perjantai 17. kesäkuuta 2016

Sari Essayah, älä vihaa lähimmäistäsi!



Kristillisdemokraattien, entisen Kristillisen liiton, puheenjohtaja Sari Essayah toimii ikävän kaksinaismoralistisesti ristiriidassa kristillisen etiikan kanssa, kun hän eduskunnan käsitellyn maataloutta koskevan välikysymyksen aikana korotti äänensä yhdysvaltalaisen lojaliteetin puolesta.

Kristillisdemokraattien historia on ollut kautta aikojen jo pahasti kallella Amerikan Yhdysvaltojen tiettyjen kiliasmin tai fundamentalististen uskonnollisten piirien maailman selityksiin. Sari Essayah ei tee valitettavasti poikkeusta tässä. 

Sari Essayah korotti Eduskunnan äänensä sen puolesta, että Venäjä-pakotteiden toteutumista tulisi valvoa entistä paremmin, kun Vasemmistoliiton kansanedustaja Jari Myllykoski oli vaatinut pakotteiden poistamista. Kyseessä olisi suomalaisen maatalouden kannalta tärkeä asia, jos pakotteet päättyisivät. Myös Ranskassa valtaosa kansanedustajista kannattaa pakotteiden lopettamista.

Sari Essayah moittii, että osa EU-maista kiertää näitä Venäjä-pakotteita ja vie elintarvikkeita Valko-Venäjän kautta. Myös EU-puheenjohtajamaa Hollanti tekee tällaista. Essayah tahtoo jatkaa ja suojella vihaa Venäjää vastaan.

Sitä vastoin Jari Myllykoski totesi: ”Suomalainen maatalous ja elintarviketeollisuus eivät voi odottaa enää pitkään korvaavien markkinoiden avautumista. Pääsyä Venäjän markkinoille on yritettävä tosissaan. Suomalaiselle maataloudelle ja elintarviketeollisuudelle se on elintärkeä kysymys”.

Tämä lähimmäinen – suomalainen maanviljelijä ja Venäjä valtiollisena instituutiona – rakastaa Suomea ja Suomen kansaa. Siksi tuntuu entistä pahemmalta ja vaikeammin ymmärrettävältä, että kristillistä nimeä kantavan puolueen puheenjohtaja tukee washingtonilaista vihan ääntä, jotta koko EU ja Suomi pysyisi tiukasti pakotekurissa Venäjää vastaan.

EU ei ole edes asettanut mitään sanktioita ruoanvientiä vastaan Venäjälle, mutta Essayah tahtoo intomielisyydessään tai tyhmyydessään enemmän tuhoa kuin edes EU vaatii pakotepolitiikallaan.

Kristillistä nimeä kantavan puolueen puheenjohtajan tulisi olla paremmin riippumaton washingtonilaisesta ohjauksesta ja mieltymyksistä niin että hän voisi nostaa ennen kaikkea esille Suomen arveltavan ja tuhoisan sitoutumisen Yhdysvaltojen ulkopoliittiseen ja sotilaspoliittiseen agendaan sekä Yhdysvaltojen alusta alkaen tapahtuneen sekaantumisen Ukrainan kriisin hämmentämiseen entistä pahemmaksi. 

En kirjoita tätä mitenkään pahalla ja nälvien teille, mutta se on todettava valitettavasti ikävänä faktana, että reipas kävely ei tee vielä Teistä Sari Essayah reipasta ja rehtiä ajattelijaa.


Kuvassa allekirjoittanut anopin luona kylässä. Anoppi oli puna-armeijan ekonomi.

Juha Molari, D.Th, BBA.
osa-aikainen siivooja
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Jenkkihenkinen armeija ei ole minua varten



Äskettäin sain puhelun ja Messenger-viestin Gleb Simanovilta, joka oli potkittu pois Maakuntajoukoista, koska oli ilmaissut Facebookissa myönteistä asennetta Venäjää kohtaan ja moitteita Yhdysvaltoja vastaan. Hänen tapauksensa on samalla armeijan puolesta julkiseksi annettu varoitus koko kansalle: ei saa ryppyillä jenkeille, tai paha perii Suomessa(kin)!

Minä olin onnekas, kun sain hahmotella asiaa Gleb Simanovin kanssa ja tarjosin hyvin valmistellun jutun MV-lehden päätoimittajalle Ilja Janitskin, joka päätti julkaista aineiston melkein sellaisenaan MV-lehdessä!
Gleb Simanov oli tyylikkäästi esittänyt asiansa myös puhelunkeskustelussa kapteeni Juha Tuomisen kanssa. Ja vielä ihan huippua oli, että Gleb oli nauhoittanut tuon tärkeän puhelun. Niin sain nauhan ja lähetin senkin Iljalle, joka julkaisi myös koko nauhan! 


Kun lopulta Yleisradion kesäbloggaaja Janne Riiheläinen reagoi Facebookissaan Maakuntajoukkojen menettelyn puolesta ja piti syrjintää myönteisenä asiana, niin lähetin siitäkin linkin Iljalle ja MV-lehti reagoi: http://mvlehti.net/2016/06/12/ylen-kesabloggaaja-ajaa-poliittisia-vainoja-suomeen/

Minusta tuntuu ihan mahtavalta, että on olemassa kansalaisia lähellä oleva media, jota voi lähestyä näiden asioiden kanssa. Joskus asioista saa aikaan jopa keskustelua! Mielestäni tapahtuneet ovat olleet sellaisia, että niistä sopii keskustella ainakin tässä laajuudessa. Siksi MV-lehti palveli erittäin hyvin laajempaa yleisöä. Ehkä Puolustusvoimatkin ovat tyytyväisiä asiasta. Kiitos MV-lehdelle!


En ole armeijatyyppejä!

Minä itse en ole yhtään armeijatyyppejä. Nyt voin jo tunnustaa yli 30 vuotta kätkemäni salaisuuden: kävin varusmiespalveluksen vain ja ainoastaan päästäkseni tuosta velvollisuudesta helposti ja nopeasti. En koskaan edes kuvitellut, että olisin nostanut mitään asetta väitettyä vihollista – ja vielä vähemmän venäläistä – vastaan. En edes silloin vuonna 1983, kun naapurissa oli Neuvostoliitto.

Olen sanonut neuvoksi monelle muullekin, että helpommalla pääsette, kun käytte varusmiespalveluksen lyhyimmän kaavan mukaan, sillä siinä ei mene elämästä paljon aikaa hukkaa. Tositilanteessa mikään mahti tai voima ei pistä teitä tai minua taistelemaan aseellisesti, mutta sitähän ei Puolustusvoimien tarvitse tietää. Antaa heidän uskotella mitä tahansa!

Sotilasvala on huijaus tyhjän edessä

Teologian ylioppilaana tiesin varsin hyvin, että sotilasvala ei ole mikään oikea vala Jumalan edessä: Jumala ei tuollaisia valoja tarvitse eikä tahdo! Sotilasvala on kollektiivinen leikki – huijaus – tyhjän edessä. Sotilasvala on kollektiivinen fantasia, ikään kuin valan anto Jumalan edessä, mutta Jumala ei ole kuuntelemassa sellaista valaa.

Tiesin jo nuorena varusmiehenä, että varusmiespalvelus ja sotilasvala on huijaus!

Sotilasvalan rituaali osana Puolustusvoimien instituutiota on osa valtakoneistoa, jossa noiden symbolien avulla rituaalisesti tahdotaan fiktion varjolla vieraannuttaa varusmiehet järjestelmälle uskollisiksi ja omaksumaan sen mukaisen identtisyyden itsestäänselvyys. Rituaali täyttää kuitenkin todellisuudessa olevan aukon, eikä takana ole mitään. Vala ei saa legitimaatiotaan sen todellisuudesta, vaan rituaalisesta tavasta vieraannuttaa varusmiehet omasta identiteetistä.

Ilmoittaudu putinistiksi ja pääse armeijasta lyhyellä palveluksella!

Menin syksyllä 1983 Lappeenrantaan Kuoleman eskadroonaan. Minun onneni oli, että juoksin Cooper-testissä armeijan tennareilla lipsuvan soran päällä 3500 metriä, joten sain olla koko ajan urheilua harjoittelemassa, kun muut lähtivät taistelemaan. Tuon vuoden Suomen mestari nuorten miesten sarjassa Kimmo Pakkanen juoksi toisessa juoksuerässä 100 metriä enemmän kuin minä. Hänkin keskittyi urheiluun armeijassa.

Eskadroonan kapteeni ja komentaja olivat molemmat kovia urheilumiehiä itsekin. Kapteeni oli erään kerran juoksulenkillä itsekin, kun olin itse pyyhältänyt hänestä ohi. Kävin myös aamulla ennen herätystä juoksulenkillä. Joskus tupakaverit hiukan ärtyivät, kun en harjoitteluvapaan vuoksi voinut osallistua edes käytävän siivoukseen!

Eskadroonan johdon kanssa kävin lopulta tiukan keskustelun, jossa ehdottomasti vaadin pääsyä pois armeijasta kesän alettua: en aio olla varusmiespalveluksessa kesällä, koska silloin on pakko ansaita metsätöissä rahaa opintoja varten ja saada urheilla. Lopulta sain tahtoni läpi. 

Jospa nykyinen maailma olisi ollut jo silloin, niin olisin ilmoittanut itseni putinistiksi, niin minua ei varmasti olisi edes kutsuttu aliupseerikouluun!

Elokuussa 2014 Moskovan tuntumassa kesämökillä kahden korkea-arvoisen venäläisen sotilashenkilön kanssa.


Päiväunet armeijassa

Kun minä olin jo Helsingin yliopiston teologian ylioppilas, niin pääsin sotilaspastorikurssin jälkeen erityistehtävään Haminaan, jossa minulla oli jopa oma huone. Sen sotilaspastorin huoneen oven suljin useat kerrat ja nukuin päivällä huoneessani päiväunet. Niin jaksoi käydä paremmin juoksulenkillä.  Olin melkein puolitoista kuukautta huhti- ja toukokuussa 1984 poissa varuskunnasta, koska olin koonnut niin paljon kuntoisuuslomia ja vapaita yhteen. Niin sain lenkkeillä ja tehdä töitä kotioloissani tämän ajan. Sen jälkeen tulin vain varuskuntaan ja luovutin varusteeni päästäkseni pois!

Desanttien lakki desanttien juhlapäivänä. Kyseisen desanttijoukon päällikkö oli kesämökkikaverini.

Koko ajan olen tiennyt, että Suomen armeija on muuttumassa herrojen houreeksi, jossa ei puolusteta koko kansaa. Sen vuoksi minä en vuodattaisi omaa tai toisen verta noiden herrojen etuuksien puolustamiseksi. Tällä hetkellä armeijan ja suomalaisen järjestelmän jenkkihenkinen puhdistus on entistä pahempaa.

Mutta appiukkoni isä oli partisaanipäällikkö!

Muistan Tammisaaressa eräässä puolustusvoimien juhlatilaisuudessa, jossa kahvipöydässä istuin suurien paikallisten sotaherrojen kanssa. Muuan heistä ylisti perheensä suhdetta natsimenneisyyteen, jota ei ole hänen mukaansa voinut tähän saakka puhua edes julkisesti. Itse ylistin silloin appiukon isää, joka partisaanipäällikkönä tappoi natseja, jotka olivat tulleet tuhoamaan hänen kotikaupunkiaan ja läheisiään sekä melkein pääsivät jo Moskovaan saakka.
 
En minä ole koskaan mitään etua saanut Venäjältä tai Venäjän ”puolustamisesta”, mutta minua ohjaakin kristillinen etiikka: lähimmäistä tulee rakastaa ja kunnioittaa. Mitään oikeutta ei ole rakentaa vihan ilmapiiriä Venäjän valtiota ja epäluuloa Venäjän kansalaisia vastaan, vaikka niin tapahtuu hyvin massiivisesti Suomessa ja muualla ”Lännessä”. Korjattakoon, että Suomi kuuluu oikeasti Itään.

Pari vuotta sitten sattumalta helsinkiläisen uimahallin kahviossa Neuvostoliiton entinen sotilasasiamies tuli juttelemaan kanssani. Hän vain sattumalta halusi tutustua. Hän sanoi osuvasti, että Venäjä ei ole kiinnostunut hukkaamaan resursseja Suomen valloittamiseen tai täällä sotimiseen. Se, jos Suomi asettautuu Naton ja USA:n kylkeen, johtaa ainoastaan ohjusten uudelleen suuntaukseen ja Suomesta tulee kohde. Niin minäkin ajattelen, kerroin hänelle. Suomeen ei tule "vihreitä miehiä", tänne tulee muutama ydinpommi, jos Venäjä joutuisi Suomen kautta Yhdysvaltojen asevoimien uhkaamaksi.

Kirjoittaja ei puolustaisi missään oloissa Suomea aseellisesti, koska siitä ei olisi mitään hyötyä tavalliselle Suomen kansalaiselle. On vale puhua, että talvi- ja jatkosota olisivat pelastaneet perheen ja uskonnon. Eivät tehneet mitään näiden asioiden hyväksi, vaan tappoivat vain tuhansia ihmisiä.

 Minä katselen elämääni onnellisesti siivoojan näkökulmasta enkä osallistu herrojen sotiin.

Kuvassa anopin luona kylässä. Anoppi oli puna-armeijan ekonomi.

Juha Molari, D.Th, BBA.
osa-aikainen siivooja
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Naton sotaharjoitus Suomen maaperällä toi myös jenkkivakoojat



Julkisesti on puhuttu vähätellen ja sekin tieto vain yksi toisensa jälkeen vähitellen vuotaen, että Suomeen tulee jenkkien maavoimia, laivastoa ja lennostoa. Nyt nuo rähinät ovat alkaneet. Näiden mainittujen toimien lisäksi ei ole kai ollut tarvetta enää mainita, että myös jenkkivakoojia on saapunut tilannetta seuraamaan.

Aivan tätä operaatiota varten jenkkivakoojia on asettunut ainakin Yhdysvaltain suurlähetystöön, mahdollisesti muuallekin. Tiettävästi vielä on saapumassa ainakin muutama henkilö.



Suomeen saapuneissa jenkkivakoojissa on monenlaista osaajaa. Joillakin on tehtävänä IT-liikenteeseen liittyvät operaatiot, osittain yhteistyössä Tallinnassa sijaitsevan Naton kybersotakeskuksen kanssa. Kohdehenkilöiden tietojen hakkerointi ei ole edes poissuljettu, vaikka Suomessa eivät sotilashenkilöt saisi toimia kyseisellä tavalla. Asiasta ei ole edes informoitu Viestintävirastoa. 

Jenkkiagenteissa on ainakin neljä sellaista henkilöä, joiden tehtävänä on sosiaalisen median ja median seuranta sekä analysointi. He tahtovat tarkkailla sotaharjoituksen aiheuttamia reaktioita sekä tunnistaa tahot, joilla on uhkaava käytös yhdysvaltalaista läsnäoloa vastaan. Siinä tehtävässä on heillä myös suomalainen ja virolainen yhteistyötahot/henkilöt. Tämä henkilö ei ole everstiluutnantti Torsti Sirén.

Suomalaiset kaikki mielenosoittajat on valokuvattu ja henkilöiden tiedot analysoitu. Jenkkivakoojat ovat kiinnostuneet noista tiedoista.

Kaksi jenkkiagenttia – mahdollisesti enemmänkin – hoitaa suhteita mediasuuntautuneisiin suomalaisiin upseereihin tehtävänään kartoittaa sotaharjoituksen aiheuttamia reaktioita, suomalaisen lehdistön ja toimittajien asenteita sekä yhteyksiä.

Jenkkivakoojia on pistetty myös tarkkailemaan suomalaisten kansanedustajien ja muutaman muun poliittisen toimijan suhteita, ei-julkisia ja julkisia mielipiteitä amerikkalaisten sotaharjoituksen osalta.





Tietysti normaali PR-toiminta ja viestintä ovat edellä mainittujen (uusien) tehtävien lisäksi hoidettu amerikkalaisen osapuolen toimesta tavanomaisesti. Jenkkivakoojien saapumien Suomeen kertoo, että Yhdysvallat käyttävät isäntämaasopimusta ja sotaharjoitusta myös koealustana uusia operaatioita varten: keräävät nyt tietoja tulevia tavoitteita varten.

Periaatteessa voisi olettaa, että ihan todennäköisestikin tapahtuva ja oletettu asia jenkkivakoojien saapumisesta olisi kuitenkin salainen asia, mutta nyt joko taitamattomuuttaan tai röyhkeyttään näiden ilmeisyys on jopa erityistä. Odotan, että Suomen valtamedia havaitsee myös asian.



Kuva juoksulenkiltä muutama päivä sitten:

Juha Molari, D.Th, BBA.
osa-aikainen siivooja
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha