sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Yleisradio Horisontti, Samuli Suonpää ja Juha Molari



Olin ihan kummissaan, kun viikolla Yleisradiosta soitettiin ja tahdottiin tehdä haastattelu radioon. Mietin kovasti, mistä on kyse.

Vapunpäivänä 1. toukokuuta 2016 Yleisradion Horisontissa tuli sitten julki haastattelu toimitettuna: radiossa toimitetussa aineistossa on toimittaja kirjoittanut ja puhunut omat kysymyksensä uudelleen, ja leikannut mukaan minun vastauksia toisiin kysymyksiin.

Voimakkaasti toimitettu osio alkaa kohdalta 30:01.

Viikonloppuna olin ollut maratonkisan järjestelytehtävissä. Viikolla olin herännyt varhain aamulla, jotta ennätin jalkaisin Helsingin keskustaan siivoamaan pienen hetken. Sitten väsyneenä yritin jaksaa vielä jalkaisin kotiin. Illalla hoidin lapsiani.

Mitä olisi oikeasti osa-aikaisen siivoojan elämässä, mitä Yleisradio tahtoisi kuuluttaa radiosta kansalle?

Onneksi Samuli Suonpää – teologien Kyyhkynen lehdestäkin tunnettu suuri mies ja toimittaja – ei ollut tekemässä suoraa lähetystä, koska suorassa lähetyksessä olisi ollut jännittävää sanoa kaikkea suurelle yleisölle pienen ihmisen elämästä. Nyt toimittaja saattaa leikata pois, mitä en osaa sanoa sopivasti.

Hän leikkasi ohjelmasta pois merkittävässä määrin sen, mitä sanoin seurakunnallisesta työstäni ja kutsumuksestani. Sitä vastoin hänelle tärkeäksi muodostui ohjelmaa varten suhde maahanmuuttokriittisyyteen ja MV-lehteen.

Alkuperäisen keskustelun alussa ilmeni, että toimittajan ja Yleisradion mielenkiinto olisi virinnyt, koska olen muutama kuukausi sitten kertonut valmistelevan omalta puoleltani pappisvirkaan paluuta.

Se, että nyt tämä viestini tuli ajankohtaiseksi, on tietenkin ihan tuntematon tapahtumien kulku minulle, kun elämässäni ei ole tapahtunut mitään erikoista.

Niin minä ajattelin, että sunnuntain jumalanpalvelusten henkeen näkökulma olisi Jeesus Kristus ja hänen tuntemisensa. Sellaisia asioitahan papin pitää osata kertoa, jotta on kelvollinen pappi.

Toimitustyön jälkeen tuollaiset asiat katosivat vastauksistani. Myös vastaus siihen, mitä kirkon jäsenyys merkitsee katosi vastauksestani. Sinänsä tiivistäminen oli tehty melko kelvollisesti. Pakkohan sitä on jotain jättää pois, kun alkuperäinen haastattelu kesti 1 h 42 minuuttia!

Samuli Suonpää kertoi haastattelun alussa, että Terho Pursiainen oli ajattelut luopuneensa pappisoikeuksista, mutta hakiessaan niitä takaisin piispa Eero Huovinen oli todennut, etteivät pappisoikeudet olleet koskaan lakanneet.

Itselleni Terho Pursiainen on vanha nimi, jota en oikeastaan mitenkään tunne. Aatesisältökin on jossain määrin erilainen kuin minulla. Minä en ole koskaan protestoinut kirkon vanhoillisuutta ja hengellisyyttä, vaan pikemmin kirkon hengettömyyttä.  En kuitenkaan ryhtynyt mitenkään vertailemaan itseäni Pursiaiseen, jota en tunne ja jonka elämää en ole seurannut. Sen kerroin, että ”minä en ole koskaan eronnut pappisvirasta, vaan erosin luterilaisesta kirkosta, jolloin tuomiokapituli pyysi palauttaa pappiskirja, mutta en palauttanut pappiskirjaa”.

Näin kulki haastattelu translitteroituna.Yleisradion Horisontissa on tiivistelmä, jossa on yhdistelmiä seuraavista vastauksista. Tiivistelmä on ihan kelpo!

Samuli Suonpää kertoi lohduttaen, että hän ei halua tehdä televisiosta tuttua mitään revolverihaastattelua.

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Juha Molari, te olette entinen pappi ja entinen kirkkoherra. Olet eronnut kirkkoherran virasta. Sinut on erotettu pappeudesta tai katsottu eronneeksi pappeudesta, kun olette eronneet kirkosta. Kuinka siinä kävi ja jätittekö te itse kirkon taaksenne, vai jättikö kirkko teidät?”

Siivooja Juha Molari:Minä en ole koskaan itse eronnut pappisvirasta. Ainoastaan olin tyytymätön silloin 2011 syksyllä lopulta siihen, millä tavalla minä koin, että minun asiani Espoon tuomiokapitulissa käsiteltiin. Niinpä siitä seurauksena tyytymättömänä minä päätin, että menen ortodoksisen kirkon jäseneksi. Kirkkoahan en ole koskaan jättänyt. Olin silloin edelleenkin kirkossa, vaan toisessa kirkkokunnassa. Mutta sitten tuomiokapituli päätti, että kun en ole enää luterilaisen kirkon jäsen, niin minun tulisi palauttaa pappiskirja, mutta minä en koskaan palauttanut. Se on edelleen kaikkien tutkintotodistusteni mukana kotona”.

Toimittaja Samuli Suonpää: Millainen pappi Juha Molari oli?”

Siivooja Juha Molari:Minä olin yli 20 vuotta pappi. Malmin seurakunnasta aloitin ja siinä oli pitkä kokemus. Olin oikeastaan sellainen pappi, joka ei ollut koskaan sairaana, tein työtehtäviä silloinkin kun muilla jäi tekemättä, tein heidänkin tehtäviä, koskaan en kieltäytynyt tehtävistä, monta kertaa tein myös vapaapäivinä virkatehtäviä. Se oli minulle kutsumustyö. Tottakai ikä vaikuttaa siihen, millä tavalla henkilö ilmaisee itseänsä. Nuorempana ollaan ehkä särmikkäämpiä, vanhana ollaan tällaisia leppoisia”.

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Mikä oli seurakuntatyössä kaikkein rakkainta ja raskainta?”

Siivooja Juha Molari:En ryhdy sanomaan, että mikään oli niin kauhean raskasta. Raskainta oli ehkä nuorempana lähinnä se, että silloin minä harrastin hyvin vakavamielisesti urheilua, juoksin, uskoin että olisin päässyt jopa Euroopan mestaruuskilpailuihin maratonille jos en olisi sairastunut, silloin tuli vakava sairastuminen infektion seurauksena, mutta se ongelma oli, että kaikki viikonloput olivat varattuna. Siitä seurauksena en ikinä päässyt urheilukilpailuihin silloin kun olin huippukunnossa. Ja aina olin varattuna silloin, kun perheelle olisi ollut yhteistä menoa. Se oli ehkä se raskain tapahtuma. Yhtään viikonloppua ei ollut kesällä vapaata.”

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Juha Molari, olet aiemmin kirjoituksissa arvostellut luterilaista kirkkoa. Yleisesti on sellainen kuva, että olisit jättänyt luterilaisuuden. Ja kerroitkin, kun liityit Venäjän ortodoksisen kirkon jäseneksi. Oletko sinä luterilainen?”

Siivooja Juha Molari: ”Koko ajan minä olen ollut luterilainen, mutta myös luterilainen kirkko on rakkain. Kirkko kestää myös arviointia. Jos sitä ei enää arvioi, se lakkaa olemasta. Kirkko, jota ei kestä keskustellakaan, ei ole enää kirkko. Täytyy olla myös tilaa. En usko, että minun arviointini on ollut sillä tavalla niin kuin tuhoavaa, vaan olen halunnut arvioida tällaista yhteisöä, jossa voisi olla ja toimia paremmin. Ja mielestäni siihen arviointiin on edelleenkin tilaa ja tarvetta. Ja syy, miksi menin ortodoksiseen kirkkoon, oli, että ulkoiselta menoltaan se on hiukan kuin meni muutama sata vuotta takaisin luterilaista kirkkoa. Synnintunnustus ja rippi on hyvin vakavaa ja todellista. Modernisaatio ei ole samassa mielessä. Mutta teologisesti ei ole niin kauhean erilainen.”

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Mutta juuri Venäjän ortodoksinen kirkko eikä Suomessa toimiva ortodoksinen kirkko”.

Siivooja Juha Molari:Venäjän ortodoksinen kirkko oli luonnollisin valinta, koska perhe – vaimo ja lapset – kuuluvat Venäjän ortodoksiseen kirkkoon. Siksi mieluummin samassa kirkkokunnassa”.

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Mitä muuten kirkon jäsenyys merkitsee?”

Siivooja Juha Molari:Kirkon jäsenyys tarkoittaa minulle sitä, että olen siinä samalla jatkumolla, mitä Jeesus julisti Jumalan valtakuntaa, ja tuli helluntain jälkeen seurakunnat. No se on kaunis kertomus ja todellisuus on hiukan monimutkaisempi, mutta että olen tässä samassa laivassa, samassa veneessä myrskyjen keskellä, mikä on alkanut pari vuosituhatta sitten. Se on sitoutumista tähän historiaan ja tietenkin tarkoittaa uskontunnustuksen näkökulmasta sitä, että kirkko tarjoaa uskonvanhurskautta, tarjoaa sakramentit, joiden kautta usko voi vahvistua ja elää.”

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Viimeinen papinvirkanne oli Pohjan seurakunnan kirkkoherran virka. Mihin se päättyi?”

Siivooja Juha Molari:Pohjan seurakunnassa minusta oli hyvä olla. Siellä on monia hyviä seurakuntalaisia, jotka edelleen säilyvät ystävinä, ja ovat Facebook-ystäviä, ja monia seurakuntalaisia, jotka ovat menneet ympäri maailmaa ja pitävät jatkuvasti yhteyttä. Se hajosi siihen, koska minä arvioin silloin viisi vuotta sitten ja aikaisemmin tietynlaisia minun mielestäni riskipakolaisia, jotka tulivat pakolaisstatuksella tänne.  Ja sitä ei olisi joidenkin mukaan saanut tehdä näin, koska nämä sanoivat sitä rasistiseksi, mutta toisaalta tällä hetkellä kun puhutaan ISIS-terrorismista, ja jotkut ovat tähän liittyneet, niin ehkä se ei niin väärin ollutkaan”.

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Niin tässä menevät ehkä vähän sekaisinkin rasismi ja maahanmuuttokriittisyys. Sanoitko, että jotkut näistä riskipakolaisiksi arvioinneistanne henkilöistä ovat lähteneet ISIS:in riveihin?”

Siivooja Juha Molari:Osa niistä henkilöistä, jotka tulivat Kaukasuksesta ovat menneet Syyriaan ja Irakin taisteluihin ISIS:n riveihin. ISIL:n joukoista merkittävä osa on juuri täältä tulevia. En uskalla sanoa kovin tarkkaa. Osallahan oli jo Interpolin etsintäkuulutus silloin niistä henkilöistä, joita minä arvioin. Silloin minua vastaan nostettiin kampanja, jonka Eva Biaudet  vei poliisille ja lupasin antaa poliisille nimet esille. Poliisi lopetti tutkinnan. Kyllä Eva Biaudetkin tiesi niiden henkilöiden nimet, joista oli etsintäkuulutus”.

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Nyt kun puhutaan Kaukasiasta tulleista, niin puhutaan käytännössä tshetsheeneistä ja keskustelusta, joka liittyy tshetsheenien asemaan Venäjällä. Eikö niin?”. 

Siivooja Juha Molari:No kyllä näin, mutta minä en mielellään puhuisi kansallisuuden nimellä suoraan, koska tässä on se ongelma, että me teemme sen virheen, mistä minuakin moitittiin, että minä leimaan tämän kansallisuuden. Onhan siellä monenlaista ihmistä. Suomessakin on monenlaista.”

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Kun se päättyi, niin jäitkö itse pois Pohjasta vai erotettiinko sinut?”

Siivooja Juha Molari:Se oli vähän välttämättömyys minulle erota silloin huhtikuussa 2011. Tuomiokapituli pidätti minut virantoimituksesta puolessa välissä kuukautta ja vaati minulta maksettavaksi takaisin loppukuukauden palkan. Kun olin maksanut vuokrat ja muut, niin minulla ei ollut yhtään rahaa, nollatili. Kun erosin virasta, niin sain kuitenkin lomakorvauksen tilille, jotta pystyn maksamaan tuomiokapitulille takaisin ne rahat ja säilyin myös ruuissa seuraavan kuukauden ja vähän ylikin, puolitoista kuukautta.”

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Tässä yhteydessä mainitsitte, että poliisi on tutkinut tuota asiaa. Onko sinut tuomittu joskus rikoksesta?”

Siivooja Juha Molari:EI minulla ole koskaan mitään rikostuomiota. Sehän on hyvin mielenkiintoista, että minä olen hurjassa maineessa, mutta onhan minua tutkittu, mutta sitten on todettu, että en ole rikosta tehnyt”.

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Juha Molari. Olette pyytänyt Helsingin tuomiokapitulia palauttamaan pappisoikeutesi. Minkä takia? Mitä tässä on tapahtunut?”

Siivooja Juha Molari:Viisi vuotta olen elänyt Pohjan seurakunnan jälkeen. Harva se päivä joku lähestyy minua pappina. Myös kaduilla ja kylillä. Viime sunnuntaina olin järjestelytehtävissä suurta maratontapahtumaa varten ja siellä yksi henkilö sanoi: minä tunnen sinut. Sinä olet meidän pappi. Vastasin, että olen muuttanut kauan sitten pois seurakunnan alueelta. Mutta edelleen hän tunsi. Edelleen minua lähestytään pappina, mutta oikeastaan minä en voisi palvella pappina. Toiseksi on se syy, että eräs minun hyvä ystävä tuolta Pohjan seurakunnasta, joka taitaa olla eräässä poliittisessa lehdessä aika korkeassa asemassa tällä hetkellä, ja on Hangossa seurakunnassa lähetyssihteeri, hän sanoi, että kyllä sinä olet oikeasti pappi edelleen. Sinun pitää ottaa Irja Askolaan yhteyttä ja tunnustaa se, että sinä olet pappi. Me keskustelimme asiasta, ja tämä hiukan avasi näkemyksen, että minun ei pidä kieltää. On se, että minä olen ollut katkera. Olen katkera, kuinka minä itse koin että minun asiaani kohdeltiin, kun olisi ollut ehkä aikaa mielestäni kuulla – minun näkökulmastani. Tietenkin piispalla on toinen näkökulma. Koin, että olisi pitänyt olla aikaa keskustella, mistä tässä on kysymys, katsoa rauhassa asiat läpi ja niin edelleen.  Pappisvirkaani minä lähdin kutsumuksesta. Aika nopeasti tein opintoni läpi. Ajatuksenani oli toimia pappina”.

”Yllätyin, kun katsoin tietäessäni kuka tänne tulee ja katsoin tällaisen kohdan Raamatusta, vaikka näin satunnaisesti ei pidä lukea raamatuntutkijana koulutukseltani, mutta hyvin mielenkiintoinen kohta:

’Sinä Herra tiedät, että en ole pakoillut paimenen tehtävää, jonka minulle annoit. Sinä tiedät kyllä kaiken, mitä olen julistanut. Jeremian kirjassa.  Katkera profeetta kirjoitti näin. Minusta tuo ajatus oli aika samankaltainen, mitä minä itse koen. En ole koskaan paimenen tehtävää.” 

Samuli Suonpää: ”Mutta tietääkö Irja Askola, mitä Juha Molari julistaa?”

Siivooja Juha Molari:Olen Irja Askolan kanssa useammat kerrat keskustellut ruokapöydässä ennen kuin hän tuli piispaksi. Muistan kun hän epäili ja pähkäili menikö vai ei piispan vaaliin. Sanoin, että mene nyt ilman muuta. Sinä olet hieno ihminen. Ehkä hän ei ole sillä tavalla suuri julistaja niin kuin jotkut tahtovat amerikkalaisen mallin mukaan olla, mutta hän on enemmän sellainen henkilö, joka voi olla pappien paimen, hoitaa ja keskustella. Ja sellaisena hän on hienosti kohdattava ihminen”

Samuli Suonpää: ”Aiotko palata papin työhön?”

Siivooja Juha Molari:Haluan tässä vielä tarkistaa, että kun sanon tässä mitä haluan, niin pappisvirka ei ole ihmisen omasta halusta kiinni. Se on aina kiinni siitä, mitä kirkko itse tahtoo. Tässä on sisäinen kutsumus ja kirkon ulkoinen kutsumus. Tai mihin he laittavat tai kelpaako. Minun puolestani mielellään menisin pappisvirkaan ja työhön, mutta sehän ei ole minun päätettävissä”.

Samuli Suonpää: ”Sinä olet toiminut myös politiikassa. Kerro hieman poliittisesta urastasi.”

Siivooja Juha Molari:En ole koskaan kuulunut mihinkään poliittiseen puolueeseen. Enkä ole muistaakseni edes viime vaaleissa äänestänyt, enkä sitä edellisissä. Se ei ole mitenkään esimerkillistä, mutta koen vaan kukaan näistä puolueista ei ollut rehellinen. Kun minä katselin ehdokkaita, ja näytti, että he ovat vilpillisiä. Siksi minusta tuntui vaikealta äänestää ketään. Sinänsä minä olen ihminen, joka seuraa, mitä tässä yhteiskunnassa tapahtuu, mutta en oikeastaan ole pystynyt sitoutumaan mihinkään puolueeseen. Marginaalisilla pienillä puolueilla ei ole oikeastaan vaikutusvaltaa. Se on enemmänkin häiriköintiä. Isommat puolueet kantavat vastuuta, mutta niissä ei ole linjakkuutta”

Samuli Suonpää: ”Sanoit, että et ole ollut koskaan puolueen jäsen. Haluatko esittää arvion, miten poliittisella kartalla sijoittuisit? Olisiko Juha Molari oikealla vai vasemmalla?”

Siivooja Juha Molari: ”Aika vaikea. Minä tiedän, että joillekin minä olen kommunisti ja joillekin olen porvari. Minä en uskalla sillä tavalla sanoa, koska minun näkemykset saattavat olla joissakin asioissa toisia ärsyttäviä ja toisia ei. Itse en ajattele elämää politiikan näkökulmasta. Minä ajattelen enemmän siitä näkökulmasta, miltä minusta tuntuu oikealta ja väärältä. Joskus se saattaa olla enemmänkin vasemmalla puolella, kun puhutaan pitkäaikaistyöttömistä, mistä minulla on kokemusta, ja näen sen köyhyyden ja suhtaudutaan syyllistävästi että ihmiset ovat työkyvyttömiä kun eivät ole töissä. En usko siihen väitteeseen ollenkaan. Minulla on parempi koulutus kuin meidän työministerillä. Ja toinen seikka on se, että joissakin tapauksissa on aivan karmeata se, miten yrittäjiä halveksitaan vasemmalla puolella. En voi mitenkään sitoutua mihinkään puolueeseen. En tiedä, miten minua arvoidaan”.

Samuli Suonpää: ”Entä kirkollisella kentällä, kirkkopoliittisesti. Miten suhtaudut naispappeuteen ja homojen vihkimiseen. Kaipaako Juha Molari tiukkaa Raamatun tulkintaa vai onko hän kirkollinen liberaali?”

Siivooja Juha Molari: ”Jälleen on vaikea vastata yksinkertaisesti, koska minulla on jo pappisvirassa 20 vuoden historia. Kaikki tietävät, jotka vähän tutkivat historiaa, että siellä oli hyvin voimakkaita polemiikkia Setan kanssa 1990-luvun alussa. Tietenkin 25 vuotta vanhana on hiukan erilainen mies kuin nyt viisikymppisenä. Sitten toinen seikka on se, että yksi parhaista työtovereistani Raaseporissa oli meidän diakonimme Tuula, hyvin julkitunnettu lesbo, jonka kanssa ei kukaan muu seurakunnan työntekijä tullut toimeen kuin minun kirkkoherran kanssa. Eihän se ollut hänessä vika, mutta muiden työntekijöiden asenteesta. He olivat täysin torjuvia. Minun kanssani hänellä oli aina hyvät välit. Ja myös jälkeenpäin on ollut hyvät välit.  Jos minua leimataan hyvin voimakkaasti jollakin tavalla homokielteiseksi, homofoobikoksi, niin kuin on tehty, minusta se loukkaa työtovereitani, joiden kanssa olen tehnyt hyvää työtä. Tuula viimeksi esimerkkinä. Se, miksi en ole viemässä homopareja kirkon alttarille, ensimmäisenä vihkimässä, johtuu siitä, että minulla on sama näkemys kuin piispoilla. Tämä saattaa tuntua joistakin, Kirkko ja Kaupunki –lehden päätoimittajasta ja joistakin, että hieman kuin hitaalta menettelyltä, mutta minulla on se näkemys kun olen elänyt seurakuntalaisten kanssa ja työtovereiden kanssa, niin en haluaisi mennä etunojassa minnekään. Vaan antaa asian olla ensin piispojen päätettävissä ja piispojen huolellisesti järkevästi pohdittavissa, ja sitten voi vasta mennä. En haluaisi, että pappi itsenäisesti alkaa römistellä kirkossa jonnekin, koskapa olen nähnyt myös sen, että siellä saattaa tulla konfliktit alttarille. Alttari ei ole kirkkotaistelun paikka. Mitä tekevät suntiot, jotka närkästyvät tilanteesta? Mitä kanttorit soittavat siinä tilanteessa, kun ovat närkästyneitä? He voivat olla aika äkkivääriä. Sen takia asiat pitää olla päätetty yhteisesti ja toimitaan sen mukaisesti kuin on yhteinen päätös”.

Samuli Suonpää: ”Kirkko muuttuu ja kehittyy jatkuvasti. Viimeaikoina kirkko on ottanut erityisesti aktiivisesti turvapaikanhakijoiden kysymyksessä. Onko kirkko menossa oikeaan suuntaan?”

Siivooja Juha Molari: ”Kirkkohan ei ole oikeastaan missään menossa, kirkko on tässä. Kirkko elää tässä maailmassa. Tilanne on tuskin sen vaikeampi kuin 500 vuotta sitten, kun luterilainen kirkko syntyi. Turkkilaiset uhkasivat Eurooppaa ja kirkko oli erittäin korruptoitunut. Mutta siitä se kirkko kuitenkin terävöityi kaikkien vaikeuksien kautta. Ja jälleen Turkin kautta tulevat muhamettilaiset Eurooppaan ja pelottavat suomalaisia, ainakin joitakin. Ei minusta äärimmäiseen jyrkkyyteen ole syytä. Mutta tietenkin tervettä harkintaa tarvitaan, koska myös kirkkohistoria tuntee ajanlaskun alun jälkeen pian, miten kirkkoa ja seurakuntia käytettiin väärin. Niin sanotut pakanat, kuten silloin kutsuttiin, nauroivat, kun kirkon hyväntekeväisyyttä voidaan myös käyttää väärin. Ja viimeiset skandaalit, jotka ovat tulleet julkisuuteen, kuten tiedetään joistakin suomalaisista seurakunnista, iltapäiväkerhoissa on henkilöitä, jotka ovat terrorismi- ja sotarikoksista etsintäkuulutettuja. Kyllä näissä kannattaa olla tarkkaavaisia. Samalla kun me rakastetaan pakolaisia ja turvapaikanhakijoita, niin siitä huolimatta meillä ei tule olla henkeä: kaikki vaan tänne. Kyllä meillä täytyy olla tietty itsekunnioitus luterilaisina olla, kristittyinä olla, mutta varoa myös sitä, että ei mitään islamfobiaa olla rakentamassa”.

Samuli Suonpää: ”Olet kirjoittanut Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta hyvin kriittiseen sävyyn. Jonkun kirjoituksen mukaan kirkolla on meneillään ateistinen ja jopa antikristillinen teologia. Kirjoitit blogissasi aikaisemmin jo vuosia sitten, että lännessä on tällä hetkellä antikristillinen vallankumous. Ja vain Venäjän ortodoksinen kirkko on säilyttänyt ainutlaatuisuuden. Oletko vielä tätä mieltä?”

Siivooja Juha Molari:Tuo oli sitaatti Venäjän hallituksen virallisen lehden haastattelusta, kun he tekivät minulle haastattelun. Ja käänsin sen blogiini suomeksi. Jossakin määrinhän tämä on nähtävissä, että Euroopassa etääntyminen kristillisistä arvoista on ollut ilmeistä tuolloin viisi vuotta sitten. Mutta ehkä luulen, että tämän hetkisessä maailmassa on aatteiden ja ideologioiden ja uskontojen myllerrys niin uusi, että ihmiset alkavat kyselemään, mikä minun identiteetti on. Se, että näitä turvapaikanhakijoita tulee, ei ole välttämättä kääntämässä huonommiksi kristityiksi , vaan saattaa antaa meille aihetta pohtia tarkemmin , mitä tarkoittaa olla kristitty”.

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Jos läntinen kirkko on ateistinen ja antikristillinen, miksi haluat papiksi tähän kirkkoon?”


Siivooja Juha Molari:Eihän koko kirkko ole koskaan ateistinen. Keskustelua ateismi kirkossa ja kristikunta ilman Kristusta on käyty jo puoli vuosisataa tai sata vuotta läntisessä kristikunnassa. Protestanttisissa kirkoissa on käyty tätä keskustelua, teologista, akateemista ja myös muutakin provosoivaa keskustelua. Myös Suomessa on tätä keskustelua käyty. Ja siinä on kiinnitetty huomiota, että onhan jonkinlaista inflaatiota tietyt teologiset käsitteet ja kirkolliset tulkinnat kokeneet. Kun oli oppikeskustelu vanhurskauttamisopista, silloinkin jopa roomalaiskatoliset teologit totesivat, että luterilaisilla on epäselvyyttä jo omasta ihmiskuvasta ja syntikäsityksestä. Sen takia on vaikea löytää vanhurskauttamisopista, uskon vanhurskaudesta, selvää näkemystä, koska se on kokenut inflaation siitä, mitä se oli aikaisemmin. Kaikki muutos ei ole pahasta, myöskään tällainen, mutta jossain määrin kehitys on ollut tämän kaltainen. Siihen vaikuttaa tietysti monet seikat.”

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Jatketaan Venäjästä vielä vähän. Olet osallistunut ulko- ja turvallisuuspoliittiseen keskusteluun aktiivisesti ja aika usein ottanut Venäjään myötämielisen suhtautumiskannan. Johtuuko se enemmän vakaumuksesta, vai geopoliittisesta tosiseikasta, vai perhetaustasta?”

Siivooja Juha Molari:Minä en ole oikeastaan Venäjään suoraan voi ottaa kantaa, koska Venäjä huolehtii omista asioistaan. Minä olen aina sanonut, että Venäjällä on omat diplomaatit, jotka saavat palkkaa. He huolehtikoot Venäjän maineesta.  Se ei ole minun asiani. Minua kiinnostaa lähinnä se, että me olemme suomalaisia tässä geopoliittisessa paikassa, niin meillä olisi syytä huolehtia omasta politiikastamme, omasta asemastamme niin että meillä on hyvät suhteet kaikkialle. Ja minun mielestä se kaikki uutisointi Suomessa ei ole ollut asianmukaista. Siinä on myös aiheettomasti ja aika suruttomasti leimattu ihmisiä, jotka ovat vähän maltillisempia Venäjän suhteen, eivät halua korostaa jännitteitä. Leimataan, että he puhuisivat ruplien avulla”.


Toimittaja Samuli Suonpää: ”Se lienee tässä pakko kysyä yhteydessä, maksaako Venäjän valtio tai joku venäläinen organisaatio Juha Molarille, että Juha Molari kirjoittaa?

Siivooja Juha Molari:Ei ole kyllä maksanut, mutta kyllä minulle raha kelpaisi, mutta se pitäisi mennä verotoimiston kautta”.

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Sanoit, että uutisointi on ollut kovin värittynyttä, jopa vääristelevää. Käydäänkö Suomessa infosotaa?”

Siivooja Juha Molari: Minun mielestäni Suomessa, en tiedä onko informaatiosotaa ja kuka käy, mutta itse peräänkuuluttaisin valtamedialta ja valtiolliselta medialta, valtavirran medialta, ehkä enemmän avarahenkisyyttä, koskapa nyt on tilanne ollut se, että valtamediassa leimataan hyvin voimakkaasti trolleiksi tai jollakin muulla tavalla tietynlaisia ihmisryhmiä tai henkilöitä, jopa nimeltä mainiten, minutkin on mainittu, se johtaa siihen, että nämä ihmiset marginalisoituvat, ja kehittelevät omia vihasivustoja tai mielipideilmasto kärjistyy sen sijaan että olisi kansalaisyhteiskunta, joka on enemmän avoin ja jossa voi keskustella valtamediassakin moni-ilmeisemmin. Nythän on käynyt ilmi niin, että vain tietynlainen näkemys on oikeastaan oikeutettua valtamediassa ja muut ovat ikään kuin väärän puolen informaatiosodan edustajia. Se vähentää minun mielestäni valtamedian uskottavuutta: kansalaiset ovat tyytymättömiä. He eivät luota siihen, että todellisuus on tämänkaltainen.”

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Mitkä olisi tällaisia vihasivustoja?”

Siivooja Juha Molari:Vihasivustoja on oikeastaan monenlaisia netissä: vapaamuotoiset keskustelusivustot ovat sellaisia, kommentit lähinnä tarkoitan. Mutta jossakin määrin tuntuu siltä, että jopa iltapäivälehdet ovat. Heillä on tarkoituksena ensimmäisenä rahan tekeminen. Kuinka kristittynä voisi pysyä ulkopuolella, että ei innostukaan kaikesta, jossa tehdään kuitenkin rahaa rajuilla väitteillä, jotka ovat todellisuudessa erittäin loukkaavia? Myös iltapäivälehtien lööpit ovat tällaisia. Muutama päivä sitten olin taas eräs sellainen. Se on oma haasteensa. Pitäisi asettua jollakin tavalla ulkopuolelle, yläpuolelle, ainakin pappisvirassa täytyy olla varovainen: Ei ole jokaisessa päivittäisessä ruohojuuritason väittelyssä mukana”.

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Mihin iltapäivälehden lööppiin viittaat?”

Siivooja Juha Molari: Viittasin siihen, kun iltapäivälehti jälleen kerran sanoi, että Venäjä uhkaa naapurimaitaan. Ja kuinka Venäjä on sekaantunut poliittiseen elämään ja vaikuttaa toimittajiin näissä maissa, lähettää ikään kuin asiantuntijoita, jotka ovat todellisuudessa Venäjän valtion palkkalistoilla. Itse kirjoittaja, suomalainen toimittaja ei ehkä huomannut, että kirjoittaja oli ukrainalainen, joka oli saanut palkan aikaisemmin Amerikan Yhdysvaltojen budjetista, USAID ja NED rahoituksella sekä ollut George Soroksen palkkalistoilla. Eivät ole ne täysin puolueettomia myöskään kaikki läntiset kirjoittajat. Tiettyä maltillisuutta tarvittaisiin. Niitä voi siteerata, lainata, on kiinnostavia keskusteluaiheita, mutta samalla voisi esittää taustoituksen, että tällaista keskustelua käydään puolin ja toisin”.

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Onko sitten kysymys siitä, uhkaako Venäjä naapureita perusteeton. Itä-Ukrainassa on ainakin perusteet uskoa, että Venäjä on uhannut ja jopa tunkeutunut maahan”.

Siivooja Juha Molari:Koitko niin, että Itä-Ukrainassa ei pelätä muuta? Pelätäänkö siellä Venäjää vai mitä siellä pelätään?

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Minä en ole käynyt Itä-Ukrainassa kertaakaan, mutta sinulla on ehkä vahvoja mielipiteitä siitä”

Siivooja Juha Molari:On mielipiteitä. Ainoastaan kysyn sen itse, ketä siellä pelätään. Pelätäänkö siellä enemmänkin Lännestä tulevaa väkeä vai mistä tulevaa väkeä?”

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Entä Suomen osalta: Mitkä asiat tällä hetkellä uhkaavat eniten suomalaisten turvallisuutta?”

Siivooja Juha Molari:Minä itse elän sitä köyhää elämää ja lähden ajattelemaa turvallisuutta siitä näkökulmasta, millä tavalla minä maksan kuukauden vanhan puhelinlaskuni. Milloin minä saan sen muutama kymppiä euroa rahaa, että voin maksaa sen laskun. Mitä Suomessa onkaan tilastojen mukaan miljoona köyhää. Se on se yksi suurin turvallisuuden uhka. Kuinka me selviämme tässä köyhinä ihmisinä? Ja niin että järjestys säilyy yhteiskunnallisesti, että myöskin henkilökohtaisesti ihmisillä, myös perheyhteisössä kunnollisena. Köyhyys on yksi turvallisuusuhka. Meidän kotimainen köyhyys ja kurjistuminen. Toinen on tietenkin se, että millä tavalla tämä länsimainen yhteiskunta selviää siitä, kun tänne tulee vierasmaalaisia. Kuinka tämä asia kohdataan järjestäytyneesti?”

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Mikä tänne tulevissa vierasmaalaisissa on sitten uhkaavaa?”


Siivooja Juha Molari: Tällä hetkellä Tukholmassa pelätään, mitä siellä kohta tapahtuu. Terrorismivaroitus. Kaikki ihmiset eivät käyttäydy asianmukaisesti. Tämän päivän lehdessä oli Helsingin poliisin kertomus, että kuinka he odottavat pelolla ensi kesää naisiin kohdistuvaa lähentelyä. Kaikki eivät käyttäydy asianmukaisesti. Se vastaavasti aiheuttaa sen ongelman, että saattaa ns. kantasuomalaisissa kärjistyminen tapahtua myös yli sen mikä on kohtuullista”.


Toimittaja Samuli Suonpää: ”Turvallisuuspolitiikasta vielä. Tuntuuko siltä, että Suomea ollaan väkisin viemässä Natoon?”

Siivooja Juha Molari:Suomessa syntyy tämä vaikutelma, kun lukee iltapäivälehdistöä, jossa aina uhka nähdään tulevan Venäjältä ja se näkyy silloin, kun pohditaan miten informaatiosota vaikuttaa Suomessa. Hyvin harvoin puhutaan siitä, kuinka suomalaiset toimittajat esiintyvät jopa Naton upseereiden edessä ja pitävät näiden järjestämissä seminaareissa ja konferensseissa esitelmiä. Jos he tekisivät vastaavan Venäjän turvallisuuspalvelun järjestämässä tilaisuudessa, se olisi skandaali. Mutta se ei ole kun he menevät Brysseliin tekemään saman Naton tilaisuuksiin”.

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Perinteiseen kirkollisuuteen on Suomessa kuulunut vahvasti isänmaallisuus. Kun te olette kuitenkin suhtautunut niin myötämielisesti Venäjään, niin tässä on pakko kysyä, miltä tämä kypäräpappi-isänmaallisuus tulevasta pappi Molarista kuulostaa? Mikä on teidän suhtautumisenne isänmaallisuuteen?


Siivooja Juha Molari:Minä luulen, että Suomessa on jo kauan sitten etäännytty jopa häpeillen itse kypäräpappiperinteestä, koska sellainen änkyräpappeus on äärimmäiseen oikeistoon menevä, on jopa riski. Suomalaisuus on enemmän kai tällä hetkellä sen kaltaista, että minä meidän piispamme edustavat: olemme kunnioittaen suomalaiseen sivistykseen ja elämänmalliin mutta emme ole kuitenkaan vihamielisiä vierasmaalaisia tulijoita kohtaan. Nykymaailma täytyy kohdata myös monikulttuurisuuden muodossa: ei enää kypäräpappina, vaan toisella tavalla”.

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Tuntuuko, että kirkko on ollut viime aikoina liian sinisilmäinen turvapaikanhakijoiden suhteen?”

Siivooja Juha Molari:En minä usko, että kirkossa on sinisilmäisyyttä, kirkossa on moniäänisyyttä. Joskus saattaa olla innostusta, kun ei ole kokemusta kaikista riskeistä. En voi sanoa, että kirkko on kokonaisuudessaan sinisilmäinen. Kirkkoa myös arvostellaan, sanoi se mitä tahansa tai oli hiljaa. Kirjoitin joku aika sitten blogiin, kun piispa Irja Askolalla tai arkkipiispalla on vaikea tehtävä pitää sellainen vastuullinen päätöksentekomalli, koska he eivät voi olla poliittisesti sitoutuneita oikealle tai vasemmalle, tai minnekään. He tekevät päätöksensä vaikeassa tilanteessa, ja varmasti saavat aina arvostelua ”.

 Toimittaja Samuli Suonpää: ”Eikö ole vähän vaarallista, jos uutisoinnissa, vaikka rikosepäillyistä, jätetään tarkistusvastuu lukijoille?”

Siivooja Juha Molari:Totta kai, tämä sama tilanne on kaikessa mediassa. Kaikki media täytyy tarkistaa. Vuosi sitten tein julkisen sanan neuvostoon moitteen Iltasanomista, joka kirjoitti kauhean jutun eräästä asiasta ja se oli pelkästään ukrainalaiselta anonyymiltä websivulta poimittu tuulesta temmattu juttu. Siinä ei ollut mitään todenperäisyyttä. Eikä kirjoittaja ollut maininnut, mistä taustasta aineisto, vaan kirjoitti ikään kuin se olisi fakta. Tämä ongelma on kaikkialla. Minusta suomalaisilla on sen verran osaamista internetin ja muun kanssa. Heidän täytyy olla kaiken suhteen kriittisiä”.

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Sen lisäksi että siinä oli asiavirheitä. Koskiko se juttu sinua? Kiinnostuitko muuten vain Iltasanomien jutusta, jonka tiedot ovat epäluotettavasta ukrainalaisesta lähteestä?

Siivooja Juha Molari:Se ei kohdistunut millään tavalla minuun. Sillä kerralla väitettiin, että Venäjän duumassa on esitetty: Putin spermaa annetaan kaikille naisille tai monille, jotta saadaan paljon eliittirotua aikaiseksi. Tämä oli jopa isona juttuna Iltasanomissa. Se kirjoitettiin ikään kuin vakavana faktana, tietona. Ei mitään toimituskuntaa. Anonyymisti keksitään tarinoita. Jos toimittaja poimii tällaisen ja laittaa suomalaisen iltapäivälehden isoksi jutuksi, niin se ei osoita toimittajan korkeaa etiikkaa”.


Toimittaja Samuli Suonpää: ”Koetko, että Suomessa on tilaa valtavirrasta poikkeavien näkemysten esittämiselle?”

Siivooja Juha Molari: Minun mielestäni se tila on kaventunut. Tämän minä pidän harmillisena, koska valtavirrasta poikkeavien mielipiteiden salliminen ja tuominen keskusteluun on tietyllä järkevällä tavalla yhteiskuntaa tasapainottavaa, sen sijaan että heidät ajetaan ulkopuolelle, se kärjistää tilannetta.

Jos puhutaan, että on häiriökirjoittajia, niin perjantaina 20. päivä huhtikuuta kello 18:08 vaimoni sai puhelimeen lähetettiin tekstiviesti, jossa luki: ”Mielipuolimiehesi sekoilee taas netissä! Käske sen lopettaa kirjoittelu nyt heti, tai kärsii koko perhe!!!” Jotkut tulkitsevat, että se voisi olla laiton uhkaus. Tällaista postia olen saanut aika paljon. Nyt se tuli suoraan vaimon puhelimeen, lenkkipolulle on laitettu kuva jota puukotettiin, kotiovea on valokuvattu ja sanottu että täällä tapahtuu kohta murha. Tällaista on ollut hyvin paljon. Mutta pitkän aikaa on ollut rauhallista. Minusta on erittäin valitettavaa. Siksi haluaisinkin, että koko meidän valtamedian vastuu olisi luoda ilmapiiri, jossa voi olla ihminen hiukan eri näkemystä tästä tai vain toista mieltä toisesta asiasta ilman että annetaan suoranaisesti stigmaa, leimaa, tämä on niin kuin valtakunnan vihollinen. Nythän tämä valtakunnan vihollisuusajattelu, kansankunnan vihollinen, luo kohteen häiriköille siihen, että hyökkäävät jopa perhettäni vastaan. Toki en minä sen vakavammin voi ottaa tätä asiaa”.

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Kuka tätä tekevät?”

Siivooja Juha Molari: On minun valitettavasti sanottava, että ihan yleisradiossa ja sotilashallinnossa on henkilöitä, jotka antavat jopa nimilistoja henkilöistä, jotka ovat ikään kuin vieraan vallan asialla täällä Suomessa. Se osaltaan luo ja militarisoi ilmapiiriä, sen sijaan että meidän pitäisi vapauttaa siihen, että keskustellaan ja ollaan eri mieltä”.

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Yleisradiossa ja puolustushallinnossa. Ketkä?”

Siivooja Juha Molari: ”Yleisradiosta Jessikka Aro. Puolustushallinnosta sanoisin Torsti Sirén ja Saara Jantunen. Saara Jantunen kirjoitti omassa bestseller-kirjassaan useita sivuja minustakin. Sen sijaan että olisi maininnut, että olen osa-aikainen siivooja, joka siivoaa 90 minuuttia aamuisin, hän loi , kuinka olisin Kremlin järjestelmiin verkottunut henkilö. Tällainen kaikki luo mielikuvaa  ihmisestä tarkoituksellisesti, se militarisoi keskusteluilmapiirin sen sijaan että meitä vapautettaisiin: keskustellaan, ollaan eri mieltä, argumentoidaan. Minä sanoisin, että minua ei pelota matkustella Suomessa eikä Venäjällä. Eikä minua pelota kohdata ihmisiä. Toinen sanoo, että pelottaa. Niin keskustellaan, miksi pelottaa. Minä en haluaisi, että ilmapiiri tulehtuu Suomessa, vaan haluaisin pikemminkin, että oltaisiin vapautuneempia kohtaamaan ihmisiä. Toisella on hiukan toisenlainen mielipide. Ei kaikki mielipiteet ole mieluisia”.

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Miltä tällainen vainoaminen tuntuu?”

Siivooja Juha Molari:Ei se tunnu sen kummallisemmalta enää, kun minä olen tottunut. Tietenkin alussa on ollut häiritsevää. Minä nukun edelleen hyvin. Olen iloinen ihminen. Tietenkin harmittaa muiden ihmisten kohdalta. Tuossahan ei ole kysymys minusta, vaan viesti on lähetetty minun vaimolleni. Tämä on minusta häpeällistä. Tämä ei ole ainut kerta, mutta tuorein pari päivää sitten”.

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Aika monet liittäisivät vainoamisen Facebookin Rajat kiinni –ryhmään tai MV-lehteen. Sinä sanot, että sitä tulee ihan toisesta suunnasta”

Siivooja Juha Molari:On tullut erittäin paljon. Jos vähän tarkemmin katsoisi, niin viiden vuoden aikana , tai ehkä seitsemän vuoden aikana, minuun nimiin perustettiin valhesivustoja internettiin varmaan noin 30-40 eri sivustoa, joissa käytettiin minun kuvaa ikään kuin kirjoittaisin. Niin pahoja tarinoita, että ei voi päiväsaikaa puhua, kun lapset voivat kuulla. Ja samalla lähetettiin viranomaisille postia minun nimissäni, valheellista postia minua vastaan. Kyllä tätä tapahtuu joka suunnalta. Tällainen ei ole tervettä. Poliisi soitti minulle Vantaalta ja kysyi, annatko anteeksi”

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Annatko anteeksi, mitä?”


Siivooja Juha Molari: Minä tein rikosilmoituksen, niin poliisi kysyi, että annatko anteeksi tälle rikoksentekijälle”.

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Annoitko?”

Siivooja Juha Molari: Kysyin, onko hän pyytänyt anteeksi. Koskaan ei ollut pyytänyt anteeksi. Sanoin, että antaa viranomaisten tutkia asiaa. Ymmärrän siinä Jessikka Aroa, jos häntä vastaan on kirjoitettu törkeyksiä hänen omaan postiinsa. Niin ei saa olla. Niin ei saa tehdä. Se on sekä rikollista että moraalitonta. Se ei vie mitään asiaa eteenpäin. Jotka lähettävät tuollaisia, antavat itsestään hullun leiman. Olen sanonut monta kertaa, että ei se ainakaan Venäjän asiaa aja, jos joku lähettää törkyviestejä. Olen kovin varma, että Venäjän valtio ei lähetä sellaisia, koska he eivät ole niin hulluja että antaisivat itsestään niin hullun leiman”.

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Oletko itse lähettänyt Jessikka Arolle tällaisia törkyviestejä?”

Siivoja Juha Molari:En ole. En ole lähettänyt hänelle koskaan mitään viestiä”.

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Eli kun netissä on levitetty kuvaa, jossa olisit lähettänyt viestin, jossa puhutaan piri-Jessistä”.

Siivoja Juha Molari:En ole koskaan lähettänyt tekstiviestiä tai sähköpostia, mitään tällaista. Jessikka Aron tilannetta olen kyllä siteerannut siten kun on hänen ongelmallisesta taustasta. Se pitää kyllä paikkaansa. Ei ihmiseen saa kohdistaa kotiinsa menevää  tai uhkailevaa viestiä. Se ei ole luvallista”.

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Miten keskustelua pitäisi julkisuudessa käydä tai nettisivustoilla. Se käy helposti henkilöön kohdistuvaksi. Sä kerroit että puolustusministerin tutkija Janhunen on kirjoittanut monta sivua sinusta—

Siivooja Juha Molari:Jantunen”.

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Jantunen joo. Jantunen, lisäksi puhuttiin siitä, että Jessikka Aron taustaa on riepoteltu erilaisissa lehdissä. On monia muitakin keskustelijoita, joihin on kohdistunut erilaista kiusantekoa tai häirintää: Rysky Riiheläinen, Mikael Storsjö”.

Siivoja Juha Molari: ”On kaksi eri asiaa. On olemassa keskustelu, kriittinen keskustelu. Ne ovat luvallista. Minä pidän ihan asiallisena, että Saara Jantusta, Torsti Siréniä, Mikael Storsjötä ja heitä voi arvioida  ja arvostella kriittisesti. Se on ihan perusteltua. Yhteiskunnallinen toimija tulee olla myös sellainen, että häntä myös arvioidaan kriittisesti. Ei ole demokratiaa, jos ei ole kriittistä kansalaiskeskustelua. On kaksi eri asiaa, jos lähdetään sitten siihen, että ihmisiä uhkaillaan: Minä teen pahoin sinulle, sinun perheelle. Se on rikollista. Olen ihmeissäni siitä, että yhteiskunnassa on perustava moraalinen taju hävinnyt. Ihmistä tulee saada arvostella. Jopa hyvin häijyllä tavalla. Se on sananvapauden yksi puoli, ja moititaan ja moititaan. Mutta kun ihmistä uhkaillaan, sitten mennään rikolliselle puolelle”.

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Missä menee Juha Molarin sananvapauden rajat”.

Siivooja Juha Molari:Kyllä minusta rikoslaki on erittäin hyvä. Suomalainen rikoslaki ja rikoskäytäntö, oikeuskäytäntö, on ollut oikein hyvä, mutta nykyään toki näitä tapauksia on niin paljon, että oikeuslaitos ja viranomaiset eivät enää tuomitse samalla rohkeudella kuin aikaisemmin. Ei ole resursseja. Minun mielestäni ihmistä ei saa laittomasti uhata”.

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Mitä tarkoitat tällä laittomalla uhkauksella?”

Siivooja Juha Molari:Ihmistä, jolle luvataan tehdä pahaa. Painostusmielessä tai jossain muussa mielessä. Se on laiton uhkaus”.

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Missä kohtaa silloin menee raja, kun kritiikki kohdistuu Juha Molariin? Millaisen kritiikin vielä hyväksyt?”

Siivooja Juha Molari:Kyllä minä hyväksyn kritiikin. Laittomat uhkaukset niitä minä en hyväksy. En itseäni enkä muita kohtaan. Minua saa arvostella. Olla eri mieltä. Saa jopa erehtyä. Mutta sitten kun on kysymys tahallisesti väärien tietojen levittämisestä, niin silloin tulee arvioitavaksi, onko tässä kunnianloukkaus tai törkeä kunnianloukkaus. Minun mielestäni juuri tämä on ollut meillä tällä hetkellä yhteiskunnallisessa keskustelussa ongelma, että se taju että kunnianloukkaus, törkeä kunnianloukkaus ja laiton uhkaus eivät kuulu keskustelun piiriin. Mutta sitä vastoin faktat, ne kuuluvat keskustelun piiriin. Joka ei kestä faktoja, on parempi sitten olla hiljaa kansalaisyhteiskunnassa. Kyllä minun mielestäni faktoja saa tuoda esille, mutta kunnianloukkaus perustuu perättömien valheellisiin tietoihin. Niin ei saa olla”.

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Kummasta on kysymys vai kunnianloukkauksesta, kun Jessikka Aroa nimitetään piri-Jessiksi. Ja onko se tarpeen?”

Siivoja Juha Molari: ”Jessikka Arollahan on ollut tämä huumetausta. Rikostuomio, jonka mukaan hän myös antoi vakavasti sairaalle ihmiselle huumetta sen jälkeen kun se oli ollut lakossa, eikä koskaan kertonut poliisille keneltä ja mistä sai ne huumeet. Se antaa tietenkin tietynlaisen negatiivisen seikan henkilöstä, joka ei paljasta niinkin vakavaa asiaa kuin huumeketjua. Minun mielestäni tästä asiasta on lupa keskustella, koska silloin ollaan faktojen ja oikeuskäytännön puolella. Mutta jos sitten me menemme puhumaan siitä, että hän käyttäisi nyt huumetta, niin emme voi niin väittää, koska meillä ei ole mitään materiaalia. Mutta sitä me voimme kysyä kyllä, milloin hän kertoo sen, mistä hän sai”

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Kauanko tästä huumetuomiosta on aikaa ja mitä merkitystä sillä on tällä hetkellä?”

Siivoja Juha Molari:Silloin kun ihmisellä on tuollainen teko, niin on kyse myös moraalista: onko hän katunut asiaa. Millä tavalla hän on tutkivana journalistina liikkeellä mukana, kun hän ei edes oman asiansa asioita tuo avoimesti julkisuuteen ja vie vastuullisesti eteenpäin. Täytyy ymmärtää, että huumeet tappaa Suomessa enemmät kuin trollit”.

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Ketkä tällä hetkellä Suomessa ymmärtää suhdetta Venäjään ja suhdetta mediaan hyvin? Tässä on puhuttu paljon ihmisistä, jotka selvästikään ei ymmärrä sitä, valtamedia joskus jopa vääristää. Onko Suomessa jopa sellaisia valonpilkkuja”

Siivoja Juha Molari:Monesti olen sanonut kavereiden kanssa ja kavereille, että Vladimir Putinista minulle tulee mieleen Sauli Niinistö. Hyvin paljon samaa. Molemmat ovat juristeja. Molemmat rakastavat isänmaataan. Luulen, että he myös voivat ymmärtää toinen toistaan aika hyvin”.

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Onko sitten julkisessa keskustelussa sellaisia ääniä, joihin te luotatte, jotka tuntuvat uskottavilta? Johan Bäckman?”

Siivoja Juha Molari:Hänen puheitaan ja keskustelujaan en ole julkisuudessa nähnyt Suomessa, julkisessa mediassa ei näy, mikä onkin ollut pieni ongelma, että kun hän on myös yksi tapaus, joka on diskriminoitu julkisesta keskustelusta, vaikka hänellä olisi osaamista ja lahjakkuutta toisella tavalla johtaa ja käyttää, mutta on jäänyt ulkopuolelle. En ole nähnyt hänen näkemyksiä julkisessa mediassa”.

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Tuntuuko, että täällä vaietaan valtamediasta poikkeavista äänistä liikaa”.

Siivoja Juha Molari:Valtamediasta poikkeavia näkemyksiä siteerataan, mutta se on eri asia kun otetaan sitaatteja. Jokainen toimittaja tietää, kun sitaatteja otetaan, niin se on hauskaa ja myyviä. Sen sijaan on eri asia kun annetaan ääni. Ja minun mielestäni tällä tavalla on jossain määrin tapahtunut”.

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Koetko Juha Molari olevan tällä hetkellä uskottava keskustelija ulko- ja turvallisuuspolitiikassa?”

Siivoja Juha Molari:En oikeastaan keskustele sellaista asiasta. Ei kuulu minun asialistalle. Turvallisuuspolitiikka ei ole minun asia. Mitä minä teen: minä siivoan ja hoidan lasten urheiluvalmennusta. Niissä kyllä minä asiani hoidan. En minä tarvitse turvallisuuspoliittista keskustelua enkä sen alan uskottavuutta”.

Toimittaja Samuli Suonpää: ”Minkä alan asiantuntemusta Juha Molarilla on?”

Siivoja Juha Molari:Minulla olisi kyllä koulutusta ja osaamista monesta muustakin. Teologisessa väitöskirjassa käsittelin ääriryhmien psykodynamiikkaa ja siellä aika paljon käytin myös Naton terrorismin tutkimuksia avuksi. Ja paljon muutakin luin aihepiiristä. Mutta eipä ole terrorismin asiantuntijana koskaan kysytty, vaikka väitöskirjassakin olen käsitellyt aihetta. Liiketaloustieteessä olen tehnyt Venäjän presidentin akatemiassa pari tutkimusta. Monessa asiassa on tuntemusta ja kokemustakin, mutta tällä hetkellä olen tyytynyt siihen, että rukoillaan, luetaan Raamattua ja harjoitellaan lasten kanssa urheilua”.


 vihakirjoittelu, maanpuolustuskorkeakoulu, verkkokirjoittelu, vihapuhe, sananvapauden rajat, Samuli Suonpää, Yleisradio, Horisontti, Piispa Irja Askola, arkkipiiska Kari Mäkinen, Terho Pursiainen, Torsti Siren, Jessikka Aro, Saara Jantunen, Mikael Storsjö, tuomiokapituli, homoliitto, homosuhde, sukupuolineutraali parisuhde, naispappeus, Eero Huovinen, pappiskirja, terrorismi, massamaahanmuutto, MV-lehti



Kuvassa kirjoittaja helmikuussa 2016 omien häittensä aikana:


Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha