perjantai 21. elokuuta 2015

Suomessa vakoillaan kuin kylmän sodan aikana. Tutkijat: Hyväuskoisia käytetään hyväksi (IS 21.8.2015)

Suomen jokaisella huoltoasemalla, jokaisella kioskilla ja jokaisen ruokakaupan kassan tuntumassa Iltasanomat julistivat tänään 21.8.2015 isossa keltaisessa lööpissä, että ”Suomessa vakoillaan kuin kylmän sodan aikana. Tutkijat: Hyväuskoisia käytetään hyväksi”.



Tarina perustelee Suomeen tiedustelulakia

Iltasanomien jutun tarkempi lukeminen liitti ison lööpin tarpeellisuuden muutamaan kiinnekohtaan. Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen asiantuntija, komentaja Juha-Antero Puistola perusteli tarpeita saada (1) uusia mahdollisuuksia tarjoava lainsäädäntö, jotta Suomi voisi harjoittaa tiedustelutoimintaa. Tämä tarve oli yksi ilmeisimmistä koko jutussa. Perustelut ovat sitä vastoin selityksiä, joita täytyy vain keksiä yhä uusia, jotta tarpeen toteuttaminen tulisi mahdolliseksi. Tarkoitus - "tiedustelulaki" - oli ensin ja tärkein; perustelut keksittiin sekundaarisesti.

Kyse on ihan samasta menetelmästä, jolla rakennettiin Viroon Tallinnaan Naton tiedustelukeskus, jonka tarpeellisuutta seliteltiin vuosia, kunnes keskuksen perustamisen jälkeen perustamismyytiksi keksittiin muka Venäjän suorittama verkkohyökkäys. Sittemmin toki puolueettomat tahot totesivat, että Venäjään ei tuota verkkohyökkäystä voinut mitenkään identifioida. Todennäköisesti omat tahot järjestivät ikään kuin "tapauksen", jotta perustamismyytti saatiin rakentaa. Nyt Suomen ulkoministeriön ns. tietovuoto on aivan vastaava perustamismyytti, jonka rakentajat taitavat olla lähinnä samoissa käsissä kuin Suomen tiedustelulain rakentajat.



Iltasanomat kirjoittaakin isoilla kirjaimilla komentaja Juha-Antero Puistolan sanat tämän blogista: ”Suomessakin ollaan valmistelemassa tiedustelulakia, joka sallisi suojelupoliisille ja Puolustusvoimille täysmittaisen ihmisten ja tietoteknisen vakoilun ulkomailla”.


Tarina Kohverin viherpesua varten

Iltasanomien koko sivun teemassa toisessa jutussa Laurean tradenomi, joka on esitelty "kyberturvallisuus- ja tiedusteluasiantuntijaksi", Jens Säynäjärvi, kertoo niitä ja näitä, mutta tarina päätyy erääseen ilmeiseen syyhyn koko teeman esittelyyn ja isoihin lööppeihin. Miikka Hujasen kirjoittama juttu päättyy Säynäjärven sanoihin (2) Eston Kohverista ”Jos ulkoministeriö ei olisi tuominnut Eston Kohverin tapausta, joku voisi olla hyvinkin kiinnostunut Suomen ulkoministerin mielipiteestä”. Tämä lienee toinen syy Iltasanomien isolle teemalle.

Sinänsä on totta, että ketään ei nyt(kään) kiinnosta ulkoministeri Timo Soinin mielipide asiasta.


Virolainen vakooja ja vakoilijoiden rekrytoinnista huolehtinut Eston Kohver [1]jäi kiinni laittomista touhuistaan saaden juuri äskettäin Moskovassa pitkän tuomion. Iltasanomien juttu ilmestyy pian Kohverin tuomion jälkeen, koska Venäjää ja "venäläismielisiä" vastaan vihamielistä vakoilua harjoittavilla tahoilla on nyt vimmattu tarve tehdä iso mielipiteiden muokkaus, ylösalaisin kääntävä bluffi, jossa vakoilusta paljastanut virolaishenkilö näyttäisikin kelpo poliisilta, mutta Venäjä saisi mielikuvissa pahan roolin.

Kohver on todellisuudessa erityisen selvä esimerkki tiettyjen ns. läntisten tahojen vihamielisestä vakoilutoiminnasta Venäjän Federaatiota vastaan, mutta Iltasanomien tarinassa ja Suomen ulkoministerin lausunnossa on tapaus käännetty ylösalaisin. Näissä tarinoissa isketään yhä villimpää tarinaa jokaisen suomalaisen silmien eteen aina isoista iltapäivälehtien lööpeistä alkaen ikään kuin Venäjä vakoilisi Suomea uhkaavassa määrin, kun todellisuudessa samanaikaisesti pidetään virallisia ja julkisia puolustuspuheita sen puolesta, että ns. läntiset agentit saisivat vakoilla vihamielisessäkin tarkoituksessa Venäjän Federaation salaisuuksiin kuuluvia asioita.

Niin kuin villeissä manipulaatioissa on usein hitunen totta, niin kyllä Venäjä on todella kiristänyt valvontaansa vakoilun torjunnassa. Tiedän ihmisiä, jotka ovat Venäjällä matkustaessaan kohdanneet uudet kiristyneet määräykset ja toimet, joita ei ole aiemmin koskaan ollut Neuvostoliiton jälkeen Venäjän Federaatiossa. Puistola on vaatimassa, että Suomen Suojelupoliisi ja Puolustusvoimat voisivat harjoittaa tiedustelutoimintaa entistä laajemmin ja täysmittaisemmin Venäjällä. Venäjän turvallisuusviranomaisten lisääntynyt tarkkaavaisuus oman maansa alueella matkailevia ihmisiä kohtaan ei ole täten tyhjänpäiväinen. Niin kuin suomalaiset turvallisuusviranomaiset ja valistuneimmat toimittajat varmasti ymmärtävät, että Eston Kohverin kova vankeusrangaistus on myös viesti muille vakoilijoille ja vakoilijoita lähettäville tahoille: rangaistukset tulevat olemaan rajuja myös vastedes. On vain ajan kysymys, milloin suomalainen agentti istuu Moskovan vankilassa kymmenen vuoden rangaistustaan vakoilutuomion tähden.

Eston Kohver [1] oli pahassa tunnettu virolainen vakoilija jo vuosia ennen äskettäistä kiinnijäämistään ja saamaansa ankaraa tuomiota. Jo useita vuosia aiemmin, helmikuussa 2011, Venäjän turvallisuusviranomainen, Pihkovan FSB:n johtaja Georgiy Dratchev, julkisti Kohverin nimen muutaman muun henkilön nimen ohessa, kun tutkinnassa oli käynyt ilmi, että hän oli rekrytoinut Venäjän alueelta vakoilijoita läntisten tiedustelupalvelujen tarpeisiin. Tämä kävi ilmi tutkinnassa, kun muuan venäläismies jäi kiinni yrittäessään autoonsa asetettujen vakoilulaitteiden avulla tarkkailla Venäjän turvallisuuspalveluun tulevaa ja menevää liikennettä. Venäjän turvallisuuspalvelu salli miehen hetken aikaa tehdä saamaansa vakoilutehtävää, kunnes nappasi hänet kiinni saaden täten hyvät todisteet hämäristä puuhista ja tämän lähinnä virolaisista yhteyshenkilöistä.

Pitäisikö alistua hiljaisuuteen?

Jens Säynäjärvi kertoo tiedustelutoiminnan kolmesta lajista: julkisiin lähteisiin (kuten sosiaaliseen mediaan) perustuvasta OSINT:ista, teknisten apulaitteiden avulla tapahtuvasta TECHNIT:stä sekä henkilötiedustelusta HUMINT:sta. Hänen mukaansa nyt puhutaan juuri henkilötiedustelusta, jonka tähden hän varottaa ”harmittomia hölmöjä” puhumasta asioita ohi suunsa väärälle taholle.

Säynäjärven luulotautinen kuvaus rakentaa itse asiassa pelottelun avulla vaikenemisen ilmapiiriä: ihmiset eivät uskalla enää puhua politiikasta, mielipiteistään ja elämästään vähänkään puolitutuille ja tuntemattomille. Jäljelle jää vain iltapäivälehtien, Hesarin ja Ylen harjoittama mielipiteen muokkaus, jonka hiljaisiksi vastaanottajiksi kansalaisia täten kaitsetaan. Älä kirjoita julkisesti sosiaalisessa mediassa, koska OSINT rakentuu nettikirjoituksista ja sosiaalisesta mediasta poimittavasta tiedosta; älä puhu yksityisesti, koska HUMINT tavoittelee yksityisiä sanottuja mielipiteitäkin.

Minä itse olen kuitenkin juuri päinvastaista mielipidettä kuin nuo propagandistit, jotka tahtovat alistaa meidät tukahdutettuun demokratiaan. Despootille ei pidä antaa voittoa vaikenemalla! Puhukaa ja kirjoittakaa suomalaiset! Paljastakaa kaikki Nato-puudelit ja heidän tekoset!

USA:n tiedustelu Suomessa

Eräät suomalaiset upseerit ovat saanet Amerikan Yhdysvaltojen ohjauksessa koulutuksensa PSYOPS-. INFOOP- ja HUMINT-kursseilla. Noiden syntyneiden sidonnaisuuksien ongelmallisuutta Suomen suvereniteetille on tuskin lainkaan pohdittu julkisuudessa, kun sitä vastoin on keksitty iltapäivälehtien lööpitkin täyttävää höyrypäiden tarinointia Venäjän harjoittamasta tiedustelutoiminnasta Suomessa.

Maanpuolustuskorkeakoulun silloisen Strategialaitoksen silloinen esimies, everstiluutnantti Torsti Sirén kirjoitti 17.6.2011 mottonsa: ”Mieli on ase ja sodankäynnin ensisijainen kohde”, kun ”voitto sodassa on vastustajan identiteettirakenteen muuttamista” sekä riemuitsi 28.5.2011, että ”tietokoneen nettiyhteyden varassa saa paljon pahaa tuhoa”. Hän on toistuvasti painottanut koulutuksessaan ja kirjoituksissaan ”proaktiivisuutta”, jolloin tulee ”vaikuttaa kohdeyksilöihin tai –ryhmiin kaikissa valmiustilanteissa”. Tuolloin pelkät ”puolustukselliset tietoverkko-operaatiot” eivät riitä, vaan tarvitaan maineeseen liittyviä toimia ja ”kansainvälistä mielikuvakamppailua”, ”erityisesti mielikuvakamppailua ja vastapropagandaa”, kuten hän määritteli vuonna 2011 kirjassaan. Maanpuolustuskorkeakoulun professori, everstiluutnantti Aki-Mauri Huhtinen lausuukin selväsanaisesti, että ”SOME on informaatiosodankäynnin eturintama”, jossa tärkeää on ”ihmismielen ja ihmisten havaintojen muuttaminen”; erityisesti Huhtinen on painottanut sosiaalisen median avulla – Facebookin, Youtuben ja Twitterin avulla  –  mielikuvien rakentamisessa ”avainhenkilöihin vaikuttamista” (key leader engagement).

Ulkoasianvaliokunnan informaatiosodankäynnin ”avoimessa kuulemisessa” 22.1.2015 kuultu kapteeni Miika Sartonen on opinnäytetyössään erikoistunut kohderyhmäanalyysiin osana informaatiosodankäyntiä.[3] Tätä analyysiä hän on tutkinut nimenomaisesti USA:n armeijan kenttäohjesäännön mukaisesti. Kapteeni Sartosen mukaan kohderyhmän valinta on prosessille keskeinen; päätavoitteena on löytää selkeästi määritelty tavoiteryhmä, johon vaikuttamalla tämän "haavoittuvuuden" avulla voidaan saavuttaa tavoiteltu tulos. Niin Sartonen tahtoo jakaa ihmiset ensisijaisiin ja toissijaisin ryhmiin ja luokkiin löytäen lopulta aggregaatit (energian tuottajat), keskeiset tiedottajat ja painopisteet, jotta PSYOP henkilökunta pääsee tutkimaan näiden haavoittuvuuksia. Kyber maailmassa tunnettavat ”avain kommunikaattorit” ovat blogien kirjoittajia, jotka jakavat mielipiteitään politiikasta, taloudesta yms.

Kaiken kaikkiaan kapteeni Sartosen opinnäytetyö niin kuin myös monen muun suomalaisen tässä mainitsemattoman "SOME-upseerin" toiminta linkittyy kiinteästi Edward Snowdenin paljastuksiin siitä, miten läntiset agentit saivat trolli-ohjeet ns. Online Covert Action –opaskirjassa: läntiset tiedusteluorganisaatiot ohjasivat maksettujen valtiollisten agenttien toimintaa sosiaalisessa mediassa kohderyhmäanalyysien mukaisesti niin että agentit toimivat trolleina tai ikään kuin tavallisina ihmisinä, jotka eivät olisi hallituksen palkkalistoilla.

Suomen foliopäiset upseerit syövät lapsilisät

Miksi Puistolan ja muiden vastaavien käsitysten esittäjät ansaitsevat osakseen mitä ankarinta kritiikkiä?

Jos osaisin kirjoittaa tiukkaa satiiria, niin ilveilisin mitä pahimmalla tavalla Puistolan, Säynäjärven, Sartosen, Sirénin ja Huhtisen sekä samassa paranoidisessa moodissa toimivia muita suomalaisia henkilöitä vastaan. Valitettavasti osaan kirjoittaa vain lempeästi, joten ilveily ja piikittely saavat jäädä osaavimpien kirjoittajien taidonnäytteeksi noita rappion sanansaattajia vastaan.

Kritiikki on erittäin paikallaan, vaikka pahoittelen jo etukäteen, että en osaa kirjoittaa niin terävästi kuin tahtoisin paheksuntani ilmaista. Kyse on yhä niukemmaksi käyvien valtiollisten budjettimäärärahojen oikeudenmukaisesta tai väärämielisestä (jopa mielisairaasta) kohdentamisesta.

Puistola, Säynäjärvi, Sartonen, Sirén ja Huhtinen sekä muut vastaavat foliopäiset höyryturvat syövät köyhien lasten lapsilisät ja työttömien työttömyyskorvaukset. Sotilasmenojen kasvattaminen on osittain seurausta foliopäisten höyryturpien julkisuudessa tapahtuneista ”myynninedistämispuheista”, kun he ovat jo pitkän aikaa ja määräajoin ikään kuin asiantuntijoina ”jakaneet tietoa” tiedustelusta ja informaatiovaikuttamista sekä muista sotilaallisista uhkista Suomessa. Todellisuudessa näyttää esimerkiksi siltä, että herra Sirén on jopa käyttänyt lähimmän vuoden aikana enemmän työaikaansa höyrypäiseen lukemiseensa muuan osa-aikaisen siivoojan blogissa kuin yhtään mihinkään ymmärryksensä kasvattamiseen "tiedustelusta". Foliopää tutkijat tekevät tarpeetonta nettisurfailua päivät pitkät, mutta selittelevät, että heidän työnsä olisi valtiolliselle turvallisuudelle ja sen mukaiselle koulutukselle jopa tärkeää!

Kritiikki on siten erittäin perusteltavissa eettisesti, erityisesti yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vaatimuksen tähden.

Foliopäiset upseerit rakentavat ryssävihaa

Kritiikkiä tulee esittää foliopäisten höyryturpien vaatimuksille sotilastiedustelun ja sotilasmenojen kasvattamiseksi Suomessa myös viestinnällisen vastuullisuuden tähden. Iltasanomien tuorein juttu oli pahasti kallellaan russofobiaan eikä tarinoinnissa lausuttu pienintäkään sanaa todelliselle uhkalle Amerikan Yhdysvaltojen ja sen satelliitin Viron avulla toimitettua tiedustelutoimintaa vastaan, joka on kohdistunut jopa Suomen kansalaisiin ihmisoikeuksia loukkaavalla tavalla. Myös USA:n lähetystö Helsingissä on todistetusti palkannut Suomeen saapuneita turvapaikanhakijoita informaatiosodankäyntiin Suomen kansalaisia vastaan. Tämän on vuosi sitten tunnustanut Murmanskin entinen poliisipäällikkö, joka kirjoitti USA:n lähetystön palkkalistoilla parjausta jopa minua vastaan - työtöntä suomalaismiestä vastaan!

”Hyväuskoisiin” viitataan Iltasanomien jutussa tarkoituksellisesti hyvin halventavasti, koska jutun pyrkimyksenä on rakentaa epäluuloisuuden ilmapiiri, jossa ihminen ei enää puhuisi toiselle. Kaikki vain kuuntelisivat hiljaa, mitä Helsingin Sanomat ja YLE julistavat propagandassaan. Jutun avulla tahdotaan rakentaa vaikenemisen ilmapiiri Suomeen.

Minä en ole ”hyväuskoinen”, kun olen jutellut avoimesti mielipiteeni Puistolan tai Sirénin tai monien muiden nimeltä tunnettujen alan ”spesialistien” oudoista näkemyksistä venäläisten tuttujen ja tuntemattomien kanssa, kun olemme tulleet juttusille aiheesta ja henkilöistä. Minä en ole ”hyväuskoinen”, kun vaalien alla muuan eläkkeellä oleva venäläinen sotilasmies soitti ja kysyi mielipidettäni demarien ehdokkaista. Se ei ollut tiedustelutoimintaa, vaan eläkeläismiehen tavanomaista epätietoisuutta suomalaisista ehdokkaista, joita hänkin voisi äänestää. Ihmisillä on tapana jutella toinen toisilleen! Siksi toivonkin aivan päinvastoin pikemmin entistä suurempaa rohkeutta jutella kaikista asioista ja ihmisistä lähimmäistemme kanssa, myös vähemmän tuttujen kanssa, jopa mahdollisille "agenteille", joita tuskin on edes puolta tusinaa saapunut pikkuriikkiseen Suomeen Venäjältä. Kun tänään K-kaupassa ostin Iltasanomat, otin lööpistä valokuvan. Kassajonossa muuan mies katsoi valokuvaamista. Tähän vastasin, että minä valokuvaan suomalaista paranoiaa. Tuo mies oli minulle täysin tuntematon. Olkaa rohkeasti vapaita!

Elämää ja lähimmäistä ei pidä pelätä! Suomi ei saa alistua vaikenemisen ilmapiiriin niin että epäluuloisesti pälyilemme ja pähkäilemme jokaisen sanamme tähden sitä, mitä tuli ja kenelle sanottua.

Suomalainen vallitseva propaganda on pahasti vinksahtanut ryssävihan puolelle, mikä on omiaan luomaan ennakkoluuloja Suomessa asuvia venäläisiä ja ”venäläismieliseksi” leimautuvia kansalaisia vastaan sekä turmelemassa terveitä hyviä naapurisuhteita Suomen suureen naapuriin Venäjän Federaatioon.

Foliopäiset upseerit tarvitsevat MT-lääkityksen

Älkää antako lisää valtaoikeuksia ja uusia aseita foliopäisille upseereille, vaan tehokkaammat mielenterveyslääkkeet ryssävihan kukistamiseksi noista paranoidisista höyrypäistä!

Mielestäni kritiikkiä tulee osoittaa foliopäisten höyryturpien julkiselle mesoamiselle sekä monien heistä nettisurfailulle teemansa parissa psykologisen lähimmäisrakkauden nimissä: nuo höyryturvat ovat joko moraalisesti ja älyllisesti erityisen turmeltuneita tai myös psyykkisesti sellaisessa pahassa tilassa, että he tarvitsisivat lääkitystä paranoian hoitoon.

Sosiologian monet tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että paranoidisten mielikuvin rakentelua ja julkista levittämistä käyttävät  vallanpitäjät tarkoitushakuisesti korruptoituneista taktisista syistä, jotta voisivat perustella lisääntyviä vaatimuksia kiristyvälle valvonnalle ja suuremmille määrärahoilleen. Mielestäni juuri tästä on nyt ennenkaikkea kyse!

Olen vakuuttunut, että Puistolan esittämä kuvaus Venäjän touhuista Suomessa on lähtökohtaisesti korruptoitunutta valheellisuutta. Sitä vastoin Torsti Sirénin yölliset nettisurfailut meikäläisen pitkäaikaistyöttömän osa-aikaisen siivoojan netissä voivat kuulua valitettavasti myös everstiluutnantin psyykkisen paranoian piiriin, jonka mukaisesti upseerin tulisi saada nopeasti lääkitys kohdalleen. On näet aivan selvää, että Sirén ei maanpuolustuskorkeakoulun nettiliittymästä tarvitse tehdä mitään yöllistä ”tarkistuskäyntiä” meikäläisen blogissa, mutta sellaistakin on todistettavasti tapahtunut. Terve ihminen nukkuu öisin. Työtään tekevä informaatiosodan upseeri ei ylipäätänsä tarvitse meikäläisen blogia, jos vaikka olisi "yövuorossa".

Olen useamman kerran yksilöidysti moittinut sitä, miten Maanpuolustuskorkeankoulun upseeri lukee yökaudet blogiani.[6] Todellisuudessa hänen ei pitäisi lukea yöllä blogiani, vaan psykiatrin pitäisi kutsua tuollainen upseeri mielisairaalaan eristetylle osastolle, jossa ei ole yöllä käytössä nettiä, ja antaa yön ajaksi vahvat lääkkeet. Olen moittinut myös Suomen ulkoministeriötä siitä, että heidän työntekijänsä säännöllisesti usean vuoden ajan säännöllisin kelloajoin luki blogini jokainen työpäivä. Mielestäni tuo menettely oli virkatehtävien ulkopuolista toimintaa ja siksi täysin sopimatonta.[7]


Poliittinen eliitti rakentaa venäläispelkoa massapsykoosin luomiseksi


Venäjän ulkoministeriön diplomaattiakatemian silloinen professori Andrei Viktorovits Manoilo, nykyään Moskovan Lomonosovin yliopiston valtiotieteen professori ja Venäjän turvallisuuskomitean jäsen, moitti vuonna 2008 alitajunnan avulla tehtävää vaikuttamista, mistä vaikuttamisesta Skandinavian maat eivät ole informaatiosodan ulkopuolella: Yhdysvaltojen sotilaalliset ja poliittiset edut koskevat näiden valtioiden asemaa, vaikutusvaltaa ja voimavaroja. Yhdysvallat suorittavat psykologisia operaatioita tälle väestölle ja Skandinavian poliittista johtoa vastaan, jotta saisi tuen uusille sotilaallisille toimilleen.[4] Valitettavasti demokratian kehittyneisyys ja sananvapaus eivät takaa suojaa noita USA:n informaatiosodan operaatioita vastaan, joiden uhriksi myös suomalaiset joutuvat tuollaisten Iltasanomien juttujen ja Puistolan lausuntojen johdosta.

Professori Manoilo analysoi Baltian tilannetta edellä kuvatusta viitekehyksestä käsin ja totesi, että tosiasiallisesti venäläisväestö olisi suorin tie vaurauteen, mutta nyt hyvä historia unohdetaan ja viritetään väärää Venäjä-pelkoa, jolloin Viron poliittinen eliitti toimii kuin ”poliittinen lahko, joka valtionuskontoaan varten tarvitsee venäläispelkoa massapsykoosin luomisessa; tilanne ei ole kansallista tai kansainvälistä oikeutta, vaan psykiatriaa”.[5]

Siitä minä olen kuitenkin edelleen "vihainen", että emme saaneet toteutettua tutkimusta informaatiosodankäynnistä Baltiassa, vaikka professori Manoilo oli löytänyt kolme työtoveriaan, joiden kanssa minun ja muutaman muun suomalaisen olisi ollut määrä kirjoittaa aiheesta teos. Dosentti Bäckman hangoitteli vastaan, kun suostuttelin Leena Hietasta ja Petri Krohnia mukaan projektiin. Tuo tutkimus olisi ollut mitä ajankohtaisin ja aiheellinen, kuten tänään ymmärrämme entistä paremmin. Niin en löytänyt suomalaisia kumppaneita artikkelien kirjoittajiksi ja koko hanke kaatui. Henkilökohtaisesti asia on minulle tietysti suurempi kuin muille mainituille henkilöille, sillä osa-aikaisen siivoojan CV:ssä olisi näyttänyt komealta oikea tutkimus. Ymmärrän vähän, että nämä muut eivät kokeneet intressiä. Nyt minulla ei ole mitään ansioita!

Olen vapaa ihminen

Minun onneni ja onnettomuuteni ovat kietoutuneet läheisesti toisiinsa. Aiemmin olin erään pikkuriikkisen syrjäkylän pieni pappisparka. Nykyään pitkäaikaistyötön mies, joka muutaman euron tuntipalkalla siivoaa reilun tunnin verran vessojen kusilaareja aamuvarhain. Jo noilla perusteilla voin tietää ja uskoa varmasti, että mikään sosiaaliseen mediaan ja blogiini perustuva OSINT, teknisten apuvälineiden avulla tapahtuva puhelimeni tai autoni seuranta TECHNIT tai henkilösuhteisiin rakentuva henkilötiedustelu HUMINT eivät koske minua nyt yhtään, eivät ole koskeneet myöskään koskaan aiemmin ja tuskin koskaan kohdistuvat minuun tulevaisuudessa. Tässä "asemassa" olevaa miestä ei minkään tahon tule tietenkään kyylätä, eikä kukaan myöskään kyylää "viran puolesta". Tässä mielessä vaadittava tiedustelulaki ei kosketa liikkeitäni tai sanomisiani tai suhteitani. Kritiikkini ei ole ”henkilökohtainen”. Minä voin kertoa ihan kaiken, kuten myös teen. En vain halua, että foliopäiset upseerit syövät ja juovat lasteni lapsilisät.

"Asiantuntijat” puuhastelevat virkaresurssien avulla sellaisten harrastusten, huvitusten, asioiden ja ihmisten parissa, jotka eivät ole heidän työasioitaan! Siivoojan sallittaneen hiukan tuntea jopa kyynisyyttä tässä mainittujen "asiantuntijoiden" osaamista vastaan: mielestäni he eivät tiedä eivätkä edes osaa tutkijoina mitään olennaista Venäjän informaatiosodankäynnistä eikä yleensäkään kybersodasta, vaan saadun asemansa turvin he vain esittävät "asiantuntijuutta" ja asemansa suojaamiseksi kehittävät sen jälkeen korruption johtamina hulluja tarinoita "uhkista". Muuan henkilö sanoi villin selityksen, että Torsti Sirénin menettely saapua avoimella Maanpuolustuskorkeakoulun ip-osoitteella blogiini voitaisiin toki tulkita jopa sadismia tai sosiopaattia muistuttavaksi alistamishaluiseksi viestinnäksi: ”Sinua seurataan yöllä ja päivällä”, joten ”pysy kurissa”. Kyse olisi alistamiseen liittyvä viesti, kun tietyt tahot käyvät avoimesti blogissa.

Sirén tietää, että minä tiedän hänen käyvän blogissani. Sirénin täytyy kuitenkin tietää myös se, että mikään TECHNIT valvontakaan ei tavoittaisi minun todellisia merkittäviä suhteitani, jos minulla olisi tiedustelun kannalta kiinnostavia suhteita: puhelimeni liikkuisi luonnollisen kaltaisesti myös siellä, missä minä en liiku; autoni ei liikkuisi siellä, missä olisi jotain merkittävää; julkinen SOME-tieto välittäisi vain sen tiedon, minkä minä itse tahtoisin tulla julki, mutta ei vahingossakaan kriittistä ja paljastavaa; paraskaan ystävä ei saisi urkittua edes ”vahingossa” sellaista, mitä itse en nimenomaisesti tahto antaa julki. Jos meikäläisestä osa-aikaisesta siivoojasta ei yhä voimistuvien tiedusteluresurssien avulla voisi saada keskeistä informaatiota, ja ylipäätänsä ei mitään infoa matkatessani ulkomailla jopa mahdollisen uuden suomalaisen tiedustelulain jälkeen, vaan saatava info olisi ainoastaan minun tahtomaa ja sallimaa, niin miten paljon vähemmän todellisista agenteista nuo foliopäiset suomalaiset upseerit saisivat oikeaa aineistoa. Siksi koko kyseiseen asiaan liittyvä lisääntynyt suomalainen ”puuhastelu” on miljoonien eurojen heittämistä foliopäisille sotilassioille näiden juopottelua ja juhlintaa varten ilman mitään asianmukaista hyötyä. Luultavasti oikeat ulkomaiset spesialistit katsovat suomalaisten "tiedustelu- ja kyber-spesialustien" julkisia lausuntoja perin kummallusina hullujen horinoina. Tuloksia ei ole odotettavissa, vaan ainoastaan suuret kulut hullujen puuhasteluun.

Toisin kuin Sirén, niin Puistola ja tietyt tyypit käyvät blogissani anonyymin web-proxyn kautta, jotta eivät paljastaisi yhtä selvästi itseänsä. Yhtälailla tuo anonyymi menettely ei kestä viranmukaista eettistä arvostelua. Tietysti blogini on avoin ja julkinen, joka on kirjoitettu luettavaksi. Kritiikkini kohdistuukin viranomaisten epäasianmukaista viranhoitoa kohtaan. Tyhjänpäiväiset puuhastelut syövät rahaa sieltä, missä rahaa oikeasti tarvittaisiin.



[7] http://juhamolari.blogspot.fi/2013/03/suomen-ulkoasiainministerion-tyokyky-ja.html

KIRJOITTAJA on vapaa ihminen, joka ei usko koskaan joutuneen tai joutuvan minkään sortin tai minkään valtion tiedustelutoiminnan kohteeksi; juuri vapaana ihmisenä en hyväksyä verorahojen käyttöä foliopäisten höyrypäiden turhaan, tarpeettomaan ja tuloksettomaan "tiedustelutouhuun". Antakaa upseereille mielenterveyslääkkeet, älkää tiedustelulakia!

KIRJOITTAJA tahtoo rauhaa maailmaan:


Juha Molari, D.Th, BBA.
Executive Director
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha
Molari in Russian media: http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html