lauantai 27. tammikuuta 2018

Sauli Niinistö - epäluottamusta ja jännitteitä rajoille ja maan sisälle

Sauli Niinistön vaalimainos ”rauhaa rajoille” on täysin vastakkainen ja ristiriitainen sille kehitykselle, jota hän on presidenttinä tukenut. Sauli Niinistö on merkittävästi lisännyt jännitteitä Suomen ja Venäjän välille lukemattomilla toimillaan sekä vahvistanut demokratian tukahduttamista ja epäluulon ilmapiiriä suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa. Juuri Niinistö on presidenttinä vastuussa heikentyneestä ilmapiiristä ja luottamuksen katoamisesta.

Mahdollisesti kiristyvässä kansainvälisessä tilanteessa Sauli Niinistö olisi ulko- ja turvallisuuspoliittinen riski suomalaisille sekä Euroopan turvallisuudelle.

Sauli Niinistö on presidenttinä vastuullinen heikentyneestä kansalaisyhteiskunnasta Suomesta ja Suomeen kohdistuneesta lisääntyneestä ulko- ja turvallisuuspoliittisestä epäluulosta.

Niinistön kaudella kansalaiskeskustelun militarisointi


MV-lehden artikkelissa 9. joulukuuta 2017 kirjoitin siitä, kuinka juristitaustainen Sauli Niinistö takelteli sananvapauden rajoista. Ilkka-lehti ja Verkkouutiset olivat kertoneet siitä, miten Niinistö opetti ”sananvapauden rajoista”.

Yksittäinen haastattelukin osoitti, millaisella rymistyksellä Sauli Niinistö kiirehti yksinkertaistettuun vastaukseen, jota toimittajan piti vaivihkaa täydentää ja korjata. Toimittaja täydensi Niinistön vastausta muistuttamalla, että rikoslaki liittää kunnianloukkauksen ”valheelliseen tietoon”. Kunnianloukkauksen piiriin ei kuulu myöskään arvostelu, joka kohdistuu toisen menettelyyn julkisessa toiminnassa.

Edelliset unohdukset ja puutteet eivät ole sattumia Sauli Niinistön toiminnassa, jonka kaudella on nimenomaisesti kansalaiskeskustelu militarisoitu sellaisella vakavuudella ettei se olisi mahdollista ilman presidentin omaa myötävaikutusta. Jopa sotilashenkilöt ja virkamiehet ovat harjoittaneet militarisointia moninaisten nimikkeiden, kuten infosota, informaatiovaikuttaminen, vaikuttaja-agentti, hybridiuhka, avulla. Samalla poliisi vaikuttaa politisoituneen ja kansalaiskeskustelu on saanut entistä "kriminalisoidumman" piirteen.

Tämä tässä edellä lausuttu kritiikki ei tietenkään puolustele rikoslaissa selkeästi ilmaistuja rikoksia, joita voi esiintyä sosiaalisen median keskusteluissa. Yhteiskunnallisen kehityksen militarisoituminen ja poliisin politisoituminen ovat tapahtuneet Suomessa kaudella, jolloin tasavallan presidenttinä on toiminut Sauli Niinistö. Kun Tarja Halonen toimi tasavallan presidenttinä, niin Setan ja "seksuaalisen monimuotoisuuden" ideologia levittäytyi kaikkiin kerroksiin yhteiskunnallista toimintaa ja keskustelua.

Sauli Niinistön voi perustellusti katsoa jopa itse johdattaneen yhteiskuntaa näihin salaliittoteorioita ja militarisointia villitseviin ajatusrakennelmiin, joissa Kremlin trolleiksi mollataan tavallisia pieniä suomalaisia, joilla on perinteinen näkemys Suomen hyvien suhteiden tarpeesta Venäjään ja jotka säilyttävät kriittisyyden sotilasliitto Natoa vastaan. 

Sauli Niinistö ei tahdo esiintyä ”arvojohtajana”, vaan ”arvojen johdattelijana”: juuri ”johdattelijana” hän on päästänyt holtittoman tilanteen Suomeen. Yhteiskunta heijastaa valitettavasti tässä Sauli Niinistön toiminnallista kykyä ja kyvyttömyyttä presidenttinä. Epäluulo on päästettu myrkyttämään suomalaista kansalaisyhteiskuntaa. Tolkun presidentti olisi toiminut toisin.

Tolkun presidentti olisi ”juristitautaisena” kyennyt analysoimaan myös uhriutumisen ilmapiiriä, jonka avulla rikoslakia laajennellaan oman mielensä mörköjä pelkäävien ihmispolojen hoitamiseksi ja kriittisen kuulijan alistamiseksi.

Niinistö salli ”sisäisen vihollisen” kyyläämisen


Vaikka Jessikka Aron ja Janne Rysky Riiheläisen työnantajana ei ole presidentti Sauli Niinistö, niin mainitunlaisten ylioppilaiden pääsy turvallisuuspoliittisen keskustelun keskeisille areenoille ei olisi ollut mahdollista, jos tolkun presidentti olisi huolehtinut turvallisuuspoliittisen keskusten asianmukaisuudesta ja asiallisuudesta. Tietenkään itse Niinistö ei esittänyt henkilökohtaisesti kutsua, kun Aro pääsi eduskuntaan hallintovaliokuntaan opastamaan lainlaatijaa. Sitä vastoin presidentti itse kutsui Riiheläisen Kultarannan turvallisuuspoliittiseen keskusteluun.


Janne Riiheläisen kaltaisen kirjoittelijan kutsu Kultarantaan ulko- ja turvallisuuspoliittiseen keskusteluun osoittaa sitä valitettavaa ilmapiiriä, jota Sauli Niinistö on tasavallan presidenttinä ollut luomassa Suomeen.
Kultarannan turpo-keskustelut ovat myös muutoin olleet ikävä näyte Niinistön hengen epäterveestä tilasta, millä on väistämättä ikäviä kansainvälisiä ja valtioiden välisiä vaikutuksia luottamusta vastaan.  Tolkun presidentin johtaessa turvallisuuspolitiikkaa, ei edellä mainittuja virheitä pääsisi syntymään, koska virkamiehet olisivat riittävän ymmärtäväisiä siinä, mitä henkeä on oikein edistää.

Ylioppilas Janne Riiheläinen on kohonnut ulko- ja turvallisuuspoliittisten keskustelujen eturintamaan. Tällainen merkillisyys on mahdollista, koska tasavallan presidentti ei ole kyennyt toimimaan tolkullisesti. Niin kaikenlaisten ryskyttäjien on sallittu ja jopa tuettu nousevan turpo-asiantuntijoiksi.
Mainittujen tapausten jälkeen Janne Riiheläinen on paasannut kansalaisyhteiskunnan keskustelujen milirisoinnin puolesta ympäri Suomea monissa tärkeissä tilaisuuksissa. Niissä esityksissään hän on hyökännyt henkilöön käyvästi jopa nimeltä mainitsemiaan suomalaisia yksityishenkilöitä vastaan. Yliopistolla hän opetti teologian opiskelijoille viestintää, mutta tosiasiallisesti mustamaalasi hirvittävällä sotapropagandallaan sellaisia rauhanomaisia kansalaisia, jotka eivät ole hänen tahtomassaan Nato-moodissa. Tietenkään jälleen kerran presidentti Sauli Niinistö ei itse ole ollut järjestämässä Riiheläistä yliopistolle teologien opettajaksi, vaan kyse on siitä, että presidentin henki säteilee tässä tapauksessa kielteisellä tavalla koko yhteiskuntaan. Lisättäköön, että Riiheläisellä ei ole sen enempää teologin koulutusta kuin yliopistollista tutkintoa.

Jessikka Aro on merkillisyys, joka on päässyt kehittymään kaikkien alojen erityisasiantuntijaksi, koska tasavallan presidentistä alkaen ei ole enää huolehdittu intellektuaalisen ja vastuullisen kriittisen keskustelun tasosta. Presidentti viitoittaa omalla osaamisellaan ja arvostelukyvyllään tietä erilaisille suuntauksille yhteiskunnallisessa keskustelussa. Nyt heijastumat ovat tällaiset.
Marraskuussa 2017 kirjoitin siitä, kuinka Janne Riiheläinen paasasi hybridivaikuttamisesta tuolla kertaa Mikkelissä Jalkaväkimuseossa. Paasaus oli herättänyt niin paljon hihittämistä niin että jopa Hesarin, Länsi-Savon ja Ylen toimituksissa Rysky herätti lopulta hilpeyttä.

Janne Riiheläinen esitti Mikkelissä Jalkaväkimuseossa ja Länsi-Savon haastatteluissa:
”Venäjän etu ovat keskustelut ja valeuutiset, joissa vahvistetaan salaliittoteorioita suomalaisia viranomaisia ja mediaa kohtaan, lietsotaan EU-vastaisuutta ja varoitetaan maahanmuuttajista…”
Janne Riiheläisen mukaan oikea asennoituminen olisi vahvistaa luottamusta suomalaisia viranomaisia ja suomalaista hyvää mediaa kohtaan, kuten hän painotti lehtihaastattelussa ja esitelmässään.
Nais-, homo- ja EU-vihamieliset kommentit ja valeuutiset ovat Venäjän etu”, Janne Riiheläinen määritteli ja vaati feminismille ja homoille tukea, luottamusta EU:n hyvyyteen ja pakolaismyönteisyyttä. Hänen mielestään Venäjän propagandassa ”varoitetaan maahanmuuttajista”.
Länsi-Savo kertoo:
”Riiheläisen mukaan suomalaisesta luottamusyhteiskunnasta tulisi pitää kiinni. – Esimerkiksi periteinen media ja viranomaiset ovat Suomessa luotettavia tietolähteitä”.
Sauli Niinistön keskeinen viesti on ollut ”luottamusyhteiskunnan” säilyttäminen. Juuri hänen turpo-keskusteluihin kutsumansa ylioppilas paasasi tuosta samasta asiasta, mutta ankarasti samanaikaisesti ja mainitulla perusteella halusi tukahduttaa kansalaisyhteiskunnan keskustelun kaikenlaisilla leimoilla, joita hän hallusinoi Venäjän vaikutuksesta suomalaisessa sosiaalisessa mediassa ja uutisoinnissa.

Presidentti Sauli Niinistö nosti esillesuomalaisen sisäisen vihollisen” avauspuheenvuorossaan Naton ja EU:n hybridikeskuksessa 2. lokakuuta 2018. Juuri tuollaista nostoa ei presidentiltä olisi kaivattu, koska sillä tukahdutetaan demokratiaa ja kansalaisoikeuksia. Lyhyellä nostolla oli jopa erityinen merkittävyys, koska presidentin sivut esittivät otsikoinnissa mainutun näkökulman Niinistön puheeseen. 

Presidentti Sauli Niinistön puhe Naton ja EU:n hybridikeskuksen avajaisissa suomalaisesta sisäisestä vihollisesta voidaan ymmärtää oikein vain vaientamisen kiertoilmaukseksi. Tähän Niinistö ilmaisee perustelunsa ja ratkaisunsa Naton informaatiosodankäynnin ja strategisen kommunikaation sanaston avulla ”eheyttämisellä”, kun tavoitteena ei ole painottaa kansalaisten parempaa kuuntelemista, vaan yksiäänisyyttä ja alamaisuutta. Edellisen ”sisäisen jakolinjan” Niinistö linkitti jopa ”ulkopuolisten toimijoiden” vehkeilyyn – eli antoi täydellisen ”sotilaskiitoradan” Jessikka Aron ja Janne Riiheläisen kaltaisille salaliittoteoreetikoille. Kyse on Niinistön jälleen kerran tukemasta demokratian tukahduttamistoimesta.

Kreml ei voi luottaa Niinistön Suomeen


Kirjoitin blogissani 16.1.2018, kuinka juuri presidenttinä Sauli Niinistö oli jopa itse keskeinen juonittelemassa yhden keskeisimmän ulkopoliittisen ja diplomaattisen konfliktin Suomen (ja EU:n) ja Venäjän välille, kun hän juonitteli ETYJ-maahantulokieltoa Venäjän valtuuskunnalle. Vaikka Venäjän valtamedia on kohdellut Sauli Niinistöä hienotunteisesti tapauksen arvioinnin yhteydessä, niin Venäjän politiikan ylimmälle johdolle ei ole epäselvää Niinistön aiheuttamat riskit ja jännitteet Euroopassa, Itämeren alueella ja Pohjolassa.

Pekka Haavisto on havainnut saman ongelman Sauli Niinistön kyseenalaisessa ulkopoliittisessa vehkeilyssä: Niinistö aiheutti kansainvälisen skandaalin.
Pekka Haavisto on omalla toiminnallaan aiheuttanut suurta epäluuloa Venäjällä. Tuoreet lausunnot ovat olleet jopa aggressiivisia, mutta myös historiassa on likaisia pisteitä. Eräs likainen piste on lämmin ateria Al-Qaidaan linkittyvän, YK:n turvaneuvoston sanktioiden piiriin kuuluvan Kavkaz-Center -terroristisivuston kustantajan kotona.

Edellä mainittu blogikirjoitukseni oli kopioitu 19.1.2018 MV-median sivuille. Vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto nosti aivan samaisen Sauli Niinistön epäluottamusta herättäneen toimen esille iltapäivälehden haastattelussa 26.1.2018.

Professori Juhani Suomi on kiteyttänyt Kulttuurivihkot-haastattelussa 9.10.2017 keskeisen ulkopoliittisen muutoksen, jonka presidentti Sauli Niinistö on saanut aikaan: Suomesta on tehty lännen eteen työnnetty tukikohta Venäjää vastaan. 

”Nyt presidentti Niinistön aikana tämä järjestys on heittänyt häränpyllyä. Nyt on nimenomaan tämä puolustussektori etualalla ja oikeastaan ulkopolitiikasta ei puhuta mitään. Tämä on johtanut siihen, että puolustusjohto eli tarkoitan puolustusministeriötä ja pääesikuntaa ovat saaneet tavattoman keskeisen aseman Suomen linjanvedoissa ja Suomen määrittelyissä. Eli tavallaan on palattu 20-, 30- ja 40-luvun alun olosuhteisiin. Ja sitten ehkä Niinistöllä tähän liittyy vielä toinen piirre, että se ei ole ainoastaan Suomen uudelleenvarustamista, vaan siihen liittyy samalla se, että varustautuminen tapahtuu lännen tuella ja lännen mahdolliseen tukeen luottaen.”
Sekä Paavo Väyrynen että Matti Vanhanen ovat esittäneet kritiikkiä Sauli Niinistön epäselvyyttä ja epäluottamusta lisääville Nato-toimille.
Puolustusministeriön 11.5.2017 julkaisema Matti Pesun tutkimusraportti Suomen puolustuspolitiikasta kylmän sodan lopsuta 2010-luvun kiristyneeseen turvallisuusympäristöön tuo analysoidusti esille, kuinka Sauli Niinistön toimet ovat lähentäneet Suomea sotilaallisesti Natoa ja Amerikan Yhdysvaltoja. ”Uhkien” avulla on ryhdytty markkinoimaan kansalle uutta puolustuspolitiikkaa. Ja Niinistö on vienyt Suomea mukaan USA:n sotilaallisiin ohjelmiin.
Nimenomaisesti Sauli Niinistö on puuttunut harjoituksista mahdollisesti syntyneisiin kohuihin ja vetänyt Suomea tähän yhteistyöhön. Hänen mukaansa Yhdysvallat-harjoituksissa ei luoda Suomen linjaa, vaan ne olisivat teknisiä ja sotataidollisia harjoituksia, jotka kehittävät Suomen kykyä puolustaa itseään.
Matti Rusi havaitsee kuitenkin, että nämä sotaharjoitukset antoivat selvän viestin ulkovalloille Suomen asemasta:
”Vaikka vastuiden tasolla Suomen linjaa ei harjoituksissa vedettykään, on selvää, että ne vaikuttavat ulkovaltojen kuvaan Suomen asemasta, jota käytännön toimilla, kuten sotaharjoituksilla, rakennetaan. Yhdysvallat ei piilotellut aloitteensa strategista viestiä. Suomessa viestiä ei haluttu myöntää, vaikka se varmasti ymmärrettiin. Päivänselvää on kuitenkin se, että harjoittelemalla maaperällään Yhdysvaltojen kanssa kireässä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa Suomi lähettää viestin” (s. 107).

Niinistö vastuussa jännitteiden lisääntymisestä


Suomen tasavallan presidenttinä Sauli Niinistö on epäilemättä vastuullinen useaan merkittävään sotilaallista jännitettä lisäävään toimeen, joita Suomi on tehnyt Niinistön aikana.

Mikäli suomalaiset eivät tunnista tätä ulkopoliittisen luottamuksen pettämistä ja sotilaallisen jännitteen lisääntymistä, johon presidentti Sauli Niinistö on keskeisesti vastuullinen, niin suomalainen valtamedia ei ole kyennyt ilmaisemaan kyllin riittävästi presidentin toimia. Moskovassa varmasti tiedetään Niinistöön liittyvät uhkakuvat. Paavo Väyrynen on ilmoittanut Niinistön aiheuttaman turvallisuuspoliittisen uhkan sanalla ”hivuttaminen”, joka sanana on hiukan pehmeä.

Sauli Niinistö pelaa kaksilla korteilla. Hän markkinoi kampanjaansa "rauhaa rajoille" -nimillä ja teeskentelee, että hänellä olisi hyvät suhteet Venäjään ja ulkopoliittista osaamista. Tätä imagoa myös valtamedia mielellään markkinoi. Tosiasiallisesti Venäjän poliittinen johto tietää juuri Niinistön horjuttavan Pohjolan vakautta ja Itämeren turvallisuustilannetta. Juuri Niinistö on militarisoimassa sekä suomalaisen kansalaisyhteiskunnan että Suomen suhteet Venäjään vastakkaisesta teeskentelystä huolimatta.
Sauli Niinistön ongelmalliset toimet eivät rajoitu juridiseen ja tekniseen päätöksentekoon, vaan harjoitetun politiikan kansainväliseen vaikutukseen: Kansainväliset sotaharjoitukset, amerikkalaisten osallistuminen Suomen alueella tapahtuvaan sotaharjoitteluun, päätös Naton isäntämaasopimuksesta, Amerikan Yhdysvaltojen kanssa tehty puolustusyhteistyösopimus, Britannian kanssa tehty puolustusyhteistyösopimus, kyberpuolustuksen puiteasiakirja Naton kyberpuolustuksen ESCD:n kanssa, Naton ja EU:n hybridiuhkien tutkimuskeskus. 

Allekirjoittanut on kokenut omakohtaisesti epäterveeksi muodostuneen suomalaisen ilmapiirin, jossa asiallisia ja perinteisiä hyviä valtiollisia suhteita kannattavana henkilönä joutuu marginalisoiduksi hylkiöksi, jolle edes töitä ei ole enää tarjolla Suomessa. Seitsemän vuoden ajan olen etsinyt kaikkia mahdollisia kokopäiväisiä töitä yli 500 työhakemuksella, mutta "Venäjän kortista" on tullut niin kriittinen, ettei Suomessa voi enää sallia edes työntekoa tervehenkiselle miehelle, joka olisi vanhassa Suomessa ollut hyvin kiitetty toiminnastaan ja kyvykkyydestään. Kuvassa tammikuussa 2018 Tikkurilassa Paavo Väyrysen vaalitilaisuudessa.

Juha Molari, D.Th, BBA.
osa-aikainen siivooja
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha