Espoon tuomiokapituli elää herroiksi Virossa veronmaksajien rahoilla

Espoon tuomiokapituli herrastelee Virossa veronmaksajien rahoilla

Lasku on vähintään 25 000 – 30 000 €, kun samanaikaisesti eletään kirkoissa paastonaikaa ja kansa kiristää vyötä laman heikentämänä.

Espoon tuomiokapituli herrastelee parissa päivässä 1000 nälkäisen ihmisen ruoka-avustuslaput.

Olen muutamaan kertaan vastaavissa tilanteissa kasvotusten ihmetellyt herrastelun tarpeellisuutta, kun paikallisseurakunnat eivät voi edes itse määritellä laskua, joka tulee heidän maksettavakseen kapitulin kutsuessa kirkkoherrat ja kapitulin väen ”koulutukseen”.

 Nyt teen tämän häpeilemättömän näkyvästi, sillä ihmiset elävät nyt yhä kurjistuneemmassa taloustilanteessa. Myöskään kirkko ei voi kiitellä herrojensa, koska kirkkoon kuuluminen on yhä vähäisempää Suomessa asuvan väestön keskuudessa.

Paastonaika ja laman kurjistamat köyhät eivät ahdista Espoon tuomiokapitulia, joka määrää kirkkoherransa ja tuomiokapitulin väen 8-10.3. Tallinnaan ”koulutukseen”.

Koulutuksen sisältö on sitä tavallista kirkollista ajanviettoa, jonka perusteella saa järjestää mukavia hetkiä, mutta sisällön puolesta koulutuksen olisi voinut toteuttaa täysin hyvin kalliissa tuomiokapitulin rakennuksessa Espoossakin.

Matka tehdään upealla laivalla, jossa odottaa herrastelijoita tukeva buffet. Perillä on majoitus hyvää tasoa tietysti henkilökohtaisissa huoneissa, eikä ravinnostakaan ole puutetta hotellissakaan (Radisson BLU Hotel Tallinn). Paluu olisi Helsinkiin keskiviikkona 10.3. klo 19:30.

 Tämä koulutuskutsu on sähköpostin perusteella mennyt 37 kirkkoherralle tai tuomiokapitulin henkilölle. Sain itsekin kutsun, mutta olen varannut mainitun viikon jo etukäteen vuosilomaviikoksi. Sitä paitsi moraaliini ei sopisi kirkon varoilla matkustaa tällä tavalla – ei ainakaan paastonaikana!

Kirkollisten varojen käytössä on sekin rajoite, että kirkko ei ole tulosta tekevä yritys, joka ansaitsisi teoillaan yrittäjän omat palkat ja huvit, vaan herrat matkustavat nyt ihmisiltä otetuilla kirkollisveroilla.

Hotellin tietojen valossa kunkin herran majoitus maksaa hotellissa arviolta minimissään 400 euroa, laivamatkan buffetit molempiin suuntiin yhteensä 52 €, laivamatkat vähintään 30 €, ulkomaanpäiväraha kahdesta yöstä yhteensä 106 euroa, lisäksi virkapaikan ja sataman välinen matka yleisen kilometrikorvauksen mukaan keskimäärin hiippakunnan väelle noin 100 €.

Jo ilman mitään erityisohjelmaa, jollaisia ovat tavallisesti vierailut erilaisissa isänmaallisissa kohteissa, kustannukset ovat lama-ajan suomalaiselle kirkolle paastonaikana noin 25 000 – 30 000 €. Tässä on tuskin kaikki kustannukset!

 Diakoniatyössä on tapana kirjoittaa ruoka-avustuslappuja, jonka turvin nälkäinen ihminen saa käydä kaupasta ostamassa ruokaa perheensä hätään. Tavallinen ruoka-avustuslappu on 30 €. Nyt tuomiokapituli tahtoo kestittää herrojansa näiden parin päivän aikana 800-1000 nälkäisen ihmisen ruoka-avustuksen verran. Se tapahtuu paastonajasta riippumatta.

Olen joskus kuullut rumaa ihmettelyä espoolaisista seurakunnallisista rahankäyttötavoista. Vaalirahoitussotkuissa ja kauppakeskusmonopolien tärkeimmät järjestelijät ovat saaneet hyvin kotipaikkansa Espoon seurakunnissa.

Muutamat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että Nova Groupin kanssa Espoon seurakunnilla ei ole moraalisia vaikeuksia solmia yhteistyösopimuksia. Se sopii espoolaiseen yhteiskuntavastuullisuuteen ja läpinäkyvyyteen?

Seurakunnan yhteistyössä toteutetuissa rakennushankkeissa on myös ollut mukana mm. Nova Groupista jopa sellaisia henkilöitä, jotka ovat saaneet tuomioita useista rikoksista. Vaalirahoitussotkun väkeäkin on ollut mukana. Jopa joulukonserttien järjestäjinä ovat saaneet espoolaista seurakunnallista mainetta eräät vaalirahoitussotkun pääkihot ja veroparatiisiyhtiöiden omistajat.

Espoossa omatunto ei luonnollisesti ahdista, kun herrat elävät herroiksi 1000 nälkäisen ihmisen ruoka-avustusten verran Tallinnassa, joka ei ole Espoon hiippakunnan toimialuetta.