perjantai 23. maaliskuuta 2018

Sergei Skripalin myrkytys on iso informaatio-operaatio

Sergei Viktorovitš Skripalin tapaus ei ole ilmeisemmin päätepiste, vaan valitettavasti vasta eräs vaihe pahenevien operaatioiden ketjussa. Siksi tapaus ansaitsee pohdiskelua, jota ei suomalainen iltapäivälehdistö ja valtavirran media juurikaan edusta, koska tuo media palvelee lännen informaatiosotaa.

Sergei Skripalin myrkytys on lännessä valtava informaatio-operaatio.

Jeltsinin kauden agentti


Suomalainen Wikipediakin kertoo riittävästi lyhyessä tarinassaan Skripalin elämästä, että hän on ollut entinen venäläinen sotilastiedustelu-upseeri, joka toimi kuitenkin myös kaksoisagenttina Iso-Britannian tiedustelupalvelun hyväksi. Mediassa kerrotaan vähemmän noiden agenttitarinoiden vanhasta historiasta.

Nuo agenttitouhut tapahtuivat Boris Jeltsinin ollessa Venäjän presidentti 1990-luvulla ja aivan 2000-luvun alussa Vladimir Putinin ensimmäisen presidenttikauden aikana, jolloin Venäjän FSB pidätti hänet joulukuussa 2004. Miehen oikeudenkäynti oli itse asiassa vuonna 2006, jolloin hänelle tuomittiin 13 vuoden vaikeusrangaistus toiminnastaan MI6 hyväksi. MI6 oli maksanut venäläismiehelle 100 000 dollaria informaatiosta.

Skripal tuomittiin maanpetoksesta vankeuteen, mutta Venäjä vapautti hänet vuonna 2010 osana vankien vaihtoa, jossa Yhdysvalloissa kiinni jäänteitä venäläisiä väitettyjä vakoojia palautettiin Venäjälle. Skripal asettui asumaan Isoon-Britanniaan. Dmitri Medvedevin ollessa Venäjän presidentti heinäkuussa 2010 Skripal sai lähteä Venäjältä vankeudesta ja Yhdysvalloista Anna Chapman pääsi Venäjälle.

Läntisessä uudessa mediakohussa on kehitelty juttua kiintanalaisesta Novichok-kemikaalista, jota on Neuvostoliiton väitetty kehitelleen ja josta kaavat on tarjottu julkisuuteen lännessä asuvien kemistien kirjoituksissa. 

Venäjän agentit on ainakin uusissa tarinoissa kuvattu sen verran tyhmiksi  että he käyttävät Neuvostoliiton nimeen liittyvää myrkkyä ja jättävät näin ikäänkuin passinsa koko maailmalle syyllisyyden näkemiseksi. Viekkaamman venäläisagentin olisi luullut käyttävän tuossa tilanteessa lännen käyttämiä myrkkyjä  

FSB ei tappanut Skripalia


Lännessä on muistettu vahvasti, miten tylyjä tuomioita venäläisessä mediassa lausuttiin petturin Skripalin toimista, kun hän jäi kiinni ja sai tuomion. Miestä ei kuitenkaan koskaan tapettu FSB:n hallussa vuodesta 2004 ja sitten Venäjällä vankeudessa heinäkuuhun 2010 saakka. Silloin olisi voinut sattua mitä tahansa, jos hänet olisi nähty aiheelliseksi surmata.Tämä jälkimmäinen unohtuu uusissa kertomuksissa.

Skripalin tietämys 1990-luvun sotilastiedustelusta koettiin FSB:n käsityksen mukaan jo menettäneen sen verran merkittävyyttä tilanteiden muutoksen ja päivitysten takia, että Venäjä ei kokenut liian vaaralliseksi edes vapauttaa miestä heinäkuussa 2010.

Sinänsä kiinnostava detalji, että Iso-Britannian hyväksi toiminut kaksoisagentti vapautettiin vaihtokaupassa Amerikan Yhdysvaltojen kanssa, vaikka muodollisesti Iso-Britannian ja Amerikan Yhdysvaltojen tiedustelu eivät olisi samoja asioita.

Heinäkuussa 2010 Venäjä katsoi, että Sergei Skripal on muodostunut vaarattomaksi vapauttaa läntisten isäntiensä luo. Epäselväksi jää, mihin perustui Venäjän arvio. Oliko järjestelmiä päivitetty sillä tavalla, että Skripal ei ole enää riski? Oliko Skripal edelleen agentti, joka sai kerätä tietoa läntisistä isännistään Venäjän hyväksi vapautuksensa jälkeen? Ainakaan Venäjä ei nähnyt riskiksi häntä, kun vapautti.

Lännessä myrkytetty Skripal tulee strategiseksi nappulaksi


Venäjän presidentinvaalien aattona läntinen media ja poliittinen peli sai uutta vauhtia, kun tämä Sergei Skripal muodostui nyt suorastaan strategiseksi henkilöksi. 7,5 vuotta vapautuksensa ja 17,5 vuotta kiinniottonsa jälkeen mies olisikin muodostunut jopa sellaiseksi uhkaksi Venäjälle, että Venäjä olisi päättänyt kaasuttaa hänet juuri presidentinvaalien alla. 

Kukaan ei ole vastannut, miksi hän ei olisi ollut 20 vuotta vanhojen tietojensa kanssa tapettava riskitekijä jo aiemmin pitkien vuosien aikana.

Tietenkin herää monia kysymyksiä ajankohdasta. Miksi kaasutukselle olisi valittu mahdollisimman suuresti mainetta häiritsevä ajankohta, jolloin voisi Venäjän presidentin vaalit ja niiden vaalivoitosta onnittelut pilaantua? Miksi nämä lukuisat pitkät vuodet vapautuksensa jälkeen eivät olisi sopineet paremmin kaasuttamiseen? Miksi vankeuden vuodet eivät olisi sopineet paremmin surmaamiseen, jos hänet koettiin kuoleman vaaralliseksi riskiksi? Tai miksi ylipäätänsä vapauttaa mies, joka olisi niin mahdoton riski, että hänet pitää myrkyttää 7,5 vuotta myöhemmin Venäjän presidenttivaalien aattona?

Myrkyllisen Venäjän” myyttiä rakennetaan


Mediassa ja politiikan foorumeilla esitettyjen reaktioiden näkökulmasta on pidettävä varteenotettavana seikkana, että itse asiassa informaatiosodan näkökulmasta Sergei Skripalin myrkyttämisen objektina olisivat EU:n kansalaiset ja päättäjät: eurooppalaisiin mieliin halutaan provosoida Venäjä-vihamielisyys tiettyjen EU:n ja Naton hankkeiden helpottamiseksi. Näihän tässä on käynyt ja varmasti myrkyttäjä on osannut tämän laskelmoida.

Tietyt johtajat tahtovat rakentaa vihamielistä valtiorengasta tässä tilanteessa, kun eurooppalaiset olivat laajasti jo tympääntyneet kaikkiin Venäjä-sanktioihin. Kaikki eurooppalaiset eivät suinkaan tahdo tuota vihan henkeä. Yhä lisääntyvässä määrin Euroopassa on voittoa saaneet poliittiset uudet tekijät, jotka rakentavat rauhanomaista yhteistyötä Venäjän kanssa. Nämä uudet nousevat johtajat ovat selvä uhka lännen isolle agendalle.

Sotilasjohtajien, poliittisen eliitin ja heitä seuraavan median käytössä Skripalin myrkyttäminen on saanut samanlaisen informaatiopsykologisen sodan tehtävän, kuin aiemmin amerikkalaisten operaatioissa Georgiassa ja Ukrainasa amerikkalaisten agenttien harjoittamat provokaatiot ja vastakkainasettelut.

Informaatiopsykologian tunnettujen lainalaisuuksien mukaisesti tahdotaan rakentaa eurooppalaisiin ja myös suomalaisiin – suomalaiset mediat ovat näet lähinnä kopioita englanninkielisistä kertomuksista – tunteisiin uhkakuva Venäjästä ja Vladimir Putinista arvaamattomaksi ja pelottavaksi. 

Jos riittävän suuri väkijoukko menee paniikkiin ”myrkyllisen Venäjän” takia, tätä eurooppalaista kansanjoukkoa on helppo hallita. Tällä tavalla poliittinen ja sotilaallinen johto varmistelee seuraajiensa tottelevaisuuden. Kukapa tietäisi, valmistautuuko Yhdysvallat, EU ja Nato uuteen sotaan, kun paniikkia rakentavat tarinat ovat suorastaan niin rakenteellisessa osassa kansainvälistä politiikkaa EU:ssa ja Suomessa. Skripalin myrkytyksen tilaaja olisi tällöin hyvin läntisissä intressiryhmissä.

Skripalin myrkytyksen ratkaisemista olisi luonnollista etsiä rauhallisesti perinteisen diplomatian keinoilla ja oikeusvaltion periaatteita kunnioittaen, vaikka myrkytys onkin järkyttävä asia. Totuuden puolella on varaa maltillisuuteen ja asioiden tasapainoiseen tarkasteluun. Nyt ei tähän perinteiseen tapaan ole selvästikään tahtoa.

Kun informaatiosodan osana Skripalin myrkytystä vertaa Etelä-Ossetian sotaan, niin voi muistella, kuinka silloin aiemmin Yhdysvallat yritti Georgian hyökkäyksen ja sen jälkeisen infosodan avulla pakottaa Venäjää hyväksymään Yhdysvaltojen kannan Irakista. John McCain jopa esitti Tshetshenian itsenäisyyden tunnustamista ja Pohjois-Kaukasuksen kiistämistä. Kansainvälinen yhteisö laittoi välittömästi tuolloin syrjään Kosovon, Irakin ja Afganistanin kysymykset, joissa Yhdysvallat oli tahrinut kätensä vereen. Joka tapauksessa tuolloin Georgian aggressio oli tekosyy Yhdysvalloille aloittaa massiivinen psykologinen sodankäyti Venäjää vastaan. Tuolla sodankäynnillä oli myös tunnetut agenttinsa Suomessakin, erityisesti Alexander Stubb.

Georgiassa suoritetusta informaatiosodasta alkaen erityisen näkyvästi Yhdysvallat on harjoittanut yhä uusia myynninedistämiskampanjoita, joissa Venäjä esitetään uutena aggressiivisena uhkana. Niin eurooppalaisille yleisemmin kuin myös suomalaisille esitetään pelotteluja, jotta nämä ihmiset etsisivät saalistavia Yhdysvaltoja ja Natoa auttajakseen.

Skripalin myrkyttäminen vaikuttamisen työväline Euroopassa


Skripalin myrkyttäminen on parhaillaan elävä vaikuttamisen työväline, jolla lännessä tietyt tahot tahtovat vaikuttaa vastustajiin, neutraaliin ympäristöön ja yleisesti yleiseen mielipiteeseen - sekä mahdollisesti myös omien agenttiensa työtarmoon. Mikäli yritys oli vaikuttaa myös Venäjän vaaleihin, niin venäläiset eivät ainakaan uskoneet Vladimir Putinin syyllisyyteen, joten sikäli lännen agentit laskivat väärin. 

Tekniikka on organisoitu keskitetysti jo hyvissä ajoin ennen myrkytystä koordinaatiokeskuksessa, joka on varannut valtavasti valtaa ja resursseja informaatio-operaation suorittamiseksi kohun aikana. Myrkytyksen ilmeinen tarkoitus on vasta kehkeytymässä informaatio-operaatioiden suunnitelmien mukaisesti, kun EU:n päättäjät saadaan yhteen rintamaan.

Ennen kuin mitään oikeudenkäyntiä on käyty tai yhtään todistusaineistoa on arvioitu, ennen kuin pisaraakaan myrkkyjäämistä on saapunut Venäjän laboratoreihin analysoitaviksi, on Venäjä jo hävinnyt informaatiosodan Skripalin myrkytyksestä. Länsimaisille kansalaisille on tehty poliittisesti selväksi, että Venäjä ei ole rauhantekijä, vaan vaarallinen myrkyttyjä, joka hyökkää myrkkyineen jopa läntisen Euroopan ytimessä. Nämä mielikuvat ovat rakennettu siitäkin huolimatta, että yhtään näyttöä Venäjän osallisuudesta Skripalin myrkytykseen ei ole analysoitu objektiivisesti ja avoimesti.

Totuudenmukaisen rekonstruktion saamiseksi Sergei Skripalin myrkytyksestä pitääkin kysyä: kuka hyötyisi tuosta hyökkäyksestä vapaalle jo useita vuosia sitten päässyttä ex-agenttia vastaan, mitä seurauksia syntyisi aggressiosta?

On selvää, että myrkyttäjä ei juuri saanut hyötyä vanhan agentin vaientamisesta, ellei myrkyttäjällä ollut pelättävää, että tämä mies kertoo lännen uusia asioita Venäjälle yhä edelleen. Hyöty olisi laskettava jostain muusta, kuin itsestään myrkytetystä miehestä. Hyöty olisi informaatio-operaatiossa myrkytyksen jälkeisessä tilanteessa. Venäjä oli jo vapauttanut hänet ja nähnyt merkityksettömäksi. Yli 20 vuotta vanhat tiedot olivat menettäneet merkityksensä eikä niitä enää edes aktiivisesti muistettu.

Onkin ollut laskelmoitavissa, että lännessä tietyt poliittiset ja sotilaalliset piirit voisivat kohun avulla saada poikkeuksellista etua ja mahdollisuutta puuttua Venäjän ulkopoliittisiin ja sisäisiin asioihin. Informaatiosodan puitteissa menetelmä on siis hyvin sama, kuin Georgian hyökättyä Etelä-Ossetiaan. Iso-Britanniassa on varmasti löytynyt niitä, jotka ovat kokeneet myrkkyjen lamaannuttavan ex-agentin antavan jopa erinomaisen tilaisuuden psykologisten menetelmien käyttöön, jotta voidaan hoitaa Euroopan yleistä mielipidettä.

Suomessa Janne Riiheläinen on twiitannut Suomen tärkeästä paikasta kumppanuudelle ja liittolaisuudelle Britannian kanssa, jotta Suomikin karkottaisi venäläisdiplomaatteja. Jarmo Koponen yhtyy EU:n syytökseen Venäjää vastaan ”ainoana uskottavana selityksenä”.  YLE on uutisoinut tämän EU:n päätöksen ”ainoasta uskottavasta selityksestä”, joka kehkeytyi harvinaisella nopeudella, kun myrkytetty henkilö vasta käpristelee vaivoissaan.  Kohujulkkis Jessikka Aro levittää Tommi Parkkosen kovasanaista juttua Venäjän rikollisesta luonteesta. Vesa Häkkinen kertoo itsensä DisInfo-sivuston hyökänneen Venäjää vastaan, koska lännessä on saatu varmuus, että totuus on jo löydetty. 

Lännen myrkyttämä Skripal on myös vakava viesti niille omille agenteille, jotka uhkaavat uskotella asemansa henkilökohtaiseksi ansiokseen. Sellainen agentti haluaa itsenäisyyttä. Hän uskoo olevansa erityinen persoonallisuus. Myrkyttäminen antaa näille omille vaikuttaja-agenteille ja muille omille agenteille viestin, että kloonit on vaihdettavissa, tarpeettomaksi käyneet saavat kuolla. Jokainen ryssävihalla maineensa rakentanut tarpeettomaksi käyvä lännen agentti ja nousukas vapisee tällä hetkellä pelossaan, koska he kokevat suuren paineen osoittaa jatkuva nöyrä hyödyllisyys. He tietävät, että hyödyttömät kuolevat. Vain typerimmät ja kiihkeimmät russofobit toistavat vilpittömästi lännen tarjoaman informaatio-operaation mukaisen agendan.

Naton operaatio Gladio ei ole turha vertailukohta. Vanhimmat tiedustelujärjestöjen asiantuntijat muistavat omasta nuoruudestaan voimallisesti eurooppalaisten tajuntaan vaikuttaneet väkivaltaiset iskut, jotka Nato suoritti, mutta onnistui vierittää julkisuudessa syyn iskuistaan Neuvostoliitolle ja sen liittolaisille. Ero on kuitenkin siinä, että ensimmäisellä kertaa Gladio onnistui pitkän aikaa uskottelemaan Neuvostoliiton terroritekojen tekijäksi. Nykyisellä kertaa ”Gladio” ei onnistu aidosti uskottelemaan, vaan ainoastaan pakottaa ikään kuin uskomaan, mikäli ei tahdo olla seuraava Skripalin jälkeen.

 Kuvassa allekirjoittanut tammikuussa 2018 Tikkurilassa Paavo Väyrysen vaalitilaisuudessa.

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha