Juha Molari Юха Молaри: Mikael Storsjö ja Antti-Pekka Mustonen eivät kelpaa minulle hovimestariksi

Laittoman maahantulon järjestämisestä vankeustuomion saaneen Mikael Storsjön (laillinen tuomio) ja hänen kaverinsa Antti-Pekka Mustosen pienpiiri on etsinyt tänään 20. huhtikuuta julkaisemansa panettelun tueksi voimaa Helsingin Sanomissa haastatellulta europarlamentaarikko Jussi Halla-aholta, joka väittää MV-julkaisun ”toimivan ruplilla”. Kapteeni evp. AP Mustonen on tullut maineikkaaksi siitä, että hän ärjyy Internetissä ”Tynkä-Karjalan Anttina” ja lupailee jopa alaikäisille pikkupojille kuolemaa. Mikael Storsjön kustantama terroristisivusto kuuluu YK:n turvaneuvoston ISIL ja Al-Qaida –pakotekomitean listalla mainittuihin terroristien resursseihin.


Vasemmalla "Tynkä" ja oikealla "Turso". Kuva on jo ainakin puolivuosikymmentä vanha.

Samanaikaisesti, kun yritän olla säälivä ja kohtuullinen arvioidessani noita kahta vanhaa miestä, niin en halua kuitenkaan sivuuttaa näköpiiristä edellä mainittuja kovia mustia seikkoja.

Käytän kirjoittamisen ja luettavuuden yksinkertaistamiseksi jatkossa Storsjöstä tunnettua lyhennettä ”Turso” ja Mustosesta ”Tynkä”.

Vähän aikaa sitten Jussi Halla-aho keksi vetää ”ryssän rupla-kortin” taskustaan, koska joutui liriin valeopposition edustajana sen jälkeen, kun MV-lehti oli paljastanut Halla-ahon epäisänmaallisen äänestyskäyttäytymisen EU:ssa. Halla-aho tukee aseiden vientiä ISIS-terroristijärjestön päätukijalle Saudi-Arabialle, tukee amerikkalaisten tueksi TTIP-vapaakauppasopimusta ja kaiken lisäksi puhuu Nato-jäsenyyden puolesta.

Siviilipalvelumies Halla-aho ei toimi isänmaallisesti Suomen kansan ja valtion parhaaksi. Kun mies paljastettiin edellä mainituista salarakkauksista, sen lisäksi että avioliiton ulkopuolisista suukottelukuvista Sanna Ukkolan kanssa, niin mies päätti iskeä takaisin sekoittaen mieliä. Vastaiskuun sopi tietysti suomalaiskansallisen russofobian takia väite ”ruplista”!

Halla-aho ei kuitenkaan antanut ainuttakaan näyttöä väitteensä puolesta. Hänellä ei ole väitteensä tueksi mitään argumenttia tai näyttöä. Se on pelkkää huutelua.

Nyt näiden Turson ja Tynkän pienpiiri nimittelee minut ”ruplilla toimivan” ”MV-lehden” avustajaksi. Vaan ei ole Turson ja Tynkän päätettävissä, kuka saa kirjoittaa MV-lehteen. Tiedän vuosi tai pari sitten, että muutamat minut tekstini kopioitiin liki suoraan sivustolle. Yhä enemmän olen alkanut arvostaa vaihtoehtoista mediaa, kun valtavirran media on kovasti aneemista, valheellista ja korruptoitunutta. Siksi pidän oikeastaan kunnianosoituksena, että nimeni liitetään MV-lehteen.

Turso ja Tynkä kutsuvat MV-lehteä ”vihasivustoksi”. En kylläkään ymmärrä ”vihasivuston” merkitystä tässä yhteydessä etenkään sen jälkeen, kun vankeustuomion saaneen Turson kustantama Kavkaz-Center –sivusto on avoimesti ja kansainvälisesti tunnustettu YK:n turvaneuvostossa Al-Qaida –terroristiyhteyksiin linkittyväksi resurssiksi!

Itse tiedän sen, että en ole koskaan saanut ruplaa tai kopeekkaa mitään palkkaa mistään. En edes kopeekkaa MV-lehdestä, en mistään muualtakaan!

Mahdollisesti näiden Turson etc. kytkösten muistaminen on ärsyttänyt heidät liikkeelle – minua vastaan!

Turson ja Tynkän pienpiirin rakentama henkilökuva minusta on omasta näkökulmastani katsoen jopa hymyilyttävä. On hiukan tolkutonta kutsua minua ”riidankylväjä Johan Bäckmanin juoksupojaksi”, kun olen viiden vuoden aikana nähnyt dosentti Bäckmanin vain kerran – ja sekin sattumalta muutama kuukausi sitten. Kyllä sitä itsenäisenä ihmisenä olen elänyt tähänkin saakka!

Itse asiassa merkittävät ja läheiset Venäjä-yhteyteni ovat 99,99 %:sti ilmeisemmin dosentti Johan Bäckmanille tuntemattomia – ihan vain yksityisiä. Muutama tapahtuma on ollut toki yhteinenkin vuosikymmenen aikana, ja arvostan niitä korkealle.

Mitä tulee sitten Venäjä-argumentteihin, niin Turson ja Tynkän pienipiiri viittaa Russia Todayn ja Venäjän kauppatie –lehden avustamiseen. Molemmat ovat erittäin arvostettavia seikkoja. Venäjän kauppatie –lehti on mitä parhain apu suomalaiselle PK-yrittäjälle yhteyksien luomista varten ja myynninedistämisessä, kun suomalaisten Venäjän kauppa on järkyttävästi romahtanut. Menetetyillä rahoilla Suomi voisi ratkaista monia ongelmia! Siksi pidän hienona kokemuksena, että olen vuodesta 2003 alkaen useiden vuosien ajan avustanut Venäjän kauppatie –lehteä. En tee kuitenkaan enää.

Pidän myös ihan kivana kokemuksena, että kirjoitin kolumnia RT-kanavan pienessä tiimissä, johon kuuluivat myös kolumnisteina mm. Dmitri Medvedev ja Dmitri Rogoziv. Sellainen seikka kelpaa mihin tahansa ansioluettelossa!

Olipa mitä mieltä tahansa noistakin määrittelyistä ja niiden mielekkyydestä lainkaan, niin ainakaan Turso ja Tynkä eivät ole tehneet silti tutkimustyötänsä huolella, kun oikeasti merkittävimmät harrastukseni ja toimeni Venäjän suhteen ovat heiltäkin täysin kadoksissa! Siitä listalta puuttuvat jopa julkisesti tunnetut akatemioiden tutkimushankkeet, luennot - ja tietysti ei-julkinen kaveripiirini täysin!

Lisäksi tyypit Turso ja Tynkä viittaavat Iranin Helsingin suurlähetystöön ja Jussi Parviaiseen.

Minulle on hiukan vaikea hahmottaa, mikä on tuon ansioluettelon tarkoitusperä, minkä Turson ja Tynkän pienpiiri teki.

Tietenkin erikoiselta tuntuu puolen vuosikymmenen jälkeen, että osa-aikaiseen siivoojaan kohdistetaan tuollaista huomiota, mutta minun tosiasiallinen toimentuloni ja työni vaietaan täysin! Vapaa-aikani vietän puolestaan urheilun parissa. Sitäkään ei mainita.

Mitä tulee tekstien sisältöön MV-lehdessä, joita Turson ja Tynkän pienpiiri on ilmeisen ahkerasti lukenut, niin ainakaan heillä ei ole analyyttistä osaamista (ei myöskään koulusta asian tutkimiseen, jota minulla olisi). En ole näet koskaan käyttänyt edes sanaa ”presstituutit”, jonka mainitut tyypit oikein nostavat esille ikään kuin asia olisi minun prioriteetteja arvioida mediaa. Itse asiassa vasta nyt koko käsite tuli mieleeni ensi kertaa pohdittavaksi.

Sekin on perin outo väite, minkä Turson ja Tynkän pienpiiri esittää, että esittäisin ”Nato-kiimaisten everstien käyvän infosotaa yhdessä rintamassa ISIS-jihadistien kanssa kristillisiä perhearvoja puolustavaa messiaanista Venäjänmaata vastaan” (sitaatti).

Jos tarkastellaan minun omia tekstejäni (VKontakte, Facebook ja blogini), niin en ole koskaan esittänyt tuollaisen ”yhteisen rintaman” olemassaoloa.

Mitä tulee MV-lehteen, niin ainakaan Turson ja Tynkän pienpiiri ei antanut yhtään näytettä, että siellä olisi sanallakaan kirjoitettu ”kristillisiä perhearvoja puolustavasta messiaanisesta Venäjänmaasta” tai edes mitään muuta Venäjään viittaavaa. Turso ja Tynkä eivät siis osoita sisältöväitteitä tosiksi minun kirjoituksista, eivät MV-lehden osalta eivätkä osoita minun ja MV-lehden yhteyttä, vaan pelkästään esittävät väitteitä – Göbbelsin menetelmällä.

Täten sisältöanalyysi on Turson ja Tynkän pienpiirissä ihan näiden oman mielikuvituksen tai pahan tahdon varassa, eikä vastaa sen enempää minun omia kirjoituksiani tai mitään aineistoa, jota he esimerkkeinä tuovat esille MV-lehdestä.

Tietysti pitää paikkaansa, että olen julkaissut tai paremmin sanottuna linkittäny MV-lehden kirjoituksia sosiaalisessa mediassa. Olen laittanut muutamiin linkit, koska aiheita on käsitelty tavalla, jota YLE, MTV, Hesari ja iltapäivälehdistö eivät ole riittävästi tehneet. Niissä linkeissä on varmasti väitetyn T9-kirjoittajan tekstejä niin kuin muidenkin kirjoituksia. En ole tarkistanut, onko kaikkia T9-kirjoittajan tekstejä ja miten suuri osuus on. Laskekoon Turso ja Tynkä kavereineen %-osuudet, jos tahtovat.

Turso ja Tynkä ovat ainakin osittain oikeassa, nimittäin MV-lehden kirjoittajalla on selvästi samanlaisia kohteita ja kuva-aineistoa kuin minun kirjoituksissani. Itse asiassa olen siitä seikasta hyvin kiitollinen, että en ole yksin näkemyksineni. Ne seikat, joita toin esille yli puolivuosikymmentä sitten, ovat nyt entistä enemmän osoittautuneet merkityksellisiksi.

MV-lehden kuva-aineisto ei ole suinkaan minun kamerastani. Blogissani olen tuonut julki vuosia sitten netistä poimittua aineistoa. Niin on nyttemmin useampi muukin kirjoittaja käyttänyt kohteitani, tekstejäni ja poimimaani kuva-aineistoa omissa kirjoituksissaan. Niin on tapahtunut kotimaassa kuin ulkomailla. En ole tarkistanut, missä määrin samaa aineistoa on ollut eri lehdissä kuin mitä minulla on blogissani.

MV-lehti toimii luonteensa mukaisesti ilmeisemmin niin, että siellä kirjoittajat poimivat muista kirjoituksista aiheita ja uutisia, joista tuottavat omia uutisia. Niin on vähintäänkin todennäköistä, että terrorismista ja Nato-kiimaisista eversteistä kirjoittaneena henkilönä joudun myös lainatuksi, kun tässä Suomessa on muitakin samanhenkisiä ihmisiä, jotka kirjoittavat samoista aiheista. ”Nato-kiimainen eversti” ei ole minun luoma ilmaus, vaan se on ollut yleinen jo paljon ennen minua.

Turso ja Tynkä inttävät – jälleen kerran tarkoitushakuisesti tuulesta temmatusti – että ”panettelisin sananvapautta, ihmisoikeuksia ja kansanvalta puolustavia suomalaisia” (sitaatti). Nämä kirjoittajat eivät anna yhtään näytettä sen enempää MV-lehden kirjoittajilta kuin minulta itseltäni, joissa menettelisin mainitulla tavalla epädemokraattisesti tai joissa MV-lehti menetteli väitetyllä pahalla tavalla.

Itse asiassa olen moittinut kansalaisyhteiskuntaa vastaan tehtyjä tukahduttavia vaatimuksia, joissa pyrkimyksenä on sotilaallisesti tai poliittisesti ohjattu valtamedian ylivalta. Mielestäni kansalaisten pitäisi olla vapaampi saamaan informaatiota, tutkimaan tietoja ja ilmaisemaan mielipiteensä myös valtaeliitin suhteen kriittisesti.

En tiedä yhtään mitään Olavi Mäenpäästä, johon Turson ja Tynkän pienpiiri viittaa. Noin 6-7 vuotta sitten Olavi Mäenpää soitti minulle yhden kerran puhelimella, mutta en ennättänyt keskustella laajemmin, kun olin Pohjan seurakunnan kirkkoherranvirastossa valmistautumassa muihin tehtäviin. Turson ja Tynkän pienpiirin mukaan Mäenpää kuuluisi MV-lehden vakituiseen avustajakuntaan. Sitäkään en tiedä. Luultavasti kyseessä on pelkkä väite, jota toistetaan Göbbelsin menetelmällä. Mutta tämänkään väitteen puolesta he eivät esitä yhtään mitään todistetta.

Itse en halua olla tekemisissä minkään rasistisen tai antisemitistisen ryhmittymän tai tahon kanssa. Haluan toimia erityisesti vastuullisen kansalaisyhteiskunnan puolesta, jossa ihmisoikeuksia kunnioittaen käydään kriittistä argumentoivaa keskustelua.

Turson ja Tynkän suunnitelmallista epärehellisyyttä osoittaa linkittää minut ”värväystoimintaan sotilaspalveluun Donetskin kansantasavallan asevoimissa”, kun he olisivat voineet nähdä kristillisen pasifismin, jonka mukaisesti olen vastustanut suomalaisten lähtöä tappajiksi ja taistelumatkailijoiksi Itä-Ukrainaan tai muualle.

Mitä tulee Turson ja Tynkän kuvaukseen päiväjärjestyksestäni pääsiäisen ajalta ja sen jälkeen, niin tämä on täysin Turson ja Tynkän oma esitys, johon ajaudutaan, kun kaikki edellä mainitut pahatahtoiset väärintulkinnat ja väärennökset otetaan käyttöön. Tietysti heidän tarkoitusperänsä on yhdessä kohteessa: olen julkisesti kertonut etsivän ”papillista perspektiiviä” ja ”pappisviran palauttamista”.

Kumpikaan herroista Turso ja Tynkä eivät ole tunnettuja kristillisestä harrastuneisuudesta, eivät myöskään elämäntavoiltaan, joten heidän tekemä suosituksensa kuvaa tahojen vilpillistä pyrkimystä: ”--- ei voi sovittaa yhteen pappisviran kanssa”. Kirjoittajien pyrkimyksenä on siis estää tai ainakin häiritä pappisviran palauttamista. Terrorismin rikoksista tuomittujen ja etsintäkuulutettujen suojelemisesta ja laittoman maahantulon järjestämisestä tunnettu mies ei ole kovin jalosieluinen taho arvioimaan kristillisen etiikan edellytyksiä!

Mitä minä itse ajattelen asiasta, niin en ole suinkaan sen varassa, mitä Turso tai Tynkä tahtovat tai tekevät mustamaalatessaan minua vastaan.

Molemmat herrat Turso ja Tynkä ovat jo sen verran iäkkäitä vanhenevia miehiä, jopa minua paljon vanhempia, että en tohdi kovasti edes läksyttää sen ikäistä miestä.

Olen siinä osassa, mikä minulla on nyt, enkä murehdi jostain ”muusta”, jonka mustamaalaten ehkä nämä voisivat jopa turmella minulta. Ei ole mitään ”muuta”, on vain tämä reaalinen tässä. Luotan siihen, että saan aina sen paikan, minkä Luoja minulle tahtoo suoda. Lutherilaisittain ymmärrän, että ”paholainen on edelleen Jumalan saatana, jota Kaikkivaltias Jumala käyttää suunnitelmiensa läpivientiin”. Jos siis Turson ja Tynkän pahantahtoisuuden avulla minulta jotain ikään kuin sulkeutuisi, niin kiitän Kristusta Herraa, että Hän tahtoi parempaa salliessaan juuri noin.

Seuraavaksi on hiukan vaikeampi ja syvempi pohdinta elämästäni, mitä Turson ja Tynkän ei kannata lukea, kun ymmärrys ei välttämättä riitä. Jacques Lacan kirjoitti ihmisen elämästä identiteeteistä muodostuneessa maailmassa, jolloin tiedostamaton suuntautuu poissaolon, erojen ja kilpailun järjestämää symbolista ”Toista”(grand Autre) varten. Žižek arvioi samasta viitekehyksestä käsin ideologisten valtajärjestelmien yritystä vieraannuttaa ihminen.

Slavoj Žižek (1995) viittasi Isolde Charimin Dressur und Verneinung -konferenssin (Wien 17–20.3.1994) esitelmään, jossa tuotiin ilmi, että esimerkiksi polvistuminen uskon vuoksi on samanaikaisesti itsensä tunnistamista sen Toiseus-jumalan kutsussa, joka määräsi polvistumista. Tällä tavalla instituutiot ja rituaalit eivät ole sisäisen uskon toissijaisia ulkoisuuksia, vaan mekanismeja, jotka synnyttävän sisäisen vakaumuksen: ´Toimi ikään kuin uskoisit, usko tulee itsestään´.

Kyse on myös yleisemmällä tasolla alistamiselle opetetusta tietoisuudesta valheena, epäautenttisuudesta. Sanomattakin on selvää, että Lacanin ja Žižekin perässähiihtäjillä on tapana huolestua ihmisen elämästä ”Toiseudessa”, jossa muut määrittävät tahtomisen, puhumisen, aseman - ja lopulta kaiken.

Niin myös Turso ja Tynkä tahtovat olla kuin ”edessä käypä”, joka määrittäisi, kuka minä olisisin, mitä ajatuksia minä muka edustaisin, ja missä paikalla minun pitäisi olla (heidän mukaansa täten he määrittelevät minulle jonkinlaisen häpeäpuun).

Turso ja Tynkä viittasivat edellä Jussi Parviaiseen, joka on pitkän ja monipuolisen kokemuksensa perusteella valittanut edeskäyvän ja todellisen ihmisen välistä jännitettä: hovimestarin tavoin edeskäypä tahtoo osoittaa paikan. Parviaisen oma ideologia nousee dramaturgisesta pyrkimyksestä autenttisuuden etiikkaan. Hän lienee saanut pyrkimykseensä vaikutteita mm. fenomenologiasta ja eksistentialismista; erityisesti Emmanuel Lévinas ja Aristoteles ovat vaikuttaneet.

En etsi itselleni paikkaan muiden määrittämän Toiseuden enkä fantasiamaisesti itse kuvitellun Autenttisuuden avulla, mutta tiedostan molempien dilemnan.

Mietin juuri tuota jännitettä elämänkaareni näkökulmasta pari päivää sitten, kun poikani lähti juoksulenkille. Hän juoksi kovavauhtisen kolme kilometriä ja sitten vielä joitakin 200 metrin intervalleja. Hän pelasi 5 vuotta vanhasta pojasta alkaen jalkapalloa futisseurassa 13 ikävuoteen saakka, mutta sitten ilmoitti, että nyt hän tahtoo toteuttaa omaa tahtoa ja juosta.

Jalkapallossa olet kokoa ajan valmentajan ohjauksessa, liikut tiimin tarpeisiin. Peli on korostetusti Toiseutta niin hyvin kuin se voi toteutua. Tiimityö on upea asia sinänsä. Siinä ei aina kuitenkaan voi kuunnella itseään. Kasvaessaan nuori ihminen tahtoo kuunnella enemmän itseään, mihin juuri juoksu-urheilu tarjoaa edellytyksen.

Minä itse olen kasvanut juoksu-urheilun parissa pienestä lapsuudesta aikuisuuteen – ja tähän vanhuuteen. Niin en ole kasvanut riippuvaiseksi siinä määrin, mitä Toiset määrittävät, vaan olen kulkenut itseäni kuunnellen juoksupoluillani. Niin minä jatkan myös edelleen.

Kuvassa kirjoittaja helmikuussa 2016 omien häittensä aikana: