Joulupäivän saarna

Jouluaamun saarna Pohjan Pyhän Marian kirkossa 25.12.2009 kello 6.

X X X X

Jouluevankeliumi tahtoo siirtää syrjityn, mitättömyyteen leimatun ihmisen Jumalan perheväkeen, Jumalan lapseksi, Jumalan silmissä taas uudestaan kauniiksi ja rakkaaksi. Älä siis jää siihen yölliseen pimeyteen, johon joko itse tai kurja järjestelmä tahtoisivat sinut jättää.

Betlehemin kedon lammaspaimenet, silloista Israelin uskontoa ja uhraamis- ja puhdistautumisinstituutiota varten yötyöläiset, pääosin arvottomiksi leimatut sopimattomien työaikojen tähden, silloista uskonnollisesti säädeltyä työ- ja vapaa-aikakalenteria kelvottomasti seuraavat vähäosaiset ihmiset – paimenet - saivat itse enkelin ja taivaallisen sotajoukon kutsun tulla, nähdä ja kumartaa itse Vapahtajan Herran Jeesuksen syntymälle.

Paimenet työskentelivät siihen aikaan ei ainoastaan meikäläisittäin lampaan hoidon moninaisiin tarkoituksiin, vaan erityisesti Jerusalemin lähinaapurissa Betlehemissä Jerusalemin temppelin eläinuhripalveluja varten, koska valtaosa ihmisistä oli leimattu syyllisiksi, saastaisiksi, epäpuhtaiksi, kelvottomiksi.

Toki uskonnollisesti määritelty lammashoito oli sekin liiketoimintaa. Puhtautta varten tarvittiin päivittäin ja viikoittain lukuisia lammasuhreja, joita koko kansa osti vähillä varoillaan.

Nämä vähäosaiset lammaspaimenet eivät olleet itse juurikaan suurten lammaslaumojen omistajia, vaan mitättömiä yötyöläisiä tuollaisessa uskonnollisessa ja henkisessä ilmapiirissä.

Niin kuin valtaosa väestöä, lammaspaimenet olivat osattomia jaloista suku- ja syntymäkertomuksista, heillä ei ollut ihmisarvoisia elämisen oikeuksia, puhumattakaan oikeusturvasta ja hyvinvoinnista.

 Luukkaan evankeliumissa kerrottu jouluevankeliumi on alusta alkaen siirtänyt onnellisesti nämä osattomat, syrjäytetyt ja vähäosaiset Jeesuksen Kristuksen syntymän avulla takaisin Jumalan perheväkeen, osallisiksi jaloon alkuperään, Luojan luomaan loukkaamattomaan ihmisyyteen, johon Luoja loi ihmisen jo luomakunnan alussa.

Silloisessa antiikin maailmassa kaikki ihmiset arvioitiin heidän syntymänsä ja sukunsa perusteella. Jouluevankeliumi asettaa vallankumouksellisen muutostarpeen silloiseen järjestelmään, vaikka varsinainen muutos jäikin surullisen hitaaksi ja pieneksi: Kuka tahansa sai nyt Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen syntymän omaksi jaloksi syntymäkertomukseen, jossa Jumalan Pojan syntymän avulla vähäosaiseksi ja osattomaksi alistettu ja jopa saastaiseksi leimattu ihminen nostettiin Jumalan lapseksi, Jeesuksen omaan perheväkeen.

Meillä oli nyt oikeus katsoa itse Kaikkivaltiaan Jumalan Pojan syntymää ja kuulla, että tämä syntymä oli meitä varten.

Olisi aivan oikein jouluevankeliumille, jos myös me siirtäisimme varhaisen kristinuskon eettisen vallankumouksellisuuden, rohkeuden ja merkittävyyden myös muutosvoimaksi omaan elämäämme ja maailmaamme.

Jouluevankeliumin ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen köyhän synnyinsijan perusteella emme hyväksy mitään sellaista alistamista, jonka kohteeksi itse kukin ihminen tai läheisemme joutuvat kansallisen, kielellisen, rodullisen, taloudellisen tai sukuhistoriaan liittyvän tai muun näennäisen perusteen avulla.

Meillä on oikeus olla rohkeasti Jumalan lapsia, tunnustaa Luojan luoma ihmisarvo, olemme Jeesuksen perheväkeä.

Vapahtaja Jeesus Kristus syntyi itse köyhään alhaisuuteen, hän antoi hyväksynnän ja rakkautensa meille.

Tämän päivän maailmassakin tapahtuu pakottavaa alistamista, vaikka Suomessa alistaminen toteutuu usein kulissien takana, hiljaisuuteen mykistymisenä silloin kun pitäisi olla rohkeus puolustaa lähimmäistä ja oikeuksia, ehkä emme osaa kiinnittää huomiota niihin aatteellisiin myytteihin, ajatusmalleihin ja toimintatapoihin, joiden avulla ihmisiä ja ihmisryhmiä julistetaan yhä edelleen saastaisiksi ja merkityksettömiksi meidän keskuudessamme.

Valitettavasti olen tavannut myös sellaisia lähimmäisiä, jotka tuomitsevat itse itsensä pienuuteen, alamittaisuuteen, ikään kuin herrat ja hallitsijat olisivat toista rotua, mutta me pyydämme vain anteeksi omaa olemassaoloamme! Niin ei saisi olla: jouluevankeliumi tuo Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen syntymän aivan alhaisuuteenkin, jotta hänen syntymänsä perusteella voisit uskoa itse Jumalan Pojan syntyneen sinua varten, jotta voisit nousta Jumalan lapsen rohkeuteen ja toivoon, jotta ymmärtäisit itsesi Jumalan silmissä rakkaaksi ja kauniiksi.

X X X



Sen jälkeen kun olin pitänyt jouluaamun saarnan kristillisen apostolisen uskon mukaisesti sain kuunnella radiosta kauhean suomalaisnationalistisen joulusaarnan.

Oulun hiippakunnan tuomiorovasti Matti Pikkarainen saarnasi tänään kello 7:00 25.12.2009 joulupäivänä radioidussa jumalanpalvelussa (YLE Yksi) Oulun tuomiokirkossa. Hänen saarnansa oli merkillisen kansallisnationalistisen uskonnon palveluksessa.

Jeesuksen seimi ja kapalot varmasti tahrautuivat satojen tuhansien sodassa kuolleiden ihmisten verellä, kun Pikkaraisen saarna oli kehuskelua Jylhän runon ja Suomen rintamapappien jalon taistelun avulla siitä, miten nämä talvisodassa, välirauhassa ja jatkosodassa taistelivat läntisen kristikunnan puolesta ateististä itäistä uhkaa vastaan.

 Niin meilläkin olisi nyt vapaus viettää kristillistä joulua!

Tehtäköön tiettävästi, koska tuomiorovasti eli yhä vanhoissa poteroissa, että itäisessä naapurissamme voi viettää täysin vapaasti kristillistä joulua. Viime yönä sain jopa joulukortin Venäjältä historian väärentämistä vastustavaan toimintaan keskeisesti vaikuttavan Historian muisto (“Фонд Историческая память”) -säätiön kansainvälisen työn johtajalta. Ihan oikeasti siellä joulua vietetään, jos vaikka monet viettävät eri päivänä!

Pikkarainen kertoi saarnassaan lisäksi, että talvisotaan kutsuttaessa ei kysytty, pitäisikö tai haluaisitko lähteä, vaan sinne lähdettiin. Hän unohtaa mainita, että kieltäytyjät saatettiin tappaa Suomessa. Kristillisen joulunkin vietto oli silloisen poliittisen ilmapiirin tähden vääristynyt taistelevaksi uskonnoksi, jossa totuus oli meidän omistuksessa ja rintamalinjan toisella puolella oli itse paholainen.

 Joulun evankeliumi ei ollut enää rauhan evankeliumia, jonka avulla haluttaisiin lieventää vastakkainasettelua ja ihmiskunnan paholaismaista luokittelua. Joulun vapaa vietto on mahdollista nyt Kristuksn syntymäpäivänä vuonna 2009 AD. niin Venäjällä kuin täälläkin, joten Pikkarainen kompuroi talvisodan vaikutushistorian tulkinnassa. Joulujumalanpalvelus ei tulisi olla myöskään nationalistisen uskonnon palveluksessa, jossa valheellisesti vaietaan oman kansakunnan paholaismaisuudesta sodan vuosina ja näitä vuosia ennen, mutta ainoastaan demonisoidaan naapureita.

Meidän Euroopppamme on yhä enemmän monikansallinen ja monikulttuurinen, joten Toisen maailmansodan poteroiden uudestaan kaivaminen joulusaarnassa on häpeällistä joulun nationalistista omistamista, vaikka Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen syntymä pitäisi tarjota myös niille ulkomaalaisille ja ulkomaalaistaustaisille, joilla ei ole tarvetta eikä syytä omaksua suomalaiskansallisia sotamyyttejä.

Tämä sotaisa joulusaarna ei ole toki yllätys, jos muistaa, että tuomiorovasti on muutama vuosi sitten väitellyt tohtoriksi sodan oikeutuksesta. Sota tiettävästi kiehtoo kyseistä pappismiestä jopa varhain jouluaamuna.

Häpeä, ettei edes tuomiorovasti ymmärrä jouluevankeliumia kristikunnan yhteiseksi, vaan lukee sitä nationalisen viestinnän mukaisesti, jota on toki ollut runsaasti marras- ja joulukuun aikana Suomessa.

Eräs venäläinen ystäväni ennättikin jo kommentoida minulle, että olisin liian naivi, sillä Suomessa ”valtiopappien” pitäisi ymmärtää julkisen viestinnän tähden tänä vuonna saarnata talvisodan kauheuksista valtion poliittisia kasvatustarpeita varten. Niin Neuvostoliitossakin olisi ollut suuri erehdys, jos ei ymmärtänyt puhua kauniisti Stalinista, jos ja kun tämän mukaista julkista viestintää oli tarjolla.