Huhtikuussa 2026 Helsingin Sanomissa ilmestyi teksti, joka on malliesimerkki nykykapitalismin hienovaraisimmasta aseesta: sivistyneestä maltillisuudesta. Sixten Korkman puki ylleen ”lämpimän sydämen” viitan, mutta iski samalla säröjä haavoittuvimpien suojamuureihin.
Kuten Michael Parenti muistuttaa: ”Mikään hallitseva luokka ei hallitse alastomasti.” Se verhoaa valtansa myytteihin. Tänään me riisumme tämän naamion ja puramme Korkmanin retoriikan Michael Hudsonin, Clara Mattein, Catherine Liun ja David Graeberin kaltaisten radikaalien ajattelijoiden avulla.
Niukkuuden myytti ja talouskuri
Korkman
väittää hyvinvointivaltion olevan ”liian suuri” ja toistaa niukkuuden
myyttiä. Asiantuntijat kuten Pedro Rossi kuitenkin osoittavat, että
väite valtion elämisestä yli varojensa on makrotaloudellinen valhe.
Valtio ei ole kotitalous, vaan rahansuvereeni toimija, jonka budjetti on
arvovalinta.
Kun Korkman ehdottaa ”laihdutuskuuria”, hän tukee Clara Mattein kuvaamaa austerity-politiikkaa. Se ei ole tekninen välttämättömyys, vaan luokkataistelun väline, jolla resurssit siirretään työtätekeviltä eliitille. Mattein mukaan talouskuri suojelee voittoja leikkaamalla sosiaalipalveluja. Korkmanin puhe ”tasosta tinkimisestä” on Michael Hudsonin sanoin ”grabatizationia” – julkisen infrastruktuurin uhraamista sijoittajien eduille.
Kielen rappio ja asiantuntijavalta
Michael
Hudson kuvaa tätä kielen rappioksi, jossa ”taloudellisella
pälpätyksellä” hämärretään todellisuutta. Kun taloustiede sanoo
”uudistus”, se tarkoittaa palkkojen leikkaamista. ”Vapaa markkina”
tarkoittaa sääntelystä vapaata kenttää koroillaeläjille. Hudsonin mukaan
”tuottavuus” mitataan nykyään sillä, kuinka paljon pankit voivat
imuroida rahaa taloudesta tekemättä itse työtä. Tämä on ”hidasta
romahdusta”, jossa velka kuristaa reaalitalouden.
Korkmanin väite sosiaalituen ”passivoivuudesta” paljastaa Catherine Liun kuvaaman asiantuntija-manageriluokan (PMC) ylemmyydentunnon. Tämä luokka uskoo meritokratian petokseen ja muuttaa sosiaalisen kivun yksilön moraaliseksi viaksi. Se on ”hyveiden hamstraamista”, jossa eliitti esittää empaattista, mutta tukee rakenteita, jotka tuottavat nälkää. Solidaarisuus on korvattu traumaviihteellä, jotta vältyttäisiin puhumasta taloudellisesta riistosta.
Manageriaalinen feodalismi ja väkivalta
David
Graeberin analyysit paljastavat Korkmanin ”työlinjan” tyhjyyden.
Työttömyyden syy ei ole sosiaalituki, vaan järjestelmä, joka on
korvannut aidon työn miljoonilla turhilla hallinnollisilla rooleilla
(bullsh*t jobs). Korkman vaatii alistumista manageriaaliseen
feodalismiin, jossa ihmisarvo mitataan vain markkinoiden ehdoilla.
Kun Korkman sivuuttaa globaalin kytkennän, hän jättää huomiotta Richard Wolffin kuvaaman ”petrodollari-gangsterismin”. Peter Bloom on osoittanut, että olemme siirtyneet autoritaariseen finanssikompleksiin, missä taloudelliset romahdukset ovat tietoisia strategioita markkinoiden laajentamiseksi ihmisten hädän kustannuksella.
Lopuksi
Korkmanin
”lämmin sydän” tuntuu kaukaiselta leipäjonoissa. Hänen tekstinsä on
hienostunut yritys pelastaa aikansa elänyt järjestelmä. Meidän on
herättävä tästä taloustieteen unesta ja korvattava tuotannon kieli
välittämisen ja vapauden kielellä.
Todd McGowanin mukaan ainoa tie ulos on tyytymättömyyden rohkeus. Emme saa hyväksyä ”vastuullista taloudenpitoa”, joka tarkoittaa köyhimmiltä leikkaamista. Todellinen solidaarisuus alkaa siitä, kun riisumme asiantuntijavallan pehmeän naamion.
KIRJALLISUUS
Bloom, Peter (2026): Capitalism Reloaded / Authoritarian Finance Complex.
Graeber, David (2018): Bullsh*t Jobs: A Theory.
Graeber, David (2018): The Origins of Capitalism and the Servant-Master Law.
Graeber, David (2006): Beyond Power/Knowledge.
Hudson, Michael & Flanders, Laura (2017): Cheat, Lie & Steal: On the Capitalist Way.
Korkman, Sixten (13.4.2026): Suomi on paradoksien maa... Helsingin Sanomat.
Liu, Catherine (2026): Trauma and the Professional Managerial Class (PMC).
Mattei, Clara (2022/2026): The Capital Order: How Economists Invented Austerity.
Mattei, Bloom & Rossi (2026): Beyond Scarcity: Post-Capitalist Alternatives.
McGowan, Todd (2004): The End of Dissatisfaction.
Parenti, Michael (2013): The Capitalism Myth.
Rossi, Pedro (2026): Macroeconomic Myths and Currency Sovereignty.
Wolff, Richard & Eskow, Richard (2026): Petrodollar Gangsterism.
XXX
Juha Molari, PhD, BBA, työtön