Laittoman maahantulon järjestämisestä vankeustuomion
saaneen Mikael Storsjön (laillinen tuomio) ja hänen kaverinsa Antti-Pekka
Mustosen pienpiiri on etsinyt tänään 20. huhtikuuta julkaisemansa panettelun
tueksi voimaa Helsingin Sanomissa haastatellulta europarlamentaarikko Jussi
Halla-aholta, joka väittää MV-julkaisun ”toimivan ruplilla”. Kapteeni evp. AP
Mustonen on tullut maineikkaaksi siitä, että hän ärjyy Internetissä ”Tynkä-Karjalan Anttina” ja lupailee jopa alaikäisille pikkupojille kuolemaa.
Mikael Storsjön kustantama terroristisivusto kuuluu YK:n turvaneuvoston ISIL ja Al-Qaida –pakotekomitean listalla mainittuihin terroristien resursseihin.
![]() | |||
Vasemmalla "Tynkä" ja oikealla "Turso". Kuva on jo ainakin puolivuosikymmentä vanha. |
Samanaikaisesti, kun yritän olla säälivä ja kohtuullinen arvioidessani noita kahta vanhaa miestä, niin en halua kuitenkaan sivuuttaa näköpiiristä edellä mainittuja kovia mustia seikkoja.
Käytän kirjoittamisen ja luettavuuden yksinkertaistamiseksi
jatkossa Storsjöstä tunnettua lyhennettä ”Turso” ja Mustosesta ”Tynkä”.
Vähän aikaa sitten Jussi Halla-aho keksi vetää ”ryssän
rupla-kortin” taskustaan, koska joutui liriin valeopposition edustajana
sen jälkeen, kun MV-lehti oli paljastanut Halla-ahon epäisänmaallisen
äänestyskäyttäytymisen EU:ssa. Halla-aho tukee aseiden vientiä
ISIS-terroristijärjestön päätukijalle Saudi-Arabialle, tukee amerikkalaisten
tueksi TTIP-vapaakauppasopimusta ja kaiken lisäksi puhuu Nato-jäsenyyden
puolesta.
Siviilipalvelumies Halla-aho ei toimi isänmaallisesti Suomen kansan ja valtion parhaaksi. Kun
mies paljastettiin edellä mainituista salarakkauksista, sen lisäksi että
avioliiton ulkopuolisista suukottelukuvista Sanna Ukkolan kanssa,
niin mies päätti iskeä takaisin sekoittaen mieliä. Vastaiskuun sopi tietysti suomalaiskansallisen
russofobian takia väite ”ruplista”!
Halla-aho ei kuitenkaan antanut ainuttakaan
näyttöä väitteensä puolesta. Hänellä ei ole väitteensä tueksi mitään
argumenttia tai näyttöä. Se on pelkkää huutelua.
Nyt näiden Turson ja Tynkän pienpiiri nimittelee minut
”ruplilla toimivan” ”MV-lehden” avustajaksi. Vaan ei ole Turson ja Tynkän
päätettävissä, kuka saa kirjoittaa MV-lehteen. Tiedän vuosi tai pari sitten,
että muutamat minut tekstini kopioitiin liki suoraan sivustolle. Yhä enemmän
olen alkanut arvostaa vaihtoehtoista mediaa, kun valtavirran media on kovasti
aneemista, valheellista ja korruptoitunutta. Siksi pidän oikeastaan
kunnianosoituksena, että nimeni liitetään MV-lehteen.
Turso ja Tynkä
kutsuvat MV-lehteä ”vihasivustoksi”. En kylläkään ymmärrä ”vihasivuston” merkitystä
tässä yhteydessä etenkään sen jälkeen, kun vankeustuomion saaneen Turson
kustantama Kavkaz-Center –sivusto on avoimesti ja kansainvälisesti tunnustettu
YK:n turvaneuvostossa Al-Qaida –terroristiyhteyksiin linkittyväksi resurssiksi!
Itse tiedän sen, että en ole koskaan saanut ruplaa tai
kopeekkaa mitään palkkaa mistään. En edes kopeekkaa MV-lehdestä, en mistään
muualtakaan!
Mahdollisesti näiden Turson etc. kytkösten muistaminen on
ärsyttänyt heidät liikkeelle – minua vastaan!
Turson ja Tynkän pienpiirin rakentama henkilökuva minusta on
omasta näkökulmastani katsoen jopa hymyilyttävä. On hiukan tolkutonta kutsua
minua ”riidankylväjä Johan Bäckmanin juoksupojaksi”, kun olen viiden vuoden
aikana nähnyt dosentti Bäckmanin vain kerran – ja sekin sattumalta muutama
kuukausi sitten. Kyllä sitä itsenäisenä ihmisenä olen elänyt tähänkin saakka!
Itse asiassa merkittävät ja läheiset Venäjä-yhteyteni ovat
99,99 %:sti ilmeisemmin dosentti Johan Bäckmanille tuntemattomia – ihan vain
yksityisiä. Muutama tapahtuma on ollut toki yhteinenkin vuosikymmenen aikana,
ja arvostan niitä korkealle.
Mitä tulee sitten Venäjä-argumentteihin, niin Turson ja Tynkän
pienipiiri viittaa Russia Todayn ja Venäjän kauppatie –lehden avustamiseen. Molemmat
ovat erittäin arvostettavia seikkoja. Venäjän kauppatie –lehti on mitä parhain
apu suomalaiselle PK-yrittäjälle yhteyksien luomista varten ja
myynninedistämisessä, kun suomalaisten Venäjän kauppa on järkyttävästi
romahtanut. Menetetyillä rahoilla Suomi voisi ratkaista monia ongelmia! Siksi
pidän hienona kokemuksena, että olen vuodesta 2003 alkaen useiden vuosien ajan
avustanut Venäjän kauppatie –lehteä. En tee kuitenkaan enää.
Pidän myös ihan kivana kokemuksena, että kirjoitin kolumnia
RT-kanavan pienessä tiimissä, johon kuuluivat myös kolumnisteina mm. Dmitri Medvedev
ja Dmitri Rogoziv. Sellainen seikka
kelpaa mihin tahansa ansioluettelossa!
Olipa mitä mieltä tahansa noistakin määrittelyistä ja niiden
mielekkyydestä lainkaan, niin ainakaan Turso ja Tynkä eivät ole tehneet silti tutkimustyötänsä
huolella, kun oikeasti merkittävimmät harrastukseni ja toimeni Venäjän suhteen
ovat heiltäkin täysin kadoksissa! Siitä
listalta puuttuvat jopa julkisesti tunnetut akatemioiden tutkimushankkeet,
luennot - ja tietysti ei-julkinen kaveripiirini täysin!
Lisäksi tyypit Turso ja Tynkä viittaavat Iranin Helsingin
suurlähetystöön ja Jussi Parviaiseen.
Minulle on hiukan vaikea hahmottaa, mikä on tuon
ansioluettelon tarkoitusperä, minkä Turson ja Tynkän pienpiiri teki.
Tietenkin erikoiselta tuntuu puolen vuosikymmenen jälkeen,
että osa-aikaiseen siivoojaan kohdistetaan tuollaista huomiota, mutta minun
tosiasiallinen toimentuloni ja työni vaietaan täysin! Vapaa-aikani vietän puolestaan
urheilun parissa. Sitäkään ei mainita.
Mitä tulee tekstien sisältöön MV-lehdessä, joita Turson ja
Tynkän pienpiiri on ilmeisen ahkerasti lukenut, niin ainakaan heillä ei ole
analyyttistä osaamista (ei myöskään koulusta asian tutkimiseen, jota minulla
olisi). En ole näet koskaan käyttänyt edes sanaa ”presstituutit”, jonka
mainitut tyypit oikein nostavat esille ikään kuin asia olisi minun
prioriteetteja arvioida mediaa. Itse asiassa vasta nyt koko käsite tuli
mieleeni ensi kertaa pohdittavaksi.
Sekin on perin outo väite, minkä Turson ja Tynkän pienpiiri esittää, että esittäisin
”Nato-kiimaisten everstien käyvän infosotaa yhdessä rintamassa ISIS-jihadistien
kanssa kristillisiä perhearvoja puolustavaa messiaanista Venäjänmaata vastaan”
(sitaatti).
Jos tarkastellaan minun omia tekstejäni (VKontakte, Facebook ja
blogini), niin en ole koskaan esittänyt tuollaisen ”yhteisen rintaman”
olemassaoloa.
Mitä tulee MV-lehteen, niin ainakaan Turson ja Tynkän pienpiiri
ei antanut yhtään näytettä, että siellä olisi sanallakaan kirjoitettu
”kristillisiä perhearvoja puolustavasta messiaanisesta Venäjänmaasta” tai edes
mitään muuta Venäjään viittaavaa. Turso ja Tynkä eivät siis osoita
sisältöväitteitä tosiksi minun kirjoituksista, eivät MV-lehden osalta eivätkä
osoita minun ja MV-lehden yhteyttä, vaan pelkästään esittävät väitteitä –
Göbbelsin menetelmällä.
Täten sisältöanalyysi on Turson ja Tynkän pienpiirissä ihan
näiden oman mielikuvituksen tai pahan tahdon varassa, eikä vastaa sen enempää
minun omia kirjoituksiani tai mitään aineistoa, jota he esimerkkeinä tuovat esille
MV-lehdestä.
Tietysti pitää paikkaansa, että olen julkaissut tai paremmin sanottuna linkittäny MV-lehden
kirjoituksia sosiaalisessa mediassa. Olen laittanut muutamiin linkit, koska
aiheita on käsitelty tavalla, jota YLE, MTV, Hesari ja iltapäivälehdistö eivät
ole riittävästi tehneet. Niissä linkeissä on varmasti väitetyn T9-kirjoittajan
tekstejä niin kuin muidenkin kirjoituksia. En ole tarkistanut, onko kaikkia
T9-kirjoittajan tekstejä ja miten suuri osuus on. Laskekoon Turso ja Tynkä
kavereineen %-osuudet, jos tahtovat.
Turso ja Tynkä ovat ainakin osittain oikeassa, nimittäin
MV-lehden kirjoittajalla on selvästi samanlaisia kohteita ja kuva-aineistoa
kuin minun kirjoituksissani. Itse asiassa olen siitä seikasta hyvin
kiitollinen, että en ole yksin näkemyksineni. Ne seikat, joita toin esille yli
puolivuosikymmentä sitten, ovat nyt entistä enemmän osoittautuneet merkityksellisiksi.
MV-lehden kuva-aineisto ei ole suinkaan minun
kamerastani. Blogissani olen tuonut julki vuosia sitten netistä poimittua aineistoa.
Niin on nyttemmin useampi muukin kirjoittaja käyttänyt kohteitani, tekstejäni
ja poimimaani kuva-aineistoa omissa kirjoituksissaan. Niin on tapahtunut
kotimaassa kuin ulkomailla. En ole tarkistanut, missä määrin samaa aineistoa on
ollut eri lehdissä kuin mitä minulla on blogissani.
MV-lehti toimii luonteensa mukaisesti ilmeisemmin niin, että
siellä kirjoittajat poimivat muista kirjoituksista aiheita ja uutisia, joista
tuottavat omia uutisia. Niin on vähintäänkin todennäköistä, että terrorismista
ja Nato-kiimaisista eversteistä kirjoittaneena henkilönä joudun myös
lainatuksi, kun tässä Suomessa on muitakin samanhenkisiä ihmisiä, jotka
kirjoittavat samoista aiheista. ”Nato-kiimainen eversti” ei ole minun luoma
ilmaus, vaan se on ollut yleinen jo paljon ennen minua.
Turso ja Tynkä inttävät – jälleen kerran tarkoitushakuisesti
tuulesta temmatusti – että ”panettelisin sananvapautta, ihmisoikeuksia ja
kansanvalta puolustavia suomalaisia” (sitaatti). Nämä kirjoittajat eivät anna yhtään
näytettä sen enempää MV-lehden kirjoittajilta kuin minulta itseltäni, joissa
menettelisin mainitulla tavalla epädemokraattisesti tai joissa MV-lehti
menetteli väitetyllä pahalla tavalla.
Itse asiassa olen moittinut
kansalaisyhteiskuntaa vastaan tehtyjä tukahduttavia vaatimuksia, joissa
pyrkimyksenä on sotilaallisesti tai poliittisesti ohjattu valtamedian ylivalta.
Mielestäni kansalaisten pitäisi olla vapaampi saamaan informaatiota, tutkimaan
tietoja ja ilmaisemaan mielipiteensä myös valtaeliitin suhteen
kriittisesti.
En tiedä yhtään mitään Olavi Mäenpäästä, johon Turson ja Tynkän
pienpiiri viittaa. Noin 6-7 vuotta sitten Olavi Mäenpää soitti minulle yhden
kerran puhelimella, mutta en ennättänyt keskustella laajemmin, kun olin Pohjan
seurakunnan kirkkoherranvirastossa valmistautumassa muihin tehtäviin. Turson ja
Tynkän pienpiirin mukaan Mäenpää kuuluisi MV-lehden vakituiseen
avustajakuntaan. Sitäkään en tiedä. Luultavasti kyseessä on pelkkä väite, jota
toistetaan Göbbelsin menetelmällä. Mutta tämänkään väitteen puolesta he eivät
esitä yhtään mitään todistetta.
Itse en halua olla tekemisissä minkään rasistisen tai
antisemitistisen ryhmittymän tai tahon kanssa. Haluan toimia erityisesti vastuullisen kansalaisyhteiskunnan puolesta, jossa ihmisoikeuksia kunnioittaen käydään kriittistä argumentoivaa keskustelua.
Turson ja Tynkän suunnitelmallista epärehellisyyttä osoittaa
linkittää minut ”värväystoimintaan sotilaspalveluun Donetskin kansantasavallan
asevoimissa”, kun he olisivat voineet nähdä kristillisen pasifismin, jonka mukaisesti olen vastustanut suomalaisten lähtöä tappajiksi ja
taistelumatkailijoiksi Itä-Ukrainaan tai muualle.
Mitä tulee Turson ja Tynkän kuvaukseen päiväjärjestyksestäni
pääsiäisen ajalta ja sen jälkeen, niin tämä on täysin Turson ja Tynkän oma esitys,
johon ajaudutaan, kun kaikki edellä mainitut pahatahtoiset väärintulkinnat ja
väärennökset otetaan käyttöön. Tietysti heidän tarkoitusperänsä on yhdessä
kohteessa: olen julkisesti kertonut
etsivän ”papillista perspektiiviä” ja ”pappisviran palauttamista”.
Kumpikaan herroista Turso ja Tynkä eivät ole tunnettuja
kristillisestä harrastuneisuudesta, eivät myöskään elämäntavoiltaan, joten
heidän tekemä suosituksensa kuvaa tahojen vilpillistä pyrkimystä: ”--- ei voi
sovittaa yhteen pappisviran kanssa”.
Kirjoittajien pyrkimyksenä on siis estää tai ainakin häiritä pappisviran
palauttamista. Terrorismin rikoksista tuomittujen ja etsintäkuulutettujen suojelemisesta ja laittoman maahantulon järjestämisestä tunnettu mies ei ole kovin jalosieluinen taho arvioimaan kristillisen etiikan edellytyksiä!
Mitä minä itse ajattelen asiasta, niin en ole suinkaan sen
varassa, mitä Turso tai Tynkä tahtovat tai tekevät mustamaalatessaan minua
vastaan.
Molemmat herrat Turso ja Tynkä ovat jo sen verran iäkkäitä vanhenevia
miehiä, jopa minua paljon vanhempia, että en tohdi kovasti edes läksyttää sen
ikäistä miestä.
Olen siinä osassa, mikä minulla on nyt, enkä murehdi jostain
”muusta”, jonka mustamaalaten ehkä nämä voisivat jopa turmella minulta. Ei ole mitään ”muuta”, on vain tämä reaalinen
tässä. Luotan siihen, että saan aina sen paikan, minkä Luoja minulle tahtoo
suoda. Lutherilaisittain ymmärrän, että ”paholainen on edelleen Jumalan saatana,
jota Kaikkivaltias Jumala käyttää suunnitelmiensa läpivientiin”. Jos siis Turson
ja Tynkän pahantahtoisuuden avulla minulta jotain ikään kuin sulkeutuisi, niin
kiitän Kristusta Herraa, että Hän tahtoi parempaa salliessaan juuri noin.
Seuraavaksi on hiukan vaikeampi ja syvempi pohdinta
elämästäni, mitä Turson ja Tynkän ei kannata lukea, kun ymmärrys ei välttämättä
riitä. Jacques Lacan kirjoitti ihmisen elämästä identiteeteistä muodostuneessa
maailmassa, jolloin tiedostamaton suuntautuu poissaolon, erojen ja kilpailun
järjestämää symbolista ”Toista”(grand Autre) varten. Žižek arvioi samasta
viitekehyksestä käsin ideologisten valtajärjestelmien yritystä vieraannuttaa
ihminen.
Slavoj Žižek (1995) viittasi Isolde Charimin Dressur und
Verneinung -konferenssin (Wien 17–20.3.1994) esitelmään, jossa tuotiin ilmi,
että esimerkiksi polvistuminen uskon vuoksi on samanaikaisesti itsensä
tunnistamista sen Toiseus-jumalan kutsussa, joka määräsi polvistumista. Tällä
tavalla instituutiot ja rituaalit eivät ole sisäisen uskon toissijaisia
ulkoisuuksia, vaan mekanismeja, jotka synnyttävän sisäisen vakaumuksen: ´Toimi
ikään kuin uskoisit, usko tulee itsestään´.
Kyse on myös yleisemmällä tasolla alistamiselle opetetusta tietoisuudesta valheena,
epäautenttisuudesta. Sanomattakin on selvää, että Lacanin ja Žižekin
perässähiihtäjillä on tapana huolestua ihmisen elämästä ”Toiseudessa”, jossa
muut määrittävät tahtomisen, puhumisen, aseman - ja lopulta kaiken.
Niin myös Turso ja Tynkä tahtovat olla kuin ”edessä käypä”,
joka määrittäisi, kuka minä olisisin, mitä ajatuksia minä muka edustaisin, ja
missä paikalla minun pitäisi olla (heidän mukaansa täten he määrittelevät
minulle jonkinlaisen häpeäpuun).
Turso ja Tynkä viittasivat edellä Jussi Parviaiseen, joka on
pitkän ja monipuolisen kokemuksensa perusteella valittanut edeskäyvän ja
todellisen ihmisen välistä jännitettä: hovimestarin tavoin edeskäypä tahtoo
osoittaa paikan. Parviaisen oma ideologia nousee dramaturgisesta pyrkimyksestä
autenttisuuden etiikkaan. Hän lienee saanut pyrkimykseensä vaikutteita mm.
fenomenologiasta ja eksistentialismista; erityisesti Emmanuel Lévinas ja
Aristoteles ovat vaikuttaneet.
En etsi itselleni paikkaan muiden määrittämän Toiseuden enkä
fantasiamaisesti itse kuvitellun Autenttisuuden avulla, mutta tiedostan
molempien dilemnan.
Mietin juuri tuota jännitettä elämänkaareni näkökulmasta
pari päivää sitten, kun poikani lähti juoksulenkille. Hän juoksi kovavauhtisen
kolme kilometriä ja sitten vielä joitakin 200 metrin intervalleja. Hän pelasi 5
vuotta vanhasta pojasta alkaen jalkapalloa futisseurassa 13 ikävuoteen saakka,
mutta sitten ilmoitti, että nyt hän tahtoo toteuttaa omaa tahtoa ja juosta.
Jalkapallossa olet kokoa ajan valmentajan ohjauksessa,
liikut tiimin tarpeisiin. Peli on korostetusti Toiseutta niin hyvin kuin se voi
toteutua. Tiimityö on upea asia sinänsä.
Siinä ei aina kuitenkaan voi kuunnella itseään. Kasvaessaan nuori ihminen
tahtoo kuunnella enemmän itseään, mihin juuri juoksu-urheilu tarjoaa
edellytyksen.
Minä itse olen kasvanut juoksu-urheilun parissa pienestä
lapsuudesta aikuisuuteen – ja tähän vanhuuteen.
Niin en ole kasvanut riippuvaiseksi siinä määrin, mitä Toiset
määrittävät, vaan olen kulkenut itseäni kuunnellen juoksupoluillani. Niin minä
jatkan myös edelleen.
Kuvassa kirjoittaja helmikuussa 2016 omien häittensä aikana:
![]() |
Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte http://vk.com/id157941374
LinkedIN-profiili: http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4
|