keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Kuumat tummat pakolaismiehet ja valkoiset naiset Suomessa

Juha Siltala on kirjoittanut psykohistorialliset selvitykset mm. Suomen sisällissodasta (Prenatal Fantasies During the Finnish Civil War, 1995) ja siveellisyydestä 800 sivua paksun Valkoisen äidin pojat (1999). Myös mm. 5. toukokuuta 2008 Siltala esitelmöi Loviisassa sisällissodan psykohistoriasta.  Ylimitoitetut toiveet nopeista uudistuksista, ruokapula ja kiihtyvä paranoian kierre johtivat Suomen Euroopan verisimpiin kuuluvaan sisällissotaan vuonna 1918. Siltalan (2005) tutkimusartikkeli Nation as Mother Figure for Reformers in Finland, 1840–1910, käsitteli myös kansallistunteen syntyä Suomessa. Siltalan ”Valkoisen äidin pojat” loppuu kuvaukseen Suomen nykyisestä rappiosta: järvet on tärvelty, suomalaisuus edustaa vain ihmistä karsittavaa kuonaa nykyeliitille, tuloskuntoisuus on kaiken mitta ja muut saavat mennä.

Tuossa sisällissodan äärimmäisessä tilanteessa lihaa ja verta olevat vaimot nousivat kansallishengen inkarnaatioiksi. Nämä tunneviritykset sallivat miesten saavuttaa sankarilliset henkilökohtaiset menestykset ja samanaikaisesti liittyä osaksi laajempaa kokonaisuutta narsistisia jännitteitään lievittäen. Vuoden 1917 taisteluissa konfliktin osapuolet yrittivät säilyttää tunnetta valvonnasta ja itsesäätelystä.  

Syyrian ja Irakin pakolaisten saapuminen Suomeen on herättänyt huolia, miten suomalaisten valkoisten äitien käy (ja heidän tyttäriensä ja miestensä). Tiedetään, että muutamat oppineet suomalaiset naiset ovat päättäneet maksaa nuorille pakolaispojille rahaa, jotta saisivat oman tyydytyksensä.

Olemme kuulleet julkisesta kohusta, että kuumimmat saapuneet pakolaismiehet ovat huudelleet suomalaisnaisten perään, pahimmat ylilyönnit ovat olleet suorastaan lähentelyä, liekö jopa raiskauksia tapahtunut. Tietenkään ei raiskata saa: ei saa pakolainen eikä saa suomalainen! 

Kun monella tavoin haavoitettu ihminen joutuu edelleen ahtaalle uusissa oloissa, ehkä ilman omaa naista, ehkä tietoisena suomalaisnaisten ostohommista, hän ei suinkaan ole joka yksittäistapauksessa kiitollinen ja hieno isäntiään kohtaan, vaan impulssien kontrolli voi pettää ja primitiivisen käytöksen riskit lisääntyvät. Sotaa käsittelevät psykologiset tutkimukset ovat tämän osoittaneet toistuvasti.  Törkeydet uutenavuotena eivät olleet hyväksyttäviä, olipa tekijä vähemmän tai enemmän ahdistunut ihminen, suomalainen tsi ulkomaalainen. 

Miten nyt käy tummahiuksisten ja kuumien miesten saavuttua Suomeen valkoisten äitiemme ja Suomen kansallisen tunteen, kun tähän saakka vain suomalaiset miehet ovat huudelleet naisille törkeyksiä ja harjoittaneet lähentelyä, aivan samassa mittakaavassa? Työpaikoilla ei ole jäänyt miesten touhut flirttiin, vaan koskettelua on harjoitettu siinä määrin, että rikosoikeudenkäyntejä on ollut muutaman jäävuorenhuipun verran. Kaduilla ja kujilla ei ole vain huudeltu, vaan kaikenlaista luvatonta koskettelua ovat suomalaiset miehet tehneet. Mutta nyt on tullut myös muutama kaukainen moukka samoin menetelmin tänne, jossa entuudestaan oli joitakin suomalaisia moukkia vastaavissa puuhissa.

Suomi koki Euroopan verisimpiin kuuluvan sisällissodan. Nyt hirvittävyyksiä koetaan Syyriassa ja Irakissa. Syyllisiä on monessa ongelmiin siellä. Moni lähtee pakomatkalle. Jopa kuumia miehiä on saapunut kylmään Suomeen.

Pakolaisten saapuminen Eurooppaan ja Suomeen epäilemättä vaurioittaa alueemme taloudellista suorituskykyä. Ainoa, jota pakolaisten saapuminen ei merkittävästi vaurioita, on kriisin ensimmäinen arkkitehti: Amerikan Yhdysvallat.

Keskustelu suurvaltojen ja Lähi-idän politiikasta ei ratkaise ihmisen tarvetta omien ihmisoikeuksien puolesta.

Veriset kovat kohtalot ovat jättäneet elävän haavan saapuneisiin ihmisiin, joiden eheytymistä ei auta yhtään vapaaehtoisten järjestämät boikotti- ja partioryhmät, vaan päinvastoin haavoitettu ihminen menettää mielensä tasapainon entistä pahemmin painostuksen johdosta. Se on psykologisesti todettu ihmismielen laki. Poliisin tehtävään kuuluu järjestyksen ylläpitäminen. Se ei kuulu kiertelevien kansalaisjoukkojen tehtäviin.

Syyrian ISIS-sotiin ovat kiinteästi linkittyneet myös aiemmin Tshetshenian bandiittiryhmiin sidotut henkilöt, joista Suomessakin on kokemusta. Olen puolivuosikymmentä sitten moittinut, että bandiittikokemuksen jälkeen muutamia tshetsheenejä saapui Turkin kautta Suomeen, ainakin eräällä on jopa Interpolin etsintäkuulutus. Sellaisiin tahoihin sidoksissa olevat taistelijat ovat tietysti riski myös Suomessa, sikäli kuin heitä on saapunut lomalle Suomeen taistelujensa jälkeen. Nämä ovat ainakin toistaiseksi sellainen marginaalinen ja teoreettinen riski, sillä mitään häiriötä ei ole heidän tähtensä tapahtunut Suomessa, jos edes yhtään taistelijaa on saapunut lomalle Suomeen.

Ongelma on ollut siinä, miten Suomen omat valkoiset äidit ja heidän suojelemiseksi järjestäytyneet vapaaehtoiset semifasistiset ryhmäkunnat pitäisivät itsensä järjestyksessä niin että olisivat onnellisia kukin oman perheensä parissa.


Voisiko kiivaan ja pinnallisen väittelyn jälkeen kysyä hiukan enemmän mieltä ylentäviä pohdintoja siitä, mikä meidän omaan onneemme oikeasti juuri nyt kuuluu, mikä ehkä repii mieltämme ja mitä kuuluu erityisesti omaan rakkauteemme tässä Suomen tasavallassa? Voisiko lähimmäisen kunnioittamiseksi muistella, miten ankeissa ja hirvittävissä oloissa suuri osa suomalaisia kuoli Suomen oman sisällissodan aikana? Punikkien pennut kerättiin väärämielisiltä äideiltä pois, jotta oikeamieliset äidit kasvattaisivat heistä parempia ihmisiä. Tuo epäinhimillisyys ja suoranainen julmuus jättivät haavat moniin suomalaisiin pitkiksi aikoihin, olematta punaisten tai valkoisten puolella. Olisiko suomalaisten aika oppi hoitamaan vastaavista kriiseistä saapuneita pakolaisia vähemmän traumatisoivasti ja enemmän sivistyneesti? 


Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

lauantai 16. tammikuuta 2016

Siirry päivittäisestä vastakkainasettelusta uuteen elämään

Mediassa, julkisuudessa ja vaikuttajaryhmissä ovat omat edeskäypänsä, jotka hovimestarin tavoin osoittavat sen pyöritykseen joutuvalle ihmiselle paikkansa.

Edeskäyvät tahtovat osoittaa paikan, talon puolesta. Tuskin koskaan he käyvät vilpitöntä neuvonpitoa siitä, minkä paikan itse tahtoisit. Sinulle määritellään paikka, jonka avulla sinua sitten luonnehditaan. Olet tullut sellaiseksi kuin sinun paikkasi on sinut määrittänyt, vaikka paikkasi ei ole itsesi valitsema, tuskin edes itsesi hyväksymä.

Itsekin muistan, miten vihamiehet ja ystävät yksimielisesti määrittivät minut mediassa "stalinistiksi", jollainen en ole itse ollut kuitenkaan koskaan. Olen monesti selvästi arvostellut tuollaista asennetta. Silti edeskäyvät tahtoivat istuttaa minut stalinistiselle paikalle.

Mietin yhä sitäkin, miksi suostuin siihen, että minulle irvileuat tarjosivat "trollin" nimeä, vaikka yhtäällä olin oikeasti vastustanut sitä. Ylipäätänsä tulisi varoa asettautumasta kenenkään valtion asiamieheksi, kun kukaan ei oikeasti tarvitse sinua: jos he tarvitsisivat, niin saisit palkkaa. Sitä paitsi on älyllisesti itsemurha asettautua kenenkään puolelle, sillä jo heti seuraavassa käänteensä tämä voi paljastaa pahat tekonsa. Sitten lopulta väsyin sinnikkääseen edeskäypään ja aloin ihan leikiksi kutsumaan, että tässä trollataan. Miksi sellaiseen alentuu? Eikö voisi jättäytyä tyhjänpäiväisen pintarekisterissä näytettävän vastakkainasettelun ulkopuolelle? Elää niin ettei edes tule mainituksi koko tematiikan yhteydessä, kun se ei kuulu agendaan?

Lopulta seuraa aina tyhjyys. Minulle tyhjyys muuttui tervehdyttäväksi käännekohdaksi vasta sen jälkeen, kun viha ja ylpeys noita vanhoja määrittelyjä vastaan tuli päätökseensä. Ylpeyteni on ollut lankeemukseni, kuten sanotaan. Olen ärsyyntynyt ja loukkaantunut vielä enemmän sen jälkeen, kun edeskäypä istuttaa minut väärälle paikalle. Siinä tunnetilassa en ole kuitenkaan löytänyt mitään pintarekisteriä ylittävää uutta horisonttia.

Vasta elämänsä tyhjennettyä syntyy käännekohta, jossa voi löytyä uusi ilmiö, maailmallisessa ja median luomassa elämässä koetut osatekijätkin, pintarekisterin ja olemassa olevan vastakkainasettelun ylittävä emergentti (latinasta "sukeltaa esiin").

Uskaltaako ja kykeneekö hovimestarin taluttamaksi joutunut ihminen rakentamaan paikan, joka olisi enemmä hänen itsensä mukainen, jossa hän ei enää sekaannu sotkeutuen ja värjääntyen päivittäisen pintarekisterin mukaisiin stigmoihin?

Emergenttinen asenne ei tarkoita eskapismia, pakoa olemassaolevista sanoista, teoista ja maailmasta ikäänkuin ylimaallisiin yleisiin kauniisiin sanoihin: rakkaus, rauha, toivo yms. Emergenttinen asenne vaatii enemmän itsensä hillintää, enemmän ajattelua ja työntekoa, jotta voisi asettua muualle kuin puolesta tai vastaan -rintamalle. Silloin ei voi ottaa kaikkea vastaan vihan, ylpeyden ja loukkaantumisen tunteilla. Tämä vaatii todella paljon itsensä kanssa "työskentelyä".

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172,  
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha



maanantai 11. tammikuuta 2016

Pankin poliittiset kysymykset epäpoliittiselle pankkiasiakkaalle

Tänään 11. tammikuuta asioin suomalaisessa pankissa ja sain vastattavaksi kaksi poliittisluontoista kysymystä. Asiakkaana asiani koski pankkikorttiani ja verkkopankkisopimustani, jotka piti uudestaan solmia.

Minun pankkikorttini, verkkopankkitunnuslukuni, passini ja ajokorttini olivat kukkarossa, joka tipahti perjantaina illalla 8. tammikuuta Kampissa erään ruokaravintolan lattialle kassan viereen. Koska ilmeisen hyvätahtoinen suomalaisnainen otti kukkaroni turviin ja lähti menemään, niin minun täytyi sulkea pankkikorttini ja verkkopankkisopimus. Seuraavana päivänä sain nämä kukkaroni takaisin loukkaamattomana enkä ennättänyt edes poliisille, jolle en voinut tehdä sähköistä rikosilmoitusta perjantaina, koska minulla ei ollut verkkopankkitunnuksia muistissa (olivat kukkarossa). Se, mistä olen itseäni kohtaan ja minua kauniisti "valmentaneen" henkilön suhteen tyytyväinen, niin tuossa katoamistilanteessa ja sen jälkeen säilytin varsin tyydyttävästi mielenmalttini, rauhallisuuteni ja oikean toimintatavan. Kriisissä ei ole syytä joutua "paniikkiin" tai "hermostua" ylenmäärin, koska ne eivät auta yhtään mitään. 

Kaksi työntekijää palveli ystävällisesti asioiden järjestämiseksi. Uuden pankkikortin saanen noin kahden viikon kuluttua. Tunnusluvut verkkopankkiin sain heti. Työntekijä kertoi, että joka vuosi täytyy pankkien tehdä kysymykset asiakkaalle tämän tuntemiseksi rahanpesun ja terrorismin ehkäisemiseksi. Toinen kysymys liittyi USA:n valtion verohallinnon kanssa tehtyyn sopimukseen.

Ensimmäisessä kysymyksessä tiedusteltiin, olenko itse tai lähisukulaiseni menneen vuoden aikana palvellut vierasta valtiota merkittävässä tehtävässä. Minun oli luonnollisen helppoa vastata, että ei ole. Ajattelin vastauksessani kysymyksen ulottuvuuksia: en ole minkään valtion trolli, sosiaalisessa mediassa kirjoittava palkkarenki vieraalle valtiolle, eikä mikään vieras valtio maksa muustakaan poliittisista toimista rahaa minulle.

Toisessa kysymyksessä selvitettiin, olenko verovelvollinen USA:n valtiolle.  En tietenkään ollut.
Työntekijä kertoi, että poliittiset kysymykset veronkierron paljastamiseksi syventyvät tulevina vuosina, kun tällöin pitää ilmoittaa myös suomalaiset poliittiset sidonnaisuudet.

Mielenkiintoisena pidän, miten islamistitaistelija ISIL-hengessä takfrilaisen jihadismi-tulkinnan mukaisesti voisi ylipäätänsä vastata rehellisesti epäuskoiselle kyselijälle, että on lähettänyt rahaa tai saanut rahaa taistelujärjestöltä. Kysymykset olivat myös niin valtiollisesti muotoiltuja, ettei militantti aseellinen ryhmä tai taisteluosasto tule edes vastattavaksi. (en kuulu sellaiseenkaan). Sanoinkin, että miten näillä kysymyksillä oikein saadaan selville roistoja, sillä roisto osaa valehdella yksinkertaiseen kysymykseen.

Suomen Perustuslakia, sen kansalaisvapauksia ja yksityisyyden suojaa, kunnioittavana ihmisenä tunnen vastenmielisyyttä vastata poliittisiin linkkeihin liittyvään uteluun, tulipa tämä utelu selittämättömällä tavalla viranomaisten toimesta niin kuin vajaa puoli vuotta sitten tai niin kuin nyt pankkilaitoksessa rauhanomaisemmin.

Minun mielestäni ihmisellä tulisi olla oikeus tiettyyn loukkaamattomuuteen, hienotunteisuuteen ja yksityisyyteen: näihin kuuluvat oman parisuhteen yksityiset asiat, siihen kuuluvat myös lasten elämän suojeleminen koko maailman puheilta, mahdolliset terveyteen ja sairauteen liittyvät seikat, myös uskonnollisen vakaumuksen tai vakaumuksettomuuden niin kuin myös poliittiset mielipiteet sekä sen mukaiset ihmissuhteet pitäisin yksityisyyteen kuuluvana oikeutena jos henkilö itse niin tahtoo, työelämässä on aina myös erilaisia liikesalaisuuksia tai suunnittelun alaisia hankkeita, joita ei sovi julkisuuteen vuotaa.


Valitettavasti kyylääminen on tunkeutunut yhä enemmän ihmisen yksityisyyteen. En usko, että tällä kyyläämisellä saavutetaan kuitenkaan itse tavoitteita: ISIL-terrorismiin tai jonkin valtioterrorismin toteuttamiseen sekoittunut henkilö tuskin vuotaisi salaisuuttaan lempeälle pankkivirkailijalle, eikä edes kovemmalle ammattimaiselle poliisikuulustelijalle.


KIRJOITTAJA on poliittisesti sitoutumaton kansalainen, joka ei ole kuitenkaan yhteiskunnallisesti tiedostamaton eikä ole luopunut mielipiteensä ilmaisemisen vapaudesta.

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172,  
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha