Tämä blogi on kirjoitettu siinä tilanteessa, jossa Suomen
kaikki kohutut ISIS-terroristit on vapautettu esitutkinnan aikaisesta
vankeudesta. Minulta ei ole kysytty eikä ehkä halutakaan mitään mielipidettä
asiasta, josta kuitenkin niin monet toimittajat, asiantuntijat, teologit ja
SOME-aktivistit ovat lausuneet mielipiteensä. Niin minäkin päätin pohtia
ilmiötä, vaikka ilmeisemmin poliisiviranomaisten toivomusten mukaisesti on jo
”tutkiva journalismikin” päättynyt asian osalta eikä kaikkien vangittujen
vapautuksesta ole siten uutisoitu lainkaan. Vielä ei julkisesti tiedetä
sitäkään, maksetaanko näille ISIS-terroristeille vahingonkorvausta
vapaudenriistosta esitutkintavankeuden johdosta vai kutsutaanko heidät
myöhemmin käräjäoikeuteen. Palaako keskeisenä ISIS-hahmona ollut Sami takaisin
peruskouluun lasten opettajaksi ja saako hän virastapidättämisen ajalta
korvaukset?
![]() |
kirjoittajan väitöskirjassa on tutkittu ääriryhmien psykodynamiikkaa ja psykohistoriaa |
Suomen Suojelupoliisi uskottelee kauniisti, että nämä
ISIS-terroristeina vangitut ihmiset ja heidän verkostonsa eivät ole ongelma,
koska heidät tunnetaan ja heitä voi seurata, mutta suurempi ongelma olisi
Suomen muslimiväestön Shiiat ja Sunnit sekä heidän mahdolliset
välienselvittelyt, koska heitä ei tunneta. ISIS-intoilijoita on päästy
”haistelemaan” sekä teknisen valvonnan että ilmiantajien avulla.
Samanaikaisesti ISIS-terroristeina pidetyt ja nuo hetkellisesti vangitut
henkilöt nauravat – kuten ovat jo tehneet – Suojelupoliisin ja Suomen viranomaisten
uskomuksille seurantakyvystä tietää, tuntea ja valvoa.
Evankelisluterilaisen kirkon Kirkon Ulkomaanapu lähetti
ennen vaaleja eduskuntavaaliehdokkaille paimenkirjeen, jossa opastettiin
ilmeisemmin KUA:n teologisen oppineisuuden tuoman sivistyksen voimissa
suhtautumaan lempeydellä muslimeihin ja edistämään Syyriasta palanneiden
taistelijoiden kotiutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Kirjeestä saa
vaikutelman, että sotimaan lähteneet ihmispolot ovat olleet kovien kohtaloiden
heittäminä suomalaisessa yhteiskunnassa ja tarvitsevat nyt vain luottavaa
lähimmäistä.

Suomessa käytyä jihadismi- ja terrorismi-keskustelua
rajoittaa jossain määrin naivismi ja yksinkertaisuus jopa sielläkin, missä
eivät edes kirkolliset paimenkirjeet opasta kansanedustajia lempeyteen, kirkolliseen
yksinkertaisuuteen ja lähimmäisrakkauteen. Tietenkin vielä naivismiakin
pahempaa on viranomaisten petollisuus ja poliittinen agenda, jonka suojassa
tietynlainen terroristinen toiminta on suorastaan sallittua ja tuettua
Suomessa. Naiiviudessa on tyypillistä sepittää tarinaa, jonka mukaan
islamistitaistelijoiksi lähteneet olisivat ilmausta maahanmuuttajien
syrjäytyneisyydestä, Suomessa kohdatusta muukalaisvihamielisyydestä tai jopa
islamin uskon perinnäisestä väkivaltaisesta luonteesta. Pahimmissa
väärinymmärryksissä on naivisti katsottu pelokkaasti muslimia, jolla on pitkä
parta, mutta sinisilmäisesti todistettu miehen rauhanomaisuuden puolesta sillä
perusteella, että hänellä ei ole pitkää partaa ja hän puhuu huumoria!
Selittämistä ja tunnistamista vaikeuttavaa takfiriläisyyden
ilmiötä ei ole lainkaan ymmärretty.[2] ”Takfiriläiset ovat tuomitsemassa muut
muslimit luopioiksi, mutta he katsovat, ettei heitä itseään sido tavalliset
uskonnolliset standardit. He voivat esiintyä taktisista syistä ilman partaa,
sulautua väkijoukkoon täysin, juoda alkoholia ja syödä sianlihaa pettääkseen
vihollisia, jos tämä on suotuisaa esimerkiksi Pohjoismaissa ja Euroopassa.
Pettäminen on taktinen keino, tarkoitus pyhittää valheen. Hyvin useita
tapauksia tiedetään, että takfiriläinen muslimimies on ollut tehokas naisten
kaataja: hän selittää ystävilleen, että naiset ovat sotasaalista, heidät saa
kaataa sänkyyn miehen henkilökohtaista tyydyttämistä varten” (Juha Molari
22.3.2010).[2]
En toista nyt jo aiemmin blogissani sanottua, vaan lisään
vielä ilmiön tunnistamisen ja ymmärtämisen haasteellisuutta, sillä todellisuus
on huomattavasti monimutkaisempi. Lähteneissä on aivan ”tavanomaisesti”
suomalaisessa yhteiskunnassa selviytyneitä niin kantasuomalaisia kuin
maahanmuuttajia tai heidän lapsiaan. He myös saapuvat elävinä tai kuolleina
takaisin Suomeen. Mitä ISIS-tappoporukoissa kiihkoilut ihminen on saanut
sieluunsa mukaan, kun hän palaa Suomeen? Kansainvälinen akateeminen keskustelu
on ollut hyvin paljon moni-ilmeisempää eikä näitä monia kiinnostavia näkökohtia
ole valitettavasti lainkaan tiedostettu suomalaisessa keskustelussa.
Olen Helsingin yliopistossa keväällä 2009 hyväksytyssä
väitöskirjassani esitellyt useita jihadismiin ja terrorismiin erikoistuneita
kansainvälisiä tutkijoita ja tutkimusryhmiä sekä heidän kehittämiään
viitekehyksiään tunnistaa väkivaltaisen ääriliikkeen psykohistoriallinen
prosessi. Heti alkuaan on
tarkennettava, että itse asiassa köyhien ja rikkaiden välinen eriarvoisuus ei
useinkaan riitä selitykseksi terrorismille eikä sellainen spekulaatio osu aina
edes kohteeseensa. Pikemmin on havaittavissa läpi maailman historian aina
nykypäiviin saakka, että tietyissä yksityisissä ihmisissä ja ryhmissä voi
viritä päinvastoin halveksuntaa ”maailmallista elämää” vastaan, mihin liittyy
Jumalan vihan toivotuksia ja vainoharhaista luokittelua ”valtaväestöä” tai
muita ”ryhmiä” vastaan.
En ota nyt kantaa siihen pimeään ja valitettavaan salaiseen
puoleen, että erityisesti Amerikan Yhdysvallat mutta myös Nato ovat
rahoittaneet ja varustaneet aseilla ryhmittymiä terroritekojen toimittajiksi.
Euroopassa on käyty useammat oikeudenkäynnit Naton ns. salaisen armeijan
terroritekojen paljastumisen johdosta. Amerikan Yhdysvaltojen yhteys Al-Qaida-
ja ISIS-terroristijärjestöjen on tunnistettu ja ilmeinen. Samanaikaisesti kun
USA on luonut terrorismia, niin erityisesti NATO on myös tutkinut ihan
laadukkaasti noiden ongelmien syntymisen jälkeen, miten nainen tai mies lähtee
terroristiksi.
Syrjäytyneisyyshypoteesi ei ole kiistaton
Pohjois-Atlantin liiton julkaisusarjassa – NATO Science for
Peace and Security Series – on ilmestynyt lähimmän kymmenen vuoden aikana
useita tutkimuksia, joissa on selvitetty äärimmäishenkisten ryhmien ja lahkojen
psykodynamiikkaa.[3] Turkin Ankarassa toimiva NATO:n terrorismin vastainen
tutkimuskeskus, Center of Excellence – Defence Against Terrorism, toimitti
vuonna 2008 lahkojen ja ryhmien psykodynamiikkaa arvioivan monitieteellisen
tutkimuksen. Itse artikkelit perustuvat pääasiassa lokakuussa 2007 Makedonian
Skopjessa NATO:n harjoitusleirillä pidettyihin esitelmiin. Tässä julkaisussa
Charvat (2008:24) väittää, että yhteiskunnassa koettu häpäisy ja nöyryytys ovat
yleisimpiä tekijöitä, jotka ajavat yksilöitä terroristiorganisaatioon. Tämä
tutkijan havainto vaikuttaisi tukevan ns. syrjäytyneisyys- ja
stigmatisointihypoteesia, mutta hypoteesi ei näyttäisi olevan kuitenkaan
kiistaton.
Sitä vastoin Alkan ja Özdemir (2008) kiinnittävät huomiota
pikemmin ryhmädynamiikkaan kuin yhteiskunnalliseen syrjäytyneisyyteen. Sinänsä
tekijät voivat tukea toisiansa: halveksittu ja mitätöity on otollinen henkilö
joutuessaan sopivan ryhmädynamiikan piiriin. ”Halveksittu ja mitätöity” on
itsekin kuitenkin enemmän subjektiivinen kokemus kuin yhteiskunnallisen aseman
ja menestyksen perusteella luotettavasti arvioitavissa. Normaalissa
yhteiskunnallisessa asemassa oleva henkilö voi tuntea itsensä halveksituksi,
vaikka kovin monelle muulle ihmiselle hänen asemansa olisi mitä ihannoiduin.
Sen sijaan että nuo ääriryhmät antaisivat lempeyttä ja
vapautta itsetunnoltaan lyödylle ihmiselle, niin äärimmäishenkinen ryhmä
riistää pois vähäisetkin rippeet individualismista. Yksilöt voidaan uhrata
organisaation korkeimman hyvän puolesta. Johtajia ei sovi arvostella: johtajana
on äiti, isä, veli tai Jumala. Seurauksena on, että jäsenet menettävät
persoonallisuutensa ja identiteettinsä. Tietysti tuollainen minuuden riisto
vapauttaa yksilön epäonnistumisensa vastuusta: kaikki muodostuu korkeampien
voimien taistoksi. Nuoren jäsenen ei sovi enää ajatella äärimmäisessä lahkossa
mitään muuta kuin mikä on kyseisen lahkon omat päämäärät ja ihanteet.
Kun suomalaisen peruskoulun uskonnonopettaja vangitaan ja
häntä epäillään osallisuudesta ISIS-terroristiryhmässä toimitettuihin murhiin,
niin kyse ei ole syrjäytyneen maahanmuuttajan vaikeudesta integroitua
suomalaiseen toimeentuloon, vaan hyvin keskipalkkaisen älykkään miehen – jota
luonnehditaan jopa nauravaksi mieheksi – päätöksestä kääntyä pahuuden
palvelukseen niin viekkaasti, etteivät työtoveritkaan havaitse asiaa.
Lisättäköön, että tämäkin mies on lopulta vapautettu tutkintavankeudesta ja
ilmeisesti palannut takaisin uskonnonopettajaksi suomalaiseen peruskouluun,
josta hänet oli toistaiseksi pidätetty virantoimituksesta. Säälitarina ei näytä
kuitenkaan toimivan aivan yksinkertaisimmissa muodoissaan. Se mitä tuo mies
olisi voinut pienestä pojasta alkaen kokea ”halveksuttuna” tai ”mitätöitynä”
olemista algerialaisen isänsä ja suomalaisen äitinsä poikana ei selviä hänen
yhteiskunnallisesta asemasta ja työelämästä Suomessa.
Hivuttamisen prosessi terroristiksi
Sütalan (2008a, 2008b) käsittelee äärilahkon ymmärtämiseksi
motivaatioteorioita. Hänen mukaansa yksilötason selitykset ovat törmänneet
ongelmiin, mutta sen sijaan ryhmätason selitykset ovat perusteltuja. Sütalan
viittaa CIA:n tutkijaan Jerrold Postiin. Jotenkin henkisesti ja moraalisesti
lyöty tai halveksittu ihminen ei suinkaan lähde ryhmään jo valmiina
terroristina tai etsimään kostoa, vaan yksilö on ehkä joutunut liikkeeseen
syystä tai toisesta, ehkä tietynlaisen hengellisen kutsu- ja kasvatustoiminnan
avulla, ja tässä ryhmässä alkaa hivuttamisen prosessi, jossa hän määrittää
sosiaalisen asemansa ryhmän hyväksynnän avulla.
Ryhmän identiteetti määrittää ääriryhmälle tyypillisen
ryhmäajattelun (group thinking) ja eristäytymisen yhteiskunnasta. Siksi ryhmien
sisäiseen retoriikkaan tulisi voida paneutua paremmin valtiollisen
turvallisuuden parantamiseksi: persoonien muutos tapahtuu sisällä. Ryhmästä
tulee ”uusi maailma”, jossa rakentuu uudestaan hyväksytyksi tuleminen ja
ihailun saamisen edellytykset – ehkä ne kokemukset, joita hän on aina myös
pienenä poikana isänsä tai äitinsä edessä unelmoinut.
Splitting
Tietyt tunnusmerkit ovat valitettavan vaarallisia ja
tyypillisiä ääriliikkeissä, jotka ruokkivat ja suojaavat terrorismin mukaista
rikollista toimintaa.
Yhdysvaltojen hallinnossa työskentelevät Robert S. Robins ja
Jerrold Post kirjoittivat tutkimuksensa Political Paranoia vuonna 1997. Tällöin
he määrittivät äärimmäishenkisten lahkojen vallankäyttöä ja paranoidisuuden
piirteitä. Psykiatrit hyödynsivät Melanie Kleinin psykoanalyyttisia havaintoja.
Teosta on luonnehdittu ”Yhdysvaltojen diplomaattilaukuksi” (US diplomatic
bag).[7]
Robins on toiminut psykologian konsulttina Yhdysvaltojen
presidenttihallinnossa. Post toimii Washingtonin yliopiston poliittisen
psykologian professorina. Hän oli eräs alullepanijoista CIA:n
profilointitutkimuskeskukselle (US Government’s Center for the Analysis of
Personality and Political Behavior), jota hän myös johti alkuaan. Post on
laatinut Carterille Camp David –neuvotteluja varten Anwar Sadatin ja Menachem
Beginin psykologiset profiloinnit sekä haastatellut al-Qaidan terroristeja
kymmeniä tunteja.[8]
Jerrold Post selvitti tutkimuksessaan Leaders and their
followers in a dangerous world (2004) myös narsistisia ja paranoidisia
psykologisia prosesseja, jotka luovat seuraajien ja johtajien välille
karismaattisen siteen. Robinsin ja Postin (1997) mukaan paranoia on sekä osa
ihmisen evoluution historiaa että modernissa yhteiskunnassa laajalle levinnyt
tila, joka tunnetaan erityisesti äärimmäisissä uskonnollisissa ryhmissä.[410]
Psykiatrit Robins ja Post eivät kuitenkaan vähättele ääriliikkeiden johtajien
psykopatologian merkittävyyttä. Ääriliikkeet ovat sinänsä yleisiä ihmiskunnan
historiassa. Nämä ryhmät ”tarvitsevat vihollista” ja ”kollektiivista
apokalypsia”.[411] Viholliskuvia esiintyy kaikissa yhteiskunnissa kaikkina
aikoina. Tämä ei koske vain ääriliikkeitä, vaan myös valtiollisia järjestelmiä
ja valtavirran tiedotusvälineitä. Psykologisena prosessina sellaista
viholliskuvien rakentelua voidaan pitää yhdenvertaisesti sotapropagandana niin
kuin tapahtuu suljetummin jihadistisissa soluissakin, joissa ”vihollisen
määrittäminen” edistää valmiutta pyhään sotaan.
Post haastatteli vangittuja al-Quida terroristeja ja päätyi
siihen johtopäätökseen, että bin Laden ja hänen seuraajansa menettivät vuonna
1989 vihollisen Neuvostoliiton vetäydyttyä Afganistanista. Bin Laden matkusti
Sudaniin vuonna 1993 ja löysi Yhdysvallat vihollisekseen. Postin mukaan
”karismaattisen johtajan voima syntyy kyvykkyydestä suunnata viha yksittäistä
vihollista vastaan”. [412] Tämän jälkeen bin Laden puhui Jumalan
auktoriteetilla. Postin viitekehystä sovellettaessa olisi suomalaisessa
jihadismi-keskustelussa tutkittava sitä aggression määrää, jonka yhteiskunnallisesti
kelvottomaksi kokevat ihmiset suuntaavat ryhmässä löydetyn ylhäältä annetun
objektin tuhoamiseen. Ei ole suinkaan vähäpätöistä, mitä ryhmissä nimetään
pahoiksi objekteiksi yksilöinä tai valtiollisina tahoina.
Robins ja Post antavat kovan leiman vainoharhaisten lahkojen
johtajille: paranoid personality disorder. Nämä vainoharhaiset johtajat eivät
voi tulla toimeen oman pahuutensa kanssa. He kieltävät pahuutensa. Tämä
psykiatrinen määritelmä ei tarkoita kuitenkaan kansanomaista mielipuolisuutta,
vaan on jopa joissakin ryhmittymissä menestyksellisen johtajan karismaattinen
voima. Kaikki johtajat eivät ole
myöskään narsistisia tai paranoidisia: mitä terveempi johtaja on psykologisesti
mitattuna, sitä laajempi on konfliktista vapaa liikkumatila hänen ympärillään.[413]
Post liittyy Sigmund Freudin ja Melanie Kleinin kuvauksiin
minän defenssimekanismeista. Hänen mukaansa lohkominen (splitting) on yksilön
puolustusmekanismina tuhoutuneen minä- käsityksen merkki. Lohkomiseen tukeutuva
henkilö tarvitsee ulkoisen vihollisen. Hän synnyttää ”destruktiivisen
karismaattisen mekanismin”.[414] Narsismikuvauksessaan Post liittyy Heinz
Kohutin, Otto Kernbergin ja Vamik Volkamin käsitteisiin.[415] Kernberg tulkitsi
narsismin lapsuuden varhaiskehityksessä syntyneeksi psykologiseksi vammaksi,
kun taas Kohut hyväksyi myös ”terveen” narsismin. Post seuraa Kernbergin ja
Volkamin käsityksiä, vaikka käyttää myös runsaasti Kohutin ilmauksia.
Narsistinen persoonallisuus?
Narsistinen persoonallisuus syntyy tyypillisesti, kun minän
kehitys on tuhoutunut äidin riittämättömän vanhemmuuden tähden: äidit ovat
olleet kylmiä, kieltäneet lapsensa, alistaneet heidät ivalle ja halveksunnalle.
Narsistinen yksilö kehittää idealisoidun hyvän minän ja halveksitun pahan
minän. Hyvä ja huono eivät ole integroituneet realistiseen minäkäsitykseen
persoonan omiksi aspekteiksi, vaan halveksittu minä on kiistetty lohkomisen
avulla. Postin mukaan tämä lohkominen on kriittinen tekijä, kun arvioidaan
narsistista poliittista johtajuutta. Erityisesti psykologiset tutkimukset
terroristeista osoittavat narsistisen persoonallisuuden rakenteen yleisyyttä
anarkististen ideologisten lahkojen johtajissa. Idealisoidun johtajan
seuraaminen voi tyydyttää narsistista tarvetta löytää oma kelpoisuus. Mikä
Postin havainnossa on myös arvokasta, niin se siirtää näkökulmaa ja pohdintoja
pelkistä yhteiskunnallisista eriarvoisuusteemoista myös yksilöiden lapsuuteen
ja koteihin, joissa tapahtuu minuuden rakentumisen kannalta tärkeät vaiheet.
Post liittää karismaattisen johtajan ”peili-nälkäiseen”
(mirror-hungry) persoonallisuuteen ja karismaattisen seuraajan
”ideaali-nälkäiseen” (ideal-hungry) persoonallisuuteen. Johtajan suuruuden
hullu omnipotenssi vetoaa ideaali-nälkäisiin seuraajiin. Johtajan magnetismi
johtaa ryhmää kollektiiviseen regressioon, jossa johtajaa pidetään
superihmisenä. Seuraajat uskovat sokeasti johtajan väitteet. Kriisin aikana
yksilöt regressoituvat johtajan johdettavaksi fragmentoituneen tai heikon minän
rakenteen tähden. Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät yksilöt
liittyvät karismaattisiin uskonnollisin ryhmiin. Postin mukaan narsistinen
transferenssi on läsnä kaikissa karismaattisissa johtaja-seuraaja –suhteissa,
joissakin karismaattisissa suhteissa se on jopa hyvin ratkaiseva
determinantti.[416]
Robins ja Post ovat saaneet moitteita tukeutumisestaan
Kleinin ”täysin spekulatiiviseen prosessiin psyko-biologisesta
kehityksestä”.[417] Sitä vastoin tutkimusta on kiitetty, koska vainoharhaisuutta
ei leimata vain ”hullun” piirteeksi. Jopa hyvin järkevät ihmiset jäävät
kieltämisen ja projektion mekanismeihin. Tutkimuksen arvostelussa Richard
Webster (1998) kysyykin, miksi uuden ajan apokalyptikko Jones leimataan
vainoharhaiseksi: ”Eikö myös Jeesus olisi nimettävissä vainoharhaiseksi
skitsofreenikoksi? Oliko Paavali vainoharhainen?”
Robins ja Post käyvät läpi historiasta tunnettuja
ääriliikkeitä Hitleristä, Stalinista, Idi Amista, Pol Potista Jim Jonesiin,
David Koreshiin ja Lähi-idän terroristeihin. Psykiatrien analyysin kohteena
ovat myös senaattori Joe McCarthy, presidentti Richard Nixon, Malcom X, Louis
Farrakha, Lyndon LaRouche ja rabbi Meir Kahane. Vuonna 2004 Post esittää
psykologisen profiloinnin mallin ääriliikkeiden karismaattisille johtajille ja
karismaattiselle johtaja-seuraaja -suhteelle. Psykoanalyysin mukaisesti hän
tarkastelee Al-Quida terroristien ja Osama bin Labenin lapsuuden kokemuksia,
mutta täydentää kuvaa koko elämäntarinalla. Erik H. Erikson antaa virikkeitä
koko elämäntarinan tarkasteluun. Patologinen johtaja lohkoo (splitting) pahan
itsensä ulkopuolelle projektiivisesti. Postin tutkimuksilla on ollut merkittävä
panos NATO:n terrorismitutkimukselle.[418]
Jo edellä kuvattujen kiistanalaisten yksilötason selvitysten
rinnalle Post on tuonut myös ryhmätason selitykset, jotka ovat saaneet
suosiota. Erityisesti merkitystä on ollut näkemyksellä, jonka mukaan yksilön jo
jouduttua äärimmäishenkiseen ryhmään, hänelle kehittyy ryhmäidentiteetti (group
identity). Ryhmässä hänen statuksensa on riippuvainen ryhmän
hyväksynnästä.[419]
Paranoidinen kiihko
”Maailmaa” vihaava lahkokäyttäytyminen ei ole aina merkki
yksilöiden lapsuusperäisestä, psykopatologisesta traumakäyttäytymisestä, vaikka
myös tällaista käsitystä suositaan politiikan tutkijoiden keskuudessa.
Psykoanalyysin virittämä jungilainen analyysi on käyttänyt nimitystä
”kollektiivinen varjo”: niin kuin yksilöt voivat projektiivisesti heijastaa
pelkonsa ja uhkansa syntipukkeihin, myös yhteisöt ja ryhmät menettelevät
vastaavalla tavalla.[421] Myös Sigmund Freudin ja Melanie Kleinin kuvaukset
kieltämisestä ja projektiosta sekä projektiivisesta identifikaatiosta ovat
antaneet vaikutteita sosiologien ja politiikan tutkijoiden kuvauksiin
vainoharhaisuudesta.[422] Ääriryhmät voivat kokea ”aidosti” paranoidisia
tuntemuksiaan. Ero yksilön psykopatologiaan ei ole ehdoton.[423]
Paranoidinen kiihko saattaa suojella ryhmän olemassaoloa.
Salaliittokulttia ilmenee yleismaailmallisesti. Nämä seikat eivät kuitenkaan
todista, että kollektiiviset kokemukset salaliitoista ja vainoharhoista eivät
olisi koskaan yhteydessä jäsenyksilöiden psykopatologiaan! Ryhmän
stressikokemuksissa voivat purkautua jäsenten psykopatologiset muistot.
Yhteisöjen tavoissa kokea vainoharhaisuutta on myös ilmeisiä eroja. Lahkojen
jäsenissäkin on saattanut tapahtua valikoitumista. Sosiologia, politiikan
tutkimus, psykoanalyysi ja psykohistoria eivät sulje toisiaan pois.
Jokela (2006: 98, 111) on muistuttanut, että perinnölliset
käyttäytymistaipumukset voivat olla myös osallisia sosiaalisen valikoitumisen
ilmiöön. Sosiobiologian, evoluutiopsykologian ja sosiaalisen valinnan mallien
käsittelyä ei tule täysin laiminlyödä, jos päätetään julistaa poliittisesti
ilmenevä paranoia ”normaaliksi” ilmiöksi.[424] Kuva ihmisen aivojen kehittymisestä
vuorovaikutuksessa kulloisenkin ympäristön kanssa jäisi liian yksinkertaiseksi.
Pariisilaisen kansainvälisten suhteitten tutkimuskeskuksen
(Centre d'études et de Recherches Internationales, CERI) johtaja, politiikan
tutkimuksen professori Jacques Semelin (2007) on selvittänyt kansanmurhia.
Hänen mukaansa ääriryhmien johtajat esittävät uskomuksen, että he olisivat
“historian uhreja”, ”kilpailevien voimien kurittamia” ja ”määrätty kohtaloon”,
joka saattaa sisältää myös taistelua. Semelinin mukaan johtajat saavat
mahdollisuuden kehittää deluusion mukaisia fantasioita aidon kriisin aikana,
kun heillä on jo kuulijoita. Huolet tekevät näistä johtajista
”identiteettiyrittäjiä” (”identity entrepreneurs”).[425] Semelin (2007)
turvautuu määrittelyissään italialaiseen psykologiin Franco Fornaniin, joka
rakentaa mallinsa Melanie Kleinin psykoanalyysiin. Heidän mukaansa
vainoharhaisuuden alkuperä piillee lapsuuden kokemuksissa, joissa kehittyivät
luokittelut hyvään ja huonoon sekä ystävään ja viholliseen. Myös venäläisissä
sosiaalipsykologisissa tutkimuksissa, joissa on selvitetty uskonnollisia
lahkoja, on liitytty yleisesti Freudin ja Kleinin havaintoihin paranoidisesta
lohkomisesta.[426]
Reaaliteettiperiaatteen puuttuminen
Lawrence (1994; 1996) ja Voyer, Gould & Ford (1996)
katsovat Melanie Kleinin viitekehyksen avulla, että ympäristön epävarmuus
saattaa herättää psykoottisia huolia. Tällöin fantasiamallit tulevat
tiedostamisen sijaan. Organisaatio ottaa ehkä käyttöön klassiset
puolustusmenetelmät: yksilön ahdistus on analoginen organisaation dynamiikan
kanssa. Johtajalle syntyy paineita tarjota organisaatiolleen fantasian mukainen
varmuus, joka estäisi ympäristöstä tulevan epävarmuuden ja karkottaisi
psykoottiset pelot. Tällaisessa yhteisössä virheiden pelko estää virheistä
oppimisen. On vaarallista olla erilainen kuin enemmistö, joka tulkitsee kaikki
vaihtoehtoiset ajatukset aggressioiksi. Organisaatio ei sinänsä kuole niin kuin
yksilö, mutta organisaatiot voivat myös joutua lopettamaan taloudellisesti
kannattamattomina. Tuloksena on organisaatiossa koettavaa paranoidista
ahdistusta. Totalitaarisessa lahkossa annetaan lupaus narsistisesta tai
hybristisestä messiaasta, hyvän projektiivisen identifikaation mukaisesta
omnipotensista, joka tuo pelastuksen instituutiolle.
Iakov Levi [247] (2002) on pohtinut köyhyyden, perhetaustan
ja uskonnollisesti ilmaistujen fantasioiden suhdetta selvittäessään
islamilaista marttyyriutta.[248] Jos normaalin aggressiivisuuden kokeminen
suhteessa isään estyy, kun isä on poissa pojan oidipaalisessa vaiheessa, syntyy
ahdistus, jossa vihataan jotakin, jota myös äärimmäisesti tarvitaan eli
puuttuvaa isää. Tällöin split-lohkomisessa hallusinaation – tai jopa paranoian
– myötä usko Isään tulee rakkauden ilmaukseksi. Siihen voi liittyä epäluuloa ja
jopa vihamielisyyttä vääräuskoisia kohtaan.
Todellisuusperusteen puuttuessa regressoidutaan
istukkamaiseen tilaan muodottomassa vihassa.[249] Kun isä on poissa, äidin
pitämä ankara kuri ja alistaminen tuottavat regression pojalle, joka on
oidipaalisessa vaiheessa. Pojalta puuttuu kiinnekohta, jotta persoonallisuus
ankkuroituisi reaalisuuden tajuun. Pojan ankara kohtelu aiheuttaa
katkeroituneen syyllisyyden tunteen, joka kasvaa hallitsemattomaksi ja
ylivoimaiseksi.[250] Mikäli realiteettiperiaatteen puuttuminen ilmenee
samanaikaisesti hallusinoidun tai paranoidisen Jumala-rakkauden kanssa, kuvatun
käytöksen perusasetelma on rakentunut lapsuudessa oidipaalisessa vaiheessa
koetussa äärimmäisessä ahdistuksessa. Hallusinaation ja fantasian ero on siinä,
että fantasiassa henkilö on tietoinen, että tämä on eräs fantasia, kun taas
hallusinaatio on vetäytymistä todellisuusperusteista.[251]
Psykoottisen potilaan dysfunktionaaliseen ajatteluun liittyy
egosentrisyys: hän kokee olevansa kaikkien tapahtumien keskipiste.[252]Hän
saattaa kuvitella voivansa vaikuttaa ulkopuolisiin objekteihin ajatuksillaan ja
tunteillaan.[253] Eikö juuri Alin lähteminen jihadiin olekin omnipotentti
hallusinaatio siitä, että hän voisi olla nyt kaikkien tapahtuminen
keskipisteessä?
Levi (2008) on arvostellut Bernard Lewisin artikkelia, joka
julkaistiin 6.3.2008 Jerusalem Post –lehdessä. Hän kiinnittää huomiota tunnetun
arabian kielen ja kulttuurin tutkijan ystävien kateuteen, kun nämä olivat
katsoneet Israelin televisiota. Levi viittaa Melanie Kleiniin ja toteaa, ettei
kateus laukaise koskaan myönteistä ja rakentavaa käytöstä. Mahdottomuus
saavuttaa toivottu objekti ulkoisten tai sisäisten estojen vuoksi laukaisee
regression psyykeen sadistiselle tasolle. Tietyissä muslimeissa on tapahtunut
radikalisoitumista, militantteja itsemurhaiskuja, koska nämä ovat altistuneet
länsivaltojen avoimelle yhteiskunnalle. Historiantutkijoiden ja sosiologien
virheenä on analysoida tällaisten ryhmien käytöstä oman henkilökohtaisen ja
kulttuurisen agendan mukaisesti. Levin (2004; 2007) mukaan paholainen on sisäisten
tarpeiden eräs representaatio. Freudin mukaan paholainen oli isän substituutti,
sijainen. Levi kehittää käsitystä edelleen ja päättelee, että paholainen
edustaa itsetyytyväisyyttä (self-gratification): paholainen on loputonta
hillitöntä himoa. Mitä enemmän ”suvaitsevia” gay-marsseja ja alastomien
Aatamien treffejä Eevojen kanssa, sitä enemmän Ali kokee oikeudekseen
radikalisoitua jihadismin hyväksi. Kyse
ei ole siitä, etteikö edellä mainittujen liberaalien piirteiden paheksunta
olisi moraalisesti ja uskonnollisesti oikean ja normaalia, vaan että tiettyjen
epäonnistuneiden persoonallisuuspiirteiden ja kasvukokemusten johdosta jotkut
henkilöt eivät kykene paheksumaan enää kohtuudella, vaan sisäisten estojen
laukeaminen johtaa heidät psyykeen sadistiselle tasolle.
Levi (2007) lausuu ankaria arvioita kristinuskon ja
yleisestikin uskontojen kultillisesta synnystä, mutta katsoo kuitenkin
uskonnolliset rituaalit jopa tehokkaammiksi kuin psykoterapia neuroosin ja
psykoosin ehkäisemisessä. Toisaalla uskonnon sisällä voidaan johtaa tehokkaasti
myös ihmistä radikalismiin.
Traumat
Ihminen reagoi voimakkaasti ulkoiseen maailmaan. Alin teot
ja kokemukset jihadismin taisteluissa eivät ole täten yhdentekeviä tekijöitä,
jotka katoaisivat heti mielistä ja vaikuttamasta, kun hän on käynyt Suomeen
palattuaan suihkussa ja tuoksuu puhtaalle.
Traumatutkimukset ovat osoittaneet, että vihollisuhka ja
hyökkäykset muuttavat aivorakenteita ja häiritsevät hermoston kehittymistä.
Tämä on erityisen totta myös Alin perheen lapsille, jotka ovat olleet
mahdollisesti mukana jihadismin puolesta taistelleen isän ja äidin kanssa.
Muutoksia ilmenee dopamiinin, endogeenisten opiaattien ja hypothalamuksen
toiminnassa[366] sekä GABA-reseptorimekanismin
(benzodiazepine-gamma-aminobutyric acid) toiminnassa GABAA- ja GABAB-
reseptoreiden välittäjänä.[367]
Stressaavaa häiriötä ei ole voitu osoittaa kuitenkaan sillä
tavalla spesifiseksi, että juuri määrätty stressitekijä olisi psykoottisen
stressikokemuksen aiheuttaja.[368] Jo 1900-luvun alusta alkaen on kiinnitetty
erityistä huomiota siihen, miten koettu sota ja väkivalta vaikuttavat
kärsineiden henkilöiden mielenterveyteen. Tavistock-klinikalla autettiin jo
heti 1920-luvulta alkaen ensimmäisen maailmansodan traumatisoituneita
sotilaita. Bionin (1952; 1961) tunnetut ryhmäteoriat syntyivät näiden
sotilaiden hoitokokemuksien tuloksena.[369]
Albert Einstein esitti Sigmund Freudille vuosien 1931–1932
tunnetussa vuoropuhelussa kysymyksen, onko sotatahto ja sodassa ilmenevä
”eläimellinen” käytös paranoidisuutta ja kollektiivista psykoosia.[370]Freudin
mukaan traumatisoituminen merkitsee ydinselfin suojakerrosten menettämistä:
self- ja objektireprsentaatioiden antama suoja pettää. Totaalinen avuttomuuden
tunne murskaa turvallisuuden illuusion ja ihminen palaa arkaiisten kokemusten
armoille.[371] Tuollaisissa kokemuksissa jihadisminsa puolesta taistelleet
henkilöt saapuvat perheidensä kanssa takaisin Suomeen.
Tutkimuksissa on kohdistettu huomiota erityisesti uhreihin,
kuinka heidän sisäiseen maailmaan tunkeutuminen rikkoo rajan sisäisen ja
ulkoisen todellisuuden välillä, mikä saattaa johtaa primitiiviseen
split-defenssiin, selfin ja ulkoisen objektin sekaannukseen.[372] Kuitenkin
myös taistelijat itse kokevat soveltuvin osin samoja kokemuksia, kuitenkin
vielä enemmässä määrin tarpeen salata tehtyjä tekoja ja toimia. Pahuudesta
puhumiseen on suuremmat estot kuin syyttömillä uhreilla.
1990- ja 2000-luvuilla on liki kaikkien vakavien
konfliktialueiden yhteydessä havaittu, että sodassa koetut traumat vaikuttavat
alueen väestön ja sotilaiden mielenterveyteen. Varhaiset järkytykset eivät
murenna vain pieneksi hetkeksi ihmismieltä, vaan stressihormonin kortisolin ja
välittäjäaineiden yhteisvaikutukset ilmenevät myöhemmissäkin
stressireaktioissa. Suomeen palannut Ali ei ole enää entisensä, vaikka hän
esitutkintakuulusteluissa keskustelisi leppoisasti, mikä on jo sinänsä
takfriläisen uskonnonopin viekas keino huijata epäuskoisia viranomaisia: tämä
Ali voi jopa itse ponnistella sosiaalisen rauhanomaisuutensa hyväksi, mutta
myöhempi stressireaktio voi paljastaa äärimmäisessä sadistisuudessaan sen, että
Ali muuttui. Levin (1998, Mandelkern, Hippocampus und Psychoanalyse. Psyche: Zeitschrift für Psychoanalyse und ihre Anwendungen 52) havaitsi ylimitoitettujen ahdistusreaktioiden laukeavan myöhemmin vähemmän uhkaavissa tilanteissa.[374]
Kortisolia välittävä hippokampus surkastuu ja pelkokeskus
(mantelitumake) työntää uusia hermohaarakkeita. Juha Siltala liittyy läheisesti
deMausen (2003) kuvauksiin ja kertoo teoksessaan Työelämän huonontumisen lyhyt
historia (2004), kuinka trauman tähden kortisoli ei lopeta kortikotroopin ja
adrenokortikotroopin laukeamista.[373] Trauma jäisi hermoston muutosten tähden
elämään omaa elämäänsä kuvien ja tuntemusten tasolla. Toisaalla on havaittu,
ettei trauman aktivoima skitsofrenia heijasta asianomaisen sosiaalista asemaa
tai sivistystä.[374] ”Trauman jälkeinen stressin tuottama toimintahäiriö”
(postraumatic stress disorder, PTSD) on yleinen, mutta sitä vieläkään
riittävästi diagnosoida. Hoitokin jää usein tehottomaksi.[375] Kun on kyse
ISIS-taistelijoista, niin heitä varten ei ole edes valtiollisten
puolustusvoimien terveydenhoitojärjestelmää, vaan ainoastaan sankarin roolit
entisissä uskonnollisissa soluissa, joista he ovat aiemmin lähteneet
taisteluihinsa.
Tutkijoiden tekemät havainnot skitsofreniatyyppisen
psykoosin yhteydestä sodassa koettuun traumaan ovat lukuisat. Ensimmäisen
maailmansodan traumat aiheuttivat ongelmia normaalille sensorimotoriselle
integraatiolle.[376] Sotilaiden kokemuksia on luonnehdittu regressioksi,
psykoosiksi ja neuroosiksi vielä vuosikausia myöhemminkin.[377] Työväenluokka
koki psykologisen trauman Weimarin Saksassa ensimmäisen maailmansodan
aikana.[378] Paranoidisesta ja skitsofreenisesta psykoosista ovat kärsineet
toisen maailmansodan jälkeen erityisesti ne henkilöt, joita itseään tai joiden
perheenjäsentä on syytetty epäisänmaallisesta toiminnasta, vaikka kukaan
tutkituista ei kokenut edes tehneensä mitään väärää sodan aikana.[379]
Psykoottisia oireita, deluusiota, depressiota, deliriumia ja
paranoidista skitsofreniaa on esiintynyt suomalaisilla sotaveteraaneilla,
vaikka heidät oli lähetetty tappamaan ryssiä liki ristiretken ja pyhän
taistelun hengessä.[380] Kun arvioi suomalaisten sotaveteraanien traumojen
näkökulmasta ISIS-taistelijoiden paluuta Suomeen, niin olisi perin outoa, että
ISIS-taistelijat selviäisivät verenvuodatuksesta vähemmillä psyykkisillä
oireilla.
Toisen maailmansodan holokausitraumat johtivat joitakin
juutalaisia passiiviseen apaattisuuteen, syntyvyyden alhaisuuteen, osa kääntyi
hedonistiseen ”syömiseen ja juomiseen” ja toiset paranoidisiin ilmiöihin tai
mystisiin kultteihin. Traumojen syy ei ollut kuitenkaan vain antisemitistisissä
vainoissa, vaan myös traditionaalisen juutalaisten symbolien
rappeutumisessa.[381]
Vietnamin veteraanit ovat kokeneet oireita, jotka on voitu
luokitella psyykkisen trauman aiheuttamaksi skitsofreniatyyppiseksi
psykoosiksi.[382] Työllisyydellä ja omilla perhesuhteillä oli havaittava yhteys
siihen, miten Persialahden sodan (1990–1991) veteraanit selviytyivät
posttraumaattisessa stressissä.[383] Mikäli kotimaahan palannut taistelija ei
löydä enää paikkaansa yhteiskunnassa ja työelämässä, hänen
skitsofrenistyyppiset oireilut ovat entistä tyypillisempiä. On pelottavaa arvioida, miten
psykoottisesti Suomessa koettaviin pettymyksiin reagoi tuo ex-taistelija, kun hän on
menettänyt uskottelemansa tärkeän paikan historiassa jihadin hyväksi!
Yhdysvaltojen armeija kiinnitti myös huomiota
posttraumaattiseen stressiin, kun itsemurhat lisääntyivät Irakin sodan
yhteydessä.[384] Israelissa sotaveteraanit ovat kokeneet useita vuosia
traumaattisten kokemusten jälkeen deluusiota, psykoosia, kuuloharhoja ja
paranoiaa.[385] Somaliassa on kiinnitetty huomiota skitsofrenian,
paranoidisuuden ja hallusinaatioiden lisääntymiseen.[386] Makedoniassa,
Sudanissa ja Ugandassa on havaittu yhteys traumaattisten tapahtumien ja
mielenterveysongelmien välillä.[387]
Immigranttien psykoottinen oireilu on lisääntynyt vielä
varttuneessa iässäkin. Paranoidisuuden ja skitsofreenisten oireiden
lisääntyminen voi olla yhteydessä immigrantin juurettomuuteen ja vaikeisiin
perhesuhteisiin.[388] Kosovosta saapuneet immigrantit kokivat psykoottisia
oireita, kun NATO pommitti Kosovoa vuonna 1999, vaikka he itse asuivat jo Malmössä.[389]
Heinä- elokuussa 2002 toteutetussa tutkimuksessa Belgradin (Serbia)
yliopistollisessa sairaalassa ja Laplje Selon (Kosovo) sairaalassa tutkittiin
562 siviilihenkilöä: heistä 49,2 % oli kokenut posttraumaattisen stressin
aiheuttaman toimintahäiriön (PTSD) vuoksi masennusta. Vastanneista 13 % kärsi
vielä kolmen vuoden kuluttua posttraumaattisesta stressistä. Näissä tapauksissa
oli kyse sodan uhreista, ei taistelujen tekijöistä eli tappajista, jotka
kokevat myös psykoottisia oireita, mutta taistelijoiden menettely tuossa
tilanteessa voi olla vaarallisen erilainen.
Chicagossa 43 % Bosnian pakolaisista koki syvää masennusta
(DSM-IV –kriteerit) vielä kolmen vuoden kuluttua itse traumaattisista
kokemuksesta.[390] Erityisen vaikeaksi mielenterveystilanne näyttäisi
muodostuvan, kun henkilö kokee väkivallan ja sodan traumojen aiheuttajaksi
poliittisen vallanpitäjän.[391] Sarajevosta paenneet ihmiset kokivat
skitsofreenisia oireita vielä kauan alueelta muuton jälkeen.[392] Maaliskuun
2000 ja heinäkuun 2002 välisessä seurantatutkimuksessa selvitettiin 1358
henkilöä, joilla oli ollut entisen Jugoslavian alueelta sotakokemuksia
(taistelu, kidutus, sisäiset siirrot, pakolaisuus, piiritys tai ilmapommitus).
Tällöin todettiin, että huomattavalla osalla tutkituista oli vielä kahden
vuoden kuluttua itse tapahtuneesta vakavia posttraumaattisia oireita. Tutkitut
kokivat voimakkaampaa pelkoa elämän hallinnan menettämisestä, vähempää
luottamusta ihmisten hyvätahtoisuuteen, yleisemmin tunnetta elämän merkityksen
kadottamista ja voimakkaampaa uskoa Jumalaan kuin vertailuryhmä, jolla ei ollut
sotakokemuksia.
Trauman kokeneet ihmiset tunsivat myös erityisiä
uskonnollisia uskomuksia, jotka ilmeisesti palvelivat traumaattisissa oloisa
kognitiivisina coping-strategioina.[393] Täten jihadismista palanneet sotilaat
ovat mahdollisesti entistä kiinnittyneempiä radikaaleihin uskonnollisiin
soluihinsa, joissa heille on tarjolla sankarin paikka. Toisaalla sotatraumoja
kokeneissa uhreissa oli myös enemmän uskonsa menettäneitä.[394] Psyykkistä
kärsimystä lisäsi erityisesti se uhreissa, jos sodan vääryyksistä vastuulliset
johtajat eivät saaneet rangaistusta.[395] Persianlahden sodan aikana Israelissa
esiintyi ”Saddam-syndrooma”: Psykiatriseen vastaanottoon saapui potilaita,
joilla oli deluusioita ja paranoidista psykoosia, vaikka he olivat seuranneet
tapahtumia vain tiedotusvälineiden kautta.[396]
Al-Quidan terroriteko syyskuussa 2000 aiheutti
posttraumaattisen stressihäiriön 6,6 %:lle juutalaisia ja 18 %: arabeja, jotka
asuivat Israelissa. Tutkijat haastattelivat 1117 juutalaista ja 394 arabia
Israelin asukasta elokuun ja syyskuun 2004 välisenä aikana. Alhainen
sosiaalinen asema, nuori ikä ja voimakas uskonnollisuus liittyivät
traumaattiseen kokemiseen. Psykotaloudellisten resurssien menetykset lisäsivät
häiriöiden yleisyyttä. Arabivähemmistö koki traumaattisia ongelmia
tyypillisemmin kuin juutalainen valtaväestö, koska vähemmistön asema oli jo
muutoin yhteiskunnassa alisteinen. Lisäksi he saivat tuntea syytöksiä
terrorismista.[397] Hizbollah ampui 3970 ohjusta pohjois-Israeliin
heinä-elokuun aikana 2006. Alueen väki altistui akuutille psyykkiselle
stressille, jonka tuntomerkkeinä olivat lohkominen (split; dissosiaatio),
ennaltakokeminen, välttely, ahdistus ja kiivaus. Satunnaisotoksessa tutkittiin
235 asukasta. Tulokset osoittivat, että Israelissa koettiin pikemmin psyykkistä
akuuttia stressiä (acute stress symptoms) kuin akuuttia psyykkistä
toimintahäiriötä (acute stress disorder), jota on tavattu kuitenkin monilla
muilla kriisialueilla. Stressiä kokivat tyypillisimmin nuoret naiset, joilla
oli alhainen koulutus ja heikko taloustilanne.[398]
Israelin hallituksen päätös siirtää asukkaat Gazan alueelta
aiheutti traumaattisen stressin: tutkijat haastattelivat 190 yksilöä ja
testasivat, miten ihmisten psykososiaalisten ja materiaalisten resurssien
menetykset (COR-teoria, Conservation of Resources) näkyivät stressin
kokemisessa. Trauman jälkeiset stressihäiriöt olivat tyypillisimpiä
iäkkäämmillä ihmisillä, jotka kokivat suuria psykososiaalisia ja taloudellisia
menetyksiä. Kotinsa menettäneillä henkilöillä oli vaikeuksia rakentaa uuden
elämän alkua.[399] Traumaattisen kokemuksen jälkeen esiintyy hallusinaatioita,
joita ei tarvitse luokitella varsinaiseksi skitsofrenian oireeksi. Noita
hallusinaatioita ei pidetä enää samalla tavalla abnormaalina käytöksenä kuin
aiemmin.[400] Trauman tähden koetut erikoiset äänet ovat olleet noille
ihmisille pääasiassa myönteisiä, mutta toisaalla täytyy muistaa näissä
tapauksissa, että trauman kokeneet olivat uhreja eivätkä tappajia. Näiden
äänien kuuleminen voi olla jopa emotionaalisesti prosessoivaa ja
tervehdyttävää.[401] Aarnio (2007) esittelee lukuisia tutkimuksia, joiden
mukaan negatiiviset, hallitsemattomat kokemukset voivat lisätä ihmisten
tarvetta paranormaaleihin uskomuksiin. Talousvaikeuksilla ja epävarmoilla
elämäntilanteilla on nähty yhteys paranormaaleihin uskomuksiin. Ihmiset
turvautuvat uskonnolliseen uskoon kriisien aikoina. Tutkimusmenetelmän rajoissa
Aarnio ei toki arvioinut stressitekijöiden oletettua vaikutusta, mutta hän ei
myöskään kiistänyt aiempien tutkimusten väitteitä tältä osin.[402]
Ryhmädynamiikan, kulttien ja terrorismin sukulaisuus
sotapsykoosien kanssa on joka tapauksessa herättänyt huomiota.[403]
Holokaustista selviytyneiden parissa tehdyt tutkimukset ovat näyttäneet, että
yhden sukupolven kokema trauma voi vaikuttaa vielä seuraavankin sukupolven
käytökseen.[404] Pakolaistraumojen kumulatiivinen luonne näkyy jopa
lastenlapsien kehityksessä.[405]
Miten käy Alin lasten ja lastenlasten kanssa Suomessa?
Miten käy Alin lasten ja lastenlasten kanssa Suomessa?
Tarkemmat tiedot kirjallisuusviitteisiin, ks. Juha Molari
(2009) sivulta 233 alkaen:
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/21601/qevankel.pdf?sequence=2
[1] Jarkko Jokelainen, 9.2.2015. Pelle Miljoona täyttää 60
vuotta: Kulkukoiran jalka nousee yhä. Helsingin Sanomat.
http://www.hs.fi/ihmiset/a1423366425810
[2] Kavkaz Center syyttää maltillisia tšetšeeni- ja
inguušipakolaisia KGB-terroristeiksi.
http://juhamolari.blogspot.fi/2010/11/kavkaz-center-syyttaa-maltillisia.html
[3] Esim.
Miczek, Klaus A., Thompson, Michael L. & Tornatzky, Walter 1990. Short and
Long Term Physiological and Neurochemical adaptation to Social Conflict. Sivut
15-36 teoksessa: Puglisi-Allegra, S. & Oliverio, A. 1990. Psychobiology of
Stress. NATO Science Series. Kluwer Academic Publishers. Cabib, Simona &
Puglisi-Allegra, Stefano 1990. Social Behavior oft he House Mouse: A Potential
Model for Preclinical Studies on Stress. Sivut 31-40 teoksessa:
Puglisi-Allegra, S. & Oliverio, A. 1990. Psychobiology of Stress. NATO
Science Series. Kluwer Academic Publishers. Roy, M.J. 2006. Novel Approaches to
the Diagnosis and Treatment of Possttraumatic Stress Disorder. NATO Security
through Science Series: Human and Societal Dynamics, 6. IOS Press: Amsterdam.
Finklestein, M. & Dent-Brown, K 2008. Psychosocial Stress in Immigrants and
in Members of Minority Groups as a Factor of Terrorist Behavior. NATO Science
for Peace and Security Series: Human and Societal Dynamics, 40. IOS Press:
Amsterdam. Centre of Excellence - Defence Against Terrorism 2008.
Organizational and Psychological Aspects of Terrorism. NATO Science for Peace
and Security Series: Human and Societal Dynamics, 43. Publisshed in cooperation
with NATO Public Diplomacy Division. IOS Press: Amsterdam – Berlin – Oxfor –
Tokyo – Washington, DC. Sharpe, M. (toim.) 2008. Suicide Bombers: the
Psychological, Religious and Other Imperatives. NATO Science for Peace and
Security Series: Human and Societal Dynamics. IOS Press: Amsterdam.
[7] Webster, Richard 1998. History and hatred.
Political Paranoia: The Psychopolitics of Hatred by Robert S. Robins and
Jerrold M. Post. Yale University Press. Kirja-arvostelu julkaistu: Times
Literary Supplement, 10. April 1998. Saatavana myös www-muodossa:
http://www.richardwebster.net/historyandhatred.html
[8] Post 2004b: 1-10, Post, Jerrold M. 2004. Leaders and Their Followers in a
Dangerous World: The Psychology of Political Behavior. New York: Cornell
University Press.; George 2004: ix-xiv, George, Alexander L. 2004. Foreword.
Sivut ix-xiv teoksessa: Jerrold M. Post (2004), Leaders and Their Followers in
a Dangerous World: The Psychology of Political Behavior. Ithaca, NY: Cornell
University Press.; Papas, Arthur N.
2005. ” Post. Jerrold M. 2004. Leaders and Their Followers in a Dangerous
World: The Psychology of Political Behavior” (Book Reviews). American
Psychiatric Services 56: 761.; Rueter, Ted 2006. “Post, Jerrold M. Leaders and
Their Followers in a Dangerous World: The Psychology of Political Behavior”
(Book Review). Perspectives on Political Science, June 2006. .
[247] Iakov Levi syntyi 1947 Italian Milanossa, siirtyi
Israeliin vuonna 1962. Hän valmistui Tel Avivin yliopistosta 1974. Oppiaineena
oli antiikin Lähi-Idän arkeologia. Ks. Levi, Biography. 248 (Levi, Iakov.
Biography. Luettavissa www-muodossa:
http://www.zoominfo.com/people/Levi_Iakov_1106693128.aspx). Normaalitapauksessa
isä rohkaisee poikaansa identifioitumaan itsensä kanssa ja saavuttamaan
tasonsa. Kypsä aikuinen rohkaisee poikaansa saavuttamaan kypsyyden, mutta
epäkypsä vetää poikaansa takaisin pakottaen hänet regressioon. Levin mukaan
regressiossa äidit ja lapset tanssivat kedolla, satunnaisesti poimien kukkia,
ilman konflikteja ja ilman estoja: nautinnon periaatetta seuraten kaikki
tarpeet tyydytetään välittömästi ja rajattomasti. Tuo fantasia ei poikkea
merkittävästi islamilaisesta fantasiasta marttyyreiden paratiisista, jonne
päästään 72 tanssivan neitsyen ja kadotetun isän – Allahin −seuraan. Levi
tähdentää, etteivät arabien itsemurhaterrorin lähde ole ankarat äidit, vaan se,
mitä äidit ”edustavat pojilleen” (Sharf 2002; Sharf, Rober 2002. Correspondence February 2002, Hatred
for Women and Islamic Terror. Saatavana wwwmuodossa:
https://www.geocities.com/psychohistory2001/correspondenceBoblakov.html). Pojalle
syntyy paranoia kadotetusta ja ikävöidystä isästä. Lapsesta tulee Levin mukaan
vanhempiensa kurinpitotoimenpiteiden seurauksena passiivinen reseptori.
Vanhempien kuri on kuitenkin negatiivinen palaute lapsen tarpeita vastaan,
joten lapsi kokee oikean ja väärän vanhempien palautteen avulla. Esimerkiksi
eroottinen vietti, joka saa hurjaa vastustusta, koetaan pahaksi,
vastustettavaksi ja tukahdutettavaksi. Levi tähdentää, että lapsen ja aikuisen
välillä on orgaaninen jatkuvuus, lapsuutta ja aikuisuutta ei pidä polarisoida.
Fantasoidussa Kaikkivoivassa isässä on kyse erosta ja uudelleen arvioinnista,
se on projektio taivaallisesta kaikkivaltiaasta patriarkaalisesta isästä, joka
oli maanpäällä, mutta erossa (erityisesti Islamin ´deus absenditus). Levin
otaksuu, että natsit halusivat vapauttaa Idin super-egon repressiosta, minkä
tähden ne olivat valmiita antautumaan nautinnoille, kun taas talebanit eivät
antaudu orgioihin pusertaessaan viettejään yhä kurinalaisemmiksi.
[249] Näin Iakov Levi, ks. Shaft 2002.
[250] Shaft 2002. Isän poissaolosta ks. myös Ruoppila 1992:
154−167; Ruoppila, Isto 1992. Pojasta isän rooliin. Sivut 154-167 teoksessa
Niemelä & Ruth (toim.), Ihmisen elämänkaari. Helsinki: Otava.
[251 Näin
Levi, Iakov 2002. The Psychogenic Theory and the Perfect Society. Luettavissa
www-muodossa:
http://www.geocities.com/psychohistory2001/ThePsychogenicTheory.html
[252] Toskala 1997: 182; Toskala, Antero 1997. Psykoottisen
potilaan kognitiivinen terapia. Teoksessa: Kalle Achté & Tapani Tamminen
(toim). Psykoosi ja sen hoito. Gummerus: Jyväskylä.
[253] Ks. Arieti, S. 1974. Interpretation of Schizophrenia. New York: Basic Books.; Toskala
1997: 184.
[366]
Esim. Miczek, Klaus A., Thompson,
Michael L. & Tornatzky, Walter 1990. Short and Long Term Physiological and
Neurochemical adaptation to Social Conflict. Sivut 15-36 teoksessa:
Puglisi-Allegra, S. & Oliverio, A. 1990. Psychobiology of Stress. NATO
Science Series. Kluwer Academic Publishers.; Cabib & Puglisi-Allegra
1990; Cabib, Simona 1997. What is mild
in mild stress? Psychopharmacology 134: 344-346. Springer-Verlag.; Stien, Phyllis T. & Kendall, Joshua C.
2003. Psychological Trauma and the Developing Brain: Neurologically Based
Interventions for Troubled Children. Binghamton (NY): Haworth
Maltreatment and Trauma Press (tarkastelevat erityisesti trauman jälkeisen
stressin tuomia muutoksia hypothalamus-aivolisäkelisämunuainen (HPA)
–akselilla, aivokuorella, thalamuksessa ja limbisessä järjestelmässä sekä
serotoniini –järjestelmässä, aivolisäke vapauttaa kortisolia, joka heikentää hippocampusta,
joka on keskeinen muistin käsittelyssä) ; DeMause 2003:106-111, DeMause, Lloyd
2003. Traumat politiikan ja historian näyttämällä. Psykogeeninen
historianteoria. Sivut 97-161 teoksessa: Haaramo, Soili & Palonen, Kirsti
(toim.) 2003. Trauman monet kasvot. Psyykkinen trauma sisäisenä kokemuksena.
Therapeia-säätiö: Pieksänmäki.; Post 2004:115-122, Post, Jerrold M. 2004. Leaders and Their Followers in a
Dangerous World: The Psychology of Political Behavior. New York: Cornell
University Press.; Schulman, Gustav
2006. Aiheutuvatko psykoosit sittenkin useammin lapsuuden traumoista kuin
geeneistä? Psykoterapia, 25 (2): 83-97. Therapeia-yhdistyksen ja
Therapeia-säätiön yhteisjulkaisu.
[367] Ticku 1983: 1459-1470, Ticku, M.K. 1983. Benzodiazepine-GABA receptor-ionophore
complex. Current concepts. Neuropharmacology, 22(12B):1459-70; Miczek, Thompson
& Tornatzky 1990: 22; Nakagawa Y.
& Iwasaki T 1995. Involvement of benzodiazepine/GABA-A receptor complex in
ethanolinduced state-dependent learning in rats. Brain Research, 686 (1):
70-76(7). Elsevier..
[368] Ks.
Cabib 1997: 345, Cabib, Simona 1997. What is mild in mild stress?
Psychopharmacology 134: 344-346. Springer-Verlag.; Sonis, Jeffrey; Palmieri, Patrick A;
Lauterbach, Dean; King, Lynda A. & King, Daniel W. 2008. Introduction to
the Special Section: Innovations in Trauma Research Methods, 2007. Journal
of Traumatic Stress, 21 (5): 431- 432..
[369] Ks. myös
Schulman, Gustav 2008. Psyykkisen trauma ymmärtäminen. “Garland, Caroline (toim.) (2005). Understanding
Trauma. A Psychoanalytical Approach. Tavistock Clinic Series. New York:
Routledge”. Kirja-arvostelu julkaisussa Psykoterapia, 3/2008:256-259.
Therapeia-yhdistyksen ja Therapeia-säätiön yhteisjulkaisu..
[370] Ks.
Einstein, Alberg & Freud, Sigmund 1931–1932. Why War? The Einstein-Freud
Correspondence (1931–1932). Saatavana www-muodossa:
http://perso.wanadoo.fr/chabrieres/texts/whywar.html . Freudin selitti
symbolien ja toiston avulla kuoleman vietin hallintaa ja sotaneurooseja (ks.
Mäkinen 2004: 38; Mäkinen Olli 2004. Moderni, toisto ja ironia. Søren
Kierkegaardin estetiikan aspekteja ja Joseph Hellerin Catch-22. Väitöskirja.
Taideaineiden ja antropologian laitos, Oulun yliopisto. Oulu University Press:
Oulu. Saatavana www-muodossa: http://herkules.oulu.fi/isbn9514272684/).
[371] Ks. Saraneva 2003b: 51–52; Saraneva, Kristina 2003b.
Trauma ja pakolaisuus. Psykoanalyyttinen käsitys traumasta ja sen hoidosta
pakolaisja siirtolaiskohtaloissa. Sivut 49- 96 teoksessa: Haaramo, Soili &
Palonen, Kirsti (toim.) 2003. Trauman monet kasvot. Psyykkinen trauma sisäisenä
kokemuksena. Therapeia-säätiö: Pieksänmäki..
[372] Saraneva 2003b: 55;
Schulman, Gustav 2006. Aiheutuvatko psykoosit sittenkin useammin
lapsuuden traumoista kuin geeneistä? Psykoterapia, 25 (2): 83-97.
Therapeia-yhdistyksen ja Therapeia-säätiön yhteisjulkaisu..
[373] Siltala 2004: 270–274, Siltala, Juha 2004b. Työelämän
huonontumisen lyhyt historia. Muutokset hyvinvointivaltioiden ajasta globaaliin
hyperkilpailuun. Otava: Helsinki.; vrt. DeMause 2003: 106–111, DeMause, Lloyd
2003. Traumat politiikan ja historian näyttämällä. Psykogeeninen
historianteoria. Sivut 97-161 teoksessa: Haaramo, Soili & Palonen, Kirsti
(toim.) 2003. Trauman monet kasvot. Psyykkinen trauma sisäisenä kokemuksena.
Therapeia-säätiö: Pieksänmäki.
[374] Freud (1919: 1) otaksui, että sodan aikana
ilmaantuneet neuroottiset oireet katoaisivat heti sodan loputtua. Sittemmin
havaittiin, etteivät oireet kadonneet; ks.
Marr, H.C. 1919. Psychosis of the War. London: Oxford University Press.; Hart, O. van der; Witztom, E.; &
Friedman, B. 1993. From Hysterical Psychosis to Reactive Dissociative
Psychosis. Journal of Traumatic Stress 6: 43-64.; Silver, Ann-Louise 2001. Psychoanalysis and
Psychosis. Trends and Developments. Journal of Contemporary Psychotherapy 31:
21-30. Human Science Press (selostaa psykoanalyyttisen tutkimuksen
historian aihepiiristä). Freud, Sigmund 1919. Einleitung. Sivut 1–7 teoksessa
S. Freud (toim), Zur Psychoanalyse der Kriegsneurosen. Leipzig – Vienna: Internationaler
Psychoanalytischer Verlag. Ks. myös Jeffrey, A., Lieberman, M.O. & Fenton,
Wayne S. 2000. Delayed Detection of Psychosis: Causes, Consequences, and Effect
on Public Health. American Journal Psychiatry 157: 1727-1730.; Siltala
2001: 107 (Siltala, Juha 2001. Psykohistorian metodologisia kysymyksiä. Sivut
107-193 teoksessa: Immonen, Kari & Maarit Leskelä-Kärki (toim.) 2001.
Kulttuurihistoria – johdatus tutkimukseen. Suomen kirjallisuuden seura:
Helsinki.; viittaus traumatologian suhteesta stressihormonien toimintaan); Elbert, T. & Schauer, M. 2002. Psychological Trauma: Burnt into
Memory. Nature 419: 883.; Subasic,
Katarina 2002. War Psychosis. World Press Review, June 2000 Issue, 47(6).; Finney, Patrick 2002. On Memory, Identity and
War. Rethinking History 6 (1): 1–13.;
Morrison, A.P., Frame, L., & Larkin, W. 2003. Relationships between
Trauma and Psychosis. A Review and Integration. British Journal of Clinical
Psychology 42, no 4 (November), 331-353. British Psyhological Society.; Schauer, M., Neuner, F. & Elbert, T. 2005.
Narrative Exposure Therapy (NET). A Short-Term Intervention for Traumatic
Stress Disorders after War, Terror, or Torture. Vivo Publications. Hogrefo
& Huber.. Levin (1998: 1004–1013; Levin, Fred M. 1998. Mandelkern,
Hippocampus und Psychoanalyse. Psyche: Zeitschrift für Psychoanalyse und
ihre Anwendungen 52: 1004-1013. Klett-Cotta: Stuttgart.) havaitsi
ylimitoitettujen ahdistusreaktioiden laukeavan myös myöhemmin vähemmän
uhkaavissa tilanteissa. Skitsofrenian kaltaista käytöstä on dokumentoitu monien
traumaattisten kokemusten yhteydessä, mistä syystä viime vuosikymmenen aikana
toistuvasti painotettua käsitystä skitsofrenian taustalla olevasta
geneettisestä syystä ei tulisi soveltaa ankarasti. Korhonen (2004) viittaa
sairauden taustalla olevan ”todennäköisesti geneettinen tai vastaava varhaiseen
kehitykseen vaikuttava tekijä”; Korhonen, Tapani 2004. Psyykkisten häiriöiden
neurobiologia. Luento 16/ 14.4.2004. Jyväskylän yliopisto. Saatavana
www-muodossa: http://www.cc.jyu.fi/~tkorhone/opetusmateriaali/neuro2/Luento16.htm
Sairastumiseen ei näyttäisi vaikuttavan sosiaalinen asema tai sivistys, mutta
perinnöllisyysriski vanhemmilta on noin kymmenen prosenttia. Köyhän ja
sivistymättömän kerjäläisen ei tarvitse olla vainoharhaisesti
epätodellisuudessa oleva ihminen, vaan perinnöllisyys vaikuttaa, kuinka tämä
ihminen kokee elämänsä olosuhteet. ”Skitsofreniaan ei sairastuta, ellei ole
perittyä alttiutta tai hermoston kehityksen häiriötä. − − Nykyinen näkemys
yleisesti: skitsofrenian taustalla on sikiökaudella syntyvä aivojen
kehityshäiriö” (Korhonen 2004). Evoluutioteoria on tarkastellut aivojen
erikoistumista ja siihen liittyvää skitsofreenista riskitekijää.
Kaksostutkimukset, adoptiolapsitutkimukset, raskauden aikainen (viidennellä tai
kuudennella kuukaudella) virus-infektio, dopamiinireseptoreiden määrissä
mahdolliset olevat poikkeavuudet sekä viidestä kromosomista löydetty geeni ovat
herättäneet pohdiskelua siitä, missä määrin alttius skitsofreniaa on olemassa
jo valmiina lapsen synnyttyä ja onko olemassa geeni ”skitsotypialle”, joka voi
muuttua skitsofreniaksi. Sitä vastoin Schulman (2006) torjuu voimakkaasti
psykoosien syiden etsimisen aivosairauksista ja geeneistä.
[375]
Ks. Jones, James 2002. Terror and
Transformation: The Ambiguity of Religion in Psychoanalytic Perspective. New
York: Taylor and Francis.; Roy, M.J.
2006. Novel Approaches to the Diagnosis and Treatment of Possttraumatic Stress
Disorder. NATO Security through Science Series: Human and Societal Dynamics, 6.
IOS Press: Amsterdam.; Galea, Sandro;
Tracy, Melissa; Norris, Fran & Coffey, Scott F. 2008. Financial and social
circumstances and the incidence and course of PTSD in Mississippi during the
first two years after Hurricane Katrina. Journal of Traumatic Stress,
21(4):357-368. (haastattelivat 810 aikuista ihmistä Katriina hurrikaanin
tunnelmista; 22,5 % kärsi trauman jälkeisistä psyykkisistä häiriöistä, PTSD.
Erityisesti naiset, joilla oli alhainen sosiaalinen asema, merkittävät
taloudelliset menetykset ja vähäinen sosiaalinen tuki, kärsivät traumasta).
[376] Van
der Hart, van Dijke, van Son & Steele 2000.
[377]
Babington 1997: 122, Babington, A., 1977. Shell-shock. A History of the
Changing attitudes to War Neurosis. London: Leo Coeper.; Daines, Brian 2000. Ours the Sorrow, Ours the
Loss. Psychoanalytic Understandings of the Role of World War 1 War Memorials in
the Mourning Process. Psychoanalytic Studies 2 (3): 291–308.; Lengwiler, M. 2003. Psychiatry Beyond the
Asylum. The Origins of German Military Psychiatry Before World War 1. History
of Psychiatry 14 (1): 41-62.
(ensimmäistä maailmansotaa edeltänyt aika).
[378] Crouthame, Jason 2002. War Neurosis versus
Savings Psychosis: Working-Class Politics and Psychological Trauma in Weimar
Germany. Journal of Contemporary History 37: 163-182.
[379] Retterstol, N. & Opjordsmoen, S. 1991.
Delusional Psychoses Associated with Unpatriotic Conduct during World War II. A
Long-term follow-up Study. Psychopathology 24: 209-218.
[380]
Ks. Achté, K., Hillbom, E., &
Aalberg, V., 1969. Psychoses following war brain injuries. Acta Psychiatrica
Scandinavica 45: 1–8.; Achté, K., Jarho,
L., Kyykkä, T & Vesterinen, E. 1991. Paranoid disorders following
war brain damage. Preliminary report. Psychopathology 24: 309–315.. Tutkijat
havaitsivat tutkimuksessaan 3000 veteraania, jolla oli keskivakavia tai vakavia
psyykkisiä ongelmia. 750 tapausta oli psykoottisia. Lisäksi tuli ilmi
deluusiota, depressiota, paranoidista skitsofreniaa. Ks. myös
Fujii, Daryl E. & Ahmed, Iqbal 2001. Risk Factors in Psychosis Secondary
to Traumatic Brain Injury. Journal of Neuropsychiatry Clin Neurosci 13:
61–69.; Sachdev, P., Smith, J.S. &
Cathcart, S. 2001. Schizophrenia – like psychosis following traumatic brain
injury: a chorbased descriptive and case-control study. Psychol. Med.
31: 231-239.. Achté (1997; Achté, K. & Tamminen, T. 1997. Psykoosi ja sen
hoito. Gummerus: Jyväskylä.) pohtii myös suomalaisten kielteisten
erityispiirteiden, syyllisyyden tunteen ja häpeän tunteiden, historiallisia
juuria. Psykohistoriallinen tutkimus sortovuosista, ks. Ala, Juha 1999. Suomi-neito ja suojelusikä. Sotavuosien psykohistoria. Helsinki:
Gaudeamus.
[381] Ks.
Arendt, Hannah 1944. The Jew as a Pariah: A Hidden Tradition. Jewish Social
Studies, 6: 99-122; Katz, Jacob 1961.
Tradition and Cricis. Jewish Society at the End of the Middle Ages. New York:
Schocken Books.; Hazani 2000:19–22 (Hazani, Moshe 2000. Apocalypticism,
Symbolic Breakdown and Paranoia: An Application of Lifton’s Model to the
Death-Rebirth Fantasy. Sivut 15-40 teoksessa: Baumgarten, Albert L. (toim.)
2000. Apocalyptic Time. Leiden: Brill.)
[382]
Ks. Horowitz, Mardi J. 1986. Stress
Response Syndromes. Northvale, NJ.: Aronson. Horowitz, Mardi J. 1991. Psychic
Structure and the Process of Change. Sivut: 193-261 teoksessa: Horowitz, M.
(toim), Hysterical Personality Style and the Histrionic Personality Disorder.
Nortvale, NJ: Aronson. Horowitz, Mardi J. 1992. Effects of Psychic Trauma on
Mind. Structure and Processing of Meaning. Sivut 489- 500 teoksessa: Barron,
J.W., Eagle, M.N., & Wolitsky, D. (toim), Interface of Psychoanalysis and
Psychology. Washington, D.C.: APA. Horowitz, Mardi J. 2002. Treatment of Stress
Response Syndromes. Washington DC: American Psychiatric Association. ; Clague,
Heather W. & Horowitz, Mardi J. 2002. Treating Trauma Survivors with PTSO.
Toim.: Rachel Yehuda. American Psychiatric Publishing. ; Riedesser, Peter 2004. Psychosis as Traumatic
Event. Sivut 61-66 teoksessa: D. Bürgin & H. Meng (toim), Childhood and
Adolescent Psychosis. Basel: Karger.
[383] Vogt, Dawne S.; Samper, Rita E.; King, Daniel
W.; King, Lynda A. & Martin, James A. 2008. Deploymet Stressors and
Posttraumatic Stress Symptomatology: Comparing Active Duty and National
Guard/Reserve Personnel from Gulf War I. Journal of Traumatic Stress, 21 (1):
66-74.
[384] US. Army Surgeon General 2004. Review of
Soldier Suicides. Operation Iraqi Freedom (OIF). Mental Health Advisors Team
(MHAT). Saatavana www-muodossa:
http://www.globalsecurity.org/military/library/report/2004/mhat_report.pdf . Ks.
myös Freeman, T.W., Roca, V., &
Moore, W.M. 2000. A Comparison of Chronic Combat-Related Posttraumatic Stress
Disorder (PTSO) Patients with and without a History of Suicide Attempt. Journal
of Nervous and Mental Disease 188: 460–463.;
Lehmann, Christine 2004. Soldiers Say Combat Stress Second to Personal
Stress. Psychiatric News 39 (8): 25.;
Warman, D.M., Furman, E.M., Henriques, G.R., Brown, G.K. & Beck,
A.T., 2004. Suicidablity and Psychosis: Beyond Depression and Hopelessness.
Suicide and Life. Threatening Behavior 34 (1): 77-86.; National Center for Post-Traumatic Stress
Disorder 2004. Iraq War Clinician Guide. 2nd Edition. Department of Veterans
Affairs. National Center for PTSD. http://www.mentalhealth.va.gov/MENTALHEALTH/ptsd/files/pdf/iraq_clinician_guide_v2.pdf
[385] Bleich, A., & Moskowitz, L., 2000. Post
Traumatic Stress Disorder with Psychotic Features. Croat Med J. 41:
442–445.
[386] Somaliassa tehdyssä selvityksessä tutkittiin 612
kotitaloutta; ks. EC, NDC & GTZ
2002. War-trauma, Kahat Abuse
and Psychosis: Mental Health in the Demobilization and Reintegration Program
Somaliland. Final Report of the Vivo mission 2 within the EC/GTZ. Vivo
Mission SeptNov. 2002. Tutkituista 40
prosentilla ei ollut välitöntä sotakokemusta, 5 prosenttia oli entisiä
taistelijoita ja 55 prosenttia oli joutunut selviytymään sotaoloissa. Vähintään
yksi perheenjäsen, jolla oli vakavia psyykkisiä ongelmia, oli 21 prosentissa
tutkituista kotitalouksista. Vakavia psyykkisiä ongelmia, pääasiassa psykoosia,
oli 15 prosentissa tutkittujen entisten taistelijoiden kotitalouksista. Akuutti
skitsofreeninen psykoosi oli 2,8 prosentilla kaikista tutkituista, mutta tätä
skitsofreniaa tutkijat eivät katsoneet varsinaiseksi skitsofreniaksi, vaan
psykoosin synty liittyi ympäristön tilanteeseen. Traumaattinen stressi ja
päihdeaineiden (amfetamiinin kaltaisen khatin) käyttö vaikuttivat psykoottiseen
kokemiseen; päihdeaineiden vaikutus psykoosin ja skitsofrenian esiintymiseen on
hyvin tunnettu, esim. Ujike, Hiroshi 2002. Stimuland-induced Psyhosis
and Schizophrenia: The Role of Sensitization. Current Science 4: 177-184., Tamminga, C.A. & Carlsson, A. 2002.
Partial Dopamine Agonists and Dopaminergic Stabilizers, in the Treatment of
Psychosis. Current Drug Targets – CNS & Neurological Disorders 1:
141-147.. Psykoosista kärsivistä 81,1 prosenttia oli miehiä. Keski-iältään nämä
psykoottiset henkilöt olivat 32,2 vuotta vanhoja. Maaliskuussa 2002
toteutetussa tutkimuksessa havaittiin, että 14–16 % koki paranoidisia oireita
ja hallusinaatiota. Psykoosin kokeneet henkilöt olivat jonkin verran enemmän
opiskelleita ja varakkaampia kuin muut tutkitut henkilöt. 62 prosenttia
sairastavien perheenjäsenten perheistä kääntyi traditionaalisen tai
uskonnollisen parantajan puoleen saadakseen apua mielenterveysongelmiin. Alle
kymmenen prosenttia koki saaneensa apua traditionaaliselta parantajalta.
[387] Ks. Neuner, F.,
Schauer, M., Elbert T. & Roth, W.T. 2002. A Narrative Exposure Treatmetn as Intervention
in a Macedoni´s Refugee Camp. A Case report. Journal of Behavioural and
Cognitive Psychotherapy 30: 205-209.; Karunakara, U., Neuner, F., Schauer, M.,
Singh, K., Hill, K., Elbert, T., & Burnham, G., 2004. Traumatic Events and
Symptoms of Post-Traumatic Stress Disorder amongst Sudanese nationals, refugees
and Ugandan nationals in the West nile. African Health Science 4: 83-93.
.
[388] Ks.
Fuchs, Thomas, 1994. Uprooting and late-life Psychosis. Eur Arch Psychiatry
Clin Neurosoi 244: 126–130.; Woodcock, Jeremy 2001. Therapy with Refuge
Families. Threads from the Labyrinth: Therapy with Survivors of War and
Political Oppression. Journal of Family Therapy 23(2): 136.; Saraneva, Kristina 2003b. Trauma ja
pakolaisuus. Psykoanalyyttinen käsitys traumasta ja sen hoidosta pakolaisja
siirtolaiskohtaloissa. Sivut 49- 96 teoksessa: Haaramo, Soili & Palonen,
Kirsti (toim.) 2003. Trauman monet kasvot. Psyykkinen trauma sisäisenä
kokemuksena. Therapeia-säätiö: Pieksänmäki.;
Veen, Natalie D., & Selten, Jean-Paul 2004. Diagnostic Stability in a Dutch psychosis
incidence cohort. Br J. Psychiatry 185: 460-464.; Mitter, P.R., Krishnan, S., Bell, P.,
Stewart, R., Howard, R.J. 2004. The Effect of Ethnicity and Gender on First
Contact Rates for Schizophrenia – like Psychosis in Bangladeshi, Black and
White elders in Tower Hamlet, London. International Journal of Geriatric
Psychiatry 19 (3):286-290.
[389] Zolkowska, K., Cantor-Graae, E., &
McNeil, T.F. 2003. Psychiatric Admissions for Psychosis in Malmo during the
NATO bombing of Kosovo. J. Nerv Ment Dis 191: 820-826.
[390] Belgradissa, Laplje Selossa ja Chicagossa tehdyistä
tutkimuksista, ks. Nelson, Brett D;
Fernandez, William G., Galea, Sandro; Sisco, Sarah; Dierberg, Kerry; Gorgieva,
Gordana Subaric; Nandi, Arijit K.; Ahern, Jennifer; Mitrovic, Mihajlo;
VanRooyen, Michael & Vlahov, David. 2004. Warrelated psychological sequelae among emergency department
patients in the former Republic of Yugoslavia. BMC Medicine 2004, 2:22.
Saatavana www-muodossa: http://www.biomedcentral.com/1741-7015/2/22
[391] Ks. Weinstein, H.M., Dansky, L., &
Iacopino, V., 1996. Torture and War Trauma Survivors in Primary Care Practice.
The Western Journal of Medicine 165(3): 112-117.; Schauer, Margarete 2000. Evaluation of
Testimony Therapy of Survivors of Severe human rights violations. Saatavana
www-muodossa: http://www.traumaresearch.net/focus1/scha.htm
[392] Ks. Fisekovic, S. 2003. Analysis of the
Effect of the Stress of War on Schizophrenic Psychosis. Med Arch 57: 41–44.
[393] Basoglu, Metin; Livanou, Maria; Crnobarić,
Svetana; Frančišković, Tanja; Suljić, Enra; Đurić, Dijana & Vranešić, Melin
2005. Psychiatric and Cognitive Effects of War in Former Yugoslavia.
Association of Lack of Redress for Trauma and Postraumatic Stress Reactions.
JAMA, 294 (5): 580-591, erityisesti sivu 588.
[394]
Basoglu, Livanou, Crnobarić, Frančišković, Suljić, Đurić & Vranešić 2005
[395]
Basoglu, Livanou, Crnobarić, Frančišković, Suljić, Đurić & Vranešić 2005:
588.
[396]
Ks. Talmon, Y., Guy, N., Mayor, K.,
Raps,A., & Naor, S. 1992. [ “Saddam Syndrome”. Acute Psychotic Reactions
During the Gulf War – Renewal of Concept of Brief Reactive Psychosis]. Harefuah
7-8: 237-240, 308. Hepreankielinen.. Ks. myös tutkimus Persianlahden
sotaveteraaneista: Bell NS, Amoroso PJ, Wegman DH, Senier S Why are people who
return from war at increased risk of injury? Western Journal of Medicine (2001)
175:115-118.
[397]
Hobfoll, Stevan E.; Canetti-Nisim, Daphna; Johnson, Robert J.; Palmieri,
Patrick A.; Varley, Joseph D. & Galea, Sandro 2008. The Association of
Exposure, Risk, and Resiliency Factors. With PTSD Among Jews and Arabs Exposed
to Repeated Acts of Terrorism in Israel. Journal of Traumatic Stress, 21
(1):9-21.
[398] Cohen, Miri & Yahav, Rivka 2008. Acute
Stress Symptoms During the Second Lebanon War in a Random Sample of Israeli
Citizens. Journal of Traumatic Stress, 21 (1): 118-121.
[399] Hall, Brian J.; Hobfoll, Stevan E.; Palmieri,
Patrick A.; Canetti-Nisin, Daphna; Shapira, Oren; Johnson, Robert J. &
Galea, Sandro 2008. The Psychological Impact of Impending Forced Settler
Disengagement in Gaza: Trauma and Posttraumatic Growth. Journal of
Traumatic Stress, 21 (1): 22-29.
[400] Tien (1991) selvitti 15 000 henkilöä käsittävässä
tutkimuksessa skitsofrenian ja äänten kuulemisen esiintyvyyttä
populaatiossa; Tien, A.Y. 1991. Distributions of Hallucinations in
the Population. Social Psychiatry and Psychiatric Epidemiology 26: 287-292. Äänten
kuulemista esiintyi populaatiossa 2,3 prosentilla, kun skitsofreniaa oli vain
yhdellä prosentilla väestöstä. Äänten kuulemisen ja hallusinaatioiden
merkitystä traumaattisissa kokemuksissa, ks. mm. Romme & Escher 1993; 2
(Romme, M.A.J. & Escher, S. 2000. Making Sense of Voices. London: Mind.)
[401] Ks.
Nüchterlein, K. & Dawson, M.E. 1984. A Heuristic Vulnerability – Stress
Model of Schizophrenia. Schizophrenia Bulletin 10: 300-312.; Young, A. 1995.
The Harmony of Illusions. Inventing post-traumatic stress disorder. Princeton,
NJ: Princeton University Pres. ; Coupland, K., Macdougal, V. & Davis, E.
2002. With One Voice. Guidelines for hearing voices groups in clinical
settings. New Therapist. Saatavana www-muodossa:
http://www.newtherapist.com/32groups.html
Vrt. myös Järvisen (1991: 241) arvio psykoottisten potilaiden tavasta
kokea Jumala. Järvinen, Pertti 1991. Psykos och Religion. Psykodynamiska
mekanismen och rollpsykologiska processer bakom religiösa föreställningar hos
psykotiker. Åbo Akademis
Förlag: Åbo.
[402}
Aarnio 2007: 21, 45. Aarnio, Kia 2007. Paranormal, superstitious, magical, and
religious beliefs. Academic dissertation. Department of Psychology Studies 44:
2007. Department of Psychology University of Helsinki, Finland.
[403]
Ks. Twemlow, S.W., Sacco, F.C. &
Hough, G. 2002. Reflections on the Making of a Terrorist. Teoksessa:
C.Covington, P. Williams, J. Arondale & J. Knox (toim), Terrorism and war:
Unconscious Dynamics of Political Violence. London, Karnac-Other Press.
[404] Ks.
Link, N., Victor, B., & Binder, R.L. 1985. Psychosis in Children of
Holocaust Survivors: Influence of the Holocaust in the Choice of Themes in
their Psychoses. J. Nerv. Ment Diss. 173: 115-117.; Faimberg 1988. The Telescoping of
Generations: Genealogy of Certain Identifications. Contemporary Psychoanalysis,
24: 99-188.; Kogan, Ilony 1989. The Search for the Self. International Journal
of Psycho-Analysis, 70: 661-681.
[405] Saraneva 2003b: 66; Schulman 2003: 178. Saraneva,
Kristina 2003b. Trauma ja pakolaisuus. Psykoanalyyttinen käsitys traumasta ja
sen hoidosta pakolaisja siirtolaiskohtaloissa. Sivut 49- 96 teoksessa: Haaramo,
Soili & Palonen, Kirsti (toim.) 2003. Trauman monet kasvot. Psyykkinen
trauma sisäisenä kokemuksena. Therapeia-säätiö: Pieksänmäki. Schulman, Gustav
2003. Sietämättömän kestämisestä eheytymiseen. Objektin sisällyttämiskyky ja
trauman integrointi. Sivut 162-187 teoksesssa: Haaramo, Soili & Palonen,
Kirsti (toim.) 2003. Trauman monet kasvot. Psyykkinen trauma sisäisenä kokemuksena.
Therapeia-säätiö: Pieksänmäki.
[410]
Robins & Post 1997:7, 89–112. Robins, Robert S – Post, Jerrold 1997.
Political Paranoia. The Psychopolitics of Hatred. New Haven, CT: Yale
University Press.
[411]
Robins – Post 1997: 89–190.
[412] Post
2004: 7. Post, Jerrold M. 2004. Leaders and Their Followers in a Dangerous
World: The Psychology of Political Behavior. New York: Cornell University
Press.
[413] Post
2004: 21.
[414] Post
2004: 129.
[415] Post
2004: 25–28, 189. Kernbergiä varten ks. Pulkkinen 2003: 21-35.
Pulkkinen, Risto 2003. C.A. Gottlund 1800-luvun suomalaisena
toisinajattelijana: psykobiografinen tutkimus. Väitöskirja, toukokuu 2003.
Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta, uskontotieteen laitos. Saatavana
wwwmuodossa: http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/teo/uskon/vk/pulkkinen/vastavir.pdf
[416] Post
2004: 191.
[417]
Webster, Richard 1998. History and hatred. Political Paranoia: The
Psychopolitics of Hatred by Robert S. Robins and Jerrold M. Post. Yale
University Press. Kirja-arvostelu julkaistu: Times Literary Supplement, 10.
April 1998. Saatavana myös www-muodossa:
http://www.richardwebster.net/historyandhatred.html
[418] Sütalan, Zeynep 2008a. The Causes of Terrorism. Sivut 1-12 teoksessa:
Centre of Excellence - Defence Against Terrorism 2008. Organizational and
Psychological Aspects of Terrorism. NATO Science for Peace and Security Series:
Human and Societal Dynamics, 43. Publisshed in cooperation with NATO Public
Diplomacy Division. IOS Press: Amsterdam – Berlin – Oxfor – Tokyo – Washington,
DC. Sütalan, Zeynep 2008b. Major Ideologies Motivating Terrorism and Main
Characteristics of Terrorism. Svitu 13- 22 teoksessa: Centre of Excellence -
Defence Against Terrorism 2008. Organizational and Psychological Aspects of
Terrorism. NATO Science for Peace and Security Series: Human and Societal
Dynamics, 43. Publisshed in cooperation with NATO Public Diplomacy Division.
IOS Press: Amsterdam – Berlin – Oxfor – Tokyo – Washington, DC.
[419]
Sütalan 2008a:8-9.
[420]
Robins – Post 1997: 7.
[421]
Ks. Jung, C.G. 1977. Relations between
the ego and the unconscious. Sivut 123-169 teoksessa: Collected works of C.G.
Jung. Vol. 7: Two Essays on Analytical Psychology. 2. painos. Princeton, NJ:
Princeton University Press.; Whitmont,
E. C. 1991. The Evolution of the Shadow. Sivut 12–19 teoksessa: C. Zwieg &
J. Abrams (toim.), Meeting the shadow: The hidden power of the dark side of
human nature. Los Angeles: Jeremy P. Tarcher, Inc.; Zwieg & Abrams, J. 1991. Introduction:
the Shadow Side of Everyday Life. Teoksessa: Zwieg & Abrams (toim.),
Meeting the Shadow: the Hidden Power of the Dark Side of Human Nature. New
York: Putnam Books.; Robbins, Brent Dean
1999b. A Brief History of Psychoanalytic Though and Related Theories of Human
Existence. Saatavana www-muodossa:
http://mythosandlogos.com/psychandbe.html#OBJECT ; Efthimiadis-Keith, Helen 2004. The Enemy Is Within : A Jungian
Psychoanalytic Approach to the Book of Judith. Biblical Interpretation
Serie. Brill Academic Publishers, Netherland.
[422] Ks. Webster 1998. Tämä yhteys Kleiniin ja Freudiin on
hyvin ilmeinen psykiatrien Robins ja Post (1997) luokittelussa, joka on
kuitenkin tarkoitettu sosiologien ja politiikan johdon välineeksi.
[423] Vrt. sen sijaan Bäckman (2006: 30–31), joka esittelee
poliittisen patologian sosiologista teoriaa. Bäckman, Johan 2006. Itämafia.
Uhkakuvapolitiikka, rikosilmiöt ja kulttuuriset merkitykset.
Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksia 25, Espoo. Edita Prima Oy, Helsinki.
[424] Ks.
keskustelua Wilson, Edward O. 1975: Sociobiology: The New Synthesis. Cambridge:
The Belknap Press of Harvard University Press.;
Caspi, Avshalom 2002. Social selection, social causation, and
developmental pathways: Empirical strategies for better understanding how
individuals and environments are linked across the life-course. Sivut 281–301
teoksessa: Pulkkinen, Lea & Caspi, Avshalom (toim.). Paths to successful
development: personality in the life course. Cambridge: Cambridge
University Press.; Tammisalo, Osmo 2002: Sosiobiologia ei ole konservatiivista.
Tieteessä tapahtuu, 8: 44-45.; Portin,
Petter 2003. Ihmisluonnosta, evoluutiopsykologiasta ja sosiobiologiasta.
Tieteessä tapahtuu, 1. Saatavana: http://www.tsv.fi/ttapaht/031/Portin.pdf ;
DeMause, Lloyd 2003. Traumat politiikan ja historian näyttämällä. Psykogeeninen
historianteoria. Sivut 97-161 teoksessa: Haaramo, Soili & Palonen, Kirsti
(toim.) 2003. Trauman monet kasvot. Psyykkinen trauma sisäisenä kokemuksena.
Therapeia-säätiö: Pieksänmäki.; Jokela,
Markus 2006. Perimä ja ympäristö antisosiaalisuuden kehityksessä. Sivut 97-21
teoksessa: Honkatukia, Päivi & Kivivuori, Janne (toim.) (2006)
Nuorisorikollisuus - Määrä, syyt ja kontrolli. Nuorisotutkimusverkosto,
Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 66. Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja
33. Saatavana www-muodossa: http://www.optula.om.fi/uploads/0lla6m4jiawmk.pdf;
Hauser, Stuart T. 2008. The
Interplay of Genes, Environments, and Psychoanalysis. Journal of the American
Psychoanalytic Association, 56: 509-514.
[425]
Semelin 2007: 24–32, 54. Semelin, Jacques, 2007. Purify and Destroy: The
Political Uses of Massacre and Genocide. New York: Columbia University
Press.
[426] Ks. Moskovan Patriarkan virasto 1996. Миссионерский отдел Московского
Патриархата РПЦ 1996. Классификация тоталитарных сект и деструктивных культов
Российской Федерации. В помощь епархиальному миссионеру. Белгород, 1996; Korolenko, C.P. & Dmitrieva N.V 1999. Короленко Ц.П.
& Дмитриева Н.В. 1999. Социодинамическая психиатрия. Новосибирск. Korolenko, C.P. & Dmitrieva, N.V. 2004. Короленко, Ц.П.
& Дмитриева, Н.B.
Психодинамика сект. Saatavana www-muodossa:
http://psyfactor.org/sekta3.htm ; Orel,
Nikolai 2001. Орел, Николай 2001.
Психологические механизмы влияния тоталитарных групп на личность: профилактика
и преодоление зависимости. Sivut 413–443 teoksessa: K.V. Selčenok (toim.), К. В. Сельченок, Контроль сознания и методы
подавления личности: Хрестоматия. Библиотека практической психологии. М.
Харвест, М.: ООО "Издательство ACT". Saatavana www-muodossa: http://evolkov.net/cults/articles/Orel.N.Psych.mechanisms.of.totalit.groups.html ; Šapar, V.B. 2004. Шапарь В.Б.
2004. Психология религиозных сект. Харвест;
Oleinik, I.V. & Sosnin, V.A. 2005. Олейник И.B,
Соснин В.A. 2005.
Тоталитарная секта: как противостоять ее влиянию. М. Генезис.
KIRJOITTAJA tahtoo rauhaa ja rakkautta maailmaan
KIRJOITTAJA tahtoo rauhaa ja rakkautta maailmaan
![]() |
Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte http://vk.com/id157941374
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
LinkedIN-profiili: http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4
Molari in Russian media: http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html
|