tag:blogger.com,1999:blog-43271536812841334152024-03-13T15:24:21.026+02:00Juha Molari Юха МолaриJuha Molari Юха Молариhttp://www.blogger.com/profile/04092091762460120720noreply@blogger.comBlogger531125tag:blogger.com,1999:blog-4327153681284133415.post-10728340337185411672023-03-05T19:43:00.021+02:002023-03-05T23:01:05.357+02:00Patriarkka Kirill: Vuoropuhelu historian kanssa (2019). Miten välttää transhumanismi, moraalirelativismi ja nietzscheläinen vahvojen oikeus?<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJpDQh5zMhNl5gPneaS2TgXIjHI6HgfKmbH9KRxbrgV4awS1dojcdmgM23hhfIjxRJP7AKsSNhAjzjdbAQ38cIa5FRYESpO06pXyl-P4F1W2ZBB8JWMFBdzp9YiXHsPnJKLFfRY3il8-MNumy7_sWGjtKeNAR7NKW6oxR4-46DZlXAt8GbAne5mt--Zw/s798/Patriarkka%20Kirill%20dialog%20c%20istoriei.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="798" data-original-width="496" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJpDQh5zMhNl5gPneaS2TgXIjHI6HgfKmbH9KRxbrgV4awS1dojcdmgM23hhfIjxRJP7AKsSNhAjzjdbAQ38cIa5FRYESpO06pXyl-P4F1W2ZBB8JWMFBdzp9YiXHsPnJKLFfRY3il8-MNumy7_sWGjtKeNAR7NKW6oxR4-46DZlXAt8GbAne5mt--Zw/w249-h400/Patriarkka%20Kirill%20dialog%20c%20istoriei.jpg" width="249" /></a></div><br />
<p></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Patriarkka Kirill:
Vuoropuhelu historian kanssa (2019). </span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">- Miten välttää transhumanismi,
moraalirelativismi ja nietzscheläinen vahvojen oikeus?</span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Tässä tiivistelmä teoksesta ja muutamia reunahuomautuksia teoksen "merkityksestä" myös suomalaisessa ja eurooppalaisessa kehityksessä. <br /></span></p><p style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;"><span lang="fi-FI"> X X X X<br /></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"> </span>
</p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Hänen pyhyytensä,
Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirillin lyhyt teos Vuoropuhelu
historian kanssa (kokoelma)</span> (Святейший Патриарх
Московский и всея Руси Кирилл Диалог с
историей (сборник)) vuodelta 2019 on antoisaa
luettavaa sivistyksen ja hengellisen kasvun puolesta.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Moskovan ja koko Venäjän
patriarkka Kirill aloittaa teoksensa Vuoropuhelu historian kanssa
F.M. Dostojevskin sitaatilla: "Meillä on enemmän välitöntä
ja jaloa uskoa hyvään niin kuin kristinuskossa, mutta tämä ei ole
porvarillinen ratkaisu mukavuusongelmaan."
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Partriarkka Kirill tuo
esiin kirkon roolia Venäjän historiassa ja muistuttaa ns. uusien
marttyyrien saavutuksen ansioista siinä, että kirkon historiallinen
olemassaolo on ylipäätään säilynyt. Venäjän ortodoksinen
kirkko on Venäjän ainoa julkinen instituutio, joka ei ole
menettänyt historiallista jatkuvuutta.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Ortodoksisuus asettaa
kansallisen identiteetin parametrit, jotka eivät ole täysin
riippuvaisia uskonnollisuudesta. Perinne puhuu Venäjän ortodoksisen
kirkon kautta, vaikka ortodoksit eivät olisikaan siitä tietoisia.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Kirkolla on antrooppinen
luonne ja ikuinen liitto ajallisen kanssa. On väärin antaa kirkolle
kapeat määräykset - vain perinteen vartijan rooli tai vain
tulevaisuuden rakentajan rooli.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Venäjällä ei pitäisi
olla enää hajoamista, levottomuuksia, vallankumouksia ja
vastavallankumouksia. Kirill paheksuu ja murehtii vanhaa henkistä
tyhjiötä ja sosiaalidarwinistista moraalia. Tuon tilanteen
korjaamiseksi kirkko tarvitsee vapaata vuorovaikutusta valtion
kanssa.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Tämä Venäjän
ortodoksinen kirkko ei ole kuitenkaan vain Venäjän federaation
kirkko, vaan myös monien kansojen kirkko. Historiallisen Venäjän
kansojen perheessä ei ole ylimääräisiä veljiä.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Kirill kirjoittaa
oppitunnin menneen vuosisadan kokemuksesta: on mahdotonta rakentaa
sosiaalista elämää ilman Jumalaa. Se, millainen on venäläinen
maailma Bysantin perintöineen, riippuu meistä itsestämme.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Kirill kirjoittaa, että
on mahdotonta rakentaa oikeudenmukaista yhteiskuntaa hylkäämällä
elämän henkiset ja moraaliset perustat. "<i>Jokainen itseään
vastaan jakautunut valtakunta tulee autioksi</i>," Kirill viittaa
Jeesuksen sanoihin ns. Beelsebul-kiistassa evankeliumeissa.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Sosiaalinen
oikeudenmukaisuus on yksi kristinuskon ja venäläis-bysanttilaisen
sivilisaation arvoista. Se ei ole vallankumouksellinen polku, joka
johtaisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden saavuttamiseen. "Kaikkia
ei viedä tulevaisuuteen" ei ole kristillinen periaate. Kirill
käyttää ilmaisua ”Venäjän katastrofi”. "Venäjän
katastrofin" käsite ei sisällä kuitenkaan vain vuotta 1917 ja
sen seurauksia, vaan myös muiden voimien sodat - joita Kirill ei tarkasti luettelee - venäläisiä ja muita
ortodoksisia kansoja vastaan. Talergoth ja Terezin ilmestyivät ennen
Auschwitzia ja Gulagia</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Ortodoksisen kirkon
näkökulmasta historia on Jumalan tahdon toimintaa
vuorovaikutuksessa ihmisen tahdon kanssa. Yhteisen vihollisen
kohtaaminen yhdisti ihmisiä, jotka olivat aiemmin jakautuneet
veljessotkuihin. Kirkollisen elämän väliaikainen elpyminen
toteutui sodan aikana ja sen jälkeen. Neuvostoyhteiskunnassa
kristilliset arvot hallitsivat pakotetusta ateismista huolimatta.</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Kirillin mukaan Venäjän
"valkoisten" ja "punaisten" väittelyssä ei ole
nykyään enää mitään järkeä: nykyaikainen venäläisvastainen
ideologia on sekä "valkoisten" että "punaisten"
vastaista. Molemmat osapuolet häviävät sisällissodassa. Venäjän
historia ei kulje ympyrää, vaan Venäjä oppii omista
virheistään.<br /><br />Patriarkka Kirillin mukaan ortodoksinen kirkko
on sekä yhteys vanhaan Venäjään että venäläisen maailman
historiallinen ydin ja aikakausien yhteyden takaaja. Venäjän
ortodoksinen kirkko vastaa venäläisten arvojen levittämisestä
maailmassa.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Tällä hetkellä
vallitsee kulttuurinen moninapaisuus, jossa kukaan ei omista modernin
viitekuvaa yksinoikeudella. Tietoa "historian oikeasta puolesta"
ei ole olemassa. Kansallisen yhtenäisyyden päivä on kuitenkin pyhä
päivä. Tässä tilanteessa kansalliset aatteet on artikuloitava
selkeästi.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Patriarkka kysyy, miksi
Eurooppa taputti natsismille ja amerikkalaiset hävisivät
informaatiosodan Vietnamin kampanjassa? Mikä on humanitaarisen tilan
suvereniteetti.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Patriarkka Kirill nostaa
esille lain ja moraalin suhteen sekä käsittelee ihmisoikeuksia
kristillisen maailmankatsomuksen kontekstissa. Yleisesti
tunnustetaan, että joidenkin vapaus ei voi toteutua toisten vapauden
kustannuksella. Olemme kuitenkin saaneet nähdä, että poliittinen
spekulointi oikeuksista ja vapauksista johtaa lopulta
niiden täydelliseen kieltämiseen. Kristinusko ei jaa ajatusta
ihmisen moraalisesta "autonomiasta". Maallisesta
positivismista ja liberalismista puuttuu kristillinen synnin
kategoria. Relativismi ja teknokraattiset utopiat ovat yhä
myrkyllisempiä yhteiskunnalle.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Patriarkka Kirillin mukaan
sekulaarin moderniteetin epätyydyttävä lopputulos on "uljas
uusi maailma", joka ylittää aiemmat aikakaudet julmuudessa ja
epäinhimillistämisessä. Hän kysyykin, mitä on nykyään jäljellä
Ranskan vallankumouksen iskulauseista "Vapaus,<br />tasa-arvo ja
veljeys"?
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Tie ulos ideologisesta
umpikujasta edellyttäisi moraalista yksimielisyyttä. Jokaisella
arvojärjestelmällä on "ulkoinen", transsendentti lähde. Onko tehtävä väistämätön valinta:
eriarvoisuuden vähentäminen vai uusi totalitarismi digitaaliaikana?
Miten kohdataan lain ja rakkauden dilemma?
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Varsin ongelmalliseksi
näyttäytyy moderni liberalismi "ihmisestä yleensä",
"tavallisesta ihmisestä", jota ei ole koskaan ollut
olemassa todellisessa maailmassa. </p><p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"> Kirill huomauttaa, että minkä
tahansa lain arvo on siinä, että se nojaa moraalitajuun.
Kristillinen teologia on nykyisessä maailmassa maallisen ajattelun
vankeudessa. Valistus oli taistelua kirkkoa vastaan. Teologiaa
kehotetaan tämän jälkeen pelkästään tukemaan filosofiaa. Miten
sekulaarin järjen saavutuksia voidaan hyödyntää asianmukaisesti?
Kirill kääntää pohdinnat kristilliseen platonismiin ja
kappodokialaisten isien perintöön tässä maailmassamme, jota määrittää edistyksen rappio ja yhteiskunnan epäinhimillistyminen.
"Usko ilman tekoja on kuollut".</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Patriarkka Kirill pohtii
Venäjän ja lännen suhdetta maailmassamme, joka on uuden aikakauden
kynnyksellä. Globalisaation rajat on jo saavutettu, kansakuntien on
haettava tukea kehitykselle omista perinteistään. Tämä kirjoitus
julkaistiin siis vuonna 2019 jo ennen kuin lännen viimeinen isku
proxy-sotana Ukrainan avulla Venäjää vastaan alkoi.</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Kirill uskoo, että
uskonnollisen tekijän rooli yhteiskunnan elämässä kasvaa. Ei ole
olemassa "yleismaailmallisia arvoja", jotka eivät olisi
juurtuneet uskonnollisten perinteiden syvyyksiin. Halu puhua
abstraktin "universaalin" ihmisen puolesta on merkki
politikoinnista. Usko yhteiskunnallisiin instituutioihin ja
oikeudellisiin mekanismeihin on kuollut ilman moraalista toimintaa,
ilman kykyä toimia omantunnon mukaan.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Laki on oikeudenmukainen,
jos se vastaa ihmisten moraalista omaatuntoa. Moraalinen
yksimielisyys edellyttää keskinäistä luottamusta, henkistä
solidaarisuutta, vastuuta toisistaan.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Venäjän ja lännen
välisten suhteiden ongelmaa on tarkasteltava historiallisesta ja
hengellisestä näkökulmasta. "Läntinen maailma" on
muuttumassa tavanomaiseksi käsitteeksi; länsi on erilainen, ja
nykyään on paljon "eurooppalaisia". Nikolai Danilevskin
mukaan meidän on myönnettävä yhteiskuntiemme rinnakkaisen
kehityksen tosiasia.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Kirill kirjoittaa, että
Venäjän ja länsimaisen sivilisaation maiden välinen kuilu on
nykyään jo paljon suurempi kuin kylmän sodan aikana. Länsimaissa
on nykyään käynnissä identiteetin osalta kristillisten
perusteiden täydellinen hylkääminen. Uskonnollisten tunteiden
piiriin on tunkeuduttu tiedollisesti.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Venäläisillä on unelma
Jumalan totuuden ja oikeudenmukaisuuden valtakunnasta. Venäläisen
temppelin sisustus on kuin "taivaan kuvana maan päällä".
Venäläiset kristilliset arvot ovat uhrautumisessa lähimmäisen
puolesta ja siveyden ihanteessa. Kirill myös muistuttaa, ettei saa
yliviivata mitään omasta historiasta: myös negatiiviset kokemukset
ovat kaitselmuksellisia.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Lopputuloksena on
kansallinen synteesi: ortodoksinen perinne ja venäläinen
insinöörinero. Bysantin perintö - historialliseen Venäjään
yhdistyneiden kansojen suostumuksessa. Tälle venäläiselle kulttuurille ei ole ominaista pyrkimys maailmanhegemoniaan. Kirill
pohtiikin kansallista vastakkainasettelua Ukrainassa ja ulkoisten
voimien toimia siellä: Ukrainan ortodoksinen kirkko on ollut ainoa
rauhantekijä.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Kirillin analyysin mukaan
taistelu tulevaisuudesta on taistelua antropologiasta, sen
määrittelystä, mitä "ihminen" on. Transhumanismi
voimistuu vaarallisena näennäisuskontona. Nykyaikainen
digitaalitekniikka kykenee rajoittamaan ihmisen vapautta täysin,
josta seurauksena on sosiaalisten suhteiden epäinhimillistyminen.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Tätä uutta aikaa
leimaavat sekularistiset tabut: ei saisi ajatella paholaista,
maailmanloppua ja kuolemaa. Kirill pitää tärkeänä, että
yhteiskunta ei perustu epämääräisesti ”pieniin ryhmiin",
vaan perheeseen. Perheen on puolustettava lasten oikeuksia ja perheen
etuja. Perhe toimii myös sukupolvien välisen yhteyden periaatteena.
Yhteiskunta rakentuu "perheeksi". perheet". Miten
yhdistää perinne ja nykyaikaisuus? Miten patrologisten
perintöarvojen sisällyttäminen moderniin kulttuuriin olisi
mahdollista? Kirillin mukaan vain se, mikä on hyvää, on
elinkelpoista.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Patriarkka Kirillin kirjaa
dialogista historian kanssa ei painettu heti. Se odotti oikeaa
aikaansa, mutta lopulta julkaistiin, koska niin ortodoksinen kirkko
ja venäläinen yhteiskunta ovat tiettyjen valintojen edessä.<br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Kirillin mukaan ”terve
yhteiskunta”, kuten terve ihminen, ymmärtää yleensä, miksi ja
mitä varten se elää, miksi ihmiset tekevät työtä, keksivät ja
auttavat toisiaan vaikeissa olosuhteissa. On hyvä, kun vastaukset
näihin kysymyksiin saadaan suoraan evankeliumista - mutta kaikki
yhteiskunta ei koostu kirkossa käyvistä ihmisistä. Kristilliset
moraaliset arvot ovat kuitenkin kaikin puolin yleismaailmallisia. Ne
ovat yleismaailmallisia siinä mielessä, että ne ovat parantavia ja
elämää luovia myös ihmisille, jotka eivät usko ja joilla on
epäilyksiä, mutta silloin ne on käännettävä maallisen
kulttuurin kielelle.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Kirill huomauttaa, että
terveen yhteiskunnan arvojen suhteen ei voida sanoa samaa ”maallisen
humanismin ja positivismin ajatuksista”, vaikka ne esitettäisiin
teologiseen tyyliin ja kristillisellä symboliikalla. Kaikissa
lausunnoissa on tärkeää erottaa toisistaan muoto, sisältö ja
puhujan tavoitteet. </p><p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Suuri kysymys on, pystyykö yhteiskunta
artikuloimaan ne muuttumattomat perusteet, jotka tekevät
kansakunnasta yhtenäisen kokonaisuuden, ne arvot, ihanteet ja
asenteet, jotka määrittelevät sen identiteetin ja historiallisen
subjektiviteetin. Tehtävää vaikeuttaa Venäjän osalta se, että
Venäjän historia on täynnä siksakkeja, historiallisia katkoksia
ja tragedioita - mikä ei kuitenkaan ole mitenkään ainutlaatuinen
piirre. Monilla kansoilla on historiassaan riittävästi synkkiä
kausia ja jopa katastrofeja.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Patriarkka Kirillin mukaan
”kansakunnan terveys” riippuu sen kyvystä selviytyä traumasta
ja jatkaa eteenpäin, kehittää niitä kykyjä, jotka Jumala on
sille antanut. Meidän on löydettävä historiallinen polkumme. Tämä
tarkoittaa sitä, että meidän on aktualisoitava syvimmässä
kansallisessa muistissa ne kerrokset ja symbolit, jotka ovat aina
säilyneet - sodista, vallankumouksista, skismoista ja
levottomuuksista huolimatta - eivätkä ole riippuvaisia
hetkellisistä ideologisista erimielisyyksistä.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Patriarkan mukaan
1900-luvun kansalaisskisma voidaan voittaa vain kansalaistason
yhtenäisyydellä, paluulla kokonaisuuden tilaan - "siveyteen".
Mikään ei auta Venäjää tässä enemmän kuin ortodoksinen
ajattelutapa, joka asettaa etusijalle siveyden ihanteen sekä
uhrautumisen ihanteen - kyvyn sivuuttaa itsensä toisen rakkauden
vuoksi. ”Herra opetti meille oppitunnin tästä itsensä
uhraamisesta, kun hän otti vastaan ristinsä. Kysymys on siitä,
kuinka hyvin olemme oppineet tämän oppitunnin. Olen varma, että
kirkkomme ja yhteiskuntamme läpäisevät tämän testin”.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Patriarkka tähdentää,
että ei ole oikein antaa kirkolle kapea-alaisia määräyksiä -
vain perinteen vartijan roolia tai vain tulevaisuuden rakentajan
roolia. Venäjällä ei saisi enää olla skismoja, levottomuuksia,
vallankumouksia ja vastavallankumouksia. Kirkon on oltava vapaasti
vuorovaikutuksessa valtion kanssa. Tämä Venäjän ortodoksinen
kirkko ei ole Venäjän federaation kirkko, vaan monien kansojen
kirkko.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"> Venäjän kansalaiset
ovat kokeneet kolme vuosisataa odottamattomia käänteitä ja syviä
historiallisia repeämiä. Jotkut yhteiskunnalliset instituutiot
katosivat unohduksiin, toiset ilmestyivät yhtäkkiä
historialliselle näyttämölle. Myös kirkko on kokenut vaikeita
aikoja. Siitä huolimatta se on edelleen, kuten historioitsijat ja
sosiologit väittävät, Venäjän maailman pitkäikäisin
yhteiskunnallinen organisaatio. Venäjän ortodoksinen kirkko on
ainoa yhteiskunnallinen instituutio, joka ei ole menettänyt
jatkuvuuttaan niiden maiden historian aikana, joihin sen kanoninen
vastuualue kuuluu: vallankumousta edeltävässä historiassa kaikkine
aikakausineen, Neuvostoliiton historiassa ja Neuvostoliiton
jälkeisessä historiassa. Jumalan avulla ortodoksinen kirkko on
pystynyt säilyttämään itsensä kaikista mullistuksista
huolimatta.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Kirill laajentaa
ortodoksisen kirkon vaikutuksen myös sotilaiden Suuren isänmaallisen
sodan aikana osoittamaan rohkeuteen, sankaruuteen ja kykyyn uhrautua,
mitkä ovat peräisin ortodoksisesta kulttuurista, vaikka sotilaat
taistelivat pakotetun valtiollisen ateismin aikana, ja joillakin
sotilaista oli epäilemättä ateistinen maailmankatsomus. ”<i>Mutta
ortodoksinen perinne puhuu kauttamme silloinkin, kun emme ole siitä
tietoisia</i>”. Tähän tärkeään seikkaan liittyy myös kirkon
integroiva rooli levottomuuksien, kataklysmien, "suurten
mullistusten" ja historiallisten repeämien aikana.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Venäjän ortodoksisella
kirkolla on valta ja tehtävä varmistaa, että irtautuminen monista
neuvostoajan stereotypioista johtaisi henkiseen ja
kulttuuriperinteeseen sisältyvien arvojen todelliseen elvyttämiseen
eikä postmodernin mallin mukaan rakennettuun vesitettyyn ja
merkityksettömään "jälkineuvostolaisuuteen".
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Patriarkka Kirill
kirjoittaa, että on aika luopua vastakohtaisuuksista, joko/tai
-logiikasta, joka ei auttanut 1900-luvulla eikä millään muullakaan
vuosisadalla. joka ei auttanut Venäjää tai länttä 1900-luvulla.
Vastakohdat ovat hedelmättömiä, joskus ne ajavat kohti
ahdasmieliseen fanaattisuuteen.</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Viisas on se, joka osaa
soveltaa historiallista kokemusta omaan elämäänsä. Kirkossamme
tapahtunut tragedia rikastuttakoon meitä tuolla kokemuksella.<br />Tästä
kokemuksesta voimme lujittaa ja voittaa rauhanomaisesti ne vaikeudet,
joita kirkon elämässä ja kansamme elämässä todella on,
pyrkiessämme vahvistamaan "hengen ykseyttä rauhan siteessä".</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Marttyyri Andronik, Permin
arkkipiispa, lausui seuraavat sanat saarnassaan vuonna 1917: "<i>Älköön
meidän keskuudessamme syntykö erimielisyyksiä. Seisokaamme kaikki
yhtenä miehenä tässä kohtalokkaassa ajassa tasaisessa hengessä
ja yhdessä Kristuksen kanssa yhtenä, jotta tänä vaikeana aikana,
joka on asetettu meille koetukseksi, me kaikki seisoisimme
yksimielisesti ja rauhassa. Jokainen tietäköön: isänmaa on
vaarassa, se on horjunut perustuksiltaan. Älkäämme vaipuko suruun,
vaan tehkäämme velvollisuutemme, tuokaamme esiin askeettisuus
työssä, johon Venäjä meitä kutsuu</i>."</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Patriarkka Kirill esittää
kirkkoa uhkaavan tilannekuvan: ”<i>Se, että kirkko on menettänyt
profeetallisen sanansa, on osaltaan vaikuttanut siihen, että yhä
useammat koulutetut ihmiset ovat lakanneet kuuntelemasta sen ääntä.
Se, että kirkko on menettänyt kykynsä kuljettaa profeetallista
sanaa, on vaikuttanut jossakin määrin siihen, että yhä useammat
koulutetut ihmiset eivät enää kuuntele sen ääntä.</i>”</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Patriarkka Kirill kertaa
muistoja 1990-luvun Venäjältä, jossa vallitsi oikeudellinen
nihilismi, moraalirelativismiin ja kulutuskeskeisyyteen liittyviä
pseudohumanistisia ihanteita levitettiin,<br />kuluttajuuden periaate
valloitti kaikkialla, sosiaalidarwinistinen moraali ja
nietzscheläinen vahvojen oikeus saapuivat. Tuolloin sosiaalisesti
suojattomille ryhmille, jotka "eivät sopineet
markkinoille",<br />tarjottiin vain asteittaista sukupuuttoon
kuolemaa, päättää patriarkka Kirill tilannekuvauksen 1990-luvun
Venäjästä. Järkyttävää sinänsä, että tämä Venäjällä
koettu karmeus – jota patriarkka Kirill moittii nietzscheläiseksi
vahvojen oikeudeksi – voisi olla aivan tuoretta
skenaariotyöskentelyä 2020-luvun suomalaisessa sotataloudessa
suurissa puolueissa, kun he ovat laatimassa muutostoiveita Suomeen.</p><p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Terveisin,</p><p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbb08-SL1FaRb3Moq4oxlloXmNXnYqPe5DnEyZecmJBoQ0BZF9omgwDybhSI4BriK02caWOceNJTmT538mnxdpUW73BM8aVQoAkx1AAJhgvdXiphPXBLdf7Ugn_-ymZoZZ8hE0JBhN5rZwJoet-bV8K8OaOfNXyK90upR67x46oFJgYH6e_RsaRVoNIw/s909/Juha%20Molari%20oma%20kuva.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="726" data-original-width="909" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbb08-SL1FaRb3Moq4oxlloXmNXnYqPe5DnEyZecmJBoQ0BZF9omgwDybhSI4BriK02caWOceNJTmT538mnxdpUW73BM8aVQoAkx1AAJhgvdXiphPXBLdf7Ugn_-ymZoZZ8hE0JBhN5rZwJoet-bV8K8OaOfNXyK90upR67x46oFJgYH6e_RsaRVoNIw/w400-h320/Juha%20Molari%20oma%20kuva.jpg" width="400" /></a></div> <br /><p></p><div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px; text-align: left;">
<div style="margin: 0px; text-align: center;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Juha Molari, </span></span></span></span><br />
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">BBA, Doctor of Theology</span></span></span></span><br />
<span style="font-size: xx-small;">juhamolari@gmail.com</span><br /></div>
<div style="margin: 0px; text-align: center;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">GSM +358 40 684 1172</span></span></span></span></div><div style="margin: 0px; text-align: center;"><span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><a href="https://twitter.com/MolariJuha?ref_src=twsrc%5Egoogle%7Ctwcamp%5Eserp%7Ctwgr%5Eauthor">TWITTER</a></span></span></span></span></div><div style="margin: 0px; text-align: center;"><span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><a href="https://www.facebook.com/people/Juha-Molari/100089850098933/">FACEBOOK</a> </span></span></span></span></div><div style="margin: 0px; text-align: center;"><span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><a href="https://vk.com/id157941374">VKONTAKTE</a></span></span></span></span></div><div style="margin: 0px; text-align: center;"><span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><a href="https://www.instagram.com/juhamolari/?hl=fi">INSTAGRAM</a> </span></span></span></span></div></div></div>
Juha Molari Юха Молариhttp://www.blogger.com/profile/04092091762460120720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4327153681284133415.post-31944940188142017722023-02-18T22:14:00.011+02:002023-02-19T09:36:32.199+02:00Laskiaissunnuntai: rakas pyhä risti ja pahuuden ruhtinas<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinAyuOZBafmlrIZojag_WgcrocKW8SkfJ_iJiECJ_4yrTL2GJWJFZwhBGIwFmI1OyBcWIkxe61_IIqR6EEyTB27z0ECikSAe-pwiOQmK--vBn6Sei0B4AbnmNequnogo8FxxELn9XsorCaKe1MPj0FA67MnPR8gID2AsTZ4U8Iv2BQSGoFWXzDvjHyag/s493/esto%20mihi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="376" data-original-width="493" height="488" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinAyuOZBafmlrIZojag_WgcrocKW8SkfJ_iJiECJ_4yrTL2GJWJFZwhBGIwFmI1OyBcWIkxe61_IIqR6EEyTB27z0ECikSAe-pwiOQmK--vBn6Sei0B4AbnmNequnogo8FxxELn9XsorCaKe1MPj0FA67MnPR8gID2AsTZ4U8Iv2BQSGoFWXzDvjHyag/w640-h488/esto%20mihi.jpg" width="640" /></a></div><br />
<p></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Laiskiaissunnuntain
evankeliumin mukaisia Jeesuksen omia repiviä, rajuja ja
kohtalokkaita – suorastaan eksistentiaalisia - sanoja meidän oman
elämämme alttiiksi antamisesta ja tämän maailman pahuuden
ruhtinaasta paholaisesta ei todennäköisesti monessakaan
valtiokirkon saarnassa oteta tänään vakavasti. Teen sen vuoksi
paluun uskonpuhdistaja Martti Lutheriin, jonka nimeen nimetyssä ja
nimen avulla epäkunnioittavasti pettävässä
evankelisluterilaisessa kirkossa ei enää Martti Lutherin
apostolista ja vanhakirkollista uskon perintöä seurata.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Martti
Luther kirjoitti monissakin teoksissaan ”elämän altiiksi
antamisesta tässä maailmassa”, ”rakkaasta pyhästä rististä”,
josta Jeesus puhuu laskiaissunnuntain evankeliumissa Johanneksen
evankeliumin luvussa 12. Tällaisia ihmisiä olivat tietysti
ennenmuuta uskonsankarit, marttyyrit, jotka syyttöminä kärsivät
järkyttävimmillään mitä häpeällisimmän kuolemankin ja joiden
ruumis annetaan sitten vielä altiiksi vihollisten pilkalle. Emme voi
edelleenkään olla varmoja ja luottaa ajalliseen menestystarinaan.
Pikemmin arvioisin Raamatun eskatologian mukaiseksi vakaumuksen, jonka mukaan meitä aletaan lähiaikoina jopa tappaa, jos uskomme
Kristukseen, jos emme suostu tämän maailman pahuuden ruhtinaaseen. </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">”<span style="font-size: medium;">Elämänsä
alttiiksi antaminen tässä maailmassa” on Lutherin mukaan
sellaista elämää, missä rakas pyhä risti ei suinkaan puutu.
Luther kirjoittaa: ”Älköön kukaan ajatelko, että hänellä
olisi oleva vain rauhaa, vaan hänen on pantava alttiiksi kaikki,
mitä hänellä maan päällä on: omaisuus, kunnia, koti ja kartano,
vaimo ja lapset, ruumis ja henki. Usko ei voi ylipäätään olla
siellä, missä usko kätkisi itseään, vaan usko osoittaa olevansa
olemassa, puhkeaa esiin hyvissä teoissa, tunnustaa itsensä ja
opettaa evankeliumia ihmisten keskuudessa uskaltaen antaa koko
elämänsä alttiiksi.”</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Olen
melkoisen varma, että olemme menossa uuteen aikaan, jossa
kristikunnan vanhat hengelliset opetukset itsensä altiiksi
antamisesta, rakkaasta pyhästä rististä ja tämän maailman
pahuuden ruhtinaan vääryyden vallasta ovat suorastaan
eksistentiaalisia, määrittävät olemassaolomme näinä vuosina
enemmän kuin olemme toistaiseksi tottuneet näennäisen rauhan ja
suvaitsevaisuuden vuosina.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p><span style="font-size: medium;"></span></p><blockquote><p><span style="font-size: medium;">Joh. 12:25–33 </span>
</p>
<p><span style="font-size: medium;"><b>Evankeliumista Johanneksen
mukaan, luvusta12</b></span></p>
<p><span style="font-size: medium;">Jeesus sanoi:<br /> ”Joka
rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa
panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku
tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen,
siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka
palvelee minua.<br /> Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä,
pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni
tähdännyt. Isä, kirkasta nimesi!”<br /> Silloin kuului
taivaasta ääni: ”Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan
jälleen.” Paikalla oleva väkijoukko kuuli äänen ja sanoi
ukkosen jyrähtäneen. Jotkut kyllä sanoivat: ”Enkeli puhui
hänelle.” Silloin Jeesus sanoi: ”Ei tämä ääni puhunut minun
tähteni, vaan teidän tähtenne. Nyt tämä maailma on tuomiolla,
nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. Ja kun minut
korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.” Näillä sanoilla
Jeesus ilmaisi, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p></blockquote><p style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Uskonpuhdistaja
Martti Luther on lausunut, että Jumalan Pojan kirkastaminen tapahtuu
siinä, kun Isä on Poikansa jälleen herättänyt kuolleista,
asettanut perkeleen Pojan jalkojen alle ja tehnyt Pojan kaiken
luodun kuninkaaksi ja Herraksi.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Tämä
on erittäin tärkeää pitää kirkkaana ja horjumattomana mielessä
pahimmissakin koetuksissa, jopa kidutuksessa, että perkele on
asetettu Jumalan Pojan jalkojen alle; Jumalan Pojasta on tehty kaiken
luodun oikea kuningas. Vaikka pahuuden valta kasvaisi ympärillämme
ja meitä itseämmekin vastaan, meidän turvamme on yhä edelleen
tätä väkevää paholaistakin väkevämpi: itse Jumalan Poika.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Uskonpuhdistaja
Martti Luther on vuonna 1536 teoksessaan Psalm über Tisch ausgelegt,
suomennetty vuonna 1929 ”Paimen ja lammas”, selvittänyt kuningas
Daavidin psalmia 23, jonka ensimmäisessä jakeessa luvataan kauniisti
”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu”. Siinä on
samanhenkinen sisältö kuin Jeesuksen Vuorisaarnan lohduttavissa
sanoissa, ettei pidä murehtia, mitä syötte, juotte, mitä puette –
voimaannuttava lohdutus Jeesuksen seuraajille, joiden piti kohdata
Israelissa niin nälänhätää kuin sotaisia roistojoukkoja. Kovat eskatologiset kuvaukset eivät ole siis masentamiseksi, vaan päinvastoin pahuuden kohdatessa yhä edelleen uskon ja toivon säilyttämiseksi, mutta tämä ei rakennu maanpäälliselle menestystarinalle.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Jokaisen
uskovan sydän luottaa Jumalaan hyvänä paimenenaan. Uskollinen
paimen ei ainoastaan hanki lampailleen hyvää laidunta ja muutakin,
mitä tarvitaan, vaan myös varjelee kaikesta pahasta niin kuin
hyvään johdatukseen ja tarkoitukseen kuuluu. Nuoria, heikkoja ja
sairaita hyvä paimen kohtelee hellästi, vaalii niitä, nostaa ja
kantaa niitä, kunnes ne tulevat voimakkaiksi ja terveiksi. Jälleen
kerran nämä lupaukset eivät tarkoita kuitenkaan, ettei tämän
maailman pahuuden ruhtinaan tekojen johdosta nämä hyvän paimenen
lampaat eivät voisi tulla missään tilanteessa kidutetuiksi,
sorretuiksi ja jopa tapetuiksi.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Martti
Lutherin mukaan myös kristikunnassa pitäisi köyhät, heikot
viheliäiset ihmiset ruokkia, vaeltaa ja pysyä oikealla tiellä,
suojella itseämme kaikesta pahasta. Niin uskonpuhdistaja kysyy,
kuinka me voisimme siis löytää oikean tien ja sillä pysyä, me,
jotka emme voi kuitenkaan muuta kuin vaeltaa eksyksissä? Kuinka
olisi siis edes mahdollista, että me voisimme puolustautua
perkelettä vastaan, joka on tämän maailman ruhtinas ja valtias, ja
jonka vankeja me kaikki olemme, me, jotka emme kaikella väellämme
ja voimallamme voi edes estää pientä lehteäkään säikyttämästä
meitä ja antaa kieltoa voimattomalle kärpäsellekään? Tuollainen
helvetin ruhtinas kykenee täyttämään maailman sodalla ja
verenvuodatuksella, kirjoitti Martti Luther teoksessaan Saksan kansan
kristilliselle aatelille vuonna 1520. Näiden helvetin ruhtinaitten
varassa pahat henget panevat toimeen jopa sellaisen sekasorron, että
koko maailman täytyy uida veressä.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Luther
muistuttaa toisessa hartauskirjassaan, että ihmisväellä ja
voimalla emme voi siis rikkaviljaa – lustetta – poistaa vehnän
seasta emmekä sitä muuksi muuttaa, sillä nämä, joita verrataan
rikkaviljaan, ovat usein paljon meistä edellä vallassa, he
hankkivat itselleen pian kannattajia, he vetävät joukkoja mukanaan
ja heidän puolellansa on lisäksi tämän maailman ruhtinas,
perkele, joka on rikkaviljan – lusteen – kylvänyt oikean vehnän
sekaan. Sitä paitsi nämä tämän maailman ruhtinaan rikkaviljat
ovat koristelleet hyvin asiansa, uskottelevat olevansa viisaita ja
pyhiä, ja kansa kunnioittaa heitä, he ovat aivan kauniiden, suurien
ohdakkeiden kaltaisia, jotka tummapäisinä kasvavat nisun seassa,
näyttävä paljon muhkeammilta kuin itse nisu; niillä on hienot,
vihreät lehdet, kaunis muoto. Se, joka ei kumpaakaan tuntisi,
varmaankin vannoisi, että nämä ohdakkeet – rikkavilja –
olisivat varsin hyödyllisiä kukkia ja yrttejä, mutta nehän
ovatkin vain ilkeitä, pisteleviä ohdakkeita, joista ei ole hyötyä
kenellekään. Niin muodoin emme mekään kykene pois juurittamaan
tämän maailman ruhtinaa kylvämiä kaikkia pahoja. </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Psalmin
23 selityksessään Luther kehottaa johtopäätökseen tällaisessa
vaikeassa tilanteessa, että luonnollinen heikko lammas ei voi
vähimmässäkään määrässä auttaa itseään, vaan hänen täytyy
odottaa paimeneltaan kaikkea hyvää. Vielä vähemmän voisi oman
autuuden asiassa hallita, lohduttaa ja neuvoa itseään, vaan hänen
täytyy odottaa kaikkea Jumalalta, joka on ainoa oikea hyvä paimen.
Tämä paimen, josta profeetat ovat ennustaneet jo kauan ennen, on
Kristus, rakas Herramme, joka on toisenlainen paimen kuin Mooses,
joka oli kova ja tyly lampaillensa ja ajoi ne korpeen.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Psalmin
22 selityksessään Martti Luther korostaa, että loppujen lopuksi
tämän maailman ruhtinas on jo tuomittu ja heitetty ulos: hän, joka
aikaisemmin ehkä jopa hallitsi meitä ja jolla oli kuolema
vallassaan, kun Jumala ei ollut vielä meidän Herramme. Luther
jatkaa, että Kristus hallitsee meitä kuitenkin silloin, kun Kristus
asuu meissä ja pysyy meissä, Kristus tekee kaikki meidän tekomme,
ja tämä tapahtuu yksinomaan armosta. Jumalan valtakunnassa Kristus
on meidän kuninkaamme ja me hänen omaisuuskansansa.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Paimenkirjeessään
Böömin veljille vuonna 1523 on Martti Luther kutsunut tämän
maailman ruhtinasta sanalla ”valheen ruhtinas”, joka vastaa
selvällä kielellä sitä, mitä nykyään suuren median
asiantuntijat mielipideohjaajina ja disinformaation arvovaltaisina
puhujina nimenomaisesti tekevät. He ovat ”valheen ruhtinaan”
palveluksessa. ”Valheen ruhtinas” käyttää jumalattomia oman
järjestyksensä vahvistamiseen. Tämän maailman ruhtinas ei nuku
koskaan, vaan hän huomaa sangen hyvin, mitä me ajamme takaa, ja
niin hän panee pahuudessaan merkille meidän aikomuksemme, kirjoitti
Luther vuonna 1523 ja jatkaa: Tämän maailman ruhtinas, saatana,
liikuttaa maailman vallanpitäjät ja pakanoitten ruhtinaat oman
suunnitelmansa mukaan, niin että nämä asettavat kieltoja ja
päätöksiä, vahvistaa kaikenlaista vastustusta ja pelottavia
myrskyjä, jotta uskovien pieni joukko olisi kuin pieni kirkkolaiva
uppoamassa jo suuressa aallokossa, painuakseen jo pohjaan. Martti
Lutherin mukaan siinäkin tilanteessa ei voi olla muuta lohdutusta
kuin Pietarin sana Apostolien teoista: ”Enemmän tulee totella
Jumalaa kuin ihmisiä” (Apt. 5:29). Jumala on pyhä ja otollinen:
hän ohjaa satamaa kohti ennen kalliota, urhoollisesti uhmaa tuulta
ja aaltoja, jotka jo nousivat uskovaisia vastaan pelottaakseen meitä.
Antakaa rajuilman tulla, mutta pitäkää senkin keskellä kiinni
Jumalan lupauksesta, että rauha ja lepo, armo ja kunnia tulevat
olemaan sen uskovaisen ihmisen osana, joka on vahvasti päättänyt
seurata Jumalan otollista tahtoa.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Martti
Luther kirjoitti edelleen Böömin veljille, että siinä ei ole
millään tavalla uutta tai merkillistä, kun tämän maailman
ruhtinas raivoaa tuolla tavalla, kun hän näkee valtakuntansa
uhatuksi. Mitäpä muutakaan paholainen voisi tehdä? Hän kiertää
ympäri niin kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet hän voisi niellä.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Eräässä
pääteoksistaan, minua mitä eniten kiinnostavassa De servo
arbitrio, vuonna 1525 julkaistussa teoksessaan Sidottu ratkaisuvalta,
Martti Luther kirjoittaa Erasmus Rotterdamilaiselle maailman
ruhtinaan viekkaasta ja pahasta vallankäytöstä, kuinka paholainen
käyttää paavia, piispoja ja muita vallankäyttäjiä hyväksi
ihmisten mielten vangitsemiseksi ja sielujen sitomiseksi. Maailman
rauha ja Jumalan sana eivät voi näin ollen säilyä rinnakkain,
kirjoitti Luther. Kyse on nimenomaan pahuudesta, jota jumalattomat ihmiset tekevät sodan, vilpin, riidan ja kaikkien rikosten avulla.
Jumalattomat ihmiset korottautuvat Raamatun yläpuolelle ja tekevät
Raamatusta oman mielensä mukaisen, kunnes polkevat Raamatun
jalkoihinsa uskomatta ja opettamatta mitään muuta kuin mielettömien
ihmisten omia unia, sellaista myrkkyä, jonka kaikkien riivaajien
ruhtinas sanomattomassa ilkeydessään on lähettänyt koko
maanpiiriin, kirjoitti Luther kehottaen, että kaikki henget tulisi
siis tutkia ja koetella. Saatana on maailman kaikkein mahtavin ja
ovelin ruhtinas, jonka hallitessa inhimillinen tahto ei enää
olekaan aidosti vapaa eikä itsenäinen, vaan synnin ja saatanan
orjana ei voi tahtoa edes muuta kuin sitä, mitä tuo pahuuden
ruhtinas tahtoo. Sidotun Ratkaisuvallan loppusanoissa Luther toistaa,
että saatana on siis tällä tavalla tämän maailman ruhtinas, joka
kaikin keinoin väijyen taistelee Kristuksen valtakuntaa vastaan eikä
päästä käsistään edes vangitsemiaan ihmisiä, ellei joudu
karkoitetuksi Jumalan Hengen voimalla.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Kuulitko
siis tänään aamulla kirkon penkeissä tai radiolähettimen äärellä
evankelisluterilaiseksi kirkoksi petollisesti nimetyssä
uskonnonkaltaisessa suomalaisessa yhteisössä saarnoja, joissa olisi
ollut tällainen aidosti Lutherin raamatulliseen apostoliseen ja
vanhaan kirkolliseen traditioon periytyvä sanoma pyhästä rististä
ja eskatologinen ymmärrys tämän maailman pahuuden ruhtinaan
julmuudesta?</span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"> </span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"> </span></p><p style="margin-bottom: 0cm;">Best regards, Juha<br />
<br />
</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-eAQC4ia-SWY/XihVHdW-POI/AAAAAAAAR1s/EyRCGpyDyz4W7CnoyzsYcvoxMs1Peew_QCNcBGAsYHQ/s1600/2020-01-22-10-38-37.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-eAQC4ia-SWY/XihVHdW-POI/AAAAAAAAR1s/EyRCGpyDyz4W7CnoyzsYcvoxMs1Peew_QCNcBGAsYHQ/s640/2020-01-22-10-38-37.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;"><div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Juha Molari, </span></span></span></span><br />
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">BBA, Doctor of Theology</span></span></span></span><br />
<span style="font-size: xx-small;">juhamolari@gmail.com</span><br /></div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">GSM +358 40 684 1172</span></span></span></span></div><div style="margin: 0px;"><span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><a href="https://twitter.com/MolariJuha?ref_src=twsrc%5Egoogle%7Ctwcamp%5Eserp%7Ctwgr%5Eauthor">TWITTER</a></span></span></span></span></div><div style="margin: 0px;"><span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><a href="https://www.facebook.com/people/Juha-Molari/100089850098933/">FACEBOOK</a> </span></span></span></span></div><div style="margin: 0px;"><span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><a href="https://vk.com/id157941374">VKONTAKTE</a></span></span></span></span></div><div style="margin: 0px;"><span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><a href="https://www.instagram.com/juhamolari/?hl=fi">INSTAGRAM</a> </span></span></span></span></div></div></div></td></tr></tbody></table>
Juha Molari Юха Молариhttp://www.blogger.com/profile/04092091762460120720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4327153681284133415.post-82575055704770051642023-02-15T16:21:00.010+02:002023-02-16T07:27:16.106+02:00Uskon mies – yksinäinen muukalainen nykymaailmassa<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNzOHou1SCXbFI_yFzqKujqGAQUYCARRQ24qOlZD6oz_BuWxAZYH9zHUyMs2gINCuT1xjEqWRqDZV_FxOOmXAvomM6TeWx8W03NDJndlrQaQq8ERInOZBjd13MyMBiD7qpPqCYyF84QC7u15Kcau9o34sgoHXhBT8K7-q6nxlGWHJp4eQLQZ1BaSmm-Q/s1344/Screenshot_2023-02-15-12-33-37-754-edit_com.faultexception.reader.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1344" data-original-width="953" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNzOHou1SCXbFI_yFzqKujqGAQUYCARRQ24qOlZD6oz_BuWxAZYH9zHUyMs2gINCuT1xjEqWRqDZV_FxOOmXAvomM6TeWx8W03NDJndlrQaQq8ERInOZBjd13MyMBiD7qpPqCYyF84QC7u15Kcau9o34sgoHXhBT8K7-q6nxlGWHJp4eQLQZ1BaSmm-Q/w284-h400/Screenshot_2023-02-15-12-33-37-754-edit_com.faultexception.reader.jpg" width="284" /></a></div><br />
<p></p><p style="margin-bottom: 0cm;">Rabbi Joseph Ber Soloveitchikin
(1903-1993) The Lonely Man of Faith on filosofinen essee, joka
julkaistiin ensimmäisen kerran Tradition-lehden kesän 1965
numerossa ja myöhemmin kirjana Doubledayn kustantamana vuonna 1992.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><b>Aikansa merkittävin
rabbi</b></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Joseph B. Soloveitchik, rabbi, jonka
seuraajat ympäri maailmaa tuntevat nimellä "Rav", oli
johtava juutalaisen lain merkityksen tuntija ja merkittävä tekijä
perinteisen ortodoksisen juutalaisuuden ja nykymaailman välisten
siltojen rakentamisessa. Rav Soloveitchik kuului viime vuosisadan
johtaviin halakhilaisiin henkilöihin. Alan työnsä lisäksi hän
oli myös merkittävä filosofinen ajattelija. Hän oli saanut
koulutusta paitsi juutalaisuuden klassisista teksteistä myös
filosofiasta Berliinissä. Tämä kirja perustuu Yeshiva-yliopistossa
pidettyyn luentosarjaan. Ehkäpä juuri siksi, että kirja perustuu
julkisten luentojen sarjaan, se on hyvin helposti saatavilla. Siitä
huolimatta, että se on erittäin helppokäyttöinen, se on
syvällinen teos.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Tämä 1900-luvun alussa syntyneen
rabin teos on erinomaista pohdiskelua ihmisenä olemisesta Raamatun
ensimmäisten lukujen avulla, eikä kirjan lukeminen tee ihmisestä
sionistia tai mitään puolestapuhujaa poliittis-globalistiselle
juutalaiselle vallankäytölle, puhumattakaan kaikista satavuotta
myöhemmistä salaliittoteorioista.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Joseph B. Soloveitchik syntyi Venäjällä
vuonna 1903 merkittävään itäeurooppalaiseen rabbiperheeseen. Alun
perin hän opiskeli pyhien tekstien tuntemusta. Hän kirjoittautui
22-vuotiaana Berliinin yliopistoon opiskelemaan fysiikkaa,
matematiikkaa ja filosofiaa. Hän kirjoitti väitöskirjansa
filosofista Hermann Cohenista. Vuonna 1932 hän otti vastaan viran
Bostonin johtavaksi rabbiksi, jossa hän asui siitä lähtien. Vuonna
1939 hän perusti Maimonides-koulun sinne. Vuosien ajan hän matkusti
New Yorkiin opettamaan Yeshiva-yliopistossa, jossa hänen luentonsa
saivat mainetta rehellisyydestään ja laajuudestaan. Häntä on
pidetty kaikkialla maailmassa johtavana auktoriteettina juutalaisen
lain tulkinnassa ja johtavana intellektuaalisena hahmona
pyrkimyksissä rakentaa siltoja ortodoksisen juutalaisuuden ja
nykymaailman välille.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Solveitchik tekee selväksi jo kirjansa
ensimmäisessä virkkeessä kirjan tarkoitusperän:</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"></p><blockquote><p style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Tämän esseen tarkoituksena ei
ole, että keskustella vuosituhansia vanhasta uskon ongelmasta ja
järjen välisestä ongelmasta. Teoria ei ole minun huoleni tässä
tällä hetkellä. Sen sijaan haluan kiinnittää huomion erääseen
ihmiselämän tilanteeseen, jossa uskon mies on kuin yksilöllisenä
konkreettisena olentona huolineen, jolloin toiveet, huolet, tarpeet, ilot ja surulliset hetket ovat kietoutuneet toisiinsa. Siksi kaikki
se, mitä aion sanon tässä, ei ole johdettu filosofisesta
dialektiikasta, abstraktista spekulaatiosta tai irrallisesta
persoonattomasta filosofiasta, pohdinnoista, vaan todellisista
tilanteista ja kokemuksista, joiden kanssa olen ollut tekemisissä.”</i><br /><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Itse asiassa termi ´luento´ on
myös tässä yhteydessä, väärä nimitys. Se on pikemminkin
kertomus henkilökohtaisesta dilemmasta. Sen sijaan, että puhuisin
teologiasta, didaktisessa merkityksessä kaunopuheisesti ja
tasapainoisissa lauseissa, minä haluaisin, epäröiden ja
pysähtyneesti, uskoutua teille ja jakaa kanssanne joitakin
huolenaiheita, jotka painavat mieltäni ja jotka usein saavat
kriisitietoisuuden mittasuhteet.”</i></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">”<i><span lang="fi-FI">Haluan vain
noudattaa Elihun neuvoja, muinaisen Berakelin poika, joka sanoi:
"Minä puhun että saisin helpotuksen"; sillä on pelastus
kiihtyneelle mielelle laantua puhutussa sanassa, ja kiusattu sielu saa
rauhan tunnustaessaan.”</span></i></p></blockquote><p style="margin-bottom: 0cm;"><i><span lang="fi-FI"></span></i></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><b><span lang="fi-FI">Olen
yksinäinen</span></b></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Solveitchik
kirjoittaa, että ”</span><span lang="fi-FI"><i>dilemman luonne
voidaan ilmaista kolmen sanan lauseella: Olen yksinäinen”. </i></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"></p><blockquote><p style="margin-bottom: 0cm;">”<span lang="fi-FI"><i>Korostan
kuitenkin, että sanomalla 'olen yksinäinen' en halua antaa teille
sitä vaikutelmaa, että olen yksin. Minä, kiitos Jumala, nautin
monien ihmisten rakkaudesta ja ystävyydestä. Tapaan ihmisiä,
puhun, saarnaan, väittelen, järkeilen; olen toverien ja tuttavien
ympäröimä. Silti toveruus ja ystävyys eivät lievitä sitä
intohimoista yksinäisyyden kokemusta, joka seuraa minua jatkuvasti.
Olen yksinäinen, koska ajoittain tunnen itseni hylätyksi ja
syrjäytetyksi kaikkien taholta, läheisimpiä ystäviäni lukuun
ottamatta, ja psalmistin sanat 'Isäni ja äitini ovat hylänneet
minut', soivat korvissani usein kuin turturikyyhkyn valittavan
laulun. Se on outo, valitettavasti absurdi kokemus, joka tuottaa sekä
terävää, hermostuttavaa kipua että stimuloivaa, katarttista
tunnetta.”</i></span><span lang="fi-FI"> </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">”<i><span lang="fi-FI">Olen
epätoivoinen, koska olen yksinäinen ja siksi turhautunut. Toisaalta
tunnen itseni myös virkistyneeksi, koska juuri tämä yksinäisyyden
kokemus pakottaa kaiken minussa olevan Jumalan palvelukseen.
'Lohduttomassa, ulvovassa yksinäisyydessäni' koen kasvavaa
tietoisuutta siitä, että - Plotinuksen rukousta koskevaa apoteesia
lainatakseni - Jumala transsendentaalisessa maailmassaan haluaa ja
hyväksyy armollisesti tämän palvelun, johon minä, yksinäinen ja
yksinäinen yksilö, olen sitoutunut.”</span></i></p></blockquote><p style="margin-bottom: 0cm;"><i><span lang="fi-FI"></span></i></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">1900-luvun lopulla
Solveitchik kirjoitti peruskokemuksenaan ”</span><span lang="fi-FI"><i>uskonmiehen
muukalaisuudesta</i></span><span lang="fi-FI">” nykyisessä
maailmassa (mikä on itse asiassa sama ajatus kuin edesmennyt VT:n
professori Timo Veijola toi esille VT:n profeettoja kuvatessaan,
mutta täysin päinvastainen kuin vallitseva uskonnollinen pyrkimys
nauttia sukulaisuudesta ja mukautumisesta kaikkeen vallitsevaan
menoon):</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"></p><blockquote>”<i><span lang="fi-FI">Vaikka uskon
ja yksinäisyyden vuorovaikutus olisi kuinka kunnioitettu ja
pyhitetty ajassa, ja se ulottuu varmasti aina juutalaisen liiton
alkuaikoihin asti, nykyajan uskova ihminen elää erityisen vaikean
ja tuskallisen kriisin läpi. Sallikaa minun selventää tätä
nykyajan uskonihmisen intohimoista kokemusta. Hän katsoo itseään
muukalaisena nyky-yhteiskunnassa, joka on teknisesti ajatteleva,
itsekeskeinen ja itserakas, melkeinpä sairaalloisen narsistisella
tavalla, keräten kunniaa kunnian perään, kasaamalla voittoa voiton
perään, kurkottaen kaukaisiin galakseihin ja näkevät tässä ja
nyt tapahtuvassa järkevässä maailmassa ainoan olemisen ilmentymän.
Mitä voi kaltaiseni uskon mies, joka elää sellaisen opin mukaan,
jolla ei ole teknisiä mahdollisuuksia, sellaisen lain mukaan, jota
ei voi testata laboratoriossa, joka on järkähtämättömän
uskollinen eskatologiselle visiolle, jonka toteutumista ei voi
ennustaa millään todennäköisyydellä, saati varmuudella, edes
monimutkaisimmilla, edistyksellisimmillä matemaattisilla laskelmilla
- mitä tällainen mies voi sanoa toiminnalliselle, hyötyyn
perustuvalle yhteiskunnalle, joka on saeculum-keskeinen ja jonka
mielen käytännölliset syyt ovat jo kauan sitten syrjäyttäneet
sydämen herkät syyt?”</span></i></blockquote><i><span lang="fi-FI"></span></i><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kirjan perusargumentti on, että meissä
jokaisessa on kaksi Aadamia ja siten kahdenlaisia ominaisuuksia
(molemmat Jumalan käskystä ja siinä mielessä sekä luonnollisia
että välttämättömiä), joista toinen on 1. Mooseksen kirjan 1.
luvun individualistinen Aadam, joka rakentaa yhteisöjä, mutta tekee
sen utilitaristisella tavalla, ja toinen 1. Mooseksen kirjan 2. luvun
yksinäinen (joskaan ei yksinäinen) Aadam, jonka on rakennettava
(uskon)-yhteisö päästäkseen lähemmäksi Jumalaa. Juuri tämä
yksinäinen uskon mies antaa kirjalle sen nimen.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Soloveitchik käyttää Aadamin ja
Eevan tarinaa ponnahduslautana ja nivoo yhteen sellaisten
merkittävien länsimaisten filosofien kuin Kierkegaardin ja Kantin
oivalluksia sekä innovatiivisia Genesiksen (1. Mooseksen kirjan)
lukutapoja tarjotakseen opastusta uskoville nykymaailmassa. Hän
selittää rukouksen "moraalisen uudistuksen edelläkävijänä"
ja käsittelee empaattisesti ja ymmärtävästi niiden ihmisten
epätoivoa ja epätoivoa, jotka etsivät henkilökohtaista lunastusta
suoran tiedon kautta Jumalasta, joka vaikuttaa kaukaiselta ja
saavuttamattomalta. Hän osoittaa, että vaikka uskovaisista voi
tulla uskonnollisen yhteisön jäseniä, heidän todellinen kotinsa
on "yksinäisyyden asuinpaikka". Soloveitchik osoittaa
henkilökohtaisessa todistuksessaan syvään juurtunutta
sitoutumista, älyllistä rohkeutta ja rehellisyyttä, johon kaikkien
uskontojen ihmiset reagoivat.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><b>Majesteettisen Aadam
I:n utilitarismi</b></span><br /><br />Soloveitchik selostaa teoksessaan
The Lonely Man of Faith Genesis-kirjan (1. Mooseksen kirja) kahta
ensimmäistä lukua niin, että ne tarjoavat kaksi kuvaa Aadamista,
jotka ovat monin tavoin ristiriidassa keskenään. Ensimmäinen Aadam
eli "majesteettinen ihminen" käyttää luovia kykyjään
hallitakseen ympäristöään Jumalan määräämällä tavalla;
toinen kuva Aadamista on selvästi erilainen sopimusihminen, joka
antautuu Jumalan tahtoon. Soloveitchik kuvaa, kuinka uskon ihmisen on
yhdistettävä nämä molemmat ajatukset, kun hän pyrkii seuraamaan
Jumalan tahtoa.<br /><br />Ensimmäisessä luvussa Aadam I luodaan
yhdessä Eevan kanssa, ja heille annetaan tehtäväksi alistaa
luonto, hallita kosmosta ja muuttaa maailma "heidän valtansa ja
suvereniteettinsa alueeksi". Aadam I on majesteettinen ihminen,
joka lähestyy maailmaa ja suhteita - jopa jumalallisen kanssa -
toiminnallisin, pragmaattisin ehdoin. Jumalan kuvaksi luotu Aadam I
täyttää tämän näennäisen "maallisen" toimeksiannon
valloittamalla maailmankaikkeuden ja asettamalla tietonsa,
teknologiansa ja kulttuuri-instituutionsa maailmaan. Genesis 1:ssä
kuvattu ihmisen kyky ihmissuhteisiin on utilitaristinen, sillä se
noudattaa sekä Jumalan toimeksiantoa että omaa maallista
tarpeitamme kehittää maailmaa itseämme ja jatkuvaa olemassaoloamme
varten.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"></p><blockquote>”<i>Aadam I on aggressiivinen, rohkea
ja voitontahtoinen. Hänen mottonsa on menestys, voitto kosmisista
voimista. Hän tekee luovaa työtä ja yrittää jäljitellä
Luojaansa (imitatio Dei). Aadam I:n tyypillisin edustaja on
matemaattinen tiedemies, joka vie meidät pois konkreettisten
asioiden joukosta, väreistä ja äänistä, lämmöstä,
kosketuksesta ja hajusta, jotka ovat ainoat aistiemme ulottuvilla
olevat ilmiöt, ajatuskonstruktioiden muodolliseen suhteelliseen
maailmaan, joka on hänen 'mielivaltaisen' postulointinsa ja
spontaanin positiointinsa ja päättelynsä tuote. Tämä
inhimillisistä ajatusprosesseista kudottu maailma toimii
hämmästyttävällä tarkkuudella, ja se on samansuuntainen kuin
aistiemme todellisen monimuotoisen maailman kanssa. Aadam I ei ole
vain luova teoreetikko. Hän on myös luova esteetikko. Hän
muotoilee ideoita mielellään ja kauneutta sydämellään. Hän
nauttii sekä älyllisestä että esteettisestä luovuudestaan ja on
siitä ylpeä. Hän osoittaa myös luovuutta normimaailmassa: hän
säätää lakeja itselleen normeja ja lakeja”.</i></blockquote><i><br /></i><br /><span style="font-size: medium;"><b>Aadam
II, uskon yksinäinen mies</b></span><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Soloveitchik tunnistaa toisen kuvan
Aadamista Genesiksen toisessa luvussa. Siinä missä Aadam I:n
tehtävänä oli alistaa puutarha, Aadam II on ”sopimusmies",
puutarhan vartija, joka viljelee ja säilyttää puutarhan. Tämä
kuva johdatetaan sanoilla: <i>"Ei ole hyvä, että ihminen on
yksin</i>" - ja Jumalan väliintulon ja Aadamin uhrauksen
(metaforisen kylkiluun) kautta hän saa seuraa ja helpotusta
eksistentiaaliseen yksinäisyyteensä - toisin kuin Aadam I, tämä
liittoyhteisö edellyttää jumalallisen osallistumista. Liiton
yhteisössä Aadam II ja Eeva osallistuvat eksistentiaaliseen
kokemukseen yhdessä olemisesta, ei pelkästään yhdessä
toimimisesta. Muutos teknis-utilitaristisesta suhteesta
liitto-eksistentiaaliseksi suhteeksi tapahtuu (Ravin mielestä)
"...kun Jumala liittyy yhteisöön... Deus absconditus ilmestyy
yhtäkkiä Deus revelatus... (samalla kun) homo absconditus riisuu
naamionsa...(nyt) homo revelatus."</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Jumalan luomistyön toisessa luvussa ei
riitä, että ihminen vain luodaan hänen kuvakseen ja hänelle
annetaan läänitys. Aadam II on "uskon yksinäinen mies",
"lunastava Aadam", joka tuo "lunastavan tulkinnan
olemassaolon merkityksestä". <span lang="fi-FI">Toisessa
luomiskertomuksessa Aadam II on "yksin", mikä ei ole
Aadamille osoitettu syytös, vaan asiayhteyskohtainen havainto
Aadamista. Soloveitchik ilmaisee, että sanonta "miehen ei ole
hyvä olla yksin" voidaan paremmin ilmaista heprealaisesta
alkuperästä sanalla "yksinäisyys".</span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"></p><blockquote>”<i>Aadam II:n täytyy tuntea tappio
juuri sillä hetkellä, kun hän saavuttaa suurimman menestyksensä:
ihmisyytensä, "minä"-identiteettinsä löytymisen.
Minä-tietoisuus, jonka hän saavuttaa väsymättömän lunastetun ja
turvallisen olemassaolon etsimisen tuloksena, tuo esiin oman
vastakohtansa: tietoisuuden yksinoikeudestaan ja ontologisesta
yhteensopimattomuudestaan kaikkien muiden olentojen kanssa. Aadam II
huomaa yhtäkkiä olevansa yksin, että hän on vieraantunut, että
hän on vieraantunut. Hän on vieraantunut raakojen maailmasta ja
ulkoisen olemassaolon vaistomaisesta mekaanisesta tilasta, kun taas
hän ei ole liittoutunut älykkäiden ja tarkoituksellisten sisäisten
olentojen kanssa, jotka asuttavat uutta maailmaa, johon hän on
astunut. Jokainen suuri lunastava askel eteenpäin ihmisen pyrkiessä
kohti ihmisyyttä merkitsee yhä suurempaa traagista tietoisuutta
hänen yksinäisyydestään ja yksinolostaan ja näin ollen myös
hänen yksinäisyydestään ja turvattomuudestaan. Hän kamppailee
identiteettinsä löytämiseksi, koska hän kärsii epävarmuudesta,
joka liittyy siihen, että hän näkee yhdenmukaisuuden ja
reagoimattomuuden jäisen pimeyden, että hän katsoo tuohon
järjettömään johonkin saamatta vastavuoroista katsetta, että hän
on aina hiljainen tarkkailija ilman, että häntä puolestaan
tarkkaillaan. </i></blockquote><p> </p><blockquote><i>Uuden "minä"-identiteetin lunastavan
päivänvalon myötä Aadam II johdatetaan moninaisuuden ja muutoksen
maailmaan, jossa turvattomuuden tunne ilmenee siinä, että termi
"ihminen" pukee päälleen ihmeellisen, ainutlaatuisen ja
kommunikoimattoman todellisuuden, siinä, että tuijotetaan jotakuta,
joka epäluuloisesti vastaa katseeseen, siinä, että katsellaan ja
tullaan katselluksi hämmentyneenä. Kuka tietää, kumpi yksinäisyys
on tuskallisempaa: se, joka kohtaa ihmistä, kun hän heittää
katseensa mykkään kosmokseen, sen pimeisiin tiloihin ja
yksitoikkoiseen draamaan, vai se, joka vaivaa ihmistä, joka vaihtaa
katseita hiljaisuudessa lähimmäisensä kanssa? Kuka tietää,
tunteeko ensimmäinen kuuhun laskeutuva astronautti, joka kohtaa
oudon, oudon ja karmean maiseman, suurempaa yksinäisyyttä kuin
herra X, joka liikkuu riemuiten väkijoukon mukana ja vaihtaa
tervehdyksiä uudenvuodenaattona julkisella torilla? Aadam II on
edelleen yksinäinen. Hän erotti itsensä ympäristöstään, josta
tuli hänen älyllisen katseensa kohde. "Ja mies antoi nimet
kaikille eläimille ja taivaan linnuille ja kaikille kedon
eläimille." Hän on uuden maailman, ihmisen maailman,
kansalainen, mutta hänellä ei ole kumppania, jonka kanssa hän
voisi kommunikoida, ja siksi hän on eksistentiaalisesti epävarma.”</i></blockquote><i></i><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Rabbi havaitsee
kuitenkin, kuinka Raamatun teksti ei tarjoa meille mitään Eevan ja
Aadamin syvällisten persoonallisuuksien välistä
ihmissuhdekeskustelua/yhteydenpitoa. </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"></span></p><blockquote><span lang="fi-FI">"</span><span lang="fi-FI"><i>Ontologisesti
he eivät kuulu toisiinsa; kumpikin on varustettu
'minä'-tietoisuudella eikä tiedä mitään 'me'-tietoisuudesta...
kommunikaatiolinjat ovat avoinna kahden pintapersoonallisuuden
välillä, jotka ovat sitoutuneet työhön, omistautuneet
menestykselle ja puhuvat kliseillä ja stereotypioilla, eivätkä
kahden sielun välillä, jotka on sidottu toisiinsa erottamattomaan
suhteeseen...</i></span><span lang="fi-FI">"" </span></blockquote><span lang="fi-FI"></span>
<p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"><i></i></span></p><blockquote><i>Raamatun
luomiskertomuksen sanoja”Ihmisen ei ole hyvä olla yksinäinen (ei
yksin) [to be lonely (not alone)] korostetaan sanalla "olla".
"Olla" ei ole rinnastettava "työhön ja tavaroiden
tuottamiseen" (kuten historiallinen materialismi haluaa meidän
uskovan). "Olla" ei ole sama kuin "ajatella"
(kuten filosofisen rationalismin klassinen perinne kautta aikojen,
joka huipentui Descartesiin ja myöhemmin Kanttiin, yritti vakuuttaa
meille). "Olla" ei uuvuta itseään kärsimykseen (kuten
Schopenhauer saarnasi) eikä nauttimiseen maailman aistien maailmassa
(eettisen hedonismin mukaisesti). </i></blockquote><i><br /><blockquote>"Olla oleminen"
on ainutlaatuinen syvällinen kokemus, josta ainoastaan Aadam II on
tietoinen, ja se ei liity mitenkään mihinkään tehtävään tai
suoritukseen. "Olla" tarkoittaa olla ainoa, ainutkertainen
ja erilainen, ja näin ollen se on yksinäinen. Sillä mikä saa
ihmisen olemaan yksinäinen ja tuntee olonsa epävarmaksi, ellei
sitten tietoisuus ainutlaatuisuudestaan ja yksinoikeudesta. </blockquote><blockquote>"Minä"
on yksinäinen ja kokee ontologista epätäydellisyyttä ja
satunnaisuutta, koska ei ole ketään, joka olisi olemassa kuten
"minä" ja koska "minä" ei voi olla modus
existentiae. toistaa, jäljitellä tai kokea muiden toimesta. <br /><br />Koska
yksinäisyys heijastelee "minä"-olemuksen ydin kokemusta
eikä se ole satunnainen modus, mikään satunnainen toiminta tai
ulkoinen saavutus - kuten kuuluminen luonnolliseen työyhteisöön ja
osuustoiminnallisen menestyksen saavuttaminen - ei voi vapauttaa
Aadam II:a tästä tilasta. Siksi, toistan vielä kerran, Aadam II:n
on etsittävä toisenlaista yhteisöä. Aadam II:n etsimää
toveruutta ei löydy armeijan depersonalisoidusta järjestyksestä,
liukuhihnan automaattisesta koordinoinnista tai institutionalisoidun,
sieluttoman poliittisen yhteisön toiminnasta. Hän etsii uudenlaista
toveruutta, jonka löytää eksistentiaalisesta
yhteisöstä.”</blockquote></i><br /><br />Soloveitchik ei julista yhtä
Aadamin kuvaa oikeaksi, vaan pikemminkin tunnistaa kamppailun, joka
meidän on ihmisinä käytävä läpi tässä Jumalan antamassa
olemassaolossa, joka on sekä henkinen että aineellinen, mystinen ja
tieteellinen, lunastava mutta voimaannuttava.<p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"></p><blockquote>”<i>Baabelin torni voidaan rakentaa
korkeaksi ja mahtavaksi ilman, että näkee ja tunnustaa suurta
totuutta, että taivas on vielä korkeammalla. Kuitenkin, ajatus
majesteetillisuudesta, jota Aadam I tavoittelee toteuttaa, käsittää
paljon enemmän kuin pelkän koneiden rakentamista, olipa se kuinka
monimutkaista ja tehokasta. Menestyvä ihminen haluaa olla suvereeni
ei ainoastaan fyysisessä vaan myös hengellisessä maailmassa. Hän
ei tavoittele ainoastaan aineellista menestystä, vaan myös
ideologisia ja aksiologisia saavutuksia.”</i></blockquote><i></i><br /><p style="margin-bottom: 0cm;">Best regards, Juha<br />
<br />
</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-eAQC4ia-SWY/XihVHdW-POI/AAAAAAAAR1s/EyRCGpyDyz4W7CnoyzsYcvoxMs1Peew_QCNcBGAsYHQ/s1600/2020-01-22-10-38-37.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-eAQC4ia-SWY/XihVHdW-POI/AAAAAAAAR1s/EyRCGpyDyz4W7CnoyzsYcvoxMs1Peew_QCNcBGAsYHQ/s640/2020-01-22-10-38-37.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;"><div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Juha Molari, </span></span></span></span><br />
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">BBA, Doctor of Theology</span></span></span></span><br />
<span style="font-size: xx-small;">juhamolari@gmail.com</span><br /></div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">GSM +358 40 684 1172</span></span></span></span></div><div style="margin: 0px;"><span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><a href="https://twitter.com/MolariJuha?ref_src=twsrc%5Egoogle%7Ctwcamp%5Eserp%7Ctwgr%5Eauthor">TWITTER</a></span></span></span></span></div><div style="margin: 0px;"><span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><a href="https://www.facebook.com/people/Juha-Molari/100089850098933/">FACEBOOK</a> </span></span></span></span></div><div style="margin: 0px;"><span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><a href="https://vk.com/id157941374">VKONTAKTE</a></span></span></span></span></div><div style="margin: 0px;"><span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><a href="https://www.instagram.com/juhamolari/?hl=fi">INSTAGRAM</a> <br /></span></span></span></span></div>
</div>
</div></td></tr></tbody></table><p style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p></p>
Juha Molari Юха Молариhttp://www.blogger.com/profile/04092091762460120720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4327153681284133415.post-35306682380190843002023-01-27T18:05:00.004+02:002023-01-27T18:15:48.793+02:00Maailman vanhin Raamattu - hinnaton jalokivi Codex Sinaiticus, Siinain käsikirjoitus<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3JA-ge_6yK8cCYQ1KUci-NcHR6s2lV3IIGMAgkjhIaFf9sHXl1_PU5VpScCkDOShnUSTV6s5_5gmPuY5Sv8HDaaf0kb2wWV1rMqt7SfUeGKMcBMuftvLz1FOUaMtaH_fVCTNCbH2bnSm9yr5WPknyduPGU-LHnCr22nwHEH24uiVFfMCy2ZpKh5keng/s720/CODEX.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="324" data-original-width="720" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3JA-ge_6yK8cCYQ1KUci-NcHR6s2lV3IIGMAgkjhIaFf9sHXl1_PU5VpScCkDOShnUSTV6s5_5gmPuY5Sv8HDaaf0kb2wWV1rMqt7SfUeGKMcBMuftvLz1FOUaMtaH_fVCTNCbH2bnSm9yr5WPknyduPGU-LHnCr22nwHEH24uiVFfMCy2ZpKh5keng/w400-h180/CODEX.jpg" width="400" /></a></div><br />
<p></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Raamatun tekstin
siirtyminen vuosisatojen yli meidän päiviimme on yleisesti ottaen
huonosti suuren väestön ja jopa koulutuksensa saaneiden teologien
keskuudessa. Olen saanut katsoa maailman vanhimman Raamatun tekstiä,
hyvin tuskallisesti tottumattomille silmille kirjoitettua tekstiä.
Tässä kerron muutamien teosten ja artikkeleiden sekä kirjastojen
aineiston perusteella, miten maailman vanhin Raamattu on saapunut
meidän päiviimme. UT:n eksegetiikan opiskelijat tuntevat – jos
muistavat – tälle käsikirjoitukselle omistetun ”alef” </span><span style="font-family: Tahoma;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">א
</span></span><span lang="fi-FI">kirjaimen Nestlen kreikankielisestä
UT:n tekstistä, mutta syvempi tietämys yleensä puuttuu.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><b><span lang="fi-FI">Ei
ole läntisen perinteen rönsyjä</span></b></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">E. V. Krušelnitskaja</span>
Venäjän kansalliskirjastosta kirjoittaa Siinain koodeksesta, Codex
Sinaiticus, että Siinain koodeksin olosuhteet ovat olleet ”<i>piilossa
aikojen pimeydessä</i>”. Sen uskotaan olevan yksi niistä 50
raamatunkappaleesta, jotka keisari Konstantinus (272-337) antoi
Kesarean piispa Eusebiuksen (260-339) tehtäväksi valmistaa
Konstantinopolin kirkkoja varten. <span lang="fi-FI">Paleografisesti tutkijoiden yksimielisen mielipiteen mukaan Codex Sinaiticus ei
voi olla kirjoitettu aikaisemmin kuin vuonna 325, koska se sisältää
Ammoniuksen jaon ja Eusebiuksen kaanonin. Se ei kuitenkaan voinut
olla kirjoitettu myöhemmin kuin vuonna 360.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">On myös mahdollista, että runsas
käsikirjoitus oli keisari Justinianuksen panos Siinain vuoren
juurella sijaitsevan luostarin perustamiseen ja luostarikirkon
rakentamiseen (548-560). Käsikirjoitusta säilytettiin puolitoista
vuosituhatta Siinain luostarissa, joka oli askeettisen ja mystisen
teologian keskus, ja se tuli tutkijayhteisön tietoon vasta
1800-luvulla.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Säilytetyssä
muodossaan Codex Sinaiticus koostuu yli 400 pergamenttiarkista
käsiteltyä nahkaa, joiden mitat ovat 38 x 34 cm. Italialainen
matkailija Vitaliano Donati näki käsikirjoituksen luultavasti jo
vuonna 1761, kun hän vieraili Pyhän Katariinan luostarissa
Siinailla. Päiväkirjaansa, joka julkaistiin vuonna 1879, hän
kirjoitti: Tästä luostarista löysin useita
pergamenttikäsikirjoituksia... Niiden joukossa on sellaisia, jotka
saattavat olla vanhempia kuin seitsemännellä vuosisadalla,
erityisesti Raamattu, kirjoitettu ohuelle hienolle pergamentille
suurilla, neliömäisillä ja pyöreillä kirjaimilla: Bibbia in
membrane bellissime… scritta in carattere rotondo e belissimo.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />Maailman vanhimmassa Raamatussa –
Siinain kirjassa – on ”aukkoja” siihen tuttuun kertomukseen,
joka on laajentunut myöhemmissä Raamatuissa – tai paremmin
sanottuna näitä kohtia ei pitäisikään olla Raamatussa, johon
myöhäiset munkit ovat pistäneet noita omia lisäyksiään:</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Uuden testamentin
tekstissä on ”aukkoja” - puuttuvat jakeet: Matteuksen
evankeliumi 12:47; 16:2b-3; 17:21; 18:11; 23:14; 24:35; Markuksen
evankeliumi 7:16; 9:44,46; 11:26; 15:28; 16:9-20 (Jeesuksen
ylösnousemus ja taivaaseenastuminen); Luukkaan evankeliumi 17:36;
Johanneksen evankeliumi 5:4; 7:53-8:11 (katso kuva Johannes
7:53-8:11"); 16:15; 20:5b-6; 21:25; Apostolien teot 8:37; 15:34;
24:7; 28:29; Roomalaisille 16:24.</span> Lisäksi on puuttuvia sanoja
siellä täällä, mutta pieniä muutoksia myös löytyy.
<span lang="fi-FI">Käsikirjoituksessa käytetään joitakin
lyhenteitä, kuten ΘΣ - θεός (Jumala), ΚΣ - κύριος
(Herra), ΙΣ - Ἰησοῦς (Jeesus), ΧΣ - Χριστός
(Kristus), ΠΝΑ - πνεῦμα (Henki). Tekstin sanat on
kirjoitettu ilman välilyöntejä ja yhdysmerkkejä. Teksti on
nähtävissä sellaisenaan nykyään internetissä.</span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"> </span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidXcq9zQJCxwG94-TFFfgWzROyFdJNR_uF7oWcuwLCyFtrgYcyBCfXWV_-NTOyW4QbAyPEnQUoxRgxgSfVMEt13tEpAQ5jqINf6yWMZzKhatGKpBks03YC0Z3hh5_wXjJiD57bRX9tdbRnr0tGxMCltKvM5daJVCDnH8W3wsJE5c2s_3eWRzh9BSgTvQ/s769/Luukas%2021%2025%20Siionin%20kirja.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="769" data-original-width="744" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidXcq9zQJCxwG94-TFFfgWzROyFdJNR_uF7oWcuwLCyFtrgYcyBCfXWV_-NTOyW4QbAyPEnQUoxRgxgSfVMEt13tEpAQ5jqINf6yWMZzKhatGKpBks03YC0Z3hh5_wXjJiD57bRX9tdbRnr0tGxMCltKvM5daJVCDnH8W3wsJE5c2s_3eWRzh9BSgTvQ/w388-h400/Luukas%2021%2025%20Siionin%20kirja.jpg" width="388" /></a></div><br /><i> Kuva: Luukkaan evankeliumi 21:25 Siinain Raamatussa. Minun itseni ottama kuva tekstistä.</i><br /><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Codex Sinaiticus on ainoa tunnettu täydellinen
kreikankielisen Uuden testamentin kopio, joka on kirjoitettu
uncial-kirjoituksella (eli pyöristetyllä isolla alkukirjaimella).
Toiseksi se on Codex Vaticanuksen ohella yksi kahdesta varhaisimmasta
koko kreikankielisen Raamatun jäljennöksestä (eli Uusi testamentti
alkuperäisessä kreikankielisessä muodossaan ja Vanha testamentti
kolmannella vuosisadalla eaa. laaditussa kreikankielisessä
käännöksessä, jonka rabbit myöhemmin tuomitsivat epäaidoksi
kirjoitukseksi). "Ei ole olemassa mitään sellaista
alkuperäistä asiakirjaa", Tischendorf julisti, "joka
voisi esittää pätevämpiä todisteita sen muinaisesta
aatelisuudesta". '</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Kirjainten muinainen muoto, se, ettei suuria
alkukirjaimia työntynyt sivun reunaan, välimerkkien harvinaisuus,
lyhyet otsikot ja eri kirjojen nimikkeet ovat syitä, joiden vuoksi
tutkijat Tischendorfista alkaen päättelivät, että koodeksin on
oltava hyvin varhaista kristillisen aikakauden tuotantoa. Tutkijat
tiesivät kuitenkin myös, että koodeksi ei voinut olla kirjoitettu
paljon ennen neljännen vuosisadan puoliväliä. Kirjuri, jonka
käsiala on koodeksin kirjoittajien aikalainen, lisäsi neljän
evankeliumin marginaaliin numerosarjan, jonka tarkoituksena oli
löytää samansuuntaiset kohdat Kristuksen elämästä. Suuren
teologin, Eusebius Kesarealaisen, keksimät numerot viittaavat hänen
laatimaansa taulukkosarjaan (tai "kaanoniin", kuten niitä
kutsutaan), jossa luetellaan nämä rinnakkaiset evankeliumikohdat.
Eusebius kuoli noin vuonna 340. Koska hänen kaanoninsa sisältyvät
Codex Sinaiticus -kokoelmaan, käsikirjoitus ei ilmeisesti voi olla
hänen aikaansa aikaisempi. Kaikki nämä seikat viittaavat silti
siihen, että tämä suuri raamatullinen käsikirjoitus on peräisin
ilmiömäisen varhaisesta ajasta - ehkä noin vuodelta 340.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Kukaan ei ole vielä pystynyt todistamaan
varmuudella, missä Codex Sinaiticus on kirjoitettu. Sitä ei ole
voitu kirjoittaa Pyhän Katariinan luostarissa, josta Tischendorf sen
löysi, koska luostaria ei ollut rakennettu käsikirjoituksen
kirjoittamisajankohtana. Yksi uskottava ja houkutteleva ehdotus on
kuitenkin se, että käsikirjoituksen alkuperäinen kotipaikka oli
itse Kesarea. Ehdotusta tukee kaksi huomattavaa virhettä Codex
Sinaiticuksessa. Apostolien tekojen 8 luvun jakeessa 5 kaikki muut
raamatunkäsikirjoitukset kertovat, että Filippus meni alas
Samariaan. Codex Sinaiticuksen kirjuri kirjoitti ilman mitään hyvää
syytä, että hän meni alas Kesareaan. Matteuksen evankeliumin 13
luvun jakeessa 54 taas kaikissa muissa käsikirjoituksissa sanotaan,
että Jeesus meni "omaan kaupunkiinsa". Codex Sinaiticuksen
kirjuri kirjoitti, että hän meni "Antipatrisiin".
Antipatris on kaupunki, joka sijaitsee kolmekymmentä kilometriä
Kesareasta etelään.</p>
<p><br /><br />
</p>
<p><span lang="fi-FI">Mikään tästä ei ole vakuuttava todiste
siitä, että Codex Sinaiticus on peräisin sieltä, ja Codex
Sinaiticukselle on ehdotettu toista alkuperää. Kun Konstantinus
Suuri päätti, että kristinusko voisi olla yksi sallituista
uskonnoista hänen valtakunnassaan, hän antoi arvovallallaan
voimakkaan sysäyksen kyseisen uskonnon leviämiselle. Kristinusko on
juutalaisuuden tavoin "kirjan uskonto" eli pyhiin
kirjoituksiin perustuva uskonto. Kuten olemme jo nähneet,
Konstantinus määräsi vuonna 331 Eusebius Kesarean Eusebiuksen
huolehtimaan viidenkymmenen Raamatun käsikirjoituksen
valmistamisesta, jotka "ammattitaitoiset kirjurit kirjoittivat
lukukelpoisesti hienolle pergamentille ...". Eusebius, joka
johti Konstantinopolissa "Scriptoriumia", vastasi
innokkaasti tähän keisarin toimenpiteeseen Raamatun säilyttämiseksi
ja levittämiseksi.</span></p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">On ehdotettu, että sekä Sinaiticus että Vaticanus
olisivat keisarin käskystä tuotettua kaksi koodeksia. Tischendorf
uskoi nimittäin, että yksi Codex Sinaiticuksen kirjureista
työskenteli myös Vaticanuksen parissa. Ja varmasti molempien
niteiden kädet ovat silmiinpistävän samanlaiset. Mutta tästäkään
koodeksin alkuperää koskevasta hypoteesista ei ole toistaiseksi
saatu todisteita.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><b>Vanhin
Raamattu löytyi <span lang="fi-FI">Siinainvuoren Pyhän Katariinan
luostarista</span></b></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kuolleenmeren kääröt ja gnostilaiset
evankeliumit ovat haastaneet modernin kristinuskon keskeisiä
oletuksia. Meitä odottaa vielä lisää yllätyksiä Siinainvuoren
Pyhän Katariinan luostarissa: Ne sisältyvät erityisesti Siinain
koodekseen, Codex Sinaiticukseen, 347 sivua laajaan vanhaa
käsikirjoitukseen, jonka historia on kiehtova jännitys tarina.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Itse Siinain koodes on kirjoitettu
vuosien 340 ja 400 välillä. <span lang="fi-FI">Codex Sinaiticus on
maailman vanhin säilynyt Raamattu, joka sisältää täydellisen
Uuden testamentin, ja vertaansa vailla oleva Vanhan testamentin
tekstin todistaja. Erot Codex Sinaiticuksen ja Uuden testamentin
tekstin välillä, sellaisina kuin kristityt näkevät nykyäänkin
läntisen käsikirjoitusperinteen johdosta, ovat paikoitellen
merkittäviä. On reilua sanoa, että vaikka tutkijat ovat työstäneet
käsikirjoitusta, harvat kristityt edes tietävät näistä eroista.
Kovin moni uskovainen tarttuu läntisen perinteen villien munkkien
rönsyilevään tekstiin ikäänkuin pyhänä tekstinä, vaikka
munkit ovat kopioidessaan Raamattua innostuneet täydentämään
alkuperäistä tekstiä omilla lisäyksillään. Codex Sinaiticus vie
lukijansa ja tutkijansa aikakauteen, jolloin noita villien munkkien
lisäyksiä ei ollut Raamatussa.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Siinainvuoren Pyhän
Katariinan luostarin ikonit ovat jo itsessään rikkaita ja kauneita,
mutta vielä suurempi aarre sen 3000 muinaisessa asiakirjasa ja
käsikirjoituksessa. Syyrialaiset, georgialaiset ja etiopialaiset
munkit asuivat täällä aikoinaan kreikkalaisten rinnalla. Nyt
arvokkaita asiakirjoja ovat myös syyrialaiset, georgialaiset ja
etiopialaiset sekä kreikkalaiset käsikirjoitukset. Monet näistä
muinaisten asiakirjojen salaisuuksista jäivät ulkomaailmalle
tuntemattomiksi vuosisatojen ajan, usein myös munkkien itsensä
lukematta.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Kun kristityt
muualla ovat yhä uudestaan päättänet tuhota upeat Jeesuksesta ja
pyhistä maalatut ikonit uskoen näiden kuvien olevan
”epäjumalanpalvelua” ja toisen käskyn vastaisia, Siinainvuoren
munkit sitä vastoin säilyttivät ikoninsa ja rakensivat maailman
suurimman käsikirjoituskokoelman. Munkit rikastuttivat kirjastoaan
niin paljon, että nykyään sen muinaisten kirjojen kokoelma
sisältää yli 3000 käsikirjoitusta. Vain Vatikaanin kirjastolla on
enemmän. Jotkut Pyhän Katariinan käsikirjoituksista ovat vanhempia
kuin itse luostari. </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />Codex Sinaiticus edustaa yhtä
kahdesta vanhimmasta säilyneestä Raamatun tekstistä - koko Uutta
testamenttia ja suurinta osaa Vanhasta testamentista. Ne myös
valaisevat itse kristinuskoa uudella tavalla niiden sisältämien
”poisjättöjen” ja ”muutosten” ansiosta, jotka eivät ole
siis itseasiassa ”poisjättöjä” ja ”muutoksia”, koska niitä
tekstejä ei edes ollut siihen aikaan Raamatussa.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Suomalaisissa kirjastoissa ei ole
kirjallisuutta tästä aihepiiristä, mutta suuremmassa maailmassa
ilmestyi vuonna 1986 mielenkiintoinen kirja – toisille jo se on
tietysti ikivanhaa vanhentunutta aikakautta, James Bentleyn
englanninkielinen kirja: ”<span lang="fi-FI">Siinainvuoren
salaisuudet: Maailman vanhimman Raamatun tarina – Codex
Sinaiticus”. Tämä on kansanomaisin matkateos Siinain Raamatun
löytämiseen. </span>James Bentley on syntynyt vuonna 1937
Englannissa, kaivostyöläisen ja kotiäidin poika. Vuonna 1959 hän
suoritti Oxfordin yliopistossa maisterin tutkinnon historiasta ja
vuonna 1962 teologian maisterin tutkinnon sekä vuonna 1980 Sussexin
yliopistossa filosofian tohtorin tutkinnon. Iso-Britannin armeijan
majuri ja matkakirjoittaja on laatinut kymmeniä teoksia.</p><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p style="margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkmfSAJ-pQadv2vsLO3wc1MGP6B2NAKzb_w9u5vv-IZ4ixu5rH1CfmAjE24cAhA4sJvJ5eKW8cO6VV9RF0iacOBw7t6iHtkB5s0UzvFmcXgM3LZn3dALI66NxdSx0jqQk1zQYe-0gGoaOfF71hQHTrJGeYn_wxHJsludEreGEGkpjXYMRZKMtCaTTJKA/s733/Bentley%20Sinai.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="733" data-original-width="511" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkmfSAJ-pQadv2vsLO3wc1MGP6B2NAKzb_w9u5vv-IZ4ixu5rH1CfmAjE24cAhA4sJvJ5eKW8cO6VV9RF0iacOBw7t6iHtkB5s0UzvFmcXgM3LZn3dALI66NxdSx0jqQk1zQYe-0gGoaOfF71hQHTrJGeYn_wxHJsludEreGEGkpjXYMRZKMtCaTTJKA/w279-h400/Bentley%20Sinai.jpg" width="279" /></a></div><br /> <p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">”Siinainvuoren salaisuuksiin” on
esipuheen kirjoittanut maineikas Uuden testamentin kielen ja
kirjallisuuden professori, Kuolleen meren kirjakääröprojektin
johtaja James Hamilton Charlesworth. Bentleyn teokseen voin tarttua
aidolla mielenkiinnolla – paremmalla kuin tarttua fiktiivisiin Dan
Brownin vuonna 2003 julkaistuun Da Vinci -koodiin tai Umberto Econ
vuonna 1980 julkaistuun dekkariin Ruusun nimi, vaikka jälkimmäisestä
teoksesta tehdyn suomalaisen väitöskirjan psykologisissa
käsitemäärittelyissä oli käytetty jopa minun kirjoittamia
artikkeleita. ”Siinainvuoren salaisuudet” ovat lajissaan
mittaamattomasti arvokkaampi, se on todellisuutta.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><b>Siinainvuori</b></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p><span style="font-weight: normal;">Siinainvuori</span> (arabiaksi
<span style="font-family: Tahoma;">طور سيناء </span>Ṭūr Sīnāʼ
tai Jabal Mūsá, kirjaimellisesti ”Mooseksen vuori”) on vuori
Siinailla, Egyptissä. Vuoren rinteellä noin 1500 metrin korkeudessa
merenpinnasta sijaitsee Pyhän Katariinan luostari, josta on löydetty
tämä vanha Raamatun käsikirjoitus, <i>Codex Sinaiticus</i>.
</p>
<p><br /><br />
</p>
<p><span lang="fi-FI">Eteläinen Siinai on ollut tuhansien vuosien
ajan pyhien perinteiden keskus. Se käsittää vuoren, jolla Mooses
sai kymmenen käskyä, läheisen kukkulan, jolla israelilaiset
palvoivat kultaista vasikkaa, luolat, joissa Elia sai turvapaikan, ja
Pyhän Katariinan luostarin majesteettiset muurit. </span>
</p>
<p><br /><br />
</p>
<p><span lang="fi-FI">Siinain erämaa oli paikka, jossa juutalaiset
uskoivat, että Jumala oli paljastanut itsensä. Kolme kuukautta
Egyptistä poistumisensa jälkeen Israelin lapset saavuttivat
Exoduksen kirjan mukaan tähän erämaahan. Siellä, vuorta päin, he
leiriytyivät. Kolmannen päivän aamuna tulivuoren huipulla
jyristeli ja salamoi, niin että kaikki ihmiset leirissä vapisivat
pelosta. Sitten Siinain huipulla Jumala antoi Moosekselle kymmenen
suurta käskyä. Myös täällä toisen Exodus-perinteen mukaan
Mooses oli nähnyt Jumalan ensimmäistä kertaa, kun hän huolehti
appinsa Jetron lampaista. Jumalan enkeli ilmestyi hänelle, sanotaan,
tulen liekin muodossa, joka tuli keskeltä pensasta. Mooses hämmästyi
nähdessään pensaan palavan, mutta ei kulunut. Silloin Jumala huusi
hänelle pensaasta: 'Älä tule lähelle. Ota kengät pois
jaloistasi, sillä paikka, jolla seisot, on pyhä maa. Mooses peitti
kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa. </span>
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Näitä Jumalan ilmestymisiä ihmisille muistettiin
Siinain vuorella sijaitsevan luostarin alkuperäisessä nimessä.
Nykyään se on omistettu Pyhälle Katariinalle Aleksandrialaiselle,
mutta se oli ensin omistettu Jeesuksen Kristuksen kirkastukselle.
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa
kerrotaan, että Jeesus nousi vuorelle, missä hänen kasvonsa
loistivat ja Mooses ja Elia ilmestyivät puhumaan hänen kanssaan.
Oli luonnollista haluta rakentaa luostari tällaiselle paikalle.
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Mutta kauan ennen luostarin rakentamista tällä
pyhällä vuorella asui kristittyjen erakko- ja ankoriittiryhmiä –
sekä miehiä että naisia – kunnioittaen pyhiä paikkoja.
Katariinan luostari rakennettiin tänne osittain siksi, että koko
kristillisen kirkon luostariperinne kehittyi tässä erämaassa.
Vuoden 313 jälkeen (kun keisari Konstantinus tunnusti kristinuskon
yhdeksi valtakunnan sallituista uskonnoista) nämä erakot anoivat
keisarinna Helenaa, Konstantinuksen äitiä, suojelemaan tätä.
Vuonna 330 hän rakensi Siinain vuorelle pienen kirkon, joka oli
omistettu Neitsyt Marialle, ja tornin suojelemaan palavan pensaan
paikkaa. Pian paikasta oli tulossa yksi suosituimmista kristillisistä
kohteista. Seuraavalla vuosisadalla espanjalainen aatelisnainen
nimeltä Etheria teki pyhiinvaelluksen Siinain vuorelle. Hän
huomautti, että "siellä oli monia pyhien miesten sellejä ja
pensaan paikalla oli kirkko". Kirkon edessä oli miellyttävä
puutarha, jossa oli runsaasti vettä. Etherialle näytettiin paikka,
jossa Jumala käski Mooseksen riisua kenkänsä. Ja hän muisti, että
itse palava pensas "on elossa tähän päivään asti ja
heittelee versoja".
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Monet tällaiset erakot ovat kuolleet
yksinäisyydessä. Raithou-niminen munkki kuvaili myöhemmin
400-luvulla, kuinka hän tuli erämaan selliin ja löysi sen sisältä
kuolleen munkin, jonka ruumis putosi pölyksi heti, kun Raithou
kosketti sitä. Muut erakot lakkasivat elämästä maailman
tavallisten sääntöjen mukaan.
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Toinen Siinain vuoren vierailija 400-luvulla,
italialainen Postumianus, tapasi erakon, joka oli asunut vuoren
huipulla viisikymmentä vuotta. "Hän ei käyttänyt vaatteita",
kertoi Postumianus, "mutta häntä peittivät hänen ruumiillaan
kasvavat harjakset." Näistä pesemättömistä aavikon miehistä
ja naisista tuli ”pyhyyden tuoksu”, jota varhaisen keskiajan
kristityt arvostivat suuresti. Nämä miehet olivat Pyhän Katariinan
munkkien hengellisiä edeltäjiä. Ajan kuluessa heidän sellinsä
ryhmittyivät Siinain kappelien ympärille, missä he kokoontuivat
sunnuntaisin jumalanpalvelukseen. Jotkut jakoivat sellit nuorempien
munkkien kanssa. Rufinus Aquilealainen huomautti vuonna 374: "Olen
nähnyt heidän joukossaan monia isiä, jotka elivät taivaallista
elämää maailmassa." Hän lisäsi: "Olen nähnyt
joidenkin heistä niin puhdistuneen kaikista epäluuloisista tai
pahoista ajatuksista.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Apotti Anthonylla oli tapana sanoa: "Yksinäisyydessä
ja hiljaisuudessa istuva on paennut kolmesta sodasta: pahan
kuulemisesta, pahan puhumisesta ja pahan näkemisestä." Hän
lisäsi kuitenkin: "Meidän on jatkuvasti taisteltava yhtä
asiaa vastaan - omaamme vastaan, omaa sydäntämme”.
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Pyhän Katariinan luostarin hengellinen perinne
rakentui näiden aavikko-isien viisaudelle. Aavikon munkkeja ei
kuitenkaan kunnioitettu yleisesti, ja ryöstelevien saraseenien
hyökkäykset heihin olivat yksi viimeinen syy luostarin
rakentamiseen Siinain vuorelle. Edes keisarinnan suojelu ei riittänyt
suojaamaan vuorenrinteellä olevissa luolissa asuneita miehiä ja
naisia. Vieraillessaan Siinain vuorella 400-luvulla egyptiläinen
munkki nimeltä Ammonius piiloutui torniin ja katseli saraseenien
hyökkäävän jumalallisia erakoita vastaan. Kun hän ilmestyi, hän
laski kolmekymmentäkahdeksan kuollutta munkkia. Pian sen jälkeen
kerrottiin myös uutinen, että ryöstäjät olivat tappaneet
neljäkymmentä erakkoa sekä joitakin naisia ja lapsia.
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Yhdeksännellä vuosisadalla Aleksandrian patriarkka
nimeltä Eutychios kirjoitti selostuksen nykyisen luostarin
rakentamisesta. Vaikka Eutychioksen kertomus on kirjoitettu lähes
300 vuotta kuvattujen tapahtumien jälkeen, se ei todellakaan ole
vailla historiallista arvoa. Hän kertoo, kuinka Siinainvuoren
munkit, jotka olivat väsyneitä vainoon, kääntyivät keisari
Justinianuksen puoleen saadakseen suojelua. He pyysivät häntä
rakentamaan heille "luostarin, jossa voimme olla turvassa".
Justinianus oli samaa mieltä ja lisäsi, että luostari "pitäisi
linnoittaa niin". ettei parempaa löytyisi.
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Luostarielämä perustuu rukoukseen ja mietiskelyyn,
mutta se keskittyy myös kirjoihin – Raamattuihin, liturgioihin,
pyhimysten elämään, homiliaan, psalteriin ja niin edelleen.
Siinai-vuoren munkit alkoivat pian tuottaa omia. Koska siellä asui
niin monia erilaisia munkkeja eri aikoina, näitä kirjoja
tarvittiin. Luostarin maine merkitsi sitä, että munkeille annettiin
usein arvokkaita kirjoja, ja he olivat myös tarpeeksi varakkaita
ostaakseen niitä – tästä syystä luostarin kirjastossa on
nykyään niitä kirjoja, jotka olivat vanhempia kuin Pyhän
Katariinan itse. Jotkut osat paljastavat muslimivaikutuksen.
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Aavikon isien puutteet näyttävät yhdistyneen
munkkien mielissä Vanhan testamentin Jobin kärsimyksiin. Häntä on
kuvattu käsikirjoituksissa Pyhän Katariinan luostarissa istumassa
kuopassa raapimassa paiseensa kivellä – esimerkkinä kurjuudesta
ja nöyryytyksestä. Kirjastossa on kirjoituksia kuuluisilta
Katariinan munkkeilta, erityisesti apotti John Klimakosilta. Muut
käsikirjoitukset sisältävät pakanallisia teoksia ja sisältävät
Homeroksen ja Aristoteleen kirjoituksia sekä tutkimusmatkailijoiden
ja navigaattoreiden kirjoja.
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI"><span style="font-size: medium;"><b>Constantin
Tischendorf</b></span></p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Muinaisessa maailmassa käärö oli tavallinen
kirjoitusmuoto. Roomalaiset tunsivat kirjan (tai koodeksin), mutta he
käyttivät sitä harvoin. Tohtori Michael Clanchy Glasgow'n
yliopistosta on havainnut, että toisaalta varhaiskristityt
"näyttävät suosivan kirjamuotoa, koska se erotti heidän
kirjoituksensa juutalaisten ja pakanoiden kirjoituksista". Nämä
varhaiskristityt suosivat myös papyruksen käyttöä pergamentin
sijaan, koska "papyrus saattoi liittyä varhaisten kristittyjen
mielessä liian läheisesti antiikin pakanalliseen historiaan, jonka
he olivat päättäneet syrjäyttää".
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Michael Clanchy päättelee, että "kristinuskon
voidaan siis sanoa keksineen pergamenttikirjan". Keksintö
siunattiin virallisesti vuonna 332, kun keisari Konstantinus tilasi
viisikymmentä vellum-Raamattua Codex-muodossa Eusebiuksen
Kesarealaisen kuuluisalta "Scriptoriumilta", joka asui ja
työskenteli samannimisessä kaupungissa, lähellä nykyaikaista
Haifaa Israelissa 400-luvulla. Nämä Raamatut oli määrä esittää
valtakunnan pääkirkoille. Jollain tavalla, jota emme enää pysty
jäljittämään, yksi näistä viidestäkymmenestä arvokkaasta
osasta päätyi lähes varmasti tiensä Siinain vuorella sijaitsevaan
Pyhän Katariinan luostariin ja makasi siellä vuosisatoja
ulkomaailman tuntemattomana.
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">11. toukokuuta 1844 jotkut beduiinit saapuivat
Kairoon ja tarjoutuivat viemään 29-vuotiaan Constantin
Tischendorfin Siinain vuorelle. "Minulla oli hyviä neuvoja",
kirjoitti saksalainen tutkija, "enkä tarjonnut heille liikaa
rahaa. Hän tarjosi 140 piastria jokaisesta kolmesta kamelista, ota
tai jätä. Valitettavasti Tischendorfille beduiinit päättivät
jättää sen ja kiihtyivät. Itävallan konsuli Kairossa suostutteli
heidät palaamaan, ja Tischendorf teki paremman tarjouksen: 480
piastria neljää kamelia kohden kuljettaakseen itseään kolmen
beduiinipalvelijan kanssa. Niinpä he lähtivät aavikon halki.
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p><span lang="fi-FI">Niinpä he lähtivät aavikon halki. Kuumuus
oli sietämätöntä. Tischendorfin olkihattu pitkällä vihreällä
hunnulla pelotti kamelit. Polttavan auringon vuoksi he lähtivät
ulos joka päivä ennen aamunkoittoa. Aamukymmenestä iltapäivällä
viiteen he lepäsivät teltoissaan. Sitten he ratsastivat vielä
kuusi tuntia. Tischendorffelt koki ikään kuin hän olisi
turkkilaisessa saunassa. Yöllä hän nukkui tähtien alla, ei
teltassa, matkatavarat ja ladattu ase vierellään ja beduiini
vartioimassa. </span>
</p>
<p><br /><br />
</p>
<p><span lang="fi-FI">Tischendorf ei ottanut näitä ihmisiä, joita
he tapasivat matkalla, Siinain vuorelle. Hän huomautti, että naiset
uskoivat täysin pahaan silmään. Kahdentenatoista päivänä seurue
saavutti leveän tasangon, jonka yläpuolella kohoaa Siinain paljas
pohjoiskallio. Pian Tischendorf näki sen, mitä hän myöhemmin
kuvaili luostarin "upeaksi puutarhaksi, joka sypressiineen,
granaattiomenineen ja appelsiinipuineen näyttää virkistävämmin
harmailta kiviseiniltä". </span>
</p>
<p><br /><br />
</p>
<p><span lang="fi-FI">Matkailijat saivat kamelit juoksemaan Pyhän
Katariinan linnoituksen juurelle. Kello 10 kori laskettiin heille.
Tischendorf oli saanut kaksi esittelykirjettä sisartalosta Kairosta,
mutta yksi niistä oli hänen mielestään vähemmän lämmin kuin
sen olisi pitänyt olla. Hän kätki sen ja laittoi koriin vain
edullisemman kirjeen. Ja sitten munkit laskivat alas köyden, tällä
kertaa poikkitanko kiinnitettynä siihen. Tischendorf oli vihdoinkin
kristittyjen vuosisatojen merkittävimmän löydön partaalla. </span>
</p>
<p><br /><br />
</p>
<p><span lang="fi-FI">"Kuinka hämmästyttävää onkaan",
hän kirjoitti, "keskellä karua aavikkoa, hiekkaa ja kalliota,
yhtäkkiä oleskella näiden vieraanvaraisten seinien sisällä -
näissä hyvin järjestetyissä ja koristeellisissa huvipuistoissa ja
-kammioissa, joita ympäröivät miehet pitkissä parroissaan ja
mustissa puvuissaan.” Pyhän Katariinan luostari oli keidas
tiikereiden, villisikojen, hyeenien, monien puutteiden ja vaarojen
jälkeen. </span>
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Professori James Hamilton Charlesworth kertoo
muistonsa vuosista 1975 ja 1979 Pyhä Katariinan luostarista. Juuri
siellä vuonna 1975 oli löydetty luostarin pohjoisseinän
sinetöidystä huoneesta taideaarteita ja muinaisia käsikirjoituksia.
Arkkipiispa Damianos vei professori Charlesworthin myös luostarin
eteläosaan, jossa he astuivat takahuoneeseen, joka oli täynnä
kirjahyllyjä. Kääntyvä portaikko johti toiselle tasolle, jossa
oli enemmän käsikirjoituksia. Häneltä kysyttiin, haluaisiko
tutkia Codex Sinaiticuksen talteen otettuja lehtiä. Arkkipiispa
Damianos pyysi olemaan paljastamatta, mitä professori oli nähnyt ja
oppinut. Professori piti tämän lupauksen.
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p><span lang="fi-FI">26. toukokuuta 1975 Pyhän Katariinan munkit
tekivät merkittävän löydön. Muutama päivä aiemmin tulipalo oli
tuhonnut luostarin suuren muurin pohjoispuolelle rakennetun Pyhän
Yrjön kappelin. Tämän kappelin alla munkeilla oli tapana
varastoida puuta, kuivaten sitä hitaasti käytettäväksi
polttoaineena. Varmuuden vuoksi he päättivät raivata tämän puun
pois. Kun he tekivät niin, he paljastivat pitkään käyttämättömän
sellin, jonka katto oli painunut sisään – painuminen oli tullut
melkein varmasti luostarin kokeman järistyksen aikana 1700-luvulla.
Kun munkit alkoivat siivota raunioista tätä selliä esiin, he
löysivät valtavan joukon muinaisia käsikirjoituksia. Kaiken
kaikkiaan tämä löytö sisälsi reilusti yli 1000 aiemmin
tuntematonta asiakirjaa, jotka on kirjoitettu kreikaksi, arabiaksi,
syyriaksi, armeniaksi, etiopiaksi, georgiaksi ja latinaksi. Mutta
yksi ehdoton mestariteos, jota Pyhän Katariinan munkit olivat
säilyttäneet vuosisatojen ajan, ei ollut enää siellä. Suuri
Codex Sinaiticus – maailman vanhin lähes täydellinen Raamattu –
on nykyään British Museumissa. Kuten museo ylpeästi ja
oikeutetusti julistaa, käsikirjoitus "on hinnaton jalokivi".
Silti se pysyi ulkomaailmalle tuntemattomana, kunnes se löydettiin
1800-luvun puolivälissä Siinain vuoren muinaisesta luostarista. </span>
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Siinain koodes löydettiin alun perin
1800-luvun puolivälissä Pyhän Katariinan luostarista Siinain
vuoren juurelta. Stalin myi koodeksen vuonna 1931 yhteensä 100 000
punnalla British Museumiin, jossa tekstit ovat edelleen. <span lang="fi-FI">Leipzigin
yliopiston tutkija ja opettaja,</span> innokas saksalainen tohtori
Constantin Tischendorf oli löytänyt aiemmin koodeksin Pyhän
Katariinan luostarista. Hän "lainasi" kirjoitukset
pahaa-aavistamattomilta munkeilta.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Jo Tischendorfin
aikaan tutkijat joutuivat lopulta myöntämään, että siihen aikaan
yleisesti hyväksytty Uuden testamentin teksti olikin epätarkka,
koska se oli perustunut käsikirjoituksiin, jotka kirjoitettiin
paljon myöhemmin kuin evankeliumit. Heidän oli pakko tehdä
vastahakoinen johtopäätös, että Uuden testamentin ensimmäinen
kreikankielinen painos – jonka Erasmus teki vuonna 1516 – oli
virheellinen. Erasmus ei ollut vain töykeä, vaan hän oli myös
käyttänyt huonoja käsikirjoituksia. Valitettavasti Erasmuksen
virheellisestä tekstistä – osittain siksi, että paavi Leo X
siunasi sen – tuli pian hyväksytty perusta kaikille uusille Uuden
testamentin käännöksille, niin katolisille kuin
protestanttisillekin. Kun Martti Luther käänsi koko Raamatun
saksaksi vuonna 1520, hän käänsi Uuden testamentin suoraan
Erasmuksen kreikkalaisen version toisesta painoksesta. </span>
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Ranskalainen orientalisti
ja kriittisen filosofian johtohahmo Ernest Renan (1823-1892) oli
julkaissut skandaalimaisen ”Jeesuksen elämä” -teoksen, jossa
Jeesuksen elämää kohdeltiin eräänlaisena romanttisena
teatterikappaleena, karikatyyriksi alusta loppuun. Tohtori
Constantin Tischendorf vastasi siihen haasteeseen hankkimalla ja
tutkimalla vanhoja käsikirjoituksia.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Tischendorf päätti, että
hänen täytyy käydä Pariisissa, Lontoossa ja muualla tutkiakseen
Raamatun muinaisia käsikirjoituksia henkilökohtaisesti. Siksi hän
haki Saksin yleisen palvonta- ja opetusministeriöltä apurahaa,
jotta hän voisi tehdä tämän. Hänen akateemiset kilpailijansa
yrittivät estää sen. Tischendorfin vihollisten, yleisen palvonta-
ja opetusministerin, tohtori von Falkensteinin, ponnistelujen
seurauksena hänelle myönnettiin vain pieni 200 taalerin apurahan.
Tischendorfin veli täydensi summaa avokätisesti toisella lahjalla.
Ja lokakuussa tutkija lähti matkaan kaikessa niukkuudessaan.
"Kohtoni kutsuu minua eteenpäin", hän kirjoitti
Angelikalle, "ja minun on seurattava." Hän saapui
Pariisiin, ja hän ei ainoastaan tutkinut Codex Claramontanusta.
Tischendorf onnistui myös litteroimaan Codex Ephraemin 64
haalistuneet Vanhan testamentin ja 145 Uuden testamentin lehteä.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Vain Roomassa Tischendorf
kohtasi vastustusta. On vaikea tietää, kuka asetti esteitä
Tischendorfin tielle. Hänen itsensä mukaan Paavi Gregorius XVI
olisi antanut hänen nähdä Codex Vaticanuksen; mutta kardinaali Mai
- joka halusi julkaista oman painoksensa tästä tekstistä - esti
Tischendorfin suunnitelmat. Saksalaisen tutkijan annettiin tutkia
Codex Vaticanusta enintään kuusi tuntia. Tämä kokemus heikensi
myös hänen myöhempiä suhteitaan sen päivän roomalaiskatolisiin
tutkijoihin.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Vuoden 1843 lopulla
Tischendorf lähti ”yrittääkseen”, kuten hän sanoi, ”voittaa
siunausta kirkolle, tiedolle ja isänmaalle sekä kuolemattomia
laakereita itselleni”. Maaliskuussa 1844 hän purjehti Italian
Leghornista ranskalaisella sotahöyrylaivalla Maltan kautta
Aleksandriaan. Aleksandriasta hän lähti pienellä laivalla Niiliä
pitkin Kairoon. Siellä Siinainvuoren Pyhän Katariinan munkit
toivottivat hänet tervetulleeksi tytärtaloonsa. Monien länsimaisten
protestanttisten vierailijoiden tapaan Tischendorf inhosi isäntiään
välittömästi. Hän kutsui heidän pitkittynyttä palvontaansa
"naurettavan sopimattomaksi". Tischendorfin mukaan
uskonnollinen elämä Siinain vuorella "on rappeutunut
päivittäiseksi taakaksi määrättyjen ja armottomasti
noudatettujen hartauksien suorittamiseksi ja niukaksi ruokavalioksi
yksityiskohtaisten paastopäiviä koskevien sääntöjen
noudattamiseksi".</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Kiusallinen totuus
on, että jo nopeasti tämä suuri saksalainen kristitty tutkija
Tischendorf alkoi pian vihata Siinain vuoren munkkeja hämmästyttävän
paljon. Vain kahdeksan päivää sen jälkeen, kun hän oli saapunut
Pyhän Katariinan luostariin, hän kirjoitti Angelikalle: "Voi
näitä munkkeja! Jos minulla olisi sotilaallista voimaa ja valtaa,
teettäisin hyvän teon, heittäisin tämän roskaväen muurien yli.
On surullista nähdä, miten ihminen voi viedä alhaisuutensa ja
kurjuutensa tämän vuoristomaailman ylevään mahtavuuteen".
Hän kuvaili heitä jatkuvasti "tietämättömiksi".
Kreikkalainen palvelija, jonka he antoivat hänelle, oli "puoliksi
älytön kaveri". Heidän kirjastonsa oli "köyhä paikka,
johon kukaan luostarissa ei kiinnittänyt huomiota". Uusi huone,
jossa he säilyttivät joitakin kirjojaan ja käsikirjoituksiaan, oli
"säälittävä". Ehkä juuri tämä halveksittujen
munkkien viha antoi Tischendorfille mahdollisuuden varastaa heiltä
heidän suurimman aarteensa.</span></p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Tischendorf väitti
löytäneensä yhteensä 129 kreikkalaisen Vanhan testamentin
kappaletta. Kyrillos antoi hänelle niistä neljäkymmentäkolme -
"sitäkin helpommin", sanoo Tischendorf, "koska ne oli
tarkoitettu tuleen". Mutta luostarin apotti kieltäytyi
antamasta hänelle loput. Tischendorf arveli, että hänen oma liian
vilkas kiinnostuksensa käsikirjoitusta kohtaan oli herättänyt
epäilyksiä sen arvosta. "Näyttää siltä", hän
kirjoitti, "että ennen vuotta 1844 kukaan luostarissa ei ollut
kiinnittänyt erityistä huomiota näihin pergamenttiarkkeihin eikä
tiennyt niiden arvosta mitään". Hän sai kuitenkin merkitä
muistiin niiden pergamenttien sisällön, jotka munkit halusivat
säilyttää. "Kirjoitin puhtaaksi sivun Jesajan ja Jeremian
tekstistä", hän kirjoitti, "ja kehotin munkkeja pitämään
uskonnollista huolta kaikista sellaisista jäänteistä, jotka
saattavat joutua heidän käsiinsä". Hän otti mukaansa
arvokkaat neljäkymmentäkolme pergamenttia, jätti luostarin ja
palasi Kairoon.</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Tämä tarina, jonka
Tischendorf kertoi kauan tapahtumien jälkeen, sopii täysin hänen
yleiseen pyrkimykseensä kuvata Pyhän Katariinan munkit tuskin
idiootteja paremmiksi. Sitä toistettiin lukemattomissa lehdissä ja
sanomalehdissä kaikkialla kristillisessä maailmassa.</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Saman tarinan ovat
kertoneet Tischendorfin vävy (Ludwig Schneller vuonna 1927) ja hänen
lapsenlapsensa (Hildegaard Behrend vuonna 1956). Se esiintyy British
Libraryn julkaisemassa kertomuksessa sen hallussa olevasta
suurimmasta käsikirjoituksesta, Codex Sinaiticuksesta, jonka
Tischendorf toi Pyhän Katariinan luostarista vuonna 1859,
neljätoista vuotta ensimmäisen vierailunsa jälkeen.</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Saksalaistutkijan
kehittämä tarina on tuskin koko totuus. Sen lisäksi, että ne 43
pergamenttia, jotka hän oletettavasti pelasti roskakorista, ovat
huomattavan hyvässä kunnossa, erittäin epäilyttävät olosuhteet,
joissa Tischendorf otti Codex Sinaiticuksen munkilta vuonna 1859,
saivat hänet itseasiassa epätoivoisesti ”todistamaan”, että
käsikirjoituksen alkuperäiset omistajat eivät olisi olleet
kykeneviä säilyttämään sitä.</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Lisäksi Tischendorf ei
missään vaiheessa tunnustanut Pyhän Katariinan munkkien
omistautumista käsikirjoituksen säilyttämisessä niin monien
vuosisatojen ajan. Kukaan ei itse asiassa tiedä, miten
käsikirjoitus, joka oli kirjoitettu ennen Pyhän Katariinan
luostarin perustamista, päätyi heidän haltuunsa. Sitä oli aiemmin
säilytetty Kesarean kirjastossa, joka oli yksi antiikin maailman
suurimmista kirjastoista ja verrattavissa Aleksandrian ja Jerusalemin
kirjastoihin.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Tischendorffin Siinain
vuorelta mukanaan tuomien 43 pergamentin joukossa on
Pamphilius-nimisen kirjurin muistiinpanoja, jonka mukaan hän yritti
korjata käsikirjoitusta. Pamphilius kirjoitti, että hän perusti
korjauksensa kuuluisaan raamatulliseen teokseen, Origeneen Hexaplaan,
jota säilytettiin Kesarean kirjastossa. Lähes varmasti
Tischendorfin Siinain vuorelta löytämät pergamentit olivat siis
aikoinaan olleet Kesareassa, jossa Pamphilius korjasi niitä. Arabit
valtasivat Kesarean vuonna 638. On järkevä arvaus, että suuri
raamatunkäsikirjoitus pelastettiin ja pakolaiset veivät sen Siinain
saarelle.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Tischendorf sai
haltuunsa 43 pergamenttia, ja Katariinan munkit olivat hoitaneet
niitä noin 1000 vuoden ajan – ja ehkä enemmänkin. Tammikuussa
1845 Tischendorf palasi Leipzigiin. Sen lisäksi, että hän vieraili
Siinainvuorella ja keräsi arvokkaat 43 pergamenttiaan, hän oli
matkallaan etsinyt muinaisia käsikirjoituksia Libyan autiomaassa
olevista koptilaisista luostareista, Jerusalemista, Betlehemistä ja
Pyhän Saban luostarista Kuolleenmeren rannalla. Hänen etsintönsä
olivat vienyt hänet Nasarettiin, Smyrnaan ja Patmoksen saarelle,
Beirutiin, Konstantinopoliin ja Ateenaan. Vastineeksi matkakuluistaan
Tischendorf antoi kaiken löytämänsä Saksin kuninkaalle Frederick
Augustus II:lle. </span>
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Vuonna 1846 Tischendorf
julkaisi loistavan painoksen 43 pergamentista otsikolla Codex
Frederico-Augustanus. Mutta mikä tässä painoksessa on
merkittävintä, on se, että Tischendorf ei missään kohtaa
paljasta, mistä hän löysi käsikirjoituksen tai että hän olisi
jättänyt taakseen yli 80 pergamenttia. Tischendorfista tehtiin nyt
Leipzigin ylimääräinen professori. Hän julkaisi idän matkoistaan
selonteon. Hän kuvaili vierailuaan Pyhän Katariinan luostariin
mainitsematta mitään sieltä löytämänsä käsikirjoituksesta.
Tämä selostus tarkoitushakuiseseti korosti munkkien epämiellyttävää
luonnetta. Epäonnistumisensa koko luostarin vaikeasti saatavissa
olevan käsikirjoituksen hankkimisessa jäi harmittamaan koko
1840-luvun lopun ja 1850-luvun ajan. Tischendorfin tilannetta
pahensivat raportit, joiden mukaan muut olivat jo nähneet ja
tutkineet arvokasta asiakirjaa. Majuri Macleod, skotlantilainen
armeijan upseeri, näki sen vuonna 1845. Tischendorfin kannalta vielä
pahempaa oli uutinen eräästä venäläisestä tutkijasta. Piispa
Porfiry Uspenskille oli näytetty koko käsikirjoitus (lukuun
ottamatta Tischendorfin 43 pergamenttia) vuonna 1845 ja uudelleen
vuonna 1850.</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Uspenski ei ollut
läheskään yhtä suuri tutkija kuin Tischendorf, eikä hän täysin
tunnistanut käsikirjoituksen antiikkisuutta. Siitä huolimatta hän
tiesi, että kyseessä oli tärkeä löytö. Vuonna 1857 hän totesi,
että "tämä käsikirjoitus, olipa se mikä tahansa, on kenties
koko ortodoksisen kirkon vanhin ja muinaisuudessaan ainutlaatuinen".
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Piispa Porfiry (Konstantin
Aleksandrovitsh Uspenski, 1804-1885), Venäjän Jerusalemin
lähetystyön perustaja, vieraili kahdesti, vuosina 1845 ja 1850,
Siinain Pyhän Katariinan luostarissa. Porfiry kuvaili vuonna 1845
tekemässään raportissa ensimmäisestä vierailustaan luostarin
kirjaston merkittävimpiä käsikirjoituksia. Uspenski sai samalla
vierailullaan kolme katkelmaa kaksisivuista Siinain kirjaa, jotka
olivat aiemmin olleet osa kirjojen sidontaa luostarissa. Yhdessä
muiden käsikirjoitusten ja esineiden kanssa, jotka hän oli
hankkinut laajoista Lähi-idän matkoistaan, Uspenskij vei nämä
palaset Venäjälle. Myöhemmin, vuonna 1883, Pietarin keisarillinen
kirjasto osti ne.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><b>Tsaari
Aleksander II</b></span></p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Tischendorf sai tietää,
että Uspenski oli nähnyt himoitun käsikirjoituksen vasta elokuussa
1859. Ajatus siitä, että joku muu löytäisi sen ensimmäisenä,
sai hänet raivostumaan. Kirjeessä skotlantilaiselle ystävälleen,
Glasgow'ssa asuvalle tohtori Samuel Davidsonille Tischendorf
kirjoitti, että "harhaoppisuutta etsivän venäläisen
"harkintakyvyn puute" oli saanut hänet laatimaan
pamflettin, The Disputes over the Sinai Bible [Die Anfchtungen der
Sinaibibel]. Tischendorf alkoi valmistella viimeistä ja erinomaisen
onnistunutta vierailuaan Siinain vuorella sijaitsevaan Pyhän
Katariinan luostariin. Se oli hänen mielestään hänen viimeinen
mahdollisuutensa. Hän oli vanhenemassa eikä pian enää kestäisi
matkan rasituksia. Tällä kertaa hän ei pyytänyt apua Saksin
julkisesta jumalanpalveluksesta ja opetuksesta vastaavalta
ministeriöltä, joka oli vain niukoilla summilla rahoittanut hänen
kaksi edellistä matkaansa, vaan koko ortodoksisen kristikunnan
vaikutusvaltaisimmalta hahmolta: Venäjän tsaarilta.</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Tischendorf lupasi Venäjän
Dresdenin ministerille, ruhtinas Wolkowskille, että jos tsaari
Aleksanteri II antaisi hänelle toimeksiannon, hän lähtisi itään
ja antaisi keisarilliselle majesteetilleen kaiken, mitä hän voisi
tuoda takaisin. Venäjän kulttuuriministeri Pietarissa tuki
suunnitelmaa. Samoin tsaaritar ja hänen äitinsä. Aleksanteri II
suostui, ja tammikuussa 1859 Tischendorf lähti jälleen kerran kohti
Egyptiä.</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Tammikuun loppuun
mennessä hän oli luostarissa. Omien sanojensa mukaan hän "käytti
muutaman päivän luostarin käsikirjoitusten läpikäymiseen, mutta
ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta, että siellä täällä oli jokin
arvokas pergamentti". Mutta vanhasta löydöstään hän ei
nähnyt mitään.</span></p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Helmikuun 4. päivänä
hän käski beduiininsa valmistautua lähtemään Kairoon kolme
päivää myöhemmin. Sinä iltana hän käveli luostarin nuoren
ateenalaisen taloudenhoitajan kanssa ja meni sitten virkistäytymään
taloudenhoitajan selliin. Sitten taloudenhoitaja sanoi, että hänkin
oli lukenut Vanhan testamentin kreikankielisen version. Hän otti
sellinsä nurkasta alas punaisen kankaan sisään käärityn kookkaan
paketin ja pani sen Tischendorfin eteen.</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Tischendorf vei sen omiin
huoneisiinsa. Hänellä oli käsissään yhteensä 346 pergamenttia,
kaikki samalla käsialalla ja samasta niteestä. Tällä kertaa hän
onnistui näkemään kaikki tuolloin tiedossaan olleet Siinain
koodeksin lehtiset: 86 lehtistä hänen löytämistään lehtisistä
ja 260 lehtistä, jotka on ensimmäisen kerran kirjattu piispa
Porfyyrin kuvaukseen, eli yhteensä 346 lehtistä.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">”Olin aivan poissa
tolaltani ilosta", hän kirjoitti vaimolleen Angelikalle. Hän
oli hämmästynyt nähdessään Vanhan testamentin lisäksi myös
koko Uuden testamentin. "Se on ainoa tällainen käsikirjoitus
maailmassa", hän kertoi vaimolleen. "Codex Vaticanus tai
London Alexandrinus eivät sisällä koko Uutta testamenttia, ja
Siinain koodeksi on epäilemättä molempia vanhempi. Tämä löytö
on merkittävä tapahtuma ja suuri kristillisen tiedon kannalta",
hän jatkoi. Hän lisäsi: "Luonnollisesti kukaan luostarissa ei
oikeastaan tiedä, mitä käsikirjoitus sisältää”.</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Lukiessaan eteenpäin
Tischendorf hämmästyi havaitessaan, että Siinain koodeksi sisälsi
kokonaisuudessaan myös hyvin varhaisen kristillisen kirjeen,
Barnabaan kirjeen, jonka kreikankielisen alkuperäiskappaleen
huomattavaa osaa pidettiin tähän asti kadonneena.</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">”Minulla oli kyyneleet
silmissäni”, hän kertoi Angelikalle, ”ja sydämeni hakkasi niin
kuin ei koskaan ennen”. Sitten hän tarttui toiseen sivuun ja näki
otsikon ”Paimen”. Hän tunnisti heti, että kyseessä oli
kristitty Hermas-niminen, toisella vuosisadalla kirjoitettu näky.
Tischendorf tunsi olevansa syvästi liikuttunut. ”Enkö ollut aina
sanonut, että menen Herran nimessä etsimään aarteita, jotka
kantavat hedelmää hänen kirkossaan?”</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Tischendorf oli nyt
ongelman edessä. Täysin hänen omilla ponnistuksillaan maailma
saisi kristillisen tiedon poikkeuksellisen rikkauden, mutta vain, jos
hän voisi viedä käsikirjoituksen mukanaan. Lisäksi hän oli myös
luvannut tuoda takaisin kaiken löytämänsä ja antaa sen tsaarille.
Tischendorf yritti siis lahjoa nuoren taloudenhoitajan, jotta hän
saisi pitää koodeksin.</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Hovimestari kieltäytyi.
Vaikka hän olisi halunnut pettää munkkitovereitaan, hänellä ei
ollut muuta vaihtoehtoa, sillä hän oli lainannut koodeksin
luostarin sakristanilta, Skevophylax Vitaliokselta, näyttääkseen
sen Tischendorfille. Tischendorf ryhtyi nyt merkittävään
kaksinaamaisuuteen, joka työllisti häntä seuraavan vuosikymmenen
ajan ja johon kuului tosiasioiden huolellinen salaaminen ja Siinain
vuoren munkkien järjestelmällinen mustamaalaaminen.</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Ensin Tischendorf kysyi
munkilta, voisiko hän viedä koodeksin heidän sisarluostariinsa
Kairoon kopioidakseen koko käsikirjoituksen. Sakristan Vitalios oli
eri mieltä. Tischendorf päätti vedota Pyhän Katariinan luostarin
apottiin. Apotti oli kuitenkin Kairossa matkalla Konstantinopoliin,
jossa hän ja kaikki Pyhän Katariinan sisarluostareiden apotit
olivat kokoontuneet valitsemaan uuden arkkipiispan äskettäin 90
vuoden iässä kuolleen arkkipiispan tilalle. Asia aiheutti munkkien
keskuudessa vaikeuksia, sillä uuden arkkipiispan valinnan oli
saatava Jerusalemin patriarkka, joka kieltäytyi hyväksymästä
kokoontuneiden apottien suosimaa valintaa.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Tischendorf lähti
beduiiniseikki Nasserin kanssa Kairoon toivoen saavuttavansa Pyhän
Katariinan apotin ennen Konstantinopoliin lähtöä. He saapuivat
Kairoon 7 päivässä, ja hän sai kokoontuneet apotit suostumaan
suunnitelmaan. Sheikki Nasser lähti takaisin hakemaan koodeksia
Pyhän Katariinan luostarista, ja paluumatka kesti uskomattomat 12
päivää. Tischendorf sai ottaa 8 sivua kerrallaan mukaansa
majapaikkaansa Kairossa, jotta hän voisi kopioida koko
käsikirjoituksen.</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Kahden kuukauden ajan
Tischendorf kopioi käsikirjoitusta tukahduttavassa kuumuudessa. Fie
otti avukseen saksalaisen lääkärin ja saksalaisen apteekkarin,
jotka molemmat osasivat kreikkaa. He kopioivat tekstin. Tischendorf
oikoluki heidän kopionsa. Koko asiakirjassa oli 110 000 riviä.
Näihin Tischendorf lisäsi loistavasti myöhempien korjaajien
tekemät muutokset - yhteensä 12 000.</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Saatuaan valmiiksi Siinain
vuorelta peräisin olevan koodeksin puhtaaksikirjoituksen hän lähti
heinäkuun loppuun asti etsimään lisää käsikirjoituksia
kristinuskolle ja tsaari Aleksanteri II:lle. Palattuaan hän
omistautui ongelmalleen saada Siinain koodeksi pois omistajiensa
käsistä ja tsaarin käsiin.</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Tischendorfille
suotuisasti oli juuri tällä hetkellä jatkuva kiista Siinain uuden
arkkipiispan valinnasta. Jos Tischendorf saisi tsaarin tukemaan
munkkien suosimaa ehdokasta, he ehkä antaisivat hänen viedä
arvokkaan käsikirjoituksen Venäjälle. Tischendorfin oman
kertomuksen mukaan hän ehdotti Kairossa Pyhän Katariinan munkille,
että he ehkä haluaisivat esittää koodeksin tsaarille. Hän väitti
kuitenkin, että "Siinain vuoren munkit eivät voineet toteuttaa
ehdotustani, vaikka olivatkin halukkaita siihen", koska
ehdotuksen vahvistamiseen tarvittiin arkkipiispa, eikä arkkipiispaa
ollut saatavilla.</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Myöhemmissä
kirjoituksissaan Tischendorf esitti, että hän ja Pyhän Katariinan
munkit olivat usein keskustelleet ajatuksesta esittää koodeksi
tsaarille. Todisteet eivät kuitenkaan tue tätä. Helmikuun 24.
päivänä 1859 hän antoi munkille lapun, jossa hän lupasi
palauttaa koodeksin puolentoista kuukauden kuluessa. Vasta kuukautta
myöhemmin, 30. maaliskuuta, hän kirjoitti Angelikalle
suunnitelmastaan saada munkit suostumaan siihen, että hän saisi
viedä käsikirjoituksen Venäjälle lahjaksi tsaarille. Hän ei
myöskään onnistunut suostuttelemaan heitä tähän.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Huolimatta arkkipiispa
Kyrilloksen ja Venäjän Turkin-suurlähettilään ruhtinas Lobanovin
avusta, munkit suostuivat korkeintaan siihen, että Tischendorf voisi
viedä käsikirjoituksen Venäjälle, ei lahjaksi vaan lainaksi,
jotta koko teoksesta saataisiin julkaistu kopio (faksimile). Tämänkin
toteuttaminen vaati paljon aikaa ja vaivaa. Tischendorf palasi
Kairoon 24. syyskuuta. "Munkit ja arkkipiispa kiittivät silloin
lämpimästi innokkaista ponnisteluistani heidän asiansa hyväksi",
hän kirjoitti, "ja seuraavana päivänä sain heiltä lainaksi
Siinain Raamatun, jotta voisin kuljettaa sen Pietariin ja kopioida
sen siellä mahdollisimman tarkasti".</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Tischendorf toivoi
selvästi, että munkit suostuisivat jossain myöhemmässä vaiheessa
antamaan Venäjän tsaarin pitää käsikirjoituksen. Hän oli tuonut
ruhtinas Lobanovilta kirjeen, jossa tuettiin tätä ehdotusta.
Kirjeestä käy kuitenkin täysin selvästi ilmi, että ehdotettua
lahjaa ei ollut vielä tehty. Se on päivätty 22. syyskuuta 1859
(10. syyskuuta vanhan tyylin mukaan) ja siinä lukee:</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Monsieur Tischendorf
on kertonut minulle, että Sinai-vuoren kunnianarvoinen veljeskunta
on ehdottanut, että se tarjoaisi hänen kauttaan vanhan
raamatunkäsikirjoituksen kunnianosoituksena hänen keisarilliselle
majesteetilleen tsaari Aleksanteri II:lle. Koska tätä tarjousta ei
voida tehdä virallisesti ennen kuin Portin ylhäinen ruhtinas on
tunnustanut vasta valitun esimiehen, herra Tischendorf haluaa ottaa
mainitun käsikirjoituksen lainaksi Pyhään Pietariin, jossa hän
voi tarkistaa kopion alkuperäisen kanssa, kun sitä painetaan.
Kannatan tätä Tischendorfin toivetta ja ilmoitan, että jos tähän
voidaan suostua, käsikirjoitus pysyy Siinain vuoren veljeskunnan
omaisuutena siihen asti, kunnes esimies on virallisesti tarjonnut sen
Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen tämän veljeskunnan nimissä.
On sanomattakin selvää, että jos ennalta arvaamattomat olosuhteet
estävät veljeskuntaa toteuttamasta tätä aikomusta, käsikirjoitus
palautetaan ehdottomasti.”</i></p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Tämän kirjeen Tischendorf toimitti munkeille.
Joissakin tapahtumaa koskevissa kertomuksissaan hän siteeraa sitä.
Hän ei kertaakaan viitannut omaan, 28. syyskuuta 1859 päivättyyn
kirjeeseensä, joka oli piilossa Pyhän Katariinan luostarissa,
kunnes professori Ihor Sevcenko löysi sen vuonna 1960 yhdessä
kourallisen muiden tärkeiden kirjeiden kanssa.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p><span lang="fi-FI">Tischendorfin omalla kädellä kirjoitettu
kirje on kirjoitettu huonolla kreikalla, ja se on todennäköisesti
laadittu Kairon notaarin avustuksella. Siinain vuoren munkit pitivät
tätä kirjettä niin tärkeänä sen löydyttyä vuonna 1960, että
he asettivat sen pysyvästi näytteille luostariin lasin alle.</span></p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Tischendorfin kirjoitus on seuraava:</p>
<p lang="fi-FI">”<i>Minä allekirjoittanut, Constantin von
Tischendorf, joka olen tällä hetkellä lähetetty itään
Aleksanteri Aleksanterin, koko Venäjän tsaarin, käskystä,
todistan tällä kirjeellä, että Siinain vuoren pyhä veljeskunta
on Hänen Ylhäisyytensä suurlähettiläs Lobanovin kirjeen
mukaisesti luovuttanut minulle lainaksi molempien testamenttien
muinaisen käsikirjoituksen, joka on edellä mainitun luostarin
omaisuutta ja koostuu 346 foliosta ja pienestä fragmentista. Nämä
haluan ottaa mukaani Pietariin, jotta voin verrata alkuperäistä ja
minun tekemää kopiota, kun se on painettu. Tämä käsikirjoitus
luovutetaan minulle edellä mainitussa Lobanovin 10. syyskuuta 1859
päivätyssä, numerolla 510 varustetussa kirjeessä mainituin
ehdoin. Lupaan palauttaa sen vahingoittumattomana ja hyvässä
kunnossa Sinai-vuoren pyhälle veljeskunnalle sen ensimmäisestä
pyynnöstä.”</i></p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Sitten Tischendorf lähti Kairosta, eivätkä Siinain
vuoren munkit enää koskaan nähneet koodeksiaan. Hän palasi
voittoisana Eurooppaan. Leipzigin kautta hän saapui Pietariin. Hänen
oman kertomuksensa mukaan 19. marraskuuta 1859 "esittelin heidän
keisarillisille majesteeteilleen Tsarkoe-Selon talvipalatsissa
rikkaan kokoelmani vanhoja kreikkalaisia, syyrialaisia, koptilaisia,
arabiankielisiä ja muita käsikirjoituksia, joiden keskellä
Sinaiitin Raamattu loisti kuin kruunu".
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Tischendorfin kertomuksessa ei mainita, että
Sinaiitin Raamattu ei varsinaisesti ollut hänen annettavissa lahjana
Aleksanteri II:lle ja tsaarittarelle. Hän ehdotti, että
käsikirjoitus julkaistaisiin. Tsaari suostui kustantamaan sen ja
pyysi, että julkaiseminen ajoittuisi Venäjän monarkian
tuhatvuotisjuhlallisuuksiin syksyllä 1862. Pyyntö asetti valtavia
vaatimuksia jopa Tischendorfin poikkeuksellisten kykyjen omaavalle
tutkijalle. Työhön oli käytettävissä tuskin yli kaksi vuotta.
Koodeksissa oleva Raamatun teksti oli kirjoitettu kokonaan
unciaaleilla eli isoilla kirjaimilla. Siinä ei ollut lukuotsikoita
eikä jakoa säkeisiin tai kappaleisiin. Koko käsikirjoitus oli
kirjoitettu ilman välimerkkejä, eikä sanojen välissä ollut
välilyöntejä. Siihen oli lisätty valtava määrä korjauksia ja
korjauksia. Mutta Tischendorf oli nero.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Koodeksin faksimilepainosta varten Tischendorfin oli
valvottava monien erilaisten kirjasimien valmistusta. Hän laski
esimerkiksi kreikkalaisen omega-kirjaimen seitsemän eri kokoa koko
käsikirjoituksessa. Siitä huolimatta hän ryhtyi työhön
määrätietoisesti. Hän kieltäytyi tsaarin kutsusta jäädä
Venäjälle ja valvoi työtä Leipzigista käsin käyden kolme kertaa
Pietarissa niiden 27 kuukauden aikana, jotka hanke kesti. Se oli
ilmiömäisen lyhyt aika tuottaa neljä upeaa kalvoa, joissa painos
lopulta ilmestyi. Tuona aikana Tischendorf kieltäytyi kaikista
muista kutsuista.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Lahjoituksen diplomaattiset valmistelut kestivät
useita vuosia. Kaikki tämän monimutkaisen prosessin käänteet ja
käänteet on esitetty A. V. Zakharovan artikkelissa "The
History of Russia's Acquisition of the Sinai Bible in the Light of
New Documents from Russian Archives.""История
приобретения Синайской Библии Россией
в свете новых документов из российских
архивов". Syyskuussa 1859 Tischendorf vei Codex
Sinaiticuksen luostarista Pietariin sinaittien kanssa sovitulla
tavalla valmistelemaan sen julkaisemista, ja vasta marraskuussa 1869
Pyhän Katariinan luostarin isien neuvosto ja Kairon isien neuvosto
allekirjoittivat lahjoituksen. Vastalahjaksi Venäjän hallitus
lähetti Pyhän Katariinan luostarille 9000 ruplaa, ja sen jälkeen
luostari sai jatkuvaa tukea Venäjältä.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Codex Sinaiticuksen pääosan nelikirjainen painos
julkaistiin vuonna 1862 nimellä Bibliorum Codex Sinaiticus
Petropolitanus ja omistus Venäjän keisari Aleksanteri II:lle.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p><span lang="fi-FI">Se valmistettiin ennätysajassa (vain kolme
vuotta), ja se oli huomattavan hyvin valmistettu ja ylellinen.
Valokuvaus- ja litografiatyöt tehtiin Pietarissa ja osittain
Leipzigissa, ja painaminen annettiin Gieseken ja Devrienin Leipzigin
kirjapainolle. Osa painoksesta painettiin erikoispaperille, jonka
kasvipohja jäljittelee pergamenttia. Painos oli 327 kappaletta. 227
kappaletta jaettiin Venäjän hallituksen päätöksellä Venäjän
ja Euroopan tärkeimpiin laitoksiin ja kirjastoihin sekä
lahjoitettiin merkittäville henkilöille. Pyhän Katariinan
luostariin lähetettiin kaksi kappaletta - luostarin kirjastoon ja
Kairon sivukonttorin kirjastoon. Julkaisun kustannukset olivat 20 000
ruplaa, lukuun ottamatta kopioiden kuljetuskustannuksia. Codex
Sinaiticuksen litografinen faksimilepainos aiheutti ennennäkemättömän
julkisen ja tieteellisen kohun ja avasi monenlaisia tutkimusnäkymiä.</span></p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Marraskuun 10. päivänä 1862 Tsarskoje Selossa
järjestettiin juhla-audienssi, jossa Tischendorf luovutti
faksimilepainoksen ja alkuperäisen Siinain koodeksin, joka oli
siihen asti ollut Tischendorfin hallussa julkaisun valmistelua
varten, keisari Aleksanteri II:lle. Vuonna 1869 Codex Sinaiticus
siirtyi Keisarilliseen julkiseen kirjastoon, jossa sitä säilytettiin
käsikirjoitusosastolla yhdessä eräiden tärkeimpien
käsikirjoitusten, kuten Ostromirovon evankeliumin (1056-1057),
vanhimman säilyneen keskiaikaisen käsikirjoituksen, kanssa. - Tämä
on Itä-Slaavin vanhin käsikirjoitettu kirja, jolla on
käsikirjoituspäivämäärä.
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Sittemmin Neuvostohallitus myi Siinain koodeksin
British Museumille joulukuussa 1933 ja vei sen Lontooseen. Tämä
arvokas käsikirjoitus on ollut arvokas osa British Libraryn
kirjastoa sen perustamisesta vuonna 1978 lähtien. Lontoossa
muinaisen käsikirjoituksen lehdet säilytettiin huolellisesti,
jaettiin kahteen niteeseen ja sidottiin.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Tischendorfin raivoksi lähes heti hänen merkittävän
löytönsä julkistamisen jälkeen väitettiin, että koko koodeksi
olisi väärennös. Väitteen esitti yksi 1800-luvun suurimmista
väärentäjistä, kreikkalaistutkija Constantine Simonides, joka
sanoi kirjoittaneensa käsikirjoituksen itse. Simonides oli tehnyt
omituisen uran myymällä sekä aitoja että väärennettyjä
asiakirjoja. Vuosina 1853-1855 Englannissa oleskellessaan hän ei
onnistunut yhtenä päivänä myymään väärennöksiään British
Museumin sir Frederick Maddenille, mutta seuraavana päivänä hän
ilmestyi myymään aitoja käsikirjoituksia. Nyt, kun Tischendorf oli
juuri valmistumassa Codex Sinaiticus -kokoelman suurta foliopainosta
varten, Simonides väitti väärentäneensä koko käsikirjoituksen
oleskellessaan Athos-vuorella vuonna 1840. Simonides esitti jopa
kreikkalaisen munkin nimeltä Kallinikos, joka oli valmis
todistamaan, että hän oli nähnyt väärennöksen. Lisäksi
Simonides oli riittävän taitava kalligrafiassa, joten monet pitivät
hänen väitettään erittäin uskottavana. Hän väitti, että hänen
setänsä Benedictus oli ehdottanut, että hän tekisi väärennöksen
ja esittäisi sen tsaarille, mutta väsyneenä tähän ajatukseen hän
totesi, että sen sijaan hän oli luovuttanut asiakirjan entiselle
Siinain arkkipiispalle. Simonides väitti, että väärennetty
koodeksi oli tällä tavoin päätynyt Pyhän Katariinan luostariin
ja päätynyt lopulta Tischendorfin käsiin. väärentäjä ja
muinaisten käsikirjoitusten myyjä Constantine Simonides (1820-1867)
ilmoitti nämä valeuutisensa The Guardianissa (13.9.1862), että
Tischendorfin löytämä koodeksi ei kuulu 4. vuosisadalle vaan
vuodelle 1839/1840. ja sen kirjoitti Simonides itse 19-vuotiaana; hän
kutsui teosta "nuoruutensa huonoksi taitokseksi".
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p><span lang="fi-FI">Tischendorf tiesi, että Simonides kosti
humoristisesti edellisen episodin jälkeen. Kun hän oli yrittänyt
myydä väärennettyä Hermaan paimenenen kopiota Saksassa,
Tischendorf oli paljastanut hänet. Kirjeessään
syyriankielentutkijalle, pastori William Curetonille Tischendorf
ilmaisi hämmästyksensä siitä, että vaikka jotkut tutkijat olivat
kiittäneet häntä tästä, toiset olivat halunneet salata koko
asian häpeissään siitä, että Simonides oli huijannut heitä. Nyt
hän raivostui Simonidesin ilkeydestä. Tischendorf vastasi
saksalaisessa sanomalehdessä "Allgemeine Zeitung" 22.
joulukuuta 1862, että jo pelkästään Uudessa testamentissa Codex
Sinaiticus eroaa monin paikoin merkittävästi kaikista Moskovan
julkaisuista ja kaikista muista käsikirjoituksista. Vaikka Codex
Sinaiticus ei selvästikään ollut väärennös, Simonidesin
kylvämät epäilykset sen asemasta viivästyttivät sen vaikutusta
raamatuntutkimukseen. Simonidesin vuoksi Codex Sinaiticus sai
pidemmän aikaa tehdä kunnon vaikutuksen kristilliseen maailmaan.</span></p>
<p><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Mikään ei kuitenkaan pystynyt tukahduttamaan
Tischendorfin monumentaalisen koodeksin painoksen vaikutusta. Heti
pääsiäisen jälkeen vuonna 1862 Vanhan testamentin
kaksikymmentäkaksi kirjaa ja Uuden testamentin kaksikymmentäyhdeksän
kirjaa sekä Barnabaan kirje ja Hermaksen paimen ilmestyivät
kolmessa niteessä, ja painomuste (enimmäkseen ruskea) vastasi
tarkasti alkuperäistä. Kaksikymmentä kappaletta painettiin aidolle
pergamentille kuninkaallisille esitettäväksi.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Lokakuun alussa 1862 Tischendorf lähti Pietariin 31
laatikkoa mukanaan, joissa oli 1232 foliota koodeksin painosta. Ne
painoivat 130 sataa kiloa. Marraskuun 10. päivänä hän luovutti
Tsarkoe-Selossa ensimmäiset kappaleet tsaarille ja tsaarittarelle.
Itse koodeksi asetettiin näytteille keisarilliseen julkiseen
kirjastoon. Tsaari lahjoitti 223 kappaletta maailman suurille
kirjastoille. (Yksi näistä meni ironisesti Siinain vuoren
luostariin, jossa se on edelleen esillä alkuperäisen sijasta.)
Loput lehdet annettiin Tischendorfille itselleen myytäväksi niin
kalliilla hinnalla kuin hän sai.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Tischendorf oli nyt maailmankuulu. "Lähes
kaikki Euroopan hovit antoivat hänelle niin paljon kunniamerkkejä
ja palkintoja", kirjoitti hänen vävynsä, "etteivät ne
olisi koskaan mahtuneet yhdenkään miehen arkkuun. Oxfordin ja
Cambridgen yliopistot kunnioittivat häntä korkeimmilla
tutkinnoillaan. Paavi kirjoitti hänelle nimikirjoituskirjeen, jossa
hän totesi: "Olisin mieluummin löytänyt tämän Sinaitin
käsikirjoituksen kuin Englannin kuningattaren Koh-i-noorin".
Saksin kuningas teki yliopiston professorista salaneuvoksen. "Nämä
kunnianosoitukset olivat hänelle mieluisia", sanoi hänen
vävynsä, "mutta ne olivat hänelle vain toissijaisia.
Teologian tieteen edistäminen ja kristillisen yhteisön etu olivat
hänen elämässään etusijalla.”</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Tischendorf lähetti myös kuvan kahdesta nuorimmasta
lapsestaan ja lisäsi, että Alexandra, hänen nuorin tyttärensä,
oli Venäjän suuriruhtinatar Alexandra Konstantinin, tsaarin kälyn,
kummilapsi. Nyt, voisi ajatella, oli aika itse koodeksin palata
kotiin Siinain vuorelle. Omistamalla suuren painoksensa tsaarille
vuonna 1862 Tischendorf oli kirjoittanut: "Tämä jäänne
ensimmäisen kristillisen keisarin ajoilta on lojunut pyhän aarteen
tavoin sen vuoren juurella, jonka huipulla Mooses kerran näki
Jumalan kirkkauden ja sai Jumalan käsistä lain ristikirjaimet. Nämä
lain taulut sisälsivät erityisen kiellon: "Älä varasta".
Tischendorfin painoksen nimi, Codex Sinaiticus Petropolitanus,
viittasi kuitenkin (sen viimeisellä sanalla "Petropolitanus")
siihen, että jotkut ihmiset - Tischendorf ja itse tsaari mukaan
luettuina - olisivat ehkä tyytyväisempiä, jos sen annettaisiin
jäädä Pietariin.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Pyhän Katariinan munkit eivät kuitenkaan suinkaan
olleet samaa mieltä siitä, että näin pitäisi tehdä. Professori
Sevcenkon luostarista löytämässä kirjeessä kerrotaan, että he
olivat jo vuonna 1859 harmissaan Kairossa levinneistä huhuista,
joiden mukaan Tischendorf aikoi antaa käsikirjoituksen Aleksanteri
II:lle. Arkkipiispa Kyrillos, jonka puolesta Tischendorf oli tuolloin
työskennellyt, oli nyt varmistanut valintansa. Mutta hän ei
osoittanut merkkejä siitä, että hän olisi halukas tai kykenevä
taivuttelemaan munkkikollegoitaan lahjoittamaan arvokkaimman
asiakirjansa.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Tischendorf oli nyt pulassa. Hän oli antanut
tsaarille jotain, mitä hänellä ei sillä hetkellä ollut oikeutta
antaa. Sen seurauksena hän oli saanut tunnustusta, kunniaa ja rahaa.
Hän oli huolellisesti salannut niin paljon kuin pystyi
alkuperäisistä järjestelyistä, joiden tarkoituksena oli viedä
suuri koodeksi Venäjälle. Silti hänen arkkipiispa Kyrilloselle
osoittamansa vetoomukset, joissa hän pyysi munkkeja vahvistamaan
käsikirjoituksen lahjoituksen Aleksanteri II:lle, kaikuivat
kuuroille korville.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Tischendorfin huoli heijastui myös Venäjän
hovissa. Riemuvoittoisen näyttelynsä jälkeen Siinain vuoren
käsikirjoitus siirrettiin Venäjän ulkoministeriön säilytettäväksi
osoituksena sen epävarmasta omistajuudesta. Mutta Tischendorfin
vaikeudet eivät olleet mitään verrattuna arkkipiispa Kyrillin
vaikeuksiin, jonka ylennystä hän oli tavoitellut juuri saadakseen
koodeksin käsiinsä. Tammikuun 21. päivänä 1867 luostarin
sisäiset riidat, jotka varmasti johtuivat osittain siitä, että
Cyril oli sallinut heidän arvokkaimman omaisuutensa luovuttamisen,
saivat munkit erottamaan arkkipiispansa. Vielä erottamisensa
jälkeenkin Kyrillos väitti, että hän oli vain lainannut
koodeksin.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Tischendorf oli nyt täysin huolestunut. Hänen
vihollisensa epäilivät, että hän oli jopa "varastanut"
käsikirjoituksen. Venäjän suurlähettiläs osmanivaltakunnan
keskushallinnossa eli Korkeassa portissa (nykyisen Istanbulin
alueella) ruhtinas N.P. Ignatieff, joka oli nyt ottanut hoitaakseen
neuvottelut Pyhän Katariinan munkkien kanssa, käytti aivan
avoimesti tällaisia sanoja puhuessaan ja kirjoittaessaan Siinain
Raamatusta.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Tischendorf kiiruhti jälleen kerran Venäjälle.
Huolimatta heikentyneestä terveydestään hän tarjoutui menemään
vielä neljännen kerran Siinain vuorelle. Ignatieff ei suostunut
siihen. Tischendorf, joka oli alun perin aiheuttanut
väärinkäsityksen, ei saisi nyt enää mennä Siinain saarelle
venäläisten edustajana ja heidän kustannuksellaan. Kyrilloksen
syrjäyttäminen antoi häikäilemättömälle suurlähettiläälle
mahdollisuuden saada Codex Sinaiticus lahjaksi ilman Tischendorfin
enempää väliintuloa. Venäläiset suostuivat tunnustamaan
Kyrilloksen kilpailijan Kallistratuksen arkkipiispaksi sillä
ehdolla, että Kallistratus tekisi heidän kanssaan yhteistyötä
koodeksia koskevassa asiassa. Ignatieff neuvoi kyynisesti venäläisiä
tarjoamaan munkille "rahasumman - niin vähän kuin on tarpeen -
jotta meillä olisi oikeus vakuuttaa, että ostimme Raamatun emmekä
varastaneet sitä".</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Kallistratus suostui. Hän suostutteli ainakin osan
munkkikollegoistaan ("valtuuskunnan", kuten Tischendorfin
tyttärentytär sanoo) luovuttamaan arvokkaan käsikirjoituksen
heidän keisarillisille majesteeteilleen, tsaarille ja
tsaarittarelle. Vastineeksi munkit saivat 9000 Venäjän ruplaa
(tuolloin noin 1350 punnan arvosta) ja joitakin keisarillisia
kunniamerkkejä. Codex tuotiin ulos ulkoministeriön holveista ja
asetettiin jälleen näyttelyyn Imperial Public Library -kirjastossa.
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Siinain arkkipiispa Kyrillos oli kieltäytynyt
allekirjoittamasta Siinain koodeksin lahjakirjaa Aleksanteri II:lle,
Venäjän hallitus näytti kapinalliselle, kuka oli Siinain herra, ja
määräsi Siinain kirkon Bessarabian-omaisuuteen (nykyisen Moldovan
ja Ukrainan välissä), josta tärkein rahavirta Siinain kirkkoon oli
lähtöisin, takavarikon. Tämän seurauksena, pääasiassa Pyhän
Katariinan luostarin vanhimpien ponnistelujen ansiosta, arkkipiispa
Kyrillos syrjäytettiin, ja hänen tilalleen valittiin Kallistratos,
joka allekirjoitti ensimmäisenä Sinai-koodeksin lahjakirjan
Aleksanteri II:lle.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Vuonna 1870 Tischendorf sai vakavan sairauden, josta
hän ei toipunut täysin pitkään aikaan. Sitten, 5. toukokuuta
1873, "keskellä ehjää ja onnellista työtä" (vävynsä
Ludwig Schnellerin mukaan), hän sai tuhoisan aivohalvauksen, josta
hän ei koskaan täysin toipunut. Hän oppi jälleen puhumaan ja
kävelemään. Hän yritti kirjoittaa vasemmalla kädellään. Mutta
vuoden aikana hän ei saanut todellista parannusta aikaan. Sitten hän
alkoi saada aivohalvauksen toisensa jälkeen. Joulukuun 7. päivänä
1874 hän kuoli lähes kuusikymmenvuotiaana. Hänet haudattiin
Leipzigin Johanneksen hautausmaalle. Tischendorfille itselleen
uskonnollisen totuuden ja tiedon puolesta taistelemisesta tuli ehkä
tärkeämpää kuin hyväntekeväisyydestä tai siitä, mikä oli
moraalisesti oikein.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Tischendorf kiteytti oman suurimman saavutuksensa
näin: "<i>Että kaitselmus on antanut aikakaudellemme, jolloin
hyökkäykset kristinuskoa vastaan ovat niin yleisiä, Siinaitisen
Raamatun, jotta se olisi meille täysi ja selkeä valo siitä, mikä
on Jumalan sanan todellinen kirjoitettu teksti, ja jotta se auttaisi
meitä puolustamaan totuutta vahvistamalla sen autenttisen muodon</i>".
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Tischendorfin kuoleman jälkeen Codex jatkoi
vaellustaan. "Codex Sinai on vanhin tunnettu Raamatun
käsikirjoitus, joka on peräisin neljänneltä vuosisadalta jKr.
Vuoteen 1933 asti reliikkiä säilytettiin Keisarillisessa julkisessa
kirjastossa. Teollistamispolitiikan huipulla Neuvostoliiton
viranomaiset kuitenkin myivät harvinaisuuden länteen 100 tuhannella
punnalla. Miksi Venäjä on siis menettänyt yhden kristinuskon
alkuaikojen tärkeimmistä jäänteistä?</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Toinen osa käsikirjoituksesta jäi kuitenkin
luostarin kirjastoon. Tischendorf sai koodeksin koko tekstin vasta
vuonna 1859 keisari Aleksanteri II:n virallisena edustajana.
Neuvottelujen jälkeen munkit suostuivat siirtämään kirjan Venäjän
monarkille, ortodoksisuuden suojelijalle, ja samana vuonna reliikki
saapui Pietariin. Luostari sai tsaarilta tästä yhdeksän tuhatta
ruplaa. Jos venäläinen munkki Porfyrius olisi halunnut ottaa
Siinain koodeksen mukaansa vuonna 1845 tai 1850, se olisi onnistunut
lähes esteettä. Mutta kun Tischendorf, joka oli myös suuri
PR-velho, löysi käsikirjoituksen helmikuussa 1859, hän julisti
heti "kaupungille ja maailmalle", että hän oli löytänyt
vanhimman raamatunkäsikirjoituksen! Tällaisten väitteiden jälkeen
asiat olivat muuttumassa hyvin monimutkaisiksi. Sitä paitsi
luterilaisena hän pysyi Siinain luostarin kreikkalaisille munkille
ei-kristittynä, eikä hän voinut odottaa myönnytyksiä tai
lempeyttä. Jotta Tischendorf ei menettäisi käsikirjoituksen
hallintaa, hän sitoutui kopioimaan sen ja voitti samalla aikaa.
Munkit kuljettivat käsikirjoituksen Konstantinopoliin, Osmanien
valtakunnan pääkaupunkiin, ja tekivät juuri niin. Tischendorf
tiesi erittäin tärkeän venäläisen matkailijan - Venäjän
keisari Aleksanteri II:n veli, suuriruhtinas Konstantin Nikolajevitš,
jonka kanssa Tischendorf oli paitsi tuttu myös varsin läheinen.
Laskelma osoittautui erinomaisen oikeaksi: Venäjän Konstantinopolin
suurlähetystö kiinnostui paljon enemmän matkailevan saksalaisen
auttamisesta, ja se johti siihen, että Venäjän lähettiläs
ottomaanien portissa, ruhtinas Aleksei Lobanov-Rostovski, antoi
munkille Venäjän ulkoministeriön virallisen nootin, jossa
todettiin, että Tischendorf keräsi käsikirjoituksen tieteellistä
julkaisua varten, kun taas Venäjän keisarikunta takasi Siinain
koodin palauttamisen sen lailliselle omistajalle.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI"><span style="font-size: medium;"><b>Bolševikit
möivät Lontoon antiikkikauppiaille</b></span></p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Codex Sinaiticus, joka houkutteli tutkijoita
kaikkialta maailmasta, säilytettiin Leningradissa vuoteen 1933 asti.
Pian vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen sen kohtalo kuitenkin
kyseenalaistettiin. Arkistonhoitaja Ljudmila Volftsunin mukaan
Konstantinopolin patriarkaatti esitti 1920-luvulla vaatimuksen
käsikirjoituksesta ja väitti, että se oli saatu vilpillisesti
munkilta. Nämä väitteet hylättiin, minkä vuoksi
historioitsijoiden oli kirjoitettava pitkä kirjelmä bolševikeille.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Englantilainen Uuden testamentin tutkija, Harvardissa
toiminut kirkkohistorian professori Kirsopp Lake (1872-1946) oli
aloittanut uransa kaivosmiesten pastorina, mutta hän erikoistui
Oxfordissa opinnoissaan paleografiaan ja Uuden testamentin
tekstikritiikkiin. Vuonna 1898 hän teki matkan Baselin, Venetsian ja
Rooman kirjastoihin etsien lisää käsikirjoituksia. Kesällä 1899
ja 1903 hän teki matkoja kreikkalaiseen luostariin Athos-vuorelle.
Lake toimi Alankomaiden vanhimmassa yliopistossa Leidenissa
professorina 1904-14. Professorina Lake teki faksimilepainokset
(1911, 1922) Siinain kirjasta, Codex Sinaiticus. Professori Luke
matkusti Pietarin keisarilliseen kirjastoon ensimmäisen vaimonsa
Helenin kanssa kesällä 1908 ja valokuvasi tärkeän Codex
Sinaiticuksen ja julkaisi näköispainoksena Uuden testamentin
yhdessä Barnabaan kirjeen ja Hermaksen paimenen kanssa (1911) ja
vielä Vanhan testamentin (1922) kanssa toisen kirjastovierailunsa
(1913) jälkeen. Nämä niteet oli varustettu arvokkailla
johdatuksilla ja olivat huomattava parannus Tischendorfin
aikaisempiin painoksiin. Vuoden 1911 näköispainos eli faksimili
koko Uuteen testamenttiin oli aivan viime aikoihin asti internetissä
ladattavissa ja luettavissa Z-librarysta pdf-tiedostona, mutta
nyttemmin Yhdysvaltain tiedustelupalvelu sulki Z-libraryn.
https://1lib.sk/book/3150740/4552eb</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Venäjän vuoden 1917 vallankumous johti tsaarin ja
hänen perheensä teloittamiseen ja virallisesti ateistisen hallinnon
käyttöön ottamiseen Venäjällä. Neuvostoliiton taloudelliset
ongelmat johtivat siihen, että he julkaisivat länteen myytäväksi
huomattavan määrän arvokkaita käsikirjoituksia – itse asiassa
niin paljon, että tähän asti saavuttamattomien niteiden tulva
uhkasi tuhota harvinaisten kirjojen länsimarkkinat. Vuosina
1930-1932 Neuvostoliiton hallitus tulvi kansainväliset
antiikkimarkkinat arvokkailla esineillä, jotka se oli hankkinut
kansallistamisen kautta. Lontoon antiikkikauppiaat tulivat Moskovaan
tarjoamaan kokemustaan tältä alueelta ja solmimaan yhteyksiä
hallitustasolla. Ensimmäinen ja viimeinen brittiläinen tarjous
ostaa Codex Sinaiticus 40 000 punnan hintaan tuli Lontoossa
sijaitsevalta antiikkiyritykseltä Maggs Bros. Ltd
neuvostohallitukselle vuonna 1933. Neuvostohallitus pyysi 200 000 ja
myi sen neuvoteltuaan Iso-Britannialle 100 000 eurolla. Pääministeri
Ramsay MacDonaldin vahvalla tuella British Museumin johtokunnan
jäsenet suostuttelivat valtiovarainministeriön tukemaan 100 000
punnan maksua Codexin toimituksen yhteydessä Lontooseen.
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Maggs Brosin kauppias oli ollut vuonna 1931
Leningradissa muutaman päivän ja ostanut sieltä Gutenbergin
Raamatun ja kirjaimellisesti, tämä Raamattu kainalossaan, hän
katsoi nyt yleiseen kirjastoon. Brittiläisen antiikkikirjan Maggs
Brossin kauppias Maurice L. Ettinghausen johti Moskovaan kolmen
hengen valtuuskunnan vakuuttaakseen Venäjän viranomaiset, että oli
typeryyttä yrittää myydä vaikkapa kolme tai neljä kappaletta
Homeroksen ensimmäisestä painoksesta kerralla. Ettinghausen
ystävystyi Venäjän kirjojen vaihto-osaston johtajan kanssa, joka
sattui tuolloin olemaan unkarilainen. Hänet esiteltiin
ulkomaankaupan varakomissarille, joka oli ollut Puna-armeijan
kenraalipäällikkö. Ja entisessä Imperiumin yleisessä
kirjastossa, toisella puolella, pölyisessä puhujapuhujassa, hän
näki neliönmuotoisen nahkalaatikon, jonka nahkakannessa oli
kirjoitettu "Codex Sinaiticus Petropolitanus".
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p><span lang="fi-FI">Vitsinä Ettinghausen sanoi ulkomaankaupan
varakomissarille, että jos hän joskus tarvitsee rahaa, hänen
pitäisi sitoa Sinaiticus ruskeaan paperipakkaukseen ja lähettää
se Ettinghauseniin Lontooseen. Varakomissaari sanoi, ettei ollut
koskaan kuullut käsikirjoituksesta. Kaksi vuotta myöhemmin
unkarilainen kirjojen vaihto-osaston johtaja oli Lontoossa. Syksyllä
1933 hän tuli tapaamaan Ettinghausenia ja kysyi häneltä, oliko
Codex Sinaiticus miljoonan punnan arvoinen. Maurice Leon Ettinghausen
vastasi, ettei hän tiennyt, mutta jos venäläiset joskus
haluaisivat myydä koodeksin, hän olisi valmis löytämään ostajan
lännestä. Muutamaa viikkoa myöhemmin Venäjän kulttuuriattasea
Pariisissa, toveri Iljin, ilmoitti Ettinghausenille, että
Neuvostoliiton hallitus oli valmis myymään koodeksin 200 000
puntaa. Ettinghausen ilmoitti välittömästi Sir Frederic Kenyonille
British Museumista. Sitten alkoivat neuvottelut maailman
arvokkaimmasta Raamatusta. British Museumin puolesta Sir Frederic
tarjosi 40 000 puntaa. Toveri Iljin alensi hintansa 100 000 puntaa.
Kuultuaan pääministeri Ramsay MacDonaldia ja Canterburyn
arkkipiispaa museon luottamushenkilöinä Sir Frederic nosti
tarjouksensa 60 000 puntaa ja suostui sitten maksamaan 100 000
puntaa. Joulukuussa Ison-Britannian hallitus ilmoitti myynnistä ja
takasi puolet hinnasta edellyttäen, että Britannian yleisö
merkitsee toisen puolen. </span>
</p>
<p><br /><br />
</p>
<p><span lang="fi-FI">Kaupan nopeus oli hämmästyttävä.
Pääministerin, Canterburyn arkkipiispan ja British Museumin entisen
johtajan Sir Frederic Kenyonin tukemana julkinen kampanja keräsi
toukokuuhun 1934 mennessä 46 500 puntaa. Seuraavan vuoden lokakuuhun
mennessä kampanja oli tuottanut valtiovarainministeriölle yhteensä
53 563 puntaa. </span>
</p>
<p><br /><br />
</p>
<p><span lang="fi-FI">27. joulukuuta 1933 käsikirjoitus saapui
Lontooseen junalla. Venäjän kauppavaltuuskunta toi lehdet Bush
Houseen Strandiin. Sieltä Maurice Ettinghausen, kaksi etsivää Vine
Streetin poliisiasemalta, ja neiti Margaret Lane Daily Express
-sanomalehdestä veivät heidät taksilla British Museumiin
Bloomsburyssa. Kun he saapuivat, Ettinghausen hämmästyi nähdessään
valtavan joukon miehiä ja naisia odottamassa suurella aukiolla
museon pääportaalien ulkopuolella ja ojentamassa kadulle. Kun hän
nousi taksista kantaen suurta Raamattua, kaikki väkijoukon miehet
nostivat hattuaan. Käsikirjoitus otettiin heti esille museon
sisällä. Valtavat väkijoukot tulivat katsomaan näitä tummia
vellum-sivuja, joissa oli huomioimaton muste ja merkittävä teksti.
British Museum Quarterly vuodelta 1934 totesi: "Koskaan aiemmin
pitkän historiansa aikana ei British Museum ole voinut nähdä
loputtoman kävijävirran, joka on odottanut kärsivällisesti
jättääkseen käsikirjoituksen ohi tiukat ja koristamattomat
sivut," jonka voivat lukea vain harvat niistä, jotka tulevat
osoittamaan kunnioitusta. </span>
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Käsikirjoitus ei jäänyt Neuvostoliittoon pitkäksi
aikaa. Käskyn myydä se länteen antoi henkilökohtaisesti Josif
Stalin, joka myös allekirjoitti kansankomissaarien neuvoston asiaa
koskevan asiakirjan. Vuonna 2010 The Art Newspaper -lehti kertoi,
että Venäjän ulkoministeriön arkistoista löytyi asiakirja, jossa
vahvistettiin kaupan laillisuus.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Poliittisen toimiston kokouksen pöytäkirjassa, joka
käsitteli "toveri Rosengoltzin kysymystä", on seuraava
päätöslauselma: "<i>Velvoittakaa toveri Bubnov antamaan
vastaus Kansankomissariaatin kansankomissariaatin kysymykseen.
Bubnovin antaa Siinain koodeksin Raamatun käsikirjoituksen
ulkomaankaupan kansankomissariaatille ja antaa NKVT:n myydä se.” </i>
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI"><span style="font-size: medium;"><b>Bolševikkikauppiaiden
kohtalo</b></span></p>
<p><br /><br />
</p>
<p><span lang="fi-FI">Valko-Venäjän Vitsebskissä syntynyt,
juutalaisen kauppiaan poika Arkadi Pavlovitš Rosengolts oli
tuolloin kauppahetkellä ulkomaankaupan kansankomissaari ja Andrei
Bubnov oli kirjastoista vastaava koulutuskomissaari. Rosengolts teki
läheistä yhteistyötä myös Leon Trotskin kanssa, joka oli
brittitiedustelun MI6:n merkittävin agentti bolshevikkien
keskuudessa, ja Rosenbolts itse toimi suurlähettiläänä
Britanniassa vuosina 1925-1927, jossa hän osallistui
vakoilutoimintaan, mikä johti Neuvostoliiton ja Iso-Britannian
diplomaattisuhteiden heikkenemiseen ja lopulta diplomaattisuhteet
katkesivat vuonna 1927. </span>
</p>
<p><br /><br />
</p>
<p><span lang="fi-FI">Rosenholtzin diplomaattivakoilu Britanniassa
johti kuuluisaan "Arcos-tapaukseen" - neuvostoliittolaisen
kauppavaltuuskunnan ja yhteisen neuvostoliittolais-britannialaisen
osakeyhtiön toimistoissa suoritettuun kotietsintään, jonka
seurauksena Britannian poliisi takavarikoi Neuvostoliiton vaarantavia
asiakirjoja. Rosengoltzin ja hänen neuvostoliittolaisen esikuntansa
oli määrä lähteä Lontoosta 10 päivän kuluessa. Matkalla
Moskovaan hänen junansa pysähtyi Varsovassa, jossa Rosengoltz
tapasi aseman kahvilassa Neuvostoliiton suurlähettilään PL
Voikovin. Boris Koverda murhasi Voykovin juuri silloin, kun hän
vilkutti hyvästiksi laiturilla Rosengoltzin lähdettyä. Rosenboltz
oli kuulunut Leninin sairauden aikana muodostuneeseen
”Vasemmisto-oppositioon”, jota johti MI6-agentti Leon Trotsky.
Vasemmisto-oppositio vastusti Leniniä ja Stalinia.</span></p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Ulkomaankaupan kansankomissaarin virasta Rosenboltz
erotettiin kesäkuun 14. päivä 1937 ja 7. lokakuuta 1937
pidätettiin. Syytteiden listalla oli muun muassa Leninin ja Stalinin
salamurhayritys, vakoilu ja sabotaasi. Rosengoltzin pyrkimys tavata
Stalin tunnistettiin tarkoitukseksi suorittaa terroriteko. Arkady
Rosengoltz esiintyi kertomuksen mukaan yhtenä trotskilaisen
undergroundin johtajista Neuvostoliitossa, saksalaisena ja
englantilaisena vakoojana. Oikeudenkäynnissä Rosengoltz myönsi
kaikki syytteet, mukaan lukien ulkomaankaupan käyttämisen ja
valtion varojen kavalluksen Trotskin ja hänen järjestöjensä
rahoittamiseksi sekä Stalinin salamurhayrityksen valmistelun. Toisin
kuin jotkut muut, hän ei pyytänyt armahdusta.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Rosengoltz tuomittiin kuolemaan ja ammuttiin 15.
maaliskuuta 1938 Moskovassa Kommunarkan harjoituskentällä. Hänet
rehabilitoitiin 4. helmikuuta 1988 Gorbatšovin hallinnon ja
Neuvostoliiton korkeimman oikeuden täysistunnon toimesta.
Rozengoltzin vaimo Zoja Aleksandrovna, syntyperäinen Ryashentseva,
pidätettiin kaksi viikkoa miehensä jälkeen ja ammuttiin tämän
jälkeen huhtikuussa 1938 38-vuotiaana. Tästä Rosengoltzin toisesta
avioliitosta kaksi nuorta tytärtä jäi ilman vanhempia.
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Neuvostoliiton puolesta Siinain kirjan kaupan tehnyt
toinen henkilö Andrei Sergeevich Bubnov oli erittäin varakkaan
tehtaanjohtajan perheen poika, joka ensimmäisen maailmansodan
puhjettua lähti Pravda-sanomalehden toimituskuntaan. Myös hän
liittyi Troskyin vasemmistokommunisteihin ja toimi Ukrainan
poliittisessa toiminnassa. Lokakuussa 1923 Bubnov allekirjoitti
”Trotskin manifestin”. Stalin armahti Bubnovia, joka katui
manifestin allekirjoitusta, ja Bubnovista tuli Neuvostoliiton
puna-armeijan poliittisen osaston päällikkö ja Krasnaya Zvezda
-sanomalehden päätoimittaja. Syyskuusta 1929 lokakuuhun 1937 hän
toimi koulutuksen kansankomissaari. Lokakuun 17. päivänä 1937
hänet pidätettiin ”saksalaisena vakoojana”, neuvostovastaisesta
terroristitoiminnasta. Hänet tuomittiin kuolemaan 1. elokuuta 1938.
Hänet ammuttiin ja haudattiin Kommunarkan testialueelle. Maaliskuun
14. päivänä 1956 hänet rehabilitoitiin. 22. maaliskuuta 1956
Neuvostoliiton keskuskomitean puoluevalvontakomissio otti hänet
(kuolleena) takaisin puolueen jäseneksi.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p><span lang="fi-FI">Ostaja oli British Museum Lontoossa, ja
välittäjänä toimi antiikkikirjakauppa Maggs Bros. Kuultuaan, että
Neuvostoliitto oli tarjoutunut ostamaan koodeksin, Foggy Albionin
asukkaat keräsivät valtakunnallisilla tilauksilla valtavan summan
rahaa, jolla olisi tuohon aikaan voitu ostaa muutama kymmenen
luksusautoa. Hattua nostan niille, jotka olivat läsnä, kun
muinaisjäännöstä kannettiin museon seiniin. Brittiläiset
työttömät kuitenkin protestoivat, kun he kuulivat näin
tuhlailevasta hankinnasta talouskriisin aikakaudella. Kun British
Museum Library itsenäistyi vuonna 1970, Codex Sinaiticuksesta tuli
yksi British Libraryn pääaarteista, ja se on edelleen esillä
erikoisvitriinissä jalokivigalleriassa. Brittiläisen
antiikkikirjan Maggs Brossin kauppias Maurice L. Ettinghausen
(Maurice Léon) oli syntynyt 25. tammikuuta 1883 Pariisissa. Hänen
äitinsä oli Saksan askenasijuutalaisia Oppenheimereita.
Ashkenasijuutalaiset tai ashkenasit ovat juutalainen diasporaväestö,
joka ryhmittyi Pyhässä Rooman valtakunnassa jo ensimmäisen
vuosituhannen lopulla jKr. Ettinghausen oli jo ensimmäisen maailman
sodan alkaessa työskennellyt harvinaisten kirjojen kauppiaana
Münchenissä vuodesta 1905 lähtien. Hän väitteli tohtoriksi
Pariisissa vuonna 1906 pohjoisintialaisesta keisarista ja
runoilijasta. Marraskuun 6. päivänä 1914 hänet kuitenkin
pidätettiin ja siirrettiin Ruhlebeniin. Ruhleben Gefangenenlager
(brittiläinen siviilien internointileiri) perustettiin ensimmäisen
maailmansodan puhjettua Berliinin esikaupunkialueella Spandaun
raviradalle, ja se oli toiminnassa aselepopäivään 1918 asti.
Leirillä oli parhaimmillaan noin 4 500 sotilasikäistä miespuolista
siviilihenkilöä, jotka olivat asuneet tai matkustaneet Saksassa
sodan syttyessä. Vangit majoitettiin karsinoihin, jotka oli alun
perin tarkoitettu kilpahevosille. Suurin osa internoiduista oli
brittiläisiä. Useimmat heistä olivat olleet Saksan satamiin
telakoituneiden brittiläisten kauppalaivojen miehistöä. Noin
300-400 internoitua oli juutalaisia. Leirin kirjastonhoitajana hän
johti työtä kirjojen hankkimiseksi leirin kahteen kirjastoon. Hän
ryhtyi myös keräämään kaiken mahdollisen leiriä dokumentoivan
aineiston, ja kuten hän kertoo muistelmateoksessaan Rare books and
royal collectors; memoirs of an antiquarian bookseller (Harvinaisia
kirjoja ja kuninkaallisia keräilijöitä; antikvariaatin
muistelmat), hänellä oli "ilo nähdä, kuinka koko kokoelma
salakuljetettiin ulos pala palalta saksalaisten vartijoiden nenän
alla". Hän piti kokoelmaa "lähdeaineistona, joka
osoittaa, miten brittiläinen pikkukaupunki järjestäytyi
demokraattisesti". Hän kuoli Oxfordissa vuonna 1974.</span></p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Kun Pyhän Katariinan luostari sai tietää
käsikirjoituksen myynnistä Britanniaan, se yritti jälleen saada
sitä takaisin, mutta ei onnistunut siinä. Nykyään sillä on
hallussaan vain muutama sivu, jotka löydettiin vuonna 1975 erään
rakennuksen seinästä. Kävi kuitenkin ilmi, että julkisessa
kirjastossa (nykyään Venäjän kansalliskirjasto) on edelleen
muutamia katkelmia koodeksista: ne päätyivät jotenkin muihin
kokoelmiin.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Ostajapuolella Iso-Britannian pääministeri James
Ramsay MacDonald oli maalaistyöläisten poika, joka oli käynyt
Scotlannissaa muutaman vuoden seurakuntakoulun, minkä jälkeen hän
toimi pappina Pyhän Tapanin kirkossa. Bristolissa MacDonald liittyi
radikaaliin sosiaalidemokraattiseen ryhmittymään.
Työttömyysaikojensa jälkeen hän opiskeli hetken kasvitiedettä ja
fysiikkaa silloisessa ”Lontoon yliopistossa”, mutta hänen
terveytensä petti kesken opintojen. Ensimmäisen maailmansodan
edellä MacDonald julisti voimakkaasti Britannian tarvetta pysyä
puolueettomana. Hän erosi työväenpuolueen puolueenjohtajuudesta,
kun puolue tuki hallituksen pyyntöä 100 miljoonan punnan
sotaluotosta. MacDonald sai julkisesti moitteita maanpetturuudeta ja
pelkuruudesta. MacDonald tuomitsi sittemmin myös Versailles'n
sopimuksen: "Näemme hulluuden, jollaista on historiassa
vertaansa vailla." Kun valtion oli joutunut sisäisiin ongelmiin
ja työttömyys lisääntyi, vuonna 1922 MacDonaldin sodan vastustus
muuttui nyt karismaksi: hän symboloi enemmän kuin kukaan muu
julkisessa elämässä rauhaa ja kansainvälisyyttä, säädyllisyyttä
ja sosiaalista muutosta. Hänestä tuli työväenpuolueessa
opposition johtaja. Hän vastusti voimakkaasti vuoden 1917 Venäjän
vallankumouksen jälkeen työväenliikkeen läpi pyyhkäissyttä
radikalismia, hän oli kommunismin määrätietoinen vihollinen.
Vuonnna 1922 MacDonald vieraili Palestiinassa ja selosti asettavansa
vastakkain sionistien pioneerit ja ”rikkaan plutokraattisen
juutalaisen”, kun jälkimmäinen oli ”todellinen taloudellinen
materialisti, jolla ei ole maata, eikä sukulaisia, hän jopa inhoaa
sionismia, joka elvyttäisi oman kansan idealismin”.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">MacDonald päätti maaliskuussa 1924 lopettaa
Singaporen sotilastukikohdan rakennustyöt, vaikka amiraliteetti
vastusti sitä voimakkaasti. Hän uskoi, että tukikohdan
rakentaminen vaarantaisi aseistariisuntakonferenssin; ensimmäinen
merilordi lordi Beatty katsoi, että tukikohdan puuttuminen
vaarantaisi vaarallisesti Britannian kaupankäynnin ja Adenin
itäpuoliset alueet ja saattaisi merkitä sitä, että Brittiläisen
imperiumin turvallisuus Kaukoidässä olisi riippuvainen Japanin
hyvästä tahdosta.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p><span lang="fi-FI">Kesäkuussa 1924 MacDonald kutsui Lontooseen
koolle sodanaikaisten liittolaisten konferenssin ja sai aikaan
sopimuksen uudesta suunnitelmasta, jolla ratkaistaisiin
korvauskysymys ja Ranskan ja Belgian miehitys Ruhrin alueella. Saksan
edustajat liittyivät kokoukseen, ja Lontoon sopimus
allekirjoitettiin. Sitä seurasi englantilais-saksalainen
kauppasopimus. MacDonaldin toinen suuri voitto oli Lontoossa heinä-
ja elokuussa 1924 pidetty konferenssi, jossa käsiteltiin Dawesin
suunnitelman täytäntöönpanoa. MacDonald, joka hyväksyi
taloustieteilijä John Maynard Keynesin suositun näkemyksen Saksan
korvausten maksamisesta mahdottomana, painosti Ranskan pääministeriä
Édouard Herriot'ta, kunnes Saksalle tehtiin monia myönnytyksiä,
mukaan lukien Ruhrin alueen evakuointi.</span></p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">MacDonald tunnusti Neuvostoliiton ja MacDonald
ilmoitti parlamentille helmikuussa 1924, että neuvottelut alkaisivat
neuvotella sopimuksesta Neuvostoliiton kanssa. Vuoteen 1933 mennessä
MacDonaldin terveys oli niin huono, että hänen lääkärinsä
joutui henkilökohtaisesti valvomaan hänen matkaansa Geneveen.
Vuoteen 1934 mennessä MacDonaldin henkinen ja fyysinen terveys
heikkeni entisestään, ja hänestä tuli yhä tehottomumpi johtaja
kansainvälisen tilanteen muuttuessa uhkaavammaksi. Sanomalehdet
eivät raportoineet, että MacDonald kielsi toimittajille olevansa
vakavasti sairas, koska hänellä oli vain "muistin menetys".
Näinä vuosina häntä ärsyttivät Lucy, Lady Houstonin, vahvasti
nationalistisen Saturday Review -julkaisun omistajan, hyökkäykset.
Lady Houston uskoi, että MacDonald oli Neuvostoliiton hallinnassa,
ja huvitti kansakuntaa antamalla MacDonaldille sellaisia epiteettejä
kuin "Lossiemouthin hämähäkki" ja ripustamalla suuren
kyltin sähkövaloihin luksusjahtinsa SY Libertyn takilaan. Joidenkin
versioiden mukaan siinä luki "Alas Ramsay MacDonaldin kanssa"
ja toisissa "Helvettiin Ramsay MacDonaldin kanssa". Lady
Houston lähetti myös agentteja häiritsemään hänen
vaalikampanjoitaan. Vuonna 2020 uusi tutkimus paljasti, kuinka hän
osti kolme kirjettä, joiden oletetaan kirjoittaneen Ramsay
MacDonaldin Neuvostoliiton viranomaisille, mutta jotka olivat itse
asiassa amerikkalaisen väärentäjän työtä. Vuonna 1935 Lady
Houston ilmoitti aikovansa julkaista ne, mutta lopulta luovutti ne
Special Branchille, ja MacDonald'sin asianajajat aloittivat
oikeudellisen taistelun hänen kanssaan. MacDonald oli tietoinen
hiipuvista voimistaan, ja vuonna 1935 hän sopi Baldwinin kanssa
aikataulusta erota pääministerin tehtävästä kuningas Yrjö V:n
hopeisen juhlavuoden jälkeen toukokuussa 1935. Hän erosi 7.
kesäkuuta Baldwinin hyväksi ja pysyi hallituksessa. ottamalla
suurelta osin Baldwinin vapauttaman Lord Presidentin kunniatehtävän.
Hän kuoli MV Reina del Pacificon laivalla 9. marraskuuta 1937
71-vuotiaana.
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Mitä ateistisen valtion päämies ohjasi myydessään
koodin, joka on korvaamaton paitsi uskovien myös oppineiden
näkökulmasta? Syy oli banaali - rahapula tuotujen raaka-aineiden ja
teollisuuslaitteiden ostamiseen.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Koodeksi ei ollut ainoa kulttuuriaarre, joka joutui
ulkomaille Stalinin aikana. Sen mukana myytiin Rubensin, Rafaelin ja
Rembrandtin maalauksia Eremitaasin kokoelmasta, Fabergén munia ja
muita arvoesineitä. Tällaisista liiketoimista vastasi vuoteen 1937
asti toiminut RSFSR:n Gostorgin ulkomaankauppatoimisto.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Kansallisvarallisuuden myymistä ulkomaanvaluutan
hankkimiseksi oli harjoitettu tietoisesti vuodesta 1930 lähtien,
jolloin NEP lakkautettiin ja kollektivisointi ja teollistaminen
aloitettiin. Myytyjen tavaroiden kokonaisarvo oli 12,5 miljoonaa
dollaria.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p><span lang="fi-FI">Suorat neuvottelut kauppakysymyksestä
Iso-Britannin ja Neuvostoliiton välillä eivät voineet tapahtua
Lontoossa, sillä vuonna 1927 Englannin ja Neuvostoliiton kriisi
katkaisi sekä kauppa- että diplomaattisuhteet Neuvostoliiton ja
Englannin välillä, ja vuonna 1929 vain diplomaattisuhteet
palautettiin: parlamentti ei halunnut "ruokkia kommunistista
hallintoa". Tästä syystä kaikki Siinain tekstejä koskevat
neuvottelut käytiin Pariisissa. Ja koska Neuvostoliiton edustaja
piti näissä neuvotteluissa päiväkirjaa ja jätti myös
pöytäkirjat jokaisesta kokouksesta, jälkipolville on jäänyt
poikkeuksellisia yksityiskohtia tästä neuvotteluprosessista, joka
huipentui sopimukseen.</span></p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Esimerkiksi aluksi pääkysymys ei ollut itse summa
vaan pikemminkin se, kuinka nopeasti summa oli maksettava. Yhdistynyt
kuningaskunta vaati maksuerätaulukkoa, mutta kun se hylättiin -
Neuvostoliitolla oli hallituksen suunnitelma, joka oli täytettävä
- he alkoivat painaa hintaa alaspäin.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Alkuperäinen hinta oli 200 000 puntaa -
Neuvostoliiton hallitus pyysi tasan miljoona dollaria silloisen
valuuttakurssin mukaan. He sopivat puolet. Oliko se paljon vai vähän?
Kukaan ei osannut sanoa, koska kukaan ei muistanut, että
vastaavanlaista poikkeuksellista arvoa omaavien muinaisten
käsikirjoitusten myymisestä olisi ollut ennakkotapauksia. Toisaalta
se on valtava summa, jolla voisi ostaa esimerkiksi 40 Rolls-Roycea
(kun otetaan huomioon, miten kalliita autot olivat tuolloin).
Toisaalta sellaisia aarteita kuin Uuden testamentin vanhinta
käsikirjoitusta myydään kerran elämässä.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Jälkimmäinen seikka oli ratkaiseva, sillä
Englannissa oli mies, joka teki koodeksin ostamisesta elämänsä
pääasian. Kyseessä oli Sir Frederick Kenyon, joka oli British
Museumin johtokunnan jäsen, British Museumin johtaja vuosina
1909-1930 ja merkittävä raamatunkäsikirjoitusten asiantuntija.
Iso-Britannia on hänelle velkaa arvokkaan käsikirjoituksen
ostamisen, ja hänen tapaamiset ja keskustelut pääministeri
Macdonaldin, anglikaanisen kirkon johtajan, Canterburyn arkkipiispa
Cosmo Gordon Langin ja Englannin parlamentin vaikutusvaltaisten
jäsenten kanssa johtivat siihen, että Hänen Majesteettinsa
kuningas Yrjö V suostui maksamaan vaaditun summan aarteesta, joka
vuoteen 1917 asti kuului hänen serkulleen, keisari Nikolai II:lle.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p><span lang="fi-FI">On huomattava, että koodeksi on nyt säilytetty
erinomaisissa olosuhteissa ja se on venäläisten tutkijoiden
saatavilla, myös verkossa.Käsikirjoituksen nimi, Codex Sinaiticus,
on kirjaimellisesti käännettynä Siinain kirja. Koodeksin
virtuaaliversion valmistuminen kesti yli neljä vuotta ja maksoi yli
puolitoista miljoonaa dollaria. Nyt Codex Sinaiticuksesta tuli
"British Museum Lisätiedot Käsikirjoitus 43725\ Mutta melkein
kaikki tutkijat kutsuvat sitä edelleen nimellä </span><span style="font-family: Tahoma;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">א</span>
</span><span lang="fi-FI">"Aleph". </span>
</p>
<p><br /><br />
</p>
<p><span style="font-size: medium;"><b><span lang="fi-FI">Uusi
löytöjä Siinailla</span></b></span></p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Sergei Petuhov kirjoittaa Kommersantissa 8.
marraskuuta 2019 Codex Sinaiticuksen löydöstä, josta oli tällöin
kulunut 175 vuotta. Venäjällä olevien varojen tuotoilla eli koko
Siinain kirkko ja sen mukana ympäröivät beduiiniheimot, joita
Pyhän Katariinan luostari ruokki ilmaiseksi vastineeksi
uskollisuudestaan luostaria kohtaan, kunnes Venäjällä vuoden 1917
vallankumouksen jälkeen Siinain kirkko menetti tämän tulonlähteen,
sen hierarkit valittivat ennen kaikkea "paimentolaisarabiheimon
tyytymättömyydestä ja levottomuudesta, joka aiheutui päivittäisen
luostariavun vähenemisestä".
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Uskomatonta kyllä, venäläiset olivat lähettäneet
käsikirjoituksen ennen kuin heille oli maksettu siitä. Britannian
valtiovarainministeriö määräsi täyden maksun kaksi viikkoa
koodeksin saapumisen jälkeen. Hallituksen ei lopulta tarvinnut
maksaa puolta sovitusta kauppahinnasta. Britannian yleisö maksoi yli
53 000 puntaa.</p>
<p lang="fi-FI">"Ei ollut maata, jossa koodeksin siirtäminen
pysyvään kotiin Englantiin ei olisi ollut tervetullutta",
Ettinghausen kirjoitti yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Tämä
ei pitänyt paikkaansa. Esimerkiksi Yhdysvallat oli ollut innokas
ostamaan koodeksin, mutta Britannia ehti ennen sitä. Monet
saksalaiset olivat suuttuneita siitä, että heidän suurimpiin
tiedemiehiinsä kuuluvan oppineen löytämä käsikirjoitus ei olisi
palannut lisäämään heidän kansallista kunniaansa. Ja Siinain
vuoren munkit olivat erittäin harmissaan.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">On vaikea väittää, ettei Neuvostoliitolla ollut
oikeutta myydä koodeksia eikä Yhdistyneillä kuningaskunnilla
oikeutta ostaa sitä. Caspar Rene Gregory kirjoitti, sen myyminen
venäläisille oli saatu "säännönmukaisesti päätökseen".
On epäselvää, olisiko koko Siinain vuoren veljeskunta koskaan
suostunut myyntiin, mutta on varmaa, että sikäläiset munkit saivat
7000 ruplaa ja heidän Kairossa asuvat munkkikollegansa 2000 ruplaa.
Munkit ottivat rahat vastaan ja antoivat kuitit, jotka olivat vielä
vuonna 1907 Venäjän hallituksen hallussa. Munkit olivat erittäin
tyytyväisiä, ellei peräti järjettömän imarreltuja, tsaari
Aleksanteri II:n heille osoittamiin hyödyttömiin
kunnianosoituksiin. Gregorius kirjoitti, että "kunniamerkkejä
arvostetaan idässä jopa enemmän kuin Länsi-Euroopan
kunniamerkkejä rakastavissa piireissä, ja munkit saivat useita
tällaisia kunniamerkkejä".</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Siinainkoodeksen mysteeri jatkui 1970-luvulla. Tällä
kertaa vuonna 1975 munkit päättivät suojella uutta löytöään
tiedemaailmalta. Tuolloin heidän arkaluonteinen poliittinen
tilanteensa - he asuivat Egyptin alueella, jota israelilaiset
miehittivät - sai heidät vielä enemmän pyrkimään
huomaamattomaan elämään. Munkit tekivät löydöistä oman karkean
luokittelunsa ja säilyttivät ne neljässäkymmenessä seitsemässä
maitopurkissa. He havaitsivat heti lisää Codex Sinaiticuksen lehtiä
ja fragmentteja ja varastoivat ne erikseen. Ja he puhdistivat
huolellisesti sellistä löytyneet rikkinäiset ikonien palat, joiden
he (virheellisesti) toivoivat olevan yhtä vanhoja kuin kuudennella
vuosisadalla jKr.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Sitten arkkipiispa ja Pyhän Katariinan munkit
ilmoittivat äärimmäisen salassa pidettävien ehtojen mukaisesti
Kreikan kulttuuri- ja tiedeministeriölle merkittävästä uudesta
löydöstään. Silloinen ministeri, professori K. Trypanis, pyysi
paleografian asiantuntijaa, professori Linos Politista, vierailemaan
Siinain vuorella ja tutkimaan löydöt. Hän puolestaan pyysi apua
professori N. M. Panagiotakisilta, joka on keskiajan kirjallisuuden
asiantuntija. Nämä kaksi miestä lensivät 29. syyskuuta 1975 Tel
Avivin kautta Jerusalemiin, jossa arkkipiispa Damianos otti heidät
vastaan. Lokakuun 2. päivänä he olivat sisällä Siinain vuoren
luostarissa.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Kreikkalaiset tutkijat saivat nähdä ja tutkia
joitakin äskettäin löydettyjä asiakirjoja vain täydellisen
salaisuusvalan turvin. He eivät missään tapauksessa saaneet puhua
tai julkaista niistä löytämiään asioita. Kuten professori
Politis totesi, koko tapausta peitti edelleen "salaperäisyyden
verho". Ja huolimatta kahden professorin antamasta
salaisuusvalasta, munkit rajoittivat vakavasti heidän pääsyään
arvokkaisiin uusiin käsikirjoituksiin. Heidän oleskelunsa
luostarissa rajoittui kolmeen päivään. "Muutamat munkit
olivat niin kiireisiä raskaiden velvollisuuksiensa kanssa",
kirjoitti professori Politis alentuvasti turhautuneena, "että
näinä kolmena päivänä onnistuimme käyttämään vain kahdeksan
tuntia löydösten tutkimiseen - ja tämä olosuhteissa, jotka eivät
olleet lainkaan suotuisat (valaistus oli riittämätön, paikka
sopimaton työskentelyyn ja niin edelleen)".</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Vielä oudompaa on se, että kahdelle tutkijalle ei
näytetty kaikkia 47 kartonkia käsikirjoituksia. Munkit antoivat
heidän nähdä vain 25 kartonkia, vaikka isä Sofronios, joka oli
tuolloin Pyhän Katariinan kirkon sakristanina (ja oli itse asiassa
löytänyt ensimmäiset näistä uusista käsikirjoituksista),
kertoi, että niitä oli paljon enemmän. Tämän vuoksi Kreikan
kulttuuri- ja tiedeministeriö lähetti Ateenan kansalliskirjaston
käsikirjoitusten vartijan, professori Panayotis Nikolopoulosin ja
konservointiasiantuntijoita kahdelle vierailulle Siinain niemimaalle
vuosina 1976 ja 1977. Nyt luostarin salaisuuteen oli perehtynyt melko
suuri joukko ihmisiä, vaikka kaikki olivatkin vannoneet
vaitiolovelvollisuuden. Pian salaisuuden oli pakko vuotaa
julkisuuteen - vaikkei se aluksi johtunutkaan kreikkalaisten
professoreiden tai tohtori Nikolopoulosin ja hänen ryhmänsä
tahdittomuudesta.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p><span lang="fi-FI">Vuoden 1978 alussa Ateenan yliopiston
professori S. Agouridis vieraili luostarissa ja hänelle näytettiin
löydöt. Hän välitti uutiset Länsi-Saksassa sijaitsevan
Tubingenin yliopiston professori Martin Hengelille. Professori Hengel
kertoi asiasta ystävälleen, ja 3. huhtikuuta 1978 johtava
saksalainen sanomalehti Frankfurter Allgemeine Zeitung julkaisi Carl
Alfred Odinin allekirjoittaman artikkelin, jossa kerrottiin tarkasti
Siinain vuorella tehdyistä uusista löydöistä. '</span><span lang="fi-FI"><i>Nyt
Aeolean säkit on avattu</i></span><span lang="fi-FI">', kirjoitti
professori Panagiotakis, '</span><span lang="fi-FI"><i>ja salaisuus
on lakannut olemasta salaisuus'.</i></span></p>
<p><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Kreikkalaisessa mytologiassa Aeolus oli tuulien
vartija ja Aeolian saaren kuningas. Odysseus ja hänen miehistönsä
vierailivat Aeloksen ja hänen perheensa luona heidän palatsissaan
Poplyphemukse luolassa epäonnistumistensa jälkeen. Aeolus tarjosi
vieraanvaraisuutta kuukauden ajaksi. Hän antoi myös lahjaksi
härännahkasäkin, joka sisälsi kaikki tuulet paitsi länsituulen.
Odysseus ja hänen miehistnsä matkustivat tasaisesti ja
huolestuneena useiden päivien ajan, mutta kotimaansa lähettyvillä
Odysseus upposi uneen. Hänen miehensä ryhtyivät tyydyttämään
uteliaisuuttaan kalliisiin lahjoihin, joita ehidän mielestään
pussi sisälsi. Niin he avasivat sen tietämättään ja puhalsivat
ulos vangitut tuulet sellaisella pauhinalla, että voima ajoi laivan
takaisin Aeloksen saarelle. Aeolus kieltäytyi antamasta lisäapua.</p>
<p lang="fi-FI">
</p>
<p lang="fi-FI">Eurooppalaiset tutkijat syyttivät nyt uusien
löytöjen jälkeen kreikkalaisia täydellisestä vastuuttomuudesta,
kun he pitivät uudet käsikirjoitukset itsellään. Toiset epäilivät
kreikkalaisten tutkijoiden pätevyyttä käsitellä koko löytöä.
Kreikkalaisissa sanomalehdissä julkaistiin 26. huhtikuuta Associated
Pressin ilmoitus, jonka mukaan professori Kurt Aland oli kehottanut
kreikkalaisia luopumaan työstä. "Jonkun pitäisi kertoa
heille, että tämä on kulttuuriskandaali", hän väitti.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Kurt Aland, joka on Munsterissa sijaitsevan Uuden
testamentin tutkimuslaitoksen johtaja, väitti myöhemmin, että
häntä oli siteerattu väärin, mutta ei ennen kuin professori
Politis oli julistanut hänen mielipiteensä "hävyttömäksi".
Kreikkalaiset kiirehtivät puolustautumaan. Kuten professori Politis
huomautti, Kreikassa on Ateenan akatemia ja sen erityiset
tutkimuskeskukset, neljä filosofista ja kaksi teologista koulua sekä
bysanttilaisen tutkimuksen keskukset Ateenassa ja Thessalonikissa.
Professori Panagiotakis sanoi, että yksittäisten laitosten tai
sellaisten henkilöiden aloitteita, "jotka ovat keksineet
keinoja puuttua tutkimukseen, pitäisi estää. En tarkoita
kreikkalaisia henkilöitä ja laitoksia", hän lisäsi.
Kansallinen ylpeys oli vaakalaudalla, vaikka tällä kertaa
erityisesti saksalaisia nimitettiin häiriköiksi. Professori
Panagiotakis kirjoitti jälleen kerran, että "tutkimuksen
järjestämistä koskevan aloitteen tulisi pysyä kreikkalaisissa
käsissä.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Olisi ihmeellistä, Panagiotakis julisti, jos
tulosten julkaisemisesta vastaisivat yksinomaan kreikkalaiset
tutkijat. Professori Panagiotakis myönsi kuitenkin, että Kreikassa
ei ole tarpeeksi tutkijoita käsittelemään uusia kreikkalaisia
käsikirjoituksia, puhumattakaan muista kuin kreikkalaisista
löydöistä. Frankfurter Allgemeine Zeitungin artikkeli ei
ainoastaan aiheuttanut tilannetta, jossa, kuten professori Aland
asian ilmaisi.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">"Kaikki yrittävät päästä käsikirjoituksiin
käsiksi". Se sai myös professorit Politisin ja Panagiotakisin
vakuuttuneiksi siitä, että heidän ärsyttävät
salassapitovalauksensa eivät enää päde. 'Lupasimme olla
ryhtymättä mihinkään ilmoitukseen', professori Politis kirjoitti,
'ennen kuin pyhät isät itse arvioivat hetken sopivaksi'. Molemmat
heistä olivat pitäneet lupauksensa, hän sanoi, vaikka pakollinen
vaikeneminen oli ristiriidassa heidän mielestään tutkijan
ensisijaisen velvollisuuden kanssa, nimittäin ilmoittaa
löydöksistään tiedemaailmalle.</p>
<p lang="fi-FI">
</p>
<p><span lang="fi-FI"><i>Frankfurter Allgemeine Zeitungi</i></span><span lang="fi-FI">n
ilmoitus ilmestyi huhtikuun alussa. Ennen toukokuun loppua sekä
professori Politis että professori Panagiotakis olivat kirjoittaneet
uusiin dokumentteihin liittyvästä työstään kreikkalaisissa
päivälehdissä. Pyhän Katariinan munkit eivät olleet yhtä
nopeita. Vasta lokakuussa 1981 arkkipiispa Damianos ilmoitti Wienissä
pidetyssä kansainvälisessä bysanttilaiskongressissa, että löytö
annettaisiin pätevien tutkijoiden käyttöön - ja silloinkin vasta
sitten, kun luostari oli julkaissut oman luettelonsa asiakirjoista.
Löytö ei vieläkään ollut täysin ulkomaailman saatavilla.</span></p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Mitä se sitten sisältää? Professori Panagiotakis
huomauttaa, että näiden dokumenttien asianmukainen tutkiminen
"<i>edellyttää monien asiantuntijoiden pitkällistä työtä
paikan päällä ja asianmukaisten välineiden käyttöä</i>".
Uusimmat vuonna 1975 esiin kaivetuista dokumenteista ovat peräisin
noin vuodelta 1750 (tästä johtuen oletetaan, että selli romahti
joskus 1700-luvun lopulla). Vanhimmat dokumentit ovat Codex
Sinaiticus -kokoelman osia ja muita dokumentteja, joiden käsiala on
lähes samantyylinen kuin tämän koodeksin.</p>
<p lang="fi-FI">Osa käsikirjoituksista on ilmeisesti tullut Pyhän
Katariinan luostariin muualta. Toiset taas ovat jännittävällä
tavalla peräisin luostarin omilta kirjureilta. Ainakin muutamat
näistä ovat lähes yhtä vanhoja kuin itse Justinianuksen rakennus.
Yksi tällainen käsikirjoitus, joka on peräisin seitsemänneltä
vuosisadalta jKr., sisältää joitakin Pyhän Johannes Klimakoksen
kirjoituksia. Professori Nikolopoulosin Sinai-vuorelle kokoama
työryhmä tunnisti 36 papyruksen palaa, joita käytettiin vielä
varhaisempien käsikirjoitusten sidoksina. He löysivät vielä
yhdeksäntoista varhaisempaa kreikaksi kirjoitettua papyruksen palaa.
Kaiken kaikkiaan he löysivät 1148 käsikirjoitusta, jotka oli
kirjoitettu joko pergamentille tai paperille ja joista 305 oli
täydellisiä.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Suurin osa (836) näistä käsikirjoituksista oli
kirjoitettu kreikaksi. Loput osoittavat kuitenkin Pyhän Katariinan
luostarin ensimmäisten vuosisatojen huomattavan kosmopoliittisen
luonteen. Löytö sisältää käsikirjoituksia, jotka on kirjoitettu
arabiaksi, syyriaksi, slaaviksi, armenialaisiksi, etiopialaisiksi,
hepreaksi ja latinaksi. Tähän asti on luultu, että Pyhän
Katariinan ja roomalaiskatolisen kristinuskon välisen yhteyden
katoaminen oli johtanut siihen, että kaikki latinankieliset
käsikirjoitukset olivat kadonneet luostarista. Musiikkia sisältävät
fragmentit ovat yhtä lailla ainutlaatuinen löytö Pyhän Katariinan
luostarista. Kahden vuosisadan ajan luostarin seinässä sijainnut
laiminlyöty selli kätki nämä hämmästyttävät rikkaudet.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Professori Panagiotakis kuvailee löytöä tämän
vuosisadan suurimmaksi arkeologiseksi löydöksi. Nämä
evankeliumikirjat, psalttarit, kalenterit, liturgiat ja niin edelleen
tarjoavat meille ennennäkemätöntä tietoa siitä, miten
varhaiskristityt harjoittivat jumalanpalvelusta. Löytö sisältää
myös varhaiskristittyjen kirkkoisien, kuten Johannes Krysostomoksen,
puheita. Näiden ohella löydettiin pakanallisia teoksia, kuten
kahdeksan sivua Homeroksen Iliasta ja neljä sivua kymmenennen
vuosisadan painoksesta Aristoteleen teoksista.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Missään muualla ei ole niin paljon unciaalikirjoja
kuin Siinain vuorelta on nyt löydetty. Varhaiskulttuurimme
historioitsijat ovat jo pitkään pohtineet kysymystä siitä, kuka
siirtyi ensimmäisenä kirjoittamaan näillä isoilla kirjaimilla
nykyäänkin käytössä olevaan kirjoitusasuun. Professori Linos
Politis arvelee nyt uuden löydön perusteella, että se saattoi
tapahtua Pyhän Katariinan luostarissa.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Tutkijat ovatkin jo pitkään hämmästelleet suurta
aukkoa Bysantin historiaa koskevissa lähteissämme, jotka ulottuvat
noin vuodesta 650 vuoteen 850 jKr. asti. Nyt monia Pyhän Katariinan
luostarista löydettyjä dokumentteja voidaan käyttää tuon aukon
täyttämiseen.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Mutta myös 1900-luvun miehet ja naiset haluavat
tietää, muuttaako tämä uusi löytö käsitystämme itse
kristinuskosta. Kummallista kyllä, kun puhuin tästä Sinai-vuoren
munkkien kanssa, he näyttivät halukkailta vähättelemään löydön
merkitystä. Vaikka asiakirjat ovat fantastisen rikkaita, ei pidä
odottaa mitään tekstiä, jonka sisältö olisi tähän asti
tuntematon. Löydöksessä on katkelmia kristinuskon varhaisilta
vuosisadoilta; mutta löytö ei sisällä mitään uutta evankeliumia
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p><span lang="fi-FI">Matteuksen evankeliumissa Herran rukous loppuu:
"Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti.
Aamen puuttui myös Vaticanuksesta ja Sinaiticuksesta. Jotkut
rakastetut tarinat katoavat tekstistä, kun Raamattua luoteaan
huolellisesti ja kauan säilytetystä Siinain vuoren Raamatusta.
Johanneksen evankeliumin 8. luku sisältää myöhäissyntyneen
lisätyn tarinan naisesta, joka oli jäänyt kiinni aviorikoksesta.
Kirjanoppineet ja fariseukset haluavat kivittää hänet kuoliaaksi
noudattaen, kuten he sanovat, Mooseksen lakia. Jeesus sanoo: "Joka
teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensin kivellä."
Naisen syyttäjät lipsuvat yksitellen pois, kunnes hän ja Jeesus
ovat kahdestaan. Sitten hän kysyy häneltä: ’Missä ovat
syyttäjäsi? Eikö kukaan ole tuominnut sinua?" Hän vastaa:
"Ei kukaan, herrani". Jeesus vastaa: 'En minäkään sinua
tuomitse. Mene, äläkä enää syntiä tee." </span>
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Codex Sinaiticus sisältää luonnollisena osana
Uuden testamentin kaanonia heti Ilmestyskirjan jälkeen sijoitettuna
Barnabaan kirjeen, joka varoittaa tiukasti ”laittomuuden teoista”
(4:1) ja ”nykyajan erehdyksestä” (4:1), joiden erehdyksessä
”annetaan sielun rentoutua, sokeutua syntisten ja jumalattomien
ihmisten vapauteen” (4:2). Tämä on ”viimeinen loukkaus, josta
Raamattu puhuu, kuten Eenok sanoo” (4:3). Barnabas viittaa
profeetanja Danielin puheeseen kymmenestä valtakunnasta maan päällä
ja heidän jälkeensä toiseen kuninkaaseen, joka laskee kolme
kuningasta (4:4-5). Sen tähden kristityn ei pitäisi ”verrata
itseään näihin tiettyihin ihmisiin, jotka kasaavat synnin synnin
päälle” (4:6).</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Se, mitä voimme kuitenkin sanoa, on, että Codex
Sinaiticus on osa tuota Rooman valtakunnan rauhanomaista valloitusta
kristinuskon toimesta neljännellä vuosisadalla jKr. Se edustaa
koodeksimuodon riemuvoittoa papyrusrullasta. Se antoi suuren
sysäyksen niille, jotka halusivat löytää - todellisia tai
kuviteltuja - yhteyksiä Vanhan ja Uuden testamentin välille,
erityisesti niille kristityille, jotka halusivat löytää Vanhasta
testamentista profetioita Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja
ylösnousemuksesta.</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Nykyään raamatuntutkijat tietävät, että kaikki
evankeliumin käsikirjoitukset sisältävät virheitä: jotkut
virheet johtuivat kirjurin huonosta kuulosta tai näköstä; toiset
johtuivat huonosta oikeinkirjoituksesta tai huomaamattomuudesta;
toiset olivat tahallisia muutoksia, jotka johtuivat muutoksista
opillisissa tai teologisissa uskomuksissa. Saksalainen Constantin
Tischendorf (1815–1874) oli väsymätön tutkija, jolla oli
pakkomielle varhaisiin käsikirjoituksiin, erityisesti 300-luvulla
jKr. kirjoitettuun Codex Sinaiticukseen, joka löydettiin Pyhän
Katariinan luostarista.
</p>
<p lang="fi-FI"><br /><br />
</p>
<p lang="fi-FI">Vuosisatoja sitten Codex Sinaiticus oli alkanut jo
menettää joitakin lehtiään. Tischendorf tiesi riskin. Hän poimi
43 lehteä Pyhän Katariinan luosta 1840-luvulla. Näitä lehtiä
säilytetään nykyään Leipzigissä. Jossain vaiheessa 1850-luvulla
hän löysi vielä lisää 346 lehteä ja fragmentin, jotka ovat
British Museumissa. Tischendorf ei koskaan tiennyt, että yli tusina
Codex Sinaiticus -lehteä oli yhä jäljellä luostarissa. Kukaan ei
tiennyt tätä ennen kuin vuonna 1975 luostarin pohjoisseinäsä
olevasta huoneesta käsikirjoitukset paljastuivat tulipalossa.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Siinai-vuoren munkit
pitävät itseään edelleen keisarillisena perustana, Itä-Rooman
keisari Justinianus I:n eli Justinianus Suuren (482-565 jKr) heille
rakentaman pyhäkön vartijoina.</span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"> <span lang="fi-FI">Kun Pyhän
Katariinan luostari oli rikas, se sai rahaa Libanonin, Kreetan,
Kreikan ja Kairon sivukonttoreista, profeetta Moosekselle
omistetuista sisarluostarista, sekä Venäjän ja Romanian
valtioilta. Keisari Justinianus rakensi luostarinsa Siinaille, Gebel
Musan – Siinainvuoren – juurelle, ikään kuin hän aikoi sen
kestävän ikuisesti. Luostarin puolustusmuurit olivat niin paksut ja
voimakkaat, että ne graniittiset muurit seisovat yhä nykyään
pääosin Justinianuksen arkkitehdin jättämässä asussa, paikoin
jopa yli 30 metrin korkeudessa. Tämä luostari, joka on nyt
omistettu Pyhälle Katariinalle Aleksandrialaiselle, on kristillisen
maailman vanhin jatkuvasti asuttu luostari.</span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Jo aiemmin perustettua
Pyhän Katariinan luostaria vahvistettiin edelleen suojelemaan
munkkeja ryöstelevien saraseenien hyökkäyksiltä. Kun sittemmin
Muhammedin seuraajat valloittivat Egyptin, pian Pyhän Katariinan
luostari oli kristillisen luostarikunnan yksinäinen linnake
islamilaisessa maailmassa. Perinteen mukaan vuonna 625 munkit
lähettivät valtuuskunnan Muhammedin luo anomaan hänen
suojelustaan. Myöhemmin Muhammedin väitettiin vierailleen
luostarissa. Munkit saivat asiakirjan, oletettavasti Muhammedilta,
joka takasi heidän turvallisuutensa.</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Syyskuun 3. päivänä
2009 Internetissä julkaistiin toinen sensaatiomainen raportti, jossa
viitattiin The Independent -sanomalehteen. Codex Sinaiticus -hankkeen
jäsen Nicholas Sarris on löytänyt aiemmin tuntemattoman Codex
Sinaiticuksen fragmentin, joka on upotettu yhden kirjan sidokseen,
kun hän tutki Pyhän Katariinan luostarin kirjastosta otettuja
valokuvia sidoksista. Isä Justin, Siinain Pyhän Katariinan
luostarin arkimandriitta ja kirjastonhoitaja, vahvisti, että arkki
kuului Codex Sinaiticukseen, ja tunnisti tekstin - siinä lukee
Joosuan kirjan ensimmäisen luvun jakeen 10 alku.</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">On vaikea sanoa, jatkuuko
Codex Sinain fragmenttien löytäminen. Nykyään osia tästä
arvokkaimmasta käsikirjoituksesta on neljässä maailmankuulussa
käsikirjoitusten perintökeskuksessa: Pyhän Katariinan luostarissa
(Siinai), British Libraryssä (Lontoo), yliopiston kirjastossa
(Leipzig) ja Venäjän kansalliskirjastossa (Pietari).
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Historiantutkija
Arif Ganbarov on venäläisen Gazeta-lehden haastattelussa 26.
syyskuuta 2014 kertonut Raamatun vanhimman käsikirjoituksen
katoamisen historiasta. Hän kutsuu Codex Sinaiticusta
merkittävimmäksi kristillisen Raamatun muistomerkiksi, joka on
säilynyt tähän päivään. Tällä hetkellä Codex Sinaiticus on
säilytetty useissa paikoissa: 347 arkkia British Libraryssa, 43
arkkia Leipzigin yliopiston kirjastossa, 12 arkkia ja useita
fragmentteja on ihmeellisesti säilynyt Pyhän Katariinan luostarissa
Siinain vuorella ja 3 fragmenttia venäläisessä Pietarin
kansalliskirjastossa. </span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"> </span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"> </span></p><p style="margin-bottom: 0cm;">Terveisin Juha<br />
<br />
</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-eAQC4ia-SWY/XihVHdW-POI/AAAAAAAAR1s/EyRCGpyDyz4W7CnoyzsYcvoxMs1Peew_QCNcBGAsYHQ/s1600/2020-01-22-10-38-37.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-eAQC4ia-SWY/XihVHdW-POI/AAAAAAAAR1s/EyRCGpyDyz4W7CnoyzsYcvoxMs1Peew_QCNcBGAsYHQ/s640/2020-01-22-10-38-37.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;"><div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Juha Molari, </span></span></span></span><br />
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">pitkäaikaistyötön, entinen osa-aikainen wc-siivooja</span></span></span></span><br />
<span style="font-size: xx-small;">juhamolari@gmail.com</span><br /></div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">GSM +358 40 684 1172</span></span></span></span></div><div style="margin: 0px;"><span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><a href="https://twitter.com/MolariJuha?ref_src=twsrc%5Egoogle%7Ctwcamp%5Eserp%7Ctwgr%5Eauthor">TWITTER</a></span></span></span></span></div><div style="margin: 0px;"><span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><a href="https://www.facebook.com/people/Juha-Molari/100089850098933/">FACEBOOK</a> </span></span></span></span></div><div style="margin: 0px;"><span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><a href="https://vk.com/id157941374">VKONTAKTE</a></span></span></span></span></div><div style="margin: 0px;"><span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><a href="https://www.instagram.com/juhamolari/?hl=fi">INSTAGRAM</a> <br /></span></span></span></span></div>
</div>
</div></td></tr></tbody></table><p style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
Juha Molari Юха Молариhttp://www.blogger.com/profile/04092091762460120720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4327153681284133415.post-36953548121812160852023-01-19T10:06:00.013+02:002023-01-19T10:43:57.970+02:00Dostojevski, Idiootti: "En halua enkä voi uskoa, että pahuus on ihmisten normaali tila".<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEio2-Zg-QmlAH5U7BFAfQqYRP41eHmgP3JPKF3bUNPPOSt0nuBq4BONPzmSYwQof5wTux6Gk2B6Y41V6OVGwpAqjXl9NdmuYW-aFwpiziL1fCpx3syiPqZqHPFAT4P8YrncGuVYtOxkxH7fktjesBPoFF0BRVhJFU6PtLRNTkP6Rgq6C2CZpNd8yzt7tQ/s735/idiootti%20kuva.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="624" data-original-width="735" height="340" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEio2-Zg-QmlAH5U7BFAfQqYRP41eHmgP3JPKF3bUNPPOSt0nuBq4BONPzmSYwQof5wTux6Gk2B6Y41V6OVGwpAqjXl9NdmuYW-aFwpiziL1fCpx3syiPqZqHPFAT4P8YrncGuVYtOxkxH7fktjesBPoFF0BRVhJFU6PtLRNTkP6Rgq6C2CZpNd8yzt7tQ/w400-h340/idiootti%20kuva.jpg" width="400" /></a></div><br />
<p></p><p style="margin-bottom: 0cm;">Dostojevskin Idiootti-teoksen
sankarille lapsenmieliselle ruhtinaalle Lev Nikolajevitš Myškinille
tärkeimmät arvot olivat rakkaus ja kauneus. Hän yritti tuoda sen
kaiken ympäröiviensä elämään, mutta sai vastineeksi vain
kyynistä naurua.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><b>Jumalaton ei koe
myötätuntoa</b></span></h3>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Tappakaa, tappakaa – on tullut
jälleen jopa julkiseksi merkiksi paremmissa piireissä aivan
Suomessa asti. </p><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgThhMNyD7rGzMGPp8vT9jfXCJw0Nss8zJIgJOzGCjfRBrVi851h3Y1bxm-aYDs1WyBJNVB_HDGIbdJedfFH-8fyklh9uR6fkFz4jk5XhzA5NVBQ2NtUGn40uz32L6lLmP5j6VLGdky8zcfEaPRKWTUNrk2M7BKqfJSZbwCSYwZhUTiOsmgR4neGKPMJw/s595/Jussi%20Halla-aho.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="595" data-original-width="567" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgThhMNyD7rGzMGPp8vT9jfXCJw0Nss8zJIgJOzGCjfRBrVi851h3Y1bxm-aYDs1WyBJNVB_HDGIbdJedfFH-8fyklh9uR6fkFz4jk5XhzA5NVBQ2NtUGn40uz32L6lLmP5j6VLGdky8zcfEaPRKWTUNrk2M7BKqfJSZbwCSYwZhUTiOsmgR4neGKPMJw/w381-h400/Jussi%20Halla-aho.jpg" width="381" /></a></div><br /><p></p><p style="margin-bottom: 0cm;">Laupeuden ja myötätunnon teot saattavat ensi
silmäyksellä vaikuttaa lapselliselta uskolta, järjettömiltä ja
jopa turhilta. Eräs venäläinen ortodoksipappi taannoin lausui
radiohaastattelussa:</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"></p><blockquote>”<i>Mitä on pimeys? Se on valon
puuttumista. Kun valo hiipuu, pimeys tulee. Mikä on kylmää? Se on
lämmön puuttumista. Kun lämpö katoaa, tulee kylmyys. Vihan
kylmyys, viha, joka on sisällänne, on kylmää, se tappaa kaiken
sielussanne, se on myös rakkauden sammumista”. </i></blockquote><i></i>
<p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Dostojevski pitää romaanissaan
Idiootti ja Idioottia koskevassa muistikirjaluonnoksessaan
myötätunnon («Сострадание») käsitettä erittäin
tärkeänä. Vuoropuhelua sisältävässä monologissaan ruhtinas
Myškin pohtii Rogo<span style="font-family: Times New Roman, serif;">ž</span>inin
suhtautumisen luonnetta Nastasia Filippovna Bara<span style="font-family: Times New Roman, serif;">š</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">kovaa</span>
kohtaan ja toteaa seuraavaa:
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"></p><blockquote>"<i>Hän (Rogo</i><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>ž</i></span><i>in)
sanoo, että hän rakastaa Nastasiaa eri tavalla, että häntä ei
säälitä, että ei ole sellaista sääliä. Ei, Rogo</i><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>ž</i></span><i>in
herjaa itseään; hänellä on valtava sydän, joka voi sekä kärsiä
että myötätuntoa tuntea. Myötätunto ymmärtää ja opettaa
Rogo</i><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>ž</i></span><i>inia
itseään. Myötätunto on koko ihmiskunnan tärkein ja ehkä ainoa
laki</i>".
</blockquote><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Idiootin luonnoksia sisältävässä
muistikirjassa on seuraava merkintä: "<i>Myötätunto on koko
kristinuskoa".</i><br /><br />Sana "myötätunto"
(«Сострадание»), jolla on erityinen merkitys, esiintyy
ensimmäisen kerran sentimentaalisessa romaanissa Valkoiset yöt
uneksija-sankarin huulilla. Mitä tulee suhtautumiseensa Nastenkaan,
uneksija-sankari perustelee itseään: "Oliko synti tuntea
veljellistä myötätuntoa sinua kohtaan?" <br /><br />Sana
"myötätunto" tarkoittaa "yhteishenkisyyttä".
<span lang="fi-FI">Dostojevskin teoksissa hahmojen romanttinen unelma
moraalisesti sulautumisesta muihin siirtyy kylläkin tyypillisesti
hienovaraisesti päinvastaiseen tilaan ja pääsääntöisesti
epäonnistuu. </span>M<span lang="fi-FI">yötätuntoinen rakkaus tai
myötätuntoinen asenne Dostojevskin hahmoissa on hyvin vaikeasti
ylläpidettävä tilassa ja ajassa ja muuttuu helposti
esinesuhteeksi.</span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"> </span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span lang="fi-FI"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTCF0wq8H8X72_8a5us75ia8QzdbkPfzDYaRIwFHpxa3PZ3VNQPYRySXfQRoN4Hl_WitxlhqXnheyasqu8Sa19xVKOw0O0MJvC3ntBoticUadhjpBJVVLHBuZeu5jv4quHTkyODC4Hp_B5hYMG9z9CW8-EaKUZZQtD6HFCcmm74CXe2b2W31vYU_HrAw/s739/my%C3%B6t%C3%A4tunto.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="399" data-original-width="739" height="216" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTCF0wq8H8X72_8a5us75ia8QzdbkPfzDYaRIwFHpxa3PZ3VNQPYRySXfQRoN4Hl_WitxlhqXnheyasqu8Sa19xVKOw0O0MJvC3ntBoticUadhjpBJVVLHBuZeu5jv4quHTkyODC4Hp_B5hYMG9z9CW8-EaKUZZQtD6HFCcmm74CXe2b2W31vYU_HrAw/w400-h216/my%C3%B6t%C3%A4tunto.jpg" width="400" /></a></span></div><span lang="fi-FI"><br /> Moni ihminen on kysynyt yhä edelleen, mikä ihmisessä näkyy: ylimielisyys vai myötätunto.<br /></span><p></p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h3 lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><b>Idiootti-romaani</b></span></h3>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Dostojevskin pitkän Idiootti-romaanin
kulku on yksinkertaisesti seuraava:</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Nuori mies, ruhtinas Lev Nikolajevitš
Myškin, palaa Pietariin Sveitsistä, jossa häntä on hoidettu
vakavan hermosairauden vuoksi.<br /><br />Useiden vuosien lähes
erakkoelämän jälkeen hän löytää itsensä Pietarin yhteiskunnan
keskipisteestä. Ruhtinas säälii näitä ihmisiä, näkee, että he
menehtyvät, yrittää pelastaa heidät, mutta kaikista yrityksistä
huolimatta hän ei voi muuttaa mitään.<br /><br />Lopulta Myškinin
ajavat mielensä menettämiseen asti ne ihmiset, joita hän eniten
yritti auttaa.</p><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCLnYGrXy0qf0ns8hRMDT1pmTH9afMmMLnZ2CTDSskNN4g1WQaBozsCM_aNioHPugc1uy4mOPcUxkRTv_gajvZdGv_20p9nzen9kFTqd50aTFzVXoNDNSsygbNe8YH0iKFMNHVKfE1G3C-W5oa-gOLstYXUS6ch9FIj7jzRMHMdCRVvrTyXvnV_1r00g/s564/Dostojevskin%20kirja.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="502" data-original-width="564" height="356" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCLnYGrXy0qf0ns8hRMDT1pmTH9afMmMLnZ2CTDSskNN4g1WQaBozsCM_aNioHPugc1uy4mOPcUxkRTv_gajvZdGv_20p9nzen9kFTqd50aTFzVXoNDNSsygbNe8YH0iKFMNHVKfE1G3C-W5oa-gOLstYXUS6ch9FIj7jzRMHMdCRVvrTyXvnV_1r00g/w400-h356/Dostojevskin%20kirja.jpg" width="400" /></a></div><br /><p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Dostojevski ei luonut teoksiaan
lukijoidensa viihdyttämiseksi, vaan välittääkseen äärimmäisen
tärkeän viestin. Idiootti-romaanin työstäminen sujui huonosti,
Dostojevskin oma terveys ei kohentunut, ja vuonna 1868 Dostojevskin
kolmen kuukauden ikäinen tytär kuoli Genevessä.<br /><br />Saksassa ja
Sveitsissä ollessaan Dostojevski pohtii 1860-luvun moraalisia ja
sosiaalipoliittisia muutoksia Venäjällä: vallankumouksellisia
ajatuksia, nihilististä ajattelutapaa. Kaikki tämä näkyy romaanin
sivuilla.<br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kieltämisen, epäilyn ja tuhon
sukupolvet huolestuttivat Dostojevskia, sillä kaikki kiellettiin ja
tuhoutui: taide, poliittinen järjestelmä, uskonto. Fjodor
Mihailovitš Dostojevski oli syvästi uskonnollinen mies. Nuoremman
sukupolven käytös aiheutti hänelle kauhua. Kirjailijan
maailmankuva ei kuitenkaan ollut synkkä. Eräs hänen hahmoistaan
sanoo: "<i>En halua enkä voi uskoa, että pahuus on ihmisten
normaali tila</i>". Dostojevski löysi maailmankuvaan syvyyttä
Raamatun kirjallisuuden lukemisella ja sen mukaisesti katsomalla
takaisin todellisuuteen, joka taidemaailmassa oli jo murenemassa.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Fjodor Mihailovitšin Dostojevskin koko
Idiootti-teoksen läpäisevä pääteema on ihminen, persoonallisuus,
yksilöllisyys. Dostojevski näki elämän vaikeana, ahdistusta ja
surua täynnä olevana asiana. Kenen tahansa elämässä on usein
melkoinen määrä tarpeetonta vihaa ja aggressiota, joten yksilön
tärkein tehtävä olisi voittaa yksinäisyys ja vihamielisyys muita
vastaan. Meidän on löydettävä sopusointu maailman kanssa,
päästävä pois murheista ja tuotava kauneutta omaan elämäämme
ja ympärillämme olevien elämään.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><b>Dostojevski
uskonnollisena ajattelijana ja profeettana</b></span></h3>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Dostojevski osoittaa ihmissielun
pelastuksen tärkeimmän perustan - Jumalan salaperäisen
kaitselmuksen. Se lähettää hänen mielestään usein jopa
pelastavia kärsimyksiä ihmiselle, jotta ihminen ei joutuisi
hengelliseen turmioon kuilun partaalle. Jumala lähettää usein
kärsimystä ja erilaisia koettelemuksia maan päälle pelastaakseen
ja vapauttaakseen syntisten sielut tulevassa elämässä helvetistä,
helvetin tulesta ja ikuisesta tuhosta. Tätä kuvaa myös Dmitri
Karamazovin kohtalo Dostojevskin viimeisessä romaanissa, jossa
Jumalan kaitselmuksen lähettämä kärsimys paljastaa Dmitri
Karamazoville elämänsä ylimmän kristillisen merkityksen -
kärsimyksen mahdollisuuden kaikille. <i>"Sillä kaikki ovat
syyllisiä kaikkien puolesta</i>" - Dmitri hyväksyy Jumalan
kaitselmuksen hänelle lähettämän lunastavan kärsimyksen ja
ymmärtää selvästi, että vain se voi pelastaa hänen kaltaisensa
ihmiset.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />Jokainen ongelma, pienikin ongelma,
elinvoimaisine, sisäisine hermoineen liittyy ikuisiin ongelmiin,
kietoutuu niihin, sillä jokainen luotu ja jokainen olento heijastuu
olemuksensa salaisuudessa äärettömyyteen, ikuisuuteen. Koko
maailmankaikkeus on puettu mysteeriin - koko maailmankaikkeus ja
jokainen luotu. Kaikki arvoitukset ja mysteerit muodostavat yhden
jakamattoman organismin, jonka sydän on Jumala. Dostojevski uskoo,
että viimein kaikki mysteerit, kaikki ongelmat pelkistyvät kahteen
"ikuiseen perusongelmaan": Jumalan olemassaolon ongelmaan
ja sielun kuolemattomuuden ongelmaan.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Uskonnon ja uskon voimakas vaikutus
Dostojevskin teoksiin on osittain suvun perintöäkin. Näin
Dostojevskin syvän uskon perusta luotiin jo varhain. Dostojevski
kirjoittaa päiväkirjoissaan: "<i>Perheessämme tunsimme
evankeliumin lähes ensimmäisestä lapsuudestamme lähtien</i>",
Hän muistelee myös, kuinka hän pienenä poikana "<i>sai
hengellisen valaistuksen</i>" äitinsä kanssa tekemänsä erään
kirkkomatkan aikana. Lapsena Dostojevskin oli pakko rukoilla
päivittäin lastenhoitajansa kanssa. Aikuisena rukouksesta tuli
hänen lääkkeensä, sillä hän rukoili viattomien lisäksi myös
tunnettujen syntisten puolesta. Dostojevskin vaimon Anna Grigorjevnan
mukaan kirkossa tapahtuva kääntyminen Jumalaan oli kirjailijalle
hyvin intiimi asia. Dostojevskin uskonnollisuutta ei voitu sivuuttaa,
ja siitä tuli jopa naurunaihe hänen toveriensa keskuudessa
kirjailijan opiskellessa insinöörikoulussa.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Dostojevskin suku polveutui
1500-luvulla liettualaisesta klaanista, johon kuului monia
hallituksen ja papiston edustajia. Suku oli 1700-luvulle tultaessa
syrjäytetty länsimaisen aateliston riveistä, koska se ei
hyväksynyt katolilaisuutta. Tästä syystä useimpien sukulaisten
elämä ei ollut onnekasta, vain kirjailijan isä Mikael pystyi
pakenemaan synnyinseudultaan Moskovaan ja aloittamaan koulutuksen
lääketieteellis-kirurgisessa akatemiassa. Näin Dostojevskit, jotka
olivat pitkään tunnustaneet katolilaisuutta, kääntyivät
ortodoksiksi. Dostojevskista tuli myöhemmin vankkumaton katolisen
kirkon vastustaja. Hän pitäisi ortodoksista kirkkoa todellisen
kulttuurin kantajana.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Dostojevski laittaa nämä sanat
ruhtinas Myškinin suuhun, joka kutsuu katolilaisuutta
epäkristilliseksi uskoksi - tietenkään määrittelemättä ja kohtaamatta vielä tuossa vaiheessa katolisuutta kohti ohjautuvaa marginaalista Suomen evankelisluterilaista kirkkoa:
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"></p><blockquote>”<i>Ensiksikin, [katolinen kirkko ---
on] epäkristillinen usko! Ruhtinas vastasi hyvin kiihtyneenä ja
sopimattoman jyrkästi, - sitä se on ensiksi, ja toiseksi
roomalaiskatolisuus on pahempaa kuin ateismi, se on käsitykseni!
Niin, se on mielipiteeni! Ateismi saarnaa ainoastaan olematonta,
nollaa, mutta katolisuus menee pitemmälle: se saarnaa väärää
Kristusta, josta se on valehtelemalla ja häpäisemällä tehnyt
valheellisen Kristuksen, Kristuksen vastakohdan! Se saarnaa
antikristuksen oppia, vannon ja vakuutan teille! ---
Roomalaiskatolisuus uskoo, että ilman maailmanherruutta kirkko ei
voi kestää maan päällä ja se julistaa Non possumus! Emme voi!
Minun käsitykseni mukaan roomalaiskatolisuus ei ole edes mikään
usko, vaan kertakaikkiaan Länsi-Rooman imperiumin jatko, ja kaikki
on siinä alistettu tähän ajatukseen uskosta alkaen. - - - Siellä,
Euroopassa, alakvat jo hirvittävän laajat ihmisjoukot menettää
uskonsa – ensin se johtui pimeydestä ja valheesta, nyt
fanatismista ja vihasta kirkkoa ja kristinoppia kohtaan! - - - Min en
ole puhunut sanaakaan yksityisistä kirkon edustajista. Olen puhunut
roomalaiskatolisuudesta ja sen olemuksesta, minä puhun Roomasta!”
- - - Lännen vastakohdaksi meidän on nostettava oma Kristuksemme,
jonka me olemme säilyttäneet ja jota he eivät ole koskaan
tunteneetkaan! Ei tarttumalla orjamaisesti jesuiittain koukkuun, vaan
viemällä heille meidän venäläinen sivistyksemme on meidän
astuttava heidän eteensä, ja älköön kukaan meille sanoko, että
heidän saarnansa ovat loistavia</i>” (Lea Pyykön suomennoksesta
vuonna 1997).</blockquote><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Dostojevskin filosofis-kristillisten
näkemysten vahvistumisessa erittäin tärkeä rooli oli myös sillä,
että hän tutustui Hans Holbeinin maalaukseen Kuollut Kristus
haudassa Baselissa. Dostojevskin vaimon mukaan "<i>kuva teki
Fjodor Mihailovitšiin suuren vaikutuksen, ja hän seisoi sen edessä
kuin ällistyneenä. Hänen häiriintyneillä kasvoillaan oli se
pelokas ilme, jonka olen nähnyt useammin kuin kerran
epilepsiakohtauksen ensimmäisten minuuttien aikana</i>”.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />Dostojevski ilmaisi myöhemmin
vaikutelmansa maalauksesta Myškinin ja Rogo<span style="font-family: Times New Roman, serif;">ž</span>inin
välisessä keskustelussa tämän maalauksen kopion edessä
Idiootissa, jossa ruhtinas Myškin sanoo, että "<i>tämä
maalaus saattaa vielä saada jotkut ihmiset menettämään uskonsa</i>",
sillä tämän maalauksen Kristus, kidutuksen ja kuoleman
turmelemana, ei voi olla herättämättä kunnioitusta.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Uskonnollisena ajattelijana ja
profeettana Dostojevski kohtasi liberalismin ja kommunismin
ideologioiden muodossa ilmenevän militantin ateismin ja kapinan
Jumalaa vastaan. <br />Dostojevskille venäläisyys merkitsi
ortodoksisuutta. Hän piti Venäjän kansaa suurena,
tunnustuksellisena ja Jumalaa kantavana kansana, jonka tärkein
kutsumus on palvella Herraa Jeesusta Kristusta ja yleistä
ortodoksisuutta. Dostojevski kirjoitti:
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><i></i></p><blockquote><i>"Kansamme on epäilemättä
kehittänyt ja vahvistanut jopa sellaista käsitystä, että koko
Venäjä on olemassa vain palvellakseen Kristusta ja suojellakseen
universaalia ortodoksisuutta vääräuskoisilta".</i></blockquote>
<p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">F.M. Dostojevski uskoi syvästi (ja
ennusti), että Venäjällä ja Venäjän kansalla on erityinen
uskonnollinen messiaaninen tehtävä historiassa - viedä
ortodoksinen usko Kristukseen maailman kansojen pelastamiseksi.
"<i>Venäläisen kutsumuksen ydin, sanoi hän, on siinä, että
se paljastaa maailmalle venäläisen Kristuksen, joka on maailmalle
tuntematon ja jonka alku on kotimaassaan ortodoksisuudessa</i>”.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Venäläisyyteen kohdistuva
patrioottinen kunnioitus näkyy myös muualla kuin venäläisen
ortodoksisuuden kunnioituksena. Kun ruhtinas on vasta junamatkallaan
Venäjälle, hän hytisee viluissaan vaunussa ja toteaa toisille
matkalaisille liian keveiden vaatteidensa nojalla, mutta tarkoittaen
luultavasti paljon syvempääkin ajatusta: ”<i>Se mikä kelpasi ja
oli täysin tyydyttävää Italiassa, osoittautui kokonaan
kelvottomaksi Venäjällä</i>”.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><b>Mikä on ihmisen
vapaus?</b></span></h3>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Dostojevskin teosten yhteinen teema on
ihmisen vapaus. Tässä hän ottaa kuitenkin merkittävän askeleen
eteenpäin klassisesta eurooppalaisesta filosofiasta. Luonnollisena
ja sosiaalisena olentona ihminen tietenkin seuraa egoistisia, myös
luokkaryhmän etujaan ja tavoittelee henkilökohtaista onnea ja
voittoa. Taloudelliset reaalitit täytyy kuitenkin tunnustaa niin
kuin Idiootti-teoksen alussa jo junamatkalla lausutaan: <i>”Vaikka
eihän köyhyys ole mikään rikos, mitä sitäkään ei sovi jättää
huomaamatta”. </i></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-style: normal;"><br /></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-style: normal;">Edelleen –
melko pian edellä esitellyn lausahduksen jälkeen - Dostojevski
kohdistaa purevaa kritiikkiä joidenkin luokkaryhmien edustajiin:
”</span><i>Tällaisia kaikkitietäviä herroja tapaa toisinaan,
vieläpä melko usein, tietyn yhteiskuntakerroksen piirissä. He
tietävät kaiken, heidän älynsä koko rauhaton tiedonhalu ja
heidän kykynsä kohdistuvat vastustamattomasti määrätylle
taholle, tietysti tärkeämpien harrastusten ja näkökantojen
puutteessa, kuten nykyaikainen ajattelija sanoisi</i><span style="font-style: normal;">”.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Samalla ihminen pystyy johtamaan
käyttäytymisensä yleismaailmallisista moraalilaeista, ja kun
ihminen kykenee noudattamaan moraalilakeja luonnollisesta ja
yhteiskunnallisesta ehdollisuudestaan huolimatta, hän toimii vapaana
olentona. Tässä syntyy antinomia, jota klassinen filosofia ei
tunne: ihmisen vapauden pitäisi olla alisteinen moraalisille
arvoille (teesi) ja ihmisen vapauteen pitäisi sisältyä mielivallan
mahdollisuus suhteessa moraalisiin arvoihin (antiteesi).
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Ihmisen vapauden ristiriitainen luonne
avaa mahdollisuuden henkilökohtaiseen kapinaan: haluaa olla päämäärä
itsessään ja torjua täysin kaikki pakottavat, ulkoapäin asetetut
velvoitteet. Dostojevski näyttää romaaneissaan tällaisen kapinan
kokemuksen, tahdonvoiman kokemuksen. Hän ottaa ihmisen, joka on
vapautettu, ja tutkii hänen kohtaloaan vapaudessa. Dostojevski
osoittaa myös, että ihminen, joka alkaa tahdonvoimassaan päättää
itse, mikä on hyvää ja mikä pahaa, lakkaa olemasta vapaa ihminen
ja tulee ikään kuin ulkopuolisen voiman ohjaamaksi. <br /><br />Dostojevski
kirjoitti vuosina 1866-1880 filosofisia romaanejaan: "Rikos ja
rangaistus", "Idiootti", "Riivatut",
"Teini-ikäinen", "Karamazovin veljekset".
Dostojevski tuomitsi nihilistisen etiikan, jonka mukaan rikokset ovat
oikeutettuja väärinymmärretyn yhteisen hyvän vuoksi, ja vertasi
sitä evankeliseen moraaliin. Dostojevski vastusti ateismia. Hän
korosti tavallisten ihmisten moraalista ylemmyydentuntoa
koulutettuihin, mutta ihmisistä irrallaan oleviin,
korruptoituneisiin yhteiskuntakerroksiin nähden.<br /><br />Dostojevski
kannatti ajatusta "maaperästä", "sukulaisuudesta
kansan kanssa". Hän uskoi, että Venäjän kansalla on kaksi
pääpiirrettä: poikkeuksellinen kyky omaksua muiden kansojen
henkinen olemus ja tietoisuus syntisyydestä, paremman elämän jano,
puhdistautuminen. Dostojevski kutsui Venäjän kansaa
"Jumalansynnyttäjiksi" ja uskoi, että heille oli määrätty
universaali tehtävä - Euroopan henkinen elpyminen ja uuden
maailmansivilisaation luominen. Dostojevski piti nyky-yhteiskuntaa
kuitenkin epäinhimillisenä. Hän puhui Pietarin uudistusten
kielteisistä seurauksista, jotka erottivat aateliston ja kansan
toisistaan, ja arvosteli "porvaristoa". Hän ei voinut
hyväksyä sosialismin ajatuksia; hän väitti, että vallankumous
johtaa ihmisen orjuuteen, hengen vapauden kieltämiseen.<br /><br />Dostojevski
kirjoitti rationalismin ja irrationaalisuuden, tieteen ja uskon,
hyötyajattelun ja vapauden yhteentörmäyksestä. Ivan Karamazov
sanoo: elääksesi oikeaa elämää sinun on tunnettava elämän
lait, eikä niitä ole saatavilla. Sanotaan, että maailmassa on
harmoniaa, mutta vaikka se olisikin totta, se ei korvaa lapsen
kärsimystä. Tärkein asia ihmisessä on vapaus. Tie vapauteen alkaa
äärimmäisestä individualismista, kapinasta ulkoista
maailmanjärjestystä vastaan. Ihmisellä on hillitön tarve vapauden
hulluuteen. Vapaus on irrationaalista, se voi luoda sekä hyvää
että pahaa. Dostojevski tutkii versiota, jossa vapaus muuttuu omaksi
tahdoksi, kun omasta tahdosta seuraa paha, kun paha johtaa rikokseen
ja kun rikos johtaa rangaistukseen. Dostojevski näyttää omantunnon
tuskan. Kärsimyksessä paha palaa pois. Dostojevski uskoo
henkilökohtaisen henkisen uudestisyntymisen mahdollisuuteen.<br /><br />
</p>
<h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><b>"Omatunto ilman
Jumalaa on kauhua" </b></span>
</h3>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Fjodor Mihailovitšin tärkein
johtopäätös on, että edes kuolema ei ole pelottava, koska
ikuisuus on selittämättömästi keskittynyt ihmiseen.
Irrationaalisen ja kamppailevan persoonallisuuden kautta paljastuu
monia erilaisia maailmoja. Dostojevski ei koskaan väsynyt toteamaan,
että kun ihminen menettää uskonsa kuolemattomuuteen, hän ei
ainoastaan menetä elämänsä korkeinta ja todellista tarkoitusta,
vaan luopuu myös itse elämästä. Hahmojensa suulla hän varoitti
profeetallisesti ihmiskunnan uhkaavasta katastrofista, kun usko
sielun kuolemattomuuteen katoaa. "<i>Tuhoa ihmiskunnassa usko
kuolemattomuuteen, niin se kuivaa välittömästi paitsi rakkauden
myös kaiken elävän voiman jatkaa maailman elämää</i>",
sanoo Ivan Karamazovin veljeksissä.</p><p style="margin-bottom: 0cm;"><br /><br />F.M. Dostojevskin mukaan
"<i>silloin mikään ei ole enää moraalitonta, kaikki on
sallittua, jopa antropofagia [ihmissyönti]</i>".
F.M.Dostojevskin ennustus sai täyden vahvistuksen koko
pitkäkestoisen 1900-luvun historiasta. Viime vuosisadan aikana
Jumalan kapinan seurauksena suuri osa ihmiskunnasta on menettänyt
uskonsa kuolemattomuuteen. Tällä vuosisadalla ei ainoastaan rakkaus
kuivunut, vaan pahuuden, olemattomuuden ja kuoleman, tuhon ja
itsetuhon tahto korostui voimakkaimmin. 20. vuosisadalla keksittiin
kuolemanleirit, tehtiin tuhoamisvallankumouksia ja käytiin kaksi
maailmansotaa. Ydinaseet ja muut joukkotuhoaseet luotiin. Niin
sanotut samaa sukupuolta olevien avioliitot, eutanasia ja ihmisen
kloonaus laillistettiin.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Dostojevski näki kulttuurin kriisin
humanististen ihanteiden julistamisessa ilman viittausta korkeampiin
henkisiin arvoihin. "<i>Omatunto ilman Jumalaa on kauhua</i>",
Dostojevski kirjoitti, "<i>se voi ajaa ihmisen suurimpaankin
rikokseen</i>”. </p><p style="margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSicQlmncdmPWQ9uehjWdx3q48rJ4UCUzrQasccbc_2L8q3Phin5Iyj9yj-aFsuOrfpCgTeUH8ckRH5ZSnDGxZtgREzpvZW1Ywd-9Dt-8I0maMjsyeAd9-dW0-kd6S7K_OCZJYAkqyg_TGu1CQAF6ecgjBENA9Tae6gtejKgj_OZ-0n1ZK_9WOH9JASQ/s514/kenraali.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="384" data-original-width="514" height="299" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSicQlmncdmPWQ9uehjWdx3q48rJ4UCUzrQasccbc_2L8q3Phin5Iyj9yj-aFsuOrfpCgTeUH8ckRH5ZSnDGxZtgREzpvZW1Ywd-9Dt-8I0maMjsyeAd9-dW0-kd6S7K_OCZJYAkqyg_TGu1CQAF6ecgjBENA9Tae6gtejKgj_OZ-0n1ZK_9WOH9JASQ/w400-h299/kenraali.jpg" width="400" /></a></div> <p></p><p style="margin-bottom: 0cm;">Dostojevskin teoksesta tulee mieleen
ruhtinaan ensimmäinen kontakti Pietarissa:<b> kenraali </b><span lang="fi-FI"><b>Ivan
Fedorovitš Jepantšin</b>, 56 vuotta vanha mies, jolla aamuisin oli
ahdistunut ilme, mutta illalla kortinpeluun jälkeen iloinen mieli.
Hänellä näytti olevan vähän myötätuntoa köyhää ruhtinasta
kohtaan, mutta väistämättä tuli mieleen epäilys tarkemman
analyysin jälkeen, mihin rikoksiin tällaiset kenraalit voisivat
myös ajaa ihmiskuntaa. Kenraali ja hänen perheensä asuivat
Pietarin keskustassa omassa asunnossaan. Kenraali oli rikas mies,
jolla on yhteyksiä: "</span><span lang="fi-FI"><i>Hänet
tunnettiin miehenä, jolla oli isot rahat, suuret työt ja suuret
yhteydet</i></span><span lang="fi-FI">”. Dostojevski kirjoittaa
ilmeisesti samalla yleisemminkin kenraalien mielentilasta: ”</span><span lang="fi-FI"><i>Mutta
tietty mielen tylsyys näyttää olevan melkein välttämätön
ominaisuus, jos ei kenellekään johtajalle, niin ainakin kenelle
tahansa vakavalle rahantekijälle</i></span><span lang="fi-FI">”.
Ivan Fedorovitš Jepantšin oli mies ilman erityisempää aitoa
koulutusta, paitsi tietenkin sotilaalliset koulutukset. Kenraali
Ivan Fjodorovitš itse, synkkää alkuperää oleva mies, otettiin
kuitenkin "<i>kaikkialla vastaan kyseenalaistamatta ja kunnioittavasti</i>" (3
osa, 1 luku). Ivan Fjodorovitšilla on "</span><span lang="fi-FI"><i>vahva
holhous</i></span><span lang="fi-FI">", eli jotkut
korkea-arvoiset ja vaikutusvaltaiset ihmiset auttoivat häntä
rakentamaan uraansa ja hoitamaan asioitaan: "</span><span lang="fi-FI"><i>Tärkeintä
on, että hän oli vahvan holhouksen mies</i></span><span lang="fi-FI">"
(3 osa, 1 luku). Tästä ei pidä irrottaa sitä kerrottua
elämänkerronnallista faktaa, että kenraali Jepanšinin mennessä
naimisiin hänen vaimonsa ei ollut kauniin tai koulutetun näköinen,
mutta hän sai 50 maaorjan myötäjäiset. Tämä alkupääoma antoi
Jepantšinin perheelle mahdollisuuden rikastua: "</span><span lang="fi-FI"><i>Kenraali
avioitui kauan sitten, ollessaan vielä luutnantti, samanikäisen
tytön kanssa, jolla ei ollut kauneutta eikä sivistystä ja jonka
kanssa hän otti vain viisikymmentä sielua - tosin ne olivat myös
hänen tulevan omaisuutensa perusta.</i></span><span lang="fi-FI">"
Tämä oli myös hänen tulevan omaisuutensa perusta. Kenraali oli
tuulinen ihminen ja ajoittain petti vaimoaan. Kenraali tykkäsi
pelata korttia eikä salannut tätä heikkouttaan. Korttien
pelaaminen oli usein hyödyllistä, ilmeisesti, kun solmittiin
sosiaalisia kontakteja – vaikka romaanissa ei kerrota silloisen
kenraalin löytäneen pokeriin korttitoveria presidentti Sauli
Niinistöstä.</span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"> </span></p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRRiDiqjFj4jT_g1KvvgC8ZHFe-kgf_mOxBl4WomZtSfFFKWQB-N4tAVeGDUGNGpznQlVjXQ1V_oA8oIwckX2TfCFneuxpr2I2CKlyXG4OAc6UNdZFXHrdADryG7g-8C33VOkBuFiv-Teujq-2FTuYDwhmNdEfpwHtI97C7frMUh1FEBeeWVeC9RhXuQ/s568/pokeritoveri.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="523" data-original-width="568" height="369" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRRiDiqjFj4jT_g1KvvgC8ZHFe-kgf_mOxBl4WomZtSfFFKWQB-N4tAVeGDUGNGpznQlVjXQ1V_oA8oIwckX2TfCFneuxpr2I2CKlyXG4OAc6UNdZFXHrdADryG7g-8C33VOkBuFiv-Teujq-2FTuYDwhmNdEfpwHtI97C7frMUh1FEBeeWVeC9RhXuQ/w400-h369/pokeritoveri.jpg" width="400" /></a></div>Kenraalien ja johtajien paha tapa pelata pokeria, minkä paheensa avulla uskovat säilyttävänsä kasvonsa ja voivansa paljastaa toisten aidot kasvot.<br /><p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Filosofina Dostojevski ennusti
profeetallisesti tämän jumalattoman humanismin romahduksen, joka
muuttui neuvostoyhteiskunnassa antihumanismiksi. Ilman
uskonnollis-moraalista, aktiivista rakkautta "vapaustaistelijoista"
tulee vääriä profeettoja, mielikuvituksellisia vapauttajia, eli
tyranneja, väärentäjiä, jotka kylvävät rikoksen ja pahan
siemeniä. Jumalattoman humanismin vastapainoksi Dostojevski esittää
"kristillisen humanismin", joka vakuuttaa, että
ihmisyksilön absoluuttinen arvo ei ole itsessään vaan Jumalan
kuvana ja kaltaisena.<br /><br />On merkittävää, että monissa
venäläisen kirjallisuuden kirjailijoissa "eläimellinen"
on selkeä viittaus kaikkeen, mikä ihmisen on torjuttava:
julmuuteen, rumuuteen, aggressiivisuuteen, lyhyesti sanottuna
kaikkeen, mikä on ristiriidassa kristillisen käsityksen kanssa
hyvästä ihmisestä, joka rakastaa lähimmäistään ja rakentaa
maailmaa. Lisäksi todellisen ihmisen - joka on Jumalan kuva ja
kaltainen - on pyrittävä valoon, totuuteen, hyvyyteen ja
kauneuteen. Dostojevskin estetiikassa ihanne on esteettisen ohjelman
korkein kohta, jossa esteettinen ja eettinen kohtaavat. Kristuksen
persoona kansanomaisessa merkityksessä, sellaisena kuin hän
kuvitteli kirjailijan, ilmentää Dostojevskille esteettistä
ihannetta, jossa kauneus, totuus ja korkein moraali sulautuvat
yhteen. <br /><br />Dostojevskista puhuttaessa muistamme usein hänen
sanansa siitä, että kauneus pelastaa maailman. Mutta tässä on
kiehtova tosiasia: näin sanoo ruhtinas Myškin "Idiootissa",
Verkhovenski "Riivatussa" ja Alexei Karamazov "Karamazovin
veljeksissä". Ensimmäinen ei ole aivan normaali, toinen
nihilisti, kolmas uskovainen. Dostojevski sanoo muun muassa, että
kauneus paljastuu ihmisen kautta, mutta kauneus ei anna ihmiselle
lepoa. Dostojevski itse soveltaa tätä ajatusta olennaisella
varauksella: kauneudella on luomisvoimaa vain, jos se palvelee hyvää.
Ilman hyvän ideaa kauneus menettää näin ollen elämää luovan
voimansa, koska se menettää yhteytensä jumalalliseen. Romaanissa
Idiootti esiintyy tunnettu lause "kauneus pelastaa maailman",
mutta kaksi hahmoa – kenraalin nuorin tytär Aglaja <span lang="fi-FI">Jepantšina</span>
ja kuolemansairas Ippolit Terentjev - lausuvat sen surulliseen,
ironiseen ja melkein ivalliseen sävyyn.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Dostojevski itse ei koskaan uskonut,
että tietty abstrakti kauneus pelastaisi maailman. Hänen
päiväkirjoissaan pelastuksen kaava on "<i>maailma muuttuu
Kristuksen kauneudeksi</i>". Dostojevski osoittaa romaanissaan
Idiootti, että kauneus voi olla myös tuhoisaa. Nastasia
Filippovnan, poikkeuksellisen kauniin naisen, traaginen kohtalo
havainnollistaa ajatusta siitä, että kauneus voi aiheuttaa
sietämätöntä kärsimystä ja tuhoa.<br /><br />Dostojevskin teos
ennakoi 1900-luvun sivilisaatio- ja henkisiä katastrofeja, joita ei
vielä ollut havaittavissa rauhallisella 1800-luvulla, joka uskoi
järkeen ja tieteen kehitykseen perustuvaan jatkuvaan
yhteiskunnalliseen edistykseen. Dostojevski osoitti, että
ihmisluonnon todellisuus on traagisempi ja ristiriitaisempi kuin
aiemmin on kuviteltu. Hänen romaaniensa jälkeen ei voida enää
olettaa, että kysymykset Jumalasta, kuolemattomuudesta ja
vapaudesta, ihmisen ja ihmiskunnan kohtalosta koskettavat vain
filosofisia abstraktioita ammattimaisesti harjoittavia ihmisiä.
<br /><br />"<i>Ilman uskoa sieluun ja sen kuolemattomuuteen ihmisen
olemassaolo on luonnotonta, käsittämätöntä ja sietämätöntä</i>",
Dostojevski kirjoitti.<br /><br />Dostojevski osoitti, että usko
kuolemattomuuteen on välttämätön perusta ihmisen normaalille
olemassaololle. "<i>Jos usko kuolemattomuuteen on niin
välttämätön, jotta ihminen voi olla ihminen</i>", hän
kirjoitti, "<i>niin sen täytyy olla myös ihmiskunnan normaali
tila. Ja jos näin on, niin myös ihmissielun kuolemattomuus on
epäilemättä olemassa</i>”.<br /><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kuolemattomuususkon saarnaaminen on
keskeistä kaikissa Dostojevskin suurissa romaaneissa Rikoksesta
rangaistukseen ja Karamazovin veljeksistä lähtien. Kaikki näiden
romaanien myönteiset hahmot ovat kuolemattomuususkon tunnustajia.
Sonia Marmeladovasta, joka lukee Raskolnikoville evankeliumia
kuolleen Lasaruksen ylösnousemuksesta, Aljoša Karamazovin
"puheeseen kiven ääressä". Viimeisessä romaanissaan
Karamazovin veljekset luvussa "Galilean Kaana" Dostojevski
tunnustaa uskovansa kuolemattomuuteen, pelastukseen ja tulevan ajan
elämään. Hänen uusimman romaaninsa päähenkilö Aljoša
Karamazov sai ilmestyksen ylhäältä. Hienovaraisessa unessa hän
näki hiljattain kuolleen vanhimman Zosiman elossa ja iloisena
hääjuhlassa Vapahtaja Kristuksen kanssa Jumalan valtakunnassa.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Dostojevskia oli 20. vuosisadalla -
nihilismin aikakaudella - Kristukseen ja sielun kuolemattomuuteen
uskomisen saarnaaja. Hän pystyi vapauden ja evankelisen uskon kautta
Kristukseen paljastamaan Jumalan ja ihmisen salaisuuden.
"<i>Nuoruudessani Suuren Inkvisiittorin teema lävisti sieluni
läpitunkevalla kipeydellä. Ensimmäinen viittaukseni Kristukseen
oli Kristuksen kuva Legendassa. Vapauden ajatus on aina ollut
keskeisellä sijalla uskonnollisessa näkemyksessäni ja
maailmankatsomuksessani, ja tässä ensisijaisessa vapauden
aistimuksessa kohtasin Dostojevskin henkisenä kotimaanani</i>",
kirjoitti N.A. Berdjajev. <br /><br />Kirjeessään N.D. Fonvizinalle
F.M. Dostojevski kertoo sieluunsa muodostuneesta "uskon
symbolista". </p><p style="margin-bottom: 0cm;"></p><blockquote> "<i>Tämä symboli on hyvin yksinkertainen,
Dostojevski kirjoitti, tässä se on: uskoa, että ei ole mitään
kauniimpaa, syvempää, sympaattisempaa, järkevämpää, rohkeampaa
ja täydellisempää kuin Kristus, eikä vain ei ole, vaan
kateellisella rakkaudella sanon itselleni, että ei voi olla. Sen
lisäksi, jos joku todistaisi minulle, että Kristus on ilman
totuutta ja että totuus on ilman Kristusta, minun olisi parempi olla
Kristuksen kanssa kuin totuuden kanssa.</i>”</blockquote><br /><br />Tässä
Dostojevskin apostolisessa "uskontunnustuksessa" toistuu
erään Rikos ja rangaistus -teoksen hahmon, virkamies Marmeladovin,
toinen uskontunnustus Kristukseen, Vapahtajaan: "<i>Hän
tuomitsee kaikki ja antaa anteeksi, hyvät ja pahat, viisaat ja
alhaiset...</i>". Ja kun hän on lopettanut kaikkien kanssa, hän
sanoo meille: "<i>Tulkaa ulos, hän sanoo, te myös! Tulkaa ulos
juopuneet, tulkaa ulos heikot, tulkaa ulos nöyrät!" Ja me
kaikki tulemme esiin, häpeilemättä, ja seisomme. Ja hän sanoo:
"Te siat! Pedon kuva ja sen sinetti; mutta tulkaa tekin!"
Ja viisaat sanovat: "Herra! "Miksi sinä hyväksyt nämä
asiat?" Ja hän tulee sanomaan: "Koska minä otan heidät
vastaan, viisaat, koska kukaan heistä ei pitänyt itseään sen
arvoisena." Ja hän ojentaa kätensä meitä kohti, ja me
kaadumme... ja me itkemme... ...ja me ymmärrämme. Silloin kaikki
ymmärtävät! Ja kaikki ymmärtävät... ja Katerina Ivanovna... ja
hän ymmärtää... Herra, tulkoon sinun valtakuntasi!"</i><br /><br />F.M.
Dostojevski sai vankilassa ollessaan oppia ja tutkia Venäjän kansan
sielua. Siellä hän vakuuttui lopullisesti siitä, että kansan
hengellinen ihanne oli Kristus. "<i>Ehkä Venäjän kansan ainoa
rakkaus, hän väitti, on Kristus, ja hän rakastaa häntä omalla
tavallaan, eli kärsimykseen asti.</i>"<p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h3 style="text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><b>Idiootti-teoksen
ruhtinas Myškin</b></span></h3><p style="margin-bottom: 0cm;"><br />Ruhtinas Myškinin kuva on
erityisen yksityiskohtainen. Hän on hyvin naiivi, kiltti ja hyvin
rehellinen itselleen ja ympärillään oleville. Lev Nikolajevitš
Myškin on eräänlainen tulkinta kristitystä marttyyrista.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Ehkä Fjodor Mihailovitš Dostojevski
kuvasi Myškinin kautta näkemyksensä Jeesuksen kuvasta. Dostojevski
pyrki romaanissaan Idiootti näyttämään ruhtinas Myškinin kuvassa
Kristusta lähimpänä olevan positiivisen kauniin miehen. Ruhtinas
Myškin on "venäläinen Kristus", "surullisen kuvan
ritari" - 1800-luvun Don Quijote, joka joutuu maailmaan, jossa
ihmisiä eivät ohjaa usko ja kunnia vaan ahneus, himo ja itsetahto.
Hän tuo ihmisille evankeliumin sanoman pelastuksesta nöyrällä
rakkaudellaan ja jatkuvalla valmiudellaan antaa sielunsa niiden
puolesta, jotka sitä eniten tarvitsevat.<br /><br />Kaikki Dostojevskin
suuret romaanit Rikos ja rangaistus -teoksesta Karamazovin veljeksiin
ovat kristuskeskeisiä ja tunnustuksellisia. Hänen romaaniensa
myönteiset päähenkilöt Sonia Marmeladovasta ja ruhtinas
Myškinistä vanhimpaan Zosimaan ja Aljoša Karamazoviin ovat
evankelisen uskon saarnamiehiä, jotka uskovat Kristukseen
Vapahtajaan. Dostojevski onnistui romaaneissaan osoittamaan, että
Kristukseen uskomisen hylkääminen johtaa ihmisen väistämättä
kapinaan maailmanjärjestystä vastaan, rikoksiin ja jopa
itsemurhaan. Tämä on niiden Dostojevskin sankareiden kohtalo, jotka
hylkäsivät Kristuksen ylpeyden, oman tahdon tai himon
vuoksi.<br /><br />Dostojevskille sielun pelastaminen ja usko
kuolemattomuuteen oli yksi ihmiskunnan ikuisimmista ongelmista.
Kristillisenä ajattelijana Dostojevski oli huolissaan siitä, miten
syntisen sielu pelastetaan hengelliseltä kuolemalta. Ja hän yritti
ratkaista sen suurissa romaaneissaan. Dostojevski, joka näkee ja
ymmärtää hyvin ihmisen lankeemuksen ja sielun orjuuttamisen
itsetahdon, himon ja ahneuden intohimoihin, löytää ihmisen
sielussa ja niiden vastakohtana moraalisen halun kärsiä tehdystä
synnistä ja siten pelastaa sielunsa tuholta.<br /><br />Siksi ruhtinas
Myškin on jännittävä idiootti tässä paatuneiden ja itsekkäiden
ihmisten maailmassa. Ystävällisyydessään ja rakkaudessaan
maailmaa kohtaan hän on kuin lapsi, puhdas ja siveä. Kaikki tämä
tekee hänestä muiden silmissä idiootin, eräänlaisen
heikkomielisen typeryksen. Pitääkö todella pyhän ja puhtaan
ihmisen todella olla idiootti? Vai onko tämäkin vain sokeiden
ihmisten tuomio, joista koko yhteiskunta koostuu?</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kreikassa sana "idiootti"
tarkoitti "yksityishenkilöä", Bysantissa se tarkoitti
"maallikkoa". Ajan myötä sana "idiootti" on
kuitenkin saanut merkityksen "karkea hölmö" ja samalla
menettänyt jalon merkityksensä. Ozhegovin sanakirjan mukaan
"idiootti on henkilö, jolla on synnynnäinen dementia".
Dostojevskin romaanissa päähenkilö kärsii jonkinlaisesta
hermosairaudesta, "vapinasta ja kouristuksista". Kaikesta
huolimatta Myškinillä on rakkauden ja myötätunnon kaltaisia
hyveitä. Siksi vaikuttaa järkevältä yrittää tulkita sanaa
"idiootti" teoksen sisällön yhteydessä seuraavasti:
"idiootti" on henkilö, joka teoissaan ja puheissaan lähtee
sydämestään ja sisällään piilevistä hyvistä tunteista
("idiootti" - "lähteä sydämestä"). Kristuksen
tavoin ruhtinas Myškin toimii sydämensä mukaan ja vakaumuksensa
vaikutuksesta, mukaan lukien se, että sielun ja sydämen kauneus,
ystävällisyys, rakkaus ja myötätunto toisia kohtaan pelastavat
maailman.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Myškinin lapsellinen ulkonäkö ja
käytös, hänen naiiviutensa ja puolustuskyvyttömyytensä
korostuvat. "Täydellinen lapsi", "lapsi" - näin
häntä kutsuvat hänen lähipiirinsä, ja ruhtinas on samaa mieltä.
Myškin sanoo: "<i>Mitä lapsia me olemmekaan, Kolja! Ja...
kuinka hyvä, että olemme lapsia!</i>". Tässä evankeliumin
kehotus "olla kuin lapset" (Matt. 18:3) on hyvin selvä.
Toinen sävy sanan "idiootti" merkityksestä on typerä.
Uskonnollisessa perinteessä autuaat ovat jumalallisen viisauden
oppaita tavallisille ihmisille.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Jeesukseen vertautuen ruhtinas sukunsa
viimeisenä ja ainoana jäsenä saapui köyhänä Venäjälle.
Muistamme, että Jeesus on ainoasyntyinen Jumalan Poika, jolla ei
ollut ihmisen poikana paikkaa, mihin päänsä kallistaisi levolle.
Ruhtinas Myškin ei ollut ainoastaan lapsenmielinen, vaan –
Raamatusta tunnettua lastenevankeliumia proosalliseen muotoon
kirjoitettuna – hän myös opetti lapsia ja lapset viihtyivät
hänen luonaan aina opettajien kateuteen ja vihaan asti: </p><p style="margin-bottom: 0cm;"></p><blockquote>”<i>Minä
puhuin kaikesta heidän (lasten) kanssaan, en salannut mitään.
Heidän vanhempansa ja sukulaisensa suuttuivat minulle kaikki, sillä
lapset eivät enää tulleet toimeen ilman minua ja tungeksivat
yhtenään ympärilläni. Ja lopulta koulun opettajista tuli
minunpahin viholliseni. Minulla oli siellä paljon vihollisia, kaikki
lasten takia. - - - Kun pappi sitten parjasi häntä (sairasta
Marie-lasta) kirkossa, kaikki lapset olivat jo puolellani. Kerroin ja
selitin heille heti pastorin tuomittavan menettelyn. - - - Marien
hautaa vaalivat lapset, he koristivat sen kukkasin joka vuosi ja
istuttivat sen ympärille ruusuja. Noista hautajaisista lähtien
alkoi minuun kohdistunut koko kylän vaino lasten takia. Pahimpia
yllyttäjiä olivat pastori ja koulun opettaja”.</i></blockquote><i></i><br />
<p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Raamattu antoi Dostojevskille romaanin
juonen lisäksi myös henkilöhahmot. "Idiootti" on täynnä
Raamatun hahmojen prototyyppejä. Keskustelu paljastaa ruhtinas
Myškinin ja Kristuksen välisen yhteyden. Kertoessaan kenraali
<span lang="fi-FI">Jepantšinille</span> elämästään Sveitsissä
Myškin muistelee onnetonta, kaikkien halveksimaa Marie-tyttöä,
joka ensin antautui ranskalaisen houkutukselle ja sitten hylättiin
yksin tielle. Toisin kuin kyläläiset ja Marien äiti, ruhtinas
tunsi sääliä häpäistynyttä ja sairasta tyttöä kohtaan:
".<i>..tunsin suurta sääliä häntä kohtaan, enkä alusta
alkaen pitänyt häntä lainkaan syyllisenä, vaan ainoastaan
kurjana.</i>” Tämä katkelma Myškinin elämästä on muistutus
lasten evankeliumin ohella myös Kristuksen ja Maria Magdaleenan
tarinasta, jonka merkitys on myötätunto syntistä kohtaan:
"<i>Noustuaan varhain viikon ensimmäisenä päivänä Jeesus
ilmestyi ensin Maria Magdaleenalle, josta hän ajoi ulos seitsemän
riivaajaa”</i> (Mk 16:9). Lisäksi Myškin onnistui taltuttamaan
kylän lasten pahansuopuuden Marieta kohtaan, ja pian he rakastuivat
lujasti Marien lisäksi myös Myškiniin itseensä. Tässä on myös
selvä muistutus Kristuksen ruhtinaasta, jonka luokse lapset tulivat
lähdettyään Jerusalemista: "<i>Antakaa lasten tulla minun
luokseni älkääkä estäkö heitä</i>" (Mt 19:14).</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kaunis ja ylpeä nainen tunnustaa oman
syntinsä, tuntee itsensä häpäistyksi ja odottaa lunastusta, kun
taas ruhtinas puhuu jatkuvasti hänen synnittömyydestään ja jopa
yrittää toistuvasti naida hänet. Näin ollen Myškinin
anteeksianto Nastasia Filippovnan synnille on kuin Kristuksen
anteeksianto syntiselle. Häntä syytettiin aviorikoksesta, mutta
Kristus pystyi antamaan hänelle anteeksi: "En minä sinua
tuomitse; mene äläkä enää syntiä tee" (Joh. 8:11). Myškin
hyväksyy Nastasia Filippovnan Kristuksen tavoin ja antaa hänelle
synnit anteeksi.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Idiootti-romaanissa on kolme hahmoa,
joilla on niin sanottu "lintu"-sukunimi: rahanlainaaja
(Ivan) Ptitsyn, ruhtinaan junatuttu (Lukjan) Lebedev ja armeijasta
eronnut kenraali (Ardalion) Ivolgin. He edustavat romaanissa ihmisiä,
jotka eivät kykene uhrautumaan ja jotka ovat menettäneet
uskonnollisen elementin sielustaan. Romaanissaan Dostojevski
tulkitsee nämä linnut Ilmestyskirjan valossa: ”<i>Ja hän huusi
voimallisella äänellä sanoen: -Kukistunut, kukistunut on suuri
Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten
henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen
tyyssijaksi</i>.” (Ilm. 18:2). Näistä kolmesta sankarista, joilla
on "linnun" sukunimi, tulee siis uskonnollisuutensa
menettäneinä ateistisen maailman edustajia.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Köyhän ja lähes sukupuuttoon
kuolleen Myškinin suvun nuori ruhtinas palaa Venäjälle oltuaan
pitkään Sveitsissä hoidettavana hermoromahduksen vuoksi. Täällä
hän tapaa monia värikkäitä hahmoja: rikkaan kauppiaan pojan
Rogo<span style="font-family: Times New Roman, serif;">ž</span>inin, kenraali
<span lang="fi-FI">Jepantšinin</span> perheen, aatelismies Totskin
ja hänen jalkavaimonsa Nastasia Philippovnan, kenraali Ivolginin ja
hänen sihteerinsä Ganyan. Köyhä lapsenmielinen ruhtinas Lev
Myškin ei lakkaa koskaan hämmästyttämästä kaikkia uusia
tuttaviaan rehellisyydellään, naiiviudellaan ja avoimuudellaan.
Tapahtumat alkavat kehittyä äärimmäisen nopeasti - rakkaus, viha,
mustasukkaisuus ja juonittelu. Myškin on kaikkien tapahtumien
keskipisteessä.<br /><br />Ruhtinas rakastuu Nastasia Filippovna
Bara<span lang="fi-FI">škovaan</span> ja Aglajaan, kenraali
<span lang="fi-FI">Jepantšinin</span> nuorempaan tyttäreen.
Bara<span lang="fi-FI">š</span>kovan uhmakas ja järjetön käytös
järkyttää sankarimme, köyhän lapsenmielisen ruhtinaan terveyttä.
Muutkaan eivät jää jälkeen, vaan sotkevat ruhtinaan yhä
monimutkaisempiin juonitteluihin. Se päättyy Nastasia Filippovnan
kuolemaan ja Lev Myškinin lopulliseen hulluuteen.<br /><br />Onko
ruhtinas Myškin todella - yksinkertainen idiootti vai käytännössä
pyhä mies, joka yrittää pelastaa köyhiä ja kadonneita sieluja
oman henkensä uhalla? Idiootti-romaanin pääidea on kirjailijan
"lempiajatus" kuvata "positiivisen kaunista miestä".
Ihanteellinen ihminen maan päällä on romaanin kirjoittajan mukaan
Jeesus Kristus, jumalihminen. Päähenkilö Lev Nikolajevitš Myškin
on monien tulkitsijoiden mukaan myös Dostojevskin itsensä ”henkinen
kaksoisolento”, joka ilmaisee hänen rakkaimmat ajatuksensa Venäjän
vaarallisesta tilanteesta, ortodoksisesta uskosta ja parhaiden
ihmisten vastuusta isänmaan kohtalosta. Dostojevski nostaa
romaanissa esiin kysymyksen ihanteesta, jota kaikki tavoittelevat
mutta jota kukaan ei voi saavuttaa, sillä maailmassa on vain yksi
ihanne - Kristuksen ihanne.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Jotkut
Dostojevski-tutkijat uskovat myös niin, että myös Fjodor Petrovitš
Haas olisi romaanin päähenkilön – ruhtinas Lev Nikolajevitš
Myškinin – yksi prototyypeistä. Vuonna 1868 julkaistussa
romaanissa Idiootti Hippolyte puhuu tohtori Haasista. Itse asiassa
reaalisessa maailmassa Moskovan läpi kulkevilla rangaistusjaksoilla
vieraili tohtori Haas, yhteiskunnallinen aktivisti ja humanisti. Hän
oli saksalainen, mutta asui ja työskenteli suurimman osan elämästään
Venäjän sydämessä - Moskovassa. Hänet tunnettiin
epäitsekkyydestään. Tohtori Haasen sanoista "kiiruhda
tekemään hyvää" tuli siivekäs lause. Hän omisti elämänsä
vähäosaisten, sekä maanpakolaisten että vankien, ahdingon
lievittämiselle ja teki kaikkensa. Monia vuosia myöhemmin
Dostojevski muisteli tohtori Haasea. Hänen nimensä löytyy "Rikos
ja rangaistus" -lehden käsikirjoituksista, muistikirjoista ja
"Kirjoittajan päiväkirjasta".</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Päähenkilö Myškin on tietysti myös
suuri viittaus Jeesukseen. Tunnistamaton, luullaan hulluksi.
Raamattukin kertoo, että Jeesukset oma perheväki kutsui häntä
hulluksi, on mennyt suunniltaan (Mark. 3:20-21). Myškin on puhdas
sielu, jota ihmiset eivät halua hyväksyä, koska he pitävät häntä
idioottina hänen elämäntapansa, arkielämänsä, oman edun
tavoittelun, maallisten tarpeiden ja pyrkimysten vuoksi. He eivät
huomaa häntä arkielämänsä vuoksi. Juuri sielunsa
yksinkertaisuuden vuoksi hän saa ihmiset helposti eroon toisistaan.
Tämä käy ilmi kohtauksesta, jossa Myškin joutuu kenraali
<span lang="fi-FI">Jepantšinin</span> taloon, jossa outo vieras
otetaan vastaan epäluuloisesti, mutta sitten perhe suhtautuu häneen
myötätuntoisesti. Ruhtinaan harvinainen Myškin-sukunimi loi
yhteyden kenraalin vaimon sukunimeen, vaikka heidän välilleen ei
löytynytkään läheistä sidettä. Johanneksen evankeliumista
voimme muistaa Jeesuksesta: ”Hän tuli omaan maailmaansa, mutta
hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan” (Joh. 1:11).</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Dostojevskin mukaan ruhtinas Myškin ei
ole toki itse Kristus, hänellä on kuolevaisen tavat ja heikkoudet.
Myškinin ulkonäössä voidaan havaita kuitenkin samankaltaisuutta
paitsi ulkonäön myös iän suhteen: "<i>...
kaksikymmentäkuusi- tai kaksikymmentäseitsemänvuotias mies, hieman
keskivertoa pitempi, paksutukkainen, posket painuneet. Hänen
silmänsä olivat suuret, siniset ja intensiiviset; niiden katseessa
oli jotain hiljaista mutta raskasta...</i>". Kuvauksessa on
siis selvästi havaittavissa evankelisia muistoja. Ruhtinas ei pyri
itsetarkoitukseen, hän ei tuomitse eikä moiti; hän on
myötätuntoinen ja epäitsekäs, veljellinen muita kohtaan. Hänen
tärkeimpiä ominaisuuksiaan ovat nöyryys, kyky ymmärtää toista
ja kyky myötätuntoon. Hän sanoo Nastasia Filippovnasta, että hän
on puhdas ja ansaitsee myötätunnon lisäksi myös kunnioitusta.
Myškin on erityisen herkkä kauneudelle ja uskoo, että se "<i>pelastaa
maailman</i>".<br /><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Dostojevski ei edes pysähdy tähän:
koko romaani rakentuu tietyn evankeliumikatkelman ympärille, joka
voidaan liittää Kristuksen teloitushetkeen. Dostojevski-tutkija A.
B. Krinitsyn on kirjoittanut, että "<i>Myškinin kohtalon
symbolinen esitys romaanissa on Hans Holbeinin maalaus Kristus
arkussa, joka näyttää hänet kärsimyksen ja kuoleman rumentamana,
mikä saa ajattelemaan, että ylösnousemus on mahdotonta</i>".
Juuri kertomus Kristuksen kidutuksesta ja teloituksesta on romaanin
ideologinen keskus. Suuri merkitys annetaan Vapahtajan maallisen
elämän viimeiselle viikolle, jota kristinuskossa kutsutaan pyhäksi
viikoksi. Tässä katkelmassa on yhteys evankeliumin ja romaanin
sisällön välillä. Jeesus astuu Jerusalemiin, minkä jälkeen hän
pitää kolmen päivän saarnat kansalle: "<i>Jeesus astui
Jerusalemiin ja esiintyi Messiaana. Tässä kohtaa evankeliumin
katkelman pääkonflikti tulee esiin - Kristuksen hylkääminen: hän
joutui avoimeen konfliktiin kansan johtajan kanssa.</i>" Niin
romaani kertoo.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Jeesuksen ja johtajien välinen
evankeliumin konflikti, joka juontaa juurensa Kristuksen rakkauden ja
laupeuden sekä fariseusten epäuskon ja vihan välisestä
vastakkainasettelusta, siirtyy myös Dostojevskin teokseen Idiootti.
Romaanissa sama vastakkainasettelu näkyy ruhtinas Myškinin
puhtauden ja uskon sekä sen yhteiskunnan uskottomuuden vastakohtana,
jossa hän elää.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h3 style="text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><b>Rakkautta ja kauneutta
tunteettomaan ja sieluttomaan maailmaan</b></span></h3><p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Mikä sitten on teoksen pääidea?
Usko, rakkaus ja laupeus ihmisiä kohtaan. Se kehittyy paitsi
Myškinin sydämessä myös romaanin nuorten sankareiden, Jevgeni
Pavlovitš Radomskin, Kolja Ivolginin ja Vera Lebedevan sydämissä.
Viittaus fragmenttiin on nähtävissä myös evankeliumin
kertomuksessa pyhästä viikosta, jossa apostolit, hänen
opetuslapsensa, jatkavat Jeesuksen ajatuksia.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kristuksen vaikutus Dostojevskiin on
niin voimakas, että hän tunnustaa kirjeessään Natalia Dmitrijevna
Fonvizinalle (1854): "<i>Kerron teille itsestäni, että olen
aikakauden lapsi, epäuskon ja epäilyksen lapsi tähän päivään
asti ja jopa (tiedän tämän) hautaan asti. Miten hirvittävää
tuskaa maksoi ja maksaa minulle nyt tämä jano uskoa, että
"Kristuksen kanssa pysyminen", kristittynä oleminen on
kaikkein tärkeintä</i>”.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">"Idiootti" on kirjailijan
ensimmäinen yritys osoittaa kristillisen elämäntavan, kristillisen
suhtautumisen ihmisiin ja maailmaan, jonka sielussa on Jumala. Tämä
pyrkimys toteutuu romaanin päähenkilön, ruhtinas Myškinin,
kautta, johon romaanin valmisteluaineistossa viitataan nimellä
"ruhtinas Kristus". Romaanin ensimmäisessä osassa
ruhtinas Myškin viittaa toistuvasti tehtäväänsä romaanissa
saapuessaan. Myškin sanoo: "<i>Nyt menen ihmisten luo; en ehkä
tiedä mitään, mutta uusi elämä on tullut</i>". Myöskään
ruhtinaan saapuminen ei ole sattumaa, vaan hän on alentunut kansan
puoleen. Tässä on selvä viittaus evankeliumiin: "Isä,
kirkasta nimesi". Silloin taivaasta kuului ääni: "Ja minä
olen sinut kirkastanut, ja minä kirkastan sinut edelleen" (Joh.
12:28).<br /><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Romaanin toisessa osassa - Myškinin
ja Rogo<span style="font-family: Times New Roman, serif;">ž</span>inin välisessä
keskustelujaksossa talossa - ruhtinas arvelee keskustelukumppanissaan
tulevan murhaajansa: "Toissa päivänä autosta noustessani näin
hyvin samankaltaisen silmäparin, jollainen te nyt vilkaisitte minua
takaapäin”. Evankeliumit muistuttavat ehtoollisesta, jossa
Vapahtaja ennusti kuolemansa ja osoitti tulevan petturin. Myös
keskustelujaksossa Myškin kutsuu Rogo<span style="font-family: Times New Roman, serif;">ž</span>inia
katumukseen: "<i>Olen tullut lohduttamaan sinua, sillä olet
minullekin rakas, Parfen.</i>" Johanneksen evankeliumissa
sanotaan: "Niin kuin minä olen teitä rakastanut, rakastakaa
tekin toisianne" (Joh. 13:34).<br /><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Romaanin kolmannen osan sisällössä
on yhtäläisyyksiä pyhän viikon pitkäperjantain ja pyhän
lauantain kanssa. Se kertoo Vapahtajan vaelluksesta ja hänen
kuolemastaan, kun "Joosef otti hänet pois, kietoi käärinliinan
hänen ympärilleen ja pani hänet kallioon hakattuun hautaan, jonne
ketään ei ollut koskaan pantu." Tämä tarina kertoo
Vapahtajan vaelluksesta ja kuolemasta. Se päivä oli perjantai, ja
sapatti oli tulossa." (Luuk. 23:50-56) Idiootti-romaanissa
Hippolytos esittää kysymyksen katsellessaan Parfen Rogo<span style="font-family: Times New Roman, serif;">ž</span>inin
talossa olevaa kuollutta Kristusta esittävää kuvaa: "<i>Mutta
kummallista kyllä, kun katsoo tätä piinatun miehen ruumista, herää
mielenkiintoinen kysymys: <...> miten he saattoivat uskoa, että
tämä marttyyri nousisi ylös?"</i>."
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Dostojevskin mukaan ihanne on
henkistynyt kauneus. Ihmiselle ominainen moraalinen dualismi
mutkistaa kuitenkin kauneuden käsitettä, ja Dostojevski pohtii
kauneuden ilmenemisen kahta napaa ihmisten elämässä: Hyvän
kauneutta ja Pahan vetovoimaa, joten hänen hahmonsa yhdistävät
usein kaksi ihannetta: Madonnan ihanteen ja Sodoman ihanteen. Kuten
Dmitri Karamazov sanoo toisessa romaanissa, "täällä
paholainen taistelee Jumalaa vastaan, ja taistelukenttä on ihmisten
sydämet" (14; 100). Dostojevski pyrki ilmentämään tätä
kamppailua, tekemään sen näkyväksi sen valtaaman ihmisen
viimeiseen salaiseen haluun ja alitajuiseen liikkeeseen asti.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Jotkut tutkijat
sanovat Myškinin olevan Vapahtaja-Messias, toiset näkevät hänet
vain hyvänä ihmisenä, toiset kutsuvat ruhtinas Myškiniä
sairaaksi, onnettomaksi, luonteeltaan loukkaantuneeksi. Myškin on
"ruhtinas Kristus", mutta ei ollenkaan Jeesuksen Kristuksen
korvikkeena tai kaksoishahmon merkityksessä. Dostojevski ei
kirjoittanut Jumalan Pojan toisesta tulemisesta maan päälle, eikä
hän tarjonnut lukijalle uutta evankeliumia tai vastaavaa hengellistä
saarnaa. Romaani "Idiootti" on taideteos. </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Taiteilijana Dostojevski asettaa
esteettisen laadun - "kauniin" - uskonnollisen tai
spekulatiivisen laadun sijaan etusijalle käsityksessään ihmisen
täydellisyydestä. Dostojevskin mukaan "kauneudesta"
tulee hänen taiteellisen ihanteensa ensimmäinen osa. Kauneuden
kautta Dostojevski lähestyy myös kysymystä uskosta. Hänen hyvin
varusteltu sankarinsa kohtaa jälkimmäisen kuvattoman todellisuuden.
Mutta kauneutta ("hyvää ulkonäköä") ei voi olla ilman
uskoa - uskoa Kristukseen. Dostojevskin mukaan aito kauneus kantaa
sisällään hyvyyden siemeniä ja kykenee uudistamaan sielua. Tämän
vuoksi ruhtinas Myškin kysyi itseltään ensimmäisenä, kun hän
katsoi kauniin Nastasia Filippovnan muotokuvaa: "<i>Onko hän
hyvä? Oi, kunpa hän olisi hyvä! Kaikki olisi säästynyt!</i>"
Dostojevski asettaa kauneuden ja hyvyyden rinnakkain toisiaan
täydentävinä ja läpäisevinä olemuksina. <br /><br />Yksi asia on
selvä – lapsenmieliselle ruhtinaalle Lev Nikolajevitš Myškinille
tärkeimmät arvot olivat rakkaus ja kauneus. Hän yritti tuoda sen
kaiken ympäröiviensä elämään, mutta sai vastineeksi vain
kyynistä naurua. Lopulta tämä tunteeton ja sieluton maailma, johon
Myškin ei koskaan kyennyt sopeutumaan, mursi ja tuhosi hänet.
Dostojevskia <span lang="fi-FI">askarrutti, onko mahdollista
veljeyden, keskinäisen avun ja myötätunnon poluilla muuttaa koko
kansallista elämää ylemmistä alkaen Venäjän luokat? Heidän
sieluihinsa oli kuitenkin juurtunut kaupallisuuteen, omaisuuden
egoismi ja turhamaisuus! </span>
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Nykyaikaisessa
Dostojevski-tutkimuksessa on kaksi vastakkaista ratkaisua.
Ensimmäisen mukaan, jos Myškin ei pelasta kaikkia Idiootin hahmoja,
mutta hän edistää heidän moraalista uudelleensyntymistään ja
hänen tehtävänsä on onnistunut. Toisen mukaan Idiootin päähenkilö
ei voinut pelastaa ketään, koska hän itse ei uskonut Jumalaan tai
koska hän on vain ihminen, ei Jumala.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Myškin jalostaa
moraalikuvallaan ja käytöksellään monien Idiootin henkilöhahmojen
sielut; jos ei romaanin tapahtumissa, niin henkilöhahmojen tulevassa
elämässä heidän henkinen ylösnousemuksensa on mahdollista. On
muistettava ihmisluonnon monimutkaisuus ja kaksinaisuus, kuten
Dostojevski sen ymmärtää. Hänen sankarinsa kulkee tietä valoon,
uudestisyntymiseen ja ylösnousemukseen epäilyksen, kiusauksen,
moraalittomimpien rikosten ja moraalisen kärsimyksen kautta, joka
lopulta puhdistaa hänet. Raskolnikov seurasi tätä tietä. Tätä
tietä kulkee myös Rogo<span style="font-family: Times New Roman, serif;">ž</span>in.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Korkein hyvä on
lähimmäisenrakkaus, josta on tullut kristinuskon keskeinen käsky.
Kristus sanoi opetuslapsilleen: "Minä annan teille uuden
käskyn: rakastakaa toisianne" (Joh. 13:34). Evankeliumit
sisältävät Jeesuksen Kristuksen vastauksen kirjanoppineelle, joka
kysyi häneltä tärkeintä käskyä (Matt. 22: 35-40; Mark. 12:
28-33; Luuk. 10: 25-28). Romaanissa Idiootti esitellään
kolmenlaista rakkautta: 1) Intohimoinen välittämätön rakkaus -
Rogo<span style="font-family: Times New Roman, serif;">ž</span>in. 2) Rakkaus
turhamaisuuteen - Gania. 3) kristillinen rakkaus - ruhtinas Myškin,
kyky rakastaa epäitsekkäästi.</p><p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><i><b> X X X</b></i><br /></p><p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;">Sotapsykoosiin
joutuneen vallankäytön tilassa ei alistetun kansalaisten
mielipiteitä tutkita, ei kysytä mitään, on kiire. Kansalaisten
äänillä ei ole enää merkitystä. Eikä ihmiset ymmärrä
vääryyttä, vaan tottelevat sotapsykoosissa moraaliyrittäjiä,
jotka saavat entistä enemmän kontrolloida kaikkea.</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Terveisin Juha<br />
<br />
</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-eAQC4ia-SWY/XihVHdW-POI/AAAAAAAAR1s/EyRCGpyDyz4W7CnoyzsYcvoxMs1Peew_QCNcBGAsYHQ/s1600/2020-01-22-10-38-37.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-eAQC4ia-SWY/XihVHdW-POI/AAAAAAAAR1s/EyRCGpyDyz4W7CnoyzsYcvoxMs1Peew_QCNcBGAsYHQ/s640/2020-01-22-10-38-37.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;"><div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Juha Molari, </span></span></span></span><br />
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">pitkäaikaistyötön, entinen osa-aikainen wc-siivooja</span></span></span></span><br />
<span style="font-size: xx-small;">juhamolari@gmail.com</span><br /></div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">GSM +358 40 684 1172</span></span></span></span></div>
</div>
</div></td></tr></tbody></table>
Juha Molari Юха Молариhttp://www.blogger.com/profile/04092091762460120720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4327153681284133415.post-85938846607561770712022-12-25T17:34:00.046+02:002023-01-19T10:07:11.862+02:00Oblomovin kanssa kysyn, jaksaisko ottaa itseään niskasta ja antaa uudenvuodenlupausta?<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgk-2iH2yYwL0EX_f-Ru1yuEuOqDt68aXQS-rO6rWaiQZ9Hob0g_sDZyDFbmFz3o2R20Ylphyuhd21hymeqA_tekPVgA1htWiFGr67bzYWKxhHmyqelOlLog_pMEuxjhVWcqa3dXY3_diEqjPFPP0GHoMN7_7x7UoyAXTsFwRJNaDM6KXR4O4Wf-XNKFQ/s889/Oblomov.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="745" data-original-width="889" height="335" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgk-2iH2yYwL0EX_f-Ru1yuEuOqDt68aXQS-rO6rWaiQZ9Hob0g_sDZyDFbmFz3o2R20Ylphyuhd21hymeqA_tekPVgA1htWiFGr67bzYWKxhHmyqelOlLog_pMEuxjhVWcqa3dXY3_diEqjPFPP0GHoMN7_7x7UoyAXTsFwRJNaDM6KXR4O4Wf-XNKFQ/w400-h335/Oblomov.jpg" width="400" /></a></div><br />
<p></p><p style="margin-bottom: 0cm;">Sain neljännesvuosisata sitten
lahjaksi eräältä venäläiseltä naiselta <span lang="fi-FI">Ivan
Gontšarovin teoksen Oblomov. Vaikka lahjaksi saatu romaani oli
suomennettu, en ole jaksanut lukea teosta loppuun asti tämän
neljännesvuosisadan aikana. <a href="https://ru.wikisource.org/wiki/%D0%9E%D0%B1%D0%BB%D0%BE%D0%BC%D0%BE%D0%B2_(%D0%93%D0%BE%D0%BD%D1%87%D0%B0%D1%80%D0%BE%D0%B2)">Venäjänkielisen version</a> voi lukea myös
internetistä. <br /></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJYA6anEUAksAW5zTWzpGvFYm9IbLimZnpBkllwTSgIZtgvBirzOatPWrKAFZbn1MFV1iPJ5SozmiYGlXOHVbnlS3ihPxsTcsuJjpdSXwsx7qZBTpiGketxeIh-EpU8nvscpdP-JE1UXvdpaxDNsnswq2p07MHZd0AyTJotMm4ssF--KXChMP8IoRspA/s1080/2022-12-31-10-40-36-889.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJYA6anEUAksAW5zTWzpGvFYm9IbLimZnpBkllwTSgIZtgvBirzOatPWrKAFZbn1MFV1iPJ5SozmiYGlXOHVbnlS3ihPxsTcsuJjpdSXwsx7qZBTpiGketxeIh-EpU8nvscpdP-JE1UXvdpaxDNsnswq2p07MHZd0AyTJotMm4ssF--KXChMP8IoRspA/w400-h400/2022-12-31-10-40-36-889.jpg" width="400" /></a></div><p dir="ltr"><i><span style="font-size: x-small;">Henkisen ja fyysisen laiskuuteni kirjallinen luonnehdinta teoksessa Oblomov antaa ennusteensa tulevan vuoden taisteluihini ja toimiini. </span></i></p>
<p dir="ltr"><i><span style="font-size: x-small;">Yritän tietysti päästä loistavaan toimeliaisuuteen, mutta vaikeaahan tämä muutos on, jos yli puolivuosisataa on jo ollut saamaton.</span></i></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Minulle on hyvin
tyypillistä, että aloitan erilaisia projekteja – tai vielä
tarkemmin sanottuna aikomukseni on aloittaa projekteja, mutta en
saata niitä koskaan päätökseen. Esimerkiksi Oblomov-romaani
osoittautui yhdeksi niistä lukemattomia teoksia, joita olen aikonut
lukea. Kirjoja voi olla kirjahyllyssä, mutta ne eivät säteile
viisautta, kun niitä teoksia ei jaksa lukea.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Neljännesvuosisadan
aikana olen saanut kuitenkin ihan ilmaiseksi tietoa kirjan
sisällöstä. Olen alkanut ymmärtää, miksi venäläisnainen antoi
tämän kirjan minulle. Olin kuullut jo silloin häneltä useita
kertoja, miten laiskojen suomalaisten joukossa olen laiskin kaikista.
En tietenkään ymmärtänyt liittää kirjaa noihin moitteisiin,
koska en ollut päässyt tietoiseksi kirjan sisällöstä ennen näitä
nykypäiviäni.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Onhan se erittäin
totta, että Oblomov on monella tavalla myös minun omakuvani, vaikka
en ole aatelinen niin kuin Ilja Iljitš, en ole myöskään naisten
suosiossa niin kuin hän, minulla ei ole myöskään sellaista
sivistystä kuin Oblomovilla.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Nyt minä yritän
kysyä soveltuvin osin, mitä uudenvuodenlupaus tarkoittaisi
tällaiselle laiskalle ihmiselle kuin Oblomov ja minä. Voisikö
Oblomov ottaa itseään niskasta kiinni ja panna liikettä
kinttuihinsa? Onhan minulla unelmia, että voisin tehdä jotain
paremmin, ja jo lapsuuden onnellisista ajoista alkaen olisin voinut
tehdä paremmin, mutta en mitään ole tehnyt.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span lang="fi-FI">Uudenvuodenlupauksen
värikäs historia</span></h3>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Uudenvuodenlupaus on erityisesti
länsimaissa yleinen perinne, mutta esiintyy myös itäisessä
maailmassa. Säilyttääkseen jumalien suosion jo muinaiset
babylonialaiset palauttivat vuoden lopussa omistajilleen lainatut
tavarat, maksoivat velkojaan ja antoivat lupauksia. Akitu-nimellä
tunnetun juhlallisen kaksitoistapäiväisen uskonnollisen juhlan
aikana babylonialaiset valitsivat uuden kuninkaan tai vahvistivat
uskollisuutensa nykyiselle hallitsijalle. <span lang="fi-FI">Babylonialaiset
luottivat siihen, että jos he pitivät sanansa, pakanajumalat
kohtelisivat heitä suotuisasti koko tulevan vuoden. Jos he pettävät
jumalat, heitä odottaa taivaallinen rangaistus.</span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Tammikuussa muinaiset roomalaiset
antoivat moraalisia lupauksia toisilleen. Näin he uskoivat voivansa
rauhoitella kaksinaamaista Janus-jumalaa, jonka mukaan on myös
vuoden ensimmäinen kuukausi nimetty. Janus katsoi toisilla
kasvoillaan menneisyyteen ja toisilla tulevaisuuteen.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Keskiajalla esiintyi niin sanottu
riikinkukon lupaus, kun ritarivasallit toistivat uudenvuodenaattona
uskollisuusvalansa yliherralleen. Emme toistaiseksi ole saaneet
uutisia, eikä niitä aina häveliäisyyden tähden avoimesti kerrota
koko kansalle, miten Suomessa on tällä hetkellä ilmaistu nöyryys
yliherralle, missä hän itse kullekin on.</p><p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinU96T7_yCtLr2wSRZJOFOgtIJJcG6YNruaqWnMTJOYUpK1APyI9k3fMWo0JJRiiNtWSfAwTV1xkvf1thMh8qkAHlB2NrEnLFOSI2CHWYmK1jC_-qAyRt47L6R3WCWybyu4CZ4vMx1IZllPsF2TkeJ-z8i1xkE8lnMi2H2guhRh7jrx9SOoYBqrdkCOA/s1080/IMG_20221224_224830.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="822" data-original-width="1080" height="305" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinU96T7_yCtLr2wSRZJOFOgtIJJcG6YNruaqWnMTJOYUpK1APyI9k3fMWo0JJRiiNtWSfAwTV1xkvf1thMh8qkAHlB2NrEnLFOSI2CHWYmK1jC_-qAyRt47L6R3WCWybyu4CZ4vMx1IZllPsF2TkeJ-z8i1xkE8lnMi2H2guhRh7jrx9SOoYBqrdkCOA/w400-h305/IMG_20221224_224830.jpg" width="400" /></a></div><br /><p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Englannin sisällissodan 1640-1650
seurauksena puritaanit voittivat, ja niin uskovat rohkaisivat
itseään ja koko kansaa vannomaan kunnollista ja synnitöntä
käytöstä uudenvuodenaattona.</p><p style="margin-bottom: 0cm;"> Uudenvuodenlupauksen perinne on
muodostunut 1600-luvun alusta alkaen. Englanninkielisillä sanoilla
”olen päättänyt”, I'm resolved ja Resolution, on uskonnollinen
konnotaatio Psalmien 17:3 mukaan: Olen päättänyt, ettei suuni tee
enää syntiä.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Uudenvuoden velvoitteiden täyttämisen
vaikeudet tunnetaan tietenkin. Samuel Pepys, englantilainen
amiraliteetin eli laivastoministeriön virkamies ja parlamentaarikko,
kuuluisan Stuart-päiväkirjan kirjoittaja, lupasi 31. joulukuuta
1661 juoda vähemmän viiniä, mutta jo 20 tammikuuta 1662 on
säilynyt kuitti, että neljä gallonaa Malagan viiniä toimitettiin
hänen taloonsa.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Oscar Wilde kirjoitti, että hyvät
lupaukset ovat vain shekkejä, joita ihmiset kirjoittavat tietäen,
että pankki on tyhjä.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Vuonna 1740 englantilainen
pappi John Wesley, metodistikirkon perustaja, loi tavan uudistaa
liitot, joka pidettiin uudenvuodenaattona, mutta hän halusi
palauttaa lupaukselle pyhyys. Uskonnollisten ihmisten piti lukea
Raamattua ja laulaa virsiä, toisin kuin syntiset, joilla on tänä
päivänä riehakas juhla.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Forbes-lehden mukaan 2000-luvun alussa
noin 40 % amerikkalaisista teki uudenvuodenlupauksia, Australiassa 42
%. Yhdysvaltojen Pennsylvanian osavaltiossa jo vuonna 1888 perustetun
Scrantonin yliopiston tutkijat selvittivät näitä tuoreita
lupauksen antajia ja päätyi tulokseen, että 8 % saavutti
tavoitteensa. 35 % kyselyyn vastanneista australialaisista piti
asettamaansa tehtävää täysin mahdottomana ja 23 % sanoi, että he
yksinkertaisesti unohtivat lupauksensa.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Saksalaissyntyinen ruotsalainen
Gestalt-psykologian ja fenomenologian tutkija, joka toimi Tukholman
yliopistossa professorina, David Katz analysoi, että yritykset
testata tahdonvoimaa ja tällaiset tilastot ”epäonnistumisista”
eivät sinänsä ole huonoja, ne jättävät mahdollisuuksia
kehitykselle. Tuloksia voidaan pitää ihan tyydyttävinä. Uusi
vuosi on aikaa, jolloin ihmisten on helpompi muuttaa elämäänsä,
muuttaa vakiintuneita tapojaan. Tämä on myös eräänlainen
tilaisuus yrittää saavuttaa tietty tavoite. Psykologit
suosittelevat realististen tavoitteiden asettamista, läheisille
tiedottamista niistä ja yksityiskohtaisen päiväkirjan pitämistä
saavutuksista sekä edistymisen analysointia.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Vuosi sitten venäläinen tietotoimisto
TASS julkaisi pitkän artikkelin uudenvuodenlupauksista, jotka ovat
nykyään hyvin tyypillisiä myös venäläisessä maailmassa, vaikka
perinteestä itsestään on tullut enemmän vitsi, koska monet eivät
pidä juhlavalaansa. Venäläinen perinteinen taikausko välttää
tavoitteesta ääneen puhumista. Myös perinteisen venäläisen
talonpojan elämässä oli hyvin vähän ihmisestä itsestään
riippuvaa, hän ei ajatellut itsensä muuttamista, mutta 1900-luvulla
ilmapiiri muuttui ja ihmisistä tuli rohkeampia asettamaan
henkilökohtaisia tavoitteita, vaikka yhä edelleen ihmisten tuli
asettaa velvoitteet enemmän yhteiskuntaa ja valtiota kohtaan kuin
itseään kohtaan.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Ajat ovat Venäjällä muuttuneet ja
henkilökohtaisesta menestyksestä on tullut tärkeää, länsimainen
uudenvuoden rituaali on juurtunut Venäjälle. TASS:n haastattelussa
<span lang="fi-FI">sosiokulttuurisen tutkimuskeskuksen johtaja
Nadezhda Lebedeva</span> sanoo, että uudenvuodenlupaus on merkki
tyytymättömyydestä joihinkin elämän osa-alueisiin ja halusta
muuttaa jotain. Erona länsimaiseen ja brittiläiseen kyyniseksi ja
ironiseksi synkistyneeseen henkeen uudenvuodenlupauksia vastaan ja jopa vääntyneeseen
pilkkaan, venäjänkielisessä sosiaalisessa verkostossa
suhtautuminen uudenvuoden lupauksiin on edelleen toistaiseksi hyvin
myönteistä. Ei ole kokoelmia typeristä lupauksista ja vitsejä
siitä, että lupauksia ei täytetä. Pikemminkin nämä uudenvuoden
viestit ovat tilaisuus näyttää ystäville kiinnostuksen kohteesi
ja esitellä itsesi motivoituneena ja koottuna henkilönä.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Venäjälläkin ymmärretään
uudenvuodenlupausten epäonnistuminen. Venäjän psykologisen
instituutin apulaisjohtaja Natalya Kiselnikova kertoo TASS:n
haastattelussa, että eräs epäonnistumisen syy tulee väärin
valitussa tavoitteessa, kun ihmiset asettavat tavoitteensa
velvollisuudentunteella kasvatettuina ihmisinä sosiaalisten
vaatimusten mukaisesti, mutta eivät sen mukaan, mitä hän itse
pitäisi todella tärkeänä henkilökohtaisesti. Lupauksia ei tueta
henkilökohtaisilla arvoilla ja ne lakkaavat nopeasti toimimasta.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Toinen syy uudenvuodenlupauksen
epäonnistumiseen on kyvyttömyydessä laskea resursseja: olemme
uudenvuodenlupausta lausuessa liian optimistisia sen suhteen, kuinka
paljon pystyisimme tekemään. Kolmas syy epäonnistumiseen on
lisätekijöiden aliarvioiminen ikäänkuin arjen rutiinit eivät
häiritsisi suunnitelman toteuttamista, vaikka todellisuudessa
joudumme tilanteisiin, joissa on valittava rutiini lasten vuoksi sen sijaan että toteuttaisi omia lupauksiaan.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Psykologisen instituutin johtaja
Lebedeva pitää ongelmana myös ihmisen tapaa menettää uskonsa
itseensä. On parempi olla tekemättä ylisuurenomaisia suunnitelmia
epävarmuuden vallassa, jos tuntuu jo lähtökohtaisesti, että ei
olisi tarpeeksi voimaa aloittaa lupauksen täyttämistä juuri nyt.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Venäjän psykologisen instituutin
apulaisjohtaja Natalya Kiselnikova kehottaa valitsemaan oikea kohde,
jossa valinnassa emme seuraa yleistä mielipidettä, vaan
henkilökohtaisesti analysoimme, tarvitsenko sitä todella, miten se
sopii tarpeisiini. Henkilökohtaiseen analyysiin on syytä nostaa
esille syyt, jotka voivat estää aloittamasta lupauksen täyttämistä
juuri nyt. Nämä esteet pitää poistaa. Tavoite pitäisi kuvailla
myös mahdollisimman tarkasti ja yksityiskohtaisesti.
Yksityiskohtaisessa riskiarvioidussa suunnitelmassa pidetään myös
mahdollisuus suunnitelman tarkistamiseen: Kiselnikovan mukaan
inspiroiva ja kaunis tavoite on tärkeä, mutta joudumme tekemään
myös erittäin tylsän suunnitelman ja arvioimaan tunne- ja
aikaresurssejamme. Kuvittele itsesi tulevaisuudessa, jossa
suunnitelma ei täyty, ja analysoi, miksi näin tapahtui. Näin
voimme nähdä tekijät, jotka estävät saavuttamasta tavoitetta,
jonka uudenvuodenlupauksessa annamme. Suunnitelma tulisi purkaa myös
välivaiheisiin.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kisselnikovan mukaan vuoden lopussa ei
pidä tehdä arvoarviota, jonka mukaan ”olen häviäjä” tai
”olen sankari”, vaan analysoida vuoden aikana koettuja
olosuhteita, joissa lupauksen mukaan on suoritettu.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">Laiska mies pilkkii ja bongaa lintuja
</h3>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Tulen vuoden kuluttua kuudenkymmenen
vuoden ikään, olen silloin jo isoisä-vanhus, alkaa jo elämäni seitsemäs vuosikymmen, mikä on todennäköisemmin viimeinen vuosikymmen elämässäni. </p><p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="margin-bottom: 0cm;">Kävin
tiukkasanaisen vuoropuhelun tämän vuoden lupauksesta, kunnes sain
sille ymmärryksen ja hyväksynnän. Oblomov saisi edes tämän
kerran yrittää nousta ylös sohvaltaan! Nyt on vaan kyse siitä, että jaksaisko sittenkään.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Jos ovat sillä hyvätkin puolensa,
niin myös ongelmani on siinä, että koko elämäni olen elänyt
ylisuojelevaisessa varovaisuudessa, ”pumpulissa” ilman suurempaa
vaivaa ja kovan elämän opetuksia. Milloinkaan en ole myöskään
tarttunut tehtäviin ja toimiin tarmokkaasti, ajatukseni on että "aina voi aloittaa
ylihuomenna" jotta tänään ei tarvitsisi tehdä mitään, kovin
usein myös olen saanut tiukasti ohjeeksi olla hiljainen välttäen
suuria pyrkimyksiä. Niin ongelmia on vähemmän, kun on näkymätön
ja hissukseen. Tämä koskee ihan kaikkia elämänalueita.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kouluja en viitsinyt käydä silloin
kun olisi ollut niiden aika, en tehnyt peruskoulua ja lukiota varten edes
kotiläksyjä, menin myös sen jälkeen aina sinne, missä aita on
matalin, jotta ei tarvitsisi lukea ja nähdä vaivaa. Teologinen
tiedekunta on aika irvokkaasti ”tiedekunta” Helsingin
”yliopistossa”, vaikka paremmin voisi kutsua jonkinlaiseksi
hengelliseksi kurssitoiminnaksi, tiedekunnan mukainen ahkeruus ja
älyllinen terävyys puuttuvat täysin. Itse rinnastaisin teologisen
tiedekunnan ammattikouluun, niin kuin nykyään sanotaan "amis", paitsi
ammattikouluun on monesti vaikeampi päästä opiskelemaan –
vaaditaan enemmän älyn lahjoja ja muutakin ahkeruutta. Ammattikorkeakoulut ovat myös ihan yhdenvertaisia keskiasteen ammattikouluille hienosta nimestään huolimatta eikä niissä oikeasti tarvitse oppia ja opiskella.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Minut muistetaan opiskelutovereiden
keskuudessa silloin muinoin nuorena miehenä, joka mielummin vetäytyi
pois luennoilta – joissa oli kertakaikkiaan raskasta istua – ja
kirjojen äärestä omaan ulkoiluunsa tai omalle kämpälle
televisiota katsomaan. Esimerkiksi kreikan kielen kursseja en käynyt
lainkaan, vain kaksi ensimmäistä luentokertaa ja loppukokeen. Minua
väsytti liikaa. Oikea tekeminen ja ahkera työnteko eivät sopineet
minulle, vaikka juuri vanhempani olivat päinvastoin esikuvia ahkeralle työnteolle ja tunnollisuudelle. En tiedä, miksi minusta
tuli oman elämäni Oblomov, vaikka minulla ei ole aatelisen
historiaa ja varallisuutta. Jos asiaa kysyy Kokoomuksen tai Perussuomalaisten poliitikoilta, niin nämä vastaavat jo nopeasti minua paremmin tuntematta, että kenties Kela on tehnyt liian rikkaaksi,
jotta voin olla kuin Oblomov.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Lapsuudesta alkaen on myös ”urheiluni”
ollut käytännössä ”halvaantunut”. Vaikka olen normaalin
lapsuuden mukaan ja vanhempieni hyvän esimerkin mukaisesti elänyt
ulkoilun ja terveysliikunnan puolesta, niin itse oikeaa treenaamista
ja kilpailuun aitoa panostamista on torjuttu kaikissa läheisissä
ihmissuhteissani. Liikaa ei saa yrittää, olen aina kuullut
varoitukset, mikä miellyttää oman elämänsä Oblomovia silloin,
kun on mukava olla rennosti omalla sohvallaan ja haaveilla
saavutuksista, joita olisi voinut tehdä, jos olisi viitsinyt.
Yhtälailla olen matalasti katsonut opiskelua ja työtä, joita
kumpaakaan en ole oikeastaan koskaan harjoittanut elämässäni. Olen
mennyt siitä, missä on niin sanotusti aita matalin.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Pappisvirka sopi hyvin laiskalle
miehelle, sillä jumalanpalvelus – jota asianmukaisesti lyhennetään
nykyään muotoon ”jumis” - kuluttaa tunnin verran aikaa, eikä
siihen tarvinnut valmistella yhtään, koska kaiken voi lukea
valmiiksi kirjoista. Sen verran sain torkkua viikonloppuisin
työajalla eikä tuota tuntia tarvinnut yksin olla ”aktiivinen”,
minkä ohessa joskus sain tehdä varttitunnin kastekeikan. Kuukauden
”työaika” jäi alle kymmeneen tuntiin. Papit ovat luonnostaan
laiskoja ja selittävät tämän myös teologisesti sillä, että
Pyhä Henki herättää uskon, evankeliointi ei ole pappien työtä.
Näin minä vietin aikuisikäni aina työttömyyden ja
pitkäaikaistyöttömyyden päiviini asti, mitkä päivät eivät ole
oikeastaan yhtään erilaisia kuin pappisvuosien päivät – paitsi
nykyään olen viikonloppuisin täysin ilman sitoumuksia. Minun ei
tarvitse nousta sohvalta yhtään ylös, ei tarvitse vaihtaa edes
yövaatteita päivävaatteisiin.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1RT0W2NYE-eJA0SowRxWTrPfqIfHkT9XunH4xXfJyTyXTOJWHPcyt5OalfIXcKskpU4vNrj0kzK0jgFyo5CYblog2FeOQwN00cip5wiMa1RW3I4-HaL6XbEZ__Aag4GFEKpbgaqihRIFCnsi9kEGmBtuECeg3YUNYuvHPvJc8T1uZuOM7MH4Qbfw0HA/s683/IMG_20221224_194627.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="678" data-original-width="683" height="398" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1RT0W2NYE-eJA0SowRxWTrPfqIfHkT9XunH4xXfJyTyXTOJWHPcyt5OalfIXcKskpU4vNrj0kzK0jgFyo5CYblog2FeOQwN00cip5wiMa1RW3I4-HaL6XbEZ__Aag4GFEKpbgaqihRIFCnsi9kEGmBtuECeg3YUNYuvHPvJc8T1uZuOM7MH4Qbfw0HA/w400-h398/IMG_20221224_194627.jpg" width="400" /></a></div><br /><p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">35 vuotta sitten sydänlääkäri sanoi
suoraan kasvotusten määräyksen, että en saa harrastaa urheilua,
vaan hän suosittelee sopivaksi ulkoiluksi pilkkimistä – jäällä
voisin istua penkillä ja odottaa rauhassa, miten kala syö. Minulla
ei ole kuitenkaan sellaiseen kärsivällisyyttä, mitä sydänlääkäri
ei Meilahdessa voinut tietää. Tämän mukainen on ollut koko
aikuisikäni: en ole harrastanut kuntoilua enkä urheilua. </p><p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="margin-bottom: 0cm;">Yhä enemmän olen saanut ikämiesurheilijoiden itsensä kirjoittamia kehotuksia, että lintujen bongaus olisi niitä ainoita ulkoilumuotoja, jotka sopisivat minulle. Tuollaiset inhorealistiset ohjeet loukkaavat minun harjoittamaa unelmointiani, jonka mukaisesti tahtoisin haaveilla itsestäni aktiivisena ihmisenä, vaikka olisin makuulla sohvallani.</p><p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEim3N8mO3PBDj5DAl3GCvwoUEYl2pWgxRTYXBngH2iBX7Eel87-yFmHi1okO-4y9beb2_fxepujMv08GZPmoQFx5V9ftnXzF516XZcy6nUsIPmCi3acE_--7xGdQu-XRILtubOb2_Y7kUtVRsC6_d9-H1lB270YuRssfHDAfcZlITnlsxXTuPA4P0OmuQ/s1225/IMG_20221224_190730.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1225" data-original-width="978" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEim3N8mO3PBDj5DAl3GCvwoUEYl2pWgxRTYXBngH2iBX7Eel87-yFmHi1okO-4y9beb2_fxepujMv08GZPmoQFx5V9ftnXzF516XZcy6nUsIPmCi3acE_--7xGdQu-XRILtubOb2_Y7kUtVRsC6_d9-H1lB270YuRssfHDAfcZlITnlsxXTuPA4P0OmuQ/w319-h400/IMG_20221224_190730.jpg" width="319" /></a></div><br /><p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Vaikka en tykkää istuskella pilkillä tai lintuja bongata,
niin vastaavalla matalalla mentaliteetilla olen ulkoillut, silloin
kun olen käynyt ulkoilmassa. </p><p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="margin-bottom: 0cm;">Kun sydänlääkärin määräyksen
jälkeen juoksin tottelevaisesti Forssassa maratonin hissutellen 3
tunnissa 5 minuutissa, minulla oli lääkärin tarkistus vain vähän
ajan kuluttua. Sydänlääkäri totesi, että olen jäänyt siis
henkiin, joten mitään sen pahempaa ei ole odotettavissa. Ulkoilu on
mahdollista. Kuumuudessa kärsin siihen aikaan aivan jatkuvasti
sydämen rytmihäiriöistä ja rytmihäiriöt aiheuttivat ongelmia
myös sillä kertaa, kun menin Viipurin urheiljoiden kavereiden
kanssa yhteisellä laivamatkalla katsomaan Tukholman maratonia:
hissuttelin sen 3 ½ tuntiin 27 asteen helteessä, ymmärtämättä
edes juoda koko aikana yhtään mitään. Tämä kaikki tapahtui
ilman kuntoilua ja liikuntaa, pelkästään pilkkimisen ja lintujen
bongauksen mielialalla äärimmäisellä tavallä väsymystä
välttäen. Olin laiska Oblomov, joka astui ihmisten ilmoille.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kävin hölkkäämässä noina
sydänleikkauksen jälkeisinä lähivuosina myös Munkkiniemessä
kahden mailin juoksukilpailussa, jonka voitin. Tietysti tällainen
lyhyempi matka sopii muutenkin paremmin ominaisuuksilleni sen
lisäksi, että sellainen ei maksa niin paljon eikä ole äärimmäisen
tylsää. Minun ei tarvinnut siirtyä tuota yksittäistä voittoa
varten pilkkimisen ja lintujen bongauksen hengessä suoritettavasta
ulkoilusta ”kuntojuoksuun”, koska kilpailu oli hidasvauhtinen ja
muut juoksijat jäivät jo alusta alkaen aivan reilusti.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Näin olen saapunut kuuteenkymmeneen
ikävuoteen enkä ole elämässäni koskaan harrastanut liikuntaa
enkä tehnyt mitään muutakaan ahkerasti. Olen ollut oman perheeni
ja lääkärin määräyksiä noudattaen ylivarovainen.
Terveysliikunnasta on tullut paljon iloa jokapäiväiseen elämääni
ja sen osuus mielihyvästäni on koko ajan lisääntynyt. </p><p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="margin-bottom: 0cm;">Nyt
tahtoisin tehdä hiukan enemmän tavoitteellisesti – ensimmäistä
kertaa elämässäni. Yrittäisin olla jo vanha ex-Oblomov, joka ei
sittenkään vaipuisi romaanin päähenkilön mukaisesti ikuiseen
uneen sohvalleen, vaan yrittäisi tämän yhden kerran nousta ylös sohvaltaan ja lähteä
”treenaamaan”, joka olisi aivan uusi elämänkokemus minulle.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Nyt uudenvuoden jälkeen katson
pystynkö korjaamaan elämäntyyliäni hiukan: jätän totaalisesti
pois kaikki laiskan miehen jäätelöt, päivittäin harrastaisin
liikuntaa vähintään kaksi kertaa, aamulenkit eivät jäisi enää
pelkästään 8 kilometriin vaan olisivat vähintään 12 km pitkiä.
Tällä tavalla voisin uudistaa elämäntyyliäni sen verran, että
ei tarvitsisi haaveilla lapsuuden menetetyistä urheilusaavutuksista,
vaan voisin kuusikymppisten miesten joukossa yrittää juosta
kilpailuissa, jos niitä on Helsingissä.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span lang="fi-FI">Laiska Ilja Iljitš
Oblomov</span></h3>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-weight: normal;">Ivan
Aleksandrovitš Gontšarov, 1800-luvulla elänyt venäläinen
kirjailija, kirjoitti romaanin </span><span lang="fi-FI">Ilja Iljitš
Oblomovista, kenties venäläisen kirjallisuuden tunnetuimmasta
laiskasta miehestä. Gontšarov kirjoitti romaania vuosina 1847–1859
ja se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1859. Koko romaani on
omistettu Oblomovin laiskuuden ilmiölle. Ilja Iljitš Oblomov on
Pietarissa asuva aatelismies, joka elää laiskaa elämäntapaa, ei
tee muuta kuin ajattelee ja haaveilee sängyssä ja syö rasvaista
ruokaa, joten hänen ollessaan vielä melko nuori mies, hänellä on
kuitenkin jo lihava, turvonnut vartalo.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Oblomovia ei
kiinnosta omaisuutensa tai sosiaalinen elämä. Hän myös lakkaa
olemasta kiinnostunut jopa omasta elämästään. Sängystä
noustessaan Ilja Iljitš laittaa vain jalkansa pehmeisiin
tossuihinsa. Ilja Iljitš nousee itseasiassa hyvin harvoin
sohvaltaan. Hän ei mene ulos, ei osallistu mihinkään toimintaan,
vaan vain omistautuu ajatuksiinsa ja haaveisiinsa viihtyisästä,
seesteisestä elämästä kotoisella Oblomovkan tilalla. Mitkään
ongelmat – talouden taantuma tai asunnon häätöuhat – eivät
voi horjuttaa häntä. Toimeliaan Andrei Stolzin vauhdittamana
Oblomov herää pieneksi hetkeksi elämään, kunnes vetäytyy
vuokra-asuntoon ja katoaa toimettomuuteen ja tahdon puutteeseen.
Mikään ei herätä Oblomovia hitaasta uppoamisesta viimeiseen
”uneen”. </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Oblomov-teos alkaa
sanoilla, että ”Ilja Iljitš Oblomov makasi aamulla sängyssä
asunnossaan”. ”...huolimattomuuden valo loisti kaikkialla
kasvoilla. Kasvoista huolimattomuus siirtyi koko vartalon asentoihin,
jopa aamutakin poimuihin.” ”Oblomov oli jotenkin vetelä yli
vuosien ---Hänen liikkeitään, vaikka hän oli jopa huolestunut,
hillitsi myös pehmeys ja laiskuus. - - -Kaikki ahdistus ratkesi
huokauksella ja vaihtui apatiaksi tai uneliaisuuteen”. ”Makaaminen
Ilja Iljitšin kanssa ei ollut välttämättömyys, kuten sairaan tai
nukkua haluavan, eikä onnettomuus, kuten väsyneen, eikä nautinto,
kuten laiska: tämä oli hänen normaali tilansa.”</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Teoksen neljännen
osan lopussa vastataan päähahmon Oblomovin viimeiseen kohtaloon
(välilukuja en viitsinyt laiskuuttani lukea, koska romaani oli ihan
liian pitkä laiskan miehen luettavaksi): </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">”<span lang="fi-FI">Mitä tapahtui
Oblomoville? Missä hän on? Missä? - Lähimmällä hautausmaalla,
vaatimattoman uurnan alla, hänen ruumiinsa lepää, pensaiden
välissä, tyynesti. Ystävällisen käden istuttamat syreenin oksat
torkkuvat haudan päällä ja koiruoho tuoksuu rauhallisesti.
Vaikuttaa siltä, että hiljaisuuden enkeli itse vartioi hänen
untaan. Vaikka kuinka valppaasti hänen vaimonsa rakastava silmä
vartioi hänen elämänsä jokaista hetkeä, ikuinen rauha, ikuinen
hiljaisuus ja laiska ryömiminen päivästä toiseen pysäytti hiljaa
elämän koneen. Ilja Iljitš kuoli ilmeisesti ilman kipua, ilman
piinaa, ikään kuin kello, joka oli unohdettu käynnistää, olisi
pysähtynyt.”</span></p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Oblomovin kuvassa on myös
omaelämäkerrallisia piirteitä: kirjailija Goncharov itse oli omien
tunnustustensa mukaan sybariitti, nautiskelija ja mässäilijä - hän
rakasti seesteistä rauhaa, joka synnytti luovuuden. Minä itsekin
koen erittäin laajan samaistumispinnan Oblomovin laiskuuteen niin
kuin monet tuttavat ovat myös moittineet vuosikymmenien ajan: minua
on jopa vaikea saada ulos edes vuokrakämpästäni, paitsi joskus
käyn ulkoilemassa ja ruokakaupassa, tämänkin ulosmenon voin
välttää pakastiminen ja juoksumaton avulla. En ole oppinut
tekemään yhtään mitään sen enempää älyllisten kuin fyysisten
vaatimusten puolesta. Voisin kuvitella, että minustakin tulee
vähitellen vanha kello, joka jätättää jo melkoisesti ja joka
viimein unohdetaan käynnistää. Löysin kirjoituspöytäni
laatikosta viisi vanhaa kelloa, jotka kaikki ovat jo pysähtyneet. En
ole viitsinyt viedä niitä puhdistettavaksi enkä vaihtaa paristoja
niihin.</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Kaikista "tärkeistä
asioista" maailmassa Oblomov kaikkein mieluummin nukkuu ja
haaveilee lapsuudestaan. Hänen laiskuutensa luonne on
todellisuudessa pettymyksen ilmaus. Sankarin on vaikea motivoida
itseään, koska väistämättä herää aina kysymys: miksi? Ilja
Iljitshillä ei ole siihen vastausta, miksi pitäisi tehdä mitään.
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Oblomov pysyy uskollisena
itselleen päiviensä loppuun asti, elää vilpittömästi,
sekaantumatta mihinkään kilpailuun ja pyrkimättä täyttämään
muiden ihmisten vaatimuksia. Olisi häikäilemättömän helppoa olla
tyly Oblomoville, joka ei yritä saavuttaa yhtään mitään. Laiskan
Oblomovin onnellisesta joutilaisuudesta kurottautuminen suuria
saavutuksia kohti ei ole suinkaan sekään riskitön, mikäli
tyytyväisyys ja kiitollisuus puuttuvat.</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h3 lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">Puškinin satu
kalastajasta ja kalasta</h3>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Aleksandr Sergejevitš Puškinin satu
kalastajasta ja kalasta («Сказка о рыбаке и рыбке»)
alkaa kuvauksella vanhan miehen ja vanhan naisen elämästä. Heillä
on köyhä korsu merenrannalla. Vanha mies kalasti ja vanha mies
kehräsi lankaa. Eräänä päivänä vanha mies tapasi kultakalan,
joka puhui ihmisäänellä. <span lang="fi-FI">Tarina "Kalastajasta
ja kalasta" kirjoitettiin syksyllä 1833.</span>
</p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"><br /></span></p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8sj4mRF-urzEU4IwQL9-Lo6hHQjqvzMP1qd3hWzSRDkq3tS5pCByf3lOBzpwhXXjUpbsFa0Teri7cnfrY8SvAyEPwjvoT7DRfXWE8yLQekjF1KkoC5L1HwI7ibLM8hHIHaLgx1ZJZTw8AxqjYtO0WzGfGR6intXTE84Cfpy7PYGToL_Lmg6mY7BArqQ/s1020/IMG_20221224_201339.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="763" data-original-width="1020" height="299" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8sj4mRF-urzEU4IwQL9-Lo6hHQjqvzMP1qd3hWzSRDkq3tS5pCByf3lOBzpwhXXjUpbsFa0Teri7cnfrY8SvAyEPwjvoT7DRfXWE8yLQekjF1KkoC5L1HwI7ibLM8hHIHaLgx1ZJZTw8AxqjYtO0WzGfGR6intXTE84Cfpy7PYGToL_Lmg6mY7BArqQ/w400-h299/IMG_20221224_201339.jpg" width="400" /></a></div><br /><p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Filologi, professori
Aleksandr Uzhankov on tuonut oivaltavasti esille, että Puškin ei
vain osoittanut teoksen sankarien asuvan ”hyvin sinisen meren
rannalla”, vaan korosti ”hyvin sininen”, koska meren sininen on
taivaan heijastus. Kun meren väri muuttuu koko sadun kertomuksen
ajan, taivas itse asiassa muuttuu: asenne taivaasta tapahtuvaan
itsekkyyteen muuttuu.</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Puškin ei sattumalta
kertonut, että vanha mies ja vanha nainen elivät 33 vuotta meren
rannalla valmistautuen elämänsä päätestiin, ihmissielun
pelastukseen. 30 vuoden iässä Jeesus Kristus alkoi saarnata ja
opetti kolme vuotta Golgatalle asti. Vanhan miehen Golgatan hetki oli
tullut.</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Puškin kertoo vanhan
miehen ja vanhan naisen asuvan rappeutuneessa korsussa, mutta tämä
ei ole välttämättä vain puhetta köyhistä ihmisistä, vaan myös
yhtä paljon vihje vanhan miehen askeettiseen vanhurskaaseen
elämäntapaan. Useinhan nähdään huolimattomasti ja
ymmärtämättömästi vaatimaton koti vain kriittisenä merkkinä
köyhyydestä eikä nähdä sen liittymistä kristilliseen
askeettiseen elämäntapaan. Tämä sama väärinymmärrys on
tyypillistä yhä edelleen.</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">Vanhan miehen korsun
olkikatto oli toki rapistunut, mutta maaseinät eivät. Olkien
vaihtaminen olisi ollut halpaa ja helppoa, mutta vanha mies ei
korjannut, koska sille ei ollut tarvetta tässä paikassa, jossa ei
ollut hurrikaaneja, ei kaatosateita tai muuta huonon sään raivoa.
Meri muuttui myrskyisäksi vasta ahneuden jälkeen.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Ihme tapahtui ja Jumala lähetti vanhan
miehen verkkoon kultaisen kalan, joka puhui ihmisäänellä. Jumala
halusi koetella vanhan miehen vanhurskautta kiusauksella. Jumala
halusi testata Jumalan lakien toimintaa. Vanha mies pelkäsi, mutta
hänellä ei ollut syytä pelätä pientä kultaista kalaa, vaan
vanhurskaat ja viisaat ymmärsivät pelätä synnin pelkoa, pelkoa
langeta kiusaukseen. Niin vanha mies päästi kultakalan menemään.
Vanha mies lausui ystävällisesti: ”Jumala sinun kanssasi,
kultakala!” Бог с тобою, золотая рыбка!</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kotiin palattuaan ilman mitään
saalista, vanha mies kertoi iloisesti ihmeestä vanhalle vaimolleen.
Mies oli ymmärtänyt pelätä paratiisinsa maailman tuhoutumista,
niin kuin Matteuksen evankeliumin luvussa 6 sanotaan jakeissa 25-26:
”älä murehdi sielustasi, mitä syötä ja juot, äläkä
ruumiistasi, mitä puet päällesi...”</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kotona vanha nainen moitti miestä
siitä, että tämä ei pyytänyt yhtään mitään. ”Sinä
typerys, sinä typerys!” Vanhan miehen oli palattava merelle ja
täytettä vanhan naisen käsky.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Nainen asetti yhä uudestaan lisää ja
lisää vaatimuksia, joita miehen piti esittää kalalle. Pian vanha
nainen vaati tulla jopa meren kuningattareksi, jonka alaisena tämä kultakala olisi itsekin. </p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"><br /></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Vanha mies, joka
puhuttelee kultakalaa ensimmäistä kertaa, sanoo: "Vanha
vaimoni", sitten "äreä nainen", "vanha nainen
on sekaisin", "vanha nainen kapinoi", ja lopuksi:
"Mitä minun pitäisi tehdä pirun naisen kanssa?" Kuulemme
hänen äänestään vanhan naisen kasvavan tuomitsemisen.</span>
Viimeisellä kerralla k<span lang="fi-FI">ultakalan luokse tullessaan
vanha mies ei enää pyydä vanhan naisen toiveen täyttymistä, vaan
kysyy kultakalalta neuvoa: "Mitä minun pitäisi tehdä kirotun
naisen kanssa?"</span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Puškinin sadun
ensimmäisessä käsinkirjoitetussa versiossa vanha nainen istui
Baabelin tornissa ja hänellä oli yllään paavin tiara. Raivostunut
nainen käski vanhaa miestä, että hän haluaa olla jo enemmän kuin
vapaa kuningatar, hän haluaa olla paavi. Ja kultakala teki hänestä
paavin. Baabelin tornissa vanha nainen istui ja vanha mies kumarsi
vanhalle naiselle, mutta tyhmälle naiselle ei riittänyt olla edes
paavi, vaan hän halusi olla meren rakastajar, itse asiassa Jumala.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Tarina päättyy surullisesti: vihainen
kala ottaa vanhuksilta kaiken pois ja vanha nainen istuu taas
rikkinäisessä köyhässä korsussaan.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Vanha mies oli kiltti, armollinen,
alistuva, vaatimaton, mutta kyvytön ohjaamaan vanhaa vaimoaan
kristilliseen elämään. Hän vapautti kultakalan välittömästi
käyttämättä tilaisuutta esittää edes toiveita. Vanha nainen
päinvastoin oli hyvin ahne, itsekäs, vihainen, kyvytön
myötätuntoon. Vanha nainen ei säälinyt edes vanhaa miestään,
vaan toimi pelkästään omien etujensa mukaisesti. Tultuaan
kuningattareksi nainen potki miehensä välittömästi ulos
vihamielisesti. Hän tyhmän lyhytnäköisesti uskoi, ettei hänen
pahalla käytöksellään olisi kielteisiä seurauksia.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Puškinin satu opettaa pysähtymään
ajoissa: varallisuuden ja menestyksen jano sokaisee silmät, tekee
sydämestä julman. Vanha nainen vihastui uudestaan ja uudestaan,
vaikka kaikki hänen toiveensa oli täytetty. Vanha nainen ei
kuitenkaan löytänyt onnea. Hän ei ollut kiitollinen siitä, mitä
hänellä on. Puškinin mukaan tämä on myös avain harmonian
löytämiseen sielusta ja suhteista muihin. Vain kiitolliset ihmiset
voivat tuntea onnea ja tyytyväisyyttä.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Jos yrittäisinkin tällä kertaa
nousta Oblomovin sohvalta ennen kuin minun vanha kelloni pysähtyy,
en aio unohtaa uudenvuoden jälkeen Puškinin tunnetun sadun
kristillistä viisautta kiitollisuuden tarpeellisuudesta ja ahneuden
vaarallisuudesta.</p><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><i><b> X X X</b></i><br /></p><p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;">Sotapsykoosiin
joutuneen vallankäytön tilassa ei alistetun kansalaisten
mielipiteitä tutkita, ei kysytä mitään, on kiire. Kansalaisten
äänillä ei ole enää merkitystä. Eikä ihmiset ymmärrä
vääryyttä, vaan tottelevat sotapsykoosissa moraaliyrittäjiä,
jotka saavat entistä enemmän kontrolloida kaikkea.</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Terveisin Juha<br />
<br />
</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-eAQC4ia-SWY/XihVHdW-POI/AAAAAAAAR1s/EyRCGpyDyz4W7CnoyzsYcvoxMs1Peew_QCNcBGAsYHQ/s1600/2020-01-22-10-38-37.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-eAQC4ia-SWY/XihVHdW-POI/AAAAAAAAR1s/EyRCGpyDyz4W7CnoyzsYcvoxMs1Peew_QCNcBGAsYHQ/s640/2020-01-22-10-38-37.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;"><div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Juha Molari, </span></span></span></span><br />
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">pitkäaikaistyötön, entinen osa-aikainen wc-siivooja</span></span></span></span><br />
<span style="font-size: xx-small;">juhamolari@gmail.com</span><br /></div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">GSM +358 40 684 1172</span></span></span></span></div>
</div>
</div></td></tr></tbody></table>
Juha Molari Юха Молариhttp://www.blogger.com/profile/04092091762460120720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4327153681284133415.post-57482116179315028512022-12-23T15:41:00.003+02:002023-01-19T10:07:27.626+02:00Ja taas kerran laps' hankeen hukkuu, unohtuu. Niin varhain jouluaamuna renki löysi pienen paleltuneen ruumiin<p>
</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjF0VS6d9inOsMZOvKU0CNDmh_VUXsVND4HMauBTUHQD4J7wO_DlmUIykWGMAP5LK3_vTAI_xT4vLK6zdap2sfvBPD1_VqaPr22PPNU_U0KYPKM-qIe7m2SVsPYM7UPspDvyuSk9UxZfJjdZmbuMpKe5eFwqpHUW8sIqSSsBQ80Jp9qAvyBY-cjufD8_w/s856/%D0%9C%D0%B0%D0%BB%D1%8C%D1%87%D0%B8%D0%BA%20%D1%83%20%D0%A5%D1%80%D0%B8%D1%81%D1%82%D0%B0%20%D0%BD%D0%B0%20%D0%B5%D0%BB%D0%BA%D0%B5.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="711" data-original-width="856" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjF0VS6d9inOsMZOvKU0CNDmh_VUXsVND4HMauBTUHQD4J7wO_DlmUIykWGMAP5LK3_vTAI_xT4vLK6zdap2sfvBPD1_VqaPr22PPNU_U0KYPKM-qIe7m2SVsPYM7UPspDvyuSk9UxZfJjdZmbuMpKe5eFwqpHUW8sIqSSsBQ80Jp9qAvyBY-cjufD8_w/s320/%D0%9C%D0%B0%D0%BB%D1%8C%D1%87%D0%B8%D0%BA%20%D1%83%20%D0%A5%D1%80%D0%B8%D1%81%D1%82%D0%B0%20%D0%BD%D0%B0%20%D0%B5%D0%BB%D0%BA%D0%B5.jpg" width="320" /></a></div><br /><p></p><p style="margin-bottom: 0cm;">Turun arkkihiippakunnan piispana
esiintyvää teologian maisteri, rouva Mari Leppänen onnistui
kirjoittaa pitkän kolumnin joulusta Yleisradiolle 23. joulukuuta
2022, mutta ei maininnut yhtään kertaa Jeesus-sanaa. Kirkkona
esiintyvä uskonnollinen taho esittää meille joulun ilman Jeesusta.
Länsimaisen protestanttisen teologian itsetuho ei ole uusi asia.
Siitä on kirjoitettu monia tarkkoja tutkimuksia.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Suomessa evankelisluterilaisen kirkon
arkkihiippakunnassa ei joulurauhaa julisteta Jeesuksen Kristuksen
syntymän kunniaksi, Jeesus-nimeä ei edes mainita joulun
kirjoituksessa. Piispana esiintyvän rouva Mari Leppäsen
joulukolumnissa mainittiin sota-sana 18 kertaa, Jeesus-nimeä ei
yhtään kertaa. Jouluevankeliumin sijasta Ukraina hallitsi rouva
Leppäsen joulukirjoitusta.</p><p style="margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh--aqhHuI3Ve2nGJ_r0-wGNfiFUcfMoBY-BjQM3l7orszqaW1GwaFJ0KrV50wVHu5pIKyMy_5ZRCIaUSlcbAfCDZYxl38ytof4jD2d20mD-6c879vzDUJPwCqe0dgljnGAfdgiAt_PqtDpO55m35OrAdMYSmIiyEZROHMzwFjiYtD-26x4V0CdKxWOhQ/s816/Mari%20Lepp%C3%A4nen.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="816" data-original-width="535" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh--aqhHuI3Ve2nGJ_r0-wGNfiFUcfMoBY-BjQM3l7orszqaW1GwaFJ0KrV50wVHu5pIKyMy_5ZRCIaUSlcbAfCDZYxl38ytof4jD2d20mD-6c879vzDUJPwCqe0dgljnGAfdgiAt_PqtDpO55m35OrAdMYSmIiyEZROHMzwFjiYtD-26x4V0CdKxWOhQ/w263-h400/Mari%20Lepp%C3%A4nen.jpg" width="263" /></a></div><br /> <p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Piispana esiintyvä rouva Mari Leppänen
ei edes virkansa puolesta kyennyt piispalliseen saarnaan Ukrainassa
vallitsevasta sydämen paatumisesta ja mielen hämärtymisestä,
jotka ovat johtaneet suoranaiseen vainoon: kirkkoja on
väkivaltaisesti haltuunotettu, pappeihin ja maallikoihin on
kohdistettu pahoinpitelyä, kirkkoja on jopa lännen liittolaiset
pommittaneet, kirkoissa ja luostareissa tehdään väkivaltaisia
joukkoetsintöjä. Mari Leppänen ei kohottanut piispallista
sauvaansa nuhdellakseen tuota sydämen paatumusta ja mielen
hämärtymistä. Sodan hän mainitsee 18 kertaa lyhyessä joulun
kolumnissaan. Jeesusta hän ei mainitse yhtään kertaa.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Venäläinen kirjailija Fjodor
Dostojevski kirjoitti vuonna 1876 joulutarinan Poika Kristuksen luona
joulukuusella - Мальчик у Христа на елке. Eila
Salmisen suomennos vuonna 1981 käyttää nimitystä ”Poika
Kristuksen joulujuhlassa”, filosofian tohtori Viktor Kustaa Trastin
suomennos vuonna 1962 ”Poika Kristuksen luona joulukuusella”,
näytelmäkirjailija Eero Alpin suomennoksessa vuonna 1904 pelkästään
nimeä ”joulu”.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Dostojevskin joulukertomus on yhä
kuitenkin vähemmän tunnettu Suomessa. Kerron Dostojevskin
joulukertomuksesta suomalaisen piispallisen joulukertomuksen
puuttuessa tänä vuonna: kirjailija Dostojevski ei hävennyt
Jeesuksen Kristuksen nimeä eikä unohtanut myöskään oman
kaupunkinsa köyhiä.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Joulukuun 26. päivänä 1875 Fjordor
Dostojevski ja hänen tyttärensä Ljuba osallistuivat Pietarin
taiteilijaseuran järjestämiin lasten tanssiaisiin ja
joulukuusijuhlaan. Joulukuun 27. päivänä Dostojevski ja Pietarin
käräjäoikeuden syyttäjän virasta juuri oikeusministeriön
varajohtajaksi ylennetty venäläinen lakimies ja salaneuvos Anatoli
<span lang="fi-FI">Fedorovitš </span>Koni saapuivat Ohtan kaupungin
laitamilla sijaitsevaan nuorten rikoksentekijöiden siirtokuntaan,
jota johti tunnettu etnografi, opettaja ja kirjailija, Saratovin
maakunnan aatelisista lähtenyt majuri, Kazanin yliopistossa venäjän
kielen historiasta tohtoriksi väitellyt Pavel Apollonovich Rovinski.
Ihan pian tämän jälkeen uudenvuoden aattona Dostojevski tapasi
Pietarin kaduilla useita kertoja kerjäläisen, joka pyysi almuja.
Kerjäläispojasta käytettiin nimitystä ”poika, jolla oli kynä".
Nämä köyhien poikien kohtaamiset ovat pohjana Dostojevskin tälle
tarinalle "Poika Kristuksen joulukuusen luona". Toisin kuin
Suomessa nykyään tapana, Dostojevskin ei sulkenut silmiään oman
kaupunkinsa kurjuudelle eikä kovettanut sydäntänsä Kristukselta
Jeesukselta.<br /><br /> </p><p style="margin-bottom: 0cm;">Dostojevskin joulutarinassa toistuu myös
saksalaisen romanttisen runoilijan Friedrich Rückertin vuonna 1816
kirjoittaman balladin "Orvon joulupuu" (saksaksi "Des
fremden Kindes heiliger Christ") juoni. Saksalaisen runoilijan
ja dosentin Friendrich Rückertin balladissa outo orpo lapsi kävelee
jouluyönä nopeasti kaupungin läpi. Yksinäinen lapsi tuijottaa
valoja, jotka seisovat jokaisen talon edessä. Lapsi näkee valoista
huoneet ja joulupuut täynnä valoa, mutta hän tuntee itsessään
erittäin pahoin. Pieni lapsi itkee: Jokaisella lapsella on tänään
pieni joulupuu ja valo, hänellä on siitä ilo, mutta minulla
raukalla ei ole iloa. Olen unohdettu tässä vierassa maassa eikä
kukaan päästä minua sisään. Kukaan ei ajattele lasta. Oi rakas,
pyhä Kristus! Ei äitiä eikä isää minulla ole. Ole sinä minun
neuvonantajani, lapsi rukoilee Kristukselle, sillä minut on
unohdettu tänne! Pieni lapsi hieroo kättään, se on jäätynyt
pakkasesta. Niin kylmä lapsi ryömii kaapuunsa. Katse kääntyy
ulospäin. Pienen kujan kautta tulee valo valkoisessa mekossa ja
puhuu suloisesti: Minä olen pyhä Kristus, olin myös lapsi ennen,
niin kuin sinä olet pieni lapsi, en unohda sinua, kun kaikki unohtaa
sinut. Ja Rückertin balladi päättyy siihen, että orpo lapsi
palaa kotiin pyhän Kristuksen luo.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Dostojevski seuraa myös Hans
Christian Andersenin satua köyhän perheen tytöstä ”Pieni
tulitikkutyttö” ja Charles Dickensin joulukertomuksen perinnettä.
Dostojevskin joulukertomuksessa on kyse Pietarista, jonka
kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti kylmää loistoa vastakohtana on
pojan kotiseudun synkkyys, jossa hänellä on kuitenkin aina ollut
ruokaa ja lämpöä.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Dostojevski aloitti nälkäisen ja
köyhän lapsen teeman 1840-luvulla teoksillaan "Köyhät
ihmiset" ja "Joulukuusi ja häät", eikä Dostojevski
poikennut siitä koko elämänsä ajan Karamazovin veljeksiin asti.
Toisin kuin Turun arkkihiippakunnan piispana toimiva rouva Leppänen,
kirjailija Dostojevski ei vältellyt sen enempää oman yhteiskuntansa köyhien
kärsimyksen muistamista eikä sydäntä paadutettu Kristukselta
Jeesukselta.<br /><br />Dostojevski aloitti tarinansa 30. joulukuuta
1875, ja tammikuun lopussa 1876 kertomus ”Poika Kristuksen
joulukuusen luona” julkaistiin.
</p><p>
</p><p></p><p></p><p><iframe allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture" allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/cL7Rg4mvs0E" title="YouTube video player" width="560"></iframe></p><br /><br />
<h4 style="text-align: left;">Fjodor Dostojevski - Poika Kristuksen
joulukuusen luona. Joulutarina:</h4><p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Lapset ovat outoja ihmisiä, he näkevät
unia ja näkevät asioita. Ennen joulukuusta ja jouluaattona näin
jatkuvasti kadulla tunnetussa kulmassa enintään seitsemänvuotiaan
pojan. Hän oli pukeutunut lähes kesäisesti kirpeässä pakkasessa.
Kerjäläispoikia oli paljon, ja ne kääntyivät ympäri ja ulvoivat
jotain opittua; mutta tämä poika ei ulvonut, vaan puhui viattomasti
ja epätavallisesti ja katsoi minua luottavaisesti silmiin; hän oli
siis vasta aloittamassa ammattiaan. Hän vastasi, että hänen
sisarensa oli sairas eikä hänellä ollut töitä; se saattoi olla
totta, mutta kuulin myöhemmin, että tällaisia poikia oli paljon,
ja heidät lähetettiin ulos kovimmassa pakkasessa. <br /><br />Kun
poika kasvaa isoksi, hänet myydään mahdollisimman pian tehtaaseen,
mutta kaikki, mitä hän ansaitsee, hänen on tuotava takaisin
juopoille. Jo ennen tehdasta näistäkin lapsista tulee täydellisiä
rikollisia. He vaeltavat ympäri kaupunkia ja tuntevat kaikki
kellarikomerot, joihin he voivat päästä sisään ja nukkua
huomaamatta. Yksi heistä oli viettänyt useita öitä vahtimestarin
roskiksessa, eikä tämä ollut koskaan huomannut häntä. Tietenkin
heistä tulee varkaita. Varastaminen muuttuu intohimoksi jopa
kahdeksanvuotiailla lapsilla, joskus ilman, että he ovat tietoisia
teon rikollisuudesta. Lopulta he kestävät kaiken - nälän,
kylmyyden, pahoinpitelyn - vain yhden asian, vapauden, vuoksi, ja he
pakenevat isäntiään vaeltaakseen vapaasti. Tämä villi olento ei
joskus ymmärrä mitään, ei sitä, missä hän asuu, eikä sitä,
missä kansakunnassa hän asuu, onko olemassa jumalaa, onko olemassa
hallitsijaa; jopa tällaisia asioita kerrotaan heistä, mikä on
uskomatonta kuulla, ja kuitenkin, kaikki ovat tosiasioita.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p>Oletteko nähneet koskaan jouluna viiltävässä pakkasessa
kadulla kerjääviä pieniä lapsia? Heidän vaatteensa ovat heikot,
aivankuin kesävaatteissa; kaulassa riippuu vain joku kulunut
riekale. He tömistelevät paleltuneita jalkojaan ja sopottavat ulkoa
opittuja lauseita. Kun teitä paleltaa, te kiiruhdatte lämpimään
kotiinne, ja olette vihaisia noille kerjäläisnulikoille, jotka
häiritsevät teitä jaloissanne.<br /><br />Sellaisesta pienestä
pojasta aion minäkin nyt kertoa. Hän oli noin kuudenvuotias, ehkä
nuorempikin.<br /><br />Oli aikainen aamu. Poikanen heräsi kolkossa,
kylmässä kellarissa. Hänen nuttunsa oli ohut ja pienokainen vapisi
vilusta. Istuen erään arkun päällä huoneen nurkassa hänen
hengityksensä purkautui valkoisena höyrynä ilmaan. Hänen oli
nälkä, kovin nälkä ... ja tunnit kuluivat. Aina tuon tuostakin
hiipi hän vuoteen viereen, jossa makasi hänen sairas äitinsä.
Patja oli perin ohut ja tyynyn sijasta oli potilaalla päänsä alla
pieni vaatemytty. Hän oli tullut toisesta kaupungista poikansa
kanssa ja pian sen perästä sairastunut.<br /><br />
</p>
<p>Juhla on ovella, jonka vuoksi muut kellarissa asujat ovat ulkona;
eräässä nurkassa kuitenkin kyyristelee muuan ankarasti kärsivät
vaimo. Joku aika sitte oli hän vielä ansainnut leipänsä
lastenhoitajattarena. Nyt tahtoi hän yksinäisyydessä kuolla. Hän
nurisi, vaikeroi ja voivotti pojalle, niin että pienokainen oikein
kammosi häntä lähestyä. Lapsi juoksi eteiseen juomaan ja palasi
jälleen sairaan äitinsä vuoteen ääreen. Vallitseva hämäryys
tuntui hänestä niin tuskalliselta. Tunnit vierivät, ilta joutui.
Ei edes kynttilää sytytetty. Poikanen tarkasteli äitiään ja
kummasteli, miksi hän ei ollenkaan liikahtanut ja oli kylmä kuin
vieressä oleva jäinen, hyinen seinämä. Niin, hän ihmetteli,
laskien kätensä kuolleen olkapäille ... Sitten puhalsi hän
sormiinsa niitä hieman lämmittääkseen, ja kun äiti ei mitään
hiiskunut, läksi hän hiljaa pimeässä haparoiden ulos. Hän olisi
jo aikaisemminkin lähtenyt, mutta hän pelkäsi suurta koiraa
rappusilla, jonka tapana oli päivän pitkän haukuskella pihamaalla.
Näin iltasella ei koiraa enää kuulunut, eikä näkynyt.
Pienokainen juoksi kadulle.<br /><br />Jumala, minkälainen kaupunki!
Moista ei hän ollut vielä eläissään nähnyt. Yö täällä oli
valoisa, eikä musta, niinkuin siellä, mistä hän oli tullut.
Kellarikerros-myymälät olivat suljettu ja luukut ikkunoiden edessä.
Kadulla ei enään paljon liikuttu. Jokainen kiirehti kotiinsa.
Ainoastaan lukemattomat koiralaumat vaeltelivat ympäri. ...<br /><br />
</p>
<p>Hänen oli nälkä ... Hyvä Jumala! Olisipa edes palanenkin
leipää taskussa, jotta voisi jotain saada suuhunsa! Vaunuja kulki
edes ja takaisin. Pakkanen paukkui. Kuormaa vetävän hevosen
sieraimista tulvi lämmintä henkeä koleaan ilmaan. Kaviot
kopsahtelivat lumisiin kiviin. Muutamat ohikulkijat työnsivät
toisiaan pois tieltään ... Voi hyvä Jumala, miten mielellään hän
nyt söisi ruokaa! Mistä saisi jonkun kannikan? Ja sormia niin
kouristi kylmyys.<br /><br />Pieni poika kulki ja kulki. Katu seurasi
kadun perästä, aina samanlainen ja yhtä leveä. Niin paljon,
paljon valoa!... Mikä tuossa? Kas, iso, iso lasiruutu! Sen takana
pieni leikkitupa ja joulukuusi kaikessa koreudessaan. Paperit
kimmeltävät ja punaiset, suuret omenat loistavat! Tuolla … tuolla
tanssii pieni poika pienen tyttösen kera ... voi, miten sievä
tyttö!
</p><p> </p><p>Ihana soitto kuului pienen yksinäisen pojan korviin kuin
kaukainen hyminä. Poika raukka, köyhä pienokainen näkee ja kuulee
tuon kaiken ja nauraa. Pian kuitenkin varpaita alkaa pakastaa ja
sormet tahtovat jäykistyä kokoon. Lapsi riepu alkaa katkerasti
itkeä.<br /><br />
</p>
<p>Toisessa ikkunassakin hän näkee kauniin joulukuusen ja pöydällä
monenmoisia kauneuksia ja makeisia. Muutamia naisia istuu siellä
sisällä. Ja pari henkilöä astuu kadulta sinne sisälle!
Pienokainenkin hiipii ovelle, aukasee sen ja menee sisään. Huh,
miten häntä pelästytään. Muuan naisista kiiruhtaa hänen
luokseen, ojentaa hänelle lantin ja työntää hänet nopeasti
takaisin kadulle.
</p>
<p><br />
</p>
<p>Pienokainen säikähtää! Kopeekka putoaa katukäytävälle.
Kiireesti juoksee hän pois ... pois... minne, sitä ei itsekkään
tiedä.<br /><br />
</p>
<p>Mutta mitä tuossa? Ihmisiä on kokoontunut. Kas, ikkunalle on
asetettu kolme koreata nukkea, jotka ovat erivärisissä vaatteissa
ja näyttävät aivan eläviltä. Yksi nukeista, vanha mies, istuu
tuolilla ja liikuttaa käsivarttaan kuin viulua soittaen; toiset ovat
myös soittavinansa ja nyökyttelevät päitään tahdissa. Välistä
ne katsovat toisiinsa, niiden huulet liikkuvat ikäänkuin
puhuisivat. Pienokainen luulee ne ensin eläviksi pikku ihmisiksi.
Kun hän sitten huomaakin niiden olevan vain nukkia, nauraa hän. Ei
elämässään ollut hän moisia nähnyt.<br /><br />
</p>
<p>Äsken oli hänellä vielä itku kurkussa, mutta nuo merkilliset
nuket nähtyään käy suu hymyyn. Äkkiä hän tuntee jonkun
tarttuvan nuttunsa liepeeseen. Joku lurjus kaataa hänet maahan ja
potkasee häntä. Kuka vintiö lie? Ihmiset huutavat, hän nousee
ylös ja juoksee, juoksee ... minne, sitä hän ei tiedä itsekään.<br /><br />
</p>
<p>Jonnekin vieraalle pihamaalle hän joutuu ja kätkeytyy puupinon
taakse. Täällä on pimeää, pieni poika tuumii, täältä ei
kukaan minua löydä. Hän kyyristyy ja on niin peloissaan, että
tuskin uskaltaa hengittää ... Äkkiä tuntuu niin merkillisen
keveältä! Käsiä ja sormia ei enää kourista, lämpö valtaa
hänen ruumiinsa, ja hänestä tuntuu kuin olisi uunin vieressä...
Hän on pitkällään maassa.
</p>
<p><br />
</p>
<p>Miten ihanaa on siinä levätä ... hän lepää vain hetkisen,
sitten menee taas nukkeja katselemaan ... Ihan hän näkee ne nuket
edessään ... pienokainen hymyilee ... Ne ovat aivankuin eläviä
ihmisiä!... Nukkeja katsellessaan pieni yksinäinen kerjäläispoika
kuulee äitinsä kehtolaulun. Äiti, minä levähdän, minä vain
hetkisen levähdän ... Voi, miten suloista on tässä levätä! —
Tule luokseni, pienokainen, minulla on joulukuusi, yksinäinen poika
kuulee hellän äänen kuiskaavan.<br /><br />
</p>
<p>Lapsi ajattelee, että se on äiti, joka kutsuu, — ei, ei se
äiti olekaan! Joku kumartuu hänen ylitsensä siellä pimeässä. Ja
valo virtaa hänen silmiinsä. Voi mikä ihana valo! Ja voi,
minkälainen joulukuusi! Mutta ei, se ei olekaan joulukuusi.
Tuollaista puuta eihän ole milloinkaan ennen nähnyt. Kaikki on vaan
yhtenä kirkkautena, ja nuket hyppivät tuolla.
</p>
<p><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Ei, ne ovatkin poikia ja tyttöjä,
jotka lentävät hänen luokseen, suutelevat häntä, ottavat hänet
mukaansa, ja hän itsekin lentää ... Hän näkee äitinsäkin, joka
hymyilee. „Äiti! Äiti! Voi, miten ihanaa täällä on, äiti!”
Ja hän kertoo lapsille nukeista siellä ikkunassa. — Keitä
olette, te pojat, ja keitä te, tytöt? Hän kysyy hymyillen.<br /><br />”Tämä
on Kristuksen joulukuusi,” nämä vastaavat. ”Tänä päivänä
on Kristuksella aina joulukuusi lapsia varten, sellainen, jommoista
ei maan päällä löydykään.”<br /><br />Ja pienokainen kuulee, että
nuo lapset ovat olleet samanlaisia kuin hänkin. Toiset olivat
kuolleet kylmään, toiset nälkään, toiset taas mikä mihinkin
tautiin. Ja kaikki ovat nyt täällä, kaikki ovat enkeleitä, kaikki
Kristuksen luona, joka heille ojentaa käsiään, joka siunaa heitä
ja heidän äitiään ... Ja äidit seisovat vieretysten, tuntevat
poikansa ja tyttärensä, lentävät heidän luokseen, suutelevat
heitä, kuivaavat heiltä kyyneleet. Ei itkua, ei valitusta, kaikki
niin ihanaa!<br /><br />— — —<br /><br />Aamulla talon renki löytää
pienen paleltuneen ruumiin puupinon takaa.</p><p style="margin-bottom: 0cm;"></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><i><b> X X X</b></i><br /></p><p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;">Sotapsykoosiin
joutuneen vallankäytön tilassa ei alistetun kansalaisten
mielipiteitä tutkita, ei kysytä mitään, on kiire. Kansalaisten
äänillä ei ole enää merkitystä. Eikä ihmiset ymmärrä
vääryyttä, vaan tottelevat sotapsykoosissa moraaliyrittäjiä,
jotka saavat entistä enemmän kontrolloida kaikkea.</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Terveisin Juha<br />
<br />
</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-eAQC4ia-SWY/XihVHdW-POI/AAAAAAAAR1s/EyRCGpyDyz4W7CnoyzsYcvoxMs1Peew_QCNcBGAsYHQ/s1600/2020-01-22-10-38-37.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-eAQC4ia-SWY/XihVHdW-POI/AAAAAAAAR1s/EyRCGpyDyz4W7CnoyzsYcvoxMs1Peew_QCNcBGAsYHQ/s640/2020-01-22-10-38-37.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;"><div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Juha Molari, </span></span></span></span><br />
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">pitkäaikaistyötön, entinen osa-aikainen wc-siivooja</span></span></span></span><br />
<span style="font-size: xx-small;">juhamolari@gmail.com</span><br /></div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">GSM +358 40 684 1172</span></span></span></span></div>
</div>
</div></td></tr></tbody></table><p style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
Juha Molari Юха Молариhttp://www.blogger.com/profile/04092091762460120720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4327153681284133415.post-51709241033287599802022-11-13T14:14:00.005+02:002022-11-13T14:20:13.603+02:00”Menkää pois: Minä en tunne teitä!” Näin Pyhä Johannes Kronstadtilainen opetti Herra Jeesuksen sanoja lopunajoista.<p>
</p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Arkangelissa
eli Vienan läänissä vuonna 1829 syntynyt, Pietarin alueella
Kronstadtissa vuonna 1908 kuollut seurakuntapappi Pyhä Johannes
Kronstadtilainen, oikealta nimeltään <i>Ioann Iljitš Sergijev, </i><span style="font-style: normal;">on
tullut tunnetuksi elämästään ja opetuksestaan. </span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEil-j6z0gWhtxWmYs78dzEEdPz04oZPDVP_HljmH8gVEViHCYPr04dhDwEzZDSqSneEDKpg0sVTH4qhx-n4SYRBJunogL3WNiKzuTXBzSHHEPXAXR-Zr0DUhKkaeKDpKFJybEAu61x7Apt19a2BjLrkdbgMOFrNzzJt7y6WahhhVIRXN_kFAsr-EusRfw/s712/Johannes%20Kronstadt.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="712" data-original-width="484" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEil-j6z0gWhtxWmYs78dzEEdPz04oZPDVP_HljmH8gVEViHCYPr04dhDwEzZDSqSneEDKpg0sVTH4qhx-n4SYRBJunogL3WNiKzuTXBzSHHEPXAXR-Zr0DUhKkaeKDpKFJybEAu61x7Apt19a2BjLrkdbgMOFrNzzJt7y6WahhhVIRXN_kFAsr-EusRfw/w273-h400/Johannes%20Kronstadt.jpg" width="273" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"><br /> </span>
<p></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Pyhältä
Johannes Kronstadtilaiselta on "Valvomisen sunnuntaina", jota vietämme
tänään 13. marraskuuta 2022, luettavan Matteuksen evankeliumin
luvun 25 selitys. Tämä koskee siis Jeesuksen vertausta kymmenestä
morsiusneidosta, viisaista ja tyhmistä, joista tyhmät eivät
päässeet häätaloon, kun sulhanen tuli: ovi suljettiin. Silloin tyhmät
huusivat: Herra, Herra, avaa meille. Mutta hän vastasi: Totisesti,
minä en tunne teitä. Jeesus kehottaa: Valvokaa siis, sillä te ette
tiedä päivää ettekä hetkeä.</span></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><b>Pyhä
Johannes Kronstadt</b></span></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Pyhä
Johannes Kronstadt syntyi vuonna 1829 köyhän perheen esikoisena
Suran kylässä Arkangelin maakunnassa. Hänen suvussaan oli ollut
useitakin pappeja. Johanneksen isä Ilja Mihajlovits Sergijev toimi
myös kirkkoherrana, mutta kuoli jo varhain 48-vuoden iässä. Äiti
Feodora synnytti kuusi lasta, joista kolme jäi eloon. Tämä äiti
kuoli koleraan 63-vuoden iässä. Johannes valmistui Arkangelin
teologisesta seminaarista ja siirtyi sen jälkeen Pietarin
teologiseen seminaariin.</span></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Johannes
avioitui Kronstadtin katedraalin kirkkoherran tyttären Elisabetin
kanssa, mutta heille ei syntynyt lapsia. Virallisen selityksen mukaan
pariskunta ”otti itselleen neitsyyden uroteon” eläessään
avioliitossa. Heillä oli lopunajallinen meininki niin kuin jo
apostoli Paavali ihannoi 1. Korinttilaiskirjeessä. </span>
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;">Pariskunta
kasvatti kahta kasvattitytärtä. Isä Johanneksen yksityisen
päiväkirjan mukaan hänen vaimonsa alkoi 1870-luvun puolivälistä
lähtien osoittaa pahatapaista mustasukkaisuutta, epäluuloisuutta ja
jopa vihamielisyyttä. Tätä päiväkirjaa säilytetään Venäjän
valtion historiallisessa arkistossa. Päiväkirjasta näkyy myös
äärimmäinen itsekritiikki ja jopa avoimen kielteinen sävy itseään
kohtaan, mikä on toki tyypillistä ortodoksiselle askeesille. Eihän
uskovainen ole tullut itseään kehumaan ja jumaloimaan, vaan hyvin
tietoiseksi omista synneistä ja heikkouksista.</span></span></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Isä
Johanneksen sisäinen halu oli ryhtyä munkiksi ja ryhtyä
lähetyssaarnaajaksi aina Amerikan ihmisille saakka, mutta hän melko
varhain havahtui, että Pietarin asukkaat ”eivät tunne Kristusta
sen enempää kuin jonkin Argentiinan Patagonian villieläimet”.
Niin Johannes jäi Pietariin ja ordinaation jälkeen hänet
lähetettiin Kronstadtiin, joka oli paitsi laivastotukikohta myös
hallinnollinen maanpakopaikka epäsosiaalisille persoonallisuuksille
ja lukuisille kerjäläisille.</span></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"></span></p><blockquote><span style="font-size: medium;">Hänen
ihailijoidensa mielestä "<i>isä Johanneksen ulkonäkö oli
erityinen, viehättävä, joka tahtomattaan käänsi kaikkien sydämet
hänen puoleensa: hänen silmissään näkyi taivas, kasvoissa -
myötätunto ihmisiä kohtaan, hänessä näkyi halu auttaa kaikkia</i>".</span></blockquote><p></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Kronstadissa
Johannnes herätti hämmennystä, kun hän ”alkoi vierailla
hökkelikylissä, kaivoksissa ja köyhissä asunnoissa. Hän lohdutti
hylättyjä äitiä, hoiti näiden äitien lapsia sillä aikaa että
äidit saivat pestä pyykkiä, auttoi rahan kanssa, varoitti ja
kehotti juoppoja, antoi koko palkkansa köyhille, ja jos rahaa ei
ollut, hän antoi vielä saappaansakin ja palasi paljain jaloin
kotiin seurakuntataloon. Ja tämä johti siihen, että ortodoksinen
kirkko päätti antaa seurakuntapapin palkan hänen vaimolleen eikä
enää hänelle itselleen!</span></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Sen
lisäksi että isä Johannes oli tunnettu poikkeuksellisesta
hyväntekeväisyydestään ja laupeudestaan, hänen saarnansa olivat
äärimmäisen tunteellisia. Todistajien mukaan isä Johannes itki
usein saarnoissaan. Tämä herätti 1860-luvulla myös
väärinymmärrystä ja paheksuntaa kirkon muissa papeissa.</span></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Yksityinen
hyväntekeväisyys jatkui virkakauden alusta lähtien ja laajeni
1880-luvulta lähtien, kun hän perusti ”<i>Ahkeruuden talon</i>”, jossa
oli erilaisia työpajoja, köyhien koulu, naistentalo, orpokoti jne.
1890-luvulla isä Johannes oli saanut kaikkialla Venäjällä
kunnioitusta ja väkijoukot kirjaimellisesti kerääntyivät hänen
ympärilleen, repivät häntä vaatteista, monin paikoin oli vastassa
monien tuhansien ihmisten väkijoukko. </span>
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;">15.
heinäkuuta 1890 Harkovan katedraaliin ei mahtunut enää
seurakuntalaisia, vaan isä Johanneksen toimittaman
jumalanpalveluksen aikana myös Harkovan собо́рная
katedraali-aukiolle kokoontui yli 60 000 rukoilijaa. Samanlaisia
olivat tilanteet Volgan kaupungeissa Samarassa, Saratovissa,
Kazanissa ja Nižni Novgorodissa.</span></span></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Kronstadtin
Johanneksen maineen ja kunnioituksen kasvu johti siihen, että
hänelle alettiin lahjoittaa suuria rahasummia - henkilökohtaisesti
ja postisiirtoina. Hän puolestaan jakoi summat eteenpäin. Isä
Johannes sanoi hyväntekeväisyystyöstään: </span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><i><span style="font-size: medium;"></span></i></p><blockquote><i><span style="font-size: medium;">"Jumalalla ei ole
helleeniä eikä juutalaisia. Minulla ei ole omia rahoja. He
lahjoittavat minulle ja minä lahjoitan eteenpäin. Usein en edes
tiedä, kuka lähetti minulle tämän tai tuon lahjoituksen ja mistä.
Siksi lahjoitan myös sinne, missä on tarvetta ja missä sillä
rahalla voi tehdä hyvää".</span></i></blockquote><p></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Kronstadtin
Johanneksen anteliaisuuden julkisuus houkutteli hänen luokseen
valtavan määrän anojia - tavallisista kerjäläisistä
varakkaisiin kauppiaisiin, jotka olivat joutuneet epätoivoon
kriittisen tilanteen vuoksi (konkurssi, häviö korttipeleissä
jne.). Isä Johannes kulki nyt Kronstadtin läpi kerjäläisten
"armeijan" saattelemana, joille hän jakoi almuja kahdesti
päivässä, aamulla ja illalla.</span></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">1890-luvulla
muodostui Kronstadtiin suorastaan pienimuotoista teollisuutta, joka
palveli huomattavaa pyhiinvaeltajien virtaa, joka saapui toivossa
tavata isä Johannes. Johanneksen oli palkattava sihteereitä, jotka
vastasivat vierailijoiden valinnasta, joita oli mahdoton määrä,
että yksi ihminen nämä kaikki kohtaisi kasvotusten.</span></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Kronstandin
Johannes oli myös kuolevan Aleksander III:n luona Krimillä,
toimitti ehtoollisen ja ruumiin voitelyn öljyllä, minkä jälkeen
hän laski kätensä Aleksander III:n pään päälle kuolevan
pyynnöstä. Tämä puolestaan edisti isä Johanneksen suosion kasvua
yhteiskunnassa. Johannes Kronstadt tunnettiin Venäjän
keisarikunnassa askeettisena ja raittiusyhdistyksen tukijana, joka
piti puolustuspuheita, jotta ihmiset joisivat pikemmin teetä kuin
vodkaa. Hän puhui suoria sanoja juopumusta vastaan.</span></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;">Kronstahdtin
Johannes ja paroni Otto von Buxhoevedenin pohdiskelujen ansiosta
perustettiin Pyhän Andreaksen ahkeruuden talo, jossa oli erilaisia
työpajoja, kouluja, yömaja, soppakeittiö ja poliklinikka. Tämän
ahkeruuden talon menestys johti vastaavien laitosten syntymiseen
kaikkialla Venäjällä. Toisin kuin tuolloin olemassa olevat
työtalot, nämä eivät olleet rangaistuksen täytäntööpanolaitoksia.
Pietarissa filantrooppi Anatoli Nikolajevits Demidov oli avannut jo
aiemmin myös ahkeruuden talon, mutta 10.lokakuuta 1882 Isä
Johanneksen ja luterilaisen paroni Otto von Buxhoevedin avaama
ahkeruuden talo tuli varsinaiseksi esimerkiksi. Paroni Buxhoeven
keräsi luterilaisilta kauppiailta varoja ja perusti Pietariin vielä
toisenkin evankelisen huolenpidon talon Pietarin Pyhän Marian
luterilaisen kirkon yhteyteen. </span></span>
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Paroni
Otto Ottovich Balthazar von Buxhoeveden oli koulutukseltaan juristi,
joka oli valmistunut Pietarin oikeustieteellisestä korkeakoulusta,
josta hän jatkoi Leipzigin yliopistoon opintoihin. Paronin
mielisairas poika Edgar tappoi hänet sittemmin kesäkuussa 1907 ja
hänet haudattiin Smolenskin luterilaiselle hautausmaalle.</span></p><p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0175CjeNKaeheMclhpxuRqwbPVz3n7Us6rUaFQtBOWw-KFEFsonHJDLu5DRUdGEa7P4S5IclKr-fwmQaPND-lbMxi5_nOXa2xK_AaqZd_Wo1zU2uHpDKG6O6kbDt8fgp0lYYLBNw_IRNTMc2npLu_twXNLkXbqhy36Fx0-PnCKS7VVIsw-ff4verTHQ/s561/El%C3%A4m%C3%A4ni%20Kristuksessa.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="561" data-original-width="388" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0175CjeNKaeheMclhpxuRqwbPVz3n7Us6rUaFQtBOWw-KFEFsonHJDLu5DRUdGEa7P4S5IclKr-fwmQaPND-lbMxi5_nOXa2xK_AaqZd_Wo1zU2uHpDKG6O6kbDt8fgp0lYYLBNw_IRNTMc2npLu_twXNLkXbqhy36Fx0-PnCKS7VVIsw-ff4verTHQ/w276-h400/El%C3%A4m%C3%A4ni%20Kristuksessa.jpg" width="276" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"><br /> </span><p></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;">Pyhän
Johannes Kronstadtin teoksessa </span><i>Kommentti Matteuksen
evankeliumiin</i><span style="font-style: normal;">, jonka Pietarin
ortodoksinen hengellinen akatemia on julkaissut vuonna 2009, tämä
kanonisoitu seurakuntapastori selittää lopunaikojen kehotus- ja
vertauspuhetta, jonka Jeesus oli pitänyt. Pyhän Johannes
Kronstadtin teoksessa </span><i>Elämäni Kristuksessa </i><span style="font-style: normal;">hän
voimakkaasti moittii kaikenlaista uskon väärentämistä:</span></span></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1.25cm;">
<i><span style="font-size: medium;">Tulee aika, jolloin he
valitsevat himojensa mukaan omat opettajansa, kuullakseen sitä mitä
kulloinkin mieli tekee [2. Tim. 4:3]. Eivätkö maalliset ihmiset ja
jopa monet hengelliset ihmiset tee tätä nykyään? Eivätkö he ole
itse valinneet omia opettajiaan miellyttääkseen korviaan? He eivät
opi ainoalta Opettajalta - Kristukselta, Hänen evankeliumistaan
eivätkä Hänen kirkostaan, vaan maallisilta toimittajilta,
feuilletonkirjailijoilta, romaanikirjailijoilta, runoilijoilta,
näyttelijöiltä, ja he sanovat: "Voi, miten viihdyttävää se
kaikki onkaan, miten opettavaista!". Ja jos ei sanoin, niin
teoin he sanovat: emme tarvitse evankeliumia tai kirkkoa
jumalanpalveluksineen, sakramentteineen ja Jumalan sanan
julistuksineen. Meillä on niin hyviä, moraalisia opettajia! Herra
Jeesus, mihin olemme tulleet? He hylkäsivät Sinun sanasi.</span></i></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;">Johanneksen
viittaus "feuilletonkirjailijoihin" tulee ranskalaisesta sanasta, josta
Suomessa käytetään ruotsalaista sanaa <i>följetongi</i> sanomalehtien ja
muualla julkaistavien jatkokertomuksen lajityypille. Viron kielessä
<i>följeton</i> on vakiintunut tarkoittamaan pakinaa. Följetongi oli
yleinen tyylilaji Venäjällä Aleksanteri II:n hallituksen
uudistusten aikana. Fjodor Dostojevski kirjoitti näitä, mutta myös
parodioi, koska näki följetongin juhlivan katoavaa kulttuuria.
Nykypäivänä olisi helpompi ymmärtää följetongin turhamaisuuden
ihmisten mieltemysten kuohuttajana, kun television aikakaudella
tilalle on saapunut Kauniit ja rohkeat sekä vastaavat
jatkokertomukset. Johannes Kronstadt havaitsi, että nämä katoavan
kulttuurin ilmiöt täyttävät ihmisen sielun petollisesti, kun
Pyhän Jumalan sanan ja Kristuksen pitäisi täyttää ihminen.</span></span></p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqqjusaReACyJkFNa03OkW0B4u--hMc_07tgLVzCjN6YhZRM29R8KUuU_Gajk28eASvCrp_MNChU6UOtRq-i_5pKl2s_azVrFk4nHBmaacpj80Rtx06shRom5ktVDGRWuSJlYzO7Sk7KASmJgaF7j39NKPPkhqg1bCpq6-lS3uzaAWLg37tHeqYvRprA/s703/Kanala%20Kataja.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="703" data-original-width="615" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqqjusaReACyJkFNa03OkW0B4u--hMc_07tgLVzCjN6YhZRM29R8KUuU_Gajk28eASvCrp_MNChU6UOtRq-i_5pKl2s_azVrFk4nHBmaacpj80Rtx06shRom5ktVDGRWuSJlYzO7Sk7KASmJgaF7j39NKPPkhqg1bCpq6-lS3uzaAWLg37tHeqYvRprA/w350-h400/Kanala%20Kataja.jpg" width="350" /></a></div><br /><p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Johannes
Kronstadtin huomautus ei ole yhtään vähemmän merkityksellinen yli
100 vuotta myöhemmin, kun kirkkoherra Kari Kanala kehuu ja kutsuu
Suomessa evankelisluterilaisen kirkon valvomisen sunnuntain
jumalanpalveluksen saarnaajaksi koomisen näyttelijän Janne Katajan.
Janne Kataja voi olla sympaattinen näyttelijä, mutta kristinuskoon
sitoutumista hän ei ole koskaan ilmoittanut, vaan pikemmin kertonut
median haastatteluissa ei-kristillistä panteistista energiauskoa.</span></p><p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8h4FGN7mQdRBDuCY86r78p-o_fsPPdvIpqnJbm0ZRTnAuRNTmfMdGnjM3S7uwhoB9QhTIbsaB0UXB_FKQRoKCdgubWqyDmcml__UfSwLiH5QO4-qSbTzXgDdcB5awMiCa9Kj8eFDwY1HrQCA07uR_glpAE6s7qmAgwRpHV3aNdCYHwCbUs9k942SzAQ/s709/Kataja%20Kiti%20Kokkonen.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="709" data-original-width="498" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8h4FGN7mQdRBDuCY86r78p-o_fsPPdvIpqnJbm0ZRTnAuRNTmfMdGnjM3S7uwhoB9QhTIbsaB0UXB_FKQRoKCdgubWqyDmcml__UfSwLiH5QO4-qSbTzXgDdcB5awMiCa9Kj8eFDwY1HrQCA07uR_glpAE6s7qmAgwRpHV3aNdCYHwCbUs9k942SzAQ/w281-h400/Kataja%20Kiti%20Kokkonen.jpg" width="281" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"><br /> </span><p></p><p><span style="font-size: medium;">Johannes
Kronstadt arvosteli myös erittäin voimakkaasti kreivi Lev Tolstoin
toimintaa vastaavasta syystä, että Tolstoi erkaantui kristillisestä
uskosta, josta hän oli toki saanut vaikutteita. Ei olisi tullut
kysymykseenkään, että kristinuskosta erkaantunut ja sivuun
harhautunut henkilö voitaisiin kutsua jopa jumalanpalveluksen
saarnaajaksi. Johannes Kronstadt moitti, että Lev Tolstoi kehitti
panteistisen uskonnollisen järjestelmän, jossa Luojaa ei ole
olemassa, vaan itsekukin on osa jumalaa. </span></p><p><span style="font-size: medium;"> </span></p><p><span style="font-size: medium;">Tolstoi oli hylännyt opin
Kristuksen Jeesuksen jumaluudesta, dogmit Kolmiyhteisestä Jumalasta,
lunastuksesta, neitseestä syntymästä ja kuolleistanousemisesta.
Toden totta Tolstoi kirjoitti vuonna 1901 vastauksessa synodille,
että syytökset olivat oikeita, sillä hän hylkää kaikki
sakramentit, koska pitää ”kaikkia sakramentteja karkeana
noituutena”. Tolstoi myös kirjoitti, että kristillisessä
maailmassa ei ole enemmän haittaa aiheuttanut kirjaa kuin tämä
kauhea kirja, jota kutsutaan Vanhan ja Uuden tetamentin pyhäksi
historiaksi.</span>
</p><p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;">Kirjassaan
”Elämäni Kristuksessa” Pyhä Johannes Kronstadt oli hyvin
pettynyt modernismiin. Moni muinainen pakanallinen kirjoitus saattaa
olla jopa parempi ja puhtaampi kuin niin kutsuttujen kristittyjen
kansojen moderni kirjallisuus. Nykykristityt eivät ole pelkästään
kylmiä rukouksessa, vaan he ovat myös lakanneet kääntymästä
Raamatun puoleen ja ovat yhä enemmän ”maailman henkeä”, toisin
sanojen sanomalehtien, aikakausilehtien ja maallisten kirjailijoiden
sekä teatterin henkeä.</span></span></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Johannes
Kronstadtin mukaan Raamatun varoitukset pitää ottaa vakavasti,
koska asia ja aika on oikeasti vakava:</span></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><i></i></p><blockquote><i>”<span style="font-size: medium;">Jokaisen
tulisi tietää ja uskoa, että on olemassa hengellinen, tappava
käärme, jota kutsutaan paholaiseksi ja saatanaksi ja jonka Luoja on
tuominnut ikuiseen piinaan ja joka kykenee raahaamaan epäuskoisia ja
katumattomia ihmisiä ikuiseen piinaan. Jokaisen tulee myös tietää
ja uskoa, että Jumala on lähettänyt Vapahtajan maailmaan
pelastamaan ihmiset tämän käärmeen tappavalta pistolta –
synnistä ja iankaikkisesta kuolemasta, ja että tämä Vapahtaja
antaa jokaiselle pelastavan lääkkeensä käärmettä vastaan:
uskon, rukouksen, parannuksen ja Pyhän ruumiinsa ja verensä
salaisuuden (ehtoollisen sakramentissa).</span></i></blockquote><i><span style="font-size: medium;"></span></i><p></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Johannes
Kronstadt ei samaistanut ja sekoittanut Jeesuksen Kristuksen
perustamaa Jumalan valtakuntaa maalliseen isänmaahan, vaan kirjoitti
klassisen kristinuskon mukaisella tavalla (vrt. <a href="https://juhamolari.blogspot.com/2021/12/kyprianoksen-kanssa-tutkien-raamattua.html">kirkkoisä Kyprianos</a>), joka olisi edelleen
aiheellista ottaa opiksi:</span></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm; margin-left: 1.25cm;">
<i>”<span style="font-size: medium;">Älä sure lohduttomasti
isänmaan onnettomuuksia, menetettyjä sotia, sotalaivojen
menetyksiä, valtion valtavia tappioita. Sure, jos etenet huonosti
kohti ikuista Isänmaata, joka on valmistettu taivaassa. Sure, jos
sydämesi on kaukana Jumalasta. Maallinen isänmaa kärsii tsaarin ja
kansan synneistä, tsaarin uskon puutteesta ja lyhytnäköisyydestä,
hänen antautumisestaan Lev Tolstoin ja koko niin sanotun koulutetun
ministerikunnan ja virkamiesten epäuskoon ja jumalanpilkkaamiseen
upseereineen ja opiskelijanuorisoineen. Rukoile Jumalaa kyynelein
Venäjän yleisen epäuskon ja korruption tähden. Herra, herättäköön
nukkuva kuningas, joka on lakannut toimimasta voimallaan: anna
hänelle rohkeutta, viisautta ja ennakointikykyä”.</span></i></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><b>Kommentti
Matteuksen evankeliumiin</b></span></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Johannes
Kronstadilainen selittää Jeesuksen vertausta tyhmistä ja viisaista
morsiusneidoista, joista tyhmät nukkuvat ja eivät pääse juhliin –
ovet suljetaan, heitä ei tunneta. Johannes nostaa esille monia
tilanteita, jotka johtavat kristityt nukkumaan, välinpitämättömyyteen
ja penseyteen.</span></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><i></i></p><blockquote><p style="margin-bottom: 0cm;"><i>”<span style="font-size: medium;">Kun
vihollinen ei onnistu syöksemään kristittyjä pois pelastuksen
tieltä ahdistuksilla, köyhyydellä, hän ryntää toiseen
ääripäähän: vihollinen taistelee kristittyä vastaan
terveydellä, levolla, sydämen velttoudella, hengellisellä
tunteettomuudella, ulkoisen elämän rikkauksilla. Voi miten
vaarallinen tuo viimeinen tila onkaan! Se on vaarallisempi kuin
ensimmäinen tila, surun ja masennuksen ja sairauksien tila. Meidän
on helppo unohtaa Jumala. Unohdamme helposti Jumalan ja lakkaamme
tuntemasta Hänen armoaan, torkumme ja nukumme hengellisesti.”</span></i></p><i>
</i><p style="margin-bottom: 0cm;"><i><br /></i>
</p><i>
</i><p style="margin-bottom: 0cm;"><i>”<span style="font-size: medium;">Ahdistuksessa
me tahattomasti jatkuvasti käännymme Jumalan puoleen pelastuksen
saamiseksi, tunnemme jatkuvasti, että Jumala on pelastuksemme
Jumala. Näin ollen kristityn on parempi elää kaikenlaisessa
ahdistuksessa”.</span></i></p></blockquote><p style="margin-bottom: 0cm;"><i><span style="font-size: medium;"></span></i></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Johannes
Kronstadilaisen selitys nousee uskollisesti siitä vanhasta
tunnelmasta, joka on ollut olennainen osa myös Jeesus
nasarettilaisen julistusta. Jos muistamme Jeesuksen vertausta
suurista pidoista, Luukas 14:16-27, niin tässäkin vertauksessa
hyvää elämää perhesiteissään ja omistuksestaan vastuullisesti
hoitavat ihmiset jäivät suurten pitojen ulkopuolelle. He
kieltäytyvät. Palvelijat menivät saman kaupunkikulttuurin eri
sosiaalisten ryhmien luo ja saivat erilaisen vastauksen kussakin
ryhmässä. Tietyt henkilöt valittiin pahaksi malliksi tuomittavasta
ihmiskunnasta tuossa maailmassa, jossa omaisuus perustui
maanomistukseen, henkilön identiteetti ja kunnia perustuivat tämän
perheen jäsenyyteen. </span>
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;">Jeesus
ei esittänyt mitään toimintaohjelmaa oikeudenmukaista
yhteiskuntajärjestystä varten, vaan vertauksessa torjutaan
tavallinen elämä, rikkauden tavoitteluun ja tavallisen elämän
turvallisuuteen liittyy illuusio, joka on muuta kuin ihmisen
varsinainen tarve. Niin myös Nooan päivien tulva paljasti
tavanomaisen elämän vaarallisuuden, Luukas 17:27. Suomeksi
kirkkoraamattu sanoo liian yleisluonteisesti Jeesuksen kehotuksen:
Joka yrittää </span><i>turvata</i><span style="font-style: normal;">
sielunsa, kadottaa sen, Luuk 17:33, mutta ”turvata sielunsa”
olisi evankeliumin alkukielessä selvä viittaus ansiotulosta
kieltäytymiseen. Siinä Jeesus kehott</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-style: normal;">aa
seuraajiaan valmiuteen kieltäytyä ansiotulon tai ylläpidon
etsimiseen (</span></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">ζητήση
</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">...</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">περιποιήσασθαι).
</span></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Kirkkohistorian
perinne rakentui tälle samalle näkemykselle ja Kleemens
Aleksandrialainen kirjoitti, että yksityisomaisuus on
lähtökohtaisesti epäoikeudenmukaista: ”<i>Omistamisella on
demoninen luonne, koska se sitoo ihmisen ja sulkee hänen korvansa
Jumalan valtakunnan kutsulta</i>” (Quies dives 31: GCS 17, 180).
Juudaan testamentin mukaan nimenomaisesti pahat henget johtavat
viimeisinä päivinä luopumukseen rahan ja rakkauden avulla (TJud.
18:1-6).</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Johannes
Kronstadilainen ottaa vakavasti Raamatun ja kristikunnan tradition
varoitukset paholaisen uhkasta ja himojen vaarasta – joista on
nyttemmin tullut leikinlaskun ja välinpitämättömyyden
huvipuistoja:</span></span></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><i></i></p><blockquote><p style="margin-bottom: 0cm;"><i>”<span style="font-size: medium;">Vapauta
minut paholaisen kiireestä. Paholainen kiirehtii, kiirehtii
suunnattomasti, tarttuu ihmiseen turmellakseen hänet ikuisesti,
samalla kun ihmiset uinuvat, laiskottelevat ja nukkuvat elämänsä
turhuudessa, himoissaan, itsekkyydessään, haureudessa, viihteessä,
muodissa ja kaikessa muussa, ja he kuolevat tuhansittain kuin
kärpäset kärpässienessä. Kiirehtikää, kiirehtikää,
kristityt, pelastaaksenne sielunne, niin kauan kuin on aikaa, niin
kauan kuin Herra odottaa ja on kärsivällinen, niin kauan kuin
taivasten kuningaskunnan ovia ei ole suljettu. Sen jälkeen tulevat
tyhmät neitsyet ja sanovat: Herra, avaa meille, mutta Herra vastaa
heille: Menkää minun luotani, en tunne teitä, Matt. 25:11-12”.</span></i></p><i>
</i><p style="margin-bottom: 0cm;"><i><br /></i>
</p><i>
</i><p style="margin-bottom: 0cm;"><i>”<span style="font-size: medium;">Älä
himoitse mitään, ei ruokaa ja juomaa, ei vaatteita, ei tilavaa ja
koristeltua asuntoa, ei rikkaita kodin tarvikkeita, eikä edes
terveyttä, älkää edes henkeänne himoitko, vaan antakaa koko
elämänne Herran tahdolle ja sanokaa: Minulle se, että elän, on
Kristus, ja se, että kuolen, on voitto, Fil. 1:21. Se, joka vihaa
elämäänsä tässä maailmassa, pitää sen iankaikkisen elämän
maailmassa, Joh 12:25”.</span></i></p><i>
</i><p style="margin-bottom: 0cm;"><i><br /></i>
</p><i>
</i><p style="margin-bottom: 0cm;"><i>”<span style="font-size: medium;">Riippuvuus
tilapäisestä elämästä ja terveydestä johtaa moniin poikkeamiin
Jumalan käskyistä, lihan hemmotteluun, paastojen rikkomiseen,
välttelyyn suorittaa velvollisuuksia tunnollisesti, epätoivoon,
kärsimättömyyteen ja ärtyneisyyteen”.</span></i></p><i>
</i><p style="margin-bottom: 0cm;"><i><br /></i>
</p><i>
</i><p style="margin-bottom: 0cm;"><i>”<span style="font-size: medium;">Sinä
jäykkä ja karkea sielu, lihasta ja kivestä tehty mies, katumaton
mies, sinä keräät vaivaa päällesi! Ennemmin tai myöhemmin te
kuolette, kuoleman jälkeen teitä odottaa suurimman tuomarin
oikeudenmukainen tuomio ja viimeinen tuomio, suuri vihan päivä ja
Jumalan oikeudenmukaisen tuomion ilmestyminen koko maailmalle. Mitä
sinä teet silloin, missä olet? Pelkään sinun puolestasi, kurja.”
</span></i>
</p><i>
</i><p style="margin-bottom: 0cm;"><i><br /></i>
</p><i>
</i><p style="margin-bottom: 0cm;"><i><span style="font-size: medium;">"Kaikki
epäuskoiset ja katumattomat syntiset joutuvat kärsimään
iankaikkisen rangaistuksen, iankaikkisen kidutuksen, joka on
valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen (Matt. 25:41).</span></i></p></blockquote><p style="margin-bottom: 0cm;"><i><span style="font-size: medium;"></span></i></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h3 style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><b><span style="font-size: medium;">Kaikki
on Jumalan omaisuutta</span></b></h3>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Johannes
Kronstadt liittyi niin teoissaan kuin sanoissaan apostoliseen
köyhyyteen:</span></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"> <i><span style="font-size: medium;"></span></i></p><blockquote><p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><i><span style="font-size: medium;">"Jumala
on antanut teille runsaat lahjansa, jotta voisitte antaa ne kätenne
kautta muille tarvitseville: ne ovat Jumalan lahjoja, eivät teidän,
vaikka te omistaisittekin ne, koska olette keränneet ne työnne
tuloksena tai saaneet ne perintönä. Te sanotte: Minä olen
ponnistellut. Mitä sanottavaa siinä on? Me kaikki synnymme tekemään
työtä, eikä siinä ole teille mitään ansiota: kasvojenne hiessä
teidän on syötävä leipänne (1. Moos. 3:19), sanotaan. Mutta
niinhän se on, että te teette työtä ja saatte runsaan palkkion
työstänne, kun taas toiset tekevät enemmän työtä kuin te ja
joutuvat tekemään enemmän työtä kuin te, ja heidän palkkionsa
työstään on vähäinen. Ettekö näe, että Jumala on sanoissaan
ja teoissaan vanhurskas ja riittävä, mutta kitsastelijoita
rangaistaan anteliaasti siitä, että hän ei anna niitä
vähäisemmille veljilleen (vrt. Matt. 25:40)?”</span></i></p><i>
</i><p style="margin-bottom: 0cm;"><i><br /></i>
</p><i>
</i><p style="margin-bottom: 0cm;"><i>”<span style="font-size: medium;">Kaikki
on Jumalan omaisuutta, ja vain itsekkyytemme ja oman edun
tavoittelumme omistaa Jumalan tavarat itsellemme, ja itsekkyytemme
käyttää niitä hyväkseen ja pitää sitä suurena palveluksena
lähimmäisillemme, kun emme anna heille paljoa; vain paholainen,
ikuinen valehtelija ja huijari, pilkkaa Jumalamme nimeä meidän oman
ahneutemme, epäsosiaalisuutemme ja kitsautemme kautta. Mutta sinä,
Jumalan palvelija, laske aina kaikki omistukset Jumalalle kuuluvaksi,
älä omaksesi.”</span></i></p><i>
</i><p style="margin-bottom: 0cm;"><i><br /></i>
</p><i>
</i><p style="margin-bottom: 0cm;"><i>”<span style="font-size: medium;">Kaikki
synnit ja intohimot, riidat ja riitelyt ovat todella sielun
sairauksia: näin niihin pitäisi suhtautua. Tai kaikki intohimot
ovat sielun tulta, suurta sisimmässään raivoavaa tulta,
helvetillisestä kuilusta nousevaa tulta. Se on sammutettava
rakkauden vedellä, joka on tarpeeksi vahva sammuttamaan kaiken
pahuuden ja muiden intohimojen helvetillisen tulen. Mutta voi ja
harmi meille, itserakkaudellemme, kun saamme tämän liekin kasvamaan
uudella helvetillisellä liekillä - omalla pahansuopaisuudellamme ja
ärtyneisyydellämme, ja tällä tavoin olemme pahojen henkien
auttajia (Ef. 6:12). Me laskeudumme Gehennan tuleen itseämme kohti,
ja jos emme tee parannusta emmekä ole viisaita hyvän puolesta, vaan
yksinkertaisia pahan puolesta (Room. 16:19), meidät tuomitaan
yhdessä paholaisen ja hänen enkeliensä kanssa kidutettavaksi
tulijärveen (ks.: Mt 25:41; Ilm. 21:8). Älkäämme siis antako
pahan voittaa itseämme, vaan voittakaamme paha hyvällä (vrt. Room.
12:21).”</span></i></p><i>
</i><p style="margin-bottom: 0cm;"><i><br /></i>
</p><i>
</i><p style="margin-bottom: 0cm;"><i>”<span style="font-size: medium;">Olemme
eksyneitä ihmisiä (vrt. Room. 7:24)! Miten on mahdollista, ettemme
ole vielä oppineet pitämään kaikkea syntiä sielumme suurena
onnettomuutena ja suhtautumaan vilpittömästi ja rakastavasti
niihin, jotka ovat joutuneet tällaiseen onnettomuuteen? Miksi emme
pakene sitä niin kuin käärmettä, niin kuin myrkkyä? Sillä miksi
me kompastumme siihen? Miksi emme tunne sääliä itseämme kohtaan,
kun olemme alttiina mille tahansa synnille? Miksi emme itke Herran
edessä, joka on meidät luonut (vrt. Ps. 94:6)?”</span></i></p></blockquote><p style="margin-bottom: 0cm;"><i><span style="font-size: medium;"></span></i></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h3 style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><b><span style="font-size: medium;">Menkää
heikkojen luo!</span></b></h3>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Johannes
Kronstadilainen moittii voimakkaasti ihmisten<i> pahansuopaisuutta,
kovasydämisyyttä ja ylpeyttä</i>, jotka jo Jeesus lausui viimeisen
tuomion tuntomerkkeinä:</span></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><i></i></p><blockquote><p style="margin-bottom: 0cm;"><i>”<span style="font-size: medium;">Pahansuopuus
on paholaisen ominaispiirre, eikä millään pahansuovalla
ihmisvihamielisellä ole mitään sijaa Kristuksen ja Jumalan
valtakunnassa. Poimi pois sydämestäsi pahansuopuus; paholaisen
pahuuden vuoksi olet erkaantunut muista ihmisistä, ja pelkäät
lähestyä heitä sydämestäsi. Mutta jos kylmyys itseäsi kohtaan
johtuu tavasta ja laiminlyönnistä, niin hylkää tuo huono tapasi,
se on paholaisen petos.” </span></i>
</p><i>
</i><p style="margin-bottom: 0cm;"><i><br /></i>
</p><i>
</i><p style="margin-bottom: 0cm;"><i>”<span style="font-size: medium;">Kristitty
ihminen on aina Jumalan kuva, aina Kristuksen jäsen, Pyhän Hengen
temppeli, aina korvaamaton olento, joka ansaitsee kaiken
kunnioituksen ja huolenpidon. Muistakaa, että Kristus sanoi: "Katso,
minä olen sairas, tulkaa minun luokseni" (vrt. Matt. 25:36).
Kristus on jokaisessa sairaassa ihmisessä, olipa hän sitten ystävä
tai vihollinen. Mutta laiminlyötkö sinä nämä omat ihmiset? - Se
on synti sinulle!" </span></i>
</p><i>
</i><p style="margin-bottom: 0cm;"><i><br /></i>
</p><i>
</i><p style="margin-bottom: 0cm;"><i>”<span style="font-size: medium;">Voi,
minä olen paha ihminen (Room. 7:24). Miksi jumalattomuus elää
minussa yhä, miksi se ei ole kuollut pois? - Tyytyväisyyden,
ylpeyden, salaisen uskomuksen vuoksi, että muut eivät ole mitään,
että olen parempi ja korkeampi kuin muut, vaikka itse asiassa olen
huonoin.” </span></i>
</p><i>
</i><p style="margin-bottom: 0cm;"><i><br /></i>
</p><i>
</i><p style="margin-bottom: 0cm;"><i>”<span style="font-size: medium;">Mutta
miksi me halveksimme köyhiä? He ovat köyhiä meidän, rikkaiden,
kovasydämisyyden vuoksi, ja me halveksimme heitä. Annammeko heille
pennejä ja kopeekkoja ja annammeko niiden kanssa heille myös
ilkeytemme ja halveksuntamme? Me annamme heille pennejä ja
kopeekkoja, ja näiden pennien ja kopeekkojen takia olemme valmiita
syömään heidät? Voi, me olemme itseämme inhoavia narsisteja!
Osoittakaamme köyhille kristillistä rakkautta, lempeyttä,
nöyryyttä ja anteliaisuutta; oppikaamme ruumiillisesta köyhyydestä
hengellinen köyhyytemme; oppikaamme, ettemme ole antaneet mitään
tälle maailmalle emmekä voi kantaa mitään (vrt. 1. Tim. 6:7). ”
</span></i>
</p><i>
</i><p style="margin-bottom: 0cm;"><i><br /></i>
</p><i>
</i><p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><i>Ilmestyköön
Kristus viimeisellä tuomiolla ja sanokoon: "Menkää pois minun
luotani, te kirotut, iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu
perkeleelle ja hänen enkeleilleen; sillä te olette syöneet ettekä
anna minun syödä; te olette niittäneet ettekä anna minun juoda;
minä olin vieras enkä tunne teitä" (Matt. 25:41-43). Nämä
ovat tulevia tuomareitamme. Älkää suuttuko: he ovat yhtä
täydellisiä ihmisiä kuin mekin. Meille on mieluisaa halveksia
heitä, mutta Jumalalle on mieluisaa korottaa heidät. </i></span></p></blockquote><p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p>
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-qf19hlq3Z_I/XnYe5FsxKWI/AAAAAAAASBc/_vFSNfF4mQQ5ufBx0yrmY0lx9QyKZELiQCNcBGAsYHQ/s1600/Juha%2BMolari%2Bkirkkoherra.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1502" data-original-width="1197" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-qf19hlq3Z_I/XnYe5FsxKWI/AAAAAAAASBc/_vFSNfF4mQQ5ufBx0yrmY0lx9QyKZELiQCNcBGAsYHQ/w319-h400/Juha%2BMolari%2Bkirkkoherra.jpg" width="319" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><div>
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Juha Molari, </span></span></span></span><br />
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Entinen osa-aikainen siivooja</span></span></span></span>, <span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">D.Th, BBA.</span></span></span></span></div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">GSM +358 40 684 1172</span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="line-height: 12.25pt; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><span lang="EN-US">Blog </span><a href="http://juhamolari.blogspot.com/"><span color="windowtext" lang="EN-US">http://juhamolari.blogspot.com/</span></a><span lang="EN-US"> ja VKontakte </span><span color="windowtext" lang="EN-US"><a href="http://vk.com/id157941374">http://vk.com/id157941374</a> </span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="line-height: 12.25pt; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span lang="EN-US"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)</span></span></span></span></span></div>
</div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><span lang="EN-US"><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Twitter: </span></span><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><a href="https://twitter.com/molarijuha">https://twitter.com/molarijuha</a></span></span></span></span><br />
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Instagram <a href="https://www.instagram.com/juhamolari/">https://www.instagram.com/juhamolari/</a></span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<div style="line-height: 12.25pt;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">LinkedIN-profiili: <span color="windowtext"><a href="http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4a">http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4</a></span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div style="font-size: 12.8px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Molari in Russian media: </span><span style="font-size: xx-small;"><a href="http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html" style="line-height: 16.33px;">http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html</a></span></span></span></div>
</div></td></tr></tbody></table><p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
Juha Molari Юха Молариhttp://www.blogger.com/profile/04092091762460120720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4327153681284133415.post-35062830453078994112022-09-04T10:46:00.005+03:002022-09-04T11:02:31.310+03:00Patriarkka Kirill: Venäjän erityinen tehtävä maailmassa<p>
</p><h2 class="western"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Hänen
pyhyytensä patriarkka Kirill piti puheen liturgian jälkeen Donskoyn
Jumalanäidin ikonin juhlassa Donskoyn luostarissa<a href=" http://www.patriarchia.ru/db/text/5955921.html"> torstaina 1.syyskuuta 2022</a>. Minä koin mielihyvää, että Hänen pyhyytensä
patriarkka Kirill piti tärkeänä eräitä samoja asioita, joista
olin tehnyt joitakin pieniä havaintoja syksyllä 2011 monissa
haastatteluissani. Mielestäni Venäjän ortodoksisella kirkolla oli
ja on erityinen tehtävä.</span></span></span></h2><h2 class="western"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLKikn-82wwjdBd8my_NZzz8BYvd1f6bNmlrdIw_up2joSwSJCTFIgfpNV9UDmvxF3IifzZ4Kq5RkuKLxBQd5oVOJkzvnVV6NXMq8KiBkEvRAigjgc-blgrAkefzIEALAlCNJj6yoTgZm3FLOq34qKp_2fIt6hmSw-zhId_2TSQINRs4dy3bsF6-Dmmg/s1273/kirill%20donskoi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="747" data-original-width="1273" height="235" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLKikn-82wwjdBd8my_NZzz8BYvd1f6bNmlrdIw_up2joSwSJCTFIgfpNV9UDmvxF3IifzZ4Kq5RkuKLxBQd5oVOJkzvnVV6NXMq8KiBkEvRAigjgc-blgrAkefzIEALAlCNJj6yoTgZm3FLOq34qKp_2fIt6hmSw-zhId_2TSQINRs4dy3bsF6-Dmmg/w400-h235/kirill%20donskoi.jpg" width="400" /></a></div><br /> </span></span></span></h2>
<h2 class="western"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Tällä
kertaa patriarkka Kirill syvensi historiallista muistia ja
hengellistä ohjausta Venäjän ja Venäjän ortodoksisen kirkon
erityiseen tehtävään maailmassa, joka on kääntynyt
antikristilliseksi.</span></span></span></h2><h2 class="western"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"> </span></span></span></h2>
<h3 style="text-align: left;">Lännessä antikristillinen vallankumous</h3><p style="font-style: normal; font-weight: normal;"><br />
</p>
<p><i><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Правмир
- </span></span></span></i><i><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">johtava
multimediaportaali ortodoksisuudesta ja yhteiskunnasta, tietotoimisto
Interfax ja Venäjän federaation viikkolehti Rossiskie Vesti
julkaisivat syksyllä 2011 silloiset haastatteluni, joissa kerroin
näkemykseni, jonka mukaan moraalisesti ja teologisesti katsottuna
Venäjän ortodoksinen kirkko on aidosti kristillinen, kun taas
länsimaiset kirkot olivat jo melko maallisia. Lännessä on ollut
käynnissä kristinuskon vastainen vallankumous. Venäjän
ortodoksisella kirkolla on maailmanlaajuisesta näkökulmasta
katsottuna jumalallinen tehtävä tänä aikana, jolloin länsimaiset
kirkot ovat jo hylänneet normit, pyhät perinteet ja Raamatun.</span></span></span></span></i></p>
<p><br /><br />
</p>
<p><i><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Länsimaisissa
kirkoissa ja länsimaisessa epäteologiassa on erityisesti Ernst
Troeltschin – 1865-1923 eläneen saksalaisen protestanttisen
teologin – ajoista lähtien voimistunut ”teologinen inflaatio”.
Se teologinen inflaatio tarkoittaa, että Raamattua pidetään
vanhentuneena, nykyaikaisiin olosuhteisiin soveltumattomana, Uudessa
maailmassamme ei olisi enää sopivaa puhua synnistä, Jumalan
vihasta, ristinkuoleman lunastusuhrista ja Kristuksesta. Sen sijaan
Venäjän ortodoksisessa kirkossa on todellinen henkilökohtainen
synnintunnustus ja anteeksianto ripissä, kun luterilaisessa kirkossa
valitettavasti synnintunnustaminen korvautuu pelkillä
merkityksettömillä epämääräisillä runon pätkillä tai se
katoaa kokonaan jumalanpalveluskäytännöstä.</span></span></span></span></i></p><p><i><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"> </span></span></span></span></i></p><h3 style="text-align: left;"><i><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><b>Kulikovan taistelu rukouksen voimalla </b><br /></span></span></span></span></i></h3>
<p></p><p></p><p></p><p></p><p><br /><br />
</p>
<p><i><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Hänen
pyhyytensä Venäjän ortodoksisen kirkon patriarkka Kirill puhui
Donskoyn Jumalanäidin ikonin juhlassa Donskoyn luostarissa torstaina
1. syyskuuta 2022 Venäjän erityisestä tehtävästä
maallistuneessa ja antikristilliseksi tulleessa maailmassa. Tsaari
Fjodor I Ivannovits perusti 1591-1593 tämän luostarin kiitokseksi
Jumalalle, joka oli kuullut rukouksen. Luostarikirkko oli ollut
suljettu 1920-luvun lopulla ja siinä oli tällöin museo ja
perustettiin lasten työvoimasiirtokunta. Jo ennen kommunisteja
Dosnkoyn luostari sai kokea monia dramaattisia tapahtumia: vuonna
1618 Puolan prinssi Vladislavin puolesta taistelleet ryhmät
hyökkäsivät, vuonna 1771 ruttomellakassa arkkipiispa tapettiin
luostarin lähellä, 1812 ranskalaiset tuhosivat luostarin
arvokkaimpia ikoneita ja kirkkovälineitä varastettiin. Tässä
historiallisessa luostarissa patriarkka Kirill nosti esille muutaman
merkkitapahtuman rukouksen voimasta Venäjän historiassa.</span></span></span></span></i></p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFstmwC0L-dvOpkskxefyxmEkF_q7cHXn-qvHBJffOJ7tPxE5-AZyirHqRVLtz-gf-TigbgUSAI1JuTIrQqdi6pTmHYZyzWS_jJMUmKaatWwtMRdZEiY-5ObhPdghleRegiE8z-iEdoEL_HYj8wpLZkBvS8vCIuVTfBN6H3VPZTK2A4RZTjCneqpTiJA/s586/ikoni.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="586" data-original-width="478" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFstmwC0L-dvOpkskxefyxmEkF_q7cHXn-qvHBJffOJ7tPxE5-AZyirHqRVLtz-gf-TigbgUSAI1JuTIrQqdi6pTmHYZyzWS_jJMUmKaatWwtMRdZEiY-5ObhPdghleRegiE8z-iEdoEL_HYj8wpLZkBvS8vCIuVTfBN6H3VPZTK2A4RZTjCneqpTiJA/w326-h400/ikoni.jpg" width="326" /></a></div><br /><p><br /><br />
</p>
<p><i><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Ensin
Kirill muisti historiaa vuoden 1380 Kulikovan kentän ratkaisevasta
taistelusta Venäjän maan miehittäjiä vastaan. Tämä taistelu
käytiin 8. syyskuuta 1380 Kulikovon kentällä lähellä Don-jokea
nykyisen Tulan oblastissa. Dmitri voitti taistelun ja sai nimen
Donskoi, Dmitri Donskoi.</span></span></span></span></i></p>
<p><br /><br />
</p>
<p><i><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Kulikovan
taistelun voitto ei lopettanut mongolien valtaa Venäjällä, mutta
se oli käännekohta, jossa mongolien vaikutus alkoi hiipua ja
Moskovan valta alkoi kasvaa. Moskovan suurruhtinaskunta pääsi
itsenäisyyteen ja moderni Venäjän valtio sai lopulta muodostua.</span></span></span></span></i></p>
<p><br /><br />
</p>
<p><i><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Valta
ja voima olivat olleet kuitenkin toisella puolella, riski oli
valtava: Jos Venäjä ei olisi voittanut, Venäjä olisi
yksinkertaisesti tuomittu tuhoon. Kirill pelkistää, että kyse oli
nyt siitä, ollako Venäjän maa ja kansa vai eikö olla. </span></span></span></span></i>
</p>
<p><br /><br />
</p>
<p><i><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Vuonna
1380 Donin kasakat toivat Kulikovan kentälle Jumalanäidin ikonin,
Dmitri Donskoy kutsui koko armeijansa kumartumaan rukoukseen. Koko
kansa rukoili silloin kiihkeästi henkisesti ja fyysisesti.
Vihollisen ylivoimaisista voimista huolimatta Venäjä voitti
taistelun – epäilemättä Jumalan voimalla ja sotilaiden
rohkeudella.</span></span></span></span></i></p>
<p><br /><br />
</p>
<p><i><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Tämä
Dmitri Ivanovits Donskoi oli Moskovan ruhtinaskunnan suuriruhtinas.
Hän oli juuri ensimmäinen, joka haastoi tataarien vallan Venäjällä.
Kulikovan taistelussa toisella puolella oli Kultainen orda, mongolien
perustama jättivaltio, itse asiassa ”orda”-sana tarkoittaa
turkkilais-mongolilaista sotaleiriä. </span></span></span></span></i>
</p>
<p><br /><br />
</p>
<p><i><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Tsingis-kaanin
pojista Batu oli jo aiemmin valloittanut Bulgarian, Kiovan sekä muut
venäläiset ruhtinaskunnat Novgorodia lukuun ottamatta. Batun
kuoltua ordan sotilaallinen mahti vain yhä entisestään kasvoi.
Kultainen orda oli jo Euraasian suurin valtiomuodostelma, joka keräsi
veroja alamaiskansoiltaan venäläisiltä, armenialaisilta,
georgialaisilta ja Krimin kreikkalaisilta. </span></span></span></span></i>
</p>
<p><br /><br />
</p>
<p><i><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Kultaisen
ordan johdossa oli Mamai käänteentekevän Kulikovan taistelun
aikana: Mamai halusi levittää 150 000 miehen sotajoukon voimalla
valtaansa entisestään Venäjällä. Mamai aloitti sotaretkensä,
koska venäläiset eivät enää suostuneet maksaa alamaisveroaan.
Mamain liittolaisena toimi Puolan kuningas ja Liettuan suuriruhtinas
Jagello.</span></span></span></span></i></p><p><i><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"> </span></span></span></span></i></p><h3 style="text-align: left;"><i><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><b>Moskova rukoili 1591 </b><br /></span></span></span></span></i></h3>
<p></p><p><br /><br />
</p>
<p><i><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Patriarkka
Kirill muistuttaa rukouksen Jumalanäidin ikonin luona liittyvän
myös toiseen käänteentekevään historialliseen kulkuun: Moskovan
kaupunkiin vuonna 1591, kun Tshingis-kaanista periytyneen
Giray-hallitsisuvun, Krimin kaanikuntaa hallinneen suvun khaani eli
hallitsija Gai II Giray oli saapunut 13. heinäkuuta 1591 Moskovaa
valloittamaan. Hän ei kuitenkaan onnistunut valloittamaan Moskovaa.
Khaani jopa itse haavoittui Moskovaan hyökätessään ja palasi
palatsiinsa kärryillä 9. elokuuta 1591. Hän kuitenkin otti
runsaasti vankeja orjamarkkinoille Tulasta ja Ryazanin alueilta sekä
sai kiristysten avulla itselleen kohtuullisen rauhansopimuksen.</span></span></span></span></i></p>
<p><br /><br />
</p>
<p><i><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Moskovan
puolustajien voima ei ollut tullut mieleen khaani Giraylle ja hänen
Krimin laumalleen. Moskovalaiset aloittivat puolustuksen laulaen
rukouksensa Jumalanäidin ikonin edessä. Moskovalaiset ymmärsivät,
kuinka voimakkaat viholliset hyökkäsivät, nämä väkevät
viholliset katsoivat halveksuen Moskovaa ja etsivät kaikki
mahdollisuudet tuhota Moskova, tuhota sen ihmiset ja upottaa Venäjän
orjuuteen. Niin moskovalaiset päättivät rukoilla suojaa
ulkomaalaisten hyökkäyksiltä, tuholta, väkivallalta, ryöstöiltä,
tulipaloilta ja kuolemalta.</span></span></span></span></i></p><p><i><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"> </span></span></span></span></i></p><h3 style="text-align: left;"><i><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><b>Jumala astuu ihmiskunnan historiaan </b><br /></span></span></span></span></i></h3>
<p><br /><br />
</p>
<p><i><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Ja
mitä tapahtui? Tapahtui ihme, johon luultavasti kukaan
ulkopuolisista tarkkailijoista ei tuolloin uskonut. Yhä edelleen on
vaikea rationaalisesti selittää Moskovan voittoa 1591 khaani
Giraysta. Patriarkka Kirill kehottaa ottaa opiksi tämän päivän
maailmassa:</span></span></span></span></i></p><p><i><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"> </span></span></span></span></i></p><p><i><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"></span></span></span></span></i></p><blockquote><i><span style="font-size: medium;"> ”Nyt useampia ihmisiä ei ohjaa elämäänsä usko,
eivät Jumalan käskyt, vaan rationaalinen lähestysmistapa – jos
se on hyödyllistä, niin sen pitäisi tehdä. Moraaliset kriteerit
eivät kuulu modernin politiikan alaan ollenkaan.” ”Mutta onko
mikään muuttunut noista muinaisista ajoista?”, kysyi Kirill
saarnassaan.</span></i></blockquote><p></p>
<p><br /><br />
</p>
<p><i></i></p><blockquote><i>”<span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Aseet
ovat muuttuneet, sotilaallinen strategia on muuttunut, mutta rukous
on yhä edelleen suuri voima yhdellä ehdolla: jos uskomme. Jumala
astuu ihmiskunnan historiaan, muuttaa sen kulkua, astuu ihmisten
henkilökohtaiseen ja julkiseen elämään, kun pyydämme Häneltä
tätä syvässä uskossa.”</span></span></span></span></i></blockquote><i><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"></span></span></span></span></i><p></p>
<p> </p><h3 style="text-align: left;">Hyvän ja kosmisen pahan välillä todellinen taistelu</h3><p><br />
</p>
<p><i><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Patriarkka
Kirill jatkaa nykyajan haasteisiin ja missioon:</span></span></span></span></i></p>
<p><br /><br />
</p>
<p><i></i></p><blockquote><p><i>”<span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Näinä
aikoina meidän on erityisesti pyydettävä Herralta apua isänmaamme
puolesta. Hyvän ja kosmisen pahan välillä käydään todellakin
taistelua. Miksi sanomme niin? Koska synnin oikeuttaminen on
paholaisen työtä. Paholaisen on tuhottava hyvän ja pahan välinen
keskipiste, jotta käsitteet sekoittuisivat, ja niin tapahtuu
tänäänkin! Ihmiset eivät tee eroa hyvän ja pahan välillä,
koska voimakkaat propagandavoimat työskentelevät
maailmanlaajuisesti muodostaen tätä maailmankuvaa. Tämä on pimeän
voiman vedonlyönti: jos ihmiset lakkaavat tekemästä eroa hyvän ja
pahan välillä, he kuuluvat ilman kompromisseja pahaan.”<br /> </span></span></span></span></i>
</p>
<p><i>”<span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Mikä
estää pahan lopullisen voiton? Se on Herra Jeesus Kristus, hänen
jumalallinen voimansa, joka ilmenee hänen seuraajiensa,
opetuslastensa, uskossa. Ja niin kauan kuin Hänen opetuslastensa ja
seuraajiensa keskuudessa on horjumaton usko siihen, että Herra on
historian Herra, että maailmankaikkeuden kohtalo on Hänen käsissään
ja että usko Jumalaan on edellytys ihmiskunnan sivilisaation
selviytymiselle, niin kauan ihmiskunta selviytyy.”</span></span></span></span></i></p></blockquote><p><i><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /><br />”Venäjällä
on tänään erityinen tehtävä”, patriarkka Kirill saarnasi
torstaina. </span></span></span></span></i>
</p>
<p><br />
</p>
<p><i></i></p><blockquote><i>”<span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Olemme
yksi niistä harvoista, jotka kutsuvat pahaa pahaksi ja hyvää
hyväksi, jotka eivät anna voimakkaiden propagandavoimien sekoittaa
näitä käsitteitä niin, että ihmiset eivät erota hyvää ja
pahaa toisistaan. Meille on todellakin iskostettu kauhea käsitys,
jonka mukaan ei ole olemassa hyvää ja pahaa, mutta on olemassa
ihmisen käyttäytymismalleja, ja jokaisella on oikeus valita
itselleen sopiva malli. Mutta jos tämä malli on ristiriidassa
Jumalan tahdon kanssa, Jumalan moraalilain kanssa, sen, jonka Israel
löysi Siinain vuorelta, sen, jonka Vapahtaja Kristus toi maailmaan -
miten meidän sitten pitäisi toimia? Koulutetut ja älykkäät
ihmiset eivät vastaa tällaiseen kysymykseen, ja vähemmän
koulutetut ja älykkäät ihmiset sanovat suoraan, mitä he
ajattelevat meistä. Se, mitä tänään tapahtuu, on siis osa hyvin
tärkeää taistelua, kosmista taistelua, jossa hyvä taistelee pahaa
vastaan.” <br /><br />”Pitäkäämme ortodoksinen usko suurimpana
pyhänä ja arvokkaimpana asiana. Ja niille, jotka eivät ole vielä
täysin uskoneet, vetoan: on tullut aika, jolloin emme voi
teeskennellä, ettei mitään tapahdu, jolloin meidän on tehtävä
maailmankatsomuksellinen valinta, josta ei riipu vain niiden
henkilökohtainen elämä, jotka tekevät tämän valinnan, vaan myös
koko isänmaamme Venäjän olemassaolo.”<br /><br />”Me uskomme, että
Jumala on meidän kanssamme, koska meillä on totuus puolellamme.
Jotkut saattavat ihmetellä ja kysyä: miksi näin? Vastaus on
yksinkertainen: koska yritämme elää Jumalan vanhurskauden, Jumalan
lain, käskyjen mukaan; ja jos rikomme niitä inhimillisesti,
heikkoutemme vuoksi, emme kieltäydy näistä käskyistä ihmiselämän
peruslakina. Ja niin kauan kuin näin on, isänmaamme Venäjä
säilyy, kansamme itsenäisyys ja vapaus säilyvät.”</span></span></span></span></i></blockquote><i><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"></span></span></span></span></i><p></p>
<p><br /></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p>
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-qf19hlq3Z_I/XnYe5FsxKWI/AAAAAAAASBc/_vFSNfF4mQQ5ufBx0yrmY0lx9QyKZELiQCNcBGAsYHQ/s1600/Juha%2BMolari%2Bkirkkoherra.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1502" data-original-width="1197" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-qf19hlq3Z_I/XnYe5FsxKWI/AAAAAAAASBc/_vFSNfF4mQQ5ufBx0yrmY0lx9QyKZELiQCNcBGAsYHQ/w319-h400/Juha%2BMolari%2Bkirkkoherra.jpg" width="319" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><div>
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Juha Molari, </span></span></span></span><br />
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Entinen osa-aikainen siivooja</span></span></span></span>, <span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">D.Th, BBA.</span></span></span></span></div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">GSM +358 40 684 1172</span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="line-height: 12.25pt; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><span lang="EN-US">Blog </span><a href="http://juhamolari.blogspot.com/"><span color="windowtext" lang="EN-US">http://juhamolari.blogspot.com/</span></a><span lang="EN-US"> ja VKontakte </span><span color="windowtext" lang="EN-US"><a href="http://vk.com/id157941374">http://vk.com/id157941374</a> </span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="line-height: 12.25pt; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span lang="EN-US"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)</span></span></span></span></span></div>
</div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><span lang="EN-US"><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Twitter: </span></span><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><a href="https://twitter.com/molarijuha">https://twitter.com/molarijuha</a></span></span></span></span><br />
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Instagram <a href="https://www.instagram.com/juhamolari/">https://www.instagram.com/juhamolari/</a></span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<div style="line-height: 12.25pt;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">LinkedIN-profiili: <span color="windowtext"><a href="http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4a">http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4</a></span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div style="font-size: 12.8px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Molari in Russian media: </span><span style="font-size: xx-small;"><a href="http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html" style="line-height: 16.33px;">http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html</a></span></span></span></div>
</div></td></tr></tbody></table><p>
</p>
Juha Molari Юха Молариhttp://www.blogger.com/profile/04092091762460120720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4327153681284133415.post-84376093258706346552022-08-27T12:03:00.008+03:002022-08-27T12:29:50.882+03:00Eikö yhtään kaduta? Tunnustatko syyllisyytesi? Etsitkö riemumielin vihollisesi häpeätahroja?<p>
</p><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj47KDreoxfurvUbBkrtY7v48wsAjTsrPTD-oMddZtdof8KJoOoa4YyN94uAbWKd38YxQL1WvwxmWHZTHOsflT5S_APPeasQUPhnhvxTtan1GAvBFM1zVSxbKkJUFJCq4FW3vH5CgfWoa7W0JTF5OYDMWVa-b9LRDbHdfnjhKbWfBc-BS8z3eji4Jlaag/s1090/fariseus%20ja%20publikaani%20c.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="745" data-original-width="1090" height="274" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj47KDreoxfurvUbBkrtY7v48wsAjTsrPTD-oMddZtdof8KJoOoa4YyN94uAbWKd38YxQL1WvwxmWHZTHOsflT5S_APPeasQUPhnhvxTtan1GAvBFM1zVSxbKkJUFJCq4FW3vH5CgfWoa7W0JTF5OYDMWVa-b9LRDbHdfnjhKbWfBc-BS8z3eji4Jlaag/w400-h274/fariseus%20ja%20publikaani%20c.jpg" width="400" /></a></div><br /><p></p><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p style="margin-bottom: 0cm;">Läntisessä kirkkovuodessa on tultu
28. elokuuta 2022 12. sunnuntaihin helluntaista, itsensä
tutkimiseen, publikaanin ja fariseuksen sunnuntaihin. Niin kuin
apostoli Paavali kirjoittaa kirjeessä roomalaisille luvussa 3, että
kerskailulta on pohja pudonnut pois, kaikki ovat samassa asemassa,
sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkauta,
mutta saavat Jumalan armosta lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus
Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Tämä apostoli Paavalin kirje
ei yksistään tietenkään määritä, mistä on kyse oikeassa ja
rehellisessä kristillisessä ihmiskuvassa. Erittäin paljon
kulttuuriin ja ajatteluun vaikuttanut evankeliumi publikaanista ja
fariseuksesta syventää ja täydentää, mistä on kyse, jos ihminen
ei suostu näkemään syyllisyyttänsä.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Luukkaan evankeliumin 18 luku kertoo
Jeesuksen esittämän kertomuksen, jonka hän puhui suoraan niille
muutamille ihmisille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan
ja väheksyivät muita. Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan.
Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen
seisomaan ja rukoli Jumalaa kiittäen, että ei ole sellainen kuin
muut ihmiset tai vaikkapa tuo publikaani.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Mutta publikaani seisoi taempana, ei
tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa
ja sanoi: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Jeesus sanoi, että tämä
syntisyytensä tunnustava publikaani lähti kotiinsa vanhurskaana,
mutta syntisyytensä kiistävä ja itseään korottava fariseus ei.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Ehkä joku ei enää muista Raamatun
historiaa, mutta publikaani on ollut vieraan hallinnon kanssa
yhteistyötä tehnyt verojen kerääjä.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Venäjän ortodoksisessa kirkossa
publikaanin ja fariseuksen sunnuntai sattuu kirkkovuodessa eri
kohdalle, mutta tuon esille nyt ortodoksisen kirkon perinnettä
publikaanin ja fariseuksen opetuksista. Yleensäkin olisi EU:n
suomalaisille hyväksi tuntea suomalaisen media-verkoston
ulkopuolelta erityisesti venäläistä kulttuuria ja ajattelua niin
kuin myös muualta tulevia pohdintoja.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Arkkipappi Oleg Stenyaev saarnasi
publikaanin ja fariseuksen evankeliumista muistaen, että profeetta
Jesaja jo kirjoitti tällaisista ihmistä, joiden omavanhurskaus on
kuin likaiset vaatteet. Publikaaneja pidettiin vieraan sopimattoman
vallan yhteistyökumppaneina, maanpettureina ja Jumalan uskon
vihollisina.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Fariseus ei ollut mikään
skandaali-ihminen, vaan ihan leppoisa ja kurinalainen silloisessa
uskonnollisessa laitoksessa. Publikaani seisoo kaukana alttarista,
lähellä uloskäyntiä, siellä minne pakanoiden sallittiin saapua.
Publikaani ei pidä itseään vanhurskaana, hän ei voi kiittää
Jumalaa hyvästä elämästään hän voi vain toivoa Jumalan
anteeksiantoa.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Arkkipappi Oleg Stenyaev palauttaa
mieliin, mitä kirkkoisä Hieronymus opetti: meistä tulee
vanhurskaita vain silloin, kun tunnustamme että olemme syntisiä, ja
vain silloin, kun etsimme pelastusta Kristuksen armosta, emme etsi
pelastusta teoillamme tai ansioillamme.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Arkkipappi Oleg Stenyaev tähdentää,
että Jeesuksen kertomus muinaisista juutalaisista on osoitettu
Luukkaan evankeliumin kautta kaikille kristityille ja osoitettu
tulevaisuuden kristityille. Jeesuksen kertomus evankeliumissa ei ole
muinaisten tekopyhien tuomitsemista, vaan nöyryyden hengen tuomista
meille kristityille.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Herra Jeesus Kristus edellyttää ja
katsoo enemmän kuin pelkästään ulkoisia tekoja, vanhurskauden
lähde on sydän. Herra Jeesus Kristus sanoo: sydämestä tulee
haureus, saastaisuus, ryöstö, petos, pahuus. Miksi ja miten
auttaisi ihmistä, joka uskoo olevansa omavarainen, joka ei näe
sydämensä ilkeyttä ja pahuutta. Kristus Jeesus tuli pelastamaan
syntisiä.</p><p style="margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4f5Ms4rCMxIGNqRQ5dwhFAlZDFgiQqzFO1y28tYGevm_i6oqgUcsPuCvsZfa3faZ0RaM9SBVP8deyZRmmObdBdTc_y-Atn30sMETdhch8T6_Yha6FKOWf_LmqLDotc6EKHnMNHYKI8UcsnHdec6KkzNdozBpOZsKc_Akb26B7D-I7XTxZUSd4gTvFWg/s943/fariseus%20ja%20publikaani%20b.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="613" data-original-width="943" height="260" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4f5Ms4rCMxIGNqRQ5dwhFAlZDFgiQqzFO1y28tYGevm_i6oqgUcsPuCvsZfa3faZ0RaM9SBVP8deyZRmmObdBdTc_y-Atn30sMETdhch8T6_Yha6FKOWf_LmqLDotc6EKHnMNHYKI8UcsnHdec6KkzNdozBpOZsKc_Akb26B7D-I7XTxZUSd4gTvFWg/w400-h260/fariseus%20ja%20publikaani%20b.jpg" width="400" /></a></div><br /> <p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Hänen pyhyytensä Moskovan ja koko
Venäjän patriarkka Kirill saarnasi viime vuoden keväällä myöskin
publikaanin ja fariseuksen sunnuntaina. Päivän evankeliumin hän
liitti katumuksen ja parannuksen tarpeellisuuteen. Parannus on ennen
kaikkea muutosta – muutosta ajatuksissa, tunteissa, koko elämän
rakenteessa ja samalla omien syntien katumista, koska ilman
tietoisuutta syntisyydestä ei voi tapahtua muutosta.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Patriarkka Kirill piti silmiinpistävän
pahana merkkinä ihmisen vaikeasta henkisestä tilasta sitä, jos
ihminen sanookin tyypillisesti: En ole tehnyt syntiä missään. Tämä
ihminen ei ainoastaan halua vältellä ikävää vaikutelmaa, vaan
täysin varmana tuntee, ettei hänellä ole synteja. Monet ihmiset
ajattelevat tuolla tavalla, kun pitävät synteinä vain vakavimpia
tekoja, joista valtiollinen lakikin asettaa syytteen.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Patriarkka Kirill sanoo synnin
ymmärtämisen suureksi arvoksi, sillä ihmisen tietoisuus
epätäydellisyydestään ja synnistään on jo askeleita kohti
pelastusta. Patriarkka Kirill päätti saarnansa sanoihin:</p>
<ul><p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Niin oudolta kuin
se kuulostaakin nykyajan ihmisille, jotka ovat hyvin usein ylpeitä,
ylimielisiä, luottavat tietoonsa, aineellisiin kykyihinsä,
tottuneet katsomaan alaspäin muita - sinun on muistettava sekä
suuret että pienet, sekä rikkaat ja köyhät, ja vahvat ja heikot,
että todellinen pelastus ja siksi todellinen onni on mahdotonta
ilman elämän uudelleen ajattelemista ja ilman vilpitöntä
parannusta Jumalan edessä synneistään.</span></p></ul>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"> Vuotta aiemmin keväällä 2010
patriarkka Kirill saarnasi publikaanin ja fariseuksen sunnuntaina
siitä, että Jumala tuomio ei ole ihmisten tuomio eikä Jumalan
arvio elämästämme ole meidän oma arviomme. Fariseuksen ulkoinen
hurskaus osoittautui virheelliseksi. Herra Jeesus valitsi langenneen
syntisen miehen publikaanin, joka seisoi Jumalan edessä temppelissä,
esikuvaksi, koska siinä miehessä oli sisäinen mullistus,
tietoisuus syntisyydestään. Tämä pyrkimys Jumalaan oli se
kallisarvoinen asia, joka erotti Jumalan silmissä tämän syntisen
ihmisen hänen edessään seisovasta vanhurskaana pidetystä
miehestä, kuten fariseus itseään kutsui vanhurskaaksi.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Patriarkka Kirill muistuttaa, että
kukaan ei tiedä, kenellekään ei ole annettu tietää, mitä
itsekunkin ihmissielun syvyyksissä tapahtuu. Jeesus Kristus näkee
ja tietää, mutta me emme. Kaksi vuotta sitten Kirill päätyi
kutsumaan koko Venäjän kansaa hengelliseen parannukseen: meidän
tehtävämme ei ole saada ihmiset kulkemaan fariseuksen vaan
publikaanin polkua, Kirill tarkensi saarnassaan.</p><p style="margin-bottom: 0cm;"></p><blockquote> ”<i>Jos herätämme
hengellistä voimaa kansassamme, vahvistamme myös kirkkoamme. Mutta
jotta tämä olisi näin, meidän jokaisen täyty käydä läpi
itsensä nöyryyttämisen polku, itsemme rohkea tuomitseminen,
hengellisen ja moraalisen tilamme raitis arviointi, evankeliumin
publikaanin tavoin, joka sanoi: Armollinen Jumala, herätä minut,
syntisen</i>."</blockquote><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Olen monet kerrat muistanut ja
muistuttanut, kuinka Fedor Dostojevski tarttui teoksissaan
evankeliumien kertomuksiin. Joskus evankelisluterilaisen kirkon
tuomiokapitulin tutkinta-asiamies jopa kovisteli ja nuhteli ankarasti
minua, kun oli löytänyt omatoimisesti tiedon minun saarnanneen
puolivuosikymmentä aiemmin ja muistaneen Fedor Dostojevskin
soveltavaa kertomusta publikaanista ja fariseuksesta. Dostojevski
moitti tekopyhää uskonnollisuutta.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Dostojevskin teosten sankarit eivät
ole elämästään ja uskontietämyksestään varmoja ihmisiä, vaan
etsijöitä, epäilijöitä, joita piinaavat ikuiset kysymykse
Jumalasta, myös epäuskon ja saastan johdosta Kristuksen ja
pelastuksen tarve. Dostojevski käytti Tuhlaajapojan vertausta
teoksiensa inspiraationa. Hän käytti myös vertausta kadonneesta
lampaasta sekä kertomusta rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Dostojevskin teoksen
Raskolnikov, Sonya Marmeladova, Rogozhin, Nastasya Filippovna,
Stavrogin, Ivan ja Mitya Karamazov</span> olivat syntisiä, porttoja,
murhaajia – suosikkihahmoja suuren venäläisen kirjailijan
teoksissa. Dostojevskia kosketti syvästi, että Herra antaisi heille
anteeksi. Tähän Dostojevski sai uskoa vertauksesta fariseuksesta ja
publikaanista. Publikaanin rukous muistuttaa
Dostojevskin teoksen ”Köyhät ihmiset” Makar Aleksejevich
Devushkinin suhtautumista Jumalaan.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><i></i></p><blockquote><i>"Herra, anna minulle syntini
anteeksi ja lähetä minulle toiveiteni täyttymys". Kuljin
kirkon ohi, ristin itseni, kaduin kaikkia syntejäni ja muistin,
etten ole kelvollinen puhumaan Herran Jumalan kanssa" ja
"Kyyneleet silmissäni kaduin eilen Herran Jumalan edessä, että
Herra antaisi minulle anteeksi kaikki syntini tänä surullisena
aikana: nurisemisen, vapaamieliset ajatukset, irstailun ja
kiihottumisen".
</i></blockquote><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Nöyrä, vaatimaton ja kolhiintunut
virkailija, joka on täynnä tietoisuutta omasta synnillisyydestään,
ei uskalla pyytää vähäpätöisten toiveidensa täyttämistä.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Myös Dotojevskin kuvaus vankien
kirkossa käynnistä ”Muistiinpanoissa kuolleiden talosta”
palautuu Jeesuksen vertaukseen publikaanista ja fariseuksesta.
Dostojevski kirjoittaa: ”Olimme ahtautuneita kirkon ovelle, aivan
viimeisille paikoille, niin että vain äänekäs diakoni kuului”.
Siellä takana tavallisten ihisten rukoukset aivan viimeisillä
paikoilla: ”Siellä, sisäänkäynnin luona, minusta tuntui
silloin, että he eivät rukoilleet samalla tavalla kuin täällä
edessä, he rukoilivat nöyrästi, iloisesti, maanläheisesti ja
jonkinlaisella täydellä tietoisuudella alhaisuudestaan.”</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Dostojevski samaisti evankeliumin
publikaanin yksinkertaiseen venäläiseen kansaan, joka on syntinen,
mutta joka on tietoinen synneistään ja tekee niistä parannuksen,
kun taas ylempi koulutettu luokka on ajoittain taipuvainen
itseoikeutukseen erilaisten teorioidensa avulla.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Samasta on kyse Rikos ja rangaistus
-teoksen Raskolnikovin ja Marmeladovin välisessä keskustelussa: </p><p style="margin-bottom: 0cm;"><i></i></p><blockquote><i>”Hän sanoo: Te siat. Ei yksikään näistä, kuten evankeliumin
publikaani, pitänyt itseään arvokkaana, ja sen tähden hän tuli
arvokkaaksi. Jotakuinkin publikaanin rukoukseen liittyen Sonia
Marmeladova sanoi: ”Mutta minä olen...häpeällinen ihminen...
Olen suuri, suuri syntinen!”</i></blockquote><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Jeeesuksen vertauksen ymmärtämiseksi
ja siitä opiksi ottaminen oman aikamme suomalaisessa keskustelussa
olisi tarpeellista, koska vastenmielisen katumattoman ilottelun
rinnalla on täällä voimissaan myös toinen piirre: ivaaminen ja
vahingonilo, valheellinen epäkunnioittava ivaaminen niitä ihmisiä
vastaan, jotka eivät ole omia hengenheimolaisia, omaa puoluetta,
omaa ryhmäkuntaa. </p><p style="margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXPU8uylKDggZXqtxY3rnQAmyxyZkk-jA3u-Hf-PuQWRuNFLLoCAQwph7P0lOvBYQj4Ut3ulp_dC6G5a-CH1InI9XLSdZlB8g-niJBOiFlLVt1OZXc0w7p2CCrtW4d_u3uXdu6mT0b6A71nmbg_5UIdBuHPvozZ6GDnqQHV-pQfqWXVsrenBvi42l5Sg/s1015/fariseus%20ja%20publikaani.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="721" data-original-width="1015" height="284" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXPU8uylKDggZXqtxY3rnQAmyxyZkk-jA3u-Hf-PuQWRuNFLLoCAQwph7P0lOvBYQj4Ut3ulp_dC6G5a-CH1InI9XLSdZlB8g-niJBOiFlLVt1OZXc0w7p2CCrtW4d_u3uXdu6mT0b6A71nmbg_5UIdBuHPvozZ6GDnqQHV-pQfqWXVsrenBvi42l5Sg/w400-h284/fariseus%20ja%20publikaani.jpg" width="400" /></a></div><br /> <p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Martti Luther ymmärsi yhtäläisesti
Jeesuksen vertauksen publikaanista ja fariseuksesta. Roomalaiskirjeen
luennossaan Luther nostaa esille fariseuksen, joka mitä tyhjimmässä
oman vanhurskauden ihailussa vain moitti, syytti ja tuomitsi
publikaania ja muita ihmisiä. </p><p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="margin-bottom: 0cm;">Pyhä Augustinus sanoi samasta
fariseuksesta – muistuttaa Luther: ”<i>Siitäkö sinä näet saat
iloitsemisen aiheet, että ole hyvä ja toinen on paha? Sillä mitä
hän vielä lisää? Väärämielisest, riistäjät, huorintekijät
enkä myöskään iin kuin tuo publikaai. Tämä ei enää ole mitää
iloitsemista, vaan ivaamista</i>”, lausui Augustinus Lutherin mukaan,
joka jatkaa luennossaan: </p><p style="margin-bottom: 0cm;"><i></i></p><blockquote><i>”Ivaaminen on näille ihmisille ominaista
samoin kuin se, että eivät niinkään iloitse siitä, että itse
ovat oikeamielisiä, kuin siitä että toiset ovat väärämielisiä:
eivätkä he myös siinä määrin iloitsisi, jos toisetkin olisivat
yhtä oikeamielisiä. Niin, se vasta olisi heistä oikein
vastenmielistä”.</i></blockquote><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Luther moittii, että fariseuksella ei
ole hituistakaan kristillistä rakkautta ja uskollisuutta, josta
voitaisiin huomata hänen etsivän lähimmäisen kunniaa ja autuutta
ja ne hänelle suovan. Fariseus päinvastoin kohtelee huonosti
lähimmäistään ja aivan polkee hänet jalkoihinsa, häntä
häpeällisesti halveksien, hän ei pidä arvossa ketään ihmistä.
Martti Luther kysyy, kuinka voikaan sellainen fariseus sopia Jumalan
valtakuntaan, joka vieläpä voi iloita, tuntea hivelää mielihyvää
koko maailman synneistä ja tottelemattomuudesta Jumalaa vastaan.
Mitä hyvää voisi löytää tai toivoa sellaisesta ihmisestä, joka
on niin pahan paaduttama, että hän ei sallisi lähimmäisensä
tulla autuaaksi.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kirkkopostilla kertoo Martti Luther
saarnanneen tämän publikaanin ja fariseuksen evankeliumin
perusteella hyvin jämäkästi ylpeilyn synnistä, tekopyhyydestä,
omahyväisestä rehentelystä (jota ihmiset tekevät Jumalalta saamien lahjojen tähden ja joista fariseus teki itselleen epäjumalan ja kumarsi itseään). Umpisokea ja paatunut, kerrassaan vailla kääntymystä fariseus ei
pelkää mitään Jumalan vihaa ja ylpeilee oman tekonsa varassa
lainkaan oivaltamatta, että kukaan ihminen ei voi kestää omalla
vanhurskaudellaan ja elämällään Jumalan edessä. </p><p style="margin-bottom: 0cm;"><i></i></p><blockquote><i>”Pakanatkaan
eivät tiedä kertoa mistään suuremmasta häijyydestä eivätkä
osaa kuvailla ketään ilkeämpää ihmistä kuin sellaista, joka on
niin täynnä vihaa ja kateutta, että vain tyytyväisenä iloitsee
siitä, että lähimmäisen käy huonosti. Ovathan eräät niin
häijyjä, että jopa itse kärsivät vahinkoa, kunhan vain toisella
olisi vielä suurempi onnettomuus! Tätä perkeleellistä,
helvetellistä häijyyttä ei kenessäkään ole niin suuressa määrin
kuin moisessa väärässä pyhässä."</i></blockquote><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br /><br /><br />
</p>
Juha Molari Юха Молариhttp://www.blogger.com/profile/04092091762460120720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4327153681284133415.post-72784578631836034012022-04-25T15:13:00.025+03:002022-04-26T07:17:42.502+03:00Noam Chomsky: Media Control ja ”Venäjä-hirviö”<p>
</p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;">Luettavissa
oli sujuvasti ja innostavasti kirjoitettu vanha teos, mutta kenties
lukija saa kirjasta ajateltavaa myös meidän päiviimme, jolloin
Yhdysvaltain ja Britannian informaatiovaikuttaminen ei ole suinkaan
loppunut:</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"></span></span></p><blockquote><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><b>Noam
Chomsky, Media control: the spectacular achievements of propaganda. </b></span></span></blockquote><p></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOsVW3no4ahOEVTOJOsJlV5K2YuE7KJGg0vhlnoFDr-6ROSlumGamDUrXKjm431rOqAS435S_Rq6J1Zd8Fh8pEK-cjzgMDv7H5hrYV8Iz69X84voSBh-t-YVNBRDsHGym8JLRZnRHeJMUzohMzOBlnZQ8eJ9JXJ3CrvaTzSCyNN0lqhr5zwGzz62W2kw/s762/Noam%20Chomsky%20media%20control.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="762" data-original-width="489" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOsVW3no4ahOEVTOJOsJlV5K2YuE7KJGg0vhlnoFDr-6ROSlumGamDUrXKjm431rOqAS435S_Rq6J1Zd8Fh8pEK-cjzgMDv7H5hrYV8Iz69X84voSBh-t-YVNBRDsHGym8JLRZnRHeJMUzohMzOBlnZQ8eJ9JXJ3CrvaTzSCyNN0lqhr5zwGzz62W2kw/w256-h400/Noam%20Chomsky%20media%20control.jpg" width="256" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;">Median valvontaa: Propagandan mahtavat saavutukset. </span></span></td></tr></tbody></table><br /><p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;">Esipuheen
ensimmäisessä virkkeessä Chomsky kysyy: </span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"></span></span></p><blockquote><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;">”N</span></span><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI">ykypolitiikka
pakottaa meidät kysymään millaisessa maailma ja yhteiskunnassa me
haluamme asua ja haluammeko tämän olevan demokraattinen
yhteiskunta? - - - Vaihtoehtoinen käsitys demokratiasta on, että
yleisöä on estettävä hoitamasta omia asioitaan ja
tiedonvälitysvälineet on pidettävä ahtaasti ja tiukasti
hallinnassa. Se saattaa kuulostaa oudolta käsitteeltä
demokratiasta, mutta on tärkeää ymmärtää, että se on
vallitseva käsitys”.</span></span></span></blockquote><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI"></span></span></span><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI">Propagandan
historian esittelyn Chomsky aloittaa Woodrow Wilsonin hallinnon
alaisuudessa toimineesta propagandaoperaatiosta. Väestö oli
äärimmäisen pasifistista eikä nähnyt mitään syytä osallistua
eurooppalaiseen sotaan, mutta Wilsonin hallinto oli sitoutunut
sotaan. Niin he perustivat hallituksen propagandakomission Creel
Commission, joka onnistui kuuden kuukauden aikana muuttamaan
pasifistit hysteerisiksi, sotaa lietsovaksi väestöksi, joka halusi
tuhota kaiken saksalaisen, mennä sotaan ja pelastaa maailma.</span></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI"><br /></span></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI"> Sodan
jälkeen käytettiin samaa menestyksellistä tekniikkaa, kun
tuhottiin ammattiliitot ja poistettiin sellaiset vaaralliset ongelmat
kuin lehdistövapaus ja poliittisen ajattelun vapaus.</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI">Wilsonin
sotaan osallistui aktiivisesti ja innostuneesti ns. edistykselliset
intellektuallit, John Deweyn-piiri, joka koki suurta ylpeyttä omista
kirjoituksistaan, kutsuen itseään ”yhteisön älykkäimmiksi
jäseniksi”, kun pystyivät ajamaan vastahakoisen väestön sotaan
pelottelemalla heitä ja herättämällä ”jingoistista” eli liialliseen ennakkoasenteeseen omasta paremmuudesta perustuvaa
äärimmäistä ulkopolitiikkaa.</span></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI"><br /></span></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI"> Chomskyn käyttämä käsite
jingoistinen äärimmäinen ulkopolitiikka tulee G.W. Huntin ja G.H.
MacDermottin laulusta brittipubeissa 1877-1878 Venäjän ja Turkin
sodasta:</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"> <span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI"></span></span></span></p><blockquote><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI">We
don't want to fight but by Jingo if we do</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"> <span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI">We've
got the ships, we've got the men, we've got the money too</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"> <span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI">We've
fought the Bear before, and while we're Britons true</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"> <span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI">The
Russians shall not have Constantinople!</span></span></span></p></blockquote><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI"></span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0fGfBBQ9rnonOCpiqnaUwK0rlBRgl07L9OnvQxLHJkbUkFwn574I4kXz1P1FRCwb402-fB2KyOsPLfwqDHIHF3jvvY9Uu-00dijYsG-Cdgc2XovRcCDqzVSxJRBJSICXHGG4AFCQSK1zKE99GP0Q-O3Dqu-89l45P_97Q63sndERSxMFqNw104enhNA/s820/Alfauutiset%20Toveri.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="820" data-original-width="633" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0fGfBBQ9rnonOCpiqnaUwK0rlBRgl07L9OnvQxLHJkbUkFwn574I4kXz1P1FRCwb402-fB2KyOsPLfwqDHIHF3jvvY9Uu-00dijYsG-Cdgc2XovRcCDqzVSxJRBJSICXHGG4AFCQSK1zKE99GP0Q-O3Dqu-89l45P_97Q63sndERSxMFqNw104enhNA/w309-h400/Alfauutiset%20Toveri.jpg" width="309" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Heikko Venäjä aiheena Alfa-televisiossa.<br /></td></tr></tbody></table><br /><p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI">Sana
Jingo ilmaisee valaa, jota ei ole mahdollisesti kirjallisesti missään
dokumentoitu, mutta tämä vala korvaa Jeesuksen. Artikkelissa 23.
lokakuuta 1895 The New York Timesissa Roosevelt totesi: </span></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI"></span></span></span></p><blockquote><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;">"Jingolaisuudesta puhutaan paljon. Jos jingoisuudella
tarkoitetaan politiikkaa, jota noudattaen amerikkalaiset vaativat
päättäväisesti ja terveellä järjellä oikeuksiamme. jotta
vieraat voimat kunnioittavat meitä, olemme jingoja". </span></span></blockquote>
<p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI">Chomskyn
mukaan Britannian propagandaministeriö sitoutui pyrkimykseen ”ohjata
maailman suuriman osan ajatuksia”, missä pyrkimyksessään he
halusivat hallita myös Yhdysvaltain intelligentin ajatuksia, jotta
nämä levittäisivät sotapropagandaa ja muuttaisivat pasifistisen
maan sodan mukaiseen hysteriaan. Chomsky toteaa esipuheessa: </span></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI"></span></span></span></p><blockquote><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;">”Se
toimi erittäin hyvin. Ja se antoi oppitunnin: Valtion propagandalla
voi olla suuri vaikutus, kun koulutetut luokat tukevat sitä ja kun
siitä ei saa poiketa”.</span></span></blockquote><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI">Wilsonin
sotapropagandan onnistumiset tekivät vaikutuksen
liberaalidemokraattien teoreetikkoihin ja johtaviin mediahahmoihin,
kuten esimerkiksi Walter Lippmanniin, joka oli amerikkalaisten
toimittajien dekaani, merkittävä ulko- ja sisäpolitiikan kriitikko
ja myös liberaalin demokratian merkittävä teoreetikko. Lippmann
oli itsekin mukana näissä propagandatoimikunnissa ja tunnusti
niiden saavutukset. Hän väitti, että sitä, mitä hän kutsui
"vallankumoukseksi demokratian taiteessa", voitaisiin
käyttää "suostumuksen aikaansaamiseen"</span></span></span><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;">
</span></span><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI">yleisemmikin.
”Vastuullisten miesten” erikoistuneen luokan tulisi tällä
tavalla ohjata suurta yleisöä. </span></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI"> </span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuuTi0gUE5B8p6SJCq1_LNI8BxNupCM1XPK3SFxcSCXOzFN2S84QLmcU3n7GPQQo9acGWhGl1FuLQQKo7K_1fNG9CIasl7M0LnMvIHWVCziOttxyidPXzW8gPY9Tx8VDPvhzTZ2qpw-aJjyixHVEIWiIKQ3DUiC10MNELCNbkkuD-xceyKwaqAbqkoZw/s864/Sauli%20Niinist%C3%B6%20ei%20kansan%C3%A4%C3%A4nestyst%C3%A4.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="493" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuuTi0gUE5B8p6SJCq1_LNI8BxNupCM1XPK3SFxcSCXOzFN2S84QLmcU3n7GPQQo9acGWhGl1FuLQQKo7K_1fNG9CIasl7M0LnMvIHWVCziOttxyidPXzW8gPY9Tx8VDPvhzTZ2qpw-aJjyixHVEIWiIKQ3DUiC10MNELCNbkkuD-xceyKwaqAbqkoZw/w366-h640/Sauli%20Niinist%C3%B6%20ei%20kansan%C3%A4%C3%A4nestyst%C3%A4.jpg" width="366" /></a></span></span></div><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><p></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI">Lippman tuki pitkälle kehitetyn
progressiivisen demokratian teoriaa, jossa on erikoisluokka
kansalaisia, joiden on otettava aktiivinen rooli yleisten asioiden
hoitamisessa: tämä pieni prosentti analysoi, toteuttaa, tekee
päätöksiä ja johtaa asioita. Sen sijaan suurin osa väestöstä
on Lippmanin mukaan ”hämmentynyttä laumaa” ( "the
bewildered herd"), jolta erikoisluokan vastuullisten miesten
piti suojautua, jotta ”hämmentynyt lauma ei tallaa ja
karju”. </span></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI"> </span></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI">Hämmentyneen lauman tehtävänä on demokratiassa olla
”katsoja”, joskus he saavat sanoa, että ”haluamme sinut
johtajaksemme”, minkä jälkeen tämä ei ole totalitaarinen
valtio, vaan vaaleihin perustuva demokratia. </span></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI"><br /></span></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI">Kaiken takana on
pakottava moraalinen periaate suuren yleisön liiallisesta
tyhmyydestä voidakseen ymmärtää asioita ja osallistua asioiden
hoitamiseen, koska he vain aiheuttaisivat ongelmia. ”Meidän on
kesytettävä hämmentynyt lauma, hämmentyneen lauman ei saa antaa
raivota, tallata ja tuhota asioita. Et saa myöskään antaa
kolmivuotiaan juosta kadun yli. Et anna kolmivuotiaalle sellaista
vapautta, koska kolmivuotias ei osaa käsitellä sitä vapautta”.
Niin hämmentynyt lauma on kesytettävä ”suostumuksen
valmistamisella”, median, koulun ja populaarikulttuurin avulla. </span></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI"> </span></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI">Todellisen vallan omaavat ihmiset omistavat yhteiskunnan, mutta
heidän on juurrutettava uskomuksensa ja oppinsa sekä tarvittaessa
käännettävä hämmentyneen lauman huomio johonkin muuhun. On
varmistettava, että hämmentynyt lauma jää korkeintaan toiminnan
katsojiksi, antaen tällä tavalla tukensa yhdelle tai toiselle
todellisista johtajista. </span></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI"><br /></span></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI">Teologi ja ulkopolitiikan kriitikko Reinhold
Nieburh, George Kennanin guru ja Kennedyn intellektuellit sanoivat,
että vain pienellä osalla ihmisiä on rationaalisuutta, kun taas
useimpia ihmisiä ohjaavat vain tunteet ja impulssit: rationaalisen
vähemmistön on luotava ”tarpeellisia illuusioita”, jotta
naiivit yksinkertaiset ihmiset pidetään enemmän tai vähemmän
oikealla kurssilla. Yhteiskunnan muuttuessa vapaammaksi ja
demokraattisemmaksi, on käännyttävä tällä tavalla propagandan
tekniikoiden puoleen.</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI">Chomsky
nostaa esille Yhdysvallat ”suhdetoiminnan” edelläkävijänä
siinä, miten sitoudutaan hallitsemaan yleistä mieltä. Tämä
opittiin Creel Comissionin onnistumisista ja Red Scaren luomisesta.
Niin PR-alalla tapahtui valtava kasvu. Kongressin komiteat kuluttivat
PR-toimialaan noin miljardi dollaria vuodessa 1930-luvulla. Koko ajan
tehtävänä oli hallita yleistä mieltä. 1930-luvun lama aiheutti
ylimääräisiä haasteita, koska hämmentynyt lauma toimi väärin
ja sai lainsäädäntövoittoja. Ihmiset olivat onnistuneet sittenkin
järjestäytyä. Nämä ihmiset oli hajotettava, eristettävä ja
tehtävä yksinäisiksi. Ihmisten osallistuminen poliittiselle
areenalle oli todella uhkaavaa. </span></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI"><br /></span></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI">National Association of Manufacturers
ja Business Roudtable ryhtyivät etsimään keinoja vastustaa
demokraattisia ongelmia, joissa suuri yleisö käännetään
kekseliäästi lakkoilijoita vastaan, esitetään lakkoilijat
häiritsevinä, haitallisena yhteiselle edulle. </span></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI"> </span></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI"></span></span></span></p><blockquote><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;">”Haluamme olla
yhdessä ja meillä on sellaisia asioita kuin harmonia,
amerikkalaisuus ja yhdessä tekeminen. Sitten on noita huonoja
hyökkääjiä, jotka häiritsevät ja aiheuttavat ongelmia sekä
rikkovat harmoniaa ja rikkovat amerikkalaisuutta. Yrityksen
johtajalla ja lattiaa siivoavalla miehellä on kuitenkin samat
intressit. Voimme kaikki työskennellä yhdessä ja työskennellä
amerikkalaisuuden puolesta harmoniassa, pitäen toisistamme”. </span></span></blockquote><p></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI"> </span></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI">Se
oli pohjimmiltaan viesti, jonka esittämiseen panostettiin
valtavasti. Ja se toimi erittäin tehokkaaksi: Mohawk Vallenyn kaava,
”tieteellisen lakonmurron menetelmä”, toimi yhä uudelleen lakkojen
katkaisemiseksi.</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI">Kuka
voi olla amerikkalaisuutta vastaan. Kuka voi olla harmoniaa vastaan.
PR-iskulauseiden, kuten ”tue joukkojamme”, tarkoitus on, että ne
eivät tarkoita mitään. Haluat luoda iskulauseen, jota kukaan ei
vastusta, ja kaikki tulevat olemaan puolesta, eikä kukaan tiedä,
mitä se tarkoittaa, koska se ei tarkoita mitään. Olemme kaikki
yhdessä, tyhjiä iskulauseita, liitytään mukaan. Tämä on
tietysti huolellisesti harkittu. PR-alan ihmiset ovat tehneet työtä.</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI">Chomsky
kirjoittaa, että hämmentynyt lauma koetaan ongelmaksi. Heidän
pauhunsa on estettävä, heidän huomionsa on saatava pois, vaikka
katsomaan Superbowlia tai elokuvia. Sinun on pidettävä heidät myös
melko peloissaan, jotta he pelkäisivät kunnolla ja pelkäisivät kaikenlaisia paholaisia, jotka tuhoavat heidät ulkopuolelta tai
sisältä tai jostain. Tärkeää on häiritä hämmentyneen lauman
huomiota ja marginalisoida heidät. </span></span></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI">Chomskyn
mukaan yleensä väestö on pasifistista, aivan kuten oli ennen
ensimmäistä maailmansotaa. Yleisö ei näe mitään järkeä, että
poika osallistuisi ulkomaisiin seikkailuihin, tappamiseen ja
kiduttamiseen. Niin on pelotettava tätä väestöä. </span></span></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI">Chomsky
nostaa esille Edward Bernaysin (1891-1995),
itävaltalais-yhdysvaltalaisen propagandan ja suhdetoiminnan
kehittäjän, joka Sigmund Freudin sisarenpoikana sovelsi Freudin
ajatuksia käytännössä. Hän oli Walter Lippmanin kanssa
Yhdysvaltain hallituksen Committee on Public Information
-toiminnassa, jossa tavoitteena oli saada amerikkalaiset sotaan.
Sodan jälkeen Bernays markkinoi tupakkaa amerikkalaisyhtiön
palveluksessa. Bernays johti United Fruit Companyn suhdetoimintaa
vuonna 1954, kun Yhdysvallat ryhtyi kaatamaan Guatemalan
kapitalistis-demokraattista hallitusta ja perusti murhanhimoisen
kuolemanpartioyhteiskunnan.</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI">Chomsky
kirjoittaa pitkät analyysit Vietnamissa tehtyjen hirmutekojen
kaunistamisesta – yleisölle esitettävällä kuvalla maailmasta
oli vain kaukainen suhde todellisuuteen. Asian totuus on kuitenkin
haudattu rakennuksen alle, joka on rakennettu valheista valheiden
päälle. Näin tehdään vapauden olosuhteissa.</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI">Chomsky
nostaa esille dissidenttien toiminnan lännessä, jotka propagandasta
huolimatta tahtovat itse hankkia kyvykkyyttä ja ajatella itse
asioita. Skeptisyys valtaa kohtaan on kasvanut ja asenteet ovat
muuttuneet monessa kohtaa, vaikka hitaasti.</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI">Chomsky
siirtyy lopulta puhumaan ”seuraavasta sodasta”, ”koska joskus
on hyödyllistä valmistautua pelkän jälkikäteisen reagoinnin
sijaan”. Chomsky kirjoittaa teostaan silloisessa tilanteessa, jonka jälkeen
Yhdysvallat on jo käynyt monta sotaa, mutta Chomsky viittasi siihen,
että Amerikan sisäisten ratkaisemattomien epäkohtien ja ongelmien
johdosta johtajien ”täytyy ohjata hämmentynyt lauma muualle,
koska he voisivat huomata ongelmat eivätkä he välttämättä
pitäisi siitä, koska he kärsivät siitä”. Superbowlin
katsominen ei enää riitä hämmentyneelle laumalle, joten väki on
saatava pelkäämään vihollisia.</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"></p><blockquote>”<span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI">1930-luvulla
Hitler sai heidät pelkäämään juutalaisia ja mustalaisia. Sinun
täytyy murskata heidät puolustaaksesi --- itseäsi. Meilläkin on
tapamme. Viimeisten vuosikymmenien aikana on aina jokin suuri hirviö
rakennettu niin, että meidän on puolustettava itseämme sitä
vastaan. Ennen oli yksi, joka oli aina helposti saatavilla:
Venäläiset. Sinä voisit puolustaa itseäsi aina venäläisiä
vastaan”.</span></span></span></blockquote><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI"></span></span></span><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI">Chomskyn
kirjoitustilanteessa oli venäläisten sijaan tullut vihollisiksi hetkellisesti kansainväliset terroristit, hullut arabit ja Saddam
Hussein. Pelottele väestöä, niin että he pelkäävät liikaa jo
matkustaakseen ja vaipuvat pelosta. Se on yksi tavoista, joilla voit
pitää hämmentynyt lauma kiinnittämässä huomio tahtomallasi
tavalla ja pitää heidät ohjattuina sekä hallinnassa.</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI">Lopuksi
Chomsky opastaa lukijansa huomaamaan, että Yhdysvaltain
harjoittama mielipiteiden hallinta ei ole Saddam Husseinin
uutisoinnissa aivan erilaista kuin vanhassa Creel-komissiossa, kun se
muutti pasifistisen väestön raivoisiksi hysteerikoiksi, jotka
halusivat tuhota kaiken saksalaisen pelastuakseen heiltä, jotka
repivät kädetkin irti belgialaislapsilta. Tekniikat ovat vain yhä
kehittyneempia. </span></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI"> </span></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI"></span></span></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj83Cv2168T6kZpFQ9lDDdNjJUdIwE41OjpKxFl6A8UfPhhL3IYMpoaXR0rHmKs6kFlJ6YnckhyF-n5X2CBxkvrMoD89AnUQb2coyNJgZ29TNCIdxIIWhlBHb7Yfer4oRhruXqTIPJFpTQDti_WjZT2YMvd49FE_HO5me1m2rYw7Mqp-bAFe8uyAPBCHg/s325/Sanna%20Marin%20leuanveto.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="228" data-original-width="325" height="280" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj83Cv2168T6kZpFQ9lDDdNjJUdIwE41OjpKxFl6A8UfPhhL3IYMpoaXR0rHmKs6kFlJ6YnckhyF-n5X2CBxkvrMoD89AnUQb2coyNJgZ29TNCIdxIIWhlBHb7Yfer4oRhruXqTIPJFpTQDti_WjZT2YMvd49FE_HO5me1m2rYw7Mqp-bAFe8uyAPBCHg/w400-h280/Sanna%20Marin%20leuanveto.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kunnioitettu johtaja saavutuksiaan esittämässä.<br /></td></tr></tbody></table><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI"><br /> </span></span></span>
<p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"></p><blockquote>”<span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI">Ongelma
ei ole mielestäni vain disinformaatio ja Persianlahden kriisi, vaan
ongelma on paljon laajempi: kyse on siitä, haluammeko elää
vapaassa yhteiskunnassa vai haluammeko elää totalitarismin muodon
alla, jossa hämmentynyt lauma on syrjäytetty, ohjattu muualle
kauhuissaan, henkensä puolesta pelkäävänä ja ihaillaan
kunnioitettua johtajaa, joka pelastaa hämmentyneen lauman tuholta.
Päädymme palvelemaan palkkasoturivaltiota toivoen, että muut
maksavat meille maailman murskaamisesta. Nämä ovat valintoja. Se on
valinta, joka sinun on tehtävä. Vastaus näihin kysymyksiin on
erittäin paljon sinun ja minun kaltaisten ihmisten käsissä”,
lopettaa Chomsky teoksensa.</span></span></span></blockquote><p> </p><p> </p><p style="margin-bottom: 0cm;">Terveisin Juha<br />
<br />
</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-eAQC4ia-SWY/XihVHdW-POI/AAAAAAAAR1s/EyRCGpyDyz4W7CnoyzsYcvoxMs1Peew_QCNcBGAsYHQ/s1600/2020-01-22-10-38-37.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-eAQC4ia-SWY/XihVHdW-POI/AAAAAAAAR1s/EyRCGpyDyz4W7CnoyzsYcvoxMs1Peew_QCNcBGAsYHQ/s640/2020-01-22-10-38-37.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;"><div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Juha Molari, </span></span></span></span><br />
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">pitkäaikaistyötön, entinen osa-aikainen wc-siivooja</span></span></span></span><br />
<span style="font-size: xx-small;">juhamolari@gmail.com</span><br /></div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">GSM +358 40 684 1172</span></span></span></span></div>
</div>
</div></td></tr></tbody></table><p style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p> </p><span style="font-family: serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI"></span></span></span><p></p>
Juha Molari Юха Молариhttp://www.blogger.com/profile/04092091762460120720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4327153681284133415.post-48648885517031100372022-04-24T20:56:00.006+03:002022-04-24T22:45:22.310+03:00Ryssävihasta ja sotapsykoosista – niin kuin se näkyy Suomessa ja maailmalla<p>
</p><ol><p style="margin-bottom: 0cm;"></p><li><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Johdanto</span></span></p>
</li><li><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Psykoneurologi
Nikolai Hartman</span></span></p>
</li><li><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Dmitri
Orlov</span></span></p>
</li><li><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI">Oleg
Falichev ja Vladimir Zharihin</span></span></span></p>
</li><li><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI">Onko
sotapsykoosia ja mitä se voisi olla?</span></span></span></p>
</li></ol>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJNlUxSEyXBXdaQvm6hNEnKoV7_-baA0JV8QlblsOc5f5zG6hqpwc_aiftFliVTYqcgdIQa9sZrN7nswC7MuYAXoCxzS0AOlNgUi_2L1I1DN8KnTYg1Dw0H4lOmJgUw_3BNltjFJFllmi4Lj8N68izCPNa5HFuMGLI2vXxU43QMnoPAFazqq5w21xSCg/s511/nato%20usa%20sota%20russophobia%20finland.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="340" data-original-width="511" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJNlUxSEyXBXdaQvm6hNEnKoV7_-baA0JV8QlblsOc5f5zG6hqpwc_aiftFliVTYqcgdIQa9sZrN7nswC7MuYAXoCxzS0AOlNgUi_2L1I1DN8KnTYg1Dw0H4lOmJgUw_3BNltjFJFllmi4Lj8N68izCPNa5HFuMGLI2vXxU43QMnoPAFazqq5w21xSCg/w640-h426/nato%20usa%20sota%20russophobia%20finland.jpg" width="640" /></a></div><br /><p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<ol><li><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><b>Johdanto</b></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"></p>
</li></ol>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Poliittisen
historian dosentti, valtiotieteiden tohtori ja ekonomi,
toistakymmentä vuotta ulkoministerinäkin toiminut, eduskunnan
ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Erkki Tuomioja ei toiminut
niin kuin valiokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho, joka toivoi
niskalaukausta ja Vladimir Putinin salamurhaa sekä mahdollisimman
monen venäläisen kuolemaa, vaan Erkki Tuomioja synnytti suoranaisen
myrskyn suomalaisessa mediassa ja eduskunnassa, koska hänen mukaansa
suomalaisessa Nato-keskustelussa on menty liialliseen kiihkoon, joka
muistuttaa sotapsykoosia.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Erkki
Tuomiojan lehtihaastattelun jälkeen on jotenkin surkuhupaisaa, että
kaikki joukolla huutavat kiivaana – valitettavasti en ole näkemässä
miten huutavien journalistien ja poliitikkojen silmien pupillit ovat
pullistuneina – että ”meillä ei ole sotapsykoosia”. </span></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">En
ole ihan varma, että kiivaan joukon uskottavuus lisääntyisi, jos
he huutaisivat vieläkin kovemmin ja kaatuilisivat hapen puutteessa,
mutta sekin on varmaa odotettavissa tässä kiivaudessa. Psykoosissa
on nimenomaisesti tyypillistä, suorastaan psykopatologista, että
silloin henkilö ei salli asettaa todellisuuskysymyksiä, epäillä
ja kyseenalaistaa ei saa, vaan kysymykset suljetaan pois, kielletään
ja torjutaan. On vain ehdottomuus. Näin esitti psykoanalyysin eräs
ranskalainen isä, psykoosista väitöskirjansa tehnyt Jacques Lacan.
Minäkin kirjoitin sotapsykoosista omassa väitöskirjassani. Palaan
tähän sotapsykoosiin tämän esityksen lopuksi.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Vihalle
ja tällä hetkellä ryssävihalle on raivattu juhlaparaati
nykyisessä suomalaisessa ja läntisessä valtamediassa ja
poliitikkojen puheissa. Ilta-Sanomien politiikan erikoistoimittaja
Timo Haapala on tunnettu kaikenlaisesta nälvimisestään myös
silloin kun Timon asiaosaaminen loppuu: nyt Timo Haapala on
näyttämässä ilmeisesti tuossa samaisessa pahamaineisessa
sotapsykoosissaan ilmiantajana ja maalittajana, että Erkki Tuomioja
on kerrassaan sopimaton ihminen tämän jälkeen, hänet pitää
raivata pois. </span></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Entinen
kansanedustaja Mikael Jungner, demareiden entinen puoluesihteeri ja
Yleisradion entinen toimitusjohtaja, on ollut koko talven ja kevään
harvinaisen kireä mies: Jungner pitää riittävän hienostuneena
vaatia, että Erkki Tuomiojaa ei voi pitää enää edes
oikeustoimikelpoisena. Totaalisen pahan ja surkean ulkoistaminen
Erkki Tuomiojaan tuolla kuvatulla tavalla vahvistaa asian vakavuutta,
jospa korkeasti oppineena miehenä Erkki Tuomioja oli erittäin
oikeassa.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Olisi
aiheellista, mutta kaikkeen ei aika riitä, käsitellä iso joukko
suomalaista niin sanottua journalismia, joissa journalistit löytävät
Vladimir Putinista mitä vakavampia sairauksia ja hulluuden merkkejä,
kaikkinainen uhka vaanii Suomen kohtaloa, jos on
suomalaisjournalisteja uskominen. Eikö sellainen kiivas tunnelma ole
sotapsykoosia, voisimme kysyä yhdessä Erkki Tuomiojan kanssa.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Lauantaina
23. huhtikuuta Tommi Nieminen kirjoitti Helsingin Sanomien laajan
artikkelin, jossa hän tunnustaa avoimesti: ”Viileä analyyttisyys
on kääntymässä synkäksi henkilökohtaiseksi vihaksi”.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">En
voi olla vakuuttunut, että Tommi Nieminen olisi koskaan edustanut
viileää analyyttisyyttä, mutta hänen narratiivissään tärkeintä
onkin tuo johtopäätös: synkkä henkilökohtainen viha on taas
sallittua ja jopa suotavaa suhteessa Venäjään. </span></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Tommi
Nieminen tiedostaa arveluttavan puolustuspuheensa vihalleen ja niin
viekkaasti lausuu, että ”viha sumentaa ajattelun”. Tämä huoli
ei kuitenkaan sen enempää estä häntä rakentamasta yhä lisää
vihaa vihan päälle.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Tommi
Nieminen väittää puolisonsa huomauttaneen jo hänen
arkikielenkäytöstään. Tommi Nieminen on tuonut päivittäiseen
puheeseensa herjaavat vihasanat ”putinisteista”. Tommi Nieminen
peräänkuuluttaa lännen ”täysimittaista ja korkeimman tason
poliittista tukea” kaikille toisinajattelijoille Venäjällä,
jotta nämä suorittaisivat ”aikanaan Putinin kaatamisen”.
Tällaiset kirjoitukset ja vaatimukset ovat tulleet valtamediassa ja
vallaspiireissä Suomessa hyväksytyiksi, mutta auta armias, jos
Venäjällä valtamediassa vaaditaan rahoittamaan ja tukemaan
täysimittaisesti suomalaisia marginaaliryhmiä, jotka voivat
toimittaa Sauli Niinistön ja Sanna Marinin hallinnon kaatamisen.
Mutta Venäjä ei puutu noin Suomen valtiollisiin oloihin. Helsingin
Sanomat edustaa suomalaista käytäntöä, jossa puututaan ja
tahdotaan enemmän puuttumista Venäjän oloihin.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">15.
huhtikuuta Tommi Nieminen on kehittänyt tai ainakin löytänyt
käyttöönsä sanan ”painikoiva rotta” Venäjän presidentti
Vladimir Putinista.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Ortodoksisen
pääsiäissunnuntain mietelmäksi Tommi Nieminen kehittää
väitteensä Venäjästä ”niin arvaamattomaksi ja kaaokseen
ajautuvaksi maaksi, ettei kukaan tiedä, miltä se näytää 5 vuoden
kuluttua”. </span></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">10.
huhtikuuta Tommi Nieminen tekee määritelmiään twitterin
suomalaiskeskustelijoista, jotka eivät kannata Helsingin Sanomien
Nato-vaatimuksia: hänen mukaansa nämä suomalaiset edustavat
”Kreml-mielistä trollausta”, harjoittavat ”mölinää” ja
ovat vain ”kaikkein hönöintä” vähemmistö kansakunnasta.
Hönö-sana tarkoittaa kännissä olevaa yksinkertaista ja hölmöä
ihmistä. Samoin 10. huhtikuuta Tommi Nieminen levitti suoranaista
valetta, jonka mukaan Johan Bäckman ja Janus Putkonen olisivat
Ukrainan etsintäkuuluttamia Venäjän edustajia.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Tommi
Nieminen ja Helsingin Sanomat – jonka toimituskunta on
rikossyytteessä maanpetoksesta Suomessa – ovat tietysti ongelma,
eikä niiden referointiin tässä enemmän jää valitettavasti
tilaa, koska ryssävihan ongelma ja sotapsykoosi ovat tietysti
laajemmat psykologiset ja yhteiskunnalliset ongelmat tällä
hetkellä.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Vihan
psykologiaa ja erityistapauksena ryssävihaa on analysoitu
monipuolisesti vuosien varsilla. Nyt tämä analyysi on entistä
ajankohtaisempi, kun tavanomaisesta epäluuloisuudesta ja
vainoharhaisuudesta on siirrytty ryssävihan mukaisiin suoranaisiin
vaatimuksiin: nykyään on tehty luvalliseksi vihata, luvalliseksi
uhata tappaa. Seuraavaksi on enää lupa tappaa ja saada
kunniamerkit, kun on onnistunut tappaa ryssiä. Näin myös Suomessa.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Helsingin
Sanomat ovat jälleen yksi tärkeimmistä vihan porttien avaajana,
helvetilliset voimat päästetään vapauteen ja nostetaan kunniaan
jälleen kerran Erkon perinnön mukaisesti. Sivistykseen on
vanhastaan kasvatettu tietty häveliäisyys, edes kohtuullinen
ymmärrys hävetä vihaa, omatunto on kolkuttanut että nyt vihassa
ylitetään sopivuus, mutta sen sijaan tällä hetkellä on Helsingin
Sanomista alkaen Suomen informaatiokentälle rakentunut ihan toinen
maailma, voidaan sanoa että helvetillinen kenttä, jossa oikeaa ei
ole enää hävetä ja kuunnella omaatuntoa, vaan nyt oikeaa olisi
vihata ja tunnustaa vihaa julkisuuteen. Vihaa suorastaan vaaditaan,
että pääsee ja hyväksytään pelikentälle.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Valtakunnansyyttäjä
ei puutu tähän vihaan, ryssävihaan, jossa vihassa toivotetaan
Venäjän valtiojohtoa ja yksittäisiä venäläisiä vastaan
erilaisista sortotoimista ja epäluulosta alkaen kaikkea pahaa aina
niskalaukauksiin asti. Eduskunnassa kansanedustajat lausuvat
avoimesti vihaisesti, että myös venäläismieliset – nämä
historiaa ja naapurisuhteita kunnioittavat perinteiset suomalaiset,
joita ennen oli vielä valtaväestö - tulisi voimakeinoin vaientaa,
viedä pois Suomesta.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><b>2. Psykoneurologi
Nikolai Hartman</b></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Venäläisen
lääketieteellisen ja psykologisen keskuksen psykoneurologi Nikolai
Nikolaevits Hartman on julkaissut psykologia ja psykiatria
-sivustolla seikkaperäisen katsauksen ryssävihan – russofobian
sisältöön ja historiaan. Hän määrittelee russofobian
puolueelliseksi, epäluuloiseksi, epäystävälliseksi ja jopa
vihamielis-aggressiiviseksi asenteeksi erityisesti venäläisiä tai
koko Venäjää vastaan. Russofobia on muukalaisvihan erillinen
ilmentymä.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Minun
mielestäni psykoneurologi Hartmannin määritelmän mukainen
russofobia on ilmeisen voimakkaana poliittisena motivaationa tämän
hetken päätöksenteossa Suomessa. Niin kuin ylipäätänsä
fobioiden ja vihan ilmentymien voittokulkue päätöksenteon
tarkoitusperäksi, niin myös ryssäviha on päätöksenteon
rakenteissa vaarallinen lähtökohta.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Psykoneurologi
Nikolai Hartman kertoo ryssävihan syvistä juurista jopa muinaisista
ajoista alkaen, kun 1400-1600-luvuilla ulkomaalaisilla oli
epäystävällinen ja hylkäävä asenne Venäjää ja venäläisiä
vastaan. Kaikenlaiset inhimilliset paheet ja heikkoudet, joita
ulkomaalaiset kokivat siis keskuudessaan, katsottiin kuitenkin
venäläisten syyksi. Mutta 1800-luvulle asti ryssävihalla ei ollut
yhtenäistä johdonmukaista ilmentymää. Nykyään ryssävihaan on
psykoneurologi Hartmanin mukaan kolme pääsyytä: liberalismin
pohjalta syntyvä, kansainvälisen kilpailun johdosta sekä
kulttuurisen ideologian tähden syntyvä.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Maailman
yksi kuuluisimmista journalisteista, Giulietto Chiesa, jonka monet
artikkelit ja kirjat ovat lähes profeetallisia, oli Venäjän suuri
italialainen ystävä. Hän toimi myös Euroopan parlamentin
kansainvälisen kaupan valiokunnan varapuheenjohtajana sekä oli
jäsen Euroopan parlamentin ilmastonmuutosvaliokunnassa. Hän toimi
Pandora TV:n päätoimittajana. Median ja politiikan ihmisena Chiesa
väitti, että länsimainen media nimenomaisesti taitavasti säilyttää
ja keinotekoisesti tukee ryssävihaa maiden välisen poliittisen ja
taloudellisen kilpailun tarpeisiin. Poliittis-taloudellisen kilpailun
rinnalla länsimainen älymystö kokee vastenmielisyyttä Venäjän
kansalaisia vastaan, koska länsivalloissa suojellaan ajatusta omasta
taloudellisesta ja kulttuurisesta paremmuudesta. Länsimaissa
tahdotaan pitää venäläisiä barbaareina, joilla olisi
minimaalisesti kehittynyt kulttuuri ja taipumus itsevaltaiseen
hallintomalliin, kun taas Eurooppa pyrkisi kehittyneeseen
demokraattiseen yhteiskuntaan. Psykoneurologi Hartman liittyy
Giulietto Chiesan havaintoihin, joiden mukaan ryssävihaa ilmenee
länsimaisissa tiedotusvälineissa ja internetin kommenteissa, jotka
on suunnattu ja kehitelty kaikkea Venäjällä tapahtuvaa vastaan.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Lisäksi
psykoneurologi Hartman nostaa esille erään mielipiteen, jonka
mukaan ryssävihan alkuperää voi etsiä jopa historiallisesta
muistista siitä, kuinka ranskalaiset ja heidän entinen keisari
Napoleon pakeni häpeällisesti Moskovasta. Napoleonin suuri armeija
vetäytyi häpeällisesti Moskovasta. Kaikki nämä tapahtumat ovat
jättäneet lähtemättömän jäljen Ranskan kansalaisten muistoon.
Psykoneurologi Hartman ei nosta esille ryssävihan historiallisessa
katsauksessaan suomalaisten traumaattista sotatappiota, jonka tappion
aiheeton kiistäminen pitää kourissa edelleen jopa Suomen
pääministeri Sanna Marinia, joka esittelee tappion sijasta pikemmin
Suomea voittajana. Voisi yhdistää Napoleonin ja Ranskan häpeällisen
tappion jälkeen syntyneen lähtemättömän jäljen siihen, miten
myös Suomessa on syntynyt lähtemätön jälki ja eräs
irrationaalisen, tunneperäisen ryssävihan lähtökohta. Ei vain
kestetä omaa tappiota, jota oli edeltänyt valta propaganda ja
halveksunta sekä voiton uho.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Psykoneurologi
Hartman nostaa esille historiallisessa katsauksessaan Puolan ja
Liettuan muinaiset hallitukset ja jesuiitat, jotka harjoittivat
aktiivista propagandaa keisarillista Venäjän valtakuntaa vastaan.
Tuolloin syynä propagandalle oli kilpailu Venäjän maista.
Propaganda syntyi ortodoksisuuden ja katolisuuden välisen taistelun
perusteella. Sigismund I, Puolan kuningas ja Liettuan suuriruhtinas
vuosina 1506-1548, yritti kaikin tavoin pysäyttää ja estää
Venäjän poliittiset liitot silloisessa Euroopassa. Hän yritti
vakuuttaa länsimaiset hallitsijat, että venäläiset eivät ole
edes kristittyjä, vaan armottomia barbaareja, jotka kuuluivat
Aasian, tekivät salaliittoja tataarien ja turkkilaisten kanssa,
tuhotakseen koko kristillisen maailman. Jotain hyvin yhtälaista
voidaan kuulla tänäkin päivänä kuin Sigismund I:n propagandassa;
halutaan estää Venäjän taloudelliset ja poliittiset liitot
Euroopassa. Siihen tarvitaan russofobiaa.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Psykoneurologi
Hartman kirjoittaa 1800-luvulla brittien sairastumisesta
russofobiaan. Historian tutkija, Venäjän tiedeakatemian jäsen
<span lang="fi-FI">Andrei Iljitš Fursov</span> kutsuu brittien
kehitettämää russofobiaa tietoiseksi psykohistorialliseksi
aseeksi, jonka tarkoituksena on todistaa itselleen ja venäläisille,
että venäläiset olisivat jääneet jälkeen kehityksestä,
venäläiset eivät vastaa länsimaista versiota. Niin venäläiset
asetetaan tietoisesti puolustustilaan. Länsi pitää kulttuuriaan,
kehitystään ja perinteitään standardina, jotka venäläisten
olisi noudatettava.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Psykoneurologi
Hartman pitää länsimaista russofobiaakin pahempana Venäjän
sisäistä maailmakuvaa silloin, kun ja jos venäläiset eivät osaa
itse kunnioittaa kansaansa, perinteitään, valtiotaan ja
historiaansa. Venäläisen yhteiskunnan tärkein ongelma ei ole
nykyään liian vähäinen länsimaisuus, vaan massatietämättömyys
sikäli kuin sellaista esiintyy omaa historiaa kohtaan.
Tietämättömyys johtaa aina epäilyyn, altistumiseen toisten
ihmisten ajatuksille, oman perinteen ja kulttuurin laiminlyöntiin,
kirjoittaa psykoneurologi Hartman. Silloin venäläiseen omaan
mentaliteettiin rakentuu erityisen ankara itsekritiikki, josta
puuttuu terve itsekunnioitus.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Psykoneurologi
Hartmanin mukaan russofobian ilmenemismuotoja on vaikea torjua, jos
ja kun venäläisiä koskevaa objektiivista tietoa ei ole yleisesti
saatavilla kulttuuristen siteiden puutteesta länsimaiden ja Venäjän
välillä sekä väärinkäsityksistä ja vuorovaikutuksen puutteesta
johtuen. Monien tutkijoiden mukaan russofobian ilmentymien
absoluuttinen voittaminen ei ole edes todennäköistä, mutta
niissäkin tapauksissa voidaan ehkä pehmentää pahimpia seikkoja,
vaikka russofobinen mieliala jäisi ulkomaalaisten mieliin. Tällä
hetkellä tätä aiheellista pehmentämistä ei valitettavasti
harjoiteta, vaan vuorovaikutukset estetään tietoisesti,
väärinkäsityksiä kehitellään brittiläisen psykohistoriallisen
juonikkuuden mukaisesti, objektiivista tietoa tai mitään
vastapuolen puheenvuoroa ei ole edes saatavilla länsimaisessa
ryssävihan mediassa.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Psykoneurologi
Hartmanin esille nostamat näkökohdat ovat hyvin ajankohtaisia
vallitsevassa tilanteessa, jossa länsimaisten isäntien ja agendan
mukaisesti Helsingin Sanomat sekä muu suomalainen valtamedia sekä
Suomen eduskunta hyvin kuuliaisesti voimistaa ryssävihan mukaisia
vääristymiä, tekee vihaan kiihottavia iskuja suomalaisten
tajuntaan, kun samanaikaisesti suomalaisten pääsy Venäjän omiin
tiedotusvälineisiin on Suomen ja EU:n toimesta suorastaan estetty,
näin harjoitetaan sotasensuuria ja sotakiihotusta, missään
suomalaismediassa ei juurikaan oikein siteerata venäläisiä
uutisia. Mitään oikeaa tajua ei voi edes syntyä suomalaismedian
avulla siitä, mitä Venäjällä valtiojohto, Venäjän media ja
Venäjän kansalaiset kaikessa moninaisuudessaan ajattelevat,
tuntevat ja keskustelevat. Mielestäni osa suomalaisista
mielipidevaikuttajista on näissä linjauksissaan aivan aidosti
tyhmiä, sielultaan hyvin sekaisin, mutta osa on sotilaallisessa
tarkoituksessa pahaa tahtovia ja hyvin ymmärtäen, että nyt
voimistetaan vihaa, väärinkäsityksiä ja epäluuloa. He tahtovat
pettää mahdollisimman monta suomalaista ryssävihan puolesta.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><b>3.
Dmitri Orlov</b></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Isänmaallinen
nuori venäläismies Dmitri Orlov kirjoitti äskettäin 12.
huhtikuuta pitkän artikkelin, jossa hän pohtii niitä ihmisiä
lännessä ja Yhdysvalloissa, jotka vihaavat venäläisiä. Dmitri
Orlov kiinnittää huomiota länsimaiseen russofobiaan, jossa
pohditaan tavalliset venäläiset ja Venäjän johto suhdetta. Dmitri
sanoo David Cacchionen sanoilla, että Italiassa kaikki eivät ole
russofobiikkoja, vaan nämä italialaiset muistavat edelleen, kuinka
venäläiset tulivat auttamaan pandemian alussa. He ymmärtävät,
että venäläiset eivät ole sellaisia, millaisiksi heitä kuvataan.
He eivät ole niin tyhmiä, että he nielevät kaikki pahat
mustamaalaavat uutiset. Yhteiskunnassa on tiettyä vastustusta. Minä
jäin kysymään, onko Suomessakin näitä terveen harkinnan ja
muistin säilyttäneitä suomalaisia, mutta median sotasensuurissa,
nämä suomalaiset eivät pääse juurikaan julkisuuteen.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Dmitri
Orlov muistuttaa, että suurin osa Saksan kolmannen valtakunnan
kansalaisista jakoi <span lang="fi-FI">füürerinsä ajatukset. Ja
nykyään natsismi ja kiihkeä russofobia ovat valtavirtaa Euroopan
unionissa ja Yhdysvalloissa. Itseasiassa ainoa maa, joka taisteli
fasismia vastaan, oli Neuvostoliitto. Jopa espanjalainen Sininen
divisioona osallistui Leningradin saartoon. Ranskalainen
SS-divisioona ”Normandia” taisteli puna-armeijaa vastaan
Reichstagin hyökkäyksessä vuonna 1945. Yhdysvaltain presidentin
George W. Bushin isoisä rahoitti Hitlerin vaalikampanjan ja
Auschwitzin keskitysleirin toiminnan. Vuoteen 1944 asti Yhdysvallat
tuki taloudellisesti Kolmatta valtakuntaa. Dmitri Orlov ei pidä
uutena nykyistä tilannetta, jossa kollektiivinen länsi tukeutuu
jälleen kerran russofobian ilmenemismuotoihin: vihan määrätietoiseen
viljelemiseen.</span></span></span></p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Dmitri
Orlov vertaa banderan natsismia syöpäkasvaimeen, jossa sairaat
solut tartuttavat terveita, mutta tänään Venäjä suorittaa
lääketieteellistä leikkausta tappavan kasvaimen poistamiseksi.
Bandera oli pahimmillaan sietämätöntä jopa Kolmanen valtakunnan
natseille. Orlov sanoo, että Ukrainan natsien takana on Naton
sotakoneisto, Yhdysvaltain armeijan esikuntapäälliköt, Britannian
sotilastiedustelu, ulkomaiset kouluttajat ja palkkasoturit.</span></span></p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Dmitri
Orlov nostaa useita esimerkkejä pelimaailmasta alkaen kuinka Venäjän
maalle annetaan länsimaisissa käsityksissä aina vihamielisyyden ja
pahan valtakunnan leima. Katolisten mukaan venäläiset ovat
skismaatikkoja. CIA:n vuosien 1953-1961 johtajan Allen Dullesin
mukaan ns. Dulles-suunnitelmassa tahdottiin Neuvostoliiton tuhoa
propagandamenetelmillä, jotka tähtäävät kansallisuuksien ja
sosiaalisten ryhmien hajaantumiseen, perinteiden ja moraalisten
arvojen menettämiseen sekä maan väestön moraaliseen
rappeutumiseen. Dullesin suunnitelma on Yhdysvaltain kansallisen
turvallisuusneuvoston muistossa päivätty 18. elokuuta 1948.</span></span></p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI">Orlov
nostaa esille Zbigniew Brzezinskin avoimet puheet Venäjän
vastaisesta hankkeesta sekä vuoden 1997 kirjan The Grand Chessboard,
jonka ideana oli, että ilman Ukrainaa Venäjä lakkaa olemasta
Euraasian valtakunta. Brzezinski uskoi, että Ukraina on
”ei-kenenkään maa” lännen ja Venäjän painovoiman
risteyksessä, mutta hän taisteli Ukrainan puolesta, koska uskoi,
että Ukraina palaisi Venäjästä erillään Puolan yhteyteen. Orlov
siirtyy muutaman historiallisen katsauksen jälkeen tähän päivään
ja lännen vallitsevaan kyynisyyteen, johon ei ole koskaan kuulunut
kiinnostus Ukrainan hyvinvoinnista tai kehityksestä. Sitä vastoin
Yhdysvallat ja Nato ovat palanneet Ukrainan teemaan pumppaamalla
Kiovan hallintoa aseilla ja valmistaen sotaan Donbassia ja Venäjää
vastaan. Vladimir Putin kuitenkin nopeasti ja ennaltaehkäisevänä
toimena ennätti länsimaisten suunnitelmien edelle. Venäjän
ulkoministeri Sergei Lavrovin mukaan russofobian huipentuma on
Washingtonin ja Brysselin ehdoton tuki radikaalille nationalistiselle
Kiovan hallinnolle, jotta Venäjä vastaisuutta luodaan Ukrainaan.</span></span></span></p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Dmitri
Orlov havaitsee kauhean vihollisen – kollektiivisen lännen –
joka toimittaa aseita Kiovan hallitukselle, määrää Venäjää
vastaan pakotteita ja kehittää hysteeristä russofobiaa. Ja tätä
tukee suurin osa Euroopan ja Yhdysvaltain väestöstä. Orlov
kirjoittaa: ”Kollektiivinen länsi haluaa satuttaa meitä niin
paljon kuin mahdollista ja tuhota maamme fyysisesti – ja tämä on
Venäjän vastaisen kansanmurhan ideologia. Yhdysvallat ja Euroopan
Unioni ovat vaalineet Ukrainassa pahuuden ja väkivallan
metafysiikkaa, lian ja veren kulttia”.</span></span></p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><b>4.
Oleg Falichev ja Vladimir Zharihin</b></span></span></p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><a name=":18g"></a><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI">Asevoimiin
erikoistunut journalisti, Venäjän puolustusministeriön palkitsema
journalisti, evp. eversti Oleg Falichev (Олег Фаличев)
kirjoitti Vladimir Zharihinin (</span>Владимир Жарихин)
haastattelun ryssävihasta. Vladiir Leonidovich Zharihin on
IVY-maiden instituutin apulaisjohtaja, joka on toiminut myös
ydinteknologian alan tutkimuslaitoksen tutkijana ja kansallisen
strategianeuvoston jäsenenä. Venäjän puolustusminsiteriön
lehdessä Krasnaja zvezda, Punatähti, on keskiviikon 20. huhtikuuta
numerossa eversti Oleg Falichevin kirjoittama haastattelu Vladimir
Zharinille ryssävihan ongelmasta otsikolla Russofobian näkyvyys.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Punatähti
huomauttaa, että ehkä ensimmäistä kertaa historiansa aikana
Venäjä on kohdannut niin monia silmäänpistäviä hybridisodan
elementteja: talouspakotteet, tiedon vastakkainasettelu,
väärennökset, diplomaattien karkotukset, ulkomaisen omaisuuden
pidättäminen, varojen jäädyttäminen. ”Silmiinpistävintä
tässä bakkanaalissa on äkillinen russofobian puhkeaminen, viha
kaikkea venäläistä vastaan”. Eversti Oleg Falichev kysyy, mistä
tämä avoin ryssäviha tulee väitettyyn suvaitsevaisuus
länsimaiseen yhteiskuntaan, joka on ylpeillyt sivilisaatiollaan.</span></span></p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Vladimir
Zharin tarkentaa, että hän ei ole yllättynyt lainkaan, vaan
ryssäviha on jatko jo olemassa oleville trendeille. Hänen mukaansa
rasismi ilmiönä ja fasismi eivät suinkaa syntyneet jonnekin
toiselle planeetalle, vaan nimenomaisesti läntisten naapureiden
keskuuteen Eurooppaan: juuri Euroopan eliitti synnytti fasismin,
rasismin, kolonialismin ja järjesti kaksi maailmansotaa.</span></span></p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Eurooppalaiseen
ryssävihaan kuuluu monia syitä, joista yksi on rodun paremmuuden
tunne – anglosaksinen teoria heidän rotunsa paremmuudesta. Heille
Venäjä on ollut aina paskiainen. Jo tsaari-Venäjän valtakunta
kuvattiin briteille karhun muodossa balalaikan äärelle, vodkaa
juomaan. Natsi-Saksan aikana esitettiin Führerin mukaan idässä
asuvia ihmisiä barbaareiksi, untermench – ali-ihmisiksi, jotka
sopi ampua tai poltaa uuneissa. Tällainen asenne Venäjää vastaan
on säilynyt monien muistissa. Mutta lisäksi Eurooppa on tottunut
elämään muiden kustannuksella. Kun nyt ruokapohja kutistuu, viha
ulottuu niihin, joilla on paljon resursseja, kuten Venäjällä.
Vladimir Zharin sanoo, että tämä on ensimmäinen syy russofobiaan.</span></span></p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Vladimir
Zharin katsoo, että toisena syynä russofobiaan on tavoitteellinen
koston jano: rakentaa Venäjän yhteenottoa Yhdysvaltojen kanssa,
jotta näin saadaan kostaa tappio toisesta maailmansodasta. Suurin
osa Itä-Euroopan maista taisteli natsi-Saksan puolella, huomauttaa
Zharin.</span></span></p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Vladimir
Zharin analysoi, että Amerikan Yhdysvallat on kohdellut vanhan
maailman – siis Euroopan – maita vasalleina ja asettanut ehtojaan
kaupassa, taloudessa ja politiikassa. Kun Europpa on yrittänyt
osoittaa jonkinlaista riippumattomuutta, amerikkalaiset loivat ja
vetivät Ukrainan konfliktin kaikkeen mahdolliseen, jotta he
estäsivät vapautumisprosessin Euroopan Unionissa. Nyt puolueettomat
Ruotsi ja Suomi ovat kahden askeleen päässä Natoon liittymisestä,
huomattaa Zharin. Yhdysvallat on uurskannut koko Euroopan. Tämän
lisäksi Venäjä-vastaisessa mobilisaatiossa on hyökäytty
lehdistövapautta ja riippumatonta oikeuslaitosta vastaan.
Poliittinen korrektius ja klassiset demokraattiset menettelytavat
hylätään: nämä kovataan uudella kansallissosialistisella
autoritaarisella hallinnolla. Zharin väittää, että Euroopasta on
pikkuhiljaa tulossa Pinochetin Chile, jolloin väkivalta ja julmuus
hallitsevat.</span></span></p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Punainen
tähti-lehdessä ihmetellään, miksi Eurooppa ei todellkaan
huomannut USA:n hyökkäyksiä Irakiin ja Afganistaniin.
Kaksoistandardien politiikka vallitsee, mutta Zharin ei pidä
kaksoistandarin sanasta, koska on vain yksi standardi: omille kaikki,
muille ei mitään. Länsi ei ole koskaan ollut objektiivinen Venäjää
kohtaan aiemmin eikä tule olemaan nytkään. Eversti Oleg Falichev
huomauttaa, että lännessä tehtävänä on dehumanisoida Venäjän
kansa. </span></span>
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Zharin
muistelee historiasta, että katolisuus ja ortodoksisuus olivat
1800-luvulta jonkinlaisina rajoittmina katolisen ja ortodoksisen
väestön välisissä taisteluissa, mutta tällä hetkellä
rajoitukset on purettu: kaikki on sallittua, kaikki on mahdollista.
Jos katolisten joukossa oli oikeita uskovaisia, he eivät ryhtyisi
toistuviin kyynisiin provokaatioihin Venäjää vastaan, huomauttaa
Zharin pettyneenä: ”Ja ennen kaikkea siksi, että he eivät olisi
uskaltaneet ilmestyä Kaikkivaltiaan eteen tämän häpeänsä
jälkeen”.</span></span></p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Zharin
kommentoi Ukrainassa ukronatsien harjoittamaa julmuutta sotavankeja
vastaan ja katsoo ukronatsien tahtovan ensinnäkin sitoa verellä
keskenään ne sotilaat, jotka ottaisivat neutraalin tai jopa
kielteisen kannan uusbanderisteihin. Zharin pitää tärkeänä, että
Venäjä ei liuvu yltiönationalismiin, vaan säilyttää
monikansallisuutensa. </span></span>
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><b>5.
Onko sotapsykoosia ja mitä se voisi olla?</b></span></span></p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Väitöskirjassani
olin kiinnostunut trauma- ja sotapsykoositutkimuksista sekä
poliittisen paranoian mallista. Siihen liittyi suoranaisesti
tutkimukseni viides kysymys. Projektiivinen psykoottinen käytös ja
kokeminen on ollut politiikan ja sodan tutkimuksissa ihan merkittävä
teema ainakin vuosisadan verran.</span></span></p><p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></span></p><p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"> Kansanrunouden tutkija, lääkäri
Elias Lönnrot oli tietoinen uskonnollisten ryhmien oudosta
kokemustavasta, jota hän kutsui joukkopsykoosiksi,
tiedostamattomaksi itsesuggestioksi. Suomen historian professori Juha
Siltala on liittynyt Elias Lönnrotin sanastoon, kun kuvaa 1700-luvun
lopun ja 1800-luvun alun joukkopsykoosia herännäisen seuraväen
kokiessa uudestaan lapsuutensa avuttomuuden tunnetta.
Joukkopsykoosissa aktivoitui lapsuuden kehityksen ”umpikuja ja
aukkokohdat”. Tietenkään meillä ei ole mitään yksiselitteistä
määritelmää usein esiintyville kalkyyleille psykoosi ja
skitsofrenia.</span></span></p>
<p lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI">Albert
Einstein esitti Sigmund Freudille vuosien 1931-1932 tunnetussa
vuoropuhelussa kysymyksen, onko sotatahto ja sodassa koettava
eläimellinen käytös paranoidisuutta ja kollektiivista psykoosia.
Sigmund Freud katsoi, että sisäisen ja ulkoisen todellisuuden rajan
rikkoutuessa saattaa syntyä primitiivinen split-defenssi. Sigmund
Freud katsoi, että tietyissä tilanteissa eräät primäärit
mentaaliset ilmaukset sekoittuvat aikusien ihmisen ajatteluun,
voidaan puhua psykoosista. Tätä selvittääkseen en perehtyi
korkeimman oikeuden tuomarin Daniel Paul Schreberin tapaukseen tämän
kirjoittaman teoksen </span><i>Denkwürdigkeiten eines Nervenkranken
</i><span style="font-style: normal;">avulla. </span></span></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;">Freud
pisti myös merkille sen saman, minkä voisimme pistää merkille
suomalaisten journalistien, mielipidevaikuttajien ja poliitikkojen
kiivaasta reaktiosta Erkki Tuomiojaa vastaan, että psykoosin
hallitseva defenssi on kiistäminen, Verleugnung. Kiistäminen on
hiukan eri merkityksessä kuin modernissa sanastossa, jossa
kiistetään pelkästään asian merkittävyys itselle. Tämä
psykoottinen kiistäminen on ehdotonta kiistämistä, totaalisuutta,
asiaa ei hyväksytä olemassaolevaksi, siinä kiistämisessä mennään
kiivauteen asti, mutta samanaikaisesti psykoottinen Schreber sovitti
itselleen sankarin roolia. Schreber projisoi oman sisäisen
katastrofinsa ulospäin ja tuli ehdottoman vakuuttuneeksi, että
yleismaailmallinen tuomio uhkaa. Hän ei sallinut, että hänen
vainoharhaisuutta saa millään tavallaan kiistää ja
kyseenalaistaa.</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;">Melanie
Klein jatkoi Sigmund Freudin havaintojen kehittelyä muovaamalla
objektisuhdeteoriaa ja projektiivisen identifikaation käsitettä,
joita käytetään keskeisesti viitekehyksinä politiikan ja
sosiologian tutkimuksissa. Oppineena miehenä Erkki Tuomioja tuntee
tämän hyvin.</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;">Ellet
ole meidän kanssamme, olet meitä vastaan. Tämä split-ilmiö on
surullisen kuuluisa psykoottisissa kokemuksissa, joita sotapsykoosin
ohessa totalitaariset ideologiat tuntevat. Melanie Kleinin mukaan
psykoottinen ihminen taistelee jatkuvasti omasta tiedostamattomastaan
tulevia uhkia vastaan, hän ei yksinkertaisesti voi luottaa.
Kauheasti pelätään ja ahdistutaan, että nyt uhkaa tuhoava
sulautuminen vainoavana kohteena koettuun viholliseen, kuten Suomi
pelkäisi sotapsykoosissa Venäjän miehitystä ja Venäjään
sulautumista. Sotapsykoosissa nuo uhkakuvat eivät ole enää
propagandistisia poliittisia kuvia ja puheita, vaan aitoa hullun
pelkoa. Hyvät ominaisuudet liitetään itseemme, mutta kaikki pahat
ominaisuudet koettuun viholliseen. Vallitsee puolustusmekanismina
splitting – lohkoaminen. Juuri syvä ja tarkkarajainen jako
paljastaa, vainoava ahdistus ja tuhoavat impulissit, paljastavat,
että psykoottisesta prosessoinnista on kyse. Oman minä julkisivun
idealisointi palvelee äärimmäistä ankaruutta, musertavaa
julmuutta ja kuolemanviettiä, jota psykoottinen ihminen prosessoi
primitiivisellä tavallaan.</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;">Niin
sotapsykoosissa vainoharhaisesti ryhdytään tuhoavaan arvosteluun ja
saadan sadistista tyydytystä, jos vastapuolen ihmisiä kuolee tai
kärsii muuta tappiota.</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;">Ranskalainen
psykiatri ja psykoanalyytikko Jacques Lacan laati vuonna 1932
psykooseja käsittelevan väitöskirjansa. Tällöin hän hahmotteli
perusteita ehdottomuutta ja vainoharhaisuutta kuvaileviin
käsitteisiin psykoosista. Lacanin havaintojen mukaan psykoottisessa
kokemuksessa symbolinen järjestelmä on poissulkemisen seurauksena
imaginarioitunut, kuoleman vietistä on tullut naamari, jota
projisoidaan ulospäin. Jacques Lacan tahtoi kuvailla ihmismielen
jatkuvia prosesseja ja rakenteellisia syitä, kun hän myös määritti
psykoosia merkityn ja merkitsevän välisenä avaruutena, isällisen
funktion poissulkemisena, inhimillisen halun puutteena sekä
hallusinaation ja varmuuden kokemistavan avulla.</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;">Jos
popularisoitaisiin, niin psykoottisen henkilön suhde journalismiin
on erityislaatuinen: Jacques Lacan kutsui psykoottisen henkilön
suhdetta kieleen erityislaatuiseksi, koska psykoottisen henkilö puhe ei tule aidosti sisältä, vaan ikään kuin ulkopäin eräänlaisesta
vieraasta kehosta. Paranoidisessa harhassaan psykoottisen ihmisen on
kuitenkin hellittämättömästi tultava kuulluksi, puheesta tulee
metaforista, mikään ei pidä psykoottisen ihmisen maailmaa
paikallaan. Psykoosissa suhde merkitsevään on poissuljettu, puhetta
hallitsee julistuksenomainen torjunta: psykoottisen orjamainen
aggressiivisuus ei ole frustraatiota, vaan halua kuolemaan.</span></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><br /></span></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"> Psykoottinen julistaa, vaatii ja kiivailee, että hänellä ei saa
eikä voi olla mitään ongelmia enää Sanan, Hengen ja Totuuden
välillä. Kuitenkin ulkopuolinen tarkkailija havaitsee, kuinka
psykoosissa imaginaarinen ei suinkaan jää salaisuudeksi, vaan tämä
ihminen manifestoi häpeän. </span></span></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;">Jacques
Lacan tutki Roger Bronzehelmethin tapausta, joka selitti julkisesti,
että hän on Jumalan poika. Psykoottinen Roger loi kokonaan uuden
geneologian, tarvitsi uuden identiteetin. Tulee mieleen, että
sotapsykoosissa suomalaispoliitikot luovat myös kokonaan uuden
suomalaisen geneologian, eroon Venäjästä ja ikiaikuisesta
kulttuurisesta-geopoliittisesta yhteydestä. Nykyään
sotapsykoosissa emme selitä psykoottisen Rogerin tavoin itseämme
Jumalan pojiksi, vaan Natoon yhteensopivaksi länsimaiseksi
demokratiaksi.</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;">Psykoottinen
ihminen ei kestä halun jännitteitä – dialektiikkaa – vaan
mystikon tavoin on rakastettava ilman ehtoja ja haluja, suostuttava
kärsimykseen fantasiansa tai hallusinaationsa saavuttamiseksi.
Psykoottisen ihmisen psyyken perusrakenne tulvii esiin
grandioottisina suuruudenhlluina kuvitelmina tai hallusinaatioina
uneksimisessa. Näiden hallusinaatioiden ja varmuuden kokemustapa on
erityislaatuinen juuri psykoosissa. Psykoottinen subjekti tottelee
saatuja määräyksiä, psykoosissa ei aseteta todellisuuskysymyksiä,
vaan kysymykset suljetaan pois, kielletään ja torjutaan, mutta
siitä seuraa suuruudenhulluus ja vainoharhaisuus. Psykoottinen ei
pidä näitä harhojaan sairautena. Psykoosissa varmuus on
leimallista, epäillä ei koeta eikä saa.</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;">1990-
ja 2000-luvuilla on liki kaikkien vakavien konfliktialueiden
yhteydessä havaittu skitsofreniatyyppistä psykoosia, sotapsykoosia.
Näin oli myös ensimmäisen maailmansodan traumat erityisesti
sotilaille. Toisen maailmansodan jälkeen on paranoidista ja
skitsofreenista psykoosia – sotapsykoosia – kärsineet
erityisesti ne henkilöt, joita itseään tai joiden perheenjäsentä
on syytetty epäisänmaallisesta toiminnasta, mutta kukaan heistä ei
kokenut tehneensä mitään väärää sodan aikana.
Psychopathology-julkaisussa vuonna 1991 Bergenin ja Oslon
yliopistojen psykiatrian professori Nils Retterstol ja Oslon
yliopiston psykiatrian professori Stein Opjordsmoen julkaisi
tutkimustuloksiaan epäisänmaallisiksi koettujen ihmisen
deluusioista ja psykoosista. Suomalaisilla sotaveteraaneilla on
diagnosoitu myös psykoottisia oireita, deluusiota, paranoidista
skitsofreniaa. </span></span></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;">Kosovosta
saapuneet immigrantit kokivat psykoottisia oireita, kun Nato pommitti
Kosovoa vuonna 1999, vaikka he itse asuivat jo Malmössä. </span></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><br /></span></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;">Persianlahden sodan aikana Israelissa esiintyi median ja uutisten
luoma Saddam-syndrooma, jolloin psykiatriseen vastaanottoon saapui
potilaita, joilla oli deluusioita ja paranoidista psykoosia, vaikka
he olivat seuranneet tapahtumia vain tiedotusvälineiden kautta.
Yeshayahu Talmon, Nathalie Guy ja muut Kaplan keskussairaalan
kollegat Israelissa julkaisi tutkimustulokset 1992 Saddam syndrome:
acute psychotic reactions – jossa käsiteltiin potilaista tehtyjä
havaintoja. Vastaavia sotapsykoosin tapauksia median välityksellä
on syntynyt myös sittemmin, ilman että henkilö olisi itse ollut
rintamalla tai hänen sukulainen olisi siellä.</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;">Meille
on Suomessa muodostunut hyvin samanlainen pelon ja kauhukuvien
tilanne kuin Persianlahden sodassa Israelissa tiedotusvälineiden
kautta, jolloin psykiatrinen vastaanotto täyttyi sotapsykoosia
kokevista potilaista. Meillä näitä potilaita on tiedotusvälineiden
uutistoimistoissa ja eduskunnassa lähes kokonaisuudessaan.</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;">Sotilaallisesti
johdetun suomalaisen uutistoiminnan tarkastelussa on lisättävä
sekin tutkittu ja tunnettu seikka, että kaikki sotapsykoosi ei ole
saddam syndrooman tavoin median luomaa kauhua vilpittömissä
harhautetuissa ja säikytetyissä ihmisissä, vaan myös
tarkoitushakuisesti esitettyä ehdottomuutta vallankäyttöä varten. </span></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;"><br /></span></span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;">CIA:n palveluksessa psykiatrit Robin ja Post toivat esille sen, miten
vallankäyttöä varten myös etsitään vihollista, nimetään ja
tarvitaan vihollista sekä kollektiivista apokalypsia. Jossain määrin
vainoharhaiset johtajat itsekin oirehtivat ja heillä on erityisen
niukka konfliktista vapaa liikkumatila ympärillään. Epäluuloisuus
ja ennakoivat tietämykset vihollisjohtajan sisäisistä
tunnetiloista, kätkettyjen motiivien liioiteltu keksiminen ja
kyylääminen, maailman tunne korostetun vaaralliseksi ja jatkuva
varuillaan olo, jatkuva valmiustila autonomian menettämisen pelossa,
ainainen hätätila jossa kuitenkin laittaa itsensä vaaraan peläten
kaikkea heikkouden näyttämistä, jatkuva sota todellisten ja
kuviteltujen vihollisten kanssa ovat CIA:n psykiatrien mukaan
erityisesti ääriryhmissä koettavaa paranoidista syndroomaa, myös
sotapsykoosia, jonka kiihkon avulla primitiivisesti suojellaan oman
ryhmän ja oman vallankäytön jatkuvuutta.</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;">Kaikki
ei ole kuitenkaan näin vilpitöntä sotapsykoottista hulluutta, vaan
politiikan tutkimuksen professori Jacques Semel (2007) havaitsi
tutkimuksissaan kansanurhista, että noita kriisintunnelmia voivat
myös erinäiset identiteettiyrittäjät, poliittiset ja
uskonnolliset johtajat, käyttää petollisesti hyväksi. Heillä on
jo kuulijoita ja he kehittävät tarkoitushakuisesti fantasioita yhä
edelleen. Ympäristön epävarmuudesta on saatu syvä kosketus
sieluun ja herää psykoottiset huolet. Tällöin fantasiamallit
astuvat tiedostamisen sijaan. Johtajat antavat ratkasuja, joiden
avulla estävät epävarmuutta, tämän jälkeen on vaarallista olla
erilainen kuin enemmistö tai enemmistön nimissä toimiva johtaja,
joka tulkitsee kaikki vaihtoehtoiset ajatukset aggressioksi.</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;">Stanley
Cohen esitti tunnetun kuvauksen moraalisesta paniikista
yhteiskunnallisena prosessina, jonka aikana jokin toiminta esitettään
erityisen haavoittuvaksi: nämä moraaliyrittäjät saavat vaatia
jyrkkiä toimia syntipukkien kontrolloimiseksi, vääriä
mielipiteitä ja kyseenalaistamista ei sallita. Reagointi on aivan
kohtuuton – kuten voimme sanoa tavasta, jolla Erkki Tuomiojaa
halutaan saattaa hiljaiseksi ja syrjäyttää. Voimaikkaimmillaan
syntyy – kirjoittaa Stanley Cohen jo toista vuosikymmentä sitten
tutkimuksissaan – täysipainoista demonologiaa, jossa syntipukit
leimataan pahuuden personifikaatioksi. Päämääränä on
sosiaalisen valvonnan vaatimus, jotta nuo uhmakkaat kriittiset
ajattelijat poistetaan. Cohenin mukaan moraalista paniikkia tuottavat
erityisesti vallanpitäjät: poliitikot, piispat, journalistit, jotka
julistavat moraalin paniikin avulla tuomionsa. Cohen ainoastaan
ihmettelee kieltämisen eetosta, jossa ihmiset eivät näe eivätkä
ymmärrä vääryyttä, vaan seuraavat tottelevaisesti johtajaa,
jonka vaatimuksia varten yksilö vaiennetaan ja yksilön vastuu
minimoidaan, yksilöltä ei kysytä mitään.</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-style: normal;">Sotapsykoosiin
joutuneen vallankäytön tilassa ei alistetun kansalaisten
mielipiteitä tutkita, ei kysytä mitään, on kiire. Kansalaisten
äänillä ei ole enää merkitystä. Eikä ihmiset ymmärrä
vääryyttä, vaan tottelevat sotapsykoosissa moraaliyrittäjiä,
jotka saavat entistä enemmän kontrolloida kaikkea.</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Terveisin Juha<br />
<br />
</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-eAQC4ia-SWY/XihVHdW-POI/AAAAAAAAR1s/EyRCGpyDyz4W7CnoyzsYcvoxMs1Peew_QCNcBGAsYHQ/s1600/2020-01-22-10-38-37.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-eAQC4ia-SWY/XihVHdW-POI/AAAAAAAAR1s/EyRCGpyDyz4W7CnoyzsYcvoxMs1Peew_QCNcBGAsYHQ/s640/2020-01-22-10-38-37.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;"><div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Juha Molari, </span></span></span></span><br />
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">pitkäaikaistyötön, entinen osa-aikainen wc-siivooja</span></span></span></span><br />
<span style="font-size: xx-small;">juhamolari@gmail.com</span><br /></div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">GSM +358 40 684 1172</span></span></span></span></div>
</div>
</div></td></tr></tbody></table><p style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p> </p>Juha Molari Юха Молариhttp://www.blogger.com/profile/04092091762460120720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4327153681284133415.post-44825377907341280912022-04-16T14:40:00.004+03:002022-04-16T14:54:42.331+03:00Kristus astui alas helvettiin<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAavgY14aOcOimnupDg_AWo4_jnuypckhMbr_gyg_jHMPaYxNiKudLiKhcDRn-HpFvUNy_OOsZi3iWs4pgbx7tgY7KZ0XiUZwlM-Z8lXOz9fNo4LlFVq9vQ67RJ9MbC-Be50aj00YVnf_6ee2aYZZX4bJzksGdO-PySmZg41b-hQwhZsJaC4QGiqwaGg/s616/helvettiin%20kristus.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="601" data-original-width="616" height="312" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAavgY14aOcOimnupDg_AWo4_jnuypckhMbr_gyg_jHMPaYxNiKudLiKhcDRn-HpFvUNy_OOsZi3iWs4pgbx7tgY7KZ0XiUZwlM-Z8lXOz9fNo4LlFVq9vQ67RJ9MbC-Be50aj00YVnf_6ee2aYZZX4bJzksGdO-PySmZg41b-hQwhZsJaC4QGiqwaGg/s320/helvettiin%20kristus.jpg" width="320" /></a></div><br /><p></p><p> </p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Kristikunnan yhteiset
uskontunnustukset liittyvät Raamatun ja vanhan kirkon oppiin, että
lankalauantaina, ristinkuoleman jälkeen Kristus Jeesus astui
helvettiin.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Melkoisen irvokas
onnettomuus, että helvettiä on pääsiäisviikolla saarnattu eniten
kuitenkin poliittisissa vihapuheissa – ilmeisesti edes
ymmärtämättä, että Ukrainan pääsiäisviikon vihapuheessa
itseasiassa rinnastettiin Jeesus ja Venäjä toisiinsa matkalla
helvettiin. Tuskin ymmärrettiin lopputulosta.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Pääsiäisviikolla siis
Ukrainan valtion virallinen eloveena-jihadisti nainen, huulet pahasti
tulehtuneina, piti kiinni polvistuneen venäläismiehen päästä,
lausui uhkauksensa ja leikkasi sirpillä pään poikki. Tämän
jälkeen ukrainalainen eloveena-jihadistinainen opasti koko Venäjää
matkalle helvettiin. Ukrainalaisen eloveena-jihadistinaisen
pääleikkausvideon irvokkuutta vain pahentaa se, että Suomessa
politiikan ja yliopistojen kovin monet parhaat päät ovat
osoittaneet ihailua pääleikkausvideolle joko suoraan tai omissa
puheissaan.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-size: medium;">Martti Luther</span></h3>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Martti Luther kirjoitti
kirjassaan Neljätoista lohdutusta väsyneille ja raskaille, vuonna
1520, suomennos vuonna 1959, että</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"></p><blockquote> ”<span style="font-size: medium;">niin suuri rakkaus
paloi Kristuksessa: hän kuoli puolestamme ja meni alas helvettiin.
Hänen esikuvansa mukaan tulee meidän unohtaa omat tuskamme, jopa
haluta tuskia ja ottaa lähimmäisen tuska sydämellemme”.</span></blockquote><p> </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSSVCqggjHxDEUUIjmpuL-HpcHYV0PRjLSz06mjwoTKSAGTjrmpeTZ8E86veWaAwpHu_9A1lV8jcoTyzpZ3_oIkSX2oORts3rpq5NQz5UNU_KDcQQP7n2hTRKjPw02kUEdWxz0P81jpFDhMHVIDaM_7owf3tXD4E7UTdAG9OVF9J9cr773tclwMnO2vg/s718/Leo%20bulla.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="718" data-original-width="520" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSSVCqggjHxDEUUIjmpuL-HpcHYV0PRjLSz06mjwoTKSAGTjrmpeTZ8E86veWaAwpHu_9A1lV8jcoTyzpZ3_oIkSX2oORts3rpq5NQz5UNU_KDcQQP7n2hTRKjPw02kUEdWxz0P81jpFDhMHVIDaM_7owf3tXD4E7UTdAG9OVF9J9cr773tclwMnO2vg/w290-h400/Leo%20bulla.jpg" width="290" /></a></div><br /> <p></p><span style="font-size: medium;"></span><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Keväällä 1520 Kölnin
ja Louvainin yliopistot olivat tuominneet Lutherin harhaoppisiksi.
Kesäkuussa 1520 paavi Leo X julkaisi Lutherin tuomitsevan bullan:
Nouse, Herra. Siinä uhattiin kirkonkirouksella Lutheria ja hänen
kannattajiaan, jos Luther ei jo määräaikaan mennessä peru
väitteitään. Martti Luther julkaisi monta teosta tämän jälkeen
vuoden 1520 aikana, joista yksi oli tämä Neljätoista lohdutusta.
Lopulta julkisesti Wittenbergintorilla joulukuussa 1520 Luther heitti
vihkimuotoisen paavi Leo X:n bullan sekä muita kirkon pakkovaltaa
kuvaavia kirjoja tuleen. </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Martti Luther on
käsitellyt myös muissa teoksissaan Kristuksen alasastumista
helvettiin. Hänen mukaansa helvetti pysyy itsessään helvettinä,
mutta se on uskovaisten suhteen peräti hävitetty Jeesuksen
Kristuksen alasastumisella helvettiin. </span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"> </span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"></span></p><blockquote><span style="font-size: medium;">”Maailma kaikella
voimallansa ei olisi taitanut pelastaa ainoatakaan ihmistä perkeleen
kahleista, tai yhdenkään tehdyn synnin edestä poisottaa helvetin
tuskaa, vaan koko ihmissukukunnan olisi täytynyt pysyä helvetin
vankina, mutta Jumalan ainoa Poika on sen kokonaan voitanut ja
hävittänyt”, kirjoitti Martti Luther.</span></blockquote><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Myöhemmässä
tuotannossaan vuosina 1530-1532 Martti Luther selittää Psalmia 130
”Syvyydestä minä huudan sinua, Herra” ja muistuttaa
sielunhoidollisessa merkityksessä helvetistä ihmiselämän
kokemuksena: </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"></p><blockquote>”<span style="font-size: medium;">Ei Daavidia koetella
siinä tarkoituksessa, jotta hän epäilisi. Sen tähden älä
sinäkään ota koetusta siinä mielessä, että sinä ikäänkuin
uppoaisit suruun ja epäilykseen. Jos olet viety helvettiin, niin
usko, että on olemassa Herra, joak tahtoo tuoda helvetistä ulos.
Jos olet lamautettu ja särjetty, niin tiedä, että on olemassa
Herra, joka tahtoo taas parantaa ja lääkitä”.</span></blockquote><span style="font-size: medium;"></span><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Martti Lutherin erääksi
pääteokseksiin muodostuneissa Roomalaiskirjeen luennoissa, joita
hän piti usean vuoden aikana, hän opettaa ristinteologisesta
vastakohtaisuudesta: </span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"></span></p><blockquote><span style="font-size: medium;">”Meidän hyvämme on kätketty ja kätketty
niin syvään, että on kätketty vastakohdakseen. Niin meidän
elämämme on kätketty kuolemaan, kunnia häpeään, pelastus
perikatoon, valtakunta maanpakolaisuuteen, taivas helvettiin, viisaus
mielettömyyteen, vanhurskaus syntiin, voima heikkouteen, --- jotta
uskolla olisi sijaa Jumalassa. … Siten taivasten valtakunta on
peltoon kätketyn aarteen mukainen, Matt. 13:44. Pelto on likaista,
vastakohtana aarteelle, kun peltoa poljetaan, niin aarre sitä
vastoin nostetaan ylös. Ja kuitekin pelto kätkee aarteen. Niin myös
meidän elämämme on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa, Kol.
3:3. Siten ei meidän viisautemme eikä meidän vanhurskautemme
ensinkään ilmene meille, vaan se on kätkettynä Kristuksen kanssa
Jumalassa. --- Aivan päinvastoin on niitten laita, jotka
kuvittelevat ja luulottelevat omistavansa ansioita sekä
tavoittelevat ulkonaista hyvää: he pakenevat onnettomuuksia. .. He
kulkevat vain sokeentuneina kuvittelemiensa ja toivomiensa hyvyyksien
lumoissa."</span></blockquote><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Näin professori Martti
Luther piti luentoa teologian opiskelijoille yliopistossa.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-size: medium;">Raamattu</span>
</h3><p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Jeesuksen Kristuksen
laskeutuminen helvettiin on kristikunnan uskontunnustuksissa ja
perinteessa Jeesuksen Kristuksen laskeutumista ristiinnaulitsemisen
jälkeen helvettiin ja helvetin porttien murskaamista. Ilmaisu
”laskeutuminen helvettiin” on käännös kreikankielisesta
ilmaisusta <i>katel-thonta eis ta ka-too-tata</i>. Kreikan sana <i>ta
ka-too-tata</i> voi merkitä myös jossakin yhteyksisssä vain kuolleiden
asuinpaikkaa ja ihan pohjimmaista.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Raamatussa on eräitä
kohtia mainintoja Kristuksesta helvetissä. Ensimmäisen Pietarin
kirjeen 3. luvussa lausutaan suomalaisen nykykäännöksen mukaan,
että ”<i>hän saarnasi vankeudessa oleville hengille</i>”
ristinkuolemansa jälkeen. Näille hengille, ”<i>jotka muinoin eivät
totelleet Jumalaa</i>”. Jeesuksen saarna helvetissä on viimeinen toivo
pelastuksesta.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Ensimmäisen Pietarin
kirje 4 luku jatkaa, että ”<i>sitä varten niillekin, jotka ovat
kuolleet, on julistettu evankeliumi, että he eläisivät hengessä,
niin kuin Jumala elää</i>”.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Efesolaiskirjeen 4 luvussa
kerrotaan Kristuksen laskeutumisesta alas, aina maan alimpiin
paikkoihin.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-size: medium;">Kirkon traditio</span></h3>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Kristuksen laskeutumista
helvettiin on pidetty erottamattomana osana kirkon dogmaattista
perinnettä. Itse laskeutumista ei kiistänyt yksikään vanhan
kirkon oppi-isistä, mutta erilaisia mielipiteitä olisi
yksityiskohtien spekulaatioissa, kenet Vapahtaja toi pois helvetistä.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Itäisessä
kirkkoperinteessa Kristuksen laskeutuminen helvettiin ymmärretään
kuoleman ja helvetin täydelliseksi tuhoamiaseksi. Läntisessä
perinteessa tulkinnat vaihtelevat. Kaikenkaikkiaan kristillinen
kirkko pitää helvettiin laskeutumista olennaisena osana Kristuksen
sovitusuhria. UT:n apokryfisessa kirjallisuudessa on seikkaperäisesti
pohdittu, miten Jeesuksen matka alamaailmaan tapahtui.</span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"> </span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgD1YpoF2RjFL449IYk57F_aw_TxPrVuAp_JWIHdzg2yLWi3iV7ueYjA4_l77YtK1MBE7Sw4aZfxRVnaf-0_IqG1SaKZTRzv0kfsnc6vZmAs2P0pIoaf-baMjLNd3T7UMbE95jjoc3UumaHBlbmU0l6lxlJwSQpixbHxCjWk8SgAuVCDNIOH6G9dEbTA/s616/helvettiin%20kristus.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="601" data-original-width="616" height="390" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgD1YpoF2RjFL449IYk57F_aw_TxPrVuAp_JWIHdzg2yLWi3iV7ueYjA4_l77YtK1MBE7Sw4aZfxRVnaf-0_IqG1SaKZTRzv0kfsnc6vZmAs2P0pIoaf-baMjLNd3T7UMbE95jjoc3UumaHBlbmU0l6lxlJwSQpixbHxCjWk8SgAuVCDNIOH6G9dEbTA/w400-h390/helvettiin%20kristus.jpg" width="400" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"><br /> </span><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Italialainen taidemaalari
Benvenuto di Giovanni vuonna 1491 taideteoksessaan kuvaa, kuinka
Kristus tuo vanhurskaat ulos helvetistä niiden porttien kautta,
jotka hän on rikkonut. Tämä ajatus ilmaisee kirkon uskoa
kauniisti.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Nikodemuksen evankeliumi
on UT:n apokryfikirja, kirjoitettu muinaisella koinee-kreikalla. Se
on peräisin 300-luvulta jKr. Kirjoitus toki väittää perustuvansa
Jerusalemissä säilyltettyihin virallisiin asiakirjoihin. Näin on
syntynyt yhdistelmä Pilatuksen tekoihin. Kirkkohistorioitsija
Eusebios vuonna 325 jKr mainitsee Justinuksen ja Tertullianuksen
tunteneen Pilatuksen teot. Kristuksen laskeutuminen tuonelaan ei
kuitenkaan sisälly Pilatuksen tekoihin, vaan on keskiaikasissa
Nikodemuksen evankeliumeissa liite samaan teokseen. Nikodeemuksen
evankeliumin Kristuksen laskeutumisella helvettiin on ollut valtava
vaikutus kirkon opetukseen tästä aiheesta, rituaaleihin ja
ikonografiaan.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Venäjällä Nikodemuksen
evankeliumi vaikutti kokoelmaan Kristuksen kärsimys «Страсти
Христовы»-kokoelmaan, jonka alkuperäinen versio ilmestyi
tsaari <span lang="fi-FI">Aleksei Mihailovitšin hallituskaudella</span>
1640-luvun jKr. jälkeen. «Страсти Христовы» on
ollut hyvin runsaasti luettu kokoelma vanhauskoisten keskuudessa.
Siinä sanotaan, että</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><i>”</i><span style="font-size: medium;"><i>Jeesus Kristus
laskeutui helvettiin jahtaen paholaista</i>”. Siinä kuvataan taistelu
helvetin porteista. Taivaan voimat seisovat helvetin porttien edessä,
mutta kääntyvät Hänen puoleensa: <i>”Ota iankaikkinen portti, kun
Kuninkaiden Kuningas tulee sisään”.</i> </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Kristuksen saapuminen saa
aikaan paniikin. Helvetti kertoo pelostaan paholaiselle. Nyt on
paholaisen aika lähteä taistelemaan Kristuksen ja hänen armeijansa
kanssa. Paholainen vastaa peloissaan: ”<i>Armahda minua helvetissä,
veljeni, älä avaa hänelle porttia</i>”. Mutta helvetin portit eivät
kestä. Helvetissä Kristus kohtaa riemuitsevat pyhät profeetat ja
vanhurskaat naiset, profeetta Daavid soittaa harppuaan Jumalan
voitosta. Kristus tuo heidät kaikki ulos helvetistä.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Kristuksen laskeutuminen
helvettiin on esillä varhaiskristillisten kirjoittajien teoksissa:
Polykarpos Smyrnalainen, Ignatios, Justinus Filosofi, Meliton
Sardislainen, Hippolytos Roomalainen, Klemens Aleksandrialainen,
Origenes ja Tertuallianus sekä muut tärkeät vanhat teologit
käsittelevät aihetta. Piispa Hippolytos Roomalainen, kuoli 235 jKr,
kirjoitti: </span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"></span></p><blockquote><span style="font-size: medium;">”Jumala, elävä Sana: Ruumis makasi haudassa, mutta se
ei ollut mitenkään vailla Jumaluutta: vaikka hän oli helvetissä,
hän oli pohjimmiltaan Isän luona: hän oli siten sekä ruumissa
että helvetissä."</span></blockquote><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Origenes, joka kuoli 254
jKr, selitti Roomalaiskirjettä ja pohti kysymystä, miten Kristus
tuhosi helvetin ja voitti paholaisen.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Johannes Khrysostomos,
Konstantinopolin patriarkka, kuoli 14. syyskuuta 407 jKr., käsitteli
kirjoituksissaan toistuvasti Kristuksen laskeutumista helvettiin.
Hänen mukaan Vanhan testamentin profeetat jo ennustivat Kristuksen
laskeutumisen helvettiin. Khystostomos kirjoittaa: </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"></p><blockquote>”<span style="font-size: medium;">Profeetat eivät
vaienneet siitä tosiasta, että Herran laskeutuminen helvettiin
johtaisi hämmennykseen, täyttää hämmennyksellä ja pelolla sekä
murskaa helvetin linnoituksen. Tästä Daavid puhuu Psalmi 23:
”Nostakaa porttinne, runtinaat, ja nostakaa iankaikkisuuden portit,
niin kirkkauden kuningas tulee sisälle”.</span></blockquote><span style="font-size: medium;"></span><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Johannes Khrystomos
liittyy erityisesti Jesajan kirjan 45 luvun sanaan siitä, miten
Jumala mmurstaa pronssiportit. Kristus ei pelkästään avannut
rautaportteja, vaan hän rikkoi pronssiportit. Kristuksen
laskeutumisessa helvettiin kuoleman voima tuhoutui kokonaan: hänen
kauttansa kuoleman voima tuhoutui. Kristus toi helvetistä pois ne,
jotka uskoivat tosi Jumalaan.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Pyhä Gregorius 1. eli
Gregorius Suuri, 500-luvun lopulla toiminut Rooman paavi oli Martti
Lutherin mukaan eräs henkilö, joka aloitti kirkon rappion. Pyhän
Gregoriuksen nauha on Pyhän Gregoriuksen ritarikunnan kunniaväritys,
mikä on nykyään kielletty joissakin venäläisvihamielisissä
valtioissa. Rooman paaviin Gregoriuksen liittyy monia seikkoja, mutta
hänen kuuluisa Pääsiäissaarnansa Kristuksen laskeutumisesta
helvettiin ja pelastustyöstä on tunnettu osa kirkollista perintöä,
vaikka siinä pelastushistoriallinen työ jää mielestäni
runollisessa muodossaan liikaa ihmisen omaksi uudeksi mielentilaksi.
Esimerkiksi Martti Luther meni syvemmälle ja tahtoi välttää
ihmisen tunnelmointiin liikaa takertumasta.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Pääsiäissaarnassaan
Gregorius lausui: </span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"> </span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"></span></p><blockquote><span style="font-size: medium;">”Nykyään maailman pelastus on näkymätöntä!
Kristus on noussut kuolleista – nouse sinäkin hänen kanssaan.
Kristus tuli pois haudoista, vapauta myös itsesi synnin kahleista.
Helvetin portit avautuivat ja kuolema tuhoutui, vanha Adam
syrjäytettiin ja uusi tehtiin. Jos joku on uusi luomus Kristuksessa,
uudistukoon”.</span></blockquote><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Gregoriuksen teologinen
kirjoitus on runollinen luomus eikä siitä voi tietenkään tehdä
kaikkia teologisia johtopäätöksiä.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"> </span></p><h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-size: medium;">Liturgia</span></h3>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Pyhän viikon liturgiassa
pitkäperjantaina – venäjäksi suurena perjantaina - ja
lankalauantaina – venäjäksi suurena lauantaina – on liturgisia
osia omistettu Kristuksen hautaamiselle ja helvettiin
laskeutumiselle. Teema tulee myös pääsiäisen
jumalanpalveluksessa. Kristuksen laskeutuminen helvettiin ja voitto
ovat läsnä jo paastoa edeltävissä jumalanpalveluksessa sekä
suuren paaton liturgiassa.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Suuren paaston –
neljäkymmentä päivää ennen pääsiäistä – liturgiassa on
rukous:</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"></span></p><blockquote><span style="font-size: medium;">"Kristus on noussut
ylös, vapauttanut Aadamin kahleet ja tuhonnut helvetin linnoituksen.
Olkaa hyvällä mielellä kaikki kuolleet: kuolema kuoli, helvetti
valloitettiin ja helvetti sen kanssa, ja Kristus hallitsi,
ristiinnaulittiin ja nousi ylös".</span></blockquote><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">”<span style="font-size: medium;">Aidattu paratiisi on
helvetti”</span></h3>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Kristikunnan usko vaikutti
ja näkyi Fjodor Dostojevskin kirjoituksissa, kun 1860-luvulla hän
käsitteli helvetin ja taivaan teemaa. ”<i>Paholainen taistelee
Jumalan kanssa, ja taistelukenttä on ihmisten sydämet</i>”.
Dostojevski ei kokenut kristillistä uskoa sosiaaliseksi utopiaksi
tai paratiisin rakentamiseksi historiaan, vaan oikeasta muutoksesta
jokaisen ihmisen uskon ja rakkauden seurauksena, maan vääristymisestä
jokaisen ihmisen pahan tahdon ja epäuskon vuoksi.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1K995YjnTfr2UGRNAkTWtwkpPPYsSjUAJZThVqSpC-xnH0N0pPnHoCQJq_e9VBLhV5kXhFKmIuewAywnMsjwkCTsvJOOLwx3dFFnOStWNjq97ZVQDZ-BEnWsBLNabGKNf0D4nYPFCzreyMePx3qL-r1t9CnZlgERxe2OPWSmsh7o5cUAvhRxK-R6YNQ/s720/dostojevski.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="453" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1K995YjnTfr2UGRNAkTWtwkpPPYsSjUAJZThVqSpC-xnH0N0pPnHoCQJq_e9VBLhV5kXhFKmIuewAywnMsjwkCTsvJOOLwx3dFFnOStWNjq97ZVQDZ-BEnWsBLNabGKNf0D4nYPFCzreyMePx3qL-r1t9CnZlgERxe2OPWSmsh7o5cUAvhRxK-R6YNQ/w251-h400/dostojevski.jpg" width="251" /></a></div><br /><p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Serbialainen munkki
Justinus Popovits kirjoitti Dostojevskin oppilaana, että ”<i>ihminen
on ainoa olento kaikissa maailmassa, taivaasta ojennettuna helvettiin
asti. Seuraa ihmistä kaikilla hänen poluillaan, niin näet, että
kaikki hänen polkunsa johtavat joko taivaaseen tai helvettiin.
Ihmisessä ei ole mitään mikä ei pääty taivaaseen tai
helvettiin</i>."</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Fjodor Dostojevskin
romaanissa, vuodelta 1860-1861, <i>Muistelmia kuolleesta talosta
</i>kerrotaan epäsuorasti Dostojevskin omista kokemuksista
siperialaisessa vankileirissä. Teos on jäykästi uskonnollisesti
jäsennelty: ensimmäinen osa joulu, Jumalan inkarnaatio maan päälle;
toinen osa pääsiäinen, jossa myös Herra vapauttaa helvetiin
vangitut. Hän pohtii maallista elämää uudestisyntymisen prosessina
ja kysyy, kuka on syypää sihen, että synnyit uudelleen
paholaiseksi. Elämässä käydään taistelu kahden näkemyksen
välillä – luonnollisen ja epluonnollisen taistelu, jonka
lopputulos näyttää yhtä ongelmalliselta ja salaperäiseltä kuin
sen alku. Dostojevskin mukaan aidattu paratiisi on helvetti, mutta
sen sijaan helvetti, jossa rakkaus puhkeaa, on paratiisi.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Dostojevski kertoo
kohtauksesta kylpylässä. Saapuminen kylpylään kuvataan jo
todelliseksi helvetiksi. <span lang="fi-FI">Kylpyhuoneeseen astuva
Gorjantšikov on täysin vaikuttunut ympäristön helvetistä:
”<i>Minulle tuli mieleen, että jos olisimme kaikki yhdessä jonain
päivänä helvetissä, se olisi hyvin samanlainen kuin tämä
paikka</i>”, kirjoitti Dostojevski teoksessaan. Sen sijaan rakkauden
säde ja epäitsekäs palvelu helvetissä muuttaa helvetin. Vaikka
Dostojevski puhui koko ajan helvetin muuttamisesta paratiisiksi, hän
ei uskonut mahdollisuuteen rakentaa paratiisi maan päälle ihmisen
ponnisteluilla historiallisessa perspektiivissa. Kuvitellun
paratiisin rakentaminen ihmisteoin muistuttaa aidalla ympäröityä
palatsia, jonka ulkopuolelle on kiellettyä poistua. Sellainen on
muuttunut helvetiksi.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI">Dostojevski
kuvasi egoismin valitettaasti vahingoittamaa ihmisluontoa, joka
tarjoaa liian monia syitä itsekkäiden kannattajien hienostuneelle
nokkelulle ja kaikenlaisille ihmiskunnan järkähtämättömille
perusteille naiivilla ja älyttömällä innolla. Aidatun paratiisin
aita ei ole hypoteettisen linnan ympärillä oleva muuri, vaan aita
on itsekkyyttä, joka lukitsee ihmisen egoististen halujen
helvettiin, aita on ylpeyttä, joka estää rakastavien sielujen
liitot. Sen sijaan rakkauden puhkeaminen lävistää nämä seinät.
Dostojevski poeettisesti esittää läpinäkyvän todellisuuden
runollisuutta: ontologinen, eksistentiaalinen kerros tulee esiin
ulkoisen, arkipäiväisen, ilmeisen läpi. Dostojevskin teoksessa
hämähäkinverkko on eräänlainen helvetin symboli, missä saatana
on keskellä, kuten hämähäkki verkossa, helvetin suppilon
eriytyvät ympyrät vetävät kuolleita seittiin. Paratiisinmajuri on
samalla vartija, joka estää sielujen ulostulon kuolleiden
valtakunnasta.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI">Sitä
vastoin paratiisinmajuria vastaan taisteleva everstiluutnantti putosi
kuin taivaasta. Tämä everstiluutnantti rakastaa vankeja ja he
rakastavat häntä kovasti. Vangit kutsuvat suosikkikomentajaansa
kotkaksi, koska kotka on symboli Kristuksen laskeutumisesta
helvettiin: kotka on aina tarkoittanut voittoa ja vapautumista
siteistä, Kristus laskeutui nopeasti helvetiin ja toi sielut alas
helvetin syvyyksistä.</span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span lang="fi-FI"> </span></span></p><p></p><p>Suurena lauantaina 16.4.2022<br /></p><div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-qf19hlq3Z_I/XnYe5FsxKWI/AAAAAAAASBc/_vFSNfF4mQQ5ufBx0yrmY0lx9QyKZELiQCNcBGAsYHQ/s1600/Juha%2BMolari%2Bkirkkoherra.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1502" data-original-width="1197" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-qf19hlq3Z_I/XnYe5FsxKWI/AAAAAAAASBc/_vFSNfF4mQQ5ufBx0yrmY0lx9QyKZELiQCNcBGAsYHQ/w319-h400/Juha%2BMolari%2Bkirkkoherra.jpg" width="319" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><div>
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Juha Molari, </span></span></span></span><br />
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Entinen osa-aikainen siivooja</span></span></span></span>, <span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">D.Th, BBA.</span></span></span></span></div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">GSM +358 40 684 1172</span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="line-height: 12.25pt; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><span lang="EN-US">Blog </span><a href="http://juhamolari.blogspot.com/"><span color="windowtext" lang="EN-US">http://juhamolari.blogspot.com/</span></a><span lang="EN-US"> ja VKontakte </span><span color="windowtext" lang="EN-US"><a href="http://vk.com/id157941374">http://vk.com/id157941374</a> </span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="line-height: 12.25pt; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span lang="EN-US"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)</span></span></span></span></span></div>
</div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><span lang="EN-US"><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Twitter: </span></span><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><a href="https://twitter.com/molarijuha">https://twitter.com/molarijuha</a></span></span></span></span><br />
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Instagram <a href="https://www.instagram.com/juhamolari/">https://www.instagram.com/juhamolari/</a></span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<div style="line-height: 12.25pt;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">LinkedIN-profiili: <span color="windowtext"><a href="http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4a">http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4</a></span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div style="font-size: 12.8px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Molari in Russian media: </span><span style="font-size: xx-small;"><a href="http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html" style="line-height: 16.33px;">http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html</a></span></span></span></div>
</div>
</td></tr>
</tbody></table>
</div>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
Juha Molari Юха Молариhttp://www.blogger.com/profile/04092091762460120720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4327153681284133415.post-39192875252058146892021-12-19T19:02:00.002+02:002021-12-19T19:02:30.072+02:00Onnelliset suomalaiset, Elon Muskin onnellinen sika ja Slavoj Žižekin Pandemic!2<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjbmTZNOe1KJMYjwHrhS_g8hI0-lepNuNK_g1cAj5_kiSNTtnJNjlmab4LuA3vzYVc430w5EES94xxWFnugFP98LDwKU79n5-RhX1GqIk-e2wu4yeNNxbAO7DNSDgoI39cAEyO9smIOGDiScFzHSAwY4uCSfiewjBLT1ZRSOj04FsRWQUGVfQi-O0ufZA=s760" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="760" data-original-width="598" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjbmTZNOe1KJMYjwHrhS_g8hI0-lepNuNK_g1cAj5_kiSNTtnJNjlmab4LuA3vzYVc430w5EES94xxWFnugFP98LDwKU79n5-RhX1GqIk-e2wu4yeNNxbAO7DNSDgoI39cAEyO9smIOGDiScFzHSAwY4uCSfiewjBLT1ZRSOj04FsRWQUGVfQi-O0ufZA=w315-h400" width="315" /></a></div><br />
<p></p><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p style="margin-bottom: 0cm;">Slavoj Žižek kirjoittaa<a href="https://drive.google.com/drive/folders/1P8Jd_mfkw2inXsPouAE_HgcBIEmEPKEe"> Pandemic!2</a>
-teoksessaan ”onnellisesta siasta” niin kuin Elon Musk oli
esitellyt Neurolink-hankkeessa ”onnellista sikaa”, jolle oli
istutettu aivoimplantti. Martti Lutherista Žižek ei kirjoita, mutta
Luther kirjoitti onnelliselle sialle näkymät, jotka vallaseliittiä
tyydyttäisivät kovasti:</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><i></i></p><blockquote><i>”Sika makaa luumunpehmeällä
vuoteellaan kujilla tai roskatunkiolla, lepää turvallisena, kuorsaa
rauhallisesti, nukkuu makeasti, ei pelkää mitään kuningasta tai
herraa, ei mitään kuolemaa eikä helvettiä, ei perkelettä eikä
Jumalan vihaa, elää huolettomana eikä myöskään ajattele, mistä
saa jauhoruokansa. Ja vaikka Turkin keisari tulisi sinne kaikessa
vallassaan ja vihassaan, sika olisi kuitenkin niin ylpeä, ettei se
hänen vuokseen liikuttaisi yhtä harjastaankaan, ja jos se
ajettaisiin ylös, se ehkä röhkisi, ja jos se osaisi puhua, se
sanoisi: katsopas, mitä siinä riehut, nari! Sinulla ei ole
kymmenenneksi osaksikaan niin hyvät päivät kuin minulla, etkä
sinä koskaan elä hetkeäkään niin turvallisesti, rauhallisesti ja
hiljaisesti kuin min aina ja alituisest elän. Kun teurastaja käy
sian kimppuun, niin se ajatelee niikuin sitä puristaisi jokin puu
tai kivi. Sika ei syönyt siitä omenasta, joka meille ihmisparoille
on paratiisissa opettanut hyvän ja pahan välisen eron</i>” (s. 202,
teoksessa Juutalaisista ja heidän valheistaan, 1543).</blockquote><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Suomalaisia ei käsitellä kirjan
onnellisessa siassa, vaikka suomalaiset ovat ylpeästi maailman
onnellisin kansa. Tietysti onnellisen sian aivoimplantit ovat ennen
kaikkea tarkoitettu aivoperäisten sairausten hoitamiseen eikä
nöyrän ja onnellisen ihmissian muovaamiseen. Slavoj Žižek koki
kuitenkin onnellisella sialla selvän yhteyden Covid-19 -pandemian
hoitoon, koska käsitteli aihetta kirjassaan. Valitettavasti hän ei
aivan selkeästi ilmaise, mikä tämä yhteys on.</p><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">Absurdin kapitalismin kriisi <br /></h3>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Slavoj Žižek nimeää alaotsikossa
tämän jatko-osan teoksensa<a href="https://drive.google.com/drive/folders/1P8Jd_mfkw2inXsPouAE_HgcBIEmEPKEe"> Pandemic! ”Kadonneen ajanaikakirjaksi” (Chronicles of a Time Lost)</a>. Hän väittää aivan
aluksi muutamalla esimerkillään, että pandemia paljastaisi
luokkaerot. Pandemia tuo ”tyypillisen absurdin kapitalismin
kriisin”, jossa tuhannet innokkaat työläiset eivät saa töitä
ja istuvat toimettomana, kun tonneittain tuotteita mätänee
Euroopassa pelloille. ”Yhteenvetona voidaan todeta, että edessämme
on huomattava elintarvikepula, ellei suoranaista nälänhätää,
eikä ainoastaan kolmannen maailman maissa. Ongelma on muutakin kuin
se, että meidän länsimaiden on maksettava hieman enemmän.” Näin
Zizek kirjoitti ripeästi jo vuonna 2020 ilmestyneessä
Pandemia-kirjansa jatko-osassa.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Zizek ennakoi ja poimii monia
kysymyksiä, joita ihmisten mieliin viriää. Eräs kysymyksistä on,
olemmeko me autoritaarisia, jotka uskomme, että ainoastaan vahva
valtion valvonta ja sääntely voi pelastaa meidät? Žižek torjuu
tätä uhkaa solidaarisuuden tai co-immunismin uudella utopialla.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">Uhrautumisen eleet</h3><p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Marxin veljesten eräässä elokuvassa
lakimies sanoo oikeudessa: "<i>Hän saattaa näyttää idiootilta
ja<br />puhua kuin idiootti, mutta älä anna sen hämätä. Hän on
todella idiootti.</i>" Zizekin mukaan jotain tämänsuuntaista
pitäisi olla reaktiomme niihin, jotka osoittavat perustavaa
epäluottamusta valtiota kohtaan näkemällä lukituksen
salaliittona, jonka tarkoituksena on riistää meiltä
perusvapauksemme, mutta siitä huolimatta nämä ihmiset päättävät
noudattaa lukitusta:</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br /><i></i></p><blockquote><i>"Valtio määrää
lukitusmääräyksiä, jotka rajoittavat vapauttamme, ja se odottaa
meidän valvovan toisiamme varmistaaksemme niiden noudattamisen;
mutta tämä ei saa huijata meitä - meidän pitäisi todella
noudattaa lukitusta sulkemismääräyksiä. "</i></blockquote><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Mediassa kehitettävää ohjelmallista
pelkoa ja sen varassa tapahtuvaa kurinalaisuutta, jossa säikähtänyt
kansalainen freudilaisten mallinnusten mukaisesti etsii johtajaa ja
pelastajaa, jää Žižek analyysien ulkopuolelle. Tämä puute
hänen analyysissaan kyseenalaistaa koko hänen uskottavuutensa
pandemiaa käsittelevänä analyytikkona.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Ankarien lukitusmääräysten tarve
syntyy Žižekin mukaan aivan oikein eräänlaisessa
tietämättömyydessä. ”<i>Kyse on eräänlaisesta taikauskoisesta
symbolisesta teosta: logiikasta, joka sanoo, että jos me teemme
tarpeeksi voimakkaan uhrautumisen eleen, joka tuo koko yhteiskuntamme
- koko yhteiskuntaelämän pysähtymään, voimme ehkä odottaa
armoa</i>.” Žižek ei kuitenkaan jatka taikauskoisen symbolisen teon
havaitsemista ja voimakkaiden uhrautumiseleiden tunnistamista tätä
yksittäistä huomautusta kauemmas. Tämä on Žižekin tempoilevan
tyylin puute: teksti ei ole loppuun saakka tehdyn analyyttisen
työskentelyn tulos.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">Outo liikkumattomuus<br />
</h3><p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Zizek kuvailee sivulla 12 tilanteen
henkistä kivuliaisuutta, mistä voisi löytää innoitusta myös
enempään pohdiskeluun, mutta jälleen kuvailu jää yksittäiseksi
hyväksi aluksi:</p><p style="margin-bottom: 0cm;"><i></i></p><blockquote><i> ”Meidän pitäisi muuttaa mielikuvituksemme ja
lakata odottamasta, - yhtä suurta selkeää huippua, jonka jälkeen
asiat palaavat vähitellen takaisin normaaliksi. Pandemian tekee niin
sietämättömäksi se, että vaikka täyttä katastrofia ei tapahdu,
asiat vain jatkuvat - me olemme meille ilmoitetaan, että olemme
saavuttaneet tasangon, ja sitten asiat paranevat. hieman, mutta
kriisi jatkuu. Kuten Alenka Zupančič sanoi, maailmanlopun ajatuksen
ongelma on sama kuin Fukuyaman historian lopun kanssa: itse loppu ei
lopu, me vain jumiudumme outoon liikkumattomuuteen. Meidän salainen
toiveemme jota ajattelemme koko ajan, on vain yksi asia: milloin se
loppuu? Mutta se ei lopu: on järkevää nähdä meneillään olevan
pandemian julistavan uuden ekologisten ongelmien aikakautta”.</i></blockquote><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p><h3 style="text-align: left;"> Valvontakapitalismin uusi vaihe</h3><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p style="margin-bottom: 0cm;">Koronaan liittyvän aikakauden
Slavoj Zizek liittää paljon kirjoitettuun, niin sanottuun
”<i>valvontakapitalismiin</i>”, kapitalismin uuteen vaiheeseen, jossa
valtiolliset virastot ja viranomaiset yhdessä tiettyjen yksityisten
yritysten kanssa valvovat olemassaoloamme täydellisesti
digitaalisesti. Toisaalta samanaikaisesti tiedotusvälineet ovat
kiehtovia, suorastaan aivojen ja koneen välisiä rajapintoja eli
"langallisia aivoja". Tämän myötä, kun aivomme on
kytketty digitaalisiin koneisiin, jotka ovat yhteydessä suoraan
toisiin aivoihin, toinen yksilö voi suoraan jakaa aivoihini
kokemuksia.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Zizek viittaa siihen, että
äärimmilleen vietynä, langalliset aivot -käsite avaa
mahdollisuuden siihen, mitä Ray Kurzweil kutsui singulariteetiksi,
jaetun globaalin tietoisuuden jumalaisen kaltaiseksi tilaksi.
”<i>Singulariteetin mahdollinen nousu tulee olemaan apokalyptinen
termin monitahoisessa merkityksessä: se merkitsee kohtaamista
totuuden kanssa, joka on piilossa tavallisessa inhimillisessä
olemassaolossa, toisin sanoen antaa pääsyyn uuteen
post-inhimilliseen ulottuvuuteen. On mielenkiintoista huomata, että
valvonnan laajamittainen hyödyntäminen on hiljaisesti hyväksytty
monissa osissa maailmaa: lennokkeja käytettiin pandemian torjuntaan
paitsi Kiinassa myös Italiassa ja Espanjassa</i>”. Zizek kysyy, kumpi
on suurempi tuho: virustuho vai yksilöllisyyden menettäminen.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Žižek ei kesällä 2020
kirjoittaessaan kohdannut vielä digitaalista rokotepassia ja sen
käyttöä painostuskeinona sekä digitaalisen lompakon kehittelyä.
Näin kirja on tältä osin eittämättä vanhentunut ja riittämätön
vaarallisten trendien analyysissa, joita vuoden 2021 lopulla olisi
tietysti kirjoitettu rohkeammin.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Zizek kutsuu ”halvaksi motoksi”
väitettä, että Covid-19 -pandemiassa ”olemme nyt kaikki samassa
veneessä”, vaan luokkaerot ovat päinvastoin räjähdysmäisesti
kasvaneet. Hierarkian alimmalla tasolla ihmisten elämä on niin
kurjaa, että Covid-19 ei ole heille suurin ongelma. Vaikka
tiedotusvälineet jättävät nämä heikoimmat ihmiset edelleen
suurimmaksi osaksi huomiotta.</p><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">Vapauden menetys <br /></h3>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Zizek moitti kesällä 2020
kirjoitetussa kirjassaan, että olemme edelleen aivan liian
keskittyneitä Covid-19-tilastoihin, monet meistä tarkistavat
säännöllisesti tartunnan saaneiden lukumäärän, kuolleiden ja toipuneiden lukumäärää.
Tämä kiehtovuus numeroihin saa meidät automaattisesti unohtamaan
ilmeisen tosiasian, että paljon enemmän ihmisiä kuolee syöpään,
sydänkohtauksiin, saasteisiin, nälkään, aseellisiin konflikteihin
ja perheväkivaltaan, kuin ikään kuin jos saisimme
Covid-19-infektiot täysin hallintaan ongelmiemme pääsyy katoaisi.
Žižekin huomautus on hyvin tarpeellinen, mutta olisi kaivannut
rinnalleen analyysin yhdistämisen ”langallisiin aivoihin” ja
analyysiin säikytetystä alitajuisuudesta. Vanhastaan voitiin puhua
propagandasta ja manipulaatiosta, jota vallaspiirit harjoittavat.
</p><p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Vasemmistolainen Zizek kohtaa dilemnan,
miten kohdata vapauden menetyksen. Hän kysyy, oliko Giorgio Agamben
oikeassa, kun hän hylkäsi valtion määräämät lukitukset ja
itsensä eristämisen toimenpiteinä, jotka merkitsevät elämämme
pelkäksi olemassaoloksi - siinä mielessä, että kun noudatamme
lukitusmääräyksiä, osoitamme olevamme valmiita luopumaan siitä,
mikä tekee elämästämme elämisen arvoista, pelkän selviytymisen
mahdollisuuden vuoksi? Pitääkö meidän riskeerata henkemme
(altistamalla itsemme mahdolliselle tartunnalle) pysyäksemme täysin
ihmisinä? Ongelmana tässä kannassa on Zizekin mukaan se, että
nykyään lukitusten poistamisen tärkeimmät kannattajat löytyvät
populistisesta uudesta oikeistosta: sen jäsenet näkevät kaikissa
vastaavissa rajoittavissa toimenpiteissä - lukituksista pakolliseen
naamarin käyttämiseen - vapautemme ja ihmisarvomme heikkenemisen.
Žižekin mukaan meidän on vastattava tähän esittämällä
keskeinen kysymys: mitä lukitusten ja eristämisen poistaminen
merkitsee tavallisille työntekijöille? Sitä, että selviytyäkseen
heidän on mentävä ulos turvattomaan maailmaan ja otettava riski
saastumisesta.</p><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p style="margin-bottom: 0cm;"> Žižek ei vastakysymyksen rinnalla analysoi, missä
määrin tilastoitu ja julkistettu uhka on manipuloitu, vaikka hiukan
viittaa tilastolukujen näyttäviin esityksiin kohtuuttomuutena. Jos
hän olisi vielä edelleen pysynyt tässä tilastoidun todellisuuden
näyttävän esittämisen kyseenalaisuudessa, hän olisi voinut
oivaltaa, että vallankäyttökin on yhtä vilpillinen. Vapauden
menetyksen kohtaamiseen olisi tullut vakavampi suhtautuminen.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Zizek ihmettelee ja pohtii
saksalaisissa tiedotusvälineissä laajasti kerrottuja riehumisia
kesäkuussa 2020, kun 500 juhlijaa mellakoi Stuttgartin keskustassa,
rikkoi näyteikkunioita, ryösti kauppoja, hyökksi poliisin
kimppuun. Mediassa kutsuttiin levottomuuksia ”<i>sisällissodan
kaltaisiksi kohtauksiksi</i>”. Myös kesäkuun 25. päivä tuhannet
ihmiset kerääntyivät Englannin rannoille eivätkä piitanneet
sosiaalisesta etäisyydestä. Bournemouthin rannoilla ihmiset
halusivat yksinkertaisesti nauttia tavanomaisesta kesälomastaan ja
reagoivat vasta sen jälkeen väkivaltaisesti, kun tätä haluttiin
estää heiltä.</p><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">Post-liberaali dystooppinen aikakausi <br /></h3>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Slavoj Zizek huomattaa, että maailmaa
on viime vuosina ravistelleet kahdenlaiset protestit: yhtäältä
länsimaisten liberaalien ja länsimaisten liberaalien
tiedotusvälineiden tukea nauttivat protestit Hongkongissa ja
Minskissä, mutta toistaalta liberaalidemokraattien hankkeiden rajoja
koettelevat protestit. Näiden kahden tyypin välinen suhde
muistuttaa tunnettua Akilleuksen ja kilpikonnan paradoksia. Zizekin
mukaan Akilles ei koskaan voi saavuttaa kilpikonnaa, mutta hän voisi
ohittaa sen. Kun Akilles korvataan ”demokraattisen kansannousun
voimilla” ja kilpikonna ”liberaalin demokraattisen kapitalismin”
ihanteilla, niin useimmat maat eivät pääse lähellekään tätä
ihannetta. </p><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p style="margin-bottom: 0cm;"><i></i></p><blockquote><i>”On olemassa selkeitä ja selkeät merkkejä siitä,
että taloudellisesti ja poliittisesti kehittynyt Länsi on itse
siirtymässä siihen, mitä voidaan kutsua vain jälkikapitalistiseksi
ja länsimaiseksi postliberaaliksi aikakaudeksi - dystooppiseksi
aikakaudeksi”. </i></blockquote><p></p><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p style="margin-bottom: 0cm;">Jälleen Žižek kirjoittaa oivaltavan havainnon
yhdessä virkkeessä, mutta ei jatka tämän syventämistä kaikkiin
muihin käsittelemiinsä näkökohtiin ja johtopäätöksiin ihmisen
vapaudesta.</p><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">Terveeksi ja onnelliseksi siaksi <br /></h3>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Zizek nostaa esille esimerkiksi
Irlannin Helath Service Executive ohjeet seksin harrastamiselle
Covid-19- aikana. Keskeisenä suosituksena oli ”pitää taukoa
fyysisestä ja kasvokkain tapahtuvasta kanssakäymisestä, mutta sen
sijaan pitäisi harkita videotreffien ja chat-huoneiden käyttöä”.
Näiden jälkeen pitäisi ”desinfioida näppäimistöt ja
kosketusnäytöt”. Progressiivinen digitalisoituminen tulee esille
ohjeissa. Zizek viittaa Guardianissa julkaistuun Eva Wisemanin
kommenttiin ihmisen seksuaalisuuden perverssisyydestä, joka on tällä
tavalla altiina sadomasokistisille käänteille sekä todellisuuden
ja fantasian sekoitukselle. Vice-lehdessä raportoitiin, että
Covid-19 on johtanut valtavaan piikkiin seksinukkejen myynnissä.
Valtaosa seksinukeista myydään kuitenkin naimisissa oleville
pariskunnille. Zizek analysoi keskusteluja näistä uutisista ja
havaitsee dialektisen käänteen: pandemian todellinen ongelma ei
olisikaan enää sosiaalinen eristäytyminen, vaan liiallinen
riippuvuus toisista, sosiaalisista siteistä.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Elokuun 28. päivä 2020 Elon Musk
esitteli Los Angelissa lehdistötilaisuudessa Neuralink-hankkeensa
onnistumisen: omasta mielestään ”terveen ja onnellisen sian”.
Žižek huomauttaa, että Musk ei kertonut, mistä hän tiesi, että
sika oli onnellinen. Tuossa vaiheessa Elon Musk ei mahdollisesti
tiennyt Suomen olemassaoloa paremmin eikä myöskään Žižek osaa
kirjoittaa, että tietysti tämä ”onnellinen sika” oli
suomalainen, koska Suomessa kaikki ovat onnellisia.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Sian aivoihin oli istutettu
aivoimplantti, jonka avulla sen aivoprosessit voitiin lukea
tietokoneella. Musk korosti Neuralinkin terveyshyötyjä, mutta
sivuutti potentiaalin, joka voisi johtaa sisäisen elämämme
ennennäkemättömään hallintaan. Musk ilmoitti etsivänsä nyt
vapaaehtoisia ihmisiä. Musk sortui ideologiseen uneen The
Independent -lehdessä lausumassaan ennustuksessa, jonka mukaan
ihmisen kieli on vanhentunut jo viidessä vuodessa. Neuralinkin
johtajan mukaan yritys suunnittelee laitteen yhdistämistä
ihmisaivoihin 12 kuukauden kuluessa. Žižekin olisi toivonut
rohkeammin arvioida tässä yhteydessä ”onnellisen sian” ja
Covid-19 -toimenpiteiden yhteyttä, kun asiaa käsiteltiin kuitenkin
pandemia-kirjassa. Nyt ”onnellinen sika” jäi irralliseksi
anekdootiksi.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Žižek huomauttaa, että sisäinen
elämämme – ajatustemme liikkeet – ja ulkoisen todellisuuden
välinen etäisyys ovat olleet tähän saakka perusta sille, että
koemme itsemme vapaiksi: olemme vapaita ajatuksissamme juuri sikäli
kuin ne ovat etäällä todellisuudesta, saamme tehdä
ajatuskokeiluja ja harjoittaa unelmointia ilman välittömiä
seurauksia. Kukaan ei voi kontrolloida ajatusprosessejamme. Kun
sisäinen elämämme sitä vastoin kytketään suoraan todellisuuteen
niin, että ajatuksillamme on välittömiä aineellisia seurauksia
tai niitä voi kone manipuloida, eivät ajatukset ole enää
”meidän”, vaan siirrymme ihmisen jälkeiseen aikaan (post-human
state). Neuralinkin pitäisi siis herättää meidät pohtimaan
paitsi kysymystä siitä, olemmeko edelleen ihmisiä, jos olemme
uppoutuneet langallisiin aivoihin, mitä ymmärrämme ”ihmisellä”?</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Slavoj Zizek kirjoittaa, ett Covid-19
-aikakaudella viruksen aiheuttama sosiaalinen etääntyminen ja
Neuralink-näkemys viruksesta täydentävät toisiaan. Fyysinen
etääntyminen tartuntariskin torjumiseksi on johtanut sosiaalisten
kontaktien lisäntymiseen digitaalisen median välityksellä, mutta
fyysisen läheisyyden purkaukset ovat olleet reaktio sosiaaliseen
kontrolliin ja yhteiskunnalliseen etäisyyteen yleensä. Pandemiaa
nojalla on fyysisen sosiaalisen vuorovaikutuksen tilan väheneminen
karanteenien ym. vuoksi muuttunut eivätkä nämä johda enää
yksityisyyteen.</p><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">Pandemian jälkeinen Hollywood <br /></h3>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Zizekin vasemmistolaisuus tulee siinä,
miten hänen painopisteensä on kuitenkin solidaarisuudessa. Peter
Sloterdijkiä lainaten hän käyttää sanaa "<i>Co-immunismi</i>"
(kollektiivisesti organisoitu immuniteetti viruksia vastaan). Hänen
mukaansa tarvitsemme epätoivoisesti uusia käsikirjoituksia, uusia
tarinoita, jotka voivat tarjota meille eräänlaisen kognitiivisen
kartoituksen, realistisen ja samalla myös ei-katastrofaalisen
käsityksen siitä, mihin meidän pitäisi mennä. ”<i>Tarvitsemme
toivon horisontti, tarvitsemme uuden pandemian jälkeisen
Hollywoodin</i>.” Zizek valittaa, että maailmamme on vähitellen
hukkumassa hulluuteen sen sijaan, että hänen toiveensa
solidaarisuudesta ja koordinoidusta maailmanlaajuisesta toiminnasta
Covid-19 -uhkaa vastaan lisääntyisi.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">”Pahantahtoisten sairauksien myrsky”</h3>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Zizek ei kirjoita kirkkoisä Kyprianoksesta, eikä Kyprianos kirjoittanut unelmien Hollowoodista. "Toivon horisontti" ei ole Hollowoodissa, vaan Kristuksen kanssa. Kyprianos kirjoitti hyvin hyödyllisiä hengellisiä näkemyksiä Jumalan
palvelijoiden tehtävästä <i>”nyt, kun maailma on romahtamassa ja
sitä painavat pahantahtoisten sairauksien myrsky – jotta me, jotka
näemme, että kauheat asiat ovat alkaneet ja tiedämme, että vielä
kauheammat asiat ovat tulossa, voisimme pitää suurimpana etuna
sitä, että lähdemme siitä mahdollisimman nopeasti. Jos
asunnossanne seinät tärisevät iän myötä, katot yläpuolellane
vapisevat, ja talo, joka on nyt kulunut, uhkaa välittömästi tuhota
iän myötä murenevan rakenteensa, ettekö te kaikin keinoin lähtisi
pois?</i>”, kysyy Kyprianos.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Meidän tulisi, rakkaat veljet,
miettiä – meidän tulisi aina ja aina miettiä, että olemme
luopuneet maailmasta ja elämme tällä välin täällä vieraina ja
muukalaisia. Tervehtikäämme sitä päivää, joka osoittaa
jokaiselle meistä oman kotinsa, joka nappaa meidät sieltä meidät
ja vapauttaa meidät maailman pauloista ja palauttaa meidät
paratiisiin ja valtakuntaan. Kuka, joka on joutunut vieraalle maalle,
ei haluaisi kiireesti palata omaan kotimaahansa? Me pidämme
paratiisia isänmaana</i>”.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p>
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-qf19hlq3Z_I/XnYe5FsxKWI/AAAAAAAASBc/_vFSNfF4mQQ5ufBx0yrmY0lx9QyKZELiQCNcBGAsYHQ/s1600/Juha%2BMolari%2Bkirkkoherra.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1502" data-original-width="1197" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-qf19hlq3Z_I/XnYe5FsxKWI/AAAAAAAASBc/_vFSNfF4mQQ5ufBx0yrmY0lx9QyKZELiQCNcBGAsYHQ/w319-h400/Juha%2BMolari%2Bkirkkoherra.jpg" width="319" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><div>
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Juha Molari, </span></span></span></span><br />
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Entinen osa-aikainen siivooja</span></span></span></span>, <span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">D.Th, BBA.</span></span></span></span></div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">GSM +358 40 684 1172</span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="line-height: 12.25pt; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><span lang="EN-US">Blog </span><a href="http://juhamolari.blogspot.com/"><span color="windowtext" lang="EN-US">http://juhamolari.blogspot.com/</span></a><span lang="EN-US"> ja VKontakte </span><span color="windowtext" lang="EN-US"><a href="http://vk.com/id157941374">http://vk.com/id157941374</a> </span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="line-height: 12.25pt; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span lang="EN-US"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)</span></span></span></span></span></div>
</div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><span lang="EN-US"><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Twitter: </span></span><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><a href="https://twitter.com/molarijuha">https://twitter.com/molarijuha</a></span></span></span></span><br />
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Instagram <a href="https://www.instagram.com/juhamolari/">https://www.instagram.com/juhamolari/</a></span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<div style="line-height: 12.25pt;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">LinkedIN-profiili: <span color="windowtext"><a href="http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4a">http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4</a></span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div style="font-size: 12.8px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Molari in Russian media: </span><span style="font-size: xx-small;"><a href="http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html" style="line-height: 16.33px;">http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html</a></span></span></span></div>
</div></td></tr></tbody></table><p style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p>
Juha Molari Юха Молариhttp://www.blogger.com/profile/04092091762460120720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4327153681284133415.post-56921634181057512092021-12-03T20:45:00.006+02:002021-12-03T20:45:54.190+02:00Kyprianoksen kanssa tutkien Raamattua ja viimeistä päivää<p>
</p><p style="margin-bottom: 0cm;">2. adventtisunnuntai käsittelee
eskatologiaa, viimeisiä päiviä ennen kuin Kristus tulee
kunniassaan aikojen lopulla. Luukkaan evankeliumin 21:25ss luvun
mukaan Jeesus kertoo Kirkkoraamatun suomennoksen mukaan, kuinka
kansat ovat silloin maan päällä ”ahdistuksen ja epätoivon
vallassa”, ”lamaantuvat pelosta”, kun ”eivät tiedä, mikä
on kohtaava” ihmiskuntaa.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">Jeesuksen lopunajallisen puheen
jännittävät käsitteet</h3>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Evankeliumin alkuteksti sanoo
kreikaksi, että ihmiset pidättävät hengitystä, apopsycho, mikä
on suomennettu lamaantumiseksi Kirkkoraamatussa. Silloin ihmiset ovat
fobiassa – apo fobou – ja προσδοκίας, epävarmoissa
odotuksissa ja ennakoinnissa; Kirkkoraamattu suomentaa ”ahdistuksen
ja epätoivon vallassa”. Näillä viimeisen ajan ihmisillä on siis
syvästi ongelmallinen epävarmuuden sietokyky ja tästä tulee monia
seuraamuksia.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kansojen keskuudessa on Kirkkoraamatun
suomennoksen mukaan ”ahdistus”, kreikaksi συνοχὴ
(synochē), mikä tarkoittaa siis kauhua ja hätää, tarkasti ottaen
merkitsee, että olla ”tiukasti kovassa jännityksessä”.
Strongin kreikankielen konkordanssi toteaa tästä sanasta
englanniksi, että ihmiskunta on liikkumattomuuden tilassa, mikä
aiheuttaa ahdistusta, ihmiset tuntevat ”feel locked in”.
Merkillistä kyllä, että meidän aikamme vallitsevaa
maailmantilaamme kuvataan pelokkaana lock downiksi, sulkeutumiseksi.
Uuden testamentin kreikan täsmälleen tätä tarkoittava sana
συνοχὴ (synochē) on siis esillä toisen adventtisunnuntain
evankeliumissa Luukas 21:25, kun Jeesus kuvailee viimeisten aikojen
ihmisten tunnetiloja. Se on locked in, locked down, sulkeutunut
tiukasti jännitykseensä.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Tämä lisäksi näitä ihmisiä
hallitsee evankeliumin mukaan ᾰ̓πορῐ́ᾱ (aporia), joka
on suomennettu Kirkkoraamatussa epätoivoksi.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Luukkaan evankeliumin kreikan- ja
latinankielisessä maailmassa aporia, Kirkkoraamatun suomennoksessa
siis epätoivo, oli filosofien ja puhetaidon opettajien voimakkaasti
keskusteltu suoranainen käsite, jotka tarkoittaa kirjaimellisesti
”puuttuvaa kulkua” ja ”umpikujaa”, kun jonnekin ei ole
pääsyä.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Aporian filosofiset ja semanttiset
määritelmät ovat vaihdelleet historian saatossa. Ranskalaisen
filosofin Jacques Derridan kaltaiset kriitikot ovat käyttäneet
aporia-termiä ”osoittamaan päättämättömyyden pistettä”.
Kirjallisuuskriitikko Julian Wolfrey luonnehtii traumaa haavaksi,
aporiaksi, joka jättää loputtoman jäljen: Se ei päästä sinua
irti, ellet löydä vastausta tai - mikä tyypillisempää - et
ainakaan löydä tapaa hallita sitä. Haluat itsepintaisesti hallita
ja kontrolloida, mutta et löydä tapaa hallita traumaa. Siinä on
aporia.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Etymologisesti aporia-käsite syntyy
kahdesta kreikankielen osasta: a ja poros, suomeksi sana ”ilman”
(jotakin) -etuliite ja ”kulkua” merkitsevä sana. Aporia-sanalla
on rikas yhteys platonisessa mytologiassa. Platonin Symposiumissa
Aristofaneen myyttinen tarina ihmiskunnan kolmesta alkukantaisesta
sukupuolesta Poros, Peia ja Eros ovat tämän käsitteen takana.
Penia on köyhyyden lapsi, joka päättää väkisin hedelmöittää
itsensä päihtyneellä Poroksella, yltäkylläisyyden
ruumiillistumalla. Tämä Poros-sana määrittelee a-poriaa.
Köyhyyden lapsen ja päihtyneen yltäkylläisyyden ruumiillistuman
liiton tuloksena syntyy Eros, joka perii vanhempiensa epäyhtenäiset
ominaisuudet. Aporia ei ole maskuliinen eikä feminiininen, ei rikas
eikä köyhä, ei kekseliäs eikä vailla resursseja. Aporia rikkoo
identiteetin logiikan ja on kääntämätön termi. Sellaista
kreikankielen filosofista sanaa käytetään Luukkaan evankeliumissa,
kun Jeesus luonnehtii viimeisten aikojen ihmisiä: kun ihmiset ovat
συνοχὴ (synochē) locked in, sulkeutuneet tiukasti
jännitykseensä, heillä on aporia, kulku on estynyt.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Platonin varhaisia dialogeja kutsutaan
usein hänen ”aporeettisiksi” dialogeikseen, koska ne päättyivät
tyypillisesti aporiaan. Tällaisessa dialogissa Sokrates kysyy
keskustelukumppaniltaan jonkin käsitteen, hyveen, rohkeuden,
luonteen määritelmää, mutta Sokrates osoittaa, että vastaus oli
epätyydyttävä. Keskustelukumppani myöntää olevansa aporiassa:
ihminen vain luuli tietävänsä jotakin, mutta hän itse asiassa ei
tiedä sitä. Retoriikassa aporiasta tuli näin keino ilmaista
teeskennelty epäily, kun tavoitteena oli puhujan diskreditointi,
huonon maineen osoittaminen.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Evankeliumissa näillä
kreikankielisillä sanoilla Jeesus varoittaa, että tuollaisessa
viimeisten aikojen ihmiskunnassa ei pidä juopottelun, päihtymyksen
ja jokapäiväisen elämän huolten turruttaa ihmistä niin että se
hänen paluunsa päivä yllättäisi niin kuin ansa.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Oman aikamme moninaiset seurakunnat
teeskentelevät kristillistä uskoa ja teeskentelevät adventtiaikaa
siinä, kun pyytävät epäkristillisestä elämästään tunnettuja
artisteja kirkkoon laulamaan joululauluja, ihmisille sisäänpääsyä
varten kirkkoon vaaditaan suurehko rahallinen maksu, minkä lisäksi
kirkon ovella pitää näyttää ns. koronarokotuspassia.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">Suurmarttyyri Kyprianos saarnasi
viimeisest päivästä</h3>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Olemme jo erittäin kaukana siitä,
miten Jeesuksen sanat ja evankeliui ymmärrettiin – rohkenen
väittää oikealla vakavuudella – ensimmäisten vuosisatojen
aikana. Suurmarttyyri Kyprianos Karthagolainen syntyi vuonna 200 ja
kuoli marttyyripiispana 258 jKr, juuri minun ikäisenä miehenä.
Toisin kuin Suomen evankelisluterilaisen kirkon piispat yli 100 000
euron vuosiansioissaan ja lisäksi luontaisetuuksineen, tämä vanhan
kirkon piispa Kyprianos antoi kasteen jälkeen pois omaisuutensa
köyhille. Ja piispana hän oli suosittu erityisesti köyhien
joukossa. Lopulta antoi henkensä uskonsa puolesta marttyyrinä.
Miten hän olisi kohdannut päivän evankeliumin?</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Toisin kuin Suomen
evankelisluterilaisen kirkon piispat ja päättäjät, jotka avaavat
ja avaavat kirkkotilojen ovia maallisten viranomaisten määräysten
mukaisessa järjestyksessä sekä pelkäävät opettaa mitään, joka
ärsyttäisi valtakunnansyyttäjää ja kulttuuriliberalistista
mädätystä, piispa Kyprianos koki keisari Deciuksen vainot
ankarasti Karthagossa, Pohjois-Afrikassa nykyisen Tunisian alueella.
Ensin prokonsuli Aspasius Paternus oli karkottanut Kyprianoksen
vuonna 257. Kun piispa palasi takaisin Karthagoon, hänet mestattiin
vuonna 258.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kyprianos olisi voinut paeta, mutta hän
jättäytyi marttyyriksi. Kyprianos vietiin tuomioistuimen eteen.
”Onko nimesi Kyprianos?”, prokonsuli kysyi. ”Kyllä
on”.”Keisarit vaativat sinua uhraamaan”. ”Kieltäydyn siitä”,
Kyprianos vastasi. Tämän jälkeen julistettiin väistämätön
tuomio. ”Kiitos Jumalalle!”, vastasi Kyprianos. Hänet vietiin
teloituspaikalle koko kaupungin läsnäollessa. Mies, joka oli elänyt
nuhteetonta elämää ja omistautunut toisten hyväksi, riisui
punaisen viittansa ja polvistui rukoilemaan. Kyprianos määräsi,
että teloittajalle annettaisiin kaksikymmentäviisi kultarahaa.
Sitten hän laski päänsä ja nostettu kirves laskeutui, Kyprianos
oli teloitettu.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kyprianoksen saarnan tunteminen
ravitsee hengellisesti aivan eri tavalla kuin jos kuuntelisi
piispaksi ja papiksi itseään kutsuvien nykyisiä puheita, joissa
tarkoituksena on lähinnä vesittää Jeesuksen puheen radikaalisuus.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">Traktaatti VII Kuolleisuudesta</h3>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kyprianoksen<a href="https://ccel.org/ccel/schaff/anf05/anf05.iv.v.vii.html "> Traktaatti VII Kuolleisuudesta</a> käsittelee Kristuksen ennustusta kärsimyksistä,
joihin kristityt joutuvat viimeisinä päivinä. Se on vuodelta 252
jKr, kuusi vuotta ennen hänen marttyyrikuolemaansa.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kyprianos aloittaa Traktaatin
huomautuksella, että jotkut mielen heikkouden tai uskon
rappeutumisen tai maallisen elämän suloisuuden tai pehmeytensä
vuoksi tai, mikä vielä tärkeämpää, totuudesta erehtymisen
vuoksi, ”seisovat vähemmän vakaasti”. Tuollainen ylellisestä
mielenlaadusta johtuva laiskuus olisi hillittävä – huomauttaa
piispa Kyprianos.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">”Jos joku sotii Jumalan puolesta,
hänen on tunnustettava itsensä sellaiseksi, joka taivaalliseen
leiriin sijoitettuna jo toivoo jumalallisia asioita, jotta meillä ei
olisi vapinaa maailman myrskyjen ja pyörremyrskyjen edessä eikä
levottomuutta, sillä Herra oli jo ennustanut, että ne tulevat. ---
Herra neuvoi ja opetti ja valmisti ja vahvisti seurakuntansa kansaa
kaiken tulevan kestämiseen. Hän ennusti ja sanoi, että sotia,
nälänhätää, maanjäristyksiä ja kulkutauteja syntyisi
jokaisessa paikassa. Ja jottei odottamaton ja uusi onnettomuuksien
pelko meit ravistelisi, Hän varoitti meitä jo aikaisemmin, että
vastoinkäymiset lisääntyisivät yhä enemmän viimeisinä
aikoina”.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">”Maailmassa taistelu paholaista
vastaan”</h3>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kyprianos kysyy, ”mitä tilaa tässä
on ahdistukselle ja huolenpidolle? Kuka näiden asioiden keskellä
vapisee ja on surullinen, paitsi se, joka on ilman toivoa ja uskoa?
Sen on pelättävä kuolemaa, joka ei halua mennä Kristuksen luo. -
- - Sillä kirjoitettu on, että vanhurskas elää uskosta. Jos te
olette vanhurskaita ja elätte uskosta, jos te todella uskotte
Kristukseen, niin miksi ette ota vastaan varmuutta siitä että
teidät on kutsuttu Kristuksen luo, ja iloitse siitä, että olette
vapautuneet perkeleestä?” Näin Kyprianos.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Karthagon piispa kysyy: Mitä muuta
maailmassa on kuin taistelu paholaista vastaan, jota käydään
päivittäin, kuin taistelu hänen juoniaan ja aseitaan vastaan
jatkuvissa taisteluissa? Meidän sotamme on ahneutta, siveettömyyttä,
vihaa ja kunnianhimoa vastaan. - - - Ihmismieli on piiritetty ja joka
puolella varustettu paholaisen hyökkäyksillä.”</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">”Kelvollisia ihmisiä nöyryyden
uunissa”</h3>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kyprianos paimentaa sanoillaan
kristittyjä oikeaan realistiseen ymmärrykseen kohtaloista tässä
maailmassa: ”Poikani, kun tulet Jumalan palvelukseen, seiso
vanhurskaudessa ja pelossa ja valmista sielusi kiusaukseen”.
”Tuskassasi kestä ja nöyryydessäsi ole kärsivällinen, sillä
kultaa ja hopeaa koetellaan tulessa, mutta kelvollisia ihmisiä
nöyryyden uunissa”.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kyprianos muistuttaa Jobin
vastauksesta, kun tämä oli menettänyt omaisuutensa, lapset
kuolleet, kärsi raskaasti haavoista. Juuri ahdistuksessaan Job
vastasi: ”Alastomana minä lähdin äitini kohdusta, alastomana
minä myös menen maan alle. Herra antoi, Herra otti pois, niin kuin
Herralle sopivaksi tuntui, niin on tapahtunut. Siunattu olkoo Herran
nimi”.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">”Vanhurskailla miehillä on aina
ollut tätä kestävyyttä. Apostolit pitivät yllä tätä Herran
laista saatua kuria, ettei vastoinkäymisissä murruttaisi, vaan
otettaisiin rohkeasti ja kärsivällisesti vastaan, mitä ikinä
maailmassa tapahtuukin”, painotti Kyprianos: ”Meidän ei pidä
voivotella vastoinkäymisissä, rakkaat veljet, vaan meidän on
kärsivällisesti ja rohkeasti kestettävä, mitä tahansa
tapahtuukin, sillä onhan kirjoitettu: Murtunut henki on uhri
Jumalalle, nöyrtynyttä sydäntä Jumala ei halveksi”.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">”Oikeaksi ruorimieheksi tunnistetaan
myrskyssä. Sodankäynnissä sotilaaksi osoittaudutaan. Taistelu
vastoinkäymisissä on totuuden koettelemista. Sellainen puu, joka on
juuriltaan syvälle juurtunut, eivät tuulenvireet liikuta, ja
sellainen laivan, joka on lujista puista tiiviiksi tehty, aallot
lyötä, mutta laiva ei rikkoudu”.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kyprianos painottaa, että tässä on
ero kristittyjen ja muiden, jotka eivät tunne Jumalaa, välillä,
että onnettomuudessa he valittavat ja nurisevat, kun taas
vastoinkäymiset eivät kutsu kristittyj pois totuudesta, hyveestä
ja uskosta, vaan ne vahvistavat meitä kärsimyksellään. - - - Mikä
hengen suuruus onkaan taistella järkkymättömän mielen kaikilla
voimilla niin monia tuhon ja kuoleman alkusysäyksiä vastaan! Kuinka
ylevää onkaan seistä pystyssä ihmiskunnan hävityksen keskellä
eikä maata maahan lyhistyneenä niiden kanssa, joilla ei ole toivoa
Jumalaan”.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">”Tarpeellinen, hirvittävä ja
tappava rutto ja vitsaus”</h3>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">”Rakkaat veljet, miten suuri asia ja
miten aiheellinen ja tarpeellinen onkaan, että rutto ja vitsaus,
joka näyttää hirvittävältä ja tappavalta, tutkii jokaisen
vanhurskauden ja tutkii ihmismielen, nähdäkseen, hoitavatko terveet
sairaita, rakastavatko sukulaiset hellästi sukulaisiaan, säälivätkö
isännät kuolevia palvelijoitaan, eivätkö lääkärit hylkää
rukoilevia potilaitaan, tukahduttavatko raivokkaat
väkivaltaisuutensa, voivatko ahneet sammuttaa alati kyltymättömän
ahneutensa jopa kuoleman pelossa, taivuttavatko ylimieliset kaulasa,
lahjoittavatko rikkaat silloinkaan mitään, kun heidän rakkaansa
menehtyvät. Vaikka tämä kuolevaisuus ei olisi antanut mitään
muuta, se on tehnyt kristityille ja Jumalan palvelijoille tämän
hyödyn, että alamme haluta marttyyrikuolemaa, kun opimme olemaan
pelkäämättä kuolemaa. Nämä ovat meille harjoituksia, eivät
kuolemia. Kuoleman halveksimisella ne valmistavat kruunua varten.”</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kyprianos muistuttaa, että meidän ei
pidä tehdä omaa tahtoamme, vaan Jumalan tahtoa sen mukaisesti, mitä
Herramme on käskenyt meitä päivittäin rukoilemaan. ”Miksi usein
toistuvin rukouksin rukoilemme ja anelemme, että Hänen
valtakuntansa päivä kiirehtisi, jos suurimmat halumme ja
voimakkaimmat toiveemme ovat totteleminen paholaiselle täällä, sen
sijaan että hallitsisimme Kristuksen kanssa?”, lausuu
marttyyripiispana kuollut Kyprianos.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Lopuksi Kyprianos viittaa apostoli
Paavalin moitteeseen, nuhteeseen ja syytökseen niille, jotka ovat
suruissaan ystäviensä poismenosta. ”En tahtoisi”, sanoo
Paavali, ”että te, veljet, olisitte tietämättömiä niistä,
jotka nukkuvat, ettette murehtisi, niin kuin muut, joilla ei ole
toivoa”. Sillä jos me uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut
ylös, niin myös ne, jotka nukkuvat Jeesuksessa, Jumala tuo hänen
kanssaan”. Kyprianos kysyykin, miksi me uskovat murehtisimme ja
surisimme ystävimme, kun he lähtevät, ikään kuin jotain
kadotettua, vaikka Kristus itse, meidän Herramme ja Jumalamme,
rohkaisee meitä ja sanoo: Minä olen ylösnousemus ja elämä: joka
uskoo minuun, vaikka hän kuolisi, hän saa elää; ja joka elää ja
uskoo minuun, hän ei saa iankaikkisesti kuolla”.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Ymmärtäen luultavasti omankin
kuolemansa nopeasti lähestyvän Kyprianos kirjoittaa: kun me
kuolemme, me siirrymme kuoleman kautta kuolemattomuuteen.
Iankaikkinen elämä ei voi seurata, ellei meille käy niin, että me
lähdemme tästä elämästä. Se ei ole loppu, vaan läpikulku. Kun
tämä ajan matka on kuljettu, siirtyminen on ikuisuuteen. Kuka ei
haluaisi kiirehtiä parempiin asioihin? Kuka ei kaipaisi muuttua ja
uudistua Kristuksen kaltaiseksi ja päästä taivaallisen kirkkauden
arvoon?</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">Imarteleva, petollinen maallisten
nautintojen houkutus</h3>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kyprianos nostaa esille Raamatun
esimerkkejä Jumalan silmissä mieltyneen olemisesta. Pyhä Henki
opetti myös Salomon kautta, että Jumalalle mieluisat ihmiset
otetaan pois aikaisemmin ja päästetään vapaiksi aikaisemmin,
jotta he eivät jäisi liian pitkäksi aikaa tähän maailmaan ja
tulisi saastaisiksi maailman tartunoista. ”Se, joka haluaa asua
pitkään maailmassa, joka on ihastunut maailmaan, joka on tämä
elämä, imarteleva ja petollinen, kokee maallisten nautintojen
houkutukset. Maailma vihaa kristittyä: miksi te rakastaisitte sitä,
joka teitä vihaa, ja miksi ette mielummin seuraa Kristusta, joka
sekä lunasti teidät että rakastaa teitä?</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Johannes huutaa ja sanoo kirjeessään
kehottaen meitä olemaan seuraamatta lihallisia haluja ja
rakastamatta maailmaa: Älkää rakastako maailmaa, hän sanoo,
”Älkääkä sitä, mitä maailmassa on. Jos joku rakastaa
maailmaa, ei Isän rakkaus ole hänessä. Sillä kaikki, mitä
maailmassa on, on lihan himoa ja silmien himoa ja elämän ylpeyttä,
mitkä eivät ole Isästä, vaan maailman himosta”. Sen sijaan,
veljet, kirjoittaa Kyprianos, ”terveen mielen, lujan uskon ja
vankkumattoman hyveen turvin valistautukaamme Jumalan koko tahtoon,
jättäen pois kuoleman pelon, ajatelkaamme kuolemattomuutta, joka
seuraa. Osoittakaamme tällä, että olemme sitä, mitä uskomme,
että emme sure meille rakkaiden poismenoa ja että kun kutsumuksemme
päivä koittaa, tulemme viivyttelemättä ja vastustamatta Herran
luo, kun hä itse kutsuu meitä”.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">”Pahantahtoisten sairauksien myrsky”</h3>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kyprianos muistuttaa Jumalan
palvelijoiden tehtävästä ”nyt, kun maailma on romahtamassa ja
sitä painavat pahantahtoisten sairauksien myrsky – jotta me, jotka
näemme, että kauheat asiat ovat alkaneet ja tiedämme, että vielä
kauheammat asiat ovat tulossa, voisimme pitää suurimpana etuna
sitä, että lähdemme siitä mahdollisimman nopeasti. Jos
asunnossanne seinät tärisevät iän myötä, katot yläpuolellane
vapisevat, ja talo, joka on nyt kulunut, uhkaa välittömästi tuhota
iän myötä murenevan rakenteensa, ettekö te kaikin keinoin lähtisi
pois?”, kysyy Kyprianos.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">”Meidän tulisi, rakkaat veljet,
miettiä – meidän tulisi aina ja aina miettiä, että olemme
luopuneet maailmasta ja elämme tällä välin täällä vieraina ja
muukalaisia. Tervehtikäämme sitä päivää, joka osoittaa
jokaiselle meistä oman kotinsa, joka nappaa meidät sieltä meidät
ja vapauttaa meidät maailman pauloista ja palauttaa meidät
paratiisiin ja valtakuntaan. Kuka, joka on joutunut vieraalle maalle,
ei haluaisi kiireesti palata omaan kotimaahansa? Me pidämme
paratiisia isänmaana”.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p><div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-qf19hlq3Z_I/XnYe5FsxKWI/AAAAAAAASBc/_vFSNfF4mQQ5ufBx0yrmY0lx9QyKZELiQCNcBGAsYHQ/s1600/Juha%2BMolari%2Bkirkkoherra.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1502" data-original-width="1197" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-qf19hlq3Z_I/XnYe5FsxKWI/AAAAAAAASBc/_vFSNfF4mQQ5ufBx0yrmY0lx9QyKZELiQCNcBGAsYHQ/w319-h400/Juha%2BMolari%2Bkirkkoherra.jpg" width="319" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><div>
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Juha Molari, </span></span></span></span><br />
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Entinen osa-aikainen siivooja</span></span></span></span>, <span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">D.Th, BBA.</span></span></span></span></div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">GSM +358 40 684 1172</span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="line-height: 12.25pt; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><span lang="EN-US">Blog </span><a href="http://juhamolari.blogspot.com/"><span color="windowtext" lang="EN-US">http://juhamolari.blogspot.com/</span></a><span lang="EN-US"> ja VKontakte </span><span color="windowtext" lang="EN-US"><a href="http://vk.com/id157941374">http://vk.com/id157941374</a> </span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="line-height: 12.25pt; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span lang="EN-US"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)</span></span></span></span></span></div>
</div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><span lang="EN-US"><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Twitter: </span></span><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><a href="https://twitter.com/molarijuha">https://twitter.com/molarijuha</a></span></span></span></span><br />
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;"><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Instagram <a href="https://www.instagram.com/juhamolari/">https://www.instagram.com/juhamolari/</a></span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<div style="line-height: 12.25pt;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">LinkedIN-profiili: <span color="windowtext"><a href="http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4a">http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4</a></span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div style="font-size: 12.8px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Molari in Russian media: </span><span style="font-size: xx-small;"><a href="http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html" style="line-height: 16.33px;">http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html</a></span></span></span></div>
</div>
</td></tr>
</tbody></table>
</div>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
Juha Molari Юха Молариhttp://www.blogger.com/profile/04092091762460120720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4327153681284133415.post-48209591157642862402021-08-05T20:37:00.020+03:002021-08-05T21:41:09.233+03:00Juoppo Vihtori Kosola ja etnonationalistit<p> </p><h3 style="margin-bottom: 0cm;">
Juoppo Vihtori Kosola ja
etnonationalistit</h3>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Itseään etnonationaaliksi määrittävä
Tuukka Kuru, Suomen Sisun aktiivi, on järjestellyt myös
Awakening-konferenssia. Paremmilta ansioiltaan (ja aivan oikeilta)
hän on vuonna 1990 syntynyt rovanniemeläislähtöinen
koneinsinööri. En ryhdy kiistämään, että hän on varmaan
kyvykäs ja viisas koneinsinööri – erilainen ja parempi siinä, kuin
sosiaaliturvalla elävä entinen osa-aikainen siivoja.</div><div style="margin-bottom: 0cm;"> </div><div style="margin-bottom: 0cm;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-nkEsOUgzDbg/YQwfkPwNc_I/AAAAAAAASwg/x_U3DG9jBRMVP_vR20WG7j0nNYHF2NoogCNcBGAsYHQ/s673/Tuukka%2BKuru.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="673" data-original-width="672" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-nkEsOUgzDbg/YQwfkPwNc_I/AAAAAAAASwg/x_U3DG9jBRMVP_vR20WG7j0nNYHF2NoogCNcBGAsYHQ/s320/Tuukka%2BKuru.jpg" width="320" /></a></div>Olut maistui heti sen jälkeen, kun Tuukka Kuru oli lausunut näkemyksensä. En tiedä, miten Vihtori Kosolan tavat ovat halussa tässä pienessä seuraajassaan. Korjaus väärään tulkintaan: lasissa ei ole alkoholia. Tuukka ei juo alkoholia.</div><div style="margin-bottom: 0cm;"> </div><div style="margin-bottom: 0cm;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-txxya-kA-Jg/YQwf4rb4KFI/AAAAAAAASwo/WNy4jW8AYdkVNxsoLqOfTaE588Ki0ChygCNcBGAsYHQ/s730/Tuukka%2BKuru%2BB.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="730" data-original-width="721" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-txxya-kA-Jg/YQwf4rb4KFI/AAAAAAAASwo/WNy4jW8AYdkVNxsoLqOfTaE588Ki0ChygCNcBGAsYHQ/s320/Tuukka%2BKuru%2BB.jpg" width="316" /></a></div><br /><div style="margin-bottom: 0cm;"> <br /></div><div style="margin-bottom: 0cm;">Tuukka Kuru koki olevansa jälleen kerran suuren isänmaansa asialla, kun kertoi ajatuksiansa siitä kauheudesta, että Perussuomalaisten puheenjohtajaehdokas (en muista nimeä) ja Johan Bäckman ovat olleet jossain yhteydessä toisiinsa. Kurun mukaan pelkästään yhteys olisi pahaa. Hän ei viitsinyt kerrata tapahtumien kulkua totuudenmukaisen tilannekuvan antamiseksi, vaan pelkästään Bäckman tekisi kaiken pahaksi. Niin Kuru julisti, että Bäckman pitäisi karkottaa Suomesta ja ottaa pois kansalaisuus. Sanomatta jäi se fakta, että Bäckmanin kontakti perussuomalaiseen mieheen oli tapahtunut Bäckmanin kirjan johdosta ja koski vaalien toteutumisessa olleita ongelmia.</div><div style="margin-bottom: 0cm;"> </div><div style="margin-bottom: 0cm;">Erityinen syy Tuukka Kurun purkaukselle näyttäisi olevan tyytymättömyys, että Perussuomalaisten puheenjohtajaehdokas on saanut isänmaallisten keskuudessa näkyvyyttä. Kuru näyttäisi olevan tyytyväinen, jossa Purra ja ruotsalaismieliset eivät joutuisi haastetuksi. Niin sopii mustamaalata ja hajottaa kenttää salaliittoteorioiden avulla, jotta Purra saisi voiton.<br /></div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br /></div><div style="margin-bottom: 0cm;">Kuru eksyi entistä kauemmas ja esitti väitteitä Venäjän rahoituksesta sekä puhui Janus Putkosesta ja lopulta myös minusta, vaikka minulla ei ole mitään kontaktia tuohon perussuomalaisten puheenjohtajakanditaattiin, jonka nimeä en vieläkään muista tätä kirjoittaessani. Joskus nimi on toki mielessäni.</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br /></div><div style="margin-bottom: 0cm;">Kuru esittää omalaatuisia muunnelmia sen avulla, mitä olen toistakymmentä vuotta sitten kirjoittanut lehtijutussa moskovalaisen professorin analyysistä siitä, miten Viro voisi hyötyä venäläisten läsnäolosta. Kuru ei viitsi olla kovin tarkka lähteiden käytössä, mutta ehkä nuori mies ja koneinsinööri rasvaa asiat toimiviksi eri tavalla.</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br /></div><div style="margin-bottom: 0cm;">Kuru toimii siis heikon lähdeanalyysin ja vääristelyn avulla myös siinä, kun viittaa kohdallani Suomen antifasistiseen komiteaan. Sillähän ei ole tosiasiassa mitään suhdetta äärivasemmiston Antifan kanssa. Tietysti Kuru on raivoissaan, että vanha Safka ei hyväksynyt myöskään natsien pyrkimyksiä, kun taas Kurulle nuo natsit olivat pyhimyksiä tappaessaan mahdollisimman monta juutalaista ja venäläistä. Tosiasiassa vanha Safka eli antifasistinen komitea oli terveellä tavalla maahanmuuttokriittinen jo siinä vaiheessa, kun Tuukka oli pieni peruskoululainen eikä Suomessa ymmärretty ongelmaa lainkaan. Myöskään vasemmistoa ja oikeistoa en itse jakaisi niin tylysti ja kategorisesti epäisänmaallisiin ja isänmaallisiin kuin Tuukka ilmeisesti tekee: jos joku on vasemmistolainen, hän voi olla myös suomalainen isänmaallinen työläisen ja köyhän asialla, mutta hänen ei tarvitse välttämättä olla marxisti, globalisti tai internationaali, niin kuin myös jokaisen oikeistolaisen ei tarvitse olla Brysselin ja Washingtonin tai Tukholman asialla. <br /></div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br /></div><div style="margin-bottom: 0cm;">Vanha Safka eli antifasistinen komitea toi ilmi Heidi Hautalan ja vihreiden ongelmia, myös siinä miten Suomeen tuotiin pakolaisstatuksella ihmisiä, joilla oli väärät passit, jotka olivat etsintäkuulutettu erilaisista rikoksista. Näitä hämäriä tyyppejä tuli mm. vuonna 2009, jolloin Tuukka oli juuri täysi-ikäisyytensä kynnyksellä. Ehkä hän ei itse tiedostanut silloin maailman katalaa menoa. </div><div style="margin-bottom: 0cm;"> </div><div style="margin-bottom: 0cm;">RKP:n Eeva Biaudet ja Vihreiden Heidi Hautala veivät minut jopa rikostutkintaan, kun moitin vallitsevaa tapahtumien kulkua, jossa Al-Qaidaan linkittyvät tahot ja erityisesti YK:n Al-Qaida-sanktiolistalla nimetty terroristiverkosto <i>Kavkaz-Center</i> saivat suojaa Suomessa. Minun oli lausuttava moite mm. Venäjän RT-kanavan kautta, koska mikään suomalainen media ei asiasta kertoisi eikä vaihtoehtoismediaa ollut Suomessa. Tästä Tuukka Kuru ei osaa sanoa yhtään mitään, vaikka noiden tapahtumien aikana hän tuskin oli enää peruskoululainen, vaan nuorukaisena olisi saattanut tietää asioista. Muistelen ehkä lukeneeni, mutta saatan muistaa väärin, että Tuukka Kuru seikkaili erilaisissa aatteellisissa ryhmissä nuorukaisena, joten hän on voinut olla niiden lumoissa tuohon aikaan eikä ole valveutuneesti seurannut tapahtumien oikeaa kulkua.</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br /></div><div style="margin-bottom: 0cm;">Oma ongelmansa on tuo ilmaisu "russomaani", jonka Kuru ja kumppanit ovat lanseeranneet. Sen ongelmista tässä jäljessä enemmän. Minä en ole käynyt moneen vuoteen Venäjällä, minulla ei ole mitään valtiollista työsuhdetta Venäjään ja paljon mahdollista, että koskaan enää vanhuuden päivinäni en matkustele Venäjälle. Miten ja miksi minut nimetään "russomaaniksi", on yhtä surullista kuin Tuukka Kurun esikuvat harjoittivat kyydityksiä rajalle aina presidenttiä myöten.<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Kuru kirjoittelee
traditionalistiseen verkkolehteen<i> Sarastus</i>. Hän on oman
esikoispoikani ikäinen nuorukainen. Neuvostoliitossa hän ei ole käynyt.
YYA-sopimuksen Suomea hän ei ole kokenut, vaan on lukenut asenteensa
asenteellisista lehdistä. Tämä on myös ongelma, joka näkyy perspektiivissä ja horisontissa: kun Tuukkaa ei ollut vielä olemassa, niin meikäläinen
suoritti asepalveluksen vuonna 1983-84 hyvin tietoisena, että Suomen
Puolustusvoimien tehtävänä on pitää Suomi koskemattomana kaikista
ilmansuunnista tulevia vieraita joukkoja vastaan. Suomea ei saa käyttää
hyökkäykseen myöskään toista valtiota vastaan. Suomen Puolustusvoimat
eivät olleet suinkaan Neuvostoliiton uhkaa vastaan, vaan Neuvostoliitto
halusi Suomen huolehtivan oman maansa koskemattomuudesta. Suomen
Puolustusvoimat eivät olleet Neuvostoliiton vihollinen. Mutta Tuukka
Kurua ei ollut vielä silloin olemassa.<h3 style="margin-bottom: 0cm;">
Juoppo Vihtori Kosola ja
etnonationalistit</h3>
<div style="margin-bottom: 0cm;"><br /></div><div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
Kovasti olen eri
mieltä siitä, miten Kuru on ilmaissut tohkeissaan eugeniikaksi
koettuja näkemyksiä, joissa sinisilmäisyys tai ihonväri olisi
merkki kuulumisesta johonkin etniseen ryhmään. Kurun kutsumassa
Awakening – Kohti kansalllista heräämistä seminaarissa ovat olleet
järjestäjinä myös Sarastus ja Monokulttuuri FM.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Etnonationalistinen kansallinen ja
etninen puhtaus eivät ole läheskään tavoittaneet suomalaisen sisun
ja isänmaallisuuden perimmäistä tai jalointa olemusta.
Parhaimmillaan he kykenevät papukaijamaisesti tai klownimaisesti
lausumaan uudestaan Lapuan liikkeen juoppojen puhujien myyttistä
retoriikkaa.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Aivan oikein <a href="https://www.suomidemokraatit.com/onko-etnonationalismin-aika/">Suomi demokraatit ja Jukka Wallin</a> ovat arvostelleet, että Sibelius, Maamme-laulun säveltäjä
Fredrik Pacius, Mannerheim, Akseli Gallen-Kallela, Runeberg ja Suomen
lippu joutuisivat karun kohtalon uhriksi näiden nykyisten
etnonationlistien eugeniikassa. Jatkosodan aikana Itä-Karjalan
miehityshallitus ylläpiti etnonationalismia venäläisille
tarkoitetuissa vankileireissä, jotka ovat tällä hetkellä
rikostutkinnan kohteena aivan aiheellisesti.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Toukokuun 9. päivänä 2020 Tuukka
Kuru vastasi Twitterissä ja opetti meikäläistä eräällä
kuvalla, jossa oli joku ylipainoinen mies, yllään sinimusta
vihtoripaita, ja viittaus Lapuan kyydityksiin – näitä ilmeisesti
Tuukka Kuru ihannoi, kun sellaisen symboliikan tarjoaa vastaukseksi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-O7XTbDTtz8c/XrmAaZ_W9cI/AAAAAAAASKQ/RiWCI0OaoJciOieTi9wBrMzD8WIjCh-bwCNcBGAsYHQ/s1600/IMG_20200511_101302.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1362" data-original-width="1080" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-O7XTbDTtz8c/XrmAaZ_W9cI/AAAAAAAASKQ/RiWCI0OaoJciOieTi9wBrMzD8WIjCh-bwCNcBGAsYHQ/s640/IMG_20200511_101302.png" width="506" /></a></div>
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Satakunnan Perussuomalaisten Nuoret,
Satakunnan nuorten puheenjohtaja Toni Jalonen, Junes Lokka, Helsingin
akateemisten perussuomalaisten Hapsun puheenjohtaja Nico Anton
Saramo, Pirkanmaan perussuomalaisten nuorten aktiivi Iisak Selin ovat
tykästyneet Vihtori Kososen kuvasta ja kyydityksistä.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Minun on mahdotonta kokea tuota
ylipainoista juoppoa mustapaitaista miestä – tarkoitan Vihtori
Kosolaa - ihanteeksi.<br />
<br />
En tiedä, oliko Vihtori tuolla twitterkuvan
esittämällä matkallaan jo heti pian oksentamassa tien ojaan vai jo
juuri noussut ylös tienpientareelta yrjönsä päästettyään.<br />
<br />
Talonpoika, maanmieskoulun käynyt Vihtori Kosola on esiintynyt myös
paremmissa valokuvissa puku päällä, mutta ehkä puku oli viinamäen
yrjöjen takia vaihtunut tällä kertaa villapaitaan.<br />
<br />
En tiedä,
miten paljon kuvan avulla voi tulkita suomalaista sisua
etnonationalistien pienpiirissä. Suomalaista sisua ei ole
havaittavissa noissa etnonationalistisissa piireissä, vaikka
osallistuisi Suomen Sisun tai Perussuomalaisten toimintaan.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Vihtori Kosola oli vankilatuomion
saaneen tappajan poika, sittemmin melkoinen viinamäen mies, joka
puhui muiden kirjoittamia puheita ja hänelle rakenneltiin myyttinen
asema. Lasse Laaksonen on teoksessaan <i>Viina, hermot ja rangaistukset
– Sotilasylijohdon henkilökohtaiset ongelmat</i> 1918-1945 (2017)
tuonut hyvin esille myös kenraalimajuri K.M. Walleniuksen ja Vihtori
Kosolan jatkuvan humalatilan ja ryyppäämisen. Itse asiassa
Mäntsälän veriseltä loppunäytökseltä säästyttiin pitkälti
humalaisten kenraalien ansiosta, kun nämä juopot eivät voineet
tehdä mitään täydessä humalassaan.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Nousuhumalassa oli alkanut uhoilu, ja
yhä enemmän juotiin ja juotiin. Kapina alkoi alkoholilla ja päättyi
siihen. Niin myös presidentti K.J. Ståhlbergin kyyditys lokakuussa
1930 oli selkeästi humalaisten päähänpisto, kun everstiluutnantti
Eero Kuussaari oli sekaisin sekä pillereistä että alkoholista.
Kyydityksen jälkeen Kosola pakeni vastuuta entistä enemmän
viinaan.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Nuorena miehenä Vihtori oli
aktivoitunut erityisesti ”laiskain seurassa”. Sittemmin hänestä
tuli muiden miesten kirjoittamien myyttisten puheiden esittäjä,
jota vauhditti erityisesti voimakas viinan halu.<br />
<br />
Jaakko Korjus on
teoksessaan <i>Vihtori Kosola – legenda jo eläessään</i>, verrannut
Kosolaa häjyihin, joille oli ominaista laillisen järjestyksen
uhmaaminen, väkivallan ihannointi, vaistonvarainen toiminta ja
runsas alkoholin käyttö. Oleellinen osa tuota elämänmuotoa oli
näillä ”urotöillä” rehvastelu, juoppojen rehvastelu. Tätä
kaikkea edusti myös Vihtori Kosola ja Lapuanliike.<br />
<br />
Väkivaltaisuus
oli Vihtori Kosolalle suorastaan geneettisesti ympäröimää: hänen
isänsä sovitti pitkän vankeusrangaistuksen taposta ja hänen
poikansa vastaavasti raa'asta murhasta, jonka tämä teki
humalapäissään.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Vihtori Kosola oli tunnettu
alkoholiongelmistaan ja rajusta juopottelustaan. Juha Siltala on
teoksessaan <i>Lapuan liike ja kyyditykset 1930</i> (Helsinki: Otava 1985)
luonnehtinut Kosolaa lepsuksi, viinaanmeneväksi ja politiikasta
tietämättömäksi johtajaksi, joka pystyi vain kiihdyttämään
lapuanliikkeen toimintaa.<br />
<br />
Siltala viittaa Matti Klingen havaintoon,
että äkillisesti leimahtunut taistelu kommunismia vastaan ei
itseasiassa selity niinkään kommunismin voimistumisella tai
ulkoisella vaaralla, vaikka Lapuan liikkeessä pidettiin sellaista
puhetta. Kommunisminvastainen taistelu tarjosi purkautumisväylän
eri syistä patoutuneille porvarillisille muutospaineille, kirjoittaa
Siltala (1985: 41).<br />
<br />
Kommunistipelkoa ja -vihaa uhkuvat
kirokirjoitukset yltivät kielenkäytöltään suoranaiseen
hysteriaan. Uskonnollista toimintaa Lapuanliike käytti
harhautusvälineenä aatteellisessa valistustyössään: ”<i>Jumalan
avulla pirua ja ryssää vastaan</i>”.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Aarni Virtanen on Jyväskylän
yliopistossa vuonna 2015 hyväksytyssä väitöskirjassaan<a href="https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/47880/978-951-39-6396-5_vaitos16122015.pdf?sequence=1&isAllowed=y"> ”Toimikaa ,älkää odottako” (Vihtori Kosolan puheiden muutokset 1929-1936)</a>
tuonut seikkaperäisesti esille, että juoppo maanviljelijä Kosola
piti itseasiassa muiden ihmisten kirjoittamia puheita.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Vihtori Kosolan varhaisia puheita
muistetaan siitä, että tämä oli huono puhuja. Hän alkoi lukea ja
esittää eräänlaisena näyttelijänä henkilöverkostonsa
kirjoittamia puheita, joita olivat kirjoittaneet Kai Donner, Artturi
Vuorimaa ja pastori K.R. Kares sekä pastori Martti Rantanen.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Kosolan puheiden käsikirjoittajan Kai
Donnerin oman aikalaistodistuksen (12.10.1930) mukaan Kosolaa
turmelivat erityisesti alkoholi, mutta Kosola itse uskoi aivan
liiaksi omiin kykyihinsä. Everstiluutnantti Ragnar Gröning on
kertonut, että Kai Donner luultavasti kirjoitti lapuanliikkeen
alkuvaiheessa kesällä 1930 kaikki Kosolan puheet.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Kosolan henkilöverkosto rakensi
Kosolan puheiden avulla viholliskuvaa lapuanliikkeen ja IKL:n
vastustajista, missä he käyttivät apunaan myyttistä
historiankäsitystä vapaussodasta ja kommunisteista. Juoppo puhuja
käytti yleviä sanoja ”maan isänmaallisesta väestä”, joka
olisi liittynyt laupuanliikkeen tueksi puolustamaan isänmaataan.
Papit puheiden käsikirjoittajani toivat mukaan myös viittauksia
uskontoon. Ja humalapäissään Kosola esitti nämä puheet.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Vihtori Kosola kirjoitti <i>Ajan Sanassa</i>
3.12.1930 – sikäli kuin teksti on hänen omaansa – että
isänmaallinen kansa on tyytymätöntä: ”<i>Isänmaallisen väestön
kärsivällisyys kerran loppuu, ellei vihdoinkin tässä maassa
lopeteta kaikkea sitä törkeää ja suorastaan maanpetollista
toimintaa, joka niin julkeasti on saanut maassamme rehottaa</i>”.
Kosola vetosi ”isänmaallisiin kansalaisiin”, että ”maan
vapaus ja itsenäisyys” tunnustettaisiin kalliiksi ja sen puolesta
oltaisiin valmiit uhrautumaan kuten vuonna 1918 (valkoisten
aatteellisen hengen mukaisesti).</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Lapuanliike, kansanliike ja IKL
rinnastuivat Kosolan retoriikassa Suomen kansaan. Kosola esitti
Suomen kansan olevan pohjimmiltaan lapuanliikkeen ja IKL:n kannalla.
Kosola paasasi helmikuussa 1931, että ”<i>isänmaan kavaltajan
palkka</i>” oli ”<i>kuolema ja elinikäinen vankeus</i>”.<br />
<br />
Juuri siihen
aikaan juoppo Kosola nosti taistelujensa tärkeäksi teemaksi
kieltolain kumoamisen. Kosolan puheita kieltolakia vastaan on
ihmetelty jälkikäteen sillä perusteella, että lapuanliikkessä
vaikutti myös raittiutta vaativia pappeja, mutta ymmärtämättömyys
johtunee siitä, että Kosolan omaan juoppouteen ei ole kiinnitetty
riittävästi huomiota. Juoppo mies halusi viinaa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Aktivisti ja Ajan Sana hyökkäsivät
kieltolakia vastaan vuoden 1930 lopulta alkaen ja kirjoitukset
jyrkkenivät vuonna 1931. Vihtori Kosola syyskuun puolessä välissä
1930 soitti humalassa maalaisliiton ministeri Juho Koivistolle, joka
oli lapuanliikkeen vaikuttajana tunnetun Iivari Koiviston veli.
Vihtori Kosola valitti kyydityskieltojulistuksesta. Sen jälkeen
Koivisto kertoi tapahtumasta Relanderille, joka piti pelottavana
juopon Vihtori Kosolan vaatimuksia, minkälaisiin juoppoihin käsiin
suomalainen talonpoika saattoi joissakin tilanteissa asiansa uskoa.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Väinö Linna on esseessään vuonna
1962 ”Suomi – Skandinavia – Eurooppa” kuvaillut myös
lapualaista rajua taantumusta, jonka puitteissa ”<i>yhä
tehostetummin luotiin myyttiä petäjäisestä leipää syövästä
katajaisesta kansasta. Köyhyydestä tehtiin arvoa kaikin mahdollisin
keinoin. Rehellinen ja yksinkertainen olivat tyypillisiä iskusanoja,
aivan kuin rehellisyyden välttämättä pitäisi olla aina tyhmää</i>”,
Väinö Linna kirjoittaa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Vihtori Kosola edusti laitaoikeistoa,
jolla oli utopistisia tavoitteita, jotka Kosola ilmaisi puheensa
lopussa: ”Marssimme uuteen Suomeen”. Valkoinen Suomi oli
lapuanliikkeen kuviteltu yhteisö, retoriikkaa, myytti, jonka avulla
Kosolan pitämissä puheissa yritettiin selitellä toimintaa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Vihtori Kosola hylkäsi ja laiminlöi
avuttoman vaimonsa Elin Kosolan pienten lasten kanssa, kun hän itse
seikkaili humalapäissään puhematkoillaan ”isänmaan
velvollisuuksia” toimittaen. Vihtori selitteli matkojaan, että
joka tapauksessa hänen perheensä olisi kärsinyt ilman isänmaan
puolesta tehtävää toimintaakin. Elin Kosola oli myös vangittuna
Vaasassa. Juoppo Vihtori Kosola ei piitannut itsensä ja perheensä
hyvinvoinnista, vaan kirjoitti, että isänmaalle elämänsä
uhranneiden oli tarvittaessa ”kuljettava melkein kerjäläisten
tavoin”. Sittemmin legendoissa kerrotaan, että Vihtori Kosola oli
ahkera työmies.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Vihtori Kosolalle kirjoitettujen
puheiden avulla vapaussodasta luotiin symbolisesti ajaton ja
puhtaasti kansallinen kertomus, jolle kirjoiteltiin myös
esihistoriaa. Tragedian suuruudet peiteltiin suurilla valheilla
vapaussotamyytissä. Talonpoikaismarssi edusti lapuanliikkeelle
vapaussodan voiton toisintoa. Ennen talouspoikaismarssia 7.7.1930
Kosola piti suurkirkon portailla uhmakkaan puheen ja lopuksi teki
valan pyytäen Jumalan siunausta. Ei tullut Jumalalta siunausta
juopon miehen uhmakkaalle hankkeelle!</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Vihtori Kosola alkoi viimeistään
syksyllä 1930 esiintyä myös julkisissa tilaisuuksissa ja
kokouksissa avoimesti juovuksissa. Yhtäläisesti lapuanliikkeen
johtokaksikko Iivari Koivisto ja Vihtori Herttua olivat jatkuvasti
juovuksissaan. Nämä juopot johtajat määrittelevät tavoitteeksi
myös Suur-Suomen, jossa Tarton häpeärauha korjattaisiin.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Helsingin Sanomissa 18.51930 kolumnisti
Aapo totesi ”Repijät ja rakentajat”, että Vihtori Kosolan
sivistystaso ja äly eivät tee häntä kykeneväksi käsittämään
mitä moraalinen rohkeus on. Alkoholiin kolumisti ei
hienotunteisuuttaan ymmärtänyt viitata. Isänmaa oli Kosolan
puheiden avainkäsite, samanmielisten kansalaisten arvoyhteisö.
Hänen politiikkansa alkoi vihollisuudesta, joka synnytti Kosolan
puheiden valtion ja isänmaan.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Useimmiten ärhentelijät ovat
tosiasiallisesti pelkureita, jotka huutelevat nykyään jopa
salaisesti nimimerkkien takaa vihapuheitaan muita vastaan. Joskus
muutamat tuntevat tarvetta päästä ihan oman itsenä tunnetuiksi.
Suomalaista sisua nämä ärhentelijät eivät ilmaise eivätkä
tunne sen paremmin kuin juoppo Vihtori Kosola, joka on monen
nykyaikaisen ärhentelijän myyttinen esikuva.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<h3 style="margin-bottom: 0cm;">
Muiluttajat eivät edusta suomalaista
sisua</h3>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Minä en ymmärrä suomalaista sisua
mitenkään yhtäläiseksi tuollaisen räyhä- ja
haittaisänmaallisuuden kanssa, jossa asetetaan voimakas
vastakkainasettelu ”meidän leirimme” vastaan ”muut”, ”Suomi
vastaan Neuvostoliitto (Venäjä)”, ”suomalaiset vastaan
neekerit”, tms. Tämä vastakkainasettelun ilmapiiri on
valitettavasti tavattavissa myös äärivasemmiston, antifan ja ns.
suvakkien keskuudesta, vaikka eri tavalla.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Suomalainen sisu ei ole sitä, että
innokkuudessa jaettaisiin väestöä eri leireihin. Dramaturgi Jussi
Parviainen on arvostellut hyvin suorasanaisesti tuollaista
ajattelutapaa, jossa kukin henkilö nimetään jonkun leirin
edustajaksi. <a href="https://juhamolari.blogspot.com/2019/12/miksi-saara-jantunen-kiivastui-jussi.html">Olen kirjoittanut karusta episodista</a>, jossa sotatieteen
tohtori Saara Jantunen ryhtyi uhkailemaan Jussi Parviaista. Tällöin
selvensin Parviaisen ajattelua seikkaperäisemmin. </div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Leireihin ja ryhmäkuntiin jaottelu
ilmentää tosiasiallisesti vähemmän suomalaista sisua, kuin jakoa
suorittavien ihmisten omaa avuttomuutta. Epävarmuus pelottaa,
pakokeinona on primitiivinen uhittelu ja uhkailu, vaikka miten sisun
ja isänmaallisuuden nimissä mahtailua julistettaisiin. Pieni koira
usein räksyttää, kun iso koira on yhä edelleen levollinen.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>Yhtä
hyvin kriittinen kuin konstruktiivinen suhde säilyy aidossa
suomalaisessa sisussa kaikkiin osapuoliin – muiluttajat ja
rähinöitsijät eivät edusta suomalaista sisua, vaan
rakkikoiramaista räyhäämistä, ehkä juoppojen nousuhumalaa.
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Suomalainen sisu nousee siis henkilön
omasta terveestä henkilökohtaisesta motivaatiosta ja
itsenäisyydestä, itsestään huolehtimisesta ja olemassaolon
estetiikasta, eikä toistelemalla joukkoja toimenpiteitä,
omaksuttaja tiettyjä mielipiteitä ja ennakkoluuloisia stigmoja
toisia vastaan. Sisun liitän tarkoitustaan toteuttavan ihmisen
motivaatioon ja autenttisuuteen, joita varten olisi avuksi ymmärtää
vähän fenomenologiaa ja eksistentialismia Jean-Paul Sartren<span style="font-family: "times new roman" , serif;">
ja </span><span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">Søren
Kierkegaardin</span></span></span> sekä Edmund Husserlin ja Martin
Heideggerin ajatuksia unohtamatta.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Suomalaisesta sisusta ei tule aitoa
mustiin Vihtori-villapaitoihin pukeutuen ja huutaen herjoja
tummaihoisia lähimmäisiämme vastaan.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<h3 style="margin-bottom: 0cm;">
Suomalaisuuden synty ja menestys</h3>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Suomalaisuuden synnystä ja
menestyksestä on kiittäminen aivan toisenlaisia voimia kuin
juoppoja Lapuan liikkeen johtohahmoja. Voimme kiittää
Paasikivi-Kekkosen onnistunutta YYA-politiikaa, joka oli kylmän
sodan aikana toteutettu onnistunut strategia: sopimusten ja
liiketoiminnan avulla rakennettiin Suomea. Motivaationa ei ollut
alhaisen ja primitiivisen vihan tunteiden projektio ulkoiseen
”viholliseen”. Matti Klinge on hyvin aiheellisesti toistanut,
että Venäjän tsaaria on pitkälle kiittäminen Suomen ja
suomalaisen identiteetin syntymisestä.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Erityisesti ansiokasta suomalaisuuden
synnylle olivat sittemmin myös Runeberg, Pacius, Topelius ja
Cygnaeus, joilla kaikilla säilyi rakentava suhde Venäjään, he
eivät loihtineet ”isänmaallisuutta” ryssävihan avulla.
Vihollisuus ei ollut voima, joka rakentaisi suomalaisuuden.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Niin Suomen lippu, Maamme-laulu,
Maamme-kirja kuin monet rakkaimmat joululaulut ovat syntyneet näissä
isänmaallisissa piireissä. Tietysti voidaan aiheellisti analysoida,
että nämä suomalaisuuden syntyisät eivät ole itsekään aivan
ongelmattomia, kuten Väinö Linna on arvostellut ylhäisöön
kuuluvan papin ja professorin Johan Ludvig Runebergin
ryysyläisevankeliumia ja valheellisen urhokasta soturi-ihannetta.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<a href="https://juhamolari.blogspot.com/2010/12/sylvian-joululaulun-sirkuttaja-lauloi.html">Sylvian joululaulun</a> sirkuttaja lauloi
Zacharias Topeliuksen vuonna 1853 julkaistussa runossa kaipauksen
Suomeen, joka oli silloin suuriruhtinaskunta, Nikolai 1 oli keisari,
Suomi kärsi pahasta punatautiepidemiasta ja Venäjä oli joutunut
Krimin sotaan.
Hämeenlinnassa kuoli vuonna 1852 lähes 2000 ihmistä punatautiin.
Suomessa oli myös koleraa vuonna 1853, johon sairastui noin 5000
ihmistä, joista puolet kuoli. Topeliuksen sirkuttaja laulaa, että
hänen on hyvä olla rakkaassa Pohjolassa, tähti loistaa Suomen
yllä.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Zacharias Topelius sanoutui irti
venäjävastaisuudesta, kun hän ilmaisi suomalaisuutta ja
isänmaallisuutta. Maamme-kirjassa Topelius tunnusti suorastaan
korkeimman kaitselmukseksi Suomen historiallisen välttämättömyyden
Venäjän yhteydessä. Lähimmäksi suomalaisuuden kerättäjn
Topeliuksen näkemyksiä on päässyt sittemin <a href="https://mvlehti.net/2017/04/10/hybridiosaamiskeskuksen-avajaiset-vihastuttaa-nato-trolleja-professori-dugin-esitelmoi/">Alexandr Dugin</a>, joka
keväällä 2017 esitelmöi Helsingissä Suomen ideasta.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Topelius kasvatti nuoria jalouteen ja
vaatimattomuuteen – ei suinkaan ryyppyreissuille ja viinamäelle:
Topeliuksen mukaan rakkaimpia tulisi olla Jumala ja oma puoliso.
Hänen mukaansa rähinöinti oli ”<i>rauhatonta ja hermosairasta</i>”,
suorastaan ilmestyskirjamaista pahuutta. Topelius rakensi
patrioottisuutensa realistisesti, kun taas eräät narsistiset
säätyläiset löysivät Venäjän pelosta palvelijan tai tekosyyn
toteuttaa omia narsistisia tavoitteita.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Väinö Linna on vuonna 1977
kirjoittanut esseen <i>Ulkopoliittiset asenteemme kansallisen
tietoisuutemme osana</i> – ja tavoitellut myös sitä suomalaisuutta,
jota ryssäviha ei määrittelisi. Tämä essee olisi jossain määrin
jopa ajankohtaisempi 2000-luvulla kuin 1970-luvulla. Linna käsittelee
kansallista tietoisuutta osana yksilön tietoisuutta. Tämän
tietoisuuden merkittävimpiä ominaisuuksia on suhde muihin
kansoihin. Linna kuvailee sodanedellisen ajan virallista suomalaista
ulkopoliittista suhdetta Neuvostoliittoon ”parhaassakin tapauksessa
muodollisen neutraaliksi”, minkä lisäksi tavattiin ”voimakasta
Neuvostoliiton-vastaista kansalaismielipidettä, joka vetosi
aggressioihin, pelkoihin ja epäluuloon”. </div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
”<i>Kun tämä
Neuvostoliiton-vastaisuus liitettiin kansalaistuntoon, muodostui se
tästä syystä hyvin olennaiseksi osaksi monen suomalaisen
kansallista tietoisuutta. Kärjistyneimmillään se merkitsi sitä,
että nuo tunteet elivät toisiinsa kytkettyinä niin kuin
siamalaiset kaksoset, joilloin neuvostovastaisuus oli yhtä kuin
suomalaisuus, ja päinvastaisessa tapauksessa lievästikin ymmärtävät
asenteet leimattiin melkeimpä maanpetokseksi. Syvin ja vaikein
ongelma Neuvostoliitto-suhteissamme on ollutkin juuri tuon
neuvostovastaisuuden liittäminen kansallistuntoon ja kansalliseen
olemassaoloon, sillä myöhemmin ulkopoliittisen suunnanmuutoksemme
sen vuoksi on pitänyt käydä hyvin syvältä kansallisen minuutemme
kautta</i>”, kirjoitti Väinö Linna vuonna 1977.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Linna kirjoittaa tuossa esseessä
vuonna 1977 edelleen: ”<i>Yksinkertaisesti sanoen, meidän ei tule
olla ystäviä Neuvostoliiton kanssa siksi, että olemme hävinneet
sodan, vaan siitä huolimatta; koska rauhaan ja yhteistyöhön
perustuvat suheet ovat kahden naapurikansan välillä toivottava ja
onnellinen olotila</i>”.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Väinö Linna on vuonna 1964 esseessään
<i>Runeberg ja suomalainen kansalaismentaliteetti</i> käsitellyt myös
suomalaista sisua sellaisena kuin se ilmeni ennen sotia. Linna
muistuttaa, että kansalaisuusaate ei ollut eurooppalaista kulttuuria
vastaan. Kansansivistystyö vahvistui nationalismissa. Runebergin
kansalaismentaliteetti oli kristillissiveellinen ja
kansallisisänmaallinen. Runebergin runous toi ideologiset
käyttäytymismallit loputtoman ahkerasta ja jumalallisesta
korvenraivaajasta, joka työskentelee sisukkaasti, mutta ei osoita
juuri minkäänlaista mielenkiintoa työn tuloksia kohtaan. Tällainen
oli Saarijärven Paavo. Runoissa esiintyi myös vanhuus, köyhyys,
ryysyt, kodittomuus ja tyhjyys. Runoissa oli kuitenkin viesti, että
ei kattia karvoihin katsomista. Runebergin ryysyevankeliumi, risainen
ja nälkäinen soturi olivat ominainen myös melkein kaikkien
Euroopan maiden nationalistiselle kirjallisuudelle. Kun puhutaan
suomalaisesta sisusta, niin tämä sisu on aivan tunnettua muualtakin
– pitkälti kirjallisesti luotu narratiivi. Sen narratiivin
rakentajat eivät kuitenkaan määrittäneet sisua ryssävihan
synonyymiksi.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Runebergin maailmassa ulkoiset
puutteet, vajavaisuudet ja kärsimykset eivät edusta mitään
konkreettista pahaa, vaan ne ovat vain tausta, jota vastaan Runeberg
maalaa tehokkaammin kuvansa hengen kaikkivoittavasta ylväydestä,
suomalaisesta sisusta. Karuissa oloissa kansa säilyttää
uutteruutensa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Kaikkien kulttuurien piirissä ilmenevä
uhrimentaliteetti tuli myös esille Runebergin nationalismissa. Tämä
ei ollut ryssävihaa tai viholliskuvaa, vaan mainosti ihmisen
arvokkuutta, kunniaa ja mainetta sellaisella tavalla joka myös
tuotti ongelmansa liiallisessa soturin ihannoinnissa. Voidaan moittia
yhdessä Väinö Linnan kanssa, että Runeberg painoi Suomen kansan
lopulta liian tiukkaan muottiin yksinkertaistamallaan
ryysyläisevankeliumillaan, jonka ihminen on liian nöyrä, liian
sitkeä, liian urhoollinen, liian uskollinen ja ennen kaikkea liian
nälkäinen. Väinö Linna kuvailee nasevasti ja kriittisesti vuonna
1964 esseessään Runebergin ongelmasta, joka tuli ilmi toisen
maailmansodan aikana:</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
”<i>Eräs Runeberginkin mainitsema
Suomen sodan sotilas kirjoittaa kirjeessään veljenpojalleen: ”Älä
koskaan toivo minun laillani joutuvasti taistelemaan niin sanotun
isänmaan puolesta, mutta jos paha ei ole vältettävissä, niin
tappele miehen lailla, mutta usko minua, ettet tule koskaan löytämään
mitään onnea hävityksen ja kuoleman keskeltä”. Luulen että
viimeisten sotiemme sotilaatkin olisivat allekirjoittaneet nuo sanat,
ja niissä on sentään aika tavalla toinen sävy kuin säkeessä:
”Mies jonka johdol´urhot Porin lähti, satahan verileikkiin
ihanaan”</i>”.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<h3 style="margin-bottom: 0cm;">
Raitis aito sisu ja juoppojen valesisu</h3>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Laiskuuden, juoppouden ja
epärehellisyyden saastuttama näennäissisukkuus lapualaisliikkeessä
ja sen etnonationalistisissa jäljittelijöissä pakenee vakavaa
eettistä pohdintaa, jääden elämänsä ja etiikkansa harhaisiin
houreisiin ”meidän” ja ”muiden” leireistä.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Professori Ervin Staub on muistuttanut,
että itse ryhmissäkin toiset yksilöt ovat konstruktiivisia
patriootteja, mutta toiset ”sokeasti” patriootteja. Edelliset
ilmaisevat rakkautta ryhmää kohtaan, mutta ovat myös valmiit
kritisoimaan ryhmän käytäntöjä. Sokeat patriootit rakastavat
ryhmää, mutta ovat haluttomia tai ainakin pelokkaita arvosteluun.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Psykohistorioitsija, Suomen historian
professori Juha Siltalan sanoja mukaillen <i>”kiihkon avulla oma
pienuus ja haavoittuvuus voidaan painaa pois tietoisuudesta ja
saavuttaa narsistinen täyteys, jota aikuinen seksuaalisuus, kilpailu
tai suoritusperiaate tyydytyksen ehtona eivät vielä uhkaa</i>”.
Väinö Tannerin säätiön juhlassa 12.3.2000 Juha Siltala arvioi
taistelua omanarvontunnosta globaalitaloudessa sekä
kansalliskiihkoa, mutta ilmoittaa analyysin soveltuvan muihinkin
regressiivisiin ryhmittymiin.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Suomalainen sisu ei ole tuota
(kansallis)kiihkoa, jolla karkotetaan tajunnasta omaa pienuutta
etsimällä, keksimällä, nimeämällä ja mollaamalla
vihollista .Tylyyn jyrkkyyteen on sekä ryhmästä että yksilöstä
itsestään nousevia primitiivisiä lähtökohtia. Siinä on jotain
outoa, jos ei siedä erimielisyyksiä. Näin on tyypillisesti
äärivasemmistossa suhteessa muihin ryhmiin, joita ei sallita edes
toimia turvallisesti. Äärioikeistossa on havaittavissa myös
joustamattomuutta. Vihtori Kosolan opetuksissa oli suomalaisuus
määritelty yksiääniseksi.<br /></div><div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
CIA:n psykiatri Jerrold Post analysoi,
että jälkimmäisessä tapauksessa pakkomielteisesti julistava
henkilö tahtoo manifestatiivisen käyttäytymisen avulla herättää
ihailua ja tehdä vaikutus, koska hän sai lapsena liian vähän
äidin rakkautta. Hän menettelisi niin kuin Preussin kuningas
Fredrik Wilhelm, joka kysyi yhä uudestaan ympäristöltään
rakkautta. Mielestäni anarkistit raivoavat häiriintyneesti
rakkauden vammaansa. Niin tekee moni myös äärioikeistossa. Hurjaa
ja surullista on, että myötätunto toisen ihmisen koskemattomuuteen
puuttuu, mikäli tämä henkilö "edustaa" erilaista
ideologiaa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Edesmennyt psykoanalyytikko Lars-Johan
Schalin kirjoitti, että tällaiset henkilöt eivät fallisten
defenssien tähden aina salli sellaisia heikkoudentiloja kuin surua
hautajaisissa. </div><div style="margin-bottom: 0cm;"> </div><div style="margin-bottom: 0cm;">
Louisianan New Orleansin Tulanen
yliopiston politiikan professori Robert S. Robins ja psykiatri
Jerrold Post esittivät vuonna 1997 teoksessaan <i>Political Paranoia –
The Psychopolitics of Hatred</i> kleinilaisen psykoanalyysin varaan
rakennetun sosiologisen mallin ääriryhmissä tavattavasta
autonomian menettämisen pelosta. Nämä ryhmät tuntevat
välttämättömäksi jatkuvan valmiustilan ja pelkäävät sen
tähden heikkoutta ja pehmeyttä.</div><div style="margin-bottom: 0cm;"> <div style="margin-bottom: 0cm;">Niin
siis Tuukka, tämän kaiken monisanaisuuden jälkeen rohkaisen luottamaan
siihen, että kyllä sinun äitisi rakasti sinua aivan riittävästi, kun
olit lapsi ja nuorukainen. Näyttää kovin hassun rumalta ja surulliselta,
että sinun etnonationalismisi on niin tylyä.<br /></div>
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Kun määrittelen suomalaista sisua,
otan etäisyyttä ehdottomuutta ja kiihkoa ilmaiseviin ryhmiin,
joilla näyttäisi itse asiassa olevan vakavia psykologia ongelmia
toimintansa motiiveina. Isänmaallisen ihmisen olisi kyettävä
itsenäiseen ajatteluun, hän ei jää tuohon ikävään
laumakäytökseen, jossa omia glorifioidaan ja ”vastapuolta”
vastaan keksitään kaikenlaisia salaliittoteorioita (”ruplasalkku”).
<br />
<br /></div>
<h3 style="margin-bottom: 0cm;">
Sisu nousee terveestä motivaatiosta ja
energisyydestä</h3>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Suomalainen sisu ei nouse
ryhmävoimasta, vaan terveestä itsetunnosta ja motivaatiosta,
jolloin myös voi säilyttää kriittisyyden kaikkia kohtaan,
valmiuden kuunnella jokaista osapuolta, nöyryyden myös dialogiin
sekä laillisuuden kunnioittamisen. Epätoivoinen ihminen purkaa
ikävissä tapauksissa pahan olonsa väkivaltaisesti ja
aggressiivisesti, mutta suomalainen sisu ilmenee motivaatiossa ja
tarkoituksessa niin että laillisuutta kyetään kunnioittamaan
epäreiluissakin tilanteissa. Runebergin ryysyläisevankeliumin
sisukkuus tavoittaa kuitenkin jotain hyvääkin aihepiiristä.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Itse asiassa sisunsa menettänyt
ihminen on epätoivoinen ja purkaa omaa surkeuttansa vihatoimissa muita ryhmiä vastaan. Räyhäävä ihminen ei ole
sisukas, vaan voimansa menettänyt. En mitenkään ole mielistynyt
islamiin enkä näe sen ideologiaa mitenkään riskittömänä.
Ongelmista pitää saada puhua – mutta niistä puhuminen ei määritä
meitä sisukkaiksi! Sisu on vielä syvempää ja aidompaa, kuin
vihollisuuden ja uhkien määrittämistä.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Hulluimmissa
tapauksissa erilaisissa fundamentalistisissa poliittisissa ja
uskonnollissa lahkoissa keksitään ja kehitellään ”vihollinen”,
jotta tuo epätoivoinen tarkoituksettomuus täyttyisi houreisella
missiolla, perustelulla elää "taistelurintamalla". Itselläni olemisen
perustelu on Jeesuksen kastelupaus: ”<i>Minä
olen kaikki päivät sinun kanssasi maailman loppuun asti”.</i></div><div style="margin-bottom: 0cm;"><i> </i></div></div><p><i> </i>Jeesus Kristus elää - vaikka minulla menisi huonosti tai paremmin.<br />
<br />
Terveisin Juha<br />
<br />
</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-eAQC4ia-SWY/XihVHdW-POI/AAAAAAAAR1s/EyRCGpyDyz4W7CnoyzsYcvoxMs1Peew_QCNcBGAsYHQ/s1600/2020-01-22-10-38-37.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-eAQC4ia-SWY/XihVHdW-POI/AAAAAAAAR1s/EyRCGpyDyz4W7CnoyzsYcvoxMs1Peew_QCNcBGAsYHQ/s640/2020-01-22-10-38-37.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;"><div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">Juha Molari, </span></span></span></span><br />
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">pitkäaikaistyötön, entinen osa-aikainen wc-siivooja</span></span></span></span><br />
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">D.Th, BBA.</span></span></span></span></div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""verdana" , sans-serif"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="font-size: xx-small;">GSM +358 40 684 1172</span></span></span></span></div>
</div>
</div></td></tr></tbody></table><p>
</p>Juha Molari Юха Молариhttp://www.blogger.com/profile/04092091762460120720noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4327153681284133415.post-74964643771985613382021-07-06T14:17:00.006+03:002021-07-06T14:38:18.057+03:00Kaikk´on hiljaa ympärilläin<p>
</p><p style="margin-bottom: 0.5cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: small;">Eino
Leinon runossa Rauha hiljaisuus ei ole ahdistavaa ja eristävää,
vaan siunattua, suloista ja hoitavaa.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0.5cm;"><i><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: small;">Mitä
on nää tuoksut mun ympärilläin?<br />Mitä on tämä
hiljaisuus?<br />Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,<br />tää suuri
ja outo ja uus? </span></span></i>
</p><i>
</i><p><i><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: small;">Minä kuulen, kuink'
kukkaset kasvavat<br />ja metsässä puhuvat puut.<br />Minä luulen, nyt
kypsyvät unelmat<br />ja toivot ja tou'ot muut. </span></span></i>
</p><i>
</i><p><i><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: small;">Kaikk' on niin hiljaa
mun ympärilläin,<br />kaikk' on niin hellää ja hyvää.<br />Kukat
suuret mun aukeevat sydämessäin<br />ja tuoksuvat rauhaa syvää.</span></span></i></p>
<p align="RIGHT"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i>Eino
Leino</i></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<iframe allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture" allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/0o1swSSCpBk" title="YouTube video player" width="560"></iframe>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: small;">Eino
Leinon runoa voisi lukea muistaen sen, mitä kristityt ovat lukeneet
ja kuulleet Jeesuksen sanoissa: ”Minussa on teillä rauha,
maailmassa on teillä tuska” (Joh. 16:31).</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: small;">Martti
Luther kirjoitti, että siellä, missä Kristus on, täytyy olla
rauhallisen ja iloisen omantunnon.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: small;">Luther
jatkaa ja selittää, miten Kristuksen rauha poikkeaa maailman
rauhasta. Kristus sallii jopa pahan ahdistella ja painaa ihmistä,
mutta Kristuksen ansiosta ihminen muuttuu toisenlaiseksi ja innossaan
luulee jo istuvansa ruusutarhassa. Keskellä kuolemaakin on elämä,
keskellä rauhattomuutta rauha ja riemu. ”Se on sellainen rauha,
josta pyhä Paavali sanoo Fil. 4:7:ssä, että se on kaikkea
ymmärrystä ylempänä”.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: small;">Apostoli
Paavali kirjoitti tästä Kristuksen rauhasta Hengen hedelmänä
Galatalaiskirjeessä. Silloin syntyy uskossa Kristukseen ”rakkaus,
ilo, rauha, kärsivällisyys, hyvyys” (Gal. 5:22).</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: small;">Rauhan
löytyminen metelöivässä maailmassa ei ole toki kristittyjen
ainutlaatuinen pyrkimys. Itse koen levollisuuden syntyvän juuri
Jumalan siunauksena, joka hoitaa ihmistä.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: small;">Absurdien
vainokäräjien ensimmäisenä aamuna luin aivan sattumalta VT:n
Danielin kirjasta, kuinka Daniel saatettiin tuomiolle valtakunnan
vihollisena, mutta hän säilytti turvan ja rauhan, Jumala suojeli
häntä. Syksyn 2020 raamattukokemus oli vaikuttava. Kaikkinainen
meteli ja levottomuus menettivät merkityksensä. Puolustusvoimien
sotilastiedustelun konsultaatiot, Suojelupoliisille tehdyt
kyyläyspyynnöt ja valehtelevat todistajat eivät olleet enää
merkityksellisiä. Ne näyttäytyivät juuri sellaisina, kuin tämä
maailma on, mutta tämä maailma ei määrittele eikä vallitse
Jumalan rauhaa, joka on kaikkea ymmärrystä ylempänä. Siinäpä
saatte hälistä, mutta minulla on Kristus sydämessäin!</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: small;">Tietysti
olen ollut satunnaisesti enemmän tai vähemmän tietoinen siitä,
mitä tietyt tyypit ja toiset vähemmän tunnetut räyhäävät
netissä. Sellaista on ollut jo vuosikymmenen verran aiemminkin.
Syksy 2020 toi kuitenkin hengellisesti koettua ymmärrystä lisää
ja tämä viisaus on vahvistunut niin, että en pääsääntöisesti
ole enää kiinnostunut enkä juuri välitä tulla tietoiseksi
räyhäävän maailman menosta. Kaikkea tietysti löytyisi, jos
tarkkaisi demoneiden koko leegiota. Antaa heidän olla oloissaan!
Siat pyörivät omissa jätteissään, joita itse tekevät.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: small;">Eino
Leinon runo rauhasta sisältää väkevän kristillisen yhteyden.
Juuri Kristuksessa uskoen ihminen löytää siunatun hiljaisuuden
ympärilläin, jossa kaikki on hellää ja hyvää. Korvat eivät
kuuntele turhaa ininää, vaan sen sijaan silmät näkevät suuria
kukkia, jotka ovat auenneet sydämessä. Näin ihminen näkemällä
kaunista ja suurta vapautuu uusiin tehtäviin.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0.5cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI">Suzanne
Kane kirjoittaa aivan oikein: ”Maailmassa on paljon melua ja
häiriötekijöitä. Joskus hölynpöly on niin kovaa ja keskeytyksiä niin paljon ja vaihtelevia, että on vaikeaa pyrkiä siihen, mikä on
välttämätöntä ja oikein. . . . Rauha ja hiljaisuus ovat tärkeä
ja olennainen osa kasvulle, uudistumiselle ja elämäniloon”.</span>
</span></span>
</p>
Juha Molari Юха Молариhttp://www.blogger.com/profile/04092091762460120720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4327153681284133415.post-69442958440359256552021-04-23T13:21:00.006+03:002021-04-23T13:44:54.745+03:00Post-humaanin aikakauden selviytymiskoneet ja kristityt<p>
</p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Niin
yhteiskunnalliset laajat rakenteelliset muutokset kuin
henkilökohtaiset pienen ihmisen tapahtumat asettavat haasteita
määritellä arvot entistä selkeämmin. </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Itselleni on jossain
määrin kertynyt kokemusta siitä, miten käsitellä suru
menetettyjen asemien ja tavoitteiden jälkeen. Olen saanut
vuosikymmenen verran säännöllisesti syystä tai toisesta ivallisia
huomautuksia, miten olen menettänyt ”hyvän työn”, ”hyvän
palkan”, ”hyvän auton” jne. Sikäli kuin näistä asioista
tulee ”epäjumalia”, kuten kristinuskossa kutsutaan fetissejä,
tällöin menetettyä ei vain surra ja arvioida arvostuksia
kirkkaammin, vaan tällöin kasvaa synkistävä masennus, joka
kiertää saavuttamatonta. "Liikunta" ja "ulkoilu" voivat myös muodostua epäjumaliksi, fetisseiksi joilla merkitsemme itseämme. Tämä arvojen määrittäminen ja tarkkailu on tarpeellista erityisesti silloin, jos liikuntaan ja ulkoiluun liittyvät rajalliset surut ja pyrkimykset uhkaavat kasvaa intohimoiksi tai masennuksiksi. Nämä ovat kivoja tärkeitä asioita, jopa suuresti nautittavia päivästä toiseen, mutta eivät elämän tärkein ja kallein asia. Nämä asiat voivat olla myös toisin - niistäkin voi luopua.<br /></span></p><p> <br /></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Aivan jokainen ei
kykene oivaltamaan tai ainakaan hyväksymään avoimesti, kuinka tämä
ja mennyt vuosi ovat olleet minulle ”parhaita vuosiani”. Mikään
ei erityisesti ”uhkaa” nykyistä tai näköpiirissäni olevaa
ikionnellisuuttani. Itse asiassa käytännössä ei juuri yhtään
mikään ole muuttunut elämässäni ainakaan huonommaksi. Miten tämä
on ylipäätänsä mahdollista? Miksi on merkittävää arvioida
arvot entistä kirkkaammin?</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Riskinä olisi pitää
arvoina (”epäjumalina”) ”fetissejä”, jotka eivät säily
eivätkä turvaa loppujen lopuksi. Joskus kirjoitin siitä, kuinka
urheilukisat ja niiden palkinnot voivat olla ukkeleille ”fetissejä”,
joihin nämä kehittävät oudon suhteensa, kun merkitsevät itseään
ja muita niiden avulla. Nyt nuo ”merkintäkultit” ovat
tavallisilta ukkeleilta estetty pandemian nimissä. Millä tavalla he
voivat enää merkitä itseään? Toisille työn nimike tai
kulkuneuvo ovat ”merkintäkultteja”, joiden avulla määrittävät
itsensä onnistumista. Niidenkin kestävyys on varsin uhanalainen
muuttuvassa maailmassamme.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Sellainen tyhmä
mies rakentaisi hiekalle, mutta sateen jälkeen tulvavesi virtaa ja
myrkytuuli pieksee talon hajalle, kuten Jeesus varoitti väärälle
perustalle rakentamisen riskeistä (Mt. 7:24-27).</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h2 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span lang="fi-FI">Siirtyminen
post-humaaniin aikakauteen</span></h2>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Joulukuussa 2020
Slavoj Zizek kirjoitti vanhan normaaliuden lopusta post-humaanilla
aikakaudella Covid-epidemian jälkeen. </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Zizek olettaa
siirtymisen tapahtuvan nyt pelosta masennukseen. Uusi aikakausi
sekoittuisi erottamattomasti epätoivoon, valtiollisiin määräyksiin
– ja niitä vastaan esitettyihin mielenosoituksiin. Selkeää
näkökulmaa ei ole kuitenkaan tarjolla, tällöin siirrytään
pelosta masennukseen. ”Tunnemme pelkoa, kun on olemassa uhka ja
tunnemme turhautumista, kun yhä uudelleen ilmaantuu esteitä, jotka
estävät meitä saavuttamasta sitä, mihin pyrimme”.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Hämmennys syntyy,
kun syy-yhteyden selkeä järjestys näyttää häiriintyneeltä.
Pandemia ei ole (vain) terveydellinen ilmiö, vaan ennen kaikkea myös
sosiaalinen, taloudellinen ja ideologinen ilmiö. Japanissa kuoli
lokakuussa 2020 enemmän ihmisiä itsemurhaan kuin koronavirukseen
koko vuoden 2020 aikana. Suurin osa ihmisistä teki itsemurhan
ahdingon takia, johon he joutuivat pandemian takia.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Slavoj Zizek viittaa
italialaisen filosofin Giorgio Agambenin väitteeseen, jonka mukaan
hyväksymällä pandemian vastaiset toimenpiteet, me hylkäämme
avoimen yhteiskunnan tilan ihmiskunnan ytimenä ja muutumme tekniikan
hallitsemiksi erillisiksi ”selviytymiskoneiksi”, jotka
”palvelevat valtionhallintoa”. Agamben on filosofi ja
kirjallisuus- ja oikeustieteilijä, joka opettaa Veronan
yliopistossa.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Agambenin esittämä
väite valtiohallinnon alaisista selviytymiskoneista kouraisi jopa
kovalla tavalla useita suomalaisia äskettäin kauniina keväisenä
sunnuntaina Helsingissä, kun sisäministeriön alaisuudessa toimiva
poliisi voimakeinoin järjesti koneistonsa puolesta voimannäytön,
jonka ainoana tehtävänä oli pelotella kansalaiset ja erityiset
vapaat mediat sulkeutuneisuuteen.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Pitäisikö sietää
ihmisyyden menetys ja unohtaa totutut sosiaaliset vapaudet? Agamben
päättää analyysinsä post-humaaniin hengellisyyteen, jonka
ihanteellisuudesta voi olla perustellusti eri mieltä: ”Tänään
ihmisyys katoaa kuin hiekkaan piirretyt kasvot, jotka aallot pesevät
pois. Mutta se, mikä korvaa sen, on vain paljas ja mykistetty elämä
ilman historiaa vallan ja tieteen laskelmien armoilla. Ehkä
kuitenkin vasta tästä hylystä voi ilmestyä jotain muuta, joko
hitaasti tai äkillisesti – ei varmasti jumalaa, mutta ehkä uusi
eläin, sielu, joka elää jollain muulla tavalla...”.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Zizekin ja Agamben
näkymät on tarpeellista nostaa pohdittaviksi, kun punnitsee niin
omaa kuin yhteisöllistä selviytymistä ja arvomaailmaa. </span>Arvojen
kirkastamisen ja masennuksen voittamisen suhteisiin on kiinnitetty
runsaasti huomiota myös tutkimuksissa. Uusi yhteiskunnallinen
tilanne nostaa tämän teeman esille.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h2 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">Arvolähtöinen hoito masentuneille</h2>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Philadelphiassa toimiva kognitiiviseen
käyttäytymisterapiaan erikoistunut, emeritusprofessori Aaron T.
Beckin ja hänen tyttärensä kliinisen psykiatrian professorin
Judith S. Beckin perustama Beck Institute for Cognitive Behavior
Therapy on esitellyt mm. arvolähtöistä (value-focused) hoito
masennukselle.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Lääketieteen tohtori Robert Hidman
kertoo asiakkaastaan Laurasta, jolle oli diagnosoitu masennus. Laura
aloitti hoidon sanomalle: ”En vain tunne tarpeeksi hyväksi
tekemään mitään”.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Hidman pyytää kiinnittää huomiota
siihen, että tunteiden yksi tarkoitus on juuri antaa meille tietoa.
Tätä tietoa ei pidä kätkeä ja sivuuttaa. Esimerkiksi ahdistus
kertoo meille, että kohtaamme haasteen, pelko tarkoittaa vaarasta,
syyllisyys arvojemme vastaisesta toiminnasta.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Masennus voidaan ajatella vahvaksi ja
johdonmukaiseksi suruksi, joka kertoo meille, että olemme
menettäneet jotain tai jotain tärkeää puuttuu elämässämme.
Niin tohtori Hidman keskittyi Lauran arvoihin: työ/ura,
opiskelu/oppiminen, vapaaehtoistyö, läheisyys/romanttiset suhteet,
perhe, ystävyys, hengellisyys/uskonto, virkistys/viihde,
terveys/fitness.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Sikäli kuin Laura tunnisti jonkun
luokan tärkeämmäksi, niin selvitettiin, miten nykyinen elämä
vastasi näitä arvoja. Tämän jälkeen tohtori suunnitteli Lauran
kanssa aktiviteetteja tulevalle viikolle tämän mukaisesti.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kognitiivisen käyttäytymisterapian ja
tohtori Hidmanin esittämän kertomuksen näkökulmista arvokasta on
erityisesti todeta surun ja masennuksen suhde: surua ei välttämättä
seuraa masennus, vaan masennus on pitkittynyt kokemus menetyksestä.
Juuri tässä kohtaa tulevat esille arvostukset ja niiden uudelleen
jäsentely, kun joudumme selviytymään elämämme kaikissa
tilanteissa.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h2 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">Postkonventionaalinen moraali</h2>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kliinisestä psykologiasta tohtoriksi
väitellyt Mark Dombeck on Alabamassa tekemässään työssään
selventänyt arvoja ja moraalia masennuksen hoitamisessa. ”Hyödyt
siitä, että tulet tietoisemmaksi omista arvioistasi ja siitä,
kuinka nämä arvot vastaavat yhteisösi moraalista herkkyyttä ja
omia toimiasi. Arvosi ovat periaatteita, joihin uskot ja joihin olet
sijoittanut. Arvot ovat päämääriä, jotka määrittelevät
suurelta osin henkilöllisyytesi ytimen. Vielä tärkeämpää on,
että ne ovat motivaation lähde parantamaan itseäsi”.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Psykologi Lawrence Kohlbergin kuuluisia
töitä seuraten tohtori Dombeck kuvailee ihmisen moraalista ja
arvojen kehitystä. Hänen mukaansa suurin osa aikuisista ei koskaan
saavuta moraalin viimeistä vaihetta, postkonventionaalista moraalia,
lähinnä siksi, että päästäkseen sinne ihmisten olisi heitettävä
pois ”velvollisuudentuntonsa siitä”, mitä muut ympäröivät
ihmiset haluavat. Nämä ihmiset eivät lähde löytämään omaa
motivaatiotansa.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kohlberg kehitteli teoriansa jo
väitöskirjatutkimuksessaan 1950-luvun loppupuolella. Hän
haastatteli poikia säännöllisin väliajoin kouluiästä
aikuisuuteen. Esikonventionaalisessa vaiheessa lapsi rakentaa hyvän
ja pahan rangaistuksiin ja palkintoihin sekä oman edun tai reilun
vaihdon avulla. Konventionaalinen moraali on sopimuksenmukaisuutta,
sovinnaisuutta ja sääntöjen noudattamista. Lait ovat
velvollisuuksia, joita kaikkien on noudatettava. Hyvään ihmisyyteen
kuuluu instituutioiden ja sosiaalisen järjestyksen ylläpitäminen.
Tämä on tyypillinen taso, johon suomalainen virkakoneisto
parhaimmillaan pystyy – sikäli kuin ei epärehellisesti kähmi
itselleen etuja kulissien takana.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Postkoventionaaliselle tasolle ei
Kohlbergin tutkimuksessa kukaan yltänyt alle kolmikymppisenä. Tällä
tasolla ihmisoikeudet ja universaalit eettiset periaatteet ylittävät
virkamiesmäisen velvollisuustottelevaisuuden. Tohtori Dombeck
kiteyttää postkonventionaalisen vaiheeseen pääsyn kehittyneen
ihmisen kykyyn heittää pois ympäröivien ihmisten halun
ylivoimainen määräävyys ja tarpeeseen lähteä etsimään omaa
motivaatiota.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h2 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">”Psykologisen repun” uskomukset ja
arvot</h2>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Essexin yliopiston apulaisprofessori,
lääketieteen tohtori Paul Hanel ja Halle-Wittenbergin
Martti-Luther-yliopiston psykologian laitoksen apulaisprofessori Uwe
Wolfradt ovat esitelleet tutkimuskirjallisuuden ja tutkimuksensa
avulla henkilökohtaisten arvojen ”pimeää puolta” sekä tämän
suhdetta kliinisiin rakenteisiin. Henkilökohtaisia arvoja pidetään
ohjaavina periaatteina elämässä. Tutkijat korostavat arvojen
kaiken kaikkiaan ennustavan hyvin kognitiivisia kliinisiä muuttujia.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Hanel ja Wolfradt liittyvt Schwartzin
ja Bilskyn esittämään kymmenen arvotyypin malliin, jonka yksi
tärkeä piire on motivaation jatkuvuus: vierekkäiset arvotyypit
ovat positiivisesti korreloivia. Arvotyypin kymmenen kohdan mallin
pätevyyteen ei ole tarpeellista takertua, mutta tutkimuksen
havainnot henkilökohtaisten arvojen liittymisestä kliinisiin
rakenteisiin, heidän tutkimuksessa ahdistukseen, masennukseen ja
skitsotyyppiin, on sinänsä kiinnostavia.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Scientific American-julkaisussa
psykologian tohtori Ellen Hendriksen käsitteli marraskuussa 2016
masennukseen liittyvää kahta suurta uskomusta. Tohtori Hendriksen
on erikoistunut Bostonin yliopistossa ahdistuneisuuden ja siihen
liittyvien häiriöiden tutkimiseen.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Hendriksen käyttää ilmaisua
”psykologinen reppu”, jossa kannamme mukanamme uskomuksia, jotka
muokkaavat meidän päivittäistä liikkumistamme. Ne uskomukset
voivat kertoa maailmasta positiivisesti tai vähemmän
positiivisesti. Psykologisessa repussa on myös uskomuksia
tulevaisuudsta. ”Raskain paino repussa ovat uskomukset itsestämme”.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Psykologian tohtori Ellen Hendriksen
suosittelee psykologisen repun tyhjentämistä sopimattomista
uskomuksista, joista ensimmäinen on se, että jokaisen olisi
pidettävä minusta. Teemasta ”kaikkien on pidettävä minusta”
on monia muunnelmia, kuten oman arvon riippuminen siitä, miten muut
näkevät minut tai muiden ihmisten ajattelelu minua kohtaan olisi
todella tärkeää. Henriksen painottaa, että tällainen usomus
asettaa ihmiset vaikeuksiin, koska se antaa onnemme muiden ihmisten
käsiin. ”<span lang="fi-FI">Emme voi hallita sitä, miten muut
reagoivat, ajattelevat tai tuomitsevatko he meidät.”</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Ellen Henriksen
asettaa rippuvuudelle vastalääkkeeksi ”kognitiivisen
uudelleenjärjestelyn”, missä prosessissa kirkastamme uskomukset
kysymyksillä, onko tämä todella totta ja keksimme tarkemman
uskomuksen. Tavoitteena on muokata väärät uskomukset terveemmiksi
niin, että uskomukset ovat todellisia ja antavat meidän edetä.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Toinen vaarallinen
uskomus on käsitys täydellisyydestä: jos epäonnistun työssäni,
olen epäonnistunut ihmisenä. Epäonnistuminen pyritään joko
vihamielisesti muiden toimesta tai oman väärän uskomuksen
mukaisesti saattamaan myrkyllisesti totaaliseksi arvioksi.
Myrkyllinen uskomus jättää meidät ajattelemaan, että itsearvomme
liittyisi suorituskykyyn.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Perfektionismin
myrkyn vastalääke ei ole omaksua keskinkertaisia standardeja, vaan
antaa itselle jonkin verran joustavuutta. Yksi tapa on hylätä
itsensä tuominen lopputuloksen perusteella, vaan katsoa enemmän
prosessiin: ”Työskentelen ahkerasti ja yritän hyvin”. Tietysti
voi hylätä myös täydellisyyden ajatuksen kokonaan ja lausua
itselle yksinkertaisesti: ”Olen tarpeeksi”.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h2 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span lang="fi-FI">Hengestä ja
epäjumalista</span></h2>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Psykologian tohtori
Deborah Cornah Southamptonin yliopistosta on esitellyt
tutkimuskirjallisuutta hengellisyyden vaikutuksesta mielenterveyteen
(”The impact of spirituality on mental health”, Mental Health
Foundation). Raportissaan hän tuo esiin todisteita, kuinka
hengellisyys voi olla integroiva osa ihmisen psyykkiseen terveyteen
ja hyvinvointiin. </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Masennus on
Iso-Britanniassa yleisin mielenterveysongelma. Merkittävä osa
tutkimuksista keskittyy hengellisyyden ja mielenterveyden suhteeseen.
Nämä todisteet osoittavat positiivisen yhteyden hengellisyydestä
matalampaan masennustasoon. Vastaavasti on havaittu suhde
hengellisyyden ja ahdistuksen tai stressin välillä. </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Tohtori Cornah
viittaa myös todisteisiin, kuinka uskonnolla on keskeinen rooli
jälleenrakentamisprosessissa, kun ihminen toipuu ja tuntee itsensä
– selviää skitsofreniasta. Tohtori viittaa
tutkimuskirjallisuudessa esiintyneisiin ehdotuksiin, joiden mukaan
uskonnollinen vakaumus antaa henkilölle mahdollisuuden tulkita
tapahtumiaan joita pidetään hallitsemattomina, tavalla, joka tekee
niistä vähemmän stressaavia.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Australialainen
akateemikko ja taidekriitikko Justin Clemens tunnetaan
psykoanalyytikko Alain Badiouhin keskittyvästä tutkimustyöstään.
Art and Pain -julkaisussa vuonna 2003 tohtori Clemens käsitteli
depressiota ja melankoliaa. Hän ei kirjoita siinä hengellisiä tai
uskonnollisia kysymyksiä, mutta hänen kirjoituksensa olennaisesti
käsittelee samaa aihepiiriä.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Clemens kirjoittaa
masennuksen saavuttaneen yhteiskunnissamme ruton aseman, jonka
merkittävyydestä lääkärit, tutkijat, toimittajat, poliitikot,
monikansalliset virastot ja lääkeyhtiöt sopivat, vaikka masennus
ei ole tarttuva tauti. </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Clemens käsittelee
masennuksen etiologiaa, aivoja ja geneettisiä piirteitä, jollaisena
masennusta tulisi hoitaa fyysisesti. Hän arvioi myös
serotoniinihäiriötä. Kaikesta farmakologian edistyksestä
huolimatta masennuksen syyt ovat entistä epäselvempiä: masennuksen
ymmärtämisessä on edistytty vain vähän tai ei lainkaan.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Justin Clemens
kirjoittaa lukuisten tutkimusten osoittavan, että ”normaaleilla”
masentumattomilla ihmisillä on taipumus ylläpitää epärealistisia
positiivisia näkemyksiä itsestään, liioitella uskoa kykyynsä
hallita ympäristöään ja vaalia epärealistisen optimistisia
näkymiä tulevaisuudesta.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Clemens viittaa
Sigmund Freudin esseeseen ”Suru ja melankolia” vuodelta 1917
jossa Freud kertoo korotuneen itsekriittisesti ainoasta
tavoitteestaan piilottaa oman luonteensa heikkous: ihmisen on oltava
sairas, jotta hän voi saada totuuden itsestään.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Melankolian ja surun
ero on siinä, että melankoliassa kadonnut kohde on tiedostomaton.
Melankolian ylivoimaista surua ei voi käsitellä siltä osin kuin
kohde pysyy tiedostamattomana. Menetys, tukahduttaminen ja egon
samastuminen menetykseen vainoaa ihmistä itseään kääntämällä
oman egonsa menetystä vastaan. Siinä missä suru tunnistaa ”hyvän”
ja ”rakastetun” kohteen menetyksen, melankolinen suhde
kadonneeseen on ambivalenttisempi – rakkauden ja vihan kompleksi.
Melankolinen tavallaan kieltäytyy surusta ja sisällyttää
kadonneen kohteen tiedostamattomaan psyykkeensä, jolloin siitä
tulee itseä kiduttava menetys.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Justin Clemens tuo
esille melankolian ei-neuroottisen rakenteen, joka muistuttaa enemmän
perversiota kuin neuroosia tai psykoosia. Freud, Kristeva, Butler ja
muut viittaavat siihen, kuinka melankoliassa perverssi hylkääminen
toimii samalla tavalla kuin fetisistinen hylkääminen. Fetisisti
kiinnittyy tietyntyyppiseen esineeseen, melankolinen ongelma on
kohteen menetys tai Jacques Lacanin termien mukaan halun objekti-syyn
menettäminen. Parantuminen on ainakin osittain riippuvainen
potilaan kyvystä elvyttää sekä itsensä että maailma mielikuvien
ratkaisuilla – ei kemiallisesti.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h2 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span lang="fi-FI">Jeesus: etsikään
ensin Jumalan valtakuntaa</span></h2>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Luukkaan ja Matteuksen evankeliumien
lähdeaineistona uskotaan olevan ns. logialähde eli Q-evankeliumi,
josta on peräisin mm. Kenttä- ja Vuorisaarnan aineistoa.
Kirjallisuustutkimuksen yksityiskohdat eivät ole tässä tapauksessa
ytimessä, vaan riittää havaita, että nämä keskeiset arvoihin ja
epäjumaliin liittyvät murehtimiset olivat esillä Jeesuksen
tunnetussa puheessa.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><span face="Times-Roman, serif"><span style="font-size: x-small;">Älkää
murehtiko sielusta, siitä mitä söisitte, älkääkä ruumiista,
siitä mitä päälle pukisitte.</span></span></p>
<p align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><span face="Times-Roman, serif"><span style="font-size: x-small;">Lk.
12:22b/Mt. 6:25</span></span></p>
<p align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><span face="Times-Roman, serif"><span style="font-size: x-small;">Sillä
sielu on enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet.</span></span></p>
<p align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><span face="Times-Roman, serif"><span style="font-size: x-small;">Lk.
12:23/Mt. 6:25</span></span></p>
<p align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><span face="Times-Roman, serif"><span style="font-size: x-small;">Katsokaa
(korppeja)! Eivät ne kylvä eivätkä leikkaa. (Eikä niillä ole
aittaa eikä latoa) Ja silti</span></span></p>
<p align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><span face="Times-Roman, serif"><span style="font-size: x-small;">(Jumala)
ruokkii ne. Kuinka paljon arvokkaampia te olettekaan</span></span></p>
<p align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><span face="Times-Roman, serif"><span style="font-size: x-small;">Lk.
12:24/Mt. 6:26</span></span></p>
<p align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><span face="Times-Roman, serif"><span style="font-size: x-small;">Kuka
teistä voi murehtimisella lisätä elämänsä pituutta (yhden)
kyynärän vertaa?</span></span></p>
<p align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><span face="Times-Roman, serif"><span style="font-size: x-small;">Lk.
12:25/Mt. 6:27</span></span></p>
<p align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><span face="Times-Roman, serif"><span style="font-size: x-small;">(Jos
siis näinkään vähäinen asia ei ole teidän vallassanne,
{niin}mitä te muusta huolehditte?)</span></span></p>
<p align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><span face="Times-Roman, serif"><span style="font-size: x-small;">(Lk.
12:26 /Mt. 6:28)</span></span></p>
<p align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><span face="Times-Roman, serif"><span style="font-size: x-small;">(Oppikaa)
kedon kukista, kuinka ne nousevat maasta! Ne eivät näet vaivaa
eivätkä kehrää.</span></span></p>
<p align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><span face="Times-Roman, serif"><span style="font-size: x-small;">Mutta
minä sanon teille: ”Edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin
vaatetettu kuin mikä</span></span></p>
<p align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><span face="Times-Roman, serif"><span style="font-size: x-small;">tahansa
niistä”.</span></span></p>
<p align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><span face="Times-Roman, serif"><span style="font-size: x-small;">Lk.
12:27/Mt. 6:29</span></span></p>
<p align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><span face="Times-Roman, serif"><span style="font-size: x-small;">Kun
Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna
joutuu uuniin, {niin}</span></span></p>
<p align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><span face="Times-Roman, serif"><span style="font-size: x-small;">kuinka
paljoa enemmin teidät? Te vähäuskoiset!</span></span></p>
<p align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><span face="Times-Roman, serif"><span style="font-size: x-small;">Lk.
12:28/Mt. 6:30</span></span></p>
<p align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><span face="Times-Roman, serif"><span style="font-size: x-small;">Älkää
siis (etsikö) {sitä}, ’mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä
me juomme?’ tai ’Mistä me</span></span></p>
<p align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><span face="Times-Roman, serif"><span style="font-size: x-small;">saamme
vaatteet?’. </span></span></p><p align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><span face="Times-Roman, serif"><span style="font-size: x-small;">Lk. 12:29/Mt. 6:31</span></span></p>
<p align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><span face="Times-Roman, serif"><span style="font-size: x-small;">Sillä
tätä kaikkea kansat etsivät esille, (mutta) Isä tietää, että
{olette} tuon tarpeessa.</span></span></p>
<p align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><span face="Times-Roman, serif"><span style="font-size: x-small;">Lk.
12:30/Mt. 6:32</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><span face="Times-Roman, serif">Kuitenkin
etsikää yli kaiken hänen valtakuntaansa, niin tämän te saatte.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Luukkaan
evankeliumin teksti on hiukan radikaalimpi kuin Matteuksen, joka on
jo tuossa vaiheessa pehmentänyt ilmaisua. Pohtimatta siis
seikkaperäisesti evankeliumien lähdeteoriaan liittyviä kysymyksiä,
riittää nähdä, kuinka niin Luukkaan kuin Matteuksen
evankeliumeissa Jeesuksen kerrotaan opettaneen hyvin
samasisältöisesti Jumalan valtakunnasta, joka on elämässä
tärkeämpää kuin ruoka, juoma, vaatteet sekä muu huolehtiminen.
Nämä jälkimmäiset olivat aidosti uhatut Jeesuksen seuraajille,
joiden maalliset isännät olisivat odottaneet erilaista nöyryyttä
ja uskollisuutta sikäläisen yhteiskunnan valtaperiaatteiden
mukaisesti. Uuden testamentin maailmassa ihmiset etsivät jatkuvasti
suojelijaa (patronusta) turvatakseen elämän. Suojelijan tarve oli
ilmeinen maaseutuympäristössä. Suhde suojelijaan symbolisoitui
ruoassa. </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Ajatus
patronuksesta ei ole kadonnut oman aikamme länsimaisessa
yhteiskunnassakaan, jossa ihmisen kuviteltu onnellisuus ja menestys
koplataan siihen, miten hän onnistuu säilyttämään työnantajansa
tai sidosryhmiensä määräämän arvostukset, joita palvellen hän
saavuttaa mahdollisesti toimeentulon, jolla voi ottaa velkaa auton ja
asunnon hankintaa varten loppuelämäänsä varten. Jos sinulla on
tuolla tavalla hankittu auto ja asunto, olet onnistunut ihminen.
Sellainen asema ei ole mahdollista, jos olet loukannut patronusta,
olipa tämä suojelijasi kuka tahansa vaikutusvaltainen instituutio
tai taho yhteiskunnassa. Tämä voi olla myös aatteensa mukainen
lobbausjärjestelmä, joita erityisesti punavihreissä poliittisissa
aktivisteissa on niiden musertamiseksi, jotka eivät liity hiljaisen
nöyrästi punavihreään agendaan. </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"> Kenttä-
ja Vuorisaarnan alku on maailmankuuluisa julistus autuaille
varattomille (Lk. 6:20-21), mihin samaan teemaan liittyy myös hiukan
myöhempi teksti Jumalan valtakunnan etsimisestä. </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Edesmennyt
Donald Eric Capps, amerikkalainen teologi, Princetonin teologisen
seminaarin pastoraaliteolgoian professori, kiinnitti erityistä
huomiota Jeesuksen sanoihin autuaille varattomille. Capps teki
väitöskirjansa jo 1970-luvulla psykohistoriallisesta
persoonallisuusanalyysistä ja jatkoi pitkän uransa samassa
aihepiirissä uskonnon ja psykologian suhteita tutkien, mistä
ansioista Amerikan psykologian yhdistys palkitsi vuonna 1995 hänet
William F. Bier-palkinnolla. </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Donald
Capps samaisti psykoanalyytikko Erik Eriksonin mallin
elämänkiertokulusta Matteuksen evankeliumin kahdeksan
autuaaksijulistuksen kanssa. Cappsin mukaan Eriksonin teoria olisi
suunnattu samanlaisille ihmisille kuin mitä Jeesus teki lausuessaan
Vuorisaarnan! Eriksonin malli antaisi toivon ihmisille, jotka ovat
pettyneitä, kärsivät epäoikeudenmukaisuudesta, nöyryytyksistä
ja kivusta. Cappsin mukaan Eriksonin malli on eskatologinen. Cappsin
ongelma oli, että hän ei tarkastellut Jeesuksen julistusta sen
alkuperäisessä historiallisessa kontekstissaan, vaan antoi
merkityksen Erik Eriksonin teoriasta käteen sekundaarisesti.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"> Kadonnessa
logialähteessä eli Q-evankeliumissa on oletettavasti ollut myös
Matteuksen ja Luukkaan evankeliumista tuttu kiusauskertomus.
Välittömästi tuon kiusauskertomuksen jälkeen, ilman mitään
erillistä johdantoa, olisi Q-evankeliumissa tunnettu julistus:
”Autuaita ovat varattomat, sillä heidän on Jumalan valtakunta”
(Lk. 6:20b/Mt. 5:3). Valittu julistus ja sisältö eivät ole
suinkaan ainoa tarjolla ollut mahdollisuus silloisessa
uskonnollisessa maailmassa. Sitä ei pidä ottaa itsestäänselvänä
arvojen valintana. </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Vanha
testamentti ja muu juutalainen kirjallisuus eivät anna
yhdensuuntaista tulkintaa köyhistä ja omaisuuden oikeutuksesta.
Yllättävää on, että Q-evankeliumissa Jeesus ei viittaa
vähäisessäkään määrin niihin käsityksiin, joiden mukaan
Jumalan siunaus ilmenisi perheiden hedelmällisyydessä ja runsaassa
omaisuudessa (1. Moos. 13:2, Job. 42:10; 5. Moos. 8:28; Snl. 22:2;
Saarn. 5:19). Eräästä juutalaisesta näkökulmasta ”parasta
hyväntekeväisyyttä on auttaa köyhää nousemaan köyhyydestä
itsenäisyyteen ja työntekoon” (Maimonides).Sitä vastoin
Q-evankeliumiin on poimittu niitä Jeesuksen juutalaisesta
traditiosta nousevia julistuksia, jotka tekevät köyhyydestä hyveen
ja köyhistä osallisia Jumalan erityisiin hyviin tekoihin.
Q-evankeliumi on kertonut jo ennen kanonisten evankeliumien syntyä,
että Jeesus opetti ja eli tuolla tavoin radikaalisti köyhänä. </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Radikaali
Jumalan valtakunnan etsintä on jo evankeliumien kirjoitusprosessissa
alkanut hiukan pehmetä: Matteuksen evankeliumissa asetellaan sanoja
hiukan pehmeämmin, köyhistä kerjäläisistä tulee hengellisesti
köyhiä. Kirkollinen traditio on sittemmin pehmentänyt merkityksiä
yhä edelleen ikäänkuin Jeesus olisi puhunut ”hengellisestä
köyhyydestä” eli nöyryydestä jopa syyllisyytensä kanssa
tuskailevalle ahkeralle työläiselle ja yrittäjälle, jolla on
joskus stressiä tulostavoitteidensa johdosta, mutta joka elää
uskollisena alamaisena kansalaisena oikeusvaltiossa. </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"> Vanhan
testamentin lakiteksteissä on käytetty sanaa ”köyhä” (אביון)
”maattomasta palkkatyöläisestä, jonka piti elää hengissä
säilymisensä rajalla”. Jeesuksen aikoina ja koko ensimmäisen
vuosisadan ajan saapui runsaasti varattomia maahanmuuttajia ja
siirtolaisia muun muassa Sepforikseen, Kesareaan, Tiberiakseen ja
Jerusalemiin. Q-evankeliumi tuntee urbaanin kurjuuden,
päivätyöläiset, torien joutilaan väen ja kaupunkien porttien
köyhät. Q-evankeliumi on
mahdollisesti jopa kotonaan tämän köyhän ryhmän parissa.
Jeesuksen julistuksessa Kenttä- ja Vuorisaarnassa ei ole tätä
autuasta köyhyyttä kuitenkaan ilmaistu pyyntönä saada hyviä
työpaikkoja ja runsas toimeentulo, vaan identiteetin uudenlaisena
määrityksenä.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"> FM,
psykoanalyytikko (IFPS) Therapeia-Säätiön Koulutuskeskuksen
koulutusanalyytikko Kristina Saraneva (2003b) on verrannut omaa maata
ja kulttuuria ”kohtuun”, jossa ei tarvitse kyseenalaistaa
identiteettiään, mutta sen sijaan tämä ihminen kokee syvää
avuttomuutta, turvattomuutta ja rajojen epäselvyyttä (egon
disintegraatio), jos hän menettää elintärkeän ”äidillisen
säiliön” (<i>maternal containing object</i>). Mikäli tämä
ihminen on kärsinyt myös varhaislapsuudessa menetyksiä ja
separaatioita, hän reagoi mahdollisesti patologisesti uusiin
menetyksiinsä. Soveltuvilta osin Jeesuksen tunnetussa julistuksessa
luovutaan ja kyseenalaistetaan juuri nuo identiteettiä tyypillisesti
ylläpitävät perusteet, kun niiden ylitse ja niiden sijaan
asetetaan vain Jumalan valtakunnan etsiminen. </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Vaikka
vallitsevat olot olivat köyhät ja Antipaksen hienostelevaa
hovielämää pidettiin epäoikeudenmukaisena (Lk. 7:25 /Mt. 11:8),
Q-evankeliumin mukaan Jeesuksen julistaessa autuaaksi heijastuu
vakaumuksellinen köyhyyden ihailu. Autuaaksi julistukset eivät ole
poliittisia protesteja epäoikeudenmukaista huonopalkkaisuutta
vastaan, maaseudun pientilallisten moitteita urbanisoitunutta
eliittiä vastaan tai pyrkimyksiä rakentaa varhainen egalitaristinen
(tasa-arvoinen) yhteisö. Itsekin ajattelin tämän suuntaisesti,
että ilmoitin tyytymättömyyden vainokäräjien poliittista
päätöstä vastaan, mutta en lähtenyt vaatimaan hovioikeudesta
korjausta poliittiselle ratkaisulle. Protestista luopuminen ei
merkitse aina tyytymistä, vaan voi olla uudelleen arvointi Jumalan
valtakunnan etsimistä yli kaiken.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"> Myös
Luukkaan evankeliumista tutussa Vertauksessa suurista pidoista
(sijaitsi myös Q-evankeliumissa Q 14:16 = Lk.) väitetään, että
maaseudun miehet avioituivat ja hoitivat pientä omistustaan, mutta
juuri nämä miehet olivat liian sidottuja velvollisuuksiinsa.
Maaseudun miehet
torjuivat kutsun, kun sitä vastoin katujen ja kaupunkien kujien
huono-osaiset pääsivät sisään (Lk. 14:21–22; vrt. Mt. 22:
9-10). VT:n Danielin kirjassa jo varoitettiin samansuuntaisesti, että
jumalattoman kuninkaan kunnianosoituksia ja palkkioksi maata saaneet
ihmiset eivät ole se onnellinen kansa, joka jaksaisi odottaa ja
kestäisi Jumalan valtakunnan saapumiseen (Dan. 11:38–39;
12:10–12). Q-evankeliumin mukaan Jeesus lausuukin autuaiksi ”köyhät
kerjäläiset” (πτωχός), eivät köyhät työläiset (πένης):
köyhien kerjäläisten on Jumalan valtakunta (Q 6:20). </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Juuri
välittömästi ennen autuaaksi julistusta on kiusauskertomuksessa
väitetty, että maallinen valta
kuuluu paholaisen valtapiiriin. Tämän mukaisesti voitaisiin lausua
Suomessa, että Suomen hallitus kuuluu paholaisen valtapiiriin. Sinne
hallitukseen ei ole mitään syytä pyrkiä. </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"> Autuaaksi
julistusten jälkeen kadonneessa Q-evankeliumissa on annettu
Jeesuksen neuvo lahjoittaa vapaaehtoisesti kaikki ryöstäjälle (Lk.
6:29–30 /Mt. 5:39b-40, 42). Jeesuksen neuvo esiintyy edelleen
Luukkaan ja Matteuksen evankeliumissa samassa yhteydessä. Mikä
voisi näyttää periksiantamisena, on todellisuudessa tärkeämpään
keskittymistä.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"> Myös
muualla Q-evankeliumissa ilmenee ajattelutapa, jonka mukaan pienen
omakohtaisen käyttöomaisuuden
omistaminen on vaarallista uskolle (Lk. 4:3-4 /Mt. 4:3-4; Lk. 6:20b
/Mt. 5:3; Lk.
10:4/Mt. 10:9; Lk. 11:3-4/Mt. 6:11–13; Lk. 12:22b-23, 29/Mt. 6:25,
31; Lk. 12:33/Mt. 6:20;
Lk. 14:21–22; vrt. Mt. 22: 9-10; Lk. 17:33/Mt. 10:39; Lk. 16:13/Mt.
6:24). </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Kyse ei ole enää
sosiaalisesta eriarvoisuudesta, jonka tähden köyhät päivätyöläiset
ja pienviljelijät kapinoisivat kaupungissa
asuvaa rikkaiden luokkaa vastaan, vaan Jeesuksen ihanteiden mukaan
köyhien ihmisten tarpeesta rakentaa uusi identiteetti
(henkilökohtainen ja/tai yhteisöllinen) nihilismin autuutta
ylistäen. Post-humaanissa uudessa ihmisyydessä on
selviytymiskoneeksi alistetun ihmisen arvotettava täsmällisesti,
mihin hän ryhtyy: rakentaa tämä uusi identiteetti vai jäädä
uudenlaisten patronuksen alaisuuteen selviytymiskoneeksi, pahimmissa
kristillisissä skenaarioissa 666-merkityksi antikritilliseksi
orjaksi. </span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"> </span></p><h2 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span lang="fi-FI"> Kristillisen
nihilismin autuus ja riskit
</span></h2>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">
Kristilliseen
nihilismin autuuteen ei voi suhtautua ongelmattomasti ja
romantisoiden. Siihen liittyy vakavia lieveilmiön riskejä, kuten
Jacques Lacanin psykoanalyyttisista teorioista ammentava ranskalainen
vasemmistolainen filosofi Alain Badiou kysyy kriittisesti, vaatiiko
etiikka todellakin asketismia. Kritiikki voitaisiin kohdistaa myös
Jeesuksen eetosta ja elämänmallia kohtaan, joka tulee tutuksi
Luukkaan ja Matteuksen evankeliumin Kenttä- ja Vuorisaarnoissa. </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Badiou
huomauttaa tarkkaavaisesti, kuinka nihilisminsä autuutta varten
ihmiset ovat voineet löytää omat tarvittavat hahmonsa jokaisella
aikakaudella. Köyhien autuudessa ei olisi kyse vain asketismin tai
nihilismin suuruudesta, vaan eritysesti hylätyn tarpeesta turvautua
Jumalan valtakunnan illuusioon. Illuusio on rakentunut, koska se
vapautti opetuslapsen köyhyyteen sitoutuneena uskon sankarina siitä
tosiasiasta, että hänellä oli vain määrätty kovin rajallinen
häpeällinen paikka kovin rajallisia tyydytyksiä tarjoavassa
maailmassa. </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"> Toinen
tunnettu filosofi Slavoj Žižek (2006) tulkitsee Jumalan
pettämättömyyden ja ihmisen radikaalit luopumiset Kierkegaardin ja
Lacanin avulla ihmisen kaiken uhraukseksi ”Asioiden Syylle” (<i>the
Cause-Thing</i>), jota tämä henkilö pitää suurempana itseään
varten kuin omaa elämäänsä. Lacanilaisittain voisi tuolla tavalla
arvella, että autuuden ylistyksessä ei olisi kyse mielihyvän
kokemisesta, vaan tavoitteesta saavuttaa myyttinen ’<i>alkujouissance’,
</i>so<i>. </i>ihmisruumiin kokemus, joka vallitsi ennen ruumiin
alistumista merkitseville ja kulttuurille. Tämä ’<i>alkujouissance’
</i>on varhaisempaa ihmisen kehityksessä kuin itse nautittavuus,
<i>jouissance</i>, joka syntyy kulttuuristumisen jälkeen. </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Tuskin
kukaan tutkija kiistää, että jae Q 6:20 (=Lk.) köyhien autuudesta
ilmaisee Jumalan valituksi tulemisen
tuntemuksia. Tähän pitää kuitenkin huomauttaa tärkeä ero
modernin psykoanalyysin tilanteeseen: Valituksi itsensä
tunnustaminen ei ollut valituksi kansaksi itsensä uskovien
keskuudessa samalla tavalla poikkeavaa kuin valituksi tunteminen
olisi postmodernissa Euroopassa. Sitä vastoin (post)modernissa
länsimaisessa kulttuurissa syntyneen lacanilaisen psykoanalyysin
mukaan itsensä valituksi kokeminen olisi yksilöllisen psykoottisen
patologian tunnusmerkki.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"> Kristillisessä
nihilismin autuudessa on selviä valintaan liittyviä tuntemuksiakin.
Psykoottiseen patologiaan ei tarvitse kuitenkaan hukuttautua.
Valinnan psykoottisuus ilmenee siellä ja silloin, kun epävarmuus
torjutaan, epäilyä ja kyseenalaistamista ei sallita missään
muodossa. Jeesuksen seuraajille julistamassa nihilismin autuudessa
tarjotaan lupaus, mutta uskovia ei siirretä pois jo Abrahamin
kokemasta epävarmuuden ja epäilyn reaalisuudesta. Fanaattinen
kiistäminen ja torjunta ovat rakenteellisesti eri asia. </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Varattomien
autuaaksi julistuksen jälkeen Q-evankeliumissa on luvattu
nälkäisille ravinto ja itkeville
nauru (Lk. 6:21/Mt 5: 6,4). Luukas viittaa nauruun sekä autuaaksi
julistuksen yhteydessä että
voi-sanoissa. Verbiä ”nauraa” käytetään sekä kreikassa γελάω
että hepreassa שחק
yleisesti
pejoratiivisesti. Vanhassa testamentissa nauraminen ilmaisee
ylemmyyttä tai vahingoniloa, mutta
harvoin aitoa iloa. Myös näissä piirteissä on sadistisen
fanatismin riskit, jos ne pääsevät hallitsemaan mielentilaa.</span></span>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"> Uskontojen
psykologiaa tutkineet Kille, Waderson Jr. (1996) ja Meissner (2000)
ovat tuoneet esille
muidenkin tutkijoiden tavoin, että uskonnollisessa paranoiassa on
hyvin tunnettua lohkomisen (splitting)
ja projektion puolustusmekanismit. Henkilö idealisoi siis itsensä
ja oman yhteisönsä, mutta
vähentää arvon muilta ihmisiltä. Ulkopuolella on paholaisen
valtakunta. Autuaaksi julistukset ilmentäisivät
tällöin yhdessä apokalyptisen Jumalan valtakunnan kanssa Jeesuksen
julistusta välittömästi seuranneille uskonnollisille ääriryhmille
tyypillistä kaksinaisuutta. Sellaiset Jeesuksen seuraajat olisivat
synnyttäneet itselleen fantasian Jumalan valtakunnan saapumisesta.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"> Mitä
voimakkaammin nämä pejoratiiviset vahingonilon ilmaukset rakentavat
ihmisen uutta identiteettiä nihilismin autuudessa, sitä
epäterveemmäksi tämä uusi uskonmalli on valitettavasti
vääristynyt. Silloin post-humaanin selviytymiskoneen vaihtoehdoksi
ei ole syntynyt sittenkään niin aitoa kristillistä iloa, kuin
mihin evankeliumi voisi parhaimmillaan vapauttaa. Kritiikki,
sarkaismi ja ironia aikakauden epäjumalina esiintyviä pinttymiä ja
intohimoja vastaan eivät ole kuitenkaan vielä epätervettä
sadistista naurua. Tämän kahden erilaisen naurun välillä
määräytyy kristityn uusi aktiivisuus post-humaanissa maailmassa.</span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"> </span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"> </span></p><blockquote>
Jälkikirjoitus. Nyt
minulla on virallista tietoa, että viime vuosina meikäläinen tavallinen
suomalainen on aiheuttanut hälytyksen, jossa seurantaan ovat ottaneet
osaa: poliisi, SUPO, KRP, Puolustusvoimien Ulkomaatiedustelun
vastavakoilu, Valtioneuvoston Tilannekeskus, Valtakunnansyyttäjä.
Hyvä päivää, täällä "kummitus" ja "molo", kuten käräjillä sain kuunnella
määritelmiä minulle!</blockquote><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/--_hfbYXs25Y/X3bqJfuGmNI/AAAAAAAASbU/sSpFt9IIj1weH0TmC8jNGxAgpPxx9S2lQCNcBGAsYHQ/s1141/Juha%2BMolari.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="820" data-original-width="1141" height="288" src="https://1.bp.blogspot.com/--_hfbYXs25Y/X3bqJfuGmNI/AAAAAAAASbU/sSpFt9IIj1weH0TmC8jNGxAgpPxx9S2lQCNcBGAsYHQ/w400-h288/Juha%2BMolari.jpg" width="400" /></a></div><br /><div style="text-align: left;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px; text-align: center;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">Juha Molari, </span></span></span></span><br />
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">Pitkäaikaistyötön, ex-WC-siivooja</span></span></span></span></div><div style="margin: 0px; text-align: center;"><span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">D.Th, BBA.</span></span></span></span></div>
<div style="margin: 0px; text-align: center;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">GSM +358 40 684 1172</span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="line-height: 12.25pt; margin: 0cm 0cm 0pt; text-align: center;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;"><span lang="">Blog </span><a href="http://juhamolari.blogspot.com/"><span color="" lang="">http://juhamolari.blogspot.com/</span></a><span lang=""> ja VKontakte </span><span color="" lang=""><a href="http://vk.com/id157941374">http://vk.com/id157941374</a> </span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="line-height: 12.25pt; margin: 0cm 0cm 0pt; text-align: center;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span lang=""><span face="" style="font-size: xx-small;">EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)</span></span></span></span></span></div>
</div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;"><span lang=""><span face="" style="font-size: xx-small;">Twitter: </span></span><span face="" style="font-size: xx-small;"><a href="https://twitter.com/molarijuha">https://twitter.com/molarijuha</a></span></span></span></span><br />
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">Instagram <a href="https://www.instagram.com/juhamolari/">https://www.instagram.com/juhamolari/</a></span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="margin: 0cm 0cm 0pt; text-align: center;">
<div style="line-height: 12.25pt;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">LinkedIN-profiili: <span color=""><a href="http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4a">http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4</a></span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div style="font-size: 12.8px; text-align: left;">
<div style="margin: 0px; text-align: center;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">Molari in Russian media: </span><span style="font-size: xx-small;"><a href="http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html" style="line-height: 16.33px;">http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html</a></span></span></span></div>
</div><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
Juha Molari Юха Молариhttp://www.blogger.com/profile/04092091762460120720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4327153681284133415.post-65702649738695775952021-01-04T10:55:00.002+02:002021-01-04T10:58:02.091+02:00Virsi ”Valittaa täytyy totta” ja Psalmi 58 kirkon sensuurin kourissa<p>
</p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Virsikirjasta
poistettu virsi Valittaa täytyy totta pohjautuu sensuurin kouriin
joutuneeseen VT:n Psalmiin 58, jotka molemmat kuvaavat vääryyden
vallanpitoa maailmassa, mutta lupaavat, että maailman asioita Jumala
ei ole luovuttanut pelkän sattuman varaan, vaan Hän toimittaa
tuomionsa.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Nämä
kiusalliset koston tunnelmat kuuluvat Raamatun ja kristinuskon
ytimeen, pyhiin teksteihin ja tapahtumiin. Merkityksen ymmärtäminen
tulee paremmin ”iholle”, kun tietää kohdanneensa vääryyttä,
joka viettelee kostoon – oman käden oikeuden tai muun menettelyn
avulla. </span></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Olen
miettinyt näitä vanhoja kristillisiä traditioita, kun olen saanut
tietooni henkilöitä, jotka hyvin loukkaavalla tavalla herjaavat
minua. Voisin toimittaa ”oman käden oikeuden”, mutta menettely
ei olisi kristillinen. On muistettava, kuinka kostonpsalmi 58 on
elänyt kristinuskon perinteessä.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Samalla
tavalla arvioin yksittäisen ihmisen asemaa väärämielisten
vallanpitäjien neuvonpidossa, jota sekä Spegelin virsi Valittaa
täytyy totta että Psalmi 58 kuvailevat. On tiettyjä absurdin
vallan- ja oikeudenpidon irvokkaita toimia, joiden mukaan ei kannata
leikkiä, vaan on aiheellista jättää nämä tuomarit, syyttäjät,
uhriutujat ja muut rahastajat sekä muut vallanpelurit Jumalan
tuomion käsiin. Tällaisesta sekä virsi että Psalmi 58 kertovat jo
vuosisatoja sitten.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Aristokratian
suojatti sanoitti työläisvirren</span></span></h3>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Håkan
Spegelin 1680-luvulla sanoittama virsi ”Valittaa täytyy totta”
Psalmin 58 pohjalta on erikoisuus senkin vuoksi, että Spegel oli
sentään ollut hovisaarnaaja kuningatar Hedvig Eleonoralle ja
Ruotsin sodan kenttäpappien päällikkö, ja hänestä tuli piispa
vuonna 1685 ja sittemmin arkkipiispa 1711. Sittemmin sekä virsi
”Valittaa täytyy totta” että Psalmi 58 ovat joutuneet
luterilaisissa kirkoissa sensuuriin, Psalmin 58 on myös
roomalaiskatolinen kirkko sensuroinut.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Virren
”Valittaa täytyy totta” suomensi vuonna 1864 Elias Lönnrot,
suomalainen lääkäri ja suomen kielen uudistaja, Venäjän
keisarilta kunnianosoituksena briljanttisormuksella palkittu mies,
vuosina 1854-1862 Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston toinen suomen
kielen professori. Lönnrot oli suomentaessaan virren
virsikirjakomitean jäsen.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Elonoora
oli Holstein-Gottorpin prinsessa ja vuodesta 1654 Kaarle X Kustaan
puoliso hän johti poikansa Kaarle XI:n alaikäisyyden aikana vuosina
1660-1672 holhoojahallitusta. Herttuallinen Holstein oli nykyisen
Saksan ja Tanskan alueella sijainnut herttuakunta. Tästä
herttuakunnasta tulee sittemmin Venäjän keisariksi vuonna 1762
nimetty Pietari III. Hedvig Eleonoora oli Holstein-Gottorpin agentti
Ruotsin hovissa ja Kaarle X Kustaan makuukamarissa, kunnes Kaarle X
Kustaa kuoli jo vuonna 1660, minkä jälkeen 24-vuotias vieraan
vallan agentti-kuningatar osallistui holhoojahallituksen istuntoihin
aristokratian tiukan kannattajan Pietari Brahen vaikutuksessa –
ruotsalaisen kreivin ja Suomen kenraalikuvernöörin, joka neuvotteli
rauhansopimukset Tanskan, Puolan ja Venäjän kanssa. Pietari Brahe
tuki suomen kielen kirjallista ja suullista käyttöä hallinnossa
sekä hillitsi noitavainoja.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Tuollaisissa
ylhäissä piireissä Håkan Spegel eli jo tässä vaiheessa, kun
sepitti VT:n Psalmin pohjalta virren, joka tunnetaan työläisvirtenä.
Hänen varhaiseen elämänhistoriaansa liittyy toki myös karuutta,
kun hän jäi varhain orvoksi ja joutui elämään sukulaistensa
armosta. Hän pääsi kuitenkin katedraalikouluun ja opiskelijaksi,
pääsi yliopistoihin, joten olot olivat kaikesta huolimatta
huomattavasti tavanomaisia lasten ja nuorten oloja rikkaammat. </span></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Rojalistisesta
asenteestaan ja ylhäisistä verkostoistaan tunnettu Spegel taivutti
muuta papistoa tiukempaan valtiolliseen kuriin. Edelleen myöhemminkin
valtiopäivillä 1713-1714 hän ilmoittautui kuningasmieliseksi sekä
esitti tiukkoja vaatimuksia valtakunnallisen yhteenkuuluvuuden ja
uhrautumishalun puolesta. Oppositiosta Skaran piispa Jesper Swedberg
ja Laurentius Molin arvostelivat jopa näiden vaatimusten tähden
Spegeliä, vaikka toki itsekin halusivat tukea papiston etuoikeuksia.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Håkan
Spegelin virsiä on runsaasti muitakin Ruotsin ja Suomen
virsikirjoissa. Poistettu virsi ”Valittaa täytyy totta” ei ole
ainoa virsi, jonka kuninkaan suosikki ja arkkipiispa on jättänyt
virsiperinteeseen. Osa virsistä on aivan kiitosta ja riemua
ilmaisevia. Paavo Ruotsalainen on kokenut läheiseksi Spegelin
virret, vaikka juuri tästä virrestä ”Valittaa täytyy totta”
ei ole enempiä merkintöjä.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Virsi
382 on myös Spegelin: Sinuhun turvaan, Jumala, jo vaivan alta
päästä. Minua kuule heikkoa ja häpeästä säästä. Virsi 56 on
myös Spegelin: ”Tutkimaan, oi Jeesus, auta kärsimystäs katkeraa,
kuolemaasi kauheaa. Siitä sielu lohdutuksen uskossa nyt omistaa,
levon vaivoissansa saa. Saata minut, Jeesukseni, turhuudesta maailman
turviin veren kalleimman”. Virsi antaa ihanteeksi Jeesuksen, joka
ei kapinoi: ”Nöyränä ja hiljaisena kannat piikkikruunua,
riisuttuna, heikkona. Häpeissäni, Jeesus, tunnen, että olen
syyllinen, kova, kevytmielinen. Maailma ei siedä niitä, jotka
Herraa pelkäävät, hänen tietään etsivät. Raskain tie on
Jeesuksella: kansa pilkkaa, vainoaa auttajaansa ainoaa.”</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Virsi
”Valittaa täytyy totta” tuli 1900-luvun alussa työväenlauluksi,
jota laulettiin punavankien leireillä ja teloitettava lauloivat
erityisesti toista säkeistöä.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<ol><li><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Valittaa
täytyy totta Ja surra suuresti, Kun vääryys vallan ottaa Ja
pahuus paisuupi. Mykäkskö tuli kerran Jo kaikki maailma, Kun
oikeutta Herran Ei kenkään julista?</span></span></p>
</li><li><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Nyt
petos, vilppi täällä On noussut kunniaan, On valhe vallan päällä
Ja vääryys voimassaan; Ei köyhän, kurjan ääntä
Viattomuudessaan Kuunnella, rikas vääntää Lain myöten tahtoaan.</span></span></p>
</li><li><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Kas
lähimmäistään syövät Nuo jumalattomat, Viekkaudella vievät
Sen elot ainoat; Kuin käärme kiukussansa He korvat lummessa,
Ahdistelevat kansaa, Sortavat vaivaista.</span></span></p>
</li></ol>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Vääryyden
vallanpito</span></span></h3>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">VT:n
Psalmi 58 alkaa kysymyksellä, mutta sen kysymyksen sisältö on
lopulta epäselvempi, kuin käännökset näyttävät: ”Ovatko
tuomionne oikeita, te vallanpitäjät/epäjumalat/mykät,
tuomitsetteko te ihmisiä oikein?” Vastaus on selvä: ”Ette!
Sydämenne halusta te teette maan päällä vääryyttä,
väkivallalle te raivaatte tietä”. </span></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Masoreettisessa
tekstissä käytetty heprealainen ilmaus </span></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">(</span></span><span style="font-family: Tahoma;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><b>אלם
</b></span></span></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">)
on virittänyt epäselvyyttä merkityksestä. Nykyisessä
suomennoksessa on ”te vallanpitäjät”. Näin tekee myös myös
New International Version -käännös (”rulers”), mutta
esimerkiksi English Standard Version-käännös (”you gods”) ja
Nathaniel Paul Labadorf <a href="https://www.academia.edu/40897068/Psalm_58_The_Judgment_of_the_Gods" target="_blank">on tutkielmassaan päätynyt</a> ilmaisuun ”oh gods”, ”oi jumalat”. </span></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Juutalainen
Rashi tulkinta, Luther sekä moni muu lähtee merkityksestä
”hiljaisuus”, mutta Symmachus ja Ibn Ezra ”kansankokouksesta”,
Septuaginta ja Hieronymos vain ”mutta”-sanalla, toiset tulkinnat
viittaavat ”(epä)jumaliin” ja eräät kommentaattorit
”johtajiin”. </span></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Jean
Calvin<a href="http://reader.epubee.com/books/mobile/f2/f2d7977e9663e80c026d8485f8e2b5c2/text00284.html" target="_blank"> selitti</a> heprealaisen sanan </span></span><span style="font-family: Tahoma;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="fi-FI"><b>אלם</b></span></span></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><b>
”</b></span></span></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">seurakunnaksi”
(kansankokous) vain siinä merkityksessä, että siinä viitataan
”Saulin neuvonantajiin, jotka kokoontuivat tunnetusti
neuvottelemaan kansakunnan hyväksi”, ”näennäisesti
laillisesti, mutta todellisuudessa syyttömien sortamiseksi”.
”Jumala on maailman tuomari. On mahdotonta olettaa, että maailmaa
hallitsee vain Jumalan huolenpito, muta hän ei enemmin tai myöhemmin
erottai hyvää ja pahaa. Hänen sanotaan tuomitsevan maan päällä,
koska ihmiset ovat joskus raa'asti väittäneet, että Jumalan
hallitus rajoittuisi vain taivaaseen ja että tämän maailman asiat
Hän on luovuttanut sokealle sattumalle”.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Uusi
King James -versio käyttää hiljaisuuden merkitystä”: ”Puhutteko
todella vanhurskautta, hiljaiset (”you silent ones”)?
Tuomitsetteko oikeamielisesti, te ihmislapset?” Bibliassa, vuoden
1776 Kirkkoraamatussa, on Psalmi 58:2 käännetty seuraavasti:
”Oletteko te juuri niin mykät, ettette puhu sitä mikä oikeaa on,
ettette tuomitse, mikä kohtuus on, te ihmisten lapset?”.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Jukka
Palolan väitöskirjassa Psalmien kirjasta <a href="https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/25973/vanhursk.pdf?sequence=1&isAllowed=y" target="_blank">”Vanhurskautta, oikeuttavai uskollisuutta?”</a> vuonna 2011 on sivuttu vaikeaa kohtaa. Työn on
ohjannut professori Martti Nissinen ja esitarkastaja-vastaväittäjä
oli professori Tapani Harviainen. Täten kielellinen osaaminen ja
ohjaus on mitä parasta Suomessa.
</span></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Palola
nostaa esille myös kyseisen jakeen sanan ṣedeq
(vanhurskaus/oikeus) semanttisen viittaussuhteen epäselvyyden, mikä
epäselvyys tulee edellä olevan ilmaisun epäselvyydestä.
Wörterbuch zum Alten Testament antaa käännökseksi Stillschweigen
(”hiljaisuus”). Biblia Hebraica Stuttgartensian apparaatti
tarjoaa useita vaihtoehtoisia lukutapoja. Septuagintan kääntäjä
onkin ymmmärtänyt, että tässä olisi ollut käännösvastine
kreikan todella-tarkoittavalle sanalle. Hieronymos ymmärtää
käännösvastineen latinan utique-sanalla, ”joka
tapauksessa”-ilmaukselle. Aquila tukee merkitystä ”mykkä”.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Palola
tarjoaa sivulla 46 vaihtoehtoiset kuusi tulkintaa.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<ol><li><p style="margin-bottom: 0cm;">‟<span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Todellako
vanhurskaus on mykkä ja te puhutte? Oikeinko te tuomitsette,
ihmisten pojat / ihmisten poikia? ‟</span></span></p>
</li><li><p style="margin-bottom: 0cm;">‟<span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Todellako
te puhutte hiljaista vanhurskautta, oikeinko te tuomitsette,
ihmisten pojat / ihmisten poikia?‟</span></span></p>
</li><li><p style="margin-bottom: 0cm;">‟<span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Totisesti,
todellako vanhurskauden te puhutte? Oikeinko te tuomitsette,
ihmisten pojat / ihmisten poikia?‟</span></span></p>
</li><li><p style="margin-bottom: 0cm;">‟<span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Todellako
te joka tapauksessa puhutte vanhurskautta, oikeinko te tuomitsette,
ihmisten pojat / ihmisten poikia?‟</span></span></p>
</li><li><p style="margin-bottom: 0cm;">‟<span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Todellako
te jumalat vanhurskauden puhutte, oikeinko te tuomitsette, ihmisten
pojat / ihmisten poikia?‟</span></span></p>
</li><li><p style="margin-bottom: 0cm;">‟<span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Todellako
te mahtimiehet vanhurskauden puhutte, oikeinko te tuomitsette,
ihmisten pojat / ihmisten poikia?‟</span></span></p>
</li></ol>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Palola
päätyy siihen, että ”Psalmin kokonaisuuteen sopii parhaiten,
että kyse on hallitsijoista”. Näin hän pitää viimeisintä
tulkintavaihtoehtoa (nro 6) perustelluimpana. Laajempaa argumentoitia
”kokonaisuuteen sopivuudesta” ei esitetä. Tämä varmasti sopii
myös esitarkastajalle ja vastaväittäjälle, joka oli VT:n
kirkkoraamatun käännökseen vaikuttamassa.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Sana
on käännetty toisaalla Raamatussa myös ”hiljaisuudeksi” (2
Moos 4:11, Jesaja 35:6 ja Psalmi 56:1 ”vaikeneva kyyhkynen”).
”Valittaa täytyy totta”-virressä piispa Spegel näyttäisi
seuraavan tätä tulkintaa, mikäli Agricolan käännös seuraa
piispan tekstiä hyvin: ”Mykäkskö tuli kerran Jo kaikki maailma”.
Tällöin väärämielinen valheenpuhujien aiheuttama lumous on
mykistänyt ihmiskunnan, eikä oikeuden puolesta uskalleta enää
avoimesti puhua ja tuomita.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">”<span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Jumalat”
-merkitystä on puolusteltu Psalmin runollisella rakenteella
viimeisen jakeen ja tämän välillä. Myös Psalmissa 82 on
käsitteellinen rinnakkaiskohta kun Jahve astuu tuomiolle jumalien
kokouksessa. Tätä keskustelua ei käydä suomalaisessa
väitöskirjassa.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Virsi
ja VT:n Psalmi 58 sensuurissa</span></span></h3>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Psalmissa
rinnastetaan väärämieliset harhateillä kulkeviin ihmisiin, jotka
on lumottu taitavasti myrkyllisellä äänellä, suorastaan
epäjumalien voimassa. </span></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Rukoilija
esittää rajun pyynnön Jumalalle: ”Jumala, revi hampaat heidän
suustaan, murskaa noiden leijonien leukaluut, Herra”, sillä
kysehän oli valheenpuhujien lumouksesta ja väärämielisestä
vallaseliitistä.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Tuomiona
on kuihtuminen: ”Hajotkoot, haihtukoot he ilmaan kuin vesi. Herra
ampukoon nuolensa, niin että he sortuvat, menehtyvät kuin etänä,
joka kuihuu, menehtyvät kuin keskenmennyt sikiö, joka ei näe
valoa”.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Loppupäätelmä
on luottaa Tuomariin, Jumalaan, joka on Korkein: ”On sittenkin
olemassa Jumala, joka jakaa oikeutta maan päällä”.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Roomalaiskatolisen
kirkon Vatikaanin II Kirkolliskokouksen jälkeen arvioitiin, että
tätä VT:n Psalmia 58 ei ole sopivaa käyttää liturgiassa ja
vuonna 1971 Psalmi poistettiin <a href="https://catholic-resources.org/LoH/Psalter-Omissions.html" target="_blank">ns. Hetkipalveluksesta (Liturgia Horarum).</a> Myös monista muista rukouskirjoista on tämä Psalmi
jätetty pois. </span></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Amerikan
luterilaiselle kirkolle Missourin synodille tärkeästä liturgisesta
kirjasta Lutheran Service Book on jätetty pois Psalmi 58, jota on
mahdollisesti koettu vaikeaksi lukea kristologisesti. Koska Psalmi
pidetään kostonpsalmina, sitä koetaan epämukavaksi rukoilla ja
lausua. Kirkoissa on tyydytty omiin odotuksiimme siitä, miltä
kristinuskon tuli näyttää: odotamme Jumalalta ja toistiltamme
anteeksiantoa, emme kostonhimoa.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Dietrich
Bonhoeffer on tarjonnut kristologisen tulkinnan koston psalmeille
lukemalla nämä Psalmit sen mukaan, kuinka meidän pitäisi ymmärtää
itseämme ”vihollisina” sekä siihen, miten ajattelemme muista
vihollisina. Koston psalmit estävät itsepetoksen siinä, mikä on
meidän asemamme syntisinä ja siten Jumalan vihollisina, sekä
osoittaa sen, mitä tarkoittaa, jos emme anna anteeksi
vihollisillemme. Bonhoefferin mukaa Koston psalmi muistuttaa
kristittyjä siitä, että ihmisinä meillä on tapana
ulkokultaisesti liioitella kykyjämme ”antaa anteeksi niille jotka
tekevät syntiä meitä vastaan” (Matt. 6:12).</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h3 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Ajattele
Kristusta</span></span></h3>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Dietrich
Bonhoeffer ei ole suinkaan ainoa teologi, joka löytää Koston
psalmista Kristuksen.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><a name="CITEREFGuzik2018"></a><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Raamattuopettaja
David </span></span><cite><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Guzik <a href="https://enduringword.com/bible-commentary/psalm-58/">kutsuu</a> Psalmia 58 ”sanoiksi jumalattomia tuomareita vastaan”.
</span></span></cite><cite><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">Psalmin
ohje laulamiseen on, että se täytyy esittää niin kuin runo ”Älä
tuhoa”. Daavid vetosi, että Jumala ei salli hänelle itselleen
oikeutta tuhota Saulia.</span></span></span></cite></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><cite><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">1800-luvulla
voimakkaasti vaikuttanut baptistisaarnaaja Charles Haddon Spurgeon
<a href="https://www.christianity.com/bible/commentary.php?com=spur&b=19&c=57" target="_blank">muistutti</a>
ensimmäiseksi Daavidin menettelystä, ettei hän tuhoa Saulia
sittenkään kun Daavilla oli jo valta, sillä ”voimme päätellä
Herran rukouksen hengessä, että Herra säästää meidät, kun
säästämme vihollisemme”. </span></span></span></cite>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><cite><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">Spurgeon
muistaa myös Danielia, jota vainottiin, haavoitettiin, mutta ei
surmattu. Hänen paikkansa oli äärimmäisen vaarallinen, mutta
silti hän uskoi itsensä turvalliseksi. ”Niin mahtava on uskon
voitto, kun voimme levätä jopa tulipalojen keskellä ja löytää
levon, koska Jumala on meidän puolustuksemme”. ”Ilkivaltaiset
ihmiset kantavat suussaan koko armeijaa, heidän suunsa eivät ole
vaarattomat, hampaat jauhavat ruokaa kuin myllyssä, mutta heidän
leuat ovat yhtä ilkeät kuin ikään jokainen hammas olisi keihäs
tai nuoli. Heillä ei ole poskihampaita (”no molars”), vaan
kaikki hampaat ovat kulmahampaita, heidän luonteensa on kuin koira,
leijona, susi ja perkele. Tuo kiireinen kieli on pahantahtoisen
kaksiteräinen, innokas, leikkaava ja tappava miekka.</span></span></span></cite></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><cite><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">Spurgeon
suosittelee tulkitsemaan Psalmi 58 mystisesti Kristuksesta käsin,
”jota sekä hengellisen että ajallisten vihollisten tyrannia
pahoinpiteli lihansa päivinä. Hänen ajalliset vihollisensa Herodes
ja Pontius Pilatus yhdessä pakanoiden ja Israelin kansan kanssa
raivosivat raivokkaasti ja neuvottelivat yhdessä häntä vastaan.
Ylipapit ja ruhtinaat olivat pyhän Hieronymoksen mukaan kin
leijonia, jotka olivat valmiit syömään hänen sielunsa.
Hallitsijat asettivat hänelle verkoston jalkojen eteen voimakkaissa
kuulusteluissa ja kysyivät (Matt. 22:17): Onko laillista antaa veroa
keisarille vai ei? --- Hänen hengelliset vihollisensa pyrkivät myös
nielemään hänet. Hänen sielunsa oli leijonien joukossa koko
elämän ajan, erityisesti kuoleman hetkellä. Perkele kiusasi ja
vaivasi häntä.</span></span></span></cite></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Saksalainen
evankelis-luterilainen pappi ja teologi sekä natseja vastustavan
Tunnustuskirkon perustajajäsen ja vastarintataistelija Dietrich
Bonhoeffer on käsitellyt VT:n ”kostonpsalmeja” vaikuttavalla
tavalla, mitä Jacob L. Goodson <a href="https://jsr.shanti.virginia.edu/back-issues/vol-12-no-1-november-2013-music-the-psalms-and-scriptural-reasoning/the-psalms-of-vengeance-dietrich-bonhoeffers-theological-interpretation-of-the-psalms/" target="_blank">on seikkaperäisesti analysoinut. </a></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Dietrich
Bonhoeffer määrittää tiukasti teologisesti rukouksen, jossa
Jumala on ainoa rukouksen kohde – ihmisten toiveilla ja tahdolla ei
ole sijaa rukouksessa. Niin rukous auttaa meitä tunnistamaan, kuinka
olemme Jumalan ”vihollisia”. Bonhoeffer viittaa Vuorisaarnaan ja
ihmisten syntisyyteen, itsevarmuuteen, aheneuteen ja itsekkyyteen,
joiden vallitessa rukous vääristyy oman halukkuuden, omien
tarpeiden ja itsearvostuksen mukaiseksi. Tätä tarkoittaa
Bonhoefferin mukaan, että ”tosi rukous tehdään salassa”:
”Todellinen rukous ei riipu yksilöstä, vaan siihen riittää
yksinomaan tieto, että taivaallinen Isämme tietää tarpeemme”.
Jumala ei tarvitse näitä meidän rukouksiamme, mutta rukoukset ovat
keino, jolla opetuslapset pääsevät osallisiksi taivaallisista
aarteista, joiden puolesta he rukoilevat.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Bonhoeffer
kutsuu vaaralliseksi virheeksi nykypäiväistä kuvitelmaa, että
ihmissydämen olisi luonnollista rukoilla, jossa ihmisen vain
sekoittaa toiveita, huokailua, valitusta ja iloa rukoilemiseen.
Bonhoefferin mukaan rukouksen pitäisi olla tien löytämistä ja
puhumista Jumalan kanssa riippumatta siitä, onko sydän täynnä vai
tyhjä.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Bonhoefferin
mukaan rukoileminen Psalmeissa tarkoittaa rukoilemista Jeesuksen
Kristuksen kanssa. Sillä ei ole väliä, ilmaisevatko Psalmit juuri
sitä, mitä tunnemme sydämmessämme tällä hetkellä, kun
rukoilemme. Meidän on rukoiltava jopa omaa sydäntämme vastaan,
jotta voimme rukoilla oikein Jeesuksen Kristuksen kanssa. Herran
rukous (Isä meidän) on yhteenveto kaikista ”Pyhien kirjoitusten
rukouksista”.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Bonhoefferin
mukaan Jeesus Kristus on Psalmien rukoilemisen elävä ja
performatiivinen ruumiillistuma. Rukoillessa Psalmeja tunnustamme,
mitä Jumala tekee meidän hyväksemme Jeesuksessa Kristuksessa.
Psalmit opettavat meitä muistamaan Jeesuksen Kristuksen luonteen.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Bonhoefferin
mukaan Koston psalmeissa viitattavat viholliset ovat Jumalan asian
vihollisia, mutta kyse ei ole henkilökohtaisista konflikteista.
Missään paikassa näissä psalmirukouksissa ei haluta kostaa omin
käsin – rukoukset jättävät koston yksin Jumalalle. Siksi
rukoilijan on hylättävä kaikki henkilökohtaiset kosto-ajatukset
ja oltava vapaita omasta koston janostaa.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Bonhoeffer
kehottaa kristittyjä, jotka rukoilevat koston psalmeja, miettimään
omia mieltymyksiään ja näkökulmiaan. Viholliset eivät ole enää
vain ”vihollisiani”, vaan Psalmeissa on objektiivisempi käsitys.
Bonhoeffer kirjoittaa: ”Rukoilu Jumalan koston puolesta on rukous
Jumalan vanhurskauden toteuttamiseksi synnin tuomitsemisessa. …
Minulla ei ole oikeutta haluta estää tätä tuomiota”.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Näin
me olemme itsekin vihollisia, löydymme koston psalmien sisältä.
Psalmit estävät itsepetoksen ja itsevanhurskauden. Meillä on
kiusaus ajatella, että olemme vanhurskaita ja siksi tuomitsemme
viholliset Jumalan puolesta. Olisimme kuitenkin väärässä siinä
ajatuksessa, vaan jokainen pysyy Jumalan vihollisena.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Bonhoefferin
mukaan Jumalan kosto ei laskeutunut syntisiin, vaan ainoaan
syntiseen, Jumalan Poikaan, joka seisoi syntisten paikalla. Jeesus
Kristus kantoi Jumalan koston, jonka Psalmi pyytää suorittamaan.
Kristus rauhoitti Jumalan vihan syntiä vastaan ja rukoili
jumalallisen tuomion toteuttamisen hetkellä: Isä, anna heille
anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät!</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Näin
Bonhoefferin mukaan koston psalmi johtaa Jeesuksen ristiin ja
vihiollisille anteeksi antavaan Jumalan rakkauteen. En voi antaa
anteeksi Jumalan vihollisille yksin, vain ristiinnaulittu Kristus voi
– ja voin antaa anteeksi Hänen kauttaan. Bonhoeffer lausuu:
”Rukoilen vihan psalmia varmuudella sen upeasta täyttymyksestä.
Jätän koston Jumalan käsiin ja rukoilen Jumalan oikeuden
toteutumista kaikille vihollisille. Tiedän, että Jumala pysyy
totuudessa ja varmistaan oikeuden vihan tuomiossaan ristillä, jotta
tästä vihasta tulee armo ja ilo meille. Jeesus Kristus itse
rukoilee Jumalan koston toteutumista omassa ruumiissaan, ja näin
Kristus johdattaa minut päivittin ristinsä vakavuuteen ja armoon
sekä kaikkia Jumalan vihollisia kohtaan”.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Psalmia
58 Bonhoeffer kommentoi, että tämä on viattomien rukous, jota me
syntiset emme rukoile: vain viattomuus rukoilee tämän Psalmin
kanssa. Bonhoeffer liittyy Psalmin 58:1 tulkinnassa heprean
tulkintaan, jossa kiistelty sana tarkoittaisi ”mykkyyttä”:
”Oletko sinä sitten tyhmä (mykkä), kun et puhu oikein, ja et
tuomitse ihmislapsia oikeudenmukaisesti?”</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Bonhoeffer
havaitsee jakeesta sanan ”lapset” ja liittää tämän ”köyhiin
ja ahdistettuihin”. ”Pahana aikana” epäoikeudenmukaiset
ihmiset ovat hiljaa omien epäoikeudenmukaisuuksiensa suojaamiseksi.
Koska lapset – köyhät ja ahdistetut – ovat Jumalan lapsia, niin
Jumala tulee kostamaan epäoikeudenmukaisuudet heitä kohtaan.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Psalmin
58:1 viittaus ”väkivaltaisiin käsiin” on Bonhoefferin mukaan
”poliittisia viranomaisia”, jotka ”pyrkivät hiljentämään
epäoikeudenmukaisesti ja jatkavat samalla väkivaltaansa”. </span></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Psalmin
58:4-5 jakeet myrkyllisistä käärmeistä selittyvät Bonhoefferin
mukaan sillä, että mikään ihmisvoima ei voita käärmettä, vaan
tarvitaan vain rukous. Rukoilemalla me kutsumme Jumalaa kostamaan
vihollisille.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Psalmin
58:6 jakeissa hampaiden rikkominen nuorten leijoien suusta merkitsee
luopumista omasta kostosta. Bonhoeffer viittaa myös Psalmin 58:7-9
jakeisiin, että inhimilliset strategiat ja aseet eivät toimi
suunnitelluilla tavoilla, vaan kosto jää vain Jumalalle. Lopulta
rangaistus tapahtuu nopeammin kuin odotamme, vaikka kuinka laskisimme
omien sotilaallisten strategioidemme ja aseittemme varaan.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Psalmin
58:10 jae kohtuuttoman voiton juhlan tunnelmasta, itsepetoksellisen
kiusauksen vaarasta Bonhoeffer tahtoo varottaa ja huomauttaa, että
jae koskee vain Jumalan vanhurskautta, mutta sillä ei ole tekemistä
ihmisten ystävyyden ja myötätunnon kanssa. Jumala säilyttää
voiton. Jumalattomien veri on jo valunut, kun Jumalan vanhurskaus
täyttyi Kristuksen ristillä.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Bonhoeffer
tahtoo Psalmin 58 kristologisella tulkinnallaan estää
itsepetoksellisen ajattelun, jossa me olisimme ”vanhurskaita”,
”jotka iloitsevat nähdessään koston”. Niin Bonhoeffer
säilyttää koko ihmiskunnan ”jumalattomien” luokassa, vain
Jeesus Kristus on ”viaton”, joka kuolee ”jumalattomien”
puolesta. Meidän ilomme ei tule omasta vanhurskaudestamme, vaan sen
tunnustamisesta, että jopa pahuudessamme Jeesus Kristus kuoli
puolestamme.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Jos
kristityt uskovat Jeesuksen Kristuksen lunastustehtävään ristillä,
heidän tulisi rukoilla tätä Psalmi 58 ja yleensäkin koston
psalmeja. Oma epävarmuutemme ja itsepetoksemme estävät meitä
rukoilemasta näitä psalmeja liturgioissamme ja rukouskirjoissamme,
koska nämä psalmit muistuttavat suoraan ja rehellisesti ”keitä
me olemme”, kuka Kristus on ja mitä Kristus saavuttaa meille.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Vankilakirjeissään
Bonhoeffer kertoo, kuinka hänen ajatuksensa ja tunteensa näyttävät
olevat nyt yhä enemmän Vanhan testamentin kaltainen. Vasta
alistuessaan lain alaisuuteen, voi puhua armosta; vasta nähdessään
vihansa ja vihollistensa hämärät todellisuudet, voi tietää
jotain siitä, mitä tarkoittaa rakastaa ja antaa anteeksi.
”Mielestäni ei ole kristillistä haluta päästä Uuteen
testamentiin liian aikaisin ja liian suoraan...”.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<blockquote>
Jälkikirjoitus. Nyt
minulla on virallista tietoa, että viime vuosina meikäläinen tavallinen
suomalainen on aiheuttanut hälytyksen, jossa seurantaan ovat ottaneet
osaa: poliisi, SUPO, KRP, Puolustusvoimien Ulkomaatiedustelun
vastavakoilu, Valtioneuvoston Tilannekeskus, Valtakunnansyyttäjä.
Hyvä päivää, täällä "kummitus" ja "molo", kuten käräjillä sain kuunnella
määritelmiä minulle!</blockquote><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/--_hfbYXs25Y/X3bqJfuGmNI/AAAAAAAASbU/sSpFt9IIj1weH0TmC8jNGxAgpPxx9S2lQCNcBGAsYHQ/s1141/Juha%2BMolari.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="820" data-original-width="1141" height="288" src="https://1.bp.blogspot.com/--_hfbYXs25Y/X3bqJfuGmNI/AAAAAAAASbU/sSpFt9IIj1weH0TmC8jNGxAgpPxx9S2lQCNcBGAsYHQ/w400-h288/Juha%2BMolari.jpg" width="400" /></a></div><br /><div style="text-align: left;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px; text-align: center;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">Juha Molari, </span></span></span></span><br />
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">Pitkäaikaistyötön, ex-WC-siivooja</span></span></span></span></div><div style="margin: 0px; text-align: center;"><span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">D.Th, BBA.</span></span></span></span></div>
<div style="margin: 0px; text-align: center;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">GSM +358 40 684 1172</span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="line-height: 12.25pt; margin: 0cm 0cm 0pt; text-align: center;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;"><span lang="">Blog </span><a href="http://juhamolari.blogspot.com/"><span color="" lang="">http://juhamolari.blogspot.com/</span></a><span lang=""> ja VKontakte </span><span color="" lang=""><a href="http://vk.com/id157941374">http://vk.com/id157941374</a> </span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="line-height: 12.25pt; margin: 0cm 0cm 0pt; text-align: center;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span lang=""><span face="" style="font-size: xx-small;">EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)</span></span></span></span></span></div>
</div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;"><span lang=""><span face="" style="font-size: xx-small;">Twitter: </span></span><span face="" style="font-size: xx-small;"><a href="https://twitter.com/molarijuha">https://twitter.com/molarijuha</a></span></span></span></span><br />
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">Instagram <a href="https://www.instagram.com/juhamolari/">https://www.instagram.com/juhamolari/</a></span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="margin: 0cm 0cm 0pt; text-align: center;">
<div style="line-height: 12.25pt;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">LinkedIN-profiili: <span color=""><a href="http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4a">http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4</a></span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div style="font-size: 12.8px; text-align: left;">
<div style="margin: 0px; text-align: center;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">Molari in Russian media: </span><span style="font-size: xx-small;"><a href="http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html" style="line-height: 16.33px;">http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html</a></span></span></span></div>
</div><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
Juha Molari Юха Молариhttp://www.blogger.com/profile/04092091762460120720noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4327153681284133415.post-4357982804342655032020-10-29T13:09:00.005+02:002020-10-29T13:50:40.075+02:00Slavoj Žižekin kanssa kontulalaisessa vuokrakämpässä vainokäräjien jälkeen<p>
</p><p style="margin-bottom: 0cm;">Suomalaisten oikeiden laatutoimittajien ja
turpotietäjien sopisi lukea slovenialaisen filosofin ja
yliopistomiehen Slavoj Žižekin kirjoituksia eurooppalaisen
yhteiskunnan murroksesta. Ja heidän pitäisi selittää niitä meille tavallisille suomalaisille.</p><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p style="margin-bottom: 0cm;">Entisenä osa-aikaisena siivoojana Žižekin
teos ”<i>Pehmeä vallankumous – psykoanalyysi, taide, politiikka</i>”
(suomenkielinen laitos 2009, Gaudeamus) oli hiukan vaikeaselkoinen
ymmärtää. Haastavuudestaan huolimatta Žižek viritti ajatuksia
ja aasinsiltoja vainokäräjien jälkeisessä ymmärryksessä. Luin teoksen melko pian vainokäräjien jälkeen, paitsi mitä luin vainokäräjien jälkeen tätä teosta edellä Franz Kafkan teoksen <i>Oikeusjuttu</i>, Sigmund Freudin tutkielman <i>Joukkopsykologia ja egoanalyysi</i> sekä Juhani Ahon teoksen<i> Katajainen kansa</i>.<br /></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><h2 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">Aikaisempi tuttavuuteni</h2><p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Aikaisempi tuttavuuteni Slavoj Žižekiin
on rajoittunut lähinnä pohdiskeluihini hänen teoksestaan<i> The
Parallax View</i> (2006), jossa hän käsitteli kieltäymysten eetoksen
ja varmuutta vakuuttavan fantasian yllättävää yhtäläistä
prosessia, representaatiota samasta ilmiöstä. </p><p style="margin-bottom: 0cm;">Lisäksil olen tutustunut häneltä suomennettuun kirjoitukseen<i> Ideologian haamu</i>
(1995) sekä muutamaan englanninkieliseen kirjoitukseen 1992.
<i>Enjoy Your Symtom</i>; 1997. <i>From Joyce-the-Symptom to the Symptom of
Power</i>; 2000. <i>The Ticklish Subject: The Absent Centre of Political
Ontology</i>; 2000.<i> The Fragile Absolute</i>; 2001. <i>On Belief</i>; 2002. <i>Welcome
to the Desert of the Real</i>; 2003. <i>The Puppet and the Dwarf</i>; 2004.<i>
Passion In The Era of Decaffeinated Belief</i>.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">
Käsillä oleva teos on
ensimmäinen mittava suomenkielinen tuotos, jonka avulla olen saanut
avartaa ymmärrystäni. Englanninkieli on itselleni tunnetusti jo
itsessään vaikeaa, eikä Žižek itsekään ole ihan helpointa
luettavaa. Siksi tämä teos on myös minulle vaikuttavin tämän filosofin teoksista, joihin olen varsin riittämättömästi tutustunut aiemmin. </p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">
Näissä aiempien kirjoitusten
perusteella olin pistänyt merkille, että Žižek on määritellyt
postmodernin ideologiakritiikin tehtäväksi osoittaa
yhteiskuntajärjestelmästä ne sisäiset elementit, jotka fiktion
varjolla (esim. historiaa selittävien narratiivien avulla),
osoittavat kohti systeemin antagonista luonnetta ja vieraannuttavat
meidät pitämään systeemin valtakoneistoa itsestäänselvyytenä.
Žižek käyttää Jacques Lacaniin tukeutuen
strukturalis-dialektisesta paradoksista ilmaisua ”haamu” silloin,
kun legitimaatio ei tulekaan immanenttisesta totuusväitteestä, vaan
tavasta, jolla ideologia sallii ihmisten ilmaista tunteet ja
asenteet. ”Pelkäämme haamua, mutta haamu itse jo nousee pelosta,
paostamme jostakin vielä pelottavammasta: vapaudesta”.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Struktualis-dialektista paradoksia
suojaavat systeemit, instituutiot ja rituaalit eivät ole sisäisen
vapautemme ja uskomustemme toissijaisia ulkoisuuksia, seuraavia
palvelijoita, vaan pikemmin mekanismeja, jotka synnyttävät sisäisen
vakaumuksen: Toimi niin kuin uskoisit, usko tulee itsestään.</p><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p style="margin-bottom: 0cm;">Seuraavaksi kirjattuna vain muutamia ajatuksia, mutta teoksen 347 sivua antaisivat aihetta huomattavasti laajempaakin selontekoon. Valitettavasti niin meikäläisen kirjoittajan osaaminen kuin tavanomaisen lukijan kärsivällisyys eivät riittäisi pitempään tarkasteluun.<br /></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h2 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">Uusi valituskulttuuri</h2>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Slavoj Žižek tutkii (Pehmeä
vallankumous s. 132-133) hysteerikon ja narsistin kyvyttömyyttä
syyllisyyteen omasta epäonnistumisesta. Tällöin tuo henkilö
tulee uudessa valituskulttuurissa riippuvaiseksi tuosta toisesta,
jota vastaan kääntää vaateensa oikeudelliseksi valitukseksi ja
hyökätessään kimppuun. </p><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p style="margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-1Km2FVuAjCI/X5qhwd-ONqI/AAAAAAAASgo/gIc05M4NW28TJG0IFk44gOxCZbQqkuGkACNcBGAsYHQ/s759/Slavoj%2BZizek%2Bhysteria.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="415" data-original-width="759" height="219" src="https://1.bp.blogspot.com/-1Km2FVuAjCI/X5qhwd-ONqI/AAAAAAAASgo/gIc05M4NW28TJG0IFk44gOxCZbQqkuGkACNcBGAsYHQ/w400-h219/Slavoj%2BZizek%2Bhysteria.jpg" width="400" /></a></div><br /> <p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Havainto ja analyysi uudesta
valituskulttuurista tuntui hyvin ajankohtaiselta tilanteessa, jossa
olin juuri päättänyt absurdin oikeusjutun vainokäräjillä.
Siellä rikokseksi luettiin pelkästään sellaiset asiat, että olin
referoinut kansainvälisiä lehtijuttuja ja konferensseja sekä
tällöin maininnut suomalaisen journalistin esiintymisen
tilaisuuksissa. Sekin oli ihan kauheaa, jos videoista tehdyissä
kuvakaappauksissa tämä journalisti ja toinen valittaja sotatieteen
tohtori kokivat näyttävänsä tyhmiltä. Heidän kuviteltu tai
todellinen epäonnensa olisi kokonaan minun syytäni. Sekin olisi
minun syytäni, että toinen ei ole saanut uutta kirjaa kirjoitettua
ja toisen kirjan valmistuminen olisi viivästynyt.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h2 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">Yksi ei luovuta</h2>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Slavoj Žižek käsittelee Jacques
Lacanin käsitettä<i> y'a de l'un</i>, millä viitataan siihen, että
keskitysleirillä on Yksi, joka ei luovuta ja säilyttää
arvokkuutensa. </p><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p style="margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-RgNNm2ogdOs/X5qhjS0ycnI/AAAAAAAASgk/NmUX-Xxp1DsDbk2_TodHfcoOJLmevLQFQCNcBGAsYHQ/s661/Jacques%2Blacan%2BSlavo%2BZizek%2B.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="661" height="290" src="https://1.bp.blogspot.com/-RgNNm2ogdOs/X5qhjS0ycnI/AAAAAAAASgk/NmUX-Xxp1DsDbk2_TodHfcoOJLmevLQFQCNcBGAsYHQ/w400-h290/Jacques%2Blacan%2BSlavo%2BZizek%2B.jpg" width="400" /></a></div><br /> <p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Jos tämä Yksi onnistutaan murtaa,
muut vangit menettävät elämänhalunsa, muuttuvat mistään
piittaamattomiksi eläviksi kuolleiksi. Aika usein tuon Yhden
poikkeuksellinen rooli johtuu paikasta, jonka toiset olettivat
hänelle. Muut ihmiset pistävät siis paljon odotuksia yhden
puolesta, jotta hän taistelisi, näyttäisi esimerkillistä voimaa.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kirjaa lukiessa mietiskelin
aasinsiltaa, että kenties tässä on se tärkeä funktio, jonka
tähden yksitellen niin Reformistudio kuin tietyt eri yksilöt
halutaan vaientaa - keskitysleirin dynamiikka on otettu opiksi.
Pidettävä huoli, että yksilöitä ei nujerreta ja sen seurauksena
yhteisöjä. Tämä oivallus ei ole edes Žižekin ja hänen jälkeensä
syntyneen aasinsillan varassa, vaan muistan hyvin seikkaperäisesti,
mitä MPKK:n opinnäytetyössään kapteeni <a href="https://juhamolari.blogspot.com/2015/01/kapteeni-miika-sartonen-eduskunnan.html" target="_blank">Miika Sartonen kirjoitti</a>
sotilaallisen maalittamisen tarkoitusperästä:
löytää ne avain kohteet, joiden vaurioittamiseksi
informaatio-operaatiot tulee kehitellä.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h2 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">Heijastetut fantasiat ja
merkityshorisontti</h2>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Pian sain todeta, että
suomenkielisyydestä huolimatta Slavoj Žižekin kirjan lukemista sai
jatkaa monet päivät. Tätä ei lue sittenkään reilussa tunnissa,
jossa ajassa olen lukenut suomalaiset huuhaa-turpokirjat.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Žižekin kanssa saa ajattelemisen
aihetta myös silloin, kun hän arvioi Martin Heideggeria. Žižek
viittaa Heideggeriin ja pohtii, että esim. kirjailijan antamaa
merkitystä ei ole ilman jotain ”pimeää kohtaa”, jotain
kiellettyä aluetta, johon heijastetaan fantasiat ja joka takaa
merkityshorisontin.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Niin kyselin tällä tavalla
problematisoiden myös ajankohtaisesti, kun olin juuri kuullut
vainokäräjillä huuhaa-väitteitä, joita tuomari kirjasi tuomion
selostuksessa vastapuolen argumentteina, ja joita virolaislehdessä
vastapuolen kerrottiin valheellisesti esittävän minua vastaan.
Olisiko minuun entiseen osa-aikaiseen wc-siivoojaan valheellisesti mediassa, vainokäräjillä ja suomalaisissa
huuhaa-kirjoissa ym pistetyt "FSB-leimat" noita "pimeyksiä", joihin
huuhaa-kirjailijat heijastavat fantasiansa, jotta saisivat itselleen
(ja julistamalleen narratiiville) "merkityshorisontin"? </p><p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="margin-bottom: 0cm;">Miksi slovakkimedia valehtelee vai olenko jäänyt uutispimentoon,
sillä en ole kuullut yhdestäkään Venäjän trollista, jonka
Jessikka Aro tai syyttäjä olisi toimittanut Suomessa tai missään maailmassa
vankeuteen (tai edes rikosesitutkintaan)???? </p><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p style="margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-DB92iWEYCOE/X5qh-ZdepFI/AAAAAAAASgw/M_xGlTl2nNU8tTgYXny2h10D85BTEialQCNcBGAsYHQ/s655/slovakkimedia.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="655" data-original-width="427" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-DB92iWEYCOE/X5qh-ZdepFI/AAAAAAAASgw/M_xGlTl2nNU8tTgYXny2h10D85BTEialQCNcBGAsYHQ/w261-h400/slovakkimedia.jpg" width="261" /></a></div><br /> <p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Žižek jatkaa ”pimeän kohdan”
merkitysfunktion käsittelyä Levi-Straussin ja Saussuren
analyyseilla pohtien vääristetyn todellisuuden anamorfisuutta,
sellaisen objektin siirtämistä tyhjään paikkaan ja fetissin
kiehtovuutta naamioida yhteiskunnallinen sietämätön
vastakkainasettelu. Kansanomaisesti sanottuna entinen siivooja
"määritellään" tarkoitushakuisesti "agentiksi"
infosodan rintamille, jotta bluffin avulla peitetään yhteiskunnassa
vallan saanut valhe ja vääryys.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h2 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">Paholaisen viranhaltija</h2>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Slavoj Žižek kiinnostavasti, mutta
lukijalleen hyvin työläästi analysoi, kuinka Jacques Lacanin
mukaan Markiisi de Saden sankari on kylmäverinen ”<i>amor
intellectualis diabolin</i>”, joka ulkoistaa omantunnon äänen
pyöveliin, joka kiduttaa uhria. </p><p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="margin-bottom: 0cm;">Tätä lukiessa sain kokemuksen,
että olen tavannut sellainen ihmisen. Žižekin analyysihan on
yhteiskunta-analyysia, systeemin tunnistamista. </p><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p style="margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-P3yt68yQ9JE/X5qiMGWCdmI/AAAAAAAASg4/OfnkvGsjDqYOTE-6I2DQCu_2jP4kfD3YwCNcBGAsYHQ/s763/Sade%2BLacan%2BZizek.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="424" data-original-width="763" height="223" src="https://1.bp.blogspot.com/-P3yt68yQ9JE/X5qiMGWCdmI/AAAAAAAASg4/OfnkvGsjDqYOTE-6I2DQCu_2jP4kfD3YwCNcBGAsYHQ/w400-h223/Sade%2BLacan%2BZizek.jpg" width="400" /></a></div><br /> <p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Intellektuaalinsa (ja vielä pahemmissa tapauksissa pelkästään oman "äänensä") rakastamiseen
kätkeytyvä kylmäverinen paholainen (diabolin) ei ota omantunnon
vastuuta järjestelmän runtelemasta yksilöstä, sillä virka hoitaa
kidutuksen pykälien mukaisesti, vaikka tuo virka olisi pyövelin virka. Ja onhan
syytetyllä mahdollisuus valittaa. Niin systeemi toimii. Valitusta ei
tietenkään oteta käsittelyyn sen jälkeen, kun pyöveli on jo
surmannut. Ilja Janitskinin valitusta ei otettu enää käsittelyyn
hovioikeudessa, sillä Ilja jo kuoli.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h2 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">Mikä meitä uhkaa?</h2>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Slavoj Žižek (s. 210) kertoo
länsimaiden naiivista lumoutumisesta itseensä kohdistuvaan
katseeseen ja mietin soveltaen, miten samalla tavalla valtamedian
journalistit, valtakoneiston virkamiehet ja poliittinen koneisto
haluaa todella "suojella uhattua elämäntapaamme". Žižek
päätyy paradoksaaliseen olemassaoloon, joka "on" vain
sikäli kuin subjektit uskovat sen olevan olemassa. Niin ”on”
myös demokratian, oikeusvaltion ja sananvapauden Suomessa.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Žižek huomauttaa, että syyttämällä
noita kohtaavasta uhasta, näytetään itse asiassa siis se
traumaattinen tosiseikka, ettei meillä koskaan ollutkaan sitä, mitä
muka uhataan. Niin syytöksissä peitellään sitä, että lännessä
on yhä enemmän rappeutumisen ja kriisiytymisen merkkejä osoittava
ja byrokraattisiin rutiineihin hukkuva demokratia.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Omaa lumousta vakuuttaakseen tarvitaan
myös pahoja kertomuksia Itä-Euroopasta (nykyään Venäjästä). En
voi olla unohtamatta Arja Paanasen pahoja tarinoita Ilta-Sanomissa.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Lopulta Žižek arvioi
vasemmistoliberaalien kaunaan perustuvia teorioita "autoritaarisesta
persoonallisuudesta", kun "valistumattomat" työläiset
eivät sittenkään olleet valmiita hyväksymään heidän ohjeita.
Näinhän Suomessakin monet vasemmistodosentit kaunaisesti
selittelevät, miksi joistakin tulee ”putinisteja”, ”persuja”,
”äärioikeistolaisia” tai mitä kaikkea keksitään
moitenimikkeiksi niille ihmisille, jotka eivät köyhistä oloistaan
huolimatta taivu vasemmistoideologiaan (joka on todellisuudessa
saanut enemmän sateenkaarivärit, kuin suomalaisten sorrettujen
puolestapuhumisen värit).</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h2 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">Pakosta tunnustettu arvokkuus</h2>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Valtakunnansyyttäjän ja
kihlakunnansyyttäjän kirjaamina luin syytehakemuksesta sekä
sittemmin uudestaan tuomarin kirjoittamana, että en olisi osoittanut
riittävää arvostusta kahdelle henkilölle näiden esittämistä
näkemyksistä. Kirjakustantamo Otavan edustaja oli todistajana ja
paheksui, että kirjoittamani kirja-arvostelu poikkesi
kirja-arvostelun genrestä, koska en antanut kirjalle krediittiä,
kehuja. Otava oli ollut yhteydessä jopa Suojelupoliisiin (Supo).
Yksi toisensa jälkeen kaikissa teksteissäni oli ongelmana, että
olin kyseenalaistanut kirjoittajien arvokkaaksi vaaditut mielipiteet
sellaisella tavalla, jossa näiden kirjoittajien itsensäkin
arvokkuus näytti tulleen häväistyksi.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Slavoj Žižekin kirjoittamaa
kiinnostavaa analyysia "arvokkuuden illuusiosta", johon
Francis Fukuyaman ensimmäinen ratkaisu tarjoaa aivojen
serotoniinitason nostoa itsetuntoa varten lääketeollisuuden avulla
riippumatta siitä, onko tehty jotain ansiokasta. Silloin ihminen
siis lääkitään sellaiseksi, että hän ei tunne moitteita ja
viheltelee vain iloisena. Onko tuo arvokkuus aitoa? Eikö se ole
illuusio, koska henkilö tietää syövänsä pillereitä, jotta
voisi tuntea itsensä arvokkaaksi?</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Toisessa ratkaisussa itsetunto tuleekin
yhteiskunnan tarjoamana huijaamana pakollisena tunnustuksena,
"performatiivisena paradoksina". Žižek kysyy, milloin tuo
ihminen voisi olla aidosti ylpeä suorituksestaan. Eikö tällainen
performatiivinen paradoksi olisi käräjillä pakotettu tunnustus ja
oikeudellinen vankeusuhkaus, että tiettyjen henkilöiden
huonolaatuisia esityksiä ei saisi lausua huonolaatuisiksi
esityksiksi?</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h2 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">Rivo systeemi</h2>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Slavoj Žižek nostaa esille Mozartin
<i>La Clemenza di Tito</i>-oopperan, juuri ennen viimeistä anteeksiantoa.
Oopperan finaali sylkäisee esiin armon rivon salaisuuden.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Muistan Žižekin tätä analyysia
seuraten, kuinka vainokäräjillämme ylimielisesti esiintyvä
todistaja, Tilannekeskuksen pomo Lahtela kehuskeli suomalaista
oikeusjärjestelmää, mahdollisuutta valittaa ja saada korjaukset
ylemmissä oikeusasteissa. Tämä oli myös sitä samaa julmahenkistä
omantunnon ulkoistamista pyöveliin, josta Žižek oli aiemmin
kirjoittanut.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Žižekin oopperasta innoituksensa
saanutta analyysia seuraten, suomalaisen oikeusjärjestelmän rivous
tulee oman kokemukseni mukaan siinä, että se yrittää huijata
pikemminkin äärettömään kiitollisuuden velkaan ja nöyristelevään
kunnioitukseen oikeusjärjestelmälle, joka voisi kenties vapauttaa
(joskus) ja armahtaa.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Valitus hoviin ja käsittelyn odotus
olisi nöyrin kunnioitus systeemille, joka on kuitenkin rikki.
Absurdille systeemille en anna rivoa kunnioitusta, että valittaisin.
Rivo systeemi asettaisi kansalaistoimittajat yksi toisensa jälkeen
armojonoon: Uno per volta, per carita!
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Slavoj Žižek käsittelee
kiinnostavasti Franz Kafkan <i>Oikeusjutun</i> loppukeskustelua, jossa
absurdisti syytetty Josef K kohtaa juridiikan ”kuolleet kirjaimet”.
Todellisesti vapautensa on kuitenkin menettänyt itse lain
portinvartija. Portinvartijan täytyi odottaa vuosikaudet käräjien
alkua pelkästä byrokraattisesta hiustenhalkomisesta johtuen. Hänen
piti esiintyä ikään kuin oikeuden tarkkana toimittajana.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Ainoaksi harhaan johdetuksi jäi
kaikesta huolimatta tämän lain portinvartija. Sen sijaan
maalaismies on vapaa. Ovi oli varattu vain maalaismiehelle.
Portinvartija jää byrokraattisen oikeuslaitoksen sisälle. Niin
minunkin vainokäräjillä, ainoa vapaa oli muuan entinen siivooja.
Muiden on pakko toimia. He ovat vuosikausia odottaneet tilaisuuttansa
– ja siihen systeemiinsä he jäävät.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Žižek pistää merkille, että
totalitarismissa kielletyn tiedon asema muodostuu paradoksaaliseksi.
Kiellettyä ei ole ainoastaan hallinnon julkinen kritiikki, vaan
vielä tiukemmin oli kielletty tämän kiellon julkinen tunustaminen.
Nythän on huikean vaikeaa, että kaikkien tietämä kielletyn
salaisuuden julkituleminen, jolloin paljastuu hallitsevan ideologian
epäjohdonmukaisuus. Toisaalla puhutaan myös kaksoiskielestä, jossa
oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin, vapaudeksi ja sananvapauden
puolustamiseksi nimetään se, että oikeudenkäyntien nauhat
salataan yleisöltä.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Žižek analysoi myös
kaksinaismoralismia, jossa ensin kehitellään rangaistus ja
syyllinen, vasta sitten todisteet rikoksesta. Näin tapahtui
Yhdysvaltain Irak-operaatiossa. Teeskentelevästi Setä Samuli
esitetään puhuttelevan minua, milloin minkin interventiota
suorittavan globaalin demokratia- ja sananvapaus-hankkeen nimellä,
ja osoittavan sormella I Want You! Kuitenkin Setä Samuli kätkee
sisäänsä aktiivisen pahantahtoisuuden ja hylkäyksen: En halua
sinua! Žižek lopettaakin teoksensa ainoaan tapaan päästä eroon
tästä noidankehosta brutaalin suoralla vastauksella: ”OK, painu
sitten vittuun ja jätä meidät rauhaan!”</p><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"></p><blockquote>
Nyt
minulla on virallista tietoa, että viime vuosina meikäläinen tavallinen
suomalainen on aiheuttanut hälytyksen, jossa seurantaan ovat ottaneet
osaa: poliisi, SUPO, KRP, Puolustusvoimien Ulkomaatiedustelun
vastavakoilu, Valtioneuvoston Tilannekeskus, Valtakunnansyyttäjä.
Hyvä päivää, täällä "kummitus" ja "molo", kuten käräjillä sain kuunnella
määritelmiä minulle!</blockquote><p></p><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/--_hfbYXs25Y/X3bqJfuGmNI/AAAAAAAASbU/sSpFt9IIj1weH0TmC8jNGxAgpPxx9S2lQCNcBGAsYHQ/s1141/Juha%2BMolari.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="820" data-original-width="1141" height="288" src="https://1.bp.blogspot.com/--_hfbYXs25Y/X3bqJfuGmNI/AAAAAAAASbU/sSpFt9IIj1weH0TmC8jNGxAgpPxx9S2lQCNcBGAsYHQ/w400-h288/Juha%2BMolari.jpg" width="400" /></a></div><br /><div style="text-align: left;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px; text-align: center;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">Juha Molari, </span></span></span></span><br />
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">Pitkäaikaistyötön, ex-WC-siivooja</span></span></span></span></div><div style="margin: 0px; text-align: center;"><span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">D.Th, BBA.</span></span></span></span></div>
<div style="margin: 0px; text-align: center;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">GSM +358 40 684 1172</span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="line-height: 12.25pt; margin: 0cm 0cm 0pt; text-align: center;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;"><span lang="">Blog </span><a href="http://juhamolari.blogspot.com/"><span color="" lang="">http://juhamolari.blogspot.com/</span></a><span lang=""> ja VKontakte </span><span color="" lang=""><a href="http://vk.com/id157941374">http://vk.com/id157941374</a> </span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="line-height: 12.25pt; margin: 0cm 0cm 0pt; text-align: center;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span lang=""><span face="" style="font-size: xx-small;">EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)</span></span></span></span></span></div>
</div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;"><span lang=""><span face="" style="font-size: xx-small;">Twitter: </span></span><span face="" style="font-size: xx-small;"><a href="https://twitter.com/molarijuha">https://twitter.com/molarijuha</a></span></span></span></span><br />
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">Instagram <a href="https://www.instagram.com/juhamolari/">https://www.instagram.com/juhamolari/</a></span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="margin: 0cm 0cm 0pt; text-align: center;">
<div style="line-height: 12.25pt;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">LinkedIN-profiili: <span color=""><a href="http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4a">http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4</a></span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div style="font-size: 12.8px; text-align: left;">
<div style="margin: 0px; text-align: center;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">Molari in Russian media: </span><span style="font-size: xx-small;"><a href="http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html" style="line-height: 16.33px;">http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html</a></span></span></span></div>
</div><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
Juha Molari Юха Молариhttp://www.blogger.com/profile/04092091762460120720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4327153681284133415.post-88264515398337328362020-10-20T12:55:00.008+03:002020-10-20T13:49:08.779+03:00Sigmund Freud, Joukkopsykologia ja armeija eli mitä armeija pelkää?<p>
</p><p style="margin-bottom: 0cm;">Psykoanalyysin kehittäjä Sigmund
Freud kirjoitti teoksensa <i>Joukkopsykologia ja egoanalyysi</i> vuonna
1921. Suomennos on vasta vuodelta 2010. Sain kirjan tänään
antikvariaatista. Haluan ymmärtää sotaväen psyykettä paremmin.
Siihen Freud paneutuu teoksessaan. </p><p style="margin-bottom: 0cm;">Suomessahan tiedetään uutisista pari vuotta sitten, että kokonainen sotaharjoitus keskeytettiin, koska Puolustusvoimat pelästyivät metsässä liikkuvaa mahdollista pientä karhua. Epäselväksi jäänyt muistikuva, että löytyikö lopulta metsässä hyppiviä jäniksiä vai ihan oikeasti karhun pentu. Emokarhua ei tavattu. Enemmän kuin pientä karhun pentua, armeija pelkää kuitenkin jokaista kysymystä ja narratiivia, joka asettaa haasteeseen armeijassa vaalitun uhkia maalaavan narratiivin. Näin on, jos Freudiin on uskomista.<br /></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-h2NNbK_ss3U/X46zheRjEZI/AAAAAAAASf4/3d3819b_ufgIFY7ZewFDT0gxMv0Ke5ivQCNcBGAsYHQ/s2048/IMG_20201019_205431.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1532" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-h2NNbK_ss3U/X46zheRjEZI/AAAAAAAASf4/3d3819b_ufgIFY7ZewFDT0gxMv0Ke5ivQCNcBGAsYHQ/w299-h400/IMG_20201019_205431.jpg" width="299" /></a></div><br /><p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Sigmund Freudin teos osoittaa tietä
yksilön analyysista yhteiskunnan ymmärtämiseen. Hän kysyy, mikä
pitää joukot koossa. Regressiivinen halu totella voi yhdistyä
arkaaiseen väkivaltaan. Armeijassa yksilö on sitoutunut toisaalta
johtajaan ja toisaalta muihin jäseniin, mutta kuuluessaan joukkoon
hän myös voi turvallisesti luopua monista estoistaan. Joukko pyrkii
sijoittamaan vihamieliset tunteensa yhteisön ulkopuolelle.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Joukko tuntee itsensä
kaikkivaltiaaksi. Ennen pitkään tästä ideologiasta tulee
painajainen. Todellisuuden taju voi kadota ja joukko voi kulkea
suuriin onnettomuuksiin melenliikutustensa ja huomiotilojensa
viemänä. Freudista innostunut Bion katsoi, että ryhmissä esiintyy
sekä järkevää työfunktiota että irrationaalista toiveajattelua,
missä todellisuudentaju on hämärtynyt.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Freud tulkitsee Gustave Le Bonin
tutkielmaa ja kuvailee, kuinka joukossa julki lausuttu epäilys
muuttuu oitis kumoamattomaksi varmuudeksi ja vastenmielisyyden hiven
muuttuu hurjaksi vihaksi. Joukkoa voidaan myös kiihottaa
paisutelluilla ärsykkeillä.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Freud liittyy Le Bonin havaintoon
joukon kunnioittavan voimaa: joukko on yhtä lailla suvaitsematon
kuin sortovaltainennkin. Joukot eivät ole koskaan janonneet
totuutta. Ne vaativat illuusioita eivätkä voi niistä luopua.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Johtaja tarvitsee salaperäistä,
vastustamatonta mahtia ”arvovalta” (prestige). Arovalta on
valtiutta, joka lamaa kaiken arvostelukykymme ja vaatii kunnioitusta.
Se muistuttaa hypnoosiin lumoutumista. Epäonni hävittää
arvovallan.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Freud siirtyy William McDougallin
referointiin joukonmuodostuksessa toteutuvasta ”affektiivisuuden
voimistumisesta”, tunteet tarttuvat. Näin myös joukko herättää
yksilöissään vaikutelman rajattomasta vallata ja ylivoimaisesta
vaarasta.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Armeija on keinotekoinen joukko, jota
estetään hajoamasta ja jonka rakennetta pidetään ulkoisella
pakolla. Freudin mukaan sotaneuroosit ovat tunnistettavissa
suurimmalta osin yksilöiden vastalauseiksi roolille, jota armeija
heiltä edellytti.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Sotilaan paniikki, pakokauhu, syntyy,
kun joukko hajoaa, esimiesten käskyä ei enää kuunnella, jokainen
huolehtii vain itsestään eikä muista piitata. Silloin
vastavuoroiset sidokset ovat kadonneet ja mieletön pelko pääsee
valloilleen. Sotaväenosasto voi joutua pakokauhun valtaan, vaikka
vaara ei ole tavanomaista eikä aiemmin koettua pahempi. Sotaväki pelkää ja suojelee pelkoaan vastaan, että kysymyksin ei kyseenalaistettaisi keinotekoisia vastavuoroisia sidoksia, joihin kokoontuminen perustuu.<br /></p><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p style="margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-zbAxhmb5Bwc/X46zwRWst1I/AAAAAAAASf8/35qcnZ3XLUEdUMDpyPT0GmBj_8fcE8XEQCNcBGAsYHQ/s407/Sigmund%2BFreud%2Bja%2Bj%25C3%25A4nis.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="343" data-original-width="407" height="338" src="https://1.bp.blogspot.com/-zbAxhmb5Bwc/X46zwRWst1I/AAAAAAAASf8/35qcnZ3XLUEdUMDpyPT0GmBj_8fcE8XEQCNcBGAsYHQ/w400-h338/Sigmund%2BFreud%2Bja%2Bj%25C3%25A4nis.jpg" width="400" /></a></div><br /> <p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Yksilön pelko johtuu joko vaaran
suuruudesta tai tunnesidosten katoamisesta. Jälkimmäinen tapaus on
neuroottista pelkoa. Samoin pakokauhu syntyy kaikkia uhkaavan vaaran
kasvaessa ja joukkoa yhdistävien tunnesidosten kadotessa.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kun suomalaistenkin keskuudessa –
yleisiä eurooppalaisia ja washingtonilaisia (esim. CEPA)
ohjeistuksia – seuraten vedotaan nykyään kovasti
yhteiskunnallisen yhteishengen, <i>esprit de corps</i>, tärkeyteen, jota
vihapuhe ja vastakkainasettelu romuttaisivat, niin sitä vastoin Sigmund Freud palauttaa
yhteishengen vaatimuksen omasta mielestään jopa ”helposti
havaittavasti” ”kateuteen”. Siinä kaikkien on oltava
samanvertaisia ja saatava saman verran. Itse on kieltäydyttävä
paljosta. Suomessa yhteiskunnallinen eheys on nostettu jopa kansanpuolustukselliseksi tehtäväksi.<br /></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Sigmund Freud vertaa yhteiskunnallista
yhteishengen vaatimusta kuppapotilaan tartutuspelkoon. ”<i>Näiden
onnettomien ahdistus vastaa kiivasta torjuntataistelua, joka kohdistuu
tiedostumattomaan toiveeseen: levittää tautia toisiin, sillä miksi
hänen itsensä pitäisi yksin kärsiä tartunnasta ja jäädä niin
paljosta paitsi mutta toisen ei?</i>”.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kauniisti julistettu ja mainostettu,
mutta kiivaasti vaadittu yhteiskunnallinen yhteishenki onkin
lähtökohtaisesti vihamielinen tunne, mutta Freud täsmentää
tärkeästi, että yhdenvertaistamisvaatimukset kohdistuvat vain
jäseniin, mutta laumaeläiminä ei suinkaan johtajiin.
.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">
Freudin
mukaan joukkokäyttäytyminen oli regressiota yksilökehityksen
varhaisvaiheisiin. .</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">
Ryhmässä
vallitsevat voimat olivat alitajuisia ja irrationaalisia. Tietysti
voidaan kritisoida hätäisesti, että Frazeriin ja Le Boniin
rakentuva Freudin aineisto ei vastaisi nykyantropologian vaatimuksia.
Tämän aineiston avulla Freudin teoriaa syyllisyyden käsittelystä
myytin avulla ja johtajasta sijaissamastumisen kohteena on voitu
kuitenkin käyttää yhä edelleen psykoanalyyttisissä tutkimuksissa
erityisesti Kleinin, Bionin (1955) ja Segalin (2001)
ryhmädynamiikkamallien välityksellä sekä heihin liittyvissä jopa
uudemmissa sotilaallisissa informaatiopsykologisissa selvityksissä.
.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">
Eräs
voimakkaasti yhä esiintyvä teema ovat havainnot, kuinka
projektiivisessa identifikaatiossa ryhmän jäsen liittää toivotut
piirteet johtajaan, joka antaa identiteetin ja vapauttaa oman
superegon vastuullisuudesta. Freud on johtanut myös uudempia
tutkijoita kiinnittämään huomiota piilotajunnan prosessien
tuntemiseksi tunnepitoisiin tai silmiinpistävästi toistuviin
ilmauksiin, ruumiillisiin metaforiin ja näennäisen epäloogisiin
poikkeamiin asiasta. .</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">
Freud
teki kiinnostavia havaintoja henkilöistä, jotka hahmottivat
maailmaa ”uudella tavalla” regressoituen narsismiin ja lapsuuden
primitiivisiin vaiheisiin, joissa hän suojeli itseään omituisten
fantasioiden avulla ja projisoi oman sisäisen katastrofinsa ulospäin
vakuuttuneena lähestyvästä ulkoisesta uhasta. Tällaisten
narsistis-fantasiamaisten kokemusten ja niiden jopa valtapoliittiseen
käyttöön liittyvän projisoinnin analyysien tarpeellisuus eivät
ole mitenkään vähentyneet Freudin ajoista nykypäivään
tultaessa. Yhteiskunnallinen yhteishenki ”kuppapotilaiden
taisteluna” ei ole erityisen miellyttävää havaita oman aikamme
suomalaisen kansalaisyhteiskunnan keskustelun kuvaukseksi.
.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">
Amerikkalainen
sotilasinsinööristä psykologiksi kääntynyt Norman Dixon
kirjoitti vuonna 1976 teoksen <i>Sotilaallisen epäpätevyyden
psykologiasta</i>, jossa hän freudilaisin käsittein arvioi
oman aikansa brittiläisten sotilaiden oireyhtymiä ja katastrofeja. Psykologi teki freudilaisittain havaintoja ja väitti, että ongelmissa ei olisi
kyse kuitenkaan vanhojen ajatusten mukaisesti sotilaiden sinänsä tyhmyydestä,
vaan armeijaan valikoitumisesta, jolloin samanlaisten psykologisten
puutteidensa mukaisesti sotilaat joutuvat katastrofeihinsa. Noihin
tyypillisiin ominaisuuksiin sisältyi vihollisen ylimielinen aliarviointi,
kyvyttömyys oppia kokemuksista sekä vastenmielisyys älykkyyteen.
Näillä ammattisotilailla oli tyypillisesti suuri fyysinen rohkeus,
mutta hyvin heikosti moraalista rohkeutta sekä ilmeinen kyvyttömyys
myötätuntoon ihmisten kärsimyksiä kohtaan. Heidän psyykkistä
kuvaansa hallitsi taipumus syytellä toisia. Paradoksaalisesti
sotilaskomentaja ei saanut itselleen armeijaa, joka kykenisi älykkäisin
monipuolisiin ajatuksiin, hienostunut ymmärrys muuttuvasta
maailmasta puuttui..</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">
Juha M. .</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">
Juha Molari Юха Молариhttp://www.blogger.com/profile/04092091762460120720noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4327153681284133415.post-32042206991045471912020-10-02T11:55:00.001+03:002020-10-02T12:31:30.042+03:00Aleksei Navalnyin myrkkypullon jännittävä tarina<p>
</p><p style="margin-bottom: 0cm;">Aleksei Navalnyin tarinankerronta ja
-kehittely olivat arvioinnin kohteena<a href=" https://juhamolari.blogspot.com/2020/09/miksi-navalnyi-joutui-omiensa.html" target="_blank"> jo elokuussa 2020, kun oli pääteltävissä</a>, että Navalnyin tapausta halutaan kirjoittaa
”uudeksi Skripals-tapaukseksi”. Vasta nyt on kuitenkin saatu
Navalnyin myrkkypullon tarina julkisuuteen.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Skandaali Aleksei Navalnyin
myrkytyksestä on saanut jälleen jännittäviä yksityiskohtia. <i>Der
Spiegel</i> on paljastanut salaisuuden, että saksalaiset lääkärit ja
kriminologit ovat saaneet haltuunsa pullon, josta Navalnyin väitetään
nauttineen nestettä kohtalokkaasti ennen nousua lentokoneeseen jo
Tomsk-hotellissa.</p><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-81SI8Co-PG4/X3bqg0Za16I/AAAAAAAASbc/kxsCqOQJ4yMhRNt61ABC8AeBnqkK_lrlQCNcBGAsYHQ/s451/Aleksei%2BNavalnyi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="411" data-original-width="451" height="365" src="https://1.bp.blogspot.com/-81SI8Co-PG4/X3bqg0Za16I/AAAAAAAASbc/kxsCqOQJ4yMhRNt61ABC8AeBnqkK_lrlQCNcBGAsYHQ/w400-h365/Aleksei%2BNavalnyi.jpg" width="400" /></a></div><br /><p></p><p style="margin-bottom: 0cm;">Jo paljon ennen Navalnyin myrkkypullon kerrontaa, Jakob ja Wilhelm Grimm saksalaisina kielitieteilijöinä ja kulttuuritutkijoina kirjoittivat sadun "Pullon henki". Uudessa versiossa löytyy ihmeellinen juomapullo, jossa piileskelee Novichok.<br /></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Pullo oli kuivunut tyhjäksi, mutta
saksalaiset asiantuntijat löysivät pullonkaulasta jälkiä
”Novichokista” - siitä kauheasta myrkystä, jonka avulla
venäläiset agentit eivät onnistuneet tappaa edes Skripaleja vähän
aiemmin. Yhtä toivottomia pahat agentit olivat, kun yrittivät murhata Navalnyin.<br /></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Tomsk-hotellissa oli Navalnyi juonut pullosta
jo paljon ennen lentoa. Hän heitti pullonsa roskakoriin. Kun
sukulaiset saivat kuulla lentokoneessa tapahtuneesta tragediasta,
nämä huolehtivaiset sukulaiset ja avustajat oivalsivat paremmin kuin muut
asiantuntijat, jotka pohtivat yhä edelleen lentoaseman baarin
juomatarjoilua.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Sukulaiset lähtivät penkomaan
hotellin roskakonttia aivan huolellisesti, tunnistivat roskakontista
Navalnyin juomapullon, ottivat sen mukaansa ja Maria Pevchikh vei
pullon mukaansa Saksaan, jossa oli jalo tavoite luovuttaa pullon
Saksan oikeusministerille mahdollisimman pian.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Saksan oikeusministeri oli lopulta
pakotettu alistumaan kohtaloonsa ja lähetti pullon tutkimukseen,
tietenkään mitenkään koskematta tai turmelematta
todistusaineistoa. Kemistit löysivät pullosta oudon plakin juuri
niissä paikoissa, joissa Navalnyi oli koskettanut. Nyt löytyi
tärkein todiste hyökkäyksestä, jonka johdosta Nalvanyi melkein
kuoli.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kukapa vei Saksaan tuon pullon, joka
löytyi Tomsk-hotellin roskakontista aivan ihmeellisesti? Navalnyin poliittinen avustaja<a href=" https://24smi.org/celebrity/133263-mariia-pevchikh.html" target="_blank">Maria Pevchikh (Мария Певчих)</a>, Lontoossa asuva
salaperäinen nainen kuuden hengen ryhmästä, joka seurasi Navalnyia
kohtalokkaalla matkalla Siperiaan.
Ainakin <a href="https://www.bbc.com/russian/media-54218321" target="_blank">BBC kertoo Marian haastattelussa</a>, että hän nimenomaisesti
vei Tomsk-hotellin pullon Saksaan.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Navalnyin Maria-avustajan isä oli
kenties <a href="https://www.tellerreport.com/news/2020-09-11-the-source-gave-details-about-navalny-s-companion-who-left-russia-in-tomsk.BkOILUMYVP.html" target="_blank">Konstantin Pevchikh</a>,
joka valmistui orgaanisten ja biologisten järjestelmien tutkijaksi
Kalifornian osavaltion <a href="https://www.csueastbay.edu/" target="_blank">East Bay -yliopistosta Haywardista</a>. Tämän jälkeen Konstantin johti
biolaboratooriota, jossa kehitettiin virusmateriaalia rokotteiden
valmistamiseen. Maria-tytär opiskeli Moskovan valtioyliopistossa
sosiologiaa ja osallistui opiskelijoiden valtuuskuntaan Kanadassa
pidettyyn G8-nuorisofoorumiin. Valmistumisensa jälkeen Maria muutti
Iso-Britanniaan, jossa hän jatkoi opintojaan. Vuonna 2011 Maria
Pevchikh aloitti yhteistyönsä Navalnyin johtamassa
”korruptiontorjuntasäätiössä”. Monet teoriat liittävät
Marian MI-6:n kanssa tuolta ajalta alkaen.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kun Aleksei Navalnyi kiidätettiin
22.elokuuta 2020 Berliiniin Charite-klinikalle, lennon aikana Maria
toimi tulkkina. Venäjän sisäministeriön virkamiehet kuulustelivat
Navalnyin mukana matkustaneista ihmisistä viisi, mutta eivät
tavoittaneet Maria Pevchikhiä, joka oli mennyt erikoislennolla
Saksaan. Maria tunnetaan myös ystävyydestä venäläisten
miljardöörien <span lang="fi-FI">Mihail Hodorkovskin ja Jevgeni
Tšichvarkinin kanssa, joiden suhteet Navalnyin kanssa olivat
jännitteiset.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kemistit varmistivat, että löydetty
aine – odotusten mukaisesti – oli <span lang="fi-FI">"Novitšok",
jonka alkuperää mainostetaan ”Neuvostoliitossa syntyneeksi”.
Tomskin ja Salisburyn teloitustyyli ovat yhtäläiset molemmissa
tarinoissa.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Navalnyin ihme
jatkui 8. syyskuuta, kun hän ihmeellisellä tavalla heräsi koomasta
ja viikkoa myöhemmin 15. syyskuuta lähetti itsestään valokuvia.
Hänen ympärillään oli rakkaat perheenjäsenet ja lääkärit.
Navalnyi oli jo varma, että hän palaa takaisin. Vuodevaatteet ja
tyyny olivat Navalnyin sairasvuoteella siistit ja koskemattomat.
Hänellä oli ollut kevyt kooma sairasvuoteella.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI">Navalnyi on todella
tärkeä henkilö tapahtumien selvittämisessä, sillä hän on ainoa
todistaja omasta myrkytyksestään. Saksan tiedustelupalvelu ja CIA
odottavat Navalnyin väkevää tunnustusta, jotta Venäjää vastaan
esitetyt syytökset ovat perusteltuja. Navalnyi saa tunnistettavaksi
valokuvista henkilöitä, joiden epäillään olevan GRU:n
upseereita.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Lopuksi vähän vanhojen kaivelua.
Tällä hetkellä monen kohun keskellä olevassa Journalistien
tukirahastossa vetovastuuta hoitava <a href="https://juhamolari.blogspot.com/2012/01/missa-ovat-aamulehden-matti-posion-ja.html" target="_blank">Matti Posio kirjoitti Aleksei Navalnyin Facebook-sivustolle ilmiannon keväällä 2012</a>
siitä, että Juha Molari on Suomessa täysin marginalisoitunut
henkilö. Myöskään kyseinen Navalnyi ei tykännyt tästä
marginalisoituneesta suomalaismiehestä. Posion johtama rahasto
avustaa vallasmedian journalisteja käräjöintiin kansalaisia
vastaan. Posion kansainvälisen journalistisen työn
huippusuorituksena huippusuorituksena on tämä kansainvälinen
Facebookissa lausuttu ilmianto tietyn marginaalisen suomalaismiehen
marginaalisuudesta. Olisi voinut toki ilmoittaa myös Kontulasta
kunnallisista vuokrakämpistä naapureitakin... </p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span class="css-901oao css-16my406 r-1qd0xha r-ad9z0x r-bcqeeo r-qvutc0"></span></p><blockquote><span style="font-size: x-small;">Nyt minulla on virallista tietoa, että viime vuosina meikäläinen tavallinen suomalainen on aiheuttanut hälytyksen, jossa seurantaan ovat ottaneet osaa: poliisi, SUPO, KRP, Puolustusvoimien Ulkomaatiedustelun vastavakoilu.
Hyvä päivää, täällä "kummitus" ja "molo", kuten käräjillä sain kuunnella määritelmiä minulle!</span></blockquote><p></p><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/--_hfbYXs25Y/X3bqJfuGmNI/AAAAAAAASbU/sSpFt9IIj1weH0TmC8jNGxAgpPxx9S2lQCNcBGAsYHQ/s1141/Juha%2BMolari.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="820" data-original-width="1141" height="288" src="https://1.bp.blogspot.com/--_hfbYXs25Y/X3bqJfuGmNI/AAAAAAAASbU/sSpFt9IIj1weH0TmC8jNGxAgpPxx9S2lQCNcBGAsYHQ/w400-h288/Juha%2BMolari.jpg" width="400" /></a></div><br /><div style="text-align: left;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px; text-align: center;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">Juha Molari, </span></span></span></span><br />
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">Pitkäaikaistyötön, ex-WC-siivooja</span></span></span></span></div><div style="margin: 0px; text-align: center;"><span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">D.Th, BBA.</span></span></span></span></div>
<div style="margin: 0px; text-align: center;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">GSM +358 40 684 1172</span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="line-height: 12.25pt; margin: 0cm 0cm 0pt; text-align: center;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;"><span lang="">Blog </span><a href="http://juhamolari.blogspot.com/"><span color="" lang="">http://juhamolari.blogspot.com/</span></a><span lang=""> ja VKontakte </span><span color="" lang=""><a href="http://vk.com/id157941374">http://vk.com/id157941374</a> </span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="line-height: 12.25pt; margin: 0cm 0cm 0pt; text-align: center;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span lang=""><span face="" style="font-size: xx-small;">EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)</span></span></span></span></span></div>
</div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;"><span lang=""><span face="" style="font-size: xx-small;">Twitter: </span></span><span face="" style="font-size: xx-small;"><a href="https://twitter.com/molarijuha">https://twitter.com/molarijuha</a></span></span></span></span><br />
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">Instagram <a href="https://www.instagram.com/juhamolari/">https://www.instagram.com/juhamolari/</a></span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="margin: 0cm 0cm 0pt; text-align: center;">
<div style="line-height: 12.25pt;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">LinkedIN-profiili: <span color=""><a href="http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4a">http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4</a></span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div style="font-size: 12.8px; text-align: left;">
<div style="margin: 0px; text-align: center;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">Molari in Russian media: </span><span style="font-size: xx-small;"><a href="http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html" style="line-height: 16.33px;">http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html</a></span></span></span></div>
</div><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
Juha Molari Юха Молариhttp://www.blogger.com/profile/04092091762460120720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4327153681284133415.post-61769662616038511182020-09-19T08:41:00.013+03:002020-09-19T22:28:28.936+03:00Molari: Rikos ja rangaistus sekä kirves<p>
</p><h2 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">”Venäläismielinen”</h2>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Irtisanomiseni kirkkoherran virasta
lyötiin lukkoon väitteellä, jonka piispan määräämä
tutkinta-asiamies, 71-vuotias Jorma Back lausui sanoilla ”<i>saarnaa
enemmän Venäjästä, kuin Jumalasta</i>”. Tärkeimpänä perusteena
oli ”<i>kritiikitön</i>” suhtautuminen Venäjään. Raskauttavaa oli
myönteinen suhtautumiseni Venäjän ortodoksisen kirkon julkaisemaan
teokseen.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Suomalainen Venäjä-asiantuntijana
esiintyvä aktivisti, kääntäjä Jukka Mallinen oli tehnyt kantelut
2010-0203 ja 2010-00204, joissa viittasi erheellisellä
päiväyksellään blogikirjoitukseeni 15.6.2010. Mallinen esitti
pelkän väitteen, jonka mukaan ihailisin sopimattomasti ortodoksisen
papin kirjoitusta, jonka Venäjän turvallisuuspalvelu FSB oli
julkaissut juhlakirjana. Mallisen mukaan olisin tällä tavalla
”<i>rikkonut papinlupausta saarnata Suomen kirkon uskoa puhtaana</i>”.
Luterilainen usko tarkoittaisi hänen mukaansa luterilaista
”<i>talonpoikaiston, kauppiassäädyn ja uuden oppineiston
demokratismia, individualismia ja humanismia</i>”.</p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-jJdeQgk8LCM/X2WZeaHLJmI/AAAAAAAASZc/s9E1SPVqQI8SxHoc-gz8NVXRUg7EkOOgACNcBGAsYHQ/s682/Pahan%2Bvoittaminen%2Bhyv%25C3%25A4ll%25C3%25A4.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="682" data-original-width="439" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-jJdeQgk8LCM/X2WZeaHLJmI/AAAAAAAASZc/s9E1SPVqQI8SxHoc-gz8NVXRUg7EkOOgACNcBGAsYHQ/w258-h400/Pahan%2Bvoittaminen%2Bhyv%25C3%25A4ll%25C3%25A4.png" width="258" /></a></div><br /><p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kyseessä oli venäläisen papin
julkaisema teos ”<i>Pahan voittaminen hyvällä – uskonto ja
esivalta terrorismia vastaan</i>”. Blogissani kiitin Nikolai
Pogrebnjakin teoksesta. Kääntäjä Mallinen translitteroi papin
nimen väärin kantelussaan eikä hän ollut lukenut teosta.
Sittemmin Mallinen teki myös rikosilmoituksen, mutta poliisin
esitutkinnassa kävi ilmi, että Mallinen oli itse kirjoittanut
Finrosforumin muutaman aktivistin kanssa vetoomuksen ”<a href="https://finrosforum.wordpress.com/2010/06/10/diktatuurin-karpaset-politiikan-tunkiolla/" target="_blank">Diktatuurin kärpäset politiikan tunkiolla</a>” (10.6.2010), jossa hän mm. minut
nimeten vaati suomalaisen kansalaisyhteiskunnan toimia, jotta
toimintani ei saisi olla mahdollista Suomessa. Hän kutsui toimintaa
”<i>Kremlin rohkaisemaksi kyyniseksi agitaatioksi” ja
”putinismiksi”. </i>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Mallisen rinnalla vetoomukseen
osallistui myös mm. Mikael Storsjö, joka kustansi
Al-Qaida-terroristijärjestön sivustoa Kavkaz-Center. Mainittu
Storsjö oli yksi tärkeimmistä lähteistä sotatieteen tutkija
Saara Jantuselle siitä, millainen mies Molari olisi ”vainoojana”
jo ennen kuin Jantunen oli mitään itse kohdannut Molarin suhteen.
Sekä Storsjö että Jantunen asuivat pienellä Suomenlinnan saarella
ja esiintyivät myös rinnatusten 20.5.2016 Hyvä Paha Ruma Venäjä
-ohjelmassa pääuutisten jälkeen Yleisradion TV1 -kanavalla. Tässä
ohjelmassa lausutun ilmauksen translitterointi ja tiivistelmä on
eräs syytekohdista muiden ohessa.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Vetoomustaan Mallinen täydensi
sittemmin toukokuussa 2014 Verkkouutisten haastattelussa <a href="https://www.verkkouutiset.fi/venajan-tuntija-nain-kreml-soluttautuu-hyvauskoiseen-suomeen-20757/" target="_blank">”Näin Kreml soluttautuu hyväuskoiseen Suomeen”</a>, jossa hän nimesi
muutamia ”Venäjän vaikuttaja-agentteja”, mukaanlukien
meikäläisen osa-aikaisen wc-siivoojan.
Sotatieteen tohtori Saara Jantunen tukeutuu Mallisen kyseiseen
haastatteluun erittäin laajasti teoksessaan Infosota, kun hän
määrittelee Johan Bäckmania ja minua.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Vähän ennen Jukka Mallisen jättämää
aiempaa kirkollista kantelua, olin henkilökohtaisessa blogissani
kirjoittanut 6.5.2010 Pietarin muslimien joutuneen äärinationalistien
iskun kohteeksi. Kirjoitin, ettei muslimeita vastaan saa hyökätä,
ei saa luoda riitoja tai alistamista. Tuossa blogissani ja
kirjaesittelyn yhteydessä hiukan myöhemmin 16.6.2010 muistutin
uskonnollisten johtajien vastuullisuudesta suhteessa esivaltaan.
<a href="https://docplayer.fi/7976787-Vastaus-asiassa-2010-00203-ja-2010-00204-kaantaja-jukka-mallisen-yukka-mallinen-kantelut.html" target="_blank">Tällöin viittasin siihenkin</a>, kuinka Venäjän turvallisuuspalvelun
FSB:n ja kansallisen terrorisminvastaisen komitean johtaja Alexandr
Bortnikov esitti 13.4.2010 Moskovan terrorisminvastaisessa
kokouksessa hengellisille johtajile, papistolle ja yhteisöjen
edustajille kutsun terrorismin vastaiseen toimintaan. En pitänyt
mitenkään mahdollisena yhtyä Jukka Mallisen käsitykseen, jonka
mukaan esivallan kanssa sovinnolliset toimet kansallisten ja
uskonnollisten taistelujen lopettamiseksi olisivat tulkittavissa
luterilaisen pappislupauksen vastaiseksi toiminnaksi. </p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Ainoaksi mainitsemisen arvoiseksi
näytöksi varsinaisen virantoimitukseni ”venäjämielisyydestä”
tutkinta-asiamies nimesi sen, että mainitsin eräässä saarnassani
neljä vuotta aiemmin venäläisen kirjailijan Fjodor Dostojevskin ja
hänen teoksensa. Kirkollisen selvityksen mukaan kyseinen kirjailija
ja hänen teoksensa ”Rikos ja rangaistus” on kuulemma
seurakuntalaisille liian vieras. Sittemmin on käynyt ilmi, että
teos on liian vieras myös Suomen Puolustusvoimien Venäjän
infosodan tutkijoillekin.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Tuolloin syytetty ”Venäjämielinen
saarna” 25.12.2006 <a href="https://juhamolari.blogspot.com/2019/12/tasta-venalaismielisesta-joulusaarnasta.htm" target="_blank">on edelleen luettavissa </a>Internetistä: <a href="https://juhamolari.blogspot.com/2019/12/tasta-venalaismielisesta-joulusaarnasta.html">l</a>
Näin tuon saarnan perusteella Back syytti: ”<i>Kritiikki saanoja
kohtaan, 'hän puhuu enemmän Venäjästä kuin Jumalasta', voi olla
aiheellinen</i>”. Itse asiassa sillä kertaa syyllinen ja rikos olivat
tiedossa, piti vain etsiä todisteet: todiste löytyi monta vuotta
vanhasta saarnasta, josta kukaan ei ollut koskaan kannellut.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Saarnassa oli kyse Dostojevskin
kuuluisan Rikos ja rangaistus-teoksen loppulukujen kerronnasta:
kirvesmurhaaja Raskolnikovin uskoon tulosta, kun hän nöyrtyi
alhaisen Sonjan apuun, mutta tuli torjutuksi itseään pyhinä
pitävien kirkollisten ihmisten keskuudessa.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Dostojevski kehitti kirvesmurhaajan
teologis-filosofiseksi pohdiskeluksi juuri ajankohtaisuuteen
nousseelle iskulauseelle:
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><i><span style="font-weight: normal;"></span></i></p><blockquote><i>К
топору зовите Русь, Kirveeseen kutsu Venäjä.</i></blockquote><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Sosialistiradikalistien erääksi iskulauseeksi kehittyi sittemmin myös "Ei Jumalaa,<span face="Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222; font-size: 15.84px;"> ei tsaaria, me tapamme kuvernöörin". </span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="background-color: white;">Jälkimmäinen allekirjoitus oli Heidi Hautalan rikosilmoituksessa minua vastaan, kun hän täydensi ilmoitustaan sähköpostitse sillä perusteella, että olin Helsingissä käynyt RT-kanavan kanssa ja arvostellut Al-Qaidan terroristisivuston toimintaa. Finrosforumin aktivistit ja terroristisivuston kustantaja olivat mukana viestiketjussa poliisille. Tämän jälkeen muutaman päivän kuluttua kirkko pidätti minut pappisviran toimituksesta ja minä päätin siirtyä ortodoksiseen kirkkoon.</span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="background-color: white;"><br /></span></p>
<h2 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;">Kutsu
Venäjä kirveeseen?</h2>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-weight: normal;">Nikolai
</span><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;">Tšernõševski</span></span><span style="font-weight: normal;"> <a href=" https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A7%D0%B5%D1%80%D0%BD%D1%8B%D1%88%D0%B5%D0%B2%D1%81%D0%BA%D0%B8%D0%B9,_%D0%9D%D0%B8%D0%BA%D0%BE%D0%BB%D0%B0%D0%B9_%D0%93%D0%B0%D0%B2%D1%80%D0%B8%D0%BB%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87" target="_blank">(Chernyshevsky)</a> (24.6.1828-17.10.1889)
oli tunnettu venäläinen materialistifilosofi ja
vallankumouksellinen demokraatti, jonka kirjoitukset vaikuttivat mm.
Vladimir Iljitš Leniniin sekä muihin vallankumouksellisiin. Hän
itse syntyi Saratovin Aleksandr-Nevskin katedraalin ylipapin Gavril
</span><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;">Tšernõševskin</span></span><span style="font-weight: normal;">
perheesen. Myös Nikolai aloitti nuorena Saratovin teologisen
seminaarin, jossa opiskeli kolme vuotta, mutta siirtyi vuonna 1846
Pietarin yliopistoon historian ja filologian osastolle.
Valmistumisensa jälkeen hän aloitti nuorena opettajana saarnata
vallankumouksellisia ideoita. </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-weight: normal;">Vuonna 1855 Nikolai </span><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;">Tšernõševski </span></span><span style="font-weight: normal;">puolusti väitöskirjaansa ”Taiteen esteettiset suhteet
todellisuuden kanssa”. Esitystä pidettiin vallankumouksellisena.
Hän kritisoi jyrkästi idealistien estetiikkaa. Opetusministeri A.S.
Norov esti akateemisen tutkinnon myöntämisen. Vasta vuonna 1858
E.P. Kovalevsky tunnusti </span><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;">Tšernõševskin</span></span><span style="font-weight: normal;">
ansiot tieteessä. Nikolai sai mukaansa useita upseereita
vallankumouksellisiin piireihinsä.</span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-weight: normal;"> </span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-weight: normal;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-SSUxXcxOm2Y/X2WZtZ2NhiI/AAAAAAAASZg/hf2KT8DeBak6mZQg4nY5xuGIDjRU3WwuQCNcBGAsYHQ/s856/Kutsu%2BVen%25C3%25A4j%25C3%25A4%2Bkirveeseen.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="651" data-original-width="856" height="304" src="https://1.bp.blogspot.com/-SSUxXcxOm2Y/X2WZtZ2NhiI/AAAAAAAASZg/hf2KT8DeBak6mZQg4nY5xuGIDjRU3WwuQCNcBGAsYHQ/w400-h304/Kutsu%2BVen%25C3%25A4j%25C3%25A4%2Bkirveeseen.png" width="400" /></a></div><br /> <p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-weight: normal;">Maaliskuun
1. päivänä 1860 ”Maakuntien lehti” («Колоколе»)
julkaisi ”venäläisen miehen” vetoomuksen, jossa hän moitti
Herzenia riittämättömästä radikalismista, pyrkimyksistä
ratkaista talonpoikaiskysymys rauhanomaisesti ja päätyi suorastaan
hälytykseen ”kutsu Venäjä kirveelle”. Herzen vastasi
kirjoituksen toimituksellisessa esipuheessa, että ”emme ole
kansanne samaa mieltä”, koska tuo vetoomus edustaa äärimmäistä
ilmaisua: ”Niin kauan kuin on olemassa ainakin yksi kohtuullinen
toivoa, pitää irtisanoutua kirveestä”. Herzen kertoi
vastenmielisyydestään kaikkea verenvuodatusta vastaan. Tämä johti
keskusteluun siitä, että pitääkö ”kutsua rukoukseen”, vai hälyttää ”Venäjä kirveeseen”.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;">Keväällä
1860 lähetetyssä <a href="http://www.biografia.ru/arhiv/606.html" target="_blank">”kirveskirjeessä”</a>
Herzenille ”venäläinen mies” muistutti tämän kaukaisessa
Englannissa korottaneen puhetta venäläisten puolesta
tsaarihallinnon sortoa vastaan ja painottaneen sananvapautta. Niin
kaikki odottivat, että Herzen tulisi tsaarin sortotoimien paljastajaksi,
”tämän onnettoman epäjumalanpalveluksen tsaarin edessä”
paljastajaksi. ”Venäläisen miehen” uskotaan olevan Nikolai
Tšernyševski.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;">Kirveskirjeessä
”venäläinen mies” ironisoi, kuinka Herzen saapuisi Thamesin
rannoilta Venäjälle, jossa tämä elättäisi toivoa hallituksen
edistyksellisistä pyrkimyksistä. ”Tilanteemme on kauhea ja
sietämätön: Vain kirves voi pelastaa meidät, eikä mikään muu
kuin kirves auta! Näyttää siltä, että tämä ajatus on jo
ilmaistu teille, ja se on yllättävän totta, ettei muuta pelastusta
ole. Olemme tehneet kaikkemme edistääkseen tapauksen rauhanomaista
ratkaisua, muuttamalla äänensävyä. Älköön meidän ”Maakuntien
lehti” saarnatko kutsua rukoukseen, vaan julistakoon hälytyksen:
Kutsu Venäjä kirveeseen!”</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-weight: normal;">Nikolai
</span><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;">Tšernõševskiä
on pidetty myös ns. Velikoruss-vetoomuksen kirjoittajana, joka vaati
hyvityksiä talonpojille, Puolan vapauttamista, demokraattisen
perustuslain ja poliittisten vapauksien käyttöönottoa sekä
uudistuksia tuomaristoon ja paikallishallintoon. Hän joutui poliisin
salaiseen valvontaan. Sandarien päällikkö Dolgorukov kuvaili
raportissaan, että Nikolai Tšernõševski olisi kenties osallinen
vuoden 1862 tulipaloihin Pietarissa.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;">Heinäkuun
7. 1862 Nikolai Tšernyševski pidätettiin ja hänen asetettiin
vankilaan Pietarin ja Paavalin linnoitukseen. Hän oli julkaissut
kiellettyä Sovremennik-julkaisuaan Lontoossa. Tutkinta kesti
puolitoista vuotta. Nikolai jatkoi kuitenkin työskentelyään
vankilassa ja kirjoitti vähintään 200 lehtijuttua. Nikolai
tuomittiin 7.helmikuuta 1864 Siperiaan 14 vuodeksi, mutta Alexandr II
lyhensi tuomion 7 vuodeksi.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">”<span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;">Kirveskirjeen”
vastaanottaja oli Alexandr Ivanovich Herzen (s. 25.3.1812 Moskova –
k. 9.1.1870 Pariisi), joka oli tunnettu sosialististen muutosten
puolustajana ja vallankumouksellisen ”Maakuntien lehden”
kustantaja. Hän lähti maanpakoon vuonna 1863, kun oli tukenut
avoimesti Puolan kansannousua. Alexandr Herzen oli varakkaasta
maanomistaja perheestä Ivan Aleksevich Jakovlev, joka oli Moskovassa
1812 tapaamassa itse Napoleonia. Lokakuussa 1829 nuori Alexandr
Ivanovich Herzen ilmoittautui Moskovan yliopiston fysiikan ja
matematiikan tiedekunnan opiskelijaksi. Herzenin ja hänen ystävänsä
N.P. Ogarevin ympärille muodostui yliopistolle vallankumouksellinen
piiri. Lopulta Herzen erikoistui tähtitieteeseen ja valmistui vuonna
1833, mutta Herzenin ja Ogarevin piiri jatkui yliopiston jälkeen.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;">Helmikuussa
1834 Alexandr Herzen pidätettiin ryhmänsä kanssa, koska heidän
väitettiin laulaneen herjauksia keisarillista perhettä vastaan.
Huhtikuussa 1835 Alexandr sai karkoituksen Permiin ja edelleen
Vjatkaan. Vuonna 1840 Herzenin sallittiin palata Moskovaan,
toukokuussa 1840 hän muutti Pietariin ja pääsi isänsä
vetoomuksesta sisäasiainministeriön toimiston palvelukseen, mutta
jo heinäkuussa 1841 hänet karkotettiin Novgorodiin. Täällä
syntyi uusia suhteita, joista ystävistä suurin osa liittyi Herzenin
kanssa ”länsimaisten leiriin” ja muutamat A.S. Khomyakovin ja
I.V. Kireevskyn johdolla ”slavofiilien leiriin”. </span></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;">Slavofiilit
puolustivat Venäjän historiallisen kehityksen polun omaperäisyyttä,
joka eroaa pohjimmiltaan Länsi-Euroopan menettelyistä. Venäläiseen
omaperäisyyteen kuuluu luokkataitelun puuttuminen ja ortodoksisuus
todellisena kristinuskona. Venäläinen yhteiskunta ja venäläinen
kulttuuri perustuisivat ensisijaisesti ortodoksisille uskonnollisille
arvoille, mikä merkitsee paluuta ortodoksisuuteen, patristiikkaan,
kirkon isien teoksiin Basilius Suureen ja Johannes Khrysostomokseen.
Samalla slavofiilit ilmaisivat skeptisyyttä eurooppalaisen
liberalismin instituutioille. Slavofiilien mukaan piti rukoilla
pikemmin kuin tarttua kirveeseen.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;">Kirveskirjeen
vastaanottaja A.I. Herzen kuului länsimielisten leiriin. Mentyään
myös Eurooppaan, vuoden 1848 helmikuun vallankumous voimisti
Herzenin toivekuvat ja vallankumouksen verinen tukahduttaminen
järkytti häntä. Tämän jälkeen hän kääntyi sosialismiin.
Hänestä tuli läheinen ranskalaisen Pierre-Joseph Proudhon ja
muiden eurooppalaisten radikalismin johtajien kanssa. Prouhdon oli
taloustieteilijä, joka kutsui itseään anarkistiksi. Hän on yksi
vaikutusvaltaisin anarkismin teoreetikko, mutta marxilaiset kriitikot
pitivät häntä pikkuporvarillisena sosialistina. Vuonna 1846
ilmestyi Proudhonin teos ”Taloudellisten ristiriitojen järjestelmä
eli köyhyyden filosofia”, mihin Karl Marx kirjoitti ironisen
vastalauseen ”Filosofian köyhyys”.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;">Herzen
osallistui poliittiseen aktivismiin Pariisissa. Hänen piti paeta
Pariisin mielenosoitusten jälkeen Sveitsiin ja sieltä Nizzaan.
Giuseppe Garibaldi tuli hänelle tutuksi täällä. Herzenille
muodostui käsitys vanhan Euroopan ”kuolemasta” ja Venäjän
kutsusta toteuttamaan sosialistinen ihanne. Heinäkuussa 1849 keisari
Nikolai I pidätti Herzenin ja hänen äitinsä. Takavarikoitu
omaisuus pantattiin pankkiiri Rothschildille, mutta tämä neuvotteli
Venäjälle lainan ja Herzeniä koskeva keisarillinen kielto
kumottiin. Herzenin perhe koki Nizzassa tragedioita: vaimo petti,
äiti ja poika kuolivat. Niin Herzen muutti Lontooseen, jossa hän
perusti painotalon Venäjällä kiellettyjen julkaisujen
julkaisemiseen. Lontoosta käsin hän vuodesta 1857 julkaisi
viikkolehteä ”Maakuntauutiset”, jossa ”Kirveskirje”
julkaistiin. Venäjän hallitus esitti tiukkoja vaatimuksia
Iso-Britannian hallitukselle ja Herzenin oli jätettävä Lontoo. Hän
muutti Sveitsiin, jonne painotalo siirtyi huhtikuussa 1865. Herzen
kuoli keuhkokuumeeseen 1870 Pariisissa, jonne hän oli saapunut vähän
aiemmin.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;">Krimin
sodan aikana 1854-1855 Herzen hyökkäsi Venäjän keisarikuntaa
vastaan ja vetosi Sevastopolin sankarillisiin puolustajiin, jotta
nämä vaihtaisivat isänmaata ja siirtyisivät hyökkääjien
puolelle. Sitä vastoin samanaikaisesti Suomen suuriruhtinaskunnassa
Zachris ”Sakari” Topelius sanoitti rakkaan joululaulun ”Sylvian
joululaulu” ja ”Varpunen jouluaamuna”, pitäen yksipuolisia
länsimielisiä pyrkimyksiä joidenkin silloisten henkilöiden
turhamaisuuteen tarrautuneena narsismina. Topelius asettui selvästi
Suomen idean edustajana Venäjän kannalle Turkkia ja länsivaltoja
(Britannia, Ranska, Sardinia) vastaan, joiden seuraaminen olisi
kadottanut Luojan antaman tehtävän Suomelta. Topeliuksen mukaan
Venäjän keisarin sota oli myös uskonsotaa islamia vastaan, niin
kuin siihen aikaan oli pyrkimyksenä tulkita sotien taustat
uskonnollisesti. Topelius piti Venäjän keisarin vihollisia myös
Suomen vihollisina, koska nämä viholliset olisivat tuhonneet Suomen
idean. </span></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;">Mikko
Majander on väitöskirjassaan vuonna 2004 liittynyt professori Matti
Klingen tulkintaan Topeliuksen ajattelun maantieteellisestä
determinismistä Sylviän joululaulun syntymisen aikana: ”<i>Krimin
sodan aikana 1854-1855 Ruotsissa oli suunnitelmia Suomen
valtaamiseksi takaisin, mutta Topelius puolusti kynällään
lojaalisuutta keisarikuntaa kohtaan niin, että länsivaltoja
sympatisoineet liberaalit syyttivät häntä venäläisen linjan
edustajaksi</i>” (Majander 2004:31). </span></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;">Venäjän
valtiollinen pedagoginen yliopisto on nimetty A.I. Herzenin mukaan
Pietarissa Moika-joen varrella. Yliopistossa on opiskelijoita noin 16
000 – 17 000, professoreita yli 200. Alkuaan paikalla oli
keisarinna Marian orpokoti, mutta pedagorinen yliopisto pitää
itseään orpokodin ideoiden ja arvojen seuraajana. Orpokodissa orvot
saivat ruoan ja suojan sekä koulutuksen. Vuonna 1920 ”Petrogradin
pedagoginen instituutti” nimettiin A.I. Herzenin mukaan.
Viimeisimmän kertani olen lukenut evankeliumin jumalanpalveluksessa
tässä A.I. Herzenin pedagogisen yliopiston pääsiäisyön
liturgiassa keväällä 2011, vain hetkeä aiemmin olin tullut
torjutuksi Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa
”venäläismielisyyden” johdosta, joka tulkittiin ”sopimattomaksi
käytökseksi”.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h2 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><b><span lang="fi-FI">Dostojevski:
Kirvesmurhaajan viha symbolisoi eroa Jumalasta</span></b></h2>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;">Dostojevski
oli vuonna 1864 kokenut elämänsä kauheimman vuoden: hänen
Maria-vaimonsa ja Mihail-veljensä kuolivat. Siinä surussa hän
kirjoitti Kellariloukko-teoksen. Dostojevski pakeni velkojaan ja
suruaan ulkomaille, jossa hän rahattomana etsi suurten venäläisten
aikakausilehtien päätoimittajilta ennakkoa uutta romaani-ideaansa
vastaan. Idea meni läpi ja syntyi Rikos ja Rangaistus.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;">Fjodor
Dostojevskin tunnetuin teos ”Rikos ja rangaistus” julkaistiin
vuonna 1866. Romaani on maailmankirjallisuuden klassikko, paitsi
Suomessa sitä ei tunneta sen enempää kirkon päättäjien
keskuudessa kuin Venäjän infovaikuttamista analysoivien
Puolustusvoimien tutkijoiden keskuudessa.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;">Dostojevski
oli käynyt anarkistien ja utopistien perjantai-istunnoissa
pohtimassa yhteiskunnallisia kysymyksiä. Talvella 1849 hänet
pidätettiin yhdessä kolmenkymmenen muun nuoren radikaalin kanssa.
Rangaistukseksi tuli karkoitus Siperiaan. Hän näki entistä
selvemmin yhteiskunnallisen vallan rakenteet ja mielipiteet
jyrkkenivät aikaa myöten.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;">Dostojevskin
Raskolnikov on tutkielma siitä, miten kaapissa ja kurjuudessa
asuvalle miehelle käy, jos hän ja kun hän tarttuu todella
”Kirveskirjeen” mukaisella tavalla iskulauseessa tarjottuun
ideaan: murhaa kiskurinaisen, Aljona Ivanovan, vaikka ilman
ryöstöaikeita. Ivanova arvosti rahaa ja valtaa, joiden kautta hän
myös nosti itsensä muiden ihmisten yläpuolelle. Lesken maailmassa
ei ollut sijaa vilpittömyydelle tai inhimillisyydelle. Aljona
Ivanova oli sydämetön nainen, joka tienäsi systeemillä. Tietysti
nuori ylioppilas Raskolnikov olisi voinut murhata muullakin tavalla,
mutta Dostojevski nosti kirveen esille ajankohtaisen metaforan
käsittelyä varten. Raskolnikovin ilmaisema viha symbolisoi
irtiottoa Jumalasta.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;">Raskolnikovin
nimi on myös symbolinen. Kantasana raskol tarkoittaa jakaantumista,
viittaa 1600-lopun suuriin uskonriitoihin vanhauskoisten ortodoksien
erotessa äitikirkon yhteydestä. Nyt hajoaminen viittaa itse
päähenkilön henkiseen hajoamiseen ja yhteiskunnalliseen
eriseuraisuuteen.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><i></i></p><blockquote><i>”</i><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;"><i>Rikoksentekijä
– miltei jokainen – kokee rikoshetkellä jonkinlaisen tahdon ja
järjen lamaantumisen, ja niiden tilalle taas ilmaantuu
lapsenomainen, ilmiömäinen kevytmielisyys, ja juuri hetkellä,
jolla järki ja varovaisuus ovat kaikkein eniten tarpeen</i></span></span><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;">” (Rikos ja
rangaistus)</span></span></blockquote><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;">Raskolnikovia
vaivaavat syyllisyydentunteet ja vainoharhat siitä, että kaikki
epäilevät häntä. Hän tunnustaa rikoksen tavattuaan Sonjan.
Raskolnikov oli kuin Lasarus, jonka evankeliumiin ja ristiin
uskossaan ankkuroitunut laiha ja nöyrä Sonja herättää henkiin.
Sonja kysyy Raskolnikovilta ristien vaihtamista, ottaen vastuuta
Raskolnikovin kohtalosta ja valmiutta myötäkärsiä. Edelleenkin
rikostaan tunnustamaan asteleva Raskolnikov haluaa kuitenkin
säilyttää kunniansa:</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"></p><blockquote>”<span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;"><i>Hänen
jalkansa puutuivat ja hetkahtelivat mutta kulkivat. Hän pysähtyi
hetkeksi hengähtämään, tointumaan, astuakseen ovesta ihmisenä.
'Mutta minkä vuoksi, miksi?' hän ajatteli äkkiä, oivallettuaan
aikeensa. 'Jos on juotava tämä kalkki, niin eikö silloin kaikki
ole samantekevää? Mitä inhottavampaa, sitä parempi---</i>'”,
Raskolnikov lähti viimein ilmoittautumaan poliisille.</span></span></blockquote><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;"></span></span><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;">Raskolnikov
joutuu kahdeksaksi vuodeksi Siperian pakkotyöleirille, jonne Sonja
seuraa häntä. Siellä tapahtuu episodi, jossa uskoon tullut
Raskolnikov pyrkii kirkkoon, mutta tulee torjutuksi kirkosta.
Dostojevskin kirjoittama ratkaisu on siinä, että uskon avulla
rikollinen voi nousta kuolleista. Ratkaisu ei piile suurten ihmisten
poliittisesti vallankumouksessa, vaan nöyryydessä ja hyvyydessä,
kristinuskon hengen mukaisessa moraalisessa hyvityksessä.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;">Anniina
Nikulainen on Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja
filosofian laitoksen pro gradu-maisteritutkielmassaan ”<a href="https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/65714/1/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201910024302.pdf" target="_blank">Liian piru ihmiseksi – hermeneuttinen tutkielma Dostojevskin filosofisestaantropologiasta</a>” (2019)
kiinnittänyt huoiota siihen, kuinka Dostojevski asettaa Sonjan ja
tavallisen kansan paremmin Kristuksen tuntevaksi kuin ylimystön tai
papiston (s. 41). Omassa vankeudessaan kosketuksessa tavalliseen
kansan Dostojevskin oma käsitys ”intellektuellin ylemmyydestä”
oli murtunut. Hän tukeutui lapsuutensa oppeihin, jonka sai Jumalaa
pelkäävästä venäläisesetä perheestään. Romaanissa Sonjan
toiminta ja hänestä huokuva välittäminen saivat Raskolnikovin
tarttumaan lopulta Raamatuun sekä uskomaan itseensä.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<h2 style="margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><b><span lang="fi-FI">Aika
absurdia</span></b></h2>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;">Koen
melko absurdiksi, että valtakunnansyyttäjän vaatimuksesta
vainosyytöksen pääpointti minua vastaan on kirja-arvostelussani
kerrottu päätökseni Saara Jantusen Infosota-kirjan lukemisen
jälkeen viedä matkalaukussa kirves vanhan venäläisnaisen luo ja
auttaa häntä purkaen perunakellarin puiset puurakenteet, naputtaen
laudat irti toisistaan. </span></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;">Tunnevaltaisuudessa
kirja-arvostelua täydennetään ja muokataan mielikuvilla, että
olisin kenties ”kantanut” kirvestä tai kirveskassia Helsingin
keskustassa, vaikka tosiasiallisesti vedin isoa matkalaukkua, jonka
sisällä oli kirves. Kirveen muoto ei näkynyt mitenkään ulospäin.
</span></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;">Itse
kirja-arvostelussa kirjoitin avoimesti, että kirveellä oli
rauhanomainen käyttötarkoitus: perunakellarin puurakenteiden
purkaminen. Siksi pitäisi kysyä ihmisiltä ensin, mistä ne tulevat
ja missä aikeissa ovat. Ennakkoon ei pitäisi luoda ennakkoluuloa
ihmisestä, jos ei ole edes kysynyt. Juuri siinä oli mielestäni
Saara Jantusen ongelma. Hän itsekin oikeudenkäynnissä tunnusti,
että ”<i>ei keskustele vainoojien kanssa</i>”, kun tiedustelin, miksi
kirjaa varten ei ole juuri ketään kohdehenkilöä haastateltu.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;">Suomalainen
sotatieteiden tohtorin, pääesikuntaa palvelevan tutkijan mukaan
olisi jopa täysin mahdotonta purkaa kirveellä perunakellarin
puurakenteet. Itse löysin ajankohtaisesta tilanteesta erittäin
tunnetun metaforan, jota käytetään jo Raamatussa VT:sta alkaen
UT:n Johannes Kastajan puheisiin kuin myös venäläiseen
keskusteluun sananvapaudesta, kumouksellisuuden ja rukoilemisen
välisen rajankäynnin punnitsemisessa. Kirves on Dostojevskin ”Rikos
ja rangaistus” teoksen ytimessä ja venäläisissä muissa
diskursseissa metaforana tunnettavuudessa karhun, sirpin ja vasaran
rinnalla mitä tärkein. Pelkästään venäläisten diskurssien ja
metaforien huono tuntemus ei hämmästytä, vaan myös kyvyttömyys
tunnistaa kirjallisia vivahteita. </span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;">Olen usein joutunut</span></span> pohtimaan sitä,
missä määrin ihminen on tällöin enemmän ”imaginaarisen
rekisterinsä” tiukassa kuristuksessa, katsoen itseään peilistä
kuin kolmivuotias lapsi, kyvyttömänä tunnistaa ”symbolisessä
rekisterissä” herkkyyksiä, vivahteita ja tyylejä sekä käsitellä
oman halunsa dynamiikkaa.</p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="fi-FI"><span style="font-weight: normal;"> </span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><font color="#000000"><span lang="">Kunnioittaen,</span></font></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p><div>
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">Juha Molari, </span></span></span></span><br />
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">Pitkäaikaistyötön, lomautettu osa-aikainen siivooja</span></span></span></span><br />
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">D.Th, BBA.</span></span></span></span></div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">GSM +358 40 684 1172</span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="line-height: 12.25pt; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;"><span lang="">Blog </span><a href="http://juhamolari.blogspot.com/"><span color="" lang="">http://juhamolari.blogspot.com/</span></a><span lang=""> ja VKontakte </span><span color="" lang=""><a href="http://vk.com/id157941374">http://vk.com/id157941374</a> </span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="line-height: 12.25pt; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span lang=""><span face="" style="font-size: xx-small;">EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)</span></span></span></span></span></div>
</div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;"><span lang=""><span face="" style="font-size: xx-small;">Twitter: </span></span><span face="" style="font-size: xx-small;"><a href="https://twitter.com/molarijuha">https://twitter.com/molarijuha</a></span></span></span></span><br />
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">Instagram <a href="https://www.instagram.com/juhamolari/">https://www.instagram.com/juhamolari/</a></span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<div style="line-height: 12.25pt;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div>
<div style="margin: 0px;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">LinkedIN-profiili: <span color=""><a href="http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4a">http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4</a></span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div style="font-size: 12.8px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face=""><span face="" style="font-size: x-small;"><span face="" style="font-size: xx-small;">Molari in Russian media: </span><span style="font-size: xx-small;"><a href="http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html" style="line-height: 16.33px;">http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html</a></span></span></span></div>
</div><p style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
Juha Molari Юха Молариhttp://www.blogger.com/profile/04092091762460120720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4327153681284133415.post-58764265579513725672020-09-04T03:00:00.003+03:002020-09-04T03:00:40.320+03:00Miksi Navalnyi joutui omiensa myrkyttämäksi?<p>
</p><p style="margin-bottom: 0cm;">Elokuun 22. päivä 2020 arvioin
Aleksei Navalnyin ”myrkytystä” informaatio-operaationa ja
ennakoin, että Navalnyin tapausta halutaan kirjoittaa uudeksi
Skripals-tapaukseksi. Nyt tarina on edennyt juuri käsikirjoituksen
mukaan, joka oli arvattavissa pari viikkoa sitten.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<iframe allow="accelerometer; autoplay; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture" allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/FiIr87eL_JQ" width="560"></iframe>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Läntisessä maailmassa on sopivan
pienen viiveen jälkeen päästy vauhtiin ja vihdoin sanottu, että
Navalnyi myrkytettiin <span lang="">Novitšokin</span>
kaltaisella aineella. Tällä tavalla kehitettiin odotusten
mukaisesti uusi Skripalin tapaus: myrkytettiin jossakin, myrkytyksen
jälkeen mies koomassa, pahan GRU:n työntekijöitä estetään
pääsemästä myrkytetyn luokse kiireellisellä evakuoinnilla.
Skripals meni MI6:n pikkuisen kaupunkiin ja Navalnyi Saksan
Charite-klinikalle.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Mikään ei estä, etteikö Navalnyi
olisi voinut saada <span lang="">Novitšokin kaltaista ainetta,
mutta erityisoperaatio voi olla amerikkalaisten tai brittiläisten
toimittama. Kreml ei tarvitse myrkyttää tai tappaa Navalnyia!</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="">Aleksei Navalnyi ei
ole Venäjän näkökulmasta sellainen voimallinen oppositiojohtaja,
jollaiseksi häntä kuvataan läntisessä mediassa. Hän on
epäonnistunut provokaattori, joka ei tule toimeen muiden
oppositiojohtajien kanssa. Sellainen Navalnyi sopii oikein hyvin
Venäjän poliittiselle johdolle: hänen oppositiostaan ei tule
mitään varsinaista uhkaa järjestelmälle. Omskin lääkärit eivät
löytäneet myrkkyä Navalnyin verestä ja virtsasta. Ei ole
kuitenkaan uskottavaa, että Venäjän pieni vähäinen oppositio oli
itse ainakaan Novitšok-myrkyllä myrkyttänyt Navalnyin, vaikka tämä
olisi koettu esteeksi omalle poliittiselle johtajuudelle pienessä
oppositiossa: myrkyn käsittely edellyttää erityisjoukkojen
toimintakykyä. Sinänsä sisäpiiritaistelut eivät ole
poissuljettuja. Yhteyksiä on tarvittu kuitenkin erityisjoukkoihin.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="">Maaliskuussa 2018
GRU:n entinen upseeri Sergei Skripal ja hänen tyttärensä Julia
löydettiin tajuttomina Salisburyn kaupungista. Myöhemmin
Iso-Britannian viranomaiset väittivät, että heidät oli myrkytetty
Novitšok-myrkyllä, jolla olisi ”suurella todennäköisyydellä”
venäläinen alkuperä. Kyseistä myrkkyä valmistettiin kuitenkin
myös Britanniassa. Sergei ja Julia tulivat tajuihinsa ja heidät
päästettiin pois sairaalasta. Venäläiset diplomaatit eivät
koskaan saaneet tavata henkilökohtaisesti uhreja. Myrkytys toteutui
väitettyyn myrkkyyn nähden poikkeuksellisen huonosti. Skripalin
myrkytyksen yhteyteen rakennettu lehdistötoiminta ja EU:n reaktiot
ennakoivat yhtälaista rakennelmaa Navalnyin suhteen.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="">Aleksei Navalnyin
myrkytystarina vauhdittaa luultavasti kahta eurooppalaista
operaatiota. Ensinnäkin EU saa syyn uusille pakotteille ”ulkoisen
uhkan” johdosta, jonka eksistentiaalista ja moraalista
merkittävyyttä EU suorastaan tarvitsee, jotta EU:n omat sisäiset
uhkat koronakurjuudessa jäisivät vähemmälle huomiolle. Niitä
piirejä on, joille pakotteet Venäjää vastaan, sopivat hyvin.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="">Toiseksi Navalnyin
myrkytys toimii pelotteena jo omissa piireissä toimiville
”Venäjä-kriitikoille”, jotta nämä eivät pehmenisi
taistossaan. Myrkyttäjä ei kaihda myrkyttää taas uudestaan, jos
joku käy hyödyttömäksi informaatiosodan taistelukentällä.
Navalnyi oli tullut jo kuormaksi, jonka näkymät oppositiojohtajana
eivät luvanneet enää niin paljon, kuin myrkytettynä uhrina
informaatiosodan tarpeita varten. Niin käy läntiselle
informaatiosodalle sielunsa luovuttaneille monelle muullekin
henkilöille yksitellen, hitaasti. Myrkytys pelottaa oman rintaman
”sotilaat” taas kiivauteen ja kuriin infosodassa.</span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang=""> </span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span lang="">Terveisin, Juha <br /></span></p>
Juha Molari Юха Молариhttp://www.blogger.com/profile/04092091762460120720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4327153681284133415.post-41689228275005277002020-08-07T13:15:00.005+03:002020-08-07T18:01:07.248+03:00Siellä taivas, missä Kristus on kanssani<p>
</p><p style="margin-bottom: 0cm;">Kristillinen babtistis-evankelinen
mieskuoro, ryhmä Aven Ezer (Авен Езер) on tuottanut useita
upeita hengellisiä lauluja, yksi rakastetuimmista on vuodelta 2001
albumista Vanha risti (<i>Старый крест</i>) ”Kun
Kristus antoi minulle anteeksi” (<a href="https://www.youtube.com/watch?v=Eij4gFTeHU8&feature=youtu.be" target="_blank">Когда Христос меня простил</a>).
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p>
<iframe allow="accelerometer; autoplay; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture" allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/Eij4gFTeHU8" width="560"></iframe>
<p style="margin-bottom: 0cm; margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Kun Kristus antoi minulle anteeksi</i></p><div style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>
</i></div><p style="margin-bottom: 0cm; margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Hän kääntyi taivaassa maahan</i></p><div style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>
</i></div><p style="margin-bottom: 0cm; margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Surujen joukkoon, maallisiin
taisteluihin.</i></p><div style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>
</i></div><p style="margin-bottom: 0cm; margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Siellä taivas, missä Kristus on
kanssani!</i></p><div style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>
</i></div><p style="margin-bottom: 0cm; margin-left: 40px; text-align: left;"><i><br /></i>
</p><div style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>
</i></div><p style="margin-bottom: 0cm; margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Ylistys Kristukselle! Hän pelasti
minut,</i></p><div style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>
</i></div><p style="margin-bottom: 0cm; margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Anteeksi antoi synnit, ilmoitti
itsensä.</i></p><div style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>
</i></div><p style="margin-bottom: 0cm; margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Maalla, merellä ja maan yläpuolella,</i></p><div style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>
</i></div><p style="margin-bottom: 0cm; margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Siellä taivas, missä Kristus on
kanssani!</i></p><div style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>
</i></div><p style="margin-bottom: 0cm; margin-left: 40px; text-align: left;"><i><br /></i>
</p><div style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>
</i></div><p style="margin-bottom: 0cm; margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Taivaallinen maailma oli kaukana
minusta,</i></p><div style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>
</i></div><p style="margin-bottom: 0cm; margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Minut Kristus veti luoksensa,</i></p><div style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>
</i></div><p style="margin-bottom: 0cm; margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Kun hän tuli elämääni,</i></p><div style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>
</i></div><p style="margin-bottom: 0cm; margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Sen jälkeen laulan aina Hänestä!</i></p><div style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>
</i></div><p style="margin-bottom: 0cm; margin-left: 40px; text-align: left;"><i><br /></i>
</p><div style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>
</i></div><p style="margin-bottom: 0cm; margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Ei ole tärkeää, missä asun nyt:</i></p><div style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>
</i></div><p style="margin-bottom: 0cm; margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Korkeudessa, alhaisuudessa, ojassa,</i></p><div style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>
</i></div><p style="margin-bottom: 0cm; margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Kotimaassa, vieraassa maassa,</i></p><div style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>
</i></div><p style="margin-bottom: 0cm; margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Siellä taivas, missä Kristus on
kanssani!</i></p><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p style="margin-bottom: 0cm;">Terveisin, </p><p align="LEFT" lang="" style="margin-bottom: 0cm;"><br /><font color="#000000"><font face=""><font size="2" style="font-size: 9pt;"><b><font face=""><font size="3"><span style="font-style: normal;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-sx9r3ikD-Jo/XyVj1HmFwZI/AAAAAAAASRg/OIYkkie5gB8zMSbJYCk842gT3OFjxd3bgCNcBGAsYHQ/s816/trollik%25C3%25A4r%25C3%25A4j%25C3%25A4t%2Bjuha%2Bmolari.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="514" data-original-width="816" src="https://1.bp.blogspot.com/-sx9r3ikD-Jo/XyVj1HmFwZI/AAAAAAAASRg/OIYkkie5gB8zMSbJYCk842gT3OFjxd3bgCNcBGAsYHQ/s640/trollik%25C3%25A4r%25C3%25A4j%25C3%25A4t%2Bjuha%2Bmolari.png" width="640" /></a></span></span></span></font></font></b></font></font></font></p>
<div>
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px; text-align: center;">
<span face="" style="font-family: verdana, sans-serif;"><span face="" style="font-family: verdana, sans-serif; font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face="" style="font-family: verdana, sans-serif; font-size: xx-small;">Juha Molari, </span></span></span></span><br />
<span face="" style="font-family: verdana, sans-serif;"><span face="" style="font-family: verdana, sans-serif; font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face="" style="font-family: verdana, sans-serif; font-size: xx-small;">Lomautettu osa-aikainen siivooja</span></span></span></span><br />
<span face="" style="font-family: verdana, sans-serif;"><span face="" style="font-family: verdana, sans-serif; font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face="" style="font-family: verdana, sans-serif; font-size: xx-small;">D.Th, BBA.</span></span></span></span></div>
<div style="margin: 0px; text-align: center;">
<span face="" style="font-family: verdana, sans-serif;"><span face="" style="font-family: verdana, sans-serif; font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span face="" style="font-family: verdana, sans-serif; font-size: xx-small;">GSM +358 40 684 1172</span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="line-height: 12.25pt; margin: 0cm 0cm 0pt; text-align: center;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<span face="" style="font-family: verdana, sans-serif;"><span face="" style="font-family: verdana, sans-serif; font-size: x-small;"><span face="" style="font-family: verdana, sans-serif; font-size: xx-small;"><span lang="">Blog </span><a href="http://juhamolari.blogspot.com/"><span color="" lang="" style="color: windowtext;">http://juhamolari.blogspot.com/</span></a><span lang=""> ja VKontakte </span><span color="" lang="" style="color: windowtext;"><a href="http://vk.com/id157941374">http://vk.com/id157941374</a> </span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="line-height: 12.25pt; margin: 0cm 0cm 0pt; text-align: center;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div>
<div style="margin: 0px;">
<span face="" style="font-family: verdana, sans-serif;"><span face="" style="font-family: verdana, sans-serif; font-size: x-small;"><span style="font-size: xx-small;"><span lang=""><span face="" style="font-family: verdana, sans-serif; font-size: xx-small;">EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)</span></span></span></span></span></div>
</div>
<div style="margin: 0px;">
<span face="" style="font-family: verdana, sans-serif;"><span face="" style="font-family: verdana, sans-serif; font-size: x-small;"><span face="" style="font-family: verdana, sans-serif; font-size: xx-small;"><span lang=""><span face="" style="font-family: arial, helvetica, sans-serif; font-size: xx-small;">Twitter: </span></span><span face="" style="font-family: arial, helvetica, sans-serif; font-size: xx-small;"><a href="https://twitter.com/molarijuha">https://twitter.com/molarijuha</a></span></span></span></span><br />
<span face="" style="font-family: verdana, sans-serif;"><span face="" style="font-family: verdana, sans-serif; font-size: x-small;"><span face="" style="font-family: verdana, sans-serif; font-size: xx-small;"><span face="" style="font-family: arial, helvetica, sans-serif; font-size: xx-small;">Instagram <a href="https://www.instagram.com/juhamolari/">https://www.instagram.com/juhamolari/</a></span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
<div style="margin: 0cm 0cm 0pt; text-align: center;">
<div style="line-height: 12.25pt;">
<div style="margin: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<div>
<div style="margin: 0px;">
<span face="" style="font-family: verdana, sans-serif;"><span face="" style="font-family: verdana, sans-serif; font-size: x-small;"><span face="" style="font-family: verdana, sans-serif; font-size: xx-small;">LinkedIN-profiili: <span color="" style="color: windowtext;"><a href="http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4a">http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4</a></span></span></span></span></div>
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<div style="font-size: 12.8px;">
<div style="margin: 0px; text-align: center;">
<span face="" style="font-family: verdana, sans-serif;"><span face="" style="font-family: verdana, sans-serif; font-size: x-small;"><span face="" style="font-family: verdana, sans-serif; font-size: xx-small;">Molari in Russian media: </span><span style="font-size: xx-small;"><a href="http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html" style="line-height: 16.33px;">http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html</a></span></span></span></div>
</div><p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p>
Juha Molari Юха Молариhttp://www.blogger.com/profile/04092091762460120720noreply@blogger.com0