perjantai 14. elokuuta 2015

Venäjän turvallisuusjärjestelmä muuttunut Suomen Nato-intoilun johdosta


Venäjän turvallisuusjärjestelmät ovat jo aktivoituneet Nato- ja USA-kriisin johdosta myös Suomesta koittavaa mahdollista uhkaa ja riskiä varten. Tämä on huomattavan vakava järjestelmätason muutos, johon on mitä ilmeisimmin korkeimman valtiollisen tason linjaus. Niinistön kliseet ja kummat sutkautukset eivät ole rakentaneet vahvaa luottamusta naapurivaltioiden välille. Muutosta ei ole toistaiseksi mitenkään arvioitu julkisuudessa. Ehkä aivan jokainen taho ei ole edes tietoinen siitä, mitä on jo tapahtunut sen johdosta, että Suomi on asemoinut itsensä uudella tavalla.

Venäjän mediassa ja poliittisessa keskustelussa on toki jo aiemmin arvioitu kriittisesti ja värikkäästi Suomen tiettyjen toimittajien, poliitikkojen ja upseerien Venäjä-vihaa, joka liittyy usein mainittujen henkilöiden Nato-intoiluun ja USA-henkisyyteen (alamaisuuteen).  Kyse on ollut tuolloin kuitenkin julkisesta polemiikista, innokkaista näkemyksistä, ehkä hyvin pätevistäkin, mutta ei vielä mistään systeemitason muutoksesta. Esimerkiksi Venäjän presidentin alaisuudessa toimiva RISI on tutkinut Suomen maanpuolustuskorkeakoulun upseerien, erityisesti ex-Strategialaitoksen ex-esimiehen everstiluutnantti Torsti Sirénin, Nato- ja SOME-intoiluja sekä julkaissut jo joitakin julkisia yhteenvetoja tutkimuksistaan.

Nyt kuitenkin itse järjestelmä on reagoinut Suomen tiettyjen keskeisten tahojen toimintaan vallitsevassa kiristyneessä kansainvälisessä tilanteessa tavalla, mitä Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa ei ole kertaakaan ollut tavattavissa historian aikana. Kyse ei ole yksittäisen tutkijan tai toimittajan tutkimuskohteesta tai mielipiteestä, vaan järjestelmän toiminnasta tässä tilanteessa, jossa Nato-intoilijat aiheuttavat turvallisuusuhkan Suomesta käsin. Neuvostoliiton vuosina oli ilmeistä varovaisuutta ja erityistä tarkkaavaisuutta kapitalistisia imperialistisia vihamielisiä voimia vastaan, mutta silloinkin Neuvostoliitossa ymmärrettiin Suomi valtiona lähtökohtaisesti luotettavaksi länsinaapuriksi. Tosiasiallisesti Suomi on ajautunut historiallisesti poikkeuksellisen epäluotettavaksi valtiolliseksi naapuriksi Venäjälle. Suomen ulkopolitiikka on epäonnistunut.

Venäjän turvallisuusjärjestelmien järjestelmätason hälytys ja valvonta ovat kiristyneet siten, että ehkä jopa tuhannet Suomessa asuvat ihmiset joutuvat kokemaan yllättäviä tilanteita, joita he eivät ole kaksikymmenvuotisen tai pitemmän historiansa aikana kokeneet Venäjä-Suomi –suhteissa. Mitä varmimmin Venäjän turvallisuusinstituutiot ovat kiinnostuneita ja huolissaan Naton aiheuttamasta paineesta Suomessa asuvia venäläisiä maahanmuuttajia ja venäläismielisiä ihmisiä kohtaan, sekä Naton liikkeistä ylipäätänsä Suomessa. Suomessa mahdollisesti alkavaa ja koettavaa painostusta pidetään mahdollisena. Venäjän instituutiot ovat todennäköisesti aktivoituneet niiden yksilöiden turvallisuudesta, joilla on kaukaisiakin mahdollisia sukulais- tai asuinsuhteita Venäjän turvallisuusjärjestelmiin tai sellaisena pidettäviin tahoihin. Maailma ja Suomi ovat valitettavasti muuttuneet epäluotettaviksi ja vaarallisiksi! Venäjä näkee jo kliseiden taakse kätkettyihin kansioihin ja suljettuihin kabinetteihin, ja siksi nämä teemat nousevat esille jo nyt Suomi-arvioissa ja yksilöiden kohtaamisissa.

Tämä kertoo sen, että Venäjän tiedustelun kanssa yhteistyössä johto kokee PERUSTELLUN SYYN tiettyihin uusiin käytäntöihin ja sen mukaisiin määräyksiin viranomaistoiminnassa. Tuo perusteltu syy rakentuu moni-ilmeiselle aineistolle ja maltillisesti tehdylle analyysille, jossa on otettu huomioon Suomen ulkopolitiikan, puolustuspolitiikan ja Puolustusvoimien kliseiden takainenkin vähemmän kaunis vihamielinen, kavala fakta: kierot poliitikot ja pahahenkiset upseeripiirit. Venäjällä turvallisuusinstituutiot pitävät ilmeisenä aineistonsa ja analyysiensa nojalla, että Suomi sulkeutuu, Suomessa demokraattisia ja ihmisoikeudellisia vapauksia tukahdutetaan, ”venäjämieliset” ihmiset joutuvat painostuksen ja vainon kohteeksi lähitulevaisuudessa – elleivät ole jo joutuneet. Tämän mukaisesti Venäjän järjestelmä on ajanmukaistettu kaikessa hiljaisuudessaan vuoden 2015 aikana.

Ehkä Venäjän instituutiot saattavat soittaa sinulle ja pyytää kuultavaksi sekä kysyä yllättävästi ei-julkisilta yksityishenkilöiltäkin näiden Venäjä-matkan aikana turvallisuus- ja painostilannetta Suomessa. Tai järjestelmä toi muiden menetelmien avulla. En tunne työtapoja, mutta tiedän järjestelmässä tapahtuneen muutoksen (päivityksen). Sekin ikävä mahdollisuus on, että Suomessa asuva henkilö voi olla myös Nato-intoilijoiden painostama agentti, joka urkkii Venäjällä luottamuksellisia asioita. Moskovassa tiedetään jo se valitettava tilanne, mikä Suomessa on tänään salassa valmisteltu mutta huomenna se on käytäntö. Niin Venäjä on päivittänyt turvallisuussysteeminsä ajanmukaiseksi ja ennakoivaksi.

Minua itseäni tai perhettäni Venäjän instituutiot eivät ole kutsuneet mihinkään haastatteluun tai ottaneet muutenkaan yhteyttä. Edes suomalaiset firmat ja instituutiot eivät ole kutsuneet - eivät Venäjällä tapahtuvia työtehtäviä eikä muista syistä. Tällä hetkellä minulla ei ole viisumia Venäjällä, sillä nyt ei ole varaa maksaa viisumia.  

Suomen Nato-intoilijoiden kuuminta ja viekkainta ryhmää edustavat Suomen Maanpuolustuskorkeakoulun johtavat upseerit, jotka Suomen tasavallan presidentin ja Puolustusvoimien komentajan suostumuksella eivät edes häpeä Nato-sotansa valmisteluja.

Keskiviikkona 12.8.2015 varhain aamuyöllä kello 4:51 Maanpuolustuskorkeakoulun muuan, yön pimeisiin hetkiin saakka kyyläävä upseeri saapui blogiini ja luki kriittisen blogini siitä, miten pahat upseerit eivät siedä ajattelua. Saman aamuyön kyyläys jatkui, kun tämä upseeri kello 4:58 luki kriittisen katsaukseni pahojen upseerien yrityksestä miehittää Suomen soturi –sivusto. Tuolla sivustolla eräät keskustelijat olivat jo närkästyneet Nato-intoilijoiden törkymäiseen hyökkäykseen kaikkea hyvää ja rakentavaa toimintaa vastaan. MPKK:n kyyläävän upseerin aamuyön työt jatkuivat, kun kello 5:01 hän luki vielä kritiikkini Helsingin Sanomissa annettua Saara Jantusen haastattelua kohtaan. Vielä kello 5:n jälkeen tämä upseeri luki pari muutakin juttua keskiviikkoaamuna. Minä itse nukuin tuossa vaiheessa makeasti, sillä minun herätyskelloni soi vasta 5:30, jolloin nousin ripeästi ja lähdin siivoamaan ravintolan vessoja, mistä hyvästä työstä ansaitsin keskiviikkona verojen jälkeen melkein 9 euroa rehellistä rahaa.

Torstaina 13.8. illalla kello 21:29 kyseinen MPKK:n kyyläävä upseeri käytti pitkän tovin blogini lukemiseen informaatiosodankäynnin sisällöstä. Ja perjantaina 14.8. inhimilliseen päiväaikaan kello 14:35 tämä kyyläävä upseeri selvitti, mitä olin ennakoinut syyskuussa 2014 Maanpuolustuskorkeakoulun strategialaitoksen johtajan urasta. Silloin pidin ilmeisenä, että Torsti Sirén joutuu työttömäksi tai ainakin joutuu pois Strategialaitoksen johdosta ennen kuin itse Strategialaitos sulautuu MPKK:n organisaatiouudistuksessa. Näinhän sitten kävi, että Sirén lopetti Strategialaitoksella jo ennen vuoden loppua, mutta hän ei suinkaan jäänyt työttömäksi, vaan hän jäi dosentiksi MPKK:n muiden dosenttien joukkoon.

Kun Venäjän turvallisuusinstituutiot ovat saaneet käskyn päivittää turvallisuusjärjestelmät myös Suomen osalta aivan uudella tavalla herkiksi, niin tietenkään tuo käsky ei synny vain muuan Torsti Sirénin SOME-intoilun johdosta. Sirén on vain juoksupoikana ja yhtenä äänekkäänä torvena oire siitä rakenteellisesta ja eetoksellisesta muutoksesta, joka on Suomen sotilasjohdossa (ja myös ulkopolitiikassa) tapahtunut. Tuskin turvallisuusjärjestelmän päivityksestä ja käskystä edes puhutaan mediassa.

En kääntäisi moitteita vain Suomen muuttumista kohtaan, vaan kyllä suhde on aina kaksinpuolista rakentamista. En pidä mitenkään Suomessa koettavaa Venäjä-luottamusta rakentavana, jos ja kun Venäjän valtiollisesti keskeiset poliittiset ja muut toimijat ovat suhteellisen sympaattisia ja ehkä jopa taloudellisesti tukevia kaikenlaisia stalinistisia, tsaristisia ja jopa militantteja intoilijoita kohtaan. Sen sijaan Venäjän pitäisi rakentaa ja vahvistaa ns. rauhanoppositiota, jota Suomessa ei ole lainkaan: tuo rauhanoppositio järjestäisi mielenosoitukset yhtä hyvin ns. Donetskin kansantasavallan lähetystön kuin Ukrainan lähetystön edessä Suomessa – kumpaakaan unohtamatta, kumpaakin täytyy vaatia rauhaan. Kun sitä vastoin merkittäväkin tuki vaikuttaisi olevan tietynlaisen intoilun ja touhun puolella, niin tämä osaltaan vahvistaa lännelle sopivaa informaatiosodan mahdollisuutta rakentaa mielikuvaa ja ennakkoluuloja vaarallisesta ja uhkaavasta Venäjästä, jota vastaan täytyy toimia. Niin epäluulon kierrekulku vahvistuu molemmilla puolilla rajaa. Niin on nykyään valittu tuo huonoin tie.


KIRJOITTAJA on rauhan ja ystävyyden asialla:





Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte http://vk.com/id157941374 (en seuraa toistaiseksi
VKontakte-sivustoa)
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Facebook (Facebook ei toistaiseksi käytössä)