 |
| RG:n kolumnisti Jevgeni Shestakov |
11.09.2012,
14:40 , "RossiyskayaGazeta"
Teksti: Jevgeni
Shestakov
Suomen
sosiaalitoimi ei aio viedä venäläisen Anastasia Zavgorodnyayan neljää lasta,
joista nuorin syntyi vasta muutama kuukausi sitten. Venäjän ulkoministeriön
tiedottaja Alexander Lukashevich ilmoitti tästä viime viikolla. Mutta
voimmeko olla vakuuttuneet, että Suomen viranomaisten aiheuttamat paineet olisivat
jo lakanneet tätä äitiä vastaan? Vai onko tullut jo seuraava piste…
Voimme päätellä Suomen median
reaktioista tähän skandaaliin, joka on jo levinnyt kauas Suomen rajojen
ulkopuolelle, että tarinaa ei ole saatu vielä päätökseen. Pikemminkin nyt on hengähdystauko, jota
sosiaalipalvelun edustajat tarvitsevat. Zavgorodnyayan perhe ei voi jättää
Suomea, sillä joku kävi heidän kodissaan, kun perheen äiti oli lähikaupassa.
Tuntemattomat varkaat eivät vieneet mitään arvoesineitä tai rahaa, vaan
kaikkien perheenjäsenten passit ja tietokoneen. Taloyhtiöllä on kaikkien
huoneistojen avainten kopiot. Nimettömän vierailijan ei siis tarvinnut rikkoa
lukkoa. Nainen aikoi matkustaa Suomesta Venäjälle tällä viikolla, mutta nyt
asiakirjojen menettämisen jälkeen matkustaminen on mahdotonta.
Suomalaisten lukijoiden reaktiot
ovat kiinnostavasti hyvin opettavia. He ovat raivoissaan: ”Oletko vakavasti sitä mieltä, että suomalainen sosiaalitoimi liittyisi
asiakirjojen menetykseen?” Tämä vilpitön suuttumus osoittaa, miten eri
tavalla me katsomme samaa tapahtumaa. Suomalaiset ovat vakuuttuneita, että maan
virkamiehet eivät voi syyllistyä rikoksiin. He eivät voi valehdella. Suomessa
luotetaan virkamiehiin. Suomalaisten lukijoiden reaktio on paljastava ja opettava.
He ovat raivoissaan: "Oletko
vakavasti sitä mieltä, että suomalainen sosiaalipalvelut liittyvät menetys
asiakirjoja?" Tämä vilpitön suuttumus osoittaa, miten me katsomme
samaa tapahtumaa eri tavalla. Suomalaiset ovat vakuuttuneet siitä, että oman
maan virkamiehet eivät voi syyllistyä rikokseen. He eivät voi valehdella. Suomessa
luotetaan virkamiehiin. Niinpä jo epäily sosiaalipalvelun innoittamasta
tunkeutumisesta toisen kotiin ja Zavgorodnyayan passien varastamisesta tulee
tuomituksi pyhäinhäväistyksenä ja ilkeämielisenä valehteluna.
Tässä yhteydessä muistan tarinan
vanhasta, 20 vuotta sitten julkistetusta elokuvasta "Rambo The
Destroyer", jossa
pääosaa näytteli Sylvester Stallone. Muistan tarinan: pitkän jäädytyksen
jälkeen sankaripoliisi palaa takaisin todellisuuteen. Hän huomaa yllättäen,
että kaupunki - jossa hän palveli aiemmin – ei ole enää väkivaltaa. Sen sijaan,
että kaupunki olisi täydellinen, nuo ihmiset elivät keinotekoisten
vakiintuneiden sääntöjen alaisuudessa, he eivät voineet edes suudella, puhumattakaan
seksin harjoittamisesta. He ovat jo kauan sitten luopuneet liharuoasta. Vain
pieni joukko ihmisiä asuu eräässä syrjäisessä luolassa. Nämä ihmiset eivät hyväksy
käyttäytymistä varten asetettuja normeja. He haluavat enemmän henkilökohtaista
vapautta.
Tuota ihannekaupunkia johtaa eräs
Costeau, jota kaikki uskovat ehdoitta. Vasta päähenkilön väliintulo osoittaa,
että Costeau on valehtelija, joka omaa etuaan tavoitellen pettää kansalaisia.
Mutta päähenkilö oli tottunut kyseenalaistamaan saadut tiedot ja käyttämään ”väkivallan
vanhentuneita menetelmiä” rikollisuuden torjunnassa. Jos hänen apunsa ei olisi
tullut, niin kuka olisi tuonut Costeaun valheet valoon? Vastaus on hyvin
ilmeinen: ei kukaan, ei koskaan. Hänen teoistaan tuhannet ihmiset
kärsivät.
Suomalaisilla on kiitettävä halu
luottaa kaikissa asioissa sosiaalipalveluun. Mutta Zavgorodnyayan tilanteen
tarkastelu näyttää, että Suomen viranomaiset käyttävät väärin valtaansa ja kansalaisten
luottamusta heihin. Sosiaalipalvelua objektiivisesti valvovia julkisia
mekanismeja ei ole. Suomen viranomaiset ovat ehdottomasti kieltäytyneet
kahdenvälisen komission luomisesta Venäjän kanssa. Tämä komissio olisi voinut
tutkia venäläisten äitien kokemia konflikteja. Ja myös suomalaisten äitien ja
monien muiden kansalaisuuksien, kun heiltä on viety lapset. Mutta Suomessa
näytetään vakuuttuneilta siinä, että ”meidän virkamiehet ovat aina oikeassa”.
Miksi suomalainen sosiaalipalvelu on
kovasti kiinnostunut Zavgorodnyayan perheestä? Vastaus tähän luonnolliseen
kysymykseen saadaan eräältä suomalaiselta lukijalta. Hänen mielestään jo pelkkä
julkinen uutisointi köyhästä äidistä ja tämän nimestä riittää leimaamaan tietyt
ihmiset koko maassa. "Jos nämä
eivät muuta nimeänsä työpaikan hakua varten jne., niin kiitos skandaalin ja
huonojen vanhempien, että he saavat elää niukkuudessa”, - hän kirjoitti.
Tämä on luultavasti todellinen piste, suomalaisia lapsia- ja nuorisoa
säätelevän järjestelmän ydin. Sinun on kestettävä, jotta et joudu
syrjäytyneiden joukkoon. Ne ihmiset, jotka uskovat tulleensa epäoikeudenmukaisesti
kohdelluiksi ja hakevat apua ihmisoikeuksien puolustajilta, koetaan hyvin
kielteisesti. Näyttää siltä, että suurin osa suomalaisista on sitä mieltä, että
he elävät ihannevaltiossa, jonka instituutiot voivat ratkaista oikeudenmukaisesti
kansalaisten kaikki ongelmat. Älä edes yritä sallia ajatusta virkamiesten
mahdollisesta vallan väärinkäytöksistä!
Sellainen ehdoton, uhmakkaasti
dogmaattinen luottamus omaan hallitukseen on syynä ihmisoikeusaktivistien
vaikeuksiin: he joutuvat vaikeuksiin elämässään ja heidät lähes virallisesti
julistetaan kansakunnan vihollisiksi. Tämä on tapahtunut ihmisoikeusaktivisti
Johan Bäckmanille, koska hän julkisti venäläisten äitien uhrien luettelon. Nämä
äidit olivat menettäneet lapsensa suomalaisen sosiaalitoimen menettelyjen
johdosta. Suomalainen media ei halua ajatella vakavasti tätä listaa, vaan
tosiasiassa ilmoittaa, että Bäckman on hullu, kansakunnan vihollinen. Nämä
menetelmät ovat tuttuja venäläisille Neuvostoliiton ajoilta, kun
toisinajattelijat suljettiin psykiatriseen sairaalaan, koska he eivät
ajatelleet niin kuin muut ja eivätkä puhuneet niin kuin muut.
Venäjä ei ole julistanut
informaatiosotaa Suomea vastaan. Tämä on toinen myytti, jonka suomalainen media
keksi, koska tahtoi kuumentaa tilannetta ja selitellä Moskovan mielenkiintoa
venäläisiä äitejä kohtaan. Mutta Venäjällä on oikeus kyseenalaistaa ja
kritisoida Suomen sosiaalipalvelun toimia Venäjän kansalaisia vastaan. Kaikille
äideille kansalaisuudesta riippumatta kuuluvat universaalit ihmisoikeudet.
Median selitykset ja vastaukset, että kyse olisi ”hullusta”, kuulostavat lähinnä
keinolta pilata kriitikkojen maine. Se ei ole paras tapa käydä keskustelua.
Mutta juuri tätä keinoa Suomen media käyttää, kun kritisoi Moskovan kantaa
Zavgorodnyayasta ja muista äideistä.
Venäjä ei ole hylännyt niitä
ystävällisiä suhteita, jotka olivat Neuvostoliiton ja Suomen välillä. Mutta
tämä ystävyys, tai ainakin hyvät naapurisuhteet kaikilla eri alueilla
politiikasta ja taloudesta inhimillisiin ulottuvuuksiin saakka, eivät tarkoita
lainkaan, että ongelmia ei olisi kahdenvälisissä suhteissa. Venäjä on
toistuvasti ehdottanut Suomelle, että naapurien väliset väärinkäsitykset tulisi
ratkaista. Lapsiasioiden oikeusasiamies Pavel Astakhov puhui yhteisen komission
luomisen puolesta, jossa voisi yhdessä keskustella ja vaikuttaa venäläisiin
äiteihin liittyvissä asioista. Mutta ehdotus hylättiin Suomessa. Ystävyys
merkitsee myös luottamusta kansainvälisissä suhteissa, mukaan lukien tätä
erityiskysymystä, miten lapset otetaan pois venäläisiltä äideiltä.
"Venäjä ei ymmärrä, mitä tapahtuu Suomessa” – lausui oikein eräs
suomalainen lukija. Mutta syy ei ole siinä, että suomalainen media olisi jo kauan
aikaa tehnyt selvemmäksi tilannetta ja Venäjän ”ylhäältä” ohjeistettu media
olisi häirinnyt tilannetta. Ongelma on siinä, että sen enempää suomalaisessa
kuin venäläisessä mediassa ei ole luotettavaa korkean profiilin tietoa
venäläisten äitien tapauksista, johon he ovat joutuneet suomalaisen
sosiaalipalvelun johdosta. Mutta toisin kuin suomalainen media, venäläinen
media ei lausu suoraan, että virkamiehet tekevät kaiken oikein ja
täydellisesti, vaan venäläinen media tarvitsee konkreettisia faktoja ja
todisteita siitä, että virkamiehiin voitaisiin luottaa. Emme elä täydellisessä
maailmassa. Emme elä hallitsija Costeaun täydellisessä maailmassa elokuvassa "Rambo
The Destroyer” , jossa Costeaun
kansalaiset uskoivat, että hallitsija ei voi olla väärässä eikä koskaan huijaa.
Koska meillä on Venäjällä historiallinen kokemuksemme, niin tiedämme mitä
aiheuttaa tuollainen ehdoton luottamus ja kuinka kalliisti ihmiset siitä
maksavat.
Alkuperäislähde: Финляндия -
друг, но истина дороже
9.11.2012, 14:40 "Российская газета"
http://www.rg.ru/2012/11/09/finlyandiya-site.html