perjantai 10. heinäkuuta 2015

Pahat upseerit eivät siedä ajattelua

Muistan, kuinka erään kerran 1980-luvun alussa varusmiehenä puhuttelin erästä everstiluutnanttia yliluutnantiksi. Heidän kaulustensa merkit näyttivät yhtä vähäpätöisiltä, yhdentekeviltä ja samanlaisilta jo silloin silmissäni. Minulle henkilökohtaisesti ne merkit olivat todella yhdentekeviä ja laatat menivät sekaisin. Olen joskus verrannut laattojen merkkeihin mieltymystä fetisismiin, rakkauteen objekteihin ja esineisiin, vaikka toki myönnän, että joku ero voi olla lopulta siinä, mikä on kenenkin sotilasarvo. En ole sittemmin tutustunut suomalaisiin upseereihin virantoimituksessa, joten yhä edelleen sekoitan everstiluutnantin, yliluutnantin, ylivääpelin ja alikersantin kaulusmerkit sekä heille osoitettavan kunnioituksen.

Näin ollen en osaa osoittaa erityistä kunnioitusta ja ”herran pelkoa” everstiluutnantti Torsti Sirénin paskanpuheille Facebookissa. Paskanpuhuja on paskanpuhuja; ei sen arvokkaampi sotaherra, vaikka hänellä olisi fetisistinen kiintymys laattojensa merkkeihin..

Ehkä olen saanut ikävän puoleisen kyynisen käsityksen siitä, että minulla ei ole sotilastuttuja Suomessa. Ehkä hyviäkin alempia upseereita olisi Suomessa. Tunnen Venäjälläkin paremmin vain kaksi upseeria, joten kosketuspintani upseereihin on hyvin kapea. Näiden ikätovereitteni tai vähän vanhempien venäläismiesten sotilasarvot ovat huomattavasti Torsti Siréniä yläpuolella. Niin minulle on muodostunut noiden kahden venäläisen hienon upseerin vähäisen tapaamisen perusteella mielikuva ja vaatimus upseerista herrasmiehenä, joka ei huutelisi mielipuolena vihatekstejä naapurivaltioita ja oman maan kansalaisia vastaan sosiaalisessa mediassa. Nuo venäläiset upseerit ovat oikein hienoja ja keskustelutaitoisia ihmisiä, sivistyneitä, kohteliaita, asiallisia ja patrioottisia. Siksi minulle on ollut täysin käsittämätöntä ja sietämätöntä se touhu sosiaalisessa mediassa, jota Torsti Sirén on kavereidensa kanssa harjoittanut. Onko Suomessa todella upseerit tuollaisia törkyturpia? Sirénin touhu on vallannut mukaansa myös muita törkyturpia upseerikunnasta, mikä ei ole mitenkään palauttamassa menetettyä kunnioitusta suomalaista upseerikuntaa kohtaan.

Mahdollisesti suomalaisilta ”konttorineideiltä”, kuten toinen noista venäläisistä upseeritutuista kuvaili Torsti Sirénin sotilasasemaa ja tehtävää, ei voi olettaa sellaista ajattelukykyä ja sivistystä kuin korkeammilta arvostetuilta upseereilta herrasmiehinä: kauluslaatta kertoo lopulta perustavan eron käytöksessä ja osaamisessa.

Torsti Sirénin kaveripiiriin kuuluu yhtäläisen kyseenalaisen sivistymättömyyden mukaan toimivia useita henkilöitä. Eräs sellainen on YLE-Svenskan uutispäällikkö Henrik Johan Bernhard Gahmberg, joka intoutuu kirjoittaa Sirénin Facebookissa määritelmän allekirjoittanutta osa-aikaista siivoojaa vastaan: ”Täysin latvalaho foliohattu!”. Se, että en hyväksy, vaan moitin ankarasti ”everstiluutnantti-konttorineidin” vihakirjoittelua Venäjää vastaan ja totean sellaisen johtavan omalla painollaan asianomaisen henkilön ”merkityksi” tulemiseen naapurivaltion toimesta, saa Suomen valtiollisen yleisradioyhtiön uutispäällikössä tuollaisen vihareaktion ryssävihaprogandistin hyväksi! Gahmberg kutsuu "foliohattuisuudeksi" eli vainoharhaisuudeksi sitä, kun suomalainen mies ei hyväksy vainoharhaisuuden ja vihan propagandaa naapurivaltiota Venäjää vastaan!


Hyvällä syyllä voidaan kysyä, mihin analyysiin ja osaamiseen perustuu Yleisradion ruotsinkielisen toimituksen uutispäällikön halventava väite mielenterveyteen liittyvistä vakavista ongelmista, kun sen enempää kognitiivista kuin mielenterveydellistä ongelmaa ei ole koskaan diagnosoitu meikäläisessä. En tarvitse mitään lääkkeitä eikä mikään lääkäri ole sellaisia suosittanut, enkä ole sellaisia kysellyt. Olen harvinaisen hyvinvoiva ja toimintakykyinen ihminen siinäkin pitkäaikaisessa stressissä, jonka pitkäaikaistyöttömyys ja köyhyys aiheuttavat ihmisessä! Nukun yöni rauhassa, en näe vihreitä pieni mörköjä vaanimassa suomalaisten itsenäisyyttä. Sitä vastoin kuvatunlainen käytös Yleisradion uutispäällikössä osoittaa erittäin suuria ongelmia suomalaisessa mediassa ja mielenlaadussa ylipäätänsä. Jos vaikka armeijassa ajattelu on valitettavasti vain kenraalien erityisominaisuus, niin toivoisi Suomen valtiollisessa Yleisradiossa edes uutispäällikköjen osoittavan alkeellista pyrkimystä ajattelemisen hyväksi.

Eversti Reima Helminen toimi maaliskuusta 2009 Karjalan Prikaatin esikuntapäällikkönä, kunnes hänet määrättiin Pääesikuntaan kanslian päälliköksi. Sitä ennen hän oli apulaisosastopäällikkönä Maavoimien Esikunnassa suunnitteluosastolla ja ennen sitä apulaisosastopäällikkönä Maavoimien Esikunnan rungossa Itäisen Maanpuolustusalueen Esikunnassa. Aikaisemmin hän on muun muassa toiminut erityistehtävässä Pääesikunnan suunnitteluosastolla, apulaisosastopäällikkönä ja vanhempana osastoesiupseerina Pääesikunnan kansainvälisellä osastolla. Hän suoritti yleisesikuntaupseerin tutkinnon vuonna 1991. Hänet ylennettiin everstiksi 4.6.2009. Eversti Reima Helminen työskenteli myös Bosniassa suomalaiskontingentin komentajana. Eversti Reima Helminen lausuu ilmeisesti kaikki osaamansa sanat, kun hän määrittelee meikäläisen ihmispolon Torsti Sirénille yhdellä sanalla: ”Umpihullu!
 

Suomalaiset ”konttoritytöt” (Sirén, Helminen etc.) toimivat noin halventavalla tavalla sen jälkeen, kun Torsti Sirénin Venäjä-tuhoa implikoivat, eksplikoivat ja toivottavat lausahdukset joutuivat kritiikin kohteeksi. Eversti Reima Helminen ei osoita sanojensa avulla mitään sellaista älykkyyttä ja osaamista, jota Suomen kansalainen toivoisi upseeriensa osoittavan: Helminen ei lainkaan arvioi kriittisesti ja analyyttisesti, miten pähkähulluja juttuja Sirén kirjoitti jälleen kerran Venäjää vastaan ja millaisen stigman Sirén itse asiassa saa omien kirjoitustensa seurauksena naapurivaltion analyyseissa, kuten on jo tapahtunut. Olen tuonut jo aiemmin esille, että Venäjän Presidentin määräyksestä perustettu RISS (or RISI) tutkii suomalaisten sotilaiden ja poliitikkojen outoja tunteellisia purkauksia.[2] RISI:n tutkijat arvioivat erityisesti everstiluutnantti Torsti Sirénin Maanpuolustuskorkeakoulusta ja muiden keskeisten suomalaisten toimijoiden hyvin erikoisia julkisia tunteenpurkauksia postmodernismin käsitteen avulla. Moskovan Lomonosovin yliopiston apulaisprofessori Marina Yanglyaeva on julkaissut myös vasta äskettäin vuonna 2015 mielenkiintoisen tutkimuksen ”Informaatiosodan haaste: postmodernismin skitsofreeninen diskurssi” (Вызовы информационной войны: шизофренический дискурс пост-модернизма // "Российский вектор"), jota varten hän on  saanut aineistoa ja innoitusta suomalaisten sotilaiden ja poliitikkojen ”postmodernismista skitsofreenisesta diskurssista”.[2] Ainakin tutkijoiden silmin hulluus on Suomen eräiden upseerien erityispiirre!

Lisäksi tiedämme lukuisat venäläiset uutiset suomalaisten upseerien älyttömistä vihanpurkauksista. Erittäin paljon jää kuitenkin lausumatta julkisesti siitä, miten venäläiset sotilaat arvioivat suomalaisten upseerien vihan agendaa. Miksi Sirén tahtoo tulla kaikessa älyttömyydessään esille ja provosoida kuitenkin vihaa Venäjää vastaan, vaikka hän tietää tulevansa merkityksi pahaksi upseeriksi ”konttorityttönä”?

Suomalaisia ”konttorityttöjä” seuraavat sosiaalisessa mediassa kaikenlaiset perässähiihtäjät. Esimerkiksi eräs sellainen on Helsingin Vapaa-ajattelijain aktiivi Ari "Käde" Kähärä, 50-vuotias liikennealalla toimiva mies, joka on myös osallistunut Perussuomalaisten vaalilistalla eduskuntavaaliehdokkaana Helsingin vaalipiiristä. Hän on vaikuttanut myös nuorisolautakunnan, teknisen lautakunnan sekä sosiaali- ja opetuslautakuntien luottamusmiestyöskentelyssä. Eduskuntavaaleissa Ari Kähärä sai kaikkein vähiten ääniä jättipuolueen persujen kaikista ehdokkaista. Kontulassa, jossa Ari asui kaupungin vuokra-asunnossa, hän sai ainoastaan seitsemän (7) ääntä, mikä on tosi vähän Perussuomalaisten rivissä. Sittemmin tämä sankari Ari ”Käde” Kähärä kohosi Itä-Helsingin Kokoomus ry:n yhdistyksen puheenjohtajaksi,[1] ja nyt everstiluutnantti Torsti Sirénin innossa hän parjaa meikäläistä vähäosaista ihmistä konttori-upseerin Facebook-sivulla: ”Siis Juha Molari!!!!!! ????? Mitä väliä ko. henkilön postauksilla. Kun henkilö on out of control, niin on. Tuon kaltaista sairautta voi ehkä sääliä, mutta ei sitä parantaa voi. Luonto hoitaa ajallaan pois tuollaisen viruksen.

 
Ihan kiinnostuksella kyselen, mihin osaamiseen, oppineisuuteen ja tuntemukseen Ari ”Käde” Kähärä perustaa kovat väitteensä? Joka tapauksessa Sirénin tarjoama pohja sosiaalisessa mediassa jatkaa jo vuosikymmenen verran tuntemaani menetelmää näiden perässähiihtäjien touhuissa: halventamista halventamisen jälkeen. Ja kaiken tuon halventamisen jälkeen nukun kuitenkin yhä edelleen yöni onnellisesti ja säilytän iloisen mieleni Venäjän ystävällisten suhteiden puolesta sekä kaikkinaisen muunkin toimintatarmon.  

Helsingin Reserviupseeripiirin piirihallituksesta ja MPK:n Helsingin koulutus- ja tukiyksikön johtoryhmästä majuri Timo Niiranen, jonka Facebook-sivuston taustakuvana oli aiemmin hakaristillä merkitty sotakone, ei ole aiemminkaan suvainnut Suomen hallituksen ”suomettunutta" politiikkaa. Nyt majuri kirjoittaa väitteitä ”rinnakkaistodellisuudesta” ja ”tappouhkauksista”, joita osoittaisin, kun arvostelen Torsti Sirénin ja kumppaneiden ryssävihan lietsontaa!

 

Yhä enemmän olen pahoillani kaiken nyt äskettäin ja viime vuosien aikana havaitun perusteella siitä, että Suomen armeijan järjestelmä on alistanut ajattelemisen vain kenraalien tehtäväksi eikä näiltä muilta upseereilta voi juuri mitään odottaa.


[1] Itä-Helsingin Kokoomus ry. http://liitykokoomukseen.fi/KOK/yhdistys/451

[2] Venäjän presidentin RISI tutkii suomalaisten sotilaiden ja poliitikkojen skitsofreenista vihakirjoittelua

  http://juhamolari.blogspot.fi/2015/05/venajan-presidentin-risi-tutkii.html


Kirjoittaja on rauhan ja rakkauden puolella. Tämä desantin lakki kuuluu oikeasti venäläisille laskuvarjosotilaille, joiden päällikkö on oikein sivistynyt ja hieno upseerimies. Kuva on otettu VDV:n (ВДВ) juhlassa kesällä 2014.


Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

torstai 9. heinäkuuta 2015

Pahat upseerit yrittävät miehittää Suomen soturi -sivuston

Suomen soturi –nettisivusto on muuttunut yhä rumemmin pahan palvelijaksi. Sivuston muutamat vanhat aktiivit ovat kyselleet jo tämän tarkoitusperää ja vaatineet tasapuolisuutta, sillä pahat upseerit ovat pistäneet sivuston temmellyskentäkseen kaikenlaiselle vihapuheelle Venäjää vastaan.

Yksi pahimmista vihan agenteista on everstiluutnantti Torsti Sirén, joka jälleen kerran 7. heinäkuuta 2015 kirjoitti Venäjää vähättelevän usean vihatekstin. Kello 21:08 Sirén manaa, että ”Venäjällä ei ole mitään annettavaa maailmalle, paitsi pelko, joka perustuu ydinaseisiin. Muutoin Venäjä olisi mitättömyys ja ’ihan tavallinen diktatuuri’”.


Tuollaisten viestien tarkoituksena on tietenkin kylvää pahaa henkeä Venäjää vastaan. Sodan psykologian ja propagandan tutkimuksissa on toistuvasti havaittu, että sotaherrat tahtovat oikeuttaa sotatoimiaan vastaavalla vihapropagandalla, jossa vastustajaksi löydetyn valtion kansaa, valtiojohtoa ja järjestelmää halveksitaan. Torsti Sirén harjoittaa kansanmurhissa tavattujen sadististen johtajien tavoin vihan propagandaa toista kansaa ja valtiota vastaan. Sen hän tekee suomalaisena upseerina, mikä on erityisen paheksuttavaa. Toisaalta hän tällä tavalla nimeää itsensä top-10:een* niitä upseereja, jotka kuolevat todennäköisesti ensimmäisenä, jos Suomen ja Venäjän välille tulisi sotilaallinen konflikti.

Pahan hengen levittäminen kuuluu Torsti Sirénin intresseihin. Sirén saa vihan viesteilleen tavanomaisesti ison joukon seuraajia. Tälläkin kertaa 50 henkilöä klikkasi tykkäämisensä. Joukossa oli Puolustusvoimien tutkimuspäällikkö insinöörieversti Jyri Kosola, yliluutnantti tai kapteeni Janne Vaahtovuo sekä Trafin – Liikenteen turvallisuusviraston – yksikönpäällikkö, Ilmailuhallinnon turvapäällikkönä toiminut, kommodori evp. Kauko Lehtinen. Vihan viestiä tykkäsivät myös jopa eräät opettajat, mikä harmittaa erityisesti, kun voi tämän jälkeen perustellusti kriittisesti kysyä, miten huonoa asennetta näiden opettajien kautta välittyy opiskelijoihin.


Kaikki eivät tietenkään halua suostua vihan viestintään, vaikka paholaisen vihan legioona on erityisen aktiivinen. UPM:n Kaipolan ja Jämsänkosken tehtaiden entinen viestintäsuunnittelija, nykyinen koti-isä Risto Ahonen huomauttaa hyvin aiheellisesti 8.7.2015 kello 11:05 tarpeesta ”vaihteeksi uutisoida jotain myönteistäkin venäjään liittyen, ihan vaan tasapuolisuuden nimissä. Enemmikseen täällä esiintyy ryssittelyä joka on ala-arvoista kielen käyttöä. Ei Suomen pidä asettua pelinappulaksi. Kylmään sotaan ei pidä osallistua”.


Samalla Suomen Sotilas –sivustolla myös entinen kapteeni Antti-Pekka Mustonen - netin salanimi "Tynkä-Karjalan Antti" - päästelee sielunsa mölyjä ulos, tällä kertaa hiukan aiemmin 2.7.2015 kello 23:38 valheellisessa ja vääristelevässä viestissään. Mustosen kerskauksesta käy ilmi sekin, sikäli kuin ne ovat totta, että hän on Mart Laarin tuttu 25 vuoden takaa.  Kyseinen pimeyden herra Laar on vähemmän maineikas henkilö, josta olisi terveessä omassatunnossa pikemmin kunniakasta sanoutua irti!

Pimeyden herra Laar tukee stigmatisoivaa miehitysmyyttiä ja kutsuu - silloin kun ruumiin kunnossaan kykeni puhumaan - nykyisiä venäläisiä ”miehittäjiksi”, joiden ”pitäisi hävetä itseään”. 23. elokuuta 2009 virolainen Mart Laar piti julkisen puheensa korostetusti sen jälkeen kun oli katsonut juuri edellä The Soviet Story –propagandafilmin: hän kutsui tämän päivän venäläisiä miehittäjiksi, joiden “tulisi hävetä itseään”. Hän kohdisti sanansa erityisesti nuorta Maxim Revaa vastaan.  

Tämä natsimyönteinen historian väärentäjä Mart Laar on julistettu Venäjällä persona non grataksi. Laar muistetaan vuodelta 1992, kun hän lähetti Viron valtion ruplia terroristi-valtion rakentamiseksi Venäjän Federaation alueelle. Asiasta tuli valtava kohu, mutta Laar armahdettiin tuomioilta.

 Laar väittää kirjoituksissaan jopa sellaista pöhköhullua, että Sinimäillä Waffen-SS olisi taistellut Viron itsenäisyyden puolesta, vaikka Viroa ei ollut silloin olemassakaan. Nykyään Sinimäillä vietetään vuosittaista natsijuhlaa, johon kokoontuu uusnatseja kaikkialta maailmasta. Natsijuhlan tarkoituksena on lietsoa vihaa juutalaisia ja venäläisiä vastaan. Juutalaisvastaisuus kuuluu Mart Laarin ja Viron kansalliseen ideologiaan. Virossa nykyään rakennetulla ryssävihalla ei ole mitään tekemistä Neuvostoliiton kanssa, vaan vihan kylvön on lanseerannut Isänmaa-niminen puolue ja sen puheenjohtajana toiminut Mart Laar. Heidän vihan peli on kohdistunut Edgar Savisaaren johtamaa keskustaa vastaan, koska Savisaaren keskusta on ollut yhteistyöhaluinen puolue. Se tulee toimeen sekä maassa olevien venäläisten kanssa että Viron sosialistisen historian kanssa.  Virossa olevat venäläiset äänestävät keskustaa, mutta Mart Laar vihaa venäläisen väestön kanssa yhteistyöhaluista keskustaa.

Kyseisen A-P. Mustosen kaveri Mart Laar viljelee natsipropagandaa ja ”löytää” legitimiteettinsä Natsi-Virosta vuosilta 1941–1945. Silloiset rikolliset metsäveljet ovat Laarin palvomia vapaustaistelijoita. Isänmaa-puolue nostattaa natsi-ideologiaa, Waffen-SS-ihannointia ja tuo natsimarssit virolaisille kaduille. Antti-Pekka Mustonen kirjoitteli muutama vuosi sitten jopa hurjia lupauksia samaisessa natsihengessä ja lupasi kutsua ”metsäveljet”, jotta nämä kävisivät ”Molarin kodissa”. Lisäksi hän lausui kuolemaa toivottavia lupauksia lapsilleni.  Silloin hän käytti salanimeään "Tynkä-Karjalan Antti" ja vetosi perusteluna siihen, ettei anna ikinä anteeksi Karjalan menetystä.

Antti-Pekka Mustonen vääristää edellä kuvatun pahuuden ideologian mukaisesti myös kaiken muun sanotun ja kirjoitetun. Todellisuudessa en ole syyttänyt ketään koskaan maanpetoksesta, sillä syyttäminen edellyttää muodon puolesta vähintään syyttäjän virkaa tai kansanomaisesti rikosilmoitusta. Todellisuudessa olen yhdenvertaisuuden nimissä pitänyt A-P. Mustosen toimintaa enemmän maanpetoksellisena kuin kenenkään nykypäivän suomalaisen miehen tai naisen, jotka tahtovat ystävällisiä suhteita Venäjän valtiojohdon ja elinten kanssa. Nämä jälkimmäiset tahtovat tällöin Suomen vakaita ja rauhallisia oloja itsenäisenä maana, mutta Mustosen kaverit ovat aivan jotain muuta turmelluksensa tähden.

Moraalisesti katsoen pidän Antti-Pekka Mustosen veljeilyä Viron ex-puolustusministerin ja natsiministerin kanssa epäisänmaallisuutena, riippumattoman ja vapaan Suomen itsenäisyyden kannalta vihamielisenä toimena huomattavasti suuremmassa määrin kuin jos joku suomalainen olisi mitä paras kaveri venäläisen populistin, liberaalidemokraattisen puolueen johtajan Vladimir Volfovitš Žirinovskin tai Aleksandr Duginin kanssa. Jälkimmäiset rakastavat ja kunnioittavat Suomea vapaana maana, mutta Mart Laar on väärentänyt historian ja tahtonut natsi-ideologiaa myös Suomeen. Siksi ihmettelen, miksi Suomessa metsästetään ns. Kremlin trolleja suomalaisten keskuudesta, kun täällä Suomessa pitäisi etsiä Viron natsiministereiden ja Nato-partnereiden trolleja. Virosta käsin on myös turmeltu Suomen vapaa media, jos sellaista median vapautta on edes ollut vuosikymmeneen Suomessa. Laar on toki jo kai menettänyt kaiken toimintakykynsä.

Mitä tulee Antti-Pekka Mustosen muihin väitteisiin, niin nekin ovat täyttä höpinää. Mustonen väittää minua Johan Bäckmanin ”juoksupojaksi”, vaikka en ole noin puoleen vuosikymmeneen edes nähnyt Bäckmania, mitä näkemättömyyttä en kuitenkaan lausu tässä minään kunniana ja ihanteena: hienon dosentin näkeminen ja hänen oivaltavien analyysien kuuleminen on tietysti yhtä autuaallista kuin suomalaisille synkän talven jälkeen keväisen auringon paisteen saapuminen.

Mahdollisesti dosentti on Venäjällä. Minulla ei ole sitä vastoin edes viisumia Venäjälle, koska ei ole varaa ostaa sellaista nykypalkalla (käteen jäävä palkka siivoustyöstä kulujen jälkeen 7 euroa per arkipäivä). Ehkä löydän veronpalautuksesta rahaa viisumiin joskus joulukuussa.

Usein Bäckman on monissa asioissaan aivan oikeassa, mutta hän liikkuu ihan eri piireissä, joita minä itse kuitenkin arvostan vähemmän kuin omia piirejäni Venäjällä.  Niin monissa nyansseissa ovat myös mielikuvat ja käsitykset muodostuneet jossain määrin erilaisiksi: minulla ei ole Neuvostoliitto-nostalgiaa. Vaikea olisi myös pitää ketään itseäni nuorempaa miestä, joka ei ole edes käynyt kouluja itseäni enempää ja jonka käsitykset Neuvostoliiton, Venäjän ja Euraasian Unionin yhteiskunnallisista oloista, historiasta ja tulevaisuudesta jossain määrin poikkeavat omistani, oppimestarina. Kyllä minä arvostan omaa näkemystäni ja tietämystäni näissä asioissa suuremmaksi, vaikka tietysti itse kukin arvioi oikeutetusti asiansa ja näkemyksensä omasta subjektiivisesta taustasta käsin omalla tavallaan. Kaikesta huolimatta olen Johan Bäckmanin suhteen rintamalinjan samalla puolella, vastapuolella kuin Viron natsimoodissa kaveeraavat tyypit, sillä vastapuoli on ihmisyyden vihollisen puolella.

Jälkikirjoitus:

* Kuten itsensä Torsti Sirén on myös havainnut, niin tässä mainittu "top-10" ei ole suositus "tappolistaksi", vaan sotatilan ikävä karu todennäköinen tai mahdollinen todellisuus hänen oman toiminnan jälkeen, jolla Sirén on itsensä tehnyt julkiseksi erityislaatuisena ryssävihan upseerina: se lienee vain mitä ilmeisintä, että  vihaa  julkisesti kylväneet upseerit joutuvat myös ensimmäisinä vihan kohteiksi.

 Minä itse olen rauhan ja rakkauden suhteiden puolella valtioidemme välillä: tuen enemmän keskustelua ja kanssakäymistä kuin nykyinen Suomen ja EU:n politiikka. Torsti Siren on sitä vastoin pahuuden ja vihan puolella: hänen tekstinsä ilmaisevat jatkuvasti yllytystä vihaisiin ja jopa sotaisiin toimiin suurta naapuriamme Venäjää vastaan.


Kirjoittaja on rauhan ja rakkauden puolella:



Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Molari ei tytöttele sotatohtori Saara Jantusta

Helsingin Sanomien sunnuntainumeron 5.7.2015 verkkoversiossa ja printtipainoksessa sotatohtori Saara Jantunen kertoo saaneensa sähköpostin "Putinia kannattavalta ex-kirkkoherra Juha Molarilta" ennen kuin Jantusen oli määrä puhua eduskunnassa järjestetyssä Ulkoasiainvaliokunnan tilaisuudessa. Hesarin jutun perusteella syntyy vaikutelma, että tämä sähköposti olisi näyttö vaikuttamiseen pyrkimisestä.




Pelottavaa merkitystä painotetaan vielä siten, että minut on määritelty ”Putinia kannattavaksi ex-kirkkoherraksi”, sen sijaan että olisi määritelty ajanmukaisesti ja täsmällisesti. Olen kuulemma vaarallinen esimerkki putinistien vaikutuskampanjasta!

Ilmeisesti täten Jantunen uskoi esittävänsä uskottavamman näytön ”informaatiovaikuttamisesta” Hesarin lukijoille. Tuo ”uskottavuus” ei ole kuitenkaan tieteellistä tutkimuksen mielessä, vaan performatiivista sensaatiojournalismia varten. Toisaalta sotatohtorin omat epäilyttävät kytkökset paljastuvat siinä, että hän on Sofi Oksasen ystävä. Sofi on vähintääkin Kapon suosiossa.

Tehtäköön selväksi heti, että tuossa sähköpostissani 19.1.2015 kello 12:16 Saara Jantuselle, Timo Soinille ja muutamalle muulle Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan alustajalle en ole yhdelläkään sanalla ”tytötellyt” tai vähätellyt sotatohtoria. Olen selostanut 19.1.2015 blogissani ne kysymykset, jotka lähetin tilaisuuden asiantuntijoille.[3] Muutama tunti lähettämäni sähköpostin jälkeen, 19.1.2015 kello 15:14, Suomen eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan valiokuntaneuvos, valiokunnan sihteeri Raili Lahnalampi soitti minulle, että osanottoni on peruutettu avoimeksi mainostetusta tilaisuudesta.[4][5]



En vielä aiemmin ymmärtänyt Saara Jantusen ja kumppaneiden silloista traumaattista kokemusta sähköpostissa saamiensa kysymysteni johdosta, vaikka kyseisen tilaisuuden erittäin myrtyneen näköisiin esiintyjiin on jo aiemmin sosiaalisessa mediassa kiinnitetty runsaasti huomiota. Olisiko koko joukko asiantuntijoita murtunut juuri noiden muutamien kysymysteni johdosta, kun sotatohtori Saara Jantunenkin yhä muistaa kysymyksiäni, toki kertomatta sähköpostini sisältöä?

Edellä mainitussa Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ”avoimessa kuulemisessa” Leena Hietanen esiintyi loistavasti, erityisesti puheenvuoron alku teki koko yleisöön vaikutuksen. Kuten olen blogissani 25.1.2015 [6] kuvaillut, toimittaja Leena Hietanen teki myös osuvat kysymykset: turvallisuuspalvelujen roolista toimittajien ohjaamisessa ja HS:n osakekurssista Venäjän tähden. Muilta osin keskustelijat enemmän kätkivät kuin lausuivat mitään läpinäkyvästi ja merkityksellisesti. Mikä erityisen ilmeistä ja silmäänpistävää, niin Leena Hietanen oli salin ainoa iloinen ihminen. Mielestäni ilo syntyy vilpittömästä sydämestä ja hyvästä omastatunnosta. Vaikka kokemustani ja asiantuntijuuttani psykoterapian ja psykohistorian alueella voidaan arvostella riittämättömäksi, niin kyllä juuri tuosta tunneälystä käsin pidin jo 25.1.2015 kirjoittaessani blogiani erityisen merkillepantavana, että informaatiosodankäynnin kutsutut asiantuntijat olivat kaikki erittäin myrtyneen näköisiä ilmeiltään.

Vasta nyt ymmärrän sotatohtori Saara Jantusen tunnustuksesta Helsingin Sanomissa, että työttömän miehen sähköposti ehkä vakavoitti asiantuntijoiden mielet! Niin kuin eräs kommentaattori huomautti Facebookissa jo tuolloin tuoreeltaan: ”Vetäkää vähän sokeria sen sitruunanne kanssa, hei!”. Toinen arvioi: ”Tosi myrtsin näköistä jengiä”. 

Olen ajatellut, että asiantuntijoiden myrtyneiden ilmeiden kieli osoitti epäaitoa, petokseen perustuvaa vakavuutta, kun puhujien piti keksiä perustelut informaatiosodankäynnille, jota tämä ”avoin kuuleminen” oli itsessään sen sijaan että se olisi käsitellyt ja analysoinut informaatiosodankäyntiä.

Enemmän pisti merkille vaikeneminen asiakokonaisuuksista: upseerit eivät tuoneet ilmi suomalaisten upseerien saamaa informaatiosodankäynnin koulutusta Amerikan Yhdysvalloissa ja upseerien nykyisiä tehtäviä informaatiosodankäynnissä Suomessa; upseerit eivät selvittäneet sotilaiden suorittamia kyberoperaatiota kohderyhmäanalyysissa ja informaatiosodankäynnin vaikuttamisessa; median ja ministeriöiden edustajat eivät käsitelleet avoimesti ja läpinäkyvästi yhteyksiä Viron Kapossa annettuun informaatiosodankäynnin ohjaukseen, vaikka juuri tällä nimellä on ollut koulutustapahtumia. Myrtsin näköiset tyypit sitä vastoin tahtoivat esiintyä vakavan asian puolesta aivan muissa puheissaan. Nyt on käynyt ilmi sekin, että sotatohtori Jantunen on itse saanut amerikkalaisen informaatiosodankäynnin koulutuksen ja on kaiken lisäksi Kapon mielitietyn Sofi Oksasen ystävä. Ehkä kysymykseni eivät ihan ohi menneet, vaikka niihin ei heti vastattu.

Jantunen on itse aiemmin määritellyt informaatiosodankäynnin aivan selkeästi Venäjän valtion suorittamaksi informaatiovaikuttamiseksi Suomessa, joka on Jantusen määritelmissä systemaattista, koordinoitua ja johdettua. Myös Puolustusvoimien sivuilla informaatiosodankäynti määritellään hyvin selkeästi valtiolliseksi toiminnaksi. Se, että osa-aikaisen siivoojan sähköposti julkisuudessa olevan keskustelun johdosta, liitetään sotatohtorin tarinassa Helsingin Sanomissa esimerkiksi informaatiovaikuttamisesta, on vähintäänkin asiatonta ja huolestuttavaa kansalaisyhteiskunnan vapauksien kannalta. Miltä näyttää tulevaisuutemme Suomessa, jos mielipiteet leimataan tuolla tavalla systemaattiseksi, koordinoiduksi ja johdetuksi informaatiovaikuttamiseksi – ja mikäli ei kyetä yksilöidysti ja määritelmällisesti erotteluun valtiollisen informaatiovaikuttamisen sekä kansalaisten luontaisen aktivismin välillä?

Sotatohtori Jantunen käyttää itseään ja kokemuksiaan esimerkkinä ensi syksynä ilmestyvässä Infosota-tietokirjassa. Siinä hän avaa, mitä informaatiosota on, ketkä sitä Suomessa käyvät ja millaisilla aseilla. Asiantuntijoiden vähättely ikään, sukupuoleen tai pukeutumiseen vetoamalla on vain yksi käytetyistä keinoista.

Jopa minulta saatu sähköposti on ilmeisesti sotatohtorin mukaan informaatiosodankäyntiä siksi, että olen Putinista eri mieltä kuin Jantunen. Tuskin sotatohtori muistaa korrektisti kertoa, että tämä Putiniin myönteisemmin suhtautuva mies on vain muuan osa-aikainen siivooja, joka miettii aamuisin kello kuuden ja seitsemän aikaa ravintolan kusilaaria pestessään suomalaista yhteiskunnallista keskustelua ja niin löytää oivalluksensa: tämä kirjoittaja ei saa ohjeita, vihjeitä, koordinointia tai korvausta Kremlistä tai mistään tähän liittyvästä järjestelmästä.

Jantusella on sama uhriutumisen taktiikka kuin Jessikka Arolla. Nyt sotatohtori on kirjoittanut jopa kokonaisen kirjan uhriutumisestaan, missä ilmeisessä pahiksen pääroolissa ovat ns. putinistit, Verkkomedia ja Sputnik (joka ei tiettävästi kuitenkaan kerro sotatohtori Jantusesta yhtään mitään).

Tiedän hyvin, että sotatohtori Saara Jantunen ei tykkää siitä, miten olen rinnastanut toisiinsa hänen ja Jessikka Aron YLE TV 1:ssä 28.1.2015 esittämät tarinat ja USA:n informaatiosodassaan käyttämän genren ”face victim blog posts”, jonka käyttämistä on myös Snowden selostanut.[2] En ole voinut uskoa todeksi, että Venäjän valtio lähettäisi törkypostia tuollaiselle sotatohtorille, sillä silloinhan sotatohtori saisi juuri käyttökelpoista aineistoa todistella Venäjän pahuutta. Ei käy mitenkään minun logiikalle, että Venäjä itse tuhoaisi omaa mainettaan törkypostien avulla.

Tämän edellä kirjoitetun minä selostin myös Saara Jantuselle Porthanian käytävällä JSN:n trolliseminaarin jälkeen 5.5.2015, jota kohtaamista minä muistan yhä edelleen kauniina hetkenä, joka teki koko keväästäni paremman.[10] Siksi olen iloinen, että myös Saara Jantunen muistaa minua. Minun saapumistani odotettiin jopa kyseiseen tilaisuuteen, sillä seminaarisalin porraskäytävällä seisonut Lehtikuvan valokuvaaja Seppo Samuli kyseli kaveriltaan, että ”Juha Molarin pitäisi tulla tänne”. Niin minä kysyin valokuvaajalta, että ”oliko teillä puhe Juha Molarista? Minä olen”. Valokuvaaja sanoi, että hän tulee kuvaamaan tilaisuuden aikana minua. Niin kiinnitin huomiota siihen, että tämä valokuvaaja otti esitysten aikana meikäläisestä kymmeniä valokuvia, kun mikään yksittäinen kuva ei luultavasti näyttänyt riittävän ”putinistiselta”.[11] Muutama metri minusta oikealle Venäjä-tietäjänä tunnettu Jukka Mallinen kävi kuiskuttamassa siinä istuvalle henkilölle, että ”Juha Molari on saapunut”. Paremman puutteessa oli sittenkin paikalla yksi melkein aito putinisti trolliseminaarin tarpeisiin. Minäkin tunsin itseni ihan tarpeelliseksi. Onneksi olin laittanut hyvän kauluspaidan, jonka olin saanut uudenvuoden lahjaksi. Ja olihan minulla pieni siro Pyhän Yrjön nauha rintataskussani, jos ihan tarkasti katsoi. En tykkää olla kuitenkaan mikään joulukuusi.[10]

Olen aiemmin myös muistuttanut, että tuollaiset Jantusen ja Aron kertomat uhritarinat liittyvät jopa hämmästyttävästi Snowdenin paljastamaan läntisten tiedustelupalvelujen informaatiosodankäynnin tekniikkaan, joka siellä tunnetaan nimellä ”Fake victim blog posts”. En tietenkään hyväksy, jos joku häirikkö lähettää halventavaa tai uhkailevaa postia Jantuselle tai muille. Sellainen on rikosasia. En kuitenkaan usko, että väitetty törkyposti olisi mitenkään Venäjän valtion koordinoimaa tai tahtomaa!

 Edward Snowdenin paljastamat Lännen agentti-trollien menetelmät sosiaalisessa mediassa informaatiosodankäynnin toimittamiseksi poliittisia vastustajiaan vastaan sisältää monipuolisen työvälineistön, joista erään toiminnon muotoa ja sisältöä määritellään sanoilla ”fake victim blog posts” (valheelliset uhrikertomukset). Niiden valheellisten uhrikertomusten tarkoituksena on mustamaalata tietty ryhmä noiden pahojen viestien lähettäjäksi. Uhritarinoiden kertomisen suurta tarvetta ja sisältöä voi punnita analyyttisesti Snowdenin vuotaman JTRIG-viitekehyksen avulla: olisiko tässä toimittajan itsensä keksimä ja hänelle hyvin tarpeellinen tarina ”fake victim blog posts” vai olisiko tässä mahdollisesti suomalaisten upseerien lavastama operaatio (set piece operation) ja ”false flag operation”. Tällaisen lavastetun operaation taustoittamisessa ei pidä unohtaa sitäkään, että lukuisat suomalaiset upseerit ovat saaneet Amerikan Yhdysvalloissa Snowdenin kuvaaman informaatiosodankäynnin koulutuksen ja nyt nämä upseerit toimittavat Suomessa salaisia informaatiosodankäynnin tehtäviä, joita suomalainen media ei selosta lainkaan.[7][9] 

Suomen puolustusvoimien henkilöitä on psykologisten operaatioiden koulutusta varten ex-Strategialaitoksen ex-johtajan everstiluutnantti Torsti Sirénin mukaan ”ulkomailla, lähinnä Naton järjestämillä INFOOP- ja PSYOPS-kursseilla”[8]. Erityisesti pitkittyneessä kiristyneessä kansainvälisessä tilanteessa vaadittaisiin ”psykologisia vastatoimia”, mihin ei pelkkä ”puolustukselliset tietoverkko-operaatiot” riitä, vaan kyse olisi maineeseen liittyvät toimet ja ”kansainvälinen mielikuvakamppailu”.[8] Eivätkö amerikkalaisen informaatiosodankäynnin koulutuksen saaneet upseerit toimisi SOME:ssa informaatiosodankäynnissä juuri amerikkalaisen koulutusaineistonsa mukaisella tavalla, jota he ovat tenttineet, joita tehtäviä he ovat harjoitelleet ja johon aineistoon kuuluvat keskeisellä tavalla false flag – ja set piece – operaatiot sekä fake victim blogs posts –kehitelmät?

Aivan erityisesti haluan korostaa ja toistaa, että kyseisessä sähköpostissa en tytötellyt, vaan kysyin näkemyksiä suomalaisten Nato-informaatiosotakoulutuksen saaneiden upseereiden tämän hetkisistä tehtävistä, Snowdenin paljastamasta lännen trolliarmeijan toiminnasta, Viron roolista informaatiosodassa Suomessa... Mikä tärkein jää epäselväksi Hesarissa: Putin ei lähettänyt sähköpostia, vaan muuan siivooja, joka kysyi myös yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden muistamista. Minun jo hyväksytty osallistuminen peruutettiin ystävällisesti puhelinsoitolla muutama tunti tämän jälkeen. 

Kuten olen jo lausunut monta kertaa, niin olen hyvin otettu, että sotatohtori Saara Jantunen muistaa minua. Minäkin muistan hyvin kauniisti tämä aikuisen tohtorinaisen tapaamisen, joka osoittautui kasvotusten paljon viehättävämmäksi kuin hänen tarpeettoman kovat sanat meidän ”putinistien” leimaamiseksi antaisivat olettaa. Itse kustakin paljastuu ihan oikea ihminen!

Mehän kohtasimme sittemmin JSN:n trolliseminaarissa Porthaniassa, jossa sotatohtori Jantunen oli puhumassa kybersodasta ja minä olin tavallisena yleisönä. Siellä opin viimeistään tietämään, ettei Saara Jantusta sovi tytötellä, mitä en ole siis toki koskaan tehnytkään. Jantunen puhui jopa yleisöä kohauttavaa ronskia kieltä seksuaalisesti, sen lisäksi että muisti useamman kerran kertoa kokemastaan avioeroprosessista. Kyllä se oli ihan aikuisen sotatohtorinaisen puhetta (vaikka en tiedä, miten se liittyi käsiteltävään aiheeseen ja miksi sitä piti toistaa niin useasti). Tietysti Saara on nuori nainen minun silmissäni. Ihan varmasti minun kevätpäivä näytti entistä kauniimmalta kun sain puhua nuoren tohtorinaisen kanssa, mutta en ole koskaan tytötellyt häntä!

Sotatohtori Saara Jantusen argumentointi ”vaikuttamiseen pyrkimyksellä” on valitettavasti yksi typerimmistä, mitä olen keskusteluissa nähnyt.  Miksi Jantunen itse puhuu julkisesti, jos hän ei halua vaikuttaa. Eivätkö kaikki puhe ja kommunikaatio ole vaikuttamista? Eikö kansalaiskeskustelu ole sitä varten demokratiassa, että kansalaiset käyttävät oikeuksiaan? 

Saara Jantunen löytää kriittisen sanomisen kohteen: "Kysymys on tiettyjen keskustelunaiheiden polarisoitumisesta sekä siitä, ketkä ylipäätään saavat puhua esimerkiksi Venäjästä ja Ukrainan sodasta". Mitä mieltä sotatohtori on siis itse?  Eikö juuri ”venäläismieliset” ole leimattu  mitä ihmeellisimmin salaliittoteorioin suomalaisessa julkisuudessa? Jantunen itse kirjoitti jopa Twitterissä, ettei kansalaisilla tulisi olla edes oikeutta kritisoida sitä, miten heitä leimataan ”putinisteiksi”, ”trolleiksi” tms. 

Tällä kaikella edellä lausutun perusteella en voi nähdä, että toistaiseksi sotatohtori Saara Jantunen olisi tehnyt mitään tutkimuksellisesti julkisten puheaiheidensa puolesta, vaan hänen esiintymisensä ja argumentointinsa on ollut pikemmin korostetusti epätieteellistä, ei-tutkimuksellista ja propagandistista. Se, että Saara Jantunen kutsutaan asiantuntijoiksi monenlaisiin seminaareihin ja valtakunnan mediaan edellä mainituista puutteista huolimatta, kertoo enemmän suomalaisesta valtapelistä kuin argumentoinnin terävyydestä.


[1] Venla Rossi: 34-vuotias Saara Jantunen tutkii Puolustusvoimissa informaatiosotaa – ja siksi häntä tytötellään. Saara Jantunen tutkii Puolustusvoimissa informaatiosotaa. Välillä hän on itse sen kohde. http://www.hs.fi/sunnuntai/a1435892795558    

[2] Fake victim blog posts: YLE TV 1 28.1.2015 ”Häiriköt piinaavat Venäjä-keskustelua”. http://juhamolari.blogspot.fi/2015/01/fake-victim-blog-posts-yle-tv-1-2812015.html    

[3] Informaatiosodankäynnin sisältö ja merkitys. Eduskunnan Ulkoasiainvaliokunta 22.1.2015 kello 9:00–11:30. http://juhamolari.blogspot.fi/2015/01/informaatiosodankaynnin-sisalto-ja.html   

[4] Ulkoasiainvaliokunnan informaatiosodankäynnin Face control 2 - Suomen eduskunta on ”liian pieni” 22.1.2015 http://juhamolari.blogspot.fi/2015/01/avoin-kuuleminen-ja-paniikkinappula.html   

[5] ”Avoin kuuleminen” ja paniikkinappula. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan informaatiosodankäynnin keskustelu muuttui kutsutilaisuudeksi. http://juhamolari.blogspot.fi/2015/01/avoin-kuuleminen-ja-paniikkinappula.html   

[6] "Venäjä-mielisen" suomalaismiehen kyber-ongelmat 22.1.2015 alkaen. http://juhamolari.blogspot.fi/2015/01/venaja-mielisen-suomalaismiehen.html   


[7]  Kapteeni Miika Sartonen Eduskunnan Ulkoasiainvaliokunnan informaatiosodankäynnin ”avoimessa kuulemisessa” 22.1.2015. http://juhamolari.blogspot.fi/2015/01/kapteeni-miika-sartonen-eduskunnan.html   

[8] Torsti Sirén 2011. Psykologiset operaatiot osana informaatio-operaatioita 2030. Sivut 199-217 teoksessa: Torsti Sirén (toim.) 2011, Strateginen kommunikaatio ja informaatio-operaatiot 2030. Maanpuolustuskorkeakoulu. Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos. Julkaisusarja 2: Artikkelikokoelmat N.O 7.  http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/74173/Siren+-+Strateginen+kommunikaatio+ja+informaatio-operaatiot+2030+-+edit.pdf?sequence=1   

[9] Riippumaton selonteko Suomen asemasta strategisen kommunikaation ja informaatiosodan offensiivisissa toiminnoissa http://juhamolari.blogspot.fi/2014/06/riippumaton-selonteko-suomen-asemasta.html  

[10] Melkein aito ”putinisti” kävi näytillä JSN:n trolliseminaarissa Helsingin yliopistolla 5.5.2015. http://juhamolari.blogspot.fi/2015/05/melkein-aito-putinisti-kavi-naytilla.html  

[11] JSN:n sananvapaudenpäivä: http://kuvakauppa.lehtikuva.fi/edoris?tem=www_gallery_f&id=7aa7da27652644641beff92be6f15955&sub=etusivu


Kirjoittaja on rauhan ja rakkauden puolella:



Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

torstai 2. heinäkuuta 2015

Miksi Suomen ulkopolitiikan johto toimitti Washingtonin tilauksesta diplomaattisen rienauksen Venäjää vastaan? Miten Venäjä vastaa Suomelle?

Suomen ulkopolitiikan johto, erityisesti tässä tapauksessa tasavallan presidentti Sauli Niinistö, pääministeri Juha Sipilä, ulkoministeri Timo Soini ja valtiovarainministeri Aleksander Stubb tekivät omavaltaisen, kansainvälisiä diplomaattisia ja ETYJ-henkeä loukkaavan päätöksen kieltäen Venäjän Federaation delegaation saapumisen Suomeen ETYJ-konferenssin 40. vuosijuhlaan. Tuo outo päätös tapahtui Amerikan Yhdysvaltojen ohjauksessa. Jopa Kylmän sodan aikana Neuvostoliiton johtajana Brezhnev ja Amerikan Yhdysvaltain johtajana Ford kohtasivat Urho Kekkosen isännöimässä ETYK-konferenssissa Helsingissä.

Nyt Suomen ulkopolitiikan johto on vähemmän itsenäinen ja isänmaallinen kuin Urho Kaleva Kekkonen oli Suomen asian puolesta. Interfaxille Venäjän UM:n Toisen Eurooppa-osaston osastopäällikkö Igor Neverov toteaa tilanteesta:  "Yleiseurooppalainen prosessi edellyttää inklusiivisuutta, kaikkien osallistumista. Sen sijaan tässä tapauksessa on rikottu perinteitä, jotka laskettiin aikoinaan Ety-järjestön perustaksi, ja on romutettu yleiseurooppalaiselle prosessille nimensä antaneen Suomen pääkaupungin Helsingin arvovalta".


Moninaisen paheksunnan jälkeen on vähintäänkin ymmärrettävää, että Suomen kansalaiset kysyvät, miten Venäjän Federaatio reagoi tilanteeseen. Ymmärtääksemme tapahtunutta Suomen ulkopolitiikan tekoa, tämä päätös tulee linkittää osaksi Yhdysvaltain käyttämää psykologisen sodankäynnin menetelmää.

Psykologiset operaatiot ovat poliittisen vaikuttamisen työväline, kun tahdotaan vaikuttaa vastustajiin, neutraaliin ympäristöön ja yleisesti yleiseen mielipiteeseen. Menetelmää käytetään laajasti kansainvälisten suhteiden ohjailussa. Perimmäisenä tavoitteena on nytkin Niinistön, Sipilän, Soinin ja Stubbin päätöksessä valta, vaan ei kuitenkaan niin paljon Suomen kansanvalta. Tästä syystä onkin myös keskeistä, että Venäjällä tarkasti analysoidaan, miten Venäjän vastaaminen tapahtuneeseen psykologiseen ja diplomaattiseen hyökkäykseen toimitetaan, jotta vastaaminen ei jäisi niin tehottomaksi kuin esimerkiksi Georgian kriisin aikana ja eräissä muissa tapauksissa.

Venäjän Federaation vastaus diplomaattiseen rikkomukseen ja loukkaukseen on vähintäänkin todennäköistä. Siinä tapauksessa onkin kysyttävä, miksi presidentti Niinistö, pääministeri Sipilä, ulkoministeri Soini ja valtiovarainministeri Stubb aloittivat kuitenkin diplomaattisen itsemurhan, jossa tuhotaan Suomen asema luottamusta ja ystävyyttä ilmentävänä Venäjän naapurivaltiona?

Jos ottaisi jopa huomioon vanhenevan Niinistön ailahtelevan töks-töks –luonteen nuoresta juristista näihin vanhoihin päiviin saakka, Sipilän ulkopoliittisen kokemattomuuden, Soinin pyrkyrimäisen halukkuuden päästä valtakabinetteihin ja Stubbin älyttömät impulsiiviset tempaukset sekä tästä johtuvat poliittisen käytöskyvyn puutteet, on vaikea kuvitella, että nämä eivät olisi löytäneet päätöksensä tueksi Amerikan Yhdysvaltain päteviä ammattilaisia, jotta pystyvät laskemaan todennäköisen kehityksen ja seuraukset, kun Suomi poikkeaa sekä Suomen perinteiseltä ulkopoliittiselta linjalta että ETYJ-prosessin hengestä. Kun ottaa huomioon kaikki nämä puutteet ja mahdolliset seuraukset, voi päätyä vain siihen, että Suomen ulkopoliittisen johdon kansainvälisen diplomatian vastainen röyhkeys on nimenomaisesti ilmausta TAKTIIKASTA, joka on rakennettu operaation suurimman tilaajan, Amerikan Yhdysvaltojen, päässä.

Totuudenmukaisen rekonstruktion saamiseksi Suomen ulkopolitiikan diplomaattisesta törkeydestä ja loukkauksesta pitää kysyä, kuka hyötyisi Venäjän vastareaktioista, kenen kanssa hyöty saadaan ja mitä seurauksia syntyisi Venäjän ”aggressiosta”? On selvää, että Suomi ei valtiona ja suomalaiset kansana saa hyötyä, vaan Suomen ulkopoliittisen johdon riskinottohalu on saanut motivaationsa tilaajalta. Amerikan Yhdysvallat saisi tilanteen avulla poikkeuksellista etua ja mahdollisuuden tulla Suomen ja Venäjän ulkopoliittisten kahdenvälisten sekä EU:n ja Venäjän välisten suhteiden väliin. Yhdysvallat saisi erinomaisen tilaisuuden myös psykologisten menetelmien käyttöön, joiden avulla se voi hoitaa Suomen yleistä mielipidettä ja yleisemmin jopa Euroopan mielipidettä.

Amerikassa on laskettu, että jos Venäjän Federaatio empii vastauksessaan, kun sitä vastaan lyödään diplomatian kentällä suoraan päin kasvoja, syntyy psykologisessa sodankäynnissä yksinkertainen ja selkeä viesti: horjuttaa Venäjän uskottavuutta erityisesti Itämeren ympäristössä, Skandinaviassa ja Suomessa, mutta ilmeisemmin myös laajemmin. Venäjä ei kykene suojelemaan mainettaan, jopa pieni Suomi hyökkää kansainvälisen diplomatian korkeimmalla ja jaloimmalla ETYJ-kentällä suurta naapuriaan vastaan. Tätä empimistä Amerikan Yhdysvaltojen johtamassa informaatiosodankäynnissä käytetään ennakkotapauksena: niin muodostuu jo kauan toivottu myytti, että sittenkin Venäjän on ulkopoliittisesti rampa, toimintakyvytön ja jotain muuta sellaista heikkoa.

Amerikassa on laskettu senkin varaan, että jos Venäjä lähettää toisen luokan sihteerit ja edustajat ETYJ-konferenssiin, jossa käsitellään Ukrainaa, niin Venäjän painoarvo ja kuuluvuus sekä toimintakyky ETYJ-konferenssissa on tarkoitushakuisesti eliminoitu jo ennen konferenssin kokoontumista. Kun samanaikaisesti Atlantin takaiset vieraat ovat jo valmistelleet ETYJ-konferenssia varten Venäjää vastaan vihamielisen julkilausuman, niin ETYJ voidaan Suomen ulkopolitiikan johdon toimittaman tilauksen avulla ottaa täysin Amerikan Yhdysvaltojen johtaman informaatiosodankäynnin näyttämöksi. Näyttämö on Helsingissä, mutta käsikirjoittaja ja ohjaaja istuu Washingtonissa ja Pentagonissa.


Mutta ennenkaikkea Amerikassa on laskettu sen varaan, että jos sitä vastoin Venäjä sanallisen pahoittelun jälkeen ilmoittaa jopa voimakkaammin reaktionsa Suomen ulkopolitiikan vierasta ohjausta vastaan, niin ei ole sen jälkeen pientäkään epäilystä, että Amerikan Yhdysvaltojen paimentamassa informaatiosodankäynnissä Venäjää vastaan keksitään kaikki syytökset, miten Venäjän käyttäytyy ”aggressiivisesti” pientä naapurivaltiotaan vastaan.

On selvää, että Suomen ulkopolitiikan johdon toimittama spektaakkeli oli suunniteltu Amerikan Yhdysvaltain johdolla. Perusteita oli sille, että Venäjä lankeaa tähän ansaan: Venäjä on mediassaan ja ulkopolitiikassaan pitänyt erityisesti huolta jopa tarpeettoman kauniista uskomuksesta Suomen ulkopolitiikan hyvätahtoisuuteen, mutta kun nyt juuri tämä Suomi iskee kansainvälisen diplomatian huippuhetkellä päin Kremlin kasvoja, niin Venäjän ulkopolitiikan toimijat inhimillisesti reagoivat loukkauksen mukaisesti. Mahdollisesti Washingtonissa on jo painettu valmiiksi upeat loistavat PR-materiaalit, joissa kauhistellaan Venäjän suuttumusta pientä naapuria vastaan.

Venäjää vastustavan informaatiopsykologisen sodankäynnin aineisto on suunniteltu siten, että Suomessa ja Ruotsissa sekä jopa koko Euroopan Unionissa kohderyhmänä ovat politiikan johto ja siviiliväestö: Yhdysvallat etsivät psykologisen manipuloinnin avulla poliittisia liittolaisia, kun Suomessa ja Ruotsissa on kuitenkin valtaosa väestöstä maltillisten Venäjä-suhteiden puolella ja selvästi Nato-jäsenyyttä vastaan.

Ehkä yksi tärkeimmistä tavoitteista Yhdysvaltojen kaitsennassa tapahtuneessa Suomen ulkopolitiikan loukkauksessa Venäjää vastaan oli valmistaa Suomen yleistä mielipidettä Naton ”rauhan joukkojen” saapumiselle Suomeen ja sittemmin aseelliseen retkeen Venäjää vastaan. Nyt diplomaattisen törkeyden jälkeen tilaajat vain innokkaasti odottavat, että Venäjä reagoi rangaisten tai uhitellen, jotta yhteentörmäyksen avulla voidaan valmistaa Suomen kansalaisia vihamielisiin asenteisiin pahaa isoa naapuria vastaan.


Monenlaisia tuntemuksia on siis suomalaisessa kansalaiskeskustelussa esitetty Venäjän sopivaksi reaktioksi Suomen ulkopolitiikan spektaakkelia vastaan. Olen itsekin kirjoittanut Facebookissa, että itse asiassa olisi parempi, että Venäjä ei vain kutsu Suomen lähettilästä Moskovassa kuultavaksi, vaan lähettää tuon suurlähettilään Suomeen, jotta Suomi saa aloittaa uudet neuvonpidot suurlähettilään saamiseksi Moskovaan. Olen myös ihmetellyt, miksi Venäjä kuitenkin lähettää Helsingin suurlähetystön edustajia ETYJ-konferenssiin, jos Moskovasta saapuvia edustajia ei sallittu.

Muistetaan, mitä Vladimir Putin sanoi toimittajille Anton-pojan tapauksen johdosta: Suomen ja Venäjän välinen luottamus kärsi Anton tapauksesta. Simo Pietiläistä Putin kommentoi tylysti: ”Hän on vahingoittanut luottamusta maiden välillä ja näin aiheuttanut vahinkoa miljoonille ihmisille”. Voidaan sanoa jopa suuremmalla syyllä, että Suomen ulkopolitiikan johto on vahingoittanut luottamusta maiden välillä ja näin aiheuttanut vahinkoa miljoonille ihmisille”.


Mitä tulee Venäjän reagointiin, niin tietysti Suomen päätös diplomaattisen vuoropuhelun estämiseksi ja torjumiseksi avaa periaatteessa myös mahdollisuuksia ikävälle kehitykselle, jossa toiminta omien päämäärien puolesta muodostuu tärkeämmäksi periaatteeksi ja toimintatavaksi kuin mahdollinen edeltävä vuoropuhelu ja keskustelu toisen osapuolen kanssa. Ennen kaikkea kuitenkin Venäjä-politiikan ymmärtämiseksi pienen Suomen naapurina vastedes on tunnettava eräs puhutteleva viisaus, joka soveltuu siis tämänkin tapauksen prosessointiin seuraavien vuosien aikana: "Ketään ei ole unohdettu, mitään ei ole unohdettu".

Jos minulla olisi sananvaltaa Venäjän ulkopolitiikassa, niin neuvoisin Venäjää viralliseen vastaukseen: "Me Venäjällä rakastamme Teitä pieni naapurimme Suomi ja Suomen kansa. Me ajattelemme rakkaudella Suomen kansaa, josta niin monet kymmenet tuhannet saavat toimeentulonsa hyvien naapurisuhteiden ansiosta ja muutoinkin elävät ystävyydessä. Niin me emme rankaise Teitä diplomaattisen loukkauksenne johdosta, vaan me annamme anteeksi".


Kirjoittaja on rauhan ja rakkauden puolella:



Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)