lauantai 16. toukokuuta 2015

Venäjän presidentin RISI tutkii suomalaisten sotilaiden ja poliitikkojen skitsofreenista vihakirjoittelua


Янгляева Марина Михайловна*, руководитель сектора по связям со СМИ и общественностью РИСИ, доцент МГУ им. М. В. Ломоносова, кандидат филологических наук; Хизриева Галина Амировна**, старший научный сотрудник Центра гуманитарных исследований РИСИ.


Venäjän Presidentin määräyksestä perustettu RISS (or RISI) tutkii suomalaisten sotilaiden ja poliitikkojen outoja tunteellisia purkauksia. Artikkelissa peilataan postmodernismin filosofisiin ajatuksiin siinä, miten julkisuudessa Pohjois-Euroopan yhteiskunnissa suojellaan demokraattisia arvoja. Tässä analysoidaan Suomen lehdistön ja sosiaalisen median useat suuret kampanjat, joissa edistetään ihmisoikeuksien suojelua Venäjällä. Näille kampanjoille on tyypillistä, että niissä demonisoidaan Venäjän valta ja Venäjän presidentti V.V. Putin. Artikkelissa tarjotaan laaja mediakriittinen, sosiologinen, filosofinen ja politologinen konteksti tämän päivän post-modernismin keskustelun muotoutumiselle sekä ennusteille tämän trendin kehitykselle seuraavaksi viideksi vuodeksi.

RISI:n tutkijat arvioivat erityisesti everstiluutnantti Torsti Sirénin Maanpuolustuskorkeakoulusta ja muiden keskeisten suomalaisten toimijoiden hyvin erikoisia julkisia tunteenpurkauksia postmodernismin käsitteen avulla.

Tutkijat viittaavat myös minun blogiini lähdeaineistona Sirénin tunnevaltaiseen kirjoitteluun, vaikka minulla osa-aikaisella siivoojalla ei ole tietenkään  – valitettavasti – sen enempää suoraa kuin välillistä suhdetta tähän kunnioitettuun RISI-instituutioon.

Artikkelin kirjoittajista Moskovan Lomonosovin yliopiston apulaisprofessori Marina Yanglyaeva on julkaissut vuonna 2015 mielenkiintoisen tutkimuksen ”Informaatiosodan haaste: postmodernismin skitsofreeninen diskurssi” (Вызовы информационной войны: шизофренический дискурс пост-модернизма // "Российский вектор"), jota varten hän on varmasti saanut aineistoa ja innoitusta suomalaisten sotilaiden ja poliitikkojen postmodernismista skitsofreenisesta diskurssista.







RISS (or RISI), established by the Russian President's order, examines the strange emotional outbursts of the Finnish soldiers and policies. The article holds a mirror up to the philosophical ideas of postmodernism in the public sphere as exemplified in the protection of democratic values in the societies of Northern Europe. Several major campaigns in the Finnish press and social media promoting the protection of human rights in Russia are analyzed. These campaigns are alike in their demonization of Russian power and Russian President V. V. Putin. The article provides a broad publicistical, sociological, philosophical and politological context for the formation of a post-modernist discourse today and forecasts the development of this trend in the next five years.

RISS’s researchers estimate especially also the very special public emotional outbursts, what Lieutenant Colonel Torsti Sirén from the Finnish National Defence College and other key Finnish political and military players have expressed, with help of the concept of postmodernism.

Scientists refer also to my blog as source material to Sirén’s emotional writings, although – of course and unfortunately – I as a part-time cleaner hasn’t any direct or indirect relationship to this respected RISI institution.



 


KIRJOITTAJA tahtoo rauhaa maailmaan:


Juha Molari, D.Th, BBA.
Executive Director
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha
Molari in Russian media: http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html 

perjantai 15. toukokuuta 2015

Lynkkausporukat, Lotta Svärd ja Suojeluskunnat keväällä 2015 everstiluutnantti Torsti Sirénin ja Suomen Sotilas –Facebook-sivuilla

Everstiluutnantti Torsti Sirén on virittänyt erityisen laajan keskustelun Facebook-sivullaan sen puolesta, että Suomeen pitäisi perustaa vapaaehtoinen maanpuolustus Suojeluskuntien ja Lotta Svärd-järjestöjen kaltaisesti.  Toista sataa ammattisotilasta ja sotamielistä suomalaista ilmoittaa tykkäämisensä ehdotukselle. Jo pelkkä heitto kyseisistä järjestöistä on edesvastuuton, ja heijastaa hyvin vallitsevia mielialoja.

Samanaikaisesti Suomen Sotilas -Facebook-sivustolla esitetään lynkkausvaatimuksia ns. venäläismielisiksi koettuja suomalaisia ihmisiä vastaan.

Suomalaisten sotilaiden, erityisesti Torsti Sirénin, ja poliitikkojen tunnevaltaiseen vihakirjoitteluun on kiinnitetty huomiota myös Venäjän RISI-tutkimusorganisaatiossa.



Oikeistolaisten voimien poliittinen voitto hallituksen rakentelussa ja yli vuoden kestänyt erityislaatuinen ryssävihan rakentelu suomalaisessa valtamediassa eivät ole ainakaan vähentäneet fasismin henkisiä lynkkäyspataljoonia Suomessa. Muistettakoon, että samanaikaisesti Voitonpäivänä oli Moskovassa lähes miljoonan ihmisen ”kuolematon pataljoona”, jossa osoitettiin myötätuntoa sodissa kärsineiden muistolle ja juhlittiin rauhaa.

  Suomen Maanpuolustuskorkeakoulun entisen Strategialaitoksen entisen esimiehen everstiluutnantti Torsti Sirénin ja Suomen Sotilas –Facebook-sivuilla eivät lynkkauspataljoonat edes häpeä ilmaista verisiä uhkauksiaan ja hurjia vaatimuksiaan keväällä 2015, kun kulunut 70 vuotta Hitlerin natsisaksan kukistamisesta. Ammattisotilaiden ja sotamielisten suosittelemat lynkkaustarpeet ovat surullista ja jopa vaarallista niin kansalliselle sisäiselle turvallisuudelle kuin kansainväliselle rauhalle.

 Torsti Sirénin aktiiviset Facebook-kaverit, kuten C3i Solutions –yrityksen puheenjohtaja Timo Erkinheimo, lentäjä Teppo Tapani Tyrmi, Pirkkalasta entinen toimitusjohtaja – kuntavaaleissa 2012 Kokoomuksen riveissä 23 ääntä kerännyt ja kunnan kiinteistötoimitusten uskottu mies – Markku Hakala, Jägermeister Juha-Jussi Lehtonen, Afganistanissa Mobile Observation Teamin varajohtajana sekä RC North:n esikunnassa SCOS-tilannekeskuksessa operaatioupseerina palvellut mutta nykyään Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksella kapteeni Antti Paronen ilmoittavat välittömästi tykkäämisensä Sirénin ehdotukselle Lotta Svärdin ja Suojeluskuntien perustamiselle. Loviisan rauhanfoorumin henkeen mahtunee se, että rovasti Veli-Matti Hynninen (SDP) ilmoittaa tykkäävänsä Lotta Svärd- ja Suojeluskunta- liikkeiden uudelleen perustamiselle. Veli-Matti Hynninen johtaa myös alueellista Paasikivi-seuraa.



Jussi Halla-ahon opetuslapsi Jukka Aakula[2][3], Suomen Sisun jäsenyydestä eronnut mies, joka koki tarpeen terävöittää ja voimistaa taistoaan perustaen täten Kansallisen liikkeen, jonka työnimenä on ollut ”Elias Simojoki Seura”, osallistuu innostuen keskusteluun Lotta Svärdin ja Suojeluskuntien perustamisen puolesta.

Helsinkiläinen psykologi Jouni Mankonen[1] ei säästele sanojansa ilmeisten terapia- ja hoitotapahtumien lomassa, kun hän kirjoittaa ylistystä Lotta Svärdin ja Suojeluskuntien uuden tarpeellisuuden puolesta.

Helsingin Seudun Reserviläispiirin puheenjohtaja, Suomen Reserviupseeriliiton liittovaltuuston jäsen kapteeni Jukka Rusila, Suomen Sotilas –Facebook-sivullekin kirjoitteleva tyyppi, joka toimii nykyään Ramboll Finlandissa, on innokkaasti tukemassa sekä Torsti Sirénin sivustolla everstiluutnantin ehdotusta että Suomen Sotilas –sivustolla lynkkauspyrkimyksiä. On muistettava, että vain vähän aikaa sitten helmikuussa 2015 samaisen Torsti Sirénin Facebook-piirissä suomalaiset nato- ja länsimieliset upseeri-terminaattorit julistivat myös avoimesti: ”Tervemenoa alimpaan helvettiin koko Venäjä”.[4]

Oulusta koulutusyrityksen Operosus Oy:n koulu toimitusjohtaja Eija Keränen, joka on toiminut myös tuntiopettajana ja liikunnanopettajana sekä Oulun Naisvoimistelijoiden puheenjohtajana, Nordea-pankkitoiminnan valvojana sekä vientiä ja kansainvälistymistä edistävän Finnveran asiantuntijana, näkee ilmeisen jatkeen kasvatus- ja koulutustoiminnalleen Lotta Svärdin ja Suojeluskuntien uudessa perustamisessa.

Henkilöstön hankintapalvelujen johtaja Martti Kangas Espoosta, upseerimies Pekka Korhonen sekä turkulainen kapteeniluutnantti, epävirallinen some-upseeri James Mashiri ilmoittavat tykkäämisensä Sirénin Lotta Svärd- ja Suojeluskunta-ehdotuksille. Nuo mainitut järjestöt lakkautettiin Liittoutuneiden valvontakomission määräyksellä syksyllä 1944 fasistisena järjestönä. Suojeluskunnat järjestivät myös sotilaallista urheilukasvatusta Suomen itsenäisyyden alkuvaiheissa, mikä osaltaan johti siihen, että työväestölle muodostui sopimattomaksi osallistua tuollaiseen militanttiin toimintaan.[8] Yliluutnantti Janne Vaahtovuo pohtiikin everstiluutnantti Sirénin Facebookissa uudestaan perustettavien Lotta Svärdin ja Suojeluskuntien yhteyttä urheilutoimintaan sinänsä.

Kuvaavaa tämän hetkiselle kehitykselle on se, että äärioikeistolaisista rikoksista, törkeistä kunnianloukkauksista, kiihotuksesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta oikeudessa tuomittu (ja vankeuden kärsinyt) Seppo Olavi Lehto[4] osallistuu everstiluutnantti Torsti Sirénin ehdotukseen tätä kiittäen.

Suggestoterapeutti Tony Färding, lentäjäkoulutuksen siviilissä ja ilmavoimissa saanut Hannus Vallas (nykyisin Lentokuva Vallas Oy:n osakas) sekä Keski-Suomen kauppakamarin kasvuyritysvaliokunnan jäsen, Jyväskylän ammattikorkeakoulun yrittäjyyden ja innovaation liiketoimintajohtaja Pekka Jääskö (toimi vanhempana neuvonantajana Suomen puolustusvoimissa 1998-2000) liittyvät kiitäen Torsti Sirénin ehdotukseen.

Maaseudun tukihenkilöverkoston tukihenkilö Kouvolasta Jouni Haimi ja Malmin kauppatiellä toimivan Suomen ympäristöopiston Syklin ympäristö- ja kestävän kehityksen kouluttaja, maantieteilijä (FM) Pauli Vennesvirta tykkäävät everstiluutnantti Torsti Sirénin ehdotukselle palauttaa kielletyt Lotta Svärd ja Suojeluskunta –järjestöt toimintaan.

Kauppatieteiden tohtori, johdon konsultti ja tietokirjailija, majuri evp. Pekka Kurvinen (toimii Suomenlinnan Rannikkotykistökillassa ja Pohjanmaan Maanpuolustuskillassa; on toiminut myös aktiivupseerina, yliopiston opettajana, sekä meripuolustuksen ammattilehden Rannikon Puolustajan päätoimittajana; nykyään johdon konsultti ja työelämätutkija yrityksessä Oy Elmio Ab) sekä opetuspäällikkö Anna-Liisa Hirvenoja, Reservin yliluutnantti Esko Sarkanen (omien sanojensa mukaan entinen taitava Finnairin lentäjä, Vääpelikilta ry:n johtokunnan jäsenenä huolehtii killan Facebook-päivityksistä) ovat aivan hetimiten tykkäämässä Sirénin ehdotuksesta Lotta Svärdin ja Suojeluskuntien perustamiseksi.

Torsti Sirénin hengenheimolaiseksi ilmoittautuu sekä Sirénin Facebook-sivulla että Suomen Sotilas –Facebook-sivustolla myös reserviläisaktiivi, laskuvarjojääkäri Matti Ridanpää Suomen evankelisluterilaisen Kirkon Ulkomaanavusta, jossa hän on toiminut humanitaarisen avun koordinaattorina Latinalaiseen Amerikkaan ja toukokuusta 2013 Ulkomaanavun hankintakoordinaattorina.[6]

Upseeriliiton päätoiminen 1. pääluottamusmies, majuri Ville Viita (vuonna 2011 Vuoden upseeriksi valittu mies) sekä mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden hyväksi työskentelevä Alpi Ripatti, toimitusjohtaja Esa Tervo, Oulun kaupungin kaavoitusarkkitehti Mika Uolamo, soittokuntamies yliluutnantti Ville Katajamäki ja Kärsämäen sivistystoimen hallinnon jäsen, Kärsämäen Katajan puheenjohtaja, Haapajärven ampumaseuran varapuheenjohtaja Timo Vaitiniemi tykkävät kyseisten kiellettyjen fasististen järjestöjen palauttamisesta toimintaan tämän hetken Suomeen.

SDP:n entinen kansanedustaja, AKT:n entinen puheenjohtaja, oikeustieteen kandidaatti Risto Kuisma, joka on toiminut myös Etelä-Pohjanmaan maakuntavaltuuston varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana, Lapuan kaupunginvaltuuston jäsenä ja Lapuan kaupunginhallituksen puheenjohtajana, unohtaa oikeastaan kokonaan demarina työväestön kärsimykset, joihin työväestö joutui Lotta Svärdin ja Suojeluskuntien tähden: niin Risto Kuisma ilmoittaa tykkäävänsä ehdotusta järjestön palauttamiseksi. Kannattajien joukkoon liittyy myös entinen kapteeni Antti-Pekka Mustonen Tallinnasta.

Suomalaisen valtamedian rappeutuneisuus ilmenee siinä, miten YLE Svenskan uutispäällikkö Henrik Johan Bernhard Gahmberg tykkää myös everstiluutnantti Torsi Sirénin ehdotuksesta. Lehdistövirkailija Sampo Collander Euroopan Unioninin tarkkailuoperaatiossa ja Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajaehdokkaana voimiaan kokeillut lapualainen diplomi-insinööri Kai Pöntinen tahtovat myös Lotta Svärdin ja Suojeluskuntien palauttamista Suomen turvallisuuden tarpeisiin.

Suomalais-Ruotsalaisen kauppakamarin entinen toimitusjohtaja Risto Erjanti, Tampereen yliopistosta Aleksi Roinila, kommodori Dan Wilen (merivoimien operaatiopäällikkö Merivoimien Esikunnassa, joka on toiminut aiemmin Merivoimien Esikunnassa henkilöstöpäällikkönä), Naton kansainvälisissä COE CSW –operaatiossa Suomen laivastosta komentaja Pasi Lintuaho,  Trafin – Liikenteen turvallisuusviraston – yksikönpäällikkö, Ilmailuhallinnon turvapäällikkönä toiminut, kommodori evp. Kauko Lehtinen, kapteeni Eerika Vaahtovuo ja kadettikurssilla 2004 priimus ja kunniamiekalla palkittu Tuomo Rusila tykkäävät everstiluutnantti Torsti Sirénin ehdotuksesta, mikä osoittaa vakavaa fasistishenkistä rappeutumista suomalaisessa valtakoneistossa. Nämä henkilöt eivät ole aivan merkityksettömiä vaikuttajia, niin kuin ei myöskään venäläisen naapurinsa murhanneen Jukka Romppaisen johtaman paikallisyhdistyksen "Helsingin kokoomusnuoret" piirijärjestö, "Kokoomuksen Nuorten Helsingin piiri", jonka toiminnanjohtaja Sampo Lindgren iloitsee Torsti Sirénin ryssävihasta sekä klikkaa tykkäämisensä Lotta Svärdin ja Suojeluskuntien puolesta. Ehkä noissa järjestöissä vankeuteen tuomittu Jukka Romppainen voisi myös suorittaa vankeusrangaistuksensa soveltuvin tehtävin.

Majuri Heikki Lehtonen, joka on niittänyt maineensa myös mm. Maanpuolustuskorkeakoulun strategialaitoksella sekä Suomen Atlanti-Seuran puhujana (esim. 7.5.2010 Venäjän sotilaspolitiikan vaikutuksesta Itämerellä), täyden virkauran palvellut aktiiviupseeri (viimeksi Suomen Lähi-Idän sotilasasiamiehenä palvellut), kommodori evp. Mikko Taavitsainen, joka on Järvenpään Perussuomalaisten hallituksen jäsen ja Järvenpään kaupunginhallituksen jäsen, tuovat sotilaallista ja poliittista vaikutusvaltaa everstiluutnantti Sirénin ehdotuksen puolesta.

Asiaa koskevassa keskustelussa kapteeniluutnantti, sotatieteiden maisteri Lauri Luttinen ärähtää, että se ei ole mitään äärioikeistoa suositella Lotta Svärdin ja Suojeluskuntien uudelleen perustamista osaksi maanpuolustusta. Mikäli Lotta Svärd ja Suojeluskunta tuntuvat liian värittyneiltä poliittisesti, niin Kansalliskaarti voisi olla uusi nimi.

Aivan samanaikaisesti ja osittain aivan samat henkilöt ovat Suomen Sotilas –Facebook-sivustolla 14.5.2015 hyökänneet äärimmäisen verisillä uhkauksilla suomalaista kansalaisyhteiskuntaa vastaan ja jopa nimeltä mainittavia Suomen kansalaisia vastaan.[7] Liikkeenharjoittaja Jarkko Lampinen Kesälahdelta, Suomen Saksanmetsästysterrierit yhdistyksenhallituksen jäsen, usuttaa Johan Bäckmanin kimppuun tuomion uhkauksia ”maanpetoksesta”, koska Bäckman ”esiintyy vielä voitonpäivän väreissä julkisesti helvetin kotiryssä”.

Keravalainen Vesa Vollakka peukutti tykkäämistä lokakuussa 2014 Keravan Helluntaiseurakuntaan perustettavalle ylistyskuorolle ja on osoittanut muutenkin aktiivisuutta Keravan Helluntaiseurakunnan asioissa, mutta 14.5.2015 herra Vollakka unohti rakkauden ja siunauksen sanat, kun toivotti Bäckmanille ”niskalaukausta”.


Tommi Rönkkö ei säästele manauksen ja uhkauksen sanojaan: ”Desantti Bäckman tulisi taluttaa itärajalle, ottaa Suomen passi pois ja potkia tuo maanpetturi rajan yli. Tuollaista rottaa ei täällä tarvita!” Useat kymmenet suomalaiset kiivailijat ilmoittavat tykkäämisensä Rönkön uhkaukselle, niin että myös Helsingin Seudun Reserviläispiirin puheenjohtaja, Suomen Reserviupseeriliiton liittovaltuuston jäsen kapteeni Jukka Rusila. Lynkkaussuositukseen ihastuvat myös aluepäällikkö Esa Haapakoski, Pikatekin myyntipäällikkö Markku Damski, suojalasia valmistavan Oy Hokkiplastin nykyinen johtaja Lars Sjöholm Hamarista, Design-valaisimia valmistavan kirkkonummelaisen perheyrityksen Cariitti- toimitusjohtaja Peter Ruokonen, Fortumin tarkastusinsinööri Antti Niemi, Helsinki-Santahaminan sotilaskotiyhdistyksen hengellisen jaoston johtaja ja Suomen Psykiatriyhdistyksen toimistonhoitaja Annika Wiikeri.

Jussi Rantanen hyökkää vielä kovemmin Suomen Sotilas –sivustolla ja vaatii, että ”maanpetturi trolli tulisi tervata ja kieritella höyhenissä sekä muiluttaa itärajan taakse”.

Juha Tiainen huomauttaa kuitenkin Suomen Sotilas-sivustolla hyvin aiheellisesti, että tuollainen uhoaminen ”saunan taakse” on tyhmää, kun ”kenestäkään teistä ei ole siihen”. Tähän yli kuusikymmentä viisi vuotta vanha, pienehkö jossain määrin kaljuuntunut turkulaismies Markku Virta lupaa viedä ”ton älykääpiön ihan yksinkin”. Virta itse julkaisi 9.5.2015 Facebook-sivullaan, että ”Ryssä pullistelee”. Herra Virran lihaksista tunnetaan sen verran aivan maailmanlaajuisesti, että elokuussa 2014 hän tyrkkäsi kuulaassa kuudennelle sijalle yli 65 vuotta vanhojen veteraanien sarjassa (tulos oli 9,39 metriä; näin vanhoilla miehillä ei ole enää aikuisen miesten painoinen kuula).

 Äänekosken mies Toni Ilomäki kysyy: ”Ennenkin on viety saunan taakse, mikä eroaa nykypäivästä” ja saa toistakymmentä tykkäämistä Suomen Sotilas –aktivisteilta. Valkeakoskealainen Tuomas Laine suosittelee pistettäväksi betonikengät jalkaan ja upottaa itämereen.

Linja-autokuski Risto Vormala Pohjola-liikenteestä kirjoittaa, että Bäckmanin kanssa pitäisi saattaa rajan taakse myös Janus Putkonen ja Jon Hellevig. Hartwallin työntekijä Juha Niemistö vaatii passin viemistä pois noilta miehiltä. Myös Torsti Sirénin Facebookissa aktiivisesti kirjoittava Kirkon ulkomaanavun työntekijä Matti Ridanpää pistää pitkän listan muitakin nimiä tuomion listalle Suomen Sotilas -sivustolla: ” Johan Bäckman, Tauno Mehtälä, Janus Putkonen, Juha Molari, Jon Hellevig, Peter Iiskola, Janne Pohjala, Otto Wille Kuusinen”.  Ilmeisesti Kirkon Ulkomaan Apu on saanut konsulttiapua tuon luettelon määrittelyyn Heidi Hautalalta, jonka KUA palkkasi konsulttitehtäviin sen jälkeen kun Hautala luopui ministerin paikasta, ja ilmeisesti Ridanpää suoritti listan julkistuksen virka-aikanaan hengellisenä tehtävänään.

Naantalin kaupungista luottamushenkilö, Suomen Keskustan Juhani Saarinen, myös Naantalin kaupunginvaltuuston jäsen, tahtoisi pistää kyyditykset jo toimeen ja kysyy Suomen Sotilas –sivustolla: ”Löytyisikö Pohjanmaalta tosi miehiä jotka hoitaisi asian?”

Voidaan tiedustella edellä mainittujen henkilöiden yrityksiltä ja työpaikoilta, missä määrin lynkkausporukoiden kokoaminen ja fasististen Lotta Svärd ja Suojeluskunta –järjestöjen perustamishankkeet ovat näiden henkilöiden työpaikan imagon mukaista toimintaa – ja mahdollisesti henkilöiden työajan oikeaa käyttöä Facebookissa?

[1] Torsti Sirénin Facebookissa epäluulon kylvöä suomalaista valtaväestöä vastaan http://juhamolari.blogspot.fi/2014/09/torsti-sirenin-facebookissa-epaluulon.html  

[2] ”Kuolleet ruumiit” – suomalaisen sotapropagandan intentio

[3] Maanpuolustuskorkeakoulussa syytetään Suomen hallitusta suomettuneeksi http://juhamolari.blogspot.fi/2014/09/maanpuolustuskorkeakoulussa-syytetaan.html  

[4] Nato- ja länsimieliset suomalaiset upseeri-terminaattorit: ”Tervemenoa alimpaan helvettiin koko Venäjä”. http://juhamolari.blogspot.fi/2015/02/nato-ja-lansimieliset-suomalaiset.html  


[6] Torsti Sirén kutsui SOME-hiirulaisensa ja –hamsterinsa syvenevään Venäjä-vihaan http://juhamolari.blogspot.fi/2014/12/torsti-siren-kutsui-some-hiirulaisensa.html    


[8] Lyhyt silmäys työväestön urheilun rajuun historiaan Suomessa. http://juhamolari.blogspot.fi/2015/05/lyhyt-silmays-tyovaeston-urheilun.html


Kirjoittaja tahtoo terveitä ja rauhanhenkisiä harrastuksia, joita kapitalistit ja fasistit eivät turmele


Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

torstai 14. toukokuuta 2015

Lyhyt silmäys työväestön urheilun rajuun historiaan Suomessa

Urheiluharrastukseni on epäpoliittista, niin se on ollut aina lapsuuden päivistä nykyisiin vanhuuden päiviin asti, mutta kuitenkin urheiluseurojeni poliittinen historia on todella jopa MERKITTÄVÄ!

Itse asiassa maineikkaissa seuroissa EMME puhu lainkaan politiikkaa, vaan urheilemme. Muistan hiukan ikävänä sen, miten HJK-Herttoniemenrannan joukkueen eräät vanhemmat – kylläkin oikein kivat ihmiset ja esimerkilliset vanhemmat lapsilleen – jokaisessa sopivassa ja sopimattomassa tilanteessa tahtoivat puhua politiikkaansa ”Putinia vastaan” minulle – ikään kuin asia kuuluisi jotenkin minulle, kun minä tahdoin vain katsoa pojan harjoituksia tai pelejä. Politiikan historian kannalta paljon merkittävämpiä ja erityisen mielenkiintoisia ovat kuitenkin nämä kaksi tärkeää urheiluseuraa, joissa EMME sitä vastoin puhu politiikkaa: Helsingin Jyry ja Helsingin Tarmo.

Kuvassa Eläintarhan yleisurheiluputkessa muutama viikko sitten


Poikani harrastaa yleisurheilua Helsingin Jyryssä, jossa olen itsekin juossut yhden SM-pronssimitalin viestijuoksussa ja jossa osallistun lasten valmennukseen. Tänään torstaina 14.5.2015 poikani osallistui juoksutreeneihin vain soveltuvin osin, sillä hän loukkasi vasemman polvensa maanantain ja tiistain välisenä yönä. Nyt hän hölkkäsi alku- ja loppuverryttelyt, teki oikealla jalalla jotain loikkia sekä jotain muuta. Kävimme harjoittamassa pikajuoksua varten voimaa, kun olympiastadionin tuntumassa pompimme portaissa. Minäkin loikin joitakin kertoja – ja hyvää teki vanhoille jaloilleni. Vielä enemmän varmasti kehitystä tapahtuu noiden porrasloikkien ansiosta nuorille juoksijoille.



Tämä seura Helsingin Jyry perustettiin jo vuonna 1902. Seuran juoksijat ovat juosseet vuosien aikana kaikkiaan 6 maailmanennätystä ja kaksi epävirallista maailmanennätystä (maratonin maailmanennätys), oikeastaan siis 8 maailmanennätystä; tunnetuin Helsingin Jyryn urheilija on tietysti Hannes Kolehmainen – Keisarillisen Venäjän Suomen suuriruhtinaskunnan olympiavoittaja. Helsingin Jyryn nyrkkeilylegenda on Gunnar Bärlund, raskaassa sarjassa Euroopan mestari, maailmanmestari Joe Louisin toinen haastaja vuonna 1938. Helsingin Jyryyn on kuulunut myös Erkki Tuomioja.

Työväen Urheiluliitto (= TUL) perustettiin 1919 sen jälkeen, kun vuoden 1918 sodan jälkeen työväen urheiluseurat oli erotettu SVUL:sta, Suomen valtakunnallisesta urheiluliitosta. Se oli silloista politiikkaa, jossa urheilullakin oli poliittinen merkki, eikä työläisellä ollut samoja oikeuksia urheilukentillä. Helsingin Jyry oli olemassa jo ennen Suomen itsenäistymistä ja ennen Työväen Urheiluliiton perustamista – itse asiassa se oli se avain urheiluseura, joka oli alkuaan luomassa työväestölle yhteistä urheiluliittoa. Lopulta Suomen oikeistolainen politiikka jo vuosikymmen ennen Toista maailmansotaa vaati, että työväenjärjestöt ja neuvostoliittolaismieliset (venäläismieliset) järjestöt piti lakkauttaa valtionpetollisena toimintana, tai oikeampi ilmaisu oli silloisen lain mukaan ”lain ja tapojen vastaisena” toimintana. 1920- ja 1930-luvuila lakkautettiin valtavasti erilaisia työväenjärjestöjä, koska näitä järjestöjä pidettiin neuvosto- ja venäjämielisinä sekä valtiopetollisina ja pahatapaisina. Erityisen paljon lakkautukset tapahtuivat vuonna 1931.

Tietenkään ei voi kiistää ideologista teoriaa, joka liittyi työväen urheiluseuroihin politiikan historian näkökulmasta. Urheilijoille urheilu oli kuitenkin tosiasiallisesti tärkeämpää kuin politiikan puhujille ja teoreetikoille. Sittemmin V. I. Lenin jatkoi Karl Marxin näkemyksen kehittelyä ja totesi, että urheilulla on kasvatettava kokonaisia ihmisiä; asia, jota ei kapitalistisessa yhteiskunnassa huomioitu. Poliittisella puolella selitettiin, että urheilu oli myös menetelmä voittaa tupakointi ja alkoholinkäyttö, edistää naisten vapautumista, ja tukea yksilöitä työhön ja maanpuolustukseen. Leninin ajatus ilmeni erityisesti Neuvosto-Venäjälle vuonna 1918 perustetussa Vsevobuts-järjestelmässä, joka hallitsi niin sotilasurheilua kuin ideologista kasvatustakin. Olisi kuitenkin harhaanjohtavaa puhua suomalaisen työväen poliittisesta urheiluaatteesta noissa mainituissa yhteyksissä aivan¬ 1900-luvun alussa alkaen, sillä tuolloin työväenurheilulle annettiin enemmän käytännöllisiä, wrightiläisestä työväenliikkeestä nousevia tavoitteita: työläisten kunnon parantaminen ja työstä palautuminen, raittius ja vapaa-ajan tervehenkinen toiminta. Ideologiaan viitattiin lähinnä tasa-arvoista yhteiskuntaa tavoiteltaessa. Tasa-arvoa ikävöitiin toki hyvin käytännöllisesti ja paljon köyhän kansan keskuudessa, koska liian kalliit liikunta- ja urheiluseuramaksut (jo silloin) syrjivät työväestöä. Keisarillisen Venäjän Suomen suuriruhtinaskunnassa 1910-luvulle tultaessa työväenurheiluaate alkoi jo poliittisesti terävöityä ja tunnisti vihollisekseen porvariston ja kapitalistisen yhteiskunnan:  täten porvarillinen urheilu määriteltiin 1910-luvun alussa militaristiseksi ”rappiourheiluksi”.

Vuonna 1902 perustettu Helsingin Jyry yritti vuosina 1913–14 koota kotimaisia työväenurheiluseuroja yhteen liittoon. Työläisnuorisolle olisi tarjottava paremmat mahdollisuudet urheilla omassa, yhteisiä aatteita kannattavassa järjestössä. Työläiset eivät kokeneet saavansa reilua kohtelua porvariston urheiluseuroissa. SVUL:n urheilutoiminta muuttui yhä enemmän työväestön suhteen vieraaseen suuntaan; SVUL suhtautui puolueellisesti työväenurheiluseuroihin, SVUL luopui kansanurheilua korostaneesta liikuntakasvatuksellisesta perinteestä, olympialaisten yhteyteen tuotiin yltiö- nationalismi, minkä työväenliike koki sopimattomaksi.

Kominternin alaosastoksi perustettiin heinäkuussa 1921 punainen urheiluinternationaali (PUI), joka julisti kasvattavan työläisurheilijoista ”proletariaatin luokkataisteluun kapitalismia vastaan karaistuneita, psyykkisesti voimakkaita, puolustuskykyisiä, urhoollisia ja päättäväisiä taistelijoita”. PUI sanoi paljastavansa ”menševistisen Luzernin internationaalin” harhaoppisuuden. Samanaikaisesti Suomessa käytiin 1920-luvun lopulla kovaa valtataistelua Työväen Urheiluliitossa sosiaalidemokraattien ja kommunistien välillä. Sosiaalidemokraattien voitto johti henkilövaihdoksiin TUL:n johdossa ja toisen työväen urheilulehden perustamiseen. Kommunistinen suurseura Helsingin Jyry kannatti yhteistyötä Punaisen urheiluinternationaalin kanssa ja ylipäätänsä hyviä naapurisuhteita Neuvostoliiton kanssa: niin Helsingin Jyryn johdolla TUL:n urheilijoita osallistui vuonna 1928 Moskovan spartakiadeihin vastoin sosiaalidemokraattien johtaman TUL:n johdon kieltoa. Tottelemattomuus johti sitten siihen, että sosiaalidemokraattien määräyksestä TUL:sta erotettiin 80 seuraa eli sellaiset, joiden jäseniä oli osallistunut spartakiadeihin tai jotka hyväksyivät spartakiadiosanoton. Helsingin Jyry oli tietysti erotettujen joukossa aivan ensimmäisenä ja tärkeimpänä.

Heinäkuun alkuun 1930 mennessä TUL:n rekistereistä poistettiin 80 urheiluseuraa, mihin osaltaan vaikutti sosiaalidemokraattinen tahto karkottaa kommunistit pois urheilutoiminnasta ja kaikesta järjestötoiminnasta. TUL erotti jopa Tampereen Weikot –urheiluseuran liiton jäsenyydestään sillä perusteella, että seura oli osallistunut syyskuussa 1929 TUL:sta erotetun Helsingin Jyryn järjestämiin kisoihin. 

Myös virallinen Suomi katsoi, että urheilu luo pahatapaisia kansainvälisiä suhteita ja urheilusuhteita Neuvostoliittoon. Tammikuussa 1930 Suomen eduskunta hyväksyi yhdistyslakiin muutoksia, joiden perusteella oli helppo lakkauttaa ”vastoin lakia ja hyviä tapoja” toimineita urheiluseuroja. Niin TUL:n sosiaalidemokraattinen johto erotti välittömästi tuon lain nojalla edellisten lisäksi vielä 157 muuta urheiluseuraa. Sosiaalidemokraattien asema vahvistui yhä vuoden 1930 jälkeen: eduskuntavaalien jälkeen sosiaalidemokraattien pyrkimykset saivat vauhtia, kun äärioikeisto voimakkaasti painosti kaikkia kommunistijärjestöjä Suomessa lakkautettavaksi. Sen kovan kohtalon koki myös TUL:sta erotettu Helsingin Jyry.  Sosiaalidemokraatit ja maalaisliittolaiset lähenivät politiikassa toisiaan.

Pian myös sosiaalidemokraattien johtama TUL itse joutui ahtaalla, kun vuosina 1932–34 liitolta lakkautettiin valtionapu. Vasta Suomen kärsittyä tappio sodassa Neuvostoliittoa vastaan Helsingin Jyry sai vuonna 1945 aloittaa uudestaan toimintansa.  Toimintaoikeuden paluu ei tarkoittanut vielä kuitenkaan yhdenvertaisia oikeuksia: esimerkiksi Jyryn mestarijuoksijoita ei valittu Suomen maajoukkueeseen edustustehtäviin yhdenvertaisesti, koska nämä olivat työväestöä edustavasta urheiluseurasta ja urheiluliitosta.

Poikani painiseura Helsingin Työväenyhdistyksen voimistelu- ja urheiluseura Tarmo – nykyään Helsingin Tarmo – perustettiin 10.4.1931 sen jälkeen kun Helsingin Jyry oli lakkautettu. Perustamiskokous pidettiin Helsingin Työväenyhdistyksen talolla. Kokouksen avasi Severi Koskinen, sihteeriksi valittiin Valdemar Liljeqvist. 10.1.1931 oli säädetty kommunistilaki, jonka perusteella Tarmon edeltäjän Jyryn toiminta Helsingin Työväenyhdistyksessä tuli mahdottomaksi. Helsingin Tarmo erotettiin kuitenkin 8.11.1956 sosiaalidemokraattien johtamasta Työväen Urheiluliitosta (TUL). 

Helsingin Tarmo oli talvi- ja jatkosotien aikana sekä tämän jälkeen TUL:n paras nyrkkeilyseura. Parhaat nyrkkeilijät ja painijat kuuluivat myös Suomen olympiajoukkueeseen ja osallistuivat MM-kisoihin. Tunnetuimpana lienee vuoden 1984 olympialaisissa Los Angelesissa judoka Juha Salosen menestys (Judon Euroopan mestari, MM-pronssimitalisti ym.)., Ilpo Seppälä painissa (MM-pronssimitalisti ym.) ja nyrkkeilyssä Hannu Vuorinen. Mestaripainija Ilpo Seppälä vetää nykyään poikani painitreenejä. Mestariurheilijat vetävät myös kesäkuussa judon, nyrkkeilyn, painin ja painonnoston leiriä, johon poikani lähtenee sen sijaan että potkisi samoina päivinä jalkapalloa hiukan huonotasoisissa otteluissa. Maailmassa vapaus luo mahdollisuuksia valita aina tarkoituksenmukaisesti kehityksen kannalta parasta. Nämä tässä mainitut urheiluseurat ovat koko Suomen historian ajan ja jopa ennen Suomen itsenäistymistä luoneet mahdollisuuksia urheilun hyväksi.

Kesän jälkeen poikani palaa kilpauintiharjoittelun pariin, jossa hänen harjoituksiaan vetää Neuvostoliiton mestariurheilija, venäläinen nainen, joka on voittanut olympiapronssimitalin sekä useita Euroopan mestaruuksia uinnissa.  Jalkapallokaan ei jää unohduksiin, vaikka jalkapallo on kohtuuttoman kallis laji ja siinä ottelupaikkoja ei ratkaista reilusti selätyksen avulla toisin kuin painissa vahvin voittaa.

Tällä tavalla suhteet ovat ihan hyvässä historiallisessa mallissa minun ja lasteni urheilussa. Minä itse toimin lasten ja nuorten avustavana valmentajana Helsingin Jyryssä: kannattaa lähettää kehittävän urheilun pariin lapsia ja nuoria!


Kirjoittaja tahtoo terveitä ja kehittäviä urheiluharrastuksia, joita kapitalistit eivät turmele


Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

tiistai 12. toukokuuta 2015

Kuinka terroristit, USA:n vasalli ”Baltian salainen poliisi” ja Suomen valtapropaganda löytävät toisensa?

YK:n turvaneuvoston päätöksellä terroristiyhteyksistä sanktiolistalla nimetty suomalainen ”Kavkaz-Center” -sivusto palvoi isäntäänsä ”valheen ruhtinasta” uskollisesti valehdellen jälleen kerran ja julkaisi aprillipäivänä 1.4.2015 pitkän jutun, jossa se väitti KGB:n toimivan kommunistipuolueiden varjolla ympäri maailmaa. Siinä venäjänkielisessä jutussa herjattiin taas kerran myös minua, mikä lienee jo pitkälle yli 200. kerta, kun terroristien rekrytointia, ohjaamista ja viestintää varten perustettu web-sivusto herjaa meikäläistä pitkäaikaistyötöntä suomalaismiestä.

”Kavkaz-Centerin” juttu perustuu Liettuan salaisen poliisin raporttiin Kansallisesta turvallisuusuhkasta. Erityisesti venäjänkielisen väestön ”Kavkaz-Center” nimesi turvallisuusuhkaksi Liettuan salaisen poliisin raporttia seuraten. Venäjänkieliset ihmisoikeusjärjestöt ovat vaatineet perusoikeuksien toteutumista ja syyttävät ihmisoikeuksien rikkomisesta, mikä olisi terroristijärjestön tiedotuskeskuksen ”Kavkaz-Centerin” ja Liettuan salaisen poliisin mukaan kuitenkin uhka Baltian maiden valtiolliselle turvallisuudelle. Liettuan salainen poliisi näkee myös uhkaksi, että alueen venäjänkieliset koulut luovat suotuisat olot venäjänkielen ansiosta myös Venäjän vaikutuksen leviämiselle.

Tuolla tavalla tiettyä väestöryhmää ja tiettyjen ihmisten äidinkieltä vastaan harjoitettu halveksunta, leimaaminen ja suoranainen syrjintä saavat ainakin Suomesta käsin terroristijärjestön tuen ja ovat keskeinen osa Baltiasta käsin salaisen poliisin toimintaa. Vastaavaa leimaamista ja pelottelua on ollut myös havaittavissa monessa eri muodossa suomalaisessa valtamediassa ja valtapolitiikassa. Onko sattumaa, että poliittinen poliisi harjoittaa samanaikaisesti samansisältöistä ohjaus- ja alistustoimintaan Suomenlahden eteläpuolella? Olisivatko Suomen valtamedia ja valtapoliitikot saaneet myös poliittiselta poliisilta asiaa koskevaa propagandaohjausta? Missä määrin nämä kaikki ovat USA:n nukkeja?


Kuva: Kopio terroristisivuston artikkelin lopusta.
Terroristien viestintäkeskus Kavkaz-Center tekee lopuksi tuon kaikenlaisen venäläisväestöä vastaan virittämänsä epäluulon ja vihan jälkeen muistutuksen: ”Muistakaamme, että kommunismin nimissä Venäjä kutsui agenttinsa ulkomaisten kommunistien joukosta. Nyt Venäjä nimeää näitä ihmisiä ihmisoikeuksien puolustajiksi ja/tai anti-fasisteiksi. Tyypillinen esimerkki on pahamaineinen Bäckmanin-Molarin antifasistinen jengi Helsingissä”.

On muistettava, että Suomesta johdettu ”Kavkaz-Center” valehtelee aina ja joka päivä, joten on vaikea päätellä, ovatko he julkaisseet juttunsa 1.4.2015 ihan yleiseksi aprillipilaksi vai noudattaen tavanomaisella tavallaan vihkiytymistään paholaisen palvontaan.



Itse en ainakaan tiedä yhtään mitään, että Venäjä olisi kutsunut minua yhtään mihinkään agentti-tehtävään tai muuhunkaan tehtävään, mistä olen kylläkin ihan pettynyt, sillä kovin mielellään tekisin jotain työtä saadakseni toimeentuloa. Kyllä minä periaatteessa kunnioitan ihan suuresti Venäjän ulkomaantiedustelua, FSB:n organisaatiota ja Venäjän armeijaa sekä muita vastaavia venäläisiä instituutioita niin paljon, että voisin tehdä asianmukaista kunniakasta työtäkin heidän hyväksi, jos vain saisin palkkaa. Mutta kukaan ei ole kutsunut minua mihinkään työhön! Jos ”Kavkaz-Center” voi välittää viestin FSB:lle, josta terroristisivusto kirjoittaa kuitenkin enemmän kuin joka päivä, niin sopisi välittää viestiksi, että täällä Suomessa on tällainen ystävällismielinen koulutettu suomalaismies, joka voisi suorittaa moninaisia palveluja ja tutkimustehtäviä, mikäli hänet rekrytoidaan ja hänelle maksetaan palkka. Valitettavasti minulla ei ole mitään henkilösuhdetta venäläisiin hienoihin turvallisuusorganisaatioihin!

En tiedä mitään mistään ”Bäckman-Molari –antifasistisesta jengistä Helsingissä” (enkä edes muualtakaan), koska en kuulu mihinkään jengiin, vaan ainoastaan harrastan lasteni kanssa urheilua.  Urheiluseurassa minä vedän nuorille juoksutreenejä, mutta kyse on tuskin mistään tällaisesta, sillä Bäckman ei ole tiettävästi mukana urheilujengeissä. Bäckmanin toiminnasta en tiedä itse asiassa yhtään mitään. Ilmeisen aktiivinen ihminen hän on jossain, mistä minä en tiedä mitään. Luultavasti kymmenet muut suomalaiset ovat vaikutusvaltaisempia ja läheisempiä suhteessa Bäckmaniin ja hänen Venäjä-suhteisiin kuin mitä minä olen. Ei ole siis mitään ”jengiä”! Tai itse en ainakaan tiedä tuosta ”jengistä” mitään.

Johtopäätöksenä on todettava, että YK:n turvallisuusneuvoston terroristien vastaisella sanktiolistalla nimetyn ”Kavkaz-Centerin” asiaankuulumaton hyppy kaiken muun spekulaationsa jälkeen kahteen pieneen, hiljaiseen ja suhteellisen tuntemattomaan suomalaismieheen osoittaa retoriikan tutkimuksen näkökulmasta, että terroristijärjestön viestintäkeskus on yhä edelleen voimakkaasti Suomesta käsin toimitettu pahuuden kone. Tällaisen terroristijärjestön toiminta on mahdollista Suomessa korkean tason poliittisen hyväksynnän johdosta, sillä yhä pahemmin Amerikan Yhdysvaltojen vasalliksi antautuneina epäitsenäisinä Suomen ulko-, turvallisuus-, kauppa- ja sisäpolitiikka tukevat russofobista propagandaa, kavalaa juonittelua ja vihaa Venäjää vastaan.


Kirjoittaja tahtoo rauhaa, rakkautta ja yhteistä Voitonpäivää sekä Voitonpäivän jälkeistä elämää!



Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

maanantai 11. toukokuuta 2015

Moldovalainen partisaani-nainen (Смуглянка)

Dima Bilan lauloi ”Moldovalainen partisaani-nainen” [1] Punaisella torilla Moskovassa Voitonpäivän konsertissa 9.5.2015.  


Tämän laulun sanat ovat Jakov Zakharovich Shedovin ja sävel Anatoli Grigorevich Novikovin. Sanoitus syntyi vuonna 1940 Kiovan sotilaspiirissä. Laulussa kunnioitetaan sisällissodan partisaaninaista.

Ensimmäistä kertaa tämä laulu esitettiin suurelle yleisölle vuonna 1944 Tshaikovski-konserttisalissa, jossa sen lauloi Nikolai Ustinov. Tämän laulun koettiin antavan kunnioituksen erityisesti niille ihmisille, jotka taistelivat Toisen maailmansodan aikana Moldavian vapautuksen puolesta.


Kesällä aamunkoitteessa
Hän katsoi läheiseen puutarhaan
Siellä moldovalainen nainen
kokoaa viinirypäleitä.
Minä punastun, olen kalpea,
Yhtäkkiä haluan sanoa:
Istukaamme kesällä joen rannalla
ja katsokaamme auringonnousua.

Kiharat vihreät vaahterat, koristeellisiksi veistetyt lehdet,
Olen rakastanut ja hämmentynyt sinun edessäsi
Vihreät kiharat vaahteran lehdet
Kyllä kihariksi koristeellisiksi veistetyt.

Kiharat vihreät vaahterat, koristeellisiksi veistetyt lehdet,
Olen rakastanut ja hämmentynyt sinun edessäsi
Vihreät kiharat vaahteran lehdet
Kyllä kihariksi koristeellisiksi veistetyt.

Moldovalainen nainen
Vastasi pojalle -
moldovalaisina partisaaneina
me kokoamme joukkueen.
Varhain aamulla partisaanit
Lähtivät synnyinkodista,
Odotan sinua tiellä
Partisaanien luona syvällä metsässä.

Kiharat vihreät vaahterat, koristeellisiksi veistetyt lehdet,
Olen rakastanut ja hämmentynyt sinun edessäsi
Vihreät kiharat vaahteran lehdet
Kyllä kihariksi koristeellisiksi veistetyt.

Kiharat vihreät vaahterat, koristeellisiksi veistetyt lehdet,
Tässä vaahteran luona me erosimme,
Vihreät kiharat vaahteran lehdet,
Kyllä kihariksi koristeellisiksi veistetyt.

Ja moldovalainen nainen,
lähti metsäpolkua,
minä näin miten se kosketti,
Moldovalaista naista
Usein ajattelen yöllä,
Yhtäkkiä moldovalaisnaisen joukkueen
minä tapasin.

Kiharat vihreät vaahterat, koristeellisiksi veistetyt lehdet,
Olen rakastanut ja hämmentynyt sinun edessäsi
Vihreät kiharat vaahteran lehdet
Kyllä kihariksi koristeellisiksi veistetyt.

Kiharat vihreät vaahterat, koristeellisiksi veistetyt lehdet,
Olen rakastanut ja hämmentynyt sinun edessäsi
Vihreät kiharat vaahteran lehdet
Kyllä kihariksi koristeellisiksi veistetyt.


 [1] sanatarkasti Смуглянка tarkoittaa moldovalaista tummatukkaista ja tummaihoista naista, mutta tummaihoinen on suomenkielessä epäselvä käsite.


Kirjoittaja kunnioittaa partisaanien toimintaa natsien pysäyttäjinä ja vapauden puolustajina, mutta ei kunnioita minkään veriteon ihannointia olipa julmuuksien tekijä rintamalinjan millä puolella tahansa:

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)


tiistai 5. toukokuuta 2015

Melkein aito ”putinisti” kävi näytillä JSN:n trolliseminaarissa Helsingin yliopistolla 5.5.2015

Suomen Julkisen Sanan Neuvosto ja Päätoimittajien liitto järjestivät Helsingin yliopiston Porthania-rakennuksessa tiistaina 5.5.2015 kello 16:00 keskustelun ”polttavasta aiheesta”: Sananvapauden uudet uhat – trollaus, informaatiosota ja vihaviestit.  Aiheesta keskustelivat mm. Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi, nettipoliisi Marko Forss, yleisradion toimittaja Mika Mäkeläinen, sotatieteen tohtori Saara Jantunen ja osastopäällikkö Jouni Mölsä ulkoministeriöstä. Keskustelua moderoi vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila MTV3:sta.




Minun saapumistani odotettiin tilaisuuteen, sillä seminaarisalin porraskäytävällä seisonut Lehtikuvan valokuvaaja Seppo Samuli kyseli kaveriltaan, että ”Juha Molarin pitäisi tulla tänne”. Niin minä kysyin valokuvaajalta, että ”oliko teillä puhe Juha Molarista? Minä olen”. Valokuvaaja sanoi, että hän tulee kuvaamaan tilaisuuden aikana minua. Niin kiinnitin huomiota siihen, että tämä valokuvaaja otti esitysten aikana meikäläisestä kymmeniä valokuvia, kun mikään yksittäinen kuva ei luultavasti näyttänyt riittävän ”putinistiselta”. Muutama metri minusta oikealle Venäjä-tietäjänä tunnettu Jukka Mallinen kävi kuiskuttamassa siinä istuvalle henkilölle, että ”Juha Molari on saapunut”. Paremman puutteessa oli sittenkin paikalla yksi melkein aito putinisti trolliseminaarin tarpeisiin. Minäkin tunsin itseni ihan tarpeelliseksi. Onneksi olin laittanut hyvän kauluspaidan, jonka olin saanut uudenvuoden lahjaksi. Ja olihan minulla pieni siro Pyhän Yrjön nauha rintataskussani, jos ihan tarkasti katsoi. En tykkää olla kuitenkaan mikään joulukuusi.

Kuvassa JSN:n puheenjohtaja Risto Uimonen ylistää Suomen journalisteja, vieressä PTY:n puheenjohtaja Arno Ahosniemi, edessä istuu nettipoliisi Marko Forss ja sotatohtori Saara Jantunen.


JSN:n puolesta Risto Uimonen kehui Suomen sananvapautta maailman parhaaksi. Suomessa ei ole kovaa painostusta toimittajia vastaan. Täällä Suomessa toimittajat saavat tehdä työtä ”vakaassa Lännessä, demokratian kehdossa”. Kuitenkin Uimonen havaitsi ongelmia ja uhkia Suomessakin. Ensimmäiseksi hän mainitsi ”trollauksen”, jota saatetaan harjoittaa monesta eri syystä, huvikseen, omien poliittisten pyrkimysten edistämiseksi, häiriintyneet, tai myös maksusta. Tämä aiheuttaa haasteita toimittajien lähdekritiikille. Toisena uhkana Uimonen mainitsi ”vihaviestit”, joiden uhreiksi ovat hänen mukaansa toimittajat joutuneet lisääntyvässä määrin. Kolmantena ongelmana Uimonen mainitsi ”informaatiosodan”, jota Uimosen muistitietojen mukaan ollut toki aina: Uimonen luetteli menneiltä ajoilta Amerikan äänen, BBC:n ja nyt uutena Sputnikin. Uimonen huomautti, että Krimin ja Ukraina kriisin uutisoinnissa on tehty uhrikertomuksia, joissa on kuvituksessa käytetty kuitenkin näyttelijöitä. ”Todellisuudessa kukaan tyttö ei kuollut raketti-iskussa”, Uimonen tietää.

Sotatieteen tohtori Saara Jantunen kertoi viisi teesiään vauhdikkaaseen tapaan, häpeilemättä verbaalisia iskuja vyön alle yms. Jantunen puolusteli tutkijana hybridisodan tulkintaansa epäsymmetrisenä keinona. Hän näkee tämän hybridisodan ”kokonaisturvallisuuden” vastapariksi. Jantunen puolustaa oikeuttaan puhua tutkijana ja virkamiehenä, koska jokaisella on sananvapaus. Jantusen mukaan nykyään esiintyy yhä tarpeetonta hyssyttelyä, häntäkin syytetään sodan ja provokaatioiden lietsonnasta, kun hän on puhunut aihepiiristä. Toiseksi Jantunen puolustaa oikeutta aina saada sanoa, miltä tuntuu. Hän peräänkuuluttaa painostuksen ja häiriköinnin nimeämistä. Neljänneksi Jantusen mukaan ei ole myöskään kiellettyjä sanoja, ei myöskään ole kiellettyä sanoa Venäjästä asioita. Viidenneksi teesiksi hän esittää, että informaatiosodasta keskustelun avulla viedään voima pois informaatiosodalta.   



Kuvassa sotatohtori Saara Jantunen, joka itsekin hämmentyi puheensa lopussa vauhdikkaita sanojaan, joita eivät vanhan ajan tytöt lausuneet koskaan ääneen julkisesti – ei ainakaan yliopistolla.


Yleisradion toimittaja Mika Mäkeläinen oli valmistautunut tilaisuuteen hyvässä uskomuksessa, että paikalle saapuisi myös dosentti Johan Bäckman, kuten Mäkeläinen huhuili, onko Bäckman paikalla. Ei löytynyt kohudosenttia. Toimittaja oli selvästi pettynyt. Hän oli valmistanut oikein järeän otsikonkin puheeseensa JSN:n sananvapausseminaaria varten: "Trollit ja putinistit toimittajien kimpussa". Mäkeläinen selvästi odotti ja kaipasi päivänsä huippuhetkeä: Johan Bäckmanin läsnäoloa, johon uskomukseen hän oli tullut Facebook-ilmoittautumisten perusteella. Niin Mäkeläisen oli näytettävä Power Point –diat Johan Bäckmanin lauseista ilman että Bäckman oli paikalla. Ilmeisesti tässä olivat ne näytöt, mitä Mäkeläinen näki toimittajien uhkina Suomessa aiheensa mukaisesti. Niin hän näytti kuvia myös Peter Iiskolan sitaateista sekä Jon Hellevigiltä. Noiden sitaattien pyrkimyksenä oli aivan ilmeisesti kyseenalaistaa mainittujen henkilöiden pätevyys yleensäkään sanoa mitään merkityksellistä poliittisesti. Mäkeläinen valitti, että Venäjän suurlähetystö on twitter-sivustollaan blokannut hänet pois. Mäkeläisen mukaan aiemmin kritiikki oli enemmän asiakriittistä, historian tulkinnoista kiistelevää ja uskonnollista fanaattisuutta, vaikka toki aiemminkin oli jossain määrin uhkauksia, mutta Ukrainan kriisin jälkeen on voimistunut suoranainen vittuilu, valehtelu, henkilökohtaisuuksiin meneminen, salaliittoteoriat ja joukkotyhmyys. Palautevyöry on tullut valtavaksi. Valtaosa palautteesta on kiusaamista, pelottelua ja mustamaalaamista, mikä voi valitettavasti vaikuttaa myös työmotivaatioon.







Kukaan panelisteista ei pohtinut kokemuksensa ja tutkimustyönsä luoman ymmärryksen avulla sitäkään, että jospa entistä fanaattisempi palautevyöry ilmentää suomalaisten yleistä tyytymättömyyttä yhteiskunnassamme. Voisiko kansalaiset olla äärimmilleen kyllästyneitä ja ärtyneitä alituisesta Venäjä-vihamielisestä uutisoinnista? Kysyinkin Uimoselta paneelin jälkeen Porthanian käytävällä, että miten hänen moittimansa MV-lehti erottuu huonompana kuin Iltasanomien käyttämä anonyymi ukrainalainen web-sivusto, joka kuvaili valheellisesti, että duumassa esitettiin Putinin sperman käyttämistä venäläisille naisille uuden eliitin luomiseksi. Eivätkö juuri jälkimmäiset ”uutiset” ole luomassa halveksuntaa suomalaista mediaa kohtaan? Eivätkö ne ole luomassa myös ärtymystä?

Sotatieteen tohtori Saara Jantunen tarkensi, että hän ei halua sanoa nimiä, mutta myös jotkut toimittajat ja poliitikot ovat ilmaisseet, että he eivät tahdo käyttää informaatiosodan käsitettä ja pitävät tätä hysterian lietsomisena.

Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi kertoo palautetta tulleen hyvin paljon, mutta tätä tulee myös muista aiheista kuin Venäjään liittyvistä ja eri osapuolilta, mutta palaute on nykyään yhä enemmän myös henkilöön menevää.

Suomen ulkoministeriöstä Jouni Mölsä kuvailee vallitsevaa tilannetta siten, että nyt on käynnissä Venäjän ja muiden suurten toimijoiden välinen valtakamppailu, jossa pyrkimyksenä on informaatiotilan hallinta ja vastustajan masentaminen.

Nettipoliisi Marko Forss kertoi, miten 6,5 vuotta sitten internetin alatyylinen huutelu oli varsin alaikäisten pelikenttä, mutta tilanne ei ole muuttunut nyttemmin yhtään paremmaksi. Hän näkee tilanteen kuitenkin nyt laajempana ilmiönä, jossa taustalla on mielenterveysongelmia ja muita ongelmia. Marko Forss oli ihan asiallinen henkilö JSN:n seminaarissa, toisin kuin käsitteitä tahallaan tai taitamattomuuttaan sekoittelevat tyypit.

Kysyin, ovatko kansalaiset muuttuneet palautteen annossa ylipäätänsä, sillä ainakin minun tulkintani mukaan Marko ja Kaius kuvasivat, että kirjoittelu on kaikilla aloilla rajumpaa. Miten tällöin on perusteltua muodostaa edes jotain erityistä ”toposta”, tyyppiä tai lajia, Venäjän informaatiosodankäynti Suomessa trollauksen muodossa? Minun mielestäni ei vaikuta uskottavalta, että Venäjän valtiolliset toimijat lähettäisivät alatyylisiä uhkauksia sotatohtorille tai toimittajille, sillä silloinhan he itse pilaavat Venäjän maineen. Lisäksi Saara Jantusen kertomiin ja saamiin vihateksteihin viitaten muistutin, että Ilta-Sanomat julkaisivat putinistien verotiedot ja minut pitkäaikaisen työttömän muiden muassa. Niin myös minun kotioveni kuvan muuan henkilö valokuvasi ja julkaisi viestin, että täällä tapetaan perhe, sekä kaikenlaista muuta. En kuitenkaan oleta, että tämä olisi valtiollinen toimija, vaan valitettavasti ala-arvoisia viestejä ja uhkauksia tulee jokaisesta suunnasta. Kritiikki ja keskustelu saa sinänsä olla tiukkaakin, erehtyäkin saa, väärässäkin saa olla, mutta vihaviestejä ei tietenkään saa lähettää eri mieltä olevillekaan. En voi nähdä, että vihaviestien kirjoittajia määrittäisi mitenkään erityisesti tai lainkaan”Venäjän valtio”.

Yleisradion toimittaja Mika Mäkeläinen, joka oli Jessikka Aron kanssa tutkimassa Pietarissa väitettyä ”trollitehdasta”, ei osannut määrittää, että Suomessa olisivat Venäjän valtiolliset trollit tai toimijat esille tulleiden vihaviestien ja uhkausten toimeenpanijoita.

Hyväntahdon ilmauksena Jouni Mölsä määritteli lopuksi että Suomen ”UM:ssa ei väkisin lyödä ketään hiljaiseksi”. Sittemmin Mölsä saapui tervehtimään ja oli kaikella tavalla mukava mies. Sanoin, että näin kasvotusten ja silmätysten pitää ilmaista erimielisyydet eikä vihaviestejä tietenkään saa lähettää, mutta en usko, että Venäjän valtio sellaisia lähettäisikään. Sitä vastoin heitin pallon takaisin Jouni Mölsälle tuon kauniin lupauksen lauseen johdosta ja kysyin, mitä Suomen UM teki maaliskuussa 2012, kun kirjoitin RT-kanavalle kolumneja, sillä sain Serdjukovalta sähköpostin, jossa kerrottiin Suomen UM:n toimista minun vastaan tuolla kanavalla: ”Eikö UM todella tahdo lyödä ketään hiljaiseksi?” Mölsän mieliteemaan Sputnikiin liittyen totesin kuitenkin hänelle kasvotusten, että journalismin kannalta pidän kylläkin kyseenalaisena, kun Suomen Sputnikin yhteystiedot, toimittajien nimet ja kääntäjät puuttuvat kokonaan sivustolta. Kun Mölsän kohtasi kasvotusten, hänkin vaikutti ihan kivalta ihmiseltä. Niin pitäisi poistaa aina ennakkoluuloja silmätysten.


Sotatieteen tohtori Saara Jantunen osoittautui vähemmän sotaiseksi kuin hänen koulutuksensa ja asemansa puolesta olin pelännyt. Itse asiassa hän oli ihan sympaattinen, kun hänen kanssaan silmätysten sain puhua pari lausetta seminaarin jälkeen. Kysyin, missä olen häntä muka väittänyt CIA-agentiksi. En ole mielestäni todella sellaista väittänyt. Tohtori viittasi siihen, että olen linkittänyt hänen uhrikertomuksensa Snowdenin paljastamaan CIA:n trollimenetelmään, jossa luodaan tai kerrotaan valheellisia uhrikertomuksia, jotta vastustajan maine saadaan pilattua noiden vihaviestien nimissä. Olin yllättynyt ja erittäin pahoillani, jos Jantunen on joutunut sellaisten vihakirjoitusten kohteeksi. En ujona poikana sanonut, mutta minun mielestäni noin ihanalle ihmiselle niin kuin yleensäkin toisille ihmisille pitää kirjoittaa vain kauniita tekstejä. Erimielisyydenkin voi ilmaista kohteliaammin. Sotatieteen tohtorille on vuodenvaihde ollut muutoinkin kovaa aikaa, minkä lisäksi ei persoonaan käyvää uhkailevaa vihakirjoittelua saisi kohdistaa ihmiseen. Kysyin häneltäkin silmätysten, että ei kai hän kuvittele Venäjän valtion toimittavan tuollaista vihakirjoittelua, sillä sellaiset törkykirjoitukset toimittajille ja sotatieteen tohtorille olisivat varmin tapa pilata Venäjän maine. Minäkin olen poistanut Facebook-ystävieni joukosta muutamia henkilöitä, jotka ikään kuin ”Venäjän asiaa” ajaen ovat alkaneet huutaa niin hurjia uhkauksia ”Venäjän sotatoimien puolesta”, että minä pidän aivan sopimattomana sellaisia kirjoituksia, ne kääntyvät vain Venäjää vastaan.


KIRJOITTAJA osallistui seminaariin "melkein aitona putistina". Minä pidin hyvänä kohdata nämä tietyt ihmiset silmätysten, sillä niin saa enemmän näkemystä puolin ja toisin.

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)