lauantai 30. heinäkuuta 2016

Todenperäisen informaation saaminen on vi@@n vaikeaa ja tärkeää

Eilen perjantaina oli minulle vanhan elämäni katastrofaalinen päivä: todenperäisen salaamattoman information saaminen osoittautuu tärkeäksi ja välttämättömäksi.

Joku outo isku tapahtui MV-lehden mykistämiseksi. Poliisi oli vaatinut salaista käsittelyä ja välitöntä sulkemista ilman päätoimittajan kuulemista. MV-lehti oli pimeänä muutamia tunteja ja osa kansakunnasta juhli, kun tiedonvälitys oli jälleen rajoitettua ja ohjattua.

Minua vastaan iski samanaikaisesti informaatiopommi: vuokran maksu heinäkuuulle oli rahapulassa suunnitellusti siirretty kuukauden viimeiseen arkipäivään, jolloin perheemme molemmat siivoojat saisivat pikkupalkkansa.

Vaimo sai jo päivällä tietää, että hänelle ei ollut maksettu palkkaa lainkaan, vaan se tulisi kahden viikon kuluttua. Hän ei kertonut minulle. Odotin ja kyselin, miten suoritamme vuokranmaksun ja milloin se hoidetaan.

Vasta alkuyöstä kello 22:30 sain lopulta salatun infon, että palkkaa ei ollut maksettu, joten minun piti maksaa koko 730 euroa juuri nyt. Maksu itsessään olisi helpompaa, jos asia kerrotaan asiallisesti avoimesti heti. Olimme toki sopineet, että maksaisin vain 100 euroa hänen minulta lainaaman rahan korvauksena.

Informaation rajoittaminen ja tiedon salaaminen loukkasi minua kovasti, mutta johti siihen, että oli pistettävä tili nolliin ja tiedettävä, että päivän ostosten jälkeen se menee miinukselle. Niin kävi, kun tiedonvälitys syystä tai toisesta ei ole riittävää ja avointa.

 On kaunista sanoa, että elämästä häviää into ja maku, kun tiedonvälitys ei ole reilua ja avointa.

 Ja yhteiskunnan suhteessa puhutaan soveltuvin osin samasta MV-lehden tiedonvälityksen lopettamisyritysten kanssa, vaikka kerrotaan, että verkkojulkaisu taas toimisi. Kansalaiset tahtovat oikeuden saada avoimesti kaiken infon ja itse ratkaista päätöksentekoaan varten, onko info tarpeellinen!

Kaiken jälkeen lauantaina minulla on niin v-mieli, että päätin kävellä 30 km:n työmatkani, jotta saan rauhan mieleeni, joka oli ärtynyt riittämättömän ja rajoitetun tiedonvälityksen seurauksena. Miten kansalaiset marssivat, kun saavat tietää valtamedian riittämättömän ja rajoitetun tiedonvälityksen pettäneen heidät?


torstai 28. heinäkuuta 2016

Löytyykö Suomesta JTRIG-tekniikan likaisia temppuja?

Freedom-nimisellä keskustelufoorumilla [1] hahmoteltiin 7. marraskuuta 2014 ”likaisia temppuja” valheellisten uhriblogipostausten keinona (fake victim blog posts). Tuolloin kirjoittaja esiintyy uhrina, jonka mainetta vihamieliset tahot tahtovat tuhota.

Kirjoittaja on törmännyt tuollaisiin ”uhriblogeihin”, joiden pyrkimyksenä on häpäistä noissa tapauksessa tiettyjä tahoja julkisuudessa. Kuitenkin kyse on manipuloiduista ja merkittävästi väärennetyistä kertomuksista, jotka noudatavat täydellisesti JTRIG-käsikirjaa, jonka Snowden on vuotanut julkisuuteen.

Kirjoittaja pyytää yleisöä tietoiseksi näistä menetelmistä ja Snowdenin paljastuksesta, kuinka GCHQ ja NSA käyttävät internetiä ”manipuloidakseen, pettääkseen ja pilatakseen maineen”.

JTRIG pyrkii tunkeutumaan internetin keskusteluverkostoihin ja tuhoamaan siellä ihmisten maineet – jopa ikään kuin toimien viharyhmänä, terroristiryhmänä ja kansallisen turvallisuuden uhkana.

JTRIG esittää kaksi taktiikkaa: (1) levittää kaikenlaista väärää materiaalia internettiin, jotta voisi tuhota kohdehenkilön tai -ryhmän maine; (2) käyttää yhteiskuntatieteitä ja muita tekniikoita manipuloidakseen verkossa käytävää keskustelua ja aktivismia tuottamaan tarpeelliseksi katsomiaan tuloksia.

”False flag toiminta” tarkoittaa sitä, kun lähetetään materiaalia internetiin ja virheellisesti liitetään se vastapuolen nimiin.

”Face victim blog posts” on esiintymistä uhrina, jonka mainetta olisi voimakkaasti haluttu tuhota. Näin pahoja viestejä muka lähettäneet tahot voitaisiin leimata.

”Negatiivisen informaation” postauksia voidaan harjoittaa erilaisille foorumeille.

Freedom-nimisellä keskustelufoorumilla osuvasti huomautetaan, että vuosien ajan ihmiset ovat otaksuneet NSA:n ja GCHQ:n harjoittavan pelkkää ”signaalitiedustelua”, signaalien dekoodausta, mutta torjuvan loukkaavat näkökohdat. Snowdenin aineisto on toistuvasti paljastanut, että organisaatioiden toimeksiantoon on pitkään kuulunut perustavat hyökkäykset ja kyseenalaiset taktiikat tuhoten kohdeihmisten elämää.

Greenwald kysyi moittien Snowdenin aineiston paljastamisen yhteydessä, että ovatko nämä todelliset voimat, joihin olemme luottaneet valtion viranomaisina, mitenkään valvonnassa siinä, miten he käyttävät valtaa väärin.

Mike Masnick julkaisi TechDirt-sivustolla 25.2.2014 [2] tuolloin uudesta Snowdenin Doc -paljastuksesta: ”New Snowden Doc Reveals How GCHQ/NSA Use The Internet To 'Manipulate, Deceive And Destroy Reputations'”. Muutama viikko aiemmin Glenn Greenwald oli paljastanut yksityiskohtia GCHQ-esityksessä siitä, miten valvovat viranomaiset toimivat jopa ”likaisten temppujen” ryhmänä (dirty tricks), jotka tunnetaan nimellä JTRIG – The Joint Threat Research Intelligence Group. The Intercept paljasti koko esityksen JTRIG:n toiminnasta.

Mike Masnick muistuttaa Hoover-aikakauden, kun FBI soluttautui ja pyrki häpäisemään sodanvastaisia ryhmiä.

TechDirt-sivustolla kansalaiset valitavat, että ”on surullinen asiantila, kun meillä on hallitus, joka kääntyi meitä vastaan suojellakseen meitä...”

JTRIG-toimintaohjeesen kuului ”lopettaa liiketoiminta tai pilata liikesuhteet” (stop deals/ruin business relationships”. Tämä käy siten, että yrityksen asiakasyrityksiin ja sidosryhmiin pyritään vaikuttamaan. 
Paljastetussa JTRIG-ohjekirjassa opastetaan monenlaisiin likaisiin temppuihin, joita agentit suorittavat.


Glenn Greenwaldin laaja paljastusartikkeli 25.2.2014 Interceptin-sivulla [3] käsittelee, miten peiteagentit soluttautuvat internettiin maineen tuhoamiseksi. Nimenomaan Greenwald työskenteli NBC Newsin kanssa julkaisten joukon artikkeleita ”likaisen tempun taktiikasta”, jota JTRIG-salainen yksikkö käyttää.

Greenwald esittelee viranomaisten harjoittamaa YouTube- ja Blogger -seurantaa, DdoS hyökkäyksiä joita he syyttävät sitten hakkerien tekemiksi, ”hunaja ansojen” käyttöä (houkuttelevat ihmisä vaarallisiin sukupuolisiin tilanteisiin) ja tuhoamalla kohdesivustot viruksilla. Greenwald käsittelee Intercept-artikkelissaan erityisesti kohteen häpäisemistä eräänä taktiikkana, mitä tekniikkaa valtiolliset virastot käyttävät niitäkin vastaan, joilla ei ole mitään tekemistä terrorismin tai kansallisen turvallisuuden uhkien kanssa.

Nämä ovat informaatio eli vaikuttamis (influence) operaatioita.

Hallituksen peiteagentit seuraavat ja vaikuttavat internet-viestinnässä ja tunkeutuvat salaa verkkoyhteisöihin voidakseen kylvää epäsopua ja levittääkseen väärää tietoa.

Harvardin oikeustieten professori Cass Sunstein, läheinen Barack Obaman neuvonantaja ja Valkoisessa talossa entinen Informaatiotoimiston johtaja, kirjoitti vuonna 2008 ehdotuksen, jonka mukaan Yhdysvaltain hallitus työllistäisi peiteagenttien ryhmän ja soluttautuisi online-ryhmiin ja -sivustoihin sekä muihin aktivistiryhmiin. Sunsteinin ehdotti peiteagentit toimivan keskusteluryhmissä, internetin sosiaalisissa verkostoissa ja myös todellisissa ryhmissä. Vuonna 2014 Barack Obama nimitti tämän Susteinin NSA:n arviointiryhmän jäseneksi, jonka tuli ehdottaa kosmeettisia uudistuksia viraston valtuuksiin.

Greenwald kirjoittaa, että nämä GCHQ asiapaperit ovat ensimmäinen todiste siitä, miten suuret länsimaiset hallitukset käyttävät kiistanalaisia tekniikoita levittääkseen petosta internetissä ja vahingoittaakseen kohderyhmien mainetta.

 Taktiikkaa käyttäessään valtio tarkoituksellisesti levittää valheita internetissä kenestä tahansa kohdehenkilöstä, käyttäen myös ”false flag toimintaa”, kuten GCHW itse kutsuu, sekä mainetta pilaavia sähköposteja koteihin ja ystäville.

Online Covert Action -nimisen asakirjan alaisuudessa on erilaisia keinoja harjoittaa ”influence and info operaatioita” (vaikutus ja informaatio operaatioita) sekä ”häiritä ja suorittaa tietokoneeseen netti hyökkäyksiä”, jotta ihmisen voitaisiin manipuloida.

Paljastetut asiakirjat [4] selvittävät teorioita, miten ihmiset ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, erityisesti internetissä, ja siten asiakirjoissa yitetään löytää tapoja vaikuttaa tuloksiin ja ”peliin” internetissä.



Pierluigi Paganini, Pääinformaatioturvallisuusviranomainen Bit41d:ssä, Euroopan informaatioturvallisuusviraston ENISA:n jäsen, käsitteli Snowdenin paljastuksi 16.7.2014 kirjoituksessaan ”GCHQ JTRIG Tools and Techniques for Propaganda and Internet Deception”.[9] Aiemmin hän käsitteli DoS hyökkäyksiä.[10]

Paganini käsittelee, sitä miten Britannin GCHQ-tiedustelupalvelun yksikkö JTRIG oli suunnitellut kokoelman sovellutuksia, joa käytetään manipuloimaan internettia petoksiin ja valvontaan, jopa muuttamaan gallup-tuloksia internetissä. Yksikkö sai työkalut levittääkseen väärennettyä tietoa, keinotekoisesti kasvattamaan tiettyjen sivustojen kävijämääriä sekä toimia sensuroida videosisältöjä ääriliikkeeksi leimattuna.

Paganini muistuttaa, että paljastettu GCHQ-asiakirja ”JTRIG työkalut ja tekniikat” on huippusalainen, mutta siitä todettiin, että monet osat siitä on ”täysin toiminnassa, testattu ja luotettavat”, vaikka edellen osittain työkalut olivat ”kehitteillä”.[9]

Paganini tekee mielenkiintoisen havainnon, että vuodettu salainen asiakirja oli heinäkuulta 2012, jolloin sitä oli näytetty lähes 20 000 kertaa alaan perehtyville peiteagenteille.[9]

JTRIG-työkalut ja tekniikat ohjaavat taistelua myös siten, että henkilö tunnistetaan Maslowin tarvehierarkian avulla. Kun henkilön turvallisuuden tarpeet ja fysiologinen toimeentulo asetetaan uhatuksi, tämä kohdehenkilö ei omistaudu kamppailuun korkeampien itseään toteuttavien aatteellisten pyrkimysten puolesta. Kuva julkistetusta huippusalaisesta koulutusaineistosta.

”Myytin rakentajat” ja ”valhemarttyyrit” ovat sinänsä yleisesti tunnettu ilmiö kautta aikojen. Näitä tunnetaan viranomaisten toiminnasta ja rikollisten maailmasta [5] kuin myös kirkkopolitiikasta [6]. Tämän vuoksi JTRIG-menetelmiä ei pidä pitää uutena ja ainutlaatuisena ilmiönä vallankäytössä ja propagandassa.

Tiukimmissa väitteissä on jopa esitetty, etä varhaiset kristityt olisivat myös keksineet tarinoita ajan marttyyrihengen tarpeisiin. Candida Moss esitti kirjassaan ”The Myth of Persecution”, että marttyyrien aika on pitkälle fiktio siitä, miten kolmesataa vuotaa roomalaiset olisivat vainonneet kristittyjä. Tarinoissa on hurskastelevia ylilyöntejä; erittäin tyyliteltyä uudelleenkirjoittamista siitä, miten juutalaisessa, kreikkalaisessa ja roomalaisessa perinteessä kuvattiin jaloa kuolemaa, sekä jopa suoranaisia väärennöksiä, joita suunniteltiin syrjäyttämään kerettiläisiä, innostamaan uskollisia ja rahoittamaan kirkkoja.[7]

Perinteisiä vainotarinoita opetetaan yhä pyhäkouluista alkaen, suositaan saarnoissa ja kirkon johtajien puheissa, sekä politiikassa ja mediassa. Lukuisiin puheisiin kuuluu kuvaelmat, miten kristityt ovat olleet ja ovat tulevaisuudessa vainottuja.[7]

Ideologisen petoksen tarpeiden lisäksi on myös rajatilapersoonallisuushäiriöissä [8] tavattu raivoan vihan kuvauksia, jossa tietynlainen persoonallisuus muodostaa valtavan määrän valheita ja rakentaa suorastaan tarinoiden teatterin siitä, miten hän voisi väittää olevansa uhri. Hänestä on tullut ”paska magneetti”, ikuinen uhri totuuden ja heikkojen puolustajana. [8]

Monissa tapauksissa on nähtävissä päällekkäisyyttä rajatilapersoonanan ja narsistin välillä, mutta myös eroja on: rajatilahenkilö on läheisriippuva mutta narsisti on vastariippuva. Rajatilahenkilö takertuu epätoivoisesti vain johonkin, mutta narsisti tuhoaa romanttiset suhteet. Rajatilahenkilö on herkempi masennuksen ja syyllisyyden kliinisille jaksoille, epävakaa ja vihamielinenkin sekä impulsiivinen.[8]

Narsisti on viehättävämpi, mutta myös häikäilemättömämpi ja kokee vähemmän syyllisyyttä. Rajatilahenkilöt ovat kuitenkin vähemmän sosiopaatteja kuin narsistit. Rajatilahenkilö kärsii itsetunnon puutteesta. Projektiivisessa identifikaatiossa hän yrittää provoida toisten huoiot vihaisiksi, mutta tämä ei tyydytä rajatilahenkilön emotionaalisia tarpeita sittenkään. Hän saattaa pyytää ”kunnioita minua” teeskennellen ikäänkuin valetunteet olisivat todellisia.[8]

Rajatilahenkilö ja narsisti ovat yliedustettuina valitusten tekijänä. Rajatilahenkilöitä löytyy runsaasti huumeiden ja alkoholin käyttäjistä, jotka todellisuudessa erehdyksessä itse lääkitsevät jotakin muuta ongelmaansa, kuten kaksisuuntaista mielialahäiriötä.[8]

Narsistilla on liioiteltu jatkuva huomion tarve, vakuuttelun ja kiitoksen tarve. Hänellä on uskomus omaan erityisyyteen ja ainutlaatuisuuteen, fantasiat menestyksestä ja vallasta, mitä varten hän hyödyntää muita omaksi hyödykseen. Hänellä on tunne oikeudesta ja odotuksesta erityiskohteluun.[8]

Onko Suomi erilainen?

Suomessa on Snowdenin trollitekniikkojen paljastus sivuutettu valtamedian keskusteluissa. Silti ei ole epäkiitollista arvioida, missä määrin vastaavia tekniikoita olisi mahdollista tunnistaa Suomestakin. Tämä keskustelu tulisi tehdä vähintään akateemisen kiinnostuksen vuoksi!

Kysymyksenasettelun tarpeellisuutta lisää se, että useat kymmenet suomalaiset upseerit ovat kuitenkin saaneet yhdysvaltalaisen informaatiosodankäynnin koulutuksen Suomen rajojen ulkopuolella.

Jessikka Aron yhteistyöpiiriin kuuluvat Suomessa ainakin informaatiosodasta tohtoriksi väitellyt Saara Jantunen ja skandaalikirjailijana tunnettu Sofi Oksanen, molemmat linkittyvät läheisesti nimenomaisesti amerikkalaisen informaatiosodankäynnin tavoitteiden puolustamiseen, sekä Torsti Sirén, jonka maine ei ole kovin puhdas informaatiosodankäynnin osalta.

Täten kotimaisten henkilösuhteiden lähiverkosto on poikkeuksellisesti sitoutunut amerikkalaiseen militaariseen infosodan toimittamiseen ja kertomuksen rakenteeseen.

Maanpuolustuskorkeakoulussa on tehty myös opinnäytetöitä, joissa jossain määrin sivuutaan aihepiiriä, erityisesti internetin sosiaalisten verkostojen kohdehenkilöiden tunnistamisessa ja heikkouksien löytämisessä. Jossain määrin aiheeseen liittyvää kokemusta on voinut olla jo ennen Snowdenin paljastustakin.

Millainen henkilö ja kuka voisi ryhtyä trollihenkilöksi, joka kertoo uhrikertomuksiaan vihamielisten tahtojen hyökkäyksistä, jolla on valtasuhteet ja riittävän narsistinen luonne?

Kuvassa MV-lehdestä otettu kuvakaappaus, joka perustuu Aron esitelmässä ilmaistuun lauseeseen.

Vuoden 2016 aikana on tullut julkisuuteen Jessikka Aron läheiset yhteydet Martens Keskukseen (Willfried Marten Center), jossa hän puhui paneelissa Brysselissä, Naton huippukokouksen valmistelevassa turvallisuskonferenssissa Globsec, sekä Naton Varsovan huippukouksen asiantuntijakonferenssissa. Nämä suhteet ovat tulleet suuren yleisön tietoon lähinnä MV-lehden ansiosta.

MV-lehteä vastaan nostettu oikeusprosessin kannalta hämäräperäinen ja voimakas vaatimus on tuskin erillään tästä kokonaisuudesta. Suomalainen media on kertonut, että poliisi vaatii MV-lehden jakelun välitöntä keskeyttämistä, vaatii menettelyä salaisena ja välittömänä ilman että Ilja Janitskin tulisi edes kuulluksi asiassa sekä mahdollisen tulevan oikeudenkäynnin salaamista. Jakelun keskeyttämistä vaaditaan ilman mitään näyttöä ja tuomiota syyllisyydestä, näin ikään kuin Suomessa ei noudatettaisi syyttömyysolettamusta, jossa ihminen on syyllinen vasta lainvoimaisen tuomion jälkeen. Tällainen menettely tunnetaan enemmän poliittisesti ohjatulta hankkeelta kuin lainvalvontaviranomaisten toiminnalta osana oikeusprosesessia. Jessikka Arolla tässä hankkeessa keskeinen rooli niiden salaiseksi haluttujen asiakirjojen valossa, jotka MV-lehti on julkistanut kaikesta huolimatta.

Sen lisäksi Jessikka Aron on tullut ilmi tiivis yhteistyö Amerikan Yhdysvaltojen mm. ns. influence-operaatioihin erikoistuneen Joel Hardingin kanssa, joka on myös voimakkaasti ilmoittanut hyökkäävänsä MV-lehteä vastaan.

Kuvakaappaus Joel Hardingin Facebook-sivulta.

Joel Harding ei ainoastaan lupaa, että Jessikka Aro sopisi sisälle Yhdysvaltojen erikoisjoukkojen pyhyyksiin ”hyvänä ihmisenä”, vaan LinkedIn-keskustelun kommentissa paljastaa lähes reaaliaikaisen kokemustenvaihdon.

Joel Harding ja eräs toinen tunnettu CIA-agentti käyvät keskustelua Jessikka Aron trollitoiminnasta.

Hardingin toimialaan ovat kuuluneet juuri ne tehtävät, joita JTRIG-materiaali esittelee.

Kuvassa Joel Harding, amerikkalainen influence-upseeri.

Jessikka Aron huumetuomio pitkäaikaisena amfetamiinin suonensisäinenä käyttäjänä voi herättää kysymyksiä, vaikka väitetysti Aron huumeiden käytöstä on jo vuosikymmenen. Iltasanomat kertoo 31.5.2016 Aron huumetuomiosta perustaen New York Timesin kertomukseen, jossa asiaa käsitellään laajemmin. 

Aro on kovasti tahtonut häivyttää huumeongelmaa keskusteluun sopimattomaksi, yksityiselämää loukkaavaksi tiedoksi, vaikka samalla kertoo siitä ympäri maailmaa. Tämä on hiukan mysteeri. Ymmärrän ja hyväksyn ihmisen oikeuden kunniaansa.

Aineiden käytöstä on persoonaan jääviä vakavia jälkiä, ja aineiden käyttö itsessään ilmaisee jotain persoonasta. Olisiko korostunut fiksautuminen uhrikertomuksiin trollimetsästyksessä myös noista henkilöhistoriallisista syistä kumpuavaa? Se on ikävä teoreettinen kysymys, jota on vaikea välttää, kun uhrikertomukset toistuvat jatkuvasti ja "liian" korostuneesti.  Ja henkilö kiinnittyy niistä kertomiseen.


Eric Tallantin julkaisemassa artikkelissa LinkedIn-sivustolla hän yhdessä Joel Hardingin kanssa esittelee Jessikka Aron tarinaa, mutta paljastaa myös suuren joukon yhdysvaltailaisia aihepiirin kanssa työskenteleviä "upseereita".


Julkisuuden henkilönä Jessikka Aron vakava linkittyminen noin rajuun huumetaustaan on herättänyt pohdinnat siitä, missä määrin hän olisi henkilönä mitä sopivin ja käyttökelpoisin "narsistis-rajatilahäiriömäisesti" kuvailemaan itseään vihamielisten voimien uhrina, mitä kertomusta Aro on yksinomaisesti kertonut jo pari vuotta. Kuka voisikaan olla parempi kuin se, joka ottaa osansa uhrikertomusten tarinateatterissa omakseen?

Varmaan Aroon saanut osakseen epäasiallista vihapostia. Hänellä on siis oikeitakin perusteita kertoa uhrina. Vihapostia ei saa lähettää eikä pidä hyväksyä! Kyse eri asiasta, kun ihmetellään tiettyyn kerrontaan vihkiytymistä.

JTRIG-tehtävämalli vaikuttaisi toteutuvan liki kokonaisuudessaan Suomessakin, mikäli voisi olettaa useamman median päätoimittajan olevan jollain tavalla amerikkalaisen informaatiosodan ohjauksessa ja käytettävissä sekä ainakin jonkun vasemmistopolitiikon saman isännän lähettämänä.  Tällainen yleiskuva syntyy tilanteesta, jossa nämä ovat joukkovoimalla käyneet julkisesti ja ei-julkisesti vaurioittamaan MV-lehden toimintasuhteita ja asiakassuhteita sekä puolustamaan Jessikka Aron sankarillista tutkimustyötä.

Edellä kuvatun sopivuutta JTRIG-tehtävään häiritsee vakavasti se, että salaliittoihin uskomista ei pidetä suotavana ja Suomessa on tutkimuksissa korostettu toistuvasti maailman vapainta ja vähiten korruptoitunutta mediaa ja poliittista toimintaa. Suomessa elää maailman rehellisimmät toimittajat ja poliitikot.

Jessikka Aro on kertonut tekevänsä tutkivaa journalismia Pietarin trollitehtaasta ja sen vaikutuksesta Suomeen, mutta toistaiseksi hän ei ole julkaissut tuossa asiassa mitään dokumenttia tai tutkimusta. Tämä oudoksuttaa, kun ainoa sisältö on ollut hänen oma elämänsä.

Aro on saanut kerronnastaan kritiikkiä jopa Suomen Kuvalehden arvostetuilta toimittajilta. Dokumentaatio saattaa puuttua tarinoiden taustalla.

Lehtijutut eivät ole olleet tutkimuksia, vaan lähinnä mielipidekirjoituksia. Aineisto on jäänyt olemattomaksi.

Aron tarinateatterin analyysissä ja pohdinnoissa on kokonaan sivuutettu se toiminta, jota JTRIG-tekniikan avulla tuotetaan juuri niiden keskuudessa, joiden parissa Jessikka Aro on toisaalla tiiviissä vuorovaikutuksessa.

Sen sijaan sitäkin useammin ovat toistuneet Aron vuodatukset uhriksi joutumisesta, mitä pahatahtoiset ihmiset ovat häntä vastaan tehneet ”Kremlin ohjauksessa”. Voisiko olla todella niin, että Kreml ja pahimmassa tapauksessa itse Putin antaa käskyn trolleille kiusata Jessikka Aroa ja saattaa näin Venäjän maine julkisesti häväistyksi, kun Aro julkaisee nuo solvaavat todelliset tai kuvitteelliset jutut mediassa ja konferensseissa?

Tätä vaikeutta rakentaa Kremlin toimeksiannosta käsin Jessikka Aron kertomia loukkauksia lisää sekin, että hänen tarinateatterinsa vastustaminen on  epäluontevaa selittää Venäjän valtion johtaman informaatiosodankäynnin funktioksi, kun Arolla on vain tavanomainen uutisarvo ja viihdearvo Venäjän intressien näkökulmasta. Hänen painoarvonsa tarinateatterissa kasvaa, kun arvioidaan yhdysvaltalaisia intressejä suomalaisten mielikuvien ja mielipiteiden muokkaamisessa.  

Ei ole lainkaan kiistanalaista, että Jessikka Aro on saanut osakseen moitteita. Hänen toimintansa ei ole tuntunut uskottavalta monien suomalaisten käsityksen mukaan, moitteet ovat voineet olla häijyäkin. Samanaikaisesti Aro on kerännyt myötätuntoa ja palkintoja uhrikertomustensa avulla, tullut suorastaan riippuvaiseksi tuosta luomastaan mielikuvien taistelusta ja tarinansa toistamisesta.

JTRIG-tekniikoiden mukaisesti ei ole poissuljettua, vaan olisi jopa lähinnä ohjekirjan mukaista, että Aro olisi voinut saada sopimattomia lavastettuja hyökkäyksiä ja uhkauksia myös ”omiltaan”, false flag -operaatioina, vaikka Aro ei ole itse tiennyt näiden lähettäjien tarkoitusta häväistä ”Kremlin trolleja” Jessikka Aron uhrikertomusten avulla.

Yhteenveto ja pohdintoja

Ensinnäkin, Jessikka Aron persoona olisi tällaisena uhrikertomusten tuottajana mitä käyttökelpoisin siinä salaisessa viitekehyksessä, jonka Snowden paljasti vuoden 2014 alussa.

Jessikka Aron eleiden kieli oli epäilyttävä TV1:n haastattelussa 28.1.2015, kun hän sulki tiukasti silmät kiinni, kun sanoi puhuvansa totta. Tämä antaisi viitteen, että Aron toiminta olisi sittenkin enemmän palkallista kuin aitoa, luontaista tai seurausta hänen luonteenpiirteiden erikoisuuksista.
Toiseksi, olisiko Arolla mitään kosketuspintaa tuollaisiin henkilöihin,jotka ovat vihkiytyneet kyseenalaisiin influence-tekniikoihin? Se, mitä ei tässä yhteydessä voi sivuuttaa näköpiiristä, että Aron lähimmät kansainväliset linkit vuoden 2016 konferensseissa ja tukijoihin, ml. Joel Harding, ovat juuri niitä henkilöitä, jotka ovat enemmän kuin ketkään muut JTRIG-tekniikoiden ytimessä.

Ja juuri noissa yhteyksissä Jessikka Aro on puhunut siitä, että hän on joutunut trollien hyökkäysten kohteeksi.

Kolmanneksi, JTRIG-tekniikoiden tarkoituksena on tukea hallitusta ja riisua hallitusten valtaa uhkaavilta tahoilta toimintaympäristö, esimerkiksi viimekädessä kaatamalla oikeudellisesti sivustot. MV-lehteä vastaan käynnistetty poikkeava operaatio, jonka oikeudellinen käsittely tahdottiin pitää jopa salaisena, voi linkittyä hyvinkin JTRIG-funktioihin.

Informaatioympäristön hallinta on JTRIG-agendan pyrkimyksenä leimatessa vastapuolta vihasivustoksi, jota vastaan demokratian on puolustettava ja suljettava päättäväisesti tuollainen toiminta. Uhrikertomuksilla on tietysti paikkansa tällaisessa kamppailussa: vallan ja tiedon monopolisoimisessa vaihtoehtoismediaa ja sosiaalista mediaa vaurioittamalla.



Viitteet


[1] "Dirty tricks" fake victim blog posts (pretending to be a victim of the individual whose reputation they want to destroy) 7.11.2014

[2] New Snowden Doc Reveals How GCHQ/NSA Use The Internet To 'Manipulate, Deceive And Destroy Reputations' 25.2.2014 https://www.techdirt.com/articles/20140224/17054826340/new-snowden-doc-reveals-how-gchqnsa-use-internet-to-manipulate-deceive-destroy-reputations.shtml

[3] Glenn Greenwald. How Covert Agents Infiltrate The Internet to Manipulate, Deceive, and Destroy Repuations. The Intercept. 25.2.2014. https://theintercept.com/2014/02/24/jtrig-manipulation/


[5] The paranoid right's fake martyr: How 'another cop executed in Illinois' fed their dangerous myth-making machine. Paula Young Lee, 6.11.2015. http://www.salon.com/2015/11/06/the_paranoid_rights_fake_martyr_how_another_cop_executed_in_illinois_fed_their_dangerous_myth_making_machine/


[7] Rod Dreher, 18.2.2013. Were The Martyrs Real? The American Conservative. http://www.theamericanconservative.com/dreher/were-the-martyrs-real/

[8] Borderline Personality Disorder: Heroic Martyr or Emotional Vampire? 30.11.2013. http://m.dailykos.com/story/2013/11/29/1251025/-Borderline-Personality-Disorder-Heroic-Martyr-or-Emotional-Vampire

[9] Pierluigi Paganini 16.7.2014. GCHQ JTRIG Tools and Techniques for Propaganda and Internet Deception. Humanity. http://hplusmagazine.com/2014/07/16/gchq-jtrig-tools-and-techniques-for-propaganda-and-internet-deception/

[10] Pierluigi Paganini, 6.2.2014. GCHQ ran Dos attack on chatrooms used by Anonymous and LulzSec http://securityaffairs.co/wordpress/21952/intelligence/gchq-dos-anonymous-lulzsec.html


Kuvassa allekirjoittanut kesällä 2014 hääjuhlissa Moskovassa

Juha Molari, D.Th, BBA.
osa-aikainen siivooja
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha
 

tiistai 26. heinäkuuta 2016

ISIS leikkasi Ranskassa papilta pään irti. Ehkäpä minunkaan ei pidä enää asettua papiksi.



YLE TROLLI tiivisti ajatukset ytimekkäästi twiitissään 26. heinäkuuta:
Minä kirjoitin Helsingin hiippakunnan piispa Irja Askolalle ja tuomiokapitulille 14. tammikuuta 2016 sekä tiedustelin mahdollisuudesta palata pappisvirkaan. Nyt on kulunut hiljaisuudessa jo yli puoli vuotta. Asian edistämisestä on puuttunut kirkollinen tahto.

Kun Ranskassa muslimit murhasivat vanhan papin noin raa’asti tänään kesken jumalanpalvelusmenojen, niin tajusin, että oikeastaan Jumala varjelee minua pahuudelta, monelta tulevalta pahalta, kun pappisvirkaan palaaminen näyttää estyvän. Tänään tapahtunut oli vasta ensimmäisiä oireita, eikä se vielä koske edes Suomea. Tilanne on tuskin muuttumassa rauhanomaisemmaksi. Miksi siihen maailmaan asettuisi edustalle puhumaan, kun päät katkaistaan uskon tähden?

Minä en näe mitään syytä luottaa Koraaninsa vakavasti ottavaan muslimiin. Osaan minä itsekin lukea, miten Koraanin Kääntymyksen suurassa (Suratu-t-taubati, 9) sanotaan muslimin velvollisuudesta taistella ja tappaa. Osaan lukea muistakin kohdin Koraania. Herkkäuskoista islamofiiliä minusta ei saa minkään vallan avulla. Siksi on parempi tyytyä siivoamaan paremman väen paskoja vessoista.

Merkitystypologian kadottaminen
Yhtä pahasti ortodoksisessa kirkossa kuin luterilaisessa kirkossa on helmasyntinä niin sanotun merkitystypologian kadottaminen: kristittyjen elämä ja hartaus eivät käytännössä toteudu Pyhän Raamatun merkitystä (engl. meaning) selvittäen ja puolustaen. Tämä näkyy siitäkin, että raamattupiirit ovat kadonneet seurakunnista, niitä löytää edes tuskin etsien: luterilainen kirkko on kadottanut perustavan muodollisen periaatteensa uskonpuhdistuksesta ja sen myötä uskonsa. 

Saarnoissa demonstroidaan mielikuvituksellisesti ja viihteellisesti ”merkittävyyttä” (significance), koska papit eivät enää papit usko ”merkitykseen” (meaning).

Vastaava ongelma on tyypillinen hiukan erilaisena ortodoksissa kirkoissakin, joissa liturginen ja papin selittävä kohtaaminen Raamatun yksittäisten lauseiden kanssa on selvästi mahdollista, mutta etsiväkään tuskin löytää ortodoksikristittyjä lukemassa Raamattua ja pohtimassa sen alkuperäistä merkitystä (meaning). Raamattu jää papin selityksiin kesken liturgian. Sinänsä Venäjän ortodoksisessa kirkossa on uskollisesti puhuttu Raamatusta Jumalan sanana, mikä opetus on jäänyt syrjään luterilaisessa kirkossa.

Relativismi – suhteellisuus – on tullut johtavaksi ideologiaksi käytännön kirkollisessa elämässä ja kirkollisessa viestinnässä, kun sitä vastoin luterilaisen kirkon oppiperusta lähtee muinaisten profeetallisten ja apostolisten kirjoittajien tavoitteiden suojelemisesta vääriltä tulkinnoilta. 

Niin teologinen ajattelu on kulkenut samanaikaisesti yhä etäämmälle, kun myös maailma on muodostumassa yhä uhanalaisemmaksi. 

"Päivä kerrallaan"
Minulle tyytyminen aamuvarhaiseen vessojen siivoukseen on ollut vaikea kokemus. Tulevaisuuden näkymien rikkoutumisesta seuraa psykologisen lainalaisuuden mukaisesti alakuloisuutta ja ”toivottomuutta”. Enää en viitsi yrittää, eikä huijata itseään uskotellen kaiken muuttuvan "hyväksi". Elämääni hallitsee arkinen kamppailu selviämisessä ”päivä kerrallaan”.

Matteuksen evankeliumin 6 luvun jakeet 25-33 ja Luukkaan evankeliumin 12 luvun jakeet 22-31 ovat tunnettu "huolettomuuden" kuvaus. Sitä ei pitäisi lukea liperit kaulassa sunnuntain auringonlaskun tunnelmissa, kun leppoisasti kävellään vatsa kylläisenä perheen kanssa. Siinä ei ilmaista nautintoa lintuja, kukkia ja vihreitä niittyjä kohtaan, vaan aivan päinvastoin! Mitä tämä sanonta kuvaa, on täysin ehdoton elämä, jota harjoittivat Jeesuksen lähettämät kuljeskelevat köyhät, laittomat, kodittomat ja suojattomat seuraajat. Tämä kansa kulki maiden halki ilman omaisuutta ja työtä.

Rikkauden tavoittelu on illuusio, joka on muuta kuin ihmisen varsinainen tarve, vaikkakin köyhyys riipaisee niin syvältä. Edellä kerrotuissa evankeliumien kohdissa kiistetään jopa perustarpeet: sielu on arvokkaampi kuin ruumis, mutta edes sielua ei saa murehtia. Silloisissa oloissa on joskus Jeesuksen seuraajat eläneet ja tehneet tulkintojaan.

Tietyissä tilanteissa ihminen joutuu korostuneen huolestuneeksi elämänsä kulumisesta menetysten johdosta. Tämä ihminen havaitsee ominaisen kiintymisensä väliaikaiseen ja ohimenevään. Hallitakseen menetyksiä hän saattaa huomaamattaan ottaa tavakseen elää joko toivomassaan tulevaisuudessa uskonnollisen ja ideologisen selitysmallinsa puitteissa, jota ei vielä ole olemassa, tai muistetussa menneisyydessä ja sen saavutuksissa, joita ei enää ole olemassa. Ajallisen hylkääminen väliaikaisena ja ohimenevänä voi olla yhtäkaikki heijastumaa olemassaolon korostetusta epävarmuudesta.

Minä en ole hylkäämässä mitään periaatteellisesti, vaan välttämättömyydessä tunnistan sen "päivä vain ja hetki kerrallaan" kokemisen, jota on koettu köyhien kristittyjen keskuudessa ensimmäisistä ajoista alkaen.
Eilen hämmästyin ja kun mietin: isän kuolemasta on viisi vuotta, enkä ole tämän jälkeen käynyt enää kotipaikkakunnallani Savonlinnassa. Syynä on ollut se, että ei ole rahaa ajaa kotipaikkakunnalle. Eilen keskustelin veljeni kanssa, enkä mene hänen tyttärensä kastejuhlaan. Sata euroa automatkaan olisi aivan liikaa minulle kustannukseksi. Aikaa olisi, mutta ei ole rahaa. Perheeni kanssa en ollut kesällä anoppia tapaamassa Venäjällä: aikaa olisi, mutta ei ollut rahaa. Tällä tavalla elämän piirini käpertyminen Itä-Helsingin ja Helsingin keskustan väliseen työmatkaan muuttaa myös näköaloja elämästäni. Sitä lopettaa suurien ajatusten ajattelemisen ja lopettaa toivomisen, kun elää ”päivä vain ja hetki kerrallaan”.

Kuka tahtoo turvata sielunsa?

Edellä kerrottuja evankeliumitekstejä seuraa kireäsävyiset tekstit, joissa on myös tiukka sana: "Joka yrittää turvata sielunsa, kadottaa sen, mutta jos joku kadottaa, löytää sen" (Luuk. 17:33/Matt. 10:39). Suomenkielinen ilmaus “turvata sielunsa” ei viittaa riittävän selkeästi ansiotulosta kieltäytymiseen. Luukkaan (17:33) esittämässä Q-traditiossa (ζητήση ...περιποιήσασθαι) kielletään ansiotulon tai ylläpidon etsiminen. Tuo sana voi liittyä epäpyhään ja vilpilliseen vehkeilyyn, jossa totuus myydään sielunsa turvaamiseksi, ansiotulon saamiseksi. Vilpillisen elämä ei ole myöskään kaunis, jos vaikka ansiotulo olisi leveämpi.

Enää ei itseään huijaa niin kuin nuorena, jolloin luuli, että opiskelulla olisi jotain merkitystä. Todellisuudessa sillä ei ole ollut mitään myönteistä vaikutusta työllistymiseeni ja toimeentulooni.

Viime päivinä en ole ainoastaan pohtinut kyvyttömyyttäni lähteä veljeni lapsen kastejuhlaan, vaan myös osallistumista Helsinki City Maratonille, joka olisi kolmen viikon kuluttua. Tietysti sitä varten olisi hyvä harjoitella ja siihen olisi nyt aikaa. Tuohon harjoitteluun ei löydy motivaatiota, kun osallistumismaksu olisi yli suorituskykyni. Mistä minä nyt 90 euroa löytäisin siihenkin rahaa?

Itse asiassa voin juosta aivan ilmaiseksi! Ja monet viikot juoksin 30 kilometriä tyhjällä vatsalla aamulla kello 5 siivoamaan ravintolan vessat. Kilometriä kertyi parhaimmillaan yli 600 kuukaudessa. En epäile lainkaan, ettenkö voisi juosta maratonia kolmen viikon valmistautumisajankin jälkeen - tai vaikka jo huomenna. Innostus lopahtaa siinä, että huomaa rahan rajoittavan osallistumista, vaikka nyt olisi aikaa! 

En myöskään tahtoisi ”vain osallistua”, vaan osallistuessani tahtoisin kamppailla sijoituksesta top-3 –joukossa, korkeasta iästäni huolimatta, sillä ainakin viime vuosina ajat ovat olleet varsin heikkoja maratonkisassa. Silloin kun tahtoo kamppailla hyvistä sijoituksista, silloin myös ravinnon ja elämän kokonaisuudessaan tulee olla optimaalinen. 

Tällä kaikella tyytymisellä pieneen elämään voi olla oma salattu viisautensa, niin kuin aina kaikki on osoittautunut lopulta minulle voitoksi. Tätä yli 5 vuotta kestänyttä työttömyyttä en ole vielä osannut selittää voitoksi kokonaisuudessaan. 

Ehkä sielun säilymisen kannalta on vain eduksi, että tulevina aikoina en seiso saarnastuolissa ja alttarilla – tai muutenkaan näytteillä. Voi olla parempi, että en näyttele kuntoani suurissa juoksutapahtumissa! Muistan traagisesti sen, mitä tapahtui vuonna 1991, kun olin suorastaan hirvittävän täydellisesti valmistautunut suorittaakseni maratonilla huippuajan: olin juossut useina päivinä nuorena miehenä ja hyvällä vauhdilla 40 kilometriä tai enemmän per päivä. Sitten otin jopa palkatonta virkavapautta, että harjoittelisin 3-4 kertaa päivässä ja antaisin sen suuren suoritukseni, mutta ensimmäisenä virkavapauden päivänä sairastuin infektiiviseen endokardiittiin ja unelmat tuhoutuivat. Olen kuullut ihan kelvollisen vastauksen, että oli hyväksi, kun en juossut itsekeskeiseen menestykseen, vaan sain uuden perheen ja uudet näkymät.

Onhan meillä sitten noita muita suvaitsevaisia lempeitä pastoreita kestämässä muslimien edessä paineita. Kukaan ei häiritse osa-aikaista siivoojaa.  Kaikille - niin Koraaninsa tosissaan ottaville muslimeille kuin piispoille - kelpaa siivooja, joka pesee vessat paremman väen paskojen jälkeen.


Kuvassa allekirjoittanut:

Juha Molari, D.Th, BBA.
osa-aikainen siivooja
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Amerikan Yhdysvaltojen infosoturit esiintyivät FSB-agentteina!



Kirjoitin 15. heinäkuuta kritiikini Eric Tallantin ja Joel Hardingin LinkedIn-artikkelia vastaan. 

Kuvassa Eric Tallantin artikkeli, joka joutui kritiikkini kohteeksi.


Mainitsin artikkelini yhteydessä ison joukon amerikkalaisia ”asiantuntijoita”, jotka palvelevat eri tehtävissä Yhdysvaltain tiedustelu- ja  informaatiosodantoimintaa.  Eric Tallant oli kirjoittanut artikkelin: ”Venäläismieliset trollit valmistuvat informaatiosodankäynnin taktiikoista hakkerointiin, porttikieltoihin ja tosi maailman uhkailuihin”.

En toista nyt näiden jenkkien nimiä, joista osa on kovia vaikuttajia, mutta iso joukko asiantuntijoita antoi tykkäämisensä ja panoksensa Tallantin ja Hardingin höperölle intoilulle, jossa ei ollut totuuden häivääkään.

Kritiikistäni oli ilmeisiä seurauksia.

Ensinnäkin, Amerikan Yhdysvaltojen sotajoukoista Euroopasta (APO) käytiin lukemassa vuorokauden aikana tuota kritiikkiäni kokonaiset 65 kertaa!

Yhdysvaltojen Euroopan joukoista tutkittiin useita kertoja kritiikkiäni yhdysvaltalaisia infosotureita vastaan.

Toiseksi, Tallantin ja Hardingin kirjoitus poistettiin häpeissään LinkedIn-sivustolta. Sivustoa ei enää löydy! Olin kyseenalaistanut artikkelin sisällön niin rajusti. Tarinaan uskovat tiedustelu-upseerit olivat antaneet nimensä julkisuuteen naurettavalle sisällölle. Oli heille eduksi poistaa koko juttu!

Kolmanneksi, ilmeisesti Tallant tai Harding tai joku heitä lähellä oleva taho on nyt katkera ja tympääntynyt.

20. heinäkuuta 2016 klo 15.14 sain sähköpostin, jonka lähettäjä yrittää esittää sen aidosti, mutta lähettäjä ei kulttuurisen tietämättömyytensä vuoksi osaa menetellä oikein.

Valheellinen tekeytyminen FSB:n kiitoskirjeeksi!

Ensinnäkin, FSB ei lähettäisi sähköpostia englanniksi. Jenkit eivät osaa tarpeeksi venäjää, jotta lähettäisivät postia venäjäksi.

Toiseksi, kirjoittaja käyttää jenkkien agenttielokuvien tyypillistä nimeä Dmitry Aleksandrovich, mutta kukaan venäläinen ei jättäisi nimensä ilmaisua pelkkään etunimeen ja isännimeen. Tämä on mahdollista vain niille, jotka katsovat liikaa jenkkien agenttifilmejä.

Kolmanneksi, mikään FSB ei kiittäisi minua ”taistelusta liberaalin Amerikan trolleja vastaan”, koska en ole sellaista taistelua harjoittanut, paitsi tuossa yhdessä kohtaa olen moittinut minuun kohdistunutta vääryyttä.  Yhteydenotot onnistuisivat myös muutoin kun salatulla sähköpostilla tuntemattomasta sähköpostiosoitteesta, joka ei ole oikean fsb:n sähköpostin muodossa, vaan valheellisesti muotoillussa muodossa niin että ”fsb” on sukunimen kohdalla. 
 
Tämä on valheellinen FSB-sähköpostiksi tekeytyvä juttu!
Oikeasti FSB-sähköpostiosoite olisi tätä muotoa:
 
Oikea FSB-sähköposti on tätä muotoa.

Suomessa toimii laillisesti ja rehellisesti Venäjän suurlähetystössä myös FSB-yhdysmies, joka voisi soittaa puhelimella suoraan, jos olisi tällainen asia kyseessä! 

Kerrotaan anekdootti Amerikan Yhdysvalloista, joka antoi vakoojilleen täydellisen koulutuksen. Agentti oppi täydellisen venäjänkielenkin. Niin hänet tiputettiin jonnekin Siperian alueelle. Mutta ensimmäinen neuvostoliittolainen tunnisti hänet välittömästi: ”Sinä olet amerikkalainen agentti”. Jenkki oli ihmeissään, koska hänellä oli kuitenkin täydellinen koulutus, täydellinen kielitaito ja täydellisesti sopivat vaatteet. Tämä jenkki oli afroamerikkalainen mustamies Siperian syvyyksissä!



Kuvassa allekirjoittanut:

Juha Molari, D.Th, BBA.
osa-aikainen siivooja
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha