maanantai 15. kesäkuuta 2015

Nevan kaunotar, Pietari. Kauniimpi näkökulma Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen ympäristöön.


Poikani saapuivat eilen sunnuntaina takaisin Helsinkiin. Minä sain pojan ottamat valokuvat Pietarista. Niin minäkin – hetkeksi unohtaen osa-aikaisen työni helsinkiläisen ravintolan kusilaarin ja lattioiden siivoojana – aloin jälleen elää ja muistaa Nevan kaunottaren, Pyhän Pietarin kaupungin: sen arkkitehtuurin, graniitin, vuosisataisen historian, kirkot, sillat, kanavat, museot, patsaat, puistot...


 

 


 





 





  

  

 


Kaiken kaikkiaan sain valokuvia yli 300. Henkilökuvia en tässä julkaise koko maailmalle. Pietaria muistan valokuvia katsellen entistä enemmän ihastellen ja ikävöiden. Minulla ei ole kusilaarin osa-aikaisena siivoojana ansiotulot niin korkeat, että tämän kesän ja syksyn aikana voisin ostaa Venäjälle monikertaviisumia. Tänään sain ensimmäisen palkkani, 115 euroa 95 senttiä, mistä kuitenkin täytyy vähentää 25 euroa matkakuluihin, joita työ vaatii. Niin saan reaalisesti ansiota 90 euroa kahdessa viikossa. Kuukauden lopussa saapuu uudemman kerran saman verran palkkaa. Niin minä voin katsella valokuvia ja kuunnella innostuneita matkakertomuksia, sekä ikävöidä. En voi enää mennä Venäjälle köyhyyteni johdosta. Ehkä vuoden lopulla voisin saada satasen tai pari rahaa hankkiakseni viisumin vuodelle 2016!

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön Kultarantaan kutsumat turvallisuus- ja ulkopolitiikan ”asiantuntijat” olivat muodostaneet hyvin erilaisen Venäjä-kuvan kuin mikä minulle on syntynyt. Rysky Riiheläinen on opiskellut vajaan vuoden verran luokanopettajan opintoja joskus kolmisen vuosikymmentä sitten Joensuussa ja nyt hän on yksi ensimmäisistä kauhistelemassa twitterissään ja blogissaan Venäjää. Tuosta samasta ansiollisesta asiantuntijuudestaan käsin hän myös kauhistelee Suomessa eläviä ”venäläismielisiä” ihmisiä. Pöhöttyneiden pulskien poskiensa takaa vanheneva kouluja käymätön  tai korkeasti oppinut (riippuu näkökulmasta) mies sanoisi varmaan järeät varoitukset meikäläiselle siivoojalle, joka olisi valmis maksamaan viimeiset rahansakin päästäkseen Venäjälle. Nyt eivät valitettavasti edes nuo viimeiset rahat riitä omiin matkoihini. Niin erilaisia olemme: toinen on kasvanut vajaan vuoden käytyjen, kesken jääneiden luokanopettajan opintojen jälkeen blogiaan kirjoittaen turvallisuuspolitiikan ja erityisesti Venäjän informaatiosodankäynnin ”asiantuntijaksi”, vaikka hän lienee tuskin koskaan itse käynyt, elänyt, opiskellut ja työskennellyt Venäjällä. Suomi suunnistaa kuitenkin tuollaisten ja vastaavien korkeasti oppineiden asiantuntijoiden viisauksien avulla. Siivoojan näkökulma on asiaan maanläheisempi: vastasin viime viikolla somalitoimittaja Wali Hashille, joka ei ole myöskään koskaan käynyt Venäjällä toisin kuin monet Suomeen Neuvostoliitosta vaihto-opiskelijoina saapuneet somalipakolaiset, että Venäjää voi tutustua elämällä ja käymällä Venäjällä. Ehkä Ryskyllä on suuri kirjaviisaus vuoden yliopisto-opintojen perusteella ja bloginsa kirjoittamisen ansiosta, mutta arvostan siivoojana enemmän yhteyttä reaalimaailmaan. Venäjään ei voi tutustua lukemalla suomalaisia iltapäivälehtiä tai ylipäätänsä suomalaista mediaa. Mutta mikäpä minä olen osa-aikaisena siivoojana neuvomaan asiantuntija Rysky Riiheläistä ja tasavallan presidentti Sauli Niinistön valitsemaa yhteiskunnan kermaa. Asenteeni on vain erilainen: minä tahdon olla Venäjällä ja muodostaa näkemykseni Venäjästä eläen, aistien, kokien, katsellen, keskustellen, nauttien itse paikan päällä.

 

Näissä matkakuvissa näkyy monia tunnettuja paikkoja (joissa Rysky Riiheläinen ei ole valitettavasti käynyt, vaikka lienee lukenut niistä, jos on edes lukenut). Eräs tunnettu on Krestyn tutkintavankila n:o 1 (ven. Кресты, "ristit", rakennettu vuosina 1884–1892), jota vastapäätä on Ahmatovan monumentti.  Tähän vankilaan vangittiin vuoden 1912 Suomen suuriruhtinaskunnassa voimaan tullutta keisarillista yhdenvertaisuuslakia vastustaneita virkamiehiä.  Lain mukaan venäläisille annettaisiin samat oikeudet Suomessa kuin paikallisillakin kansalaisilla, mutta jotkut suomalaiset kapinoivat venäläisten yhdenvertaisuutta vastaan Suomen suuriruhtinaskunnassa. Stalinin aikana Krestyn vankilassa istui mm. Anna Ahmatovan poika. Leningradin piirityksen aikana jopa osa työntekijöistä kuoli nälkään tässä vankilassa.

Vesimuseo  ja siellä pienois-Pietarin rakennelma, nykyään museona toimiva entinen vesitorni, on niin lapsille kuin isommille ihmisille kiinnostavaa katsottavaa. Sielläkin lapseni kävivät.

 

  

 
Vuonna 1704 perustettu Pietarin keskustan yli 11 hehtaarin laajuinen puistoalue Kesäpuisto (Ле́тний сад, Letni sad), jossa myös monet venäläisen taiteen ja kulttuurin merkkihenkilöt ovat viettäneet vapaa-aikaansa, on edelleen kaunis ja suosittu paikka. Puistossa tuntee samanaikaisesti kauneuden ja historian. Venäjän päivänä tässä puistossa oli erityisen paljon onnellisia ihmisiä.

 

  

  


Aleksanterin pylväs (Александровская колонна eli Александрийский столп) on rakennettu 1834. Pylväs on omistettu vuoden 1812 isänmaallisen sodan voitolle, jonka Venäjä kävi Napoleonin Ranskaa vastaan. Venäjän armeijat olivat joutuneet jopa vetäytymään aina Moskovan tuntumaan Borodinoon saakka. Sota päättyi kuitenkin lähes täydelliseen Napoleonin armeijan tuhoon. Venäjän voitto Napoleonin Ranskaa vastaan oli myös voitto Suomen iloksi ja menestykseksi, sillä Suomihan oli juuri pari vuotta aiemmin vapautettu Ruotsin orjuudesta autonomiseksi Suomen suuriruhtinaskunnaksi Venäjän keisarikunnan yhteyteen.   

 

Nevan suuhaara Fontanka (Фонтанка, suomeksi ”suihkulähde”) on tietenkin aina kaunista koettavaa ja katsottavaa. Fontankalla on Sheremetevin palatsi (Sheremetjevski Dvorets, Шереметевский дворец), jonka rakennuksen tontin Pietari 1 myönsi sotamarsalkka kreivi Sheremeteville vuonna 1712. Nykyinen palatsi rakennettiin vuonna 1750.

 

 

Iisakin kirkko, jonka kaikki 200 porrasta pojat astuivat aivan ylös ja tapasivat yllättäen tuolla Iisakin kirkon katolla Suomesta saapuneen venäläisen tutun perheen, avaa komean näkymän Pietariin. Siinä lähellä on Astorian hotelli, jonne Ryti ja Hitler eivät saaneet järjestää Barbarossa-juhliaan. Iisakin kirkon sodanaikaisessa kuvassa näkyy puutarhaviljelmät kirkon edustalla.

  

 

 

 

 

 



Poikani vierailivat myös ystäväperheen lasten luona ”pioneeri-leirillä”, kuten asia minulle esiteltiin ensimmäiseksi. Tosiasiallisesti tämä ei ollut pioneeri-leiri, mutta Neuvostoliitossa syntyneille vanhemmille upea leiri toimi mieleen pioneerien leirit. Pojat saivat kuulla äidiltään kertomuksia siitä, miten hän toimi pioneerien leirillä isosena ja kaikenlaista muuta neuvostoliittolaisesta ohjelmasta. Yhä edelleen venäläisillä perheillä on syvä kunnioitus kesäleirejä kohtaan, joille tahdotaan mahdollisuuksien mukaan lähettää omat lapset. Leirejä on monen eri teeman ympärillä. Musiikki- ja taideleirit ovat tasokkaita. Kansainväliset jalkapalloseurat Manchester United, Bayer München, Chelsea, Barcelona sekä muut saapuvat myös jalkapalloleirien järjestäjiksi yhdessä venäläisten yhteistyökumppaneiksi. Esimerkiksi Barcelona järjestää Krimillä jalkapalloleirin. Näiden leirien hinnat ovat valitettavasti liian kalliit, enkä voi lähettää poikaani noille leirille. Poikani kävivät tällä kertaa nukketeatterissa. Pietarissahan on todella laadukkaita moninaisia teattereita. Nämä nuket eivät olleet kuitenkaan Washingtonin marionetteja, jollaiset kokoontuivat Kultarannassa.



Koululaispoikani piti nämä kaksi viikkoa vapaata urheiluseurojen johtamista harjoituksista. Mielestäni vapauttaminen on itse asiassa erittäin tärkeää, jotta poika saa kasvaa ja vahvistua seuraavat muutamat vuodet, kunnes urheilussa aletaan oikeasti tehdä tuloksia, mikäli urheilua yhä toivottavasti harrastetaan. Hänellä oli mukanaan kolme erilaista harjoittelurunkoa juoksua varten. Niistä hän teki omat valintansa kahden eri rungon välillä yhteensä neljää harjoituskertaansa varten. Kehotin etukäteen, että hän muistaisi pitää riittävän monta lepopäivää kovemman harjoituksen jälkeen. Treenit tekivät vähän reisiä kipeiksi. Pääasia oli nyt ottaa pari viikkoa niin, että lihakset ja mieli vahvistuvat liikaa rasittamatta! Lisäksi hän kävi kaksi kertaa pelaamassa jalkapalloa, - ja käveli suuressa Pietarin kaupungissa aamusta iltaan! Niin teki myös pienempi, vasta viisi vuotta vanha pikkuvelikin.

 


Kirjoitan tämän aamuisen osa-aikatyöni jälkeen Helsingissä, sen jälkeen kun olin kello 6:30–9:00 siivonnut erittäin siivottomien suomalaisten vessojen lattiat jotka veivät nyt poikkeuksellisen paljon aikaa. Vessapaperit ja pyyhepaperit oli heitetty lattialle. Pulloja oli heitetty lattialle. Niitä sain kerättyä kolme isoa mustaa jätesäkkiä roskikseen. Lattiat olivat täysin liasta mustat. Ne sain imuroida ja luututa useaan kertaan, jotta sain edes vähän siivon näköisiksi. Ehkä siksi suomalaisten kusilaarien ääreltä minulla vahvistuu tämä kaipaava mieleni Nevan rantamille, katsella onnellisia venäläisiä ihmisiä, nähdä Pietarin puistojen ja arkkitehtuurien kauneutta.  Eivätkö Niinistön ”turvallisuusasiantuntijat” voisi myös itsekin seuraavalla kerralla keskustella Venäjästä pikemmin Pietarissa, jossa varmasti löytyisi kokoustiloja ihan riittämiin? Kauneus pitää oikeasti kokea! Pahimmissa tapauksissa on saattanut käydä niin surullisen tavanomaisesti täällä suomalaisten ”asiantuntijoiden” eksyneissä sieluissa, että oikeaan kauneuteen ei edes enää uskota, koska on luettu vain häiriintyneiden toimittajien ostettuja propagandistisia kirjoituksia: siellä missä on kauneus ja sivistys, siellä aivan päinvastoin väitetään vallitsevan rumuuden ja barbarian. 

 KIRJOITTAJA tahtoo rauhaa maailmaan:


Juha Molari, D.Th, BBA.
Executive Director
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha
Molari in Russian media: http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html