sunnuntai 21. elokuuta 2016

Usko ja rukous –sivuston tytöt ja pojat keskustelevat minun kirkollisuudestani



Usko ja rukous –sivustolla ovat pojat ja tytöt käyneet outoa keskustelua minun kirkollisuudestani. Tuo keskustelu häiritsee minua jossain määrin, sillä nimimerkkien takaa kirjoittavat heittelevät mielikuvitusta peliin, ilman että olisivat vaivautuneet lukemaan, mitä itse olen asiasta sanonut.


Kun keskustelijat ovat kuitenkin ilmeisemmin teologian opiskelijoita, joista jotkut ovat syntyneet jopa myöhemmin, kuin itse tulin jo papiksi 1980-luvulla, niin muutamia uskonelämän perusasioita tuon kohdattavaksi.


Nikean uskontunnuksen mukaisesti olen aina uskonut, tunnustanut ja toiminut: ”Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon”.


Tämän vuoksi pidän erittäin törkeänä kirjoittaa ”kääntymyksestä” puoleen tai toiseen. En ole ”kääntynyt” luterilaisesta kirkosta ortodoksiseen kirkkoon enkä ole ”kääntynyt” ortodoksisesta kirkosta luterilaiseen kirkkoon.

Nimimerkki Petrous on näkevinään, että en olisi teksteissä ilmaissut viitteitä ortodoksisen uskonkäsityksen reflektioon ja hän suosittelee ”harkintaa ja riittävän pitkää katekumeeniaikaa”. 

Usko ja rukous -sanan nimimerkit kehittävät viisaudessaan fantasiansa.

Toisen elämää tietävät kirjoittelijat ovat varsin oudoilla vesillä tehdessään noita päätelmiä minun puolestani. Mitä tulee viitteitä ortodoksiseen uskonkäsitykseen, olen toki lukuisia kertoja esitellyt ortodoksista teologiaa, liturgiaa ja oppineita – toista kymmentä. Miten paljon Petrous olisi tarvinnut varmuuden saamiseksi kirjoituksiani, on minulle tarpeeton kysymys. 


Tässähän ei ole kyse mistään muusta kyse, kuin siitä, että Petrous katsoo kykenevänsä paimentamaan sopivat ”katekumeeniajat”. Mistä hänen intressinsä tulee tähän ohjaukseen, jääköön tässä julkisesti arvailematta, kun minua syytetään usein psykologisoinnista.


Michelange-nimimerkki sanoo, että ”kääntymys” ei kauan kestänytkään. ”Kääntymyksestä” ei ole koskaan ollut kyse, koska kyse on yhdestä kirkosta. Syksystä 2011 on nyt puolivuosikymmentä. Tämä on lyhyt tai pitkä aika. Siihen en ota kantaa. Minusta viisi vuotta on pitkä aika, jos joku kuluttaa viisi vuotta teologisessa tiedekunnassa maisterin papereiden saamiseksi – se on tolkuttoman pitkä aika.

Michelange jatkaa spekulaatiota, että olisin ”harras russofiili”. Hän kysyy: ”Mistä ihmeestä hänen Venäjä-rakkautensa oikein nousee?” Nimimerkin takaa piilossa kirjoittava henkilö epäilee, että minä olisin ”etninen ortodoksisuusfanittaja”.

Jälleen on havaittavissa, että Michelange ei ole lukenut lainkaan, mitä olen antanut haastatteluja venäläiselle valtamediallekin ortodoksiseen uskoon kuulumisesta ja mitä olen kirjoittanut blogissani. 


Minussa ei ole vähääkään ”harrasta russofiiliä” ja vielä vähemmän ”etnistä fanittamista”. Se, että en liity paranoidisuuteen suomalaisen iltapäivälehdistön harhaisia ääniä toistaen, johtuu silmistä, korvistani ja kokemuksistani, jotka perustavat oikeaan elämään Venäjällä, silloin kun olen siellä.


Yritän lyhyesti ja kootusti kerrata vielä tässä asiat.
  1. Erosin luterilaisesta kirkkokunnasta, koska olin loukkaantunut sen hallintomentaliteettiin, jossa minun kokemukseni mukaan terroristien puoltajat saivat mielisuosion ja minua kohdeltiin russofobisen hengen johtamana.
  2. Erosin luterilaisesta kirkkokunnasta, koska olin loukkaantunut ateistiseen vallankumoukseen luterilaisen kirkon viestinnässä ja teologiassa.
  3. Venäjän ortodoksiseen kirkkoon en ”kääntynyt”, vaan edelleen olin yhden apostolisen kirkon jäsen Nikean tunnustuksen mukaisesti, mutta ortodoksiseen kirkkoon liittymisen syynä oli kaksi tekijää:
    1. Venäjän ortodoksisen kirkon jäsenyydessä olin samassa kirkkokunnassa ja samojen palvelujen piirissä kuin perheenjäseneni.
    2. Venäjän ortodoksisen kirkko oli ilmaissut minun hyväkseni moraalista tukea ja sen teologia oli vähemmän ateistinen, mitä tulee kirkon viestintää ja kirkon alttaria.
  4. Venäjän ortodoksiseen kirkkoon en ole koskaan tympääntynyt tai loukkaantunut, mutta on selvää, että minulla ei olisi varaa lähteä viideksi vuodeksi eroon perheestäni Venäjälle pappisseminaariin voidakseni palvella ortodoksisen kirkon pappina myöhemmin.
  5. Venäjän ortodoksisen kirkon kirkkoherra ja jokainen sen jäsen on ollut erittäin ystävällinen, mutta minun ongelmani oli lähinnä kaksi:
    1. Venäjänkielinen jumalanpalvelus oli minulle vähän vaikea, koska haluan myös ajatuksilla ymmärtää sanat, mutta en tavoittanut usein sanojen merkityksiä jumalanpalveluksesta. Haluan ymmärtää ja tulkita pienetkin sanojen vivahteet.
    2. Venäjän ortodoksisen kirkon jumalanpalvelus oli hieno ja sinne on monella tavalla kaipuu, mutta Hietaniemessä se oli niin kaukana kotoani, että työttömänä minulla ei ollut rahaa matkustaa omalla autollani Hietaniemeen. Lisäksi lähes poikkeuksetta olin aina varattu lasten liikuntaharrastuksiin ja hoitoon sillä tavalla, että en voinut pitää yhteyttä jumalanpalveluselämään.
  6. Olen ottanut varhain vuoden 2016 alussa yhteyttä piispa Irja Askolaan. Tämän jälkeen asialle on ilmaantunut monia väliin puhujia ja edeskäypiä, enkä olen koskaan asiasta puhunut Askolan tai Helsingin tuomiokapitulin kanssa. Ilmeisesti asia ei etene lainkaan, jos olen oikein tulkinnut tilannetta jo runsaasti yli puolen vuoden näkemyksen perusteella. Nämä väliinpuhujat ja edeskäyvät ovat toki kertoneet näkemyksensä asiasta. Mikäli minun asiani hoidetaan huhujen, juorujen ja takanapuhujien tasolla, niin voin jättää luterilaisen kirkon jo tämän vuoden 2016 puolella, sillä varma olen ainoastaan siitä, että Jeesus julisti Jumalan valtakuntaa.
  7. Olen toiminut yli 20 vuotta pappina, olen pitänyt ensimmäisen jumalanpalvelussaarnani sunnuntain aamujumalanpalveluksessa kesällä 1984 – siitäkin on jo yli 32 vuotta. Vuoden 1984 alussa toimin Haminan varuskunnassa varusmiespastorina, minkä jälkeen moni Usko ja rukous –kanavan keskustelija on vasta saanut syntynsä. Olen myös väitellyt teologian tohtoriksi Helsingin yliopistossa pitkän hankkeen seurauksena, jota tein keväästä 1988 alkaen virkatyön ohessa ilman apurahoja ja lomia. Olen kokenut myös ihan riittävästi kovia asioita elämässäni. Mielestäni olen osoittanut sen verran teologista kokemusta ja osaamista näiden yli kolmen vuosikymmenen aikana, että katson ainoaksi oikeaksi moraaliseksi tavaksi tulla arvioiduksi reaalisesti silmästä silmään tai sanasta sanaan, mutta hengellisen yhteisön jäädessä sosiaalisen median nimimerkkien, pelureiden, väliinpuhujien ja edeskäypien levittämien huhujen ja juorujen varaan päätöksiään valmistellessa ei tietenkään voisi tulla kodikseni, jossa palvelisin pappina ja kristittynä.
  8. Tänään sunnuntaina päättyy vuosiloma vessojen siivoojana ja käyn hakemassa taas avaimet, jotta huomisaamusta pääsen pesemään herrojen ja rouvien vessat paskasta ja kusesta. Kuntoani parantaakseni juoksen aamulle kello 5 jälkeen työmatkani 30 kilometriä mahdollisimman usein. Vaikka tämä kertomus kuulostaa karulta, niin karua se on vain niille, joille valhe ja fantasia muodostavat todellisuuden: reaalisuus on vapauttavaa ja aitoa, jopa tuottaa usein iloa.
Demarien ja Perussuomalaisten mukaan minä jo pian yli kuusikymppinen pitkäaikaistyötön joutaisin jo ilmeisesti eläkkeelle, mutta en suostu sellaiseen ajatteluun, kun yli 99 %:a suomalaisista varusmiehistä ja teologian opiskelijoista on fyysisesti huonommassa kunnossa esimerkiksi Cooper-testissä kuin minä. Ongelma ei ole minun, vaan yhteiskunnan, kun olen pitkäaikaistyötön osa-aikainen siivooja. Ongelma on myös Suomen itseään tuhoavassa sanktiopolitiikassa ja sen mukaisesta muusta hengestä, jonka avulla suomalaiset poliitikot tuhoavat työtä Suomesta, eivätkä luo uusille työpaikoille edellytyksiä.

[1] Usko ja rukous http://uskojarukous.fi/t/ukrainan-ja-venajan-tilanne-uskonnollisesti-ja-muutenkin/148/39


Kirjoittaja kuvassa elokuussa 2016 noin kello 7 aamulla siivouspaikallaan, jonne joskus juoksen työmatkan 30 km, jos raha ei riitä metrolippuun ja joskus menen julkisilla kulkuneuvoilla, kun väsyttä liikaa. Olen nyt tunnustanut kaiken.
Juha Molari, D.Th, BBA.
osa-aikainen siivooja
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha