosia.[370]Freudin mukaan traumatisoituminen merkitsee ydinselfin suojakerrosten menettämistä: self- ja objektireprsentaatioiden antama suoja pettää. Totaalinen avuttomuuden tunne murskaa turvallisuuden illuusion ja ihminen palaa arkaiisten kokemusten armoille.[371] Tuollaisissa kokemuksissa jihadisminsa puolesta taistelleet henkilöt saapuvat perheidensä kanssa takaisin Suomeen.

Tutkimuksissa on kohdistettu huomiota erityisesti uhreihin, kuinka heidän sisäiseen maailmaan tunkeutuminen rikkoo rajan sisäisen ja ulkoisen todellisuuden välillä, mikä saattaa johtaa primitiiviseen split-defenssiin, selfin ja ulkoisen objektin sekaannukseen.[372] Kuitenkin myös taistelijat itse kokevat soveltuvin osin samoja kokemuksia, kuitenkin vielä enemmässä määrin tarpeen salata tehtyjä tekoja ja toimia. Pahuudesta puhumiseen on suuremmat estot kuin syyttömillä uhreilla.

1990- ja 2000-luvuilla on liki kaikkien vakavien konfliktialueiden yhteydessä havaittu, että sodassa koetut traumat vaikuttavat alueen väestön ja sotilaiden mielenterveyteen. Varhaiset järkytykset eivät murenna vain pieneksi hetkeksi ihmismieltä, vaan stressihormonin kortisolin ja välittäjäaineiden yhteisvaikutukset ilmenevät myöhemmissäkin stressireaktioissa. Suomeen palannut Ali ei ole enää entisensä, vaikka hän esitutkintakuulusteluissa keskustelisi leppoisasti, mikä on jo sinänsä takfriläisen uskonnonopin viekas keino huijata epäuskoisia viranomaisia: tämä Ali voi jopa itse ponnistella sosiaalisen rauhanomaisuutensa hyväksi, mutta myöhempi stressireaktio voi paljastaa äärimmäisessä sadistisuudessaan sen, että Ali muuttui. Levin (1998, Mandelkern, Hippocampus und Psychoanalyse. Psyche: Zeitschrift für Psychoanalyse und ihre Anwendungen 52) havaitsi ylimitoitettujen ahdistusreaktioiden laukeavan myöhemmin vähemmän uhkaavissa tilanteissa.[374]

Kortisolia välittävä hippokampus surkastuu ja pelkokeskus (mantelitumake) työntää uusia hermohaarakkeita. Juha Siltala liittyy läheisesti deMausen (2003) kuvauksiin ja kertoo teoksessaan Työelämän huonontumisen lyhyt historia (2004), kuinka trauman tähden kortisoli ei lopeta kortikotroopin ja adrenokortikotroopin laukeamista.[373] Trauma jäisi hermoston muutosten tähden elämään omaa elämäänsä kuvien ja tuntemusten tasolla. Toisaalla on havaittu, ettei trauman aktivoima skitsofrenia heijasta asianomaisen sosiaalista asemaa tai sivistystä.[374] ”Trauman jälkeinen stressin tuottama toimintahäiriö” (postraumatic stress disorder, PTSD) on yleinen, mutta sitä vieläkään riittävästi diagnosoida. Hoitokin jää usein tehottomaksi.[375] Kun on kyse ISIS-taistelijoista, niin heitä varten ei ole edes valtiollisten puolustusvoimien terveydenhoitojärjestelmää, vaan ainoastaan sankarin roolit entisissä uskonnollisissa soluissa, joista he ovat aiemmin lähteneet taisteluihinsa.

Tutkijoiden tekemät havainnot skitsofreniatyyppisen psykoosin yhteydestä sodassa koettuun traumaan ovat lukuisat. Ensimmäisen maailmansodan traumat aiheuttivat ongelmia normaalille sensorimotoriselle integraatiolle.[376] Sotilaiden kokemuksia on luonnehdittu regressioksi, psykoosiksi ja neuroosiksi vielä vuosikausia myöhemminkin.[377] Työväenluokka koki psykologisen trauman Weimarin Saksassa ensimmäisen maailmansodan aikana.[378] Paranoidisesta ja skitsofreenisesta psykoosista ovat kärsineet toisen maailmansodan jälkeen erityisesti ne henkilöt, joita itseään tai joiden perheenjäsentä on syytetty epäisänmaallisesta toiminnasta, vaikka kukaan tutkituista ei kokenut edes tehneensä mitään väärää sodan aikana.[379]

Psykoottisia oireita, deluusiota, depressiota, deliriumia ja paranoidista skitsofreniaa on esiintynyt suomalaisilla sotaveteraaneilla, vaikka heidät oli lähetetty tappamaan ryssiä liki ristiretken ja pyhän taistelun hengessä.[380] Kun arvioi suomalaisten sotaveteraanien traumojen näkökulmasta ISIS-taistelijoiden paluuta Suomeen, niin olisi perin outoa, että ISIS-taistelijat selviäisivät verenvuodatuksesta vähemmillä psyykkisillä oireilla.

Toisen maailmansodan holokausitraumat johtivat joitakin juutalaisia passiiviseen apaattisuuteen, syntyvyyden alhaisuuteen, osa kääntyi hedonistiseen ”syömiseen ja juomiseen” ja toiset paranoidisiin ilmiöihin tai mystisiin kultteihin. Traumojen syy ei ollut kuitenkaan vain antisemitistisissä vainoissa, vaan myös traditionaalisen juutalaisten symbolien rappeutumisessa.[381]

Vietnamin veteraanit ovat kokeneet oireita, jotka on voitu luokitella psyykkisen trauman aiheuttamaksi skitsofreniatyyppiseksi psykoosiksi.[382] Työllisyydellä ja omilla perhesuhteillä oli havaittava yhteys siihen, miten Persialahden sodan (1990–1991) veteraanit selviytyivät posttraumaattisessa stressissä.[383] Mikäli kotimaahan palannut taistelija ei löydä enää paikkaansa yhteiskunnassa ja työelämässä, hänen skitsofrenistyyppiset oireilut ovat entistä tyypillisempiä. On pelottavaa arvioida, miten psykoottisesti Suomessa koettaviin pettymyksiin reagoi tuo ex-taistelija, kun hän on menettänyt uskottelemansa tärkeän paikan historiassa jihadin hyväksi!

Yhdysvaltojen armeija kiinnitti myös huomiota posttraumaattiseen stressiin, kun itsemurhat lisääntyivät Irakin sodan yhteydessä.[384] Israelissa sotaveteraanit ovat kokeneet useita vuosia traumaattisten kokemusten jälkeen deluusiota, psykoosia, kuuloharhoja ja paranoiaa.[385] Somaliassa on kiinnitetty huomiota skitsofrenian, paranoidisuuden ja hallusinaatioiden lisääntymiseen.[386] Makedoniassa, Sudanissa ja Ugandassa on havaittu yhteys traumaattisten tapahtumien ja mielenterveysongelmien välillä.[387]

Immigranttien psykoottinen oireilu on lisääntynyt vielä varttuneessa iässäkin. Paranoidisuuden ja skitsofreenisten oireiden lisääntyminen voi olla yhteydessä immigrantin juurettomuuteen ja vaikeisiin perhesuhteisiin.[388] Kosovosta saapuneet immigrantit kokivat psykoottisia oireita, kun NATO pommitti Kosovoa vuonna 1999, vaikka he itse asuivat jo Malmössä.[389] Heinä- elokuussa 2002 toteutetussa tutkimuksessa Belgradin (Serbia) yliopistollisessa sairaalassa ja Laplje Selon (Kosovo) sairaalassa tutkittiin 562 siviilihenkilöä: heistä 49,2 % oli kokenut posttraumaattisen stressin aiheuttaman toimintahäiriön (PTSD) vuoksi masennusta. Vastanneista 13 % kärsi vielä kolmen vuoden kuluttua posttraumaattisesta stressistä. Näissä tapauksissa oli kyse sodan uhreista, ei taistelujen tekijöistä eli tappajista, jotka kokevat myös psykoottisia oireita, mutta taistelijoiden menettely tuossa tilanteessa voi olla vaarallisen erilainen.

Chicagossa 43 % Bosnian pakolaisista koki syvää masennusta (DSM-IV –kriteerit) vielä kolmen vuoden kuluttua itse traumaattisista kokemuksesta.[390] Erityisen vaikeaksi mielenterveystilanne näyttäisi muodostuvan, kun henkilö kokee väkivallan ja sodan traumojen aiheuttajaksi poliittisen vallanpitäjän.[391] Sarajevosta paenneet ihmiset kokivat skitsofreenisia oireita vielä kauan alueelta muuton jälkeen.[392] Maaliskuun 2000 ja heinäkuun 2002 välisessä seurantatutkimuksessa selvitettiin 1358 henkilöä, joilla oli ollut entisen Jugoslavian alueelta sotakokemuksia (taistelu, kidutus, sisäiset siirrot, pakolaisuus, piiritys tai ilmapommitus). Tällöin todettiin, että huomattavalla osalla tutkituista oli vielä kahden vuoden kuluttua itse tapahtuneesta vakavia posttraumaattisia oireita. Tutkitut kokivat voimakkaampaa pelkoa elämän hallinnan menettämisestä, vähempää luottamusta ihmisten hyvätahtoisuuteen, yleisemmin tunnetta elämän merkityksen kadottamista ja voimakkaampaa uskoa Jumalaan kuin vertailuryhmä, jolla ei ollut sotakokemuksia.

Trauman kokeneet ihmiset tunsivat myös erityisiä uskonnollisia uskomuksia, jotka ilmeisesti palvelivat traumaattisissa oloisa kognitiivisina coping-strategioina.[393] Täten jihadismista palanneet sotilaat ovat mahdollisesti entistä kiinnittyneempiä radikaaleihin uskonnollisiin soluihinsa, joissa heille on tarjolla sankarin paikka. Toisaalla sotatraumoja kokeneissa uhreissa oli myös enemmän uskonsa menettäneitä.[394] Psyykkistä kärsimystä lisäsi erityisesti se uhreissa, jos sodan vääryyksistä vastuulliset johtajat eivät saaneet rangaistusta.[395] Persianlahden sodan aikana Israelissa esiintyi ”Saddam-syndrooma”: Psykiatriseen vastaanottoon saapui potilaita, joilla oli deluusioita ja paranoidista psykoosia, vaikka he olivat seuranneet tapahtumia vain tiedotusvälineiden kautta.[396]

Al-Quidan terroriteko syyskuussa 2000 aiheutti posttraumaattisen stressihäiriön 6,6 %:lle juutalaisia ja 18 %: arabeja, jotka asuivat Israelissa. Tutkijat haastattelivat 1117 juutalaista ja 394 arabia Israelin asukasta elokuun ja syyskuun 2004 välisenä aikana. Alhainen sosiaalinen asema, nuori ikä ja voimakas uskonnollisuus liittyivät traumaattiseen kokemiseen. Psykotaloudellisten resurssien menetykset lisäsivät häiriöiden yleisyyttä. Arabivähemmistö koki traumaattisia ongelmia tyypillisemmin kuin juutalainen valtaväestö, koska vähemmistön asema oli jo muutoin yhteiskunnassa alisteinen. Lisäksi he saivat tuntea syytöksiä terrorismista.[397] Hizbollah ampui 3970 ohjusta pohjois-Israeliin heinä-elokuun aikana 2006. Alueen väki altistui akuutille psyykkiselle stressille, jonka tuntomerkkeinä olivat lohkominen (split; dissosiaatio), ennaltakokeminen, välttely, ahdistus ja kiivaus. Satunnaisotoksessa tutkittiin 235 asukasta. Tulokset osoittivat, että Israelissa koettiin pikemmin psyykkistä akuuttia stressiä (acute stress symptoms) kuin akuuttia psyykkistä toimintahäiriötä (acute stress disorder), jota on tavattu kuitenkin monilla muilla kriisialueilla. Stressiä kokivat tyypillisimmin nuoret naiset, joilla oli alhainen koulutus ja heikko taloustilanne.[398]

Israelin hallituksen päätös siirtää asukkaat Gazan alueelta aiheutti traumaattisen stressin: tutkijat haastattelivat 190 yksilöä ja testasivat, miten ihmisten psykososiaalisten ja materiaalisten resurssien menetykset (COR-teoria, Conservation of Resources) näkyivät stressin kokemisessa. Trauman jälkeiset stressihäiriöt olivat tyypillisimpiä iäkkäämmillä ihmisillä, jotka kokivat suuria psykososiaalisia ja taloudellisia menetyksiä. Kotinsa menettäneillä henkilöillä oli vaikeuksia rakentaa uuden elämän alkua.[399] Traumaattisen kokemuksen jälkeen esiintyy hallusinaatioita, joita ei tarvitse luokitella varsinaiseksi skitsofrenian oireeksi. Noita hallusinaatioita ei pidetä enää samalla tavalla abnormaalina käytöksenä kuin aiemmin.[400] Trauman tähden koetut erikoiset äänet ovat olleet noille ihmisille pääasiassa myönteisiä, mutta toisaalla täytyy muistaa näissä tapauksissa, että trauman kokeneet olivat uhreja eivätkä tappajia. Näiden äänien kuuleminen voi olla jopa emotionaalisesti prosessoivaa ja tervehdyttävää.[401] Aarnio (2007) esittelee lukuisia tutkimuksia, joiden mukaan negatiiviset, hallitsemattomat kokemukset voivat lisätä ihmisten tarvetta paranormaaleihin uskomuksiin. Talousvaikeuksilla ja epävarmoilla elämäntilanteilla on nähty yhteys paranormaaleihin uskomuksiin. Ihmiset turvautuvat uskonnolliseen uskoon kriisien aikoina. Tutkimusmenetelmän rajoissa Aarnio ei toki arvioinut stressitekijöiden oletettua vaikutusta, mutta hän ei myöskään kiistänyt aiempien tutkimusten väitteitä tältä osin.[402]

Ryhmädynamiikan, kulttien ja terrorismin sukulaisuus sotapsykoosien kanssa on joka tapauksessa herättänyt huomiota.[403] Holokaustista selviytyneiden parissa tehdyt tutkimukset ovat näyttäneet, että yhden sukupolven kokema trauma voi vaikuttaa vielä seuraavankin sukupolven käytökseen.[404] Pakolaistraumojen kumulatiivinen luonne näkyy jopa lastenlapsien kehityksessä.[405]

Miten käy Alin lasten ja lastenlasten kanssa Suomessa?


VIITTEET
Tarkemmat tiedot kirjallisuusviitteisiin, ks. Juha Molari (2009) sivulta 233 alkaen: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/21601/qevankel.pdf?sequence=2

[1] Jarkko Jokelainen, 9.2.2015. Pelle Miljoona täyttää 60 vuotta: Kulkukoiran jalka nousee yhä. Helsingin Sanomat. http://www.hs.fi/ihmiset/a1423366425810

[2] Kavkaz Center syyttää maltillisia tšetšeeni- ja inguušipakolaisia KGB-terroristeiksi. http://juhamolari.blogspot.fi/2010/11/kavkaz-center-syyttaa-maltillisia.html

[3] Esim. Miczek, Klaus A., Thompson, Michael L. & Tornatzky, Walter 1990. Short and Long Term Physiological and Neurochemical adaptation to Social Conflict. Sivut 15-36 teoksessa: Puglisi-Allegra, S. & Oliverio, A. 1990. Psychobiology of Stress. NATO Science Series. Kluwer Academic Publishers. Cabib, Simona & Puglisi-Allegra, Stefano 1990. Social Behavior oft he House Mouse: A Potential Model for Preclinical Studies on Stress. Sivut 31-40 teoksessa: Puglisi-Allegra, S. & Oliverio, A. 1990. Psychobiology of Stress. NATO Science Series. Kluwer Academic Publishers. Roy, M.J. 2006. Novel Approaches to the Diagnosis and Treatment of Possttraumatic Stress Disorder. NATO Security through Science Series: Human and Societal Dynamics, 6. IOS Press: Amsterdam. Finklestein, M. & Dent-Brown, K 2008. Psychosocial Stress in Immigrants and in Members of Minority Groups as a Factor of Terrorist Behavior. NATO Science for Peace and Security Series: Human and Societal Dynamics, 40. IOS Press: Amsterdam. Centre of Excellence - Defence Against Terrorism 2008. Organizational and Psychological Aspects of Terrorism. NATO Science for Peace and Security Series: Human and Societal Dynamics, 43. Publisshed in cooperation with NATO Public Diplomacy Division. IOS Press: Amsterdam – Berlin – Oxfor – Tokyo – Washington, DC. Sharpe, M. (toim.) 2008. Suicide Bombers: the Psychological, Religious and Other Imperatives. NATO Science for Peace and Security Series: Human and Societal Dynamics. IOS Press: Amsterdam.

[7]   Webster, Richard 1998. History and hatred. Political Paranoia: The Psychopolitics of Hatred by Robert S. Robins and Jerrold M. Post. Yale University Press. Kirja-arvostelu julkaistu: Times Literary Supplement, 10. April 1998. Saatavana myös www-muodossa: http://www.richardwebster.net/historyandhatred.html
[8] Post 2004b: 1-10, Post, Jerrold M. 2004. Leaders and Their Followers in a Dangerous World: The Psychology of Political Behavior. New York: Cornell University Press.; George 2004: ix-xiv, George, Alexander L. 2004. Foreword. Sivut ix-xiv teoksessa: Jerrold M. Post (2004), Leaders and Their Followers in a Dangerous World: The Psychology of Political Behavior. Ithaca, NY: Cornell University Press.;  Papas, Arthur N. 2005. ” Post. Jerrold M. 2004. Leaders and Their Followers in a Dangerous World: The Psychology of Political Behavior” (Book Reviews). American Psychiatric Services 56: 761.; Rueter, Ted 2006. “Post, Jerrold M. Leaders and Their Followers in a Dangerous World: The Psychology of Political Behavior” (Book Review). Perspectives on Political Science, June 2006. .

[247] Iakov Levi syntyi 1947 Italian Milanossa, siirtyi Israeliin vuonna 1962. Hän valmistui Tel Avivin yliopistosta 1974. Oppiaineena oli antiikin Lähi-Idän arkeologia. Ks. Levi, Biography. 248 (Levi, Iakov. Biography. Luettavissa www-muodossa: http://www.zoominfo.com/people/Levi_Iakov_1106693128.aspx). Normaalitapauksessa isä rohkaisee poikaansa identifioitumaan itsensä kanssa ja saavuttamaan tasonsa. Kypsä aikuinen rohkaisee poikaansa saavuttamaan kypsyyden, mutta epäkypsä vetää poikaansa takaisin pakottaen hänet regressioon. Levin mukaan regressiossa äidit ja lapset tanssivat kedolla, satunnaisesti poimien kukkia, ilman konflikteja ja ilman estoja: nautinnon periaatetta seuraten kaikki tarpeet tyydytetään välittömästi ja rajattomasti. Tuo fantasia ei poikkea merkittävästi islamilaisesta fantasiasta marttyyreiden paratiisista, jonne päästään 72 tanssivan neitsyen ja kadotetun isän – Allahin −seuraan. Levi tähdentää, etteivät arabien itsemurhaterrorin lähde ole ankarat äidit, vaan se, mitä äidit ”edustavat pojilleen” (Sharf 2002; Sharf, Rober 2002. Correspondence February 2002, Hatred for Women and Islamic Terror. Saatavana wwwmuodossa: https://www.geocities.com/psychohistory2001/correspondenceBoblakov.html). Pojalle syntyy paranoia kadotetusta ja ikävöidystä isästä. Lapsesta tulee Levin mukaan vanhempiensa kurinpitotoimenpiteiden seurauksena passiivinen reseptori. Vanhempien kuri on kuitenkin negatiivinen palaute lapsen tarpeita vastaan, joten lapsi kokee oikean ja väärän vanhempien palautteen avulla. Esimerkiksi eroottinen vietti, joka saa hurjaa vastustusta, koetaan pahaksi, vastustettavaksi ja tukahdutettavaksi. Levi tähdentää, että lapsen ja aikuisen välillä on orgaaninen jatkuvuus, lapsuutta ja aikuisuutta ei pidä polarisoida. Fantasoidussa Kaikkivoivassa isässä on kyse erosta ja uudelleen arvioinnista, se on projektio taivaallisesta kaikkivaltiaasta patriarkaalisesta isästä, joka oli maanpäällä, mutta erossa (erityisesti Islamin ´deus absenditus). Levin otaksuu, että natsit halusivat vapauttaa Idin super-egon repressiosta, minkä tähden ne olivat valmiita antautumaan nautinnoille, kun taas talebanit eivät antaudu orgioihin pusertaessaan viettejään yhä kurinalaisemmiksi.

[249] Näin Iakov Levi, ks. Shaft 2002.

[250] Shaft 2002. Isän poissaolosta ks. myös Ruoppila 1992: 154−167; Ruoppila, Isto 1992. Pojasta isän rooliin. Sivut 154-167 teoksessa Niemelä & Ruth (toim.), Ihmisen elämänkaari. Helsinki: Otava.

[251 Näin Levi, Iakov 2002. The Psychogenic Theory and the Perfect Society. Luettavissa www-muodossa: http://www.geocities.com/psychohistory2001/ThePsychogenicTheory.html

[252] Toskala 1997: 182; Toskala, Antero 1997. Psykoottisen potilaan kognitiivinen terapia. Teoksessa: Kalle Achté & Tapani Tamminen (toim). Psykoosi ja sen hoito. Gummerus: Jyväskylä.

[253] Ks. Arieti, S. 1974. Interpretation of Schizophrenia. New York: Basic Books.; Toskala 1997: 184.

[366] Esim.  Miczek, Klaus A., Thompson, Michael L. & Tornatzky, Walter 1990. Short and Long Term Physiological and Neurochemical adaptation to Social Conflict. Sivut 15-36 teoksessa: Puglisi-Allegra, S. & Oliverio, A. 1990. Psychobiology of Stress. NATO Science Series. Kluwer Academic Publishers.; Cabib & Puglisi-Allegra 1990;  Cabib, Simona 1997. What is mild in mild stress? Psychopharmacology 134: 344-346. Springer-Verlag.;  Stien, Phyllis T. & Kendall, Joshua C. 2003. Psychological Trauma and the Developing Brain: Neurologically Based Interventions for Troubled Children. Binghamton (NY): Haworth Maltreatment and Trauma Press (tarkastelevat erityisesti trauman jälkeisen stressin tuomia muutoksia hypothalamus-aivolisäkelisämunuainen (HPA) –akselilla, aivokuorella, thalamuksessa ja limbisessä järjestelmässä sekä serotoniini –järjestelmässä, aivolisäke vapauttaa kortisolia, joka heikentää hippocampusta, joka on keskeinen muistin käsittelyssä) ; DeMause 2003:106-111, DeMause, Lloyd 2003. Traumat politiikan ja historian näyttämällä. Psykogeeninen historianteoria. Sivut 97-161 teoksessa: Haaramo, Soili & Palonen, Kirsti (toim.) 2003. Trauman monet kasvot. Psyykkinen trauma sisäisenä kokemuksena. Therapeia-säätiö: Pieksänmäki.; Post 2004:115-122, Post, Jerrold M. 2004. Leaders and Their Followers in a Dangerous World: The Psychology of Political Behavior. New York: Cornell University Press.;  Schulman, Gustav 2006. Aiheutuvatko psykoosit sittenkin useammin lapsuuden traumoista kuin geeneistä? Psykoterapia, 25 (2): 83-97. Therapeia-yhdistyksen ja Therapeia-säätiön yhteisjulkaisu.

[367] Ticku 1983: 1459-1470, Ticku, M.K. 1983. Benzodiazepine-GABA receptor-ionophore complex. Current concepts. Neuropharmacology, 22(12B):1459-70; Miczek, Thompson & Tornatzky 1990: 22;  Nakagawa Y. & Iwasaki T 1995. Involvement of benzodiazepine/GABA-A receptor complex in ethanolinduced state-dependent learning in rats. Brain Research, 686 (1): 70-76(7). Elsevier..

[368] Ks. Cabib 1997: 345, Cabib, Simona 1997. What is mild in mild stress? Psychopharmacology 134: 344-346. Springer-Verlag.;  Sonis, Jeffrey; Palmieri, Patrick A; Lauterbach, Dean; King, Lynda A. & King, Daniel W. 2008. Introduction to the Special Section: Innovations in Trauma Research Methods, 2007. Journal of Traumatic Stress, 21 (5): 431- 432..

[369] Ks. myös  Schulman, Gustav 2008. Psyykkisen trauma ymmärtäminen. “Garland, Caroline (toim.) (2005). Understanding Trauma. A Psychoanalytical Approach. Tavistock Clinic Series. New York: Routledge”. Kirja-arvostelu julkaisussa Psykoterapia, 3/2008:256-259. Therapeia-yhdistyksen ja Therapeia-säätiön yhteisjulkaisu..

[370] Ks. Einstein, Alberg & Freud, Sigmund 1931–1932. Why War? The Einstein-Freud Correspondence (1931–1932). Saatavana www-muodossa: http://perso.wanadoo.fr/chabrieres/texts/whywar.html . Freudin selitti symbolien ja toiston avulla kuoleman vietin hallintaa ja sotaneurooseja (ks. Mäkinen 2004: 38; Mäkinen Olli 2004. Moderni, toisto ja ironia. Søren Kierkegaardin estetiikan aspekteja ja Joseph Hellerin Catch-22. Väitöskirja. Taideaineiden ja antropologian laitos, Oulun yliopisto. Oulu University Press: Oulu. Saatavana www-muodossa: http://herkules.oulu.fi/isbn9514272684/).

[371] Ks. Saraneva 2003b: 51–52; Saraneva, Kristina 2003b. Trauma ja pakolaisuus. Psykoanalyyttinen käsitys traumasta ja sen hoidosta pakolaisja siirtolaiskohtaloissa. Sivut 49- 96 teoksessa: Haaramo, Soili & Palonen, Kirsti (toim.) 2003. Trauman monet kasvot. Psyykkinen trauma sisäisenä kokemuksena. Therapeia-säätiö: Pieksänmäki..

[372] Saraneva 2003b: 55;  Schulman, Gustav 2006. Aiheutuvatko psykoosit sittenkin useammin lapsuuden traumoista kuin geeneistä? Psykoterapia, 25 (2): 83-97. Therapeia-yhdistyksen ja Therapeia-säätiön yhteisjulkaisu..

[373] Siltala 2004: 270–274, Siltala, Juha 2004b. Työelämän huonontumisen lyhyt historia. Muutokset hyvinvointivaltioiden ajasta globaaliin hyperkilpailuun. Otava: Helsinki.; vrt. DeMause 2003: 106–111, DeMause, Lloyd 2003. Traumat politiikan ja historian näyttämällä. Psykogeeninen historianteoria. Sivut 97-161 teoksessa: Haaramo, Soili & Palonen, Kirsti (toim.) 2003. Trauman monet kasvot. Psyykkinen trauma sisäisenä kokemuksena. Therapeia-säätiö: Pieksänmäki.

[374] Freud (1919: 1) otaksui, että sodan aikana ilmaantuneet neuroottiset oireet katoaisivat heti sodan loputtua. Sittemmin havaittiin, etteivät oireet kadonneet; ks.  Marr, H.C. 1919. Psychosis of the War. London: Oxford University Press.;  Hart, O. van der; Witztom, E.; & Friedman, B. 1993. From Hysterical Psychosis to Reactive Dissociative Psychosis. Journal of Traumatic Stress 6: 43-64.;  Silver, Ann-Louise 2001. Psychoanalysis and Psychosis. Trends and Developments. Journal of Contemporary Psychotherapy 31: 21-30. Human Science Press (selostaa psykoanalyyttisen tutkimuksen historian aihepiiristä). Freud, Sigmund 1919. Einleitung. Sivut 1–7 teoksessa S. Freud (toim), Zur Psychoanalyse der Kriegsneurosen. Leipzig – Vienna: Internationaler Psychoanalytischer Verlag.  Ks. myös  Jeffrey, A., Lieberman, M.O. & Fenton, Wayne S. 2000. Delayed Detection of Psychosis: Causes, Consequences, and Effect on Public Health. American Journal Psychiatry 157: 1727-1730.; Siltala 2001: 107 (Siltala, Juha 2001. Psykohistorian metodologisia kysymyksiä. Sivut 107-193 teoksessa: Immonen, Kari & Maarit Leskelä-Kärki (toim.) 2001. Kulttuurihistoria – johdatus tutkimukseen. Suomen kirjallisuuden seura: Helsinki.; viittaus traumatologian suhteesta stressihormonien toimintaan);  Elbert, T. & Schauer, M. 2002. Psychological Trauma: Burnt into Memory. Nature 419: 883.;  Subasic, Katarina 2002. War Psychosis. World Press Review, June 2000 Issue, 47(6).;  Finney, Patrick 2002. On Memory, Identity and War. Rethinking History 6 (1): 1–13.;  Morrison, A.P., Frame, L., & Larkin, W. 2003. Relationships between Trauma and Psychosis. A Review and Integration. British Journal of Clinical Psychology 42, no 4 (November), 331-353. British Psyhological Society.;  Schauer, M., Neuner, F. & Elbert, T. 2005. Narrative Exposure Therapy (NET). A Short-Term Intervention for Traumatic Stress Disorders after War, Terror, or Torture. Vivo Publications. Hogrefo & Huber.. Levin (1998: 1004–1013; Levin, Fred M. 1998. Mandelkern, Hippocampus und Psychoanalyse. Psyche: Zeitschrift für Psychoanalyse und ihre Anwendungen 52: 1004-1013. Klett-Cotta: Stuttgart.) havaitsi ylimitoitettujen ahdistusreaktioiden laukeavan myös myöhemmin vähemmän uhkaavissa tilanteissa. Skitsofrenian kaltaista käytöstä on dokumentoitu monien traumaattisten kokemusten yhteydessä, mistä syystä viime vuosikymmenen aikana toistuvasti painotettua käsitystä skitsofrenian taustalla olevasta geneettisestä syystä ei tulisi soveltaa ankarasti. Korhonen (2004) viittaa sairauden taustalla olevan ”todennäköisesti geneettinen tai vastaava varhaiseen kehitykseen vaikuttava tekijä”; Korhonen, Tapani 2004. Psyykkisten häiriöiden neurobiologia. Luento 16/ 14.4.2004. Jyväskylän yliopisto. Saatavana www-muodossa: http://www.cc.jyu.fi/~tkorhone/opetusmateriaali/neuro2/Luento16.htm Sairastumiseen ei näyttäisi vaikuttavan sosiaalinen asema tai sivistys, mutta perinnöllisyysriski vanhemmilta on noin kymmenen prosenttia. Köyhän ja sivistymättömän kerjäläisen ei tarvitse olla vainoharhaisesti epätodellisuudessa oleva ihminen, vaan perinnöllisyys vaikuttaa, kuinka tämä ihminen kokee elämänsä olosuhteet. ”Skitsofreniaan ei sairastuta, ellei ole perittyä alttiutta tai hermoston kehityksen häiriötä. − − Nykyinen näkemys yleisesti: skitsofrenian taustalla on sikiökaudella syntyvä aivojen kehityshäiriö” (Korhonen 2004). Evoluutioteoria on tarkastellut aivojen erikoistumista ja siihen liittyvää skitsofreenista riskitekijää. Kaksostutkimukset, adoptiolapsitutkimukset, raskauden aikainen (viidennellä tai kuudennella kuukaudella) virus-infektio, dopamiinireseptoreiden määrissä mahdolliset olevat poikkeavuudet sekä viidestä kromosomista löydetty geeni ovat herättäneet pohdiskelua siitä, missä määrin alttius skitsofreniaa on olemassa jo valmiina lapsen synnyttyä ja onko olemassa geeni ”skitsotypialle”, joka voi muuttua skitsofreniaksi. Sitä vastoin Schulman (2006) torjuu voimakkaasti psykoosien syiden etsimisen aivosairauksista ja geeneistä.

[375] Ks.  Jones, James 2002. Terror and Transformation: The Ambiguity of Religion in Psychoanalytic Perspective. New York: Taylor and Francis.;  Roy, M.J. 2006. Novel Approaches to the Diagnosis and Treatment of Possttraumatic Stress Disorder. NATO Security through Science Series: Human and Societal Dynamics, 6. IOS Press: Amsterdam.;   Galea, Sandro; Tracy, Melissa; Norris, Fran & Coffey, Scott F. 2008. Financial and social circumstances and the incidence and course of PTSD in Mississippi during the first two years after Hurricane Katrina. Journal of Traumatic Stress, 21(4):357-368. (haastattelivat 810 aikuista ihmistä Katriina hurrikaanin tunnelmista; 22,5 % kärsi trauman jälkeisistä psyykkisistä häiriöistä, PTSD. Erityisesti naiset, joilla oli alhainen sosiaalinen asema, merkittävät taloudelliset menetykset ja vähäinen sosiaalinen tuki, kärsivät traumasta).

[376] Van der Hart, van Dijke, van Son & Steele 2000.

[377] Babington 1997: 122, Babington, A., 1977. Shell-shock. A History of the Changing attitudes to War Neurosis. London: Leo Coeper.;  Daines, Brian 2000. Ours the Sorrow, Ours the Loss. Psychoanalytic Understandings of the Role of World War 1 War Memorials in the Mourning Process. Psychoanalytic Studies 2 (3): 291–308.;  Lengwiler, M. 2003. Psychiatry Beyond the Asylum. The Origins of German Military Psychiatry Before World War 1. History of Psychiatry 14 (1): 41-62.  (ensimmäistä maailmansotaa edeltänyt aika).

[378]   Crouthame, Jason 2002. War Neurosis versus Savings Psychosis: Working-Class Politics and Psychological Trauma in Weimar Germany. Journal of Contemporary History 37: 163-182.

[379]   Retterstol, N. & Opjordsmoen, S. 1991. Delusional Psychoses Associated with Unpatriotic Conduct during World War II. A Long-term follow-up Study. Psychopathology 24: 209-218.

[380] Ks.  Achté, K., Hillbom, E., & Aalberg, V., 1969. Psychoses following war brain injuries. Acta Psychiatrica Scandinavica 45: 1–8.;  Achté, K., Jarho, L., Kyykkä, T & Vesterinen, E. 1991. Paranoid disorders following war brain damage. Preliminary report. Psychopathology 24: 309–315.. Tutkijat havaitsivat tutkimuksessaan 3000 veteraania, jolla oli keskivakavia tai vakavia psyykkisiä ongelmia. 750 tapausta oli psykoottisia. Lisäksi tuli ilmi deluusiota, depressiota, paranoidista skitsofreniaa. Ks. myös  Fujii, Daryl E. & Ahmed, Iqbal 2001. Risk Factors in Psychosis Secondary to Traumatic Brain Injury. Journal of Neuropsychiatry Clin Neurosci 13: 61–69.;  Sachdev, P., Smith, J.S. & Cathcart, S. 2001. Schizophrenia – like psychosis following traumatic brain injury: a chorbased descriptive and case-control study. Psychol. Med. 31: 231-239.. Achté (1997; Achté, K. & Tamminen, T. 1997. Psykoosi ja sen hoito. Gummerus: Jyväskylä.) pohtii myös suomalaisten kielteisten erityispiirteiden, syyllisyyden tunteen ja häpeän tunteiden, historiallisia juuria. Psykohistoriallinen tutkimus sortovuosista, ks.   Ala, Juha 1999. Suomi-neito ja suojelusikä. Sotavuosien psykohistoria. Helsinki: Gaudeamus.

[381] Ks. Arendt, Hannah 1944. The Jew as a Pariah: A Hidden Tradition. Jewish Social Studies, 6: 99-122;  Katz, Jacob 1961. Tradition and Cricis. Jewish Society at the End of the Middle Ages. New York: Schocken Books.; Hazani 2000:19–22 (Hazani, Moshe 2000. Apocalypticism, Symbolic Breakdown and Paranoia: An Application of Lifton’s Model to the Death-Rebirth Fantasy. Sivut 15-40 teoksessa: Baumgarten, Albert L. (toim.) 2000. Apocalyptic Time. Leiden: Brill.)

[382] Ks.  Horowitz, Mardi J. 1986. Stress Response Syndromes. Northvale, NJ.: Aronson. Horowitz, Mardi J. 1991. Psychic Structure and the Process of Change. Sivut: 193-261 teoksessa: Horowitz, M. (toim), Hysterical Personality Style and the Histrionic Personality Disorder. Nortvale, NJ: Aronson. Horowitz, Mardi J. 1992. Effects of Psychic Trauma on Mind. Structure and Processing of Meaning. Sivut 489- 500 teoksessa: Barron, J.W., Eagle, M.N., & Wolitsky, D. (toim), Interface of Psychoanalysis and Psychology. Washington, D.C.: APA. Horowitz, Mardi J. 2002. Treatment of Stress Response Syndromes. Washington DC: American Psychiatric Association. ; Clague, Heather W. & Horowitz, Mardi J. 2002. Treating Trauma Survivors with PTSO. Toim.: Rachel Yehuda. American Psychiatric Publishing. ;  Riedesser, Peter 2004. Psychosis as Traumatic Event. Sivut 61-66 teoksessa: D. Bürgin & H. Meng (toim), Childhood and Adolescent Psychosis. Basel: Karger.

[383]  Vogt, Dawne S.; Samper, Rita E.; King, Daniel W.; King, Lynda A. & Martin, James A. 2008. Deploymet Stressors and Posttraumatic Stress Symptomatology: Comparing Active Duty and National Guard/Reserve Personnel from Gulf War I. Journal of Traumatic Stress, 21 (1): 66-74.

[384]  US. Army Surgeon General 2004. Review of Soldier Suicides. Operation Iraqi Freedom (OIF). Mental Health Advisors Team (MHAT). Saatavana www-muodossa: http://www.globalsecurity.org/military/library/report/2004/mhat_report.pdf . Ks. myös  Freeman, T.W., Roca, V., & Moore, W.M. 2000. A Comparison of Chronic Combat-Related Posttraumatic Stress Disorder (PTSO) Patients with and without a History of Suicide Attempt. Journal of Nervous and Mental Disease 188: 460–463.;  Lehmann, Christine 2004. Soldiers Say Combat Stress Second to Personal Stress. Psychiatric News 39 (8): 25.;  Warman, D.M., Furman, E.M., Henriques, G.R., Brown, G.K. & Beck, A.T., 2004. Suicidablity and Psychosis: Beyond Depression and Hopelessness. Suicide and Life. Threatening Behavior 34 (1): 77-86.;  National Center for Post-Traumatic Stress Disorder 2004. Iraq War Clinician Guide. 2nd Edition. Department of Veterans Affairs. National Center for PTSD. http://www.mentalhealth.va.gov/MENTALHEALTH/ptsd/files/pdf/iraq_clinician_guide_v2.pdf

[385]   Bleich, A., & Moskowitz, L., 2000. Post Traumatic Stress Disorder with Psychotic Features. Croat Med J. 41: 442–445.

[386] Somaliassa tehdyssä selvityksessä tutkittiin 612 kotitaloutta; ks.  EC, NDC & GTZ 2002. War-trauma, Kahat Abuse and Psychosis: Mental Health in the Demobilization and Reintegration Program Somaliland. Final Report of the Vivo mission 2 within the EC/GTZ. Vivo Mission SeptNov. 2002.  Tutkituista 40 prosentilla ei ollut välitöntä sotakokemusta, 5 prosenttia oli entisiä taistelijoita ja 55 prosenttia oli joutunut selviytymään sotaoloissa. Vähintään yksi perheenjäsen, jolla oli vakavia psyykkisiä ongelmia, oli 21 prosentissa tutkituista kotitalouksista. Vakavia psyykkisiä ongelmia, pääasiassa psykoosia, oli 15 prosentissa tutkittujen entisten taistelijoiden kotitalouksista. Akuutti skitsofreeninen psykoosi oli 2,8 prosentilla kaikista tutkituista, mutta tätä skitsofreniaa tutkijat eivät katsoneet varsinaiseksi skitsofreniaksi, vaan psykoosin synty liittyi ympäristön tilanteeseen. Traumaattinen stressi ja päihdeaineiden (amfetamiinin kaltaisen khatin) käyttö vaikuttivat psykoottiseen kokemiseen; päihdeaineiden vaikutus psykoosin ja skitsofrenian esiintymiseen on hyvin tunnettu, esim.  Ujike, Hiroshi 2002. Stimuland-induced Psyhosis and Schizophrenia: The Role of Sensitization. Current Science 4: 177-184.,  Tamminga, C.A. & Carlsson, A. 2002. Partial Dopamine Agonists and Dopaminergic Stabilizers, in the Treatment of Psychosis. Current Drug Targets – CNS & Neurological Disorders 1: 141-147.. Psykoosista kärsivistä 81,1 prosenttia oli miehiä. Keski-iältään nämä psykoottiset henkilöt olivat 32,2 vuotta vanhoja. Maaliskuussa 2002 toteutetussa tutkimuksessa havaittiin, että 14–16 % koki paranoidisia oireita ja hallusinaatiota. Psykoosin kokeneet henkilöt olivat jonkin verran enemmän opiskelleita ja varakkaampia kuin muut tutkitut henkilöt. 62 prosenttia sairastavien perheenjäsenten perheistä kääntyi traditionaalisen tai uskonnollisen parantajan puoleen saadakseen apua mielenterveysongelmiin. Alle kymmenen prosenttia koki saaneensa apua traditionaaliselta parantajalta.

[387] Ks.  Neuner, F., Schauer, M., Elbert T. & Roth, W.T. 2002. A Narrative Exposure Treatmetn as Intervention in a Macedoni´s Refugee Camp. A Case report. Journal of Behavioural and Cognitive Psychotherapy 30: 205-209.; Karunakara, U., Neuner, F., Schauer, M., Singh, K., Hill, K., Elbert, T., & Burnham, G., 2004. Traumatic Events and Symptoms of Post-Traumatic Stress Disorder amongst Sudanese nationals, refugees and Ugandan nationals in the West nile. African Health Science 4: 83-93.
 .
[388] Ks. Fuchs, Thomas, 1994. Uprooting and late-life Psychosis. Eur Arch Psychiatry Clin Neurosoi 244: 126–130.; Woodcock, Jeremy 2001. Therapy with Refuge Families. Threads from the Labyrinth: Therapy with Survivors of War and Political Oppression. Journal of Family Therapy 23(2): 136.;  Saraneva, Kristina 2003b. Trauma ja pakolaisuus. Psykoanalyyttinen käsitys traumasta ja sen hoidosta pakolaisja siirtolaiskohtaloissa. Sivut 49- 96 teoksessa: Haaramo, Soili & Palonen, Kirsti (toim.) 2003. Trauman monet kasvot. Psyykkinen trauma sisäisenä kokemuksena. Therapeia-säätiö: Pieksänmäki.;  Veen, Natalie D., & Selten, Jean-Paul 2004. Diagnostic Stability in a Dutch psychosis incidence cohort. Br J. Psychiatry 185: 460-464.;  Mitter, P.R., Krishnan, S., Bell, P., Stewart, R., Howard, R.J. 2004. The Effect of Ethnicity and Gender on First Contact Rates for Schizophrenia – like Psychosis in Bangladeshi, Black and White elders in Tower Hamlet, London. International Journal of Geriatric Psychiatry 19 (3):286-290.

[389]   Zolkowska, K., Cantor-Graae, E., & McNeil, T.F. 2003. Psychiatric Admissions for Psychosis in Malmo during the NATO bombing of Kosovo. J. Nerv Ment Dis 191: 820-826.

[390] Belgradissa, Laplje Selossa ja Chicagossa tehdyistä tutkimuksista, ks.  Nelson, Brett D; Fernandez, William G., Galea, Sandro; Sisco, Sarah; Dierberg, Kerry; Gorgieva, Gordana Subaric; Nandi, Arijit K.; Ahern, Jennifer; Mitrovic, Mihajlo; VanRooyen, Michael & Vlahov, David. 2004. Warrelated psychological sequelae among emergency department patients in the former Republic of Yugoslavia. BMC Medicine 2004, 2:22. Saatavana www-muodossa: http://www.biomedcentral.com/1741-7015/2/22

[391] Ks.  Weinstein, H.M., Dansky, L., & Iacopino, V., 1996. Torture and War Trauma Survivors in Primary Care Practice. The Western Journal of Medicine 165(3): 112-117.;   Schauer, Margarete 2000. Evaluation of Testimony Therapy of Survivors of Severe human rights violations. Saatavana www-muodossa: http://www.traumaresearch.net/focus1/scha.htm

[392] Ks.   Fisekovic, S. 2003. Analysis of the Effect of the Stress of War on Schizophrenic Psychosis. Med Arch 57: 41–44.

[393]   Basoglu, Metin; Livanou, Maria; Crnobarić, Svetana; Frančišković, Tanja; Suljić, Enra; Đurić, Dijana & Vranešić, Melin 2005. Psychiatric and Cognitive Effects of War in Former Yugoslavia. Association of Lack of Redress for Trauma and Postraumatic Stress Reactions. JAMA, 294 (5): 580-591, erityisesti sivu 588.

[394] Basoglu, Livanou, Crnobarić, Frančišković, Suljić, Đurić & Vranešić 2005

[395] Basoglu, Livanou, Crnobarić, Frančišković, Suljić, Đurić & Vranešić 2005: 588.

[396] Ks.  Talmon, Y., Guy, N., Mayor, K., Raps,A., & Naor, S. 1992. [ “Saddam Syndrome”. Acute Psychotic Reactions During the Gulf War – Renewal of Concept of Brief Reactive Psychosis]. Harefuah 7-8: 237-240, 308. Hepreankielinen.. Ks. myös tutkimus Persianlahden sotaveteraaneista: Bell NS, Amoroso PJ, Wegman DH, Senier S Why are people who return from war at increased risk of injury? Western Journal of Medicine (2001) 175:115-118.

[397] Hobfoll, Stevan E.; Canetti-Nisim, Daphna; Johnson, Robert J.; Palmieri, Patrick A.; Varley, Joseph D. & Galea, Sandro 2008. The Association of Exposure, Risk, and Resiliency Factors. With PTSD Among Jews and Arabs Exposed to Repeated Acts of Terrorism in Israel. Journal of Traumatic Stress, 21 (1):9-21.

[398]  Cohen, Miri & Yahav, Rivka 2008. Acute Stress Symptoms During the Second Lebanon War in a Random Sample of Israeli Citizens. Journal of Traumatic Stress, 21 (1): 118-121. 

[399]  Hall, Brian J.; Hobfoll, Stevan E.; Palmieri, Patrick A.; Canetti-Nisin, Daphna; Shapira, Oren; Johnson, Robert J. & Galea, Sandro 2008. The Psychological Impact of Impending Forced Settler Disengagement in Gaza: Trauma and Posttraumatic Growth. Journal of Traumatic Stress, 21 (1): 22-29.

[400] Tien (1991) selvitti 15 000 henkilöä käsittävässä tutkimuksessa skitsofrenian ja äänten kuulemisen esiintyvyyttä populaatiossa;  Tien, A.Y. 1991. Distributions of Hallucinations in the Population. Social Psychiatry and Psychiatric Epidemiology 26: 287-292. Äänten kuulemista esiintyi populaatiossa 2,3 prosentilla, kun skitsofreniaa oli vain yhdellä prosentilla väestöstä. Äänten kuulemisen ja hallusinaatioiden merkitystä traumaattisissa kokemuksissa, ks. mm. Romme & Escher 1993; 2 (Romme, M.A.J. & Escher, S. 2000. Making Sense of Voices. London: Mind.)

[401] Ks. Nüchterlein, K. & Dawson, M.E. 1984. A Heuristic Vulnerability – Stress Model of Schizophrenia. Schizophrenia Bulletin 10: 300-312.; Young, A. 1995. The Harmony of Illusions. Inventing post-traumatic stress disorder. Princeton, NJ: Princeton University Pres.  ;  Coupland, K., Macdougal, V. & Davis, E. 2002. With One Voice. Guidelines for hearing voices groups in clinical settings. New Therapist. Saatavana www-muodossa: http://www.newtherapist.com/32groups.html  Vrt. myös Järvisen (1991: 241) arvio psykoottisten potilaiden tavasta kokea Jumala. Järvinen, Pertti 1991. Psykos och Religion. Psykodynamiska mekanismen och rollpsykologiska processer bakom religiösa föreställningar hos psykotiker. Åbo Akademis Förlag: Åbo.

[402} Aarnio 2007: 21, 45. Aarnio, Kia 2007. Paranormal, superstitious, magical, and religious beliefs. Academic dissertation. Department of Psychology Studies 44: 2007. Department of Psychology University of Helsinki, Finland.

[403] Ks.  Twemlow, S.W., Sacco, F.C. & Hough, G. 2002. Reflections on the Making of a Terrorist. Teoksessa: C.Covington, P. Williams, J. Arondale & J. Knox (toim), Terrorism and war: Unconscious Dynamics of Political Violence. London, Karnac-Other Press.

[404] Ks. Link, N., Victor, B., & Binder, R.L. 1985. Psychosis in Children of Holocaust Survivors: Influence of the Holocaust in the Choice of Themes in their Psychoses. J. Nerv. Ment Diss. 173: 115-117.;  Faimberg 1988. The Telescoping of Generations: Genealogy of Certain Identifications. Contemporary Psychoanalysis, 24: 99-188.; Kogan, Ilony 1989. The Search for the Self. International Journal of Psycho-Analysis, 70: 661-681.

[405] Saraneva 2003b: 66; Schulman 2003: 178. Saraneva, Kristina 2003b. Trauma ja pakolaisuus. Psykoanalyyttinen käsitys traumasta ja sen hoidosta pakolaisja siirtolaiskohtaloissa. Sivut 49- 96 teoksessa: Haaramo, Soili & Palonen, Kirsti (toim.) 2003. Trauman monet kasvot. Psyykkinen trauma sisäisenä kokemuksena. Therapeia-säätiö: Pieksänmäki. Schulman, Gustav 2003. Sietämättömän kestämisestä eheytymiseen. Objektin sisällyttämiskyky ja trauman integrointi. Sivut 162-187 teoksesssa: Haaramo, Soili & Palonen, Kirsti (toim.) 2003. Trauman monet kasvot. Psyykkinen trauma sisäisenä kokemuksena. Therapeia-säätiö: Pieksänmäki.

[410] Robins & Post 1997:7, 89–112. Robins, Robert S – Post, Jerrold 1997. Political Paranoia. The Psychopolitics of Hatred. New Haven, CT: Yale University Press.

[411] Robins – Post 1997: 89–190.

[412] Post 2004: 7. Post, Jerrold M. 2004. Leaders and Their Followers in a Dangerous World: The Psychology of Political Behavior. New York: Cornell University Press.

[413] Post 2004: 21.

[414] Post 2004: 129.

[415] Post 2004: 25–28, 189. Kernbergiä varten ks. Pulkkinen 2003: 21-35. Pulkkinen, Risto 2003. C.A. Gottlund 1800-luvun suomalaisena toisinajattelijana: psykobiografinen tutkimus. Väitöskirja, toukokuu 2003. Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta, uskontotieteen laitos. Saatavana wwwmuodossa: http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/teo/uskon/vk/pulkkinen/vastavir.pdf

[416] Post 2004: 191.

[417] Webster, Richard 1998. History and hatred. Political Paranoia: The Psychopolitics of Hatred by Robert S. Robins and Jerrold M. Post. Yale University Press. Kirja-arvostelu julkaistu: Times Literary Supplement, 10. April 1998. Saatavana myös www-muodossa: http://www.richardwebster.net/historyandhatred.html

[418] Sütalan, Zeynep 2008a. The Causes of Terrorism. Sivut 1-12 teoksessa: Centre of Excellence - Defence Against Terrorism 2008. Organizational and Psychological Aspects of Terrorism. NATO Science for Peace and Security Series: Human and Societal Dynamics, 43. Publisshed in cooperation with NATO Public Diplomacy Division. IOS Press: Amsterdam – Berlin – Oxfor – Tokyo – Washington, DC. Sütalan, Zeynep 2008b. Major Ideologies Motivating Terrorism and Main Characteristics of Terrorism. Svitu 13- 22 teoksessa: Centre of Excellence - Defence Against Terrorism 2008. Organizational and Psychological Aspects of Terrorism. NATO Science for Peace and Security Series: Human and Societal Dynamics, 43. Publisshed in cooperation with NATO Public Diplomacy Division. IOS Press: Amsterdam – Berlin – Oxfor – Tokyo – Washington, DC.

[419] Sütalan 2008a:8-9.

[420] Robins – Post 1997: 7.

[421] Ks.  Jung, C.G. 1977. Relations between the ego and the unconscious. Sivut 123-169 teoksessa: Collected works of C.G. Jung. Vol. 7: Two Essays on Analytical Psychology. 2. painos. Princeton, NJ: Princeton University Press.;  Whitmont, E. C. 1991. The Evolution of the Shadow. Sivut 12–19 teoksessa: C. Zwieg & J. Abrams (toim.), Meeting the shadow: The hidden power of the dark side of human nature. Los Angeles: Jeremy P. Tarcher, Inc.;  Zwieg & Abrams, J. 1991. Introduction: the Shadow Side of Everyday Life. Teoksessa: Zwieg & Abrams (toim.), Meeting the Shadow: the Hidden Power of the Dark Side of Human Nature. New York: Putnam Books.;  Robbins, Brent Dean 1999b. A Brief History of Psychoanalytic Though and Related Theories of Human Existence. Saatavana www-muodossa: http://mythosandlogos.com/psychandbe.html#OBJECT ;  Efthimiadis-Keith, Helen 2004. The Enemy Is Within : A Jungian Psychoanalytic Approach to the Book of Judith. Biblical Interpretation Serie. Brill Academic Publishers, Netherland.

[422] Ks. Webster 1998. Tämä yhteys Kleiniin ja Freudiin on hyvin ilmeinen psykiatrien Robins ja Post (1997) luokittelussa, joka on kuitenkin tarkoitettu sosiologien ja politiikan johdon välineeksi.

[423] Vrt. sen sijaan Bäckman (2006: 30–31), joka esittelee poliittisen patologian sosiologista teoriaa. Bäckman, Johan 2006. Itämafia. Uhkakuvapolitiikka, rikosilmiöt ja kulttuuriset merkitykset. Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksia 25, Espoo. Edita Prima Oy, Helsinki.

[424] Ks. keskustelua Wilson, Edward O. 1975: Sociobiology: The New Synthesis. Cambridge: The Belknap Press of Harvard University Press.;  Caspi, Avshalom 2002. Social selection, social causation, and developmental pathways: Empirical strategies for better understanding how individuals and environments are linked across the life-course. Sivut 281–301 teoksessa: Pulkkinen, Lea & Caspi, Avshalom (toim.). Paths to successful development: personality in the life course. Cambridge: Cambridge University Press.; Tammisalo, Osmo 2002: Sosiobiologia ei ole konservatiivista. Tieteessä tapahtuu, 8: 44-45.;  Portin, Petter 2003. Ihmisluonnosta, evoluutiopsykologiasta ja sosiobiologiasta. Tieteessä tapahtuu, 1. Saatavana: http://www.tsv.fi/ttapaht/031/Portin.pdf ; DeMause, Lloyd 2003. Traumat politiikan ja historian näyttämällä. Psykogeeninen historianteoria. Sivut 97-161 teoksessa: Haaramo, Soili & Palonen, Kirsti (toim.) 2003. Trauman monet kasvot. Psyykkinen trauma sisäisenä kokemuksena. Therapeia-säätiö: Pieksänmäki.;  Jokela, Markus 2006. Perimä ja ympäristö antisosiaalisuuden kehityksessä. Sivut 97-21 teoksessa: Honkatukia, Päivi & Kivivuori, Janne (toim.) (2006) Nuorisorikollisuus - Määrä, syyt ja kontrolli. Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 66. Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 33. Saatavana www-muodossa: http://www.optula.om.fi/uploads/0lla6m4jiawmk.pdf; Hauser, Stuart T. 2008. The Interplay of Genes, Environments, and Psychoanalysis. Journal of the American Psychoanalytic Association, 56: 509-514.

[425] Semelin 2007: 24–32, 54. Semelin, Jacques, 2007. Purify and Destroy: The Political Uses of Massacre and Genocide. New York: Columbia University Press.


[426] Ks. Moskovan Patriarkan virasto 1996. Миссионерский отдел Московского Патриархата РПЦ 1996. Классификация тоталитарных сект и деструктивных культов Российской Федерации. В помощь епархиальному миссионеру. Белгород, 1996;  Korolenko, C.P. & Dmitrieva N.V 1999. Короленко Ц.П. & Дмитриева Н.В. 1999. Социодинамическая психиатрия. Новосибирск. Korolenko, C.P. & Dmitrieva, N.V. 2004. Короленко, Ц.П. & Дмитриева, Н.B. Психодинамика сект. Saatavana www-muodossa: http://psyfactor.org/sekta3.htm ;  Orel, Nikolai 2001. Орел, Николай 2001. Психологические механизмы влияния тоталитарных групп на личность: профилактика и преодоление зависимости. Sivut 413–443 teoksessa: K.V. Selčenok (toim.), К. В. Сельченок, Контроль сознания и методы подавления личности: Хрестоматия. Библиотека практической психологии. М. Харвест, М.: ООО "Издательство ACT". Saatavana www-muodossa: http://evolkov.net/cults/articles/Orel.N.Psych.mechanisms.of.totalit.groups.html ;  Šapar, V.B. 2004. Шапарь В.Б. 2004. Психология религиозных сект. Харвест;  Oleinik, I.V. & Sosnin, V.A. 2005. Олейник И.B, Соснин В.A. 2005. Тоталитарная секта: как противостоять ее влиянию. М. Генезис.


KIRJOITTAJA tahtoo rauhaa ja rakkautta maailmaan

Juha Molari, D.Th, BBA. 
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)



maanantai 27. huhtikuuta 2015

Suomen Turvallisuuskomitean ”iskuryhmä” ristiriitainen

Venäjän kovenevaan informaatiosotaan varautumisen nimissä suurella rytinällä julkisuuteen tuotu Valtioneuvoston kanslian ja eri ministeriöiden asiantuntijoista koottu iskuryhmä, Suomen Turvallisuuskomitean ”iskuryhmä”, ei ole sisäisesti eheä ja johdonmukainen. Tosiasiallisesti komitea sai syntynsä jo ennen kuin se sai julkisuuteen kehitettyä syntytarinansa!

Tämä Suomen Turvallisuuskomitea aloitti toimintansa helmikuussa 2013, mutta heidän web-sivustonsa perustettiin jo vuotta aiemmin. Turvallisuuskomitea avustaa Valtioneuvostoa ja ministeriöitä laajoissa kokonaisturvallisuuteen liittyvissä asioissa. Komitea seuraa Suomen turvallisuusympäristön ja yhteiskunnan kehitystä sekä yhteen sovittaa kokonaisturvallisuuteen liittyvää ennakoivaa varautumista. Turvallisuuskomitean kokoonpanon kuuluu 19 jäsentä ja kolme asiantuntijaa.[5]

Turvallisuuskomitea närkästyi Isäntämaasopimuksen paljastumisesta

Turvallisuuskomitean järjestämässä ns. Iskuryhmässä on herättänyt erityisesti närkästystä eduskuntavaalien jälkeiseen tilanteeseen saakka onnistuneesti suojellun salaisuuden paljastuminen: Suomen kansalaiset ovat eri keskustelujen yhteydessä viitanneet MOT-ohjelmaan, joka toi esiin ns. Isäntämaasopimukseen liittyviä demokratiaa loukkaavia piirteitä.

Risto Volanen, yhteiskuntatieteiden tohtori, lausui MOT-ohjelmassa: ”On sanottu, että sitä on alettu valmistelemaan jo viime vuosikymmenen lopulla. Tietoni mukaan vuosien 2003–2010 välillä siitä ei kertaakaan keskusteltu poliittisella tasolla.”  Pekka Visuri, eversti evp., valtiotieteiden tohtori, ihmettelee sopimuksen syntyprosessia: ”Kun mennään pitkälle tällaisessa käytännön valmistelussa, monenlaisia suunnitelmia tehdään, niin yhtäkkiä tulee se tilanne, että poliittisten päättäjien onkin erittäin vaikea sanoa, että kiitos ei: me muuten ei tähän lähdetä.” Ex-ulkoministeri Keijo Korhosen mukaan Isäntämaasopimus on historian häpeätahra Suomelle sekä "naula itsenäisyyden ruumisarkkuun".

Erityisesti sitä ovat kansalaiset mediakriittisesti pohtineet, miten suomalaiset toimittajat ovat olleet niin "tossun alla", etteivät toimittajat ole uskaltaneet puuttua kansakunnan ja valtion kannalta näin merkittäviin asioihin aiemmin eikä vieläkään erityisesti. Miten voi olla mahdollista, ettei yksikään toimittaja ole tästä kirjoittanut? Markus Mustajärven valituksen jälkeen Isäntämaasopimuksen pimeä puoli oli näkyvillä muutamissa jutuissa suomalaisessa mediassa, mutta sekin uutisena herra Mustajärvestä. Kansalaiset tarttuivat kuitenkin Isäntämaasopimuksen puolesta tehtyyn huijaukseen huononkin journalismin avulla, mikä on ärsyttänyt erityisesti joitakin ns. Turvallisuuskomiteassa. Miten näin pääsi käymään?


Turvallisuuskomitean ”iskuryhmä” yhä epäselvä trollien olemassaolosta

Kuten oli ymmärrettävissä, että sen jälkeen kun ongelma ikään kuin Venäjän informaatiosodan ja – vaikuttamisen uhkasta oli jo keksitty Suomessa, se oli julkisuudelle markkinoitu lukuisissa ”asiantuntijoiden” lausunnoissa ja sen avulla saatu lausua perustelu jo aiemmin perustetulle tyhjäntoimittajien komitealle, Turvallisuuskomitealle, niin yleisen sosiologisen "lain" mukaista lienee, että tyhjäntoimittajien komitean on  nyt annettava työnäyte. Mikä lienee näyte, jonka iskuryhmä tarjoaa suomalaisille oman olemassaolonsa tarpeellisuuden todisteeksi?

Suomen puolustussodasta Venäjän hirvittävää ja vääräleukaista trolliarmeijaa vastaan tihkui pian uutta tietoa Iltalehdessä – heti seuraavana päivänä Kalevan ja Pohjolaisen iskuryhmää –koskevan jutun jälkeen. Ensimmäinen trollimainen nimimerkkikin "Raatteentie" olisi paljastunut, väittää ”iskuryhmän” asiantuntija Markku Mantila. Trolliksi olisi tunnistettu myös henkilö, joka ryhtyy pohtimaan tässä yhteydessä MOT-ohjelmaa isäntämaasopimuksesta.[2]

Iltalehti puhuu jopa ”Venäjän trolleista”, kun Mantila itse vielä edellispäivänä Kalevan lehdessä kiisti itse trollien olemassaolon Suomessa. Valtioneuvoston viestintäpomo Markku Mantila lausui Iltalehdessä asiaa koskevan ”epäilynsä”, mikä ei ole toki  vielä tiedon väärti, mutta silti hän antaa mahdolliseksi tulkinnaksi, että ”Venäjän trolli” olisi ”reagoinut välittömästi uutiseen” Turvallisuuskomitean iskuryhmän syntymisestä. Tämän epäilyn avulla on siis kriittiset kansalaispohdiskelut alistettu välittömästi leimaavan trolli-sanan alle.

Turvallisuuskomiteassa USA:n propagandatehtaan hyödyllisiä idiootteja

Tieto Suomeen perustetusta ”iskuryhmästä” julkaistiin Kalevan [4] jutussa, jossa ei kerrota lainkaan sitä, miten ryhmä keskittyisi USA:n informaatiosotaan.  Markku Mantila antoi haastattelunsa tietysti Kaleva-lehdelle, koska valtiotieteiden maisteri Markku Mantila toimi ennen valtioneuvoston viestintäjohtajaksi siirtymistään Kalevan päätoimittajana. Kansalaisyhteiskunnan ja demokratian näkökulmasta arvioituna virkamiesten luulisi tietysti olevan tasapuolisia ja suojelevan kansalaisia kaikelta propagandalta. Nyt nuo virkamiehet onnistuvat valitettavasti vain itse olemaan USA:n propagandatehtaan hyödyllisiä idiootteja. 

Turvallisuuskomitean sivulla annetaan vastausta tähänkin vaikenemiseen USA:n harjoittamasta informaatiosodasta: siellä kerrotaan suoraan, että Suomi on liitetty megaluokan natotus- ja miehitysohjelmaksi kutsutun järjestelyn avulla Amerikan Yhdysvaltain Capitive Nations –alusmaihin.[6] Turvallisuuskomitea on "kokonaisturvallisuuselin".  Komitea kertoo osoitteekseen Eteläinen Makasiinikatu 8.  

Toimintaa varten hahmotetaan toimintamuotoja, jotka kohdistuvat jopa suomalaisiin koululaisiin: "Pitää huolehtia siitä, että meillä opetetaan riittävän hyvä medianlukutaito jo koulussa, ettei meihin uppoa kaikki disinformaatio." [4] Suurista otsikoista ja ”iskuryhmän” palaveripalkkioiden julkisista perusteluista huolimatta jopa herra Mantilan täytyi Kalevassa myöntää, että Suomessa ei ole Venäjän trolleja.  Kun hänen juttuaan joku kommentoi Kalevassa, niin herra Mantila löysi trollin jo seuraavan päivän Iltalehden haastatteluun! Näitä trollejahan on vuoden aikana julkisuudessa metsästetty iltapäivälehtien lööpeistä alkaen, noita trolli-wanted –tiedotuksia on jaettu jokaisen bensa-aseman, ruokakaupan ja kioskin näyteikkunoissa, mutta etsimälläkään ei ole löytynyt yhtään trollia (tähän saakka)! Niin Mantila siirtyi Kaleva-lehdessä käyttämään seuraavaa leimakirvestä, "hyödyllisiä idiootteja" : "Mantila sanoo, että Suomesta löytyy kourallinen ’hyödyllisiä idiootteja’, jotka levittävät Suomi-vihaa Venäjällä ja sotkevat asioita Suomessa”. Kokonainen iskuryhmä ja suuret kokouspalkkiot olisi perustettu muutaman idiootin tähden. Noiden idioottien nimiäkään Mantila ei nimeä.

Tyhjäntoimittajien komitea syö lasten ja vanhusten ruoat

Mahdollisesti kyseessä on taas kerran eräs tyhjänpäiväinen työryhmä totuudesta vieraantuneille suomalaisvirkamiehille hoitamaan mielikuvitusmaailmansa mukaista puolustussotaa mörköjä ja peikkoja vastaan!

(a) Pahinta on "iskuryhmän" touhussa ilmeisesti aktiivinen yritys syöttää propagandaa koululaisille. Avaimeksi muodostuu se, miten vanhemmat ja lapset osaavat varautua tuota ryssävihan ideologiaa vastaan, jota koululaisille tahdotaan syöttää entistä enemmän. Se iskuryhmän propagandatunkeutuminen voi kääntyä itseään vastaankin tuossa ympäristössä!

(b) Missä määrin ns. iskuryhmä on taustalla siinä, että minä ja ehkä joku muu mahdollisesti "hyödylliseksi idiootiksi" pahimpien törkyturpien toimesta leimattu sitoutumaton ja poliittisesti väritön ihminen on estetty kommentoimasta Iltalehden kommenttipalstalle? Tuolloin iskuryhmän keino voisi jossain määrin vaikuttaa mielipiteiden ohjaukseen toivottuun suuntaan, mutta ei ole ratkaisevaa vielä.

Oman arvioni mukaan tuo iskuryhmä on vain tyhjäntoimittajien keskinäisten palavereiden piiri, jonka rahoitusta varten tuli keksiä vetävä juttu. Tuo iskuryhmä syö Suomen veronmaksajien rahoja: Turvallisuuskomitea vie vanhuksilta paremman hoidon palvelutaloista, köyhiltä viimeiset leipäpalaset pöydiltä, koska Turvallisuuskomitea syö samoista budjettimäärärahoista euroja ”trollimetsästyksen” hyväksi. Itse asiassa Turvallisuuskomitean kokous- ja palaverimatkat sekä niihin uhratut eurot ovat poissa myös kansallisesta turvallisuudesta, koska nuo rahat olisi voinut käyttää varsinaiseen puolustustoimintaan.

Suomen media vaikenee

Kiinnostavaa, että Suomen media rakentaa kohua ”pahan Venäjän” väitetystä informaatiosodankäynnistä naapureita vastaan, mikä sota olisi voimistunut jopa uusiin hirvittäviin ulottuvuuksiin Venäjän muka käydessä taistoon viattoman Ukrainan hyvätahtoisia ja oikeamielisiä uusia kansanjohtajia vastaan.

Samanaikaisesti Suomen media on täysin vaiennut Ukrainan tiedotusvälineidenkin [3] kertomasta uutispommista: Ukrainan varasisäministeri Sergei Chebotar pidätettiin viikonloppuna Suomessa kauttakulkulennolla Wienistä johonkin Baltian maahan. Hän lensi väärällä nimellä ja toisen maan passilla, ja asia liittyi rahanpesuun. Asiasta kirjoitti mm. Ukrainan kansallinen korruptionvastainen sivusto. Chebotar oli menossa Baltiaan suorittamaan pankkitoimia hänen ulkomaisille tileille.

Chebotar oli tällä viikolla pyydetty raportoimaan Ukrainan parlamenttiin Radaan, mutta hän otti virkavapaata. Chebotarevin epäillään varastaneen budjettivaroja suuressa mittakaavassa. Chebotarevilla ja Ukrainan johtavalla vallankaapparilla ja turvallisuusneuvoston puheenjohtajalla Aleksandr Turchinovilla on läheiset suhteet.

Turvallisuusneuvoston iskuryhmä ei ole ristiriidaton

Tiettävästi ”iskuryhmää” koordinoiva Turvallisuuskomitea ei ole edes itsekään ristiriidaton Venäjä-vastaisissa julkituloissaan. Keskustan ex-kansanedustaja ja Esko Ahon hallituksen ex-oikeusministeri, ex-maaherra Lapin läänissä, kansliapäällikkö Hannele Pokka ja edellä mainittu Valtioneuvoston viestintäpomo Markku Mantila edustavat erilaisia näkemyksiä ja ulostuloja Venäjä-uhkaan tehtävistä arvioista ja keinojen tarpeellisuudesta.

Puolustusvoimia edustaa Turvallisuuskomiteassa pääesikunnan päällikkö, vara-amiraali Juha Rannikko, poliisihallitusta poliisiylijohtaja Mikko Paatero, rajavartiolaitosta laitoksen päällikkö kenraaliluutnantti Jaakko Kaukanen.

’Tulee aika, jolloin hiljaisuus on pettämistä’

Tietysti Turvallisuuskomitea ja sen ”iskuryhmä” tahtoo hiljaisuutta, jotta pettäminen olisi suojattua ja hyvin mahdollista.




Ulkoasiainvaliokunnan kutsutilaisuudeksi muuttuneessa ”avoimessa kuulemisessa” torstaina 22.1.2015 "informaatiosodankäynnistä"  herra Markku Mantila oli hyvin vähäsanainen. Kukaan keskustelijoista ei sanallakaan arvioinut itsekriittisesti sitä yleisesti akateemisestikin tunnistettua uhka-jähmettymiskierteen kaltaista surullista kehitystä, jossa uhkan avulla ”perustellaan” tiedonkulun rajoittamista ja valvonnan vahvistamista. 





Kukaan keskustelijoista ei käsitellyt Snowdenin paljastamia kiusallisia amerikkalaisia faktoja Lännen harjoittamasta informaatiosodankäynnistä ja läntisten trollien toimintaa ohjaavasta Online Covert Action –harjoitusmateriaalista (“The Art of Deception: Training for Online Covert Operations”), vaikka Suomessakin on asianmukaisesti tietyt upseerit saaneet koulutuksensa.

Kukaan keskustelijoista ei arvioinut itsekriittisesti Suomen maanpuolustuksen kannalta USA-linkkien uhkaa: missä tehtävissä Naton järjestämillä INFOOP- ja PSYOPS-kursseilla koulutuksensa saaneet suomalaiset upseerit ovat tällä hetkellä palveluksessa tai komennuksella Suomessa informaatiosodankäynnin tarpeisiin.

Herra Mantila vaikeni myös siitä, missä määrin USA:n ja Naton tilauksesta tapahtuneet Viron valtiollisten toimijoiden tapaamiset ja ohjeistukset Suomen suojelupoliisille (SUPO) ja suomalaisille mielipidevaikuttajille on arvioitu avoimesti, vilpittömästi ja kriittisesti. Sitä vastoin myrtyneen näköinen vaikeneminen antoi ”vastauksensa” näihin kysymyksiin: nämä edellä mainitut teemat ovat todella keskeisiä informaatiosodankäynnin kokonaisuudessa, mutta valehtelija ja huijari vaikenee. Niistä vaiettiin, koska niistä oli liian kiusallista puhua.

Kun asiantuntija ei ollut enää vilpitön, niin hänen tunnereaktionsa tuli ilmi myrtyneissä kasvoissa, kuten lukuisat ihmiset arvioivat videokuvan perusteella puhujien elekieltä, mukaan lukien Markku Mantilan.

Monien edellisten julkistettujen hurjien tietojen jälkeen Snowden paljasti tammikuussa 2015 Spiegel-lehden kanssa, että NSA (National Security Agency) ei ainoastaan pyri Internet-kommunikaation massaseurantaan, vaan Five Eyes -liittolaisten digitaalivakoojat tahtovat jopa enemmän: heillä on sotatilassa Quantum-teorian mukaiset suunnitelmat Internetin kriittistä roolia hyödyntäen niin että he kykenisivät lamauttamaan tietoverkkojen avulla kaikki infrastruktuurit, joita näin hallinnoidaan. Suomen Turvallisuusneuvosto vaikeni myös tästä Suomen kansallista turvallisuutta uhkaavasta vaarasta.

Lähettämieni edellä mainittujen kysymysten jälkeen kahden tunnin kuluttua maanantaina 19.1.2015 kello 15:14 Suomen eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan valiokuntaneuvos, valiokunnan sihteeri Raili Lahnalampi soitti, että ”tilan ahtauden” vuoksi osanottoni avoimeksi mainostettuun tilaisuuteen perutetaan.

4.4.1967 New York Cityssä Martin Luther King sanoi hyvästä syystä: ”A time comes when silence is betrayal” (Tulee aika, jolloin hiljaisuus on pettämistä). Täsmälleen vuotta myöhemmin 4.4.1968 King murhattiin ampumalla päähän motelli Lorrainen parvekkeelle Memphisissä, Tenneseessä. Vietnamin sodan tähden Martin Luther King, Jr. lausui New York Cityssä kirkossa, että olisi aika murtaa hiljaisuus. ”Tulen tähän upeaan kirkkoon tänä iltana, koska omatuntoni ei jätä minulle mitään muuta vaihtoehtoa. - - - Teidän johtoryhmänne viimeaikaiset lausunnot ilmaisevat minun sydämeni tunteet. Niin minä löysin nämä alkusäteet: ’Tulee aika, jolloin hiljaisuus on pettämistä’. - - - Näiden sanojen totuus on kiistaton, mutta missio, johon sanat kutsuvat meitä, on mitä vaikein. Vaikka sisäisen totuuden vaatimus painostaa meitä, niin miehet eivät ota helposti tehtäväkseen vastustaa hallituksensa politiikkaa, erityisesti sodan aikana”.[13]

Vaikka kokemustani ja asiantuntijuuttani psykoterapian ja psykohistorian alueella voidaan arvostella riittämättömäksi, niin kyllä juuri tuosta tunneälystä käsin pidin jopa erityisen merkillepantavana, että informaatiosodankäynnin kutsutut asiantuntijat Suomen eduskunnassa olivat kaikki erittäin myrtyneen näköisiä ilmeiltään. Niin kuin eräs kommentaattori huomautti Facebookissa: ”Vetäkää vähän sokeria sen sitruunanne kanssa, hei!” . Toinen arvioi: ”Tosi myrtsin näköistä jengiä”.  Ilmeiden kieli osoitti epäaitoa, petokseen perustuvaa vakavuutta, kun puhujien piti keksiä perustelut informaatiosodankäynnille, jota tämä ”avoin kuuleminen” oli itsessään sen sijaan että se olisi käsitellyt ja analysoinut informaatiosodankäyntiä.

Miljoonaa suomalaista köyhää ei huijata trollimetsästyksellä loputtomiin

Muistettakoon, että samainen herra Mantila moderoi Kultaranta-keskusteluissa kesäkuussa 2013 Ulkopolitiikan arvot ja intressit –työryhmää, jossa käytiin keskusteluja arvojen ja intressien yhteensovittamisesta, voidaanko vientikaupan ja ihmisoikeuksien intressit aidosti yhdistää. Mantila kirjasi työryhmän johtopäätöksen haasteeksi, ”mitä teemme, kun jonkin maan kehitys on selvästi menossa väärään suuntaan”. Valtion toiminta ulkoisten taloussuhteiden edistämisessä on usein tasapainoilua arvojen ja intressisen edistämisen välillä eikä yhtälö ole helposti ratkaistavissa.

Venäjän BKT kasvoi vuoden 2014 aikana, kun Suomen BKT pieneni edellisvuoteen verrattuna. Suomen vienti ja tuonti Venäjältä romahti yli 10 miljardia euroa vuoden 2014 aikana. Tammikuussa 2015 on Suomen viennin ja tuonnin tiputus ollut tammikuun 2014 tasoon verrattuna lähes 50 %:ia. Tämä romahdus koskettaa Suomen kansantaloutta ja näkyy Suomen valtion velkaantumisena. Siinä on Turvallisuuskomitealla paljon trolleja keksittäväksi, kun puoli miljoonaa työtöntä suomalaista ja puoli miljoonaa muuta vähävaraista työläistä vaatii oikeuden leipää menettäen sinisilmäisen uskonsa trollimetsästyksen avulla perusteltuun huijaukseen.


Jälkikirjoitus

Sputnikin suomenkielinen sivusto on vasta avautunut. Minä olen iloinen kaikesta ulkomaisesta informaatiotarjonnasta, vaikka kaikkea en sinänsä aina allekirjoita sisällöltään ja joskus olen kovastikin eri mieltä. En ota tässä kantaa Sputnikin sisältöön, johon en ole riittävän tarkasti perehtynyt. Kiinnitin kriittisesti huomiota erääseen epäkohtaan, joka toivottavasti korjaantuu: Sputnikin tekstien kirjoittajia ja kääntäjiä ei mainita missään. Missään ei ole myöskään Sputnikin suomalaisia yhteystietoja. Tuollainen "hämäryys" heikentää median arvoa eikä ole mielestäni journalismin arvon mukaista. Tuollainen "hämäryys" myös voi pahimmissa tapauksissa luoda väärää leimaamista sellaisia tahoja kohtaan, joilla ei ole pienintäkään osaa koko Sputnikin toimintaa kohtaan. Se "hämäryys" voi myös peittää väärinkäytöksiä, kuten salaisia työsuhteita ja harmaata taloutta. Ehdottomasti tulisi olla tekijöiden nimet esillä!

[1] YLE.FI. Natosta isäntä taloon: käsikirjoitus Suora linkki ohjelmaan Areenassa: http://areena.yle.fi/tv/2467194

[2] Iltalehti 27.4.2015. Tämä on Suomen vastaus Venäjän trolleille http://m.iltalehti.fi/uutiset/2015042619585656_uu.shtml  

[3] Подробности задержания замминистра МВД Украины Чеботаря на таможне в Финляндии

[4] KALEVA/Juha Vainio 26.4.2015. Viranomaiset varautuvat Venäjän infosotaan – Suomeen perustettiin iskuryhmä


[6] Turvallisuuskomitea 9.4.2015. Suomi osallistuu kansainväliseen Multinational Capability Development –kampanjaan (MCDC). http://www.turvallisuuskomitea.fi/index.php/fi/20-ajankohtaista/106-suomi-osallistuu-kansainvaliseen-multinational-capability-development-kampanjaan-mcdc


Kirjoittaja on poliittisesti väritön ja sitoutumaton dissidentti



Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)