sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Antakaa toisillenne anteeksi (Saarna Pohjamessussa kello 18, Pojan Pyhän Marian kirkko)

23. sunnuntai helluntaista
Antakaa toisillenne anteeksi



Ef. 4: 25-32
Luopukaa siis valheesta ja puhukaa toinen toisellenne totta, sillä me olemme saman ruumiin jäseniä. Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee. Älkää antako Paholaiselle tilaisuutta. Varas älköön enää varastako, vaan tehköön työtä ja ansaitkoon rehellisesti toimeentulonsa, niin että voi myös antaa tarpeessa olevalle. Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi. Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten. Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.

Evankeliumi Matt. 18: 23-35
Jeesus sanoi:
"Taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset. Kun hän alkoi tarkastaa niitä, hänen eteensä tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta talenttia. Miehellä ei ollut, millä maksaa, ja niin kuningas määräsi, että hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa ja koko hänen omaisuutensa oli myytävä ja velka maksettava. Silloin palvelija heittäytyi maahan hänen eteensä ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Minä maksan sinulle kyllä kaiken.' Kuninkaan tuli sääli palvelijaansa, ja hän päästi miehen menemään ja antoi velan anteeksi.
Mutta kun palvelija meni ulos, hän tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa sata denaaria. Hän kävi mieheen käsiksi, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, mitä olet velkaa!' Mies heittäytyi maahan ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Kyllä minä maksan sinulle.' Mutta toinen ei suostunut siihen. Hän meni ja toimitti työtoverinsa vankilaan, kunnes tämä maksaisi velkansa.
Muut palvelijat näkivät, mitä tapahtui, ja panivat sen pahakseen. He menivät kuninkaan luo ja kertoivat hänelle kaiken. Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: 'Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit. Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?' Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan.
Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi."

Päivän rukous

Taivaallinen Isä,
sinun rakkautesi on suurempi
kaikkea pahaa,
sinun kärsivällisyytesi pitkämielisempi
kaikkea vihaa,
sinun armahtavaisuutesi vahvempi
sydäntemme kovuutta.
Me rukoilemme sinua:
Muuta ja uudista meidät,
että rakastaisimme toisiamme
niin kuin sinä rakastat meitä,
antaisimme toisillemme anteeksi
niin kuin sinä annat anteeksi meille.
Anna sovituksen voiman
muuttaa kärsivä maailma.
Tätä rukoilemme
Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Saarna

Jokainen teksti, sana ja ilmaus on Raamatussa sidonnainen syntyhetkeensä. Kieli- ja kielioppi ovat sidottu syntyhetkeensä, käsiteltävät teemat ja käytetyt käsitteet ovat sidottu syntyhetkeensä.

KAIKKI tekstit ovat sidottu silloiseen aikaansa, niin myös Jeesuksen puhe taivasten valtakunnasta kuninkaana, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset, mutta miehellä ei ollut maksaa talentteja.

Hyvä kuningas antoi velan anteeksi, mutta sitten palvelija ei antanut anteeksi sadan denaarin velkaa toiselle palvelijalle.

Jeesuksen ajan Israelissa oli ajankohtaisena pahana ongelmana ihmisten joutuminen toisten ihmisten velkaorjiksi, velkavankeuteen mitä erilaisten köyhtymisten seurauksena.

Jeesus kohtasi näitä velkavankeuden molempia osapuolia: katujen, kujien ja torien köyhä väki tunsi itsensä Jumalan valtakunnan lapsiksi, joiden hyväksi Jeesus julisti köyhät kerjäläiset autuaaksi.

Jeesus kohtasi myös veronkerääjiä publikaaneja, joiden ammattina oli rahan vaatiminen väestöltä. Heitäkin tuli uskoon.

Keskinäinen anteeksiantaminen oli ajankohtainen sovellus Israelissa koettuun kohtuuttomuuteen velallisten ihmisten kärsiessä: lähtökohtana oli usko hyvään anteeksiantavaan Jumalaan.

Luterilaisessa perinteessä on koettu hyvin suurta kunnioitusta yhteiskunnallisia periaatteita ja lainsäädäntöä kohtaan, minkä vuoksi Jumalan avulla ei ole hyvin usein perusteltu keskinäisen käytöksen periaatteita yhteiskunnassa ja politiikassa. On sanottu, että uskonto ja politiikka kuuluisivat täysin erilleen toisistaan.

Jeesuksen mukaan Jumalan anteeksiantamus merkitsi myös poliittisesti uudistuvaa suhtautumista velkaiseen ihmiseen.

Kun luemme Raamatusta Isä Meidän –rukouksen, myös tällöin voimme havaita sanamuodoista, että siinä pyydetään ”velkojen anteeksiantamista lähimmäisillemme, jotka ovat meille velassa”. Isä Meidän –rukous on myös sidonnainen syntyhetkeensä, niin kuin KAIKKI tekstit ovat aina sidottu silloiseen aikaansa.

Jeesuksen opettama Isä Meidän –rukous joskus on ahdistanut kristittyjä, jotka kokevat, etteivät kykene antamaan anteeksi lähimmäiselle. Onko meidän anteeksiantamuksemme edellytys sille, että Jumala voi antaa anteeksi meille? Estääkö anteeksiantamaton mieli Jumalan anteeksiantamuksen meille?

Voi estää joskus. Julmuus, kylmyys ja piittaamattomuus toista ihmistä vastaan on todella niin vakava synti, että sellainen ihminen ei saa uskotella Jumalan anteeksiantamusta pelkäksi luontaiseduksi, minkä jälkeen ei ole mitään väliä kuinka kohtelee toisia ihmisiä.

Niin kuin tässä vertauksessa kuninkaasta ja palvelijasta niin myös Isä Meidän –rukouksessa Jeesus vakavasti kutsuu uskovaiset uudistumaan ja kamppailemaan päivittäin uudistumisen hyväksi, jotta voisimme uudistua anteeksiantamuksessa, rakkaudessa ja hyvyydessä yhä enemmän Jumalan kaltaiseksi.

Jeesus ei kumoa lakia ja viranomaisia. Sellaiseen liioitteluun ei pidä sortua, sillä häikäilemätön rikollinen voi käyttää anteeksiantamusta vääryytensä puolustamiseen.

 Olin syyskuussa 1999 pappisviran ohessa Myllypuron Shell-huoltoasemalla töissä yövuorossa. Olin ainut työntekijä yöllä. Kello 2 aamuyöstä bensa-asemalle saapui keveästi aseistettu mies. Veitsellä uhaten hän halusi ryöstää huoltoaseman kassan. Laskin hänet aika lähelle. Kun vähän hidastelin siirtymistäni, tämä mies huitasi veitsellä, jolloin otin hänestä kiinni ja heitin lattialle sekä väänsin varsin kovasti kädestä. Tämä roisto tunnisti minut papiksi ja rukoili: ”Voi hyvä Jumala, anna anteeksi, päästä minut vapaaksi. Millainen pappi sinä olet, kun et anna anteeksi”.

Vastasin, että olen sellainen pappi, että tämä on poliisin asia.
Jumalan anteeksiantamus ei kumoa valtiollisesti säädettyjen lakien olemassaoloa ja viranomaisten tarpeellisuutta, mutta anteeksiantamus voi vapauttaa ihmiset uuteen elämisen mahdollisuuteen, kun heitä uhkaisi kohtuuttomuus.

Ilman anteeksiantamusta ei kukaan ihminen loppujen lopuksi selviä elämässään. Oman syyllisyytensä ymmärtäminen voi auttaa meitä laupeuteen, armahtavaisuuteen toisiakin kohtaan.

 Anteeksiantava ihminen rakentaa turvallista ja hyvää elämää, löytää vapauden katkeruudesta ja vihasta.

Tuomitseminen ja kostaminen eivät saa olla koskaan itsetarkoituksemme, vaikka järjestyksen ja turvallisuuden tähden tarvitaan voimakeinoja ja rangaistuksia.

Kristitty uskoo ihmistä rakastavaan Jumalaan, joka on antanut meille mahdottoman paljon anteeksi.

Nuo anteeksiannetut talentit ovat Jeesuksen vertauksessa enemmän kuin kenenkään ihmisen ansiotulot ja omaisuus koko elämänsä aikana.




- - - -