keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Kevät ja polkupyörä

Viime kuussa kuljin neljä viikkoa jalkaisin töihin, siivotakseni aamulla eräässä ravintolassa puolitoista tuntia. Siinä kertyi kilometrejä jalkaisin yli 600 kuukaudessa. Nyt en jaksa enää! Työstä sain palkkaa noin 9 euroa päivä verojen jälkeen.

Unelmoin, että saisin kovan kunnon vaikka kesän maratonkisoihin, jos juoksen reppuselässä jokainen arki aamu 30 kilometriä. En jaksa kuitenkaan!

Ottaa itsetunnolle, kun piti antaa periksi.  Jos lähden juoksemalla töihin, niin liikkeelle oli lähdettävä kello 5:30 aamulla, jos tahtoo maltillisesti juosta 15 km ja ennättää ennen kello 7:00 työmaalle. Jos lähtee vasta kello 6:00, niin juoksu saa olla aika vauhdikasta, jotta ennättää ajoissa.

Sinänsä yksi haaste on herätä aikaisin ja saada nivelet niin varhain juoksukuntoon. Toinen haaste on siinä, jos juoksen reippaasti tunnissa menomatkan, niin puolentoista tunnin siivouksen jälkeen tulee jaksaa taas juosta 15 km kotimatkaksi.

Jos vaikka kerran juostu reipas 15 km ei vielä käy rasittaa, niin päivästä ja viikosta toiseen jokainen aamuvarhaisella juostu 30 km rasittaa.

Kokemukseni mukaan kaksi suurinta haastetta olivat ruoka ja uni.

Jotta voin lähteä juoksemaan 30 km:n lenkkiä reppuselässä kello 5:30 tai 6:00 aamulla, niin minun pitäisi päästä nukkumaan illalla viimeistään kello 20. Niin hyvin en juuri koskaan päässyt lepäämään.

Jotta voi juosta 30 km, niin energiavarastot ei sovi olla ihan tyhjät. Minun varhainen aamu tarkoitti sitä, että minun täytyy juosta 30 km ja tehdä aamutyö täysin tyhjällä vatsalla. En voi juoksun tähden syödä lähempänä kuin 3 tuntia ennen juoksun lähtöä. Nyt minä nukuin keskiyöllä enkä voi silloin herätä syömään. Usein kävi niin, että työn ja 30 km:n juoksulenkin jälkeen vatsa oli entistä tyhjempi, kun vasta kello 11 pääsin ensimmäistä kertaa syömään.


Hiljainen hölkkä ei sekään ole ihan kaikkein kehittävintä mutta rasitus söi energiaa illan juoksusta.

Tietysti talviolot loivat omaa lisäkuormaa. Ehkä nuoremmat miehet pistävät tuollaiset lenkit aamuisin ongelmitta.

Nyt olen muuttanut tapaa: ajan aamulla polkupyörällä nuo 30 km. Pyöräni on vanha ja tosi huonosti rullaa, mutta pyöräily sallii aamupalan syömisen!  Menomatka sujui 50 minuutissa, kun pyörä on todella raskas ajaa. Silti juosten ei aivan jaksaisi tuota vauhtia.  Paluumatkalla ero vielä korostuisi,  kun juosten askel alkaisi painaa. Monet kerrat olin tosi väsynyt juostessa  25 km:n paikkeilla - pahimmillaan piti kävellä kun silmissä hämärsi.

Nyt pyörällä tulee kauniimpi kevät! Illalla jaksaa juosta ripeämmin.

Juha