maanantai 10. kesäkuuta 2019

Miksi teit tämän Li Andersson minulle?

Opetusministeri Li Andersson on blokannut minut Twitterissä. Li on vasemmistoliiton puheenjohtaja. Puolueen tarinan mukaan vasemmistoliitto olisi köyhien ja syrjittyjen tukija.

Miksi teit tämän Li? 


En ole koskaan lähettänyt Twitterissä viestiä Li Anderssonille. En ole myöskään seurannut hänen Twitteriään. Havaitsin, että en voinut lukea Ilta-Sanomien erään päätoimittajan viestiä Twitterissä. Syyksi paljastui Li Anderssonin viha ja epäluulo minua vastaan.

Olen yhden kerran vuosia sitten lähettänyt - mielestäni hyvin asiallisen - sähköpostin vasemmistoliiton puheenjohtajalle. Ihmettelin heidän puolueensa pomotyypin loukkaavaa käytöstä. Siitäkö Li Andersson suuttui minuun?

Tämän vuoksiko opetusministeri vihaa suomalaista miestä, joka kyselee? 


Ikävämielisesti ja - kielisesti olisi halu pohtia, onko Li Andersson itse sivistynyt, vaikka yleissivistys kuuluu tämän ministerin tehtäviin. Eikö yleissivistykseen kuulu kansalaisten kyky osallistua täysiarvoisesti ja kriittisesti kansalaisyhteiskunnan toimintaan?

En pohdi Li Anderssonin sivistystä tai sen puutetta, vaikka vihastumiseni loukkaantumisen jälkeen herätti ikäviä tunteita naljailla. Hiukan enemmän harkittua ymmärrän, että Li Andersson menettelee niin kuin osakseni on tullut Suomessa (ja kaikkialla): olen osaton, syrjäytetty.

Katselin vanhoja kuvia, jotka olisivat jo haalistuneet, jos ne olisivat vanhan tekniikan mukaan paperilla. Sähköisesti tallennetut kuvat eivät haalistu, vaikka todellisuus on etääntynyt jo niistä kauas vuosien saatossa.

Tässä luulin vielä, että elämässäni voisi olla hyvä ura. 

Seisoskelen Pietarissa valtiollisen finanssi- ja ekonomiyliopiston edessä. Muistan unelmat, että opintojeni avulla syntyisi verkostoja ja rakentuisi ura.

Myös esitykset ja vierailut Pietarissa presidentin alaisessa akatemiassa ruokkivat unelmointia. Mitään ei koskaan kuitenkaan seurannut. Pariin tutkimukseen artikkeli ja muutamia luentoja. Ne kaikki ovat menettäneet jo arvonsa.

Muutama vuosi sitten enää muistelin vanhoja Finecin edessä. 


Toisessa kuvassa käyn vuosia myöhemmin Finecin edustalla vain ottaakseni valokuvan. Kesälomalla olin kiertänyt perheeni kanssa Venäjällä. Ehkä olin nähnyt joitakin sotilaallisesti vaikutusvaltaisia ihmisiäkin. Mitään systeemiä ja verkostoitumista ei syntynyt. Oli vain ihmisten - eri taustoista lähtevien - yhteiset saslikit.

Itse asiassa Venäjä menettelee yhtäläisesti Suomen kanssa: ilman yhteiskunnallista statusta mielipiteeni eivät myöskään ole enää yhtään kiinnostavia.

Tällä hetkellä jopa surettaa se merkityksettömyys, johon on jäänyt niin Suomessa kuin rajojen ulkopuolella. Venäjälle minulla ei ole tänä kesänä edes varaa lomamatkalle. Yleensäkään en käytä siellä rahaa juurikaan, koska asumme sukulaisissa. Silti yritän nyt selvitä vielä niukemmin Helsingissä. Tuskin syön lainkaan kesällä Helsingissä, sillä yritän säästää rahaa auton talvirenkaisiin.

Suomessa sain tuntea pienen ihmisen huvia vielä muutama vuosi sitten, kun Heidi Hautala, Torsti Sirén, Saara Jantunen, Janne Riiheläinen ja muut levittivät salaliittoteorioita, joissa joskus mainitsivat nimeni. Olin ikäänkuin osassa suurempaa merkitystä. Olihan se hullua ja huvittavaa yhtäaikaisesti.

Nykyisin kukaan heistäkään ei muista minua. Pitäisi kenties pyytää, että edes Torsti keksisi jotain juttua. Ainoastaan se ilmenee nykyään, että yleissivistyksestä vastaava marxilainen ministeri Li Andersson on blokannut minut.

Olen joutunut sivistyksenkin (ja sivistyneistön) alapuolelle. Mitäs nimiä tätä viiteryhmääni määrittävät? Tietysti sivistymättömät. Ehkä joku voisi lausua moukka, häirikkö ja retale. Eräs sotatieteen suuruus on kutsunut minua julkisesti "häiriköksi" - jos vaikka itse en ole selvillä, missä tilanteessa olisin häirinnyt tilaisuutta tai häntä.

Ihmisestä tulee retale, häirikkö ja moukka yhteiskunnallisen statuksen mukaan, ei hänen käytöksen johdosta. Joskus Pohjan kirkkoherrana, jolloin en ollut vielä retale, luin Marian kirkon historiasta, kuinka Ylhäinen luutnantin rouva ja joku loismuija olivat käyneet nyrkkitappeluun kesken jumalanpalveluksen. Loismuijan röyhkeä vaatetus ja väärin istuminen oli loukkaavaa eikä antanut oikeaa kunniaa ylhäiselle rouvalle.

Nykyisin suuruuteni ja pienuuteni typistyy siihen hikeen, jonka päivittäin vuodatan pappakuntoilijana.


Terveisin Juha

5 kommenttia:

  1. Älä luota kommariin

    VastaaPoista
  2. Saako täällä kommentoidakin?

    VastaaPoista
  3. Kyllä nyt ruokaan pitäisi olla rahaa. Ja Venäjän-matkaan. Se olisi kohtuullista. Eikö vaimollanne ole lainkaan tuloja? Toivottavasti saatte vielä papin viran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä nälkää kärsi. Vaimoni on opiskelija ja saa sen mukaan pienen minimaalisen toimeentulon. Perheeni selviää vähällä, mutta toki ylimääräiset menot aina täytyy jotenkin säästää jostakin. Tällä kertaa suunnittelen säästää siten, että perheeni kanssa en matkusta ja elän sen ajan kaurapuurolla.

      Poista
  4. Onneksi Liikuntamyllyn kausikortti on melko edullinen, varusteet toki maksavat. Toivottavasti pääsette säästökuurinne jälkeen notkuvan venäläisen ruokapöydän ääreen. Siinä maassa osataan valmistaa herkkuja!

    VastaaPoista