lauantai 10. lokakuuta 2015

Vakuutusvirkailija kysyi: Antaako Putin olla lastesi rauhassa?

Kävin vaihtamassa autovakuutukset toiseen vakuutusyhtiöön, sillä kilpaileva yhtiö soitti ja kutsui neuvotteluun sekä tarjosi lähes 50 %:a halvemmat autovakuutukset. Niin säästän useita satoja euroja vuodessa! Tässä uudessa vakuutusyhtiössä vakuutusvirkailija kysyi minulta, että antaako Putin olla sinun lastesi rauhassa. Lapsieni äiti on venäläinen.  

Vakuutusvirkailijan kysymys oli yksityisluontoinen eikä perustunut mihinkään hänen virkatehtäväänsä tai määräykseen. Sitä vastoin annettua määräystä toimitti Osuuspankin pankkivirkailija perjantaina 5.9.2014, kun hän kysyi tarkasti silmiini katsoen: ”Oletko toiminut vieraan vallan sotilastehtävissä viimeisen vuoden aikana? Tai oletko toiminut vieraan valtion muissa tehtävissä viimeisen vuoden aikana?” Tuolloin kyse oli Amerikan Yhdysvaltojen kanssa tehdyn FATCA-sopimuksen toimittamisesta. 

Lapseni matkaavat huomenna sunnuntaina Venäjälle halvimmalla tarjolla olevalla tavalla. Yritin sitäkin vaihtoehtoa, että matka olisi ollut vasta maanantaina, jotta poika olisi ennättänyt Itä-Uudellemaalle Karjaalle jalkapalloturnaukseen, jossa pelataan 11 vastaan 11 –peliä.  Lapset matkustavat Putinin valtakuntaan ilman suomalaista isää.

Olen vakuuttunut siitä, että venäläisessä mediassa on valheen voimalla viritetty väärämielisesti liioittelua venäläisiin lapsiin ja perheisiin kohdistuvasta vainosta Suomessa. Olen jopa närkästynyt siitä, miten epätarkkuudet ovat tulleet pikemmin tavaksi ja tarkoitusperäksi tuossa tiedotuksessa. Syyllinen tiedetään valheisiin ja liioitteluun. Venäjän tulisi puuttua asiaan vakavammin, jotta Venäjän oma maine ei pilaannu enemmän. Liioittelu ja valhe ovat monella tapaa erittäin tuomittavaa: erityisen vahingollista tuo liioittelu on sen tähden, että täten suomalaiset saavat Suomessa huonon kuvan Venäjän vakavamielisestä ja humaanista politiikasta. Venäjän media näyttäytyy epäuskottavaksi. Vakava ja asiallinen asiaperusteinen keskustelu ja analyysi estyvät. Tämä ei suinkaan tarkoita, että kritiikkiin Suomea kohtaan olisi mitään todenperäisiä tapauskohtaisia aitoja syitä.

Suomessa on runsaasti moitteensijaa, kun arvioidaan suomalaista venäläisvihamielistä propagandaa (informaatiosodankäyntiä) ja viranomaismenettelyjä. Yleinen häijy propaganda heijastuu myös yksittäistapauksien menettelyihin. Tästä suomalaisesta valheellisesta propagandasta oli ikävänä näyttönä sekin, että vakuutusyhtiön suomalaisruotsalainen virkailija kysyi minulta sitä, miten Putin antaa lasteni olla rauhassa. Minä käyn neuvottelua autoni vakuutusmaksun hinnasta, mutta vastaan suomalaiselle virkailijalle siihen kysymykseen, miten Putin toimii lasteni suhteen Suomessa.

Vakuutusvirkailija oli saanut ilmeisesti harhaisen käsityksen tajuntaansa Hufvudstadsbladetin Anne-Lena Laurénin ryssävihajutuista, sillä erityisesti hän kirjoittaa viekkaita tarinoitansa suomenruotsalaisten mielten saastuttamiseksi, mutta varmasti Iltasanomien Arja Paananen on voinut myös saastuttaa mieliä, koska hän on toinen mitä keskeisin toimittaja saastuttamassa mielikuviamme Venäjästä ja Putinista. Täsmennettäköön, että nämä kaksi naista eivät ole suinkaan ainoat väärentäjät Venäjä-asioissa Suomen mediassa. Ylen Jarmo Mäkelä on vähemmän tunnettu isommalle yleisölle, mutta monien muiden tavoin hän käy jatkuvaa sotaansa Venäjää vastaan. Hänen aseensa ja voimavaransa ovat kuitenkin niin vähäiset, että tuskin Venäjällä kukaan on ottanut sen vakavammin Jarmo Mäkelän mediasotaa Venäjää ja venäläisiä vastaan.

Täten on selvästi ongelmia yhtä pahasti niin Suomen kuin Venäjän median uutisoinnissa. Taso on molemmilla puolella rajaa liian usein ala-arvoinen. Korruptio hallitsee mediaa Venäjällä ja Suomessa.

Suomalaisessa, virolaisessa ja amerikkalaisessa mediassa on joskus monien vuosien aikana kuvattu hyvin erheellisesti, että olisin ”Venäjä-mielinen” ja jopa ”putinisti”, joiden sanojen merkitys on jäänyt kirjoittajille määrittelemättä, enkä itsekään ole ymmärtänyt noita sanoja.

”Venäjä-mielisyys” on ollut korkeintaan sitä, että olen lähes 20 vuoden ajan käynyt Venäjällä keskimäärin useammin kuin kerran vuodessa, mikä ei ole vielä kovin paljon. Tietysti nuokin yksittäiset käynnit antavat aidon kosketuksen ihmisiin, jotka voivat omakohtaisesti kertoa, miten korruptio ja kähveltäminen hoidettiin Neuvostoliiton armeijan taloudessa tai muuta vastaavaa. En kuuntele siis juhlaseminaarien pro- tai anti-Stalin –esitelmiä. Minulla on ollut vuosiviisumi, joka on mahdollistanut useat matkakerrat vuoden aikana Venäjälle.

”Putinistiksi” leimaaminen on ollut suomalaista (osittain sotilaallisesti johdettua) propagandaa, jossa tyypitellään, leimataan ja halveksitaan heti jokaista sellaista yksityisihmistä, joka ei alistu nöyrästi valtavirran mediasotaan Venäjää ja venäläisiä vastaan.

En ole "putinisti", enkä ylipäätään palvo ketään ihmistä yli terveen kriittisyyden. Eräät venäläiset yrittäjät sanovat omakohtaisen moitteensa ja kauhean kokemuksensa, että Putinin aikana heidän on täytynyt maksaa korruptiorahoja  ja pitää yllä yrityksen yhä pahempaa kaksoiskirjanpitoa talouslaskelmien huijaamiseksi. Mielestäni sellainen yhteiskunta ja yritystalous eivät ole mitenkään ideaali ja terve. Jeltsinin aikana oli korruptio hirvittävää, mutta niin se on alkanut taas uudestaan olla 2010-luvulla. Silmiensä ja suunsa ummistaminen tuolta vääryydeltä tekee median ihmisistä vääryyden suojelijoita. En myöskään ummista silmiäni siltä ihmisarvoa loukkaavalta katastrofilta, mitä näen venäläisten monien asuinlähiöiden kerrostalojen ala-aulassa: siellä nukkuu pahvien päällä koditon alkoholisoitunut mies. Jos avoimia silmiä ja kriittistä ajattelua kutsutaan "putinismiksi", niin sitten kai sallittakoon.

Pääasiassa matkailuni on suuntautunut Pietariin. Olen myös käyttänyt paljon aikaa Smolenskin alueella ja vähemmässä määrin Moskovassa. Suomen rajan tuntumassa olevaa Viipuria en tunne. Petroskoissa kävin Neuvostoliiton aikana enkä ole sittemmin käynyt siellä. Näillä matkoilla olen kohdannut aidon Venäjän, joka näyttäytyy vuosikymmenien aikana ihan erilaiselta kuin Suomen median antama kuva Venäjästä. Voidaan sanoa jopa kärjistäen, että pääasiallisesti Suomen median kuva Venäjästä näyttäytyy erilaiselta kuin omakohtainen kokemus aidosta Venäjästä. Siksi Venäjällä pitäisi itse käydä, koska Suomessa saa ensisijaisesti väärän kokemuksen ja mielikuvan Venäjästä.

En ota kantaa Venäjän valtapelin kabinetteihin, koska sinne minulla ei ole ollut koskaan pääsyä eikä käyntiä. Mielestäni nuo kabinetit saisivat olla vielä enemmän suljetut monilta muiltakin ihmisiltä kuin tällä hetkellä ovat. Minä koen Venäjäni niiden Putin-mielisten ja Putin-kriittisten venäläisten keskuudessa kasvotusten ja silmätysten Venäjällä, missä minä tapaan heitä mökeillä, kylillä ja kaupungeissa tavanomaisen elämän parissa. Meillä ei ole titteleitä, mutta jos joku kysyy minulta titteliä tai koulutusta, niin vastaan aina Venäjällä niin kuin myös Suomessa. Minä en käy konferensseissa kuulemassa kuinka puku päällä itsensä turhan tärkeiksi tuntevat ihmiset esiintyvät. Mutta jatkossa en koe Venäjääni enää edes tuolla tavalla venäläisten keskuudessa Venäjällä, vaan vain lukemalla Suomen mediaa, jossa Laurén, Paananen ja Mäkelä opettavat minulle mitä Venäjästä sopisi ajatella. Minulla ei ole enää varaa edes käydä Venäjällä: viisumi ja matka maksavat liian paljon pitkäaikaistyöttömälle osa-aikaiselle suomalaiselle siivoojalle.

Näiden parin vuosikymmenen aikana on ollut tapana, että erityisesti uutena vuotena olen ollut ystävien luona Venäjällä. Kesällä olen viettänyt muutaman viikon Venäjällä. Joskus vuosikymmenen sitten asuin kokonaisen vuoden Pietarissa. En valitse ystäviäni ammattitaustan tai poliittisen vakaumuksen perusteella. Heitä on monista taustoista. Heillä on ystäviä ja sukulaisia monista eri taustoista. Mutta jatkossa kuulen vain Venäjästä Suomen median avulla, joka on täysin monotoninen – yksiääninen – väärämielisyydessään.

Venäjällä matkailuni ei ole ollut sidoksissa politiikkaan tai poliittiseen peliin, vaikka joskus olen kohdannut alan ihmisiä niin kuin kuka tahansa voi kohdata Suomessakin alan ihmisiä, kun tarpeeksi liikkuu ja elää. Muistan erään kerran joulukuussa, kun muuan suomalainen dosentti vaatimalla vaati, että tulisin uudeksi vuodeksi Moskovaan juhliin, koska ”kyllä lasten kanssa aina ennättää olla” - ikään kuin joku juhla olisi tärkeämpi kuin uuden vuoden juhla lasten kanssa! Ja uusi vuosi on mitä tärkein juhla Venäjällä! Minä kunnioitin jo silloin ja kunnioitan asioita toisin nykyäänkin: lapset ovat aina ensimmäisiä ja tärkeimpiä. Mikään juhla tai juhlahenkilö ei ole tärkeämpi kuin mahdollisuus olla lasten kanssa.


 KIRJOITTAJA tahtoo rauhaa maailmaan:


Juha Molari, D.Th, BBA.
Executive Director
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha
Molari in Russian media: http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html