Pidän Savonlinnan Suomi-Venäjä -seuran yleisötilaisuudessa asiantuntijaluennon. Ensi maanantain avoimessa yleisötilaisuudessa selvittelen uskontojen merkitystä ja asemaa nyky-Venäjällä. Totta kai minua kiinnostaa politiikan ja talouden tutkijana ortodoksisen kirkon muuttunut rooli. Voin minä samalla käsitellä patriarkka Aleksei II:n (Патриарх Алексий II) liittyviä moitteita vanhoista KGB-liitoksista.
Valitettavasti en ymmärrä maailmaa niin suomalaisen vainoharhaisesti, että siellä paha ja täällä hyvä. En myöskään näe lähtökohtaisesti merkillisenä, jos joku henkilö on kuulunut NKP:n ja KGB:n nimilistoille Neuvostoliiton aikana, koska siitä oli vain hyötyä, jollei päättänyt olla ihan näkymätön ihminen. Minua kiinnostaa kuitenkin Venäjän ortodoksisen kirkon asema ja sen suhde vallitsevaan politiikkaan 2000-luvun Venäjällä. Olen jututtanut suurimman puolueen Venäjän yhtenäisyyden tärkeitä päättäjiä. Toisaalla olen seurannut venäläisten toisinajattelijoiden marssia, jossa ääriryhmät kantoivat ikoneita ja toivottivat vääräuskoiset ”jonnekin hyvin kauas”.
Erityisen jännät ovat Suomen ortodoksikirkon välit Venäjän valtakirkkoon, tahtoisin sanoa Äitikirkkoon, mutta tiedän, ettei metropoliitta Ambrosius tai ortodoksirovasti Jarmo Hakkarainen, Joensuun yliopiston käytännöllisen teologian lehtori ei tykkäisi tällaisesta puheesta. Miksikö? Käsittelen Suomen ortodoksisen kirkon jännittävää suhdetta äitikirkkoonsa sosiaalipsykologisten mallien valossa. Myönnän, että juttelut isä Mitro Revon kanssa ovat olleet sympaattisia: hänestä en löytänyt Venäjän pelkoa, vaan päinvastoin raikkaan realistisen näkökulman.
Inkerin luterilaisen kirkon monimutkainen tilanne on ollut viime päivinä Radio Dei –lähetyksissäkin, tekstiviestikampanjat kiertävät ympäri Suomea. Kysyin tilannetta Inkerin piispalta: Kuukauppi vastasi Inkerin kirkon kotisivulla. Jännittäväksi Inkerin kirkon tilanne muodostuu, kun sitä katsoo papillisen sisäpiirikokemuksen valossa niin kuin olen voinut tehdä parin vuosikymmenen kokemuksella suomalaisista herätysliikkeistä ja lähetysjärjestöistä. Olen myös tutkinut Amnesty Internationalin tänä vuonna virittämää kampanjaa Venäjän uskontotilannetta vastaan. Kuulijat saavat katsella hiukan Venäjän rikoslain pykälää 282 venäjän kielellä ja oikeustapauksia sekä taustatutkimuksia, jotta Amnestyn kampanja asettuu oikeaan lokeroonsa.
Nationalistiset ja karismaattiset liikkeet Venäjällä sekä Tshetshenian muslimiyhteisö ovat myös tarkasteluni kohteena. En ole toki käynyt Tshetsheniassa, mutta venäläiseen nuoreen upseeriin on luotettava, kun hän kertoo Tshetshenian kokemuksista pietarilaisessa saunassa…
Olen seurannut tarkkaan Venäjän kehitystä. Olen työskennellyt aiemmin myös Pietarissa ja opiskellut Pietarin valtiollisessa finanssi- ja ekonomiyliopistossa sekä vähän muualla. Olen jo monen vuoden ajan kirjoittanut suomalaisvenäläiseen talouslehteen Venäjän kauppatie ja Datsha-verkkosivustoon. Nuorin poikani kastettiin Pietarissa Pyhien Merimiesten (ortodoksisessa) kirkossa
Itä-Savo –sanomalehden pääkirjoitustoimittaja Kyösti Pienimäki esitti tämän kutsun saapua Savonlinnaan. Ja varmasti tulen! SVS:n Savonlinnan osaston järjestämä tilaisuus ammattikorkeakoulun Savonlinnan kampuksella Savonniemenkatu 6:ssa klo 18.30 maanantaina 3. marraskuuta. Luokka 122.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti