Statcounter

perjantai 16. lokakuuta 2020

Juha M.: suojasärmin tällä ja toisella puolella

"Varmaan olisi Pilatus antanut Kristuksen koko elinaikansa saarnata ja tehdä ihmeitä eikä olisi siitä piitannut, mutta ylimmäisten pappien kavaltaja-seurue piti huolta sen puolesta, jotta Pilatus tuomarina ja Kristus pahantekijänä asetetaan vastakkain. Samalla lailla on käynyt nytkin".

Martti Luther, 23.11. Selitys tekstiin Matt. 27:1 (Martti Luther: Bibliallinen lauseisto ja tavarasto 1-3, suomennettu 1877).

 

Suuren maailman konnat

 

Epäselvyyksien ja kyselyjen välttämiseksi Juha M. tekee jo heti tiettäväksi, että hän ei ole käynyt suuressa maailmassa eikä tavannut näitä suuren maailman organisaatioita. Niitä ei ole näkynyt missään kasvotusten. 


Vauva-sivuston oppineet kommentaattorit tekivät oman tulkintansa ahdistuksista.


Uhrit Jessikka Aro ja Saara Jantunen olivat saaneet ankarat varoitukset ja ohjeet poliisin eri tason henkilöiltä ja korkean profiilin virkailijoilta, Suomessa ja ilmeisesti myös ulkomailla, miten vaarallisesta tapauksesta on nyt kysymys, eikä vähiten osa-aikaisen siivoojan johdosta. Niin vanhat neidot vapisivat peloissaan. Siitä monivuotisesta vapinasta käytiin käräjiä. Neideille riitti mentoreita. Niin myös Helsingin käräjäoikeus arvioi Jantusen pelkoja: "Asiassa on kuitenkin epäselvää, missä määrin pelko ja ahdistus voidaan katsoa Molarin tahallaan aiheuttamaksi vainoamistunnusmerkistön
mukaisesti, ja missä määrin niitä ovat aiheuttaneet ulkopuolisten henkilöiden Molarista antamat varoitukset ja toimenpiteet sekä Jantusen ennakkokäsitys Molarista
".



Juha M. on oudoksunut suomalaisen hybridipuolustuksen huonoa talousmatematiikkaa, mikäli Suomessa ei ole tukeuduttu suuren maailman yhteistyöhön sekä erityisesti tarjolla olevien miljoonien dollareiden rahavirtaan, joka on kehitetty ja varattu juuri "venäläismielisen" kirjoittelun torjuntaan. 

 

Rahoituksen lähteet ovat jo vuosia sitten ja ihan viimeisiin päiviin saakka viitanneet ja kommunikoineet toverillisesti suomalaisten avaintahojen kanssa. Miksi osa-aikaisesta wc-siivouksesta poispotkittu Juha M. pitäisi maksaa noin sadan seuraavan vuoden ajan vastapuolensa asianajokuluja, sillä ihan varmasti osaavalla anomuksella GEC antaisi uhrien hyväksi avustuksen noihin kuluihin?


Pieni suomalainen ei ole kohdannut heitä kasvotusten edes tässä asiassa, jota kutsutaan yleiskielessä "oikeusjutuksi", vaikka Juha M. itse arvioi julkisen asiansa sen painoarvottomuuden ja absurdisuuden johdasta pikemminkin eräiksi mielipiteiden aalloiksi isommassa meressä. Niin häipyvään aaltoon ei pidä merkkejänsä pystyttää ja pienen ihmisen kohtaloa määrittää tyhjänpäiväisten mielipiteiden jälkeen, vaikka koko suuri koneisto sellaisia tekisi. Maailmassa riittää mielipiteitä, myös valtamedian, syyttäjien ja tuomareiden outoja mielipiteitä. Eivätkä hekään ole niin itsenäisiä, kuin yleiskielessä uskotellaan.


Amerikan Yhdysvaltain ulkoministeriö elokuussa 2020 julkaisi GEC-erityisraportin:Pillars of Russia’s Disinformation and Propaganda Ecosystem”. Johdannon ensimmäisessä kappaleessa määritellään:

 ”Yhdysvaltain hallituksen erityiskeskus torjuu ulkomaista disinformaatiota ja propagandaa, Yhdysvaltain Ulkoministeriön Global Engagement Center (GEC) on valtuutettu paljastamaan ja torjumaan pahatahtoisten toimijoiden aiheuttamat uhat. Venäjä jatkaa tällä alalla johtavana uhkana. Laitos toimii virastojen välillä ja globaalien partnereiden kanssa tätä haastetta varten, jossa GEC:llä on keskeinen rooli koordinoida toimia ja auttaa globaalin vastauksen johtamisessa”. ”Keskeinen osa tätä pyrkimystä on paljastaa Venäjän taktiikat niin, että kumppanimaiden ja liittolaisten hallitukset, kansalaisjärjestöt, korkeakoulut, lehdistö ja kansainvälinen yleisö voi jatkaa omia analyysejään aiheesta ja siten listä kollektiivista sietokykyä disinformaatiota ja propagandaa vastaan”.


Yhdysvaltain ulkoministeriön GEC-raportin mukaan Venäjä toteuttaa jatkuvaa disinformaation ja propagandan ekosysteemia virallisissa hallituksen lausunnoissaan, valtiollisesti rahoitetuissa tiedostusvälineissään, proxy-nettisivustoilla, bottien avulla, sosiaalisen median väärissä persoonalisuuksissa, kyberin disinformaatio-operaatioissaan.


 

Yhdysvaltain ulkoministeriön GEC-narratiivin mukaan Venäjä harjoittaisi disinformaatiota viiden pilarin varassa, joihin kuuluisi virallisten kanavien ohella väittämät venäläismielisistä proxy-julkaisuista, sosiaalisen median taisteluista sekä suoranaisista hakkeroiduista tiedoista. 

 

GEC-raportti kiinnittää huomion joihinkin ”proxy-julkaisuihin ja instituutioihin”, jotka levittävät Venäjän disinformaatiota ja propagandakertomuksia: jotkut henkilöt ja instituutiot näiden sivustojen taustalla hyötyvät yhteyksistä Kremliin. Toiset esittävät eroaan Venäjästä, mutta GEC:n tutkimusten mukaan näilläkin on ainoana tarkoituksenaan levittää Kremliä kannattavaa sisältöä. GEC nostaa esille erityisen tuohtuneena proxy-julkaisuksi mustamaalaamansa The Strategic Culture Foundation, Global Research, New Eastern Outlook ja News Front sekä SouthFront, Katehon ja Geopolitica-sivustot. Katehon saa moitteita ”salaliittoteorioista”, joiden mukaisesti hyökätään George Sorosta ja Rothschildin perhettä vastaan sekä kyseenalaistetaan EU:n, Naton ja trans-atlantisen solidaarisuuden sisältöä. Tällä kertaa MV-lehteä ei mainita. Jessikka Aro esitelmöi Naton kokouksessa Georgiassa 1.5.2018 Suomessa tapahtuvista Venäjän FSB:n proxy-iskuista, minkä esitelmöinnin raportointi suomeksi oli syyskuussa 2020 myös vainokäräjillä esillä Aron juristin Kronströmin esittämän vahingonkorvausvaatimuksen johdosta. Juha M. oli tohtinut kertoa, mitä Aro kertoo suuressa maailmassa suomalaisista proxy-agenteista. Ja pahinta oli, että eräät suomalaiset eivät olleet tykänneet proxy-väitteistä.


GEC:n koordinaattori Daniel Kimmage aloitti tehtävässään 20.1.2017, mitä ennen hän toimi erilaisissa tehtävissä Yhdysvaltain ulkoministeriössä, Homeland Securityn asiantuntijana vuosina 2008-2010 ja Yhdysvaltain hallinnon Radio Free Europan palveluksessa vuosina 2003-2008. Mainittu Homeland Security oli yhdessä Yhdysvaltain ulkoministeriön kanssa kiinnostunut pienen suomalaisen Juha M.:n blogista ja sen turvallisuusuhkasta jo vuosia sitten - paljon ennen valtakunnansyyttäjän syytehakemusta ja esitutkinnan alkua.



Sott-julkaisu nosti 3.1.2018 GEC:n merkittävyyden esille sen jälkeen kun presidentti Barack Obama allekirjoitti lain ja toimeenpanomääräyksen 13721, joka syntyi ”Venäjän vastaisessa maniassa”. Tämän määryksen mukaan Yhdysvaltain ulkoministeriö perustaa tämän keskuksen, joka ”johtaa ulkomaiselle yleisölle suunnattua hallituksen viestintätoimen koordinointia, integrointia ja synkronointia”. 


GEC:n alkuperäinen viesti terrorismin vastaisesta toiminnasta muuttui pian poliittiseksi propagandataisteluksi Venäjää ja venäläismielisiä vastaan. John McCain esitteli senaatille ja Barack Obama allekirjoitti 23.12.2016 kaikkiansa 969 sivua pitkän asiakirjan, jonka sivulla 547 lausutaan huomaamattomasti Keskuksen entistä tärkeämpi kansainvälinen tehtävä johtaa, synkronisoida ja koordinoida kaikkia ulkomailla esiintyviä ”vastakkaisia kertomuksia, jotka uhkaavat Yhdysvaltojen ja Yhdysvaltojen liittolaisten tai kumppaneiden kansallisia turvallisuusetuja”. Esille nousee analyysin ja proaktiivisten toimien lisäksi se, että ”Keskus voi myöntää avustuksia tai taloudellista tukea kansalaisyhteiskunnan ryhmille, mediasisällön tuottajille, yksityisille yrityksille, akateemisille laitoksille tai liittovaltion rahoittamille tutkimus- ja kehityskeskuksille”. 

 

GEC:n rahoituksen tarkoituksena on kerätä ja tallentaa online- ja sosiaalisen median disinformaatiota, väärää tietoa ja propagandaa sekä tukea erilaisia pyrkimyksiä torjua ulkomaisia vaikuttamisyrityksiä Yhdysvalloissa, Yhdysvaltojen liittolaisten ja kumppanimaiden piirissä.


 

Venäjä-vastainen mania” ei tule ainoastaan Sott-julkaisun omasta kielenkäytöstä, vaan yleisesti tunnettuna seikkana, josta myös The Washington Times kertoi 11. joulukuuta 2018, kun GEC:n johtaja Daniel Kimmage asetti Venäjän ensimmäiseksi prioriteetikseen, minkä jälkeen vasta Kiina ja Iran seuraavat. 


Voltaire-verkko rinnastaa 1. maaliskuuta 2018 kriittisessä artikkelissaan GEC:n rahoituksen Josef Göbblesin ohjeistukseen Saksan hallintoelimille levittää sopivaa kielenkäyttöä, Voltaire linkittää myös GEC-tutkimuksen George Soroksen säätiöön sekä ranskalaisen Toimittaja ilman rajoja-johtajan Pierre Haskin toimintaan. ”Tämän rahan siirtämisen tarkoituksena on peittää lahjoitusten sotilaallinen aluperä ja tehdä niistä helpommin hyväksyttäviä onnellisille vastaanottajille”. Voltaire-verkko huomauttaa, että tätä maailmanlaajuista GEC-sitouttamiskeskusta varten Yhdysvaltojen senaatin ulkoasiainvaltiokunta julkaisi tammikuussa 2018 raportin ”Putinin epäsymmetrinen hyökkäys demokratiaa vastaan Venäjällä ja Euroopassa: vaikutukset Yhdysvaltojen kansalliseen turvallisuuteen”.


Yhdysvaltain senaatin julkaisu tammikuussa 2018 aloitti rajulla rinnastuksella Pearl Harboriin ja syyskuun 11. päivän hyökkäyksiin. Senaatin julkaisu kiittelee, että Pohjoismaat ovat suurelta osin omaksuneet totaalisen ”koko yhteiskunnan” lähestymistavan Putinin pahanlaatuisia vaikutusoperaatioita vastaan: tämä koko yhteiskunnan systeemi sisältää hallintokoneiston, kansalaisyhteiskunnan, tiedotusvälineet ja yksityisen sektorin (s. 9). Suomen isännöimää EU:n ja Naton yhteistä Hybridiuhkien torjuntakeskusta korostetaan (s. 9).


GEC:n toimintaa perustelevassa Yhdysvaltain senaatin raportissa tammikuussa 2018 tulevat Suomi ja Jessikka Aro esille painokkaammin sivulla 110, jossa väitetään Venäjän perinteisten propagandatoimien heikon menestyksen johtaneen siihen katkeraan uuteen iskuun, että ”Venäjään liittyvät aktivistit ovat yrittäneet pelotella Venäjästä raportoivia toimittajia, erityisesti niitä, jotka itse tutkivat trolleja, kuten suomalaista toimittajaa Jessikka Aroa, jolle on kirjoitettu loukkaavia sähköposteja, sosiaalisen median sivustoilla pilkattu huumekauppiaaksi ja pilkattu harhaluuloiseksi bimboksi YouTuben musiikkivideolla”


Lisäksi Yhdysvaltain senaatin raportti nostaa esille Suomesta eduskuntavaali-tilin twitterissä. Samat aiheet olivat myös vainokäräjillä teemoina, kun Juha M. oli syytettynä asiaan liittyvistä, blogissaan esittämistään epäilevistä kysymyksistään kyseistä amerikkalaista narratiivia vastaan.


Yhdysvaltain senaatin raportti (s. 116) korostaa Suomen virkamiesten ilmoitusta vahvistaa ”koko yhteiskunnan valmiusjärjestelmää, että uudet hybridihaasteet otetaan huomioon”. Senaatin mukaan siinä tarkoituksessa Suomen hallitus rekrytoi Yhdysvaltoihin Harvardiin yli 100 suomalaista virkamiestä kehittämään disinformaatiokampanjoiden torjuntaa. Tämäkin aihe oli Juha M.:n vainokäräjillä esillä sotatieteen tohtorin Saara Jantusen Infosota-kirjan kirja-arvostelussa, jota valtakunnansyyttäjän Raija Toiviaisen alaisuudessa kihlakunnansyyttäjä Juha-Mikko Hämäläinen vaatii poistettavaksi julkisuudesta yli 5 vuotta kirja-arvostelun julkaisun jälkeen. Huonolaatuista teosta ei saisi lausua huonolaatuiseksi ja pamfletiksi.

 

Suomen hallitus on vastannut Yhdysvaltain senaattorin Ben Cardinin kysymyksiin 20.9.2017 koskien suomalaisen yhteiskunnan totaalista koko systeemin valmiutta vastata venäläismielisiin hybridiuhkiin. Mitä Yhdysvaltain senaatti pitää tärkeimpänä saavutuksena Suomessa tämän uhan torjunnassa, on suurelta yleisöltä hiljaisuuteen piilottautuva EU:n ja Naton yhteisoperaatio Eurooppalainen Hybridikeskus Helsingissä (s. 111). Yhdysvaltain senaatti kehitteli tammikuussa 2018 Helsingissä toimivan Hybrikeskuksen ja Suomen hallituksen kulissien takaista taktiikkaa Ruotsin kriisivalmiusviranomaisen informaatiosodan vastaisen ryhmän johtajan Mikael Tofvessonin sanoilla, että suoraan käyty taistelu ”on kuin mutapaini sian kanssa, jossa molemmat likaantuvat. Silloin sika ajattelee, että se on aika mukavaa, mikä pelaa heidän hyväksi, mutta meille likaantuminen on vain tuskallista”. Niin Tofvesson pitää tärkeänä julkista puhtautta. 



Läntiset konnat välttävät esiintymistä sikoina julkisessa mutapainissa.

 

Yhdysvaltain senaatti arvioi tammikuussa 2018, että Pohjoismaissa ja muissa Euroopan valtioissa ei saa jättäytyä pelkästään Venäjän propagandan seurantaan ja torjuntaan, vaan ”koko hallinnon lähestymistapa on välttämätön uhkan tunnistamiseksi, jolloin täytyy soittaa trumpettia, jotta koko yhteiskunta pysäyttää niin puolustus-, ulko- kuin sisäministeriön aloilla taktisilla vastauksillaan disinformaation uhkan sekä viime kädessä myös opetusministeriön toimialan, kansalaisyhteiskunnan ja uutisjärjestöjen kanssa yhdessä, jotka ovat tehokkaita rokottamaan valeuutisia vastaan” (s. 154). Tuota tehtävää varten Yhdsyvaltain senaatti suositteli tammikuussa 2018, että Yhdysvaltain hallitus tukee Suomessa toimivaa Hybridikeskusta (kohta 6 d, s. 159-160). Venäjän aiheuttamien hybridiuhkien torjuntaan varten Yhdysvaltain tulisi lähettää myös FBI:n tutkijoita Euroopan eri valtioihin (kohta 6 e, s. 160).


19. maaliskuuta 2017 Washingtonissa kohtasivat paneelissa Tod Leventhal, GEC:n ja brittien ulkomaantiedustelun perustaman Statecraft-instituutin palkkalainen, sekä Jessikka Aro, jonka Statecraft-löydöt (ks. myös RT-kanavan artikkeli löydöistä) nimeävät sopivaksi henkilöksi heidän tarpeisiinsa ja erilaisiin ohjaustehtäviin. Aro itse on kiistänyt tai ainakin torjunut kysymykset tuosta liitoksesta.

Molemmissa järjestelmissä päätehtävänä on miljoonien dollareiden ja puntien varallisuuden avulla taistella "venäläismielistä" kirjoittelua vastaan. Statecraft sai jopa Lexfon tarjouksen, että Lexfo tukisi venäläismielisiä vastaan oikeusjuttuja ja mustamaalausta sopivasti, jotta rahoittajan jäljet jäävät piiloon.




Consortium News julkaisi 10. tammikuuta 2019 tunnettujen kirjailija-toimittajien Max Blumenthalin ja Mark Amesin selonteon Britannian salaisen sotilaallisen koneen siirtymisestä Yhdysvaltoihin. Kyse oli asiakirjatietojen valossa Euroopassa mobilisoidun disinformaatiokampanjan Integrity Initiven soluttautumisesta Yhdysvaltoihin. Statecraft-instituutin vuodetut asiakirjat paljastivat vakoojien, merkittävien toimittajien ja ajatushautomojen salaisen verkoston, joka työskentelee salaa Integrity Initiative -ryhmän alaisuudessa muodostaakseen kansallista mielipidettä ja tahratakseen poliittisia vastustajia.


Blumenthal ja Ames huomauttavat, että hakkeroitujen asiakirjojen mukaan Integrity Initiative viljelee liittolaisiaan myös Yhdysvaltain ulkoministeriössä, Washingtonin korkeimmissa ajatushautomoissa, FBI:ssä ja Homeland Security-ministeriössä. Brittiläinen poliitikko Christopher Williamson on vetänyt suoran rinnakkaisuuden CIA:n Mockingbird-operaatiolle kylmän sodan huipulta 1950-luvun alusta: sen tavoitteisiin myös sisältyi valtavirran tiedotusvälineiden käyttö propagandatyökaluna. Nyt paljastetun Statecraft-instituutin toiminta sai Iso-Britannian ulkoministeriöstä rahoitusta yli 2 miljoonalla dollarilla. Tehtävää hoitivat suurelta osin sotilastiedustelupäälliköt. 

 

Integrity Initiative väittää jo perustaneensa ja tarjonneen kumppanuuksia Atlantic Councilin, Yhdysvaltojen Merivoimien analyysikeskuksen (CNA) ja Yhdysvaltain monien virkamiesten kanssa. Statecraft-instituuin Integrity Initiative-hankkeen keskeinen keskus Yhdysvalloissa on juuri Yhdysvaltain ulkoministeriön Global Engagement Center. Yhdysvaltain kaikista mainituista ulkoministeriön virkamiehistä eniten esiintyi Integrity Initiative -asiakirjoissa Todd Leventhal, joka on työskennellyt johtajana Ulkoministeriön Global Engagement Centerissä, tunnettu 20 vuoden ylpeästä taistelustaan disinformaatiota vastaan. Huhtikuussa 2018 Leventhal lueteltiin Integrity Initiative-muistiossa nykyisen tiimin jäseneksi. Leventhal on tunnettu aggressiivisuudestaan kaikkia niitä vastaan, joilla on levollisempi suhtautuminen Venäjää kohtaan. Marraskuussa 2018 NBC:n dokumentissa Leventhal selitti, että hän kieltäisi vanhan kirjan Amerikan imperialismista ja järjestäisi kaikki resurssinsa tekijän maineen tuhoamiseksi: kun kohtaat kriitikon, sivuuta itse viesti, mutta tuhoa viestinviejä. Brittien sotilastiedustelijoiden Statecraft-institutti maksaa Integritity Initiative-asiakirjojen mukaan Leventhalille 76 608 dollaria (60 000 puntaa) 50 %:n työsopimuksella.


Statecraft-instituutti ilmoittaa asiapapereissaan partnerikseen myös washingtonilaisen CEPA-instituutin, joka julkaisi vuonna 2016 raportin ”Winning the Information War”, jossa se suositteli eurooppalaista sensuuriviranomaista, jotta voitaisiin torjua muukalaisvihamielisyyttä, LGBT-kielteistä ja Kreml-mielistä disinformaatiota sekä toimintaa, joka hajottaa läntisiä liittoumia. MV-lehti on kertonut kyseisenkin washingtonilaisen instituutin ohjelmajulistuksesta. 


CEPA suositteli sensuroimaan kaikki sellaiset ideat, joiden ajatellaan olevan ”venäjämielisiä”, minkä lisäksi erityisohjelman avulla pitäisi ”rauhoittaa” (deradicalize) ”radikalisoituneet, Kreml-mieliset kannattajat”. CEPA:n raportti nostaa suomalaisista esille Saara Pynnönniemen ja Saara Jantusen Infosota-teoksen. CEPA:n mukaan Euroopan neuvoston alaisuuteen tulisi rakentaa sääntelyviranomainen (fledgling regulators) median valvontaa varten, joka puuttuisi väärämielisen median asiakassuhteisiin ja liiketoimintaan erilaisin painostuskeinoin. Erityinen ”kansainvälinen komissio” arvioisi erilaisten kanavien vihapuhetta ja disinformaatiota, päämääränä vahvistaa eurooppalaisen yleisön luottamusta valtamediaan.


CEPA:n raportti on merkittävältä osaltaan Edward Lucasin käsialaa. Lucas on toistuvasti ollut kanssakäymisissä Jessikka Aron kanssa. Myös CEPA:n artikkelissa Lucas kertoo vielä 17. helmikuuta 2020  moittimastaan amerikkalaisesta "laiskasta ja taistelutta tappioon hyväksyvästä asenteesta", jossa sensuuria peläten ei uskalleta rajoittaa sananvapautta. NED:n rahoittamana Lucas kirjoitti raportin, jossa eräs tärkeä kriteeri olisi määritellä se, kuka on oikea toimittaja. Toinen kriteeri oli "kehittää suojelu" journalisteja, tutkijoita ja aktivisteja varten. Lucas nostaa ”opettavaisena” tapauksena Jessikka Aron, jonka puolesta ”Suomessa on nyt käytössä toimenpiteitä, jotta tapauksen uusiutuminen estetään. Nämä toimenpiteet toimivat pelotteena myös tulevia hyökkäyksiä vastaan. Muut maat voivat – ja pitäisi – tehdä samoin”.


Nämä kaikki edelläkerrotut olivat jo mennyttä, suuren maailman konnien valmisteluistuntoja, kun oman pienen maailmansa sankari Juha M. istahti vainokäräjille. Vainokäräjien jälkeen samat suuren maailman konnat jatkoivat yhä edelleen rahakkaita kokouksiaan. Washingtonissa pääkonttoriaan pitävä, Yhdysvaltojen merijalkaväen neljän tähden kenraalin, Naton kansainvälisten turvallisuusvoimien ja Yhdysvaltain Afganistanin joukkojen entisen komentajan John R. Allenin johtama Brooking-instituutio järjesti 2. lokakuuta 2020 keskustelun disinformoidusta demokratiasta ja informaatiosodankäynnin tulevaisuuden näkymistä. Suomesta keskusteluun osallistui Helsingissä toimivan, Naton ja EU:n Hybridi osaamiskeskuksen johtaja Teija Tiilikainen, Ulkopoliittisen instituutin entinen johtaja. Hän osallistui keskusteluun, jossa vastattiin uusiin strategioihin vastata informaatiosodankäynnin tarpeisiin.

 

Lisättäköön, että nämä hybridikeskustelut demokratian suojaamiseksi "venäläismielisten" disinformaatiolta ovat toistaiseksi turvatut, sillä Brookingsin lahjoitusvarat olivat 30. kesäkuuta 2019 kaikkiaan 377,2 miljoonaa dollaria, varallisuus 524,2 miljoonaa dollaria. Vuodesta 1990 lähtien on Instituution antamista poliittisista lahjoituksista 96 %:a mennyt demokraateille. Instituution suurin avustaja on Bill & Melinda Gates -säätiö.


Yhdysvaltain kansallisen turvallisuusneuvoston entinen virkailija, Kansallisen tiedustelukomitean entinen tiedusteluanalyytikko, kuulemistilaisuudessa marraskuussa 2019 todistaja presidentti Trumpin syytteeseenpanosta, Fiona Hill esitteli Teija Tiilikaisen ja hänen johtamansa ”Helsinki keskuksen Euroopan yhdeksi tärkeimmistä instituutioista tämän disinformaation käsittelyssä” ( the Center in Helsinki is one of Europe's paramount institutions for tackling this issue of disinformation).


Radio Free Europen analyytikko, Yhdysvaltain ulkoministeriön Global Engagement Centerin (GEC) pääkoordinaattori Daniel Kimmage kertoi kumppanuuksien kehittämisestä paikallisten sanansaattajien kanssa, jotta voisivat vastustaa mahdollisimman varhain venäläismielistä disinformaatiota. Sitä tehtävää varten Yhdysvaltain ulkoministeriön GEC-hanke vahvistaa kansainvälisiä verkostoja, pitää yhteyttä journalisteihin ja teknisiin paikallisiin osaajiin. GEC sai tätä tehtäväänsä varten vuonna 2019 noin 55 miljoonaa dollaria ja vuodelle 2020 lähes 65 miljoonaa dollaria. Vuoden 2021 budjettipyyntö on 138 miljoonaa dollaria tähän kasvavaan haasteeseen torjua Venäjän ja Kiinan pahatahtoista propagandaa ja disinformaatiota.


Daniel Kimmage esittää GEC-hankkeen näkemyksenä, että Venäjä yrittäisi saada läntisten yhteiskuntien kansalaisia menettämään luottamuksen demokratiaan ja demokraattisiin instituutioihin. Siihen tarkoitukseen Venäjällä olisi joukko viestintäkanavia ja alustoja, joiden avulla he luovat ja lisäävät disinformaatiota ja propagandaa. Kimmage moitti ankarasti, että ”lyhyesti sanottuna Kreml yrittää häiritä nykyistä maailmanjärjestystä tavoitteidensa saavuttamiseksi. Joten mitä teemme sen suhteen?”


GEC:n Kimmage kertoo Yhdysvaltain perustaneen Euroopan tiettyjen valtioiden kanssa ”operatiivisen työryhmän, joka koordinoi vastatoimia”. Siinä ohjelmassa GEC rakentaa kansalaisjärjestöjen ja journalistien kanssa tehokkaita työtapoja ja osaamista. Yhdysvaltain ulkoministeriön organisaation johtaja painotti, että ulkomailla asuvan yleisön tarpeen hallitusyhteistyö koostuu sähköposteista, puheluista ja tapaamisista.


Fiona Hill esitteli, että Helsingistä Naton ja EU:nT Hybridikeskuksen johtaja Teija Tiilikainen on juuri tekemisissä sen ”häirinnän” asioissa, joista GEC:n Daniel Kimmage oli puhunut. Kyse olisi niin venäläisistä kuin valtiosta riippumattomista toimijoista. Vastauksessaan Tiilikainen myöntää, että Helsingin hybridikeskus on ”työskennellyt ankarasti näiden asioiden parissa”. Tiilikainen nostaa prioriteetiksi sen, miten voidaan vastustajien saamat hyödyt torjua, kuinka voidaan kasvattaa näiden ”kampanjoiden kustannuksia”?


Tiilikainen nostaa esille tärkeänä työkaluna vastustajia vastaan ”toiminnan selittämisen” (attribuutio), kun halutaa nostattaa vastustajien kustannuksia. Tällöin tarvitaan kokonaisvaltainen "whole of goverment approach" -työtapa, eli hybridikeskus ottaa totaalisesti koko hallinnollisen systeemin mukaan, kun torjuu yksittäisten ihmisten vääriä mielipiteitä sosiaalisessa mediassa. 

 

Ilmaus antaa ymmärryksen, että muissa yhteyksissä voisi puhua vanhoilla käsitteillä totalitarismina. Julkisen, vastuullisuutta esittävän kulissin takana kabineteissa ja suljettujen ovien takana onkin tiukkaa sotilaallis-poliittista käskyttämistä. Suoraan ei sanota, miten kokonaishallinnollinen toiminta suoritetaan. Julkista muta-painia sikojen kanssa vältetään.

 

Tiilikaisen mukaan sopivan mediaympäristön luominen on toinen tärkeä työkalu, ”journalistinen media on turvattava, koska sen rooli on elintärkeä tässä yhteydessä”. Lisäksi täytyy kehittää yhteistyötä sosiaalisen median alustojen kanssa. Tällä tavalla sotilaallinen ja poliittinen ohjaus tai käskytys "journalistiselle medialle" on nostettu Helsingissä Naton ja EU:n hybridikeskuksen painopistealueeksi.


Naton ja EU:n Hybridikeskuksen johtaja Teija Tiilikainen uskoo, että Venäjä haluaisi osoittaa EU:n ja transatlantisen yhteisön epäyhtenäisyyttä, joten näkee ensisijaisen tärkeänä, että ”meidän on todella pidettävä tämä mielessä ja ei saa antaa pienten erimielisyyksien hallita julkista kuvaa”.


Hybridikeskuksen johtaja väittää, että ”Suomessa on disinformaatio hyvin tunnettu ilmiö”. Tämän uhkan torjumiseksi on tehtävä yhteistyötä yksityisen sektorin toimijoiden kanssa ja mediatoimijoiden kanssa. Tiilikainen korostaa myös EU:n ja transatlantisen yhteisen viestinnän ja globaalin tiedostusohjelman merkittävyyttä.


 

 Pienen köyhän maailman entinen siivooja 

 

Joku on varmasti kertonut valheita ja juoruja Juha M.:sta, joka tiesi, ettei hän ole tehnyt mitään väärin, mutta kesäkuun alussa eräänä aamupäivänä tuli puhelinsoitto: lehtitiedon mukaan hänet haastettaisiin vainoamisrikoksesta käräjille syyskuulle 2020. Valtakunnansyyttäjältä Raija Toiviaiselta tai Toiviaselle oli käynyt käsky, että tuolloin koronalomautettu osa-aikainen wc-siivooja Juha M. olisi kansallinen turvallisuusuhka.


Uhrien asianajajat olivat neuvotelleet monet vuodet, jopa puolivuosikymmentä, miten syytetään tuota pahaa miestä, joka oli löydetty. Palavereita pidettiin myös valtakunnansyyttäjien kanssa, niin sen edellisen Nissisen, joka sai potkut sopimattomien bisnesten johdosta everstiveljensä kanssa, joka Puolustusvoimien puolesta kirjoitti alaisensa puolesta rikosilmoituksen poliisille, ja uudemman syyttäjän kanssa, jonka eläkkeelle siirtymistä kovasti odotellaan. Niin eversti Nissinen kuin uhrien asianajaja kirjoittivat, että suomalainen yhteiskunta ei voi hyväksyä sellaista toimintaa, jota Juha M. harjoittaa. Nissinen oli jo puoli vuosikymmentä sitten yhteydessä Keskusrikospoliisiin ja Puolustusvoimien ulkomaantiedustelun vastavakoiluun osa-aikaisen siivoojan kansallisesta turvallisuusuhkasta, jonka aiheutti siivoojan blogi.


Syyllinen ja kansallinen turvallisuusuhka löydettiin jo vuosia sitten, mutta rikosnimi keksittiin vasta ajan kuluessa, ja ihan täsmällisesti vasta pääkäsittelyn päätöspäivän edellä myöhään illalla. Valtakunnansyyttäjältä tuli sekin käsky. Omien sanojensa mukaan valtakunnansyyttäjä - se jonka eläkkeelle siirtymistä kovasti odotellaan - oli tahtomattaan ollut niin kiireinen, että rikosnimi keksittiin kolmen viikon käräjöinnin ja puolenvuosikymmenen neuvonpidon jälkeen vasta viimeisenä iltana.


Vuosien varrella poimittiin satunnaisia sanontoja, joita paha M. olisi kenties kirjoittanut ja väheksynyt uhrien asiantuntijuutta. Hän oli kokenut, mikä on rikoksena pidetty, että ei voi liittyä Venäjää vastaan sellaiseen paniikkiin, johon Aro ja Jantunen ovat toistuvasti ja tarkoituksellisesti yrittäneet saattaa kuulijakuntaansa. Pahinta oli, että Juha M. ei edes panikoinut ja oli näin pahana esimerkkinä suomalaisille, joiden tulisi tuntea kauhua yhtäläisesti eurooppalaisen standardin mukaisesti.


Viisi ja puoli vuotta aiemmin tammikuussa 2015 Juha M. oli ilmoittautunut tuon pahaksi nimetyn vieraan vallan median puolesta Suomen eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan kuulemiseen ja toukokuussa 2015 hän oli käynyt ihan vain itsekseen Helsingin yliopistolla julkisen sanan neuvoston sananvapaudenjuhlassa.  Suomen maailman parasta sananvapautta juhlittiin tuolloin. Sananvapaus oli nöyrää ja puuttui jämerästi trollien toimintaan. Niin juhlassa juhlittiin vapautta.


Ilmoittautumisensa jälkeen M. ei mennyt eduskuntaan, koska osallistumista ei hyväksytty. Yliopistolla kukaan ei puuttunut hänen rauhalliseen istumiseensa ja poistumiseensa tilaisuuden jälkeen. Hän kulki pois samojen pyörivien ovien kautta Porthaniasta, kuin kaikki muutkin. 


Keväällä 2015 Juha M. kävi Kansallisteatterissa, jossa ei puhunut kenenkään kanssa eikä kukaan puuttunut hänen hiljaiseen istumiseensa. Silloin hän ei tiennyt, jos myöhemmin esitettyyn väitteeseen on edes uskomista, että yleisön joukkoon olisi sijoitettu vartijoita häntä tarkkailemaan. Hekään eivät nähneet mitään erityistä, johon voisivat puuttua. Syyttäjälle riitti pelkkä olemassaolo: Juha M. oli edelleen olemassa.



Tuomarina esiintyneellä Petra Springillä (tuomarin Facebook-päivitys) oli myös kaiken kokoontumisen jälkeen oma mielipiteensä. Kaikenlaisia mielipiteitä mahtuu maailmaan, eikä hänen mielipiteensä ole sen arvoinen, että siihen kannattaisi hukata aikaa enemmän. Tyhjiä mielipiteitä ei tarvitse kommentoida kaikin osin. Tuomarilla oli inhimillisyyttä, että hän ei hyväksynyt syyttäjän vaatimaa sadan päivän sakkoa ehdollisen vankeuden lisäksi, sillä sakkorangaistus olisi muuntunut muuntokäräjillä ehdottomaksi vankeudeksi.


Tuomari kysyi, miksi haluat mennä tilaisuuksiin. Juha M. myönsi, että aamuyön wc-siivouksen jälkeen on joskus kiva laittaa puku päälle ja istua yliopistolle julkiseen juhlaan. Hän oli erehtynyt kauniisiin sanoihin, että osallisuus kuuluisi myös hänelle olemassaolonsa perusteella ja kauniiden hallitusohjelmien mukaisesti: 

 

"Miksi, miksi ja miksi uskoin kauniisiin sanoihin osallisuudesta ja lähdin ulos

 sen jälkeen, kun olin jo hölkännyt aamuyön wc-siivouksen jälkeen itähelsinkiläiseen kunnalliseen vuokrakämppääni, käynyt pesulla ja nukkunut päiväunet?"


Juha M. oli tietoinen siitä, että jo lokakuun lopussa 2015 häntä yllättäen kuljetettiin paikasta toiseen. Nälkäiseltä mieheltä kysyttiin silloin painavasti, onko joku kirjoittanut tai puhunut julkisesti hänestä ihan viime aikoina, tunteeko häneen kohdistuvan seurantaa. Tämä kuulustelu oli sellaisia tapahtumia, että niistä pitäisi täysin vaieta. Eikä Juha M. ole vaiennut.


Käräjillä kävi ilmi, että Suojelupoliisi, KRP, Puolustusvoimien sotilastiedustelun vastavakoilu, Valtakunnansyyttäjä, Ulkoministeriön turvallisuuspäällikkö ja Valtioneuvoston Tilannekeskus olivat saaneet tehtäväkseen arvioida ja seurata, mitä Juha M. aikoo sen ohessa, kun ei viihdy pelkästään osa-aikaisesti wc:n siivoojana. 

 

 

Kävi ilmi miljoonan euron tutkimuksissa, että Reformistudio oli välittänyt Juha M.:lle metrolippuihin rahaa kahden viikon käräjämatkailua varten. Asia tuotiin painavasti esille oikeudenkäynnissä kuulusteluissa. Tämä asianajotoimisto kirjoitti Juha M.:lle 150 000 euron laskun. M. laski, että hän saa siivota vessoja aamuöisin vielä 50 vuotta pelkästään tämän laskun suorittamiseksi, jos ei käytä ansiotulostaan mitään ruokaan eikä lasketa viivästyskorkoa. Tämän lisäksi uhrien asianajotoimisto laski yhtä suuret vahingonkorvausvaatimukset maksettaviksi uhrien hyväksi. 


Inhimillistä oli, että sosiaalisessa mediassa (Aro) ja oikeudessakin (Kronström) lausutusta syvästä ja julkisesta paheksunnasta huolimatta kukaan ei esittänyt - toistaiseksi - vaatimusta noiden kahden viikon metrolippujen pois perimiseksi, rikoksella saadun hyödyn konfiskaatioksi. Oikeudessa saatiin kuulla, että uusia rikosilmoituksia on jo toimitettu poliisille Juha M.:n johdosta. Kenties sitten peritään myös nuo metrolippujen rahat.

 

Abraham Maslowin tarvehierarkiaan uskovat, yhteiskunnallista aktiviteettia koordinoivat herraskaiset pitävät tietenkin täysin sietämättömänä ja selittämättömänä, jos perustarpeidensa riittämättömyyteen kuristettu Juha M. ottaa vielä yhä edelleen kantaa kansainvälispoliittisiin ja informaatiosodan mukaisiin valta- ja identiteettimääritelmiin. Jo monet vuodet olivat median ja sotavoimien parhaat voimat julistaneet Juha M.:n marginalisoituneisuutta - kaikkien odottaessa hiljaista hiipumista näkymättömyyteen. Mitäs nyt, kun sata vuotta vessan siivousta ei riittäisi omiin maksuihisi? Vieläkö torjut ja toppuuttelet kansalaisille tarjottua paniikkia?


Fysiologiset tarpeet unesta alkaen olivat jo riistetty. Juha M. yhä uudestaan tässä köyhyydessään juoksi säästä ja kelistä riippumatta varhain aamuyöllä siivoamaan vessoja. Silti hän tarvehierarkian vastaisesti ei tyytynyt alemman tason tarpeisiinsa. Hän ryhtyi jopa lausumaan seuraavien tasojen asioita, mielipiteitään Aron ja Jantusen väittämistäkin.

 

Noora Al-Ani, Otavan puolesta, todisti vainokäräjillä syvän paheksuntansa. Otavan kustantamaan kirjaan Juha M. oli suhtautunut kriittisesti, jopa erityisen kriittisesti. Juha M. ei polvistunut nöyrästi sotatieteen tohtorin korkokenkien edessä, ei tullut edes kenkien lähituntumaan. "Epätyypillisesti kaikille suomalaisille kirja-arvosteluille hän ei antanut kirjoittajalle meriittiä". Jussi P. oli kirjamessuilla maannut lattialla ja valokuvannut, mutta röyhkeästi, polvistumatta nöyryyden merkkinä. Myös konstaapeli kyseli esitutkinnassa, mikä ihminen Juha M. kokee olevansa, kun lausuu kritiikkiä sotatieteen tohtorin kirjasta. Etkö tiedä, kuka Hän on, josta sinä Juha M. kirjoitat kritiikkiä? Millä perusteella sinä teet näin? Juha M. ei nostattanut arvoaan ja huomauttanut, että tuntematonta ihmistä pitäisit teititellä.


Käräjäoikeus antoi Juha M.:lle oikeuden kirja-arvosteluunsa Jantusen teoksesta: "Käräjäoikeus katsoo, ettei Molari ole tällä kirjoituksella selvästi ylittänyt sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä".


Täten on nyt oikeudellisesti koko kansakuntaa ohjeistettu ja ohjeistettava, että informaatiosodan taistelukentillä iskuja, häväistyksiä ja suuria haasteita ylivertaisesti kestäneet, mutta loisteliaasti ja täysin objektiivisen älyllisesti tilanteensa julkisuuteen vuodattaneet Jessikka Aro ja Saara Jantunen ovat itsekin kyvykkäästi tunnistaneet oman erinomaisen osaamisensa. Tästä he ovat kertoneet kirjoissaan ja haastatteluissaan, joita on täten siis uskottava.


Juha M. on liittynyt eurooppalaiseen keskusteluun propagandasta. Bordeaux´n yliopiston oikeussosiologian professori Jacques Ellul katsoi (Propagandes. 1962, engl. ”Propaganda: The Formation of Men's Attitudes”, 1965/1973), että propaganda on modernin teknologisen yhteiskunnan siiamilainen kaksonen. Propagandassa torjutaan dialogisuus: ”Yksilö ei kiinnosta propagandistia. Jotta propaganda olisi tehokasta, se ei voi kiinnittyä yksityiskohtiin... Propaganda lakkaa, kun yksinkertainen dialogi alkaa” (Propaganda ceases, where simple dialogue begins”, (s. 6).


Ellulin mukaan dialogia varten toisen kanssa vaadittaisiin odottamista ja kuuntelua, kunnes toisen osapuoli lopettaa sanottavansa ja me voimme vastata (Ellul, A Companion to His Major Works, Humiliation of the Word, s. 152). Modernin valtion hallitukset eivät voi hallita ilman ihmisten tukea ja läsnäoloa, propaganda toimii tässä tilanteessa peitteenä, piilottaa sen, mitä tapahtuu hallituksen kulissien takana. Modernin valtion hallitukset ovat propagandan toimittajia. Tämän lausuminen on muuttunut rikokseksi Suomessa vuonna 2020, kun Juha M. oli lausunut tämän oikeussosiologian professorin näkemyksen. Niin Jantusen kuin Jessikka Aron jyrkkä vakaumus on, että "kummitusten" ja "vainoojien" kanssa he eivät keskustele. Sellaisia sanoja he käyttivät.


Aron ja Jantusen oman osaamisen julkisuuteen saattamisessa Juha M. on eittämättä epäonnistunut - ja tehnyt sellaisen rikoksen, jot. Juha M. ei tiennyt rikokseksi, sillä hän ei sanonut neljännesosaakaan siitä, mitä tiesi. Tämä vähä, minkä uhrit itsekin sanoivat kyselyssään, pani heidät itsensä jo ulisemaan, eikä sen jälkeen edes pääesikunta välttänyt kamalan hajuista stressihikeä.

 

Käräjäoikeudeksi kutsuttu kirjallisuuspiiri perustelee tuomiota: "Edellä sanotun perusteella käräjäoikeus katsoo, että Molarin Aron henkilöön kohdistuma halventava ja asiaton arvostelu on ollut sen saaman julkisuuden, toistuvuuden ja jatkuvuuden johdosta sekä intensiivistä että poikkeuksellista. Molarin toiminta vastaa vainoamissäännöksen tarkoittamaa yhteydenottoa tai muuta siihen rinnastuvaa tekotapaa".


Antikvariaatista Juha M. osti Franz Kafkan teoksen Oikeusjuttu, joka hämmästytti: oikeustiedot tulivat syytetylle ja tuomitulle huhupuheina muotokuvamaalareilta ja muilta sellaisilta, joilla ei pitäisi olla jutussa mitään tekemistä. Kaikki tietävät kuitenkin enemmän syyllisyydestä, kuin syytetty itse. 

 

Juha M. innostui Oikeusjutun historiallisesta merkityksestä kirjallisuudessa ja länsimaisessa kulttuurissa. Hän kertoi kirjan ostosta pojalleen, mutta tämä vastasi, että oli lukenut teoksen, se oli hänen kirjoituspöydällään! Eipä Juha M. tiennyt kirjaa tilatessa, että se oli jo pojan pöydällä. Nuori polvi tietää enemmän länsimaisesta oikeusvaltiosta ja sen salatusta luonteesta, kuin vasta itse vanhoilla päivillään sinisten silmien avautuessa kirjallisuuden aarteisiin.

 

Kafka aloittaa Oikeusjutun vaikuttavasti: "Joku oli varmaankin panetellut Josef K:ta, sillä eräänä aamuna hänet vangittiin, vaikka hän ei ollut tehnyt mitään pahaa". 


Juha M. muisti, että vuosikausien valmistelujen jälkeen vainokäräjillä uhriksi väitetyt henkilöt kertoivat kuulleensa huhuja ja tarinoita, kuinka Juha M. olisi tuonnut venäläisiä mielenosoittajia Suomenlinnaan ja olisi luvannut kertausharjoituksissa ampua upseereita. Suomenlinnassa koko kylä tietäisi tapahtumasta, jota media ja Juha M. itse ei ole tiennyt toistaiseksi. Uhrit väittivät huhujensa totuuksien puolesta.

 

Josef K:n pohdiskeli Oikeusjutun alkusivuilla aiheellisesti absurdien tapahtumien mahdollisuutta: 

"Elihän K. oikeusvaltiossa, kaikkialla vallitsi rauha, mitään lakeja ei ollut kumottu". 


Juha M. kuuli vainokäräjillä, että Valtioneuvoston tilannekeskuksen johtaja Ari Lahtela, myös venäläisiä hybridiuhkia vastaan kouluttavasta FBI:n akatemiasta Valtioneuvoston tilannekeskukseen saapunut ja aiemmin KRP:n rikostarkastajana toiminut vainottujen todistaja, todisti oikeusvaltion puolesta: tuomiosta voi valittaa ja tuomiot voi seuraavissa oikeusasteissa kumota. Niin toimii suomalainen oikeusvaltio. Siinä ei ole virheitä, syylliseksi tuomituilla syyttömillä on mahdollisuus saada korjaukset - myöhemmin monien vuosien kuluttua, Juha M.  joskus hamassa tulevaisuudessa eläkkeelle siirtyessään, jos ylipäätään valittaisi alioikeuden tuomiosta. Uhrien asianajajat aina valittavat, koska heille on rahoitus ihan loppumattomaan prosessiin.

 

Josef K. keskeytti tarkastajan puheen ihmettelyynsä: "En tahdo väittää, että pidän koko juttua pilana, sillä toimenpiteet, joihin on ryhdytty, tuntuvat pilaksi liian laajaperäisiltä. Silloin täytyisi täysihoitolan kaikkien vieraiden olla juonessa mukana, samaten kaikkien teidän, ja se ylittäisi jo pilanteon rajat. En siis tahdo väittää, että tämä olisi pilaa".


Josef K. sai todeta, että oikeudenkäynti ei ole salainen yksinomaan yleisölle, vaan syytetyllekin. Syytettykään ei nimittäin saa nähdäkseen oikeuden asiakirjoja ja on ylen vaikeata tehdä kuulustelujen pohjalta johtopäätöksiä perustana olevista asiakirjoista; erittäinkin se on vaikeata syytetylle, joka on hämmingin vallassa ja jonka ajatuksia monenlaiset huolet vaivaavat. Josef K. kuuli oikeudenkäyntitietoja kertoneen maalarin lausunnon ja nosti vakavan ongelman esille: "Äsken te lausuitte, että mitkään todistelut eivät vaikuta tuomioistuimeen, sitten te rajoititte väitteenne koskemaan julkista tuomioistuinta, ja nyt te sanotte, että syytön ei tarvitse mitään apua tuomioistuimessa".

 

Silkkihattuisten herrasmiesten tarjous


Juha M. luki, että Franz Kafka kirjoitti Oikeusjutussa, miten Josef K. pidätettiin ja tuomittiin. Ja loppujen lopuksi - mikä oli kaikkein tärkeintä koko jutussa - miehet vaihtoivat muutaman kohteliaisuuden siitä, kenen olisi suoritettava seuraavat tehtävät. Silkkihattuiset herrasmiehet hetken kursailivat, sillä heille ei näyttänyt olevan osoitettu täsmällisesti tehtävää. Yksi heistä meni Josef K:n luokse ja otti tämän takin, liivit ja vihdoin lopulta otti myös paidan pois. K. värisi tahattomattaan, jolloin herrasmies lempeästi, rauhoittavasti taputti selkään. 

 

Kihlakunnansyyttäjä, objektiivisuusvaatimuksiin laissa ja mainoksissa sidottu Juha-Mikko Hämäläinen lausui Juha M:lle lempeästi ja lohduttavasti käräjien jälkeen, salin ulkopuolella käytävällä oman loppupuheenvuoronsa jälkeen, jossa epätarkkuuksia ei kuitenkaan korjattu, uusia epätäsmällisyyksiä ja virheitä keksittiin, ja jossa kaikki vaatimukset toistettiin ikään kuin kolmisen viikkoa olisi turhaan matkailtu Ruoholahteen sekä kaikki esitutkinnan loppulausunnot ja käräjäoikeudelle kirjalliset vastaukset olisi turhaan kirjoitettu, taputtamatta kuitenkaan aivan kädellään selkään tyynnyttävästi, että "nähdään seuraavan kerran paremmissa merkeissä". Hänellä ei ollut silkkihattuakaan päässään eikä hän muistanut näitä kohteliaisuuksia silloin, kun kehitteli bluffinsa, joissa hän tarjosi vääriä päivämääriä, tunnistettavien aivan muiden ihmisten tekstejä ja kavalan pirullisesti katkaistuja sitaatteja luettavaksi syytteessä. 

 

Käräjillä kaikilla oli puvut siististi yllä. Itsekin Juha M. ainokaisessa sopivassa, kaksikymmentä vuotta vanhassa puvussaan, Pietarissa ruplilla ostetussa Valko-Venäjällä valmistetussa puvussaan piti loppupuheenvuoronsa kaiken käräjöinnin jälkeen. Edelleen hän piti kiinni olemassaolostaan eikä tunnustanut syyllisyyttä. Jos joku, niin poliisi oli pelotellut uhreja kummitustarinoilla, ei Juha M. itse. Mutta eihän todistelulla ole mitään merkitystä. Se pitää vain suorittaa.


Herrasmies taitteli huolellisesti tavarat ikään kuin niitä tarvittaisiin, vaikka ei lähitulevaisuudessa. Herrasmies ei halunnut altistaa K:ta kylmään yöilmaan, joten hän otti hänet käsivarsilleen ja käveli louhoksen ympärille sopivaan paikkaan. Se paikka oli lähellä kallion pintaa. Siellä makasi kivi, joka oli murtunut kalliosta irti.


Herrat pistivät K:n istumaan alas maahan ja laskivat hänet nojautumaan kiveä vastaan, asettivat pään kiven päälle. Kaikesta ponnistelusta huolimatta ja kaikesta K:n osoittamasta yhteistyöstä huolimatta hänen käyttäytymisensä tuntui erittäin pakotetulta ja epäuskottavalta.


Sitten yksin herrasista avasi takkinsa ja liivinsä, veti esiin vyölle ripustetun ohuen, kaksiteräisen teurastajan veitsen. Vastenmielinen kohteliaisuus alkoi jälleen: yksi herrasista siirteli teurastajanveistä K:n yli toiselle puolella ja toiselle.


K. tiesi, että hänen velvollisuutensa olisi ottaa tämä veitsi, kun se kulkee kädestä käteen hänen yläpuolellaan. Hänen tulisi työntää veitsi itseensä. Mutta hän ei tehnyt sitä, vaan käänsi vielä vapaana olevan kaulansa ja katsoi ympärilleen. Hän ei kyennyt ottamaan kaikkea työtä virallisilta elimiltä: häneltä puuttui syyllisyys, jonka hän oli kieltänyt alusta alkaen.


Josef K.:n katsellessa ympäriinsä, hän näki läheisen rakennuksen ikkunassa valon välkkyvän. Ikkuna avautui, joku nojasi yhtäkkiä kauas eteenpäin. Kuka tuo oli? Ystäväkö? Hyvä ihminen? Joku, joka olisi mukana? Joku, joka halusi auttaa? Missä olisi korkein oikeus, jota hän ei koskaan tavoittanut? Oliko olemassa vastaväitteitä, jotka oli jätetty huomioon ottamatta? Tuo ihminen nosti molemmat kätensä ja levitti kaikki sormensa haralleen. Nämä olivat aivan vapaat ja puhtaat. Pilatus pesi kätensä, mutta tämän ihmisen sormet olivat jo täysin vapaat.


Silloin yhden herran kädet tarttuivat K.:n kurkkuun, toinen työnsi veitsen syvälle sydämeen ja kiersi siellä vielä kahdesti. Ennen kuin hänen näkökykynsä häipyi, Josef K. näki kaksi herraskaista aivan kasvojensa lähellä. ”Niin kuin koira”, Josef K. sanoi, koska oli kuin olisi pitänyt hävetä elämää.


Oikeusjutun maailma on vain osa palapelia, johon meidän täytyy sovittautua. Asumme tällaisessa maailmassa. Syyllinen oli löydetty jo ennen kuin esitutkinta alkoi. Niin Josef K. kuin Juha M. olivat syyllisiä etukäteen ja siksi tuomittu. Syyllisyys perustuu olemassaoloon. Olemassaolossaan syyllisiksi määrättyjen kohtaloa muovaavat toiset ihmiset, joilla ei ole ihanteita ja joissa ei ole suuruutta.


Kyse on näkymättömästä byrokratiasta. Syytettynäkään ei voi tietää, miksi syytetään ja miten puolustaa itseään. Vasta viimeisenä iltana – aivan sen viimeisillä hetkillä suusanallisena syyttäjän lausahduksena suljettujen ovien takana – syytös yllättäen vaihtuu, huolimatta siitä että lakimiesbisnes, poliisi, valtakunnansyyttäjä ja koko edellä kerrottu koneisto olivat jo puolivuosikymmentä tienneet syyllisen sekä käyneet runsaasti neuvonpitoa keskenään. Koneisto oli kokonaisuudessaan syönyt yli miljoonan euron verran rahaa, jotta Juha M. saadaan tuomittavaksi - ihan mistä tahansa syystä.


Franz Kafkan ensimmäinen virke Oikeusjutussa on paradoksaalinen väite, että ”joku on varmasti panetellut Josef K:sta, sillä Josef tiesi, että hän ei ole tehnyt mitään väärin”. Juha M. sai kuulla käräjillä huhuja ja juoruja monien vuosien takaa, että tämä käräjilläkin ”moloksi” ja ”kummitukseksi” kutsuttuna ihmisenä on tehnyt ja lausunut mitäi ihmeellisimpiä asioita, joista ei ollut kuitenkaan mitään näyttöä. Käräjillä Juha M. ja yleisö saivat kuulla, että se on journalisti Arolle hyväksyttävä mielipide, johon olisi hänellä itsensä mukaan oikeus, kun lausuu vaatimuksensa sulkemisesta ”pakkohoitoon”. Se on mielipide, johon olisi oikeus, kun nimittelee entistä osa-aikaista wc-siivoojaa FSB:n tiedon- ja ilminantajaksi. Tuollaista todistelua saatiin kuulla vainokäräjillä, vaikka todistelua varten oli valmennettu ja mentoroitu - ja uhriutuneet vaativat, että Juha M. maksaa tämänkin valmennuksensa asianajokuluina. Fedor Dostojevski kirjoitti Idiootissa, että hienotunteisuutta ja arvokkutta opettaa sydän, ei tanssinopettaja.


Millainen maailmamme on, jossa syyttömät ihmiset tuomitaan: petollinen maailma, jossa viattomat ihmiset ovat syyllisiä. Normaalista tulee epänormaalia ja epänormaalista normaalia. Professori William Luz kirjoitti esseessään The World of Doublespeak määritelmän kaksoiskielelle, joka välittää negatiivisen asian niin että se näyttäisi positiiviselta. Lauseet "teeskentelevät kommunikaatiota, mutta eivät ole" (Luz, s. 249). Oikeudenkäynnin julkisten nauhojen salaaminen on rauhantyötä oikeudenmukaisen ja avoimen oikeudenkäynnin puolesta. Epämiellyttävä rajoitus on kauniisti ja taitavasti kerrottu. 


Salaaminen ennakoi ja ilmensi myös erään Operaatio Infosodan lopetusta Puolustusvoimissa. Jantunen oli voimakkaasti puhunut vuosia sen puolesta, että Puolustusvoimien henkilöt voivat ilmaista itseään sosiaalisessa mediassa. Vain hiukan edellä hän oli kiitellyt, että Twitterissä on jo yli 10 000 seuraajaa. Siihen korostukseen nähden, heti kiivasta kuulemistaan seurannut Jantusen menettely vetäytyä pois Twitterissä ja Facebookissa, on suoraan vastakohtaista, hänen vuosia ilmaisemansa motiivin kanssa ristiriitaista. Tämän on arveltu kertovan siitä, mitä pomot nyt käskevät, kun todistus ei mennyt ihan putkeen.

 

Syyttäjä Hämäläinen perusteli, ettei asian käsittelyn monivuotisen viivästymisen jälkeen löysän hirren korvausta voi maksaa Juha M.:lle, koska tämä on "monimutkainen asia". Tosiasiallisesti syyttäjä Hämäläinen ei ollut lukenut papereita edes niin hyvin, että olisi tuntenut syytteen alaiseksi nostamiensa tekstien sisältöä. Kun Juha M. huomautti omista lauseistaan syyteteksteissä, niin Hämäläinen korjasi asentoaan penkillä ja kyseli ensimmäisenä päivänä pääkäsittelyssä: "Mistä nämä lauseet ovat?" Asianajaja Kronström perusteli toista vuotta rakennettuja laskutusrivejä päämiehensä puolesta, joita oli tehty jo ennen esitutkinnan alkua, että tämä on "monimutkainen asia". Tosiasiassa vastaajaa vastaan ei ollut riittävästi todisteita, mutta syyllinen oli keksitty ja rahastus päätettiin aloittaa. Piti puoli vuosikymmentä kehitellä, miten syyttäisi, kunnes pääkäsittelyn viimeisenä iltana valtakunnansyyttäjä keksi muuttaa syytettä lopulliseen versioonsa.


Toisin kuin Josef K:n oikeudenkäynti, joka kesti vuoden, Juha M:n tapaus joutui syynättäväksi ainakin puolivuosikymmentä sitten, huhuja oli koottu yli vuosikymmenen ajalta, käräjät toimitettiin kolmen viikon kuluessa, syytteen nimi keksittiin viimeisenä iltana, suomenruotsalaisen lakifirman mukaan tuomioon ei saa antaa alennusta sillä perusteella, että Juha M. on savolainen ja köyhä. Voimme sanoa, että niin kuin Josefin niin myös Juhan tapaus on syntymästä kuolemaan. Jälkimmäisen kuolemaa eivät herraskaiset ole saaneet (toistaiseksi) toimitettua. Syyttäjän mukaan Juha M. oli niin vireä ja hyväkuntoinen, että löysästä hirrestä ei saa edes antaa hyvitystä lain säädösten mukaisesti.

 

Juha M. määrättiin käräjäoikeuden neljännen kerroksen istuntoihin. Hän katseli kaiteen yli alas syvälle pohjakerrokseen sekä muisti, miten Albert Camus pettyisi tällä hetkellä, sillä Juha M. ei loikannut konkreettisesti kaiteen yli eikä älyn itsemurhaan. Käräjillä kuultiin syytteitä "vainon jatkamisesta", koska Juha M. ei edelleenkään häpeä olemassaoloaan ja osoita katumusta, hän jopa puolustaa itseään. Vaino olisi päättynyt vasta, jos Juha M. olisi hypännyt neljännen kerroksen kaiteen yli käräjäoikeuden lattiaan. Trolleilla ei ole ihmisoikeuksia. Juha M. yhä edelleen piti kiinni näkemyksestään sellaisesta toisesta lankeemuksesta, joka syntyy vasta siinä lukemisessa ja uskomisessa, mitä Ylen tutkiva toimittaja Aro julistaa ja sotatieteen tohtori Jantunen selittelee enemmän ja vähemmän vihoissaan. Juha M:n vapauden oikeus oli olla valehtelematta itselleen, sanoutua irti tuolla tavalla tarjotusta agendasta.


Onko järkevää taistella hölynpölyä vastaan? Onko syytä etsiä totuutta turhuuspiirissä? Kannattaako taistella oikeuden puolesta?




Brittiläinen journalisti Steven Poole kysyi The Guardian-lehdessä 10.10.2019, mitä tekemistä pussieläimillä on Valkoisen talon politiikan kanssa. Hän viittasi Donald Trumpin väitteeseen, että syytteeseenpanoa koskeva tutkimus olisi ”kengurutuomioistuin”. Minä en nähnyt kengureita käräjillä.


Emme olleet kengurukäräjillä


Emme kokoontuneet huoneeseen, jossa näkyisi pussieläimiä

ei ollut peruukkeja, ei ollut isoa valtamediaa

olivat suojasärmit, oli Puolustusvoimat, oli Valtioneuvoston tilannekeskus, oli Suojelupoliisi, oli Keskusrikospoliisi

    oli osa-aikaisen entisen wc-siivoojan blogi ja kansallinen turvallisuusuhka


Suomessa ei ole pussieläimiä
Suomessa on maailman vapain media
. Suomessa on maailman paras koulutus. Suomessa on maailman paras hallinto. Suomessa viranomaiset eivät valehtele. Suomessa ei ole propagandaa. Suomessa on oikeusvaltio. Suomessa on moniarvoinen kansalaisyhteiskunta ja demokratia, joka uskoo yksimielisesti Yleisradioon. Suomessa on maailman vähiten korruptiota. Suomessa on kaikki hyvin läpinäkyvää.

  • jos et usko tätä, käräjille!

  • jos väität vastaan, tuomio tulee!

  • miksi siivooja ei pysy vessassaan?

  • miksi siivooja ei jo vaikene?


Suomessa oikeus on läpinäkyvää, reilua ja tasapuolista niin että sotatieteen tohtorin kuulemisen jälkeen todistajien äänitteitä ei enää saada julkisiksi oikeudenkäynnin vapaata puhumista suojellaan salaamisella.

Suomessa kaikki on kaunista. Sotatieteen tohtorin twitter-tili sammui. Pääesikunta ei tykännyt.


Mutta sitä kutsuttiin oikeudenkäynniksi, Valtakunnansyyttäjän tahdosta, ainakin muodollisesti.

Rahaa paloi, miljoona euroa ei riitä. Viranomaiset eivät valehtele Suomessa, maailman reiluin ja puhtain koneisto.

Syytetty siivooja sai reilun työtarjouksenkin: poimi tupakantumpit Sanoma-talon ympärillä aamuöisin. Prosessi, jota jo entiseksi potkittu siivooja ei voi voittaa.

Molo, kummitus, FSB, entinen siivooja, hyi!


Et voi voittaa, koska se ei todellakaan ole oikea oikeusprosessi.

Syyllinen tunnistettiin jo monet vuodet. Syytös nimettiin viimeisenä iltana monen viikon ja monen vuoden jälkeen, miljoonien eurojen jälkeen, kun ovet suljettiin käräjien yleisöltä.

Molo, kummitus, FSB, entinen siivooja, hyi!



Suomessa ei ole pussieläimiä.
Jos jossain olisi pussieläimiä, se olisi spektaakkeli, mahtava tapahtuma, tämä pienen ihmisen pääprosessi tapahtui kulissien takana, rahat liikkuivat piilossa,

valta neuvotteli siellä, missä entinen siivooja ei kuuntele.

Tervetuloa Franz Kafka – ota opiksi Suomesta!


Rukoilen Jumalalta rauhaa ja totuutta


Vainokäräjien ja puolen vuosikymmenen absurdin prosessin jälkeen käyn rukoukseen kasakkarukouksen sanoin ja kutsun rukoukseen monet suomalaiset hysteerikot mukaan, jos nämä hysteerikot ovat säikkyneet, aidosti tai vilpillisesti minua. Sallikaamme kansalaisen kuunnella totuutta. Miksi turhaan pelätä, koska vapauden ja totuuden hyvissä joukoissa ei pitäisi pelätä?


Vainokäräjien jälkeen en maksa mitään minulle määrättyä maksua, en koko elämäni aikana, sillä köyhyysrajan alapuolella toimeentulotuen varassa ei ole mitään edellytyksiä maksaa mitään eikä minulla ole mitään ulosotettavaa. Työn hakeminen ja saaminen ovat nyt ennen eläkkeelle siirtymistä huomattavasti heikentyneet jo ennakkoon vaikeista näkymistä. Jatketaan siis nykyiseen tapaan köyhää elämää, mutta entistä enemmän rukoillen rauhaa ja totuutta maailmaan.


Useissa kasakkarukouksen esityksissä näytetään myös miekkojen ja veitsien sellaista taidokasta heiluttelua. Vaikka noissa rukouksissa ei edes heilutella perunakellarin kirvestä, niin Julia Smirnovan esitys on varmasti paras: siinä visuaalisestikin taistelijat saatetaan Herran Pyhälle aterialle, rauhan puolesta, oman perheen luo.


Vuorella seisoi kasakka – hän rukoili Jumalaa. Vapauden puolesta, ihmisten puolesta hän kumarsi syvään.

Oisya, sinä Oisya, älä pelkää minua. En koske sinuun – älä huoli. Oisya, sinä Oisja, älä pelkää minua. En koske sinuun – älä huoli.

 

Ja vielä kasakka pyysi totuutta Jumalalta. Tulee totuus ihmisille – tulee myös vapaus.

Oisya, sinä Oisya, älä pelkää minua. En koske sinuun – älä huoli. Oisya, sinä Oisja, älä pelkää minua. En koske sinuun – älä huoli.


Kasakka kysyi ystävistä – jotka olivat vieraalta maalta. Ahneus ja ylpeys menivät sivusta.

Oisya, sinä Oisya, älä pelkää minua. En koske sinuun – älä huoli. Oisya, sinä Oisja, älä pelkää minua. En koske sinuun – älä huoli.


Vaimot odottavat, myös isät ja lapset Ne, jotka etsivät totuutta – äitiä valkoiseen maahan.

Oisya, sinä Oisya, älä pelkää minua. En koske sinuun – älä huoli. Oisya, sinä Oisja, älä pelkää minua. En koske sinuun – älä huoli.


Ihmisille kasakka ruokoilee kyllä siunauksia, että olisi leipää ja suolaa rauhaisissa kylissä.

Oisya, sinä Oisya, älä pelkää minua. En koske sinuun – älä huoli. Oisya, sinä Oisja, älä pelkää minua. En koske sinuun – älä huoli.


Estääkseen veren vuodatuksen kotimaassa estääkseen valheen elättämisen, hän rukoili Jumalaa.

Oisya, sinä Oisya, älä pelkää minua. En koske sinuun – älä huoli. Oisya, sinä Oisja, älä pelkää minua. En koske sinuun – älä huoli.


Ja vielä kasakka pyysi totuutta Jumalalta. Tulee totuus ihmisille – tulee myös vapaus.

Oisya, sinä Oisya, älä pelkää minua. En koske sinuun – älä huoli. Oisya, sinä Oisja, älä pelkää minua. En koske sinuun – älä huoli.


Niin kasakka rukoili kotimaansa puolesta jotta suru ja kyynel eivät koskettaisi.

Oisya, sinä Oisya, älä pelkää minua. En koske sinuun – älä huoli. Oisya, sinä Oisja, älä pelkää minua. En koske sinuun – älä huoli.


Vuorella seisoi kasakka – hän rukoili Jumalaa. Vapauden puolesta, ihmisten puolesta hän kumarsi syvään.





Historiallisessa kasakkarukouksessa käytetään sanaa ”Oisya” ( "Ойся").  Harvat ihmiset tietävät, että sanalla ”Oisya” kasakat kutsuivat tšetšeenejä ja inguušeja. Silloisessa sodassa suomalaiset upseerit saavuttivat hyvää menestystä kasakkojen kanssa islamistisia jihadisteja vastaan Kaukasiassa. Suomalaiset upseerit sotivat näiden kasakoiden rinnalla islamistista imaamikuntaa vastaan. Englanti näki noissa islamisteissa mahdollisuuden horjuttaa Venäjän asemaa sekä tilaisuuden laajentaa brittiläistä imperiumia.


Vuoristokansojen ja imaamikuntansa muhidiveljestön tunnetuin johtaja oli imaami Shamil, jonka nimi mainitaan myös tämän kasakkarukouksen joissakin versioissa. Imaami Shamil ja hänen kannattajansa toimivat ulkomaisen tiedustelupalvelun hyväksikäyttäjien ja agenttien suojana. Shamilin edellytykset pitkään sotaan johtuivat merkittävässä määrin Turkin ja Britannian avusta taistelussa Venäjää vastaan. Shamil itse pisti toivonsa Britannian, Ranskan ja Ottomaanien avulle. Englantilainen valtiomies – sodanlietsojalordi – Henry John Temple eli varakreivi Palmerston (1784-1865) oli Kaukasuksessa tapahtuneen Venäjän vastaisen islamistisodan tärkein organisaattori. Hän toimi vuorotellen ulkoministerinä ja pääministerinä 35 vuotta. Suomalaiset asettuivat silloin brittien hybridioperaatioita vastaan: Kaartin upseereita lähti taisteluun kasakkojen rinnalle ja suomalaisia intellektuelleja antoi tukensa Venäjän keisarikunnalle. Zacharias Topelius julkaisi vuonna 1853 tunnetun runon Sylvian joululaulu. Topelius asettui Luojan antamaa Suomen hyvää osaa kunnioittaen venäläislinjan puolustajaksi Nikolai I:n puolelle, imaamikuntaa ja brittien hybridioperaatioita vastaan.


1 kommentti:

  1. Luottamukseni suomalaisia upseereita kohtaan on petetty. Samoin oikeuslaitosta kohtaan.
    Pääministeriä lainatakseni: Eikö teitä hävetä !!!

    VastaaPoista