keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Tahtoisin takaisin papiksi

Helsinkiläisenä teologian tohtorina olen ollut yhteydessä Helsingin hiippakunnan piispaan Irja Askolaan sekä notaariin Heikki Hämäläiseen pappisviran palauttamiseksi. Nämä ovat vastanneet ystävällisesti ja antaneet asian puolesta ohjeita: lähinnä tehtäväni on kääntyä Espoon tuomiokapitulin puoleen. Espoon tuomiokapituliin lähetän asian johdosta kirjeen tämän viikon kuluessa.

Otin yhteyttä tuomiokapituliin ja piispaan nolona suomalaisena miehenä, joka on harjoittanut teologiaa aika paljon elämänsä aikana. Tähän yhteydenottoon kannusti minua erinomaisesti myös Aila Pääkkö, joka toimi aikoinaan Pohjan seurakunnassa seurakuntaneuvoston varapuheenjohtajana. Hän sanoi suoraan, että ”ota yhteys piispa Irja Askolaan, sillä sinä olet kuitenkin oikeasti pappi ja siinä hyvä”.

Ymmärrän hyvin, että papiksi tahtominen ei ole pelkästään oman sisäisen kutsumuksen asia, vaan kirkon ulkoisen kutsumuksen varassa.

Kauan aikaa en uskaltanut tunnustaa suruani kutsumukseen kuulumattomassa maailmassa: oma ylpeys ja ikävän kohtaaminen ahdistavat. Oli vaikea tunnustaa, että kaikki ei ole mennyt suotuisasti. Silti Aila Pääkön lauseiden jälkeen aloin miettiä, miten kauan on aihetta antaa itseänsä kurittaa. Silti tämä eletty elämä ei sinänsä ole lainkaan pahaksi. Niin lopulta käännyin tammikuussa 2016 piispa Irja Askolan puoleen, jotta saisin miettiä, miten tulisi menetellä pappisvirkaan palaamiseksi.

Yli kahdenkymmenen vuoden pappisvirkavuoden ja yli kolmen vuoden kirkkoherravuoden jälkeen päädyin jopa eroamaan evankelisluterilaisesta kirkosta syksyllä 2011. Venäjän ortodoksisen kirkon jäsenenä sain olla ehtoollisyhteydessä ja tuntea monia hyviä asioita tässä kirkkokunnassa, josta olen nyt kuitenkin siirtynyt takaisin Suomen evankelisluterilaisen kirkon jäseneksi. Suurimpia haasteitani oli suomalaisena miehenä kielimuuri Venäjän ortodoksisessa kirkossa. Koulutukseni ja kokemukseni ovat myös valtaosin luterilaiseen kirkkoon integroivia.

Olin silloin erittäin pettynyt siihen, että median eri suuntaan vetävien ”edeskäypien” tilanteessa en saanut – oman kokemukseni mukaan – asianmukaista piispallista ja tuomiokapitulista konsultaatiota, vaan ainoastaan olin ”tutkinnan kohteena” myös tuolta päin, vaikka kantelijat eivät olleet lainkaan liitoksissa kirkon eetokseen tai oppiin. Tosiasiallisesti en ollut pitänyt noiden vuosien aikana yhtään aitoa vapaa- tai lomapäivääkään, jossa en olisi hoitanut virkani asioita sydämen asiana, myös raittiisti ja tunnollisesti, kuten kuuluu elämäntapoihini. Siihen aikaan moninaisilla kohua herättävillä ”rikosilmoituksilla” mustattiin minua, vaikka tosiasiallisesti yksikään ei edennyt edes syyteharkintaan: ei ollut rikosta enkä ole koskaan saanut mitään tuomiota. Tuloksena oli kuitenkin repivä yksinäisyys, jossa ei ollut ketään, joka olisi tukenut ja kuunnellut.

Siihen mennessä olin suorittanut Helsingin yliopistossa teologian tohtorin tutkinnon UT:n eksegetiikassa, jossa viitekehyksenä oli psykohistoria. Professori Kari Syreeni kirjoitti väitöskirjastani seuraavan tekstin, mikä on myös väitöskirjani takakannessa: ”Tutkimuksessa viitattu sekundaarikirjallisuus on sekin laajuudessaan aivan omaa luokkaansa mihin tahansa normaaliin väitöskirjaan verrattuna: kirjallisuusluettelo kattaa 150 sivua ja ainakin kaksi ja puoli tuhatta teosta ja artikkelia! Kirjallisuutta on myös käytetty tehokkaasti”. Lisäksi suoritin Helsingin liiketalouden (HELIA) ammattikorkeakoulussa ”maisterin laajuudessa” liiketalouden tradenomin tutkinnon (BBA, 2004) ja Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa IT-tradenomin opintoja (näitä jälkimmäisiä vähän alle 200 opintopistettä, vuonna 2009) sekä vuodet 2003-2004 Pietarin valtiollisessa finanssi- ja ekonomiyliopistossa.

Pohjan kirkkoherravuosien jälkeen olen toiminut monella tavalla aktiivisesti. Yhtäällä taloudellisesti kirkkoherravuosien jälkeinen aikana on ollut toki tiukkaa, mutta toisaalla olen saanut olla enemmän lapsieni kanssa kuin olisi tapahtunut, jos olisin toiminut nämä vuodet kirkkoherrana Raaseporissa ja lapseni olisivat olleet Helsingissä. Harrastamisen aktiviteetit ovat olleet moninaiset ja antoisat kirkkoherravuosien jälkeen.

Toimin Venäjän valtiollisen kansainvälisen televisiokanavan RT kolumnistina 2011–2012. Melkein aloitin jo työnkin, kun Iranin suurlähetystö kutsui lehdistöavustajaksi Kulosaareen 2012, mutta tämä tehtävä peruuntui. Venäjän hallituksen virallista lehteä Rossiiskie Vesti varten olen toiminut satunnaisesti avustajana. Vuosina 2009-2013 olen keskittynyt moniin tutkimustehtäviin, erityisesti Venäjän presidentin administraation hallintoakatemiassa, jossa olen pitänyt luentoja ja julkaissut kaksi tutkimusta, joista ensimmäinen käsittelee erityisesti Suomen ja Ruotsin keskisuurien yritysten menestystekijöitä (julkaistu 2011) ja toinen käsittelee R&D –toimintaa yliopistojen maisteriopintojen yhteydessä (2013). Routledgen julkaisemana ilmestyy geopolitiikkaa ja kulttuurikysymyksiä käsittelevä tutkimukseni Euraasian Unionista vuoden 2016 alussa. Olen toiminut myös Helsingin Jyryssä junioreiden yleisurheiluvalmennuksessa keväästä 2015, mikä jatkuu yhä edelleen satunnaisesti vapaaehtoisharrastuksena.

Näitä mainittuja harrastuksia ja aktiviteetteja olen rahoittanut ansainnalla R-kioskilla Myllypurossa sekä ravintolan aamusiivouksessa kello 7:00–8:30. Muita talouteen liittyviä hankkeita on ollut teatteritoiminnan käynnistäminen, talousfoorumin järjestäminen sekä eräs kirjailijatehtävä, jota varten kustantajilta pyydetään tarjouksia. Nämä jälkimmäiset hankkeet eivät ole edenneet sillä varmuudella kuin syksyllä 2015 olin toiveissani laskenut, joten tämäkin osaltaan helpottaa tunnistaa entistä paremmin oma paikka lyhyessä ihmiselämässä, ikään kuin elämä antaa juuri sen mikä kuuluu. Kaikkialla minut kohdataan edelleen pappina, vaikka en ole pappina toiminut puoleen vuosikymmeneen ja vaikka minulla on muita opintoja opintoviikkomäärissä jopa enemmän kuin teologisia.

Ajattelen tämän kaiken kokemisen jälkeen, että papillinen horisontti ja perspektiivi pitäisi olla huomattavasti korkeampi kuin pintarekisterissä olevaan väittelyyn osallistuminen puolesta tai vastaan. Kaikenlaisen julkisuuden ”edeskäypät” asettavat nopeasti ja epäautenttisesti paikan, johon myös pappi tahdottaisiin istuttaa. Siksi etäisyyden ottaminen päivittäisestä polemiikista samalla kun pappi elää kuitenkin ”maailmassa” (kuten teologit lausuvat Johanneksen evankeliumin käsitteitä matkien) on haaste, johon kokemuksen avulla voisi jotain älykkäämpää vastausta etsiä. Pappina blogien ja Facebookin maailma muuttuisi merkittävästi. Kaikella on ollut aikansa, eikä kaikkea enää kaipaa.


Kuvassa hymyilen 15. helmikuuta 2016 sen jälkeen, kun olen uudestaan avioitunut ex-vaimoni kanssa, josta olin jo eronnut kirkkoherravuosien päätyttyä.

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha