perjantai 9. lokakuuta 2009

Moskovassa pidettävä esitelmä (tiivistelmä suomeksi)

Moskovan arvovaltaisen konferenssin valmistelut etenevät hyvää vauhtia. Olen saanut vihdoin tiivistelmän lehdistöjakelua varten valmiiksi esitelmästä, jonka pidän Moskovassa. Tässä on suomennettuna kyseinen tiivistelmä. Suurin haasteeni on tuottaa 100 000 merkkiä pitkä perusteellinen venäjänkielinen artikkeli samasta aihepiiristä! Laskujeni mukaan se tarkoittaa noin 30 sivua tiivistä tekstiä venäjäksi.

---
Miten Venäjän Federaation maine on pilaantumassa Suomessa ja Baltiassa? (tiivistelmä)

Kaikki ihmiset eivät koe Suomessa ja Baltiassa Venäjä-vastaista hysteriaa, pelkoa ja halveksuntaa. Silti ilmapiiri on nopeasti muuttumassa. Älymystön tuntomerkiksi on kasvanut Venäjä-vastaiset huolestuneet lausunnot. Venäjään myönteisesti suhtautuvat ihmiset saavat nopeasti pilkallisen leiman ”moukka”, ”tyhmä”, ”uustalinisti” tai ”Kremlin puolesta epärehellinen puhuja”. Sitä vastoin vaihtoehtona on ”vapaa”, ”rehellinen”, ”sivistynyt”, ”energinen” ja ”länsihenkinen”, vaikka nämä henkilöt ja ryhmät tavoittelisivat revansistisia muutoksia valtiollisessa politiikassa ja valtakunnan rajoissa, tukevat venäläisväestön diskriminaatiota ja uhkakuvia sekä sotilasliittoratkaisuja! Ilmapiirissä on eräs kiinnostava ero: liikemiesten ja yrityselämän piirissä ei puhuta ”olemuksellisesti pahasta” Venäjästä tai Venäjän uhkasta, vaan nämä ihmiset tarkastelevat käytännöllisiä kysymyksiä ja etsivät ratkaisuja yhteistyön kehittämiseksi. Venäjän kauppatie –lehti on ilmestynyt jo 16 vuotta: selvästi on nähtävissä tässä sanomalehdessä, että tuhannet yrittäjät tahtovat rakentaa kanssakäymistä venäläisten yrittäjien kanssa. Heillä ei ole vihaa eikä revanssihalua. Politiikan tutkijoiden ja lehtimiesten piirissä sitä vastoin Venäjä kuvataan pahana, pelottavana, vaarallisena.

Muutamia iloisia poikkeuksia on historian ja politiikan tutkijoissa: tamperelainen dosentti Helena Rytövuori-Apunen. Hän on tiukasti kritisoinut tilanteita, joissa Venäjä-kuvataan ”olemuksellisesti” tietynlaisena, hän tahtoisi puhua ”vuorovaikutussuhteista”.

Ulkopoliittisen instituutin Venäjä-konferenssissa kesällä 2009 ulkoministeri Alexander Stubb sai tuntea kritiittiset kysymykset, kun Rytövuori-Apunen tiedusteli ulkoministerin perusteluja tarkemmin.

Kanadalainen kuuluisa sosiologi Ervin Goffman kirjoitti teoksessaan Stigma (1963) siitä, miten sosiaalisesti leimattu (stigmatisoitu) kokee elämänsä. Etninen ja uskonnollinen tausta ovat tyypillisiä sosiaalisia stigmoja. Tämä leimattu ihminen tehdään tietoiseksi stigmastaan (leimasta). Tämä ihminen joutuu aina valitsemaan suhteen stigmaansa: kieltää, välttää, torjua jne. Tällä hetkellä Suomessa ja Baltiassa toteutetaan mainittua surullista historian väärentämistä revanssin ja diskriminaation hyväksi: venäläiset halutaan tehdä "tietoisiksi" itsestään miehittäjänä, heille määrätään alistettu osa, häpeä kohtaloksi.

Venäläistä suvaitaan, jos hän asettuu jyrkästi Venäjän poliittista johtoa vastaan. Venäjään myönteisesti suhtautuvat suomalaiset saavat osakseen ”stalinisti” –leiman.

Kuuluisa sosiologi Stanley Cohen on kirjoittanut moraalisesta paniikista. Jotkut henkilöt ovat ikään kuin yrittäjiä, mutta he käyttävät työvälinenään ”moralismia”. Nämä ns. ”moraaliyrittäjät” tarvitsevat kohtuutonta reagointia yksittäistapauksiin, huhuja ja valheita, koska he saavat huolestuneisuuden avulla perustella oman asiantuntemuksensa ja vallankäytön tarpeellisuutta.

Suomessa 1990-luvulla ja 2000-luvulla poliisi toimitti jatkuvasti julkisuuteen näkemyksiä siitä, miten Venäjän mafia ottaa vallan suomalaisissa kaupungeissa ja kylissä. Huolestuneet ihmiset ja poliitikot antoivat rahoitusta poliisille, jonka piti pelastaa Suomi siltä, että se joutuisi mafian alhaisuuteen. Äskettäin suomalainen iltapäivälehdistö levitti tietoja, joiden mukaan Venäjällä on ruoka loppu, kansa näkee nälkää ja syö jo kulkukoiria.

Suomalainen tunnettu Venäjä-kehityksen professori Timo Vihavainen kertoi äskettäin, miten ”vaarallisia” venäläiset maahanmuuttajat voivat olla Venäjän valtion politiikan jatkeena Suomessa. Hän moitti myös Venäjän historian väärentämistä vastustavaa komissiota. Miksi tuollaista sensaatiota? Mielestäni syyt ovat epärehellisiä ja itsekkäitä. Professori oli juuri julkaissut kirjan, jonka myynti sai vauhtia näiden hurjien lausuntojen avulla. Venäjästä pahasti kirjoitettu sensaatio myy.

Venäjästä kirjoittava dosentti Arto Luukkanen, jonka tunnen jo teinipojasta alkaen koulukaveruuden tähden, on toistuvasti televisiossa ja lehdistössä sekä kirjoissaan kertonut hurjia lausuntoja Venäjän imperialismista Georgiassa ja Baltian alueella. 2000-luvun alussa hän ennusti Venäjän loppua ja syytti Putinia suurista onnettomuuksista, jotka tapahtuivat Moskovassa. Syynä on julkisuuden tavoittelu ja oman kirjan myynti sensaation avulla.

Valitettavasti intelligensin virittämä sensaatio on levinnyt myös kansalliseksi kulttuuriksi, jonka mukaan älykästä, sivistynyttä ja rehellistä on puhua avoimesti ja rohkeasti Venäjän uhkakuvista. Suomen eduskuntaa lähellä olevassa Suomen ulkopoliittisessa instituutissa Venäjä-tutkimusta johtaa Neuvostoliitossa syntynyt Arkady Moshes. Hän toimii voimakkaasti Venäjän nykyistä poliittista johtoa vastaan, syyttää Venäjää imperialismista Ukrainaa ja Georgiaa vastaan, ihannoi Jeltsinin aikakautta.

 Henrikki Heikka kuvailee Venäjää vain pieneksi marginaaliseksi tekijäksi maailmantaloudessa ja Venäjän korruptiota katastrofaaliseksi uhkaksi Suomelle, minkä tähden Suomen pitäisi turvautua imagon ja turvallisuuden tähden Natoon. Nämä kaikki luovat kielteistä imagoa Venäjästä, minkä jälkeen Venäjään arvostavasti suhtautuva henkilö tulee leimatuksi hölmöksi tai epärehelliseksi.

Baltiassa ja Suomessa voimakkaasti mainostetaan The Soviet Story -propagandafilmiä. Tuo elokuva käyttää tarkoitushakuisesti tunnettua ja paljon tutkittua metaforisen retoriikan menetelmään vaurioittaakseen nykyisen Venäjän Federaation, sen poliittisten johtajien ja Venäjän kansalaisten mainetta.

 Menetelmä perustuu visuaalisten assosiaatioiden luomiseen. Samalla se vahvistaa muun väestön epäluuloa ja vihaa venäläisiä vastaan. Elokuvassa näytetään uusfasisteja Hitler-tervehdysten ja hakaristien kanssa ikään kuin nämä pitäisivät valtaa Venäjän duumassa. Venäjää ja venäläisiä vastaan lyödään "leima" historian väärentämisen ja suunnitelmallisten pahatahtoisten assosiaatioiden avulla. Veriset ruumiskuvat ovat tärkeä työväline pahan sensaation rakentamisessa.

Maaliskuussa 2009 Viron, Latvian ja Liettuan suurlähetystöt järjestivät miehitysaiheisen elokuva- ja keskustelutilaisuuden elokuvateatteriin Helsingissä. Elokuvan esittämistä vastaan järjestettiin protesti, paikalla olivat myös mm. Mark Siryk (Марк Сирык), Dmitri Linter ja Maksim Reva. He kertoivat kokemastaan diskriminaatiosta Virossa. Tämän jälkeen keväällä 2009 ProKarelia järjesti ympäri Suomea The Soviet Story -näytäntöjä.

Diskriminaatio on vakava ongelma Baltiassa: Amnesty Internationalin mukaan Virossa syrjintä koskee noin 420 000 ihmistä eli 30 % väestöstä. Euroopan juutalainen kongressi on moittinut (esim. 23.3.2005) hyvin ankarasti Latviaa muukalaisvihamielisyydestä ja antisemitismistä sekä kehottavat Latvian hallitusta kieltämään SS-Waffenin kunniaksi järjestettäviä paraateja.

 Valitettavasti Suomessa em. protesti leimautui siten, että ikään kuin protesti olisi ilmaus venäläisestä ”uustalinismista”, joka tahtisi ottaa vallan Suomessa.

Venäläisväestön syrjintää ei pidä vähätellä myöskään Suomessa: Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian tutkijoiden mukaan venäjän- ja vironkielisistä maahanmuuttajista yli 40 % kokee työnhaussa työsyrjintää Suomessa. Työpaikkakiusaamista kokee yli 25 %. Noin 35 % Suomessa asuvista venäjänkielisistä maahanmuuttajista kokee jokapäiväisessä ympäristössään solvauksia, tönimistä ja muuta arkielämän rasismia (K. Liebkind, S. Mannila, I. Jasinskaja-Lahti, M. Jaakkola, E. Kyntäjä & A. Reuter 2004, Venäläinen, virolainen, suomalainen).

Vuonna 2004 Gallup International teki 50 000 haastattelua yli 60 maassa maakuvaa (Voice of the People 2004: The Image of the United States; 11.10.2004). Yli 60 % suomalaisista suhtautui melko tai erittäin kielteisesti Venäjään, vain vajaa 10 % suhtautui myönteisesti. Suomalaiset olivat pahimpia koko maailmassa, heti kosovolaisten jälkeen. Tällaisen pahan kansallisen ilmapiirin tähden ei ole suinkaan yhdentekevää poliittisesti, miten ko. vihamielisyyttä ohjataan ja provosoidaan.

Informaatiopsykologisesta näkökulmasta arvioituna protesteissa pitäisi kiinnittää entistä enemmän huomiota sivistyneeseen argumentointiin, hyvän imagoon Venäjän hyväksi: pahat mielikuvat eivät saa vahvistua ikään kuin Venäjä valtiona ja Venäjään kunnioittavasti suhtautuvat suomalaiset olisivat Suomen tai Baltian uhkatekijöitä!

Maaliskuun 2009 jälkeen ProKarelia järjesti lukuisia elokuvafestivaaleja The Soviet Story –elokuvaa varten ympäri Suomea: he liittivät elokuvan yhteyteen keskustelutilaisuuden, jossa käsiteltiin Venäjän uhkatekijöitä ja rajavaatimuksia Venäjää vastaan. ProKarelian Tallinnassa asuva ja työskentelevä johtaja Veikko Saksi ja hänen helsinkiläinen ystävänsä juristi Kari Silvennoinen nostivat huhtikuussa 2009 kantelut minua vastaan, koska arvostelin heidän toimintaansa. Silvennoinen on myös yksi monista, jotka ovat halunneet poistaa suomalaisten sotasyyllisten tuomiot. Syksyllä 2008 Suomen Korkein Oikeus ei kuitenkaan hyväksynyt tuollaista vaatimusta sotasyyllisyys tuomioiden kumoamisesta.

Oikeusministeri Tuija Brax aloitti Oikeusministeriössä keväällä 2009 selvityksen, jossa tutkitaan mahdollisuutta kumota sotasyyllisyystuomiot. Helsingin kauppakorkeakoulun yrittäjyyden professori Arto Lahti toimii lähellä ProKareliaa: hän on vaatinut tiukasti sotasyyllisyystuomioiden kumoamista Suomessa.

Tamperelainen dosentti Hannu Rautkallio ja EU-parlamentissakin vaikuttanut poliitikko Lasse Lehtinen ovat argumentoineet sotasyyllisyystuomioiden kumoamiseksi. Mistäkö on kyse? Kyse on oman pahuuden epärehellisestä unohtamisesta ja kaunistamisesta, jolloin kaikki paha siirtyy Neuvostoliiton vastuulle ja nykyisen Venäjän kannettavaksi. Kyse on poliittisesta siirtymisestä etäämmälle Venäjästä.

Sotasyyllistuomiot ovat ikään kuin toteemeja tai symboleita, joiden avulla tahdotaan ilmaista muutos. Tällöin unohdetaan järjestelmällisesti poliittisia päämääriä varten, että esimerkiksi Risto Ryti tavoitteli julmalla tavalla ja järjestelmällisesti yhtä hyvin kommunistien kuin Neuvostoliiton täydellistä tuhoa jo vuoden 1918 sisällissodasta alkaen. Kyse ei ollut siis rauhantahtoisesta miehestä, joka tuomittiin ikään kuin erheellisesti syylliseksi.

ProKarelia on ollut myös aktiivinen merivaltauksessa, jonka avulla he olisivat tahtoneet estää NordStream kaasuputken syntymisen. ProKarelia on pienehkö järjestö, mutta sillä on merkittäviä poliittisia suhteita. Erityisesti presidentti Martti Ahtisaari ja ulkoministeri Alexander Stubb ovat ProKareliassa kunniassa.

Ahtisaari vetoaa suomalaisten huonoon itsetuntoon ja uskottelee suomalaisten imagon tulevan paremmaksi, jos Suomi on Nato-jäsen, mutta hän kuvaa Venäjää arveluttavaksi uhkatekijäksi, imago-ongelmaksi.

Noin 80,000 juutalaista tapettiin Latviassa Nazi miehityksen aikana. Tämä on 90 % silloisesta juutalaisesta väestöstä. Euroopan juutalainen kongressi on hyvästä syystä moittinut Riigassa toteutettuja SS-Waffen marsseja Latvian legioona päivää. Maaliskuussa 2009 SS-Waffen marssin aikana Venäjään myönteisesti suhtautuvia ihmisiä pidätettiin Riikassa, mutta SS-Waffen marssi sallittiin. Muutamat ystäväni olivat paikalla seuraamassa tapahtumia. Me tiedämme täysin hyvin, miten myönteisesti Latvian entinen puolustuministeri, nykyinen EU-parlementin edustaja Ģirts Valdis Kristovskis on suhtautunut toimiin kohottaa SS-Waffen kunniaan. Hän on myös ratkaiseva henkilö The Soviet Story –elokuvan synnylle. Kristovskis on toistuvasti vaatinut venäläisväestön integroimista alistavalla tavalla Latviaan siten, että näiden täytyy tunnustaa Neuvostoliiton okkupaatio. Latvian presidentti Vaira Vīķe-Freiberga kehotti tylysti venäläisiä ”menemään Venäjälle, jos he haluavat olla venäläisiä” (Baltic Times, 20.5.2004). 23. elokuuta 2009 virolainen Mart Laar piti julkisen puheensa korostetusti sen jälkeen kun oli katsonut juuri edellä The Soviet Story –elokuvan: hän kutsui tämän päivän venäläisiä miehittäjiksi, joiden “tulisi hävetä itseään”. Hän kohdisti sanansa erityisesti nuorta Maxim Revaa vastaan. Baltian alueen suurlähetystöjen informaatiosota saa tukea Suomessa myös virolaisten nationalistien tähden, jotka ovat rakentaneet monipuolisen suhdeverkoston Suomeen. Suomalainen Matti Turtola ja virolainen Magnus Ilmjärv ovat käsitelleet akateemisissa tutkimuksissaan kiihkottomasti Viron, Latvian ja Liettuan siirtymistä Neuvostoliiton valtaan, mutta heidän tutkimuksensa eivät edusta suomalaisen median valtavirran näkemyksiä.

Tallinalainen Henn Põlluaas on virolaisen nationalistisen pikkupuoleen (Eesti Rahvuslik Liikumine) puheenjohtaja. Hän on mukana kaikissa revansistisissa organisaatioissa ja vaatimuksissa, joissa esitetään Venäjää vastaan aluevaatimuksia ja muita korvauksia. Hän on myös tärkeä ideologinen yhteyshenkilö mm. ProKarelian ja Suomen-poikien perinneyhdistyksen toiminnan taustalla. Suomi-poikien perinneyhdistys juhlii virolaisia sotilaista, jotka saivat Suomessa sotakoulutuksen mutta taistelivat elokuusta 1944 alkaen Neuvostoliittoa vastaan Virossa.

Andrei Manoilo on lausunut täsmällisen oikein ja älykkäästi juuri sen, minkä olen myös kokenut suureksi haasteeksi Suomessa. Manoilon mukaan venäläisvastainen informaatiopsykologinen propaganda käyttää hyväksi suomalaisten pelkoja, joiden mukaan Venäjä olisi ”uusi aggressiivinen uhka”. Pelokkaat ihmiset menevät paniikkiin. He etsivät sen jälkeen mitä tahansa pelastajaa, saalistajaa. Suomalaisiin sovelletaan ”poliittisen polarisaation” – mustavalkoisen vastakkainasettelun – tekniikkaan. Tällä tavalla vaikutetaan alitajunnan kautta. ”Vaikutusta tehostetaan olemassa olevilla arkkityypeillä – esimerkiksi talvisodan kauhuilla.”

Minun mielestäni Venäjään ystävällisesti suhtautuvien henkilöiden olisi epäviisasta toimia tyhmän provokatiivisesti ja vahvistaa toimillaan vastustajien ”poliittisen polarisaation” –tavoitetta. Venäjään kunnioittavasti suhtautuva suomalainen voi olla oman isänmaansa – Suomen – hyvää ajatteleva ihminen, joka tahtoo hyvinvointia, hyvää moraalia, rauhaa ja ihmisten välistä keskinäistä kunnioitusta.

19 kommenttia:

  1. Esitelmäsi on tiivistelmästä päätellen varsin hieno ja kattava esitys.

    VastaaPoista
  2. Niin, miksiköhän Venäjän federaation maine tosiaan on pilaantumassa?

    VastaaPoista
  3. sitä minä kysyn esitelmässäni ja 40 kertaa pitemmässä julkaistavassa artikkelissani, mutta eräs tärkeä vastaus on suunnitelmallinen historian väärentäminen, jossa harjoitetaan polarisaation menetelmää Venäjää vastaan. Toki viittaan myös Matti Klingeen, jonka mukaan pahat venäläiset (ryssäviha) keksittiin Suomessa sisällissodan tarpeissa ilman historiallista syytä - ja se toimii, jos sivistyneisyys ja lukeneisuus jäävät heikoksi.

    VastaaPoista
  4. Mutta Juha. Venäjän politiikan arvostelu ei ole ryssävihaa. En vihaa suomalaisiakaan tai kepulaisia, jos ja kun en pidä Vanhasen harjoittamasta politiikasta. Ei saa valehdella.

    VastaaPoista
  5. Eiköhän se ryssäviha syntynyt viimeistään ison vihan kokemusten jäljiltä. Eli on vanhempaa perua kuin Klinge väittää. Tästä ovat vakvasti otettavat tutkijat muuten yhtä mieltä.

    VastaaPoista
  6. Presidentti Medvedev valehtelee pahasti, voisit Molari oikaista Taloussanomien juttua: http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2009/10/11/lama-on-ollut-julma-venajalle/200921725/12.

    VastaaPoista
  7. Sitä olen kutsunut juuri sairaudeksi Melanie Kleinin ym. viitekehyksen valossa, kun tuollaiset Taloussanomien uutiset ja ylipäätänsä "huonot" uutiset Venäjästä tuottavat joillekin tyydytystä.

    Artikkelini Venäjän talouden tilanteesta ja jo tapahtuneesta muutoksesta ilmestyy muutaman päivän kuluessa Venäjän kauppatie -lehten. Vuoden 2009 alku oli kasvulukujen valossa huonoa aikaa Venäjällä.

    VastaaPoista
  8. Molari: "Sitä olen kutsunut juuri sairaudeksi Melanie Kleinin ym. viitekehyksen valossa, kun tuollaiset Taloussanomien uutiset ja ylipäätänsä 'huonot' uutiset Venäjästä tuottavat joillekin tyydytystä."

    Miten niin "huonot" lainausmerkeissä? Eikö Medvedev puhu mielestäsi totta?

    Venäjän talouden alamäki ei tuota tyydytystä, se on suuri huolen asia. Mitä paremmin Venäjällä menee, sitä turvallisemmaksi tunnemme olomme Suomessa. Molarinkin kannattaisi opetella kriittistä journalismia, jos Putin-palvonnaltaan ehtii.

    Venäjän aluevaalit on käyty. Nykyhallintoa kritisoiva oppositioliike Solidaarisuus ei päässyt vaaleihin mukaan, koska "keskusvaalilautakunta kieltäytyi rekisteröimästä sen ehdokkaita". Äänestyslipukkeeseen oli yhden puolueen nimi, Yhtenäisen Venäjän, kirjoitettu "lihavoiduin versaalikirjaimin eikä tavallisella tekstauksella kuten muiden puolueiden nimet". (HS 12.10.: B2.)

    Edellisen kaltaiset uutiset ovat surullista luettavaa Venäjän kansaa ajatellen. Demokratia on tuntematon käsite Venäjällä, ainakin käytännössä.

    VastaaPoista
  9. "Huonot" uutiset - joskus todet, joskus toden puolikkaat ja joskus täysin valheelliset - tarkoittavat tietyllä tavalla valikoitua kuvaa, joka välitetään Venäjästä tyypillisesti suomalaisissa lehdissä. Olen joskus kokeillut samalla menetelmällä kirjoittaa Suomesta suomeksi Suomessa, en edes välittää naapurille, mutta olen jo heti saanut vihaiset syytökset: kun esimerkiksi alan kuvailla suomalaisuutta sillä perusteella, miltä näyttää Suomi Kontulan puiston valossa tiettynä hetkenä, tai Itäkeskusken Tallinnan aukion (On siis Suomessa, ei Virossa) valossa, tai miltä tuoksuu Itäkeskuksen Tallinnanaukiolta alas tielle laskeutuvan hissin hajujen perusteella, on heti moitittu, että suomalaisuudesta annetaan oudon rajoittunut näkökulma.

    Venäjän taloustilannetta on käsitelty "ilman hysteriaakin", mikä onkin tässä tärkeä käsite Stanley Cohenin luoman analyyttisen mallin mukaisesti. Tällöin ilman hysteriaa näkee, että niin se on BKT laskenut valtaosassa maailman valtioita, joissakin (Baltia) enemmän kuin toisissa. Venäjää koskettaa luonnollisesti energian maailmanmarkkinahinnat ja energiakulutus voimakkaasti. Erittäin selvästi on tuotu kansainvälisesti ja venäläisittäin esille, miten talous on kääntynyt jo kasvuun Venäjällä. Kyse on siis lehtijutussa otsikoista ja lukijoilla tarpeista, joita nämä tyydyttävät esim. mainitun Medvedevin puheista poimittujen lausahdusten avulla. Kuten sanoin: kokonaisvaltaisempi katsaus Venäjän talouden suuntaan saadaan parin päivän kuluttua artikkelistani, sitten kun se julkaistaan.

    Vaaleista en anna vielä tässä kommenttia, vaan olen ollut jo kauan sitten yhteydessä erääseen puolueeseen ym. ja pyytänyt tätä kommentoimaan vaaleja Moskovassa. Kirjoitan toki vaaleista, mutta vähän myöhemmin.

    VastaaPoista
  10. Juu, kyllä tuo Medvedevin sanoma on ryssofopiaa, koska erehtymättömän taloustieteilijä Juha Molarin mukaan Venäjän talous kääntyi kasvuun jo toisella vuosipuoliskolla.

    Ps. Juha, en saa nautintoa siitä, että Venäjältä tulee huonoja uutisia. Niitä tulee myös muualta maailmasta, mutta sinä yrität vääntää kaiken ei-positiivisen ja ylistävän Venäjä-uutisoinnin ryssofobiaksi. Kritiikkimme kohdistuu sinun musta-valkoiseen fanaattiseen maailmankuvaasi ja papille sopimattomaan narsismiisi, ei Venäjään. Ymmärrä se vihdoin.

    VastaaPoista
  11. Helsingin Sanomien mukaan äänestysaktiivisuus Moskovassa jäi vain 35 prosenttiin. Yleensä alhaista äänestysaktiivisuutta pidetään merkkinä ihmisten vieraantumisesta politiikasta ja siitä, etteivät ihmiset usko voivansa vaikuttaa äänestämisellä asioihin. Kertoisitko miten sinä tulkitset asian. Veikkaanpa, että tulkintasi on kuitenkin yltiöpositiivinen, tyyliin "ihmiset eivät viitsi äänestää, koska ovat niin äärimmäisen tyytyväsiä ja antavat muiden (viisaampien) päättää asioistaan".

    Venäjällä on muuten poikkeuksellisen korkea - 7 prosentin äänikynnys - joka karsii pienet oppositiopuolueet tehokkaasti valtuustoista ja duumasta.

    VastaaPoista
  12. Musta-valkoinen on lähinnä ja ainoastan sinun tulkinnoissasi. Se että Venäjän hallitukseen suhtaudun "valkoisesti", ei tarkoita, että suhtaudun kaikkeen musta-valkoisesti. Yhtä hyvin Keskusta, Kokoomus, Vihreät- tai RKP eivät ole mustavalkoisia sillä perusteella, että he tukevat esim. nykyistä hallitusta.

    VastaaPoista
  13. "Tallinalainen Henn Põlluaas on *** tärkeä ideologinen yhteyshenkilö mm. ProKarelian ja Suomen-poikien perinneyhdistyksen toiminnan taustalla. Suomi-poikien perinneyhdistys juhlii virolaisia sotilaista, jotka saivat Suomessa sotakoulutuksen mutta taistelivat elokuusta 1944 alkaen Neuvostoliittoa vastaan Virossa."

    Henn Põlluaas ei ole tärkeä ideologinen yhteyshenkilö Suomen-poikien perinneyhdityksen taustalla. Yhdistys on perustettu Suomessa syksyllä 1991 eikä Henn Põlluaas ole missään vaiheessa kuulunut yhdistyksen hallitukseen tai taustavoimiin.

    Henn Põlluaas tehnee arvokasta perinnetyötä vapaaehtoisten hyväksi Virossa.

    Suomen armeijassa taistelleita virolaisia vapaahtoisia muistaa ja juhlii Suomen valtio, puolustusvoimat, veteraanijärjestöt, kansalaisjärjestöt ja kansalaiset. Näin on tapahtunut jo vuodesta 1992alkaen. Sitä ennen vapaahtoisten muistaminen ja muistomerkkien tapahtui ilman valtiovallan aktiivista vaikutusta.

    Virolaiset vapaaehtoiset taistelivat pääasiassa Suomen rintamalla Neuvostoliiton puna-armeijaa vastaan.

    VastaaPoista
  14. Mutta myönnät siis, että venäjäkysymys on sinulle vain musta-valkoinen asia. Astuit taas askeleen eteenpäin parantumisesi tiellä. Hyvä Juha!

    VastaaPoista
  15. Tulkintoja minun parantumisestani on moneksi!

    Suomi-pojista kannattaa katsoa sivua: http://www.suomenpojat.fi/yhteystiedot.html. Siinä ovat nämä sanat: "Soomepoiste Pärimusühing (Virolainen Suomen-poikien perinneyhdistys)
    puheenjohtaja Mati Blumfeldt
    Toompea 8, 10142 Tallinn
    mati@bas.ee Puheenjohtajan lisäksi hallitukseen kuuluvat Mare Kotka, Henn Põlluaas, Peeter Kivimäe, Uno Järvela, Liivia Kivilo ja Raili Mihkeles".

    VastaaPoista
  16. Hyvä kirkkoherra Juha Molari, mikä on noiden suomipoikien rikos?

    Kuten edellinen anonyymi jo totesi, "Suomen armeijassa taistelleita virolaisia vapaahtoisia muistaa ja juhlii Suomen valtio, puolustusvoimat, veteraanijärjestöt, kansalaisjärjestöt ja kansalaiset. Näin on tapahtunut jo vuodesta 1992 alkaen." Eli muistaako Suomen valtio nyt virolaisia fasisteja?

    VastaaPoista
  17. Hei, Juha! Olet ihan oikeassa, että "ryssävihaa" on Suomessa, niin kuin muissakin länsimaissa. Mutta kuvittele, jos ei olisi "ryssävihaa", niin kuka sitten olisi "vihollinen"? Ilman "vihollista" me emme pärjää. Meille kerrotaan, että Venäjällä on taloudellisia ongelmia ja se on totta. Mutta eikös meillä Suomessa ole taloudellisia, sosiaalisia ja muita ongelmia? On ja riittävästi. Mutta tärkeä on, että venäläisillä menee huonosti. Samoja temppuja vallanpitäjät käyttävät Venäjälläkin, tiedotusvälineissä kerrotaan, miten huonosti menee virolaisilla, latvialaisilla ja muilla -laisilla. Jokaisessa maassa on oma propaganda. Mitä koskee sinun toimintaa, niin toisaalta on tosi hienoa, että välität ihmisistä (tarkoitan, että venäläisetkin ovat ihmisiä), mutta toisaalta, älä ota niin totisesti erilaisten "ononyymien", "Venäjän asiantuntioiden" ym. kommenteja. Kaikilla on oikeus esittää omia mielipiteitä. Mitä koskee ProKarelian haaveita, niin sen jälkeen kun Suomi tunnusti Kosovon, Karjalan palautuksesta kannattaa unohtaa.

    VastaaPoista
  18. Olen samaa mieltä viimeisen anonyymin kirjoittajan kanssa siitä, että samoja tekniikkoja käytetään kaikkialla maailmassa, myös Venäjällä. Oma tuska tuntuu pienemmältä tai siitä saatetaan jopa siirtää huomio pois, kun kerrotaan muiden suuresta vaikeudesta.

    Tuo ilmiö on yleismaailmallinen, joten sen takia haluaisin säilyttää jonkinlaisen tolkullisuuden kuvatun retoriikan avulla saadun kuohunnan aikana tehtäviin johtopäätöksiin ja vakavuuteen.

    VastaaPoista