lauantai 15. elokuuta 2015

Juoksukenkää etsimässä

Tänään tein sellaisen ihmeen, että lähdin lasteni kanssa urheiluliikkeeseen etsiäkseni juoksukenkiä itselleni!

Tein kesällä 2013 sen virheen, että jätin juoksukenkäni Pietariin ja matkustin syvälle Venäjän kyliin ilman juoksukenkiä. Matkalaukkuni oli liian pieni kenkiä varten. Siellä kylässä ostin torilta Kiinassa valmistetut ”juoksukengät” alle 10 eurolla. Periaatteessahan juokseminen on kiinni juoksijasta eikä kengistä, joten nuo kengät auttoivat alkuaan hyvin, kun juoksin poikani mukana aamulla 3 kilometriä jalkapallotreeneihin ja sieltä takaisin asunnolle sekä illalla uudestaan samat juoksut edestakaisin. Kun juoksua oli näin kertynyt viikossa 100 kilometriä ja jalkapallopelit lisäksi, niin jossain vaiheessa toisen viikon aikana akillesjänne alkoi oireilemaan alhaalta kantaluun kiinnityskohdasta. Noissa kiinalaisissa kengissä ei ollut näet yhtään ilmatyynyä. Se sopi alkuaan hyvin, koska olen enemmän maileri-tyyppinen päkiäjuoksija kuin hiipivä maratoonari. Pidän kengästä, joka antaa keveyden vauhdikkaaseen juoksuun. Nyt kuitenkin olematon tuki korosti liikaa päkiöillä juoksua, jolloin akillesjänne rasittui liikaa. Helsingissä yritin korjata kenkää sittemmin kantapäähän rakennetulla pohjallisella (kengät olivat myös ilman pohjallisia). Niistä ei tullut kuitenkaan mitään juoksukenkiä suurempaa lenkkeilyä varten. Sopivat kyllä mainiosti sisäpelitossuksi sulkapallon pelaamista varten, mutta eivät juoksukengiksi.

Tuolloin kesällä 2013 juoksin viimeiset askeleeni varsinaisilla hopean värisillä Asics-lenkkikengillä, jotka olivat olleet siihen mennessä yli vuosikymmenen käytössäni sekä juoksulenkeillä että poikani kanssa pelatessa jalkapalloa. Kengät olivat kastuneet monissa vesisateissa ja lumikeleissä. Viime vuosina en toki juossut enää pahimman sään aikana. Syksystä 1996 kevääseen 1997 juoksin melko runsaasti, liki jokainen päivä ympäri vuoden. Innokkaimpina päivinä juoksin yli maratonin päivässä. Noilla kengillä hölkkäsin myös kaksi kokonaista maratonia ja kahdet maratonit keskeytin (Turussa Paavo Maraton –kisassa lähdin hyvässä kunnossa liikkeelle, juoksin puolimatkaan vielä 1.20 ajassa, mutta yli 38 asteen kuumeessa sairaana juoksuni päätyi puolessa välissä pahaan ripuliin; Helsinki City Maratonia varten olin harjoitellut jopa 4 kertaa päivässä edeltävän kuukauden ja menettänyt liian harjoittelun seurauksena yöunet, joten juoksentelin vain parikymmentä kilometriä ennen keskeytystä).  

Tiedän, ettei ole oikeaoppista juosta samoilla kengillä 17 vuotta. Nuo kyseiset vuodet olivat itselleni niukkoja vuosia taloudellisesti. Avioeron jälkeen avioiduin venäläisen naisen kanssa, joka ei saanut mistään töitä Suomessa eikä myöskään mitään avustuksia pienen pappispalkkani johdosta, joten rahani eivät riittäneet enää uusiin juoksukenkiin. Sitten vuodet 2002-2004 olin ihan puhtaasti vain opiskelija vähäisellä opiskelijarahalla, joten niukkuus korostui edelleen.

Keväällä 2014 otin pitkään palvelleet Asics-juoksukengät esille muutaman kuukauden tauon jälkeen, mutta niistä suoranaisesti tippuivat tai murenivat irti kengän pohjakumi ja kankaat. Ne olivat kuin lahonneet. Muutama kuukausi taukoa syntyi siten, että syksyllä 2013 juoksin jopa kaksi kertaa päivässä aina talven tuloon saakka, mutta sitten minun jalkoihini tuli kovat kivut, joita hoidin levolla muutaman kuukauden.

Kun pitkään palvelleet kenkäni murenivat pois, löysin lahjaksi saamani vielä vähän vanhemmat Asics-juoksukengät varaston hylätystä jääkaapista. En ollut koskaan tykännyt noista valkoisista, mielestäni hiukan raskaista juoksukengistä, mutta nyt ne saivat palvella lenkkeilyä, kuntosalissa ja jalkapalloa pelatessa poikani kanssa. Jalkapallon osuus on koko ajan vähentynyt eivätkä kengät joudu enää koville, kun poika pelaa riittävästi itsekseen ja seuran treeneissä. Nykyiset kengät eivät ole kuitenkaan merkittävästi vanhemmat kuin ne hyvät Asics-juoksukengät, vain muutaman kuukauden. En vain ollut tyytyväinen näihin kenkiin alkuaan. En tyytynyt lahjaksi saatuun kenkään, vaan ostin silloin paremmat kengät. Toisaalla tarvitsin märkinä päivinä kahdet kengät, kun toiset kastuivat aamulla, niin illalla oli mukava laittaa toiset kengät jalkaan.

Nämä vaalean harmaat Asics-juoksukengät ovat nyt myös kuluneet loppuun. Minulle on erityisen suuri hetki, vuosikymmenen huippuhetki, kun valitsen uudet kengät seuraavaksi vuosikymmeneksi. Köyhä mies ei voi ostaa jokaisen tuhannen kilometrin jälkeen kenkiä. Olenkin muistanut sitä, että joskus valmensin aikuista miestä juoksua varten ja tämän maantiekisaa seurasin talvella pitkissä nahkasaappaissa hölkäten samaa vauhtia kisareitillä kannustaen. Nahkasaappaissa oli painoa ja ominaisuuksia paljon vähemmän kuin juoksukengissä, mutta sekään ei estänyt mukana juoksemista.

Juoksukenkäni tulisi olla sopivat minun omia tarpeitani varten, juoksuvauhtiani ja tekniikkaani varten. Siksi oma kokemus on ainoa oikea kokemus. Valitettavasti vain harvoin urheiluliikkeissä on edes juoksumattoa, jossa voisi kokeilla juoksua erilaisilla vauhdeilla, kun sovittaa kenkää. Minä lämmittelen neljä tai viisi kertaa viikossa kuntosalissa juoksumatolla noin 17 km/h –vauhdilla, minkä jälkeen juoksen kovempaa. Lopussa juoksen 80 metrin reipasta rullaavaa juoksua  huomattavan reilusti alle 3.00 min/km (yli 20 km/h) vauhdilla. Joskus juoksen aitoja näillä kengillä. Olisi hyvä, että kenkä istuu jalkaan hyvin ja säilyttää tuntuman juoksualustaan. Noita samoja kenkiä käytän myös kuntosalissa, kun ponnistan 300 kg:n painot jalkaprässissä, tai jos pojan kanssa pelaan joskus sulkapalloa. Ennen kaikkea kenkien täytyy sopia siihen, kun Helsingin Jyryn junioreiden kanssa venyttelen, teen koordinaatioharjoitukset, hyppäämme ehkä pituutta ja korkeutta. Niin kenkä ei saa olla mikään ”riippakivi”. Tuntuu siltä kuin nykyiset kenkäni olisivat myös ”murentumassa” pois sen myötä, mitä enemmän hyppään hiekkakasaan lasten kanssa pituutta. Kengän kankaat ovat useasta kohtaa jo irronneet pohjan kiinnityskohdista ja toki itse pohjan muodot ovat kuluneet pois melko laajasti.

Niin kävin kokeilemassa New Balancen M/W890 v5 –juoksukenkää, joka kuuluu ns. Speed-sarjaan tuolla valmistajalla. Juoksijalehti oli valinnut vuonna 2014 tämän kengän vuoden juoksukengäksi. Kenkä oli toki ominaisuuksiltaan parempi kuin minun yli vuosikymmenen vanha juoksukenkäni. Kengän anatomia oli kunnossa. Epäilen kuitenkin, että tämän uuden kengän anatomia ei olisi samassa kunnossa vuosikymmenen ja 10 000 kilometrin kuluttua kuin nykyisessä vanhassa kengässäni. Kenkiä ei valmisteta kestämään niin paljon.

New Balance on minulle vanha tuttu juoksukenkä 1980-luvulta, jolloin minulla oli muutamat tämän valmistajan kengät, kunnes valitettavasti kenkiä oli vaikeasti saatavissa Suomessa. Kokemus ei ollut tänään ensimmäisellä kerralla pelkästään nautinto, jopa vanha muisto jämäkästä keveästä kengästä oli parempi sieltä kaukaa 80-luvulta, jolloin toki jalkani ei ollut myöskään yhtä raskas: jotenkin jalka tuntui löysältä kengän leveässä lestissä, jalka ei tuntunut niin napakalta kengän sisällä kuin uudessa kengässä pitäisi olla. Nauhoitusjärjestelmä saattaa pelastaa tuolta puutteelta, jos ja kun seuraavalla kerralla huolellisesti kiinnitän nauhat alhaalta alkaen napakoiksi. En pidä siitä, että juoksen aitoja, hyppään tai muuten vain juoksen rivakasti, mutta kenkä tuntuu löysältä jalassa. Kengän koko oli kuitenkin aivan oikea. Suurin plussa oli kengän edullinen hinta, mikä ratkaissee ensi viikon alussa kengän valinnan tämän mukaiseksi.

Tätä hiljempaa vanhus juoksentelee harvoin. Tälläkin kertaa vanhat Asics-lenkkikengät palvelivat aivan hyvin. Myös uusien kenkien tulisi palvella vastaavissa tilanteissa.

Nykyään olen melkein 10 kg keveämpi kuin tuolloin kesällä 2011.


Tarkkaillaan kenkien tilannetta…


KIRJOITTAJA on laihtunut kuvan ottamisen jälkeen lähes 5 kg kuukauden aikana:



 Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha