Statcounter

torstai 4. kesäkuuta 2020

Löysin mahtavan puolustusasianajajan!

Suuria uhrikertomuksia levittävä osapuoli on Twitterissä jo riemullisesti todistanut, sekä saanut useita kymmeniä kiitoksia voitonriemulleen, että valtakunnansyyttäjän arvovalta on suorastaan tärkeä rikosoikeudenkäynnin suotuisalle edistymiselle syyskuussa 2020 Jessikka Aron ja Saara Jantusen asiassa.

Minäkin olen iloinen: löysin puolustusasianajajan, joka on kuitenkin väkevämpi, kuin valtakunnansyyttäjä. Mihinkään muuhun apuun en tukeudu. Odotan iloisin ja vapain mielin syyskuuta tämän löydön jälkeen.

Iältään ensimmäisessä evankeliumissa, Markuksen evankeliumissa kerrotaan Jeesuksen puhe viimeisistä tapahtumista, Markuksen evankeliumi 13 luku.

Kun teitä viedään luovutettaviksi viranomaisille, älkää etukäteen olko huolissanne siitä mitä puhuisitte. Puhukaa ne sanat, jotka teille tuona hetkenä annetaan. Silloin ette te puhu, vaan Pyhä Henki” (Mark. 13:11).

Martti Luther on vuonna 1523 Ensimmäisen ja toisen Pietarinkirjeen selityksessä (Epistel S. Petri gepredigt und ausgelegt), suomennettu ja julkaistu Sortavalassa 1931 nimellä ”Valituille muukalaisille”, käsitellyt sitä, kuinka Kristukseen uskoen tulisi asennoitua ja käyttäytyä viranomaisten edessä.

Martti Luther itse kutsuu, että tämä pyhän Pietarin kirje on Uuden testamentin jaloimpia kirjoja ja oikeata puhdasta evankeliumia. Kirje tuo esille tuon saman ohjeen, kuin Jeesus puhuessa viimeisistä tapahtumista Mark. 13:11.

1. Pietarinkirje opastaa: ”Älkää heitä pelätkö älkääkä hämmentykö, vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana – silloin ne, jokta parjaavat teidän hyvää vaellustanne kristittynä, joutuvat häpeään juuri siinä, mistä teitä panettelevat” (1. Piet. 3:14-16).

Martti Luther tähdentää, että noissa tilanteissa kristityn tulee hillitä ylpeytensä ja pitää pysyä terveessä pelossa, niin että emme luottaisi omaan voimaamme, vaan Kristuksen sanaan ja lupaukseen. Luther viittaa selityksessä Jeesuksen puheeseen viimeisistä tapahtumista: ”Kun he vetävät teitä oikeuteen, älkää huolehtiko siitä, miten ja mitä puhuisitte, sillä teille annetaan sillä hetkellä, mitä teidän on puhuminen. Sillä ette te ole puhumassa, vaan Isänne Henki se on, joka puhuu teissä” (Matt. 10:19-20).

Lutherin mukaan pitää erityisesti varoa, jotta oman valmistautumisemme avulla emme ryhtyisi pöyhkeilemään ylimielisinä, sillä ”muuten Jumala saattaa temmata suusta ja muistista sopivat voimalliset raamatunlauseet, vaikka kuinka hyvin olisimme valmistautuneet”. ”Katso vain, ettet luota ihmisjaarituksiin, vaan Jumalan sanaan”, Luther selittää.

Lutherin teoksessa Autuuden lähteillä on selityksiä vanhatestamentillisiin teksteihin. Luther muistuttaa myös tuossa, että manna ei oltu ihmiskäsin tehty eikä maasta kasvanut, vaan tuli alas taivaasta. Yhtäläisesti uskova voi luottaa Jeesuksen sanaan, että Pyhä Henki puhuu meissä (Matt. 10:20).

Roomalaiskirjeen luennossaan kirjeen 2 luvun 15 jakeeseen, Wittenbergin yliopiston professori Martti Luther kutsuu Jumalaa ”Puolustajaksi joka on syyttäjää suurempi, vieläpä äärettömästi” (s 62). Myöhemmin Luther tähdentää myös Kristuksen lupausta opetuslapsille, että Isä antaa opetuslapsille ”toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne. Puolustaja on lohduttaja ja asianajaja” (s. 224):

”Se, joka etsii asianajajaa, tunnustaa sillä, että hän ei tiedä, mitä hänen on puhuttava ja pyydettävä, ja se, joka tarvitsee lohduttajaa, tunnustaa varmaan sillä, että hän on epätoivossa ja pettynyt. Mutta siihen tullaan, kun Jumala kuulee meidän rukouksemme. Sillä koska me pyydämme vain hyvää ja hyödyllistä ja tapahtuukin sen vastakohta, niin on siitä välttämättä seurauksena, että me joudumme murheeseen ja masennukseen. Sillä kaikki on epätoivoista ja tuomion alaista. Sen tähden tarvitaan silloin puolestapuhuja, joka ymmärtää tämän ja rukoilee meidän puolestamme sekä pitää meitä sillä vain yllä, ettemme luopuisi pois”.

Helluntaipäivän saarnassaan Luther on selostanut Puolustaja-sanan käyttöä Uudessa testamentissä Pyhästä Hengestä kreikankielen avulla parakletos, mikä on melkein samaa kuin latinan kielessä sanat advocatus tai patronus. Se merkitsee sellaista miestä, joka on syytetyn avustajana, joka on sitoutunut häntä puolustamaan, joka kääntää parhaaksi hänen asiansa ja tarpeen vaatiessa häntä auttaa neuvoen, kehottaen ja vahvistaen.

Luther saarnaa helluntaina, että Kristus sanoo Pyhän Hengen viran puolustajana muodostuvan erityisesti silloin, kun ”koko maailma nousee teitä vastaan ja kun perkele tiukkana käy teidän kimppuunne, myrkyllisin, häpäisevin kielin puhuen teistä mitä katalimpia asioita ja suurin elein teitä kaiken maailman kuullen syyttäen viettelijöiksi ja kapinalliseksi, ja kaiken lisäksi sisällisesti rääkäten ja tuskastuttaen teidän omaatuntoanne Jumalan kauhistuttavalla vihalla, omasta heikkoudestanne johtuvalla alakuloisuudella ja raskasmielisillä ajatuksilla”.

Luther jatkaa saarnaansa, että juuri tuosta edellä kerrotusta syystä perkeleellä on nimitys diabolos, caluniator, inhan vääryyden puhuja, syyttelijä, joka Ilmestyskirjan 12. luvun selityksen mukaan ”yöt ja päivät syyttää meidän Jumalamme edessä” kristittyjä.

Helluntaisaarnassaan Luther tähdentää Jeesuksen Kristuksen sanaa, että tätä pilkkaajaa ja syyttäjää vastustamaan Kristus lähettää Isän tyköä Pyhän Hengen avustajaksi ja Puolustajaksi.

Vapain ja reippain mielin, ystävällisesti kunnioittaen,


Juha Molari, 
Lomautettu osa-aikainen siivooja
Syytetty
D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

tiistai 2. kesäkuuta 2020

Minä lähden vankilaan

Sain Tiina Keskimäen puhelinsoiton ja hän kysyi Journalisti-lehden jutusta. Tommy Pohjola kirjoittaa 1.6.2020 Journalisti-lehdessä, että uusi syyte olisi nostettu toimittaja Jessikka Aron vainoamisesta. Syytemääräys olisi poikkeuksellisesti tullut valtakunnansyyttäjältä Raija Toiviaiselta. 

Jutun mukaan Helsingin käräjäoikeudessa alkaisi syyskuun 14. päivänä oikeudenkäynti mieshenkilöä vastaan, jota syytettäisiin toimittaja Jessikka Aron ja Saara Jantusen pitkäkestoisesta vainoamisesta. Kummankaan suhteen ei ole ollut mitään lähestymiskieltoa tms. 

Rangaistusseuraamuksena viitataan aina kahteen vuoteen vankeuteen. Sakkorangaistuksen muuntoa vankeudeksi vaadin heti käräjillä, jos niin erehtyvät vesittää vakavaa rikollista ajatteluani.



Soitin Tommy Pohjolalle, joka ensin kuuli epäselvästi nimeni ja lausui, että syyte ei ole minua vastaan. Pian hän soitti takaisin ja sain häneltä riittävästi ymmärrystä, että syyte olisi sittenkin minua vastaan. Syyte olisi pantu alulle huhtikuussa. Sitä ei ole kuitenkaan toimitettu minulle.

Saara Jantusen asiassa (5500/R/18244/17) olen vastannut 21.6.2017 loppulausunnossa, että kiistän syyllistyneeni mihinkään rikokseen, kiistän syyllistyneeni mihinkään rikkomukseen, kiistän syyllistyneeni mihinkään oikeudenvastaiseen tekoon ja kiistän yrittäneeni mitään rikosta.

Totesin tuolloin, että olen joulumyyntien 2015 bestselleriä, Saara Jantusen teosta Infosota (Otava 2015) arvostellut, koska teos disinformaation keinoin ja epäasiallisesti lukuisilla sivuillaan kuvailee minua. Olen arvioinut Jantusen muutamaa julkista esiintymistä tämän jälkeen. En ole vainoamisen merkityksessä ”oikeudettomasti” ja ”uhkaavasti” mennyt tai yrittänyt mihinkään tilaisuuteen, jossa Jantunen olisi esiintynyt. Missään tilanteessa en ole uhannut ketään millään rikoksella, pieninkin konkreettisuus puuttuu.

Olen lähettänyt yli puolen vuosikymmenen aikana vain kaksi sähköpostia Saara Jantuselle, joissa olen yleisen journalistisen tavan mukaisesti kertonut saapuvani tilaisuuteen, jossa teen tähän teemaan ja henkilöön sivuavan jutun. Olen nimenomaisesti kertonut, että teen jutun Venäjän hallituksen viralliseen lehteen, kuten tuolloin oli aikomus. Missään en ole uhannut millään rikoksella, tahallisuus puuttuu täysin.

Keväällä 2015 näin Saara Jantusen Helsingin yliopistolla suuressa salissa Julkisen Sanan Neuvoston sananvapausjuhlassa, mutta Jantunen ei ollut yksin esiintymässä. Vain Jantunen on kokenut vuosia myöhemmin, että tuo olisi ollut vainoa. Yhtä hyvin olin kiinnostunut kaikista muistakin esiintyjistä. Sitä paitsi keväästä 2015 on jo yli viiden vuoden vanhenemisaika, mutta Julkisen sanan neuvoston Sananvapauden seminaarin yleisössä hiljaista istumista tulkitaan Valtakunnansyyttäjän toimesta murhan vakavuudella, mikä ei vanhene. 

Helmikuussa 2017 Santahaminassa järjestettävään tilaisuuteen olin ilmoittautunut, mutta en mennyt paikalle, kun eversti toivoi, että en saapuisi paikalle. Siellä oli esiintymässä itseäni kiinnostavat henkilöt Jarno Limnell ja Janne Riiheläinen. Mitään en etukäteen kertonut, että Saara Jantunen olisi edes kiinnostava. Minun mielestäni hänet oli nähty jo "tyhjänpäiväiseksi", pelkästään menneiden aikojen puhuva pää, joka ei itseäni enää innostanut. Niin kunnioitin epäämistä, enkä mennyt sotilasalueelle - tai edes samaan kaupunginosaan, vaan menin kotini luo kuntosalille. Mutta se olisi ollut vainoa, kun tein sähköisen ilmoittautumisen seminaariin, jossa oli monia esiintyjiä. 

Myöhemmin olen saanut kuulla, että tämäkin olisi ollut vainoa Saara Jantusta vastaan, joka olisi kovasti jopa järkyttynyt ilmoittautumiseni johdosta.

On muistettava, että useat merkittävät henkilöt ovat kritisoineet Jantusen Infosota-teoksen outoja ajatuksia. Niin olen tehnyt itsekin: mielestäni olen ilmoittanut, että en liity kirjoittajan kuvitelmiin, joissa todellisuus ja keksityt merkitykset irtaantuvat toisistaan.

Saara Jantunen on kokenut myös vainoksi, että olen MV-lehteä varten verotoimistosta poiminut hänen verotiedot bestseller-vuodelta. Mielestäni olen voinut hyvin luottaa siihen, että Iltasanomat tietää, missä rajat kulkee verotietojen julkistamisessa: kun Iltasanomat julkaisi minun verotietoni, niin luotin, että Jantunen on huomattavasti suurempi julkisuuden henkilö kuin osa-aikainen siivooja ja pitkäaikaistyötön mies.

Loppulausunnossani olen pitänyt käsittämättömänä, ettei Saara Jantusen julkisia juttuja saisi kommentoida ja arvostella – ja että joku kuvittelee, että tällaisistä asioista kirjoittaminen ja arvosteleminen olisi poliisi- ja syyteasia. Missään en ole tahallaan levittänyt mitään loukkaavaa ja valheellista tietoa tai vihjausta Jantusta vastaan.

Loppulausunnossa viittasin lainlaatijan vaatimukseen, jonka mukaan vainoaminen edellyttäisi tahallisuutta ja tunnusmerkistön täyttävän menettelyn pitäisi olla myös oikeudetonta (HE 19/2013, 52).

Jessikka Aron asiassa (5500/R/15178/17) annoin loppulausunnon 20.4.2018 ja kiistin myös syyllistyneeni mihinkään rikokseen. Huomautin myös, että rikoksen tuntomerkit eivät täyty eikä niitä ollut edes yksilöity. Jätin myös rikosilmoituksen Aron ja hänen asianajansa loppulausunnosta sekä muista esiintymisistä, joissa minut nimettiin kansainvälisen rikollisryhmän jäseneksi, joka yllyttää Soldiers Odinit ja Vastarintaliikkeen Aroa vastaan sekä aiheuttaa vaaratilanteen oikeuslaitokselle. Mielestäni nuo olivat sellaisia valheita, että niistä pitää joutua vastuuseen: poliisi kadotti rikosilmoitukset ja eikä eduskunnaoikeusasiamies löytänyt niitä, mutta sen sijaan valtakunnansyyttäjältä tuli syyte minua vastaan!

Huomautin loppulausunnossa, että yhteiskunnallinen keskustelu mediassa on koplattu ”vainoamisen” rikoksen alle, mikä vesittää sen rumuuden, jota todellinen vainoaminen olisi. Aro on itse julkiselle areenalle astuessaan esittänyt rajuja väitteitä, mutta ei hyväksy vastapuolen kyseenalaistavan Aron esittämää disinformaatiota.

Rikostutkimus lähti liikkeelle jo blogistani 19.9.2014, jossa kirjoitin moitteen Vladimir Putinille enkä maininnut Aroa. Ihmettelin blogissani, miksi minua ei ole kutsuttu trolliarmeijaan. Tämä olisi kuitenkin törkeää Aron tutkijatyön loukkaamista ja vainoamista, mitä itse en voinut hyväksyä. Tästäkin on jo kuusi vuotta, mutta blogini ei vanhene rikoksena normaalisti vanhenemisajan puitteissa, koska sen rikollisuus rinnastuu murhaan: en toki toivotellut mitään pahaa kenellekään, enkä edes lausunut Aron nimeä. Ehkä mahdollisesti (en tiedä) lausuin tuhmasti "trolleista", jonka sanan käytön vartiointiin on Arolla täten yhtäläisesti yksinoikeus, kuin keskiajalla jesuiitat vartioivat, että tyhmä kansa ei itse lue vaarallista Raamattua, jonka lukeminen ja  tulkinta kuuluisivat vain sopiville spesialisteille. 

Olen yhden kerran nähnyt Jessikka Aron Helsingin kaupungin teatterissa 2016 keväällä, jolloin minulla ei ollut vielä mitään osuutta MV-lehden toimintaan, enkä kirjoittanut siitä MV-lehteen mitään. Aro kertoo, että vain hän näki minun salaisen hymyni, kun kukaan muu ei nähnyt vaaraa. Kukaan ei poistanut minua tilaisuudesta, jossa istuin väen takaosassa ja poistuin hiljaisen läsnäoloni jälkeen hiljaa kotiini. Tämä olisi kuitenkin se vainoamisen kohtaaminen, joka ylittää rikoksen tuntomerkit ja johtaa kahteen vuoteen ehdotonta vankeutta.

Olen lähettänyt vuosikymmenen aikana yhden sähköpostin Jessikka Arolle sen jälkeen, kun hän pyysi kokemuksia sähköpostiinsa Venäjän trolleista. Laitoin linkin blogiini, jossa kerroin, että ihmettelen, miksi minuun ei ole otettu yhteyttä, jotta kutsuttaisiin trolliarmeijaan. Mitään muuta yhteydenottoa ei ole ollut. Olisin tietenkin kiinnostuneena jutellut toimittajan kanssa siitä, mikä tuo ilmiö on, kun minä en ollut nähnyt ja kokenut.

Samanaikaisesti monet Suomen Kuvalehden toimittajat ja sittemmin myös Hesarin toimittajat moittivat Jessikka Aron näkemyksiä samoilla perusteilla kuin itsekin.

Mitään ajatustakaan Jessikka Arolle aiheutettavasta kärsimyksestä ei ole tullut mieleeni eikä tätä juridiikan keskeistä kriteeriä kukaan esitutkinnassa mitenkään esittänyt.

Olen pitänyt selvänä ja jatkan vielä syytteen jälkeenkin siitä, että tutkijana esiintyvien henkilöiden kritisointi on keskeistä. Sekä Jantunen että Aro ovat omasta mielestään esittäneet tutkimuksellisia näkemyksiä, vaikka heidän intressit, kompetenssi, sidonnaisuudet ja väitteet ovat monella tavalla ongelmallisia. Näiden kriittinen tarkastelu kuuluu pelin sääntöihin.

Olen ollut varma, että minun toimien takia ei ole tullut mitään suurta tai pientä kärsimystä, vaan ne ampumisen äänet ja muut hullut ovat aiheuttaneet kärsimyksen, enkä sellaista pahuutta hyväksy!

Sen enempää Aro kuin Jantunen eivät ole esittäneet mitään vaatimuksia henkilökohtaisesti minulle.

Kirjoitin MV-lehden jutun siitä, että vihapuhe ja vihaviestit eivät ole patrioottisuutta. Sanoin, että Aron ”tutkimusten” laadukkuutta pitää voida kyseenalaistaa, mutta ”erimielisyyden ilmaiseminen ei voi olla törkyviestien lähettämistä sähköpostiin tai puhelimeen tai kotiin kirjeitse. Reilusti voi olla eri mieltä ja jäädä erimieliseksi, mutta ehdottomasti ilman uhkailuja ja solvauksia. Jos ei uskalla olla selkärankaisesti ja reilusti eri mieltä, niin sitten on paras vaieta ja puhua vain kavereiden kesken”.

Kun viestini ei ole mennyt perille, vaan poliisi aloitti esitutkinnan, vei esitutkinnan syyttäjälle ja syyttäjä syytemääräykseen, niin tämän jälkeen totean järjestelmän teatteriksi.

Aro on levitellyt valheellisia juttuja minua vastaan. Jantunen on levitellyt valheita. Minä olen osa-aikaisesti aamuyöllä siivonnut vessoja reilun tunnin verran ja saanut rahaa 10 euroa päivässä. Tuo työ on ollut katkolla, kun koronan takia osa-aikainen siivooja lomautettiin.

Minä lähden vaatimuksesta, jonka mukaan istun 2 vuotta ehdotonta vankeudessa, sakkoja en maksa enkä muitakaan korvauksia: toimeentulotuen varassa ei ole kykyä maksaa mitään. Minun ainoa murheeni ja tehtäväni on nyt huolehtia, että lukiolaispoikani saa asumistukipäätöksen ja voi jatkaa asumistaan vuokra-asunnossa, josta isä lähtee vankilaan pariksi vuodeksi. Tietysti tulee vaikeaksi se, miten neljä huonetta ja keittiö katsotaan kohtuullisen isoksi asunnoksi lukiolaispojalle. Se voi olla vaikea yhtälö taloudellisesti.

En katso sen arvoiseksi syyttäjää ja tuomaria, että ryhtyisin puolustaa itseäni enkä pyydä ketään asianajajaa itselleni. Lähden vankilaan ja valtio elättää minut! Lasteni asia tulkoon kuitenkin hoidettua rauhassa.

Kunnioittaen,


Juha Molari, 
Lomautettu osa-aikainen siivooja
Syytetty
D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)