Muistan Tapaninpäivän - kristittyjen marttyyrien päivän - vuodelta 2001 (tai ehkä 2000?), koska saarnasin Pihlajamäen kirkossa. Eräs innokas nainen tuli luokseni ja moitti, että en tuominnut Venäjän lainvalvontaviranomaisten toimia Tšetšeniassa. En saarnannut mitään terroristien ja Venäjän laillisen esivallan välisestä taistelusta. Ylipäätänsä saarnaan Jumalan sanasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, en poliittisista kysymyksistä, mutta nainen oletti, että papin pitäisi saarnata poliittisista kysymyksistä Venäjää vastaan. Eteisaulassa vastasin kuitenkin, että saarnaan vain Jumalasta, mutta mitä tulee kysymykseenne, niin pidän Venäjän toimia täysin perusteltuna. Silloin nainen vihastui ja katsoi minua pahasti.
Nyt Tapaninpäivän aattona joulupäivänä osoitan paheksuntani, koska Suomessa Korkein Oikeus antoi 22. joulukuuta 2010 käsittämättömän päätöksen niiden terroristien suojelemiseksi, jotka tuolloin 2001-2002 iskivät väkivaltaisesti Tšetšeniassa. Ehkä tämä kelpaa Tapaninpäivän "saarnaksi" blogini lukijoille, sillä vuonna 2001 vaikenin?Korkeimman Oikeuden päätös 22. joulukuuta 2010 sallii Suomen muuttua yhä enemmän terroristien suojapaikaksi ja tukikohdaksi. Tätäkö tarkoittaa se Suomi-imago -ryhmän ajatus, että Suomi tekee brändikseen rauhan osaamisen?
Lienee syytä muistaa, että Venäjän Federaation presidentti Dmitri Medvedev vasta äskettäin 2010 lausui Intian kanssa käymissään neuvotteluissa, että "terroristit ovat rikollisia", joiden luovuttaminen on ollut valitettavan monimutkaista ja vaatinut paljon kansainvälistä yhteistyötä. Hän painotti, että "yhdenkään kansakunnan ei pitäisi sallia terroristien oleskella alueellaan".
Taustaa
Aamulla heinäkuun 28 päivä 2002 Venäjän rajaviranomaiset havaitsivat Kerigon solassa 60 henkilön militantin aseistetun ryhmän. Vähän ennen bandiittien hyökkäystä Georgian kansalainen Levan Telidze (Леван Телидзе) oli kertonut terroristikomentaja Ruslan Gelajevin (Руслан Гелаев) pyrkimyksistä. Telidze oli kertonut ensin Georgian rajavartiolaitokselle ja ETYJ:lle, mutta häntä ei kuunneltu, vaan kehotettiin vain pitämään suunsa kiinni, vaikka rajan tuntumaan oli kokoontunut valtava terroristien aseistettu joukko. Hän sai kuitenkin välitettyä tiedon Venäjän viranomaisille.
Gelajevin bandiittien hyökkäys ei ollut täysi yllätys Venäjän rajaviranomaisille. Hyökkäyksen aattona tehtiin jo valmisteluja Venäjän puolella, jotta aseellisten taistelijoiden hyökkäys estettäisiin. Everstiluutnantti Andrei Pilipchuk (Андрей ПИЛИПЧУК) kirjoitti tapahtumien kulusta Punatähti –lehdessä 30.heinäkuuta 2002.
Suomessa Korkeimman Oikeuden mukaan wahhabilaiset kiihkoilijat saivat ”oikeutetusti” tappaa nämä hienot rajavartiomiehet
Terroristien hyökkäyksessä kuoli mm.
* Arkangelista Voronezhin alueelta kotoisin oleva everstiluutnantti Eduard Ladygin (Эдуард Александрович Ладыгин, s. 21. huhtikuuta 1964),
* Pavloskin alueelta kotoisin oleva majuri Sergei Popov (Сергей Николаевич Попов, s. 9. lokakuuta 1975),
* Volgogradin alueelta palvelukseen saapunut 20 vuotta vanha nuorukainen kersantti Sergei Smirnov (Сергей Николаевич Смирнов, s. 13. huhtikuuta 1983),
* Baškiirikylästä tullut alikersantti Ilnur Batyrov (Ильнур Ильясович Батыров, s. 19. syyskuuta 1981),
* Rostovin alueelta saapunut, vasta 20 vuoden ikäinen nuori kokki Mihail Aleksandrovitš Shabanov (Михаил Александрович Шабанов, s. kesäkuussa 1983),
* nuori sotilas Aleksei Aleksandrovitš Mirla (МЫРЛАА Алексей Александрович, s. 12 huhtikuuta 1983),
* nuori kersantti Ramil Hajalievitš Gafurov (ГАФУРОВ Рамиль Хаялиевич, s. 1. tammikuuta 1983) sekä
* Leninsk-Kuznetskin alueelta vasta 19 vuotta vanha Denis Aleksandrovitš Dontsov (ДОНЦОВ Денис Александрович, s. 16. marraskuuta 1983).
Izvestija-lehdessä oli laaja kirjoitus 4. elokuuta 2002 tapettujen rajavalvontaviranomaisten muistolle. Tällöin asiantuntija arvioivat myös sitä, pitäisikö Venäjän lähteä rajojensa ulkopuolelle tarvittaessa, jotta terroristit tulisi noudettua ja saatettua tuomiolle.
Everstiluutnatti Sergei Uljanov lausui kunnianosoituksensa ystävälleen ja luokkatoverilleen Eduard Ladygille, että ”ilmeisesti Jumalan kultavarasto on päässyt loppumaan, kun hän antaa parhaan mennä pois…” («У Бога, видимо, кончился золотой запас, вот он и забирает лучших…»). Ladyginan Inna-vaimo jäi leskeksi. Hän oli puhunut vähän aiemmin puhelimessa miehensä kanssa ja pyytänyt kertoa, että kaikki on kunnossa. Eduard tunnettiin opiskelutovereittensa kesken erityisen tarkaksi ja täsmälliseksi mieheksi. Hän oli opiskellut Venäjän Federaation rajavartiolaitoksen akatemiassa. Hänelle järjestys oli erittäin tervetullutta. Hän kantoi myös murhetta kuolleista virkamiehistä. Ladyginin ja Popovin kunniakkaalle muistolle on Tšetšeniassa omistettu muistolaatta rajavalvonnan rakennuksessa. Parlamentin lehdessä julkaistiin 20.9.2002 muistokirjoitus Ladyginin poismenolle («Парламентская газета» , #179 1058, 20.09.2002). Punainen tähti julkaisi 28.5.2003 muistokirjoituksen sankarilliselle Eduard Ladyginille.
Sergei Popov valmistui Golitsyn sotainstituutista. Kesäkuusta 2000 lähtien hänen tehtävänään oli kohtalokkaalla rajalla tiedustelutoiminta.
Kansainvälisiä palkkasotureita terroristijoukkuessa
Terroristijoukko oli monikansallinen: mukana oli arabipalkkasotureita, taistelijoita Tšetšeniasta ja Azerbaidžanista sekä jopa eräs muslimiksi kääntynyt japanilainen palkkasoturi. Venäjän puolustusministeri Sergei Ivanov arvosteli konfliktin jälkeen, että Georgia ei valitettavasti tee mitään, vaikka Georgian alueella majailee isot terroristijoukot.
YK:n turvallisuusneuvosto kehotti tuolloin Georgiaa ja Abhasiaa militanttien laittomien aseellisten ryhmien tukemisesta sekä näiden mukaisesta retoriikasta. Militantteja bandiitteja pakeni kuitenkin Georgian puolelle: muutama saatiin kansainvälisten sopimusten mukaisesti palautettua Venäjälle oikeudenkäyntiä varten, mutta Suomeen saapui eräs militantti, joka saa nyt Suomessa Korkeimman Oikeuden päätöksellä suojelua.
Ruslan Gelajevin ja Hasan Isabaevin brutaali bandiittiryhmä Suomessa KKO:n suojeluksessa
Terrori-iskun suunnittelija, terroristijohtaja Ruslan Gelajev syntyi suureen perheeseen vuonna 1964 Tšetšenian-Ingushian autonomisessa tasavallassa. Hänen Abdulahamid-isänsä oli kolmesti naimisissa. Nuoren Ruslanin piti elää todellisessa sekaperheessä.
Isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1980 Ruslan jätti vakinaisen työnsä Omskin alueella öljyvarastossa ja avioitui paikallisen naisen Larisa Gubkinin kanssa. Vuonna 1988 syntyi Ruslamin esikoispoika Rustam. Mies päätti vaihtaa kuitenkin isänsä tapaa seuraten vaimoa ja avioitui georgialaisen Malikovan kanssa, jolle tuleva terroristijohtaja siitti Hasan ja Hussein –pojat.
Ruslan Gelajev osoitti epävakaata rikollisuutta jo vuonna 1992-1993, kun hän osallistui Shamil Basajevin kanssa Georgian ja Abhasian konfliktiin. Shamil Basajev (Шами́ль Салма́нович Баса́ев) oli Tšetšeniassa toimineen terroristijärjestön aktiivinen jäsen, joka oli rakentamassa ja johtamassa terroristijärjestöä ”Itshkerian tasavalta” vuosina 1995–2006, kunnes Doku Umarov astui tämän järjestön johtoon Basajevin onnekkaan kuoleman jälkeen. Basajev on YK:n, Yhdysvaltojen ulkoministeriön ja Euroopan Unionin terroristilistoilla.
Ruslan Gelajev oli siis pahimmassa mahdollisessa opissa. Gelajevin julmuus tuli hyvin tunnetuksi erityisesti Abhasian televisiossa näytetyn dokumentin jälkeen. Hän teloitti silmittömästi vangeiksi ottamiaan sotilaslentäjiä upottamalla nämä kaivoon. 16 huhtikuuta 1996 Gelajev väijyi yhdessä Al-Qaidan terroristipäällikön Khattabin kanssa Yarysh-Mardyn kylän luona ja iski liittovaltion joukkoja vastaan: 76 henkeä kuoli ja 54 sotilasta haavoittui.
Gelajevin murhien ja terroritekojen luettelo on loppumaton. 9. marraskuuta 2001 Venäjä lähetti Georgian valtakuntakunnansyyttäjälle luovutuspyynnön Gelajevista, mutta tämä ei tuottanut tulosta. Hänen kuolemastaan on erilaisia versioita: Venäläisen everstin Aledxander Musijenkon mukaan Gelajev kuoli 29. joulukuuta 2003, kun tämä hautautui lumivyöryn alle. Vasta helmikuussa 2004 löydettiin hänen ruumiinsa. Virallisen version mukaan Galajev kuoli 28. helmikuuta 2004.
Itar Tass kertoi 30. huhtikuuta 2004, että Pohjois-Kaukasian valtakunnansyyttäjävirasto onnistui avata rikosoikeudenkäynti erästä Hasan Isabaevin (Хасан Исабаев; lempinimeltään Челюсть, leukaluu) bandiittiryhmän jäsentä vastaan. Nämä olivat suorittaneet kyseisen hyökkäyksen Georgiasta Itum-Kalen alueelle Tšetšeniassa heinäkuun lopulla 2002, mutta Suomessahan Korkein Oikeus katsoo hyökkäyksen oikeutetuksi!
Valtakunnansyyttäjäviraston johtaja Nikolai Hazikov ilmoitti tuomioistuinmenettelystä Ruslan Elihadzhievia (Руслан Элихаджиев) vastaan. Aiemmin hänelle oli asetettu kansainvälinen pidätysmääräys. Venäjän FSB pidätti hänet 19. helmikuuta 2004 Venäjän ja Georgian rajalta ”Ylemmän Larsin” tarkastusasemalta Pohjois-Ossetiassa. Syyttäjänviraston mukaan hän oli 11. bandiittiryhmän jäsen, joka joutuu nyt tuomioistuimeen.
Hasan Isabaev johti 27 heinäkuu 2002 60 militantin hyökkäyksen Georgian rajan yli. Nämä yrittivät päästä Tšetšeniaan, mutta Itum-Kaliniskyn rajaviranomaiset estivät tunkeutumisen. Taistelun aikana Kerigon laaksossa jengi hajautui pieniin osastoihin. Isabaev ja 30 militanttia tapettiin, neljä pidätettiin, ja loput pakenivat rajan yli Georgiaan. Georgian rajavartijat pidättivät 13 militanttia. Kansainvälisen oikeudellisen yhteistyön mukaisesti bandiittien jäsenet luovutettiin Venäjälle. Ja joku pakeni Suomeen, josta Suomi ei palauta ammattitappajaa.
10.12.2003 Rostovin oikeus tuomitsi neljä tšetšeenimilitanttia, jotka olivat osallistuneet kyseiseen taisteluun 2002. Tšetšeenit Shamhal Shaipov (Шамхал Шаипов), Ali Duriev (Али Дуриев), Arsan Rakhimov (Арсан Рахимов) ja Aslan Astamirov (Аслан Астамиров) saivat muutamien vuosien vankeusrangaistukset. He olivat osallistuneet vähän aiemmin vuonna 2001 Georgiassa Pankisin solassa taistelukoulutukseen, jota johti terroristipäällikkö Abdul-Malid Majidov (Абдул-Малид Меджидов; lempinimeltään ”Jaguar” Ягуар) . Täällä he harjoittelivat räjähteiden käyttöä sekä muita sabotaaseissa tarvittavia taitoja. Aslam Astamirov oli tunnistetusti myös huumekaupalla toimintaansa rahoittavan wahhabilaisen Jamaat Yarmuk (Джамаат Ярмук) –terroristijärjestön jäsen, joka tuki Ruslan Gelajevin taisteluja. Samaisen ryhmän jäsen oli myös syyllinen Moskovan kerrostalon räjäytyksen 1999. Mainittakoon, että mainitun terroristijärjestön kaksi jäsentä Adam Dzhappuev ja Dzhamaldinov Zhashuev olivat äskettäin syytteessä miliisejä vastaan tehdystä murhayrityksestä.
Venäjän Korkein oikeus vahvisti Rostovin oikeuden antamat tuomiot – joidenkin vuosien vankeusrangaistukset – neljälle militantille, jotka Isabaevin johdolla iskivät rajaviranomaisia vastaan.
Strasbourg ja Suomessa Korkein Oikeus bandiittien puolella
Venäjällä annettujen tuomioiden jälkeen tapahtui Euroopassa hämmentävä separatistinen hyökkäys Venäjää vastaan: Strasbourgissa Euroopan yhteisön tuomioistuin moitti nyt em. terroristien luovuttamista Venäjälle, vaikka kuolemanrangaistus oli jo poistunut. Strasbourgin mukaan nämä luovutetut saatettiin kidutuksen uhan alle vastoin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 ja 3 artiklaa. Strasbourgin mukaan Venäjän tulisi päinvastoin maksaa valituksen tehneille tšetšeeneille tuhansia euroja henkisestä kärsimyksestä ja oikeudenkäyntikuluista. Venäjän tulisi maksaa siis palkkio Jamaat Yarmuk- terroristijärjestön jäsenille siitä hyvästä, että nämä saivat ampua Venäjän rajavalvontaviranomaisia!
Helsingissä Korkeimman Oikeuden ennakkopäätös 2010 asettui samalle merkilliselle linjalle Strasbourgin kanssa tämän tapauksen käsittelyssä: terroristijohtajien suojelemisen puolelle!
Häpeän Korkeimman Oikeuden tuomareita ja heidän vajaamielistä päätöksentekoaan. En osaa ennakoida, mitä päätös merkitsee Venäjän toimenpiteille terroristien saamiseksi Suomesta. Sellaiset asiat eivät kuulu spekulaationi tai tietämykseni piiriin. Suomi on asemoitunut pahan valtakunnaksi Al-Qaidan kanssa kanssakäymistä ja yhteistyötä harjoittavien terroristiryhmien kanssa. Seuraava vaihe lienee, että suomalaisten tulee asettua terroristien rinnalle puolestapuhujiksi ja taistelijoiksi tai etsiä poliittista turvapaikkaa Venäjältä.
Korkeimman Oikeuden pöyristyttävä päätös
Oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Juha Häyhä, Hannu Rajalahti, Ilkka Rautio ja Jukka Sippo tekivät arveluttavan päätöksen. Heidän mukaansa noiden edellä mainittujen venäläisten rajavalvontaviranomaisten tappaminen oli oikeutettu toimi, jonka johdosta Venäjän kutsumaa henkilöä ei luovuteta rikosoikeudenkäyntiä varten. Tässä alla lyhentämättömänä Korkeimman Oikeuden ennakkopäätös. Tämän jälkeen on selvää, että luotan enemmän Groznyin oikeuslaitoksen toimivuuteen kuin Suomessa Korkeimman Oikeuden harkintakykyyn.
KKO:2010:94
Rikoksentekijän luovuttaminen - Poliittinen rikos
Diaarinumero: H2010/229
Esittelypäivä: 14.12.2010
Taltionumero: 2602
Antopäivä: 22.12.2010
Kysymys rikoksentekijän luovuttamisesta muuhun kuin Euroopan unionin jäsenvaltioon.
L rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta 6 §
Korkeimman oikeuden lausunto
Luovuttamispyyntö
Oikeusministeriö on rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta annetun lain 16 §:ään viitaten pyytänyt Korkeimman oikeuden lausunnon Venäjän kansalaisen K:n luovuttamisesta Venäjän federaatioon.
Venäjän federaation pääsyyttäjänviraston esittämästä luovuttamispyynnöstä ja sen liitteenä olevista asiakirjoista ilmenee, että K on määrätty vangittavaksi ja häntä vastaan on nostettu rikossyyte Tšetšenian tasavallan Itum-Kalininskyn piirin alueella ja Georgian tasavallassa vuosina 2000–2002, mutta pääosin 23.7.2002–29.7.2002 tehdyiksi väitetyistä teoista. Hänen epäillään syyllistyneen Venäjän federaation rikoslain 105 §:n 2 momentin a, b, g ja h kohdissa tarkoitettuun murhaan, 188 §:n 4 momentissa tarkoitettuun salakuljetukseen, 205 §:n 3 momentissa tarkoitettuun terrorismiin, 209 §:n 2 momentissa tarkoitettuun järjestäytyneessä rikollisryhmässä toimimiseen, 222 §:n 3 momentissa tarkoitettuun ampuma-aseiden ja niiden pääasiallisten osien, ammusten, räjähdysaineiden ja räjähdyslaitteiden laittomaan hankkimiseen, luovuttamiseen, myymiseen, säilyttämiseen, kuljettamiseen ja hallussapitoon, 317 §:ssä tarkoitettuun lainvalvontaviranomaiseen kohdistuvaan attentaattiin sekä 322 §:n 2 momentissa tarkoitettuun Venäjän federaation valtionrajan laittomaan ylittämiseen.
Syytteeseen asettamista koskevan päätöksen mukaan K oli vuosina 2000–2002 osallistunut aseistettuihin rikollisjoukkioihin, joiden tavoitteena oli kaapata valta Tšetšenian tasavallassa ja jotka oli perustettu epävakauden luomiseksi, henkirikosten tekemiseksi, terrorismin harjoittamiseksi ja muiden aseellisiin hyökkäyksiin liittyvien törkeiden rikosten tekemiseksi. K oli myös osallistunut aseellisen ryhmän tekemiin rikoksiin.
Syytteen mukaan K oli 23.7.2002–27.7.2002 ylittänyt aseistautuneessa ryhmässä Venäjän federaation valtionrajan ilman vaadittavia asiakirjoja ja lupaa ja tunkeutunut Tšetšenian tasavallan Itum-Kaliniskyn piirin alueelle. Ryhmä teki 27.7.2002–29.7.2002 attentaatin valtionrajaa vartioivia sotilaita vastaan ampuen heitä erilaisilla käsiaseilla, kranaatinheittimillä ja kannettavalla ilmatorjuntaohjuksella pyrkien aiheuttamaan ihmishenkien menetyksiä ja sen vaaraa. K ja muut ryhmän jäsenet myös tulittivat käsiaseilla ja ilmatorjuntaohjuksella MI-8-helikopteria ja siinä olevia sotilaita aiheuttaen vaurioita helikopterin runkoon ja hengenvaaran siinä olleille henkilöille. Räjähdysten ja tulittamisen aikana ryhmä tappoi kahdeksan sotilasta sekä aiheutti hengenvaaran joukko-osaston muille 2 132 sotilaalle, joista kuusi sai eriasteisia ruumiinvammoja. Tämän jälkeen K ylitti toistamiseen valtionrajan edellä mainitussa ryhmässä tunkeutuen Georgian tasavallan alueelle.
Kummallakin kerralla valtionrajan ylittäessään K ja muu ryhmä kuljetti ampuma-aseita, räjähdyslaitteita, ammuksia ja muita aseita yli Venäjän federaation tullirajan ja tullitarkastuksen ohi. Ampuma-aseet, ampumatarvikkeet sekä räjähdysaineet ja -laitteet K oli hankkinut, pitänyt hallussaan, luovuttanut, myynyt, säilyttänyt ja kuljettanut ilman asianmukaista lupaa.
K:n kirjallinen lausuma
K on vastustanut luovuttamista. Luovuttamisen esteeksi hän on esittänyt sen, että hänen turvapaikkahakemuksensa käsittely Suomessa on kesken. Luovuttamiselle on myös rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta annetun lain 7 §:n mukainen este, sillä K joutuisi Venäjällä vainon, kidutuksen ja muun huonon kohtelun uhriksi etnisen taustansa ja poliittisen toimintansa vuoksi. Lisäksi luovuttamiselle on luovuttamislain 6 §:n mukainen este, koska väitetyt rikokset ovat luonteeltaan poliittisia tai sellaisiin rikoksiin liittyviä. Vielä K on pitänyt luovuttamisen esteenä sitä, että väitteet rikoksista olivat tekaistuja, eikä luovuttamispyynnön liitteistä ilmennyt todennäköisiä syitä hänen syyllistymiselleen rikoksiin. K on ilmoittanut osallistuneensa poliittiseen toimintaan Tšetšenian itsenäisyyden saavuttamiseksi, mutta kiistänyt, että siinä pakenemistilanteessa Georgian rajan lähellä kesällä 2002, jossa hän oli ollut mukana, olisi kohdistettu väkivaltaa venäläisiä hyökkääjiä kohtaan. Luovuttaminen olisi Venäjän vankilaolosuhteet etenkin tšetšeenivankien osalta huomioon ottaen perustuslain 9 §:n 4 momentin vastaista.
Luovuttamista koskevat edellytykset ja rajoitukset tässä tapauksessa
Rikoksesta epäillyn luovuttamiseen Suomesta Venäjälle sovelletaan rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta annettua lakia (456/1970, luovuttamislaki). Se perustuu rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevaan eurooppalaiseen yleissopimukseen 13.12.1957 (eurooppalainen luovuttamissopimus), joka on tullut Suomen osalta voimaan 10.8.1971. Luovuttamisen edellytyksiä arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon terrorismin vastustamista koskevasta eurooppalaisesta yleissopimuksesta (16/1990) mahdollisesti aiheutuvat rajoitukset. Arvioinnissa on huomioitava myös Euroopan ihmisoikeussopimus ja sen soveltamiskäytäntö.
Asiassa tulee arvioitavaksi ensiksi se, täyttävätkö luovuttamispyynnössä luovuttamisen perusteeksi ilmoitetut rikokset luovuttamislain 4 §:ssä rikosten rangaistavuudelle ja vakavuudelle säädetyt edellytykset. Jos tämä edellytys täyttyy, on seuraavaksi arvioitava, ovatko pyynnön perusteena olevat rikokset luonteeltaan lain 6 §:ssä tarkoitettuja poliittisia rikoksia tai niihin rinnastettavia rikoksia tai onko luovuttamiselle lain 7 §:ssä tarkoitettu vainon kohteeksi joutumiseen perustuva este.
Luovutuspyynnön perusteena olevien rikosten rangaistavuus ja vakavuus
Luovuttamislain 4 §:n mukaan luovuttaa ei saa, ellei pyynnössä tarkoitettu teko ole sellainen rikos tai ellei sitä Suomessa vastaavissa olosuhteissa tehtynä olisi pidettävä sellaisena rikoksena, josta Suomen lain mukaan säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta. Lain 10 §:n mukaan pyyntöön ei voida suostua, jos oikeus panna rikos syytteeseen olisi Suomen lain mukaan arvosteltuna katsottava rauenneeksi.
Venäjän federaation valtionrajan ylittäminen järjestäytyneessä ryhmässä ja väkivaltaa käyttäen ei sellaisenaan vastaa mitään rikostunnusmerkistöä Suomen rikoslaissa, eikä tämän teon perusteella näin ollen voida luovuttaa.
Siltä osin kuin kysymys olisi Suomen lain mukaan salakuljetuksesta (RL 46:4) tai räjähderikoksesta (RL 44:11), olisi oikeus syyttää rikoksesta vanhentunut, koska näistä rikoksista säädetty ankarin rangaistus on kaksi vuotta vankeutta ja sellaisen rikoksen syyteoikeus vanhentuu viidessä vuodessa rikoksen tekemisestä. Näiden tekojen perusteella luovuttamispyyntöön ei voida suostua. Suomen rikoslaissa ei ole nimenomaisia rangaistussäännöksiä terroristisista teoista, mutta jos räjähderikos täyttää rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaiset terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen edellytykset, sen enimmäisrangaistus on neljä vuotta vankeutta. Terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia koskevat säännökset tulivat kuitenkin voimaan vasta nyt kysymyksessä olevien tapahtumien jälkeen.
Muut pyynnössä kuvatut teot Suomessa tehtyinä täyttävät murhan (RL 21:2) tai tapon (RL 21:1), törkeän pahoinpitelyn (RL 21:6), törkeän ampuma-aserikoksen (RL 41:2) sekä törkeän tuhotyön (RL 34:3) tunnusmerkistön, joista säädetyt ankarimmat rangaistukset ovat yli yksi vuosi vankeutta. Näiden tekojen osalta myöskään oikeus syyttää rikoksista ei ole Suomen lain mukaan rauennut. Luovutuspyyntö täyttää näiltä osin rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamislain 4 ja 10 §:ssä säädetyt edellytykset.
Poliittisia rikoksia koskeva luovuttamisen este
Luovuttamislain 6 §:n 1 momentin mukaan poliittisesta rikoksesta ei saa luovuttaa. Jos poliittiseen rikokseen samalla sisältyy tai liittyy rikos, joka ei ole luonteeltaan poliittinen, eikä tekoa kokonaisuudessaan voida pitää pääasialliselta luonteeltaan poliittisena rikoksena, luovuttaminen on kuitenkin sallittu. Pykälän 2 momentin mukaan tahallista surmaamista tai sen yritystä, joka ei ole tapahtunut avoimessa taistelussa, ei missään tapauksessa ole pidettävä poliittisena rikoksena.
Siitä, millä edellytyksillä rikosta on pidettävä poliittisena rikoksena, ei ole muodostunut yhtenäistä kansainvälistä soveltamiskäytäntöä. Eurooppalaisen luovuttamissopimuksen 3 artiklassa rikoksen poliittinen luonne onkin jätetty viime kädessä luovuttajavaltion arvioitavaksi. Rikoksen poliittisesta luonteesta aiheutuvaa luovuttamisrajoitusta tulkittaessa on syytä kiinnittää huomiota rajoituksen perusteisiin. Näihin kuuluu muun muassa se, ettei toisen valtion sisäisissä poliittisissa ristiriidoissa ole syytä asettua minkään osapuolen puolelle. Lisäksi jotkut teot liittyvät niin kiinteästi poliittisiin erimielisyyksiin, että ne voivat olla ymmärrettäviä tai hyväksyttäviäkin poliittisten tavoitteiden vuoksi. Huomioon on otettava myös se, että poliittiseen ristiriitaan liittyvä rikos on rikoksen laadun ja rikoksen tekijän aseman vuoksi usein sellainen, ettei syytetyllä ole mahdollisuutta saada oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä siinä valtiossa, jossa väitetty rikos on tehty.
Rikokseen liittyvä poliittinen motiivi sinänsä ei kuitenkaan voi oikeuttaa vakaviin, esimerkiksi toisen henkeä ja terveyttä vaarantaviin rikoksiin, eikä myöskään sellaisenaan muodostaa perustetta sille, että tekijä välttyy vastuulta tällaisesta teosta. Tällainen rajoitus sisältyy jo luovuttamislain 6 §:n 2 momenttiin, ja vastaava rajoitus on lisäksi muun muassa terrorismin vastustamista koskevassa eurooppalaisessa yleissopimuksessa.
Mainittujen rajoitusten vuoksi rikosta ei ole perusteita katsoa poliittiseksi rikokseksi esimerkiksi silloin, kun rikos ei ole järkevässä suhteessa siihen poliittiseen tavoitteeseen, jonka toteuttamiseksi se on tehty. Tällöin huomiota on kiinnitettävä paitsi teon vakavuuteen myös siihen, kytkeytyykö teko, esimerkiksi osana laajempaa suunnitelmaa, puolustettavalla tavalla poliittisten tavoitteiden saavuttamiseen.
Korkein oikeus toteaa, että K:n tekemiksi väitetyt teot on tehty vuonna 1999 alkaneen niin sanotun toisen Tšetšenisodan aikana siihen liittyvän aseellisen yhteenoton yhteydessä. Tšetšenisotien taustalla olivat eräiden entiseen Neuvostoliittoon kuuluneiden erillisten hallintoalueiden itsenäistymispyrkimykset.
Tšetšeenitaistelijoiden tarkoituksena oli Tšetšenian tasavallan erottaminen Venäjän federaatiosta. Erityisesti tuolloin vallinneessa tilanteessa tällaista tavoitetta on perusteltua pitää luonteeltaan poliittisena. Aseelliset yhteenotot liittyivät tšetšeenitaistelijoiden puolelta viime kädessä tämän tavoitteen saavuttamiseen ja Venäjän toisessa Tšetšenisodassa aloittamaan operaatioon vastaamiseen.
Korkein oikeus toteaa, että luovuttamispyynnössä ja sen liitteenä olevissa asiakirjoissa yksilöidyt teot liittyvät samaan tekokokonaisuuteen. Annetuista tiedoista voidaan päätellä, että pyynnön perusteena olevat teot ovat osa mainittua Venäjän federaation ja tšetšeenitaistelijoiden välistä laajempaa konfliktia. Asiakirjoista ilmenee, että K:n väitetään kuuluneen ryhmään, jonka tavoitteeksi on todettu muun muassa vallan kaappaaminen Tšetšenian tasavallassa ja epävakauden luominen siellä. Syytteeseenasettamispäätöksessäkin rikosten tekeminen yhdistetään mainittujen tavoitteiden toteuttamiseen. Luovuttamispyynnöstä ja sen liitteistä käy siten ilmi, että K:kin katsotaan toimineen ryhmässä ryhmän poliittisten päämäärien saavuttamiseksi. Myös syytteenalaiset teot ovat kiinteässä yhteydessä mainitun tarkoituksen toteuttamiseen ja sen toteuttamiseksi tehtyjä.
Ulkopuolisesta näkökulmasta on vaikea arvioida, onko aseellisen konfliktin katsottava aiheutuneen selvästi jommastakummasta osapuolesta, eikä se ole poliittisen rikoksen tunnuspiirteiden arvioimisen kannalta ratkaiseva seikka. Ottaen kuitenkin huomioon, että aseellista voimaa on käyttänyt kumpikin osapuoli ja että voimankäyttö on ollut toistuvaa, ei luovuttamispyynnön liitteissä kuvattuja tšetšeenitaistelijoiden toimenpiteitä ole pidettävä sillä tavoin poliittiseen päämäärään nähden suhteettomien tai summittaisten keinojen käyttämisenä, että ne olisi sen vuoksi katsottava luonteeltaan muuksi kuin poliittisiksi teoiksi.
Luovuttamispyynnön keskeisenä perusteena oleva aseellinen välikohtaus on yksi aseellinen yhteenotto toisessa Tšetšenisodassa, joka alkoi voimakkailla sotatoimilla, kuten pommituksilla ja maataisteluilla. Vaikka sota vuonna 2002 oli luonteeltaan sissisotaa, myös tämän vaiheen aseellisia yhteenottoja osapuolten joukkojen välillä on perusteltua pitää luovuttamislain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuina avoimina taisteluina. Sen vuoksi myös näissä taisteluissa tapahtunut surmaaminen voi olla poliittinen rikos.
Korkein oikeus toteaa, että K:n tekemiksi väitetyt rikokset on tehty tilanteessa, jossa on ollut kysymys viime kädessä edellä kuvatun poliittisen ristiriidan osapuolten välisestä aseellisesta konfliktista. Tekojen vaikuttimet ovat selvästi poikenneet tavanomaisten rikosten vaikuttimista. Ihmishenkien menetykseen johtaneet teot on ilmeisesti tehty avoimessa taistelussa.
Terrorismin vastustamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen vaikutus
Harkittaessa, onko luovuttamiselle este rikoksen poliittisen luonteen vuoksi, on luovuttamislain lisäksi otettava huomioon terrorismin vastustamisesta tehty eurooppalainen yleissopimus, jolla on pyritty estämään sitä, että terroristista toimintaa voitaisiin harjoittaa poliittisen rikoksen antaman luovuttamisrajoituksen suojaamana. Sopimuksen 1 artiklan mukaan päätettäessä luovuttamisista sopimusvaltioiden välillä ei poliittisena rikoksena tai poliittiseen rikokseen liittyvänä rikoksena tai poliittisista vaikuttimista tehtynä rikoksena pidetä rikosta, joka sisältää muun muassa pommin, kranaatin tai konetuliaseen käytön, jos tämä käyttö aiheuttaa yleistä vaaraa ihmisille.
Yleissopimus käsittelee yksinomaan terroriteoiksi luokiteltavia tekoja. Sen taustalla on pyrkimys tuomita kansainväliset terroriteot, jotka vaarantavat viattomien sivullisten hengen.
Käsiteltävässä asiassa luovuttamispyynnössä tehdyiksi väitetyt, yleissopimuksessa mainittujen välineiden käyttämistä sisältävät teot ovat kohdistuneet ainoastaan sotilashenkilöihin. Ottaen huomioon, että väitetty aseellinen yhteenotto on tapahtunut valtionrajan tuntumassa kahden aseistautuneen osapuolen välillä, ei ole oletettavaa, että se olisi voinut kohdistua myös siviilihenkilöihin. Näin ollen sen ei voida katsoa aiheuttaneen yleistä vaaraa ihmisille, eikä sitä siten ole pidettävä yleissopimuksen tarkoittamana terroritekona vaan sotatoimen luonteisena tapahtumana. Korkein oikeus toteaa, ettei terrorismin vastustamisesta tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 1 artiklaa ole sovellettava asiassa.
Korkeimman oikeuden johtopäätös
Edellä sanotun perusteella Korkein oikeus lausuu, että K:n syyksi väitetyt teot ovat luovuttamislain 6 §:ssä tarkoitettuja poliittisia rikoksia, joiden perusteella luovuttaminen ei ole mainitun lainkohdan mukaan mahdollista. Näin ollen asiassa ei ole tarpeen lausua niistä muista perusteista, joilla K on luovuttamistaan vastustanut.
Mainituilla perusteilla Korkein oikeus esittää lausuntonaan, ettei asiassa ole edellytyksiä suostua K:ta koskevaan luovuttamispyyntöön.
Korkein oikeus on luovuttamislain 21 §:n nojalla tänään tekemällään päätöksellä määrännyt, että K:ta ei ole enää pidettävä säilössä tämän asian vuoksi, vaan hänet on heti päästettävä vapaaksi, jollei muuta syytä hänen pitämisekseen säilössä ole.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Juha Häyhä, Hannu Rajalahti, Ilkka Rautio ja Jukka Sippo. Esittelijä Vilja Hahto.
- - - -
Blogissani ei ole enää kommentointimahdollisuutta. Jos haluat käydä keskustelua kanssani, löydät puhelinnumeroni ja sähköpostiosoitteeni blogin esittelyn yhteydestä. Keskustelua voi käydä myös kanssani facebookin välityksellä
Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/
Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)
СМИ и Юха Молaри (коллекция)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti