Juha Molari Юха Молaри

Suomen antifasistinen komitea verkostoituu kansainvälisesti, jotta ääriliikkeet ja niiden tukijärjestöt voitaisiin nujertaa paremmin myös Suomessa

2012-01-28T00:24:00.008+02:00

Tieteellisten ja sosiaalisten innovaatioiden keskuksen johtaja, poliittisten tieteitten tohtori Ivan Aleksejevits Babin esitti kutsun suomalaiselle antifasistille tulla oppimatkalle Stavropoliin, jossa hän johtaa terrorismin ja ääriliikkeiden vastaista projektia, johon ovat liittyneet myös Pohjois-Kaukasian valtioviranomaisten akatemia, Rostov-on-Donnissa toimiva Akatemia, Venäjän sisäministeriön Krasnodarin yliopiston Stavropolin haara ja Kansainvälisten kulttuurisuhteiden instituutti. Keskus on rekisteröity oikeushenkilöksi vuonna 2004. Hän kertoi johtavansa lainvalvontaviranomaisten opetusta Stavropolissa. Virkaheittona tyhjäntoimittajana ilmoitin erittäin suuren kiinnostuksen vierailulle, jos se vain järjestyisi.

Pahoittelin tohtori I.A. Babinille, että en ole koskaan voinut käydä aivan Venäjän Pohjois-Kaukasiassa. Lupasin perehtyä hänen johtamansa keskuksen aineistoon ja lähettää mahdollisesti omia vähäisiä dokumentteja, jotta voisin kasvaa aineiston ymmärtämisessä ja analyysissä. Suomalaisilla on suuri riski mietiskellä Pohjois-Kaukasian asioita vain Suomessa pienissä piireissämme, sen sijaan että kävisimme vuorovaikutukseen ja oppimisprosessiin alueen akateemisen maailman ja lainvalvontaviranomaisten kanssa. Suuri riski on myös luottaa suomalaiseen mediaan, jonka aineisto ei ole peräisin kovin luotettavilta tahoilta, vaikka voisi olla jotenkin linkittynyt Pohjois-Kaukasiasta lähteneisiin ihmisiin – siis nimenomaisesti mainittuihin ääriliikkeisiin.

Tohtori I.A. Babin kertoi heidän keskuksensa tehtäväksi suojella kansalaisoikeuksia ja –vapauksia, edistää vuoropuhelua kaikilla tasoilla sekä ehkäistä useissa hankkeissa muukalaisvihaa, rotusyrjintää ja antisemitismiä Pohjois-Kaukasian alueella. Keskus valvoo etnisiä jännitteitä ja ääriliikkeitä Pohjois-Kaukasuksella.

Kerroin huolestuneena, miten Suomesta käsin omistettu ja hallinnoitu, Ruotsiin teknisesti pääasiallisesti sijoitettu, mutta netin kautta rajat ylittävä terrorismin mainoskanava villitsee nimenomaisesti antisemitismiä, provosoi jännitteitä Venäjällä ja tukee avoimesti ääriliikkeitä, jotka kuitenkin kieltävät sivuston lausunnoissa demokratian ja kansalaisvapaudet. Kyse ei ole jokaisessa tapauksessa edes siitä, että ”ne ääriliikkeet” siellä ja ”me toimittajat” täällä, vaan tietyissä tapauksissa toimittajat ovat itse olleet aseellisen laittoman bandiittiryhmän jäseniä. Joissakin tapauksissa on toki kyse myös uusnatsismin nimeen luottavasta toimittajasta, joka vain leikkii islamin avulla rakentaakseen vihaa ja väestöryhmien välistä erimielisyyttä. Kysyin lisäinformaatiota ja tulkintaa ainakin tietyistä henkilöistä, jotka liittyvät kyseisen web-sivuston toimintaan ja historiaan sekä viestinnän että rahoituksen tähden. En tiedä, missä määrin suomalaiset lainvalvontaviranomaiset ovat jatkuvaa oppimista tukevassa viranomais- ja asiantuntijavuorovaikutuksessa näiden edellä mainittujen paikallisten erityisasiantuntijoiden kanssa, jotta yhtä hyvin Baltian alueella, Suomessa kuin Ruotsissa voitaisiin arvioida entistä pätevämmin internet-resursseilla mahdollistetun ääriliikkeiden vaarallisen toiminnan ja jatkuvuuden Pohjois-Kaukasiassa ja koko Venäjällä.

Pohjois-Kaukasian ongelmissa on voimakas geopoliittinen tekijä. Tämän vuoksi on tärkeää ratkaista muukalaisvihan ja ääriliikkeiden ongelmat. Pohjois-Kaukasian alueelle tulee myös ihmisiä, jotka ovat riittämättömästi rekisteröity: heikot tekniset valmiudet ja lainvalvontaviranomaisten yhteistyön huono taso eivät auta ratkaisemaan nationalististen ryhmittymien ongelmia Pohjois-Kaukasuksella. Myöskään lasten ja nuorten koulutuksessa ei ole järjestelmällistä laadukasta työtä moraalin ja suvaitsevaisuuden sekä keskinäisen kunnioituksen edistämiseksi. Tästä seurauksena nuoret ihmiset saavat vaikutusta ääripropagandasta ja aggressiivisesta nationalismista. Muukalaisvihan ja ääriliikkeiden negatiiviset ilmiöt ovat yhteiskunnallisesti hyvin monimuotoisia: ne koskevat uskontotiedettä, valtiotiedettä, sosiologiaa, kansainvälisiä suhteita ja juridiikkaa. Ääriliikkeiden rikollisuuteen tulee reagoida riittävän nopeasti, sillä tarpeeton viive voi aiheuttaa tuhoisia muutoksia koko yhteiskunnassa. Mitään yhtä ja ainoaa oikeaa määritelmää ääriliikkeelle ei ole olemassa, Venäjän lainsäädännön määritelmä ääriliikkeille on herättänyt kiistelyä, koska se ei luo erityisen objektiivistä perustaa arvioida ääriliikkeitä. Tehokas oikeusperusta vahvistaa ääriliikkeiden johdonmukaista vastustamista. Ääriliikkeiden vastustamisessa tarvitaan sisä- ja ulkopoliittisia toimia, jotka vahvistavat syrjimättömyysperiaatteen tietoisuutta suuressa väestössä, parantaa nuorisopolitiikkaa, parantaa jo ajoissa rikoksen ehkäisyä, edistää sosiaalistumista, väestökirjanpidon parempi laatu edistää rikollisten löydettävyyttä, ääriryhmien häpeällisyys tulisi tulla esille selvästi, ääriliikkeiden rahoitus- ja viestintäkanavat pitäisi sulkea.

Kun olin keskustellut I.A. Babinin kanssa, vain 3 tuntia myöhemmin suurehko televisiokanava – nykyään ilmeisemmin Gazpromin omistama NTV – soitti ja pyysi tehdä haastattelun. Yhtä pahasti kuin I.A. Babinin kanssa keskustellessa myös NTV:n kanssa kärsin surkeasta venäjänkielen taidostani: ymmärsin toki puhetta, mutta en osaa itse muodostaa virheettömästi venäläisiä lauseita. Lopulta keskustelun jälkeen tein hyvän "uuden vuoden lupauksen" (liki kuukausi määräpäivän jälkeen): nyt aloitan päivittäisen venäjänkielen opiskelun (kotona itsenäisesti).

Vastasin NTV:n kysymykseen, että en ole löytänyt mitään ”ideologiaa” Boris Nemtsovin kaveruudessa, Eduard LImonovin natsiryhmälle annetussa tuessa, Doku Umarovin bandiittien hyväksi toimivan viestintäverkoston poliittisessa tuessa ja Boris Berezovskin kestiystävyydessä vaan ainoastaan tiettyjen suomalaisten henkilöiden sairaalloisen vihan Venäjää vastaan, mutta vihalla ei ole mitään perustetta.

Toimittaja kysyi Heidi Hautalasta, miksi hänestä tuli sellainen kuin hän, mutta en suinkaan tiedä rouvan/neidin psykopatologiaa. Venäjällä on erittäin suuri huoli siitä, mikä Heidi Hautala on naisiaan. Muistutin toistuvasti, että pitää katsoa myös Pekka Haavistoa, joka käyttäytyy toki maltillisemmin, mutta heillä on joitakin arveluttavia yhteisiä ystäviä, joiden touhoista he eivät ole suinkaan sanoutuneet irti. Mielestäni on kyse myös poliittisesta pelistä, jonka avulla he rakentavat itselleen jotakin ”hyötyä”.

Kiinnitin huomiota Suomen surulliseen pyrkimykseen vaientaa keskustelu asian johdosta: viittasin herra Vilho Juntusen kohtaamaan sensuuriin vain muutama tunti sen jälkeen, kun hän oli kysynyt presidenttiehdokas Pekka Haavistolta selvitystä sille, miksi Haavisto voi olla lämpimässä suhteessa Mikael Storsjön kanssa (terroristi Doku Umarovin puolesta toimivan webkeskuksen isäntä).

Kävin NTV:n kanssa myös ortodoksisessa kirkossa, jossa rukoilin ja sytytin kynttilän.

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Uusi Suomi sensuroi Pekka Haavisto –kritiikkiä

2012-01-24T22:26:00.006+02:00

Uusi Suomi on tempaantunut liberaalifasismiin toimituksellisilla valinnoillaan, kun varhain tänään tiistaina 24. tammikuuta 2012 verkkolehti sensuroi Vilho Juntusen blogin "Kajaanista Kajahtaa" ja kirjoituksen, jossa Juntunen vaati presidenttiehdokas Haavistolta selvitystä suhteesta Mikael Storsjöhön. Juntunen siis potkittiin pois Uusi Suomi -verkkolehdestä mainitun vastenmielisen kysymyksen johdosta!

Vihreiden liberaalifasistinen toimintakulttuuri

Liberaalifasistinen toimintatapa on osoittautunut yhä uudestaan häikäilemättömäksi: nyt sensuuri toteutettiin keskustelun estämiseksi; Heidi Hautalahan teki jo vuosi sitten rikosilmoitukset koko antifasistista komiteaa vastaan (tästä on vaiettu julkisuudessa, mutta tuskin sattumalta), ja Jukka Mallinen touhusi hyvin aktiivisesti minun erottamiseksi pappisvirasta ja monen muun savustamiseksi aikoinaan Suomen Pen –järjestössä.

Nyt on mielenkiintoista palata takaisin Uuden Suomen ongelmallisuuteen liberaalifasismin työvälineenä. Tiedän useita sivustolta sensuroituja henkilöitä, vaikka näiden kielenkäyttö on ollut asiallista, mutta karkottaminen on tullut juuri asiallisuuden johdosta. On tiettyjä ikäviä asioita, joita Uusi Suomi ei halua keskusteluun. Nyt on Pekka Haavistossa sellainen musta kohta, jota ei tahdota keskusteluun.

Haavisto on julkisuuden henkilö, eikä hän nauti erityistä yksityisyyden suojaa lehdistössä. Hän on toisen vaalikierroksen presidenttiehdokas, jonka tekemisiä ja olemisia tulee ankarasti arvioida ja tarvittaessa arvostella. Storsjöhön liittyvät seikat on kerrottu usein painetussa mediassa ja YK:n turvallisuusneuvoston pakotekomitean sivuilla.

Uuden Suomen Koponen on Haaviston asialla

Vasta joulupäivänä 7. tammikuuta 2012 kirjoitin Aamulehden kielellisesti aivan loisteliaasta toimittajasta Matti Posiosta, joka oli ironisoinut Facebook-päivityksessään, että suomalaisella "pappismiehellä" Juha Molarilla on outoja ymmärtämättömiä "mielipiteitä maailmanpolitiikasta", koska olin väittänyt "riippumattomien Golos-vaalitarkkailijoiden" ja "Pohjois-Kaukasian terroristien viestinnän" riippuvaiseksi amerikkalaisesta rahasta. Uuden Suomen toimittaja Jarmo Koponen tykkäsi Posion kriittisestä ironiasta. Kysyin tuolloin kirjoituksessani, miten nämä loistavat suomalaistoimittajat – tutkivan journalismin kansainväliset huipputähdet – eivät olleet huomanneet asiaan liittyviä dokumentteja. Miksi Aamulehti ja Uusi Suomi eivät ole koskaan kertoneet lukijoilleen asiaa koskevista dokumenteista? Huomautin, että Aamulehden Posion ja Uuden Suomen Koposen upeassa journalismissa on valitettava kolminkertainen aukko: Dokumentit, dokumentit ja dokumentit – tai oikeastaan niiden täydellinen puute. Mainittu Koponen on myös jo pitemmät ajat kaavaillut, pitäisikö Uuden Suomen avata Navalnyin Facebook-sivujen seurannan, koska Koponen uskoo tietävänsä, missä maailmaa uudistetaan. Koponen pimensi täydellisesti lukijoiltaan aiemmin toteutetut amerikkalaisrahoitteiset ja -ohjaamat värivallankumoukset ja näiden samankaltaisuuden Venäjän nykyisiin tapahtumiin. Pistin vielä varmuudeksi Mikael Storsjön kuulustelupöytäkirjasta kopion ko. blogiini, jotta Koponen ja Posio voisivat nähdä luultavasti hyvin tietämänsä asian, että Yhdysvaltain budjetista NED:n kautta kanavoitiin rahaa Mikael Storsjön välityksellä Suomeen siirretylle separatistijärjestölle.

Verkkolehti Uuden Suomen vastaava päätoimittaja Markku Huusko on hehkuttanut ylpeästi, että verkkoilmiö on tuonut Haavisto-ilmiön. Luultavasti hänelle ei sovi, että verkkoilmiö myös romuttaisi Haavisto-ilmiön.

Miksi Pekka Haaviston ei sallita selittää suhdetta Kaukasian emiirikuntaan?

Nyt Uusi Suomi ei ainoastaan antautunut liberaalifasismille, vaan myös turvautui sensuuriin, jotta presidenttiehdokas Pekka Haavisto ei joutuisi kiusallisten kysymysten eteen. Jos nostettu kysymys ei ole ongelmallinen, miksi siihen Haavisto ei vastaa avoimesti. Miksi tarvitaan sensuuria? Ymmärtääkseni Kajaanin miehenä herra Vilho Juntunen kirjoitti hyvin tyylikkäästi kysyvästi, mitä Haavisto ajattelee ja mitä Venäjä ajattelisi Suomen presidentistä, jos tällä olisi myönteinen suhde Kaukasian emiirikuntaan. Äänestäjällä on oikea intressi tietää, mikä mies Haavisto on todellisuudessa myös vaalimainosten ja -kulissien takaisissa kaveri-illoissa.

Tässä on siis paljastunut kaksi pahaa asiaa: Vihertävien liberaalifasistien voimalliset keinot vastenmielisiä kysymyksiä vastaan, joita ei edes vaalien tähden maltettu kätkeä ystävälliseen hymyyn ja selittelyyn, sekä hyvin kyseenalainen seikkailu maailman asioissa Suomen edun vastaisella tavalla. Olen ollut yhteydessä venäläiseen Pravda.ru –lehteen ja kirjoittanut jutun liberaalifasistien sensuurista: ehkä Uusi Suomi ei tehnyt palvelusta Haavistolle, vaan karhunpalveluksen… Saa nähdä tuleeko juttu julkaistavaksi, sillä on se sen verran kova asia.

Suomen antifasistinen komitea Safka paljasti

Äskettäin Suomen antifasistinen komitea (Safka) järisytti tutkivien journalistien tutkimattomuutta: Safka vaatii presidenttiehdokkaalta Pekka Haavistolta tilintekoa suhteesta Mikael Storsjöhön ja YK:n turvallisuusneuvoston pakotelistan vastaiseen tiedottamiseen terroristien hyväksi. Vaatimusta tehosti valokuva ystävällisestä perheateriasta Storsjön kotona. Ei ole mitenkään mahdollista, ettei näillä herroilla olisi keskinäistä keskusteluyhteyttä. Ei ole myöskään mahdollista, ettei Haavisto tietäisi puoluetoverinsa tekemisistä, joista on julkisesti paljon puhuttu. Vasta alle vuosi sitten Storsjö nimesi käräjäoikeuden valmisteluistunnossa syytettynä todistajikseen Vihreiden entisen puoluejohtajan, nykyisen ministerin Heidi Hautalan sekä Jukka Mallisen. Aiheena oli törkeän laittoman maahantulon järjestäminen. Asian käsittely on toistaisesti kesken, koska syyttäjä on vienyt asian hovioikeuteen, jossa hän vaatii vankeusrangaistusta.

Storsjö liputtaa ystävineen avoimesti Haaviston puolesta presidenttivaaleissa. Hän tarvitsee arvovaltaisen poliittisen tukijan toimintansa suojelijaksi. Heidi Hautala – myöskin samaisesta Vihreästä puolueesta – on jo aiemmin avoimesti puolustanut Storsjön touhuja myös kiistanalaisen webkeskuksen suhteen. Muutama kuukausi sitten mainitun sivuston toimittaja puolisoineen sai ehdottoman vankeusrangaistuksen, koska olivat mm. osallistuneet Euroopasta lähteneiden rahalähetysten kuljettamiseen metsissä ja vuorilla piileskeleville bandiiteille.

Presidentinvaalit - enemmän kuin Mr. Finlandia -missikilpailut?

Vihreiden liberaalifasistinen joukko tahtoisi tehdä presidenttivaaleista Mr. Finlandia –missikilpailut, vaikka nyt pitäisi puhua Haaviston ongelmallisesta suhteesta Kaukasian emiirikuntaan ja Venäjän poliittisen järjestelmän ulkopuolella seikkaileviin värivallankumouksellisiin. Pekka Haaviston tukena on tietysti suomalaisen kulttuurielämän liberaalifasismin kerma – ja jonka tähtenä Jukka Mallinen kikkeli-runollaan. Tuon runon ihmisluonnon läheisyys ja kiistämätön kulttuurihistoriallinen paino nostattavat Haaviston tukijoukoissa alkuvoimaista tunnetta. Vaaleissa mitataan, että riittääkö tuo kulttuurihistoriallinen nerokkuus koko Suomen kansan mielisuosion voittamiseen.

KIKKELI (Jukka Mallisen runokokoelmasta)
Riemusta kiljaisten se tempaa itsensä tyvestä irti, kaappaa kurpitsavaunut ja lähtee kiertämään niillä kultaisia valtaistuinsaleja. Marionettiteatterissa pormestari kompastelee nilkkanuoraansa, mutta se hulmuaa julkkareiden kohokkaana, johdattaa kuin pillipiipari lasten kaltaiset pauhaavaan suuruuteen. Muumimamma ja saapasjalkakissa tapittavat ihastuksissaan:
"Kikkeli kävelee paikalleen suosionosoitusten kantamana kuin sulka tuulessa. Se huomaa minut - nahistuneen terskan valaisee miellyttävä hymy, ei silti erityisen tuttavallinen, kaikesta näkyy, että kikkeli on pantu paljon haltijaksi".*

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Suomen tasavallan presidentin pitäisi olla koko tasavallan presidentti

2012-01-23T15:03:00.004+02:00

Koko tasavallan presidentti vai etelä-Suomen kuvernööri?

Suomen tasavallan presidentin haaste on kohota Etelä-Suomen kuvernööristä koko tasavallan presidentiksi – tasapuolisesti kaikille. Sauli Niinistö menestyi suhteellisen hyvin kaikkialla, vaikka Oulun ja Lapin vaalipiireissä Paavo Väyrysen suosio oli selvästi parempi. Sitä vastoin Pekka Haaviston politikointia ei muisteta kovin kauniisti ruuhka-Suomen ulkopuolella.

Realiteetti vai "ilmiö"?

Tarja Halonen sai kokea kovaakin kohtaloa ilkeäkurisissa puheissa, kun kriitikot moittivat hänen tyylittömyyttä ja poliittista linjaa. Presidentti-instituution kannalta uhka on vallitsevassa asetelmassa suuri. Joutuuko presidentti-instituution arvostus inflaation suureen syöksyyn? Sauli Niinistöä ovat vasemmistolaiset jo leimanneet suurpääoman presidentiksi, mikä kiistattomasti murentaa Niinistön arvovaltaa koko tasavallan presidenttinä, kun hänet äänestetään presidentiksi toisella kierroksella. Tiedän jo lukuisia vasemmistolaisia tuttuja ja vähemmän tuttuja, jotka äänestävät toisella kierroksella protestiksi Pekka Haavistoa tai jättävät äänestämättä.

Minä itse koen Sauli Niinistön realistiseksi talousihmiseksi, joka on saanut vuosia käydyn vaalikamppailujensa aikana myös tervehdyttävästi moraalista vastuullisuutta heikompia ja epäonnistuneita kohtaan. Hän pelastaa jossakin määrin mainettaan epämääräisellä sanomattomuudellaan ja mietiskelyllä, mutta toisaalla presidentti ei ole ensisijaisesti talousihminen. Yrittäjyyden näkökulmasta – mukaan lukien maatalousyrittäjyys – ei ole pienintäkään epäilyä, että Niinistö ymmärtää talouden rakenteet vastuullisemmin kuin Pekka Haavisto. En koe omasta puolestani mitenkään vaikeaksi markkinatalouden yrittäjyyshenkistä toimintamallia, vaikka olen epäilevämpi EU:n ja euron autuuteen kuin kumpikaan ehdokkaista. Pekka Haavisto on tuossa suhteessa jo valitettava mielikuvien luoma ”ilmiö”, vailla realistista kykeneväisyyttä.

On vaikea uskoa, että vakavassa valintatilanteessa suomalaiset kuitenkaan äänestäisivät tasavallan presidentiksi "ilmiötä", vaan viimeisessä valinnassa suomalaiset vakavoituvat.Pidän Pekka Haavistoa uhkana Suomen kulttuurielämän henkiselle moninaisuudelle. Koko huuma on epäkriittinen, ällöttävä ilmiö, joka tuskin rikastuttaa Suomen innovatiivista ja intellektuaalista mainetta maailmalla.

Tasavallan presidentin kunnioitettavat valtiovierailut?

Sauli Niinistöä en voi mitenkään kuvata ”arvokonservatiiviseksi”, jos vaikka Pekka Haavistoa voidaan kutsua toki ”arvoliberaaliksi”. Niinistön seksuaalinen suuntautuneisuus on ongelmaton valtiovierailuilla maissa, joissa homoudesta on kuolemantuomio. Homojen etujärjestön SETA:n ex-puheenjohtajan Tarja Halosen jälkeen Suomen tasavalta saisi jo vihdoin saada presidentin, joka on seksuaalisesti luonnollisesti suuntautunut, mutta joka ei ole mikään homofobinen änkyrä.

Maltillinen Venäjä-suhde vai interventio-politiikka?

Sauli Niinistö on tasavallan presidentin tärkeimmässä tehtävässään ulkopolitiikassa huomattavasti maltillisempi ja realistisempi kuin Pekka Haavisto. Esimerkiksi Venäjä-suhteissa Niinistön puolueella on keskusteluyhteys Venäjän suurimman puolueen Venäjän yhtenäisyyden kanssa, kun taas Haavisto henkilökohtaisesti ja hänen puolueensa useat jäsenet ovat hyvin ongelmallisia Venäjä-suhteissa, eräillä on jopa maahantulokieltoja. Eräässä vaalipaneelissa Haavisto ilmoitti tahtonsa rakentaa suhteita ”kansalaisliikkeisiin” Venäjällä, tarkoittaen värivallankumouksellisia, joihin Vihreät ovat jo rakentaneet suhteita. Haavisto on olemattomilla lihaksilla pullisteleva interventio-poliitikko, surkuteltava versio Hillary Clintonista.

Haaviston ulkopoliittinen häpeä näkyi myös vaalijuhlissa, joissa Venäjällä erittäin huonossa maineessa olevan Heidi Hautalan vielä huonommassa maineessa oleva poikaystävä Nekrasov – Boris Berezovskin palkkarenki – ja kumppanit juhlivat saatua tulosta. Joitakin aikoja sitten Mikael Storsjö – maahantulokiellossa Venäjälle oleva terroristi Doku Umarovin tukisivuston omistaja – esitteli Facebook-kuvissaan kotona pidettyä iloista ateriaa Haaviston kanssa. Haavistolla on ilmeisen ongelmatonta hyväksyä sitä häikäilemätöntä toimintaa, jota noissa ystäväjoukoissa harjoitetaan Venäjää vastaan – Suomen ulkopolitiikan tärkeintä tehtävää uhaten.

Miten hävinneitä äänestäneet menettelevät?

Äänestin Paavo Väyrystä, jonka ulkopoliittinen maltillisuus ja yrittäjähenkisyys herättivät luottamusta, vaikka kaikissa käänteissä en täysin allekirjoittanut hänen ilmauksiaan. Päätökseni oli itsenäinen. Tiedän ystäväpiiristäni monia myös muiden puolueiden ehdokkaiden äänestäjiä.

Demareissa lienee monen sortin miestä ja naista: jotkut äänestävät toisella kierroksella Aku Ankkaa, toiset Niinistöä ja toiset Haavistoa. Keskustalaiset – sikäli kuin lähtevät äänestämään – ovat myötätuntoisempia Niinistöä kohtaan. Paavo Väyrystä äänestivät ensimmäisellä kierroksella myös monet vanhat kommunistit, joista monet jättänevät toisella kierroksella äänestämisensä suorittamatta. Perussuomalaiset ovat arvoitus: arvokonservatiiviset äänestävät Niinistöä, mutta yllättäen jotkut äänestävät myös Haavistoa. Vasemmistoliittolaisissa on runsaasti Haaviston tukijoita. Niinistön vaalivoitto ei ole tietenkään ”kirkossa kuulutettu” vielä tässä vaiheessa, mutta varsin todennäköinen, kun hän sai vastaehdokkaaksi Haaviston. Paavo Väyrysen asettuminen vastaehdokkaaksi olisi saattanut vanhan valtiomiehen taidokkuuden ansiosta asettaa tilanteen haastavammaksi.

Presidenttivaalien luotettavuus herättää epäilyä

Väyrysen tipahtaminen on virittänyt myös vaalityöskentelyä aivan vaalipaikalla tarkkailleiden ihmisten silmissä epäilystäkin. Tässä muutamia poimintoja epäilyä herättäneistä laiminlyönneistä ja väärentämisen tuntomerkeistä.

Lyijykynällä äänestämisen suomalainen välttämättömyys on jo sinänsä pohdittava asia vaalien luotettavuuden kannalta.

Henkilötodistusten esittäminen on ollut myös puutteellista, kun edes yksi vaalivirkailija sanoo tuntevansa henkilön. Mutta onko vaalivirkailija luotettava?

Pahin ongelma on kuitenkin siinä, että uurnat eivät ole läpinäkyviä eivätkä ne ole avattuja äänestyksen alkaessa. Miten paljon ääni on ollut jo valmiina avaamattomien uurnien sisällä?

Epäilystä vahvistavat myös melkein aina ilmenevät virheet tilastoissa: äänestyslappujen ja rekisteritietojen sekä mies-/naisjakaumat eivät täsmää. Täsmäämättömyys on täysin luonnollinen seuraus silloin, jos avaamattomien uurnien sisällä on jo ollut ennakkoon täytettyjä vaalilippuja. Edes keskusvaalilautakunnassa ei ole haluttu tai voitu jälkeenpäin tarkistaa tiettyjä ongelmallisia tapauksia.

Ennakkoäänestyksessä juuri tällä kertaa – tuskin oli sattuma – kirjekuoret avautuivat avoimessa laatikossa, kun merkillisesti kirjekuoria ei laitettu uurnaan.

Värivallankumouksellista vaaliprotestia Venäjää vastaan esittäneet vihertävät voittivat vaaleissa hämmästyttävästi pääkaupunkiseudulla ikään kuin heillä olisi ollut samat menetelmät käytössä kuin mistä he tiesivät aiemmin moittia naapurivaltiota. Sikäli kuin olen saanut nähdä Vihreiden kulissien takaista elämää, en voi yhtään luottaa Vihreiden luotettavuuteen vaalityöskentelyssä.

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Collapse of the west’s human rights paradise (RT 22 January, 2012)

2012-01-22T23:04:00.005+02:00

The West imagined itself as a human rights paradise, entitled to intervene, using force if necessary, to prod a wayward world to conform to its ways. The human rights report published by the Russian Ministry of Foreign Affairs in December 2011 has destroyed that illusion forever.

The report looked at 16 states, one of which was Finland. In order to make an assessment of that country, the decisions of the European Court of Human Rights, the UN’s reports on the Rights of the Child, official decisions and many other sources were taken into account. The findings on Finland included shortcomings in legal aid, significant prolongation of trials, discrimination in the workplace, elder abuse, a worrying suicide rate and brutal domestic violence, as well as the injustice experienced by Russian families.

[- - - -]

A fourth conference on the Rights of the Child was held in Helsinki on 17 January 2012. Finnish fathers claimed that they didn’t stand a chance against Finnish mothers in custody disputes, and that only Russian mothers were in a worse position than Finnish fathers. Many of the participants ventured to call the current Finnish system a “feminist-fascist Gestapo”. Perhaps the posters in the conference room inspired this forceful association of ideas. The posters depicted Finnish politicians and officers bedecked with swastikas.

[- - - -]

Read more: RT 22 January, 2012

Lue koko kirjoitus Suomen ihmisoikeusongelmista RT (Russia Today) –sivulta ja klikkaa tuon sivun alta jakeluun Facebookin ym. kautta! Älä anna sitä valtaa fasistiselle despotismille ja feministis-fasistiselle Gestapolle, että vaikenisit juuri silloin, kun olisi vakava syy puhua lasten ja perheiden julmasta kohtalosta Suomessa sekä saada aikaan muutos!

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Pyhän Filipin muistopäivä Venäjän ortodoksisessa kirkossa

2012-01-22T16:47:00.010+02:00

Pyhän Filipin muistopäivä

Venäjän ortodoksinen kirkko ei ole vastuuttomasti hallitsijaa ja esivaltaa kumartava valtiokirkko; hitlerimäinen Deutsche Kirche ja tämän eestiläiset ja suomalaiset uskonnolliset SS-liittolaiset eivät edusta sitä hengellistä ortodoksista perintöä, jonka Venäjän Ortodoksinen kirkko on muistanut ohjeelliseksi jo viimeistään vuodesta 1652 Pyhän Filipin muistopäivää kunnioittamalla.

Tänä pyhäpäivänä 22. tammikuuta 2012 muistettiin Pyhän Raamatun Matteuksen ja Johanneksen evankeliumin lisäksi myös Moskovan metropoliitta Pyhän Filipin (Свт. Филипп) elämää. Filip (siviilinimeltään Фёдор Степанович Колычёв / Feodor Stepanovitš Kolitšev) syntyi 1507. Feodor syntyi nykyisen Kotroman oblastin alueella Galitšissa vuonna 1507 ja kuoli Tverissä Otrotšin Uspenskin luostarissa vuonna 1556. Metropoliitaksi hänet vihittiin vuonna 1566. Sittemmin Filip oli Moskovan metropoliitta tsaari Iivana Julman hallituskaudella.

Hänen isäänsä Stefania on luonnehdittu ”valistuneeksi mieheksi, joka oli hengessään epäitsekäs”. Feodorin äiti oli hurskas Barbara. Lapsuudessaan Feodorin sanotaan olleen ystävällisissä suhteissa Ivan IV:n (”Iivana Julma”) kanssa.

Nuoruudessaan Feodor luki paljon Raamattua ja kirkkoisiä vanhan venäläisen koulutuksen mukaisesti. Moskovalainen elämä masensi nuorta askeettista miestä ja hän kaipasi luostariin pohdiskeluja ja yksinäistä rukousta varten.

5. kesäkuuta 1537 Feodor koki voimakkaasti liturgiassa Vapahtajan sanat ”Kukaan ei voi palvella kahta herraa” (Matt. 6:24). Sittemmin Filip-nimen luostarissa saanut nuori mies kasvoi kokeneiden munkkien ohjauksessa henkisesti, erityisesti paastoten ja rukoillen. Filip työskenteli uutterasti nöyränä askeettina mm. seppänä ja leipurina, rukoili ja kuunteli Jumalaa. Filip vetäytyi usein yksinäiseen hiljaiseen salaiseen rukoukseen muutamien kilometrien päähän luostarista. Paikka sai sittemmin nimen Filippin autiomaa.

Filip vihittiin piispaksi 25 kesäkuuta 1566. 2 maaliskuuta 1568 tsaari Iivana "Julma" saapui tuomiokirkon liturgiaan, mutta Filip kieltäytyi siunaamasta häntä ja nuhteli tsaaria julkisesti verilöylystä. Kun Novgorodin verilöyly alkoi pian, Filip nuhteli jälleen verilöylystä.

Iivana Julma pisti Filipin pois virasta moittien tätä noituudesta ja irstaudesta, hänet pidätettiin kesken liturgian ja teljettiin kahleisiin luostarin likaiseen kammioon, kaulassakin oli raskas riipus. Filip oli monta päivää ruoatta. Sitten hänet siirrettiin Tverin luostariin. Marraskuussa 1568 tsaari kutsui Pyhän Synodin, joka erotti Filipin virasta. Joulukuun 23 päivä 1569 (juliaaninen kalenteri) Venäjän sotilasjohtaja, Iivana Julman suosikki Malyuta Skuratov (Малюта Скуратов) tappoi Filipin Otrotšin Uspenskin luostarissa (Tver) – kaksi päivää ennen joulua. Kolme päivää aiemmin Filip oli pyytänyt saada ehtoollisen.

Vuonna 1590 siirrettiin Pyhän Filipin ruumis Tveristä Solovetskin luostariin. Tällöin Pyhän Filipin ruumis oli edelleen turmeltumaton. Myös erilaisia parantumisihmeitä raportoitiin. Vuonna 1652 patriarkka Nikon suositteli keisarille pyhäinjäännösten siirtoa Moskovaan, missä hänet julistettiin pyhimykseksi myös myöhemmin samana vuonna.

Ortodoksinen musiikki

Venäjän kieltä vain heikosti ymmärtävänä en voi valitettavasti ymmärtää kaikkia yksityiskohtia, joskus en edes isompia jaksoja, venäjänkielisestä puheesta, jonka ortodoksipappi pitää aina liturgian lopulla. Ortodoksinen musiikki riemastuttaa sitäkin enemmän. Slaavilaisen kielen kauneus - äänteiden herkkyys ja rikkaus - pääsee upeasti esille ortodoksisessa kuorolaulussa yhdessä vahvan hengellisen sisällön kanssa ja liturgisen johdonmukaisuuden kanssa.

Ortodoksinen kuorolaulu ei ole irrallisia lauluja, joita väkinaisesti sijoitetaan joidenkin rukousten päätteeksi tai luettavien tekstien väliin, mikä tapa on tullut tutuksi luterilaisista kuoroista jumalanpalveluksissa. Venäjän Ortodoksinen Kirkko, Moskovan patriarkaatti, Pyhän Nikolauksen seurakunta Helsingissä (venäjäksi: Русская Православная Церковь - Московский Патриархат - Свято-Никольский приход в Хельсинки), oli jälleen tänään niin täynnä seurakuntalaisia kuin kohtuudella voi toivoa. Noin 150-200 ihmistä mahtuivat hyvin kirkkoon, pahaa olkapää olkapäässä tuntumaa ei vielä syntynyt.

Tämän ortodoksisen seurakunnan kuoro on selvästi parempi taidoiltaan kuin minkään seurakunnan kuoro toistaiseksi yli 20 vuoden aikana, mitä olen saanut kuunnella ympäri Suomea. Kuoro on ollut toistaiseksi jokaisessa jumalanpalveluksessa paikalla sikäli kuin olen itse käynyt näissä jumalanpalveluksissa. Se ei siis laula vain pieniä jumalanpalvelukseen sisälle upotettuja erillislauluja, vaan on olennainen osa koko liturgiaa: kuoro toimittaa liturgiaa, laulaa liturgiaa silloin kun papin tai diakonin osana ei ole jotain kohtaa toimittaa. Liturgiassa esitetyt laulut ja liturgia ovat kiinteästi toisiinsa liittyviä.

En halunnut häiritä jumalanpalvelukseen osallistumista, enkä sen vuoksi nauhoittanut kuoroa tänään sunnuntaina. Nämä videoleikkeet ovat tunnettua ortodoksista musiikkia. Seurakunta laulaa kokonaisuudessaan suhteellisen vähän liturgiassa: Isä Meidän -rukouksen ja (Nikean) uskontunnustuksen. Nämä lauletaan ilman papereita ja muistilappuja. Ylipäätänsä ortodoksisessa liturgiassa ei pidetä kirjoja ja papereita.

Ortodoksinen kuoro laulaa Pyhästä perjantaista – Kristuksen ristinkuolemasta ja hautaamisesta -

Pyhän ehtoollisen salaisuuteen liittyvä laulu

Isä Meidän –rukous, jonka koko seurakunta laulaa tavallisesti yhdessä kuoron kanssa ortodoksisessa liturgiassa. Tässä on hiukan taiteellisempi tulkinta rukouksesta.

Uskontunnustamiseen liittyvä laulu (Символ веры)

Herra armahda, Herra anna anteeksi (Господи помилуй, Господи прости)

Patriarkka Kirillin saarna loppiaisena 19. tammikuuta 2012

“Loppiaisena” (Pyhän Teofanian päivänä) – Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kasteen päivänä – en päässyt kirkkoon, sillä jouduin välttämättä auttamaan poikaani koulun ja harrastusten kanssa. Venäjän ortodoksisen kirkon jumalanpalvelukset ovat suhteellisen kaukana Hietaniemessä. Julkisilla kulkuvälineillä, joiden varassa olen tällä hetkellä, en voinut mitenkään ennättää jumalanpalveluksiin. Patriarkka Kirillin saarna on kuitenkin kuultavissa Jeesuksen kasteen kunniaksi. Patriarkka saarnasi kristillisen uskon mukaisesti avoimesti myös synnistä ja Herrasta Jeesuksesta, joka on meidän Vapahtajamme.

19. tammikuuta 2012, Pyhän Teofanian (loppiainen) juhla – Herra Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kastejuhla. Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill Moskovassa Loppiaisen katedraalissa (Богоявленский собор в Елохове).

_ _ _ _

Lämpimästi onnittelen teitä kaikkia suuresta pelastavasta Pyhän Teofanian (loppiaisen) juhlasta!

Tätä juhlaa, yhdessä Kristuksen syntymän kanssa, vietettiin samanaikaisesti antiikissa suurena todistuksena jumalallisesta ilmoituksesta – siitä, että Jumala tuli maailmaan. Eikä vain koskettanut Henkensä avulla erinomaisia, koulutettuja ihmisiä, kuten oli Vanhassa Testamentissa, vaan tuli kosketuksiin koko ihmiskunnan kaiken luonnon kanssa, kaiken kosmoksen kanssa.

Kaikki tämä on mahdollista juuri siksi, että synti – joka yritti tuhota Jumalan suunnitelman maailmasta ja ihmisestä – synti, pimeässä vaikuttava pimeä pirullinen valta, ei saavuttanut voittoa. Sillä Kristus, Jumalan Poika, tuli Ihmisen Pojaksi, otti voiton synnistä, pahasta. Hän eli elämän, joka oli tarkoitettu kaikille – täydessä yhteydessä Isä-Jumalan kansa, täysin liittyi tahdossaan Hänen tahtoonsa, täytti täysin Jumalan suunnitelman ihmiskuntaa kohtaan.

Synti, kerran voitettu, jo voitettu, ei väliä kuinka tilapäisesti voitti ihmisen, synnillä ei ollut valtaa hallita yli ihmiskuntaa. Kirkon tehtävänä ja jokaisen uskovaisen tehtävä on estää synnin ja paholaisen ylivalta koko ihmiskunnasta. Vaikka ihminen heikkouksissaan häviää kiusauksille ja houkutuksille, kirkko on kutsuttu voittamaan vapauden voittamattomalle saarelle, jossa ihminen on todella vapaa, koska hän elää Luojan lain mukaisesti eikä tottele paholaisen tahtoa ja syntiä.

Se ei ole hyvin helppoa - saarella, jossa merta riehuu ympärillä, yrittää tuhota tai imeä. Mutta Herra itse sanoi, että helvetin portit eivät voita seurakuntaa (vrt. Matt. 16:18), mikä tarkoittaa, että he eivät koskaan tuhoa Jumalan totuutta ihmiselämästä, ei koskaan tuhoa niitä, jotka suostuvat, vapaasti ja älykkäästi hyväksyvät totuuden, elävät sen mukaan.

Ja ei väliä kuinka voimakkaita ovat pahan voimat, he eivät voita niitä, jotka elävät Jumalan lain mukaan, koska se on Herran tahto, ja Hän – Poikansa kukistaessa synnin ihmiskunnan historiassa, antaa meille kaikille kirkkaan ja näkyvän merkin tästä voitosta. Mutta tätä voittoa ei ole saavutettu meidän heikolla voimalla, ei älyn voimalla, ei tahdon voimalla eikä tunteen voimalla, vaan meidän uskoessa, vastauksena jossa Jumala antaa meille voimansa, armonsa, Hänen voimansa.

Ei ole sattumaa, että Teofanian päivänä (loppiainen) me voimme pyhittää veden näkyväksi merkiksi – maailman materiaalisen luonteen kosketuksesta Jumalan armon ja jumalallisen energian kanssa. Ja me tiedämme, että pyhällä vedellä on aivan erityinen voima – voima parantaa ja luoda hyvinvointia. Mutta tämä ei ole noituuden voimaa, ei taikuuden voimaa, joka toimii itsenäisesti ihmisen tahdosta – tämä on armollisen Jumalan voimaa, joka toimii vain kun me uskomme ja kun meidän päämme ja sydämemme taipuu Herran edessä.

Siksi ymmärrys pyhästä vedestä on liitettävä erityisen mielentilaan. Me emme käsittele tätä vettä eräänlaisena tarvittavana välineenä. Joskus kirkoissa veden pyhittämisen jälkeen ihmiset yrittävät niin nopeasti kuin mahdollista kerätä vettä, joskus jopa satuttavat toisiaan, tuovat pahaa ja väärämielistä paikkaan, jossa Jumalan armo koskettaa elämäämme. Tuollainen toiminta on jumalanpilkkaa, josta Jumala rankaisee niin että Pyhä Vesi pilkkaavan ihmisen käsissä menettää vaikutuksensa. Eihän Pyhä vesi toimi koskaan maagisesti – se on pyhää ainoastaan käsissä, kun uskotaan ja pyritään alistumaan Jumalan tahtoon, kun tunnustetaan synnit ja selvästi tunnetaan Jumalan läsnäolo elämässä.

Siksi on tärkeää, että maassamme kasteesta ei tule kansanjuhla, jossa reiästä upottaisiin veteen ilman yhteyttä Jumalan armoon, jolloin se oli ainoastaan tapa. Muistakoon jokainen, joka menee veteen, että vesi on siunattu. Ja tämä ihminen on kosketuksissa Pyhään, jota tulee muistaa kun hän nousee reiästä ylös vedestä; tunne ei ole vain ruumiin fyysistä aktiivisuutta, vaan sielun pyhittämistä, rohkeutta ja tervehenkisyyttä. Siten tämä on hengellinen, jumalallinen toimi, suuresti tarpeellinen.

Herra auttakoon meitä armonsa voimalla säilyttää usko, säilyttää Jumalan laki sydämessämme vastustaen syntiä ja petosta elämässämme, kukistaen epätotuudet, seisten tukevasti perustalla, jolle Jumala on tahtonut laittaa meidät – uskon perustalla, kirkon kalliolla (ks. Matt. 16:18). Ja uskomme, että Jumalan voima muuttaa meidän elämäämme, kansamme elämää, jotta monet ihmiset – jotka haluavat seurata Kristusta - säilyvät modernissa sivilisaatiossa henkisen vapauden saarella, nousevat synnin vankeudesta vapauteen.

Tarkkaan ottaen tämä ja kaikki ponnistelut ovat heille, jotka ovat Kristuksen opetuslapsia. Tämä kaikki on annettu kamppailevalle seurakunnalle, jota eivät helvetin portit voita. Ja teofania (loppiaisen) siunaus, Jordanin siunaus tulkoon - kuten juuri kuulimme rukouksessa - vahvistamaan meidän heikkoa ihmisvoimaamme rakentaen rauhallista elämää, onnellisuutta, vapautta synnistä, luoden elämää, antaen ihmisille jotakin että heistä tulee innokkaita – aitoa ja pysyvää onnellisuutta. Ja meidän Herramme armollinen voima pelastakoon meidät kaikki. Aamen.

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Suomen ihmisoikeusloukkaukset varjostivat presidentti Tarja Halosen viimeistä valtiovierailua Moskovassa

2012-01-18T00:34:00.011+02:00

Kuva: Suomen ulkoministeriön edessä vaadittiin jälleen Anton Salosen vapauttamista. Nämä vaatimukset toistuvat yhä uudestaan ja uudestaan.

Suomen tasavallan presidentti Tarja Halosen viimeinen valtiovierailu Venäjällä ja Moskovassa toteutuu synkissä merkeissä. Mielenosoitukset ja julkinen moite Suomen ihmisoikeusrikkomuksia vastaan varjostaa presidentin vierailua.

Venäjän ulkoministeriön julkaisema ihmisoikeusraportti käsittelee tilannetta kuudessatoista maailman maassa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökset, YK:n lasten oikeuksien raportit, viranomaisten päätökset ja monet muut lähteet ovat antaneet perustan Suomea koskevalle arviolle.

Venäjän ulkoministeriön raportin Suomi-osassa arvioidaan mm. oikeusavun puutteita, työelämän syrjintää ja venäläisperheiden kokemia oikeudellisia loukkauksia. Yhtenä keskeisistä tunnetuista tapauskertomuksista on Rimma Salosen ja hänen poikansa kohtalo. Tämä luo mielenkiintoista syvyyttä raporttiin, erityisesti kun tiedostaa suomalaisen osapuolen 1.6.2009 julkaistun Venäjän oikeusoloja käsittelevän raportin taustat.

Vuonna 2009 Suomen oikeusministeriö julkaisi 14 sivua pitkän mietinnön Venäjän oikeusongelmista, ”Oikeusministeriön Venäjä-strategia vuosille 2009-2015”. Suomalaisten suunnitelma Venäjän oikeusolojen muuttamiseksi julkaistiin vain 22 päivää sen jälkeen, kun Suomen Pietarin-pääkonsulaatin konsuli Simo Pietiläinen oli kuljettanut diplomaattikilvin varustetussa autossaan takakontissa, luvattomasti Venäjän federaation valtiorajan yli, Venäjän kansalaisen Rimma Salosen alaikäisen Anton-pojan, jolla on myös Venäjän kansalaisuus. Suomen oikeusministeriön Venäjä-strategian laatijana ja allekirjoittajana oli juuri pahassa mainittu Simo Pietiläinen!

Pietiläisen ryhmä tahtoo parantaa ”suomalaisten henkilöiden ja yritysten oikeusturvaa heitä koskevissa rajan ylittävissä oikeustapauksissa”. Suomen raportti ilmaisee tahdon ”kehittää yhteistyötä Venäjän kanssa kansainvälisiin lapsikaappausasioihin liittyvissä ongelmissa”. Suomalaisraportin mukaan tavoitteena on kehittää ”oikeudenkäyntimenettelyn tehokkuutta rajat ylittävissä rikos- ja siviilioikeustapauksissa kahdenvälisenä yhteistyönä”. Kauniit sanat unohtuivat jo muutamassa viikossa ja paljastuivat teeskentelyksi.

Vain vuosi Suomen ulkoministeriön ja Simo Pietiläisen raportin jälkeen – 20.4.2010 - Venäjän federaation apulaispääsyyttäjä V.Y. Grinn lähetti pyynnön syytteensiirrosta Suomen tasavallan oikeusministeriölle. Syyte koski myös mainittua Simo Pietiläistä, jota koski syyte avunannosta rikokseen ja valtiorajan laiton ylittäminen.

Oikeudenkäyntimenettely ei ollut suinkaan tehokasta rajat ylittävässä tapauksessa, kun syytettynä olivat suomalaiset miehet, vaan 4. maaliskuuta 2011 Suomen valtakunnansyyttäjänvirasto julkaisi päätöksen, jonka mukaan entinen konsuli Pietiläinen ja Anton-pojan isä olivat toki syyllistyneet rikoksiin, mutta miehiä vastaan ei nostettu syytteitä. Yleisen käsityksen mukaan Suomen hallituksen ministeriön painostus vaikutti vapauttavaan päätökseen. Konsulin ”menettely on murentanut diplomaattisessa kanssakäymisessä tarvittavaa luottamusta”.

Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportin vastaanotto noudattaa suomalaisen osapuolen jo edellä kuvattua käytäntöä: Suomi torjuu vuoropuhelun Venäjän kanssa, venäläisten arvovaltaisten viranomaisten ja politiikkojen lausunnot tai nootit sivuutetaan vähätellen. Media toistaa politiikkojen vallitsemaa linjaa.

Tiistaina 17. tammikuuta 2012 Helsingissä järjestetyssä neljänsissä lastenoikeuskonferenssissa tuli ilmi useita uusia tapauksia, joista ei ole toistaiseksi julkisuudessa puhuttu. Pääkysymys oli käytännöllinen: Mitä voisi tehdä tilanteen parantamiseksi?

Eräs henkilö määritteli suomalaisongelman ytimeksi ”suomalaisen feministifasistien Gestapon”, jossa suomalaismiestä pahemmassa asemassa lasten huoltajuuskiistoissa on ainoastaan venäläinen äiti. Toinen henkilö kertoi, että huoltajuuskiistoja kehittävän tuomari Anna-Kaisa Aaltosen kaikki tapaukset tutkittiin eikä suomalaismies voittanut suomalaisnaista yhdessäkään oikeustapauksessa. En ole voinut tarkistaa mainittua tilastoa. Virallisesti Suomessa on paras järjestelmä maailmassa. Siksi Suomi ei käy dialogia Venäjän kanssa.

Lastenoikeuskonferenssissa yllätyin, kun ”tuttu” äiti oli joutunut ongelmiin. Paikalle oli saapunut tämän äidin aviomies ja sisar. Olin yhteydessä tähän äitiin vain muutama vuosi sitten. Nyt sosiaalitoimi kyttää 24 tunnissa vuorokaudessa venäjää puhuvaa nuorta paria. Viranomaiset tekevät ahkerasti merkintöjä pariskunnan kommunikaatiosta, vaikka eivät edes osaa venäjää!

Tämä nuori äiti tunnetaan erinomaisena Venäjä-osaajana myös koulutuksensa tähden. Puoli vuotta sitten nuorelta parilta vietiin lapsi muutaman kuukauden vanha lapsi. Virallisestihan Suomessa ei ole mitään ongelmaa lastenoikeusasioissa!

Puoli vuotta sitten isälle ja äidille ilmoitettiin, etteivät he saisi nähdä lasta; mutta keveämpi ratkaisu löytyi sittemmin: lapsi vietiin jonkinlaiseen "sosiaalitaloon", johon vanhempien oli muutettava, jotta heitä valvotaan 24 tuntia vuorokaudessa. Eli heidän oli luovuttava omasta kodistaan. Virkailijat kirjoittavat koko ajan muistiinpanoja vanhempien vuorovaikutuksesta, vaikka viranomaiset eivät osaa venäjää ja venäläistä temperamenttia. Sekä isä että äiti ovat sellaisia kauniita, raittiita, hiljaisia, koulunsa hyvin käyneitä nuoria ihmisiä, mutta eivät ole suomalaisia, jotka puhuisivat yhden sanan kerran minuutissa, vaan puherytmi on reippaampi. Kuukauden kuluttua on oikeudenkäynti, jossa ratkaistaan, että saavatko vanhemmat olla lapsensa kanssa, joka on siis asunut jo puoli vuotta laitoksessa. Syynä oli lääkärin epäily, että ehkä vanhemmat olisivat "ravistelleet". Mitään ulkoista merkkiä tai kehityshäiriötä ei ollut. Ensimmäinen lääkäritutkimus ja kuvaukset eivät näyttäneet mitään merkkiä epäilyn puolesta. Ei toinenkaan sairaalatutkimus paljastanut mitään poikkeavaa lapsessa. Kolmannella kerralla etsivälle paljastui, että ehkä jotakin diffuusia olisi lapsen aivoissa, kun lapsi oli muutaman kuukauden vanha. Niin poliisit tulivat ja veivät lapsen ilman mitään dokumentointia. Nyt vanhemmat saavat kohtuullisen pitkän eroajan jälkeen asua lapsen kanssa. Poliisit eivät ole voineet osoittaa näiden vanhempien mitenkään olleen väkivaltaisia. Siitä huolimatta heitä tarkkaillaan, heidän temperamenttia ja vierasta kieltä kirjaillaan ympärivuorokautisessa tarkkailussa muistiin jne. Mistäkö on kyse? Kyse on isosta rahasta, jota rahantekokoneet tekevät omistajilleen.

Venäläiset äidit –järjestö johtajanaan Irina Bergseth on järjestänyt eri puolilla maailmaa mielenosoituksia suomalaisen osapuolen herättämiseksi dialogiin venäläisten lasten ja perheiden asemasta Suomessa. Moskovassa tasavallan presidentti Tarja Halosta tervehti mielenosoitus. Helsingin lentokentällä Tarja Halosta saatteli mielenosoitus Moskovan matkalle. Myös Suomen ulkoministeriön edessä muistettiin suomalaista ihmisoikeusongelmaa. Toistaiseksi on saatu esimakua siitä, että laajenevat yhteydet ja kansainvälinen julkisuus tervehtivät Suomen ulkoministeriötä ja politiikkoja entistä voimakkaammin jo lähitulevaisuudessa.

Western shock headlines misrepresent Patriarch Kirill (RT)

2012-01-17T12:08:00.003+02:00

Western shock headlines misrepresent Patriarch Kirill

Western and Scandinavian media caused a Christmas shock through their sensational headlines.

Unfortunately, quite a few Russian news outlets repeated these headlines. And an ordinary observant reader got an odd inkling that His Holiness Patriarch Kirill of the Russian Orthodox Church (ROC) and Archpriest Vsevolod Chaplin could be even supporters of dollar-funded color revolutionary leaders - - -

Read more: http://rt.com/news/blogs/juha-molari-blog-finland/western-media-patriarch-kirill/

Jälkikirjoitus

Katso, miten länsimainen ja skandinavinen media väärensivät ikään kuin Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill olisi dollarirahoitteisen värivallankumouksellisen propagandan tukija. RT-blogissa on esitetty kootusti patriarkan Kirillin jouluajan puheet niiden oikeassa asiayhteydessä. Klikkaa RT-blogin alta Facebook-merkkiä ja jaa kirjoitusta laajemmin, jotta keskustelu, tulkinnat ja näkökulmat monipuolistuisivat!

Informaatiosota Venäjän hajottamiseksi on tällä hetkellä vaarallisen voimakas yksinapaisen dollarimaailman rakentamiseksi. Riippumatta itse kunkin uskonnollisesta vakaumuksellisuudesta, on havaittavissa, että Venäjän ortodoksinen kirkko on pikemmin rauhan ja yhtenäisyyden rakentaja kuin amerikkalaishenkisen dollarirahoitteisen manipulaation puolestapuhuja.

Hämäryys länsimaisissa viittauksissa Kirilliin oli aavistettavissa jo alussa, kun julkisesti ateismia vannovat Kreml-vihamieliset tyypit alkoivat levittää Kirilliin liitettyjä sensaatiotulkintoja.

Kaiken lisäksi ortodoksinen kirkko ja Kirill on huomattava mielipidevaikuttaja.

Siksi asian monipuolisempi käsittely on merkityksellistä!

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Pyhän Serafim Sarovilaisen muistopäivä

2012-01-15T16:15:00.005+02:00

Tänään on Pyhän Serafim Sarovilaisen muistopäivä (День памяти преподобного Серафима Саровского).

Pyhä Serafim syntyi 19. heinäkuuta (2 elokuuta) 1759. Sefarim syntyi uskovaisille vanhemmille, mutta isä kuoli, kun Serafim – oikeasti nimeltään Prohor (Прохор) - oli vasta kolmivuotias. Poika kasvoi äitinsä kasvattamana. Kurskin kaupungissa rakennettiin tornia, kun poika oli seitsenvuotias. Poika kiipesi, kompastui ja putosi tornista. Poika selvisi kuitenkin vahingoittumattomana.

Tärkeäksi muodostui sittemmin Jumalan äidin ikoni, kun äiti rukoili sairastuneen poikansa puolesta. Nuori Prohor luki Raamattua ja hengellisiä kirjoja, kävi kirkossa. Hän toivo pääsevänsä luostariin. Pieni poika on esimerkkinä meille vanhemmille, että emme omilla toimillamme estäisi lasten pääsy Jeesuksen luo. Tätä poikaa ei estetty. Serafim Sarovilaista on oikea aika muistaa tänään myös lapsiemme tähden. Serafim Sarovilaisen muistopäivänä voin kääntyä Jumalan puoleen, muistaen Pyhää Serafimia ja rukoillen Jumalan siunaavaa hyvää hoitoa lapsiansa ikävöiville äideille, isille ja vanhempiaan ikävöiville lapsille sekä lapsille, joita estetään rukoilemasta ja joiden pääsy estetään Jeesuksen luo vanhempien ymmärtämättömyyden tähden.

Lopulta yhdeksäntoista vuotta vanhan poikansa äiti siunasi ristin pyhiinvaellukselle Kiovaan. Kiovassa munkki Dorofei siunasi nuoren miehen Sarovilaiseen luostariin, jossa Prohor vietti muutaman kuukauden. Prohor oli noviisina kahdeksanvuotta, kunnes tuli vihityksi luostarin munkiksi ja muutama kuukausi myöhemmin diakoniksi. Munkkidiakonina hänellä oli tapana päivän päätyttyä viettää illat ja yöt rukoullen metsässä. Seitsemän diakonivuoden jälkeen hänestä tuli pappi ja hänen hengellinen elämä syveni entisestään. Yksinäisyys ja yksinkertaisuus olivat luonteenomaista hänen elämälleen.

Erityisesti hän tuli tietoiseksi ihmisten omien intohimojen ja pahojen voimien hyökkäyksistä. Kaukana erämaassa hän sai kimppuunsa myös rosvot. Serafim joutui rosvojen pahoinpitelemäksi, useita kylkiluita murtui, pää sai ankarat iskut. Serafim olisi ollut hyvinkin vahvana miehenä puolustuskykyinen, mutta hän muisti Jeesuksen sanaa ja otti iskut vastaan. Hän säilyi kuitenkin hengissä vaikeuksistaan huolimatta, mutta joutui loppuelämänsä kulkemaan kyyryssä. Lopulta rosvot olisi voitu saattaa tuomiolle, mutta isä Serafim antoi anteeksi: Hän pyysi, ettei roistoja rangaista.

Serafim tuli tunnetuksi askeettisuudestaan, hän piti samat vaatteet talvella ja kesällä, hankki ruoat metsästä, nukkui niukasti, luki paljon ja vietti päivittäin pitkiä aikoja rukouksessa. Serafim harjoitti pyhyyttä näin ollen erityisen luonnonmukaisesti, riistämättä luontoa omiin tarkoituksiinsa, keskittyi vähään ja vain tärkeimpään. Hänestä kerrotaankin useita eläinystävällisiä tarinoita, joissa karhut syövät hänen kämmeneltään.

Serafim Sarovilainen on erityisen tärkeäksi tullut hengellisenä vastauksena 1700-1800-luvun hengelliseen ja henkiseen muutokseen Venäjällä, kun länsimäinen rationalismi ja hengellinen raakuus tunkeutuivat vaurioittavasti Venäjälle.

Jo vuonna 1832 Isä Serafim tunsi henkistä uupumusta ja ruumiillisten voimien heikkenemistä. Hän ennusti omaa kuolemaansa. 1. tammikuuta 1833 hän tuli sairaalan kirkkoon, laittoi kynttilät arvostetun pyhän ikonin eteen, kävi Pyhällä ehtoollisella ja liturgian lopussa hän sanoi kaikille hyvästit. Sitten hän suuteli Pyhän Äidin ikonia, käveli pyhän alttarin ympäri ja lähti temppelin pohjoisesta ovesta ikään kuin samasta portista kuin syntyessä tuli maailmaan. Hän totesi olevansa kuoleman porteilla. Illalla vanha mies lauloi sellissään pääsiäisen lauluja. Seuraavana päivänä aamulla isä Pavel tunsi pappi Serafimin sellistä savun hajua. Hän koputti ovelle, mutta ovi oli lukittu sisäpuolelta. Kun veli Pavel ja noviisi Anikita pääsivät Serafimin huoneeseen, he löysivät hänet polvillaan rukouksessa, mutta mies oli kuollut. Pyhä Serafim siunattiin 2. tammikuuta 1833 (15. tammikuuta nykyisen kalenterin mukaan). Hänet haudattiin Sarovilaisen luostariin.
«Ублажаем тя, преподобие отче Серафиме, и чтим святую память твою, наставниче монахов и собеседниче ангелов».

Pyhän Nikolauksen kirkko – Venäjän Ortodoksinen kirkko Moskovan Patriarkaatti

Tänä aamuna menin varttitunnin ”myöhässä” Pyhän Serafim Sarovilaisen liturgiaan Pyhän Nikolauksen kirkkoon. Ilmoitettu alkamisaika on 9:30. Tuonelankuja 3 Helsingin Hietaniemessä ei ole kuitenkaan aivan helpon matkan päässä.

Tällä kertaa oli yleinen synnintunnustus, johon liittyy yksityinen synninpäästö. Katselin ympärilleni noin kello 10:15 ja arvioin jumalanpalvelukseen osallistujien lukumääräksi sillä hetkellä 70. Koko ajan tuli lisää ihmisiä pieneen kirkkoon. Noin kello 11:30 silmäilin uudestaan ja laskin nyt seurakuntalaisten lukumääräksi yli 200. Tämä sunnuntai on tavallinen hiljainen sunnuntai – kuten on tapa selittää luterilaisissa kirkoissa – joulun ja loppiaisen (teofanian) välissä. Tästä huolimatta väkeä oli yli 200 hiljaisena sunnuntaina. Jumalanpalveluksesta lähdin ehtoollisen ja saarnan sekä loppurukousten jälkeen. Tällöin kello oli vähän yli 12. Venäjän ortodoksisen kirkon tavanomainen jumalanpalvelus ei ole markkinointitarkoituksessa teeskentelevän lyhyt, tälläkin kertaa se kesti vähän yli 2,5 tuntia.

Terveen seurakunnan tunnisti siitä, että seurakuntalaiset olivat kaikenikäisiä, miehiä ja naisia, poikia ja tyttöjä. Lapsiperheitä oli saapunut, nuorilla teinitytöillä olivat huivit kunnioittavasti hiustensa yllä ja nämä tekivät asianmukaisesti ristinmerkit, aikuisia miehiä ja naisia, keski-ikäisiä ja vanhuksia. Kaikenikäisiä oli luonnollisessa suhteessa toisiinsa, vaikka tänään ei ollut mikään suuri kirkkovuoden juhlapäivä.

Seurakuntalaisilla ei ollut monistettuja tai painettuja jumalanpalveluskäsiohjelmia, joita he olisivat silmäilleet tekemisensä oppaaksi, eikä muitakaan kirjoja ollut käsissä, vaan osallistumalla yhteisesti kaikki osasivat toimia asianmukaisesti. Venäjän ortodoksisen kirkon jumalanpalvelus ei tuntunut missään vaiheessa sulkeisharjoitukselta, jossa suuren upseerin edessä pitäisi olla tarkkaavainen, ettei kääntyisi väärin.

Minä koen suurta henkistä ja hengellistä kamppailua säilyttää mielentyyneys ja luottamus tilanteessa, joka aineellisesti on tällä hetkellä minulle vaikeampi kuin kertaakaan koko menneen tai tämän alkavan vuoden aikana. Yllättäen olen saanut suuresti laskuja maksettavaksi enkä ole voinut varautua niihin. Samanaikaisesti toimeentulon edellytykset ovat jonkinlaisen byrokraattisen erheen johdosta merkittävästi kaventuneet tässä tammikuussa. Siinä sopii erityisesti muistaa Pyhää Serafim Sarovilaista ja etsiä levollista tyytymistä yksinkertaisuuteen, kun levottomuus ja huolestuneisuus uhkaavat. Jumalanpalveluksessa etsin mielessäni erityisesti luottamusta Jumalaan, jotta voin säilyttää levollisen mielen kaikissa mahdollissa haasteissa, joita rahaan sidottu maailma aiheuttaa.

Sain torstaina puhelinsoiton Pietarista. Venäläinen televisiokanava tahtoisi tulla tulevana sunnuntaina jumalanpalvelukseen ja tehdä saapumisen yhteydessä minuun liittyvää juttua. Välitin tiedon seurakunnan kirkkoherralle, jotta hän voi keskustella televisiokanavan kanssa mahdollisista asioista.

Lähipäivien ohjelma näkyy seurakunnan kotisivuilta.

Suuri Vedenpyhitys (kreikaksi αγιασμός, venäjäksi освящение воды) teofaniana, Kristuksen kasteen juhlana on nyt pian edessä.
Keskiviikkona 18. tammikuuta kello 9 on teofanian aaton ehtoopalvelus, Pyhän Basileios Suuren liturgia.
Keskiviikkona 18. tammikuuta kello 18 on Vigilia, suuri ehtoopalvelus.
Torstaina 19. tammikuuta kello 9:40 on yleinen synnintunnustus, liturgia ja Suuri veden pyhitys.
Lauantaina 21. tammikuuta kello 18 on Vigilia ja sunnuntaina 22. tammikuuta kello 9:30 alkaen Ligurgia.

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Tapani Kaakkuriniemi on henkilökohtaisen huomion tarpeessa

2012-01-14T20:53:00.008+02:00

Tapani Kaakkuriniemi – Aleksanteri-instituutin koulutuspäällikkö – on luultavasti henkilökohtaisen huomion tarpeessa. Vain sellainen seikka ainoastaan voi selittää, että Suomen Kuvalahden tuoreessa haastattelussa hän suoranaisesti pistää Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportin Suomea koskevat näkemykset mm. ”toisen todennäköisen tiedonvälittäjän, Bäckmanin hengenheimolaisen, Pohjan seurakunnan entisen kirkkoherran Juha Molarin” syyksi.

Kuva: Suomen Kuvalehden julkaisema törkyjuttu on herättänyt ihmetystä

Arvaten hyvin, että Kaakkuriniemi saa tällä tavalla osakseen antifasistien huomiota, hän päättää ryhtyä leikkiin ja etsii julkisuutta omalle nimelleen täysin erittelemättömällä, perusteettomalla parjauksella. Annan hänelle – huomattavan instituutin unohduksiin jääneelle koulutuspäällikölle - tämän pienen odotetun hetken blogini tässä vastauksessa.

Sitä vastoin enemmän ihmettelen, miksi Suomen Kuvalehti vajoaa yhä alemmaksi törkytoimituksellisissa valinnoissaan. Jos epätoivoinen koulutuspäällikkö etsiikin henkilökohtaista huomiota villeillä teorioillaan ja syntipukkiselityksillään, niin arvostavan poliittisen aikakauslehden tulisi huolehtia laadun valvonnasta ennen kuin näitä villejä juttuja päästetään julkisuuteen. Onko Suomen Kuvalehden törkytoimitus jotenkin osa Suomessa käytävää presidenttipeliä, jonka tähden lehti luo epäluotettavan varjon Venäjään ystävällisesti tai rakentavasti suhtautuvia ihmisiä vastaan? Samalla epäilyttävä varjoa lankeaa myös mahdollisiin ehdokkaisiin, joilla suhteet Venäjään olisivat suuren yleisön mielikuvissa vähemmän ongelmalliset.

Antamansa haastattelun perusteella Kaakkuriniemi vaikuttaa olevan hyvin kyseenalainen tietolähde, melkein jo krooninen tapaus.

Tapanin oma uskottavuus on jo enemmän kuin kyseenalainen. Mainostamatta koulutuspäällikön blogia, voi nähdä hänen blogistaan, miten estottomasti Tapani kirjoittaa mm. Hodorkovskin puolesta Venäjän johtoa vastaan. Hänellä on useitakin parjaavia kirjoituksia Venäjää vastaan erityisesti joulukuulta 2010. Siinä paljastuu koulutuspäällikön asenteet! Pohtimatta Tapanin henkilökohtaista elämää ja sen muutoksia, voi havaita miehen katkeran rikkinäisyyden ja repivyyden. Yliopiston sähköpostiosoitetta ja Aleksanteri-listan postitusmahdollisuuksia käyttäen Tapani mainosti myös Latviaa koskevasta äärioikeistolaisesta keskustelutilaisuudesta Turussa syyskuussa 2011.

Nyt Kaakkuriniemi ei sanallakaan nosta käsiteltäväksi Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportin Suomea ja Baltiaa koskevien huomautusten sisältöä, vaan vesittää raportin osaksi Venäjän presidenttipeliä ja etsimällä syntipukkeja raportin syntyyn. Kyseenalaisen menettelynsä puolesta Aleksanteri-instituutin koulutuspäällikkö ei mitenkään suorita mediakriittistä ja yhteiskunnallista analyysiä: hän ei lainkaan osaa ihmetellä, että Venäjän sisäisen presidenttipelin työvälineeksi raporttia on oudon niukasti markkinoitu venäläisessä tiedotusvälineistössä venäläisille äänestäjille. Kaakkuriniemen teoria vaikuttaa väärältä. Mitään tosielämän tietoa hän ei esitä myöskään minun leimaamisen hyväksi.

Kaakkuriniemen näköalattomuus tulee erityisen järkyttävästi ilmi siinä, kun hän nostaa minut - entisen Pohjan kirkkoherran - muutamien blogimerkintöjeni perusteella toiseksi mahdolliseksi syntipukiksi Venäjän ulkoministeriön raporttiin! Todellisuudessa tuskin Venäjän ulkoministeriössä edes tunnetaan meikäläisen nimeä. Eivät kaikki lue suomalaista blogiani.

Lausuiko Kaakkuriniemi tolkuttomat näkemyksensä uudenvuoden nousuhumalassa vai jälkeisessä pitkittyneessä krapulassa tai jopa huumattuna? Maksettiinko hänelle rahallisesti tai muuten houkuteltiin esillä olevaan lausuntoon, jotta Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportin itse sisältö voitaisiin vesittää tuollaisella propagandistiselle hyökkäyksellä "pahoja suomalaisia ilmiantajia" vastaan?

Minä luotan siihen, että loppupelissä avoimuus on parempi kuin Tapanin ja Suomen ulkoministeriön myyräntyön malli. He ovat tuominneet itsensä tappioon. Myyrällä on mahdollisuuksia vähemmän kun hän joutuu päivän valoon, vaikka myyrä saattaisi ymmärtämättömästi hetken nauttia valosta. Siksi myyrät tahtoo olla pääasiallisesti pimeässä. Toki ikävältä tuntuu, kun Tapani Kaakkuriniemen tekstissä halventavasti kirjoitetaan venäläisten hyväksi toimivista ihmisoikeusaktivisteista, mutta varmaa on, että myyrät tekisivät pahaa vähintään pimeässä. Siksi kerron näin ikävästä henkilöstä avoimesti. Ei ole mitään syytä suojella Aleksanteri-instituuttia mainitussa asiassa. Pelkoon ja häpeään alistumisen sijasta SS-tyranniaa voi vastustaa vain iskemällä takaisin itseään kunnioittaen ja erityisesti itse asiaa arvostaen rohkeasti.

Jälkikirjoitus

Lue RT-blogista (14.1.2012) arvioni siitä, miten patriarkka Kirillin näkemyksiä vääristeltiin länsimaisessa mediassa.

Western shock headlines misrepresent Patriarch Kirill. Western and Scandinavian media caused a Christmas shock through their sensational headlines. Unfortunately, quite a few Russian news outlets repeated these headlines. And an ordinary observant reader got an odd inkling that His Holiness Patriarch Kirill of the Russian Orthodox Church (ROC) and Archpriest Vsevolod Chaplin could be even supporters of dollar-funded color revolutionary leaders. - - - (lue RT)

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Suomen venäjänkieliset urheiluseurat saivat keskusliiton

2012-01-13T21:25:00.015+02:00

Suomen venäjänkieliset urheiluseurat rakensivat keskusliiton DASPORT RY – Союз физкультуры и Спорта русскоязычных обществ Финлндии.

Kuva: DA-SPORT

Yhteisön johdossa (председатель) on Lora Kougia (Лора Коугия), joka tulee Maunulan Spinni ry:stä (erinomaisesti menestynyt pöytätennisseura). Kougia on itsekin kilpaillut jo Venäjällä ollessaan.

Kuva: Lora Kougia

Tällä hetkellä DA-SPORT -liiton perustamisessa on mukana 4 organisaatiota, mutta odotettavissa on paljon uusia jäsenseuroja. Jokaisen aktiivista työtä tarvitaan. Venäjänkielisillä on omat haasteensa liittyä ja rakentaa yhteistä liittoa. Maunulan Spinnin nettisivut ovat VKontakte-sivustolla.

Kuva: Maunulan Spinni

Sergei Vlasenko oli paikalla perustamiseen osallistuneesta jäsenjärjestöstä Takemusu Aikido (Finnish Association of Takemusu Aikido [FATA]).

Kuva: Sergei Vlasenko

Takemusu Aikido pitää harjoituksia Myllypuron urheiluhallissa metro ”Myllypuron” vieressä.

Paikalla sai kuulla myös varsin avoimesti valitettavista haasteista, ikävistä syrjivistä tilanteista ja muista ongelmista, vaikka ei tietenkään ole oletettavissa, että aina ja kaikkialla esiintyisi kuvattuja ongelmia. Joka tapauksessa jokainen kerta on liikaa, jos tuollaisissa negatiivissa oloissa venäjänkieliset lapset ja aikuiset harrastavat urheilua nyky-Suomessa. Erään urheiluseuran edustaja muisti tervehdyksessään, että Suomessa sotatarinat häiritsevät yhä edelleen 2000-luvulla (!) venäjänkielisen väestön mahdollisuuksia oikeudenmukaisesti ja syrjimättä toteuttaa liikunnallisia tarpeitaan ja lahjojaan!

Lisäksi vapaassa keskustelussa eräs aktiivinen, urheilujärjestötoiminnassa oleva, iäkkäämpi naishenkilö valitti merkillisestä asenteesta: Suomessa Sambo-kamppailulajin merkittävä iäkkäämpi järjestöpomo oli kertonut hänelle häpeilemättömästi kasvotusten, että tämä vihaa Venäjää ja venäläisiä. Tähän ei tullut ajankohtaisempaa selitystä kuin Suomen käymä sota jo noin 70 vuotta sitten!

Samainen nainen murehti, että lähipiiristä alkaen liian moni nuori ei ainoastaan ”sopeudu” Suomeen, vaan ”assimiloituu”, jolloin tietyissä hänen kertomissaan tapauksissa venäläisestä nuoresta on tullut ”300 %:sti suomalainen”!

Sain kuulla myös suoria moitteita suomalaisen urheilun byrokraattisesta kiusasta ja jopa korruptiosta, jossa venäläispojilla ja –tytöillä on sittenkin kovempi tie päästä huipulle kuin suomalaisten sopivien henkilöiden lapsilla ja nuorilla. Luonnollisesti on oikein otaksua, että lieveilmiöt ovat poikkeuksia. Urheiluliittoa ei rakenneta konfliktiasetelmasta käsin, vaikka tunteet näkyivät satunnaisesti: nämä ihmiset rakastavat venäjän kieltään, Venäjän kansallisuutta ja erityisesti urheilua, he haluavat elää tervettä ja täysipainoista elämää Suomessa.

Kaiken kaikkiaan tärkeän lähtökohdan venäjänkielisten urheiluseurojen lajiliiton synnylle antaa jo se kiistaton fakta, että venäjänkielisiä on Suomessa likipitäen yhtä paljon kuin ruotsinkielisiä. Ruotsinkielisillä on kuitenkin oma lajiliittonsa Svenska Finlands Indrottsförbund (SFI) ym. Niin on myös olemassa aatteellisesti itseään määrittävä Suomen Työväen Urheiluliitto (TUL). Tilastot antavat jopa pienempiä määriä venäjänkielisten lukumääräksi kuin todellisuus on Suomessa. Tästä käsin venäjäkielisen urheilutyön kehittäminen on luonnollinen asia.

Kuva: DA-SPORT

Urheiluliiton rakentaminen tekee venäjänkielisistä urheiluseuroista näkyvämpiä ja houkuttelevampia venäläisperheille, tietoisuus venäjänkielisistä urheiluseuroista lisääntyy. Nyt muoti-ilmiöiden tähden urheilevat lapset siirtyvät venäläisseuroista - sen jälkeen kun nämä ovat oppineet taktisen älyn ja tekniikan hyvät lähtökohdat – julkisuudessa tunnettuihin suomalaisseuroihin. Suunta olisi tarkoitus kääntää toisinpäin: venäläiset seurat pitää saada houkutteleviksi.

Liian usein urheilevat nuoret kadottavat myös yhteydet Venäjän kieleen ja identiteettiin. Venäjänkielinen lajiliitto voi edistää urheilullista yhteistyötä Venäjän Federaation monipuolisten mahdollisuuksien rajoissa paremmin kuin suomalaisseurat kykenevät. Tällöin koko Suomen urheilumenestys voi kehittyä osaamisen ja verkostojen tuoman kokemuksen ansiosta.

Urheiluliitto tuo myös näkyvyyttä, jonka jälkeen Suomen hallitus voi huomata paremmin lapsen kasvua, terveyttä ja yhteiskuntaan sopeutumista tukevat venäjänkieliset urheiluseurat, joissa tuetaan myös venäjäkielisen väestön oman kielen ja identiteetin säilymistä.

Rahoituksen kanssa venäläisillä urheiluseuroilla on ollut koko ajan haasteita. Toistaiseksi avustusta ei ole tullut myöskään Venäjältä. Itse haluan toivoa, että ehkä urheiluliiton syntyminen lisää tietoisuutta myös Venäjällä Suomessa tapahtuvasta urheilutoiminnasta venäjänkielisten lasten, nuorten, aikuisten ja veteraanien hyväksi. Lähtökohtana pitää olla tietenkin, että Suomessa opetusministeriön ja kuntien liikuntabudjeteista sekä muista määrärahoista jaetaan itse kullekin Suomessa toimivalle seuralle avustusta.

Kuva: Amon Kasymov
Helsingin venäjänkielisen jalkapalloseuran FC Spartakin puolesta tervehdyksen toi seuran puheenjohtaja ja nuorten valmentaja Amon Kasymov.

Kuva: FC Spartak

Kuva: Amon Kasymov

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Patriarkka Kirill, TV-ohjelmassa ”Pastorin sana”, 8. tammikuuta 2012

2012-01-12T21:54:00.005+02:00

Kuva: Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill kertoi 8.1.2012 ohjelmassa "Pastorin sana", miten Kristuksen syntymäjuhla voisi uudistaa ihmistä ja yhteiskuntaa

Huomenta, rakkaat katsojat!

Sydämellisesti iloitsen ja onnittelen teitä! Valoista Kristuksen syntymäjuhlaa!
Tänä päivänä on erityinen tunne Jumalan armosta, eikä sattumalta, sillä juhla kunnioittaa Jumalan ilmestymistä elämässämme, meidän ihmiskuntamme historiassa.
Juhlan erityinen ilmapiiri, jumalanpalvelus, ihanat laulut tuovat meidät lähemmäksi jumalallista mysteeriä, tekevät siitä osalliseksi, ja siksi niin iloisesti uskova sydän kokee tämän tapahtuman.

Kristuksen syntymäjuhlan yhteydessä saimme muutamia kysymyksiä, joihin yritän vastata.

"Teidän Pyhyytenne! Joulun troparionissa lauletaan "nousi maailmaan järjen valo”, että maailmassa on alkanut loistaa järjen valo. Mitä meillä on mielessä, millainen järki? Onko tämä käännös virheellinen? Anna anteeksi tietämättömyyteni. Jumalan pavelija Zoe Moskovasta”.

Kysymys, jonka esität – on oikea. Todellakin, ”järjen valo nousi maailmaan” – maailma näkee järjen valon Kristuksen syntymän yhteydessä. Tämä tarkoittaa, että Vapahtajan syntymässä maailmaan tuli järki. Joku kysynee, mitä ovat olleet merkittävät viisaat ennen Vapahtajan syntymää? Eikö ihmiskunnassa ollut syvää viisautta? Eikö ollut tiedettä ja taitavuutta?

Kaikkea tätä oli, ja Rooman valtakunta eli erityistä kukoistuksen aikaa, jolloin ihmiskunta koki edistystä kaikilla aloilla, mukaan lukien intellektuaalisissa asioissa. Pakanalliset viisaat, suuret filosofit koskettavat yhä nykyihmisen mielikuvitusta huomattavien logiikan taitojen, ajatuksen voiman ansiosta. Millaisesta järjestä pitäisi siis puhua? Se on jumalallinen järki.

Herra ei tuonut inhimillistä viisautta, vaan Jumalan sanan. Hän on tuonut elämäämme jumalallisen älyn. Tämä tarkoittaa, että henkilölle annetaan tietty totuuden kriteeri. Jokaista ihmistä voidaan arvioida erityisesti siinä, mikä on suhde elämään ja elämänarvoihin.

Jos tarkastelemme lähemmin kriisejä nyky-yhteiskunnassa, voimme nähdä, että ne liittyvät jotenkin suunnan (orientaation) menettämiseen. Tietoa on paljon, mutta ei ole suuntaa.

Monia ajatuksia, mutta todellista kriteeriä, joka mittaa totuuden, ei ole.
Niin monta päätä – niin monta myös mieltä. Tästä johtuu tietty ihmisten tunne. Jos ”monta päätä – monta mieltä”, silloin jokaisella on mahdollisuus ja oikeus omaan viisauteensa, ei ainoastaan julkisesti esittää toisille, vaan myös johtaa muita.
Tänään jokainen ihminen on informaatiokulun voimakkaan vaikutuksen ala, jota on kudottu ihmisoikeuksien inhimillisestä näkökulmasta. Yksinkertaisimmillaan, kuten me sanomme, se kohtaa maallikot erityisen voimkkaana vaalikampanjoiden poliittisten konfliktien aikoina. Ja miten kaiken voisi ymmärtää? Kyse ei ole vain siitä, miten ymmärtää politiikkaa, vaan miten tehdä elämästä järkevä. Miten ei menettäisi tietä, joka johtaa tarpeelliseen ja asianmukaiseen tarkoitukseen?

Emme koskaan menetä tietämme, ja jopa menetetyn me löydämme, jos me elämme jumalallisen järjen valossa. Hän kirkastaa meille tien, koska jumalallinen järki on totuuden kriteeri. Hyläten kaiken mikä ei vastaa Jumalan sanaa ja eläen tämän sanan mukaan, se on ainoa oikea tie elämässä.

Niin Kristus Vapahtajan syntymän jälkeen avautui uusi aika, uusi aikakausi. Ei ole sattumaa, että meidän ajanlasku alkaa siitä päivästä, koska se on järjen aikakausi. Monella tavalla, oivallukset, myös intellektuaaliset, rationaaliset näkemykset ovat tulleet Jeesuksen Kristuksen syntymän jälkeen ja lopulta johtaneet tieteen ja taiten kehitykseen, josta kaikesta on tullut modernin ihmisen omaisuutta. Ne kaikki ovat peräisin Jumalan järjestä, joka loisti yli koko maailmankaikkeuden. Koska niin monet ihmiset saavat johdatuksen tästä Järjestä, elämän eri alueilla, niin elämä vie varmasti oikeisiin päämääriin.

Tänään on meillä sanat ”Troparionista”, joihin olette viitanneet kirjeessänne – se on oikeastaan eräänlainen muistutus, johtotähti, majakka, joka auttaa vetämään pois pimeydestä, pimeyden tieltä, jossa ihmiset kulkevat. Ja on usko, että yhä useammat ihmiset ovat alkaneet ymmärtää noiden sanojen merkityksen, joita me nyt selitämme. Antakoon Jumala, että meidän maassamme, Isänmaassa, Venäjän koko historiassa seurattaisiin Jumalan järkeä, ei koskaan tukahdutettaisi. Silloin voimme välttää monet menneisyyden virheet.

Ja toinen kysymys: "Kerro minulle, oletteko samaa mieltä sanoja kuin Paavi Benedictus XVI, jonka mukaan Kristuksen syntymäjuhlasta on tulossa pelkkä loma ja kaupallinen tapahtuma? Vai onko tämä tapahtumassa yhä vain Lännessä? Ystävällisin terveisin, Tatjana Khromova Moskovasta”.

Tietenkin Lännessä joululoman kaupallistuminen on saavuttanut mielikuvitukselliset mittasuhteet. Tarkasti ottaen loman merkitys on hukkunut, monet ihmiset eivät halua ajatella ja toivoa sitä, koska kaikki energia menee kaupoissa käyntiin.

Tänä aikana myynti ja kaupankäynti käyttävät ihmisten luonnollista halua ostaa lahjoja, tuoda iloa läheisilleen, ja tekevät tämän niin, että ajanhetki olisi paras kaupankäynnille. Ja me tiedämme, mitä tapahtuu – viihdekeskuksista, suurista kauppakeskuksista on tullut Kristuksen syntymäjuhlan aattona pyhiinvaelluskohteita.

Olemme hieman paremmassa asemassa siitä syystä, että Kirkko elää vanhan juliaanisen kalenterin mukaan. Me juhlimme Kristuksen syntymää uuden vuoden jälkeen, ja meidän ostosten huippu sattui läntisen joulun aikaan. Ja sitten, kun kaikki ovat täynnä ostoksiaan, juhliaan, haukanpitoaan, tulee Ortodoksisen joulu, jonka kohtaamme huomattavasti rauhallisempana kuin muissa maissa, joissa ei ole tätä kalenterin antamaa eroa.

Mutta myös meidän Isänmaassamme, meidän modernissa kulttuurissamme joulun ajanjakson kulutus liittyy kaupallistumiseen, ja tämä on erittäin huonoa ja erittäin vaarallista. Juhlan ei pidä menettää henkistä ja historiallista ulottuvuutta, joulusta ei pidä kadota ihmisten mielissä pyhän historian tuntua. Jos ihmiset muistavat ja tietävät, miksi itse asiassa ovat nämä juhlat, silloin väistämättä ajatukset kääntyvät juhlailon lähteeseen – Jumalaan itseensä, joka tahtoi tulla ihmiseksi, olla meidän kanssamme, kulkea meidän kanssamme elämän matkaa.

Ei yhdessäkään muussa uskonnossa mitään tällaista. Mitkään uskonnot eivät tarjoa ihmisten nähtäväksi Jumalaa, Kaiken Luojaa, joka saapuu elämän kautta sinua lähelle. Kristus Vapahtaja kulki kärsimyksen tien. Hän tavoitti kaikkia – vauraita, iloisista lapsiaan rakastavia ihmisiä, katkerasti väärinymmärrettyjä yhteiskunnassa. Hän tunsi vihaisten ihmisten kateuden ankarimmalla mahdollisella tavalla. Hän oli todella ihmisten syntien uhri, otettiin vangiksi, häväistiin, kulki viimeisen aterian, kidutettiin ja lopulta tapettiin.

Ei kukaan uskovasta väestä, tietäen Vapahtajan hankalan polun - viatonta, jossa ei olisi ollut syntiä, jotta toi pelastuksen hyvän sanoman ihmisille ja tuli tuhotuksi ihmisten käsien kautta – ei kukaan tiennyt tästä kaikesta, ei voi nurista elämästään, erityisesti nurista Jumalaa vastaan koettelemuksissa, joita kohtaa elämänsä aikana. Ja itse asiassa, onko tuskamme ja surumme suurempi ihmiseksi tulleen Jumalan suru ja tuska? Ei lainkaan.

Joulun tämä syvempi merkitys voi luoda iloa ja rauhoittaa epätoivoista ihmistä – vihaista, surevaa, elämäänsä tyytymätöntä, joka on todella kovasti stressaantunut, miestä jolla ei ole mitään toivoa. Mutta tämä toivo ilmestyy pelkässä ajatuksessa, että synnitön Jumalihminen kärsii jonkun hyväksi - enemmän suhteessa kuin minä omassa elämässäni. Ja jos niin – eikö synnitön Jumala, minun Vapahtajani? Ja voisinko hänen kanssaan voittaa tuskan ja surun, joka valtaa minut? Ja uskova uskon kokemuksen syvyydessä vastaa tähän kysymykseen myönteisesti: ”Kyllä, voin”. Ja hän saa tukea ei ainoastaan hänen ajatustensa tästä logiikasta, vaan myös hengellisestä kokemuksesta, joka avautui rukouksessa ja Jumala-yhteydessä.

Kristuksen syntymä on täynnä elämää vahvistavaa suurta voimaa, joka voi todella muuttaa ihmisten elämää. Salli Jumalalle, että Kristuksen syntymän tämä suuri arvo, hänen pelastustyönsä suuri tunne ei koskaan katoaisi huomiostamme, jotta kaupat ja ateriat eivät kykenisi tuhoamaan juhlan ydintä.

Mutta toisaalta ihminen jää todella ihmiseksi. Iloa koetaan ystävien kanssa, hyvä ystävällinen ateria aina liittyy juhlaan. Täytyy yhdistää juhla ja ne, jotka tuovat suuren hengellisen merkityksen – ja tämä tapahtuu useimmissa uskovissa perheissä. Suokoon Jumala että tämä juhla toteutuisi samoin myös koko yhteiskunnassamme. Silloin tiedämme varmasti ja luotamme, että jotain ensisijaisen tärkeää toteutuu elämässämme – jotain, joka voi muuttaa meidän koko elämämme paremmaksi, elämän joka on joskus niin monimutkainen ja täynnä murheita.

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Suomi hävettää jo Siperiassakin

2012-01-12T18:03:00.013+02:00

Lounais-Siperian Omsk-kaupungissa - väkiluku 1.1 miljoonaa – ja Omskin alueella (2,1 miljoonaa) on muistettu Doku Umarovin historiaa ja Kavkaz-Centerin toimintaa pitkässä katsauksessa, jossa lopussa viitataan jopa meikäläiseen (J. Molari). Sen lisäksi että venäläiset äidit ovat julistaneet boikottikampanjan suomalaistuotteita vastaan Suomen ihmisoikeusloukkausten tähden ja järjestävät perjantaina 13. päivä tammikuussa 2012 suurmielenosoituksen Suomen suurlähetystöä vastaan Moskovassa, Suomi ansaitsee häpeää myös kaksinaismoralistisella tuellaan terroristeille. Ja kaiken väkeväksi lisäksi Venäjän valtakunnansyyttäjä Juri Chaika on juuri ottanut tiukasti kantaa internetin äärisivustojen tukeen terroristeille!

Olipa Omskissa julkaistun artikkelin viittaukset kokonaisuudessaan harkittuja tai heikompia, siperialaisen tekstin olemassaolo paljastaa itsessään Suomen ja Ruotsin ulkopolitiikan häpeäpisteen, joka tiedetään myös syvällä Siperiassa. Tällaisessa Suomi-maineen inflaatiossa ja jopa suoranaisessa likaisessa syöksykierteessa voisi otaksua, että Suomen pääministeri, ulkoministeri ja sisäministeri arvioisivat aiempaa vastuullisemmin vallitsevan kaksinaismoralistisen käytännön jatkuvuuden ja tarpeen suunnanmuutoksiin. Suomen tasavallan presidentti Tarja Halonen ei näytä lainkaan välittävän siitä, että Venäjällä Suomi-kuva on ryvettynyt vakavasti Suomen valtiovallan omaksuman politiikan seurauksena.

Lapsioikeusloukkausten lisäksi toinen suuri häpeäpiste on Doku Umarovin ulkomainen edustusto "Kavkaz-Center", jonka johdossa on suomalaismies Helsingissä toimivien webmastereidensa kanssa, vaikka "pääserveri" on voitu nykyisessä IT-maailmassa sijoittaa toisaalle. Vallitsevan tietämyksen valossa on vain hiukan kärjistettyä sanoa, että Suomi käy valtiovaltana terroristista sotaa Venäjän yhtenäisyyden hajottamiseksi: menetelmänä on hyväksyä tuki Venäjän valtiota ja kansaa tuhoaville terroristeille.

Omskin alueella on kirjattu mainitussa artikkelissa myös hienovaraisia kysymysmerkkejä juridisiin pehmeän menetelmän edellytyksiin tuloksellisesti puuttua terroristi Doku Umarovin hyväksi tapahtuviin toimiin, joita koordinoidaan Venäjän rajojen ulkopuolelta. Terrorismia ja sen tiedottamista vastaan ”taistellaan”, mutta silti bandiitit räjäyttävät yhä pommejansa.

Omskissa tehty arvio median ja Doku Umarovin suhteesta on tapahtunut juuri samaan aikaan, kun Venäjän valtakunnansyyttäjä Juri Chaika on päättänyt tiukoista toimista sosiaalisessa verkostossa viriäviä ääriliikkeitä ja internet-palveluntarjoajia vastaan. Hän on juuri todennut, ettei valtakunnansyyttäjän käynnistämät toimet vielä edes riitä, sillä valtaosa äärisivustoista ovat rekisteröityneet Venäjän ulkopuolella, mihin Venäjän valtakunnansyyttäjällä ei ole toimivaltaa. Tällöin on myös melko vaikeaa saada tietoa henkilöistä, jotka toimivat äärisivustojen hyväksi.

Otaksun, että Suomessa ja Ruotsissa tarvittaisiin tehokkaampia toimenpiteitä kuin Juri Chaika voi Venäjän valtakunnansyyttäjänä toimivaltansa puitteissa toistaiseksi suorittaa. Nähtäväksi jää, millaisia uusia operaatioita on syntymässä.

Время Омское – информационный портал актуальных новостей Омска и Омской области. ”Чем пахнет смерть?” (12.1.2012)

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Kestilän vanha puku teki tyhjäntoimittajastakin herrasmiehen

2012-01-12T15:37:00.014+02:00

Eläkevuosia kohti nopeasti kiiruhtava, kohta kolmanteen ikään pääsevä keski-ikäinen, lievästi ylipainoinen ja huonokuntoinen mies tarvitsee päivittäistä kuntoilua.

Tällä kertaa kuntoiluun on myös käytännöllinen syy: kaikki pukuni ovat menneet huonoon kuntoon ja yritän mahtua vanhaan Kestilän pukuun, jonka sain iäkkäältä pelastusarmeijan eläkkeellä olevalta upseerilta lahjaksi 15 vuotta sitten. Niin se vaan näyttää, että lähes 100 vuotta vanha Kestilän puku teki myös minusta – virkaheitosta tyhjäntoimittajasta – ihan herrasmiehen.

Nyt ymmärrän paremmin, miksi kummalliset moukat vaikuttavat ulkoisesti niin herrasmiehiltä, kun he puhuvat Suomen talouspolitiikasta tai ulkopolitiikasta kaikenlaisissa suomalaisissa akatemioissa, instituuteissa ja televisiossa: heillä on hyvät puvut yllänsä. Tsuhnakin näyttää intelligentiltä, kun hänellä on kallis puku.

Kuva: Juha Molari näyttää herrasmieheltä Kestilän puvussa - ainakin takaa katsottuna

Kuntoilen työkyvyn säilyttämiseksi

Fyysisellä suorituskyvyllä on vaikutuksensa henkiseen jaksamiseen ja elämän ilon kokemiseen. Tuohon edellä mainittuun vaikutukseen on merkittävät biologiset ja aineenvaihdunnalliset lähtökohdat ihmiskehossa. Olen niistä hyvin tietoinen. Siksi olen itsekin joutunut ja saanut mahdollisuuden kuntoilla päivittäin. Kova tavoitteeni on saada 100 vuotta vanha Kestilän puku ylleni. Tällä hetkellä vyötäröä en voi napittaa vielä puvun suunnittelijan tavoittelemalla tavalla.

Päivittäistä kuntoilua pidän tärkeänä sekä vanhenemisen että työkyvyn säilyttämisen tähden. On syytä tiedostaa, että olen virkaheittona keski-ikäisenä miehenä varsin rajusti syrjäytynyt suomalaisen yhteiskunnan päätöksenteosta ja ansainnasta. Olisi erityisen suuri psyykkinen ja moraalinen riski, että laiminlöisin tässä tilanteessa itsestä huolehtimisen ja fyysisen kunnon ylläpidon. Olen etsinyt siivoojan ja varastomiehen töitä, mutta toistaiseksi en ole saanut mitään. Varmasti mahdollisuuteni eivät parantuisi, jos laiminlöisin kokonaan myös itsestä huolehtimisen. En suinkaan pidä selvänä, että saisin koskaan enää töitä ennen eläkeiän saapumista. Eläkkeelle siirtyminen olisi mieluista tehdä pikemmin terveenä ruumiin ja hengen puolesta kuin ruumiillisesti ylipainoiseksi rappeutuneena ja hengen puolesta katkeroituneena.

Marraskuun lopulta tammikuun alkuun kävin vain pari kertaa parin kilometrin juoksulenkillä. Useampaan lenkkeilyyn en voinut jalkakivun tähden. Tässä iässä vanheneva mies joutuu ikääntymisensä tuomien fyysisten rajoitusten uhriksi. Siksi pidin tärkeänä kuunnella kipuani ja välttää suoranaista vammautumista. Eilen ja maanantaina kävin jo vähän juoksemassa ja kuntosalilla. Myös viime viikolla kokeilin varovaisesti jalkani kestävyyttä kahtena eri päivänä. Tänäänkin kävin kuntosalilla.

Kuntoilussani on lähtökohtana, ettei kaikkien vanhenevien ihmisten tarvitse tulla maratoonareiksi. Ylipäätänsä minun kantapääni ja niveleni eivät sietäisi enää niin pitkän matkan juoksua varten harjoittelua. Mitään järkeä ei ole vammauttaa itseään. En tarvitse todistella itselleni tai muille, että jaksaisinko juosta maratonin. Totta kai jaksaisin juosta sen myös harjoittelematta, mutta tulos ei tietenkään olisi kilpailullinen.

Lähtökohtani on valitettava, mitä tulee fyysisen kunnon huolehtimiseen. Lievä ylipaino häiritsee myös sekä esteettisesti että fyysisen suorituksen toteuttamisessa. Koen nykyisen kuntoiluni hyvin onnistuneeksi tällaiselle "kolmatta ikää" nopeasti lähestyvälle miehelle, jo muutaman viikon kuluttua 48 vuotta täyttävälle vanhalle miehelle.

Kuntoiluni periaate on, että säilytän koko ajan riittävän korkean intensiteetin, vältän suorituksia joissa lihakset pikemmin muodostuvat lyhyemmäksi kuin säilyvät elastisina ja pitkinä. Vammautumisen ja ylikuormittumisen riskiä vastaan olen huolellinen: teen vain kohtuullisesti liikuntaa, haluan koko ajan säilyttää hyvän tekniikan ja lihashermoston tuntemuksen. Tällä periaatteella tein tänään aamulla kello 8 seuraavan kuntosaliharjoituksen. Havaitsen aamulla hyödylliseksi lähteä kuntosalille, kun muut ihmiset menevät töihin: tällä tavalla en jää syrjäytyneeksi vuoteen pohjalle, vaan ahkeroin edes jossakin asiassa elämässäni.

Ensimmäiseksi tein leuanveto myötäotteella, 7-10 toistoa. Kunkin toiston jälkeen välittömästi (palautus alle 3 sekuntia) tein dippiä käsivarsien ojentajien vahvistamiseksi, toistoja 30 kpl. Leuanvedon ja dipin jälkeen lepäsin noin minuutin tai enintään kaksi ja toistin sarjan. Näitä sarjoja oli kaikkiaan 4 (= 4 x [7-10 x leuanveto + 30 x dippi/90 sekuntia]).

Leuanvedon jälkeen menin suorittamaan vastalihasliikettä vinopenkillä. Toistoja oli 40, sarjoja 3. Vatsalihasliikkeen jälkeen oli ylätaljanvetoa myötäotteella. Koska olen lyhyehkönä miehenä ylipainostani huolimatta suhteellisen keveä, en voinut käyttää suurehkoa vastusta: 20 ylätaljan vetoa 70 kg:n vastuksella. Tein 3 sarjaa.

Ensimmäisen leuanveto-, dippi-, vatsalihas- ja ylätaljanvetoharjoituskierroksen jälkeen toistin vielä toistamiseen samat liikkeet ja sarjat. Toisen kierroksen jälkeen menin kuntopyörälle, jossa pistin maksimivastuksen, mutta poljin suhteellisen hitaasti (nopeus oli jotain 54, mutta yksikköä en tiedä). Polkemista oli 15 minuuttia.

Kuntopyörän jälkeen siirryin heti vatsalihasharjoituksen pariin vinopenkille. Jälleen 40 toistoa ja 3 sarjaa. Kävin vielä suorittamassa kaksi kertaa leuanvetoa myötäotteella, 8 toistoa, ja kaksi kertaa dippiä toistoja 30 kpl. Lisäksi kaksi sarjaa ylätaljanvetoa aiemmin mainitulla periaatteella.

Nyt oli vuorossa vähän lämmittelyä kuntopyörällä, vain 5 minuuttia maksimivastuksella. Nyt alan lähestyä juoksumattoa. Käyn kuitenkin ensin vielä suorittamassa vatsaliikkeitä 2 sarjaa 40 toistoa. Vatsan jälkeen juoksen matolla 500 metriä vauhdilla 3,00 min/km (20 km/h). En halunnut juosta pitempää, koska juoksussa ei ollut parasta iloa. Ehkä keski-ikäinen aktiivikuntoilija voisi hyvinkin juosta 500 metrin sijasta esimerkiksi 1000 metriä vastaavalla nopeudella, tai jos juoksumatto sallii, niin nopeus voisi olla esimerkiksi 24 km/h. Lyhyen juoksun aikana kuuntelin, miten jalkani kipeytyy. Sitten tein taas vatsavääntöjä vinopenkillä 2 kertaa 40 toistoa. Ja vatsan jälkeen takaisin juoksumatolle ja uudestaan 500 metriä 3.00 min/km vauhdilla. Nyt en enää mennyt juoksun jälkeen vatsalaudalle, vaan hengähdin noin 30 sekuntia ja juoksin vielä uudestaan ja uudestaan 500 metriä ko. nopeudella. Juoksin siis kaikkiaan 5 x 500 metriä nopeudella 3.00 min/km.

Juoksun osalta lenkkeily ei ollut tietenkään mikään uroteko tai testisuoritus, vaan päämääränä on tämän ikäisellä vanhenevalle miehellä lihasten herkkyyden kehittäminen ja säilyttäminen sekä hengästymisen rajoilla hetkellinen toiminta. Missään tapauksessa en halua juosta jalkoihini maitohapon tunnetta. Tarkoitus on säilyttää sellainen hyvä tunne, että voin joka päivä viikossa toistaa vastaavan harjoituksen.

Juoksun jälkeen menin vielä rekkitangolle ja vedin kaksi sarjaa leukaa sekä dippipenkillä suoritin kaksi sarjaa harjoituksia käsivarsien ojentajille. Suihkun ja kotimatkan jälkeen suoritin kotona 5 kertaa 40 toistoa etunojapunnerrusta ja 5 kertaa 30 toistoa hauisvääntöjä käsipainoilla – ensin vasemmalle ja sitten oikealle kädelle (paino 10 kg). Tietenkään nuo painot eivät ole mitään ”urheilullisia”, mutta käsivoimani ovat suhteellisen heikot ja joudun tyytymään vähäiseen toistomäärään. Käsipainoissani en voi muuttaa massaa, vaan se on vakio 10 kg. Hauisväännöt teen seisten siten, että toisella kädellä tuen tasapainoa varovaisesti vieressä olevasta korkeasta sohvatuolista ja toisella teen harjoituksen.

100 vuotta vanhan Kestilän pukuni kertoo historiasta

Kuva: Kestilän merkki vanhassa puvussani

Vanha Kestilän pukuni tulee Suomen itsenäisyyden alkuvuosilta, kun toveri Lenin oli vasta vähän aiemmin antanut Suomelle itsenäisyyden. Sen jälkeen punaiset ja valkoiset kävivät yhden verisimmistä sisällissodista Euroopan historiassa. Kun työläisnaiset pääsivät sittemmin 20-luvulla töihin Tampereen vaatetehtaalle, syntyi minunkin pukuni siellä. Laatu oli kestävä, kangas oli vankkaa. Eurooppalaiset keveät, ilmavat muodit eivät olleet saapuneet vielä Suomeen. Henkinen ilmapiiri oli luultavasti vastaavalla tavalla varsin tukahduttavaa: punaisten työläisäitien lapsia nimiteltiin ja riistettiin eroon vanhemmista. Kaikesta huolimatta pukuni on kestävästä kankaasta yhä kannettavaksi - tällä kertaa virkaheiton tyhjäntoimittajan päällä, joka näyttää pukeutuneena aivan herrasmieheltä. Niin se olisi luultavasti ollut 1920- ja 1930- luvuillakin. Eivät ne punaiset olleet sen vähemmän ihmisen oloisia kuin valkoisetkaan herrasperheiden ihmiset.

Taloudelliset mahdollisuuteni ovat hyvin rajalliset. Liikunnasta on ollut pientä iloa myös muihin seikkoihin. Viime vuosien aikana on käytössäni ollut useampikin puku, mutta kukin niistä on kulunut käytössä käyttökelvottomaksi. En mitenkään voi nykytilanteessa ostaa uutta pukua, niin kuin en valitettavasti voi ostaa uutta passia ja viisumia (jo senkin vuoksi toivon kovasti viisumivapautta Venäjän ja EU:n välille!). Erilaisissa perhetapahtumissa, konferensseissa ja mahdollisissa työhaastatteluissa tarvitsisin kuitenkin pukua. Niin menin vanhojen vaatteitteni luo ja löysin vuonna 1994 lahjaksi saamani puvun. Pelastusarmeijan eläkkeellä oleva iäkäs upseeri antoi oman pukunsa minulle lahjaksi. Hän kertoi saaneensa isänsä puvun lahjaksi noin 40 vuotta aiemmin - Helsingin olympiakisojen aikaan (vuosi 1952). Vuonna 1994 tuo vanha raskasrakenteinen puku sopi minulle hyvin siihen aikaan ja käytin sitä liki koko 1990-luvun, mutta kesäksi piti ostaa keveämpi puku ja lopulta myös talveksi.

2000-luvulla minun vyötärön ympärille tuli rasvaa sen verran, että vanha puku alkoi ahdistaa. Puku on todella raskas. Se sopii hyvin kylmään talveen, sillä sen läpi eivät tuulet puhalla! Puvussa ei ole vetoketjuja, ei myöskään vessa-asioita varten, vaan kaikki on hoidettu napeilla. Nyt kokeilin tuota pukua uudestaan ja luulen, että saan siitä tätä talvea varten kelpo puvun. Vatsasta puku vielä vähän kiristää, mutta jos saan pari kiloa pois ja vältän liiallista syömistä puvun kanssa, niin olen tyytyväinen säästön tähden. Erityisesti olen ihmeissäni, että puku on vieläkin aivan koskemattoman näköinen. Kangas ei ole mitenkään kulunut. Se ei todellakaan rypisty istuttaessa toisin kuin nykyajan puvut. Puvun ryhti säilyy täydellisesti.

Tutkin tänään tarkemmin vanhan pukuni historiaa ja mallistoa. Kyseessä on Kestilän puku 1920-luvun lopulta – siis lähes 100 vuotta vanha puku on paremmassa kunnossa kuin nykyiset hepeneet 2 käyttövuoden jälkeen. Puvun valmistajan - Heikkilä & Kestilän pukutehtaan - historia alkoi Tampereella vuonna 1918, kun kauppias K.E. Heikkilä siirsi sotilaspukimonsa Mäntästä Tampereelle. Yhteistyössä turkulaisen K.H. Kestilän kanssa Heikkilä loi Heikkilä & Kestilän pukutehtaan, joka oli suurimmillaan 1920-luvun lopulla. Tällöin yrityksessä työskenteli noin 230 työntekijä. Kestilä Pukimon toimitusjohtajana toimi 1928 valittu August Laurén. Hänen johdollaan vaatimaton laitos kehittyi Suomen johtavaksi pukutehtaaksi. Pukuni on kuitenkin Laurénin ja Kestilän menestyksen vuosia varhaisemmalta ajalta. Vuonna 1929 lama näkyi ja turkulainen omistaja Kestilä erosi yhtiön johtokunnasta. Heikkilä & Kestilän vaikeudet syvenivät vuoden 1930 aikana ja työntekijöitä vähennettiin rajusti. Heikkilä & Kestilä ja Vaatetus Oy yhdistyivät 31. maaliskuuta 1931 ja ottivat nimekseen Yhtyneet Pukutehtaat Oy. Vuonna 1933 tuotanto kasvoi uudestaan rajusti, jopa kaksinkertaistui edellisvuoteen nähden, koska Suojeluskunnan yliesikunnassa tarvittiin pukuja. K.E. Heikkilä kuoli lokakuussa 1933 ja Vaatetus Oy:n omistus siirtyi vuonna 1934 KOP:n haltuun. [1] Jarmo Peltola. Työllisyys, työttömyys ja huolenpito. Yhteiskunta Tampereella 1928-1938. Tampereen Yliopistopaino Oy. 2008: s. 85-87.

1930-luvulla Laurénin johtaman Kestilän puvut olivat jo muuttuneet ilman läpäiseviksi, keveiksi ja huokoisiksi.

Kuva: Kestilän mainos 1930-luvun alusta

Kansainvälinen lennokkuus näkyy myös vuonna 1935 pukujen kuoseissa.

Kuva: Kestilän kuosit vuonna 1935

Kestilän lähes 80-vuotinen tarina oli alkanut 1910-luvulla ja se kesti aina 1980-luvun lopulle asti. Pukuni on tuon tarinan alkuajoilta – ja yhä käyttökelpoinen. Tyyli on toki vanhahtava: lahkeet ovat kapeahkot, vetoketjuja ei ole vaan napit hoitavat kaiken, kangas on hyvin raskasta. Siitä huolimatta mietin, miksi nykyään ei tehdä yhtä kestäviä pukuja, jotka säilyttävät muotonsa kaikessa kovassa käytössäkin.

Kestilä toimitti valtavasti pukuja myös Neuvostoliiton markkinoille. Pukutehdas oli varsinainen idänkaupan pioneeri. Näin Neuvostoliitto tarjosi suomalaisille työläisillekin ansaintamahdollisuuden. Mutta toisin on nykyään, kun Suomen tuotteet ovat joutuneet boikottiin ja Moskovassa Suomen suurlähetystön edessä järjestetään perjantaina 13. päivä tammikuuta 2012 suurmielenosoitus.

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Talvitie tahtoisi muuttaa Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin suomalaiseksi infosodaksi Venäjän mediaa vastaan

2012-01-10T18:14:00.008+02:00

Tänään on julkaistu Heikki Talvitien tekemä, Opetus- ja kulttuuriministeriön selvitys Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin kehittämisestä: "Instituutista toimintakeskukseksi - Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin asemaa ja tehtäviä koskeva selvitys" (Opetus- ja kulttuuriministeirön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2012:1). Se säilyisi viranomaisena, mutta painopiste keskittyisi venäläisten ”kotouttamiseen” Suomessa, ei venäläisten "kunnioittamiseen" Suomessa.

Talvitie ei lähtökohtiensa tähden osaa havaita tai ainakaan ilmaise sitä ongelmaa, että lähtökohdiltaan ja suomalaisen järjestelmänä - ehkä viattomalta kuulostava - "kotouttaminen" on imperialistinen, vaikka sinänsä Suomen kielen, lainsäädännön ja kulttuurin tuntemus eivät tietenkään ole pahoja maahanmuuttajalle. Mielestäni kotouttamisen sijasta tulisi löytää käsite ja järjestelmä molemminpuoliselle kunnioittamiselle ja ymmärtämiselle: ei niin, että venäläinen sopeutuu ja useimmiten alistuu suomalaisiin, vaan myös suomalaisten tulee sopeutua kunnioittaen venäläisiin. Venäläisten äitien protestilista suomalaisia tuotteita vastaan on juuri seuraus "kotouttamisen" karmeasta todellisuudesta, joka ilmenee pahimmissa tapauksessa de-russofikaationa. Ei ole mikään häpeä, että venäläisellä on kaksi kotia: oikea koti Venäjällä, ja lain määrittämä kotikunta Suomessa.

Muistettakoon instituutin johdosta Henrik Lax. Tämä valtiomies tunnetaan toivottomista Venäjä-näkemyksistään. Talvitie toteaa, että instituutti on jo aiemmin luopunut tieteellisestä työstä. Jonkin verran on ollut hankepalveluja venäjänkielisen väestön kotouttamisessa. Myös instituutti tuottaa yhdessä ulkoministeriön kanssa russo/Kreml-fobista info-finlandia.ru –sivustoa. Miten näillä henkilöresursseilla ja asenteilla voisi instituutti toimia venäläisiä maahanmuuttajia kotouttavana viranomaisena?

"Kotouttamisella" selvitys tarkoittaa orientaatiota, integraatiota ja identiteetin ylläpitoa. Sivulla 8 määritellään mielenkiintoisella tavalla ilmeisemmin kehittämistarve tai -haaste vallitsevan tilanteen kuvauksen avulla:

”Suomen venäjänkielinen väestö käyttää pääasiallisimpina informaatiokanavinaan Venäjän mediaa. Tämä koskee niin tapahtumia kuin niiden uutisointia Venäjällä ja Suomessa. Siten Suomen venäjänkielinen väestö saa myös Suomen tapahtumista Venäjän median välittämän näkökulman. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että Suomen media ei tarjoa juuri mitään ajan tasalla olevaa ja laadukasta venäjänkielistä uutis- ja ajankohtaisohjelmistoa.”

Haasteen kuvaamisen merkitys korostuu senkin vuoksi selvityksessä, että tuo Talvitien kirjoitus on liitteineen vain 17 sivua pitkä. Lisäksi vastaus edelliseen haasteeseen on määritelty jo pian hyvin selvästi sivulla 10 lauseessa ”toimintakeskus Suomen venäjänkieliselle väestölle”. Kyse on hienostuneesta yrityksestä tarjota suomalainen informaatio venäläisen informaation sijaan tälle maahanmuuttaja väestölle. "Kotouttaminen" tarkoittaa suomalaisen median näkökulmaa tapahtumiin, Henrik Laxin ja Hanni Hyvärisen merkillisten aatteellisten näkemysten mukaista aivopesua, jotta näkökulmat eivät rakentuisi venäläisen median avulla maahanmuuttajien keskuudessa.

Toimintakeskukselle kaavaillaan uusia tiloja. Talvitie nimeää tavoitteelliseksi tehtäväksi ”venäjänkielisen väestön luottamuksen saavuttamisen”. Tavoite osoitta, että Venäjän ja Itä-Euroopan instituutti ei nykyisellään ole voittanut luottamusta. Epäonnistumisessa voi hyvin katsoa peiliin.

Ideana on siis, että toimintakeskus vahvistuisi lakisääteisen "kotouttamisen" toimintapisteenä – työmarkkinatuen edellytyksenä maahanmuuttajalle – jolloin mainittu tehtävä suomalaisen näkökulman aivopesemisestä maahanmuuttajiin venäläisen median antaman informaation sijaan toteutuisi ehkä viattoman näköisenä, mutta rahan pakkoon sidottuna ”myyrän työnä” (myyrän työn nimi ei ole Talvitien selvityksessä, vaan info-finlandia-ru –sivuston päätoimittajan Hanni Hyvärisen käsitteistöä toisesta yhteydestä).

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Venäjän ortodoksisen seurakunnan lapset toivottivat hyvää joulua

2012-01-09T03:53:00.011+02:00

Kuva: kirkkoherra, isä Voskoboinikov ja Venäjän ortodoksisen kirkon lapset toivottivat hyvää joulua (Helsinki, joulu 2011/2012).

Menin hämmentyneissä tunnelmissa Venäjän ortodoksisen kirkon perheiden joulujuhlaan Helsingissä. Juhla vahvisti minua hengellisesti. Tunsin oloni iloiseksi ja kotoisaksi.

Hämmennys tuli sen surun tähden, että vain vähän aiemmin oli jälleen palautunut mieleen suomalainen laiminlyönti: Anton-pojan sieppauksesta on 1000 päivää. Venäjän presidentinhallinnon lapsiasiamies – ministeritason viranhaltija – Pavel Astahov huomautti Suomea ankarammin kuin koskaan aiemmin on asian johdosta lausuttu toistaiseksi.

1000 päivää Anton-pojan sieppauksesta

Tänä surullisena merkkipäivänä palaan 1000 päivää taakse menneisyyteen: edelleenkään Suomessa ei ole asianmukaisesti käsitelty ihmisoikeuksien ja lastenoikeuksien loukkausta. Ymmärsin hyvin Venäjän ortodoksisen kirkon joulujuhlassa, että tuo loukkaus koskee myös uskontoa ja näitä iloisia ihmisiä, sillä pari vuotta sitten paneteltiin röyhkeästi Venäjän ortodoksista kirkkoa "lahkoksi". Pari vuotta sitten Suomessa järjestettiin laaja propagandakampanja Rimma ja Anton Salosen ”uskonnollista lahkoa” vastaan. Olen dokumentoinut tuon propagandakampanjan jo aiemmin blogissani enkä enää sijoita noita ikäviä lehtileikkeitä tähän joulutunnelman pilaajiksi. Rimman poika Anton oli kastettu myös tässä kirkossamme. Silloin en osannut aavistaa, että nyt olen itsekin tuon Venäjän ortodoksisen seurakunnan jäsen.

Venäjän presidentinhallinnon lapsiasiamies Pavel Astahov, ministeritason viranhaltija, ilmoitti sunnuntaina 8. tammikuuta 2012 lehdistötiedotteessa ankarat moitteet mm. Suomen valtakunnansyyttäjänvirastoa vastaan, joka kieltäytyi nostamasta syytteitä. Syytteensiirto oli saapunut Venäjältä Suomeen. Olen esitellyt tuon syytteen siirrossa olevan tekstin sisältöä ja argumentteja aiemmin blogissani eikä se ole enää tältä osin ajankohtainen.

Venäläiset äidit ovat nyt tehostaneet Anton Salosen vapautuskampanjaa kansainvälisesti. Mielenosoituksia on ollut kymmenissä maissa Suomen valtiota vastaan Anton Salosen vapauttamisen puolesta. Pieni kasvava poika, hänen isänsä ja äitinsä eivät saisi kärsiä enempää: Suomen on valtiollisesti kannettava vastuu kehittymättömistä, korruptoituneista, epärehellisistä ja syrjivistä toimintamenettelyistä.

Venäjän ortodoksisessa seurakunnassa tuntee ilon

Näissä varsin synkissä tunnelmissa lähdin Venäjän ortodoksisen kirkon iloiseen joulujuhlaan. Juhlassa ei ollut mitään poliittista agendaa eikä mitään lahkomaista elämänkielteisyyttä, sulkeutuneisuutta ja kyttäämistä, joista suomalainen media on Suomen ulkopolitiikan uuden valitun linjan mukaisesti valheellisesti kirjoittanut jo muutaman vuoden ajan. Itse asiassa en ole kohdannut luterilaisissa joulujuhlissa samaa iloisuutta, elämänmyönteisyyttä, vapautuneisuutta ja leikkisyyttä kuin näissä Venäjä ortodoksisen kirkon joulujuhlissa keskellä Helsinkiä. Totta kai joulu on ilon juhla myös luterilaisille. En sitä väheksy. Joitakin kulttuuria eroa on kuitenkin välittömyydessä tai muodollisuudessa.

Paikalle saapui luonnollisesti myös Дед Мороз, pakkasukko (joulupukki), joka toi lapsille lahjat. Venäjän ortodoksisessa kirkossa ei ole yltiöuskonnollisen torjuvaa suhtautumista pakkasukkoa vastaan, vaan hänet katsotaan kastetuksi kristityksi, joka tukee moraalisessa kehityksessä.

Luonnollisesti pakkasukko ei voisi olla moraalinen esimerkki, jos hän suomalaisen joulupukin tavoin olisi kännissä. Pakkasukkoa auttaa tyttärentytär Снегурочка (lumineito). Lumineito leikitti joulujuhlassa lapsia. Lumineito tuo iloa ja empatiaa. Lopulta lapset saivat myös pakkasukolta lahjan.
Kuva: makea joululahja lapsille

Video: Дед Мороз ja Снегурочка

Näissä sunnuntain joulujuhlissa äitien, isien ja lasten ei tarvinnut hävetä venäjänkieltä eikä venäjänkielistä kulttuuria. Persoonat olivat vapaat. En ollut ainoa suomenkielinen juhlassa, vaan kuulin erään isän keskustelevan venäjänkielisen vaimonsa avustuksella toisen henkilön kanssa, sillä tuo isä ei osannut lainkaan venäjää.

Tekemisen ja olemisen riemu oli ratkaisevaa – eivät ”oikeat” tarkkaan ylhäältä määrätyt marssijärjestykset ja paraatikuviot, joita Suomessa liikaakin vaaditaan seurakunnallisista ja muista juhlista, jolloin hautajaisilla ja joululla ei ole merkittävää eroa. Ohjelmanumeroita oli kymmeniä, mutta tunnelma ei ollut lainkaan väsähtänyt tai uupunut. Tässä alla on muutamia videoleikkeinä ohjelmista. Näytelmässä oli myös monta pientä episodia, joista eräästä on pieni leike videona. Tilaisuus alkoi kello 18 ja lähdin kotia kohti kello 20:30. Sitä ennen sain myös syödä venäläisittäin katettuna joulupöydän herkkuja. Mukana oli toki myös suomalaisia tuotteita, joiden ostamista on siis syytä jatkossa välttää painostuskeinona.

Kuva: Venäläinen joulupöytä

Juhlan huippuhetkenä koin, kun kirkkoherra, isä Voskoboinikov ja Venäjän ortodoksisen kirkon lapset toivottivat hyvää joulua. Tunsin voimakkaana hengessäni, että näistä ihmisistä välittyy kristityn ihmisen ilo.

Video: katkelma joulunäytelmästä

Video: joulunäytelmässä eräs laulu

Video: enkelit pimeässä yössä

Video: nuorten tyttöjen laulu

Video: nuoren trion reipas laulu

Video: neljä pientä tyttöä laulaa

Video: pienten lasten leikki

Video: neljä iso tyttöä laulaa

Video: Merry Christmas

Video: Pingviinitanssi (katkelma)

Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirillin joulutervehdys on luettavissa suomeksi Suomen antifasistisen komitean sivulta.

Venäjän ortodoksisen kirkon pappien puheet ja lausunnot on yleensä parempi lukea kokonaisina kuin sirpaleina länsimaisen median tarjoamien erikoisten tulkintojen varassa.

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Kiitollisuus ja tulevaisuuden toivo valloittivat mieleni

2012-01-08T15:27:00.002+02:00

Vuosi 2011 oli monella tavalla murroksen vuosi, jonka aikana sain kokea raskaita hetkiä – isän kuoleman, kutsumusviran menettämisen, työttömyyden, köyhyyden – , mutta myös ihmeellistä selviytymistä pahimmissa ahdingoissa. Tällä hetkellä odotan malttamattomasti ensi kesää 2012 ja tällöin avautuvia uusia ulottuvuuksia elämässäni.

Vuoden 2011 keväällä pääsin takaisin aktiiviseen liikunnan harjoittamiseen. Juoksukunto ja lihaskunto kehittyivät suopeasti, rasvaprosenttikin laski, kunnes marraskuussa 2011 jalkapohjan jänne ärtyi. Nyt olen lihonut puolentoista kuukauden aikana 71 kilogrammasta 76 kiloon, mikä näkyy vatsassa ja vyötäröllä. Tänään kävin kuntosalissa - taas viikon tauon jälkeen. Juoksin kaksi kertaa puolikkaan kilometriä juoksumatolla vauhdilla 3.00 min/km, mutta jätin juoksun vähäiseksi, koska jalkapohjaa edelleen ”kutitti”. Juoksukuntokaan ei ole sellainen kuin pitäisi olla. Lisäksi pyöräilin, tein vatsalihasharjoituksia ja kaikenlaista muuta vain kohtuudella.

Uudet ulottuvuudet elämässäni eivät valitettavasti synny enää urheilun avulla, koska vanhan miehen keho ei kestä säännöllistä urheilua, vaan pystyn vain satunnaisuuteen. Tärkeää on säilyttää säännöllinen liikunta ja arvioida kilpailun mahdollisuuksia tilanteen mukaan. Nykyisellään kunto ei anna aihetta kilpailuihin edes veteraanisarjoissa. Upea ensimmäinen oikea talvipäivä olisi vietellyt minut hiihtämään tänään, mutta ymmärsin varoa jalkapohjaa, sillä hiihdossa tuo jänne olisi rasittunut erityisesti.

Venäjän ortodoksisen kirkon joulu on ollut puhutteleva, koskettava ja hoitava. Erityisen keskellä ortodoksisessa joulujumalanpalveluksessa on synnintunnustus ja tätä seuraava ehtoollisen vietto.

Jumalanpalvelus keskittyy siis siihen olennaiseen ja perustavaan, mitä varten Jumalan Poika syntyi, eli, kärsi, kuoli ja nousi kuolleista. Tänään vietämme edelleen ortodoksista joulua. Annan juhlan tunteen vahvistua mielessäni, jotta myös luottamus Jumalan voimallisiin mahdollisuuksiin kaikissa tulevissa tilanteissa kasvaisi kokonaisvaltaiseksi elämänasenteekseni. Kiitollisuudella ja ihmetellen olen voinut yhä uudestaan havaita, miten ikään kuin ennakoiden olen saanut nähdä ja kokea erilaisia asioita juuri oikein, liki profeetallisesti ”saanut” kohdata ihmisiä ja tapahtumia. Niin luotan, että Pyhä Kolmiyhteinen Jumala Isä ja Poika ja Pyhä Henki johdattaa elämää ja antaa hyvän toivon uskoville, jotka kulkevat rukoillen. Tänään mieleni on täyttynyt erityisesti kiitollisuudella.

Ja tänään illalla on jälleen vuorossa kirkolliset juhlat, jonne on ilo mennä...

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Ensimmäinen joulupäivä Venäjän ortodoksisessa kirkossa

2012-01-08T00:04:00.010+02:00

En löytänyt venäläistä uskonnollista lahkoa, kun menin ensimmäistä kertaani joulupäivänä Venäjän ortodoksisen kirkon jumalanpalvelukseen. Keväällä 2011 olin Venäjän ortodoksisen kirkon pääsiäisyön jumalanpalveluksessa, mutta nyt oli ensimmäinen joulu.

Yritin tunnelmoida, mitä eroja koen luterilaiseen perinteeseen. Havaitsin, että ihmiset tekivät ristinmerkkejä usein ja erityisesti kun rukoiltiin toistamiseen ”Herra armahda”, ihmiset seisoivat, liikkuivat, sytyttivät kynttilöitä, suutelivat ikoneita, saivat henkilökohtaisesti synninpäästöt.

Ulkoisesti tämä saattoi tuntua anarkistiselta – järjestäytymättömältä – mutta tarkempi osallisuus jumalanpalvelukseen osoitti, että nämä ihmiset olivat sekä yksilöitä, että ystäviensä lähellä ja koko seurakunnan kanssa. Ero oli huomattava siihen, kun luterilainen jumalanpalvelus muistuttaa enemmän armeijan marssiharjoituksia, jossa upseerin käskystä käännytään tai marssitaan vain kaikki samassa tahdissa. Jossakin määrin samalla tavalla tulkitsen myös venäläisen yhteiskunnan ja pohjoismaissaksalaisen postluterilaisen yhteiskunnan eron: venäläisessä yhteiskunnassa on moninaisuutta, liikettä, erilaisuutta, yksilöllisyyttä ja yhteisöllistä tunnetta samanaikaisesti ja erikseen, kun taas postluterilaisissa yhteiskunnissa ihmisyys on tukahtunut, ihmiset ovat sekä yksin että yhteisöllisesti alistettu samanaikaisesti.

Kuvat: Yksityinen rippi tapahtuu tämän seinän takana
Henkilökohtaisen synnintunnustuksen merkittävyys on omasta mielestäni Venäjän ortodoksisen kirkon eräs vahvuus, josta jaksan kirjoittaa julkisesti. Länsimaisten kirkkokuntien ongelma on, että syntisyyden kohtaaminen ja tunnustaminen ovat kadoksissa suuren teeskentelyn ja relativismin tähden, minkä vuoksi ei myöskään Kristuksen syntyminen, kuolema ja ylösnousemus enää avaudu pelastuksen ja vanhurskautumisen merkityksessä.

Luterilaisessa jumalanpalveluksessa synnintunnustukset ovat pahimmassa tapauksessa typistyneet yleishumanistisiksi lauluiksi tai papin yksin lausumaksi etäiseksi muminaksi, jolloin syntien anteeksiannon julistaminen kaukaa seurakunnan edestä etäällä istuvalle seurakunnalle – useimmiten juuri takapenkissä – jää merkityksettömäksi. Ortodoksisessa synninpäästössä pappi laittaa liinansa kunkin seurakuntalaisen pään päälle ja yksin yksilö saa synninpäästön, jossa mainitaan tämän kristityn nimi. Tänään kirkkoherra myös aivan sydämellisesti tervehti minua.

Ortodoksisessa jumalanpalveluksessa kohtaan myös venäläisiä käytäntöjä, jotka ovat itselleni suhteellisen vieraita: kolminkertaiset poskisuudelmat erityisesti. Ehtoolliselle jonotettaessa uskovainen laittaa käsivartensa rintansa päälle ristiin. Jumalanpalveluksessa myös laskeudutaan aivan maahan, pää lattiaan saakka. Tämä on merkkinä ihmisen asemasta ja Jumalan kunnioituksesta: ortodoksinen kirkko ei tee siis Jumalaa itsensä kaltaiseksi, ihmisen omien halujen kuvaksi, mikä käytäntö on yleistynyt luterilaisuudessa. Tytöillä ja naisilla on huivit, mutta naisten eivät ole alistettuja, vaan merkittäviä monella tapaa. Jos katselee vain ikonostaasia kohti eikä kuuntele mitään, saattaa erehtyä käsitykseen mieskeskeisestä jumalanpalveluksesta, vaikka ortodoksinen jumalanpalvelus on Kristus-keskeinen – tai voisi sanoa Pyhän Kolminaisuuden keskeinen. Kun avaa korvansa ja näkee kokonaisuuden, silloin näkee naisten hoitavan kynttilöitä, liturgisessa laulussa kuului voimakkaasti naisen ääni.

Kuva: ehtoollisjono
Pienikokoisen kirkon jumalanpalvelukseen osallistui noin 400 ihmistä. Sain henkilökohtaisen synninpäästön ja sittemmin otin vastaan ehtoollisen, minkä jälkeen seurakunnan kirkkoherra ohjasi minut erityiselle paikalle jälkiehtoollista – ystävyyden aterian symbolina – varten.

Ehtoollinen otetaan vastaan seisten - ja itse asiassa luterilaisissa useissa kirkoissa oleva tapa polvistua kaiteelle periytyy vasta 1500 -luvulta jKr. eikä ole edes luterilaisuudessa ehdoton käytäntö. Ortodoksisessa kirkossa pappi jakaa ehtoollisleivän ja -viinin pienellä lusikalla kristityn suuhun.

Lopussa kuuntelin tarkkaavaisesti, mitä kirkkoherra lukee Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirillin joulun sanomaksi.

Patriarkka Kirillin joulutervehdys (epävirallinen suomennos)

Herran ja Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen lihaan syntymisen juhlan kirkkaassa ja täydessä ilossa tervehdin sydämellisesti teitä kaikkia rakkaita. Tänä valon yönä me rukoilemme yhdessä kiitoksen enkelin ilmoituksesta ”suuren ilon kaikille kansoille: teitä varten on syntynyt Vapahtaja Daavidin kaupungissa” (Luuk. 2:10-11).

Ihmiskunta, joka hylkäsi Jumalan lankeemuksessa, sai mahdollisuuden takaisin Luojansa ja ylläpitäjänsä yhteyteen. Jumalan Pojan tuleminen maailmaan on hänen vapaaehtoinen alentuminen aina tuskallisen surulliseen ”kuolemaan, ristin kuolemaan asti” (Fil. 2:8). Jumala on syntynyt lihassa, jotta hän paljastaa rakkautensa ja auttaa jokaista ihmistä kuulemaan hänen kutsunsa löytää elämän täyteys.

Tämä on miksi tänään juhla antaa meille peruuttamattoman luottamuksen apuun elämämme kaikkein vaikeimmissa tilanteissa. Jumala, joka ei hylännyt luomakuntaansa vaan avasi tien ikuisuuteen, on ilmestynyt meille Kristus Lapsessa, puolustuskyvyttömässä lapsessa, joka tarvitsee huolenpitoa ja rakkautta.

Meidän kaikkien täytyy pitää sydämessämme tämä raamatullinen kuva. Muistaen Jumalallista lasta, joka makaa seimessä, me löydämme vahvan uskon ja horjumattoman toivon Jumalan kaitselmukseen, joka johtaa jokaisen ihmisen hyvyyteen. Ja vaikka meidän elämämme ei tue enää, jo kaikki näyttää epävarmalta ja epävakaalta, meidän on selkeästi ymmärrettävä, että Herra kykenee muuttamaan hänen siunaavalla voimallansa meidän maailmamme kivun, kärsimyksen ja kurjuuden autuudeksi, iloksi ja runsaiksi hengellisiksi lahjoiksi.

Vapahtajan tulemisen juhlassa uskovaisten silmät kääntyvät kristinuskon kehtoa kohti, Pyhään maahan, jossa oli Herran maallinen elinympäristö ja syntymäpaikka. Tänään Kristuksen seuraajat eri maissa, joissa pyhän historian tapahtumat toteutuivat, kohtaavat uusia uhkia vuosisataista vanhaa hengellistä perinnettä vastaan. Syntymäjuhlan kirkkaat päivät nostakoon innokkaat rukoukset veljiemme uskon puolesta, korvaamattoman pyhien paikkojen vartioiden puolesta, varhaisen kristillisen perinteen jälkeläisten hyväksi.

Jos yksi jäsen kärsii, kaikki jäsenet kärsivät (1 Kor. 12:26). Näitä sanoja apostoli ei sovella pelkästään yhden paikallisseurakunnan jäseniin, yhteen seurakuntayhteisöön. Todellakin kaikki Yhden, Pyhän, Katolisen ja Apostolisen kirkon lapset sulkee yhteyteensä, Ortodoksinen kirkko on levinnyt ympäri maailman. Kirkon yhteys ei ole ainoastaan yksityisessä patristisessa uskossa ja ehtoollisen sakramentin yhteydessä vaan myös vaikeiden tunteiden jakamisessa, uhrautuvassa palveluksessa toistemme hyväksi ja keskinäisessä rukouksessa.

Viime vuosi oli vaikea monissa valtioissa ja kansoissa, mukaan lukien ne, jotka elävät historiallisen Venäjän alueella. Monet traagiset onnettomuudet ja katastrofit ovat olleet koettelemus uskollemme ja kestävyydellemme.

Kuitenkin tänään pahin koettelemus ei tapahdu aineellisesti, vaan hengellisesti. Vaarat, jotka koskevat fyysistä tasoa, aiheuttava vahinkoa ruumiilliselle hyvinvoinnille ja mukavuudelle. Elämän moninaisuudessa materiaalinen puoli ei voi aiheuttaa huomattavaa vahinkoa hengelliselle elämälle. Mutta hengellinen ulottuvuus paljastaa aikamme tärkeän ja vakavan ideologisen haasteen. Tämä haaste on moraalisen tunteen tuhoutuminen, vaikka Jumala on upottanut sen tunteen mieliimme. Nykyään ihmiset yrittävät vakuuttaa, että hän itse ja vain hän on totuuden mitta, että jokaisella on oma totuutensa, ja jokainen määrittelee mikä on hyvää ja mikä pahaa. Jumalallista totuutta, ja tämä tarkoittaa hyvän ja pahan eroa jonka perusta on tämän Totuuden varassa, yritetään korvata moraalisella välinpitämättömyydellä ja sallivuudella, mikä tuhoaa ihmissielun ja riistää heiltä iankaikkisen elämän. Jos luonnon katastrofit ja sotilasoperaatiot raunioittavat elämän ulkoiset puitteet, silloin moraalinen relativismi heikentää ihmisen omantunnon, tekee meistä hengellisesti vammaisia, vääristää jumalalliset olemassaolon lait ja rikkoo luomakunnan ja Luojan suhteen.

Tämän vaaran kohdatessamme on ensiksi kutsuttava avuksi Puhtainta Neitsyttä ja Jumalan Pyhiä, jotta heidän esirukoukset Herran pyhän ja totisen valtaistuimen edessä (Ilm. 6:10), nyt kunnioittaen Vastasyntynen Lapsen kuvassa, antaa meille voimaa taistella syntiä vastaan, taistella ”henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita vastaan” (Ef. 6:12). Tärkeää on nyt tunnistaa eksytykset ja maailmallisen hyvinvoinnin illuusiot tuhoavassa riippuvuudessamme, itsekkäissä aikomuksissamme, mainosten kiusauksissa, viihdeteollisuudessa ja poliittisessa propagandassa. On aina tärkeä kuunnella omantunnon ääntä, varoitusvilkkuja synnistä, jotta pystyisimme toimimaan Evankeliumin käskyjen mukaisesti.

Nyt niin kuin aina kukin kristitty on kutsuttu vahvistamaan päivittäisissä toimissaan vanhurskaan elämän arvokkuutta, tietoisesti vastustaa moraalista relativismia ja nopean rikastumisen kulttia. Ympärillämme on paljon sairaita, heikkoja ja yksinäisiä ihmisiä. On myös monia, joilla taloudellisten vaikeuksien tähden ovat jättäneet kotinsa työnhaun tähden ja tarvitsevat hoitoamme: he löytävät usein itsensä vihamielisessä ympäristössä. Jokaisen pastorin ja maallikon olisi osallistuttava sosiaaliseen, missionääriseen ja julkiseen elämään kirkossa. Taurien Khersonesoksen Pyhä Viaton sanoo: ”Vain Kristuksen valossa me voimme nähdä Jumalan, nähdä itsemme ja nähdä maailman sen todellisessa muodossa; vain taivaallisen Ilmoituksen johdatuksessa me voimme löytää polun, joka johtaa iankaikkiseen elämään”.

Niiden kanssa, jotka toivovat Kristuksen lohdutusta, meidän on jaettava lämmöllä tämän juhlan iloa. Jokainen meistä voi tuoda Betlehemin tähden valoa lähelle ja kaukaa – kollegoille, ystäville, sukulaisille ja naapurille.

Viime vuonna yhteistyö valtion viranomaisten, julkisten organisaatioiden ja elinkeinoelämän edustajien kanssa laittoi alulle useita aloitteita, jotka voivat yhdistää ihmisiä ja elvyttää yhteiskunnan voimakkaat hengelliset ja moraaliset perustat.

Minä palvelin tällaisen yhteistyön kehittämistä, niin kuin meidän Kirkkomme arvokkaan ykseyden todistamista, matkoillani ympäri Venäjää, Ukrainaa ja Moldovaa. Nämä vierailut ovat rikastuttaneet kokemuksiani rukouksesta ja yhteydestä uskovaisten kanssa ja, minä toivon, auttanut vahvistamaan henkisiä siteitä. Jumalanpalveluksiin osallistui suuri joukko ihmisiä ja ilmensivät erityisellä tavalla uskon ja rukouksen voimaa, että Ortodoksisuuden kauneutta, kauneutta ja voimaa ”Hengen yhteydessä ja rauhan sitein” (Ef. 4:3).

Onnitellessani teitä kaikkia Kristuksen syntymäjuhlasta ja Uudesta vuodesta, rukoilen, että pysytte jatkuvasti Herran ilossa, että ”saisimme osaksemme ikuisen elämän” (Tiit. 3:7). ”Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo” (Room. 15:13). Aamen.

Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill
Joulu 2011/2012.
Moskova

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Курс – Поитика: Навальный раскрыл стратегию Путина на предстоящих выборах (06.01.2012 13:10)

2012-01-07T16:41:00.002+02:00

Курс – Поитика: Навальный раскрыл стратегию Путина на предстоящих выборах (06.01.2012 13:10)

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Missä ovat Aamulehden Matti Posion ja Uuden Suomen Jarmo Koposen dokumentit?

2012-01-07T14:53:00.014+02:00

Tiivistelmä

Aamulehden kielellisesti aivan loistelias toimittaja Matti Posio ironisoi Facebook-päivityksessään, että suomalaisella "pappismiehellä" Juha Molarilla on outoja ymmärtämättömiä "mielipiteitä maailmanpolitiikasta", kun Molari väittää "riippumattomien Golos-vaalitarkkailijoiden" ja "Pohjois-Kaukasian terroristien viestinnän" riippuvaiseksi amerikkalaisesta rahasta. Uuden Suomen toimittaja Jarmo Koponen tykkää Posion kriittisestä ironiasta.

Tässä vastineessani kysyn, miten nämä loistavat suomalaistoimittajat – tutkivan journalismin kansainväliset huipputähdet – eivät ole huomanneet asiaan liittyviä dokumentteja. Miksi Aamulehti ja Uusi Suomi eivät ole koskaan kertoneet lukijoilleen asiaa koskevista dokumenteista? Aamulehden Posion ja Uuden Suomen Koposen upeassa journalismissa on valitettava kolminkertainen aukko: Dokumentit, dokumentit ja dokumentit – tai oikeastaan niiden täydellinen puute.

Kyse ei ole pelkästään siitä, ovatko nämä lukeneet tai jättäneet lukematta dokumentit ja missä tarkoituksessa - ja ketkä ovat heidän ihanteitaan venäläisessä poliittisessa kentässä, vaan Posio ja Koponen täydellisesti pimentävät lukijoiltaan aiemmin toteutetut amerikkalaisrahoitteiset ja –ohjaamat värivallankumoukselliset tapahtumat ja niiden samankaltaisuuden Venäjän nykyisiin tapahtumiin. Posion ja Koposen menettely antaa vaikutelmaksi, että nämä tahtoisivat maailman yksinapaiseksi, jolloin vallitsevassa informaatiosodassa valehtelu ja dokumenttien kätkeminen kelpaavat mainittujen suomalaisten huipputoimittajien ammattietiikkaan.

Matti Posiolla on mielipide

Matti Posiolla on ollut paljonkin mielipiteitä, joten ”pappismieheksi”, jollaisena Posio tituleeraa minua, en ole suinkaan ainoa mielipideihminen. En aivan ymmärtänyt, pitääkö Aamulehden Posio pahana, että ihmisillä on mielipiteitä vai tulisiko kaikkien mielipiteiden noudattaa Aamulehden mielipidettä.

Matti Posio on saanut sanottavalleen myös kansainvälistä ulottuvuutta, kun hän jopa kirjoitti Moskovan mielenosoitusten erään pääjärjestäjän Aleksei Navalnyin Facebook-sivulle ilmiannon, että Juha Molari on Suomessa marginalisoitunut henkilö.

Kuva: Matti Posio on kansainvälisesti toimiva journalisti, kuva itsensä suuren Nalvanyin Facebook-sivun kommentista

Posion sanomalla on tällä edellä kuvatulla tavalla kansainvälistä kantavuutta. Ja Posio varmasti tietää merkittävyytensä. Hänen sanomansa saavutti Navalnyin Facebook-sivun ja viesti tuli tiettäväksi: Juha Molari on marginalisoitunut suomalainen. Muuta kansainvälistä tunnettavuutta en tiedä Posion toimittajatyöskentelyssä, mutta tietysti Navalnyin Facebook-sivulle lähetetty viesti on merkittävyydessä unohtumaton, kun mediassa määritellään Venäjän tilannetta ja tulevaisuutta. Tästä viestistä ovat jopa muutama ihminen keskustellut Posion Facebook-sivulla.

Posio pitää mielipiteenä ja suomalaisen ”pappismiehen” ilmeisen ymmärtämättömänä ”mielipiteenä” esittämääni näkemystä, että "riippumaton" Golos olisikin "riippuvainen" ja saanut Amerikasta rahaa ja että Pohjois-Kaukasian terroristien viestintään olisi myös käytetty amerikkalaista rahaa.

Posion oivallus piruilla pappismiehen "mielipidettä" saa Uuden Suomen Jarmo Koposen tykkäämään. Sekä Matti Posio että Jarmo Koponen tunnetaan suomalaisen korkeatasoisen tutkivan journalismin huippuniminä.

Koponen on viime ajat miettinyt, pitäisikö Uuden Suomen avata Navalnyin Facebook-sivujen seurannan, koska Koponen tietää, missä maailmaa uudistetaan. Aivan äskettäin suomalaisruotsalaisella administraatiolla toimiva Kavkaz-Center – terroristi Doku Umarovin virallinen tiedotusväline – ymmärsi ylistää Matti Posiota Suomen parhaaksi tai liki parhaaksi toimittajaksi. Kavkaz Centerin mukaan Matti Posio on kuuluisa suomalainen toimittaja, jolta on kielletty maahanpääsy Venäjälle ja totuuden kertominen Venäjästä Venäjällä. Tässä sitaatti 6.1.2012 jutusta: "Matti Posio (Хельсинки, Финляндия, известный финский журналист, ему запрещен за правду о России въезд в эту страну — КЦ)". Tämä selittää minulle paljon siitä, miksi en nähnyt loistavaa Posiota Moskovassa Euraasian Unionin Kansanrintaman perustamiskokouksessa enkä monessa muussakaan tapahtumassa, sillä Posio olisi luonnollisesti aina siellä, missä tehdään historiaa. Ongelma ei ole kuitenkaan korvaamaton, sillä Posio on lähettänyt viestin Navalnyin Facebook-sivulle.

Missä Posion ja Koposen dokumentit?

Erikoista, että kumpikaan loistava suomalaistutkija – suomalaisen journalismin kansainvälisesti tunnettu kärkinimi - ei näytä tietävän mitään dokumenteista tai ainakaan piittaavan dokumenteista.

Heidän edustamissaan medioissa ei ole missään vaiheessa tehty lukijoiden tiettäväksi, että Golos suunnitteli vaalitarkkailun väärentämisen maksullista sopimusta vastaan. Heidän edustamissaan medioissa ei ole missään vaiheessa tehty lukijoille tiettävästi, että samainen maksaja rahoittaa Mikael Storsjön Suomeen siirtämää ”ystävyysseuraa”, joka oli vähän aiemmin kielletty Nižni Novgorodissa oikeudenpäätöksellä törkeiden veropetosten ja terroristisen äärijulistuksen tähden. En kirjoita uudestaan koko tapahtumien kulkua, koska olen kerrannut asiaa jo monesti ja 28. joulukuuta 2011 kirjoitin uudemman kerran ko.ystävyysseuran hämäristä yhteyksistä. Tiedot löytyvät myös NED:n vuoden 2011 julkisista tiedoista.

Kuvassa Mikael Storsjö rikoksesta epäiltynä tunnustaa kuulusteluissa, että Venäjä-Tshetshenia –ystävyysseura saa rahoituksen Amerikan Yhdysvaltain budjetista.

Aamulehden Posion ja Uuden Suomen Koposen upeassa journalismissa on valitettava tällainen kolminkertainen aukko: Dokumentit, dokumentit ja dokumentit – tai oikeastaan niiden täydellinen puute. Kyse ei ole pelkästään siitä, ovatko nämä lukeneet tai jättäneet lukematta dokumentit ja ketkä ovat heidän ihanteitaan venäläisessä poliittisessa kentässä, vaan Posio ja Koponen pimentävät täydellisesti lukijoiltaan aiemmin toteutetut amerikkalaisrahoitteiset ja -ohjaamat värivallankumoukset ja näiden samankaltaisuuden Venäjän nykyisiin tapahtumiin.

Olen kirjoittanut”riippumattomaksi” väitetyn, mutta täysin häikäilemättömästi amerikkalaisten ohjauksessa ja rahoituksessa vaalitarkkailun toimittaneesta Golos-ryhmästä 9.joulukuuta 2011.

Kuvan avatussa sähköpostissa, johon viranomaiset pääsivät käsiksi rajaviranomaisten takavarikoidessa Goloksen venäläisjohtajan Shibanovan tietokoneen, suunnitellaan etukäteen röyhkeästi vaalitarkkailun väärentämisen yksityiskohtia.

Shibanovan tietokone takavarikoitiin tarkistusta varten Moskovan lentokentällä, jolloin postilaatikon tiedot tulivat julki Venäjän palveluille.

Viestit osoittavat, että Golos suunnitteli Venäjän vaalien sabotointia yhdessä Yhdysvaltain hallinnon kanssa. Life News sai haltuunsa 60 megatavua Golos-järjestön yksityistä sähköpostiviestintää. Viestin lähettäjät ja vastaanottajat ovat järjestön johtaja Lilja Shibanova ja hänen varamiehensä Grigori Melkonyants.

Yhdysvaltojen kansainvälisen kehitysyhteistyöministeriön (USAID) analyytikko lähetti Melkonyantsille listan ohjeita Goloksen toimintaa varten. Lisäksi kirjeissä keskusteltiin toiminnan jatkumisesta tämän projektin jälkeen, mietittiin sopivaa summaa Venäjän vaalien "rikkomusten" määräksi. Andrey Suvorov lupasi tarvittaessa keksiä sopivia ehdotuksia rikkomusten määräksi, jos hän ei saa vastausta asiassa. Yhdysvaltain budjettirahoja kanavoiva NED on julkisissa tiedoissaan ilmoittanut rahoittavansa Golos-järjestöä.

Johtopäätös

Minun on mahdotonta ajatella yhä edelleen, että nämä suuret suomalaiset toimittajat Matti Posio Aamulehden blogipäivittäjänä ja Jarmo Koponen Uusi Suomi –verkkolehden blogipäivittäjänä eivät aidosti tahtoisi tietää oikeista asioista, jos he olisivat saaneet asiaa koskevan informaation.

Mahdollisesti he ovat olleet pari viikkoa jossakin Karibian meren eristetyllä saarella auringon lämmössä – ehkäpä jopa kahdestaan - ja jäänet sen tähden aivan molemmat tietämättömiksi paljastuneista dokumenteista. Sitä on toki vaikeampi selittää, miten tuo Storsjön ja Hautalan ”firma” on jäänyt tuntemattomaksi huipputoimittajilta.

Sen vuoksi rohkenen luottaa, että Posio ja Koponen korjaavat tämän saaman uuden tietämyksensä ja dokumenttien valossa edustamiensa medioitten erheellistä tietoa Golos-tarkkailijoiden ”riippumattomuudesta” yms.

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Jouluaaton vigilia Venäjän ortodoksisessa kirkossa

2012-01-07T00:47:00.025+02:00

Olin tänään lyhyen hetken Venäjän ortodoksisen kirkon jouluvigiliassa, vietettiin Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymän kunniaksi. Olin poikani kanssa kirkossa noin tunnin verran kello 18 alkaen, mutta sitten lähdimme pois. Sytytimme kynttilöitä ja teimme ristinmerkkejä. Emme jaksaneet jäädä synnintunnustukselle, sillä 200 ihmisen jono oli pitkä, ja tunnustamisen jälkeen olisi vielä ollut ehtoollinen. Mutta poika piti venäjänkielistä jumalanpalvelusta kiinnostavampana kuin luterilaista koulukirkkoaan, jonka hän leimasi tylsäksi. Jalat alkoivat kuitenkin väsyä, sillä ortodoksisessa jumalanpalveluksessa ei istuta. Kaiken kaikkiaan näimme, että suomalaisten iltapäivälehtien pari vuotta vanhat jutut venäläisestä uskonnollisesta lahkosta olivat loukkaavia ja aiheettomia: Maailmalla on yli 20 000 Venäjän ortodoksisen kirkon seurakuntaa.

Kysyin pojaltani, mitä eroja hän näki luterilaiseen jumalanpalvelukseen, johon hän oli tutustunut koulukirkossa. Ensimmäinen oli se, että ortodoksiseen kirkkoon saavuttaessa tehdään ristinmerkki. Kun poikani sytytti kaksi kynttilää, hän teki tyylikkäästi ristinmerkit. Ortodoksisessa (Venäjän ortodoksisessa kirkossa, joka on huomattavasti suurempi kuin länsimaiset ortodoksiset kirkkokunnat) jumalanpalveluksessa kaikilla tytöillä ja naisilla oli hiusten yllä kauniisti huivi, mitä käytäntöä ei ole luterilaisissa kirkoissa. Koulukirkon seinällä oli ollut vain kaksi ristiä, mutta muuten seinät olivat olleet tyhjät: tässä ortodoksisessa kirkossa seinillä oli täynnä kristillistä hartautta tukevia ikoneita ja kynttilöitä. Kynttilöiden määrään poikani kiinnitti huomiota: niitä oli todella paljon. Ja tietysti se ero, että ihmiset seisoivat. Hänen mukaansa luterilaisen papin valkoinen alba oli tylsä, kun taas ortodoksisen papin asu on huomattavasti kiinnostavampi. Huomattava ero oli siinäkin, että papit ja diakonit kävelevät ortodoksisessa jumalanpalveluksessa seurakunnan keskelle konkreettisesti. Henkilökohtainen, yksityinen rippi on Venäjän ortodoksisessa kirkossa käytäntö, jota ei tapaa luterilaisissa kirkoissa. Kaiken kaikkiaan tämä oli lyhyt kokemus vigiliasta. Joulupäivän aamulla on jumalanpalvelus. Sunnuntaille on Venäjän ortodoksinen kirkko järjestänyt perheohjelmaa.

Kotona pääsin seuraamaan suorana lähetyksenä huomattavasti muodollisempaa jumalanpalvelusta Moskovasta Kristus Vapahtajan kirkosta, johon osallistui D. Medvedev, ja Pietarista Kazanin Pyhän Kirkastumisen katedraalista, jossa V. Putin kastettiin varhaislapsuudessa salaa isältään, joka oli kommunistisen puolueen jäsen. Moskovassa jouluaaton jumalanpalveluksessa luettiin Moskovan ja koko Venäjän patriarkan Kirillin jouluaaton aattona lähettämä viesti kaikille kristityille.

"Kristillinen empatia ja myötätunto tulee koskea ei ainoastaan niitä, jotka ovat tässä kirkossa ja ovat toisia kristittyjä, vaan luoda yhteyttä kaikkiin ihmisiin". Kirillin viestissä muistettiin, että viime vuosi oli rankka monissa maissa ja kansojen keskuudessa, myös niiden keskuudessa, ”jotka elävät Venäjän historiallisella alueella”.

Tällä hetkellä tärkeimmät haasteet eivät ole aineellisia. ”Hengellinen ulottuvuus paljastaa tärkeän ja vakavan ideologisen haasteen ajassamme. Tämä kutsu on kohdistuu moraalisen tunteen tuhoutumiseen, sillä Jumala on upottanut moraalisen tunteen sieluumme”. ”Ihmiset yrittävät nykyään vakuuttaa, että hän ja vain hän on totuuden mitta ja että moraalisen relativismin avulla murennetaan ihmisten omatunto ja tehdään siitä hengellisesti kelpaava. Huijaukset ja riippuvuutemme maallisen hyvinvoinnin ihmeistä on tärkeä oppia tunnistaa, itsekkäät aikomuksemme, mainonnan, viihteen ja poliittisten tekstien kiusaukset. On aina tärkeä kuunnella omantunnon ääntä, varoitusvilkkua synnistä. Jokainen kristitty on kutsuttu vahvistamaan päivittäin vanhurskasta elämäntapaa, tietoisesti on vastustettava moraalista relativismia ja rahan nopeaa kulttia”

Moskovan jouluaaton jumalanpalvelukseen osallistui myös tämä nainen, joka laulaa kristillistä rukousta. Pekka (? sorry en muista varmasti etunimeä) Haavisto – kuitenkin se Vihreiden pressaehdokas – ei tunnistanut tämän vaimon aviomiestä valokuvasta. Svetlana Medvedeva – Dmitry Medvedevin vaimo – laulaa rukousta Moskovassa 6.1.2012.

Venäjän Federaation presidentti Dmitri Medvedev Moskovassa jumalanpalveluksessa, jota johtaa patriarkka Kirill. Kiinnitän huomiota pieniin erikoisiin harmillisiin sattumiin. Tässä tytöillä ei ole huivia, kun taas Helsingissä ja ilmeisesti myös Pietarissa oli kaikilla tytöillä huivi. Ilmeisesti Moskovassa oli aika liberaali jumalanpalvelus. Sitä paitsi kuvassa näkyy haukotteleva tyttö, eikä poikakaan ole kovin innokkaasti mukana. Ymmärrän täysin hyvin omastakin kokemuksesta, että pitkässä jumalanpalveluksessa itse kullakin tulee onnettomia hetkiä, jos valokuvaaja tarttuu sellaiseen vahingossa tai tahallisesti. Siksi parasta olisi noudattaa valokuvauksen kannalta luonnollista ortodoksista jumalanpalvelusta, jossa kukin henkilö on jumalanpalvelukseen osallistuja seurakunnan kanssa. Normaalistihan ortodoksisessa jumalanpalveluksessa lapset eivät seiso rivissä tai muodostelmassa, vaan he kävelevät, sytyttävät kynttilöitä, osallistuvat, ja ehkä sanovat toisillensa muutaman sanan kuiskaten (meteliä ei saa tuottaa). Koko presidenttiasetelma oli jumalanpalveluksessa häiritsevä itse ortodoksisen jumalanpalveluksen idean näkökulmasta: siinä upeat verhot ovat presidenttiperheen taustalla, mutta asetelmasta tulee väistämättä tarpeettoman juro ja jäykkä.

Pietarissa oli erilainen jumalanpalvelus, jossa Venäjän Federaation pääministeri Vladimir V. Putin osallistui jumalanpalvelukseen muun väen keskellä – ei etäällä jalustalla. Putinin takana oli aina väistämättä paljon ihmisiä, kun otti valokuvan hänestä. Kyse ei ole varmasti ideologisesta suunnitelmasta, vaan visuaalinen kömmähdys Moskovassa. Jumalanpalvelus on osallistumista. Liturgia tarkoittaa suomeksi ”kansan työtä”. Sitäkin ihmettelin – ehkä hukkasin mahdollisuuden nähdä – että Isä Meidän –rukouksen ja ehtoollisen asetuksen jälkeen ei Moskovassa presidenttiperhe ja muu väki mennyt aivan alas – ei ainoastaan polvilleen vaan myös laskeutuen suutelemaan maata, mikä olisi ortodoksisen kirkon vanha kunnioittava ja nöyrä käytäntö. Ehkä valtiolliset jumalanpalvelukset ovat erilaisia, mutta ei se tekisi pahaa valtiollisille johtajille käydä aivan alas asti.

Tunsin hyvän hetken tässä, kun Koko Venäjän ja Moskovan patriarkka Kirill rukoilee tässä parhaimmillaan Venäjän presidentin puolesta.

Kuvasta näkyy Kristuksen todellinen ruumis ja veri Moskovassa patriarkka Kirillin johtamassa jumalanpalveluksessa jouluaattona aivan välittömästi ehtoollisen asettamisen jälkeen. Tämä on jumalanpalveluksen huippuhetki.

‎"

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen",

Vladimir Putin rukoili juuri pari sekuntia ennen

kuin otin tämän kuvan televisioruudusta

ja rouva Putinilla on rukous vielä kesken valokuvauksen hetkellä.

Vladimir Putin osallistui jumalanpalvelukseen Pietarissa kirkossa, joka ei ollut koskaan suljettu edes NL:n aikana.

Kirill rukoili toistuvasti koko maailman puolesta,
ei ainoastaan niiden puolesta, jotka ovat nyt kirkossa.

Nämä rukoukset huipentuivat – jos kuulin oikein varsinaisen ohjelma-ajan jo päätyttyä jumalanpalveluksen lopulla - Kirillin varsin voimakkaaseen kehotukseen, että Kristuksen oppi ei ole sellainen, mitä fasistit puhuvat rodusta ja sen mukaisista rajoista.

(video: Kirill 6.1.2012 [ei ole em. puhe, johon viittaan]]

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Minä kaipaan Pietariin – Pohjolan Venetsiaan

2012-01-06T11:04:00.016+02:00

Venäjä on näyttänyt minulle oikeat kasvonsa, minkä useimmat venäläiset itsekin tiedostavat arvokkaasti. Pienessä Suomessa syntyneenä ja näissä marginaalisissa oloissa kasvaneena koen, että Venäjä on todella rajattomien mahdollisuuksien maa ja monien kulttuurien varsinainen unelmavaltio. Minulle luonnollisesti Pietari – Pohjolan Venetsiaksi kutsuttu suurkaupunki – on läheisin. Sinne tahtoisin lähteä pysyvästi.

Kirjoittaessani kunnioittavasti Venäjästä ja erityisesti Pietarista, en suinkaan näe sitä epärealistisesti. Totta kai olen tullut näkemään jo tähän ikään mennessä, että mikään maa ei ole missään ongelmaton.

Miksi suomalaismedia pitää suomalaiset tyhminä?

Suomalaista tukahdettua elämää on vaikea välttää, jos kohtaloksi Luoja on antanut elää Suomessa.

Selän takana puukottajia löytyy jokaisessa kylässä ja korttelissa. Suomalaista ajattelua leimaa degeneroiva suomalaismedia ja tämän myötävaikutuksena sensomotoriseen vaiheeseen pysähtynyt demokratia, mikä ilmenee yleisenä näköalattomuutena, jopa siinä, että alkaen television uutislukijoista ”pelastetaan” suomalaisia perikansallisen kömpelyyden ja ymmärtämisvaikeuksien häpeästä puhumalla jutut – yleensä anglosaksisesta mediasta kopioidut niiden ystävällisten toimittajien avulla, jotka ovat suostuneet lämpimään yhteistyöhön Amerikan suurlähetystön kanssa - kolme kertaa hitaammin kuin Venäjällä.

Pahinta on tietenkin, että Suomen Yle ja muutoinkin blogissani joskus aiemmin mainitut eräät toimittajat ovat saaneet Amerikassa CIA:n informaatiosodan koulutuksen Venäjää vastaan. Sellainen on myös Kalifornian Piilaakson oppilaana Matti Posio, joka tahtoo ilmiantaa minut Navalnyille.

Ehkä epärehellisiin päämäärään sopii suomalaisen median taipumus pitää suomalainen oma itsenäinen ajattelu mahdollisimman hidasliikkeisenä, jotta kaikenlainen amerikkalainen propaganda otettaisiin vastaan kyseenalaistamatta. Suomessahan ei voi puhua myöskään vitsejä ja sanaleikkejä, sillä ne säännöllisesti ymmärretään väärin. Ja on selvääkin selvempi, että nämä edellä kirjoitetut pitkät lauseet ovat mahdottoman vaikeita luettavaksi ja tajuttavaksi Suomessa jo mainittujen syiden johdosta.

Jarmo Koponen on edellä kuvatun toimittajajoukon tyyppiesimerkki, joka ei mitenkään "osaa" yhdistää bandiittien viestintäverkostojen, vaalitarkkailun väärentämisen (Golos) ja värivallankumouksellisten toimintaa saman rahoittajan tarkoitusperiin. Onko tuo vilpitöntä tyhmyyttä Koposella? En usko sitä vilpittömäksi vaan vilpilliseksi, sillä mieshän on jopa tohtorismies. Silloin hänen täytyy olla tietoinen monista värivallankumousprojekteista, joita on aiemmin dollareilla rahoitettu. Sisäisen levottomuuden monialainen virittäminen on ollut myös aiemmin tarkoituksena. Värivallankumouksellisen levottomuuden virittäminen ja informaatiosodan työmuodott aivan hyvin NED:n ja myös Soroksen järjestelmien työvälineitä.

Miksi en muuta Venäjälle?

Venäjälle muutto ei ole yksinkertainen asia. Suomen passini on vanha, uuden ostaminen maksaisi rahaa. Viisumi on vanha, uuden ostaminen maksaisi rahaa. Tavallisella vuosiviisumilla on myös hyvin rajoitetut oleskeluoikeudet Venäjän puolella: siellä voisi lomailla, mutta ei asua. Pysyvää muuttamista varten minulla ei ole juridisia edellytyksiä: pitäisi löytää pysyvä työpaikka ja toimeentulo sekä paljon muita asioita järjestää. Halpaa ei ole myöskään kaikkien Suomessa olevien asioiden siirtäminen Venäjälle. Sellaiseen minulla ei ole yksinkertaisesti mahdollisuuksia ja jään osalliseksi tukahdetusta suomalaiselämästä ainakin toistaiseksi.

Venäjän ortodoksisen kirkon jouluaattona muistan, että Jeesus Kristus – Jumalan Poika – syntyi ihmiseksi, suostui kapaloiduksi seimeen. Siinä voimattomuuden keskelläkin itse Kaikkivaltias läsnä. Tämä pelastushistorian tapahtuma on vuosituhannet opettanut kristittyjä säilyttää toivo toivottomuudessa ja väkevyys heikkoudessa. Suomi ahdistaa ja rajoittaa kuin pientä lasta kapalot seimessä – eläinten tallissa – jossa eläimellisyys on ollut johtava toimintatapa tähän asti. Mutta ehkä kaikesta rajoittavasta kansallisesta ilmapiiristä ja traditiosta huolimatta voisin Jumalan armon avulla säilyttää toivon ja hengen väkevyyden. Siksi nyt jouluna lähden joulukirkkoon, tunnustan syntini, otan vastaan ehtoollisen, kuulen Raamattua ja saarnaa, otan osaa rukouksiin.

Ajattelen niin, että Jumala on suunnattomassa viisaudessaan johtanut elämääni tällä tavalla, jotta saan - ainakin toistaiseksi - toimia ymmärryksen avaamiseksi Suomessa, vaikka kohtaloa seuraa väistämättä monet kärsimykset.

Antti-Pekka Mustonen etsii leluliikettä Moskovasta?

Evp. kapteeni Antti-Pekka Mustonen – Tynkä-Karjalan Anttina tunnettu nettihahmo – on kirjoittanut rakkaan tannerilaisen aseveljeyden hengessä ja tietysti ilman mitään pahatahtoista vilpillisyyttä ja vainoharhaista epäluuloisuutta tarkkaavaisen, hyvätahtoisen ilmoituksen Suomen Pen:n entiselle puheenjohtajalle, sekä Suomen ulkoministeriötä että Venäjän ulkoministeriötä ankarasti tällä hetkellä haukkuvalle Jukka Malliselle, että RT:n kolumnisti [ilmeisesti siis minä JM, sillä Mallinen ei ole RT:n kolumnisti] ilmoittaisi Lubyanka aukion laidalle myös kaikki Facebookissa painetut tykkäämiset. Mustonen kirjoittaa suomalaisittain Lubjanka. Koska en ole koskaan käynyt tuolla paikalla, niin yritin selvittää, mistä paikasta on kyse.

Löysin pienen tuon nimisen kylän Primorskin aluepiiristä, löysin Ukrainasta useamman mainitun nimisen kylän, löysin sen nimisen joen Moskovan tuntumassa, Tatarstanissa, löysin myös tuon nimisen pienemmän ja isomman Lubyankan. Lisäksi nimi tunnetaan keskiaikaisesta Novgorodista. Luultavasti suomalaiset tuntevat edellä mainitusta listasta parhaiten Moskovan, joten ”tykkäämisen” näppäilyn ilmoittaminen viitannee johonkin leluliikkeeseen, joka Mustosella on mielessä. Tässä edellä vasemmalla oleva kuva kertoo myös sen, että toimittajana maahantulokiellon saaneen - turistina siis villi matkailijaksi edelleen - Posion viesti levisi nopeasti Jukka Malliselle, Arto Luukkaselle ja homoeroottisista oodeista vietissään kirjoittavalle evp.kapteeni Antti-Pekka Mustoselle.

Muistettakoon, että hänen ystävänsä Veikko Saksi on pitänyt Tallinnassa karjalahenkistä leluliikettä (Karelian Agency OÜ. Registration code 10956018 Rahukohtu 1-2 EE-10130 TALLINN). Ilmeisesti miehillä on yleisemminkin mielessä lasten lelut, mutta ihmettelen mistä syystä. Joka tapauksessa niin minä löysin ainakin kolme merkittävää leluliikettä Lubyankan laidalta: Chicco, Snario ja "Tarina".

En kylläkään ymmärrä, mikä yhteys Mustosen ja Mallisen ”tykkäämisillä” on lasten leluihin, mutta en voi mitenkään kyseenalaistaa evp. kapteenin mieltymyksiä. Mahdollisesti Mustonen, Mallinen ja Saksi tahtoisivat yhdessä perustaa eläkevuosiansa varten leluliikkeen Moskovaan? Ehkä jopa "toimittaja" Posio lähtisi kolmikon kanssa leluliikettä hoitamaan sitten, jos saisi astella rajan yli ilman passi- ja viisumitarkistusta (korjattakoon nyt toistamiseen hänen tietonsa, että Posio saa sanojensa mukaan kuitenkin toistaiseksi matkustella turistina Venäjällä huolimatta kaikesta toiminnastaan toimittajana)? Hänen informaatiosodan taitojaan voisi tarvita, kun lasten leluja markkinoidaan suurelle yleisölle - tai ehkäpä nämä olisivat aikuisleluja, johon tarvittaisiin erityisesti CIA:n informaatiosodan kurssin oppeja. Kavkaz Centerin - terroristi Doku Umarovin "valtiollisen" viestintäverkoston ja -edustuston - mukaan Matti Posio on kuuluisa suomalainen toimittaja, jolta on kielletty maahanpääsy Venäjälle ja totuuden kertominen Venäjästä Venäjällä. Tässä sitaatti 6.1.2012 jutusta: "Matti Posio (Хельсинки, Финляндия, известный финский журналист, ему запрещен за правду о России въезд в эту страну — КЦ)"

Minun paikallistuntemukseni on sen verran heikko, että en valitettavasti osaa toimia konsulttina mainitussa asiassa, vaikka Mustonen ilmeisen erheellisesti uskoo kykyihini. Sitä paitsi venäjänkielisillä foorumeilla äskettäin ilmestyneet juorut ovat perättömiä: en ole lentänyt (tai muutenkaan mennyt) Moskovaan useita kertoja duuman vaalien jälkeen. Se olisi minulle jo käytännössä mahdotonta. Ilmeisesti noiden juoruen avulla halutaan luoda vaikutelma, että olisin kovasti Moskovan päättäjien ja heidän apulaisten ajattelusta riippuvainen. Väite on perätön.

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Huutoa suomalaisesta marginaalista

2012-01-05T12:01:00.022+02:00

Kansalaiset ovat lisääntyvässä määrin havainneet, että tietyt värikkäät ja kovasanaiset jengit ovat tähän saakka kuuluttaneet viestiänsä hämäristä marginaaleista tai suoranaisista vanhoista juoksuhaudoista, joissa he ovat leikkineet vanhoja leikkejä fantasioidensa varassa.

Suomen Pen:n entinen puheenjohtaja Jukka Mallinen rakentaa nykyään näkemyksiään aktiivisesti yhteistoiminnassa Tynkä-Karjalan Anttina tunnetun Antti-Pekka Mustosen ja ProKarelia -ryhmän (jota ei valtaosa suomalaisista edes tiedä olevaksi) Veikko Saksen näkemyksiin liittyen. Tämä tulee ilmi Facebook-päivityksistä ja linkeistä sekä vuoropuhelusta. Äskettäin tuli myös ilmi Jukka Mallisen täyskonflikti ulkoministeri Erkki Tuomiojaa vastaan, koska Mallisen mukaan ulkoministeriö ja ulkoministeri eivät olisi reagoineet riittävällä ankaruudella Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraporttia vastaan. Samanaikaisesti on toisaalla esitetty kritiikkiä ulkoministeriötä vastaan, että nämä eivät ole olleet kyllin rakentavia ja yhteistyöhaluisia Suomen ihmisoikeusongelmien poistamiseksi. Joka tapauksessa Mallinen huutaa yhä kauempana marginaalisissa juoksuhaudoissa joidenkin itsepäisten evp. tyyppien ja eläkeläisten kanssa vihaansa Suomen ulkoministeriötä ja Venäjän ulkoministeriötä vastaan.

Kuva: Mallinen on ajautunut Tynkä-Karjala Antin ja Veikko Saksin jengityöhön

Marginaalista kuuluu huutoa myös, kun Uuden Suomen Jarmo Koponen on läheisessä aatteellisessa vuorovaikutuksessa mainittujen tahojen kanssa: tietynläinen Venäjä-viha yhdistää. Samaan piiriin kuuluvat myös Arto Luukkanen, Jussi K. Niemelä, siltämäkeläinen eläkeläinen Saarinen, Aamulehden Matti Posio, Ville Ropponen ja Kerkko Paananen ym.

Nyt tuorein kohu syntyi siitä, että Aamulehden Matti Posio otti kohua herättävän dosentin, teologi Arto Luukkasen kirjoituksen kaasuputkesta ja Paavo Lipposesta. Arto itse säikkyi heti tilannetta, kun Iltasanomien toimittaja soitti hänelle. Tämä säikkyminen näkyy Luukkasen Facebook-päivityksessä, jossa hän väittää merkittävästi muuttaneen ja uudistaneen vanhaa tekstiä. Arto itse sanoo: "Kovasti muuttanut". Mitä se tarkoittanee, jää lukijan ja kuulijan vastuulle, kuten savolaismiehenä Arto tietää. Epärehellisyys vahvistaa epäluottamusta kaikkia muitakin "tutkimuksen nimissä" esitettyjä väitteitä vastaan. Ylipäätänsä Luukkasen toiminta politiikan roolissa tutkijan nimellä on kyseenalaista Helsingin yliopiston maineelle. Olisi ollut ymmärrettävää, että Luukkanen avoimesti myöntää kopioineensa vanhan tekstin ja vain hienovaraisesti uudistaneen sitä. Nyt hän sitä vastoin inttää, että teksti olisi "kovasti muuttunut"!

Kuva: Arto Luukkanen pelkää paljastusta

Edellä mainittu Matti Posio on maahantulokiellossa (ei pääse Venäjälle; korjattakoon em. virhe, sillä Posio saa kaikesta toiminnastaan huolimatta edelleen matkustella Venäjällä) eikä hänen juttunsa näytä leviävän kansainväliseen keskusteluun. Hän muisti minua äskettäin Alexei Navalnyin Facebook-sivulla korostaen minun kuuluvan marginaaliin Suomessa. En voi millään tavalla kiistää virkaheittona tyhjäntoimittajana Posion väitettä, mutta sen voin kuitenkin lausua, että en kuulu samaan marginaaliin hänen kanssaan.

Kuva: Matti Posio kirjoittaa Alexei Navalnyille Juha Molarin marginaalisuudesta

Äskettäin useampi nettikirjoittaja on arvioinut Arto Luukkasen heikkenevää imagoa rehevillä sanoilla, kuten "Luukkanen tekee mahalleen alastulon hyppyrimäestä". Mitä tulee itse Iltasanomien kysymykseen, onko Arto Luukkanen merkittävästi uudistanut vanhaa kirjoitusta ja missä tarkoituksessa, vai onko se vanhan kirjoituksen liki täydellinen kopio Matti Posion avustuksella Aamulehteen, niin tässä alla on rinnakkain Aamulehden juttu tammikuulta 2012 ja Uusi Suomi -blogi kirjoitus vuodelta 2008. Alleviivattuna on identtiset sanamuodot tekstien välillä.

Tekstien välillä on tapahtunut muutoksia. Vuoden 2008 tekstissä lause alkaa: "Paavo Lipponen ilmoitti ottaneensa", mutta vuonna 2012 tekstissä lause alkaa: "Vuonna 2008 Paavo Lipponen ilmoitti ottaneensa".

Seuraavan kappaleen Arto on kirjoittanut - omasta mielestään - uudestaan, mikä tarkoittanee hänen merkittävää tekstin uudistamista, sillä muuta varsinaista muutosta ei tekstien välillä ole nähtävissä. Uudessakin tekstissä näyttäisi olevan kuitenkin vähintään tiukka muistuma tai suoranainen sitaatti myös vanhan tekstin sisällöstä, joka oli vuoden 2008 tekstissä: "Samaan aikaan Suomi on aktiivisesti rakentamassa rauhaa Kaukasuksen kriisissä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön puheenjohtajana", mutta uudessa tekstissä: "Samaan aikaan Suomi oli aktiivisesti rakentamassa rauhaa Kaukasuksen kriisissä Ety-järjestön puheenjohtajana". Muutos on ilmeinen, sillä vuonna 2008 Luukkanen kirjoitti "on" ja vuonna 2012 hän kirjoitti "oli" (alla olevissa kuvissa tätä kohta on ensimmäisen ja toisen jpg-kuvan puolella). Uudistuneessa tekstissä on tässä yhteydessä myös Arto Luukkasen lisäämät sanat Venäjän "armottomasta painostuksesta", mikä lisäys ilmentää myös Luukkasen huutavan tällä hetkellä entistä kovempaa ikään kuin hän ei saisi enää ääntänsä kuuluviin pienemmillä sanoilla.

Uuteen tekstiin on tullut pahatapaista Luukkasen värikästä kieltä "suomalaisista tsuhnista" ja heidän "hitaudesta" lisää, kun vuonna 2008 teksti oli maltillisempi kaikessa kärjistyneisyydessään. Mitä tämä tekstin kärjistyminen kertoo Luukkasen omasta mahalaskusta?

Vanhassa tekstissä Luukkanen kirjoitti suoraan, että "Paavo ei suinkaan ole Otto-Wille eikä hänen isänmaallisuuttaan voi epäillä", mutta uudessa tekstissä Luukkanen sijoittaa Paavon erilaisuuden Otto-Wille Kuusiseen enää vain ihmisten mielikuvien tasolle: "Paavo ei suinkaan ollut ihmisten mielissä mikään Otto-Wille, eikä hänen isänmaallisuuttaan voinut epäillä". Tämäkin kohta osoittaa Arto Luukkasen huutavan yhä kauempana marginaalissa yhä kovempaa.

Tekstin lopussa on muutama ylimääräinen lause, jonka Arto Luukkanen on sijoittanut täydellisesti kopioituun vanhaan tekstiinsä. Uudessa lauseessa 'takinkäännöistä ja ideologisesta akrobatiasta monien puoluetovereiden tapaan' Luukkanen luonnehtii demareita ankarammin kuin vuonna 2008. Uusi teksti päättyy Sauli Niinistön ehdokkuuteen, mutta vuonna 2008 Luukkanen ei kirjoita velä mitään presidenttiehdokkuuksista. Mitään muuta eroa en löydä tekstien välillä.

Vasemmalla on Aamulehden kirjoitus 2012 ja oikealla Uuden Suomen kirjoitus 2008. Alleviivaukset ovat sanasta sanaan kopioitu.

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time
ВКонтакте V Kontakte http://vkontakte.ru/id157941374
Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

У Навального и чеченских террористов - один хозяин

2012-01-03T20:30:00.002+02:00

NEWSLAND: У Навального и чеченских террористов - один хозяин

FONTANKA: Финский обозреватель Russia Today: у Навального, «Голоса» и чеченских террористов - один хозяин

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time
ВКонтакте V Kontakte http://vkontakte.ru/id157941374
Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Russia Today 3.1.2012: Can human rights and terrorism go hand in hand? Easily!

2012-01-03T15:31:00.003+02:00

Kuva: Hakkeroitu kopio Alexei Navalnyin sähköpostista ja liitetiedostoista

"What links an NGO stating that it is promoting political rights and fair elections with an online media outlet carrying statements by terrorists from Russia’s Caucasus? The identity of their Washington paymaster."

[- - - ]

"The list of wars and color revolutions and coups financed by the USA is a long one. The world would be suffocating if Washington were the only pole, and Russians were not able to elect their representatives themselves".

Lue koko juttu: Russia Today 3.1.2012

Oheisessa artikkelissa saavat osansa sekä suomalaiset että amerikkalaiset tietyt henkilöt ja järjestöt levottomuuksien ja vallankumouksellisten pyrkimysten edistämisestä Venäjällä. Jutussa viitataan Aleksei Navalnyin, Golos-järjestön ja Suomessa toimivan Venäjä-Tshetshenia –ystävyysseuran (Venäjällä sekä veronkierron tähden että äärijärjestönä tuomitun ja kielletyn ryhmän) yhteiseen rahoittajaan. Jälkimmäisen järjestön toi Suomeen Mikael Storsjö ja järjestön tunnetuin jäsen on Heidi Hautala.

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time
ВКонтакте V Kontakte http://vkontakte.ru/id157941374
Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Pekka Haaviston tukijoukot moittivat rajusti Suomen ulkoministeriötä Venäjä-asioissa

2012-01-03T11:35:00.028+02:00

Kirjoitin 31. joulukuuta 2011 Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportin (RAPORTTI TÄSSÄ LINKISSÄ) kirvoittamista tunnereaktioista tiettyjen suomalaisten Facebook-päivityksissä. Muuta reagointia ei Suomessa ollut toistaiseksi siinä vaiheessa. Suomen ulkoministeriö on ollut hidas ja maltillinen, mutta Pekka Haaviston tukijoukoissa ilmaistaan nyt rajua vihaa Venäjää vastaan ja lisäksi syytetään Suomen ulkoministeriötä "suomettuneeksi". Samoissa ulkoministeriötämme haukkuvissa vihertävissä suomalaistahoissa on toisaalla ilmaistu myös tukea värivallankumouksellisille ja jopa vallankaappausta tavoitteleville ulkomaalaisrahoitteisille ryhmäkunnille Venäjällä.

Oululainen Kaleva uutisoi ihmisoikeusraportin maltillisesti

Oululainen Kaleva – Suomen neljänneksi suurin sanomalehti – kirjoitti Venäjän ulkoministeriön 28. joulukuuta 2011 julkaisemasta maailman ihmisoikeusraportista. Suomen ulkoministeriön Venäjä-yksikön päällikön sijainen Mikko Kivikoski kuuli raportista ensimmäisen kerran vasta maanantaina 2. tammikuuta, kun Kalevan toimituksesta kysyttiin ulkoministeriön mielipidettä venäläisten listauksesta. Kalevan kirjoitus on raportista informatiivinen, tasapuolinen ja kiihkoton.

Jukka Mallinen moittii rajusti Suomen ulkoministeriötä

Suomen Pen:n ja Finrosforumin aktivistien hyökkäys – jota ainakin Vihreiden puolueen Turun kaupunginvaltuutettu ja Pekka Haaviston presidenttiehdokkuuden moni kannattaja tukee – on hämmästyttävä ankaruudessaan Suomen ulkoministeriötä vastaan. Ulkoministeriössä työskentelee kuitenkin kehitysyhteistyöministerinä Heidi Hautala.

Nyt Vihreiden vaikuttajien keskuudessa näyttää syntyneen kapinaliike, joka vaatii ankarampia toimia Suomen ulkoministeriöltä. Vihertävät vaikuttajat vaativat polemiikkia, tiukkoja vastauksia, väittelyä ja erilaisia aggressioita Venäjää vastaan. Suomen Pen:n ja Finrosforumin yhdistävän tekijän lisäksi tätä hyökkäystä näyttää kokoavan toimijoiden tuki Pekka Haaviston ehdokkuudelle ja Venäjälla vallankaappausta tavoitteleville ryhmille (kuten Safka - Suomen antifasistinen komitea - on karikatyyrisesti ilmaissut asian). Vähintäänkin aiheellista olisi tietää, missä määrin Pekka Haavisto edustaa samaa repivää naapurisuhdetta kuin hänen tukiryhmänsä.

Kaikkensa Suomen ulkopoliittiseen tuntemukseen antava ja tietävä Jukka Mallinen - Pekka Haaviston presidenttiehdokkuuden tärkeä kannattajahahmo - loukkaantui rajusti Suomen ulkoministeriön tietämättömyydestä mainitun Venäjän ulkoministeriön raportin osalta. Hän kysyy Facebook-päivityksessä: ”Mitä tekee Erkki Tuomioja? - - - Kuinka totaalisen ulkona Suomen ulkoministeriö on Venäjä-asioissa?” Mallisen mukaan ihmisoikeusraportti, jonka hän sijoittaa sitaatteihin, on Suomen osalta perverssinäytelmä, joka koostuisi lähinnä VT Johan Bäckmanin kokoonkeittämästä liemestä. Mallisen mukaan Putinin (Lavrovin) Venäjä suhtautuu Suomeen vihamielisesti.

Jukka Mallisen arviosta tykkäävät Antti-Pekka Mustonen, Leevi Lehto, Imbi Paju, Bjarne Nitovuori, Anneli Heliö ja Hannele Salminen. 3. tammikuuta 2012 Jukka Mallinen moittii Suomen ulkoministeriötä kyyristelystä, nöyristelystä ja suomettuneisuudesta. Ihmettelen Mallisen ja hänen ystäviensä vihamielistä suhtautumista Suomen ja Venäjän ulkoministeriöitä vastaan.

Vihreitä edustava Turun kaupunginvaltuuston jäsen Mikko Laaksonen väittää, että minun – J Molari – blogausten perusteella olisi ”ilmeistä, että se [raportti] perustuu vain Johan Bäckmanin ja Juha Molarin toimittamaan disinformaatioon”. Laaksosen väite on erikoinen, sillä olen blogissani vasta kommentoinut jo aiempaa Facebook-herjanheittoa ja selvästi ilmaissut, ettei herjanheittoon antifasistien osallisuudesta raportin syntyyn pidä liittyä. Kyseessä on Venäjän ulkoministeriön raportti. Itse en ainakaan liiku missään tuollaisissa ulottuvuuksissa ja yhteyksissä. Suuri ongelma on siinäkin, että olen mykkä liki kaikilla muilla kielillä paitsi savon murteella.

Evp. kapteeni Antti-Pekka Mustonen vaatii Venäjän ulkoministerin ihmisoikeusraportin jälkeisessä suomalaisessa hämmennyksessä, että ”oikeassa demokratiassa [Suomen] ministerin ero tulisi kysymykseen. – Miten presidentti voi luotaa noin onnettomaan ulkoasioiden raportointiin?”

Jossakin määrin voin ymmärtää liioittelevia, spontaaneja tunnepurkauksia Jukka Mallisen Facebook-päivityksessä. Siitä käy ilmi tyytymättömyys Suomen ulkoministeriön tietämättömyyteen. Itse en suinkaan liioittelisi tunnepurkauksissa, sillä uudenvuoden juhlien tähden Suomen UM on ollut hiljainen ja vapaalla. En myöskään ymmärrä näiden mielipidevaikuttajien intomielisyyttä kääntää Suomen ulkoministeriö Venäjää vastaan taistelevaan vihamielisyyteen, jota he itse ilmaisevat varsin läpinäkyvästi.

Turun kaupunginvaltuutettu Mikko Laaksonen suosittelee rahoitusta Suomen antifasisteille?

Jarmo Koponen Uusi Suomi –verkkolehdestä viittaa Facebook-päivityksessään Venäjän ulkoministeri Lavrovin terveisiin ulkomailla asuville isänmaan ystäville. Kukaan kommentaattoreista ei osaa kuitenkaan yhdistää 28. joulukuuta 2011 ilmestynyttä Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraporttia Lavrovin mainitsemaan rahoitukseen venäläisille ihmisoikeuskamppailuissa ympäri maailmaa. Venäjä on jo aiemmin ilmoittanut sitoutuvansa venäläisiin kaikkialla maailmassa: heitä ei jätetä yksin.

Jo aiemmin mainittu Turun kaupunginvaltuutettu Mikko Laaksonen (Vihreät) kirjoittaa Koposen Facebook-sivulla, että kyseinen rahoitusmuoto olisi Johan Bäckmanin ja Juha Molarin rahoittamista varten. Tuosta väitteestä tykkäävät Anu Lönnqvist (Tšetšenia- ja Valko-Venäjä- teemoihin innostunut suomentaja ja kirjailija), Ville Ropponen (majailee tällä hetkellä ilmeisemmin Kazakstanissa), taiteilija Anneli Heliö ja Risto Mäenpää.

Itseltäni ei ole mitenkään kysytty toistaiseksi mielipidettäni rahoituksen suhteen, jota Vihreiden kaupunginvaltuutettu on järjestämässä minulle, mutta ilmoitan julkisesti myönteisen vastauksen, mikäli Turun kaupunginvaltuutetun Mikko Laaksosen ja Ville Ropposen suosituksilla rahoituksen saamiseksi leivänsaamiseksi on jotain hyötyä. Ehkä nuo herrat ja rouvat kirjoittaisivat koko hakemuksen puolestani MID:n luettavaksi?

Yksinkertaisena virkaheittona miehenä saatan toki erehtyä, sillä Koponen, Laaksonen ja Ropponen - kaikki Pekka Haaviston presidenttiehdokkuuden tukihenkilöitä - saattavatkin kirjoittaa vain piruilua, ikään kuin rauhanomaisia naapurisuhteita tukevat suomalaishenkilöt olisivat epäluotettavasti Venäjän ulkoministeriön rahoituksessa. Mutta miksi tuollaista epäluuloa haluttaisiin virittää suomalaisten toimeentuloa vastaan? Onko se yleisempääkin Pekka Haaviston presidenttikampanjan tukihenkilöissä ja kannattajissa?

Any Lönnqvist on selvittänyt J Molarin palkattomuuden

Suomen Pen:n ja Finrosforumin aktivistin Ville Ropposen Facebook-kirjoituksissa pohditaan monia villejä näkemyksiä, koska olin joutunut torjutuksi Finrosforumin yleisölle avoimessa konferenssissa. Finrosforumin aktivistin Eduard Hämäläisen kirjoituksesta innostuneena otaksuin, että järjestön johtaja Kerkko Paananen antaisi jo vihdoin toimittajille haastatteluja, mutta sitten havaitsin, että Hämäläinen kirjoitti vilpillisesti ja pyysin, etteivät toimittajat soita Paanaselle, joka ei keskustele toimittajien kanssa.

Osoituksena noiden tiettyjen tahojen aggressiivisesta myyräntyöstä ja kyyläämisestä on, että Anu Lönnqvist on ilmeisemmin soittanut RT:lle ja tiedustellut minun (J Molari) palkkaani ja asemaani!

Kirjailija, kääntäjä Anu Lönnqvist ilmaisee huolestuneisuutensa toimeentulostani 16. joulukuuta 2011 (kello 14:34), kun hän kirjoittaa: ”RT:n mukaan Molari ei ole heidän toimittajansa eikä ole heidän palkkalistoillaan”. Ilmeisemmin Lönnqvist on saanut selvitettyä jo vihdoin epätietoiset asiat. Lisäksi hän täydentää: ”Hän on kyllä kolumnisti, mutta ei virallisesti palkkalistoilla”.

Kaiken kaikkiaan olen iloinen Ville Ropposen, Anu Lönnqvistin ja muiden kirjoittajien hienotunteisuudesta osoittaa empatiaa minun hyväkseni, jonka syrjitty osa on nyt paljastettu Suomen Pen:n ydinjoukonkin avulla köyhäksi ja vaikeaksi. Milloin Suomen Pen ryhtyy tukitoimiin, ettei ketään syrjitä yleisölle avoimessa konferenssissa? Milloin Suomen Pen kerää eurot ja sentit minun pelastamiseksi hädästä, häpeästä ja köyhyydestä?

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time
ВКонтакте V Kontakte http://vkontakte.ru/id157941374
Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Blokkasin nuoren kauniin naisen Facebook-ystävistäni

2012-01-01T17:52:00.004+02:00

Vanhan miehen sydän särkyi tänään, kun blokkasin ulos nuoren kauniin Lindan, jonka olin tarkistamatta hyväksynyt Facebook-ystäväkseni. Tämä nainen lähetti eilen ja tänään viestejä, jotta olisin keskustellut tarkemmin hänen kanssaan.

Mitättömyyteni tähden kiinnitin huomiota siihen reaaliseen faktaan, että nuori kaunis nainen oli niin kaukaa kuin Los Angelista ja sieltä matkustanut jonnekin muualle äitinsä kuoltua. Kysyin, miten hän on voinut minut löytää. Hän kertoi vain pitävänsä profiilistani. Tämä vastaus ei herättänyt luottamustani. Hyvin mielellään hän olisi tahtonut tietää myös henkilökohtaisia asioitani ja matkustamistani – sekä erityisesti keskustella jossakin chattissa. Sen viestin sain, mutta yöllä en voinut kirjoitella, koska olin kyläilemässä ja juhlimassa uutta vuotta venäläisten oopperalaulajien luona.

En havainnut saadun kolmen viestin perusteella, että Linda olisi halunnut rahastaa minun - vanhan miehen - avulla (ainakaan vielä). Sitä vastoin olen kai tulossa liian vanhaksi, kun en kaunottaren profiilissa ehkä kiinnittänyt riittävästi huomiota nuorekkaan terhakkaisiin rintoihin, vaan pikemmin naisen vähäiseen ystäväpiiriin ja profiilissa käydyn keskustelun niukkuuteen.

Vähäisestä ystäväpiiristä – 31 henkilöä – paljastui, ettei hänellä ollut merkittävästi tavallisia nuoria ystäviä. Nämä ystävät olivat Meksikossa työskenteleviä suurlähetystön työntekijöitä, Putin-kriittisten amerikkalaisten lehtien (myös venäläisiä) toimittajia ja amerikkalaisten Venäjä-kriittisten ”yliopistojen” venäläistä väkeä, joilla oli tietämykseni mukaan Nemtsov-kontakteja. Pahimmin epäluuloni heräsi, kun kaunottaren ystävänä oli Kommersantin ja Radio Free Europan (CIA) toimittaja, joihin näytti olevan myös yhteys. Joskus FB-profiilit kertoivat ammatit, joskus piti vähän tarkastaa tietoja muualta. Profiili oli tehty liian hätäisesti, jotta se olisi virittänyt meikäläisessä tyhjäntoimittajassa hurmion.

Niin nuoret kauniit tissit eivät voittaneet minussa suosiota, vaikka kyllä minä olen mieltynyt kauniisiin terhakkaisiin tisseihin. Ei siinä olen mitään rumaa, vaan hyvin nautittavaa! Ajattelin virkaheittona tyhjäntoimittajana hyvin realistisesti, että 20 vuoden ikäinen kaunotar voi kiinnostua Jussi Parviaisesta, mutta ei sentään minusta.

Vastasin em. muutaman saadun tekstin jälkeen sen jälkeen kun olin kysynyt, "miten hän tietää minut", että "keskustelu olisi uskottavampaa, jos hän olisi noin 50 vuotta vanha, ylipainoinen, monen lapsen yksinhuoltajaäiti". Ajattelen niin, että silloin hänellä voisi olla oikeasti kiinnostus tavata minua, tuntea matkasuunnitelmani paremmin aikataulujen sovittamiseksi.

Kun siis seuraavaksi Radio Free Europan ja vastaavien järjestöjen ystäväpiiristä otetaan minuun yhteyttä "kiinnostuksen merkeissä", niin tehkää kotityöt ensin paremmin ja laittakaa asialle 150 cm pitkä (minäkin olen lyhyt), 150 kg paksu (minäkään en ole enää solakka), 50 vuotta vanha innokas nainen. Silloin minä uskon.

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

ВКонтакте V Kontakte http://vkontakte.ru/id157941374

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Venäjän ulkoministeriö 28.12.2011 moittii Suomen ihmisoikeustilannetta

2011-12-31T00:06:00.034+02:00

Venäjän ulkoministeriö (KATSO RAPORTTI TÄSTÄ LINKISTÄ) julkaisi 90 sivua pitkän raportin ihmisoikeusloukkauksista eri valtioissa.

Tämän blogikirjoitukseni lopussa on venäjäksi ihmisoikeusrapotin Suomea koskeva osuus. Tätä ennen olen kuvaillut jonkin verran Suomessa käytyä hämmästyttävän vihaista kirjoittelua, joka syntyi Jukka Mallisen Facebook-profiilissa mainitun raportin jälkeen. Huolestuttavaa ei ole ainoastaan Suomessa tapahtuvat ihmisoikeusloukkaukset, vaan raportin jälkeinen ilmapiiri, jossa ei näytä olevan pyrkimystäkään korjata käytäntöjä, vaan keksiä ”syntipukkeja”, kun Suomesta pääsi julkisuuteen niin ruma kuva! Muutoin Suomessa on toistaiseksi vaiettu mainitusta ihmisoikeusraportista.

Tässä alla olevan blogini sisältö (ei siis Venäjän ulkoministeriön raportin sisältö):
(1) Suomessa on ihmisoikeusongelmia (sanallinen referaatti ihmisoikeusraportista)
(2) Raportin jälkeen Suomessa primitiivinen syntipukki-vastareaktio
(3) Mitä Venäjän ortodoksinen kirkko todella sanoi? (suomalaisessa vastareaktiossa esitetyn erään valheen kumoaminen)
(4) Jukka Mallinen ja Anneli Heliö eivät kestä vastakritiikkiä
(5) Johtopäätös
(6) Kopio Venäjän ulkoministeriön raportista (Suomen osuus)

Yhdysvaltain loukkaukset ihmisoikeuksia vastaan saivat huomattavan osan raportista.

Euroopan Unionin käsittely aloitetaan sivulla 20 Baltian maiden tarkastelulla. Erityisesti huomautetaan ksenofobiasta ja rasismista, jotka vaurioittavat Baltian alueella ihmisoikeuksia. Baltian alueen sadat tuhannet kansalaisettomat ja sortava kielipolitiikka nostetaan raportissa selkeästi esille.

Suomea koskeva otsikko on sivulla 39 ja käsittely sivulta 40 alkaen. Suomen ihmisoikeusloukkaukset saavat laajemman käsittelyn kuin useimpien muiden valtioiden – aina sivun 45 loppuun saakka. Tämä kertoo myös valitettavaa kieltä Suomen oloista.

Ensireaktiona näyttää Suomessa olevan primitiivinen hyökkäys kuviteltuja ”syyllisiä ”– raportin syntyyn katalasti vaikuttaneita antifasisteja vastaan – mikä reaktiona voi jatkuessa vain syventää jo kuvattujen ihmisoikeusloukkausten vakavuutta Suomessa. Toivoa kuitenkin sopii, että älyllinen harkinta voittaa pian tunnekuohun ja itse asiat tulevat vakavasti käsittelyyn. Kyse on ihmisistä, ei syntipukeista!

Raportti on julkaistu 28.12.2011. Se antaa hyvän työvälineen ja tiekartan ihmisoikeuksien kehittämistä varten.

(1) Suomessa on ihmisoikeusongelmia (sanallinen referaatti ihmisoikeusraportista)

Suomessa on toistuvasti ilmennyt puutteita YK:n kidutuksen vastaisen komitean ja YK:n lastenoikeuksien komitean sekä EIT:n näkökulmasta. Oikeudenkäyntien kestot esitutkinnasta itse tuomionjulistamiseen ja valitusprosessien jälkeisiin käsittelyihin ovat olleet liioitellun pitkät, mikä on loukannut ihmisten mahdollisuutta käydä oikeudenmukaista reilua oikeutta. Kotietsintöjen suorittamisessa on tapahtunut rikkomuksia. Oikeusavun säännöstö on ollut riittämätön.

Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportissa huomautetaan myös siihen asiaa, jota olen pitänyt suomalaisten tutkimusten ja vähemmistövaltuutetun raporttien valossa usein esillä esitelmissäni Venäjällä: venäjänkielisten kokema syrjintä työelämässä.

Mielenkiintoista, että Venäjän ulkoministeriön raportissa viitataan melkein sanasta sanaa samalla tavalla tuohon ongelmaan, työelämässä syrjintään, kuin tein välipysäkissäni - matkallani Moskovaan Maailma ilman natsismia -konferenssiin - Pietarissa presidentin alaisuudessa toimivassa akatemiassa pitämässäni esitelmässä, joka sittemmin myös julkaistiin akatemian aikakauslehdessä. Juuri mainituista seikoista kävin keskustelua osittain hämmästyneen yleisön kanssa. Näyttää siis siltä, että olen osannut kiinnittää huomiota niihin täysin oikeisiin asioihin, joita isommatkin päättäjät ovat toisaalla itsenäisesti havainneet. Yksi pieni kyläpappi - siinä vaiheessa - ei ollut ajatuksineen väärässä. Tunsin toki hiukan yksinäiseksi, sillä Suomessa ei juuri asiasta puhuttu avoimesti. Nyt Venäjän ulkoministeriön raportti paljastaa samat asiat, vaikka he eivät luonnollisestikaan ole kuulleet sanaakaan minusta ja esitelmistäni. Luultavammin Venäjän suurlähetystö on lukenut myös hyvin vähemmistövaltuutetun raportit ja muut samanaikaiset julkaisut aiheesta. Tein mainituista raporteista myös silloin Venäjän kauppatie -lehteen pitkän jutun. Lehteä jaettiin Pietarissa ja Moskovassa mm. virallisiin hallintorakennuksiin.

Venäjän ulkoministeriö kiinnitti huomiota myös venäjänkielisten maahanmuuttajien moninaiseen sosiaaliseen syrjintään, kuten syyskuussa kirpputorin omistajan sakottamiseen.

Venäjän ulkoministeriö viittasi myös pakolaistapauksiin ja isoäitien julmaan kohteluun Suomessa.

Suomessa on huomattavan yleistä perheväkivalta, jolloin venäläinen maahanmuuttaja jää alisteiseen asemaan. Suomen ongelmat ilmenevät itsemurhien suurena määränä, lasten ja nuorten mielenterveyshäiriöinä. Sukupuolten välinen palkka ero on Suomessa ongelmallinen. Suomesta puuttuu myös johdonmukainen kansallinen politiikka venäjänkielistä väestöä varten. Euroopan Neuvoston antamat suositukset varmistaa venäjänkielisen väestön oikeudet on jätetty Suomessa huomiotta. Suomessa riistetään huomattavassa määrin lapsia perheistä.

Yksityistapauksina mainitaan Rimma ja Anton Salosen tapaus, kun isä otti voimakeinoin äidiltä lapsen Venäjällä ja Simo Pietiläinen salakuljetti diplomaattiauton tavaratilassa matkalaiset Suomeen. Sen jälkeen äiti sai tuomion oman lapsensa sieppauksesta. Maksuttoman oikeusavun tarjoama tuki oli Rimma Saloselle täysin puutteellinen: Rimma Salosen asianajaja ei juurikaan suojellut RImman etua. Suurlähetystö suosittelikin toista asianajajaa. Julia ja Valentina Putkosen tapaus mainitaan ulkoministeriön ihmisoikeusraportissa. Robert, Inga ja Pekka Rantalan tapaus kerrotaan. Myös kaksi muuta tapausta (Sitnova-Toivosen tapaus ja Tiensuun tapaus) mainitaan erityisesti.

Blogini lopussa on Venäjän ulkoministeriön venäjänkielinen Suomea käsittelevä teksti.

(2) Raportin jälkeen Suomessa primitiivinen syntipukki-vastareaktio

Sen sijaan että sanallakaan olisi käsitelty Venäjän ulkoministeriön hyvin vakavia asioita Suomen ongelmista, on Suomen ulkoministeriötä lähellä olevat myyrät yltyneet primitiiviseen syntipukki-vastareaktioon, jossa syntipukeiksi on nostettu Johan Bäckman, Juha Molari ja Janne Nummela. Me kolme olisimme turmelleet Venäjällä Suomen maineen!

Omasta puolestani voin ihmetellä Jukka Mallisen Facebook-seinällä käytyä keskustelua nimeeni liittyen. Minut on jo heitetty virkaheitoksi tyhjäntoimittajaksi, mutta silti tuo väki vihaa minua. En ole kuitenkaan ollut mainituissa asioissa mitenkään osallinen – vain joskus tehnyt reunahuomautuksia ja ollut sorrettujen ihmisten ystävä. Tuskin minun pitämistä luennoistani Venäjällä akatemioissa ja yliopistoissa ovat tiedot kantautuneet Venäjän ulkoministeriöön, vaan heillä on huomattavasti korkeamman tason henkilöt ja osaava henkilökunta. Pikemmin on niin, että suomalaiset antifasistit ovat nähneet kipukohdat aivan oikein, mikä tuli nyt todistetuksi.

Vaikka toki nykyisessä säälittävässä heikkoudessani olisi kiehtovaa kuvitella itselleni suuri rooli, niin realistina pitää lausua avoimesti, ettei ole pienintäkään roolia eikä kontaktia tuon tason raportteihin kuin Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportit ovat.

Jukka Mallisen primitiivinen reaktio on surkuhupaisa. Nyt hän parjaa julkisesti minun nimeäni Venäjän ulkoministeriön raportin ilmestymisen johdosta, mutta ei edes yritä todistaa, että raportin laatijat tunsisivat vähäisessäkään määrin meikäläistä! Eikö Mallisella ole mitään suhteellisuuden tajua?

Kun Mallisen ja hänen kumppaneiden parjauksen jälkeen kirjoitan Venäjän ortodoksisen kirkon joulun – 7. tammikuuta – jälkeen asiasta koskevat jutut Venäjän valtiolliselle televisiokanavalle ja Pravda.ru –lehteen, sitten Mallinen ja hänen kumppaninsa itkevät, miksi heistä on sanottu niin rumasti ja paljastavasti venäläisiä varten. Mutta itsehän he ovat kaiken pahan jo kertoneet itsestään. Tämä tarvitsee vain kääntää englanniksi ja venäjäksi, niin syntyy mehevä Suomi-kuva.

Primitiivireaktion huvittavia piirteitä tulee esille Jukka Mallisen blogissa Virheiden puolueen, Turun kaupunginvaltuutetun Mikko Laaksosen – FM:n suunnittelijan – näkemyksissä (sivumennen sanoen ihmettelen, että kaikenlaisia ihmiset valitsevat kaupunginvaltuustoon???). Laaksonen keksi tänään mielestään kai loistavan idean ja kirjoitti: ”Tuo pitäisi varmaan antaa sekä suojelupoliisille että ulkoministeriölle. Tuollaisesta pitäisi antaa nootti. Kannattaneet laittaa Erkki Tuomiojan tietoon”. Sitten Juha E. Tetri, Anneli Heliö ja Jukka Mallinen tykkäävät suuresta suunnitelmasta.

Anneli Heliö – moninaisia taiteellisia performaatioita keksinyt nainen – sanottaa syntipukkien kuriin saattamisen entistä fasistisemmalla innolla: ”Miksi Supo ei kommentoi mitenkään Bäckmania sekä Molaria? – Heillä on montakin juttua, jotka menevät jo maanpetoksen puolelle”. Ja neronleimaus saa Kari Kostiaisen ja Jukka Mallisen tykkäämään. Mikko Laaksonen jatkaa, että asia olisi aiheellista ”välittää UM:lle ja Suojelupoliisille toimenpiteitä varten”.

Kun tuo edellä mainittu semifasistinen ja fasistinen ajattelutapa kääntyy tammikuun puolessa välissä (sitä ennen olen varattu muuhun) venäläiseen mediaan Russia Today ja Pravda.ru –kanaville, niin ilmeisesti silloin Jukka Mallisesta alkaen koko porukka taas itkee ja ruikuttaa, että suomalaisista tuli niin paha kuva. Että kehtaavat itkeä ja ruikuttaa!

Antti-Pekka Mustonen on ollut jo aiemmin asialla, kun on kirjoittanut mielestäni monella tavalla sopimatonta minua ja lastani vastaan. Antti-Pekka Mustonen (paremmin tunnettu Tynkä-Karjalan Anttina; "tynkä" viitannee jonkinlaiseen miehisyyden puutteeseen) valitti myös säälittävässä ruikutuskirjeessään 15.2.2011 Espoon tuomiokapitulille minua vastaan, ym. Nyt Mallinen, tynkä-Mustonen ja kumppanit ovat jälleen yhdessä.

Tuo suuri performaatiotaiteilija – josta en ollut koskaan ennen kuullut yhtään mitään – Anneli Heliö nimittää Antti-Pekka Mustosen ideoita seuraten minun liittymiseni Venäjän ortodoksiseen kirkkoon ”surkeaksi mainostempuksi”. Heliö suorittaa mainitun lausahduksen jälkeen jumalallisen performanssin - futuristista taiteellista osaamistaan paljastaen - tietäen lausua, että ”Eihän hänellä ole minkään maailman uskonnollista vakaumusta”. Sitten Heliö jatkaa, että ”ainakin Supoa pitäisi pyytä julkisesti kommentoimaan näiden häiskien toimintaa”.

Heliö on taiteilija, taiteentutkija ja taideaineiden opettaja. Lisäksi hän opettaa teatteria ja draamakirjallisuutta. Pitänee ottaa yhteyttä hänen oppilaisiinsa ja kysyä, missä määrin he ovat tietoisia opettajansa oudoista jumalallista henkäyksistä, joiden varassa ope luulee tietävänsä muiden ihmisten uskon ja epäuskon, vaikka ei ole koskaan heitä nähnyt eikä tavannut. Erityisesti Heliö tykkää Anna Ahmatovan runoudesta, mikä ei ole paha asia suinkaan. Kaiken kaikkiaan Heliön valmiudet arvioida minun kristillisen uskoni vakavuutta jäävät täysin selittämättömiksi, sillä emme ole edes koskaan tavanneet ja keskustelleet. Nyt tiedän vasta ensimmäistä kertaa tämän tulevaisuuden taidemuotojen pioneerin.

Performaatiotaiteilija Heliö – facebook-kuvien perusteella se tarkoittaa käsiensä asentojen vääntelyä erilaisissa maisemissa – ei tarkemmin määritä, millä perusteella Venäjän ortodoksisen kirkon jäsenyyskin olisi mahdollisesti Supon asia. Mustonenkin ennakoi ortodoksista uskoa jotenkin ongelmalliseksi umpikujaksi. Perusparjaaja siltamäkeläinen eläkeläisukko Pauli Saarinen liittyy kavereidensa juttuun ja piruilee, olisiko kirkon vaihdon aika. Riippumatta siitä, miten hyvin englantilaisessa lehdessä on ymmärretty tai jätetty ymmärtämästä Kirillin lausuntoa, niin ateismiaan avoimesti tunnustava Jukka Mallinen ja muuten vain kaikessa sekoileva Antti-Pekka Mustonen tykkäävät Pauli Saarisen nerokkaista sanoista.

(3) Mitä Venäjän ortodoksinen kirkko todella sanoi? (suomalaisessa vastareaktiossa esitetyn erään valheen kumoaminen)

Minun ääneni ja kirjoitukseni ei ole Venäjän ortodoksisen kirkon virallinen ääni, vaan olen eräs nuori ortodoksikristitty, joka on vasta oppimassa ortodoksista teologiaa ja jumalanpalveluskäytäntöjä. Teologisen ja yhteiskunnallisen muun tulkinnan puitteissa rohkenen arvioida kriittisesti Jukka Mallisen Facebook-profiilissa esitettyjä - anglosaksisesta lehdistöstä - lainattuja yltiöpäivisiä Kirill-tulkintoja vastaan. Totta kai Jukka Mallinen - tunnettu ateisti -, Antti-Pekka Mustonen ja eläkeläinen Saarinen tahtoisivat esittää uskomuksen vallankumouksellisesta Venäjän ortodoksisesta kirkosta, jonka jäsenyydestä Juha Molarin on nyt lähdettävä pois, koska tuo kirkko on ryhtynyt Navalnyin ja Nemtsovin puolesta nopean kumouksen pioneeriksi. Saatan kuitenkin vakavasti epäillä, että mainittujen herrojen tulkinta ei ole erityisen pätevä.

Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill opetti huomattavasti vastuullisemmin kuin tunnetun ateistin Jukka Mallisen Facebook-profiilissa esiintyneet kirjoittajat väittävät. Itse asiassa Kirill kehotti mediakriittiseen lukemiseen. Sellaista kriittisyyttä olisivat myös Mallisen Facebook-profiilin kirjoittajat tarvinneet väitteissään, joita he pistävät toisen suuhun toista vastaan.

Sojuz televisiokanavalla Kirill ilmoitti ”välttämättömäksi, että kaikkiin väitteisiin ääntenlaskentalautakunnan vilpillisyydestä ja vaalirikkomuksista saadaan asianmukainen vastaus”. Kirkon edustajat rakentavat jo kirkon viran ja olemuksen tähden tasapainoa ja korostavat ilmeisellä tavalla ”yhtenäisyyden henkeä” niitä kiivaimpia ortodoksipappeja vastaan, jotka ennättivät virastaan huolimatta ja virassaan ollessaan arvioida mielenosoitukset sponsoroiduksi synniksi. Sojuz TV-kanavalla patriarkan läheinen työtoveri oli jo ilmeisemmin kutsunut protestiliikettä ”provokaatioksi”: ”Bolotnaya-aukion huudot ilmensivät intohimoista vihaa isänmaatamme vastaan”. Kirkko ei voi mennä viranhoidossa liian syvälle konfrontaatioon.

Kirill ei suinkaan kutsu intoiluun mielenosoittajien valloittaman sosiaalisen verkon hengessä:
«Наивное доверие нынешнего человека к информации, выложенной в социальных сетях, вкупе с нравственной дезориентированностью и утратой базисных ценностей, делают наших современников особенно уязвимыми для манипулирования их сознанием», - отмечает Кирилл.
”Ihmisen naiivi luottamus informaatioon, jota annetaan sosiaalisessa verkostossa, yhdessä moraalisen hämmennyksen ja perusarvojen menetyksen kanssa tekevät aikalaisistamme erityisen alttiit manipuloinnille”.

Kirill huomautti nuorten virtuaalisen todellisuuden johtavan pahimmillaan perheen ja yhteiskunnan tuhoon. Hän muistutti tuota vastaan, että Jumalan äidin ikoni herätti Jumalan läsnäolon palvonnan yli 3 miljoonassa pyhiinvaeltajassa. Ja edelleen 24. joulukuuta Kirill opasti "rauhanomaisuuteen: ylpeys ja vallanhimo pilaavat miljoonien ihmishengen ja hajottavat hienon maan". Ihmismassojen asenteet eivät ole Jumalan totuus, vaikka tietotekniikkaa käyttäen ihmiset päättävät rakentaa ihmisille identiteetin. "Sinä et tarvitse mitään poliittista ohjelmaa tuntien sydämessäsi, että Jumala on totuus".

Toinen tärkeä henkilö Venäjän ortodoksisessa kirkossa – ylipappi Vsevolod Chaplin (Всеволод Чаплин) on äskettäisessä uudenvuoden tervehdyksessään esittänyt hyvin rakentavat näkymät ja viisaat toimintamallit. Chaplin kertoo, että vuosi 2011 oli vaikea Venäjällä, mutta ihmisillä oli varmasti parempi elämä kuin 90-luvulla. Politiikka alkoi olla ennustettavissa. Tietysti ihmisissä oli myös väsymystä. Chaplin ilmoittaa kunnioittavansa niitä ihmisiä, jotka tulivat osoittamaan mieltään mielenosoituksissa ja niitä, jotka menivät mielenosoitukseen hallituksen tueksi.

Chaplin kirjoittaa varsin suoranaisesti: ”Epäilen kuitenkin hyvin vahvasti, että ne tunnetut poliitikot ja julkisuuden henkilöt, jotka seisoivat Saharovin prospektin ja Bolotnajan aukiolla mielenosoituksissa, eivät tekisi Venäjästä vahvempaa ja rauhallisempaa, jos tulisivat valtaan". Но я глубоко сомневаюсь, что хорошо известные политики и общественные деятели, стоявшие на трибунах митингов на Болотной площади и на проспекте Сахарова, если они придут к власти, смогут сберечь Россию, сделать ее более сильной и мирной.

Chaplin jatkaa, että kyllä hallituksen on uudistuttava, tarvitaan lisää avoimuutta, ”mutta en haluaisi palata 90-luvulle enkä neuvostoaikaan”. Ylipappi toivoo, että vuonna 2012 ei olisi yhteenottoja eikä tuhoisaa paatosta henkiviä mielenilmausten voittokulkua. Pitäisi luoda vahva keskustelu kansan ja paremman tulevaisuuden hyväksi.

(4) Jukka Mallinen ja Anneli Heliö eivät kestä vastakritiikkiä

Jukka Mallinen elää lahkonsa kanssa jonkinlaisessa omnipotenssissa maailmassa, jossa nämä arvioivat hurjilla ja valheellisilla väitteillä toisten yksityisihmisten elämää, mutta nämä itse eivät kestä moitteita, joita kohdistetaan heihin edellä mainittujen valheellisten esitysten johdosta. Mallisen jengi harrastaa siis Göbbelsin menetelmiä: valhetta toistetaan mahdollisimman isolle foorumille, itse faktoja ei esitetä, mutta luotetaan, että vastapuolen vastaukset pienellä foorumilla pienelle lukijakunnalle eivät koskaan pääse valtaenemmistön kuuluville.

Mallinen intoilee nyt Facebook-päivityksessään ja jopa hyvin etuajassa Suomen PEN-lahkon tapoja noudattaen, että poliisi on mahdollisesti siirtänyt syyttäjän syyteharkintaan joitakin Mallisen ongelmia minun suhteeni. Totta kai syyttäjälle paperit siirtyvät, se on virkavallan velvollisuus sen jälkeen kun Mallinen vaatimalla vaatii tutkintaa, mutta syyttäjä tuskin tekee muuta johtopäätöstä kuin paljastaa Mallisen oman onnettomuuden.

Mallisella ei ole mitään erityistä asemaa, jonka perustella häntä pitäisi kohdella eri tavalla kuin hän kohtele muita. Ei voi muuta kuin hämmästellä ja nauraa tuollaiselle moukkamaisuudelle – ja niin nauraisin röyhkeästi moukkamaisuudelle jopa sellaisessa mahdottomassa tapauksessa, että käräjillä pitäisi asiaa selvittää. Mallinen on ollut minua vastaan itse pahimman sortin parjaaja, kuten näkyy hänen teksteistään toistuvasti – myös nyt Facebookissa. Olen vastannut hänen parjausteksteihin vähintäänkin aiheellisesti – enkä jätä hänen poliittista myyräntyötänsä rauhaan. Paljon mielenkiintoista odottaa tiedostoissa.

Mallinen pistää Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportin yksittäisten nimeltä mainittavien suomalaisten (!) ihmisoikeusaktivistien syyksi jopa törkeällä tavalla, suosittelee jopa Supoa peliin, vaikka raportissa ei ole mitään mainintaa näistä suomalaista ihmisoikeusaktivisteista! Kyllä tuo on mitä pahinta parjausta, jota Mallinen harjoittaa FB:n vähäosaisia ystäviään provosoiden epäluuloon suomalaisia lähimmäisiään vastaan. Nyt Mallinen kommentoi ystäviensä kanssa tätä blogini kriittistä vastausta, jonka olen kirjoittanut heidän salaliittoteorioiden rakentelua vastaan. Mihinkään itse asiaan tai argumenttiin koko Mallisen jengi ei mitenkään reagoi, eikä edes pystyisi, koska heidän tueksi ei ole olemassa mitään faktaa: niin Mallisen jengi luo yhä uusia mielikuvituksellisia tarinoita.

Jukka Mallinen vetoaa Anneli Heliön kestävyyden puolesta, kun taiteilija on joutunut ahdistettuun asemaan kirjoitukseni johdosta. Mitäkö siis tapahtui? Heliö väitti oman ilmeisen ilmestyksen varassa, että Molari ei ole koskaan mitään uskosta tai uskonnosta kuulluttakaan vaan on ollut ilmeisemmin siis täysi ateisti. Lienee hiukan kohtuullista, että Heliön väitteen pöyristyttävyyden jälkeen kyselen, mikä on hänen ilmestyksensä lähtökohta.

Jukka Mallinen kokoaa ympärilleen kaltaistaan väkeä, kuten Jussi K. Niemelän – toisen ateismin puolesta tunnetusti mainostaneen henkilön – joka kirjoittaa: ”Terkkuja vaan Bäckmanille ja Molarille Suomen Penin mustapaidoilta!” Arto Luukkanen iloitsee, että karavaani kulkee, ja paljastaa viisautensa, että ”kyylä on aina kyylä ja kätyri on aina kätyri”. Ja Jukka Mallinen ja Anneli Heliö tykkäävät dosentti Luukkasen oivallisesta sananparresta, suoranaisesta viisaudesta.

Kyylä-sanalla on kaksi merkitystä: henkilö, joka puuttuu asioihin, jotka eivät hänelle kuulu; ja poliisi. Koska Luukkanen tietää, että en ole poliisi, niin hän otaksuu minun puuttuneen asioihin, jotka eivät minulle kuuluisi. Millaiset asiat ovat niitä, jotka kuuluvat Arto Luukkaselle: hänelle kuuluu tuhatvuotisen Venäjän historian suvereeni tulkinta ja vallankaappausta ennakoivan jytkyn unelmointi. Kyylä-Molarille ei ilmeisesti kuulu sanoa, että pysyisi Luukkanen vaan kasvavissa housuissaan ja jättäisi Venäjän olot venäläisten päätettäviksi.

Kätyri-sana on jopa vielä loukkaavampi: se ilmaisee halventavasti jonkun toisen laskuun toimivaa urkkijaa. Miten kätyri ja kyylä sanat liittyvät ylipäätänsä minun persoonaani, jää Luukkaselta selvittämättä. Hän on niitä samoja tyyppejä kuin Anneli Heliö, joka myös jonkinlaisen hengellisen ilmestyksensä varassa tekee kovia arvioita lähimmäistensä uskosta ja sidosryhmäsuhteista sekä ”urkinnasta”. Minun yksinkertainen tulkintani on, että tuossa Suomen Penin ja Finrosforumin väen joukossa on hämmästyttävän paljon mielikuvituksellisessa paranoidisessa harhassa eläviä ihmisiä: nämä luovat tavanomaisen pienen elämänsä ”kiehtovaksi” salaisilla ja villeillä juonikkailla kuvitelmilla suomalaisista antifasisteista!

Jos minua monesta syytetään, niin en kuitenkaan syytä Mallista tai Luukkasta ja vielä vähemmän Heliötä siitä, että Amerikka toi sota-aluksen Iranin edustalle. Ei se ole Mallisen syy! Niin tunnistetaan reaaliteettien tajuaminen. Mallisen jengiltä näyttää tuo taju olevan hukassa. Mahdotonta on vielä uskoa, että he vilpittömästi uskovat kaiken villin tarinan minua ja ystäviäni vastaan. Ilmeisemmin he eivät välitä edes totuudesta, vaan toistavat vain hulluja väitteitä leimaamisen tarkoituksessa.

Anneli Heliö tuntee jopa vainoharhaisia tunnelmia, kun hänen omia kirjoituksiaan on vähän arvosteltu: ”Stasin menetelmiä näiden tyyppien touhuilu muistuttaa monellakin tapaa. – Ihmisten varjostaminen ja salaa kuvaaminen, häirintä sekä uhkailu, suoranaisten valheiden tehtailu jne. Lista on pitkä. Missähän näitä tyyppejä on kurssitettu!” Heliö ei antanut vieläkään selvitystä, missä määrin hänen VALHEENSA – ”eihän hänellä ole minkään maailman uskonnollista vakaumusta” – on tarkoitushakuista panettelua ja mustaamista. Millä oikeudella Heliö kirjoittaa VALHEELLISTA panettelua ”ihmisten varjostamisesta”, ”salaa kuvaamisesta”, ”häirinnästä”, ”uhkailusta” jne? Onko Suomessa tietty pieni piiri Jukka Mallisen ympärillä, joille tuo valheellinen panettelu on sallittua, mutta sellaisen valheellisen panettelun arvostelu (so. puolustautuminen panettelijoita vastaan) olisikin sitten jo väärämielistä toimintaa – jopa rikollista!

(5) Johtopäätös

Nyt on Venäjän ulkoministeriö antanut tietyn vankan perustan, joka helpottaa keskustelua Suomen kanssa. Liian usein on tähän saakka kiistetty Suomessa, että se olisi vain ”antifasistien marginaalisia” näkemyksiä, kun olemme havainneet vastaavat ongelmat, vaikka olemme perustaneet näkemyksemme arvovaltaisiin suomalaisiin tutkimuksiin. Ensireaktiona näyttää olevan pistää pienet antifasistit syntipukeiksi, kun olemme ymmärtäneet ongelmallisen tilanteen niin oikein analyyseissamme, joita olemme lausuneet julkisesti.

Seuraavassa rakentavassa vaiheessa syntyy ymmärrys, jossa mittasuhteet asettuu oikein: antifasistit ovat vain moraalisesti herkkiä pieniä ihmisiä, jotka ovat aistineet huonon sään oikein ja vilpittömästi. Keskustelu siirtyy siinä vaiheessa itse ongelmiin, joiden ratkaisemisessa suomalaisilla on riittävästi työtä.

Omasta puolestani voin lausua vilpittömästi, että minulla ei ole mitään suhdetta Venäjän ulkoministeriöön tai sen raportin syntyyn. Sen Jukka Mallinen tietää luultavasti varsin hyvin, mutta hän tahtoo jostakin patologisesta syystä nostattaa vihaa Suomen antifasisteja vastaan. Mitkä ovat hänen todelliset pyrkimykset totuudenvastaisen epäluulon virittämisessä vähäosaisten ystäviensä avulla, jää vaikeasti selitettäväksi.

(6) Kopio Venäjän ulkoministeriön raportista (Suomen osuus)

Tässä on alla pdf-tiedostosta kopioituna venäjäksi Suomea koskeva teksti:

Из недостатков в области защиты прав человека в Финляндии в 2011 г. (в частности, в докладах 2011 г.

Комитета ООН против пыток и Комитета ООН по правам ребенка, решениях ЕСПЧ), на которые обращалось внимание, можно выделить следующие:

В сфере следствия и судопроизводства наблюдаются чрезмерная длительность следствия и суда (до 8 лет от начала следствия до оглашения решения суда), несвоевременное и недостаточное обеспечение юридической помощью, несоблюдение прав подследственных при проведении обысков и выемок. На этот счет неоднократно принимались решения ЕСПЧ, в том числе в нынешнем году.

Проблемы наблюдаются и в сфере дискриминация в отношении беженцев и иммигрантов:
1) трудовая дискриминация, в значительной степени касается русскоязычного населения Финляндии. В 2010 г. был подготовлен доклад Уполномоченного по правам меньшинств на эту тему, выявивший, что уровень безработицы среди русскоязычных иммигрантов составляет 31%, в то время как среди иммигрантов в целом это 17,6%, среди населения в целом – 8,8%.

2) социальная дискриминация иммигрантов, в первую очередь, цыган, а также русскоязычных (в основном на бытовом уровне). В сентябре с.г. был оштрафован владелец блошиного рынка, отказавший цыганке в аренде прилавка в связи с имевшимся у него негативным опытом общения с цыганами;

3) проявления национальной нетерпимости со стороны коренного населения. Драки на национальной почве – нередкое в Финляндии явление. В том числе столкновения происходят между различными национальными группами иммигрантов: так, в июне 2010 г. произошла массовая драка в центральном парке аттракционов в г.Хельсинки между сомалийцами и курдами. Всё больше в последнее время случаев вандализма в отношении собственности иммигрантов и их объединений. В 2010 г. трижды подверглось порче имущество строящегося первого в Финляндии буддийского храма;

4) неприятие представителями власти культурных особенностей частной жизни различных национальностей. В мае с.г. внимание СМИ привлекла диссертация аспирантки Университета г.Тампере Й.Хиитолы, в котором она доказывала предвзятое отношение к иммигрантам со стороны финских судов по делам об опеке. В изученных ею более чем 300 делах проблемы с воспитанием детей в семьях иммигрантов объяснялись всегда личными качествами родителей и обусловленной культурными особенностями их стран неспособностью цивилизованно воспитывать детей. При этом в отношении родителей-финнов основной причиной родительских неудач называлась «усталость», а для объяснения проблем родителей-иммигрантов эта причина не рассматривалась ни в одном из дел;

5) перенаправление беженцев в другие страны ЕС, где значительно менее вероятно предоставление им убежища;

6) недостаточно гуманное отношение к беженцам и иммигрантам по вопросам воссоединения семей. В 2010 г. широкий общественный резонанс получили дела т.н. «бабушек»: в отношении престарелых тяжелобольных египтянки Эвелин Фадайел и россиянки Ирины Антоновой, прибывших в Финляндию к родственникам по туристическим визам, были приняты решения о депортации. Родственники Ирины Антоновой согласились на депортацию, родственники Э.Фадайел спрятали её, после чего финские власти продлили ей визу в порядке исключения. Обе женщины скончались в 2011 г. Родственники депортированной россиянки обратились в суд с требованием о возмещении морального ущерба. В сентябре с.г. началось рассмотрение в Административном суде г.Турку аналогичного дела 87- летнего косовского албанца Рамадана Костаницы. Парламент Финляндии в42 2010 г. счел нецелесообразным менять законодательство с целью решения этой проблемы.

7) недостаток специалистов по работе с беженцами и иммигрантами. В Докладе Комитета ООН против пыток, например, отмечено полное отсутствие представителей этнических меньшинств в составе судейского корпуса.

Наблюдается также высокий уровень насилия в семье в целом и в отношении супругов, в частности; широкое распространение в финских школах издевательств и насилия в среде учащихся; высокое число самоубийств; чрезмерно высокие показатели психических расстройств среди детей и молодежи и недостаточная изученность причин такой ситуации; высокая латентность преступлений на сексуальной почве и недостаточно суровые наказания за эти преступления. В августе с.г., например, общественное порицание вызвал приговор в отношении четырех мужчин, совершивших изнасилование 14-летней девочки. Они получили от 40 дней условно до 6 месяцев условно плюс штраф от 500 до 3000 евро. Другой привлекший внимание в этому году случай – получивший в июне с.г. условный срок за изнасилование ребенка мужчина продолжил работу тренером футбольной команды несовершеннолетних девочек, поскольку закон не требует сообщать о судимостях от лиц, работающих в качестве волонтеров.

Присутствуют нарушения в системе психиатрической/неврологической помощи: отсутствие независимой экспертизы и судебной проверки при принудительной госпитализации, проведение электросудорожной терапии без согласия пациента, необоснованное назначение сильнодействующих психотропных препаратов при лечении синдрома дефицита внимания и гиперактивности у детей (из Доклада Комитета ООН против пыток). Нарушения свободы слова, отмечаемые в решениях ЕСПЧ, связаны с принятым в Финляндии ограничительным толкованием, не допускающим вмешательство масс-медиа в частную жизнь. Гендерные различия в оплате за равный труд в частном секторе – в 2010 г. «женский евро» стоил 81 цент.

Другая проблема состоит в отсутствии внятной национальной политики в отношении русскоязычного населения страны, хотя это третья по численности национальная группа после титульной нации и шведов. Рекомендации Комитета министров Совета Европы по обеспечению прав русскоязычного населения как национального меньшинства выполняются слабо. Рекомендация Рабочей группы ООН по правам меньшинств о создании отдельного совещательного органа по вопросам русскоязычного населения Финляндией была проигнорирована, несмотря на обращения местных русскоязычных организаций. Комиссия ООН по правам ребенка неоднократно обращала внимание на недостаточность законодательного и политического обеспечения в Финляндии права ребенка на выражение своего мнения официальным властям по касающимся его вопросам; чрезмерно высокое число детей, изъятых из семей (16 тыс. детей в настоящее время живут вне своих семей) и недостаточную изученность причин такой ситуации; чрезмерно длительное рассмотрение споров об опеке.

В отношении важных с российской точки зрения недостатков правозащитной ситуации в Финляндии наиболее актуальным продолжает оставаться следующие дела:

1. «Дело Салонен». В 2008 г. имеющая российское и финское гражданство Римма Салонен вывезла в Россию своего 5-летнего сына Антона без согласия отца-финна. Отец сразу же обратился в полицию, было возбуждено уголовное дело. Узнав об этом, мать решила в Финляндию не возвращаться. В 2009 г. отец силой отнял ребенка у матери на территории России и вывез в Финляндию в багажнике дипломатической машины финского вице-консула. Приехавшая следом за сыном в Финляндию Римма Салонен была осуждена за международное похищение ребенка и лишена прав опеки. Бесплатная адвокатская помощь, предоставленная Римме Салонен, оказалась настолько недостаточной, что, по ее словам, адвокат отказывался ее выслушать и создавал впечатление, что видит своей задачей не защиту ее интересов, а поддержку обвинения. Посольством ей был рекомендован другой адвокат. В настоящее время Римме Салонен разрешено встречаться с сыном 1-2 раза в месяц под надзором социальных работников. Во время этих встреч матери и сыну было первоначально запрещено общаться на русском языке, причем это решение было подтверждено, как правомерное, судом. После привлечения российской стороной внимания к несоответствию данного запрета международным правозащитным стандартам, де-факто он был отменен. В то же время, продолжает действовать запрет социальной службы на разговоры во время встреч о православии (при этом мать активная прихожанка, сын крещен в православную веру). В июне с.г. представителем Риммы Салонен была подготовлена жалоба в ЕСПЧ.

2. «Дело Путконен»: социальная служба г.Хельсинки в 2010 г. изъяла девочку Юлию Путконен, гражданку Финляндии, у ее матери, гражданки России Валентины Путконен, и определила ее место проживания с отцом, гражданином Финляндии Йоуни Путконеном в Санкт-Петербурге, где он живет и работает. Юлия проживает в настоящее время в России, мать имеет право на встречи.

3. «Дело Рантала»: имеющий российское и финское гражданство ребенок Роберт Рантала в декабре 2009 г. был изъят социальной службой у родителей – гражданки России Инги и финна Вилли-Пекки Рантала. Он сбежал из приюта (по финским оценкам, его забрала оттуда мать) и после вмешательства Уполномоченного при Президенте Российской Федерации по правам ребенка А.П.Астахова был возвращен родителям. В июне 2010 г. мать вывезла сына по письменному разрешению отца в Санкт-Петербург. В Финляндию Инга возвращаться не собирается, поскольку там она должна предстать перед судом по обвинению в нанесении сыну побоев, из-за чего ребенок и был изъят из семьи. По ее словам, она скрывается от суда не из- за возможного наказания, а чтобы уберечь ребенка от очередного помещения в приют.

4. Имеющая российское гражданство проживающая в Финляндии Клара Ситнова-Тойвонен являлась по решению российского суда опекуном своего внука В.А.Богданова, который был изъят финской социальной службой в 2009 г. и помещен в социальное учреждение. В каникулы, которые внуку было разрешено проводить с бабушкой, она выехала с ним в Санкт-Петербург к родственникам и по просьбе внука (ему больше 12 лет) передала им права опеки, поскольку мальчик хотел жить в семье, а не в приюте. По возвращении в Финляндию в отношении нее было возбуждено дело о похищении.

5. У И.Г.Тиенсуу осенью 2010 г. изъяли дочь 15 лет в связи с попыткой самоубийства. По словам матери, эта попытка была связана с изнасилованием девушки, а не с ситуацией в семье. Мать и дочь в письменном виде заявили возражения против помещения в приют. На запрос Консотдела было отвечено, что по закону любая попытка самоубийства является основанием для изъятия, а также что финские социальные власти считают неприменимым к изъятиям детей требование Консульской конвенции между СССР и Финляндией сообщать в консучреждения о лишении свободы гражданина страны, назначившей консула

.

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

ВКонтакте V Kontakte http://vkontakte.ru/id157941374

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Uskaltaisiko Alexander Stubb juoksukentälle haastejuoksuun?

2011-12-30T13:10:00.011+02:00

Eilen juoksin, mutta tänään aamulla on ollut kipeä kantapää. Siitä huolimatta rohkenen sanoa, että järjestäkää urheilusankari Alexander Stubb urheilukentälle samaan aikaan kanssani: juoksen toki ko. miestä huomattavasti vanhempana ukkona myös kantapääni puolesta rampana ja harjoittelemattomana nopeammin tuhat metriä tai mailin.

Tietysti tämä Stubbiin vetoaminen on myös toden lisäksi täyttä savolaista piruilua, kun urheilusaavutuksissaan median ja itsensä hurmannut Stubb ei sittenkään osaa juosta - juoksee anorektikona jopa huonommin kuin häntä jo selvästi vanhempi ja lievästi ylipainoinen virkaheitto tyhjäntoimattaja.

Kuvassa: virkaheitto tyhjäntoimittaja juoksemassa ilman erityisiä juoksuhepeneitä. Ylhäällä on sitä vastoin juoksusankari Stubb kaikissa upeissa varusteissaan lehdistön kuvaamana.

Eilen menin aamupäivällä juoksumatolle. Ennen matolla juoksua tein jonkin verran lihaskuntoharjoituksia. Kantapää tuntui jo melko hyvältä. Juoksutauko näyttää vaikuttavan hengitykseen, vaikka lihakset eivät juostessa väsy.

Tein hyvin varovaisen juoksun, jotta kantapääni ei lihasten ja kehon yleisen väsymyksen tähden kipeytyisi. Juoksin 5 kertaa 500 metriä 3.00 min/km vauhdilla. Juoksujen välisen tauon aikana tein kaksi kertaa 30 kertaa vatsalihasliikkeitä – ja sitten heti juoksumatolle.

Juoksuvauhti oli siis kiireetön ja helppo. Ongelmana oli ensinnäkin pelko, kun kantapään edessä alkoi tuntua pientä kipeytymistä. Toiseksi ei myöskään hengitys ollut se, mikä oli aiemmin syksyllä. Juoksun jälkeen sain jopa hengittää reilusti.

Illalla kantapää oli kunnossa, mutta aamulla en ollut valmis kuntoilemaan kovin kipeän kantapään tähden. Pelkästään kävelykin teki vaikeaa. Päivän kuluessa jalka on taas elpynyt. En tiedä, onko lääkärin määräämällä tulehduskipulääkkeellä mitään vaikutusta vai olisiko kipu lähtenyt ilman sitäkin. Aamulla kipu on yleensä pahin, vaikka yöllä en tunnetusti juokse.

Kahta juoksulenkkiä en pysty nykyhetkessä enää toteuttaa vuorokaudessa. Ei pidä liioitella, sillä juoksu pitää säilyä nautittavana, vaikka joskus se tekisi lihasten ja kunnon kehittämiseksi terveellä tavalla ”kipeää”. On erotettava vahingoittava juoksuhullun kipeys ja rakentava kuntoa rakentava ”kipeys” (kunnon kehittämiseksi, ei nivelten vaurioittamiseksi).

Olen kuullut, että jotkut juoksijat tahtoisivat kesäksi 2012 järjestää haastejuoksun kunniasta ja maineesta minun ja Alexander Stubbin kanssa 1000-1500 metrin juoksussa. Se sopii minulle, vaikka jalkani olisi kipeä. Kipeälläkin jalalla, ja siis harjoittelematta, juoksen lenkkitossuissa täysin harjoittelemattomana 1000 metriä tuntuvasti alle 3 minuutin ja 1500 metriä noin 4.15 aikaan, mutta terveellä jalalla juostaan sitten keveät piikkarit jalassa ja jo muutaman viikon vähän harjoitelleena sitten tuntuvasti nopeammin...

Tuhannen metrin juoksussa eka 400 metriä vienee alle 60 sekuntia (siis harjoittelmattomana) – ja sen jälkeen katsotaan, miten kaukana on edessä tai takana Stubb, jotta tarvitseeko enää näin vanhana laiskana miehenä muuta kuin hölkätä loppuun saakka. Harjoittelemattomana on se tyypillinen ongelma, että maitohappoa kertyy pienenkin helpon juoksun jälkeen ja vauhti saattaa hidastua senkin vuoksi hölkäksi, kun taas harjoitelleena tuo sama vauhti jatkuisi loppuun saakka.

On sinänsä yllättävää, että kello kertoo ja jalat todistavat (ja toisin päin myös) minun jaksavan nyt 50 ikävuotta lähestyvänä miehenä huomattavasti suorituskykyisempiin juoksuihin keskipitkillä matkoilla kuin teinipoikana (14-18 v). Silloin saatoin olla nopeampi ihan lyhyellä matkalla ja uutterampi ylipitkillä matkoilla (yli 20 km), mutta lihaksissa ei ollut tervettä energisyyttä suorituskykyä vaativia keskimatkoja varten.

Jälkikirjoitus:

Tänään kävin sitten ulkona juoksulenkillä, mutta suunnitelma ei toteutunut. Teki mieli juosta 1-2 km:n kovavauhtisia "vetoja" maastossa. Kantapään kivun tähden harjoitus keveni kevyeksi vauhtileikittelyksi, pelkäksi 5 kilometriksi. Pelkästään kantapää ei tuntunut pahalta, kun askel sattui maahan, vaan myös alaselkä meni jäykäksi ja koko juoksu sekaisin. Kun lähdin ensimmäiseen kuviteltuun 2 km:n kovaan, niin neljänsadan metrin päästä (alku oli kokonaan ylämäkeä) piti pistää kävelyksi. Juoksu oli onnettoman sekaisin, vaikka juoksuun lähtö tuntui hyvältä.

Kevyt vauhtileikittely tarkoittaa juoksusta nauttimista vauhtelevalla nopeudella, jossa juostaan useita kertoja noin 100-400 metriä tosi lujaa, mutta sitten välillä juoksu muuttuu hölkäksi ja verryttelyksi. Hyvin kehittävä harjoittelu tarvittaessa, etenkin jos lenkki ei jää kipujen vuoksi näin lyhyeksi.

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Bandiitit alkavat paljastaa omia verkostojaan

2011-12-30T11:46:00.009+02:00

Dagestanilaisessa, vähän yli 100 000 asukkaan, kaupungissa Derbent (Дербент) on äskettäin 28.12.2011 pidetty hyvissä rakentavissa merkeissä sääntömääräinen kokous, jonka järjesti komissio, joka auttaa siviilejä lopettamaan terrorismin ja ääriliikkeissä toiminnan.

Nariman Mirzamagomedovin (Нариман Мирзамагомедов, s. 1970) ja Gasan Kurabekovin (Гасан Курабеков, s. 1987) tapaukset olivat käsiteltävänä (suomalaisruotsalainen bandiittien ulkomainen edustusto ja terroristi Doku Umarovin virtuaalinen äänenkannattaja on luonnollisesti vaiennut mainitusta järkyttävästä tappiosta). Nämä kaksi entistä bandiittia olivat joutuneet iltapäivällä noin 17:15 aikaan 13. lokakuuta 2011 pitkien pidätysneuvottelujen kohteeksi, jotka ratkesivat vasta myöhään yöllä. Lopulta sukulaiset auttoivat neuvotteluissa ja nämä kaksi militanttia antautuivat.

Bandiitit olivat pidätyshetkellä Akushinkyn prospekt 15:n omakotitalossa, jonka olivat vuokranneet käyttöönsä Makhachkalasta.

Makhachkalan vankilassa nämä bandiitit tunnustivat kiistämättömät syytteet oikeiksi ja tarjoutuivat yhteistyöhön tutkimusten edistämiseksi, jotta terroristien pahat verkostot, isommat johtajat ja rahoittajat saadaan kiinni. Komissio tutustui tapaukseen ja hyväksyi tarjouksen yhteistyöstä terrorismiverkostojen paljastamista varten.

Nämä militantit olivat pommittaneet erästä poliisilaitosta ja sisäministeriön rakennusta sekä heinäkuussa 2011 osallistuneet erään paikallisen koulun rehtorin murhaan.

Bandiittien joukoissa tapahtuu repeämiä lainvalvontaviranomaisten hyvien toimintamenetelmien ansiosta. Alustavia tietoja on tullut myös siitä, että Pohjois-Kaukasian alueilta paenneiden keskuudessa ja bandiiteille tärkeissä tukiverkostoissa on virinnyt tahtoa yhteistyöhön. Sen sijaan että nämä jatkaisivat taloudellista ja propagandistista tukea terroristeille – joutuen täten itsekin rikoksista osallisiksi -, on syntynyt jossakin määrin ei-julkista yhteistyötä lainvalvontaviranomaisten kanssa pahojen verkostojen paljastamiseksi ja tuhoamiseksi. Yllättävintä on, että niin moni alueen tapahtumiin sinänsä ulkopuolinen henkilö ja ulkomainen yhteisö on tullut uskolliseksi levottomuuksien tukijaksi.

Vuonna 2012 on odottavissa uusia, julkistettavia saavutuksia näissä pyrkimyksissä bandiittien ja heidän ympäri maailmaa asuvien ystäviensä kauhuksi. Kunnes tämä uudenvuoden toive toteutuu näkyvästi ja konkreettisesti, jatkan jokainen aamu eksorsistisia rukouksia mainittujen bandiittien ja heidän - merkittävissä määrin jopa nimeltä tunnettujen - yhteistyökumppaneidensa vapauttamiseksi pahoista hengistä. Ja siinä vaiheessa, kun paljastukset ovat pahuudesta luopuneiden yhteistyökumppaneiden ansiosta valmiit julkistettaviksi, ei kansainvälisissä uutisissa säästetä yhtään suomalaistakaan pahuuden partneria.

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Vladimir Putin voittaa rehdeissä ja reiluissa presidenttivaaleissa

2011-12-29T19:42:00.006+02:00

Pääministeri Vladimir Putinin suosio on lisääntynyt epäonnistuneiden Moskovassa järjestettyjen mielenosoitusten jälkeen.

Kirjoitin muutama päivä sitten oman havaintoni siitä, miten ilmeisen koskettavasti mielenosoituksen järjestäjät kokivat 24. joulukuuta 2011 Moskovassa pettymyksen. Heitä vastaan vihellettiin ja buuattiin. Putinia vastaan yritetyt mielenosoitushuudot eivät onnistuneet edes kannattajien keskuudessa. Epäilin tuolloin, että epäonnistunut mielenosoitus merkitsi käännekohtaa.

Tuoreimpien mielipidemittausten mukaan Vladimir Putinin suosio näyttää lisääntyneen.

RIA Novostin 29. joulukuuta raportoima mielipidemittaus lupaa Vladimir Putinille 52 %:n tuen vaaleissa. 26 % näistä äänestäjistä oli varma tuestaan Putinille, 16 % ilmeisen varma ja 10 % piti hyvin mahdollisena. Erityisesti naiset antavat tukensa Vladimir Putinille.

FOM suoritti väestötutkimuksen 204 paikkakunnalle, haastateltuja oli 3000. Tilastollinen virhe on 3,4 %.

Useimmat ihmiset näkevät Vladimir Putinin johtajaksi, joka voi yhdistää maan.

Mielenosoittajien protestissa oli kyse moni-ilmeisestä tyytymättömyydestä, jota Venäjällä koettiin, mutta sen suoranainen liittäminen Putinin vastaiseksi rintamaksi epäonnistui. Tyytymättömyyttä osattiin käyttää tehokkaasti, kun isot väkijoukot saatiin mobilisoitua mielenosoituksiin. Mutta se varsinainen jäi lausumatta mielenosoituksissa. Pelkät englannin ja venäjänkieliset iskulauseet eivät tyydyttäneet ihmisiä. Venäläiset eivät ole amerikkalaisia, jotka eläisivät pelkillä tyhjillä iskulauseilla. Mielenosoituksen järjestäjillä ei ollut tarjottavana tulevaisuutta Venäjälle ja sen kansalaisille.

Toinen suuri ongelma oli mielenosoituksen keskeisten hahmojen Navalnyin ja Nemtsovin salatumman luonteen sekä epärehellisten suhteiden tarkempi paljastuminen. Tyytymättömyys näitä molempia tyyppejä vastaan oli ilmeistä mielenosoituksissa. Navalnyin uho miljoonasta mielenosoittajasta maaliskuussa on pelkkää puhetta hänen länsimaisille rahoittajilleen.

Venäläiset ovat päässeet myös entistä tietoisemmaksi Golos-järjestön harjoittamasta vaalitarkkailun väärentämisestä ja amerikkalaisten sekaantumista Venäjän perustuslaillista järjestelmää vastaan. Molemmat toimet ovat olleet omiaan vihastuttamaan venäläiset provokaatoreita vastaan. Kun tietoisuus vielä lisääntyy siitä, miten samaiset rahoittajat ovat tukeneet myös Pohjois-Kaukasian bandiittien pyrkimyksiä, lienee otaksuttavissa, että äskettäisten mielenosoitusten järjestäjät joutuvat entistä ahtaammalle kritiikin ja halveksunnan johdosta.

Vladimir Putinin äänisaalis voi olla näiden näkymien valossa hyvinkin yli 60 % presidenttivaaleissa annetuista ääneistä ensimmäisellä kierroksella, mikäli vaalikampanjat käynnistyvät hyvin ja Venäjällä tietämys harjoitetusta häikäilemättömästä pelistä Venäjän hajottamiseksi lisääntyy. Perheestäni tulee varmasti yksi ääni Vladimir Putinille. Reilut ja rehdit vaalit tarkoittavat, että tämäkin ääni tunnustetaan eikä laittomuuksien ja levottomuuksien avulla saa loukata tämän äänestäjän antamaa ääntä.

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Milloin Sauli Niinistö ja Paavo Lipponen tekevät poliittiset johtopäätökset?

2011-12-29T15:31:00.003+02:00

Suomi on merkillinen maa. Juuri julkaistujen eurooppalaisten tutkimusten mukaan suomalaiset luottavat enemmän mediaan kuin missään muualla Euroopassa ihmiset luottavat. Demokraattisten väittelyjen kotimaassa Iso-Britanniassa ihmiset ovat sitä vastoin kriittisempiä median suhteen kuin missään muualla Euroopassa. Suomessa on kuitenkin ulkomaanuutiset pääasiassa englannista suomeksi käännettyjä, ehkä pienen toimituksellisen työn avulla käännöksen jälkeä on peitelty (ei aina). Britit eivät usko samoihin uutisiin, lukevat kriittisesti ja kuuntelevat epäillen, mutta suomalaiset kumartavat ja kunnioittavat totuuksina. Saman tutkimuksen mukaan suomalaiset luottavat enemmän poliittisiin puolueisiin kuin missään muualla Euroopassa ihmiset luottavat puolueisiin.

Suomi on merkillinen maa, sillä Sauli Niinistö ja Paavo Lipponen voivat varsin ongelmattomasti olla ehdokkaina tasavallan presidenteiksi, vaikka koko euro ja EU ovat samanaikaisesti kaatumassa. Iso-Britannia on jo päättänyt rajojen sulkemisesta euron romahduksen koittaessa. Australia on antanut ohjeet riskivaluutasta eurosta vapautumiseksi.

Suomi on merkillinen maa, sillä Sauli Niinistö ja Paavo Lipponen ovat Suomen eurojäsenyyden arkkitehdit ja agentit, joiden ansiottomuuden tähden suomalaiset eivät koskaan äänestäneet euroon liittymisestä. Romahtavan euron tuskat ja tietämys ovat jääneet myös lausumatta Suomessa avoimesti. Kaikki hoituu, kauniisti ihmiset luottavat politiikkojen lupauksiin enemmän kuin missään muualla Euroopassa. Suomalaiset luottavat myös euroon tällä hetkellä enemmän kuin missään muualla Euroopassa: hyvin selvä valtaenemmistö suomalaisista rakastaa ja uskoo euroon: In euro we trust.

On varsin ilmeistä, että Iso-Britanniassa tai Saksassa ei tulisi sikäläisen poliittisen keskustelevan ja yhteiskuntakriittisen kulttuurin tähden kyseen vallitsevassa tilanteessa kahden keskeisimmän euro-agentin esiintyminen presidenttiehdokkaana – ja toinen heistä (Niinistö) nauttii jopa gallup-mittareiden kovista lukemista. Kun miettii Niinistön suosiota, hänen ansiokseen jää kohtalokas tsunamin kokeminen puhelintolpassa Thaimaassa ja sen jälkeinen onnistunut empaattinen mediapeli. Lisäksi Niinistö on julkisuutta saanut rakkaussuhteidensa avulla. Poliittiset ansiot rajoittuvat europäätökseen.

Milloin Niinistö ja Lipponen tekevät eurooppalaiset johtopäätökset vallitsevasta eurokatastrofista vetäytyen presidenttiehdokkuudesta?

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

GOLOS-järjestö ja Pohjois-Kaukasian bandiitit saavat rahansa USA:n budjetista

2011-12-28T16:18:00.005+02:00

NED (National Endowment of Democracy) tuki vuonna 2011 samanaikaisesti sekä Venäjän vaalien häirintää Golos-järjestön 65 000 dollarin avulla että Pohjois-Kaukasian terroristien viestintäverkostoja mm. 49 980 dollarilla Venäjä-Tšetšenia ystävyysseuran kautta, jonka Mikael Storsjö perusti Suomeen.

Ei-julkinen ja salainen rahoitus on vaikeasti arvioitavissa, mutta NED:n julkiset tiedot lausuvat seuraavaa: ”Russian-Chechen Friendship Society ($49,980): ”To expand and develop a web site that publishes the book An International Tribu¬nal for Chechnya. The two volume study documents human rights abuses during the two Chechen Wars and argues that several incidents constitute war crimes within the meaning of the Geneva Convention.” NED perustelee vuosittain uusiutuvin sanakääntein jatkuvaa tukea mainitulle äärijärjestölle. Vuonna 2007 perustelut NED lausui lyhyesti, että kyseisen rahoitettavan järjestön tehtävänä oli “counteract the manipulation of information on the North Caucasus by the Russian government.”

NED on samassa raportissa paljastanut rahoittavansa myös GOLOS-vaalitarkkailua: Regional Civic Organization in Defense of Democratic Rights and Liberties “GOLOS” ($65,000): “To carry out a detailed analysis of the autumn 2010 and spring 2011 election cycles in Russia, which will include press monitoring, monitoring of political agita¬tion, activity of electoral commissions, and other aspects of the application of elec¬toral legislation in the long-term run-up to the elections. GOLOS will hold local and national press conferences and publish reports on its findings, as well as pro¬vide detailed methodological advice to its monitors and other monitoring agencies.”

Vaalien häirintä ja separatismin vauhdittaminen bandiittien avulla on johdonmukaista värivallankumouksellista imperialismia.

Mikael Storsjön Suomeen siirtämä, jota Heidi Hautala on tukenut jäsenyydellään – ja Oksana Chelyshevan (Оксана Челышева) tällä hetkellä johtama - terroristien viestintäkeskuksen Kavkaz Centerin Suomessa toimiva sivukonttori ОРЧД (Venäjä-Tšetšenia ystävyysseura) – on jo monta vuotta sitten Nižni Novgorodin tuomioistuimen päätöksellä kielletty terroristien tukijärjestö, sillä järjestö oli syyllistynyt mm. laajamittaiseen veronkiertoon sen lisäksi että oli mainostanut terroristien vihasanomaa.

Tuomioistuimen päätös ja YK:n turvaneuvoston kielto tuen antamisesta Doku Umarovin verkostoille ei kuitenkaan estänyt Yhdysvaltain budjetin käyttöä tekopyhästi – ja rikollisuutta tukien - mainittuihin toimiin.

Kuvassa rikoksesta epäillyn kuulustelupöytäkirja Suomenlahden merivartioston esikunnasta 8.7.2009 kello 15:20 alkaen, jolloin Karl Mikael Storsjö oli yliluutnantti Matti Kettusen kuulusteltavana törkeän laittoman maahantulon järjestämisestä. Myös Storsjö tunnustaa kuulusteluissa, että hänen Suomeen perustama järjestö Venäjä-Tšetšenia ystävyysseura saa Yhdysvaltain budjetista rahoitusta niin kuin Suomalaisvenäläinen kansalaisfoorum (Finrosforum) saa Suomen ulkoministeriöltä.

Venäjän vaalien häirintä GOLOS-järjestön disinformaation avulla ja Venäjää vastaan taistelevien bandiittien tukeminen saavat rahoitusta yhdestä samasta lähteestä: Yhdysvaltain budjetista.

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Алексей ЧЕЛНОКОВ: Лондонская фетва для террориста №1

2011-12-27T17:28:00.003+02:00

Алексей ЧЕЛНОКОВ: Лондонская фетва для террориста №1
Международный ежемесячник “Совершенно секретно” 27 декабря 2011

Jälkikirjoitus:

En aivan liity kaikkiin niihin ajatuksiin ja sanankäänteisiin, joita mainitussa lehdessä ylipäätänsä ja joita tämä suhteellisen tunnettu toimittaja Aleksei Chelkonov käyttää artikkelissaan.

Hän viittaa islamilaiseen, Syyriasta lähteneeseen teologiin Abu al-Basyrov Tartukseen (s. 3.10.1959), joka vietti pitkät ajat myös Pakistanissa, Afganistanissa ja Jordaniassa. Tällöin kirjoitti myös demokratiaa ja monipuoluejärjestelmää vastaan. Tämän jälkeen Jemenissä, Malesiassa ja Thaimaassa. Hän on puhunut teologina Jihadin, Kaukasian emiirikunta –terrorijärjestön ja Doku Umarovin valtaoikeuksien puolesta. Abu al-Basyrov Tartus on em. lausunnoissaan liki olemattomasti osoittanut analyyttistä kykyä historiasta, uskontojen historiasta ja etiikasta.

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Aloittavatko USA ja EU oman Harmageddoninsa Venäjää ja Kiinaa vastaan jo vuonna 2012?

2011-12-27T13:27:00.007+02:00

Helga Zepp-LaRouche, saksalainen poliittinen aktivisti, natsirikoksia tutkivan liikkeen Schillerin instituutin perustaja arvioi 23. joulukuuta 2011 ilmestyneessä artikkelissa vuoden 2012 näkymiä (artikkeli World War III, or the Onset of the Age of Reason?, jonka Executive Intelligence Review julkaisi). Hän on useissa muissakin puheissaan ja kirjoituksissaan arvioinut maailmansodan uhkan ja sotasuunnitelmien vahvistumista.

26. marraskuussa 2011 hän huomautti sotilaallisen väliintulon riskiin Syyriaa vastaan, koska Yhdysvaltain hallinto oli jo pyytänyt kansalaisiaan poistumaan Syyriasta. Hän viittaa myös siihen, että USA pitää nykyistä järjestelmää toistaiseksi ”tulostamalla rahaa”. Hyperinflaatiota ja romahdusta seuraa kaaos, joka on lavastus sotaa varten. Euroopan ja Amerikan talouden kaoottiset järjestelyt viittaavat myös tuohon huolestuttavaan suuntaan.

16 joulukuuta 2011 IMF:n johtaja Chrine Lagarde maalasi hyvin synkän kuvan maailmantaloudelle, vertaisi näkymiä suuren laman syntyyn Toisen maailmansodan kynnyksellä. Kaikki talouden tiedot ovat odotettua huonommat: kasvu on pienempi, alijäämät suuremmat, kansalliset velat suuremmat. Zepp-LaRouche vaatii nyt entistä parempaa ja tinkimätöntä analyysia trans-Atlantisten päättäjien keskuudessa. ”Tosiasia on, että jokainen Euroopan ja Yhdysvaltojen hallituksen jäsen on täysin tietoinen siitä, että olemme menossa sotaan kiihtyvällä vauhdilla, mikä on looginen seuraus Obaman, Naton ja EU:n politiikasta, joka on jatkoa George W. Bushin ja Tony Blairin politiikalle. Siinä asetetaan Venäjää ja Kiinaa vastaan. Sekä ohjuspuolustusjärjestelmä, jota Nato parhaillaan rakentaa Itä-Euroopassa ja on suunnattu Venäjää vastaan, ja nykyinen jättimäinen sotilaallinen kertymä Intian valtamerelle, Persianlahdelle ja Itäiselle Välimerelle voidaan tulkita vain maailmansodan valmisteluksi. Neljä lentotukialusta, lukuisia fregatteja ja sotalaivoja on otettu näennäisesti käyttöön Syyrian ja Iranin tilanteen johdosta, kaikki asejärjestelmät on otettu todellisuudessa käyttöön, mikä on välttämätöntä suurelle sodalle" (Zepp-LaRouche).

Zepp-LaRouche kysyy, miksi kukaan näistä hallituksista ei sano avoimesti mitään välitöntä vaaraa, joka on kuitenkin suurempi kuin vuonna 2003 Irakin sodan edellä. Zepp-LaRouche kysyy, miksi Saksan hallitus ei reagoi Venäjän pääesikunnan kenraalin Nikolai Makarovin lausuntoon, että Keskisessä Euroopassa voi syttyä alueellinen sota, jossa ydinaseita käytetään.

Venäjän kansallisen turvallisuusneuvoston johtaja Nikolai Patrushev kirjoitti 14. joulukuuta Argumenti i Fakti –lehdessä, että Yhdysvaltain ja Naton ohjuspuolustusjärjestelmät ovat Euroopassa suunnattu Venäjää ja Kiinaa vastaan: ”Erittäin vakuuttavien laskelmien valossa asiantuntijamme ovat tehneet selväksi, että Yhdysvaltojen väitteet Iranin tai Pohjois-Korean uhkasta ovat keksintöä. Samalla on selvää, että Yhdysvaltain ABM järjestelmät ovat kohdistettu Venäjää ja Kiinaa vastaan. Mutta mitä vielä enemmän: Suunnittelun järjestelmän rinnalla sotalaivaston ohjustorjuntajärjestelmät on tuotu lähelle Venäjän rannikkoa, lisätty ABM tutkajärjestelmien käyttöönottoa Venäjän rajoilla” (Zepp-LaRouche).

Financial Timesin kolumnisti Wolfgang Münchau on tullut siihen tulokseen, että euro on toivoton tapaus. Hän kirjoittaa Der Spiegel-lehdessä, että on jo mahdoton pelastaa euroa. Pelkästään pieni pikinä riittää, että ”euroalue räjähtää”. Zepp-LaRouche kysyy, miksi trans-Atlantisen alueen hallitukset ovat heittäneet täysin vastuuttomasti tukea tuhoutuvan Euroopan Yhteisön yhteisen valuutan hyväksi. He varmasti tietävät, että tämä johtaa nopeasti hyberinflaatioon Saksan vuoden 1923 tapaan, mutta tällä kertaa ei vain yhdessä maassa, vaan se etenee Euroopasta ja Yhdysvalloista koko maailmaan. Tekevätkö transatlantiset hallitukset tänään samaan hyperinflaation virheen, väestön ryöstämisen julmimman muodon?

”Kun nöyrästi katsotaan Naton itälaajentumista heidän avoimen aggressiivisten projektien kanssa, niin tämä provosoi sotaa Venäjän ja Kiinan kanssa”, kirjoittaa Zepp-LaRouche. ”Kuka kysyi tai valtuutti EU komissaari Neelie Kroesin ja Karl-Theodor zu Guttenbergin aloittamaan strategisen projektin ´No Disconnect´, jonka avulla ´autoritääristen valtioiden´ internetin käyttäjille turvataan vapaa pääsy internettiin? Lähemmin tarkasteltuna tarkoitus on saada aikaan ’arabikevät’ eli tarkoitus vaihtaa hallituksia kaikkialla maailmassa, kuten Kroes sanoi – ja ilmeisemmin myös Venäjällä ja Kiinassa” (Zepp-LaRouche). Zu Guttenberg tahtoo käyttää internet-sivustoja hänen sotilaallisten kontaktiensa hyväksi, edistäen tätä mainittua hanketta. Sen tarkoituksena on auttaa tiedustelupalveluja paikantamaan ”tukahduttamisen laajuus”. "EU:n komisaari ilmiselvästi haluaa edistää epävakautta muiden itsenäisten valtioiden alueella tilanteessa, jossa rahoitusmarkkinoiden romahdus ja maailman sodan vaara on Venäjää ja Kiinaa vastaan on suuri” (Zepp-LaRouche).

Irania vastaan on jo amerikkalainen sota

Zepp-LaRouchen arviot on liitettävä siihen, Suomessa vaiettuun, vaaralliseen toimintaan, että vuoden 2010 aikana Yhdysvallat ja Israel yrittivät toteuttaa ydinvoimalaonnettomuuden virushyökkäyksen avulla. Ydinvoimalaonnettomuudessa melkein jopa onnistuttiin. Venäjän Nato-suurlähettiläs Dmitri Rogozin antoi kovan tuomion: Stuxnet-virus oli ”erittäin vaarallinen, sillä voi olla erittäin vakavia seurauksia ja johtaa uuteen Tsenobyliin”. Rogozin esitti pyynnön, että Naton tulisi tutkia viruksen synty. Israelin turvallisuusviranomaiset myönsivät, että cybersodankäynti on heidän tärkeä toimintastrategiansa. Israelin armeijan tiedustelupäällikkö Amos Yadlin kertoi kybersodan olevan kansallinen painopiste. Pääministeri Benjamin Netanjahu ei mitenkään torjunut stuxnet-tietokonemadon syntyä Israelin ja Yhdysvaltojen yhteisoperaationa.

Saksalainen tietoturvakonsultti, SCADA-tietoturvaorganisaation kansainvälisen tutkimusjohtaja, myös Langner Communications GmbH:n presidentti Ralph Langner on analysoinut heinäkuussa 2010 ensimmäistä kertaa havaittua Stuxnet-virusta. Virus löydettiin ensimmäiseksi Valko-Venäjällä toimivassa VirusBlokAda -laboratoriossa. Tämä virus oli nimenomaisesti suunniteltu teollisuusjärjestelmiä vastaan. Sillä oli kyky ohjelmoida uudestaan PLC (Ohjelmoitava logiikka, Programmable Logic Controller) ja piilottaa nämä muutokset. PLC ohjaa automaatioprosesseja. Alkuaan PLC on keksitty amerikkalaisen autoteollisuuden tarpeisiin. Langnerin mukaan Stuxnet on "uuden aikakauden todellinen kyber-sodankäynnin väline, jossa tuloksena on suurta fyysistä tuhoa teollisille järjestelmille". Hän olettaakin, että Stuxnet 2,0 –kehitystyö on jo valmistumassa. Hän pitää päivänselvänä, että Stuxnetin rakentamisessa eivät ole taustalla yksityiset yritykset, yksityishenkilöt tai akateemiset tutkimusryhmät, vaan viruksen synty edellyttää valtiollisesti rakennettua järjestelmää. Langner viittaa Yhdysvaltojen ja Israelin vahvaan panokseen.

Iranin ydinalan erityisasiantuntija Carnegie-järjestössä määritteli, että ”muu maailma on riippuvainen Venäjän federaation ydinturvallisuusosaamisesta”. Hän antoi ymmärtää, että Iranissa ilmennyt katastrofi olisi herättänyt epäilyt venäläisen jäähdytysjärjestelmän laadukkuudesta ylipäätänsä. Ilmeisesti viruksella oli kaksi kohdetta: tuhota Iranin ydinvoimatuotanto ja saattaa Venäjän ydinvoimalaosaaminen häväistyksi. Venäjän virkamiehet ilmoittivat 28. helmikuuta 2011, että he poistavat ydinpolttoaineen, puhdistavat reaktorin sydämen ja korjaavat jäähdytysjärjestelmää.

Amerikkalainen globaali kybersota

Kesäkuussa 2010 Pentagonin kyberkeskuksen päällikkö Alexander kertoi Venäjän kanssa käydyistä neuvotteluista, että Venäjä olisi halunnut YK:n sopimusta kyber-aseiden käytöstä, kuten sellaisista ohjelmistokoodeista, joilla voi tuhota vihollisen tietokonejärjestelmän. Alexander myönsi Venäjän ehdotuksen harkinnanarvoiseksi. Käytännössä tämä vastaus merkitsi kohteliasta torjuntaa ehdotukselle. Tosiasiassa Pentagonin kyberkeskus työllistää tällä hetkellä jo noin tuhat ihmistä. Helmikuun alussa 2011 he ilmoittivat jopa 10 000 nuoren tietokoneneron ("hakkerin") palkkaamisesta. Venäjällä on ollut hyvä syy etsiä kansainvälistä säätelyä ”loogisia pommeja” ja vahingoittavia ”botnet”-järjestelmiä vastaan. Yhdysvallat kieltäytyi kuitenkin kohteliaasti rauhanomaisesta yhteistyöstä. Sitä vastoin Pentagonista William Lynn ilmoitti 14. helmikuuta 2011, että Yhdysvallat investoi 500 miljoonaa dollaria tutkimukseen kyber-tiedustelutoimintaa varten! San Franciscossa järjestettyyn konferenssiin osallistui myös ilmeiset partnerit, kuten Google.

Amerikkalaisen kybersodan välittömään yhteyteen kuuluu Tallinnassa toimiva Naton kyberkeskus, jonka syntyhistoria on saanut tuekseen vihamielisen Venäjä-vastaisen tarinan, myytin, joka osoittaa koko keskuksen kyseenalaisen mission. Totta kai yksityiset ihmiset, yhteisöt, yritykset ja instituutit tarvitsevat suojautumista vihamielisiä kyberhyökkäyksiä vastaan. Keskuksen olemassaoloa perusteleva myytti paljastaa, että kaikki ei ole puhdasta myöskään itse tietoturvakeskuksessa.

Cyber Defence Center (CCDCOE) vihittiin käyttöön toukokuussa 2008 Tallinnassa. Keskustaa esiteltiin jo sen syntyjuhlassa Naton vastaukseksi ”Venäjältä tehtyyn tietoturvahyökkäykseen”, joka tapahtui Pronssisoturikiistan aikana. Hyökkäystä ei ole kuitenkaan osoitettu Venäjältä lähteneeksi, vaan liikenne itse asiassa tuli valta osin muualta päin. Keskuksen rakentamismytologia lähtee joka tapauksessa Venäjää voimakkaasti vastustavasta perustamistarinasta. Todellisuudessa jo vuonna 2003 , siis ennen Viron liittymistä Natoon ja paljon ennen Pronssisoturipatsaaseen liittyvää kohua, Viro esitteli ajatuksen ”kyberosaamisen keskuksesta”. Pronssisoturipatsasta on sittemmin käytetty propagandistisena todisteena ”Venäjän uhkasta”, kun suurelle yleisölle on halutettu selittää suunnitelmaa, joka oli todellisuudessa kuitenkin jo huomattavasti vanhempi.

Venäjän presidentin tiedottaja Dmitri Peskov kertoi 17. toukokuuta 2007, etteivät Venäjän valtiolliset instituutiot tee sellaisia hyökkäyksiä kuin Viroa vastaan oli tapahtunut. Itse asiassa Venäjän federaation presidentin sivustot altistuvat päivittäin sadoille hyökkäyksille. IP-osoitteiden valossa hyökkäykset tulevat ympäri maailmaa. Ensimmäisen kohun jälkeen jäi hiljaisuuteen varsinaiset tulokset: Viron kohtaamat hyökkäykset analysoitiin itse asiassa lähteneeksi monesta eri maasta, myös Yhdysvalloista.

Helmikuussa 2011 Hillary Clinton ilmoitti, että Yhdysvallat myöntää 25 miljoonaa dollaria Internetin ”toisinajattelijoiden” hyväksi. Dmitri Babichin mukaan tuo dollarimäärä on vain pieni muru siihen verrattuna, mitä Yhdysvallat käyttää Afganistanin ja Irakin operaatioihin.

Hindu-lehdessä 11. maaliskuuta 2011 määriteltiin Yhdysvaltojen kybersodankäyntiä arabikapinoissa sekä näiden kapinoiden vaikutusta Venäjään. Venäläinen asiantuntija Vladimir Radyuhinin mukaan nuo kapinat ovat voineet alkaa myös spontaanisti, mutta länsi on osallistunut kapinan ohjaukseen. Yhdysvallat on käyttänyt samaa tekniikkaa jo värivallankumouksissa Georgiassa, Ukrainassa ja Kirgiassa. CIA:n tehtävää ovat hoitaneet George Soroksen Freedom House ja National Endowment for Demokratia(NED), jotka tukevat ja kouluttavat siviili-aktivisteja, edistävät vallankumousta Twitterin ja Facebookin avulla myös Egyptissä ja Tunisiassa. Radyuhin ei viitannut Soroksen aktivismiin Pohjois-Kaukasian ongelmissa. Alexander Knyazev, Moskovassa toimivasta Oriental Studies –instituutista, epäili, että Yhdysvallat pyrkisi arabimaiden kapinoiden avulla maailmanlaajuiseen ylivaltaan. Kapinat olisivat osa laajempaa hanketta, joka koskisi myös keskistä Aasiaa. Myös Dmitri Medvedev lausui, että arabimaailman kapinat ovat ulkopuolisten käynnistämiä: nämä samat tahot voivat juonittelevat Venäjän horjuttamista. Medvedev ei kuitenkaan nimennyt mitään yksilöityä nimeä.

Kun arabien kriisi oli kuumana, Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton vannoi George Washinton yliopistossa 15. helmikuuta 2011, että ”internetin vapaus” on osa Yhdysvaltain strategiaa. "Vapaudella" hän tarkoittaa värivallankumousten edistämistä kybersodan avulla. Clinton ilmoitti Yhdysvaltojen antavan 25 miljoonaa dollaria näiden toisinajattelijoiden toiminnan hyväksi, kun toisinajattelijat pyrkivät kiertämään kyber-rajoitteita. Clinton viittasi nimenomaisesti "Kiinan suureen palomuuriin", Iranin vaiennettuun sosiaaliseen mediaan, Kuubaan, Syyriaan, Vietnamiin ja Myanmariin. Clinton laajentaisi myös cyber-hakkereiden toiminnan kiinaa, venäjää ja hindiä puhuvaa väestöä varten, jotta ”ihmisoikeudet ja demokratia laajentuisivat”. ”Uskomme, että hallitukset, jotka rakentavat esteitä internetin vapautta vastaan, olivatpa nämä teknisiä suodattimia tai sensuuria tai iskuja ilmaisu- ja kokoontumisvapautta vastaan, joutuvat lopulta itse paitsioon” (Clinton). ”Yhdysvallat auttavat ihmisiä internet-ympäristössä kiertämään suodattimet askeleen edellä sensuuria”.

Naton yhteistoimintakutsu on avarampi kuin olisi toiminta vain arvovaltaisten, kunnioitettujen yritysten kanssa. Yhdysvallat ilmoittivat helmikuun alussa 2011 kutsun 10 000 nuorelle hakkerille! Tämä olisi vastaus Venäjää varten ”virtuaaliseen kilpavarusteluun”. Pentagonin päällikkö William Lynn III kutsuu uutta oppia symbolisesti ”uuden avaruuden puolustamiseksi”. Yhdysvaltojen on löydettävä kyberavaruudessa sama potentiaali taistelukentälle kuin sillä on jo maalla, merellä ja ilmassa. Jugoslavian sodan aikana Naton lentokoneet ampuivat myös Kiinan suurlähetystöä Belgradissa, koska Kiina tarjosi viestintäpalveluita Jugoslavian armeijalle. Tämän jälkeen Kiinasta tuli joitakin voimakkaita verkkohyökkäyksiä Yhdysvaltain hallituksen sivustoja vastaan. Erityisesti Richard Clarke, Valkoisen talon entinen tietoturvaneuvonantaja, ilmoitti, että edessä on maailmanlopun skenaario, jossa viholliset voivat palkata hakkerin, joka murtautuu sotilaskoneille, kopioivat asiapaperit tai jopa järjestää räjäytyksiä. Yhdysvalloissa on kova yritys kybertodellisuuden hallintaan.

Transatlantinen ja osittain islamistinen informaatiosodan verkosto ei ole uusi ilmiö Venäjällä, mutta noiden menetelmien toteuttajien kykyjä ja taitoja on viime vuosien aikoina voimakkaasti tehostettu sodassa Venäjän järjestelmää vastaan. Tuo peli on jopa julmetun vaarallista. Yhtäällä rahoitetaan vähintään välikäsien kautta islamistisia tappokoneita ja heidän tukiverkostojaan epäjärjestyksen voimistamiseksi. Toiseksi luodaan vaarallisia, tappavia nettiviruksia katastrofien aiheuttamiseksi. Kolmanneksi luodaan provokatiivinen manipulaatio kriisitilanteiden johtamiseksi. Ei pidä unohtaa myöskään esimerkiksi sitä, että mielenosoitusten järjestelijänä tunnettuAlexei Anatolievich Navalnyi (Алексей Анатольевич Навальный, s. 1976) kävi Amerikassa Yalen yliopistossa (New Haven, Connecticut) propagandistisen koulutuksen ja saapui vuonna 2010 takaisin Venäjälle kenttätyöhön tarkoitusperiä varten, jotka nyt ovat ilmeiset.

Kybersotaa Venäjän järjestelmän epävakauden luomiseksi ei pidä erottaa siitä, että Yhdysvaltain kongressi hyväksyi 12. joulukuuta 2011 kyseenalaisen toimintaohjeen "MILITARY ACTIVITIES IN CYBERSPACE" (SEC 954), jonka mukaan "puolustusministeriö saa valmiudet presidentin ohjauksessa käydä hyökkäyssotaa kyberavaruudessa meidän maamme [US], liittolaistemme ja etujemme puolesta" (Congress affirms that the Department of Defense has the capability, and upon direction by the President may conduct offensive operations in cyberspace to defend our Nation, Allies and interests). Asiantuntijat ovat erityisesti kritisoineet tuota avaraa lupausta sanan "interests" vuoksi.

Maailmantaloushäiriöt luovat epävakautta värivallankumousten provosoimiseksi

EU:n pelastusoperaatioissa on huolehdittu uskovaisesti, etteivät vauraat pankkiirit menetä henkilökohtaista vaurauttansa, vaan kansantaloudet saavat kärsiä yksityisten pankkiirien sijasta.

YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin sekä YK:n viiden alueellisen komission (the Department of Economic and Social Affairs, the United Nations Conference on Trade and Development and the five United Nations regional commissions) arviossa maailmantalouden näkymiksi (World Economic Situation and Prospects (WESP) vuodelle 2012) lausutaan jo toisen kappaleen alussa karuttomasti: “ Even this sombre outlook may be too optimistic. A serious, renewed global downturn is looming” (jopa nämä synkät näkymät voivat olla liian optimistisia). Vakava, uudestaan syntynyt maailmanlaajuinen taantuma on uhkaava). YK:n analyysissä huomautetaan, että kriisissä kärsijöitä ovat erityisesti kehitysmaat.

Syy maailmantalouden kriisiin löytyy euroalueen velkakriisistä ja julkisen talouden ongelmista. Myös Euroopan maissa pankkien taseissa on törkeitä heikkouksia. Yhdysvaltain taloutta rasittaa jatkuva korkea työttömyys, kuluttajien ja yrittäjien horjunut luottamus, sekä rahoitusalan hauraus. Yhdysvalloissa 29 % työttömistä on ollut yhtäjaksoisesti työtön jo yli vuoden verran. Poliittinen kinastelu Yhdysvaltojen budjetista pahentaa talouskasvua ja nostaa työttömyyden uusiin ennätykseen, masentaa yhä lisää kotitalouksien luottamusta sekä heikentää asuntomarkkinoita. Nämä tekijät yhdessä aiheuttavat uuden vaaran Yhdysvaltojen pankkisektorille. Näin ollen Yhdysvallat voi vajota uuteen lamaan (Consequently, the United States economy could well fall into another recession).

Euroopan Unionin ja Amerikan Yhdysvaltojen kaksi suurta ongelmataloutta ovat syvästi sidoksissa toisiinsa. Mikäli molemmat taloudet vajoavat taantumaan, seurauksena on maailmanlaajuinen taantuma. Perushyödykkeiden (primary commodities) hintataso pysyy kuitenkin huomattavan korkeina. Elintarvikkeiden hinnat säilyvät huomattavan korkeina ja selvästi korkeampina kuin vuonna 2010. Lihan, kasvisöljyjen ja sokerien hinnat ovat nousseet. Korkeat elintarvikehinnat luovat inflaatiota moniin kehitysmaihin. YK ilmoittaa huolestumisensa siitä talouslaman seurauksesta, että merkityksellisen tulevaisuuden puute on sosiaalisten jännitteiden lähde, joka on näkynyt erityisesti arabimaailmassa.

YK varoittaa 1. joulukuuta 2011, että heidän ennusteensa vuodelle 2012 on ehkä laadittu suhteellisen optimistisessa tilanteessa, kun uskottiin vielä Euroopan velkakriisin hallintaan. YK:n optimistisimmassa ennustevaihtoehdossa EU:lle luvataan vuodelle 2012 – siis kovin optimistisesti - 0,5 %:n talouskasvua, mikä sekin jo tarkoittaa, etteivät EU:n valtiot kykene pitämään kaikkia budjettisitoumuksiaan, joita on annettu yhteiskunnan rakentamiseksi. Euroalue kehittyy vieläkin hitaammin: 0,4 %:n kasvu vuodelle 2012. EU:n tilastoissa näkyvä muutaman promillin kasvu perustuu uusien EU jäsenten nopeampaan kasvuun. Venäjän Federaation talouskasvuksi on YK:n ennusteessa odotettu 3,9 %, mikä on myös optimistinen, jos EU:n taloustaantuma syvenee rajusti.

YK:n taantumaa lupaava skenaario (A downside scenario for the world economy) – siis vallitsevien tietojen valossa jo hyvin reaalinen vaihtoehto - kertoo, että Amerikan Yhdysvallat vajoaa vuonna 2012 -0,8 %:n taantumaan, Euroopan Unioni -1,6 %:n ja Euroalue -2,0 %.n taantumaan. Myös tällöin uudet EU-jäsenet pitävät EU:n promillelukuja vielä kohtuullisena, kun uusien jäsenten kasvu on 1,1, %. Taantumaskenaariossa Venäjän Federaatio on huomattava kärsijä, koska sen talous on tiukasti sidoksissa Yhdysvaltoihin ja EU:n talouteen. Näin molempien talouksien ongelmat heijastuvat Venäjään. Tuossa skenaariossa Venäjälle ennustetaan taantumaa: - 3,6 % talouskasvua (negatiivinen). Tuota rajua taantumaa voidaan käyttää värivallankumouksellisen levottomuuden vauhdittajana samanaikaisesti kun Amerikassa painetaan dollareita talouden hetkellistä säilymistä varten.

Onko Ilmestyskirjan Harmageddon saapumassa?

Amerikkalainen fundamentalistikristillisyys on luonut sekä kannattajien että vastustajien tajuntaan kollektiivisen omnipotenssin harhan, jonka mukaan lopullisessa Harmagedonissa Yhdysvallat saapuvat pelastavana kotkana ja edustaa hyvää maailman valtaa. Siinä selitysmaailmassa antisemitistiset Goog, Mesek ja Tubal sekä ”Roosin ruhtinas” (väärä käännös englantilaisessa maailmassa) joutuvat tuomituksi. Mikäli ylipäätänsä Ilmestyskirjaa on sopivaa katsoa tulevaisuuden ennustuksena, niin semaattisesti, väestötieteellisesti ja maantieteellisesti Gog sijoittuu pikemmin Pohjois-Kaukasian militanteille trukkilaisalueille.

En voi olla muistamatta, että Israelin ulkoministeri Avigdor Lieberman kertoi 4. kesäkuuta Tel Avivissa, että laivan järjestäneellä väellä oli yhteyksiä Pohjois-Kaukasian terroristeihin, Tšetšenian militantteihin. Euroopan juutalainen kongressi (European Jewish Congress) painotti, että EU:n pitäisi tuomita paremmin tuollaiset ”ihmisoikeusjärjestöjen” nimissä kulkevat terroristiyhteisöt. Turkin hallitus oli todennut IHH:n terroristiyhteydet jo 1990-luvulla. IHH:n puhelintietojen tutkinta paljasti jo joulukuussa 1997, että järjestön johtajat ostivat hyväntekeväisyysraholla automaattiaseita, joita järjestön tiettyjen jäsenten oli määrä viedä Tšetšenian militanteille. Maantieteellisesti katsottuna se ikivanha ”Gog” sijoittuisi pikemmin näille alueille. Maagogin ja Gogin liittäminen moderniin Venäjään on täysin perusteetonta jo senkin vuoksi, että antiikin päivinä sanojen koettiin viittaavan pikemmin Kaukasian pelottaville alueille, erityisesti Turkkiin ja Georgiaan.

Hesekielin kirjan kirjoittajan omasta ajasta katsoen – ja tätä seuraten Ilmestyskirjan mukaan - nuo pahuudet voimat liittyivät huomattavasti lähemmäksi Mustan Meren rannoille kuin johonkin Venäjälle. Valitettavasti juuri mainituilla alueilla on tälläkin hetkellä sellaista militanttivähemmistöä (turkkilaistaustaisia, tšetšeenitaustaisia ja gruusialaisia militantteja), joka on tunnetusti myös hyvin Israel-vihamielisia. Useille heistä on pahin halventava kirosana kutsua jotakin ihmistä "sionistiksi" tai "juutalaiseksi", kuten olen saanut itsekin kokea (itse toki kunnioitan ihmistä kansallisuudesta ja uskonnosta riippumatta). Mitään tiettyä nykyistä kansaa tai valtiota ei tule kuitenkaan samaistaa kollektiivisesti vuosituhansia sitten kirjoitettuihin profetioihin pahuuden valtakunnasta, sillä kussakin valtiossa ja kansassa on aina myös aitoja kristittyjä, jotka eivät liity tuohon antisemitistiseen hyökkäykseen.

Itse asiassa venäläisissä tulkinnoissa Ilmestyskirjasta pahuus saapuu Amerikasta, Kristus-lapsi syntyy Venäjällä. Venäjällä valtakirkkojen papisto tulkitsee Ilmestyskirjaa hyvin samalla tavalla kuin Suomessakin akateemisissa yhteyksissä. Ilmestyskirjan ajoitus otetaan huomioon, kielen erityisluonne ei unohdu.

Niin kuin Suomessa myös Venäjällä hengellisten intoilijoiden heikko tuntemus akateemisesta raamattutuntemuksesta tarjoaa mahdollisuuden poliittisille fantasioille. Venäjällä vapaissa suunnissa ilmestyskirjamainen paha selitetään Euroopan Unioniksi tai Yhdysvalloiksi. Filosofian tohtori, akateemikko Leonid Maslov hämmensi uskonnollisilla näyillään 2000-luvun alkupuolella: Hän uskoi, että Venäjän lopunajallinen tehtävä on uudestisyntyä valtioiden etujoukoksi ja saavuttaa henkinen ylivoima maailmassa.

Ilmestyskirjan lukuja 10 ja 11 saatetaan selittää suoranaisesti ”profetiaksi Yhdysvalloista”. Näin menettelee mm. eräät venäläiset adventistit, kun he vastaavat omaan kysymykseensä: ”Miksikö tämä peto olisi Yhdysvallat? Koska vain yksi valta on riittävä siihen. Vain yksi suurvalta on sellainen. Tämän pedon valta on maailmanlaajuinen. Tämä tieto luonnehtii selittäjän mukaan Yhdysvaltoja. Myös pedon ulkonäkö vaikuttaa venäläisen selittäjän mukaan Yhdysvalloilta: kuin karitsa, viaton rauhaa rakastava eläin, mutta kuitenkin peto, joka nousee maasta. Ensi silmäyksellä viaton karitsa, Kristuksen kaltainen”.

Venäjällä myös pohditaan vastaavissa hengellisissä piireissä, mitä Ilmestyskirja ilmaus ”vaimon pakenemisesta erämaahan” saattaisi merkitä. Tulkinnan mukaan lapsen syntymä tarkoittaa epäilemättä Jeesusta Kristusta, jota lohikäärme-saatana tahtoo vastustaa. Lohikäärme ”syöksi suustaan vettä kuin virta vaimon jälkeen, saattaen vaimon virran vietäväksi” (Ilm. 12:15) tarkoittaa venäläisen selittäjän mukaan saatanallista propagandaa, ideologista indoktrinaatiota. Ideologisen propagandan viemäksi joutunut vaimo on allegoria maasta, johon vauva syntyy. Hän muistuttaa että 8.12.2000 Venäjän duuma hyväksyi lain valtion symboleista, jolloin Venäjä sai vaakunan kaksipäisestä kotkasta. Sen vuoksi Ilmestyskirjan väite naiselle annetusta suuren kotkan kahdesta siivestä viittaa Venäjään. Ilmestyskirjan vaimo tukeutuu Venäjään. Venäjän vaakuna on kaksipäinen vaakuna. Venäjän on suurin maa, jolla on suuret potentiaalit.

Ilmestysirjan mukaan ”nainen pakeni autiomaahan” tietyksi määräajaksi (Ilm. 12:14), eli 42 kuukauden ajaksi. Em. selityksen mukaan Venjän talous ja valtio ovat tuolloin romahtamaisillaan, ihmiset köyhyyden partaalla. Millaista ideologiaa Jumala haluaa suojella vaimon – Venäjän avulla? Raamatun selittäjä panottaa: Muistakaamme Venäjän historiaa ja verratkaamme muiden maiden kehittymiseen. Venäjä ei elä kapitalismissa toisin kuin muut kehittyneet valtiot. Jumala päätti suojata Venäjän kapitalismilta, keitaaksi maailmaan, vailla kapitalismin ideologiaa. Kaikki muut maat saivat mahdollisuuden antautua kapitalismiin jo paljon aiemmin. Iso-Britannia jo vuonna 1648. Miksi kapitalismi on sietämätön Jumalalle? Kapitalismi turmelee ihmisen sielun. Omaisuudesta tulee ainoa mittapuu, rikkaudesta syy jopa jumalanpalvelukseen. Valehtelusta tulee keino menestyä tuomioistuimessa. Rikkautta pidetään puhtautena. Loistokkaat vaatteet antavat arvokkuutta. Raha on kaikki: valtaa ja vaurautta, itsenäisyyttä, toisen kunnioittamista, terveyttä. Kouluikäiset lapset opetetaan ansaitsemaan rahaa. Nämä rikkaat ihmiset ovat kansallisia sankareita, monet ovat ylpeitä heistä, sanomalehdet, aikakauslehdet ja televisio näyttävät heitä. Saatanan ideologia on alaston materialismi. Kapitalismin muodostumista voi auttaa viljelemällä ideologiaa ns. länsimaisia arvoja. Tämä on juuri Venäjää kohtaavasta uhkasta. Kuluttamisen epidemia on alkanut Venäjän kahdesta metropolista. Murhat, huumeet, AIDS, petokset ovat yleistyneet. Nämä ovat vain murto-osa niistä kaikista kauheuksista, joita tarkoitamme ”länsimaisilla arvoilla”. Millaisia elokuvia katsomme, mitä kirjoja luemme, mitä lehtiä valitsemme? Itse kukin on muodostunut primitiiviseksi kuluttajaksi. Ei ole epäilystäkään siitä, että lohikäärme hyökkäsi vaimoa vastaan ja tämä vaimo on Venäjä. Käärme syöksi suustaan vettä kuin virran, koska tahtoo levittää eläimellisen ideologian Venäjälle. Kuluttamisen vimman ohessa opiskelijoista tulee narkomaaneja, tšetšeenikapinalliset ja oligarkit työskentelevät objektiivisesti katsottujen pedon tavoin. Venäläiset eivät enemmistönä anna periksi julmalle ideologialle.

Raamatun mukaan maa nielaisi lohikäärmeen syöksemän veden. Venäjän iso alue suojaa venäläisiä sen ulkoisilta uhkilta. Tilanne on aivan toinen Latviassa, jossa sikamaisen uskonnon avulla voidaan toteuttaa täydellinen propaganda – indoktrinaatio - väestöä vastaan. Ilmestyskirjan mukaan peto nousi merestä, kansojen joukosta, sillä oli seitsemän päätä (Ilm. 13:1), mikä tarkoittaa venäläisen tulkinta-ajatuksen mukaan ”Suurta seitsemää”, johtavaa seitsemään teollisuusmaata maailmassa, G 7: Yhdysvallat, Kanada, Iso-Britannia, Saksa, Ranska, Italia ja Japani. Venäjä on koko ajan tässä ulkopuolinen, ”kahdeksas”. Tulkitsija näkee kymmenessä sarvessa Naton. Ilmestyskirjan meri-teema viittaa myös Pohjois-Atlantin liittoon (Natoon), jolla on pirullinen lopunajallinen rooli ihmiskunnan historiassa.

Ukrainan progressiivinen sosialistinen puolue ilmoitti vuonna 2007 Victor Eaglen Las Vegasista lähettämän Ilmestyskirjasta johtaman varoituksen, jonka mukaan amerikkalainen imperiumi on joutunut sosiaaliseen, taloudelliseen ja poliittiseen umpikujaan. USA ei voi enää edes teeskennellä tyrkyttäessään vapautta, demokratiaa ja hyvinvointia maailmalle, kun siellä on itsellä nämä ongelmat. Ilmestyskirjan toinen peto (Ilm. 13:2-8) pääsi valtaan ja tuhosi maailmaa. Yhdysvallat ovat juuri tämä peto, tekee johtopäätöksensä Las Vegasin mies kirjeessään Ukrainan sosialisteille.

Amerikkalainen sota pingviinien hirmuvaltaa vastaan

Venäläisen tarinan mukaan etelämantereelta löytyi öljyä. Tämän jälkeen Yhdysvallat ilmoitti, että pingviinien hirvittävän, verisen terrorihallinnon on loputtava välittömästi. En muista tarinasta yksityiskohtaa, alkoiko edellä mainitun ilmoituksen jälkeen YK:n hyväksynnässä tai ilman hyväksyntää rauhantahtoiset pommitukset ja muut operaatiot pingviinejä vastaan. Tuskin rauhantahtoa ilmaiseva interventio jäi vain julkisen paheksunnan varaan.

En ole käynyt monessakaan maassa, joten en tahdo sanoa mitään ehdottoman varmaa siitä, olisiko siellä ollut ennen suoritettuja puhdistavia sotilasoperaatioita tuo pingviinien hirvittävä terrorihallinto: Irakissa, Kuwaitissa (1991), Zairessa (1991), Sierra Leonessa (1992, 1997, 2000), Bosnia ja Hertsgovinassa (1992-1996), Makedoniassa (1993, 1994), Haitissa (1994-1995, 2004), Liberiassa (1996, 2003), Kongossa ja Gabonissa (1997), Kambodžassa (1997), Afganistanissa (1998, 2001-2012), Sudanissa (1998), Liberiassa (1998), Itä-Timorissa (1999-2001), Serbiassa (1999), Jemenissä (2000, 2002, 2004), Filippiineillä (2002), Georgiassa (2003-2004, 2008), Keniassa (2004), Etiopiassa (2004), Eritreassa (2004), Pakistanissa (2004, 2011), Libanonissa (2006), Somaliassa (2007, 2011), Libyassa (2011), Nigeriassa (2011), Ugandassa (2011) sekä nyt Syyriassa, jonka puhdistamista pingviineistä ovat Yhdysvallat ja Arabiliiton keskustelukerhon muutamat jäsenet kovasti tukeneet. Aikomukseni on toki mennä katsomaan, onko Syyriassa ihmisiä vai pingviinejä.

Venäjällä olen käynyt usein. Tiedän senkin, että Venäjällä on öljyä ja muita luonnonrikkauksia. Venäjä ulottuu myös Pohjoisnavalle saakka. En ole nähnyt kuitenkaan Moskovassa ja Pietarissa pingviinejä.

Kysyn epätietoisen nöyrästi Hillary Clintonilta ja John McCainilta sekä monelta muulta äänekkäältä ja vaikutusvaltaiselta päättäjältä, ovatko he ehkä käyneet Moskovassa ja Pietarissa. Ehkä Amerikka on vain aloittamassa oman Harmageddoninsa tuon informaatiosotansa avulla? Ovatko he ehkä nähneet Moskovassa pingviineitä, kun niin kovasti olisivat rahoittamassa ja tukemassa kaikkien muiden jo edellä mainittujen ja muiden mainitsemattomien kohteiden ohessa värivallankumousta myös Venäjälle?

Ymmärrän hyvin, että transatlantisen viisauden jälkeen monet toimittajat ja poliitikot toistavat samaa uhkakuvaa pingviinien diktatuurista Moskovassa, vaikka en ole todellakaan mitään sellaista nähnyt Moskovassa. Mitään muuta uutisointia en voi löytää nykyisellään edes kotimaastani Suomesta, joka on kuitenkin Venäjän hyvä ystävällinen naapurimaa, joka ei ole toistaiseksi lähettänyt kansalaisiaan ympäri maailmaa pingviinien vastaisiin sotaoperaatioihin (Afganistanissa on kylläkin astuttu jo harmaan rajan yli). Suomi ei kuulu pingviinejä pommittavaan transatlantiseen sotilasliittoon. Sotilasliittoa kutsutaan nykyään rauhanjärjestöksi.

Länsimaisissa uutisissa on kerrottu tällä hetkellä kovin yksituumaisesti, että Moskovassa olisi ollut 200 000 ihmistä huutamassa yhdessä äänin täystuhoa pingviinien terrorihallinnolle. Minä katsoin – mielestäni juuri mainittua - mielenosoitusta suorana lähetyksenä RT-kanavan kautta, paikalla oli noin 30 000 ihmistä, jotka buuasivat mielenosoituksen johtajia vastaan, kun nuo esittivät edellä mainittuja rajuja kehotuksia.

Moskova on mainittu usein läntisen maailman tuoreissa uutisissa. En tunnista Moskovaa niistä rajuista uutiskuvista. Joskus olen tunnistanut kreikkalaista kirjoitusta noissa uutiskuvissa. Ovatko pingviinit tulleet yllättäen Moskovaan ja vaihtaneet Venäjän pääkieleksi kreikan? Pingviinien kielestä en tiedä, sillä heitä en ole todellakaan nähnyt Venäjällä kaduilla, kaupoissa ja konferensseissa. Siispä kysyn, mitä tekemistä Amerikalla pitäisi olla Venäjän vaalien kanssa, jos Venäjällä ei ole kerran pingviinit hallitsemassa maailman energiavaroja.

Loppupäätelmä

Jos maailmansota syttyy vuonna 2012 tai kun se syttyy myöhemmin, niin ei ole suinkaan kirkossa pätevästi kuulutettu, että amerikkalaiset ja EU veisivät voiton tuossa ihmiskunnan viimeisessä maailmansodassa. Venäjällä ja Kiinalla riittävät resurssit puolustuksellisesti myös koko EU:n ja Amerikan Yhdysvaltojen tuhoamiseen, vaikka EU:n ja USA:n aseresurssit ja määrärahat ovat moninkertaiset edellisiin verrattuina. Venäjällä ja Kiinalla on kuitenkin eräät merkittävät edut: maantiede - ja Jumalan siunaus.

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

Tapaninpäivänä ylväät puut kaatuilivat

2011-12-26T17:04:00.007+02:00

Ylväät männyt olivat kaatuilleet tänään lenkkipolkuni yli. Kaikkiaan kymmenen mäntyä oli kaatunut yli juoksureitin. Lisäksi kaksi valolyhtypylvästä oli kaatunut reitin yli ja yksi oli kaatumaisillaan. Niissä lyhtypylväissä oli edelleen sähköt. Tuo sähkö saattoi olla nyt vaaraksi ihmisille niin tarpeellista kuin sähkö muuten onkin.

Tapaninpäivän VT:n lukukappale Jeremian kirjan luvusta 20 lupaa, että ”vihamieheni kaatuvat eivätkä voi minulle mitään”. Johannes Kastaja ennusti myös profeetallisesti, että kirves on pantu jo puitten juurelle. Tällä kertaa itse tuuli kaatoi puut - kirvestä ei tarvittu.

Niin nämä kaatuneet ylväät, niin mahtavan ja terveen näköiset, männyt tekivät ilosanoman sanansaattajan askeleet tänään keveäksi lenkkipolulla: joskus kiersin männyt juuren puolelta, joskus menin rungon alta ja joskus hyppäsin yli. Kaikki ylväät, kaatuneet männyt oli hyvin voitettavissa tapaninpäivän ristintiellä kuntopolulla. Kaatuneet männyt antoivat profeetallisen tunteen pimenevässä illassa.

Juoksin pitkästä aikaa ulkona juoksulenkin. Kantapääni – ei aivan se akilleen kantapää, vaan vähän sisempänä jalkapohjassa nivelpussi – oli ollut kipeä ja sen vuoksi annoin kipeyden parantua tauon aikana. Kuukauden tauko näkyi juoksussa. Lihaksissa oli iloista terhakkuutta ja leikkisyyttä, noiden ylväiden mäntyjen yli oli hauska hyppiä aina silloin kun oksat eivät häirinneet vauhtia. Mietin hyppiessäni, että näin minä riemullisesti hyppään ylitse myös kaikkien natsimoodissa olevien suomalaisten kirjoittajien, olivatpa nämä Finrosforumista, Suomen Sisusta, Höblästä, Suomen Penistä tai Kavkaz Centeristä tai jostakin muualta. Kaikki nuo kaatuvat maahan niin kuin kirkollinen tapaninpäivän VT:n profetia lupaa.

Juoksin seitsemän kilometrin lenkin, mutta hengitystä piti aina satunnaisesti tasata kävelytuokioilla. Olin tottunut sen verran vauhdikkaaseen juoksuun, ettei nyt tauon jälkeen hengitys pysynyt oikein mukana vauhdissa. Jalat eivät kuitenkaan väsyneet.

Iloinen asia oli myös, ettei kantapään edellä jalkapohjassa limapussi pahemmin kipeytynyt. Lopussa tunsin vähän tunteita tuossa kohtaa, mutta ei pahempaa. Täytynee ottaa jotain tulehduskipulääkettä lenkin jälkeen.

Jos tämä juoksu palaa taas normaaliksi, niin harjoittelen kuukaudet päivät erittäin ahkerasti, koska olisi hyvin kiinnostavaa kokeilla sisähallikisoissa helmikuussa jotain 1500 metrin juoksukilpailua. Tarvitsen kuitenkin neljän viikon intensiivisen harjoittelun ja 7-10 päivän keveämmän jakson ennen kilpailuja. Tämä tarkoittaisi siis 2-3 juoksuharjoitusta päivässä intensiivisesti tämän kauden aikana. En laske harjoitteluksi mitään hölkkää (vauhti 3.40 min/km tai hitaammin).

Hengitys palautunee nopeasti kohdalleen, kun taas alkaa vauhdikkaat juoksut. Sitä paitsi eihän noin 4 minuutin juoksussa edes ennätä paljon hengittää kun se on jo ohi. Pitempää matkaa en jaksaisi mitenkään juosta. Käyn myös pikemmin apteekissa ostamassa monivitaamineja ja rautaa turvatakseni korkea hemoglobiini mahdollista kilpailua varten. Verihän se kierrättää happea lihassolujen käyttöön.

Sinänsä harmi, että tämä kuukauden tauko tuli marras-joulukuun ajalle, sillä nyt on taas aloitettava eräässä mielessä alusta eikä se aivan näin alussa ole ihan mitätön haaste. Olisi eri asia, jos taustat olisivat kovat, jolloin kuukauden tauko olisi vain eduksi.

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

A Merry Christmas to stateless people!

2011-12-25T10:58:00.013+02:00

A Merry Christmas to stateless people!

RT. Published: 25 December, 2011, 04:59

In Tallinn, the news asserted that it was Christmas – December 25 by the Western calendar, and Santa Clauses were out and about.

Igor and his pregnant wife Oksana had fled Tallinn's run-down, wooded quarter of Kopli after losing their home – Mr. Karl had turned off their electricity long ago. Igor had tried to cover the broken windows with plastic. There was no front door. The house had not been renovated in decades, and the whole area was restless.

Igor had looked for work in Finland, but with no passport, he couldn’t make the trip. They had no life, nor death to set them free.

[- - ] [- - ]

The table was full of little icons, an unusual sight in this country. Elves had taken over the tables, walls and windows. Oksana felt relieved: in this home, they could rest and feel at one with others equally despised – all officially scorned together.

The wind blew through the broken windows, as chilly as a stable in Bethlehem.
Two weeks passed, and on January 7, Oksana gave birth to her first child, a child of God. He was born with no citizenship or honor.

Vladimir, the husband of the woman in the cottage, gave them a bronze statue he had received from Finnish friends as a memento. The inscription on it read: “The Bronze Soldier monument, depicting an Estonian Red Army soldier mourning his fallen comrades, was erected in 1947 to honor the liberation of the city of Tallinn from Nazi occupation. In April 2007, Estonian defense forces destroyed the monument and vandalized the graves, resulting in riots called the Bronze Night, ending in the unresolved murder of a young Russian freedom fighter, Dmitry Ganin. This is how the Bronze Soldier statue came to be known by millions – as the eternal symbol of the anti-fascist fight for humanity.”

Postscript

This story is a Christmas legend by my Estonian friend Tiit. It comes close to real events which, perhaps, will happen once more this Christmas.

READ THE FULL LEGEND: RT Copy-free Christmas legend!

(Kopioi myös koko joululegenda ja levitä vapaasti. Voit kääntää suomeksi, jos tahdot)

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Miksi Moskovan Saharovin aukion mielenosoitus epäonnistui?

2011-12-25T08:29:00.002+02:00

Protestihengelle kohtalokas epäonnistuminen

Värivallankumoukselliseksi jytkyksi etukäteen mainostettua Moskovan mielenosoitusta leimaa erityisesti sen järkyttävä epäonnistuminen. Tämä mielenosoitus voi olla kohtalokas koko liikkeen kannalta: mielenosoituksen johtohahmot yrittävät pitää joukkojansa koossa – järjestävät tempauksen ja tekevät yhteisen julkilausuman – mutta epäonnistuminen merkinnee koko protestiliikkeen hiipumista takaisin hajanaisiksi sirpaleiksi erimielisiä ryhmäkuntia.

Sijoittajat uskoivat vakauteen, eivät värivallankumoukselliseen jytkyyn

Sijoittajat vaikuttavat hymyilleen huumorilla jo etukäteen värivallankumouksen ”uhkalle” Venäjälle, sillä osakekurssien uskotaan nousevan jopa 40 % vuoden 2012 loppuun mennessä. Venäjä vaikuttaa luotettavalta talouselämän näkökulmasta, kun euroalue taistelee romahdusuhkan alla. Business week viittaa myös siihen, että pörssikursseja mittaava MICEX-indeksi niin kuin myös yksittäisten pörssiyhtiöiden kuten OAO Transneft, OAO Rosneft ja OAO Gazprom osakkeet vahvistuivat viikon aikana tuntuvasti, vaikka sijoittajien tiedossa oli lähestyvä mielenosoitus. Myös rupla on vahvistunut tuntuvasti juuri joulun aluspäivinä suhteessa euroon ja dollariin. Rupla on nyt vahvimmillaan sitten elokuun alun suhteessa euroon.

Mielenosoituksen järjestäjiin ei voi luottaa

Moskovan mielenosoitus 24.12. osoitti näiden järjestäjien epäluotettavuuden. Heidän edellytyksensä kritisoida muita tahoja vaalivilpistä heikkenivät merkittävästi sen jälkeen, kun he itse vilpillisesti liioittelivat kaksi- tai kolmikertaisiksi mielenosoitukseen osallistujien määrät sekä kuvittelivat edustavansa koko Venäjää.

Viranomaiset ovat esittäneet hyvin seikkaperäiset laskentaperusteet numeraalisesti ja visuaalisesti osallistujien määrälle noin 30 000 ihmistä, missä määrässä ovat myös toimittajat. Kun taas järjestäjistä hurjimmat väittivät osallistujien määräksi 200 000. Näitä järjestäjiä en kyllä pistäisi tutkijoiksi vaaliasioissa! Sinänsä on oikein vaatia ”rehellisiä” vaaleja.

Zhirinovsky ei luottanut Saharovin aukion porukkaan

Moskovassa Saharovin aukion mielenosoitukseen osallistuneet johtajat ovat hyvin kyseenalaisessa maineessa. Jotkut heistä ovat avoimesti sanoneet, että he tahtovat hylätä koko puoluejärjestelmän Venäjällä. Näille kelpaa ainoastaan verinen uhkaus vallankaappauksesta tilanteessa, jos Vladimir Putin jatkaa presidenttiehdokkaana.

Värikkäistä mielipiteistään ja temperamentistaan tunnettu liberaalidemokraattien Vladimir Zhirinovsky ei voinut hyväksyä Sharovin aukiolle kokoontunutta erikoista joukkiotta, hän ei pitänyt sen väen johtajia rehellisinä. Niin Zhirinovsky vei 2000 ihmistä Pushkinin aukiolle toiseen mielenosoitukseen.

Ihmiset vihelsivät Putin-vastaisia kehotushuutojen vaativille puhujille

Suomalaisessa mediassa on läpeensä erheellinen kuva Sharovin aukion mielenosoituksesta. Mediassamme on väitetty, että kymmenet tuhannet mielenosoittajat huusivat ”Venäjä ilman Putinia”. Tieto on täysin valheellinen. Media on uskaltanut kirjoittaa tuon valheen, koska suomalaisilla on ollut suhteellisen niukasti käytettävissä autenttista aineistoa mielenosoituksesta. Samanaikaisesti on eräät suomalaismediat jopa pohtineet venäläisen median sensuurin ongelmia.

Venäjän valtiollinen televisiokanava RT (Russia Today) lähetti lyhentämättömänä live-ohjelmana useita tuntia kestäneen mielenosoituksen. Mielenosoitusta ei mitenkään kommentoitu eikä ohjelmaa toimitettu, vaan annettiin kuvan itsensä puhua ja katsojan tehdä johtopäätöksen kaikkialla maailmassa.

Seurasin RT-kanavan live-ohjelmaa ja tein reunamerkintöjä tunnelmista, jotka poikkesivat täysin suomalaisessa mediassa väitetyistä. Välillä poistuin kuvan äärestä muutamaksi minuutiksi, kun laitoin lapsille ruokaa.

Kun Boris Nemtsov yritti puhua, mielenosoittajat eivät sallineet puhetta, vaan huusivat ”buu” häntä vastaan. Vähän ajan kuluttua puhuja yritti kovasti yllyttää yleisöä huutaa "Venäjä ilman Putinia" (Russija bez Putina), mutta yleisö ei innostunut, monet vihelsivät vaatimusta vastaan! Kovaäänisestä kuului puhujan kannustushuuto (kello 13:14 Suomen aikaa, 15:14 Moskovan aikaa), mutta yleisö buuasi vaatimusta vastaan. Tämä on tulkittavissa siten, että mielenosoittajat olivat valtaosin liikkeellä tyytymättömyydestä vaaleja ja puoluejärjestelmää tai jotakin muuta asiaa kohtaan tai uteliaisuudesta, mutta he eivät halunneet koplata yhteen tätä mielenosoitusta ja protestia Putinia vastaan. Sitä vastoin järjestäjät olisivat tahtoneet tehdä tästä mielenosoituksesta juuri Putin-vastaisen mielenosoituksen tulevia presidentin vaaleja silmälläpitäen. Onkin hyvin mahdollista, että pääministeri Vladimir Putinin kannatus gallupeissa vahvistuu tämän epäonnistuneen mielenosoituksen ansiosta.

Mielenosoituksen ja protestiliikkeen eräs kantavista johtotähdistä Navalnyi sai suosionosoitukset, kun hänet kutsuttiin puhujaksi kello 13:22 (Suomen aikaa – Moskovan aikaa 15:22). Navalnyin puhe oli varsin sisällyksetön, lähinnä huutokehotuksia ja uhittelua. Navalnyi vaati muutosta ”juuri nyt”. Hän surkutteli, että monet eivät innostu nyt riittävästi mukaan, koska paikalla oli paljon poliiseja ja televisio. Eipä ollut kovin paljon poliiseja, mutta median läsnäolon pelkääminen oli erikoista tässä tilanteessa. Navalnyi huudatti: ”Me olemme tässä vlast” (valta), ”Me olemme valta”, ”Me voitamme”. Navalnyi uhosi, että "meitä on tarpeeksi, jotta voimme vallata Kremlin tästä vain heti", kun marssimme sinne. Navalnyin jälkeen toimintaa olikin tarkoitus jatkaa hyökkäyksenä Putinia vastaan, kun välittömästi pyydetään mielenosoittajia taisteluhuutoon ”Venäjä ilman Putinia”. Ilmapiiri koki hämmästyttävän lässähdyksen, kun mielenosoittajakansa ei yhtynyt huutoon, vaan vihelsi vastaan. Yleisö vihelsi myös seuraavaa puhujaa vastaan.

Pian oli vuorossa Ukrainassa syntynyt venäläinen kirjailija Grigory Pasko. Hän huusi: ”Me olemme vapaat”, mutta yleisö on hiljaa. Hän huudatti: ”Me olemme tänään vapaat”, mutta yleisö on hiljaa yhä. ”Me olemme kansa”, Pasko liioitteli mielenosoitusjohtajien painoarvoa koko Venäjän suhteen. ”Pitää tukea vapaata sanaa ja vapaita ääniä; me emme ole valmiit vallankumoukseen, emme verenvuodatukseen, emme sisällissotaan, vaan rehteihin vaaleihin", Pasko asetti selvästi maltillisemman tulkinnan kuin Rock-kriitikko Trotskyi, jota suomalainen Finrosforum, Jukka Mallinen ja Jarmo Koponen olivat mainostaneet. Trotskyin mukaan verenvuodatus seuraa, jos Putin jatkaa presidenttiehdokkaana. Myös Pasko yrittää huudattaa, että ”Venäjä Putinista vapaaksi”. Yleisö ei innostunut hänenkään kehotukseen.

Seurasi vähemmän tunnettuja puhujia, joiden aikana yhtä hyvin puhujat, järjestäjät kuin yleisö alkoivat jo väsähtää entistä enemmän. Tämä tunnelman käänne kohta voi olla kulminaatiokohta koko protestiliikkeelle. Tylsistymisen jälkeen oli mielenkiintoista seurata, miten tunnelma voitaisiin vielä ehkä nostaa ennen sään kylmenemistä. Tunnin tai kahden kuluttua oli sääennusteiden mukaan luvattu, että Moskovan lämpö tippuu alle -10 asteen. Lähteekö yleisö juopottelee vai kylmissään koteihinsa? Nyt sää oli ihanteellinen mielenosoitukselle.

Mielenosoituksen järjestäjät kutsuivat Jablako-puolueen puhujan, mutta tuo saapuminen viritti mielenosoittajissa kovan vastustavan vihellyskonsertin. Moskovan Jablakon Grigory Javlavskin puhe herättää voimakasta tyytymättömyyttä mielenosoittajissa. Mielenosoittajat alkoivat liikehtiä, moni käveli pois päin, he väsyivät. Javlaski asetti kaksi vaatimusta: ensiksi uudet duuman vaalit, sitten presidenttivaalit vapaaksi. ‎"Nyt me tiedämme, miten tämä tehdään", Javlaski arveli.

Vaaleja tunnetusti protestoinut liike белая лента oli lähettänyt edustajansa (nainen), joka puhui lyhyesti. Ihmiset hyppivät paikoillaan mielenosoituspaikalla, sillä heidän varpaat alkoivat ehkä paleltua. Ainakaan itse puhujat ja heidän sanomansa eivät enää kiinnostaneet. Mielenosoituksessa oli monen ryhmäkunnan lippuja. Mielenosoittajat yltyivät yhä voimakkaammin protestoimaan viheltäen puhujia vastaan!!! Ihmiset yksinkertaisesti ryhtyivät vähitellen poistua mielenosoituksesta. Jäin kysymään, missä oli se Finrosforumin Artemy Trotsyin vaatima ja teologi Arto Luukkasen ennustama suuri värivallankumous Venäjällä - suuri jytky - 24.12.2011? Ihmiset lähtivät ostamaan uudenvuoden lahjoja ja lämmittelee varpaitaan.

Lopputulos lienee se, että Venäjällä on moni-ilmeistä tyytymättömyyttä. Protestointi on sinänsä hyvä, jotta asemassaan jo nauttivat pienet, keskisuuret ja suuret poliitikot sekä byrokraatit eivät pitäisi asemansa säilyttämistä ainoana ohjelmallisena asiana. Mielenosoituksen merkitystä ei pidä liioitella, sillä selvästi johtajuus puuttuu protestin esittäjiltä. Demokraattisesti ja reiluissa vaaleissa tuo porukka ei kykene haastaa puolueita. Joukko on sisäisestikin riitainen. Venäjän tehnee hyvin, kun päästää tuon porukan vaaleissa mittauttamaan oman suosionsa. Uhka on ainoastaan, että julkisuuden kannalta tietyt tahot saattavat tuntea tehokkaammalta jäädä demokraattisen vaalijärjestelmän ulkopuolelle pelkäksi protestihengeksi.

Mielenkiinnolla on seurattava, miten suomalaiset värivallankumoukselliset asiantuntijat nostavat päänsä ylös suuresta häpeästä jouluaaton jälkeen ja selittävät sitä, miten tässä näin kävi. Venäjällähän on pitkä traditio protesteille ja avoimelle tyytymättömyyden ilmaukselle. Mielenosoituksen mystiset ja lähes pelastushistorialliset käänteet saavuttava jytky-tulkinta on ollut liioittelua, minkä tähden nyt on odotettavissa, että suomalaisessa mediassa yhtäällä kätketään mielenosoituksen epäonnistumista ja toisaalla vähätellään sitä, mitä tuli sanottua ennen mielenosoitusta tapahtumien odotettavasta kulusta.

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Juoksupiireissä pohditaan, voiko näin vanha juosta niin kovaa

2011-12-25T06:47:00.007+02:00

Juoksupiireissä on ihmetelty ja spekuloitu viime päivinä, voiko näin vanha mies juosta niin kovaa kuin olen kertonut blogissani. Näissä juoksupiireissä on sitten tehty selityksiä, miksi vanha mies ei voi juosta niin kovaa ja niin usein. Vauhti on muka ihan mahdotonta tämän ikäiselle miehelle. Tuo vauhti on ihan mahdotonta yhtä hyvin päivittäisen harjoitteluni kuin kesäisen testijuoksun osalta. Aivan liian usein yli 40 vuotta vanha mies asennoituu vanhaksi kääkäksi, joka sipsuttaa maratoonarin mielellä, vaikka voimalajeissa on hyvinkin osoitettu, että tämän ikäinen mies saattaa jopa päihittää nuoret miehet. Älä ala leikkiä vanhusta ennen kuin vanhuus pakottaa itsessään!

Olen oikeastaan juossut pienestä pojasta alkaen, vaikka en tykkää osallistua hölkkäkilpailuihin tai veteraanikisoihin. Muistaakseni juoksin kuitenkin Vihdissä yhden kerran veteraanien SM-kilpailuissa pronssimitalin 4 x 400 m viestijoukkueessa Helsingin Jyryn nimissä (ilman edeltävää kilpailukokemusta samalta vuodelta). Tuo juoksu ei ollut ihan paras mahdollinen, sillä olin ollut edeltävän yön kello 23.00-07.00 Myllypuron Shell-huoltoasemalla yövuorossa, ja jatkoin suoraan kilpailupaikalle, jossa kilpajuoksu oli vasta puolelta päivältä (siis ilman unta). Kun edellispäivänkin olin ollut toisessa työssä, niin unettomuutta oli jo kohtuullisesti. Joka tapauksessa tuli pronssi taapertamisesta huolimatta.

Kilpailla kannattaa, jos se merkitsee jotakin. En halua kilpailla, jos ei ole riittäviä menestyksen mahdollisuuksia. Niitä ei välttämättä synny enää tässä iässä. Ikämieskisoihin en lähde, vaan jos juoksen kilpaa, menen yleisen sarjan poikia kiusaa. Harjoittelu voi olla kuitenkin kilpailullista, sillä pelkkä pitkä ja hiljainen hölkkä ei ole erityisemmin kehittävää.

Juoksuharjoitteluni jatkuu taas, kunhan tämä länsimainen jouluaika on ohi ja maanantaina pääsen salille sekä lenkille. Vietän jouluni 7. tammikuuta. Siihen saakka päiväni ovat tavallisia arkipäiviä varhaisesta aamusta alkaen.

Vähän on juoksutaustaa

Monille pohdiskelijoille on jäänyt huonosti tiedetyksi, miten paljon juoksin ja hiihdin nuorena poikana, kun asuin Savonlinnassa. Kymmenestä ikävuodesta alkaen hiihdin päivittäin talvisin – ja voitin myös piirinmestaruusmitaleita ym. Eräänä päivänä hiihdin kaksi hiihtokilpailua: voitin molemmat. Pisimmät hiihtolenkit olivat koulupäivän jälkeen 50 km Aholahden valaistulla ladulla. Vaikka en enää kilpaillut hiihdossa saatuani silmälasit (häiritsevät talvella), niin minut pyydettiin kilpahiihtäjien toimesta mukaan maakuntaviestiin – ja jonkun kerran taisin hiihtääkin siinä. Olin kuitenkin parempi kuin eräät kilpahiihtäjät, jotka kiersivät samaa valaistua hiihtoreittiä harjoittelemassa.

Juoksu alkoi (jo) 14 vuoden iässä – ja voitin myös piirinmestaruusmitaleita yksin keskipitkillä matkoilla ja estejuoksussa sekä viestijoukkueessa. Sulkavan ensimmäisen ”ympärijuoksun” 10 km:n matkan voitin 14 vuoden sarjassa: aika oli varsin heikko, tasan 40 minuuttia, mutta eihän sen ikäiset pojat juosseet pitkiä lenkkejä kilpaa tai edes harjoituksissa en ollut juossut. Osallistujia oli puolisen sataa. Tein kuitenkin sellaisen virheen, että minulle tappion sietäminen oli mahdottoman vaikeaa, joten juoksin jokaisen hävityn kilpailun jälkeen 15 kilometrin juoksulenkin kotioloissa rangaistukseksi (siis 14 ikävuodesta alkaen, vanhempana jopa 20 km:n rangaistuslenkin). Yleensähän minä pidin juoksussa vauhtia aina niin kauan kunnes joku juoksi ohi minusta, jolloin saatoin jo keskeyttää jopa viimeisellä kierroksella. Ensimmäinen 400 metriä vei useissa keskipitkien matkojen kilpailuissa alle minuutin tai aivan minuutin tuntumaan – siis aivan liian lujaa silloiseen kuntoon. Yhä edelleen juoksen samaa vauhtia, kun lähden matkaan radalla.

Tuosta ylimääräisestä juoksemisesta oli seurauksena tarpeetonta väsymystä, sen sijaan että olisin opettanut lihas- ja hermojärjestelmät nopeaa juoksua varten. Joka tapauksessa Leevi Seppanen, Orvo Paatero ja Pentti Tyni Savonlinnan Riennosta ja Savon Mailereista kyllä muistavat juoksuharrastukseni, vaikka juoksin enemmän paljon enemmän kuin valmentajat kirjoittivat. Mukana oli myös sikäläisiä hyviä juoksijoita, joita riitti todella 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa Savossa. Liioittelevan lenkkeilyn tähden olin väsynyt ja jalat eivät aina pysyneet ehjinä: mm. pakaralihaskalvo ja polvi vihoittelivat. Varsin menestyksellisesti juoksin pitkät kilpajuoksut, yli 10 kilometriä ja paljon pitempää. Kesällä juoksukilpailuja rasitti myös se, että teinipojasta alkaen olin kesälomalla metsätöissä. Kun koko päivän kävelee helteessä kumisaappaissa, niin juoksu ei enää tule vauhdikkaaksi. Vielä armeijassakin Lappeenrannan Kuoleman rakuunoissa pääsin erityistehtävään juoksukuntoni tähden.

Yliopistovuosina kilpajuoksu katosi niin sanotun ammatillisen kutsumuksen tähden, sillä opiskelutoverit pilkkasivat kovasti kilpailua. En uskaltanut enää lähteäkään kilpailuihin. Harjoittelin kuitenkin yhä päivittäin kaksikin kertaa, joskus toki tuli lepopäiviä. Muistan hyvin Pirkkolassa Helsingissä pidetyt SM-maastojuoksut, johon osallistuin ilmeisesti ensimmäistä vuotta aikuissarjassa 20 vuoden ikäisenä. En ollut kilpaillut pariin vuoteen erinäisten jalkaongelmien ja armeijan vuoksi. Sitten vuonna 1984 (?), jolloin suomalaiset vielä juoksivat lujaa, oli toukokuussa kylmä kisasää. Minä olin ainut hölmö, jota kukaan ei ohjannut. Pistin pitkät lenkkihousut kilpailuasuksi. Ja todella nämä painoivat jalassa. Muilla oli juoksusortsit. Juoksin ensimmäisen maastokierroksen ja pitkälle toistakin vielä ihan kymmenen parhaan joukossa, mutta sitten jätin kesken, koska pidin sijoitustani niin tavattoman huonona. Myöhemmin tajusin, että itse Tapio Kantanenkin juoksi hitaammin kuin minä, mutta hänkin keskeytti. Koko kesänä en juossut kilpaa, koska minulla oli kesätyö, jonka tähden olin kaikki viikonloput varattu kutsumustöihin.

Opintojen aikana sain jopa Viipurin urheilijoista erään entisen huippukestävyysjuoksijan valmentajana tarkkailemaan lenkkeilyäni: kerran lähdimme juoksulenkille rataharjoitusta varten. Verryttelimme yhdessä ulkona, mutta minun verryttelyjuoksuvauhti (ennen varsinaista rataharjoitusta) oli entisen huippujuoksijan mukaan liian nopeaa - alle 3.20 min/km – siis hänen mukaansa aivan liian kovaa. En juossut koskaan hiljempaa siihen aikaan. Usein lenkkeilin olympiastadionin puistossa. Toteutin suunniteltua juoksemista intomielisesti taas uuteen onnettomuuteen saakka. Pakaralihaksen kalvo repesi keväällä.

Pakaralihaksen kalvo tuli joskus terveeksi. Niin 24 ikävuoden iässä harjoittelin taas valtavasti – ja olin mielestäni hyvässä kunnossa. Olin päässyt vapaaksi opinnoistani edellisvuoden lopulla ja sain opintorahoillani juosta ammattimaisesti koko talven ja kevään. Jälleen kerran tapahtui surullinen onnettomuus. Lähdin aika mukavasti liikkeelle Korson puolimaratonilla. En juonut kisan aikana yhtään. Se ei ollut ongelma, vaan 10 km:n kohdalla sääressä alkoi tuntua valtava kipu. Kun pääsin maaliin, menin päivän tai pari jälkeen sairaalaan, jossa todettiin, että sääriluuni oli murtunut. Ilmankos jalasta ja juoksusta hävisi voimat! Olin juossut aivan hullusti: pahimpina päivinä 50 kilometriä (aamulla 20 – illalla 30 km).

Muutaman kerran vielä yritin harjoitella tosissaan, mutta jalkani eivät pysyneet paria kuukautta kauempaa terveenä. Olin keveä poikanen: alle 60 kg. Tämän jälkeen jätin juoksun hyvin vähäiseksi: kävin ehkä päivittäin juoksulenkillä. Niin meni kymmenisen vuotta, enkä enää juossut kuin ehkä kerran kuukaudessa juoksulenkin – talvella en lainkaan. Taisi olla jo niinkin kauan sitten kuin vuonna 1997, ja joku sai houkuteltua esimerkkinsä varjolla, että lähtisin maratonille. En harjoitellut lainkaan – paitsi kävin viikkoa aiemmin yhden 8 km:n juoksulenkin – ja sitä ennen kuukausi aiemmin juoksin 6 km:n kuntohölkän vakavasti kuumeisena, koska olin kilpailun järjestäjänä tehnyt erään vedon julkisesti (hävisin vedon). Menin Forssan maratonille. Isäni sain huoltajaksi, siltä varalta, että tuo kuninkuusmatka olisi hirvittävä koettelemus. Lähdin liikkeelle hyvin varovaisesti hurjan pitkää matkaa varten, sillä niin opetettiin ensimmäistä kertaa maratonia juoksevalle. Tarkkailin itseäni ja pelkäsin 30 km:n ”seinää”. Se ”seinä” ei tullut. Odotin 35 km:n ”seinää”, mutta se seinä ei tullut. Kun olin jo 40 km:n kohdalla, tajusin, että minä en todellakaan väsy tällä maratonilla: niin juoksin ”hurjasti” viimeiset kaksi kilometriä, kellon mukaan alle 3.30 min/km vauhtia. Lopputulos oli hyvin vaatimaton 3.04., mutta se innosti, koska olin hyvissä voimin selvittänyt maratonin 42 kilometriä. Kaksi viikkoa myöhemmin tai suurin piirtein lähdin sitten Hartolaan, jotta juoksen siellä maratonin. Nyt olin oikein valmistauduttu: maltodekstriinit ja kaikki. Lähdin ripeämmin liikkeelle: eka kilometri 3.30 min/km. Juoksu oli helppoa, mutta jo 5 km:n kohdalla vatsa alkoi vaivata, nesteet hyppivät siellä. Sitten yhden kerran vielä menin Tukholmaan: nyt en ollut edes juossut sitäkään kuin edelliskerroilla, vaan menin seuraksi muulle väelle, jonka mukana juoksin maratonin noin 3.30. Sitä en luo kuitenkaan juoksuksi, vaan seuran pidoksi

Erään kerran tein tämän jälkeen/tätä ennen ihan yllättävän teon (en muista tarkasti vuotta). Eräs 15 v poika oli pyytänyt minulta harjoitusohjelmaa ja tein sitä hänelle. Menimme hänen kilpailua varten Otaniemen halliin. Tuo poika houkutteli, että juoksisin myös – olinhan käynyt muutamilla lenkeillä hänen kanssaan ja olin paremmassa kunnossa kuin valmennettava, vaikka en kilpaillut. Sain lainaksi piikkarit nuorelta mieheltä. Ilman mitään suunnittelua (ei ruokailusuunnitelmia, ei lenkkeilyä sen mukaan edeltävinä päivinä tms.) lähdin mukaan 3000 m hallikisaan ex tempora. Ari Suhonen oli mukana kilpailussa, mutta koin kilpailuvauhdin aivan liian hiljaiseksi. Niin lähdin vetää juoksijoita ja karkasin kilpailijoilta jo kohtuullisesti, kunnes jo 800 metrin tuntumassa hyppäsin sivuun kilpailusta. Toki kuka tahansa pystyy tuohon harjoittelematta, joten en pidä sitä minään sankaritekona. Maitohappoa oli alkanut kertyä eikä vauhti tyydyttänyt, vaikka se oli kai noin 8.30 vauhtia. Olin vielä selvässä johtoasemassa. En ymmärrä, mistä olin kuvitellut, että juoksu olisi helpompaa. Tämä pieni kosketus on ollut kuitenkin kilpailuihin vielä harjoittelemattomana miehenäkin.

Tämän jälkeen en ole myöskään juossut säännöllisesti. Pietarissa opiskellessani vuosina 2003-2004 kävin kadottamassa yksinäisyyttäni ja juoksin päivittäin lenkillä. Olinkin varsin hyvässä juoksukunnossa ja hoikkapoika vuonna 2004, kun tulin Suomeen. Painoin ehkä 62 kg. Työt estivät osittain kilpailemisen. Yritin harjoitella syksyllä 2004 maratonia varten, mutta harjoittelussa jalkapohjaan tuli tulehdus tms.

Kesä 2011 innosti uudestaan

Nyt olen luopunut kaikista kilpailullisista tavoitteista. Sen jälkeen olen käynyt lenkillä 2-3 kertaa viikossa, mutta en ole katsonut kelloa. Lenkkien pituudet ovat vaihdelleet 5 kilometristä enintään 20 kilometriin. En ollut juoksijaksi aivan kylmiltään liikkeellä. Painoa oli kertynyt vatsan ympärille suhteellisen tuhdisti.

Kesällä 2010 olin Pietarissa, juoksin Prospekt Engelsan ja Lanskoye Shossen kulmassa olevassa juoksukentällä nopeita juoksujani.

Juoksin yhden kerran pitkän 1000 metriä (viisi kierrosta), mutta sitten juoksin myös useita muitakin kertoja eri mittaisia matkoja samaa tavoitevauhtia. Poikani juoksi myös silloin, kun minä kuvasin häntä. 7 vuotta vanha poikani oli kellon ja videokameran kanssa, mikä aiheutti vaikeuksia erityisesti videon kanssa, kun samanaikaisesti piti hallita kelloa.

Juoksijat ovat laskeneet sittemmin kesällä 2011 julkaisemani kahden juoksuvideoleikkeen perusteella, onko juoksuani nopeutettu nauhalla teknisesti, paljon on askeleiden määrä, onko kenttä oikean mittainen, ja lopulta on laskettu varjojen perusteella, onko nauha yhdestä ja samasta juoksusta. Vaikea minun on siihen vastata, miten poikani on asemoitunut täsmällisesti radalla itse juoksun aikana ja miten hän on siirtynyt sekä erityisesti varjon siirtyminen kentällä on vaikeasti selitettävissä. Kello kertoi riittävästi. Nuo eivät olleet edes ainoat videoleikkeet, vaan teimme siis lukuisia videoleikkeitä juoksuistamme.

En pidä mahdottomana, että olen nimennyt lukuisasta irrallisesta puolen minuutin mittaisesta videoleikkeestä kaksi väärää toisiinsa liittyväksi, mutta ne eivät olisi alun perin samasta juoksusta kyse, kylläkin samasta aamusta. Muita videoita en ole pistänyt Youtubeen, sillä joskus kamera oli kääntynyt jotenkin liiaksi rataan, joskus päättömät jalat juoksivat jne. Otin muista videoleikkeistä kylläkin kuvankaappauksia talteen Pietarissa pikkutietokoneellani. Myös noista kuvista näkyy edelleen varjon siirtyminen kentällä.

Tämä oli siis ilmeisesti noin kello 8 – 10 aamulla, kun aurinko nousi. Tämä näyttäisi tarkoittavan, että juoksuvideoni loppu on ollut ENNEN juoksuvideon ALKUA, kun tarkkailee varjon siirtymistä, mikäli pojan sijoittuminen ja muu sellainen ei ole luonut perspektiiviin muutoksia. Näin ollen testijuoksuni varsinainen loppu täytyy olla joku toinen videoleike. Päivällähän aurinko on korkeammalla, jolloin varjon on oltava pienempi, kun taas aamulla varjo leviää pitkänä auringon vasta noustessa. En ollut kuitenkaan kentällä niin kovin kauan (mielestäni), joten siihen nähden nämä neljä kuvaa herättävät ihmetystä. Kaikissa niissä varjo on jo merkittävästi eri kohdissa. Tässä suhteessa kriitikot ovat tarkkanäköisiä. Mitä tulee itse juoksemiseen, vauhtia tuskin kukaan sittenkään kiistää eikä juoksuni - ainakaan oman silmäni perusteella - vaikuta pikajuoksumaiselta täysyrittämiseltä, vaan on keskimatkojen juoksua; ja harjoitusvauhtiahan voi tulla myös katsomaan tai osallistumaan!

Kuvasimme melkein kaikki juoksukertamme. Paikalla oli vain pari muuta ihmistä, jotka kuvittelivat reitin pitemmäksi kuin 200 metriä. Tunnen kyllä vauhdin riittävän hyvin, että tiedän mikä on vauhtini. En toki nuorenakaan juossut koskaan näin nopeasti, mikä ihmetyttää, sillä silloin kuitenkin harjoittelin säännöllisesti ja ehkä liikaa. Siihen olin yllättynyt, ettei maitohappoa sittenkään kertynyt totuttuun tapaan. Ei sittenkään, vaikka juoksin yhä uudestaan ja uudestaan rataa ympäri: milloin lyhyemmin ja milloin vähän vähemmän lyhyesti. Aina juoksin kuitenkin melko täsmällisesti samaa vauhtia, ehkä plus/miinus muutama sekunti nopeimman ja hitaimman kierroksen välillä. Halusin juosta juuri tätä vauhtia, sillä se tuntui luonnolliselta. Juoksu ei jäänyt siis tuona päivänä kilometriin, vaan matkaa kertyi. Pelasimme vähän jalkapalloakin välissä, toki varsin vähän.

Radalla juokseminen sopii minulle jostakin syystä huomattavasti paremmin kuin maastossa, jossa reiteni nopeasti väsähtävät. En ymmärrä miksi, mutta rata tekee askeleen vauhdikkaaksi. Alkuaan kesällä olin jopa täynnä hurmosta, kunnes sittemmin hurmos on jo haihtunut.

Syksyn 2011 kuntoilu

Pietarin kesäkuukauden jälkeen olen sitten juossut 1-3 kertaa päivässä – ja aina suhteellisen vauhdikkaasti. Jotkut parhaat päivät olen kirjoittanut facebookiin ja blogiini. Tähän on tarjoutunut mahdollisuus, kun en ole ollut töissä (ensimmäistä kertaa varsinaisesti sitten vuoden 1989 kevään).

Tarkoitushan on saada lihakset ja hermosto valmiiksi ”kilpailullista vauhtia” varten, ei mitään hölkkää varten. Juoksumatto voi aina huijata nopeudessa, mutta tuskin se virhe on kovin suuri. Luulen, että juoksumatto on se luotettavin mittari, jos vertaa itse laskettuihin maastomerkkeihin. Kesän lopulla ja syksyn alussa 3.00 min/km vauhti oli varsin helppoakin juostavaksi matolla. Sittemmin välillä on tullut iloisia hetkiä, että tämä on todella helppoa – erityisesti silloin, kun joku muu henkilö on paikalla. Joskus mieliala on synkempi ja jo yli 400 metrin juokseminen tuota vauhtia yhtämittaisesti vihastuttaa kärsimättömyyden vuoksi, vaikka toki voin toistaa useamman kerran (ehkä jopa 10-20) saman juoksun aktiivisen palautuksen jälkeen. Mattohan on äärimmäisen tylsä paikka juosta.

Noin marraskuun puolesta välistä alkoivat ongelmat, mitkä ovat ilmeistä seurausta nopeasta tapojen muutoksesta: juoksen nyt paljon, kun aiemmin en juossut kovinkaan paljon. Niin jalkapohjani oikeassa jalassa tuli kipeäksi. Olen ollut kuukauden liki ilman juoksua, motivaatio on ollut alhaalla, olen syönyt runsaasti ja saanut taas kiloja, jotka jo katosivat. Laskin erään kerran syksyllä, että sen viikon aikana kertyi yli 100 kilometriä intensiivistä juoksua.

Jouluaaton aattona perjantaina kävin pitkästä aikaa juoksulenkillä, jossa koetin lyhyen matkaa varovaisesti jalan kestävyyttä. Ainakaan juoksun aikana eikä myöskään sen jälkeen jalkapohja enää tullut kipeäksi. Juoksin pelkät 800 metriä tuota juoksumaton vauhtia 20 km/h. Se ei ole todella vaikea nopeus minulle edes tässä iässä, vaan mieli tekisi juosta nopeammin, jos matto kulkisi paremmin. Hengitykseen nyt jopa hiukan kävi lopussa, mitä ongelmaa ei ollut aiemmin. Tällä hetkellä kuntoni on heikompi kuin lokakuussa 2011, mutta en pidä pahana hengähtää syksyn rajun aloituksen jälkeen.

Olen huomannut, että keholleni sopii paremmin lihasten ja hermoston pelkkä kohtuullinen ärsyttäminen ripeällä juoksuvauhdilla. Tämän jälkeen tunnen itseni vahvaksi. Jos juoksen hitaasti ja pitkään, olen pikemmin uupunut kuin väkevä seuraavaa harjoitusta varten. Mahdollisesti nuoruudessani juostut isot kilometrimäärät – lukiolaispoikana jopa 160-180 km viikossa ja suhteellisen tehokkaasti (toki vain ennätysviikkoina) loivat peruskestävyyttä, jota ei tarvitse enää liioitella. Sitä paitsi muutaman minuutin juoksumatkahan on vain nopeuskestävyyttä, ei mikään maratonmatka.

Uudenvuoden lupaus vuodelle 2012

Ymmärrän, että tavoitteeni kilpailullisen 1500 metrin juoksemiseen ei voi toteutua, jos en pysty juoksemaan 7-9 minuutin kovia vetoja 3 min/km vauhdilla kesän 2012 alkuun mennessä. Pelkät lyhyet intervallit eivät riitä.

En ole suinkaan varma, että tässä iässä keho pysyy terveenä, jos juoksen intensiivisesti päivittäin. Olen havainnut, että koko ajan jalkapohja uhkaa kipeytyä.

Noin 30 sekuntia /200 metriä – vähän alle tai ylle – on naurettavan helppoa, eikä edes hengästytä, kuten myös joku 3 minuuttia /km on jopa hidastelua, kun päivä on hyvä. Mutta tämä ei vielä riitä kilpailukunnoksi, jos tahtoo kilpailla. Mitään järkeä ei ole kilpailla, jos ei ole menestymisen mahdollisuuksia yleisessä sarjassa – veteraanikisoihin en lähde. Muutakin tekemistä on elämässä kuin vain osallistua.

Juoksumatolla käyn Hakaniemessä Solana Fitness –salissa. Kyllä siellä nykyinen omistaja kuin entinen omistajakin tietävät juoksuvauhtini koko 2000-luvun ajalta aina 1990-luvun puolesta välistä alkaen silloin kun olen käynyt paikalla. Se edellinen omistaja kehottikin usein, että pitäisi mennä juoksukisoihin, sillä siihen aikaan salissa oli myös matto, joka kulki 30 km/h. Ja minä hurja juoksutin itseäni myös tuota vauhtia aina, kun kävin salissa. En lähtenyt kilpailuihin. Nykyään siellä on yksi matto, joka kulkee luotettavasti 20 km/h, toinen matto satunnaisesti ja kolmas matto ei jaksa kiihdyttää tuohon nopeuteen, vaan juostessa sen nopeus tippuu 18,8-19.2 km/h vauhtiin. Tämä matto olisi sinänsä pehmeydessään itseäni miellyttävin.

Jos joku pitää tämän ikäiselle ja tämän painoiselle vanhalle miehelle tuota juoksunopeutta ja tällaista kuntoilua ”mahdottomana”, niin voi tulla kyllä paikalle ja katsoa, miten mahdollista se on. Ensinnäkin tahdon kehottaa, ettei kaikkien kuntoilijoiden pidä tähdätä maratoonariksi: keskipitkien matkojen harjoittelu voi olla hyvin kehittävää ja motivoivaa, vaikka ei edes veteraanikisoihin tahtoisi lähteä mukaan.

Tervetuloa mukaan

Tervetuloa mukaan erityisesti parin viikon kuluttua, kun olen jalkakipuni jälkeen päässyt varovaisen uuden alun jälkeen mukaan täyteen vauhtiin.

Perusharjoitukseni on ollut siis se, että teen ensin dippiä ja käsikohontaa sekä ylätaljanvetoa kutakin noin 3-5 sarjaa. Sen jälkeen teen vatsalihaspenkillä harjoitusta noin 3-5 sarjaa, toistoja 20-30. Tämän jälkeen teen uudestaan dippiä, käsikohontaa ja ylätaljanvetoa ja vatsalihaksi. Nyt olen ehkä valmis juoksusessioon, jossa juoksen tavanomaisesti ensin 1 x 400-600 metriä 3 min/km –vauhtia, sillä alussa jalat ovat jotenkin valmistautumattomat. Sitten teen uudestaan pari sarjaa vatsaa. Ja nyt juoksen 1-3 x 600-800 metriä 3 min/km vauhdilla, paitsi jos kunto on reipas ja vedän koko tonnin tai jos jalkapohja kipeytyy. Sarojen välissä teen yleensä vatsalihaksia. Sitten otan avuksi kuntopyörän ja poljen 10-15 minuuttia maksimivastuksella. Pyörän jälkeen teen vielä vatsalihaksi ja juoksen 2-6 x 400-800 metriä 3.00min/km vauhdilla, riippuen tuntumasta jaloissa. Palautuksen aikana saatan käydä tekemässä dippiä, käsikohontaa, ylätaljanvetoa ja vatsalihaksia. Joskus vielä olen rentoutunut solariumissa 20 minuuttia, jonka jälkeen olen tehnyt kerran dipin, käsikohonnan, ylätaljanvedon sekä pari sarjaa vatsaa ja 2-3 kertaa 400-800 metriä 3.00 min/km vauhdilla. Juoksu on varsin samalla idealla siis kuin Emil Zatobekillä, eli harjoituksissa pidetään kohtuullista vauhtia sen sijaan että hölkättäisiin pitkään ja hiljaa. Sitten kuntoilun jälkeen saunaan ja suihkuun. Tervetuloa mukaan, jos joku epäilee!

Tämä harjoitus ei ole siis mikään ”hirvittävä” tai ”raskas”, kun sen tekee oikein elimistöä kehittävällä tavalla ilman hirvittävää pakottamista. Lisäksi on syytä juosta myös ulkona vielä päivän toinen juoksulenkki – ehkä enemmän nautiskellen raikasta ilmaa. Tämän toisen juoksulenkin kanssa on ollut motivaatio-ongelmia pimeän tultua (ja jalkakivun tähden). Ehkä talven tultua teen toisen kuntoilusuoritukseni hiihtäen Paloheinässä.

Kuten olen sanonut, että haluan juoksun olevan helppoa – ei väkinäistä. Siksi en juokse nyt pitempää, sillä en halua maitohappoa tai muuta väsymystä jalkoihini, vaan – kuten L. Seppänen puhui joskus – ”narrata” juoksukestävyyttä paremmaksi. Vauhdikkaasta juoksusta pitää tehdä iloinen ”leikki”. Jos saan keväällä jatkettua vetoja 400-800 metrin sijasta samalla tuntumalla 2 kilometriin, niin olen tyytyväinen mainitun perusharjoituksen tarkoitusperää varten, vaikka se ei ole vielä takuu kilpailukunnon olemassaolosta, sillä kilpailuvauhti pitäisi olla huomattavasti nopeampi kertasuoritus.

Radalle en viitsi lähteä kiertää Myllypuroon tai muualle enää tässä iässä, jollei ole ihan varma kilpailullisesta kunnosta.

- - - - - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)