Tänään vietetään ”muistopäivää maanmiehille (Venäjän kansalaisille), jotka suorittivat velvollisuutensa isänmaansa ulkopuolella (День памяти о соотечественниках (россиянах), исполнявших служебный долг за пределами Отечества).
Muistopäivä ajoittuu Neuvostoliiton vetäytymisen päiväksi Afganistanista.
День памяти
Tänään 15. helmikuuta alkaa jalo perinne: tänään on uljas muistopäivä, kun Venäjällä kunnioitetaan ensimmäistä kertaa niiden maanmiesten muistoa, jotka ovat palvelleet Isänmaansa tehtävissä maan rajojen ulkopuolella toisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Tämä muistojuhla vahvistaa Venäjän kansalaisten isänmaallista tietoisuutta.
Muistojuhla myös opettaa meitä naapurimaiden ystävällismielisiä kansalaisia kunnioittamaan Venäjän kansallistuntoa ja arvokkuutta.
Muistopäivä ei ole sodan ja väkivallan ylistämistä. Venäjällä on puhuttu avoimesti myös ”Afganistan syndroomasta”, kärsimyksistä ja kuolemantapauksista, joita on tapahtunut isänmaan hyväksi tehtyjen velvollisuuksien tähden.
Venäjän maamiehet ovat osallistuneet yli 30 sotaan ja aseelliseen konfliktiin Suuren isänmaallisen sodan jälkeen.
Tänään muistetaan myös Neuvostoliiton sotilaiden velvollisuuksien hoitamista Koreassa, Vietnamissa, Syyriassa, Egyptissä, Mosambikissa ja Angolassa sekä muissa maissa.
Erityisen suurella kunnioituksella muistetaan Venäjän sotilaita, kun he auttoivat äskettäin Etelä-Ossetian ihmisiä ja pelastivat heidät pahemmalta kansanmurhalta, jonka Georgia yritti suorittaa täydelliseen brutaaliin loppuun saakka ja jonka toteuttamista eivät useat valtiot mitenkään tahtoneet paheksua.
Uusi muistopäivä korostaa Venäjän kansainvälistä vastuuta ja tehtävää, joka ei voi rajoittua nykyisessä maailmassamme vain oman maan rajoihin, kun on kyse erityisesti Venäjää uhkaavasta sotilaallisesta toiminnasta tai terrorismista, joiden rakentelut ja järjestelyt saattavat olennaisesti toteutua Venäjän rajojen ulkopuolella.
Venäjän valtion olemassaolo on minulle suomalaiselle miehelle ilon ja kunnioituksen aihe. Suomen on parempi löytää menestyksensä Itämeren rannikolla Pohjois-Euroopassa, kun Venäjä kasvaa entistä vahvemmaksi ja Venäjän kansalaisten kansallistunto voimistuu arvonsa mukaiseen terveeseen ylpeyteen.
Tämä terveellisen vahva kansallistunto on erityisen merkittävä myös silloin, kun Venäjän kansalaisten pitää elää työn, rakkauden tai muun syyn tähden Isänmaansa rajojen ulkopuolella. Erityinen kunnioitus kohdistuu kuitenkin niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat Isänmaansa puolustamista varten lähetetty maansa rajojen ulkopuolelle erilaisiin tehtäviin ja ovat ehkä kohdanneet monia kärsimyksiä palveluksessaan.
Minulle tämän päivän juhla tapahtuu hyvin pienimuotoisesti. Vuosiloman ansiosta olen ollut vapaalla tänään pappisviran velvollisuuksista. Ostin upean jäätelökakun, jonka syömiselle oli tänään hyvät perusteet.
Sitten käyn kuntosalissa ja nautin elämästä maailmassamme, jossa natsit ja terroristit eivät sittenkään saa pitää valtaa. Kiitos siitä Venäjälle!
- - - -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti