maanantai 13. kesäkuuta 2016

Jenkkihenkinen armeija ei ole minua varten



Äskettäin sain puhelun ja Messenger-viestin Gleb Simanovilta, joka oli potkittu pois Maakuntajoukoista, koska oli ilmaissut Facebookissa myönteistä asennetta Venäjää kohtaan ja moitteita Yhdysvaltoja vastaan. Hänen tapauksensa on samalla armeijan puolesta julkiseksi annettu varoitus koko kansalle: ei saa ryppyillä jenkeille, tai paha perii Suomessa(kin)!

Minä olin onnekas, kun sain hahmotella asiaa Gleb Simanovin kanssa ja tarjosin hyvin valmistellun jutun MV-lehden päätoimittajalle Ilja Janitskin, joka päätti julkaista aineiston melkein sellaisenaan MV-lehdessä!
Gleb Simanov oli tyylikkäästi esittänyt asiansa myös puhelunkeskustelussa kapteeni Juha Tuomisen kanssa. Ja vielä ihan huippua oli, että Gleb oli nauhoittanut tuon tärkeän puhelun. Niin sain nauhan ja lähetin senkin Iljalle, joka julkaisi myös koko nauhan! 


Kun lopulta Yleisradion kesäbloggaaja Janne Riiheläinen reagoi Facebookissaan Maakuntajoukkojen menettelyn puolesta ja piti syrjintää myönteisenä asiana, niin lähetin siitäkin linkin Iljalle ja MV-lehti reagoi: http://mvlehti.net/2016/06/12/ylen-kesabloggaaja-ajaa-poliittisia-vainoja-suomeen/

Minusta tuntuu ihan mahtavalta, että on olemassa kansalaisia lähellä oleva media, jota voi lähestyä näiden asioiden kanssa. Joskus asioista saa aikaan jopa keskustelua! Mielestäni tapahtuneet ovat olleet sellaisia, että niistä sopii keskustella ainakin tässä laajuudessa. Siksi MV-lehti palveli erittäin hyvin laajempaa yleisöä. Ehkä Puolustusvoimatkin ovat tyytyväisiä asiasta. Kiitos MV-lehdelle!


En ole armeijatyyppejä!

Minä itse en ole yhtään armeijatyyppejä. Nyt voin jo tunnustaa yli 30 vuotta kätkemäni salaisuuden: kävin varusmiespalveluksen vain ja ainoastaan päästäkseni tuosta velvollisuudesta helposti ja nopeasti. En koskaan edes kuvitellut, että olisin nostanut mitään asetta väitettyä vihollista – ja vielä vähemmän venäläistä – vastaan. En edes silloin vuonna 1983, kun naapurissa oli Neuvostoliitto.

Olen sanonut neuvoksi monelle muullekin, että helpommalla pääsette, kun käytte varusmiespalveluksen lyhyimmän kaavan mukaan, sillä siinä ei mene elämästä paljon aikaa hukkaa. Tositilanteessa mikään mahti tai voima ei pistä teitä tai minua taistelemaan aseellisesti, mutta sitähän ei Puolustusvoimien tarvitse tietää. Antaa heidän uskotella mitä tahansa!

Sotilasvala on huijaus tyhjän edessä

Teologian ylioppilaana tiesin varsin hyvin, että sotilasvala ei ole mikään oikea vala Jumalan edessä: Jumala ei tuollaisia valoja tarvitse eikä tahdo! Sotilasvala on kollektiivinen leikki – huijaus – tyhjän edessä. Sotilasvala on kollektiivinen fantasia, ikään kuin valan anto Jumalan edessä, mutta Jumala ei ole kuuntelemassa sellaista valaa.

Tiesin jo nuorena varusmiehenä, että varusmiespalvelus ja sotilasvala on huijaus!

Sotilasvalan rituaali osana Puolustusvoimien instituutiota on osa valtakoneistoa, jossa noiden symbolien avulla rituaalisesti tahdotaan fiktion varjolla vieraannuttaa varusmiehet järjestelmälle uskollisiksi ja omaksumaan sen mukaisen identtisyyden itsestäänselvyys. Rituaali täyttää kuitenkin todellisuudessa olevan aukon, eikä takana ole mitään. Vala ei saa legitimaatiotaan sen todellisuudesta, vaan rituaalisesta tavasta vieraannuttaa varusmiehet omasta identiteetistä.

Ilmoittaudu putinistiksi ja pääse armeijasta lyhyellä palveluksella!

Menin syksyllä 1983 Lappeenrantaan Kuoleman eskadroonaan. Minun onneni oli, että juoksin Cooper-testissä armeijan tennareilla lipsuvan soran päällä 3500 metriä, joten sain olla koko ajan urheilua harjoittelemassa, kun muut lähtivät taistelemaan. Tuon vuoden Suomen mestari nuorten miesten sarjassa Kimmo Pakkanen juoksi toisessa juoksuerässä 100 metriä enemmän kuin minä. Hänkin keskittyi urheiluun armeijassa.

Eskadroonan kapteeni ja komentaja olivat molemmat kovia urheilumiehiä itsekin. Kapteeni oli erään kerran juoksulenkillä itsekin, kun olin itse pyyhältänyt hänestä ohi. Kävin myös aamulla ennen herätystä juoksulenkillä. Joskus tupakaverit hiukan ärtyivät, kun en harjoitteluvapaan vuoksi voinut osallistua edes käytävän siivoukseen!

Eskadroonan johdon kanssa kävin lopulta tiukan keskustelun, jossa ehdottomasti vaadin pääsyä pois armeijasta kesän alettua: en aio olla varusmiespalveluksessa kesällä, koska silloin on pakko ansaita metsätöissä rahaa opintoja varten ja saada urheilla. Lopulta sain tahtoni läpi. 

Jospa nykyinen maailma olisi ollut jo silloin, niin olisin ilmoittanut itseni putinistiksi, niin minua ei varmasti olisi edes kutsuttu aliupseerikouluun!

Elokuussa 2014 Moskovan tuntumassa kesämökillä kahden korkea-arvoisen venäläisen sotilashenkilön kanssa.


Päiväunet armeijassa

Kun minä olin jo Helsingin yliopiston teologian ylioppilas, niin pääsin sotilaspastorikurssin jälkeen erityistehtävään Haminaan, jossa minulla oli jopa oma huone. Sen sotilaspastorin huoneen oven suljin useat kerrat ja nukuin päivällä huoneessani päiväunet. Niin jaksoi käydä paremmin juoksulenkillä.  Olin melkein puolitoista kuukautta huhti- ja toukokuussa 1984 poissa varuskunnasta, koska olin koonnut niin paljon kuntoisuuslomia ja vapaita yhteen. Niin sain lenkkeillä ja tehdä töitä kotioloissani tämän ajan. Sen jälkeen tulin vain varuskuntaan ja luovutin varusteeni päästäkseni pois!

Desanttien lakki desanttien juhlapäivänä. Kyseisen desanttijoukon päällikkö oli kesämökkikaverini.

Koko ajan olen tiennyt, että Suomen armeija on muuttumassa herrojen houreeksi, jossa ei puolusteta koko kansaa. Sen vuoksi minä en vuodattaisi omaa tai toisen verta noiden herrojen etuuksien puolustamiseksi. Tällä hetkellä armeijan ja suomalaisen järjestelmän jenkkihenkinen puhdistus on entistä pahempaa.

Mutta appiukkoni isä oli partisaanipäällikkö!

Muistan Tammisaaressa eräässä puolustusvoimien juhlatilaisuudessa, jossa kahvipöydässä istuin suurien paikallisten sotaherrojen kanssa. Muuan heistä ylisti perheensä suhdetta natsimenneisyyteen, jota ei ole hänen mukaansa voinut tähän saakka puhua edes julkisesti. Itse ylistin silloin appiukon isää, joka partisaanipäällikkönä tappoi natseja, jotka olivat tulleet tuhoamaan hänen kotikaupunkiaan ja läheisiään sekä melkein pääsivät jo Moskovaan saakka.
 
En minä ole koskaan mitään etua saanut Venäjältä tai Venäjän ”puolustamisesta”, mutta minua ohjaakin kristillinen etiikka: lähimmäistä tulee rakastaa ja kunnioittaa. Mitään oikeutta ei ole rakentaa vihan ilmapiiriä Venäjän valtiota ja epäluuloa Venäjän kansalaisia vastaan, vaikka niin tapahtuu hyvin massiivisesti Suomessa ja muualla ”Lännessä”. Korjattakoon, että Suomi kuuluu oikeasti Itään.

Pari vuotta sitten sattumalta helsinkiläisen uimahallin kahviossa Neuvostoliiton entinen sotilasasiamies tuli juttelemaan kanssani. Hän vain sattumalta halusi tutustua. Hän sanoi osuvasti, että Venäjä ei ole kiinnostunut hukkaamaan resursseja Suomen valloittamiseen tai täällä sotimiseen. Se, jos Suomi asettautuu Naton ja USA:n kylkeen, johtaa ainoastaan ohjusten uudelleen suuntaukseen ja Suomesta tulee kohde. Niin minäkin ajattelen, kerroin hänelle. Suomeen ei tule "vihreitä miehiä", tänne tulee muutama ydinpommi, jos Venäjä joutuisi Suomen kautta Yhdysvaltojen asevoimien uhkaamaksi.

Kirjoittaja ei puolustaisi missään oloissa Suomea aseellisesti, koska siitä ei olisi mitään hyötyä tavalliselle Suomen kansalaiselle. On vale puhua, että talvi- ja jatkosota olisivat pelastaneet perheen ja uskonnon. Eivät tehneet mitään näiden asioiden hyväksi, vaan tappoivat vain tuhansia ihmisiä.

 Minä katselen elämääni onnellisesti siivoojan näkökulmasta enkä osallistu herrojen sotiin.

Kuvassa anopin luona kylässä. Anoppi oli puna-armeijan ekonomi.

Juha Molari, D.Th, BBA.
osa-aikainen siivooja
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha