torstai 25. kesäkuuta 2015

Erinomaisen laadukas ja monilajinen lasten ja nuorten urheilusetti: yleisurheilu, paini, jalkapallo


En tiedä ymmärtävätkö monetkaan vanhemmat ja urheilevat nuorukaiset, miten laadukasta kehittävää urheiluvalmennusta on tarjolla.

Olen ollut erittäin myönteisesti yllättynyt ja myös kiitollinen, miten laadukasta valmennusta helsinkiläisissä urheiluseuroissa voi lapsi saada. Varmasti on myös ikäviä poikkeuksia, mutta olen valinnut pojan kanssa hänen hyväkseen sopivat vaihtoehdot. Sikäli kuin muistelen omaa urheilullisuuttani lapsuudessani, niin vaikuttaa huomattavasti paremmalta ne valmiudet, jotka poikani saa urheiluseurojen avulla. Itsehän seikkailin oman tuntemuksen mukaan 14 ikävuoteen saakka, ja urheilu oli aivan liian yksipuolista. Senkin jälkeen olin suoranaisessa ohjauksessa vain pari vuotta, kunnes taas seikkailin oman mieleni mukaan.

Toukokuun alusta on poikani käynyt pari kertaa viikossa Helsingin Jyryn yleisurheilutreeneissä. Junioreiden valmennukseen Heikki Kemppainen on tuonut kaiken hienon osaamisen, jota ihailen ja ajattelen kaiholla, että jospa minunkin nuoruudessani olisi tehty yhtä hyvin kuopaisujuoksut, saksijuoksu, aitajuoksutrillit, kuntosaliharjoittelu ym. Tämä kaikki harjoittelu ei voi olla vaikuttamatta myönteisesti lasten ja nuorten juoksutaitoihin ja –kuntoon.  Poikani on sanonut usein tyytyväisenä, että harjoitukset ovat laadukkaasti ohjattuja, koska harjoituksissa ei liikuteta useiden kymmenien nuorten massoja, joita ei voisi täsmällisesti ohjata. Nyt kun poikani ottaa ensi viikon keveämmin harjoituksellisesti, niin ihan varmasti Hesa Cup –jalkapalloturnauksessa on hänen nopeutensa mitä parhain ja tosi vaikeasti pysäytettävissä ainakaan puhtaasti juosten.  

Viime viikolla kävin poikani kanssa juoksemassa kivan 15 kilometriä Hakunilan maastoissa. Juoksu muuttuu nopeammaksi ja kestävämmäksi yhtäaikaisesti. Juoksua varten täytyy opetella juoksua – ja paras oppi juoksuun tulee juoksemiseen erikoistuneessa yleisurheiluseurassa. Juoksimme tuolla ”pitkällä” lenkillä myös muutaman alamäen reippaasti, jotta nopeus ja vauhti säilyvät pitkän kehittävän lenkin jälkeenkin loistavina. Muutaman kilometrin pitkät juoksulenkit eivät enää pelota kaksitoista vuotta vanhaa poikaa. Eilen juoksentelin pikkusateessa poikani kanssa noin 5 kilometriä olympiastadionin maastolenkillä, minkä aikana teimme pari kertaa telineessä ”puupölkyn” avulla jalkakyykkyä, joitakin lyhyempiä irrottelevia juoksuja sekä 5 kertaa 100 metriä tosi lujaa reitillä, johon sisältyi pieni ylämäen tapainen kumpu. Juoksun jälkeen poikani hengitti syvään ja sanoi, että oli hyvä harjoitus.  Stadionin maastolenkin ylämäet ovat myös ihan kehittäviä, kun ne juostaan sellaisella vauhdilla, että hiukan jaloissa tuntuu ja jossain määrin hengästyttää.

Helsingin Jyryssä Juhani Meskasella on myös kokemusta aivan huippujuoksijoidenkin valmennuksesta niin kuin myös Pasi Rautiaisen ohjauksessa menestyneiden jalkapalloilijoiden juoksuharjoittelusta. Harvinaista osaamista tuo myös eläkkeellä oleva liikunnanopettaja Osmo Tuorila, kalliolainen sörkkäläinen huippujuoksija, joka on harjoittanut urheilua läpi elämän. Liian usein kokeneet juoksijat unohdetaan, kun pitäisi pikemmin kuunnella, miten yhä voitaisiin juosta lujaa. Esimerkiksi 45 vuotiaiden MM-tasolla hän sai aitajuoksussa 400 metrillä hopeaa vuonna 1979 Hannoverissa ja juoksi Euroopan ennätyksen.  Yhä vielä miesten 75 ikävuoden sarjassa hän juoksi pronssimitalin 80 m aidoissa elokuussa 2009. Ja edelleen hänen jalkansa iskee esimerkillisen terävästi maahan, jos hän tahtoo näyttää, miten aidan yli jalan tulee mennä. Osmolla on edelleen sellaista osaamista, mitä nuoren polven juoksijoiden on syytä kunnioittaa: hänen ikämiehenäkin juoksemat ajat ovat aivan kilpailukykyisiä monelle hyväkuntoisella suomalaiselle aikuiselle juoksijalle. 

Keskiviikon aamupäivän juoksulenkin jälkeen poikani söi ja lepäili illan painiharjoituksia varten. Helsingin Tarmon painitreenejä veti tällä kertaa mestaripainija Ilpo Seppälä. Joskus toisilla kertaa vetäjinä ovat olleet myös Ari Myllynen ja Pekka Kuismin, jotka ovat myös aivan mestareita valmentajiksi.  Sitä paitsi he ovat harvinaisen hienoja ihmisiä, joiden kanssa on helppo keskustella! Ylpeyttä ja pöyhkeyttä ei ole, vaan kovuus on ilmeisesti juuri siellä missä pitääkin: painin suorituksissa. Kuismin otti vasta äskettäin jälleen kerran Suomen mestaruusmitalin painissa miesten sarjassa. Ilpo Seppälä voitti kreikkalais-roomalaisessa painissa maailmanmestaruuskilpailujen pronssia Oslossa 1981. Maailmanmestaruuden voitti tuolloin Pasquale Passarelli, josta tuli myös Los Angelsissa olympiavoittaja. Tässä sarjan voittaja italialaissyntyinen Saksan edustaja Passarelli otti olympiakultaa.



Samoissa Oslon kisoissa Pertti Ukkola otti myös pronssia 62 kg:n sarjassa. Seppälä osallistui myös Los Angelesin 1984 olympiakisoihin ja viidesti kilpaili Euroopan mestaruudesta.  Ilpo Seppälä siirtyi aktiiviuransa jälkeen  vuonna 1984 Suomen Painiliiton painivalmentajaksi ja osallistui Suomen olympiapainijoukkueen päävalmentajana Soulin kisoihin 1988 ja Barcelonan kisoihin 1992. Hänet valittiin Vuoden valmentajaksi vuonna 1987, kun seuraavana vuonna Suomen jääkiekkomaajoukkueen valmentaja valittiin vuoden valmentajaksi. Sellainen valmentaja veti painitreenit keskiviikkona. Voiko huippu-urheilun ja valmennuksen välinen yhteys olla enää toimivampi missään muualla? Ja nuoret pääsevät osalliseksi tuosta osaamisesta harjoituksissaan! Ainakin poikani on innoissaan valmentajakolmikon Myllynen-Kuismin-Seppälä ohjauksesta niin, että haaveilee osallistuvan kilpailuihin vapaapainissa, joka miellyttää häntä enemmän ja jossa hän kokee olevansa vahvempi kuin kreikkalaisroomalaisessa painissa.

Eilen painitreenien alun hyppyjen, kuntoharjoittelun ja tekniikkaharjoittelun lisäksi oli jälleen kerran treenien loppupuolen tiukan painitreenin ”taukojen aikana” käsipainoilla hauisvääntöjä, alhaalta kyykystä ylös työntöjä painoilla, säkkiselässä syväkyykkyjä ym. Tänään treeniä seuraavana päivänä poika on iloisesti kipeä reisilihaksista, käden monista lihaksista, hartioista, rintalihaksista ym. Näitä voimaharjoituksia on aika usein nykyään treeneissä. Eilen jalkalihaksia varten voimaharjoituksen tehoa varmasti vahvisti aamupäivän juoksutreeni, jossa oli vähän ylämäkiä juostavana sekä intervalleja sopivassa nyppylässä.

Niin kipeiden lihasten hoitamiseksi maistui hyvin omeletti, jonka sisällä oli juustoa. Rasituksen jälkeen keho tarvitsee sopivaa energiaa ja rakennusaineita! Kivut ja väsymykset on vain osattava levon ja lihashuollon avulla kääntää entistä väkevämmäksi voimaksi. Siksi kävimme tekonurmikentällä keveästi juoksentelemassa, jossa teimme vain muutaman kerran pakarajuoksua, saksijuoksua, kuopaisujuoksua ja muuta koordinaatioharjoittelua sitä varten, että lihaksia hiukan ”kosketetaan” rasituksella parempaa toipumista ja vahvistumista varten. Nyt ei tehdä uutta rasitusta entistä pahempaa kipeytymistä varten, vaan lihasten toipumista varten. Sen jälkeen poikani teki jalkapallolla joitakin tekniikkajuttuja ja lopuksi potki rankkareita vuotta vanhemman HJK-Westin (vm. 2002) pelaajan kanssa. Kaikkea tätä liikuntaa vain kohtuullisesti, koska lihakset olivat niin erityisen kipeät. Myös huomenna annetaan samankaltaisessa verryttelyssä lihasten toipua ja vahvistua. Todennäköisesti seuraava vauhdikas juoksutreeni on vasta sunnuntaina. Lihakset ja kunto vahvistuu erityisen hyvin silloin, kun edellisestä rasituksesta on elimistö toipunut ja vahvistunut parhaaseen iskuunsa. Lauantai saattaisi olla joidenkin entsyymien tasolla vielä päivää liian varhain hyvälaatuista harjoitusta varten.

Olen erityisen tyytyväinen siihen, että kehittävä laadukas monipuolisuus toteutuu juuri siinä, kun eri urheilulajien osaajat antavat kukin panoksensa harjoitteluun ja kussakin eri lajissa saa kasvaa lajin sisällä hyvässä ilmapiirissä. Milloinkaan yhden lajin sisällä ei voi toteutua samanlainen laadukas monipuolisuus ja osaaminen kehitystä varten. Nyt on ainoa haaste rasituksen ja levon välisen sopivan suhteen turvaaminen sekä säilyttää kuhunkin lajiin ystävällinen suhde, jossa monilajisuus ei tulisi harrastamisen esteeksi, kateuden syyksi tai sanktioiden perusteeksi. Varmasti yleisurheilussa osataan jotain aivan erinomaista juoksun koordinaatioharjoitusten rakentamisesta niin että askeleesta tulee tehokas, ryhdikäs, vauhdikas, keveä. Juoksijan lantion asento asettuu kohdalleen vain juoksijan erityisissä harjoituksissa. Voiman rakentamisessa painitreenit ovat kuitenkin ilmeisesti aivan ylivertaiset, niin kuin myös räjähtävän voiman suhteen. Jalkapalloilijat juoksevat paljon, mutta ainutlaatuisuus on kuitenkin toisaalla: jalkapallon käsittelyä ei opi missään muualla kuin palloa pelaamalla. Kun jalkapalloseurassa saatetaan miettiä, miten voimaa voisi rakentaa 12 vuotta ja vanhemmille pojille nopeuden lähteeksi, niin painitreeneissä tämä voiman rakentamisen suoranainen kulttuuri on jo pitkä ja selvä. Siellä ei epätietoisena ihmetellä, vaan siellä tehdään työtä voiman hyväksi.  

Lähestyvän Hesa Cupin tähden tuleva viikko muuttaa pienen mutta vahvistuvan poikani "harjoittelun" painopistettä jalkapallon hyväksi jalkapallon ehdoilla ja yleisurheilutreenit jäävät sunnuntain jälkeen sivuun: täytyy levätä lihakset ja keho vahvoiksi, energiavarastot sopii koota täyteen, jotta pelissä jaksaa juosta iloisesti ja energisesti. Työ on nyt tehty laadukkaasti. Kyse ei ole vaatimuksista tai edes unelmista, että lapsesta tulisi tai pitäisi tulla huippu-urheilija, jotka sellaisetkaan eivät ole kiellettyjä tai vääriä, vaan pikemmin nuoren ihmisen etuoikeudesta saada kehittävää monilajista harjoittelua omaa elämäänsä ja kehoansa varten. Fakta on siinä, että asiat vain voi tehdä paremmin tai sitten huonommin. Eikä kukaan osaa ihan kaikkea itse parhaiten.


Kirjoittaja on innokas isä, joka itsekin liikkuu satunnaisesti omaa kehoaan varten, mutta enemmän kuitenkin lasten ehdoilla:




Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)