Suomen Julkisen Sanan Neuvosto ja Päätoimittajien liitto
järjestivät Helsingin yliopiston Porthania-rakennuksessa tiistaina 5.5.2015
kello 16:00 keskustelun ”polttavasta aiheesta”: Sananvapauden uudet uhat –
trollaus, informaatiosota ja vihaviestit.
Aiheesta keskustelivat mm. Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi,
nettipoliisi Marko Forss, yleisradion toimittaja Mika Mäkeläinen, sotatieteen
tohtori Saara Jantunen ja osastopäällikkö Jouni Mölsä ulkoministeriöstä.
Keskustelua moderoi vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila MTV3:sta.
Minun saapumistani odotettiin tilaisuuteen, sillä
seminaarisalin porraskäytävällä seisonut Lehtikuvan valokuvaaja Seppo Samuli kyseli kaveriltaan,
että ”Juha Molarin pitäisi tulla tänne”.
Niin minä kysyin valokuvaajalta, että
”oliko teillä puhe Juha Molarista? Minä olen”. Valokuvaaja sanoi, että hän
tulee kuvaamaan tilaisuuden aikana minua.
Niin kiinnitin huomiota siihen, että
tämä valokuvaaja otti esitysten aikana meikäläisestä kymmeniä valokuvia, kun
mikään yksittäinen kuva ei luultavasti näyttänyt riittävän
”putinistiselta”.
Muutama metri minusta oikealle Venäjä-tietäjänä tunnettu Jukka Mallinen kävi
kuiskuttamassa siinä istuvalle henkilölle, että ”Juha Molari on saapunut”.
Paremman puutteessa oli sittenkin paikalla yksi melkein aito putinisti
trolliseminaarin tarpeisiin. Minäkin tunsin itseni ihan
tarpeelliseksi. Onneksi olin laittanut hyvän kauluspaidan, jonka olin saanut
uudenvuoden lahjaksi. Ja olihan minulla pieni siro Pyhän Yrjön nauha
rintataskussani, jos ihan tarkasti katsoi. En tykkää olla kuitenkaan mikään
joulukuusi.
|
Kuvassa JSN:n puheenjohtaja Risto Uimonen ylistää Suomen journalisteja, vieressä PTY:n puheenjohtaja Arno Ahosniemi, edessä istuu nettipoliisi Marko Forss ja sotatohtori Saara Jantunen. |
JSN:n puolesta Risto Uimonen kehui Suomen sananvapautta
maailman parhaaksi. Suomessa ei ole kovaa painostusta toimittajia vastaan.
Täällä Suomessa toimittajat saavat tehdä työtä ”vakaassa Lännessä, demokratian
kehdossa”.
Kuitenkin Uimonen havaitsi ongelmia ja uhkia Suomessakin.
Ensimmäiseksi hän mainitsi ”trollauksen”, jota saatetaan harjoittaa monesta eri
syystä, huvikseen, omien poliittisten pyrkimysten edistämiseksi, häiriintyneet,
tai myös maksusta.
Tämä aiheuttaa haasteita toimittajien lähdekritiikille.
Toisena uhkana Uimonen mainitsi ”vihaviestit”, joiden uhreiksi ovat hänen mukaansa
toimittajat joutuneet lisääntyvässä määrin.
Kolmantena ongelmana Uimonen
mainitsi ”informaatiosodan”, jota Uimosen muistitietojen mukaan ollut toki
aina: Uimonen luetteli menneiltä ajoilta Amerikan äänen, BBC:n ja nyt uutena
Sputnikin. Uimonen huomautti, että Krimin ja Ukraina kriisin uutisoinnissa on
tehty uhrikertomuksia, joissa on kuvituksessa käytetty kuitenkin näyttelijöitä.
”Todellisuudessa kukaan tyttö ei kuollut raketti-iskussa”, Uimonen tietää.
Sotatieteen tohtori Saara Jantunen kertoi viisi teesiään
vauhdikkaaseen tapaan, häpeilemättä verbaalisia iskuja vyön alle yms. Jantunen
puolusteli tutkijana hybridisodan tulkintaansa epäsymmetrisenä keinona. Hän
näkee tämän hybridisodan ”kokonaisturvallisuuden” vastapariksi.
Jantunen
puolustaa oikeuttaan puhua tutkijana ja virkamiehenä, koska jokaisella on
sananvapaus. Jantusen mukaan nykyään esiintyy yhä tarpeetonta hyssyttelyä,
häntäkin syytetään sodan ja provokaatioiden lietsonnasta, kun hän on puhunut
aihepiiristä.
Toiseksi Jantunen puolustaa oikeutta aina saada sanoa, miltä
tuntuu. Hän peräänkuuluttaa painostuksen ja häiriköinnin nimeämistä.
Neljänneksi Jantusen mukaan ei ole myöskään kiellettyjä sanoja, ei myöskään ole
kiellettyä sanoa Venäjästä asioita.
Viidenneksi teesiksi hän esittää, että informaatiosodasta
keskustelun avulla viedään voima pois informaatiosodalta.
|
Kuvassa sotatohtori Saara Jantunen, joka itsekin hämmentyi puheensa lopussa vauhdikkaita sanojaan, joita eivät vanhan ajan tytöt lausuneet koskaan ääneen julkisesti – ei ainakaan yliopistolla. |
Yleisradion toimittaja Mika Mäkeläinen oli valmistautunut
tilaisuuteen hyvässä uskomuksessa, että paikalle saapuisi myös dosentti Johan
Bäckman, kuten Mäkeläinen huhuili, onko Bäckman paikalla. Ei löytynyt
kohudosenttia. Toimittaja oli selvästi pettynyt.
Hän oli valmistanut oikein järeän otsikonkin puheeseensa JSN:n sananvapausseminaaria varten: "Trollit ja putinistit toimittajien kimpussa". Mäkeläinen selvästi odotti ja kaipasi
päivänsä huippuhetkeä: Johan Bäckmanin läsnäoloa, johon uskomukseen hän oli
tullut Facebook-ilmoittautumisten perusteella. Niin Mäkeläisen oli näytettävä
Power Point –diat Johan Bäckmanin lauseista ilman että Bäckman oli paikalla. Ilmeisesti tässä olivat ne näytöt, mitä Mäkeläinen näki toimittajien uhkina Suomessa aiheensa mukaisesti. Niin hän näytti kuvia myös Peter Iiskolan sitaateista sekä Jon Hellevigiltä.
Noiden
sitaattien pyrkimyksenä oli aivan ilmeisesti kyseenalaistaa mainittujen
henkilöiden pätevyys yleensäkään sanoa mitään merkityksellistä poliittisesti.
Mäkeläinen
valitti, että Venäjän suurlähetystö on twitter-sivustollaan blokannut hänet
pois. Mäkeläisen mukaan aiemmin kritiikki oli enemmän asiakriittistä, historian
tulkinnoista kiistelevää ja uskonnollista fanaattisuutta, vaikka toki
aiemminkin oli jossain määrin uhkauksia, mutta Ukrainan kriisin jälkeen on
voimistunut suoranainen vittuilu, valehtelu, henkilökohtaisuuksiin meneminen,
salaliittoteoriat ja joukkotyhmyys.
Palautevyöry on tullut valtavaksi. Valtaosa
palautteesta on kiusaamista, pelottelua ja mustamaalaamista, mikä voi valitettavasti
vaikuttaa myös työmotivaatioon.
Kukaan panelisteista ei pohtinut kokemuksensa ja
tutkimustyönsä luoman ymmärryksen avulla sitäkään, että jospa entistä
fanaattisempi palautevyöry ilmentää suomalaisten yleistä tyytymättömyyttä
yhteiskunnassamme.
Voisiko kansalaiset olla äärimmilleen kyllästyneitä ja
ärtyneitä alituisesta Venäjä-vihamielisestä uutisoinnista? Kysyinkin Uimoselta
paneelin jälkeen Porthanian käytävällä, että miten hänen moittimansa MV-lehti
erottuu huonompana kuin Iltasanomien käyttämä anonyymi ukrainalainen
web-sivusto, joka kuvaili valheellisesti, että duumassa esitettiin Putinin
sperman käyttämistä venäläisille naisille uuden eliitin luomiseksi. Eivätkö
juuri jälkimmäiset ”uutiset” ole luomassa halveksuntaa suomalaista mediaa kohtaan?
Eivätkö ne ole luomassa myös ärtymystä?
Sotatieteen tohtori Saara Jantunen tarkensi, että hän ei halua sanoa
nimiä, mutta myös jotkut toimittajat ja poliitikot ovat ilmaisseet, että he
eivät tahdo käyttää informaatiosodan käsitettä ja pitävät tätä hysterian
lietsomisena.
Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi kertoo
palautetta tulleen hyvin paljon, mutta tätä tulee myös muista aiheista kuin
Venäjään liittyvistä ja eri osapuolilta, mutta palaute on nykyään yhä enemmän
myös henkilöön menevää.
Suomen ulkoministeriöstä Jouni Mölsä kuvailee vallitsevaa
tilannetta siten, että nyt on käynnissä Venäjän ja muiden suurten toimijoiden välinen valtakamppailu, jossa pyrkimyksenä on informaatiotilan hallinta ja
vastustajan masentaminen.
Nettipoliisi Marko Forss kertoi, miten 6,5 vuotta sitten
internetin alatyylinen huutelu oli varsin alaikäisten pelikenttä, mutta tilanne
ei ole muuttunut nyttemmin yhtään paremmaksi. Hän näkee tilanteen kuitenkin nyt
laajempana ilmiönä, jossa taustalla on mielenterveysongelmia ja muita ongelmia.
Marko Forss oli ihan asiallinen henkilö JSN:n seminaarissa, toisin kuin käsitteitä tahallaan tai taitamattomuuttaan sekoittelevat tyypit.
Kysyin, ovatko
kansalaiset muuttuneet palautteen annossa ylipäätänsä, sillä ainakin minun
tulkintani mukaan Marko ja Kaius kuvasivat, että kirjoittelu on kaikilla aloilla
rajumpaa. Miten tällöin on perusteltua muodostaa edes jotain erityistä
”toposta”, tyyppiä tai lajia, Venäjän informaatiosodankäynti Suomessa
trollauksen muodossa?
Minun mielestäni ei vaikuta uskottavalta, että Venäjän
valtiolliset toimijat lähettäisivät alatyylisiä uhkauksia sotatohtorille tai
toimittajille, sillä silloinhan he itse pilaavat Venäjän maineen. Lisäksi Saara
Jantusen kertomiin ja saamiin vihateksteihin viitaten muistutin, että
Ilta-Sanomat julkaisivat putinistien verotiedot ja minut pitkäaikaisen
työttömän muiden muassa. Niin myös minun kotioveni kuvan muuan henkilö
valokuvasi ja julkaisi viestin, että täällä tapetaan perhe, sekä kaikenlaista
muuta. En kuitenkaan oleta, että tämä olisi valtiollinen toimija, vaan
valitettavasti ala-arvoisia viestejä ja uhkauksia tulee jokaisesta suunnasta.
Kritiikki ja keskustelu saa sinänsä olla tiukkaakin, erehtyäkin saa,
väärässäkin saa olla, mutta vihaviestejä ei tietenkään saa lähettää eri mieltä
olevillekaan.
En voi nähdä, että vihaviestien kirjoittajia määrittäisi
mitenkään erityisesti tai lainkaan”Venäjän valtio”.
Yleisradion toimittaja Mika Mäkeläinen, joka oli Jessikka
Aron kanssa tutkimassa Pietarissa väitettyä ”trollitehdasta”, ei osannut
määrittää, että Suomessa olisivat Venäjän valtiolliset trollit tai toimijat
esille tulleiden vihaviestien ja uhkausten toimeenpanijoita.
Hyväntahdon ilmauksena Jouni Mölsä määritteli lopuksi että
Suomen ”UM:ssa ei väkisin lyödä ketään hiljaiseksi”. Sittemmin Mölsä saapui
tervehtimään ja oli kaikella tavalla mukava mies. Sanoin, että näin kasvotusten
ja silmätysten pitää ilmaista erimielisyydet eikä vihaviestejä tietenkään saa
lähettää, mutta en usko, että Venäjän valtio sellaisia lähettäisikään. Sitä
vastoin heitin pallon takaisin Jouni Mölsälle tuon kauniin lupauksen lauseen
johdosta ja kysyin, mitä Suomen UM teki maaliskuussa 2012, kun kirjoitin
RT-kanavalle kolumneja, sillä sain Serdjukovalta sähköpostin, jossa kerrottiin
Suomen UM:n toimista minun vastaan tuolla kanavalla: ”Eikö UM todella tahdo
lyödä ketään hiljaiseksi?” Mölsän mieliteemaan Sputnikiin liittyen totesin kuitenkin hänelle kasvotusten, että journalismin kannalta pidän kylläkin kyseenalaisena, kun Suomen Sputnikin yhteystiedot, toimittajien nimet ja kääntäjät puuttuvat kokonaan sivustolta. Kun Mölsän kohtasi kasvotusten, hänkin vaikutti ihan kivalta ihmiseltä. Niin pitäisi poistaa aina ennakkoluuloja silmätysten.
Sotatieteen tohtori Saara Jantunen osoittautui vähemmän sotaiseksi
kuin hänen koulutuksensa ja asemansa puolesta olin pelännyt. Itse asiassa hän
oli ihan sympaattinen, kun hänen kanssaan silmätysten sain puhua pari lausetta
seminaarin jälkeen. Kysyin, missä olen häntä muka väittänyt CIA-agentiksi. En
ole mielestäni todella sellaista väittänyt. Tohtori viittasi siihen, että olen
linkittänyt hänen uhrikertomuksensa Snowdenin paljastamaan CIA:n
trollimenetelmään, jossa luodaan tai kerrotaan valheellisia uhrikertomuksia,
jotta vastustajan maine saadaan pilattua noiden vihaviestien nimissä. Olin
yllättynyt ja erittäin pahoillani, jos Jantunen on joutunut sellaisten
vihakirjoitusten kohteeksi.
En ujona poikana sanonut, mutta minun mielestäni noin ihanalle ihmiselle niin kuin yleensäkin toisille ihmisille pitää kirjoittaa vain kauniita tekstejä.
Erimielisyydenkin voi ilmaista kohteliaammin. Sotatieteen tohtorille on vuodenvaihde ollut muutoinkin kovaa
aikaa, minkä lisäksi ei persoonaan käyvää uhkailevaa vihakirjoittelua saisi
kohdistaa ihmiseen. Kysyin häneltäkin silmätysten, että ei kai hän kuvittele
Venäjän valtion toimittavan tuollaista vihakirjoittelua, sillä sellaiset
törkykirjoitukset toimittajille ja sotatieteen tohtorille olisivat varmin tapa pilata
Venäjän maine.
Minäkin olen poistanut Facebook-ystävieni joukosta muutamia
henkilöitä, jotka ikään kuin ”Venäjän asiaa” ajaen ovat alkaneet huutaa niin
hurjia uhkauksia ”Venäjän sotatoimien puolesta”, että minä pidän aivan
sopimattomana sellaisia kirjoituksia, ne kääntyvät vain Venäjää vastaan.
KIRJOITTAJA osallistui seminaariin "melkein aitona putistina". Minä pidin hyvänä kohdata nämä tietyt ihmiset silmätysten, sillä niin saa enemmän näkemystä puolin ja toisin.
|
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
|