lauantai 28. toukokuuta 2016

Ulkoministeriö rahoitti näytelmän kansallisteatteriin - rooleissa Jessikka Aro, Jarmo Koponen ja Abdirahman Hussein



Menin epävarmana Helsingin kansallisteatteriin, sillä ulkoministeriön näytelmät ovat usein epäonnistuneet, kun rooliin kutsutut näyttelijät eivät ole hoitaneet tehtäväänsä. Muistan miten kävi kolme vuotta sitten.

Kolme vuotta sitten 25.toukokuuta 2013 oli Helsingin kulttuurifestivaaleille ilmoitettu Pussy Riot, joita Suomen viranomaiset kutsuivat ”ihmisoikeusaktivisteiksi”.

Tapahtuman järjestäjä ja sponsori oli myös tuolloin Suomen ulkoasiainministeriö. Silloisen festivaaliohjelman mukaan ”Pussy Riot” –tytöt olisivat toistaneet saman ohjelmiston, jonka he suorittivat Moskovassa Kristus Vapahtajan katedraalissa ja josta he saivat vankeusrangaistuksen.  Sen sijaan että he saapuivat Helsinkiin, anarkistitytöt menivät Amerikan Yhdysvaltoihin tapaamaan sikäläistä ulkoministeriötä.



Tällä kertaa luvassa oli Jessikka Aron, Jarmo Koposen ja Abdirahman Husseinin näytelmä.

Aro on kiertänyt maailmaa viime aikoina kovasti. Ehkä hänkin olisi mennyt Amerikan Yhdysvaltoihin tapaamaan sikäläistä ulkoministeriötä, kun juuri edellispäivinä Amerikan sotilastiedustelun ja informaatiosodankäynnin grand old sotasetä, ns. yhdysvaltalaisen trolliarmeijan komentaja Joel Harding oli kovasti suositellut Aroa ja kertonut yhteistoiminnasta. Sitä paitsi tänään New York Times julkaisi Aron kansikuvatyttönä ja siellä hän oli käsitellyt MV-lehteä. Tämä lehti on noussut merkittäväksi uhkaksi USA:lle!

NYT-lehden etusivun kansikuvan perusteella Jessi on menossa Suomenlinnan lautalla katsomaan Saara Jantusta. Samana päivänä Jessi päivitti Facebookiin: "Alas trollit. LOPPU MV-LEHDELLE". Sellainen "sananvapauden" kannattaja oli tullut paikalle!

Näyttelijät tulivat kuitenkin paikalle!

Minullakin oli epävarmuus Jessin kunnosta, kun olin lukenut sosiaalisesta mediasta ja poliisin dokumenteista hyvin rajuja juttuja, että hän on käyttänyt pitkät ajat amfetamiinia suonensisäisesti. Sitä paitsi edellisissä esiintymissä hän oli selvästikin sekaisin ja levoton. Nyt hänellä ei ollut kuitenkaan punaisia silmälaseja eikä värikkäitä vaatteita, vaan tässä roolissa kaikki näyttelijät olivat hyvin suomalaiskansalaisen näköisiä.




Minulle iloinen uutinen oli, että Jessi ei varmasti tullut teatterin näyttämölle pirissä! Hän oli hyvin terävä. En hyväksy, jos joku väittää hänen olevan nyt sekaisin aineista. Ei ollut! Ihan hyvässä kunnossa!

Sain itse asiassa juuri tuolla hetkellä Messenger-viestin, jossa pyydettiin minua kysymään, miksi Jessi vääristelee huumetuomiotaan julkisuudessa, nimenomaan levittämisestä ja pitkäaikaiskäytöstä, kun hän esiintyy kansainvälisessä julkisuudessa. En olisi ehkä tätä tohtinut kysyä, kun näytelmä oli tehty roolihenkilöiden vuoropuhelun varaan, johon yleisö saattoi ottaa osaa vain kuunnellen ja ihastellen. Olen oikeasti hienotunteinen, kun kysyn ihmisten asioita. En tykkää erilaisten foorumien törkykielestä!

Sitä itse ihmettelin, että vaatimattomasti pukeutuneena ja syrjäisessä pimeässä paikassa istuneena en välttynyt Jessin silmiltä. Ihan ensimmäiseksi istuttuaan teatterin lavalle hän kiinnitti katseensa minuun, minkä jälkeen ilmoitti asian Jarmo Koposelle, jotka sitten molemmat katsoivat minua ja vienosti nyökkäsivät. Teatterin esitys ei ollut vielä alkanut. Mielestäni näyttelijät merkillisesti ja ilman aiheellista syytä kiinnittivät huomiota olemassaolooni siellä!


Poliittinen keskustelunäytelmä Helsingin kansallisteatterissa ei vastannut aivan odotusta.

Jarmo Koponen korosti kovasti, että vihakirjoittelu on sopimatonta. Hän ei kuitenkaan tuonut näytelmään mitään niitä vuorosanoja, joita hän julkaisi jouluaattona 24.12.2011 artikkelissaan ”Venäjän Putin-woodoo on päättynyt”. Siinä Koponen julkaisee ihannoiden Artemi Troitskyn vihatekstin, jossa vaaditaan ja luvataan verenvuodatusta Venäjälle, jos Vladimir Putin osallistuu Venäjän presidenttivaaleihin. 

Koponen oli aivan voimaton siihen nähden, mitä hän olisi voinut ammentaa rooliinsa lukiessaan noita sanojaan verenvuodatuksen välttämättömyydestä. Koponen ei päästänyt vihaansa julki. Hän hillitsi itsensä tässä näytelmässä. Hänellä oli nyt rooli, eikä raju Koponen päässyt esille!

Ajattele sitä dynamiikkaa, jos Koponen olisi nyt toistanut Troitskyn sanoja: ”Voin sanoa rehellisesti, että en todellakaan anna paskaakaan - - - - poliittisille puolueille, en välitä paskaakaan - - - parlamentista. Jos - - - lähtee vaaleihin, silloin me näemme todella verenvuodatusta”. (nuo aukot voinet täyttää ihan minkä tahansa kotimaasi nimellä ja ihmisten nimillä). Mutta mitään tätä jännitystä Koponen ei tuonut näytelmään!

Koponen yllätti toki näytelmässään, kun hän ilmoitti erottavansa Venäjän valtiohallinnon propagandan ja suomalaisen trollitoiminnan. Tämä erottelu olisi voinut luoda kiehtovaa jännitettä näytelmän prinsessan roolissa olevalle Jessikka Arolle, joka oli tutkijan roolissa esitellyt juuri noiden yhteyttä. Mutta tämäkin jännite hypättiin yli. Siihen ei tartuttu. Ei mitenkään keskusteltu!

Jessikka Aro tunnetaan juuri keskusteluilmapiirin militarisoinnista, siinä tehdään keskustelijat vapaan maailman tai Venäjän trolliarmeijan vihakirjoittelun toteuttajiksi. Nyt Jessi on löytänyt yksilöidyn kohteen: MV-lehti.

Todellisuudessa Jessi ei roolissaan puhunut niin paljon MV-lehdestä kuin MV-lehden keskustelufoorumista, joissa kansalaiset käyttävät vapaa sanaansa. Näytelmän kannalta ei tietenkään yksityiskohtiin hän kiinnittänyt huomiota.


Oikeana tutkijana Jessi olisi tehnyt havaintoja siitä, miten Iltalehden keskustelufoorumeilla yhdysvaltalaisten mielipiteiden esittäjät ovat vuosikaudet kirjoittaneet hirvittäviä uhkauksia ”venäläismielisiä” vastaan. Tutkijana olisi Jessi kohdistanut samanlaisen moraalisen paheksunnan myös Iltalehteen kuin MV-lehteen. Mutta Jessi oli teatterissa tutkijan roolissa, ei tutkijana.

Oikeana tutkijana Jessi olisi arvioinut sitäkin riskiä, että amerikkalaisen informaatiosodankäynnin trollitehtaan työläiset kirjoittavat tarkoituksellisesti vastapuolen sosiaaliseen mediaan viha- ja pornotekstejä, jotta voisi leimata vastapuolen. Tutkija Jessi voisi kysyä asiasta vaikka Joel Hardingilta, joka tietää varmasti asiasta, jos Jesikka Aro ei muista enää asiaa koskevia paljastuksia Snowdenin aineistosta.


Oikeana tutkijana Jessi olisi arvioinut oman toimintansa sidonnaisuutta esiymmärrykseen ja aiheuttamaa ärtymystä mielipidevapautta kunnioittavassa Suomen kansassa, mutta nyt Jessi totesi, että hänessä ei ole mitään vikaa kansalaisten ärtymykselle.

Meikäläinen osa-aikainen siivooja olisi tietysti tahtonut keskustelijoilta tuota jännitystä, mitä oikeasti tutkijana olisi voinut luoda asian rosoisuutta lisäten. Nyt kuitenkin näytelmän keskustelijat vaativat parempaa keskustelua, jossa he yksimielisesti keskustelevat keskenään.

Tietysti tämä oli näytelmä, sillä oikeassa elämässä keskusteluun olisi kutsuttu yleisöä. Olisin oikeassa elämässä kysynyt Koposelta, miltä hänestä tuntuu vihapuheen kannalta Artemi Troitskyn viestin ylistäminen, mitä hän teki jouluaattona. Jessiä olisin pyytänyt yksilöimään sen yhteydenpidon, jota hän on harjoittanut yhdysvaltalaisen sotilastiedustelun ja informaatiosodankäynnin viranomaisen Joel Hardingin kanssa.

Nyt Helsingissä kansallisteatterissa oli Suomen ulkoministeriön rahoittama poliittinen keskustelunäytelmä, jossa tyhmää kansaa sivistettiin, mutta tietenkään yhtään kysymystä ei kukaan voinut esittää roolihahmoille. Parempi näin kuin heidän edeltäjänsä Pussy Riot, se ryhmäseksi-virtsankaatajien anarkistiryhmä, joka ei edes saapunut paikalle, vaan meni suoraan Washingtoniin.

”Manaushuudossa” anarkistiryhmä Pyssy Riot vetosi Pyhän Mariaan, jotta tämä karkottaisi Putinin pois. Sitten heidän ”rukous” syveni kuoron toistuviin huutoihin:
Pyhä paska, paska, Herran paska!
Pyhä paska, paska, Herran paska!
Nämä sananvapauden esitaistelijat ja heidän Voina-ryhmänsä (Pussy Riot) oli kutsuttu vastaavaan tilaisuuteen kolme vuotta sitten, mutta liikkeellä ollut porukka meni suoraan Washingtoniin ulkoministeriön vieraaksi.

Sellainen teatteri ei kuulune Koposen ja Aron näkemyksissä vihapuheen piiriin. Kuva: Rouva Tolokonnikova ja herra Verzilov luonnontieteen museossa pienten koululaisten museovierailun aikana. Heidän näytelmässä olisi ollut ehkä enemmän jännitystä kuin tänä vuonna keskustelunäytelmässä, joka ei tuonut yhtään mitään uutta.

Allekirjoittanut on joutunut russofobisen vihatoiminnan kohteeksi jo vuosikymmenen ajan. Erään tahon vihatoiminnan johdosta olen jättänyt toistakymmentä rikosilmoitusta: henkilö lähetti viranomaisille väärennettyä postia minun nimissä, perusti nettikanavia vilpillisesti minun nimeä käyttäen mustaten minua, esitti hurjia perusteettomia väitteitä minusta, lupasi murhaani ja kävi siinä asiassa kotiovella sekä lenkkipolullani yms. Venäjään ystävällisesti ja maltillisesti suhtautuvat ihmiset ovat joutuneet jo usean vuoden ajan massiivisen vihatoiminnan kohteeksi. 

Itse asiassa olen käynyt pappiskurssini, joka on niin kuin raamattu- ja rukouspiiri ”uskonasioiden” tuntemiseksi. Ehkäpä vähäinen taustani raamattu- ja rukouspiireissä valmistaa hyvin tätä pelottelun maailmaa varten. Jarmo Koponen puhui myös trollikeskustelussa uskosta: siitähän taitaa olla kyse, vaikka hiukan eri tavalla kuin Koponen mahdollisesti hahmottaa, sillä en usko peikkoihin enkä mörköihin. Mitä tulee Venäjän tahtoon Suomea kohtaan, niin siinä suhteessa iloisin mielin istutan omenapuun ja odotan rauhallisesti satoa vuosien päästä: mitään hätää ja kiirettä ei ole mihinkään, kun naapuri on hyvä ja ystävällinen.






Kuvassa allekirjoittanut helmikuussa 2016. 

Juha Molari, D.Th, BBA.
osa-aikainen siivooja
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha