lauantai 16. tammikuuta 2016

Siirry päivittäisestä vastakkainasettelusta uuteen elämään

Mediassa, julkisuudessa ja vaikuttajaryhmissä ovat omat edeskäypänsä, jotka hovimestarin tavoin osoittavat sen pyöritykseen joutuvalle ihmiselle paikkansa.

Edeskäyvät tahtovat osoittaa paikan, talon puolesta. Tuskin koskaan he käyvät vilpitöntä neuvonpitoa siitä, minkä paikan itse tahtoisit. Sinulle määritellään paikka, jonka avulla sinua sitten luonnehditaan. Olet tullut sellaiseksi kuin sinun paikkasi on sinut määrittänyt, vaikka paikkasi ei ole itsesi valitsema, tuskin edes itsesi hyväksymä.

Itsekin muistan, miten vihamiehet ja ystävät yksimielisesti määrittivät minut mediassa "stalinistiksi", jollainen en ole itse ollut kuitenkaan koskaan. Olen monesti selvästi arvostellut tuollaista asennetta. Silti edeskäyvät tahtoivat istuttaa minut stalinistiselle paikalle.

Mietin yhä sitäkin, miksi suostuin siihen, että minulle irvileuat tarjosivat "trollin" nimeä, vaikka yhtäällä olin oikeasti vastustanut sitä. Ylipäätänsä tulisi varoa asettautumasta kenenkään valtion asiamieheksi, kun kukaan ei oikeasti tarvitse sinua: jos he tarvitsisivat, niin saisit palkkaa. Sitä paitsi on älyllisesti itsemurha asettautua kenenkään puolelle, sillä jo heti seuraavassa käänteensä tämä voi paljastaa pahat tekonsa. Sitten lopulta väsyin sinnikkääseen edeskäypään ja aloin ihan leikiksi kutsumaan, että tässä trollataan. Miksi sellaiseen alentuu? Eikö voisi jättäytyä tyhjänpäiväisen pintarekisterissä näytettävän vastakkainasettelun ulkopuolelle? Elää niin ettei edes tule mainituksi koko tematiikan yhteydessä, kun se ei kuulu agendaan?

Lopulta seuraa aina tyhjyys. Minulle tyhjyys muuttui tervehdyttäväksi käännekohdaksi vasta sen jälkeen, kun viha ja ylpeys noita vanhoja määrittelyjä vastaan tuli päätökseensä. Ylpeyteni on ollut lankeemukseni, kuten sanotaan. Olen ärsyyntynyt ja loukkaantunut vielä enemmän sen jälkeen, kun edeskäypä istuttaa minut väärälle paikalle. Siinä tunnetilassa en ole kuitenkaan löytänyt mitään pintarekisteriä ylittävää uutta horisonttia.

Vasta elämänsä tyhjennettyä syntyy käännekohta, jossa voi löytyä uusi ilmiö, maailmallisessa ja median luomassa elämässä koetut osatekijätkin, pintarekisterin ja olemassa olevan vastakkainasettelun ylittävä emergentti (latinasta "sukeltaa esiin").

Uskaltaako ja kykeneekö hovimestarin taluttamaksi joutunut ihminen rakentamaan paikan, joka olisi enemmä hänen itsensä mukainen, jossa hän ei enää sekaannu sotkeutuen ja värjääntyen päivittäisen pintarekisterin mukaisiin stigmoihin?

Emergenttinen asenne ei tarkoita eskapismia, pakoa olemassaolevista sanoista, teoista ja maailmasta ikäänkuin ylimaallisiin yleisiin kauniisiin sanoihin: rakkaus, rauha, toivo yms. Emergenttinen asenne vaatii enemmän itsensä hillintää, enemmän ajattelua ja työntekoa, jotta voisi asettua muualle kuin puolesta tai vastaan -rintamalle. Silloin ei voi ottaa kaikkea vastaan vihan, ylpeyden ja loukkaantumisen tunteilla. Tämä vaatii todella paljon itsensä kanssa "työskentelyä".

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172,  
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha