Tuomiokapituli on todennut tuomiossaan 10.2.2011, että Molari on syyllistynyt vastauksissaan sopimattomaan kielenkäyttöön ja muutoinkin sopimattomaan yhteiskunnalliseen toimintaan.
Evankelisluterilaisen kirkon tuomiokapituli ei mainitse sitä, että tämä ”sopimaton” toiminta kohdistui Suomen johtavaa ateistia vastaan kirkkoherran vastineessa tämän kanteluun.
Tarja Koivumäki kanteli
”Seurakuntalainen” Tarja Koivumäki lähetti kantelun Espoon hiippakunnan piispalle Mikko Heikalle 2. syyskuuta 2010 (Diaari 437/asianumero 2010-00258; saapunut 2.9.2010). Kantelu oli kirkkoherra Juha Molaria vastaan.
”Seurakuntalainen” Koivumäki väittää kantelussaan, että Juha Molari ”värvää ihmisiä perustamaan toimikuntaan, jonka tarkoituksena on valmistella Suomen palauttamista Venäjän suuriruhtinaskunnaksi”.
Lisäksi ”seurakuntalanen” Koivumäki paheksuu, että Molari esiintyy julkisesti pappina Senaatintorilla 3.9.2010. Koivumäen mukaan Molari manaa pahoja henkiä europarlamentaarikko Heidi Hautalasta. Koivumäen väite oli valheellinen, mutta tuomiokapituli ei tuomiossaan kiinnittänyt huomiota siihen eikä piitannut, että tuomion peruste oli valheellinen.
”Seurakuntalainen” Koivumäki moittii Molaria ”erikoisista mielipiteistään, joihin normaali kansalainen ei juuri reagoi”, mutta kantelijan mukaan Molarin toiminta ylittää sallittavan toiminnan rajat.
Kuva: Tarja Koivumäki kanteli 2.9.2010
Juha Molari antoi vastauksen
Juha Molari antoi vastauksen määräajassa Tarja Koivumäen kanteluun. Hän sanoi, ettei suinkaan ole värväämässä ihmisiä johonkin toimikuntaan.
Moititun tekstin tarkempi lukeminen olisi paljastanut, että Molari arvostelee siinä tahoja, joille Suomen itsenäisyyden tuhoaminen Nato-jäsenyyden ja läntisten liittolaissuhteiden avulla olisi jotenkin parempaa kuin ystävyyssuhteiden rakentaminen Venäjän kanssa.
Lisäksi Molari arvosteli ns. Karjalan palauttajia.
Lisäksi Molari kyseenalaisti ”seurakuntalaisena” esiintyneen Koivumäen uskottavuuden, kun tämä oli huolissaan Molarin erikoisten mielipiteiden aiheuttamasta moraalisesta rappiosta. Kirkkoherra huomautti, että ”seurakuntalaisena” esiintynyt Tarja Koivumäki oli todellisuudessa pääkaupunkiseudun ateistien puheenjohtaja – Helsingin vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja, joka oli vain muutama viikko ennen kantelua kerännyt Helsingin keskustassa ihmisiltä pois Raamatut ja Koraanit tuhottavaksi. Tuhottavien Raamattujen ja Koraanien tilalle Koivumäki lahjoitti pornolehdet.
Kuva: Tarja Koivumäki johti ateistien kampanjaa Raamattuja ja Koraaneja vastaan
Lisäksi Molari asetti kyseenalaiseksi Koivumäen innostuksen Suomen ja Venäjän suhteiden hoidosta sillä perusteella, että Tarja Koivumäki oli osallistunut toukokuussa 2009 Suomalais-venäläisen kansalaisfoorumin (Finrosforumin) tilaisuuteen puheenjohtaja Heidi Hautalan kanssa: nämä olivat moittineet Venäjän ihmisoikeustilannetta, koska Koivumäki oli ollut pidätettynä Moskovassa.
Koivumäki oli osallistunut Pushkinin aukiolla laittomaan mielenosoitukseen "seksuaalivähemmistöjen puolesta".
Kuva: Atuubi ja Finrosforum 2009
Juuri Koivumäki on itse sellainen henkilö, joka on toiminut aktiivisesti hyviä Venäjä-suhteita vastaan.
Kesällä 2010 Tarja Koivumäki hyökkäsi Facebook-vetoomuksessa voimakkaasti Venäjän presidenttiä ja hallitusta vastaan seksuaalisten vähemmistön perusteella.
Täten ei ole lainkaan uskottava, että Tarja Koivumäki olisi rakentamassa hyviä suhteita Suomen ja Venäjän välille.
Kuva: Koivumäki hyökkää kesällä 2010 Venäjän presidenttiä vastaan
Lopulta väite Heidi Hautalan loukkaamisesta manauksen perusteella ei sekään ole tosi, koska Heidi Hautalan nimeä ei ole edes mainittu rukouksessa, joka on tavanomainen esirukous rauhan puolesta pahoja voimia vastaan.
Rukous toteutettiin senaatintorilla 3.9.2010 kello 13:04 Beslanin koulutragedian kansainvälisenä muistopäivänä, joten rukouksen kohteena oli luonnollisesti myös Kavkaz Center, koska tuo sivusto mainosti tragedian jälkeen Shamil Basajevin ”onnistunutta” terrori-iskua Beslanissa.
Tuomiokapitulin tuomio
Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin kokouksessa 10.2.2011 toimi esittelijänä vs. lakimiesasessori Ulla-Maija Halme.
Pykälän 3 käsittelyssä Ulla-Maija Halme esitti, että kirkkoherra Juha Molari on syyllistynyt "sopimattomaan kielenkäyttöön ja yhteiskunnalliseen toimintaan".
Halme esittää, ettei tuomiokapituli sinänsä käsittele Tarja Koivumäen kantelussa esittämiä moitteita kirkkoherra Juha Molaria vastaan, paitsi katsoo tuomiten, että Suomi-Kaukasia –ystävyysseuran tilaisuudessa 3.9. kello 13:04 toimitettu julkinen eksorsistinen rukous Kavkaz Centerin terroristijoukon tuhoamiseksi on ollut ”rukouksen käyttöä poliittisen agitaation välineenä”.
Kyseinen rukous oli toki pikemmin rukous kuin pahojen henkinen manaamista, huomautti lakimiesasessori. Halme ei myöskään mainitse, että 3.9.2010 oli Beslanin koulutragedian kansainvälinen muistopäivä, joten tällöin oli luonnollista rukoilla Kavkaz Centerin ihailemaa terroristijoukkoa vastaan.
Vaikka Juha Molari ei ole viitannut kenenkään henkilön nimeen, tuomion esittelyssään lakimiesasessori Ulla-Maija Halme viittaa moittien siihen, että mainitussa tilaisuudessa 3.9.2010 on muslimi Abdullah Tammi paheksunut Jukka Mallisen, Heidi Hautalan ja muiden henkiöiden vetoomusta Kavkaz Centerin avaamiseksi ja Mikael Storsjön puolesta.
Kuva: Tuomiokapituli arvioi kirkkoherran sopimatonta kielenkäyttöä
Lopullisesti Ulla-Maija Halme katsoo kirkkoherra Molarin kielenkäytön sopimattomaksi erityisemmin sillä perusteella, että Molari on kirjoittanut vastauksissaan kanteluasioissa olevista henkilöistä, kuten nyt Koivumäestä ja aiemmin kurinpitoasiamies Jorma Backista (”vapaamuurari”) henkilökohtaisia asioita.
Halme ei lainkaan dokumentoi, missä yhteydessä Molari olisi muka kirjoittanut jotakin siitä, että Back olisi vapaamuurari, mutta ilmeisemmin internetin keskustelupalstojen anonyymien kirjoittajien julkistukset on tuomiokapitulissa liitetty kirkkoherra Molarin vastuulle, vaikka Molari ei ole näitä tietoja julkistanut.
Kirkkoherra Molari olisi sopimattomasti kirjoittanut vastineessa Koivumäen henkilötiedoista, kun Molari arvioi kriittisesti edellä kerrottujen esimerkkien valossa Koivumäen uskottavuutta uskovaisena seurakuntalaisena ja Suomi-Venäjä –suhteiden hyvänä rakentajana.
Johtopäätös
Evankelisluterilaisen kirkkoherran ei ole sopivaa arvostella Suomen johtavaa ateistia, kun tämä ateisti kerää tuhottavaksi Raamatut, virsikirjat ja Koraanit. Tuota arvostelua ei saa tehdä ateistia vastaan edes sen jälkeen, kun kyseinen ateisti on kannellut kirkkoherraa vastaan ja vaatinut papille rangaistusta.
Erikoisena ylimääräisenä nyanssina on Tarja Koivumäen homoaktiivisuuden rinnalla se tunnettu seikka, että Espoon hiippakunnan piispa Mikko Heikka on tunnetuin Suomen piispoista homohäitten kannattajana. Piispa Heikka on julkisuudessa puhunut runsaasti homoparien puolesta.
Piispa Heikalla ei ole sanottavaa dogmaattista tai raamattuteologista koulutusta, mutta hän on korkean virkansa ja asenteittensa ansiosta johtanut komiteaa, joka valmisteli kirkko-opin muuttamista homojen suhteen myönteiseksi. Sitä vastoin kirkkoherra Juha Molari on eräs tunnetuimmista papeista, joka on vastustanut kirkollisia toimituksia, joissa luotaisiin mielikuvaa homoseksuaalisen suhteen hyväksyttävyydelle. Teologian tohtori Molarin raamattuteologinen koulutus huomattavasti mittavampi kuin piispa Heikalla.
Piispa Heikka ja Pekka Leino kehottivat jo keväällä 2009 piispan virkahuoneessa keskustelussa, että Molari eroaisi itse vapaaehtoisesti. Nämä viittasivat Terho Pursiaisen tapaukseen. Molari ei kuitenkaan koe itseään erityisen vasemmistolaiseksi, vaan on pikemmin oikeistolainen antifasisti. Jo tuolloin huhtikuussa 2009 piispa kielsi Molarilta kaikki Venäjään liittyvät kirjoitukset ja esiintymiset.
Tämä ei ole ensimmäinen erottamisyritys, vaan SETA-järjestön homoaktivistit yrittivät jo vuonna 1993 erottaa Juha Molarin pappisvirasta. Tällöin kantelu meni Helsingin hiippakunnan tuomiokapituliin, jossa tuomiorovasti Mikko Heikka ja lakimiesasessori Pekka Leino olivat jäseniä, mutta Helsingin piispa Eero Huovinen ei sallinut kantelun käsittelyä tuomiokapitulissa, vaan katsoi oman keskustelunsa riittäneen kantelun käsittelyä varten. Tuomiokapituli oli piispan menettelystä sisäisesti erimielinen.
- - - -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti